Lasten ja nuorten osallistumisen riemu ja raamit. Sanna Koskinen. Yhdyskuntasuunnittelu [2009] vol.47:2

Transkriptio

1 Lasten ja nuorten osallistumisen riemu ja raamit Sanna Koskinen 26 Yhdyskuntasuunnittelu [2009] vol.47:2

2 Lapset ja nuoret kuuluvat yhdyskuntasuunnittelussa edelleen niin sanottuihin heikkoihin intressiryhmiin, joita ei nykyisillä osallistumiskäytännöillä tavoiteta. Nuorisolain myötä heidän osallistumisensa oikeutus on kunnissa kuitenkin entistä vahvempi. Koulun puitteissa tapahtuva yhdyskuntasuunnitteluun osallistuminen voi tarjota suunnittelijoille ja kaavoittajille väylän lasten ja nuorten luo ja kouluille erinomaisen mahdollisuuden aktiivisen kansalaisuuden harjoittelemiseen. Esittelen tässä artikkelissa koulujen lähiympäristön kehittämishankkeissa kohdattuja vaikuttavan osallistumisen esteitä ja keinoja näiden esteiden voittamiseen. Artikkelin aineistona ovat kehittämishankkeissa toimineiden helsinkiläisten virkamiesten, opettajien ja oppilaiden haastattelut. Johdanto Maankäyttö- ja rakennuslain astuttua voimaan vuoden 2000 alusta on asukasosallistuminen ollut entistä kiinteämpi osa yhdyskuntasuunnittelua. Lain myötä on kunnissa tehty paljon työtä eri-ikäisten asukkaiden osallistumismahdollisuuksien lisäämiseksi (mm. Staffans 2004; Leino 2006; Bäcklund 2007). Myös lapsille ja nuorille on tarjottu tilaisuuksia osallistua yhdyskuntasuunnitteluun, pääasiassa erilaisten kokeilujen puitteissa (mm. Horelli ym. 1998; Horelli 2001). Tällä hetkellä lasten ja nuorten osallistuminen oman elinympäristönsä suunnitteluun ja kehittämiseen on erityisen ajankohtaista. Perustuslaki (6 ) ja Nuorisolaki (8 ) turvaavat lasten ja nuorten oikeuden vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Peruskoulussa Osallistuva kansalaisuus ja yrittäjyys on pakollinen kaikissa oppiaineissa toteutettava aihekokonaisuus, jossa painotetaan osallistumista ja yhteistyötä koulun ulkopuolelle (Perusopetuksen ). Lisäksi YK:n Lapsen oikeuksien sopimus viettää tänä vuonna 20-vuotisjuhlaansa. Ympäri maailmaa onkin käynnissä valtava määrä erilaisia osallisuushankkeita, joissa lapset ja nuoret arvioivat, suunnittelevat ja hoitavat omaa lähiympäristöään. Samaan aikaan käydään myös kasvavaa kriittistä keskustelua lasten ja nuorten kuva: niina hummelin / perttu saksa osallistumisen vaikuttavuudesta ja sen hyödyistä heidän itsensä kannalta (Chawla & Heft 2002; Sinclair 2004; Tisdall & Davis 2004; Chawla ym. 2005). Näennäisosallistumisessa tuhlataan kaikkien osallisten aikaa ja voimavaroja ja viedään pohja lasten ja nuorten vasta kehittymässä olevalta luottamukselta omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa. Osallisuuden kokemuksia ei synny ja halu toimia aktiivisena, vastuullisena kansalaisena hiipuu jo alkumetreillä. (mm. Hill ym. 2004; Koskinen & Horelli 2006.) Artikkelini lähtökohtana on käsitys lapsista ja nuorista aktiivisina toimijoina, joille tulisi tarjota mahdollisuus sekä olla kansalaisia että oppia kansalaisuutta itse toimimalla (vrt. Biest & Lawy 2006). Lasten ja nuorten osallistumisella olisi paljon annetta- Sanna Koskinen Lasten ja nuorten osallistumisen riemu ja raamit 27

3 vaa niin heille itselleen kuin yhteiskunnallekin. Tämän väitöskirjatutkimukseeni1 kuuluvan artikkelin tutkimuskysymykset nousevat sen epäkohdan tiedostamisesta, että lasten ja nuorten osallistumisen vaikuttavuudessa on ongelmia: 1 Mitkä ovat pahimpia sudenkuoppia lasten ja nuorten mielekkään ja vaikuttavan osallistumisen tiellä? 2 Miten nämä esteet voidaan voittaa? Aineisto ja menetelmät Artikkelin aineistona ovat Helsingissä keväällä 2007 tekemäni teemahaastattelut. Haastattelin koulujen lähiympäristön kehittämishankkeiden aktiivisia toimijoita kouluista ja kaupungin eri virastoista. Pyrin löytämään haastatteluihin ns. avaintoimijoita, joilla on oman kokemuksen kautta tietoa ja näkemyksiä lasten ja nuorten osallistumisesta. Keskeiset toimijat eri virastoista löytyivät nopeasti ja he suostuivat mielellään haastateltaviksi. Koulujen kohdalla tilanne osoittautui yllättävän mutkikkaaksi. Sellaisia kouluja, joissa olisi vastikään tehty yhteissuunnitteluprojekteja, ei oikein löytynytkään. Lopulta kelpuutin joukkoon myös muita projekteja. Haastattelemillani oppilailla ja opettajilla oli kokemuksia seuraavista osallistumisprosesseista: Jakomäen liikuntapuiston kaavoitus, koulun lähialueen viheralueiden hoidon suunnittelu, muistutus yleiskaavaan Meri-Rastilassa, Malminkartanon jätemäen YVA-menettely, oman luontokohteen puolustaminen tielinjauksen alta ja aloite roskapönttöjen lisäämiseksi läheisellä viheralueella osana Vihreä lippu2-toimintaa sekä koulunpihojen kehittämishankkeet Hesan Nuorten Äänen3 kautta. Näiden lisäksi virkamiehet pohtivat kokemuksiaan lukuisista osallistumisprosesseista työuransa varrelta. Tein oppilashaastattelut ryhmähaastatteluina 2-4 hengen ryhmissä. Opettajien haastatteluista viisi oli yksilöhaastatteluita ja kaksi parihaastattelua. Virkamiehet ja konsultin haastattelin yksitellen. Haastattelut kestivät minuuttia. Haastateltavia oli yhteensä 37 ja haastatteluita 25: 9 opettajaa seitsemästä koulusta (kuusi alakoulua, yksi yläkoulu). Sitaateissa olen merkinnyt opettajat tunnuksella O1, O2, 18 oppilasta viidestä koulusta (neljä alakoulua, yksi yläkoulu). Oppilassitaatit olen merkinnyt tunnuksella oyk (yläkoulun oppilas). 1 Teen väitöskirjatutkimustani Helsingin yliopistossa Bio- ja ympäristötieteiden laitoksella. Tutkimusta ovat rahoittaneet Suomen Akatemia sekä Maj ja Tor Nesslingin säätiö. Tutkimukseni tavoitteena on tarkastella kriittisesti lasten ja nuorten osallisuuden ja ympäristökansalaisuuden toteutumista koulussa ja yhteistyössä koulun ulkopuolelle. 2 Vihreä lippu on päiväkotien, koulujen ja oppilaitosten kestävän kehityksen ohjelma. Ohjelmassa yhdistyvät ympäristökuormituksen vähentäminen, kestävän kehityksen kasvatus ja lasten ja nuorten osallisuus. Vihreä lippu on osa kansainvälistä Eco-Schools ohjelmaa, jota Suomessa koordinoi Suomen ympäristökasvatuksen seura. 3 Hesan Nuorten Ääni -toiminta on Helsingin kaupungin opetusviraston ja nuorisoasiainkeskuksen yhteisstrategiana toteutettavaa osallisuustoimintaa ja demokratiakasvatusta Yhdyskuntasuunnittelu [2009] vol.47:2

4 You are reading a preview. Would you like to access the full-text? Access full-text

5 k u va : ko u l u l a i s t e n v i n k k e l i - t y ö pa j at k u va : n i i n a h u m m e l i n / p e r t t u s a k s a k u va : ko u l u l a i s t e n v i n k k e l i - t y ö pa j at K i rjalli suus Barrat, Robert & Barrat Hacking, Elisabeth (2008). A clash of words: Children talking about their community experience in relation to the school curriculum. Teoksessa Reid, Alan, Jensen, Bjarne Bruun, Nikel, Jutta & Simovska, Venka (toim.): Participation and learning. Perspectives on education and the environment, health and sustainability, Springer Netherlands. Bartlett, Sheridan (2005). Integrating children s rights into municipal action: A review of progress and lessons learned. Children, Youth and Environments 15: 2, Biesta, Gert & Lawy, Robert (2006). From teaching citizenship to learning democracy: overcoming individualism in research, policy and practice. Cambridge Journal of Education, vol 36 (1), Breiting, Søren (2008). Mental ownership and participation for innovation in environmental education and education for sustainable development. Teoksessa Reid, Alan, Jensen, Bjarne Bruun, Nikel, Jutta & Simovska, Venka (toim.): Participation and learning. Perspectives on education and the environment, health and sustainability, Springer Netherlands. Bäcklund, Pia (2007). Tietämisen politiikka. Kokemuksellinen tieto kunnan hallinnassa. Helsingin kaupungin tietokeskus, Helsinki. Sanna Koskinen Lasten ja nuorten osallistumisen riemu ja raamit 41

6 Carlsson, Monica & Sanders, Dawn (2008). School councils as an arena for pupils participation in collaborative environmental education projects. Teoksessa Reid, Alan, Jensen, Bjarne Bruun, Nikel, Jutta & Simovska, Venka (toim.): Participation and learning. Perspectives on education and the environment, health and sustainability, Springer Netherlands. Chawla, Louise & Heft, Harry (2002). Children s competence and the ecology of communities: A functional approach to the evaluation of participation. Journal of Environmental Psychology 22: 1/2, Chawla, Louise, Blachet-Cohen, Natasha, Cosco, Nilda, Driskell, David, Kruger, Jill, Malone, Karen, Moore, Robin & Percy-Smith, Barry (2005). Don t just listen do something! Lessons learned about governance from the Growing Up in Cities project. Children, Youth and Environment 15: 2, Craig, Gary (2003). Children s participation through community development: assessing the lessons from international experience. Teoksessa Hallet, Christine & Prout, Alan (toim.): Hearing the voices of children. Social Policy for a New Century, RoutledgeFalmer, New York & London. Derr, Tori (2006). Sometimes birds sound like fish : Perspectives on children s place experiences. Teoksessa Spencer, Christopher & Blades, Mark (toim.): Children and their environments. Learning, using and designing spaces, University Press, Cambridge. Eskola, Jari (2001). Laadullisen tutkimuksen juhannustaiat. Laadullisen aineiston analyysi vaihe vaiheelta. Teoksessa Aaltola, Juhani & Valli, Raine (toim.): Ikkunoita tutkimusmetodeihin II näkökulmia aloittelevalle tutkijalle tutkimuksen teoreettisiin lähtökohtiin ja analyysimenetelmiin, PS-kustannus, Jyväskylä. Forester, John (1989). Planning in the face of power. University of California Press, Berkeley, CA. Freire, Paulo (1972). Pedagogy of the oppressed. Translated by Myra Bergman Ramos. Sheed and Ward, London. Gretschel, Anu (2007). Nuori ei asiakkaaksi, vaan vaikuttamaan nuorisotyön keinoin. Teoksessa Hoikkala, Tommi & Sell, Anna (toim.): Nuorisotyötä on tehtävä. Menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet, Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura 76, Helsinki. Haikkola, Lotta & Rissotto, Antonella (2007). Legislation, policy and participatory structures as opportunities for children s participation? A comparison of Finland and Italy. Children, Youth and Environments 17: 4, Harju, Auli (2002). Kunnat keskustelua oppimassa. Kunnallistieteellinen aikakauskirja 30: 2, Hart, Roger A. (1997). Children s participation: the theory and practice of involving young citizens in community s development and environmental care. Earthscan, London. Hart, Roger A. (2008). Stepping back from the ladder : Reflections on a model of participatory work with children. Teoksessa Reid, Alan, Jensen, Bjarne Bruun, Nikel, Jutta & Simovska, Venka (toim.): Participation and learning. Perspectives on education and the environment, health and sustainability, Springer Netherlands. Heft, Harry & Chawla, Louise (2006). Children as agents in sustainable development: the ecology of competence. Teoksessa Spencer, Christopher & Blades, Mark (toim.): Children and their environments. Learning, using and designing spaces, University Press, Cambridge. Hill, Malcolm, Davis, John, Prout, Alan & Tisdall, Kay (2004). Moving Participation Agenda Forward. Children & Society 18: 2, Hirsjärvi, Sirkka & Hurme, Helena (2000). Tutkimushaastattelu: teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Yliopistopaino, Helsinki. Horelli, Liisa (1998). Creating Childfriendly Environments Case studies on children s participation in three European countries. Childhood 5: 2, Horelli, Liisa (2001). Young people s participation in local development: lip service or serious business? Teoksessa Helve, Helena & Wallace, Clair (toim.): Youth, Citizenship and Empowerment, Ashgate, Aldershot. Horelli, Liisa (2002). A methodology of participatory planning. Teoksessa Bechtel, R. & Churchman, Arza (toim.): Handbook of environmental psychology, John Wiley & Sons, New York. Horelli, Liisa, Kyttä, Marketta & Kaaja, Mirkka (1998). Lapset ympäristön ekoagentteina. Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston julkaisuja 1998/49. Teknillinen korkeakoulu, Espoo. 42 Yhdyskuntasuunnittelu [2009] vol.47:2

7 Horelli, Liisa & Kukkonen, Heikki (2002). Osallistuminen, ympäristö, vuoropuhelu. Teoksessa Bäcklund, Pia, Häkli, Jouni & Schulman, Harry (toim.): Osalliset ja osaajat. Kansalaiset kaupungin suunnittelussa, Gaudeamus, Helsinki. Horelli, Liisa, Haikkola, Lotta & Sotkasiira, Tiina (2007). Osallistuminen nuorisotyön lähestymistapana. Teoksessa Hoikkala, Tommi & Sell, Anna (toim.): Nuorisotyötä on tehtävä. Menetelmien perustat, rajat ja mahdollisuudet, Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura 76, Helsinki. Jensen, Bjarne Bruun & Carlsson, Monica (2006). Encouraging environmental citizenship: The roles and challenges for schools. Teoksessa Dobson, Andrew & Bell, Derek (toim.): Environmental citizenship, MIT Press, London. Knowles-Yánez, Kimberley L. (2005). Children s participation in planning processes. Journal of Planning Literature 20: 1, Koskinen, Sanna & Horelli, Liisa (2006). Ympäristövastuullinen kansalaisuus kouluopetuksessa. Nuorisotutkimus 24: 3, Kyttä, Marketta & Kahila, Maarit (2006). PehmoGIS: Elinympäristön koetun laadun kartoittajana. Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja B 90. Teknillinen korkeakoulu, Espoo. Leino, Helena (2006). Kansalaisosallistuminen ja kaupunkisuunnittelun dynamiikka. Tutkimus Tampereen Vuoreksesta. Tampereen yliopisto, Yhdyskuntatieteen laitos. Morrow, Virginia (2003). Improving the neighborhood for children: possibilities and limitations of social capital discourses. Teoksessa Christensen, Pia & O Brien, Margaret (toim.): Children in the city: home, neighborhood and community, RoutledgeFalmer, London. Myllyniemi, Sami (2008). Mitä kuuluu? Nuorisobarometri Nuoriostutkimusverkoston julkaisuja 88. Opetusinisteriö/ Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisoasiain neuvottelukunta, Helsinki. Niemenmaa, Vivi (2005). Helsingin paikallisagenda. Tarina suunnittelun subjektiivisuudesta ja osallistumisesta. Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja A 31. Teknillinen korkeakoulu, Espoo. Peltonen, Lasse (2002). Sotkuinen demokratia ja Tampere-foorumi talkootoimintaa julkisen tilan puolesta. Kunnallistieteen aikakauskirja 30: 2, Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (2004). Opetushallitus, Helsinki. Puustinen, Sari (2001). Suunnittelijaprofessio refleksiivisyyden puristuksessa. Yhdyskuntasuunnittelu 39: 1, Puustinen, Sari (2006). Suomalainen kaavoittajaprofessio ja suunnittelun kommunikatiivinen käänne. Vuorovaikutukseen liittyvät ongelmat ja mahdollisuudet suurten kaupunkien kaavoittajien näkökulmasta. Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja A 34. Teknillinen korkeakoulu, Espoo. Roberts, Helen (2003). Children s participation in policy matters. Teoksessa Hallet, Christine & Prout, Alan (toim.): Hearing the voices of children. Social policy for a new century, RoutledgeFalmer New York & London. Shalcross, Tony, Robinson, John, Pace, Paul & Tamoutseli, Konstandia (2007). The role of students voices and their influence on adults in creating more sustainable environments in three schools. Improving Schools 10: 1, Shier, Harry (2001). Pathways to participation: openings, opportunities and obligations. Children & Society 15: 2, Sinclair, Ruth (2004). Participation in practice: Making it meaningful, effective and sustainable. Children & Society 18: 2, Staffans, Aija (2004). Vaikuttavat asukkaat: vuorovaikutus ja paikallinen tieto kaupunkisuunnittelun haasteina. Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja A29. Teknillinen korkeakoulu, Espoo. Tisdall, E. Kay M. & Davis, John (2004). Making a difference? Bringing children s and young people s views into policy-making. Children & Society 18: 2, Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli (2002). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Tammi, Helsinki. Sanna Koskinen Lasten ja nuorten osallistumisen riemu ja raamit 43