Luku 6. Vaihtoehdot ja reitin optimointi

Transkriptio

1 Luku 6 Vaihtoehdot ja reitin optimointi

2

3 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku Vaihtoehdot ja reitin optimointi Tässä luvussa kuvataan ympäristövaikutusten arviointiraportissa arvioidut putkilinjan reittivaihtoehdot Suomen talousvyöhykkeellä (kappale 6.1). Toteuttamiskelpoisten reittivaihtoehtojen lisäksi kuvataan yksi vaihtoehto, joka on suljettu pois YVA-prosessin aikana (kappale 6.2.). Lisäksi selitetään putkilinjan reitin optimointiprosessi Suomen alueella (kappale 6.3). 6.1 Putkilinjan reittivaihtoehdot Suomen talousvyöhykkeellä Suomen kansallinen ympäristövaikutusten arviointi koskee Suomen talousvyöhykkeen kautta kulkevia Nord Stream -putkilinjan reittivaihtoehtoja. Nord Stream -projektiin kuuluu kaksi putkilinjaa: kaakkoinen putkilinja, joka kulkee lähempänä Viron ja Puolan rannikkoa luoteinen putkilinja, joka kulkee lähempänä Suomen ja Ruotsin rannikkoa. Kansallisessa ympäristövaikutusten arvioinnissa tarkastellaan näitä kahta pääreittivaihtoehtoa ja yhtä alavaihtoehtoa. Lisäksi arvioidaan niin sanottu nollavaihtoehto (projektin toteuttamatta jättäminen). Suomen talousvyöhykkeellä sijaitsevat arvioitavat vaihtoehdot ovat (katso kuva 6.1) Nollavaihtoehto: Nord Stream -putkilinjan toteuttamatta jättäminen. Venäjän ja Saksan välistä maakaasuputkilinjaa ei rakenneta. Vaihtoehto 1: Reitti C14. Maakaasuputkijärjestelmä käsittää kaksi samansuuntaista putkilinjaa, jotka kulkevat Venäjän Viipurista Itämeren kautta Saksan Greifswaldiin. Suomen talousvyöhykkeellä kulkevien osuuksien pituudet ovat 372,5 kilometriä (kaakkoinen putkilinja) ja 372,7 kilometriä (luoteinen putkilinja). Vaihtoehto 2: Reitti C16. Ainoa ero reittivaihtoehtojen 1 ja 2 välillä on se, että vaihtoehto 2 kulkee Kalbådagrundin matalikon läheisyydessä noin 40 kilometrin matkan hieman ete lämpänä kuin vaihtoehto 1. Vaihtoehdossa 2 kaakkoisen putkilinjan pituus on 374,3 kilometriä ja luoteisen putkilinjan 375,3 kilometriä. Alavaihtoehto 1a/2a: Alavaihtoehto merkitsee 2,9 kilometrin poikkeamaa etelään kaakkoisessa putkilinjassa ja 1,7 kilometrin poikkeamaa luoteisessa putkilinjassa. Vaihtoehto sijoittuu lähelle Suomen ja Venäjän talousvyöhykkeiden rajaa.

4 352 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 6 Kuva 6.1. Suomen talousvyöhykkeen kautta kulkevat reittivaihtoehdot (1, 2, 1a/2a). Tarkemmat tiedot vaihtoehtoisista reiteistä on kartaston kartassa PR-1b-F Vaihtoehdot kuvataan tarkemmin jäljempänä.

5 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku Nollavaihtoehto (toteuttamatta jättäminen) Nollavaihtoehto tarkoittaa sitä, että Venäjän ja Saksan välille ei rakenneta maakaasuputkilinjaa. Espoo-raportissa /5/ eritellään tarkemmin nollavaihtoehtoon liittyvät energiapoliittiset perusteet Vaihtoehto 1 (C14) Vaihtoehto 1 kulkee Venäjän ja Suomen talousvyöhykkeiden rajalta Suomen ja Ruotsin talousvyöhykkeiden rajalle. Reittivaihtoehdon pituus on noin 370 km. Se ei ulotu Suomen aluevesille. Reitti kulkee lähellä Viron talousvyöhykkeen rajaa. Reittivaihtoehdon koodi on C14 (koodit selitetään tarkemmin kappaleessa 6.3). Kuva 6.2. Reittivaihtoehto 1 (C14)

6 354 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku Vaihtoehto 2 (C16) YVA-prosessin aikana Suomen viranomaiset pyysivät Nord Stream AG:tä tutkimaan Kalbådagrundin alueella reittivaihtoehtoa, joka kulkee vaihtoehtoa 1 etelämpänä. Kalbåda grund sijaitsee Helsingistä itään Porvoon ja Loviisan eteläpuolella. Tämä pyyntö perustuu siihen näke mykseen, että geologiset olosuhteet ovat suotuisammat Kalbådagrundin eteläpuolella, mis sä merenpohja on tasaisempi kuin reittivaihtoehdossa C14. Kuva 6.3. Vaihtoehto 2 poikkeaa vaihtoehdosta 1 Kalbådagrundin läheisyydessä. Tarkempia tietoja vaihtoehdosta 2 on kartaston kartassa PR-1b-F Vaihtoehto 2 poikkeaa vaihtoehdosta 1 vain Kalbådagrundin alueella pisteiden KP 140 ja KP 180 välillä (vaihtoehdon 1 KP-numeroinnin mukaan) (katso kuva 6.3). Vaihtoehto 2 kulkee 375 kilometriä Suomen talousvyöhykkeellä ja on noin kaksi kilometriä pitempi kuin vaihtoehto 1. Kaakkoisen putkilinjan osalta vaihtoehto 2 on 1,8 kilometriä pitempi kuin vaihtoehto 1. Luoteisen putkilinjan osalta vaihtoehto 2 on 2,6 kilometriä pitempi kuin vaihtoehto 1. Taulukko 6.1 osoittaa, että vaihtoehto 2 edellyttää vähemmän merenpohjan muokkaustoimenpiteitä kuin vaihtoehto 1 (tämä koskee sekä kaakkoista että luoteista putkilinjaa). Vaihtoehdon 2 edellyttämät merenpohjan muokkaustoimenpiteet vaativat kuitenkin enemmän kiviainesta. Vaihtoehto 2 vaatii joitakin pitkiä kivipenkereitä kriittisten vapaiden jännevälien välttämiseksi ja maannousun riskin vähentämiseksi. Tarkempi kuvaus merenpohjan muokkaustoimenpiteistä on kappaleessa

7 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku Taulukko 6.1. Vaihtoehdon 1 ominaisuudet verrattuna vaihtoehtoon 2 Suomen talousvyöhykkeellä Osuudet, joilla reittivaihtoehdot 1 ja 2 poikkeavat toisistaan, ovat nähtävissä jäljempänä (katso taulukko 6.2). Taulukko 6.2. Vaihtoehtojen 1 ja 2 toisistaan poikkeavien osuuksien ominaisuudet Kalbådagrundin alueella Alavaihtoehto 1a/2a (Suursaaren eteläpuolitse Suomen alueella) Venäjän talousvyöhykkeellä reitti C14 kulkee Suursaaren pohjoispuolella. YVA-prosessin ai kana useat osapuolet ja viranomaiset pyysivät, että tarkasteluun otettaisiin Suursaaren etelä puolitse kulkeva vaihtoehtoinen reitti ja sen vaikutukset arvioitaisiin. Koska vaihtoehtoinen reitti sijaitsee Venäjän aluevesillä, reittiä ja sen vaikutuksia Suomen aluevesiin tarkastellaan Espoo-raportissa /5/. Ehdotettu Suursaaren kiertävä eteläinen reittivaihtoehto aiheuttaa kuitenkin pienen poikkeaman myös Suomen talousvyöhykkeellä kulkevaan putkilinjareittiin. Tätä poikkeamaa sekä kaakkoisessa että luoteisessa putkilinjassa voidaan pitää vaihtoehdon 1 (C14) tai 2 (C16) alavaihtoehtona. Matka Venäjän ja Suomen talousvyöhykkeiden rajalta kohtaan, jossa poikkeava reitti liittyy vaihtoehtoon 1 tai 2, on kaakkoisen putkilinjan tapauksessa noin 3,7 kilometriä ja luoteisen putkilinjan tapauksessa 3,5 kilometriä. Koska nämä etäisyydet ovat varsin pieniä suhteessa putkilinjan Suomen osuuden kokonaispituuteen, alavaihtoehtoa arvioidaan ja vertaillaan paikallisesti vaihtoehdon 1 tai 2 vastaavaan osuuteen.

8 356 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 6 Reitti on nähtävissä kuvassa 6.4 ja sen ominaisuuksia esitetään lisää taulukossa 6.3. Kuva 6.4. Alavaihtoehto 1a/2a (Suursaaren eteläpuolitse Suomen alueella). Tarkempia tietoja vaihtoehdosta 1a/2a on kartaston kartassa PR-1b-F Taulukko 6.3. Vaihtoehtojen 1 ja 2 ominaisuudet verrattuna alavaihtoehtoon 1a/2a Suomen talousvyöhykkeellä. Vaihtoehto 1/2 paikallinen osuus Alavaihtoehto 1a/2a Kaakkoi nen Luotei nen Kaakkoi nen Luotei nen Pituus (m) Merenpohjan muokkaustoimenpiteiden lukumäärä Kiviainestöiden määrä (m 3 )

9 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku Arvioimaton reitti Viron ja Suomen talousvyöhykkeillä YVA-menettelyn aikana tarkasteltiin myös eteläistä reittivaihtoehtoa, joka kulkisi osittain Viron aluevesillä. Tämä vaihtoehto kuitenkin suljettiin pois varsinaisesta teknisestä suunnittelusta ja ympäristövaikutusten arvioinnista jäljempänä tässä luvussa mainittujen syiden takia. Suomenlahdella putkilinjareitit kulkevat Venäjän ja Suomen aluevesien kautta. Suomenlahden merenpohjan epätasaisuuden johdosta Nord Streamin edeltäjä North Transgas haki vuonna 1998 Viron hallitukselta lupaa vaihtoehtoisen Viron talousvyöhykkeen kautta kulkevan putkilinjareitin merenpohjatutkimuksille. Tutkimusten tarkoituksena olisi ollut löytää Suomen lahdelta vaihtoehtoisia reittejä, joiden geologiset ja ympäristöolosuhteet olisivat olleet suosiollisemmat putkilinjan rakentamiselle. Tutkimuksille ei kuitenkaan myönnetty lupaa, joten Viron talousvyöhykkeen kautta kulkevista mahdollisista reittivaihtoehdoista luovuttiin. Näin ollen myöhemmät tutkimukset kohdistuivat Suomen talousvyöhykkeen kautta kulkeviin reittivaihtoehtoihin. Alkuperäisen, vuonna 1998 jätetyn tutkimuslupahakemuksen jälkeen on Suomenlahden me ren pohjan huomattavan epätasaisuuden takia kuitenkin tarkasteltu useita Viron aluevesien kautta kulkevia vaihtoehtoisia putkilinjareittivaihtoehtoja. Kirjallisuustutkimukset osoittivat, että merenpohja on huomattavasti tasaisempi Suomen talousvyöhykkeellä kulkevien ehdotettujen putkilinjareittien eteläpuolella. Tasaisempi merenpohja vaatii vähemmän merenpohjan muokkaustoimenpiteitä. Tästä syystä Suomen viranomaiset pyysivät YVA:n vaikutusalueen määrittämisvaiheessa virallisesti, että Nord Stream AG tutkisi mahdolliset eteläisemmät reittivaihtoehdot Suomenlahdella. Pyynnön saatuaan Nord Stream AG haki tutkimuslupaa sekä Suomelta että Virolta voidakseen arvioida Suomen ja Viron talousvyöhykkeiden kautta etelämpänä kulkevat putkilinjareitit. Suomen talousvyöhykkeen kautta kulkevaa osuutta koskeva tutkimuslupahakemus jätettiin Suomen kauppa- ja teollisuusministeriölle kesäkuussa Tutkimuslupa myönnettiin elokuussa Optimoitua Suomenlahden reittiä koskeva ehdotus jätettiin tutkimuslupahakemuksen kanssa Viron viranomaisille. Viron ulkoministeriö hylkäsi päivätyllä kirjeellä Viron talousvyöhykkeen kautta kulkevaa osuutta koskevan tutkimuslupahakemuksen. Näin ollen Viron reittivaihtoehto suljettiin pois varsinaisesta teknisestä suunnittelusta ja ympäristövaikutusten arvioinnista. Poissuljettu reitti on esitetty kuvassa 6.5.

10 358 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 6 Kuva 6.5. Poissuljetun reittivaihtoehdon käytävä Viron talousvyöhykkeellä.

11 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku Reitin optimointi Vaihtoehdot 1 (C 14) ja 2 (C 16) valittiin eri reittivaihtoehtojen joukosta jatkuvan putkilinjojen uudelleenreitityksen mahdollisuuksien arvioinnin perusteella. Arviointiperusteina käytettiin muun muassa merenpohjan topografiaa, reitin pituutta ja tarvittavia muokkaustoimenpiteitä. Tämän prosessin tavoitteena on ollut löytää paras mahdollinen reitti, joka minimoi putkilinjan ympäristövaikutukset ja projektin kokonaiskustannukset tinkimättä kuitenkaan asianmukaisesta lainsäädännöstä ja vaatimuksista. Ympäristövaikutukset voidaan minimoida siten, että reitti optimoidaan välttämällä merenpohjan kriittiset olosuhteet, sotatarvikkeet, ympäristön kannalta arat alueet ja hylyt sekä minimoimalla ylimääräisten kiviaineksesta tehtyjen tukirakenteiden (merenpohjan muokkaustoimenpiteiden) tarve. Tässä luvussa kuvataan optimointiprosessi projektin eri suunnitteluvaiheissa: toteutettavuustutkimuksessa, konseptisuunnittelussa ja yksityiskohtaisessa suunnittelussa. Luvussa kuvataan tärkeimmät reittioptimoinnit sekä selitetään kaikki kunkin vaiheen aikana käytetyt kriteerit. Lisätietoja käytetyistä menetelmistä, kriteereistä ja oletuksista on kohdassa / / Toteuttavuustutkimus Vuonna 1998 yhtiö nimeltä North Transgas (NTG) teki toteuttavuustutkimuksen erilaisten reittivaihtoehtojen selvittämiseksi (katso luku 2). Tutkimuksessa painotettiin kaasun toimittamista sekä Suomeen, Ruotsiin että Saksaan, ja putkilinjatutkimus koostui erilaisista maanpäällisten ja merenalaisten osuuksien yhdistelmistä. Tutkimus vahvisti hankkeen toteutettavuuden. Vuonna 1999, kun kaikki reitit oli arvioitu ja reittien tekninen toteutettavuus oli varmistettu, NTG teki johtopäätöksen, että koko matkan Itämeren pohjassa kulkeva reittivaihtoehto olisi kaikkein suotuisin. Tämä reitti käsitti maanpäällisen osuuden Suomessa sekä Itämeren pohjassa kulkevan merenalaisen putkilinjan Saksaan. Mahdollisten ympäristövaikutusten karkea alustava vertailu osoitti, että maanpäällisen ratkaisun ympäristövaikutukset olisivat todennäköisesti merenalaista ratkaisua suuremmat. Myös maantieteelliset olosuhteet puoltavat selväs ti merenalaista ratkaisua. Maanpäällisiin reitteihin Skandinavian tai Baltian maiden ja Puo lan kautta olisi sisältynyt monimutkaisia jokien ja järvien ylityksiä, ja reitit olisivat kulkeneet muiden ympäristön kannalta herkkien alueiden kautta. Hankkeen seuraavassa vaiheessa Suomen maanpäällinen osuus korvattiin Suomenlahden kautta kulkevalla merenalaisella putkilinjalla. Tarkempia tietoja toteutettavuustutkimuksesta on esitetty luvussa 2. Toteutettavuustutkimusten tuloksia ei koskaan toteutettu, koska Fortum Oil and Gas Oy:n toiminnan painopiste siirtyi sähköntuotantoon, ydinvoimaloiden rakentamiseen Suomeen sekä ruotsalaisten voimayhtiöiden hankintaan.

12 360 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 6 Kuva 6.6. Vuoden 1998 toteutettavuustutkimuksessa tarkasteltu reittivaihtoehto Konseptisuunnittelu Vuonna 2004 NEGP (North European Gas Pipeline) laati merenalaisia putkilinjoja varten konsep tisuunnitelman. Itämeren reittikäytävälle (nimeltään reitti B1) määritettiin keskiviiva. Keskiviivaa käytettiin viitelinjana, jonka avulla sen molemmille puolille määritettiin vuoden 2005 yksityiskohtaisen geofysikaalisen tutkimuksen tutkimuskäytävä. Tästä syystä sillä on eri koo di kuin yksityiskohtaisen suunnitelman reittioptimoinneilla. Lisätietoja kappaleessa 2.1. Konseptivaiheessa reitinvalinta perustui seuraaviin periaatteisiin ja vaatimuksiin: reitin pituus mutkien määrä tarvittavat merenpohjan muokkaustoimenpiteet (muokkaustoimenpiteiden ympäristövaikutusten minimointi). olemassa olevien merenalaisten putkilinjojen ja kaapelien risteäminen kalastusalueet ja laivaväylät (ympäristövaikutusten minimointi) rajoitusalueet (sotilasalueet, Natura alueet, muut luonnonsuojelualueet, kulttuuriperintöalueet) (ympäristövaikutusten minimointi)

13 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku Yksityiskohtainen suunnittelu Selvyyden ja johdonmukaisuuden vuoksi koodinumeroita on käytetty kaikessa reitinoptimointiprosessiin sisältyvässä teknisessä suunnittelussa. Numerointijärjestelmässä jokaiselle putkilinjareitille annetaan koodinumero seuraavan periaatteen mukaisesti: CX.Y, jossa X on juok seva numero alkaen yhdestä, ja Y on aina jokin numero väliltä 0-9, esimerkiksi C4.1. C-kirjain PeterGazin edellisessä suunnitteluvaiheessa määrittelemä symboli. Se on reittiä tarkoittava yksinkertainen symboli, jota käytettiin myös suunnitteluvaiheessa reitin tunnistamiseen. Reitin optimointi on suoritettu seuraavasti: Putkilinjan elinkaaren aikaiset merkittävät kokoonpanot (merenpohjaan laskettu putkilinja tyhjänä, merivedellä täytettynä ja käyttötilassa) analysoidaan halutulle reitille (eli reitille C9.9) Jos reitti ei täytä yleisvaatimuksia (ylikuormitusten vähentäminen ja vapaiden jännevälien enimmäispituus) tai jos lisäoptimointi on mahdollista, putkilinja reititetään uudelleen. Putkilinjalle määritetään uusi reitti ja sille annetaan uusi numerokoodi (eli reitti C10.0) Prosessia toistetaan, kunnes putkilinjalle löydetään paras mahdollinen reitti. On kuitenkin huomattava, että jotkin numerokoodit viittaavat vain putkilinjan reitin tiettyyn osaan. Esimerkiksi reitti C9.4 on kaakkoisen putkilinjan paikallinen uudelleenreititys, jonka tarkoituksena on ohittaa pisteiden KP 381 ja KP 390 välillä merenpohjan profiilissa esiintyvät kriittiset rinteet. Kaakkoinen putkilinja kulkee lähimpänä Viroa ja Puolaa; luoteinen putkilinja kulkee lähimpänä Suomea ja Ruotsia. Suomen talousvyöhykkeellä kulkevan putkilinjan reitin muiden osien (pisteestä KP 123 pisteeseen KP 381 ja pisteestä KP 390 pisteeseen KP 495) numerokoodi on C9.1. Yksityiskohtaisen suunnitteluvaiheen lähtökohtana käytettiin konseptisuunnitteluvaiheen uu - sinta optimoitua reittiä, jolle annettiin numerokoodi 3.2. Reitin C3.2 linjausta käytettiin yksityiskohtaisen suunnitteluvaiheen pohjana. Konseptisuunnittelun aikana tunnistettiin useita opti mointimahdollisuuksia, joiden avulla tarvittavia muokkaustoimenpiteitä voidaan edelleen vähentää. Nämä optimoinnit otettiin huomioon reittipäivityksissä C4.0 itä ja C4.0 länsi, jotka toimivat vuonna 2006 kauko-ohjatulla laitteella (ROV) suoritetun yksityiskohtaisen merenpohjatutkimuksen viitelinjauksina. Vuonna 2006 tutkitun käytävän leveys oli noin metriä.

14 362 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 6 C4.0 reitit toimivat yksityiskohtaisen teknisen suunnittelun lähtökohtana. Reittien optimointia jatkettiin suunnittelemalla merenpohjan muokkaustoimenpiteet seuraavien kriteerien mukaisesti: vaadittavien muokkaustoimenpiteiden määrän ja koon minimointi putkilinjojen välisen etäisyyden pitäminen riittävänä (mieluiten 100 metriä, mutta etäisyyttä voidaan paikallisesti pienentää merenpohjan epätasaisuuksien vuoksi) mutkien määrän minimointi mutkien sijoittaminen alueille, joilla merenpohja on tasainen ja niiden vakauden määrittäminen putkilinjan ja merenpohjan esteiden välisen tarpeettoman kosketuksen välttäminen putkenlaskun aikana laivaväylien vaikutuksen minimointi Kuvassa 6.7 on esitetty yhteenveto seuraavista yksityiskohtaiseen merenpohjan muokkaustoimenpidesuunnitelmaan liittyvistä reittioptimoinneista: C4.0-reitit C9.1-reitit C10.3-reitit C14/C16-reitit Kuva 6.7. Esimerkki luoteisen putkilinjan reittioptimoinnista reitiltä C10.3 reitille C12.5 pisteiden KP 220 ja KP 240 välillä. Muita esimerkkejä reitin optimoinnista ja reittivalinnoista on kartaston kartoissa PR-4a, PR-4b, PR- 4c, PR-7a ja PR-7b

15 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku C4.0-reitit C4.0-reitit ovat konseptisuunnitteluvaiheessa määritettyjä reittejä. Hankkeen alussa ennen yksityiskohtaista suunnittelua merenpohjan muokkaukseen vaadittavat kiviainesmäärät arviointiin muissa vastaavissa epätasaisen merenpohjan hankkeissa tarvittujen soramäärien perusteella. Näitä arvoja on pidettävä kiviaineksen enimmäismäärinä C9.1-reitit Kun C4.0-reitit optimoitiin C9.1-reiteiksi, tavoitteena oli vähentää merenpohjan muokkaustoimenpiteiden ja kiviaineksen määrää. Reitti C9.4 on lisäparannus reittiin C9.1 (vain itäiseen putkilinjaan). C9.4 viittaa paikalliseen uudelleenreititykseen pisteen KP 381 ja pisteen KP 390 välillä. Uudelleenreitityksellä vältetään merenpohjan profiilissa esiintyvät kriittiset rinteet. Joidenkin korkeudeltaan kriittisten merenpohjan muokkaustoimenpiteiden, kuten korkeiden kivi ainespenkereiden, ja geoteknisen vakauden vuoksi tutkimuskäytävää päätettiin joissakin pai koissa (seuraavassa suositellut/ehdotetut alueet ) laajentaa kiviainestöiden minimoimiseksi. Vaadittavat kiviainesmäärät on esitetty taulukossa 6.4. Määrät perustuvat muissa samanlai sissa merenpohjan olosuhteissa toteutetuista putkilinjahankkeista saatuihin kokemuksiin C10.3-reitit C10.3-reitit olivat tulosta reittioptimoinnista, jonka tavoitteena oli tarjota suunnitelma merenpoh jan muokkaustoimenpiteistä esitettäväksi Suomen viranomaisille. Uudelleenreititys toteutettiin peruskäytävän sisällä. Muita mahdollisia vaihtoehtoja ei tarkasteltu, koska tutkimustietoja oli saatavissa vain peruskäytävän osalta, mutta ei suositelluilta/ehdotetuilta alueilta. Taulukko 6.4 osoittaa, että reitin C10.3 vaatima kiviainesmäärä on reitin C9.1 vaatimaa määrää suurempi. Tämä johtuu siitä, että reitin C10.3 vaatima kiviainesmäärä määritettiin käytettävissä olleiden tutkimustietojen tarkkojen laskelmien perusteella, kun taas reitin C9.1 vaatima määrä arvioitiin aiempien vastaavien hankkeiden perusteella C14-reitit C14-reitit määritettiin uusimpien tutkimustietojen perusteella. Uudelleenreititys toteutettiin suo siteltujen / ehdotettujen alueiden ja peruskäytävän sisällä. Reitin C10.3 optimointi reitiksi C14 vähensi vaadittavien merenpohjan muokkaustoimenpiteiden ja tarvittavan kiviaineksen määrää merkittävästi. Taulukossa 6.4 on esitetty sekä kaakkoisen että luoteisen putkilinjan vaatimien merenpohjan muokkaustoimenpiteiden ja tarvittavan kiviaineksen määrä. On huomattava myös, että taulukon kiviainesmäärät sisältävät vain staattisen (laskua edeltävän ja laskun jälkeisen) stabiilisuuden vaatimat määrät, eivät dynaamisen stabiilisuuden vaatimia määriä. Tästä syystä reitin C14 määrät eivät vastaa muiden reittien määriä. Tämä on tehty optimointien vertailun hel-

16 364 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku 6 pottamiseksi, koska dynaamisen stabiilisuuden vaatimat muokkaustoimenpiteet on määritetty vain reitille C C16-reitit Reitti C16 on sama kuin reitti C14 Kalbådagrundin alueella sijaitsevaa 40 kilometrin osuutta lukuun ottamatta. Tällä osuudella reitin optimoinnissa käytettiin erilaista numerointia: Kalb_x, jossa x on juokseva numero. C16 on sama kuin C14 + Kalb_3 itä (kaakkoinen putkilinja) ja Kalb_6 länsi (luoteinen putkilinja). Taulukko 6.4. Muokkaustoimenpiteiden ja erikoisperustusten määrä Suomen talousvyöhykkeellä optimoinnin eri vaiheissa. Määrät sisältävät vain staattisissa olosuhteissa tapahtuvan kuormituksen edellyttämät kiviainesmäärät, eivät dynaamisen stabiilisuuden edellyttämiä määriä.

17 Ympäristövaikutusten arviointiselostus Luku Kuva 6.8. Tärkeimpiä optimointivaiheita kuvaava kaavio