Espoonjoen lepakkoselvitys. Eeva-Maria Kyheröinen ja Susanna Pimenoff

Transkriptio

1 Espoonjoen lepakkoselvitys Eeva-Maria Kyheröinen ja Susanna Pimenoff Espoon ympäristölautakunnan julkaisusarja 3/2008

2 Kannen kuva: Eeva-Maria Kyheröinen

3 Espoon ympäristölautakunnan julkaisusarja 3/2008 ESPOONJOEN LEPAKKOSELVITYS 2008 Eeva-Maria Kyheröinen ja Susanna Pimenoff Espoon ympäristölautakunta Espoo 2008

4 KUVAILULEHTI Julkaisija Espoon ympäristölautakunta Julkaisun päivämäärä Tekijä(t) Eeva-Maria Kyheröinen, Susanna Pimenoff Julkaisun nimi Espoonjoen lepakkoselvitys 2008 Tiivistelmä Espoonjoki on teemana kaupungin ympäristöohjelmassa Tämän selvityksen tarkoituksena oli selvittää Espoonjoen uoman lepakkolajistoa ja runsauksia. Lisäksi määritettiin lepakoille arvokkaat alueet ja mahdolliset kulkuyhteydet havainnoinnin ja karttatarkastelujen perusteella. Raportti sisältää kartoituksen tulokset, elinympäristöanalyysin tulokset sekä toimenpidesuositukset ja karttaliitteet. Raportissa annetaan myös suosituksia lepakoiden elinolojen huomioimiseksi Espoonjoen alueella.. Espoonjoelta ei ole aiemmin tehty koko jokiuoman alueen kattavaa lepakkoselvitystä. Tässä työssä lepakoita havainnoitiin yöaikaan ultraääni-ilmaisimella eli lepakkodetektorilla. Ilmakuvatyöskentelyn avulla rajattiin jokiuoman elinympäristöjen puustoisuutta ilmentävät kuviot. Lepakoille tärkeät (5) alueet rajattiin kartalle. Tärkeillä alueilla oli runsaasti lepakkohavaintoja ja mahdollisia päiväpiilopaikkoja. Muilla lepakoille merkittävillä alueilla (5) oli jonkin verran havaintoja ja/tai mahdollisia päiväpiilopaikkoja. Kustakin alueesta on kuvattu havainnot, uhat ja suositukset. Lepakoiden kulkuyhteyksiä hahmoteltiin karttatyöskentelyn ja havaintoaineiston avulla. Lepakkohavaintoja kertyi 266. Havaitut lajit pohjanlepakko, vesisiippa ja viiksisiippa/isoviiksisiippa ovat maassamme yleisiä. Harvinaisia lajeja tai erittäin uhanalaista ripsisiippaa ei havaittu. Havainnot keskittyivät muutamille hyville kohteille, kuten Träskändaan, Ingakseen ja Oitån purolaaksoon. Hyvilläkin alueilla havaintomäärät vaihtelivat kesän mittaan, mikä johtunee suurelta osin lepakoiden vuosirytmiikasta ja toisaalta siitä, että lepakot käyttävät useita saalistusalueita. Mahdollisia lepakoille soveltuvia kulkuyhteyksiä kuvattiin viisi: Pitkäjärven eteläpää, Oittaa Pirttimäen suunta ja Oitån purolaakso, Ingas Kauniainen (Kasavuori), Blominmäki Näkinmetsä Furubacka sekä Espoonjoki Mankinjoki Lasilaaksossa. Näiden kulkuyhteyksien säilyttämien lepakoiden kannalta toimivina on suositeltavaa. Lepakot voidaan huomioida Espoonjoen alueella säilyttämällä jokiuoma mahdollisimman luonnontilaisena. Lepakoiden siirtymistä saalistusalueelta toiselle voidaan edesauttaa suosimalla puusto- tai pensasreunusta koko jokiuoman alueella. Jokivarren lahopuusto kannattaa jättää paikoilleen. Toisaalta uoman vesipinta kannattaa pitää melko avoimena, sillä runsas kasvillisuus tai muu vettä peittävä rakenne voi haitata ainakin vesisiippojen kaikuluotausta. Jokivartta ei tule tarpeettomasti valaista tai valaistus tulee sijoittaa riittävän kauas uomasta. Mikäli jokivarteen kohdistuu muutospaineita, on syytä tehdä koko hankealueen tai vastaavan kattava lepakkokartoitus. Lisäselvityksenä voidaan tehdä yleisökyselyjä varsinkin rakennuksissa olevien lepakkoyhdyskuntien löytämiseksi. Avainsanat Espoonjoki, lepakot, viheryhteydet Sarja Espoon ympäristölautakunnan julkaisu 3/2008 ISBN ISSN Sivuja Painopaikka 18 s, 11 karttaliitettä Espoon kaupunki

5 PRESENTATIONSBLAD Utgivare Esbo stads miljönämnd Utgivningsdatum Författare Eeva-Maria Kyheröinen, Susanna Pimenoff Titel Espoonjoen lepakkoselvitys 2008 (Inventering av fladdermusfaunan i Esbo ådal 2008) Sammandrag Esbo ådal är temat för stadens miljöprogram Syftet med denna undersökning är att inventera fladdermusfaunan i Esbo ådal och ta reda på hur stort beståndet är samt att genom observation och utifrån kartbeskrivningar bestämma viktiga områden och möjliga flygsträckor för fladdermusen. Rapporten innehåller resultaten från inventeringen och en analys av fladdermössens livsmiljö samt åtgärdsrekommendationer och kartbilagor. I rapporten ges också rekommendationer för hur staden kan uppmärksamma fladdermössens livsvillkor i området längs Esbo å. Det här är första gången fladdermusfaunan i hela ådalen undersöks. Observationerna för detta arbete gjordes nattetid med hjälp av en ultraljudsdetektor. Mönster i trädbeståndet i de olika livsmiljöerna i ådalen beskrevs genom flygfotografering. De viktiga områdena (5) för fladdermusen märktes ut på kartan. På de viktiga områdena gjordes många observationer av fladdermöss och deras eventuella gömställen. På andra också viktiga områden (5) gjordes en del observationer av fladdermöss och/eller eventuella gömställen. Båda områdena får en beskrivning av observationerna och hotbilderna. Dessutom ges rekommendationer för hur områdena ska kunna bevaras. Fladdermössens flygsträckor beskrivs med hjälp av kartor och observationer. Antalet observationer är 223. De observerade arterna är: nordisk fladdermus, vattenfladdermus och mustaschfladdermus och Brandts mustaschfladdermus förekommer allmänt i Finland. Den utrotningshotade fransfladdermusen eller andra ovanliga arter observerades inte. Observationerna koncentreras till några gynnsamma platser som Träskända, Ingas och Oitåns bäckdal. Antalet observationer varierade under sommaren också på de gynnsamma platserna, troligtvis beroende på fladdermössens årsrytm och på att fladdermössen jagar på flera olika områden. Fem möjliga flygsträckor för fladdermössen beskrivs i utredningen: södra delen av Långträsk, Oitans mot Pirttibacka och Oitåns bäckdal, Ingas Grankulla (Kasaberget), Blombacken Snäckskogen Furubacka och Esbo å Mankån i Glasdalen. Vi rekommenderar att dessa flygsträckor bevaras. För fladdermössens del innebär det att Esbo ådal bevaras i ett så naturligt tillstånd som möjligt. Genom att tillåta träd- eller buskbestånd längs hela ådalen kan staden underlätta fladdermössens möjligheter att ta sig från en jaktplats till en annan. Det lönar sig också att lämna kvar murkna träd i terrängen. Å andra sidan lönar det sig att hålla åns vattenyta öppen eftersom alltför rik växtlighet eller annat som täcker vattenytan kan störa åtminstone vattenfladdermössens förmåga att orientera genom ekolodning. Ådalen ska inte förses med onödig belysning eller så ska belysningen placeras tillräckligt långt ifrån vattenfåran. Ämnesord ekologisk korridor, Esbo ådal, fladdermöss Publikationsserie Esbo stads miljönämnds publikation 3/2008 Om det sker förändringar i området kring ådalen finns det skäl att göra en inventering av fladdermusfaunan i hela det aktuella området eller en motsvarande inventering till den som nu föreligger. En enkät som kartlägger fladdermusfaunan i synnerhet i byggnader skulle ge mera information om fladdermössens tillstånd. ISBN ISSN Antal sidor Tryckningsort 18, 11 kartbilagor Esbo stad

6

7 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO SELVITYSALUEEN SIJAINTI TUTKIMUSMENETELMÄT Elinympäristöluokittelu Lepakkohavainnointi Kohteiden arvottamisen perusteet ESITIEDOT YHTEENVETO LEPAKOIDEN BIOLOGIASTA JA SUOJELUSTATUKSESTA ALUEEN YLEISKUVAUS LEPAKKOHAVAINNOT LAJEITTAIN JA ALUEKOHTAISESTI Glims Gloms Varsinainen Espoonjoki TULOKSET Arvokkaat alueet...11 Alue 1. Pitkäjärven eteläpää (kartta 5)...11 Alue 2. Träskända (kartta 5)...11 Alue 3. Jänismetsä (Jänismetsäntien viereinen metsä) (kartta 5)...11 Alue 4. Ingaksen kolopuu (kartta 5)...12 Alue 5. Ingas (kartta 5)...12 Alue 6. Oittaa (kartta 6)...12 Alue 7. Oittaan purolaakso (kartta 6)...12 Alue 8. Lukkarinpuron (Ristimäen) meanderit (kartta 6)...12 Alue 9. Espoon tuomiokirkon seutu (kartta 7)...13 Alue 10. Lasilaakso (kartta 8) Lepakoiden kulkuyhteydet...13 Pitkäjärven seutu (kartta 9, yhteys 1)...13 Ingas Kauniainen (kartta 9, yhteys 2)...13 Oittaa Pirttimäen suunta ja Oitån purolaakso (kartta 10, yhteys 3-4)...14 Blominmäki Näkinmetsä Furubacka (kartta 11, yhteys 5)...14 Espoonjoki Mankinjoki (kartta 11, yhteys 6) Uhanalaiset ja luontodirektiivin liitteen IV lajit YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET SUOSITUKSET LISÄSELVITYSTARPEET VIITTEET...17

8 LIITTEET Kartta 1 Kartta 2 Kartta 3 Kartta 4 Kartta 5 Kartta 6 Kartta 7 Kartta 8 Kartta 9 Kartta 10 Kartta 11 Elinympäristöjen luokitus puuston peittävyyden perustella Glimsjoen yläjuoksulla Elinympäristöjen luokitus puuston peittävyyden perustella Glomsjoen yläjuoksulla Elinympäristöjen luokitus puuston peittävyyden perustella Espoonjoen ylä- ja keskijuoksulla Elinympäristöjen luokitus puuston peittävyyden perustella Espoonjoella Lepakoille tärkeät saalistusalueet ja muut tärkeät alueet Glimsjoella Lepakoille tärkeät saalistusalueet ja muut tärkeät alueet Glomsjoella Lepakoille tärkeät saalistusalueet ja muut tärkeät alueet Espoonjoella Lepakoille tärkeät saalistusalueet ja muut tärkeät alueet Espoonjoen alajuoksulla Lepakoille tärkeät viheryhteydet Glimsjoen ympäristössä Lepakoille tärkeät viheryhteydet Glomsjoen ympäristössä Lepakoille tärkeät viheryhteydet Espoonjoen ympäristössä Kansikuva: Korvayökköemo poikasensa kanssa. Kuva Eeva-Maria Kyheröinen

9 1 JOHDANTO Espoonjoki on vuoden 2008 teemana Espoon ympäristöohjelmassa. Vuoden 2008 aikana kaupunki on teettänyt useita Espoonjokeen liittyviä luontoselvityksiä ja joelle on laadittu suojelusuunnitelma. Jokiuomaa on myös siivottu roskasta osana kaupunkipurojen siistimishanketta. Tämän työn tavoitteena oli selvittää Espoonjoen uoman lepakkolajistoa ja runsauksia. Lisäksi haluttiin määrittää lepakoille arvokkaat alueet ja mahdolliset kulkuyhteydet havainnoinnin ja karttatarkastelujen perusteella. Tämä raportti sisältää kartoituksen tulokset, elinympäristöanalyysin tulokset sekä toimenpidesuositukset ja karttaliitteet. Raportissa annetaan myös suosituksia lepakoiden elinolojen huomioimiseksi Espoonjoen alueella. Espoon kaupungin ympäristökeskus tilasi lepakkoselvityksen Luontotieto Keiron Oy:ltä. Työtä on tilaajan puolelta ohjannut ympäristötarkastaja Sari Soini ja ympäristötarkastaja Tia Lähteenmäki. Lepakkoselvityksen on laatinut FM Eeva-Maria Kyheröinen ja työtä on ohjannut FM Susanna Pimenoff. Maastotöihin osallistui myös fil.yo Annika Herrero. Karttatyöskentelystä vastasivat Pimenoff, Kyheröinen ja FM Anu Luoto. 1

10 2 SELVITYSALUEEN SIJAINTI Selvitysalue sijaitsee Espoon länsiosassa Porintien eteläpuolella (kuva 1). Alue kattaa varsinaisen Espoonjoen uoman Espoonlahdelta alkaen sekä tästä hieman Turunväylän pohjoispuolella haarautuvat Glims- ja Glomsjoet Pitkäjärvelle ja Bodom-järvelle saakka. Jokiuomaa on yhteensä noin 15 km. Joki kulkee varsin vaihtelevissa ympäristöissä: peltovaltaisessa maisemassa, paikoin tiheässä metsässä ja rakennetussa miljöössä. Bodomista alkunsa saava Gloms (Oitån) on hyvin mutkitteleva, Pitkäjärveltä alkavan Glimsin uoma on suorempi. Kuva 1. Selvitysalueen sijainti Espoossa, jokiuoma on merkitty haalealla katkoviivalla. Maanmittauslaitos

11 3 TUTKIMUSMENETELMÄT 3.1 Elinympäristöluokittelu Kartoitettavaan alueeseen käytiin tutustumassa päiväsaikaan. Tällöin suunniteltiin kartoitusreitit ja havainnoitiin jokivarren ympäristöjä ja mahdollisesti lepakoille merkittäviä ympäristöjä. Päiväaikaisen käynnin ja ilmakuvatulkinnan perusteella jokiuoman elinympäristöt luokiteltiin puustoisiin, puoliavoimiin ja avoimiin. Työtä varten saatiin käyttöön Espoon kaupungin teettämä väärävärinen ortoilmakuva vuodelta Ilmakuvaa analysoitiin ja sen päälle piirrettiin jokiuoman elinympäristökuviot paikkatieto-ohjelmassa MapInfo 9.0. Jokivarren elinympäristöjen luokittelulla haluttiin kuvata maiseman rakennetta lepakoiden kannalta, sillä monet lajit välttävät avoimessa ympäristössä lentämistä. Uomaa ympäröivät laajat avoimet alueet voivat toimia esteinä lepakoiden liikkumiselle, sillä eläinten on vaikea kaikuluodata avoimessa maisemassa. Myös tuuliolot ja pienilmasto voivat olla epäsuotuisat laajoilla avoimilla alueilla. Lepakoiden kannalta avoimena ympäristönä pidettiin sellaisia uoman jaksoja, joilla ei ollut lainkaan puita tai pensaita ja puoliavoimina sellaisia, jotka ilmakuvatarkastelun perusteella näyttivät väljiltä eli maata oli näkyvissä puiden välissä. Puustoisilla alueilla jokivarren puusto tai pensasto oli yhtenäistä. 3.2 Lepakkohavainnointi Lepakoita on Suomessa tutkittu toistaiseksi melko niukasti, ja kartoitusmenetelmät ovat vielä vakiintumattomat. Erilaisia lepakkokartoituksia on viime vuosina tehty jonkin verran (esimerkiksi Kinnunen ym. 1998, Kyheröinen 2005a, Siivonen 2002, 2004, Vihervaara 2004). Kartoituksissa on käytetty ainakin linjalaskentaan pohjautuvaa reittimenetelmää, ruutukartoitusta sekä erilaisten menetelmien yhdistelmiä. Ruotsista ja Keski-Euroopasta saatujen tietojen pohjalta menetelmien testaus- ja kehitystyötä tehdään parhaillaan maassamme. Perustietoa lepakkokartoituksen menetelmistä antavat esimerkiksi de Jong & Ahlén (1996), Mitchell-Jones & McLeish (2004) ja Sierla ym. (2004). Kartoitus suunniteltiin karttatarkastelujen ja päiväaikaan tehdyn maastokäynnin avulla. Päiväkäynnit tehtiin toukokuussa. Maastokarttana käytettiin Maanmittauslaitoksen vektoripohjaista peruskarttaa, tulosteina mittakaavoissa 1: : Lepakoita havainnoitiin öisin ultraäänidetektorin avulla, kävellen lähellä jokiuomaa kulkevaa reittiä mahdollisimman kattavasti selvitysalueella. Pääsääntöisesti kartoituksessa hyödynnettiin olemassa olevia teitä ja polkuja, sillä polkujen ulkopuolella liikuttaessa taustaäänien aiheuttama häiriö detektorihavainnointiin lisääntyy. Espoonjoki Tuomiokirkolta merelle Espoonlahteen kartoitettiin rauhallisesti meloen. Glims- ja Glomsjokien alueilla kartoitus tehtiin kävellen. Paikoitellen rantaan rajautuvat pihapiirit rajoittivat kartoitusreittien sijoittamista, sillä rannassa olevien talojen pihoilla ei liikuttu. Erityisen hyviltä vaikuttavilla saalistusalueilla havainnoitiin pidempään. Rauhallisella vauhdilla tehdyllä laskennalla yhdistettynä hyviltä vaikuttavien saalistusalueiden tarkempaan havainnointiin saadaan varsin kattavasti tietoa lepakkolajistosta ja niiden määrästä. Lepakoita havainnoitiin riittävän lämpiminä (yli + 5 C), poutaisina ja vähätuulisina öinä. Kartoitusta ei tehty sateella tai voimakkaassa tuulessa, koska lepakoiden saalistusaktiivisuus on silloin huomattavan vähäistä. Havainnointi aloitettiin noin puolen tunnin kuluttua auringonlaskusta. Kartoituskierroksia oli neljä eli jokainen jokiosuus on kartoitettu neljänä eri ajankohtana. Varsinaisen Espoonjoen viimeinen kierros jäi melomatta, kun yöt elokuun lopussa syyskuun 3

12 alussa viilenivät niin koleiksi, ettei kartoitusta kannattanut tehdä. Yölliset kartoitukset tehtiin ajanjaksolla Lisäksi tehtiin lyhyt täydentävä käynti. Lepakoita havainnoitiin kaikkiaan 12 yönä. Havainnoinnissa käytettiin Pettersson Elektronikin valmistamaa D240X -detektoria eli ultraääniilmaisinta, jolla lepakoiden korkeat kaikuluotausäänet muunnetaan korvin kuultaviksi. Laitteen avulla voidaan kuunnella lepakoita reaaliaikaisesti (heterodyne-menetelmä) tai tarkastella aikalaajennettuja ääninäytteitä (time expansion -toiminto). Useimmiten havaitut lepakoiden kaikuluotausäänet nauhoitettiin Edirol R09 -tallentimella. Lajit tunnistettiin joko maastossa tai jälkikäteen analysoimalla nauhoitettuja ääniä tietokoneella BatSound -ohjelmistolla. Nopeasti ohilentävästä lepakosta ei kuitenkaan aina saada kunnollista ääninäytettä. Tällaisissa tapauksissa havainto on määritetty joko siippalajiksi tai tunnistamattomaksi lepakkolajiksi. Viiksisiippaa ja isoviiksisiippaa ei voida luotettavasti erottaa toisistaan äänen perusteella, joten ne on esitelty lajiparina viiksisiipat. Myotis-lajien (Suomessa lähinnä vesisiippa, viiksisiipat ja ripsisiippa) kaikuluotausäänet muistuttavat hyvin paljon toisiaan eikä lajeja voida aina erottaa luotettavasti ilman pyydystämistä. Lepakot pyrittiin aina myös näkemään lajinmäärityksen varmentamiseksi. Tähän kartoitukseen ei sisältynyt pyydystyksiä. Kartoitusalueella kiinnitettiin huomiota myös mahdollisiin päiväpiilopaikkoihin (kolopuut, piilopaikoiksi soveltuvat rakennukset) sekä talvehtimispiiloiksi sopiviin paikkoihin (lähinnä kellarit tai muut maanalaiset rakenteet) mahdollisia myöhempiä tutkimuksia varten. 3.3 Kohteiden arvottamisen perusteet Lepakoille arvokkaiden kohteiden valintaperusteina ovat seuraavat tekijät: - havainnot: yhdyskunnat, havaintomäärät saalistavista yksilöistä, lajikoostumus - kohteella on päiväpiiloiksi tai talvehtimispaikaksi sopivia paikkoja (lahopuustoa, vanhoja rakennuksia, kellareita tms.) Kohteita arvotettaessa lepakoille tärkeinä alueina pidettiin sellaisia kuvioita, joilla tehtiin runsaasti havaintoja saalistavista lepakoista. Näillä alueilla on usein myös paljon potentiaalisia piilopaikkoja. Muilla lepakoille merkittäviä alueilla havaintoja oli jonkin verran. Lisäksi näillä alueilla on mahdollisia päiväpiiloja. 4

13 4 ESITIEDOT Espoonjoella ei ole aiemmin tehty lepakkokartoitusta uoman koko pituudelta. Etelä-Espoon yleiskaava-alueelta tehty selvitys (Siivonen 2002) antaa taustatietoa erityisesti varsinaisen Espoonjoen eteläisten osien osalta. Pienempialaisia, yleensä asemakaavoituksen luontokartoituksiin liittyviä lepakkoselvityksiä on tehty useilla alueilla, jotka sivuavat Espoonjokea tai sijaitsevat lähellä sitä. Alla oleva selvitysalueittain jaoteltu yhteenveto kokoaa nämä taustatiedot alueen lepakkohavainnoista. Harvinaisista lepakkolajeista selvitysalueella tai sen lähellä on tieto vain isolepakosta. Laji havaittiin Nepperissä kesäkuussa 2008 (Kyheröinen, julkaisematon havainto). Uhanalaisesta ripsisiipasta ei ole tiedossa raportoituja havaintoja selvitysalueelta tai edes Espoosta (Heikkinen 2001). Selvitysalueella on kaksi luonnonsuojelualuetta: Träskändan luonnonsuojelualue Glims-joen pohjoisosassa sekä Oittaan purolaakso Gloms-joen eli Oitån pohjoisosassa. Sekä Glimsin että Glomin alueella on useita arvokkaita luontokohteita (Vehmaa 1999, Helimäki 2008), jotka voivat olla lepakoillekin merkittäviä muun muassa runsaan lahopuuston tarjoamien päiväpiilopaikkojen takia. Etelä-Espoon yleiskaava-alue Espoon eteläosissa tehdyn lepakkokartoituksen selvitysalueella yksi parhaista lepakkokohteista oli Mustalahdessa, hieman Espoonjoen suulta etelään (Siivonen 2002). Jonkin verran havaintoja on myös Espoonjoen aivan eteläosista, Lasilaaksosta. Träskända Träskändan luonnonsuojelualue kattaa Aurorakodin puistomiljöön sekä kuusivaltaisen metsäalueen, jota halkoo Glims-joki tehdyssä selvityksessä alueen merkittävimmät lepakkohavainnot olivat puiston suurten lehmusten luona viihtyneet korvayököt, runsaslukuiset vesi- ja viiksisiipat jokiuoman tuntumassa sekä viiksisiipat alueen eteläosan kuusimetsissä (Hagner-Wahlsten 2005). Myös Siivonen (2002) raportoi Träskändasta muutamia pohjanlepakoita ja vesisiippoja. Pellas Pellaksenmäen asemakaavatyötä varten kesällä 2006 tehdyssä luontokartoituksessa lepakoita havaittiin erityisen runsaasti Glims-joen varrella Ingaksen alueella (Luontotieto Keiron 2007). Selvitysalue ulottui Kehä III:lta Ingakseen, Kvarnbyån laakson eli Glims-joelle. Miilukorpi - Pitkäniitty Miilukorven asemakaava-alueella tehdyssä lepakkokartoituksessa (Kyheröinen 2005a) ei havaittu selkeitä lepakoiden saalistusalueita, mutta useita yksilöitä saalisteli Pitkäniityssä, Brutubäckenpuron varrella sekä Kellonummea kohti vievän ulkoilupolun länsipuolisilla metsä- ja niittyalueilla. Selvitysalue rajautui idässä Glims-jokeen. 5

14 Etelä-Nuuksio Bodom-järven länsipuolella tehdyssä Etelä-Nuuksion luontokartoituksessa lepakoita havaittiin runsaasti Oittaan purolaakson luonnonsuojelualueella, Kellonummen hautausmaan etelä- ja lounaispuolla sijaitsevalla metsäalueella sekä Ryssänniitulla (Hagner-Wahlsten & Kyheröinen 2005). Kauniainen Kauniaisten lepakkokartoituksen mukaan lähinnä Glims-jokea ja Kirkkojärven aluetta olevat havainnot olivat Kasavuoren länsireunalta, missä tavattiin pohjanlepakkoa ja viiksisiiippalajia (Hagner-Wahlsten 2006). Näkinmetsä Näkinmetsän asemakaava-alue on Espoonjoen pohjoispuolella, Kauklahden peltojen ja Hansatien takana. Alueella esiintyi kohtuullisen runsaasti pohjanlepakoita ja joitain viiksisiippoja (Hagner-Wahlsten 2006). Havainnot painottuivat alueen länsiosaan, Näkinkylän ja Palolammen lähelle. Kurttila Kurttilan asemakaava-alue rajautuu osittain Espoonjokeen. Alueella tehdyssä lepakkoselvityksessä jokivarressa ja sen läheisillä niityillä havaittiin useassa kohdassa vesisiippoja ja pohjanlepakoita (Kyheröinen 2005b). Kauklahti Kauklahdenväylän pohjoispuolella sijaitseva kartoitettu alue rajautui Mankinjokeen, jonka varressa saalisteli runsaasti vesisiippoja (Kyheröinen 2005c) ja joen varteen rajattiin tärkeä lepakoiden saalistusalue. Mankinjoki ja Espoonjoki sijaitsevat varsin lähekkäin eteläisiltä osiltaan jokisuiden etäisyys Espoonlahden pohjukassa on vain reilu puoli kilometriä. Lepakot voivatkin todennäköisesti siirtyä joelta toiselle saalistamaan. 6

15 5 YHTEENVETO LEPAKOIDEN BIOLOGIASTA JA SUOJELUSTATUKSESTA Maassamme on havaittu 12 lepakkolajia (taulukko 1). Ne ovat kaikki hyönteisravintoa käyttäviä pienlepakoita, joiden biologiasta tiedetään Suomessa vielä melko vähän. Naaraat muodostavat kesällä lisääntymisyhdyskuntia, joissa ne synnyttävät ja hoitavat poikasiaan. Yhdyskunnat hajaantuvat loppukesällä poikasten itsenäistyessä. Urokset ovat kesäisin useimmiten yksitellen tai pieninä ryhminä. Sopivia päiväpiiloja löytyy rakennuksista, puiden koloista tai muista suojaisista ja lämpimistä paikoista. Erityisesti kantaville ja imettäville naaraille hyvät saalistusalueet päiväpiilon lähellä ovat tärkeitä. Loppukesällä lepakot yleensä levittäytyvät tasaisemmin erilaisiin ympäristöihin ravinnonhakuun (esim. Kyheröinen 2004). Talven lepakot viettävät horroksessa. Talvehtimispaikkoja tunnetaan niukasti, kuitenkin sopivia ovat ainakin kellarit, luolat, bunkkerit ja muut tasaisen viileinä ja kosteina pysyvät rakenteet. Nykykäsityksen mukaan osa harvinaisemmista lajeistamme muuttavat etelämmäksi talvehtimaan. Lepakot ovat pitkäikäisiä ja ne lisääntyvät hitaasti. Poikasia syntyy yleensä vain yksi. Niinpä päiväpiilojen tai saalistusalueiden katoaminen tai lepakoihin kohdistuva voimakas häirintä voi olla kannoille kohtalokasta. Taulukko 1. Suomessa esiintyvät lepakkolajit Suomen EUROBATS-raportin (Kyheröinen ym. 2006) mukaan, täydennettynä kääpiölepakon tiedoilla (Salovaara 2007). Lajin tieteellinen nimi Suomenkielinen nimi Levinneisyys Nyctalus noctula Isolepakko Laikuttainen, Etelä-Suomi, muuttava Eptesicus nilssonii Pohjanlepakko Koko maassa Vespertilio murinus Kimolepakko Laikuttainen, Etelä-Suomi, muuttava Plecotus auritus Korvayökkö Etelä- ja Keski-Suomi, 63 N asti Pikkulepakko Laikuttainen, Etelä-Suomi, Pipistrellus nathusii muuttava, ensimmäinen lisääntymishavainto 2006 Pipistrellus pipistrellus Vaivaislepakko Laikuttainen, Etelä-Suomi (ensimmäinen havainto 2001) Pipistrellus pygmaeus Kääpiölepakko Laikuttainen, Etelä-Suomi (ensimmäinen havainto 2007) Myotis nattereri Ripsisiippa Harvinainen, Etelä-Suomi Myotis brandtii Isoviiksisiippa Etelä- ja Keski-Suomi, N asti Myotis mystacinus Viiksisiippa Etelä- ja Keski-Suomi, 64- Myotis daubentonii 65 N asti Vesisiippa Etelä- ja Keski-Suomi, N asti Myotis dasycneme Lampisiippa Laikuttainen, Etelä-Suomi (1 talvehtimishavainto vuodelta 2002, havainto kahdesta yksilöstä kesällä 2006) Kaikki lepakot ovat Suomessa luonnonsuojelulailla rauhoitettuja (LsL 38 ). Ripsisiippa on Suomessa arvioitu erittäin uhanalaiseksi (EN) lajiksi (Rassi ym. 2000) ja se on luonnonsuojeluasetuksella säädetty erityistä suojelua vaativaksi (LsL 47 /LsA 22 ). 7

16 Kaikki maassamme tavatut lepakkolajit kuuluvat EU:n Luontodirektiivin liitteen IV (a) lajilistaan. Luonnonsuojelulain 49 :n mukaan lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Lampisiippa on direktiivin II liitteen laji, joka tosin on havaittu maassamme vain kahdesti (Siivonen & Wermundsen 2003, Wermundsen & Siivonen 2006). Suomi liittyi Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS) vuonna 1999 (Valtionsopimus 104/1999). Sopimus velvoittaa osapuolimaita huolehtimaan lepakoiden suojelusta lainsäädännön kautta sekä tutkimusta ja kartoituksia lisäämällä. EUROBATSsopimuksen mukaan osapuolimaiden tulee pyrkiä säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita. Lepakkolajien tilasta ja suojelusta raportoidaan sopimuksen mukaisesti (kts. Kyheröinen ym. 2006). Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää riittävien ekologisten selvitysten tekemistä kaavoitustyön pohjaksi. Näiden lepakoiden suojeluun liittyvien säädösten sekä maankäyttö- ja rakennuslain vaatimusten takia lepakot tulee huomioida erilaisissa hankkeissa. Suunnittelun tueksi tehtävissä kartoituksissa tulee huomioida niin lisääntymis- ja levähdyspaikat kuin hyvät saalistusalueetkin. 8

17 6 ALUEEN YLEISKUVAUS Espoonjoen yläjuoksu muodostuu kahdesta haarasta, Glims- ja Gloms-joesta. Glims-joki alkaa Espoon Pitkäjärven eteläosan pitkästä, kapeasta luusuasta, kulkee Träskändan puiston läpi Bembölen kylään, missä joesta käytetään myös nimeä Kvarnbyån. Alueella on maatalousympäristöä ja vanhaa rakennuskantaa. Jorvin tuntumassa joki alittaa Turuntien. Ennen yhtymistään Gloms-jokeen Glims kulkee Espoon vanhoihin kulttuurimaisemiin kuuluvan Fallåkerin peltoalueen halki. Gloms-joki alkaa Bodomjärven länsilaidalta, Oittaan kartanon tuntumasta. Oittaan purolaakso on luonnonsuojelualue, jossa on järeää kuusivaltaista metsää. Joesta käytetään täällä nimeä Oitån. Joki mutkittelee vanhojen pihapiirien ja peltojen ympäröimänä voimakkaasti polveillen. Bembölen myllyn rehevästä ympäristöstä joki jatkuu osin putkeen upotettuna Kirskumäkeen ja vapaana peltomaisemassa Kirkkojärvelle, missä se yhtyy Glimsiin. Varsinainen Espoonjoki alkaa Turunväylän pohjoispuolelta, kulkee golfkentän vierellä ja kulttuurimaisemassa Espoon tuomiokirkon vieressä. Metsäisempi, muutamien vanhojen pihapiirien muokkaama maisema vaihtuu pian Kauklahden peltoihin ja teollisuusalueeseen. Kurttilassa ja Lasilaaksossa maisema on vanhaa kylämiljöötä, mistä joki avautuu laajaan ruovikkoalueeseen Espoonlahteen. Selvitysalueen jakautuminen elinympäristöjen sulkeutuneisuuden perusteella kuvioihin esitetään liitekartoilla 1 4. Jokiuoman elinympäristökuvioista avoimia oli 30, puoliavoimia 38 ja puustoisia 40 kappaletta. Pinta-alaa avoimilla kuvioilla oli 12,6 ha, puoliavoimilla 15,6 ha ja puustoisilla 29,7 ha. Jokiuoman puusto ja pensasto vaihtelee paljon. Glimsin uoman Turun pohjoispuolisissa osissa on pääasiassa puustoiset rannat. Metsät ovat kuusivaltaisia ja lahopuuta on Träskändan ja Ingaksen alueilla runsaasti. Ingaksen seudulta alkaa puoliavoin ympäristö, joka liittyy alueen viljelysmaihin. Turuntien eteläpuolinen osa on puoliavointa. Glomsin varrella vaihtelu jokiuoman elinympäristöissä on suurta. Oittaan purolaakson järeiden kuusikoiden ja Ristimäen meanderialueen monipuolisen ja paikoin hyvin tiheän puuston lisäksi uoman varrella on avoimia peltoja ja puoliavoimia ympäristöjä. Kirkkojärven alueella uomat yhtyvät. Täällä ympäristötyyppi on avoin. Espoonjoen varrella puustoisia ympäristöjä on paikoitellen jokiuoman toisella puolella, yhtenäisemmin lähinnä Espoon kirkolta rautatiesillan luo ja Lasilaaksossa. Kauklahden alueella jokiuoma on varsin avoin. 9

18 7.1 Glims 7 LEPAKKOHAVAINNOT LAJEITTAIN JA ALUEKOHTAISESTI Taulukko 1. Lepakkohavaintojen jakauma lajeittain Glimsjoella eri kuukausina. Viiksisiippa/ isoviiksisiippa Pohjanlepakko Vesisiippa Siippalaji Lepakkolaji Yhteensä Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Yhteensä Gloms Taulukko 2. Lepakkohavaintojen jakauma lajeittain Glomsjoella eri kuukausina. Viiksisiippa/ isoviiksisiippa Pohjanlepakko Vesisiippa Siippalaji Lepakkolaji Yhteensä Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Yhteensä Varsinainen Espoonjoki Taulukko 3. Lepakkohavaintojen jakauma lajeittain Espoonjoella eri kuukausina. Viiksisiippa/ isoviiksisiippa Pohjanlepakko Vesisiippa Siippalaji Lepakkolaji Yhteensä Toukokuu Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Yhteensä

19 8 TULOKSET 8.1 Arvokkaat alueet Tärkeitä saalistusalueita löytyi 5 ja muita lepakoille merkittäviä alueita 5. Näistä kuvioista on tarkemmat tiedot alla. Kuvioiden rajaukset ja numerointi esitellään kartoilla 5 8. Selvitysalueelta ei löytynyt selkeitä lisääntymispaikkoja tai muita lepakoiden päiväpiiloja. Tärkeillä lepakkoalueilla on kuitenkin jonkin verran tai paljon potentiaalisia piilopaikkoja, joko rajatun alueen sisällä tai sen lähellä. Alue 1. Pitkäjärven eteläpää (kartta 5) Espoon pitkäjärven eteläinen osa ja Glimsin tyvi on lepakoille tärkeää saalistusalue. Träskändan sillan tuntumassa saalisti runsaasti siippoja ja pohjanlepakoita. Läheisen vanhan talon kattorakenteissa oli merkkejä lepakkoyhdyskunnasta 2005 käydessäni paikalla Espoon kaupungin teknisen keskuksen pyynnöstä. Lepakoiden ei tässä kartoituksessa nähty tulevan kyseisestä talosta. On kuitenkin mahdollista, että rakennuksessa tai sen pihapiirissä on päiväpiilopaikkoja. Pitkäjärven puolivälin paikkeilla Nepperissä löytyi toisen kartoituksen yhteydessä isoviiksisiippayhdyskunta (Hagner-Wahlsten 2008). Myös Siivonen (2002) raportoi Haapaniemen Brännbergan alueelta lukuisia viiksisiippoja. On mahdollista, että osa näistä yksilöistä siirtyy saalistamaan Träskändaan asti (alue 2, kartalla ). Uhat ja suositukset: Kuvio on osin luonnonsuojelualueella, joten siihen ei todennäköisesti kohdistu muutospaineita. Rannan säilyttäminen mahdollisimman luonnontilaisena ja valaisemattomana on lepakoiden kannalta hyvä. Alue 2. Träskända (kartta 5) Tärkeä saalistusalue, jolla ruokaili useita vesisiippoja ja viiksisiippoja/isoviiksisiippoja ja joitain pohjanlepakoita. Siippoja havaittiin sekä joen yllä että rantametsässä. Alueella on lahopuustoa, joka voi tarjota päiväpiilopaikkoja. Träskändan kartanonpuiston kookkaat tammet, lehmukset ja vaahterat voivat myös tarjota suojapaikkoja. Monet lehmusten kolot vaikuttavat kuitenkin liian suurilta ja avoimilta lepakoille, eikä Hagner-Wahlsten (2006) havainnut niissä lepakoita. Mahdollisesti puissa on myös vaikeasti havaittavia, ahtaampia koloja. Uhat ja suositukset: Kuvio on kokonaan luonnonsuojelualueella, joten siihen tuskin kohdistuu merkittäviä uhkia. Viiksisiippojen kannalta metsää ei tule harventaa voimakkaasti. Vesisiippojen kannalta uoman säilyttäminen kohtuullisen avoimena eli esimerkiksi vedenpintaa peittävän rantapensaiston maltillinen karsiminen tarvittaessa on hyväksi. Uomaa ei pidä valaista, sillä se voi häiritä saalistavia lepakoita. Alue 3. Jänismetsä (Jänismetsäntien viereinen metsä) (kartta 5) Tällä alueella havaittiin Pellaksen luontokartoituksen yhteydessä liito-oravalle sopivaa ympäristöä. Alueen kuusivaltaisista metsistä on myös viiksisiippahavaintoja. Haapojen esiintyminen nostaa alueen piilopaikkapotentiaalia. Uhat ja suositukset: Tämä kuvio on rakentuvan asuntoalueen vieressä. Uhkana voi olla alueen tiivis kaavoittaminen ja metsän häviäminen. Metsää ei pidä harventaa voimakkaasti, ja puustoiset yhteydet lähialueen muihin metsiin ja erityisesti Glimsin uomaan tulee säilyttää. 11

20 Alue 4. Ingaksen kolopuu (kartta 5) Pellaksen luontokartoituksen yhteydessä löydetty kolopuu voi toimia alueella havaittujen lepakoiden, erityisesti vesisiippojen päiväpiilopaikkana. Tämä laji voi käyttää kesän aikana useita piiloja. Puunkoloissa voi olla vesisiippayhdyskuntia, joissa on useita kymmeniä yksilöitä. Uhat ja suositukset: Kolopuiden jättäminen maisemaan lisää lepakoiden päiväpiilovalikoimaa. Alue 5. Ingas (kartta 5) Tällä alueella havaittiin useita saalistavia vesisiippoja ja pohjanlepakoita niin Pellaksen luontokartoituksen aikana kuin tässä työssäkin. Alueen piilopaikkapotentiaali on korkea, sillä lähellä on paljon vanhoja rakennuksia ja jokiuoman metsässä on paljon lahopuuta. Uhat ja suositukset: Vanhojen rakennusten purkaminen tai remontoiminen silloin, kun naaraat elävät yhdyskunnissa poikastensa kanssa eli kesäkuulta elokuulle voi haitata mahdollisia yhdyskuntia. Puiden kaataminen ja rannan liiallinen avaaminen on haitaksi lepakoille. Rannan pitäminen mahdollisimman luonnontilaisena ja valaisemattomana on lepakoiden kannalta hyvä. Alue 6. Oittaa (kartta 6) Glomsjoen eli Oitån alkupää Bodomjärven länsirannalla, Oittaan kartanon lähellä, on tärkeä lepakoiden saalistusalue. Vesisiipat ruokailivat ahkerasti suojaisan jokisuun alueella. Kuvion lähellä on joitain rakennuksia, joissa voi olla lepakoille sopivia päiväpiilopaikkoja. Uhat ja suositukset: Oittaan kartanon välittömässä läheisyydessä olevan ranta-alueeseen ei todennäköisesti kohdistu merkittäviä muutospaineita. Lepakoiden kannalta ranta kannattaa säilyttää mahdollisimman luonnontilaisena ja valaisemattona. Uomaa voidaan kuitenkin siistiä esimerkiksi vesikasveista lepakoiden saalistusolosuhteiden ylläpitämiseksi. Alue 7. Oittaan purolaakso (kartta 6) Oittaan purolaaksossa saalisti vesisiippoja erityisesti Oittaalta lähtevän, länteen suuntautuvan ulkoilutien sillan tuntumassa ja sen molemmin puolin. Suojelualueen lahopuusto voi tarjota lepakoille piilopaikkoja, samoin läheiset tilat ulkorakennuksineen. Uhat ja suositukset: Kuvio on luonnonsuojelualueella, joten uhkaa alueen muuttamisesta ei juuri ole. Nuuksion alueen kävijämäärien lisääntyminen voi näkyä myös Oittaan alueella. Lepakot eivät kuitenkaan ole erityisen herkkiä häiriintymään retkeilijöistä tms. Jokiuoma kannattaa pitää melko avoimena, jotta siipat voivat siinä saalistaa. Alue 8. Lukkarinpuron (Ristimäen) meanderit (kartta 6) Lukkarinpuron mutkittelevassa jokilaaksossa havaittiin jonkin verran siippoja ja pohjanlepakoita. Alueen vanhat saunat ja muut rakennukset sekä lahopuut voivat tarjota lepakoille päiväpiilopaikkoja. Uhat ja suositukset: Uhkana voi olla alueen vähittäinen rakentaminen poikkeuslupamenettelyn kautta. Alue kannattaa säästää luonnontilaisena, kuitenkin niin, että jokiuoma säilyy riittävän avoimena lepakoiden saalistukselle. Varovainen siistiminen esimerkiksi myrskyn kaadettua puita uoman päälle voi parantaa lepakoiden saalistusolosuhteita. 12

21 Alue 9. Espoon tuomiokirkon seutu (kartta 7) Espoon tuomiokirkon seutu on vanhaa kulttuurimaisemaa, jossa havaittiin joitain lepakoita. Alueen vanhoissa rakennuksissa voi olla päiväpiiloja, samoin hautausmaan ja muissa alueen kolopuissa. Uhat ja suositukset: Lepakoiden oloja voi haitata alueen liiallinen siistiminen ja puuston karsiminen. Rannoille kannattaa jättää suojaavaa puustoa ja pensastoa. Toisaalta uoma kannattaa pitää avoimena roskasta, vesikasvillisuudesta ja kovin peittävästä rantakasvillisuudesta. Alue 10. Lasilaakso (kartta 8) Lasilaakson vanhassa kylämaisemassa saalisteli joitain vesisiippoja. Alueen rakennukset ovat erittäin otollisen näköisiä lepakoiden kannalta. Siippoja havaittiin myös Mankinjoen puolella ja on mahdollista, että lepakot siirtyvät joelta toiselle Fiskarsinmäen kautta. Mustalahden runsaat lepakkohavainnot (Siivonen 2002) viittaavat siihen, että lähiseudulla on lepakkoyhdyskunnan piilopaikka. Uhat ja suositukset: Vanhaa omakotitaloaluetta voi muuttaa tonttien pilkkominen ja lisärakentaminen. Rantapuuston poistamista ei tule suosia. Toisaalta vesipinnan pitäminen avoimena parantaa vesisiippojen saalistusmahdollisuuksia. 8.2 Lepakoiden kulkuyhteydet Lepakoiden kulkuyhteyksiä saalistusalueelta toiselle tai päiväpiilolta ruokailualueelle on hahmoteltu karttatarkastelun ja havaintomäärien perusteella. Arvioidut yhteydet on esitetty ja numeroitu kartalla 6. Monet lajit voivat lentää useita kilometrejä päiväpiilostaan saalistusalueille, joten lepakoiden käyttämien alueiden ja kulkureittien tarkka määrittäminen ilman radiolähetinseurantaa on hankalaa. Vaikka lepakot voivat lentää pitkiäkin matkoja, varsinkin lisääntyvät naaraat pysyttelevät melko lähellä päiväpiiloaan. Pitkäjärven seutu (kartta 9, yhteys 1) Lepakot voivat käyttää Pitkäjärven rantoja ja pihapiirejä kulkureittinään esimerkiksi Järvenperän seudulta Träskändan suuntaan. Mahdollisesti osa Nepperistä löydetyn isoviiksisiippayhdyskunnan yksilöistä siirtyy saalistamaan Pitkäjärven rantamia pitkin Glimsin uomaan. Jokea pitkin ne pääsevät suojaisassa ympäristössä Ingakseen ja siitä aina Kauniaisten Kasavuorelle asti. Uhat ja suositukset: Järvenperän alueen mahdollinen täydennysrakentaminen voi muuttaa Pitkäjärven länsirantaa lepakoiden kannalta epäedulliseksi. Rannat kannattaa säilyttää luonnontilaisina ja suosia tervalepikoiden ja muun rantapuuston ja pensaiston säilyttämistä. Ingas Kauniainen (kartta 9, yhteys 2) Ingaksesta on Glimsin uomaa pitkin ja Jorvin ja Kaunialan alueen kautta yhteys Kauniaisten Kasavuoren metsäalueelle. Uhat ja suositukset: Uhkana kulkuyhteyden säilymiselle voi olla tiivis rakentaminen Vanhan Ingaksentien Vanhan Turuntien ympäristössä. Lepakoiden lentoreittien turvaamiseksi alueella kannattaa säästää puustoisia kujanteita. 13

22 Oittaa Pirttimäen suunta ja Oitån purolaakso (kartta 10, yhteys 3-4) Oittaalla lepakot voivat siirtyä Bodomin rannoilta etelään Oittaan purolaaksoon ja sieltä Lukkarinpuron alueen kautta Kellonummen hautausmaata ympäröiviin metsiin. Oittaan ulkoilukartanolta on myös yhteys luoteeseen, Pirttimäen ulkoilualueen laajoihin metsiin. Uhat ja suositukset: Mahdollinen rakentaminen poikkeuslupien turvin Kunnarlantien lähialueilla voi muuttaa haitallisesti lepakoiden kulkuyhteyksiä. Puuston säästäminen tien molemmin puolin sekä jokiuoman varovainen avaaminen tarvittaessa turvaavat lepakoiden siirtymisreitit. Blominmäki Näkinmetsä Furubacka (kartta 11, yhteys 5) Blominmäen, Näkinmetsän ja Furubackan kautta kulkee ekologinen yhteys laajojen metsäalueiden välissä. Tämän yhteyden säilyttäminen on luultavasti lepakoillekin tärkeää, joskin Kehä III ylitys voi olla niille vaikeaa. Tien ali kulkee kevyenliikenteen tunneli. Uhat ja suositukset: Yhteyden säilymistä voivat uhata erilaiset mainittuja metsäalueita pirstovat hankkeeet. Riittävän metsäkäytävän säilyttäminen ja mahdollisesti muualla Euroopassa käytettyjen menetelmien (vihersillat, hop over puut ) kokeileminen voivat turvata lepakoiden ja muiden lajiryhmien kulkuyhteydet. Espoonjoki Mankinjoki (kartta 11, yhteys 6) Espoonjoen ja Mankinjoen välillä on lepakoiden kannalta toimiva kulkuyhteys Fiskarsinmäen metsäisen alueen kautta. Vesisiippojen havaittiin saalistavan molempien jokien suistossa. On mahdollista, että erityisesti vesisiipat siirtyvät joelta toiselle Fiskarsinmäen kautta. Uhat ja suositukset: Fiskarsinmäki on luonnonsuojelualue, joten välitöntä uhkaa tälle kulkuyhteydelle ei liene. 8.3 Uhanalaiset ja luontodirektiivin liitteen IV lajit Lepakkolajeistamme vain ripsisiippa on luokitelty erittäin uhanalaiseksi. Lajia ei havaittu Espoonjoen lepakkokartoituksessa. Kaikki lepakkolajit ovat luonnonsuojelulain 49 mukaisia direktiiviliitteen IV a lajeja. Selvitysalueella tavattiin pohjanlepakko, vesisiippa ja lajipari viiksisiippa/isoviiksisiippa. Erityisesti suojeltavaa ripsisiippaa ei havaittu tässä lepakkoselvityksessä. 14

23 9 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET Alueelta havaitut lajit (pohjanlepakko, vesisiippa ja viiksisiippalajit) ovat maassamme tavallisia ja runsaita tai melko runsaita. Löydettyjen lajien lisäksi alueella voi esiintyä korvayökkö, isolepakko ja pikkulepakko. Korvayökkö on vaikea havaita hiljaisen kaikuluotausäänensä takia. Lajille otollisia alueita ovat ainakin Espoon tuomiokirkon seutu sekä Ingaksen ja Oittaan alueet. Isolepakosta on havainto melko läheltä selvitysaluetta, Järvenperän Nepperistä kesäkuulta 2008 (Kyheröinen, julkaisematon). Laji liikkuu nopeasti pitkiä matkoja eikä sitä löydetty enää samana yönä aluetta havainnoitaessa. Pikkulepakko voisi esiintyä Espoonjoen suulla, sillä useimmat lajista tehdyt havainnot ovat rehevistä merenrantaympäristöistä. Lajista on Espoosta ja lähikunnista useita havaintoja. Kartoituksessa tehtyjen lepakkohavaintojen määrä oli paikoitellen runsas. Toisaalta havaintomäärissä oli vaihtelua kesän aikana samallakin osa-alueella, esimerkiksi varsinaisen Espoonjoen varrella lepakoita havaittiin runsaimmin heinäkuun kartoituskerralla. Lajin sisäistä vaihtelua runsauksissa havaittiin myös, esimerkiksi Glomsin alueella pohjanlepakoita oli runsaasti toukokuussa, mutta ei niin paljon myöhemmin kesällä. Ajalliset vaihtelut kytkeytyvät usein lepakoiden vuosirytmiikkaan, ja erityisesti keskikesällä naaraslepakoilla on tiineyden ja imetyksen tuoman suuren energiantarpeen takia saalistettava aktiivisesti. Lisäksi lepakot voivat hyödyntää useita saalistusalueita yön aikana ja kesän kuluessa. Runsaasti hyönteisravintoa tuottavat elinympäristöt, kuten jokiuomat ja järvet, voivat olla erityisen tärkeitä keväällä, kun hyönteisiä on muuten niukasti. Todennäköisesti alueilla, joilla havaittiin runsaasti saalistavia lepakoita, on myös päiväpiiloja ja lisääntymisyhdyskuntia. Selvityksessä ei tehty varsinaisia havaintoja lisääntymispaikoista tai päiväpiiloista. Asukaskyselyn avulla tällaiset paikat löytyvät helpoiten. Lepakot eivät hyödyntäneet jokiuomaa tasaisesti. Glimsin varrella Turuntien pohjoispuolella sekä Glomsin pohjoisemmissa osissa havaintoja oli runsaasti. Havaintoja tehtiin pohjanlepakosta, vesisiipoista ja viiksisiipoista. Havaintoja kertyi runsaasti Träskändan, Ingaksen ja Oittaan seuduilta. Glomsin varrella olevalta, luonnoltaan arvokkaalta vanhalta myllyalueelta ei tehty lepakkohavaintoja. Todennäköisesti veden virtaus on koskessa niin voimakasta, että se häiritsee ainakin vesisiippojen saalistusta. Alueen raunioissa voi olla lepakoille sopivia talvehtimispaikkoja, jos rakenteissa on riittävän suojaisia koloja. Espoonjoen uoma erityisesti Kauklahden avointen pelto-osuuksien kohdalta oli hyvin hiljainen. Epäedullinen mikroilmasto ja kaikuluotaamisen hankaluus avoimilla alueilla voivat olla syitä siihen, että lepakot hakeutuvat muualle saalistamaan. 15

24 10 SUOSITUKSET Espoonjoen varrella on useita lepakoille tärkeitä alueita. Näiden välillä on alueita, joilla lepakoita esiintyy hyvin niukasti. Lepakoiden siirtymistä alueelta toiselle voidaan edesauttaa suosimalla puusto- tai pensasreunusta koko jokiuoman alueella. Lepakoiden kulkuyhteydet niin jokiuoman suuntaisesti kuin sen yli poikittain kannattaa turvata säästämällä riittävästi puustoa ja mahdollisesti testaamalla vihersiltarakenteita. Jokivarren lahopuusto kannattaa jättää paikoilleen. Tästä hyötyvät koloja päiväpiilonaan käyttävät lepakot samoin kuin kolopesijälinnut. Uoman vesipinta kannattaa pitää melko avoimena, sillä runsas kasvillisuus tai muu vettä peittävä rakenne voi haitata ainakin vesisiippojen kaikuluotausta. Jokivartta ei tule valaista varsinkaan lepakoille tärkeillä alueilla tai valaistus tulee sijoittaa tarpeeksi kauas uomasta. Träskändassa valaistusta ei tulisi lisätä joen lähellä. Ingaksen alueella valaistusta ei tule sijoittaa uoman lähelle vaan tarvittaessa jyrkän rinteen päälle. 11 LISÄSELVITYSTARPEET Tämän kartoituksen yhteydessä ei etsitty lepakoiden päiväpiiloja aktiivisesti esimerkiksi rakennuksista tai puunkoloista. Päiväpiilojen löytyminen helpottaa lepakoiden huomioimista maankäytön suunnittelussa. Luultavasti erityisesti alueen vanhoissa rakennuksissa on useita lepakkoyhdyskuntia, joiden löytämiseksi kannattaa tehdä asukaskysely. Samoin maakellareissa voi olla yksittäisiä tai muutamia talvehtivia lepakoita. Kyselyn tulosten perusteella lepakkokartoittaja voi käydä tarkistamassa potentiaaliset kohteet, määrittää lajit ja laskea yksilöt sekä antaa suosituksia lepakoiden olojen huomioimiseksi. Mahdollisesti purettavista rakennuksista ja kaadettavista kolopuista tulee tarkistaa, onko niissä lepakoiden päiväpiiloja. Papanoiden perusteella voidaan päätellä lepakoiden käyttäneen piiloa. Jokiuomasta reilusti sivuille ulottuvien hankkeiden yhteydessä kannattaa tehdä koko suunnittelualueen kattava lepakkoselvitys. Jokiuoman lähellä tämä kartoitus antaa riittävät tiedot maankäytön suunnittelua varten. Selvitys tulee kuitenkin tehdä, jos tästä kartoituksesta on kulunut useita vuosia (viisi vuotta tai enemmän). 16

25 12 VIITTEET [online], De Jong, J, & Ahlén, I. (1996): Artantal och populationstäthet hos fladdermöss. URL: sokn_typ/skog/fladdermus.pdf. Viitattu Hagner-Wahlsten, N. 2005: Espoon Träskändan lepakkokartoitus. Teoksessa: Vauhkonen, M. 2005: Espoon Träskändan luontoselvitykset Espoon ympäristölautakunnan julkaisu 2/ s. Hagner-Wahlsten, N a: Espoon Näkinmetsän kaava-alueen lepakkokartoitus Kartoitusraportti. VVO/ Ympäristötutkimus Yrjölä. 12 s. [online], Hagner-Wahlsten, N b: Kauniaisten lepakkokartoitus T:mi BatHouse, Kauniaisten ympäristötoimi. 12 s., 6 liitettä. URL: 6.pdf. Viitattu Hagner-Wahlsten 2008: Espoon Nepperi II kaava-alueen lepakkokartoitus. 18 s. Osana Nepperi II kaava-alueen luontoselvitystä. Valmisteilla oleva raportti. Ympäristötutkimus Yrjölä Hagner-Wahlsten, N., Häyhä, T. & Kyheröinen, E.-M. 2006: Espoon Nuuksion eteläosan luontoselvitys. Ympäristötutkimus Yrjölä Oy. Espoon ympäristölautakunnan julkaisu 1/ s. Heikkinen, M. 2001: Espoon uhanalaiset ja silmälläpidettävät eläimet ja kasvit. Espoon ympäristölautakunnan julkaisu 7/ s Helimäki, J. 2008: Kotinurkilta kallioille. Espoon luontokohteet. Espoon ympäristölautakunnan julkaisuja 1/ s. Kinnunen, H., Tidenberg, E.-M., Holopainen, J. & Pakkala, T. 1998: Lepakot Helsingin kaupungin kartalle. Luonnon Tutkija 102: Kyheröinen, E.-M. 2004: Lepakoiden (Chiroptera: Vespertilionidae) elinympäristönvalinta ja saalistusaktiivisuus Etelä-Hämeen maisemamosaiikissa. Pro gradu tutkielma. Helsingin yliopisto, bio- ja ympäristötieteiden laitos. 50 s. Kyheröinen, E.-M. 2005a: Lepakkokartoitus Teoksessa: Yrjölä, R., Häyhä, T., Kyheröinen, E.- M. & Santaharju, J. 2005: Luontoselvitys Espoon Miilukorven ja Pitkäniityn asemakaavaalueelta. Ympäristötutkimus Yrjölä Oy. Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen julkaisuja s. Kyheröinen, E. M. 2005b Lepakkokartoitus Teoksessa: Yrjölä, R., Häyhä, T., Kyheröinen, E.- M. & Santaharju, J. 2005: Luontoselvitys Espoon Kurttilan asemakaava-alueelta. Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen tutkimuksia ja selvityksiä s. Kyheröinen, E.-M. 2005c: Kauklahden lepakkokartoitus. Julkaisematon raportti. Espoon kaupunkisuunnittelukeskus. 8 s. [online], Kyheröinen, E-M, Osara, M. & Stjernberg, T. 2006: Agreement on the conservation of populations of European bats. National implementation report of Finland, Inf.EUROBATS.MoP s. URL: 06.pdf. Viitattu

26 Luontotieto Keiron Oy 2007: Pellaksenmäen asemakaavan luontoselvitys Julkaisematon raportti, Diakonissalaitos. 41 s., 8 liitettä. Mitchell-Jones, A. & McLeish, A.P. (toim.) 2004: Bat worker s manual. 3 rd edition. Joint Nature Conservation Committee. 177 s. Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) 2001: Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. Salovaara, K. 2007: Kääpiölepakko uusi lepakkolaji Suomessa. Luonnon Tutkija 111: 100. Sierla, L., Lammi, E., Mannila, J. & Nironen, M. 2004: Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen Ympäristö 742. Ympäristöministeriö. 113 s. Siivonen, Y. 2002: Espoon eteläosien lepakkokartoitus Espoon ympäristölautakunnanjulkaisu 3/ s. Siivonen, Y. 2004: Helsingin lepakkolajisto ja tärkeät lepakkoalueet vuonna Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen julkaisuja 3/ s. Siivonen, Y. & Wermundsen, T. 2003: First records of Myotis dasycneme and Pipistrellus pipistrellus in Finland. Vespertilio 7: Vehmaa,P. 2000: Espoon Glimsin- ja Glomsinjoen luontotyyppien selvitys Espoon ympäristölautakunnan julkaisu 1/2000. Vihervaara, P. 2004: Turun ja Kaarinan Natura alueiden lepakkokartoitus Turun kaupunki, Ympäristönsuojelutoimisto, Julkaisuja 1/ s. Wermundsen, T. & Siivonen, Y. 2006: Haminan kantakaupungin, Vilniemen ja Summan jokilaakson lepakkokartoitus Julkaisematon raportti. Wermundsen Consulting Oy. 13 s., 6 liitettä. 18

27 Bodbacka Trä Illansuu Slåttonkärr Urh Auroranportti Auroraporten Heiniemi Hästkärr Hejnäs Aurorakoti Aurorahemmet Luonnonsuojelualue Naturskyddsområde Pihlajarinne Rönnebacka Koulu Myllykylä Kvarnby Tollinmäki Tollbacken Ingas Vanh.k. Rauh. alue Fridl. omr. Grännäs Ålderd.h. Bemböle 110 Skola Sairaala Sjukhus 1576 Jorvi Jorv 46.5 Urh. Idr. Glimsån Ers Glims Museo Museum Kauniala Urh. Jäähalli Ishall Lask.rinne Slalombacke metriä Vt Gränkull Skola G Maanmittauslaitos 2008 Uimahall Rauh. alue Fridl. omr. Elinympäristöluokat avoin alue (30) puoliavoin alue (38) puustoinen alue (40) Kartan laatija Luontotieto Keiron Oy/EKy, SPi Mittakaava 1:15 000, Espoon kaupunki, ympäristökeskus Espoonjoen lepakkoselvitys 2008 Kartta 1. Elinympäristöjen luokitus puuston peittävyyden perusteella Glimsjoen yläjuoksulla

28 Kättbäcken Rackarudden Hanabäckviken 804 Luonnonsuojelualue Hästberget Oitviken Hanabäck Oittaa Oitans Rauh. alue Fridl. omr. Uimaranta Badstrand Luonnonsuojelualue Luonnonsuojelualue Bodbacka Illansuu Ugglehult Leir.alue Camp.plats Oitån Myrkulla Hästkärr Lukkarinpuro Klockarbäck Emilsberg Kuntopolku Ristimäki Korsbacka Gåskärr Pihlajarinne Rönnebacka Björkbacka Tollinmäki Tollbacken Miilukorpi Milkärr Solkulla 1693 Bemböle metriä H.as. Serv. Bens. Ers Skola 1576 Jorvi Jorv Sairaala Sjukhus Maanmittauslaitos 2008 Glimsån Glims Museo Museum Elinympäristöluokat avoin alue (30) puoliavoin alue (38) puustoinen alue (40) Kartan laatija Luontotieto Keiron Oy/EKy, SPi Mittakaava 1:15 000, Espoon kaupunki, ympäristökeskus Espoonjoen lepakkoselvitys 2008 Kartta 2. Elinympäristöjen luokitus puuston peittävyyden perusteella Glomsjoen yläjuoksulla