Kartanon tarinat Anjala

Transkriptio

1 Kartanon tarinat Anjala Makasiinikahvila Kuva: Anjalan kartanon puistossa oleva jyvästörakennus kuvattuna 1900-luvun alkupuolella. Historian kuvakokoelma, Museovirasto. Kartanon viljamakasiini rakennettiin vuonna 1842, samalla kun makasiinia vastapäätä oleva kivinen navettakin. Kaksikerroksisen makasiinin huippuna oli torni, jossa käyvä kello (linkki toiselle sivulle) näytti alustalaisille aikaa. Kivimakasiini oli viljavarastona myös kartanon vuokralaisilla 1900-luvulla. Vuonna 1958 viljamakasiini kunnostettiin kahvilakäyttöön. Kahvilan pitäjinä on ollut lukuisia yrittäjiä vuosien varrella. Vuonna 1977 kahvilan yläkerrassa alkoi pienimuotoinen taidenäyttelytoiminta, kun silloinen yrittäjä asetti yläkertaan tauluja esille. Perinne jatkui seuraavina vuosina kehittyen lopulta Anjalankosken kaupungin ylläpitämäksi Anjalankosken taidetömäys -näyttelyksi luvun alussa nimeksi vaihtui ArtPurha. Tornikello Anjalan kartanon viljamakasiini rakennettiin samaan aikaan kivisen navetan kanssa vuonna Makasiinin torniin asennettiin joko rakentamisen yhteydessä tai hyvin pian sen jälkeen tornikello. Kellon koneiston on valmistanut melko kuuluisa ranskalainen kelloseppä ja mekaanikko Jean Wagner. On hyvin todennäköistä, että Anjalan kartanon tornikello on ainut Suomessa oleva Jean Wagnerin valmistama tornikello ja samalla ainut ranskalaisvalmisteinen tämän tyypin tornikello Suomessa. Kellon koneisto on niin sanottu vaakarunkokoneisto, joka oli melko yleinen koneistomuoto Euroopassa. Suomalaiset ja ruotsalaiset tornikellovalmistajat eivät käyttäneet tällaista rakennetta. Pienikokoinen koneisto on ollut kiinnitettynä tornin hirsirakenteisiin. Tornissa on ollut kellotaulun paikka jokaiseen neljään suuntaan, mutta kello on näyttänyt aikaa vain kahteen suuntaan, navetalle ja kartanolle päin. Lisäksi kello on lyönyt puolen tunnin välein. Tornikello on edelleen paikallaan viljamakasiinin kellotornissa. Suomen kellomuseo inventoi vuonna 2010 Suomen tornikelloja ja tutki tuolloin myös Anjalan tornikellon. Kellon koneisto on hyvin ruostunut ja sitä on mahdotonta saada toimintakuntoiseksi. Suomen kellomuseo teki kellon toiminnasta animaation ja se on katsottavissa Internetissä, Suomen kellomuseon sivuilla osoitteessa

2 Virtuaalisesti Anjalan viljamakasiinin tornikello lyö jälleen! Ihmisiä kävi todella paljon. Joskus kun kahvilaa aamulla tultiin avaamaan, pihalla oli jo 6-7 bussia odottamassa. Bussien ihmiset kävivät kartanomuseossa ja sitten tulivat meille kahville. Jonot olivat usein ulos asti. Minä leivoin kaikki tarjottavat itse Kouvolassa ja toin autolla tavaran kahvilaan. Joskus tytöt soittivat kesken päivän, että leivo lisää, kaikki on loppunut. Kivikuppila oli todella suosittu nuorison tapaamispaikka 1970-luvulla. Meidän porukka kokoontui ensin kivikuppilalle tai Känkkäränmäelle ja siitä jatkettiin Vepskille. Myös paikalliset kävivät paljon kahvilassa. Meillä järjestettiin lauluiltoja. Sitten järjestettiin Anjalankosken kaunein tyttö ja komein mies kilpailut. Kahvilan yläkerrassa oli myös taidenäyttelyjä. Niitä oli monenlaisia ja ne toivat kahvilaan myös vähän parempaa väkeä katsomaan taidetta. Tavattiin tulevan vaimon kanssa siinä kivikuppilan ovella vuonna Oltiin menossa VPK:n lavalle ja kaverin kanssa otettiin tytöt pyörän kyytiin. Jotain siinä jäi kytemään, sillä parin viikon päästä sitten lähdettiinkin tansseista jo yhdessä. Kartanon edusta Anjalan kartanon päärakennus 1910-luvulla. Kuva: Historian kuvakokoelma, Museovirasto. Anjalan kartanon tarina alkaa 1600-luvun alussa Liivinmaalta, lähellä Riikaa sijaitsevasta Kirkholman kylästä. Ruotsin kuningas Kaarle IX menetti tuolloin, syyskuun 17. päivänä vuonna 1605, taistelussa hevosensa. Hän olisi todennäköisesti kaatunut tai joutunut vangiksi, ellei liivinmaalainen ratsumestari Henrik Wrede olisi luovuttanut kuninkaalle omaa ratsuaan. Historiankirjoitus pitää Kaarlen pelastumista hyvin merkittävänä. Jos hän olisi kaatunut tai joutunut vangiksi, Pohjoismaiden ja ehkä koko Pohjois- ja Keski-Euroopan historian kulku olisi muuttunut. Kuningas palkitsi anteliaasti Henrik Wreden tekemän palveluksen. Hän määräsi ensin 700 taalarin suuruisen vuotuisen avustuksen leskelle Gertrud von Ungernille (linkki toiselle sivulle?). Tarinan mukaan Gertrud ei ollut tyytyväinen pelkkään rahaan, vaan matkusti kuninkaan luo anomaan maata, joka takaisi hänen poikiensa turvatun elämän. Gertrudin kerrotaan pyytäneen kuninkaalta: Anna minulle maata tai anna mieheni takaisin. Gertrud sai tiloja Porvoon pitäjästä sekä pari vuotta

3 myöhemmin ikuiseksi ja pysyväksi omaisuudeksi Kymenkartanon läänissä Suomessa Elimäen neljänneksen, missä on veroja neljäkymmentäviisi ja tiloja satakolmekymmentäyksi. Gertrud von Ungern muutti Suomeen ja rakensi Elimäelle ja Anjalaan lukuisia kartanoita. Anjalan kartano valmistui noin vuonna Ensimmäinen kartanorakennus oli neliömäinen kivirakennus, jossa oli holvatut kellarit. Kivinen kartanorakennus tuhoutui Kustaan sodan toisena sotakesänä vuonna 1789, kun venäläinen tykistö ampui vastarannalta kartanon tuleen. Nykyinen kartanorakennus on rakennettu noin vuonna 1800 ja se edustaa varhaista uusklassismia. Anjalan kartano vakiinnutti olemassa olonsa lukuisista talonpoikien kapinoista huolimatta. Kartano oli 1600-luvun lopulla ja 1700-luvun alkupuolen lähinnä tilanhoitajien käsissä. Wrede-suvun miehet olivat virkamiehiä ja sotilaita luvulta lähtien suku asui Anjalassa ja lähikartanoissa. Anjalan kartanon viimeinen Wrede-sukuinen isäntä oli nimeltään Gustav Wrede, jonka kuoleman jälkeen tila siirtyi perikunnalta välikäsien kautta Suomen valtiolle vuonna Suomen valtio lahjoitti kartanon kenraalikuvernööri Aleksander Menshikoville Muistitiedon mukaan Menshikov saapui Anjalaan kesällä 1843, jolloin pidettiin suuri tulojuhla. Kenraalikuvernööri julisti tuolloin kartanon parvekkeelta saksankielisessä puheessa alustalaisille: Nyt olen minä Anjalan kartanon omistaja, alustalaiset saavat pitää talojaan niin kuin omiaan, kuitenkin ehdolla, että suorittavat veron hoviin. Päivätyöhön tulee kelvata jokaisen, joka jaksaa pussin kantaa. Suosionsa osoitukseksi hänen vielä kerrotaan antaneen eräälle miehelle samettihousut palkaksi tanssimisesta ja eräälle tytölle ruplan laulusta luvun lopulla alkoi yhteiskunnallinen muutos torppareiden pyrkiessä itsenäisiksi viljelijöiksi, yleisen maantarpeen lisääntyessä ja maan arvon kasvaessa metsien hyötykäytön seurauksena. Torpparikysymys oli vuosisadan vaihteessa yksi suurimmista kansallisista kiistakysymyksistä. Suomen valtio lunasti Anjalan kartanon kenraalikuvernöörin jälkeläiseltä, Ivan Menshikov- Koreischilta jaettavaksi alustalaisille ja muille maattomille vuonna Majoraatin maat mitattiin ja kartoitettiin ja kartanon maista muodostettiin valtion tila, pappila sekä 98 itsenäistä taloa ja näille jaettu yhteismetsä ja 34 palstatilaa. Jaetut tilat annettiin vuokralle ja vuokraajan piti maksaa vuokrana vuosittain korkoa talon hinnasta. Tilan hinta kuoleutui vuokraa maksamalla. Rahan arvon aleneminen nopeutti tilojen lunastusta ja vuonna 1921 kaikki tilat oli maksettu. Pieni osa Anjalan kartanon maista jäi valtion haltuun. Pellot ja maatalousrakennukset vuokrattiin viljeltäväksi. Kartanon päärakennus ja sitä ympäröinyt puutarha vuokrattiin puutarhurille. Päärakennuksessa toimi täysihoitola vuoteen 1939 saakka. Sota-aikana tilalle asutettiin Karjalan koeaseman henkilöstö ja eläimet sekä Naisten työvalmiusliiton työpalvelukeskus. Sodan jälkeen päärakennuksessa asui siirtokarjalaisia. Vuonna 1953 Anjalan kartanon maat jaettiin viimeisen kerran. Tilasta lohkaistiin maat Karjalan koeaseman tarpeisiin sekä maatalousoppilaitoksen päärakennusta ja tarpeita varten. Kartanon päärakennus ja viljamakasiini sekä osa puistoa erotettiin muinaistieteellisen toimikunnan omistukseen. Muinaistieteellinen toimikunta vuokrasi alueen edelleen Kymenlaakson maakuntaliitto ry:lle. Maakuntaliitto teki päärakennuksessa mittavan remontin ja avasi rakennuksen kartanomuseona kesällä Päärakennus toimi kartanomuseona 55 vuotta. Vuonna 2012 Museovirasto ilmoitti luopuvansa Anjalan kartanomuseosta.

4 Kartanon keltainen sali henkii rauhaa myös tyhjillään. Kuva: Paula Rämä, Ankkapurhan kulttuurisäätiö. Saavuttaessamme kulttuuriarvojen vaalinnassa jonkun näkyvän tuloksen tunnemme henkisen pääomamme karttuneen ja se herättää meissä vilpitöntä iloa. Ei liene liioteltua pitää tätä juhlahetkeä tuollaisena kohottavana kulttuuritapahtumana. Katseemme kohdistuu vanhaan, kauniiseen kartanorakennukseen, joka on voitu pelastaa unohdukselta ja häviöltä. Tämä arvokas, tyylipuhdas rakennus puiston vuosisataisten puiden ympäröimänä herättää meissä mielikuvan kuin menneisyys olisi muuttunut ilmieläväksi todellisuudeksi. - Veikko Talvi: kartanomuseon vihkiäispuhe IX valtakunnallisilla kotiseutupäivillä Anjalan liiton muistokivi Muistokivi Anjalan liitolle paljastettiin liiton 200-vuotisjuhlapäivänä Kuva: Kirsi Sali, Ankkapurhan kulttuurisäätiö. Ruotsin ja Venäjän välillä puhkesi sota heinäkuun alussa Kustaa III:n sotaa ( ) ja kuninkaan itsevaltaista politiikkaa vastustettiin laajasti upseeripiireissä. Sotaa pidettiin laittomana ja tämä näkyi upseeriston haluttomuudessa sotia. Joukkojen vetäminen pois Haminan ympäristöstä laukaisi lopulta pienen upseerijoukon kapinan. Pieni joukko Ruotsin armeijan upseereja lähestyi Venäjän keisarinnaa kirjeellä, jossa toivottiin rauhaa Ruotsin ja Venäjän välille. Kirje tunnetaan nimellä Liikkalan nootti.

5 Kuningas Kustaa III sai kuulla kirjeestä ja vaati upseereiltaan uskollisuudenvalaa. Uskollisuudenvalan sijaan kuningas saikin aivan toisenlaisen kirjeen. Anjalan sotaleiriin kokoontuneet upseerit kirjoittivat yhteisen kirjeen, jossa he vaativat sodan lopettamista ja pitivät sitä laittomana. Kirjeeseen kerättiin 113 upseerin allekirjoitus. Allekirjoittajat ottivat vastuun Liikkalan nootista katsoen rauhanvälityksen koituvan yksinomaan Ruotsin parhaaksi sekä vakuuttivat rakkauttaan isänmaahan ja uskollisuuttaan kuninkaalle. Anjalan liittokirje asetti kuninkaan vaikeaan asemaan. Kiristyneet valtiosuhteet Tanskaan antoivat kuninkaalle tekosyyn lähteä Suomesta. Armeija jäi Kaarle-veljen vastuulle. Tilanne Suomessa oli hankala: Kaarle vehkeili kuningasta vastaan, upseerit levittivät juoruja ja huhuja sodan puolesta ja vastaan ja venäläiset yrittivät vaikuttaa sotatilanteeseen omalla propagandallaan. Tilanne rauhoittui syksyllä armeijan hajotessa talvileireihin ja kuninkaan allekirjoittaessa Anjalan liittoon osallistuneiden upseerien vangitsemiskäskyn. Tuomiot kapinasta annettiin vasta sodan päätyttyä Yksi liittokirjan allekirjoittaneista upseereista, eversti Hästesko, mestattiin. Suurin osa syytetyistä sai täydellisen armahduksen. Anjalan liittokirjaa on alettu pitää sittemmin ensimmäisenä pyrkimyksenä itsenäisen valtion asemaan. Muutamien upseereiden mielessä tämäkin vaihtoehto on ollut, mutta laajempaa kannatusta ei itsenäisyydelle vielä tuossa vaiheessa ollut. Anjalankosken kaupunki juhlisti Kustaan sodan 200-vuotisjuhlaa monin eri tavoin vuonna Joen rannassa paljastettiin Anjalan liiton muistomerkki liittokirjan allekirjoituspäivänä Esiintymislava ja Komendantin talo Maakuntajuhlat vuonna 1959 kartanon rannassa. Kuva: Kymenlaakson maakuntaliiton arkisto, Mikkelin maakunta-arkisto luvulla Kymenlaakson maakuntaliitto aloitti maakunnan matkailun kehittämisen. Yksi matkailun kehittämisajatuksista oli Anjalan kartanon kunnostaminen maakunnalliseksi museoksi ja matkailukeskukseksi. Vuonna 1955 järjestettiin Anjalassa matkailu- ja retkeilypäivät sekä Kymenlaakson maakuntajuhlat. Kymenlaakson Nuorisoseurojen Keskusseura oli järjestänyt omaa kesäjuhlaansa maakuntajuhlan nimellä jo useita vuosikymmeniä. Nyt voimat yhdistettiin maakuntaliiton kanssa ja alkoi vuosia kestänyt maakuntajuhlien aika Anjalan kartanon puistossa.

6 Vuonna 1959 muotoiltiin kartanolta rantaan viettävän rinteen alaosa siten, että muodostui maarakenteinen näyttämöalue. Maalavan päälle rakennettiin puinen lava, joka jäi paikalleen vuosiksi. Maalavalla on siitä lähtien järjestetty tapahtumia vuosittain. Vuonna 1961 alueella pidettiin maatalousnäyttelyt, jonka iltatapahtumiin osallistui tuhansia ihmisiä. Anjalan kesätempaustapahtumat nimekkäine esiintyjineen ja tansseineen kokosivat luvuilla satoja katsojia vuosittain. Kesätempauksen järjesti urheiluseura Anjalan Liitto. Lavalla nähtiin tuolloin mm. Eino Grön, Niilo Tarvajärvi, Carola ja Jussi and the Boys. Lisäksi lavalla on järjestetty vuosittain Anjalankosken seurakunnan juhannusjuhlat. Vuosina 1988 ja 1989 näyttämöalue koki suurimman tapahtumansa, kun rinteeseen rakennettiin tuhannen hengen katsomo ja näyttämö lavasteineen Anjalan vala-historianäytelmää varten. Aarni Krohnin kirjoittamaa näytelmää esitettiin näyttämöllä kahtena kesänä ja näyttelijäkaartiin kuuluivat mm. Aarre Karén, Heidi Krohn, Matti Tuominen, Hannu Lauri, Jouko Keskinen ja Petri Liski. Ohjaajana toimi Paavo Liski, joka myös näytteli näytelmässä. Anjalankosken teatteri oli vahvasti edustettuna ja anjalankoskelaisia harrastajanäyttelijöitä tai muuten teatterista innostuneita oli mukana runsaasti. Paikalliset ihmiset olivat suurin joukoin mukana sekä näytelmässä että sen järjestelyissä. Komentajan talo eli liittopytinki oli kartanon rannassa vuoteen 1911 saakka. Rakennus siirrettiin paikalleen R.G.Wreden vanhuuden asunnoksi oletettavasti 1810-luvulla. Kuva: Historian kuvakokoelma, Museovirasto. Esiintymislavan läheisyydessä, lavalta koskelle päin, on nähtävissä suuren, neliönmuotoisen talon rauniot. Paikalla on sijainnut niin sanottu Komentajan talo, jota on kutsuttu myös Komendantin taloksi tai liittopytingiksi. Perimätiedon mukaan Anjalan liittokirja allekirjoitettiin liittopytingissä. Tieto ei pidä paikkansa, sillä rakennus siirrettiin paikalleen vasta 20 vuotta Kustaan sodan päättymisen jälkeen. Komentajan talo oli entinen tullin talo Anjalan kylässä, joka jäi tarpeettomaksi Ruotsin ja Venäjän välisen rajan hävittyä vuonna Talo siirrettiin kartanon rantaan kartanon entisen isännän Rabbe Gottlieb Wreden (linkki toiselle sivulle) vanhuudenpäivien asunnoksi. Liittopytinki siirrettiin Wredebyn kartanoon Muhniemelle vuonna 1911 ja siellä se on tänäkin päivänä.

7 Kuvan oletetaan esittävän R.G.Wredeä. Kuva: Regina säätiö. Kirkkokallio Kuva: Kirsi Sali, Ankkapurhan kulttuurisäätiö. Anjalan vanhin kirkko, pienehkö kappeli, rakennettiin kallion päälle, kartanon maille 1690-luvulla. Anjala kuului Elimäen seurakuntaan ja kirkkomatka Anjalasta oli melko pitkä. Tästä syystä jo 1600-luvun alkupuolella suunniteltiin omaa kappelia Anjalaan, mutta hanke ei toteutunut. Sen sijaan kartanon leskirouva Märta Fleming salli jumalanpalvelusten pidon kartanon salissa joka

8 kolmas sunnuntai. Anjalan, Muhniemen ja Ummeljoen asukkaat rakensivat kappelin yhteisvoimin saatuaan sen tekoon luvan itse kuningas Kaarle XI:ltä. Kappeli on mitoiltaan ollut Museoviraston vuonna 1959 tekemien tutkimusten mukaan ainakin 9 x 13 metriä. Sisustukseltaan kappeli oli vaatimaton, kellon kappeli sai vasta noin vuonna Kappeli rapistui melko nopeasti ja jo 1750 luvulla ryhdyttiin rakentamaan uutta kirkkoa, joka vielä nykyisinkin on käytössä. Vanha kappeli purettiin pois ja vain nykyisinkin nähtävissä olevat nurkkakivet jäivät muistuttamaan kappelin olemassa olosta. Vuonna 1955 juhlittiin Anjalan nykyisen kirkon 200-vuotisjuhlia. Tässä yhteydessä kallioon kiinnitettiin muistolaatta kappelin muistolle. Kappelin läheisyydessä, pellolla Kirkkokallion ja Anjalantien välissä, on ollut myös pieni hautausmaa 1700-luvun alkupuolella. Kirkkokalliolla on vielä nähtävissä vanhan kappelin kivijalan nurkka. Kuva: Kirsi Sali, Ankkapurhan kulttuurisäätiö. Talvisodan aikana Kymijokivarressa tehtiin linnoitustöitä. Tarkoituksena oli tehdä puolustuslinja, Kymijokilinja. Kirkkokalliolle ja Känkkäränmäen taakse jokivarteen on tehty tuolloin juoksuhautoja. Kirkkokallion juoksuhaudat kunnostettiin vuonna 1961 Anjalassa pidettyjä maatalousnäyttelyitä varten. Juoksuhautoja on kunnostettu myös tämän jälkeen. Kirkkovuoren hautausmaa Yksityiskohta Wrede-suvun hautakappelin sisältä. Kuva: Inkeri Marttila, Regina säätiö.

9 Kirkkovuoren hautausmaa perustettiin 1700-luvulla Anjalan kappeliseurakunnan käyttöön luvun lopulla hautausmaa todettiin ahtaaksi ja uusi hautausmaa perustettiin kauemmas kirkosta. Vanha hautausmaa jäi Wrede-suvun käyttöön. Hautausmaalla oli suvun hautakappeli jo luvulla, mutta se tuhottiin Kustaan sodassa Hautakappeli rakennettiin uudelleen 1860-luvulla. Kirkkovuoren hautausmaan portti, takana Wrede-suvun hautakappeli. Kuva: Kirsi Sali, Ankkapurhan kulttuurisäätiö. Myös vankien ystävänä tutuksi tullut Mathilda Wreden hauta on hautausmaalla. Haudalla on vankien veistämä hautamuistomerkki. Mathilda Wrede ( ) on eräs kansainvälisesti kuuluisimpia suomalaisia kautta aikojen. Jälkipolville on muovautunut kuva kansallisesta ja kansainvälisestä legendasta, vankeinhoidon uudistajasta sekä esimerkillisestä ihmisestä. Mathilda Wrede koki nuorena voimakkaan vapaakirkollisen herätyksen ja alkoi evankelioida Vaasan lääninvankilan vankeja vuonna Hän keskittyi vain vankien auttamiseen, ei muuhun hyväntekeväisyyteen. Vankeinhoidollisena toimijana Wrede saavutti puolivirallisen arvon 1890 luvulla. Wreden toiminta muuttui vähitellen yhteiskunnallisemmaksi, mutta hän ei kuitenkaan koskaan luopunut uskonnollisesta julistuksesta. Wrede alkoi arvostella vankeinhoidon huonoa tasoa ja ajautui ristiriitoihin viranomaisten kanssa. Lopulta 1913 kiellettiin maallikoiden yksityiset tapaamiset vankien kanssa ja Mathilda Wreden toiminta suuntautui uusille urille. Hän mm. perusti turvakodin vapaaksi päässeille vangeille. Turvakoti, pieni maatila Ummeljoella, sai nimekseen Toivola. Mathilda ylläpiti Toivolaa veljensä Henrik Wreden kanssa useita vuosia. Kuninkaan istuin Maisema kuninkaan istuimelta kertoo, miksi kuningas upseereineen valitsi paikaan tähystykseen.

10 Koko jokilaakso avautuu katsojan eteen Kirkkovuoren jyrkällä itärinteellä. Kuva: Kirsi Sali, Ankkapurhan kulttuurisäätiö. Ruotsin ja Venäjän välillä puhkesi sota heinäkuun alussa Syynä sodalle oli lähinnä kuninkaan aseman ja kansansuosion parantaminen. Muodollinen alkusyy sodalle saatiin pienestä rajavälikohtauksesta ja heinäkuussa 1788 Ruotsi-Suomen joukot hyökkäsivät Kymijoen yli Anjalassa. Perimätiedon mukaan Kustaa III seurasi sotatoimia Kirkkovuoren päällä Kuninkaan istuimella. Paikalta avautuu hyvä näköala joelle ja Venäjän puolelle. Kesäkuun lopussa 1789 taisteltiin jälleen Kymijoen rannoilla ja tällöin myös Anjalan kartanon vanha päärakennus tuhoutui venäläisten tykistötulessa. Kuninkaan kerrotaan katselleen paloa joko Anjalassa Kuninkaan istuimella tai Värälässä Kuninkaanvuorella kartanon herran, Rabbe Gottlieb Wreden seistessä hänen vierellään. Kuningas kehotti Wredeä menemään kartanolle ja huolehtimaan omaisuudestaan. Wrede kuitenkin vastasi Minun paikkani on kuninkaan vierellä. Rabbe Gottlieb Wrede pysyi koko elämänsä uskollisena kuninkaalle. Sota jatkui jälleen talvitauon jälkeen keväällä 1790, jolloin Ruotsi-Suomen joukot joutuivat perääntymään Anjalasta venäläisten hyökätessä. Anjala, Ummeljoki ja muutamat muut kylät jäivät 25 päiväksi venäläisten ryöstelyn ja hävityksen kohteeksi. Rauha tehtiin Värälässä elokuun alussa Raja jäi ennalleen. Alkoi jälleenrakennuskausi. Anjala oli lähes täysin hävitetty, ihmiset kuolivat kuumetauteihin, pellot olivat viljelemättä ja karja vähissä, eikä rakennustarvikkeita saanut. Paroni Wrede avusti alustalaisiaan heidän korjatessaan kotejaan ja jopa ruokki heitä saamatta itse kuitenkaan korvausta päivätöinä tai rahana. Anjalan kirkko Anjalan kirkko ja kellotapuli kuvattuna vuonna Kuva: Pohjola-yhtiöt kokoelma, Historian kuvakokoelma, Museovirasto. Anjalan ensimmäinen kappelirakennus Kirkkokalliolla rappeutui nopeasti. Vuonna 1753 tehdyssä piispantarkastuksessa todettiin kappelin olevan käyttökelvoton. Kappelin paikkaa pidettiin huonona ja ajatus uudesta kirkosta alkoi itää kappelilaisten mielissä. Jo samana vuonna aloitettiin toimet kirkon rakentamiseksi. Uusi paikka kirkolle oli saatu tienristeyksestä, keskeiseltä paikalta kylässä. Elimäen kirkkoherra David Starck pyysi koko pitäjän apua kustannuksien kattamiseksi. Anjalan kirkko valmistui vuonna 1756 ja sen rakennusmestarina toimi todennäköisesti leppävirtalainen

11 kirkonrakentaja Arvi Junkkarinen, jonka johdolla oli juuri tehty myös Haminassa oleva Ulrika Eleonoran kirkko. Puista ristikirkkoa on aluksi kutsuttu pyhäksi Sofiaksi, mikä nimi on jäänyt aikojen kuluessa unohduksiin. Vasta valmistunut kirkko oli melko erinäköinen kuin nykyisin: eteisiä ei ollut ja ikkunat olivat pieniä. Myös sisustus oli niukka. Kirkko kärsi pahoja vahinkoja Kustaan sodassa vuosina venäläisten sotajoukkojen pitäessä Anjalaa hallussaan useita viikkoja viimeisenä sotakeväänä. Tuolloin mm. poltettiin kellotapuli. Kirkko korjattiin vähitellen luvulla ja esineistöäkin saatiin koko Ruotsin valtakunnassa tehdyn kolehtikeräyksen avustuksilla. Sisätilat kunnostettiin myös, esimerkiksi saarnastuoli tehtiin edustamaan rokokoo-tyyliä. Sisätilojen maalaukset ja koristelut ovat mielenkiintoisia. Niissä näkyy merkkejä Anjalan kartanon isännän, Rabbe Gottlieb Wreden uskonnollisesta suuntauksesta. Wrede rahoitti kirkon kunnostustöitä. R.G. Wrede oli tunnettu pietistisen uskontosuunnan kannattaja. Anjalan kirkossa pietistisiä symboleita ovat siivekkäät palavat sydämet saarnatuolin ja Kuninkaanportin päällä. Sydän edustaa pietismissä mm. kristityn ihmisen sielua. Kun siihen on kuvattu liekki, sydän palaa rakkaudesta Jeesukseen. Saarnatuolin ja alttarin yläpuolella olevasta veistoksesta löytyy toinen pietisteille tyypillinen symboli, avoin kirja. Avoin kirja edustaa palamatonta sielua, jota voidaan koetella tulessa. Pietistit käyttivät symboliikassaan myös valonsäteitä, joita on kuvattu ainakin alttarin päällä olevassa veistoksessa. Myös Anjalan kirkkoon maalaten sommitellut verhot ovat merkkejä symboliikasta. Taksvärkkärien muistomerkki Kuva: Kirsi Sali, Ankkapurhan kulttuurisäätiö. Wrede-suvun mukana Anjalaan ja Elimäelle saapui myös balttiaatelin ja heidän tilanhoitajiensa tapa kohdella alustalaisiaan, mikä läheni maaorjuutta muistuttavaa feodalismia. Henrik Wreden suvulle annettu palkkio sisälsi oikeuden verottaa alueen talonpoikia ja torppareita lähes rajatta. Samalla kartanolla ei ollut mitään velvoitetta maksaa veroja kuninkaalle. Ainoa velvoite oli, että kartanon piti pystyä koska tahansa toimittamaan viisi täysin varustettua ratsumiestä kuninkaan tarpeisiin. Alustalaiset maksoivat veronsa päivätöinä (taksvärkkeinä) ja tilansa tuotteilla. Torpparit tekivät 4-5 päivätyötä ja talolliset 1-2 päivätyötä viikoittain. Lisäksi määrättiin ylimääräisiä töitä tarpeen tullen. Gertrud ja myöhemmin hänen poikansa eivät asuneet Anjalassa pitkiä aikoja ja kartano oli voutien ja muiden vuokralaisten hallinnassa. Hallintatapa oli armotonta, mikä aiheutti paljon levottomuuksia, kapinoita, lakkoilua ja jopa kirvein ja viikattein käytyjä kahnauksia. Talonpojat

12 eivät purematta nielleet kohtuuttomimpia päivätyövaatimuksia ja veroja. Myös kuninkaalle asti valitettiin koetuista vääryyksistä. Gertrud sai myös muutamia painokelvottomia lempinimiä anjalalaisilta. Anjalan levottomuuksissa menetti todistetusti yksi talonpoika henkensä, kun Matti Sihvo tuomittiin henkipatoksi ja mestattiin. Matti Sihvo kävi taistelua kartanoa vastaan yli 15 vuotta. Taisteluun kuului niskurointia, kirjeitä Tukholmaan sekä jopa käyntejä Tukholmassa oikeutta hakemassa. Lopulta Matti Sihvo mestattiin, mutta hänestä tuli kuoltuaan tarunomainen sorrettujen talonpoikien sijaiskärsijä. Kapinointi vaimeni ajoittain, mutta vielä 1770-luvulla koettiin lakkoilua ja kahnauksia luvun lopulla tapahtuivat Anjalan taksvärkkäreiden viimeiset nöyryytykset Menshikov-suvun omistusaikana. Tuolloin kartanossa oli tilanhoitajana mies, joka tarinan mukaan teetti lisätöitä talonpojalla, joka ei ottanut hattuaan pois päästä, kun tilanhoitaja kulki rattailla ohi. Suomen valtio osti Anjalan kartanon sen viimeiseltä omistajalta jaettavaksi tilan alustalaisille ja muille maattomille vuonna Majoraatin maat mitattiin ja kartoitettiin ja jakotoimitustoimikunta piti lukuisia kokouksia asioiden selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi. Anjalan kantatilasta muodostettiin valtion tila, pappila sekä 98 itsenäistä taloa ja näille jaettu yhteismetsä ja 34 palstatilaa. Tilojen arvo oli laskettu erikseen. Jaetut tilat annettiin vuokralle ja vuokraajan piti maksaa vuokrana vuosittain korkoa talon hinnasta. Tilan hinta kuoleutui vuokraa maksamalla. Rahan arvon aleneminen nopeutti tilojen lunastusta ja vuonna 1921 kaikki tilat oli maksettu. Viereinen muistomerkki on pystytetty Anjalan kartanolle töitä tehneiden kyläläisten, niin kutsuttujen taksvärkkäreiden eli päivätyöläisten kunniaksi. Muistomerkin on suunnitellut Sulo Mäkelä ja se paljastettiin vuonna 1961 Anjalan-Elimäen maatalousnäyttelyiden yhteydessä. Isäni äidin isä Aabraham Nummi asui Ummeljoella. Kun Anjalan kartanosta alettiin myydä tiloja, hänkin kysyi jakotoimikunnalta, oliko tiloja vielä jäljellä. Hänelle vastattiin, että jäljellä oli kolme saarta, jotka eivät kelpaa kellekään. Aabraham Nummi tuli hevosella ja rattailla Anjalaan. Hän joutui jättämään rattaat kauemmaksi, sillä tie tilalle oli niin huonossa kunnossa, että perille pääsi vain ratsastaen. Aabraham etsi saarelta tarpeeksi korkeaa paikkaa, johon voisi rakentaa talon ja löysikin sileän kallion. Aabraham osti Rahkessaaren. Talon rakentaminen saarelle olikin mielenkiintoinen juttu. Aabraham purki talonsa Ummeljoella ja toi hirret Anjalaan hevosella. Anjalassa hän työnsi hirret jokeen ja uitti talonsa Rahkessaaren rantaan hirsi hirreltä. Rakentaessaan taloa hän nukkui työmaan vieressä kuusen alla. Ennen taloon pääsi vain kapulalossilla, mutta vuonna 1990 saareen rakennettiin silta. Sitä ennen tila oli ainut Kaakkois-Suomen sisäsaaristotila. - Rauno Virtanen Anjalasta Tilaisuus, jossa tilanomistajakirjat jaettiin, oli juhlava ja vakava. Kerrotaan, että monen jäyhän maanraivaajan käsi värähti ja silmäkulmaan ilmestyi kosteaa hänen ottaessaan asutushallituksen ylijohtajan Östen Elvingin kädestä tuon arvokkaan paperin Nyt kun loppusumma tilan hinnasta oli suoritettu, tunsi entinen alustalainen vanhuutensa päivät turvatuksi ja lastensa saavan leveämmän leivän kuin mitä hän itse oli elämässään saanut. - Viljam Lukkari pidetystä tilaisuudesta, kirjassa Oksanen: Anjalan historia, s. 536.

13 Regina-koulu Siirretty ja kunnostettu Regina-koulu uudella paikallaan. Kuva: Kirsi Sali, Ankkapurhan kulttuurisäätiö. Anjalan kartanon emäntä Charlotta Regina Duffus oli skotlantilaisen amiraalin tytär. Hän avioitui vuonna 1741 Otto Gustav Wreden kanssa. Regina Duffus tunnettiin syvästi uskonnollisena persoonana. Hän testamenttasi 500 riksiä erityisen kiertokoulun perustamiseksi kansan lapsia varten Anjalaan. Regina Duffusin poika, luutnantti ja sittemmin Vaasa-ritarikunnan komentaja, Rabbe Gottlieb Wrede pani testamentin täytäntöön äitinsä kuoltua Koulun perustaminen oli merkittävä tapahtuma, sillä kysymyksessä oli yksi maan ensimmäisistä oppivelvollisuusperiaatteella toteutetuista kouluista. Regina-koulu oli kiertokoulu, joka antoi alkuopetusta vuorotellen eri kylissä. Regina-koulu toteutti oppivelvollisuuden Anjalassa jo 119 vuotta ennen kuin Suomeen tuli yleinen oppivelvollisuus. Rabbe Gottlieb Wreden vuonna 1802 laatimat koulun säännöt nimittäin määräsivät, että kouluun oli sakon uhalla pantava kaikki ne 6 15 vuotiaat, jotka eivät osanneet sujuvasti lukea. Määräystä noudatettiin kiitettävästi, koska sakkoja vaadittiin tiettävästi vain kerran koulun toiminta-aikana. Regina-koulu toimi Anjalan pitäjäkouluna 128 vuoden ajan, vuosina Kiertokoulu alkoi 1803 Muhniemen kylässä. Päätoiminen koulumestari opetti kuusi kuukautta vuodessa lapsille sisä- ja ulkolukua ja kristinopin perusteita. Koulu kulki kylästä kylään ja viipyi kussakin kylässä pari kuukautta kerrallaan. Koulunkäyntipaikkoja olivat Anjala, Ahvio, Muhniemi, Korvenkylä, Junkkari, Villikkala sekä Rabbelugn, joka piti sisällään Takamaan ja Värälän. Regina-koulu vanhalla paikallaan Anjalan kirkonkylässä. Kuva: Nuorisokeskus Anjala.

14 Itse koulurakennus rakennettiin 1843 koulumestarin asunnoksi ja Anjalan kylän luokkahuoneeksi. Vuonna 1848 koulussa alettiin opettaa myös kirjoittamista ja laskentoa ja 1860 oppiaineisiin lisättiin raamatunhistoria, maantiede ja isänmaan historia. Aineet olivat samoja, kuin noihin aikoihin perustetuissa Suomen ensimmäisissä kansakouluissa. Koululle hankittuja kirjoja lainattiin myös seurakuntalaisille pientä maksua vastaan jo alkuvuosista lähtien. Näin sai alkunsa Regina-kirjasto, joka oli ensimmäisiä koko kansan lainakirjastoja Suomessa. Regina-koulun kirjakaappi ja kaikki kirjaston ennen vuotta 1850 painetut suomenkieliset kirjat ovat nykyään Vaasan koulumuseossa. Kansakoululaitoksen vakiintumisen myötä Regina-koulun toiminta lopetettiin vuonna Toiminnan lopettamisen yhteydessä perustettiin Regina-säätiö. Säätiö on alusta asti tukenut merkittävästi koulujen, vanhainkotien ja seurakunnan toimintaa. Vanhan ajan koulupäivää viettämässä. Kuva: Nuorisokeskus Anjala. Anjalankosken kaupunki lahjoitti rapistuneen koulurakennuksen Nuorisokeskus Anjalalle ja rakennus siirrettiin nykyiselle paikalleen Ankkapurhaan vuonna Regina-koulu jatkaa edelleen opinahjona, nimittäin Nuorisokeskus Anjalan käytössä.