3/2010. Tiina Myllymäki TARUJEN SCHEHERAZADE ODOTETTU CAMILLA NYLUND OOPPERASEIKKAILU ROBIN HOOD

Transkriptio

1 3/2010 Tiina Myllymäki TARUJEN SCHEHERAZADE OOPPERASEIKKAILU ROBIN HOOD ODOTETTU CAMILLA NYLUND 1

2 Jopas nyt, voiko työeläkkeistä puhua ymmärrettävästi? Kyllä voi. Tutustu Varman verkkopalveluun osoitteessa Hyvää työtä. 2

3 Sisältö 6 Camilla Nylund on Die tote Stadtin tähti 10 Tiina Myllymäki hurmaa Scheherazadena 14 Koko perheen oopperaseikkailu Robin Hood 18 Mika Pohjonen ja hehkuvien tunteiden Puccini 20 Monipuolinen Musetta Mari Palo 22 Faust on musiikin juhlaa 23 Ei joulua ilman Pähkinänsärkijää 24 Tähän asti ylittää ikärajat 26 Dansk Danseteater vierailulla 27 Liisa Ihmemaassa kasvutarina fantasiapuvuin 28 Ajdå Brevarian av Stan Saanila 29 Töissä taidetehtaassa Kääntäjä ja tekstittäjä Laura Ruuttunen 30 Aitiopaikka Uutisia, ihmisiä ja tapahtumia 34 Ooppera-info 3

4 Helsingissä 92.9 MHz fm Klassinen radio on nyt Rondo FM Myös oopperan ystävälle Ohjelmatiedot ja lehtien tilaukset Yhteistyössä Musiikkilehtien luotettava klassikko Rondo Kulttuurilehtien rohkea tulokas Lumo ensi-illassa Helsingin kirjamessuilla Oopperaohjelmat Ilta oopperassa joka tiistai alkaen klo 19 Oopperakiikari joka lauantai klo 17 ja sunnuntai klo 12 Tulossa vanha tuttu Aarioita ja alkusoittoja arkisin kello 15 4 Taajuudet MHz: Helsinki 92,9 Lahti 107,4 Hämeenlinna 88,1 Jyväskylä 96,2 Turku 106,8 Savonlinna 100,0 Kuopio 94,8 Oulu 99,6 Porvoo 90,8 Raasepori 104,3 Tampere 92,2 Netissä

5 Suomen Kansallisoopperan asiakaslehti 3/2010 Vastaava toimittaja Heidi Almi Toimitus Heidi Almi, Jussi Iltanen, Johanna Järventaus, Juhani Koivisto, Heli Rislakki Tätä numeroa avustivat OFER AMIR, HARRI KUUSISAARI, MINNA LINDGREN, RISTO NORDELL, JARMO PAPINNIEMI, STAN SAANILA, HEIKKI TUULI Ulkoasu Mainostoimisto Faros / Tuija Pirttijoki Kannessa Tiina Myllymäki Kansikuva Ofer Amir Suomen Kansallisooppera Helsinginkatu 58 PL 176, Helsinki Keskus (09) Oopperasanomat ilmestyy kolme kertaa vuodessa. Seuraava numero ilmestyy tammikuussa Ilmoitusmyynti Sari Salaja (09) Painos kpl Painopaikka Libris Oy Oopperasanomat voit tilata maksutta kotiosoitteeseesi. Tilaukset: liput@operafin.fi tai puh. (09) Uusia kokijoita ja tekijöitä Uuden kauden alussa iloitsemme alkusyksyn täysistä katsomoista ja lupaamme yleisöllemme monia uusia ja kiintoisia taidekokemuksia. Toivottavasti tavoitamme myös uusia kokijoita. Erityisellä ilolla tervehdimme yhteistä projektia Suomen Kulttuurirahaston kanssa. Kansallisoopperan 100-vuotisjuhlan kunniaksi Kulttuurirahasto tarjoaa oopperaelämyksen suomalaiselle 7.-luokkalaiselle valvojineen. Oppilaita valittiin mukaan Utsjoelta Hankoon ja Vaasasta Ilomantsiin monet varmasti ensikertalaisia. Iloksemme ensikertalaisia löytyy joka ikäluokasta; Stan Saanilan aatoksia ensimmäisen oopperavierailunsa alla voi lukea tämän lehden sivuilta. Päänäyttämömme lisäksi esityksistämme voi nauttia yhä useammin muualla Suomessa, ja nykyään myös televisiossa ja radiossa. Toimimme myös aktiivisesti monella muulla alueella, uusien yhteistyötahojen kanssa. Tulevassa yhteistuotannossa DuvTeaternin ja tanssikoulu Blue Flamencon kehitysvammaiset taiteilijat muokkaavat laulusolistiemme kanssa Carmenin tarinasta itselleen merkityksellisen taidekokemuksen, joka koskettaa varmasti yleisöäkin. Erilaisten toimijoiden kohtaamisesta syntyy aina jotain uutta ja ainutlaatuista, jotain mitä ei projektiin lähdettäessä osaa täysin ennakoidakaan. Erilaisten ryhmien kohtaamisesta on kyse myös Tähän asti -projektissa, jossa eri-ikäiset harrastajat, alakoululaisista eläkeläisiin, tutkiskelevat musiikin ja liikkeen avulla ihmisyyttä ja yhteisyyttä. Metropolia Ammattikorkeakoulun kanssa toteutettavasta hankkeesta voi lukea tarkemmin toisaalla tässä lehdessä. Vanhusten ja pitkäaikaissairaiden arkea ilahdutetaan hoitolaitoksissa vierailemalla. Viime syksynä aloitetut konsertit ovat saaneet lämpimän vastaanoton luokkalaiset puolestaan esittävät koululaisoopperoita ympäri maan 10 vuoden aikana jo koululaista on saanut ammattitaiteilijoiden rinnalla omakohtaisesti kokea oopperan luomisen riemua. Esitykset oopperatalon ulkopuolella ja yhteistyöhankkeet ovat aina rikastuttavia kokemuksia myös taiteilijoille ja muulle henkilökunnalle. On ollut riemullista havaita, miten suurella mielenkiinnolla ja innolla esityksemme ja toimintamme on vastaanotettu eri paikkakunnilla. Kiitokset kaikille kokijoille ja moninaisille tekijöille! Päivi Kärkkäinen Pääjohtaja 5

6 Teksti Harri Kuusisaari Kuvat Heikki Tuuli jos hoitaa hommansa Camilla Nylund iloitsee odotetusta paluustaan Kansallisoopperaan. Euroopan lavojen ylistetty Strauss- ja Wagner-sopraano laulaa tänä syksynä Korngoldin oopperassa Die tote Stadt, ja vuoden kuluttua hän pujottautuu kollegansa Aino Acktén nahkoihin. Yhtäläisyyksiäkin kansainvälisten suomalaistähtien kesken löytyy. amilla Nylund elää taiteensa kukkeinta vaihetta. Hän on vakiinnuttanut asemansa eturivin Strauss- ja Wagner-sopraanona, ja kuin sinettinä työlle on debyyttikutsu Bayreuthin festivaalille ensi kesänä. Tapaan hänet Tampereella, jossa hän on äänittämässä Hannu Linnun johtaman Tampere Filharmonian kanssa ensimmäistä aarialevyään Ondinelle. Tuleva CD on oiva käyntikortti, sillä se sisältää hänen ominta ohjelmistoaan: Straussin Arabellaa, Ariadnea, Salomea ja Dafnea sekä Wagnerin Sieglindeä, Elisabethia, Elsaa ja Isoldea. Camilla Nylund on juuri palannut lomalta, jonka vietti suurelta osin kotiseudullaan Mustasaaren Kvevlaxissa. Rauhallinen varmuus kuvastuu olemuksesta. Nylundissa on annos keskieurooppalaista, pidättynyttä eleganssia. Hän on viettänyt oli puolet elämästään ulkomailla, mutta skandinavisuus ja suomalaisuus ovat oleellinen osa niin hänen äänenväriään kuin persoonaansakin. Ihmiset yleensä luulevat minua ruotsalaiseksi, mutta korjaan sen kyllä aina tilaisuuden tullen. Suomalaisuus herättää Euroopan musiikkipiireissä aina positiivisen reaktion, Nylund kertoo. Koti Saksassa, työ maailmalla Camilla Nylund tuli tunnetuksi Lappeenrannan laulukilpailujen voittajana vuonna Hän oli piirien ulkopuolinen yllättäjä, sillä hän ei ollut opiskellut Sibelius-Akatemiassa vaan Salzburgin Mozarteumissa. Keski-Eurooppaan hän palasikin jatkamaan uraansa. Tärkeäksi tukikohdaksi muodostui Dresdenin Semper-ooppera, jossa hän oli myös kiinnityksellä. Nyt hän on vapaa taiteilija, mutta asuu edelleen Dresdenissä aviomiehensä Anton Sarisin ja kahden lapsen kanssa. Lapset tuntevat itsensä sataprosenttisen dresdeniläisiksi, hän kertoo. Muitakin syitä asuinpaikan vakiintumiseen on. Meillä on ihana talo vihreällä Weisser Hirschin alueella, jota ei pommitettu sodassa. Voin harjoitella roolejani hyvän korrepetiittorin kanssa ja käydä Irmgard Boasin laulutunneilla. On tärkeää, että joku kuuntelee ja kontrolloi ääntäni. Virheet pinttyvät helposti, jos vain laulaa päivästä toiseen kuin kone. Häntä hieman huolettaa Semperoperin uuden intendentin linja vähentää vierailijoiden käyttöä, mutta onneksi matkat esimerkiksi Wieniin ovat lyhyet. Wienin valtionooppera onkin tällä kaudella melkein ominut Nylundin: hän laulaa siellä Salomea, Arabellaa, Lepakon Rosalindaa ja Don Giovannin Donna Annaa. Viimeksi mainittu rooli on enää ainoana jäljellä Mozart-ohjelmistosta, jolla hän uransa aloitti. Sen sijaan Straussin osuus siinä vain vahvistuu. Tällä kaudella hän tekee ensi kerran Dafnen, ja kun pian tulevat vielä Elektran Chrysotemis ja Die Frau ohne Schattenin Keisarinna, kaikki suuret Strauss-rooli ovat kasassa. Hänen musiikkinsa vain istuu täydellisesti äänelleni. Strauss kirjoittaa hyvin pitkälinjaista laulettavaa, joka vaatii vankkaa hengitystekniikkaa ja rekisterien ylimenoalueiden hallintaa. Tunnen myös oloni kotoisaksi saksan kielen parissa, ja hahmot ovat psykologisesti kiinnostavia. Wagnerin osalta Tannhäuserin Elisabeth ja Lohengrinin Elsa riittävät toistaiseksi totta kai olen kiinnostunut Isoldesta ja Sentasta, mutta niiden aika tulee myöhemmin. Hänen lempiroolina on Elisabeth. Upeampaa avausaariaa ei voi olla kuin Dich teure Halle, ja hahmon tie innokkuudesta romahdukseen ja surusta kuolemiseen on koskettava. On jännittävää tehdä sitä Bayreuthissa Sebastian Baumgartenin ohjauksessa. Jotain erikoista lienee tulossa. Nylund aikoo olla tarkka siitä, etteivät dramaattiset tehtävät vie äänen lyyristä väriä. Seuraavaksi häntä kiinnostaisi tarttua Leos Janác ekin oopperoihin, joita hänellä ei vielä ole ohjelmistossaan. Paluu Kansallisoopperaan Camilla Nylund on esiintynyt Kansallisoopperassa yhden ainoan kerran. Se oli Figaron häiden vanhassa tuotannossa vuonna Tampereen oopperassa hän on sen sijaan esiintynyt jo kolmessa roolissa. Odotettu paluu Kansallisoopperaan tapahtuu marraskuussa Erich Wolfgang Korngoldin oopperassa Die tote Stadt. Totta kai on ihana tulla takaisin Suomen ykkösnäyttämölle, hän tiivistää. Roolina on oopperaseurueen tanssijatar Marietta, jota Paul rakastaa mutta jossa hän kuulee myös kuolleen vaimonsa Marien 6

7 E n s i - i l t a äänen. Miten tähän pystyy samastumaan? Eihän kukaan nainen voi olla kiinnostunut miehestä, joka sairaalloisesti tarrautuu menneisyyteen? Koen sen kiinnostavana psykologisena pelinä. En itse asiassa vielä tiedä, onko kyse Mariettan osalta vain pelaamisesta, vai onko hänellä todellisia tunteita Paulia kohtaan. Hauska nähdä, mikä on ohjaaja Kasper Holtenin näkemys asiasta. Mariettan laulu on oopperan tunnetuin, huikean kaunis melodia. Silti siinä on myös isoja duettoja ja dramaattisia huipennuksia. Oli kiva yllätys, että Paulina on Klaus Florian Vogt. Olemme tehneet Dresdenissä mm. Lohengrinia, ja sovimme hyvin yhteen. Seuraavakin produktio Kansallisoopperassa on sovittu. Camilla Nylund laulaa nimiroolia Ilkka Kuusiston uutuusoopperassa Aino Ackté, jonka kantaesitys on joulukuussa Hän ei vielä ole nähnyt partituuria mutta odottaa tehtävää innolla. Olen lukenut paljon taustamateriaalia Aino Acktésta. Hän on vahva nainen kuten suomalaiset naiset yleensäkin. Kaiken lisäksi hänellä on jännittäviä yhtymäkohtia omaan uraani. Hän lähti ulkomaille ja teki töitä Dresdenissä, ja Salome kuului hänen keskeisiin rooleihinsa. Tietenkin myös keskeisiä eroja on kuten se, etten tule taiteilijaperheestä kuten hän. Entä diivamainen luonne? Vieläkö sellaisella pärjäisi? No, kyllä taiteilijalla temperamenttia saa olla, kunhan hoitaa hommansa, ja Aino Ackté kyllä hoiti, Camilla Nylund hymyilee. Kaipuu irti lokeroista Salomena Camilla Nylund asettuu samaan suomalaissopraanojen sarjaan kuin Ackté ja Karita Mattila. Hän teki sen ensi kerran Kölnissä Siellä ohjaaja Katharina Thalbach oli sijoittanut tapahtumat keittiöön, jossa leikittiin makaaberisti veitsillä ja ruoka-aineksilla. Se on edelleen lempiohjauksiani. Se on hauska, mutta silti kuolema väijyy olan takana. Se on kuin elämä, jossa itku ja nauru lomittuvat. Nylund on tottunut työskentelemään radikaalien ohjaajien kanssa. Hän hyväksyy rohkeatkin tempaukset, kunhan niissä säilyy motivaatio. En kyllä haluaisi olla ohjaaja nykypäivänä, kun täytyy aina keksiä uusia näkökulmia. Laulajalle tämä tuo joskus turhauttavia tilanteita, mutta silloinkin on seistävä esityksensä takana ja annettava parastaan. Ohjaajien valtaan liittyy myös se, että ulkonäön merkitys laulajan kiinnityksissä on kasva- 7

8 SENIORILIIKUNTAA FOREVER-KUNTOKLUBEILLA Oletko kiinnostunut ylläpitämään henkistä ja fyysistä hyvinvointiasi? Haluatko liittyä samanhenkisten porukkaan, jossa liikutaan ja pidetään hauskaa? Tule mukaan Foreverkuntoklubien senioriryhmiin. Maksat vain siitä mitä valitset Tule mukaan Foreverin senioriryhmiin. Forever Töölöössä Senioritunnit: Voimaa ja kehonhallintaa Venytellen vetreäksi Terve selkä Kuntosali 50+ -tunnit: 50+ Crossing 50+ Zumba 50+ AquaMove Mannerheimintie Helsinki puh. (09)

9 E n s i - i l t a Korngold oli oopperan ihmelapsi nut. Rooleihin haetaan tietynlaisia tyyppejä. Laulaja on tuote, jossa musiikilliset ja ulkoiset asiat yhdistyvät. Niin onnellinen kuin Nylund onkin eteen auenneesta Wagner Strauss-tiestä, häntä harmittaa kategorisoiminen. Hän haluaisi tehdä enemmän italialaista ohjelmistoa, mutta saksalaisella leimalla se on vaikeaa. Ennen oli toisin katsotaan vaikka Birgit Nilssonia. Kilpailu on nykyisin niin kovaa ja hyviä laulajia niin paljon, että ehkä on pakko keskittyä. Nylundin tasoisella laulajalla yksi suurimpia ongelmia on töiden valitseminen ja koordinoiminen. Tarjousten päällekkäisyyksiä ei voi välttää. Aina harmittaa sanoa ei, kun rakastaa musiikkia ja työtä. Tulevaisuuden haaveitani olisi löytää aikaa keskittyä liediin. Se on ollut niitä uhreja, joita tiivis oopperatyö on vaatinut. Die tote Stadt Kuollut kaupunki Musiikki Erich Wolfgang Korngold Musiikinjohto Mikko Franck Ohjaus Kasper Holten Lavastus Es Devlin Puvut Katrina Lindsay Valaistus Wolfgang Goebbel Koreografia Signe Fabricius Paul Klaus Florian Vogt / Mati Turi Marietta/Marien ään Camilla Nylund Frank/Fritz Markus Eiche Marie Kirsti Valve Juliette Kaisa Ranta / Marjukka Tepponen Lucienne Melis Jaatinen / Essi Luttinen Victorin Per Håkan Precht Ensi-Ilta Orkesteri loistaa kuin Richard Straussilla, laulussa on puccinimaista hehkua, valssisävelmät hurmaavat kuin Lehárin ikivihreät, tarina kertoo sekä oman aikansa ilmapiiristä että ikuisista psykologisista ongelmista. Die tote Stadt on kiehtovuudessaan yksi oopperan pitkän historian ihmeitä. Ja vielä suurempi ihme oli, että Erich Wolfgang Korngold oli vain 20-vuotias sen säveltäessään. Erich Wolfgang Korngold ( ) sävelsi ensimmäisen oopperansa jo 16-vuotiaana ja osoittautui heti täysiveriseksi musiikkidramaatikoksi. Ensimmäisen maailmansodan aikoihin Korngold sävelsi Die tote Stadtin, josta tuli hänen suurin menestyksensä. Korngold jätti Itävallan 30-luvulla ja asettui Hollywoodiin elokuvasäveltäjäksi. Sodan jälkeen hän palasi Eurooppaan, mutta vanhentunut ihmelapsi ei enää saanut suosiota. Die tote Stadt jäi hänen suurimmaksi saavutuksekseen. Die tote Stadt eli Kuollut kaupunki kertoo Paulista, joka palvoo kuolleen vaimonsa Marien muistoa mutta kiinnostuu häntä muistuttavasta Mariettasta. Pääseekö hän menneisyydestä irti? Lopussa hän surmaa Mariettan onneksi surmatyö osoittautuu unennäöksi. Paul jättää nyt menneisyyden ja kuolleen kaupungin. Tunteita ja vuolasta musiikkia Mikko Franck ihastui Die tote Stadtiin heti nähtyään sen Tukholmassa 1997, ja pitää sitä nyt suosikkioopperanaan. Kun kauniit melodiat ja voimakkaan dramaattiset hetket yhdistetään Korngoldin ilmiömäiseen kykyyn orkestroida, tuloksena on upea teos. Ooppera on erityisesti Paulin ja Mariettan esittäjille haastava, ja teosta esitetään usein lyhennettynä. Onneksemme meillä on niin hienot laulajat, että voimme esittää sen lyhentämättömänä, Mikko Franck sanoo. Hän iloitsee erityisesti Camilla Nylundin paluusta Kansallisoopperaan 14 vuoden tauon jälkeen. Alkuperäisessä kertomuksessa tapahtumat ovat todellisia, mutta Korngold muutti suuren osan oopperasta Paulin uneksi. Ohjaaja Kasper Holtenin mielestä ratkaisu tekee teoksesta kiinnostavamman. Tässä on oikeastaan kolme tasoa, todellisuus, uni ja unen todellisuus. Vaikka toinen näytös on kokonaan Paulin unta, se tuntuu todemmalta kuin hänen unenomainen elämänsä. Unien kautta hän törmää ulkomaailmaan ja oppii käsittelemään todellisuutta. Mikko Franck odottaa ensi-illalta paljon, sillä koossa on oikea dream team. Innostus on kasvanut siitä lähtien, kun pari vuotta sitten kysyin Kasper Holtenilta, haluaisiko hän tulla projektiin mukaan. Suurin osa meistä tekee Die tote Stadtin ensimmäistä kertaa, olemme siis debytantteja tässä oopperassa! Kasper Holten on tyytyväinen siitä, että hänen ensimmäisen ohjauksensa Kansallisoopperassa on juuri kiehtova Die tote Stadt. Se vie myöhäisromantiikan musiikin äärimmilleen, se on todella tunteellista. Teksti taas käsittelee perustunteita, rakkautta, luopumista, kuolemaa, kaipauksen tuskaa. Näitä tunteita kuvatessa sanat eivät riitä, siihen tarvitaan ooppera. J. K. 9

10 Tiina Myllymäki valmistautuu uransa ensimmäiseen suure Teksti Heidi Almi Kuvat Ofer Amir Tiina Myllymäki aloitti satubaletin 5-vuotiaana tarhakavereidensa kanssa. Kun muut alkoivat lopetella harrastustaan, Tiina jatkoi lyhyen tauon jälkeen. Nyt 25-vuotias tanssijatar on valmistautumassa tähänastisen uransa suurimpaan tehtävään eli Kenneth Greven koreografioiman Scheherazaden nimirooliin. M ikä sitten sai tanssijattaren aikoinaan jatkamaan? Sain kutsun Helsingin tanssiopiston koetanssitilaisuuteen ollessani ekaluokkalainen, kertoo Tiina Myllymäki. Opiston rehtori Leila Sillantaka oli joskus sijaistanut satubalettiopettajaa ja muisti tunnilta joustavajäsenisen ja selvästi lahjakkaan tytön. Koetanssissa piti esittää robotteja ja pullataikinaa, mikä tuntui minusta jotenkin hassulta vaikka se olikin hauskaa, Tiina muistelee. Tytön improvisointi teki kuitenkin selvästi vaikutuksen, sillä muutamien viikkojen kuluttua kotiin saapui kirje, jossa kerrottiin, että Tiina oli hyväksytty Tanssiopiston erityiskoulutusluokalle. Vanhemmat ovat aina tukeneet Tiinaa tämän valinnoissa ja ovat onnellisia siitä, että tytär saa tehdä sitä, mitä rakastaa. Tiinan ollessa pieni balettikoululainen, äiti valmisti eväät ja auttoi balettitossujen ompelussa, isä puolestaan kuljetti tytärtään harjoituksiin. Olen aina tuntenut, että läheiseni ovat minusta äärimmäisen ylpeitä, Tiina kertoo. Äidistä on myös vähitellen kehittynyt Kansallisoopperan vakituinen asiakas, ja hän käy niin baletti- kuin oopperaesityksissä ja kommentoi niitä asiantuntemuksella. Koulutukseen liittyi paljon esiintymisiä, mikä miellytti nuorta ballerinaa erityisesti: Olen aina pitänyt lavalla olemisesta ja yhteydestä yleisöön. Opintojen viimeisessä vaiheessa balettitunteja oli kuusi kertaa viikossa ja torstai oli vapaapäivä. Tanssi täytti pian nuoren tytön koko elämän. Murrosiän koittaessa Tiina hieman epäröi haluaisiko tanssia vai olla kavereittensa kanssa. Opiston rehtori ratkaisi vaikean tilanteen viisaasti keskusteltuaan Tiinan äidin kanssa. Rehtori ehdotti minulle, että olisin viikon poissa tunneilta, ja jo puolessa välissä viikkoa minulle tuli hinku takaisin tunneille ja ymmärsin, että halusin jatkaa tanssimista, Tiina muistelee. Matkan varrella Tiina on työskennellyt monen hyvän opettajan johdolla, mutta keskeisimmäksi nousee arvostettu balettipedagogi Maj-Lis Rajala: Hänen kanssaan työskennellessäni tajusin, että baletista voisi tulla minulle ammatti. Vuonna 2003 Tiina sai kiinnityksen Kansallisbalettiin ja hän on tanssinut siitä lähtien sekä ryhmätanssijana että pienemmissä solistitehtävissä. Suurin rooli on tähän asti ollut Biancan rooli John Crankon baletissa Kuinka äkäpussi kesytetään. 10

11 E n s i - i l t a en rooliin Scheherazaden liikekieli tuntuu luontevalta Tiina myöntää olevansa kunnianhimoinen. Biancan roolin jälkeen nälkä kasvoi, ja nyt on hienoa päästä opiskelemaan Scheherazaden rooli Kenneth Greven ohjauksessa. En ole nähnyt yhtään Scheherazaden versiota ja katsoin tietysti heti YouTubesta pätkiä, kun kuulin pääseväni mukaan teokseen. Ihastuin ensi kuulemalta musiikkiin ja minuun vetoaa teoksen pehmeä, itämaistyyppinen liikekieli, joka tuntuu jotenkin luontevalta, Tiina kertoo. Tätä haastattelua tehdessä teoksen runko ja askeleet ovat kasassa ja Tiina uskoo lopullisen hiomisen menevän aina ensi-iltaviikolle saakka. Liikekieli on klassista, siinä on paljon ääriasentoihin taipuvia asentoja ja itämaisia käsiä. Pas de deux t eli kaksintanssit ovat liikkuvia ja liitäviä eivätkä niin ankaran koulumaisia kuin esimerkiksi Prinsessa Ruususessa. Myös ylävartaloa käytetään paljon enemmän kuin perinteisessä klassisessa baletissa, Tiina paljastaa. Scheherazaden hahmon Tiina näkee tietyllä tavalla pelottomana. Tämä uskaltaa mennä naimisiin julman sulttaanin kanssa, joka on tapattanut lukuisia entisiä vaimojaan jouduttuaan petetyksi, eheyttää miehen ja saa tämän rakastumaan itseensä. Ollessaan itse yleisön joukossa Tiina kiinnittää huomiota siihen, miten tanssija pystyy sitomaan tekniikan ja ilmaisun yhteen. Kokonaisuuden tulisi näyttää helpolta ja nautittavalta katsoa. Pelkkä tekninen tykitys on tietysti vaikuttavaa, mutta jää sisällöltään tyhjäksi. Omassa tanssimisessaan Tiina nauttii niistä hetkistä, jolloin vartalo tuntuu toimivan niin kuin hän haluaa, olo on rento mutta samalla energinen, ja hän pystyy heittäytymään siihen, mitä tekee. Olen aina pitänyt lavalla olemisesta ja yhteydestä yleisöön. Tämä ei ole kuitenkaan mahdollista ryhmätanssijan työssä, joka on niin tarkkaa, ja jossa joutuu tarkkailemaan koko ryhmää eikä voi keskittyä vain itseensä. 11

12 12

13 E n s i - i l t a Vaikka ikää on vasta 25 vuotta, on Tiina välillä jo miettinyt mitä tekisi sen jälkeen, kun tanssijan ura päättyy. Jos minulta olisi kysytty 6-vuotiaana mikä minusta tulee isona, olisin ilman muuta vastannut tanssiva ja laulava ratsupoliisi, Tiina nauraa. Luultavimmin tulevaisuuden ura löytyy jostain fysiologian tiimoilta. Tanssijalla on ammattinsa kautta monipuolista tietoa niin kehonhuollosta kuin ravinnostakin, joten jatko-opintojen jälkeen tuolle alalle voisi olla kiinnostusta. Tiina on myös luonteeltaan hoivaihminen: Pidän siitä, että ihmiset ympärilläni voivat hyvin ja auttaminen tuntuu tärkeältä. Tanssijatar itse saa voimaa arjen pienistä asioista. Vitsin heitto kollegan kanssa piristää tai kuppi kahvia henkilökuntaravintolassa, myös raskaiden harjoitusten tauolla radiossa soiva lempimusiikki voi keventää oloa. Myös aamutunneillamme soittavat pianistit piristävät tunnelmaa musiikkivalinnoillaan. Juuri eilen soi tunnilla musiikki Notting Hill -elokuvasta. Musiikki on äärimmäisen terapeuttista ja se auttaa myös eläytymään eri rooleihin ja tilanteisiin, Tiina sanoo. Tällä hetkellä hän kuuntelee vapaa-ajallaan mielellään niin Frank Sinatraa kuin Melody Gardotia, Chisua ja Jenni Vartiaista. Muuten Tiina hellii itseään vapaa-ajalla kutomalla, kokkaamalla ja kirjoilla. Hyvät ystävät ovat arvokkaita ja on tärkeää, että ystäviä on myös Oopperan ulkopuolella. Tanssijan työssä raskainta on se, jos fysiikka alkaa reistailla ja sitten vielä psyykekin tulee mukaan ja uupumus on kokonaisvaltaista. Vaikka keho välillä tekisikin tenän, niin psyykkaamalla pystyy saamaan itseensä taas voimia, Tiina toteaa. Raskaan työn rinnalla on ihanaa, kun kotona voi laittaa villasukat jalkaan, syödä lihapullia ja perunamuusia. Esityksen jälkeisen fyysisen ja henkisen kuohun purkaminen on haastavaa. Tiina ei pystykään menemään esityksen jälkeen suoraan nukkumaan vaan istuu tietokoneen äärellä, chattailee ystäviensä kanssa, katsoo Frendejä DVD:ltä tai tekee sanaristikoita, laittaa aivot narikkaan ja jäitä jalkoihin, kuten hän naurahtaa. Esityspäivän jälkeisenä aamuna kroppaa kolottaa ja olo on välillä sellainen, että voisi jäädä kotiin nukkumaan. Balettisalilla voimat kuitenkin palaavat ja kun pääsee liikkeelle, niin kivutkin hälvenevät. Tulevaisuudelta Tiina odottaa haastavien tanssitehtävien lisäksi arkisia asioita kuten perhettä. Tärkeintä on tietenkin, että pysyisi terveenä ja läheiset voisivat hyvin. Loppujen lopuksi odotan elämältä ihan tavallisia asioita. Veren häät Koreografia Cathy Marston Käsikirjoitus Cathy Marston ja Edward Kemp Federico Garcia Lorcan innoittamana Musiikki Dave Maric Lavastus Jon Bausor Puvut Erika Turunen Valaistus Tülay Schakir Aivot narikkaan ja jäitä jalkoihin Scheherazade Koreografia Kenneth Greve Musiikki Nikolai Rimski-Korsakov Lavastus ja valaistus Tülay Schakir Puvut Anna Kontek Veren häät & Scheherazade Musiikinjohto Pietro Rizzo Ensi-ilta Nicholas Ziegler, Tiina Myllymäki 13

14 PAHAN VALTAA VA K lassista tarinaa on turha kertoa uudestaan samanlaisena, vaan klassikoiden pitää antaa hengittää ajan ilmiöiden mukana, ohjaaja Kari Heiskanen sanoo. Heiskanen tuo työryhmineen Kansallisoopperan isolle näyttämölle Robin Hoodin. Jukka Linkolan säveltämä uutuusteos aloittaa Oopperan 100-vuotisjuhlavuoden. Teoksen kohdeyleisöä ovat lapset, etenkin yli 10-vuotiaat pojat, mutta Heiskanen, Linkola ja libretisti Jukka Virtanen eivät ole pelänneet aikuisten nykymaailman ulottuvuuksien ujuttamista mukaan tarinaan. Kyseessä on sankaritarina, jossa on selkeä jako hyvään ja pahaan. Puhuimme paljon etenkin Linkolan kanssa siitä, mikä nykyajassa olisi pahan vallankäytön kuva. Päädyimme Irakin sotaan. Ja yhtä lailla Kiinan, USA:n ja Neuvostoliiton pahat teot viime vuosisadalla, Heiskanen sanoo. Tämä on kuitenkin vain tekijöiden tausta-ajattelua: Robin Hoodin tarinaa ei ole tuotu nykypäivään, vaan se sijoittuu tutulla tavalla 1100-luvulle, miekkojen ja jousien aikakaudelle. Vanhaan legendaan on lisätty omia mausteita. Robin Hoodin taustalle on kehitetty tragedia, hän on menettänyt vaimonsa ja lapsensa tulipalossa. Marian-neito puolestaan on yksinhuoltaja. Nykyisestä kansalaiskeskustelusta tuttu elementti on myös nokkela arabityttö Jamila, joka tuo tuulahduksen muslimien kulttuurista. Perustarinaa ei ole muutettu mitenkään, se kertoo etevästä lain- 14

15 E n s i - i l t a suojattomasta, joka varastaa rikkailta ja antaa köyhille. Heiskanen painottaa kuitenkin, että olennaista ei ole parin rahasäkin vieminen ahneelta sheriffiltä ja jakaminen kansalle, vaan se, että vääryyksin turvautuva valta saadaan murretuksi kokonaan. Vakavia ajatuksia ja hyvä poljento Teoksen taustalla olevat vakavat ajatukset eivät hämärrä sitä seikkaa, että tavoitteena on saada yleisö pitämään näkemästään. Moni katsoja on luultavasti ensimmäistä kertaa oopperassa. Olen ajatellut 12-vuotiasta poikaani. Jos hän jaksaa katsoa ja innostuu, meidän seikkailutarinamme on tavoittanut tärkeimmän kohderyhmänsä, murrosiän kynnyksellä olevat nuoret kundit. Haluan tavoittaa heidän hauraan maailmansa, jossa aletaan siirtyä lapsuudesta kohti aikuisuutta. Hyvät klassiset kertomukset vahvistavat meidän hyviä puoliamme. Tämä tarina antaa luottamusta siihen, että kun vaikeuksia tulee, ne kannattaa yrittää voittaa. Henkilökohtaista rohkeutta ja elämänuskoa pitää olla. Heiskanen kuvailee jännittäviä käänteitä, joita tarinan mittaan koetaan. Etenkin sheriffin linnan alle kätkettyyn labyrinttiin sijoittuva vauhdikas jakso kuulostaa jopa toimintaelokuvalta. Ohjaaja myöntää, että johonkin sen tapaiseen on pyritty. Olemme puhuneet Linkolan kanssa, että tarvitaan lyhyitä kohtauksia ja nopeita leikkauksia, se on tätä aikaa. Minä luulen, että niin aikuisen kuin lapsenkin katsomisen sykli on nopeutunut hurjasti en minä itsekään jaksa aina seurata loputtomia jaarituksia, etenkään seikkailukertomuksessa. On olennaista että tarina etenee, että on hyvä rytmi ja poljento. Baritoni seikkailun sankarina TAAN Teksti Jarmo Papinniemi Kuvat Tom Röllich, Heikki Tuuli Tarinan alussa Robin Hood on vetäytynyt yksinäisyyteen. Kaltoin kohdellut ihmiset huokailevat, että kunpa vain Robin olisi täällä, niin kaikki voisi kääntyä paremmaksi. Poliittinen tilanne on epävakaa, sillä kuningas Richard Leijonamieli on poissa, ristiretkellä, ja Nottinghamin Tarvitaan lyhyitä kohtauksia ja nopeita leikkauksia, se on tätä aikaa. sheriffi on ryhtynyt kavalan äitinsä lietsomana tavoittelemaan valtaa. Robin ymmärtää, että hän ei voi enää katsella sivusta, vaan hänen iloiset veikkonsa tarvitsevat johtajaa. Oopperassa on totuttu siihen, että sankarillinen tenori tavoittelee sopraanoa ja baritoni on hänen vihollisensa. Robin Hoodissa on toisin, nimihenkilö on baritoni (roolissa vuorottelevat Ville Rusanen ja Markus Nieminen) ja päävastustaja sheriffi on basso (Matti Salminen ja Jyrki Korhonen). Kavala Guy Gisborne, Robinin kodin polttaja, on tenori (Jyrki Anttila ja Mika Pohjonen). Näyttämön mielenkiintoisimpiin hahmoihin kuuluvat sheriffin verikoirat Flaccus ja Bruto. Hurjat ja pelottavat roolit on annettu tanssija-akrobaattien tehtäväksi. Oopperakin on koreografiaa Haastatteluhetkellä odotellaan vielä harjoitusten alkamista. Heiskanen vaikuttaa malttamattomalta. Ison näyttämön täyttäminen toiminnalla on mieluisa haaste. Mutta miten oopperaa oikeastaan ohjataan? Aiemmin vannoin sekä puheteatterissa että oopperassa psykologisten hen- 15

16 MANDATUM HENKIVAKUUTUSOSAKEYHTIÖ Mandatum Life on henkivakuutusyhtiö. Ja arvostettu varainhoitaja. Rahan ja hengen asiantuntija. Ja yksi sijoitustoiminnassaan parhaiten menestyneitä finanssiyhtiöitä. Jorma Silvasti 16

17 E n s i - i l t a Robin Hoodin työryhmää: Kari Heiskanen (vas.), Marja Uusitalo, Jukka Virtanen, Jukka Linkola ja edessä Kati Lukka. kilösuhteitten rakentamisen nimeen. Nyt olen muuttanut näkemystäni, Heiskanen kertoo. Olennaista on muodon hallinta. Luodaan puitteet, joiden sisällön katsoja kyllä sitten oivaltaa. Etenkään suurella näyttämöllä ei voi juuttua henkilöpsykologiaan. Ajan ja tilan manipulointi on olennaista, miten niitä leikataan ja viipaloidaan, miten rakennetaan intensiteettiä. Tietty koreografisuus on tärkeää, täsmällisyys ja yllätyksellisyys. Heiskasta alkaa naurattaa: Ehkä minussa piilee salainen haave tulla tanssikoreografiksi. Ooppera ei ole kaikille ihmisille helposti vastaanotettavaa taidetta. Syy saattaa olla se, että odotetaan liikaa realistisuutta. Siellähän on ihmisiä lavalla aukomassa suutaan, siksi monet odottavat todellisuusvastaavuutta ja kummastelevat, kun sitä ei sitten olekaan. Mutta kun hyväksyy sen, että ooppera on tyylittelyä, se on nostettua, kohotettua silloin voi saavuttaa hurjan mielenkiintoisia asioita. Puhe palaa vielä tanssitaiteeseen. Nykytanssi on se taiteenala, jota minä eniten seuraan, siitä minä saan kaikkein eniten, Heiskanen paljastaa. Hän puhkeaa ylistämään keväällä Kansallisbaletissa näkemäänsä israelilaisen Ohad Naharinin teosta Minus 7. Rupesin itkemään. Tuntui, että tässä se nyt on, se jota minä olen etsinyt viisitoista vuotta. Se hurjuus, se huumori, se yllätyksellisyys ja ennen kaikkea se vitaali voima tuli tunne että tätä minä haluan. Yksinkertaista ja vaikuttavaa. Robin Hood Musiikki Jukka Linkola Musiikinjohto Mikko Franck / Kurt Kopecky Ohjaus Kari Heiskanen Lavastus Kati Lukka Puvut Marja Uusitalo Valaistus Mikki Kunttu Robin Hood Ville Rusanen / Markus Nieminen Sheriffi Matti Salminen / Jyrki Korhonen Marian Mari Palo / Kaisa Ranta Guy Gisborne Jyrki Anttila / Mika Pohjonen Jamila Melis Jaatinen / Angelika Klas Munkki Tuck Aki Alamikkotervo / Juha Riihimäki Mylläri Muck Hannu Forsberg / Jukka Romu Muckin vaimo Anna-Lisa Jakobsson Sheriffin äiti Päivi Nisula Pikku-John Heikki Aalto / Koit Soasepp Ensi-ilta

18 Mika Pohjonen, Maria Pia Ionata 18

19 Hehkuvien tunteiden Teksti Risto Nordell Kuva Heikki Tuuli Mika Pohjosen italialaistyyppinen tenori on kuin luotu Puccinin suuriin rooleihin. Niissä hän heittäytyy musiikin vietäväksi ja jättää analyysit mieluimmin muille. a Bohèmen Rodolfo, Turandotin prinssi Calaf, Madama Butterflyn Pinkerton Mika Pohjosen Puccini-roolien lista on komea, eikä suurista rooleista puutu enää kuin Toscan Cavaradossi tosin senkin Mika Pohjonen on laulanut konserttiversiona Prahassa. Madama Butterflyta tenori on tehnyt oman talon lisäksi myös Wienin Volksoperisssa. Japanilaistyttö Cio- Cio-Sanin ja amerikkalaisen laivastoupseeri Pinkertonin traaginen rakkaustarina on oopperana tuttu Mika Pohjoselle jo ajalta Oopperan kuorossa. Madama Butterfly on kaunista ja koskettavaa musiikkia, täynnä suuria tunteita ja traagisia kohtaloita. Japanilaisuus tuo oopperaan myös oman eksoottisen lisänsä. Tenorille Butterfly ei ole niinkään kiitollista laulettavaa. Jostakin syystä siitä puuttuu yleisön odottama hittiaaria, mutta sen korvaa toisaalta ensimmäisen näytöksen suuri rakkausduetto. Se on todella upeaa laulettavaa ja musiikin imu tempaa aina mukaansa. Muutenkin Pinkertonille ensimmäinen näytös on haastavin, toisessa näytöksessähän hän ei esiinny lainkaan, kertoo Mika Pohjonen Tauon aikana Pohjonen ei istuskele kahvilassa tai korttiporukoissa. Viihdyn yleensä omissa oloissani kun en ole näyttämöllä. Esityksissä käyn fyysisesti niin kovilla kierroksilla, että pukuhuoneessa vaihdan vähintään paidan. Saatan myös kokeilla jotakin pientä pätkää, mutta en juurikaan laula. Koetan keskittyä tulevaan kohtaukseen ja säilyttää latauksen. Siihen ei oikein läpänheitto kahvilassa sovi. Kun Pohjonen sitten astelee lavalle, jää kaikki muu. Antaudun täysillä musiikille, laulamiselle ja tunteille. Elän hetkessä, siinä ei jää paljonkaan aikaa analyyseille. En edes harjoitusperiodin aikana tutustu teokseen tai rooliini suurten analyysien tai syvällisen taustalukemisen kautta. Se ei ole minulle luonteva tapa lähestyä tätä työtä. Tämä koskee muutakin elämää, olen enemmän toiminnan kuin analyysien mies, naurahtaa Pohjonen. Kenties juuri siksi pidän Puccinista ja yleensä italialaisesta oopperasta. Puccinissa on aina hehkuvia tunteita, ensimmäisestä nuotista viimeisen sointuun saakka. Puccinin oopperat eivät ole mitään dirlandaata, vaan täyttä asiaa koko ajan! Musiikin nyt-hetkessä kiihkeästi oleminen tarjoaa myös Mika Pohjoselle haasteita. Joskus täytyy osata myös keventää omaa tekemistä niin, että roolissa tulee suvantoja ja sitten taas ekspressiivisiä nousuja. Koko ajan ei voi paahtaa täysillä, vaikka musiikki siihen saattaisikin houkutella. Puccinin partituurit antavat myös paljon vapauksia, esimerkiksi rubatomaista tempon käsittelyä, mutta siitäkin kyllä selviää, kunhan on vain opiskellut roolinsa huolella ja perusrytmit tarkasti. Suurempi haaste on dynamiikka. Jos kollega vieressä laulaa kaunista ja herkkää pianissimoa, pitää myös minun asettaa oma laulamiseni siihen mittakaavaan. Se ei aina ole helppoa, sillä ääneni on vähän sellainen, että syttyy helpommin hieman voimakkaammissa nyansseissa, toteaa Mika Pohjonen tenori ja suurten tunteiden tulkki. Madama Butterfly on Kansallisoopperan ohjelmistossa alkaen. 19

20 20