PUOLI VUOSISATAA ARKEA JA JUHLAA - MOLLISSA JA DUURISSA

Transkriptio

1

2

3 PUOLI VUOSISATAA ARKEA JA JUHLAA - MOLLISSA JA DUURISSA Tänä vuonna myös viisikymppisiään viettävät taiteilijat, oopperalaulaja Juha Kotilainen ja säveltäjä Timo-Juhani Kyllönen saapuvat juhlistamaan Radio ja Kuva Ky:n viisikymmenvuotista taivalta perjantai iltana Klo alkavassa noin tunnin mittaisessa konsertissa molemmilta kuullaan monenlaista musiikkia eri aikakausilta. Konserttiin ovat kaikki tervetulleita. JUHA KOTILAINEN OOPPERALAULAJA - BARITONI TIMO-JUHANI KYLLÖNEN SÄVELTÄJÄ, HARMONIKKATAITEILIJA Kuva: Heikki Tuuli Heinäveteläiset sukujuuret omaava Juha Kotilainen (s. 1955) opiskeli laulua Sibelius-Akatemiassa Olavi Hautsalon ja Matti Tuloiselan johdolla ja on täydentänyt opintojaan mm. Thomas Hampsonin ja Peter Bernen mestarikursseilla. Kotilainen on vieraillut säännöllisesti Suomen Kansallisoopperassa vuodesta 1986, jolloin debytoi siellä Dandinin roolissa Rossinin Tuhkimossa. Sittemmin hänen roolejaan ovat olleet mm. Kreivi Almaviva Figaron häissä, Pohjalaisten Jussi, Marcello La Bohèmessa, Mamoud John Adamsin Klingofferin kuolemassa, Gunter Jumalten tuhossa, Rambaldo Puccinin La rondinessa ja Trombonok Matka Reimsiin -oopperassa sekä Mardyka Straussin Arabellassa. Savonlinnan Oopperajuhlilla Kotilainen on laulanut Alfion roolia Cavalleria rusticanassa, Aleksis Kiven nimiroolia sekä Blazerin roolia Ajassa ja unessa. Kotilainen oli kiinnitettynä Essenin Aalto-teatteriin ja viime vuosina hän on vieraillut ahkerasti oopperataloissa Saksan lisäksi mm. Belgiassa, Ranskassa ja Espanjassa. Joulukuussa 2000 kantaesitettiin Brysselin Théàtre Royal de la Monnaiessa Philippe Boesmansin ooppera Wintermärchen, jossa Kotilainen lauloi Antigonuksen roolin ja vieraili sittemmin tässä teoksessa Lyonissa, mutta sillä kertaa pääroolissa Leontesina. Laajan oopperarepertuaarin lisäksi hänen ohjelmistoonsa kuuluu olennaisena osana lied klassisesta liedistä nykysäveltäjien teoksiin sekä bassobaritoniosat suurissa kirkkomusiikkiteoksissa. Lähdeaineisto: Savonlinnan Oopperajuhlat, taiteilijaesittely kotisivut Timo-Juhani Kyllönen (s. 1955) säveltäjä, harmonikkataiteilija ja kapellimestari. Hän vietti kouluvuotensa Ruotsissa, missä hän sai useita palkintoja harmonikkakilpailuissa ja esiintyi solistina eri pohjoismaiden radio ja televisio-ohjelmissa. Vuodesta 1976 hän opiskeli harmonikansoittoa ja orkesterinjohtoa Moskovan Gnesinin musiikkikorkeakoulussa Friedrich Lipsin (harmonikka) ja S. Trubachovin ja B. Jegorovin (orkesterinjohto) johdolla. Samanaikaisesti Kyllönen opiskeli myös sävellystä ja suoritettuaan diplomin harmonikansoitossa ja orkesterinjohdossa (musiikin maisteri), hänet hyväksyttiin Tshaikovski-konservatorioon suorittamaan sävellyksen jatko-opintoja Aleksei Nikolejevin, Juri Fortunatovin ja Aleksander Tshugajevin johdolla. Vuonna 1986 Novosibirskin filharmoninen orkesteri kantaesitti hänen ensimmäisen sinfoniansa Novosibirskissä Venäjällä. Kyllösen yli 50 teosta käsittävään sävellystuotantoon sisältyy mm. ooppera Kuninkaiden Kirja, Passio secularis solisteille, mieskuorolle ja orkesterille - molemmat Marita Nunezin teksteillä - kaksi sinfoniaa, kamarimusiikkia, laulu- ja kuoroteoksia sekä filmimusiikkia. Monet Kyllösen teokset ovat vakiinnuttaneet asemansa muusikkojen ja kuorojen ohjelmistoissa, niin Suomessa kuin ulkomailla. Kyllösellä on ollut sävellyskonsertteja Venäjällä, Suomessa, Ranskassa, Irlannissa, Brasiliassa, Israelissa, Perussa, Saksassa ja Ruotsissa. Lisäksi hänen teoksiaan on esitetty useissa maissa Euroopassa, Aasiassa, Australiassa sekä Pohjois- ja Latinalaisessa Amerikassa. Kyllönen toimii musiikinteorian, sävellyksen ja kamarimusiikin opettajana Sibelius-Akatemiassa vuodesta Lähdeaineisto: Timo-Juhani Kyllönen kotisivut

4 KEHYS TEKEE TAULUN Jos puku tekee miehen, niin kehykset tekevät taulun. Ainakin harrastajalle oman tekeleen pukeminen vaatimattomiinkin kehyksiin tuo kummasti omalle työlle arvoa, jos ei muuten niin omissa silmissä. Seija Pulkkinen on ollut Radio ja Kuva Ky:n palveluksessa vuodesta 1996 lähtien. Hän taitaa myös taulujen kehystyksen.

5 Kehyslista katkaistaan listaleikkurilla, jolla saadaan tarkat kulmat. Kehyslistamalleja on lähes sata erilaista. Monelle harrastajalle suurin kynnys taulun kehystyttämisessä on kehystysliikkeen ulko-oven avaus. Kun työn on vielä rohjennut leväyttää kehystäjän silmien eteen, puolet on jo voitettu. Radio ja Kuvassa kehysmallit ovat siististi rivissä pyörivässä telineessä. Pikaisella silmäyksellä näkee, mitkä mallit saattavat sopia kehystettävälle työlle. Jos itse epäröi eikä oikein osaa valita, harjaantunut ulkopuolinen silmä tekee suuntaa antavia kysymyksiä ja esityksiä. Kehys leikataan kehysleikkurilla puisesta kehyslistasta ja kootaan kasauskoneella käyttäen apuna liimaa. Osa tauluista ei kaipaa muuta kuin kehykset ja kenties lasin suojaksi. Esimerkiksi grafiikan vedokset tarvitsevat ympärilleen sävyyn sopivan happovapaan pahvin, tuttavallisesti paspiksen (passepartout), joka antaa työlle ilmaa ja lisää ryhtiä. Arvokkaimmissa töissä voidaan käyttää sellaisia materiaaleja, jotka suojaavat työtä ilmassa olevia vahingollisia kemikaaleja vastaan ja edesauttavat paremmin työn säilymistä. Paspis leikataan tarkoitukseen suunnitellulla leikkurilla, jolla saadaan 45 asteen kulma aukon reunoihin. Jos käytetään ripsilistaa paspiksen aukon ympärillä, leikataan aukon reunat suoriksi eli 90 asteen kulmaan. Työ kiinnitetään paspikseen joko tarkoitusta varten valmistetulla, lämmöllä irtoavalla teipillä tai kasvisliimapaperilla. Maalarinteippiä kehystämisessä ei pidä käyttää. Grafiikan työt tarvitsevat myös lasin, tavallisesti kirkkaan. Muissa tauluissa käytetään himmeää lasia, joskin pellavakankaalle maalattuihin teoksiin ei yleensä laiteta lasia. Sama pätee useisiin kehystettäviin käsitöihin, kuten ristipistotöihin. Lopuksi kasataan paketti : lasi, paspis ja taustapahvi kehykseen ja naulaimella kiinni. Työn taakse liimataan vielä kasvisliimapaperi koristeeksi ja ettei pöly pääse taulun sisälle. Ripustimeksi laitetaan joko ripustuskolmio tai ripustuslenkit ja rautalanka, joita käytetään painavammissa töissä. Työ on puettu arvoiseensa ja kestävään Kehys kasataan kasauskoneella. Kone painaa kehykseen hakasen. Passepartout eli paspis viimeistelee työn. ulkoasuun. Nyt vain taulu sille suunnitellulle paikalle kodin seinälle tai vaikkapa lahjaksi.

6 ENSIN TULI RADIO JA SITTEN KUVA - JA SITTEN KAIKKI NE MUUT - Alussa kysyivät, että joko sinä teet sitä ja sitä. Nyt kysyvät, että vieläkö sinä teet, Mikko Pelkonen naurahtaa. Mikon perustama Radio ja Kuva täyttää 50 vuotta helmikuun 25. päivänä. Vaikka yritys on jo pitkään ollut Juha-pojan hallussa, Mikko tulee tutulle työpaikalle edelleen päivittäin. - Sitten jään eläkkeelle, kun ottavat avaimet pois. Nuori Mikko Pelkonen Heinävedeltä oli päättänyt tulla insinööriksi. - Tekniikka viehätti, olen aina ollut tekniikkaihmisiä. Isä ymmärsi kaikista koneista, ja hän osasi korjata monenlaisia laitteita, Mikko kertoo. Vuonna 1950 Mikko oli suorittanut yhteiskoulun Heinävedellä, minkä jälkeen hän sai harjoittelupaikan A. Ahlströmin tehtaalta Varkaudesta, sähköosastolta. Mikko toimi sahan sähköasentajan apulaisena, ja töihin sisältyi tehtaan sähkölaitteiden huoltoa ja korjausta. Suunnitelmissa oli lähteä opiskelemaan Tekniseen opistoon sähköinsinööriksi, mutta armeija kutsui ensin. Armeijassa nuorukainen sairastui angiinaan, joka huonon hoidon vuoksi johti munuaistulehdukseen. Mikko urakoi 14 kuukautta Keskussotilassairaala 2:ssa Lahdessa. Lääkärin tuomio oli tyly mutta viisas, insinöörihaaveet saivat jäädä. Mikko ei jäänyt kuitenkaan toimettomaksi, vaan sairaalassa ollessaan hän aloitti opiskelun kansanvalistusseuran kirjeopistossa tavoitteenaan saada radiomekaanikon paperit. Mikko valmistui kurssilta Sairaalassa Mikko rakensi ensimmäiset kidekoneensa kavereilleen. Radion kuulumiseksi riitti kela, joka kytkettiin sarjaan kiteen kanssa ja kuulokkeet. Antenniksi kelpasi sänky ja kas, radiohan kuului, koska asema on niin lähellä. Kalliiksi ei tämä radio tullut, sillä tarpeet maksoivat vain muutaman markan. Radio Mikko korjaa radiota kotonaan Kermanrannassa 1950-luvun alussa. Työn lomassa voi lepuuttaa silmiään järvimaisemaa ihaillen. Syksyllä 1953 Mikko aloitti radioiden korjaustoiminnan kotipitäjässään. Asiakkaita kertyi ympäri pitäjää; eihän enää tarvinnut lähteä korjauttamaan aparaatteja kaupunkiin. - Ei radioita tuolloin ollut vielä joka talossa, koska ne olivat kalliita. Käyttökin maksoi, koska radioissa oli isot ja kalliit patterit, Mikko kertoo. - Koneet olivat käsin tehtyjä ja helppoja korjata. Jokaisen nappulan saattoi uusia toisin kuin nykyisin. Vanhoja radioita on monissa taloissa tallella edelleen, usein toimimattomina. Mikko arvelee, että kyllä niitä pystyy korjaamaan, jos vain löytyy osia. Radiot toimivat aluksi anodiparistolla ja akulla, myöhemmin akun korvasi 1,5 voltin kuivaparisto. Kuivaparisto ei kuitenkaan käynyt akulla toimiviin radioihin ilman muutoksia. Niinpä Mikon toimenkuvaan kuuluikin radioputkien vaihtaminen sellaisiksi, että edullinen kuivaparisto sopi akun tilalle. Radioiden kuulumisen takaamiseksi työ tiesi toki myös antennien asennusta. Katollehan niitä laitettiin, tavallisin tapa oli virittää kepit räystään päihin, kuparilanka keppien väliin ja toinen lanka sisälle taloon radion lähelle. Sähköradiot yleistyivät sitä mukaa kuin sähkötkin. Varsinaisen mullistuksen radiorintamalla aiheutti transistoriradion tuleminen markkinoille. ULA-ominaisuus innoitti monia ostamaan radion, sillä kuuluvuus parani ja laitteiden koko pieneni. Markkinoille alkoi tulla myös ensimmäisiä matkaradioita. Radio alkoi vaikuttaa hitaasti mutta varmasti ihmisten päivärytmiin. Iltaisin kokoonnuttiin radion ääreen kuuntelemaan iltauutiset. Radio helpotti myös syrjäkyläläisten Sanan nälkää; laitteen ansiosta kirkonmenotkin voitiin kuunnella kotona. Muita suosittuja ohjelmia olivat kuunnelmat, Metsäradio ja tietenkin Markus-setä. Kuva Mirjam ja 1950-luvun tulokas Pikku-Matti -putkiradio, joka oli ensimmäisiä ULA-radioita. Radio oli jo tuttu kapine, kun markkinoille tuli uusi ihmetys: televisio. Mikko ja vaimonsa Mirjam lähtivät tutustumaan televisioihin Varkauteen, minkä jälkeen Radio ja Kuvaan ilmestyikin ensimmäinen televisio vuonna Mirjam muistaa, että koneet olivat mahdottoman suuria. Ensimmäisissä televisioissa tuumia oli joko 21 tai 23. Jopa 27- tuumaisia oli olemassa, mutta Heinävedellä niitä ei kaupattu. - Mustavalkoiset olivat hienoja kaappimallisia, joissa oli liukuovet. Kun väritv:t tulivat, kaapit hävisivät, Mikko kertoo. - Televisiot olivat kalliita: sellaisen hankkimiseen kului kuuden kuukauden bruttopalkka. Nyt television saattaa saada kahden viikon eläkkeellä, Mikko vertaa. Mirjam sanoo alussa miettineensä, kuinka niin kalliita laitteita saadaan kaupaksi. Kyllä ne vain kaupaksi kävivät. Mikko tilasi liikkeelle useita malleja. Tavaraa pitää olla, että niitä ostetaan. Tuohon aikaan oli myös kilpailuhenkeä: kun naapuri hankki television, itsellekin oli ostettava. Tyypillistä oli myös, että ensimmäisten televisioiden aikaan Pelkosten koti oli iltaisin täynnä ihmetyksen tuijottajia. Siinä samalla seurusteltiin ja kahviteltiin. - Mutta tuohon aikaanhan kaikki tv-ohjelmat olivat hyviä, Mikko muistelee. Television tulo tiesi myös laajenevaa toimenkuvaa, olihan Mikko edelleen sitä mieltä, että kuljetukset ja korjaukset kuuluivat yrityksen toimenkuvaan. Niinpä Mikko ajeli ympäri pitäjää toimittamassa televisioita ja asentamassa antenneja paikoilleen. Kauppaan kuului, että kuva myös näkyi. - Mikosta sanottiinkin, että hän kiipeää katoille kuin orava, Mirjam hymyilee. Mikko puolestaan on todennut noista vuosista, että ahneuksissaan sitä kiipesi katolle vaikka nurkkia pitkin. Kiipeilyssä ja katoilla taiteiluissa on ollut onni myötä, pahemmilta loukkaantumisilta on vältytty. Radio ja Kuva Kun Mikko Pelkonen perusti yrityksensä, se rekisteröitiin nimellä Heinäveden Radiohuolto. Historia paljastaa rekisteröimispäiväksi Aluksi radioita saattoi korjata kotona Kermanrannassa ja toimitella niitä asiakkaille polkupyörällä. Mikko ja Mirjam os. Saavalainen vihittiin kesällä 1958 ja niinpä vuoden 1959 syksyllä yrityksen siirtyessä nykyiselle paikalleen Mirjam aloitti kokopäiväisen työnsä Radio ja Kuvan tiskin takana. Saman katon alle asettuivat radiohuolto ja leipomo, joka takasi tuoreiden munkkien tuoksun ja maistiaiset myös mekaanikolle. Vaikka Mikko perusti nimenomaan radioiden myynti- ja korjausyrityksen, olivat valokuvaaminen ja kehystäminen kuuluneet työnkuvaan jo alkuvaiheessa. Kohta yrityksen perustamisen jälkeen tuli ajankohtaiseksi miettiä yritykselle uutta nimeä. Siis toisaalta radio, toisaalta kuva Radio ja Kuva -siinähän se oli, osuva ja kertova! Sähköjen yleistyttyä pitäjässä radioiden ja televisioiden lisäksi Radio ja Kuva alkoi kaupata kodinkoneita. Monien talouksien ensimmäiset hyötyhankinnat olivat jääkaappi ja pesukone, niitä seurasivat pakastin ja pölynimuri. Viimeisen kymmenen vuoden aikana markkinoille on ilmaantunut toinen toistaan tarpeellisempia koneita. - Kauppiaan on oltava kaukonäköinen, kun kauppamatkustaja esittelee myytäviään. Maaseudulla on mietittävä tarkkaan, mitä menee ja minkä verran, Mirjam toteaa. - Vähäisessä määrin on ollut sellaisia laitteita, jotka ovat jääneet hyllynlämmittimiksi. Kultaa ja digiaikaa Heinävedelle on tyypillistä, että yhden yrityksen luopuessa toiminnastaan toinen ottaa tuotteet valikoimiinsa, mikäli se vain on mahdollista. Radio ja Kuvan tuotevalikoimiin liittyivät kellot, korut ja pöytähopeat vuosina Esimerkiksi Kalevala-korujen ja Citizen rannekellojen saaminen myyntiin vaati, että edustaja kävi paikalla tarkastamassa tilojen sopivuuden. Nyt meillä on hyvä valikoima molempia, Mikko mainitsee. Viime syksynä yritys teki uuden aluevaltauksen: Juha osti T:mi Ilpon Painon liiketoiminnot ja aloitti kirjapainotoiminnan. Painotyöt kulkevat aputoiminimen Digipaino Heinävesi alla. Digipainossa työstetään lomakkeita, kirjekuoria, esitteitä, vihkotöitä ja käyntikortteja. Asiakaskuntana ovat yksityiset ja teollisuuden yritykset ja kaikki siltä väliltä. Oman lisänsä arjen työkirjoon on tuonut myös yritysnäkökulmaisen lehden julkaiseminen. Radio ja Kuva Ky on kustantanut paikallisista yrityskuulumisista kertovaa Heinäveden Kesä-, Syys- ja Joulusanomia muutaman vuoden ajan. Yrittäjäperhe Monet ikääntyvät yrittäjät tuskailevat yrityksensä tulevaisuuden kanssa. Jälkipolvi on usein suuntautunut muille aloille eikä ulkopuolista ostajaa tahdo löytyä. On entistä harvinaisempaa, että jatkaja on oma perheenjäsen. Juha Pelkonen siirtyi vanhempiensa yritykseen vuonna Tätä mahdollisuutta silmällä pitäen hän oli opiskellut säätöinsinööriksi Jyväskylän teknillisessä opistossa ja suorittanut sen jälkeen markkinointitutkinnon Salon kauppaoppilaitoksessa. Opiskelusta kiinnostuneen todistuspinkka on vuosien varrella kasvanut vielä merkonomin papereilla ja kiinteistönvälittäjän tutkinnolla. Radio ja Kuva Ky:n vastuunalainen yhtiömies Juhasta tuli Yrittäminen kulkee nyt neljännessä sukupolvessa, sillä Mikon ukki Esa Koikkalainen osti aikanaan pienen nahkaverstaan liiketoiminnot ja laitteet Kermanrannasta. Hän rakensi vanhan verstaan ympärille kolmikerroksisen asuin- ja verstasrakennuksen, joka edelleen on suvun hallussa. Esan kuoltua hänen vävynsä Juho Pelkonen jatkoi nahkaverstaan toimintaa. Sotien jälkeen nahkat vaihtuivat villojen karstaukseksi ja pesulatoiminnaksi muutamien vuosien ajaksi. - Kesäisin luvuilla ukkini ja isäni ajoivat omistamallaan keskimoottoriveneellä vesitaksia Kermajärvellä, Juha kertoo. Kyydissä kulkivat sulassa sovussa niin terveyssisar, pappi kuin tavalliset matkustajatkin. Radio ja Kuvan tulevaisuus näyttää valoisalta tulevia vuosia ajatellen, mutta niin Juhalla kuin vanhemmillaan on jo käynyt mielessä, kuka aikanaan jatkaa yrityksen perinteitä. Toivottavasti jatkaja löytyy omasta perheestä, Mirjam lausuu ääneen. Katse kääntyy varovasti Juhan lapsiin, Johannaan (16), Tiinaan (14) ja Samiin (12). Juhan vaimo Pauliina on niinikään yrittäjä, hän toimii fysioterapeuttina omassa yrityksessään. Yrittäjän mietteitä - Yrittäminen on koko perheen elämäntapa. Elämä pyörii kokonaisuudessaan yritykseni ympärillä. Suunnitellaanpa mitä tahansa, yrityksen asiat ja asiakkaat ovat aina etusijalla, Juha toteaa. - Yrityksestä ei voi irrottautua edes yöllä, sillä varashälyttimen robottipuhelin soittaa hälytyksen sattuessa kotiin. Hälytyksen tullessa on lähdettävä katsomaan josko olisi potentiaalisia asiakkaita tulossa ikkunasta sisään Alle viidentuhannen asukkaan kunnassa erikoisliikkeet joutuvat ponnistelemaan pärjätäkseen. Juha halusi jatkaa vanhempiensa elämäntyötä syvällä Heinäveden peruskalliossa olevien juuriensa vuoksi. - Haluan toimia täällä ja palvella heinäveteläisiä parhaan kykyni mukaan. Koska liiketoimintamme käsittää hyvin monia eri alueita on se myös hyvin mielenkiintoista. Aina on mahdollisuus oppia uusia asioita uusilta aloilta! Juha sanoo. Hän myöntääkin olevansa luonteeltaan hieman utelias, joten kaikki uusi kiinnostaa. Yrittäjyyteen liittyy myös yhteisten asioiden hoitamista: Juha luotsaa Heinäveden Yrittäjät ry:tä nyt jo seitsemättä vuotta. Luottamustoimi on ollut mieluinen. Näiden vuosien aikana olen havainnut, kuinka monipuolista yritystoimintaa Heinävedellä on. Toivoisinkin yhä useamman yrittäjän liittyvän yrittäyhdistykseen. Liikkeen avajaiset Alkuaikojen tavaravalikoimaa. Myynnissä oli tuolloin radioiden lisäksi pöytävalaisimia, sähköpannuja, keittolevyjä, silitysrautoja ja säteilylämmittimiä. Ajan henki näkyy hyvin 1970-luvun transistoriradioissa, valaisimissa ja väreissä. Silloin tekivät kauppansa B & O:n stereosarjat ja radiot, kirjoituskoneet sekä Suomessa valmistetut Philipsradionauhurit. Juha otti tuntumaa yrittäjyyteen jo pienestä pojasta lähtien. Kuvassa Mikon ensimmäinen Kupla taakkatelineineen. Vaikka miehet ovat varttuneet, auton merkki on pysynyt aina samana.

7 DIGI VALTAA ALAA - KUINKA KÄY KUVAAMOJEN TULEVAISUUDESSA? Mikko Pelkonen alkoi kuvata ihmisiä ja tilaisuuksia asiakkaiden pyynnöstä pian Radion ja Kuvan (silloinen Heinäveden Radiohuolto) perustamisen jälkeen, vuonna Hän oli harrastanut valokuvausta, joten se oli luonteva jatko työnkuvaan. Ensi alkuun kuvasstudio, jossa otettiin esimerkiksi hääkuvat, oli Pelkosten kotitalossa Kermanrannassa. Kun yritys muutti keskelle kirkonkylää, myös kuvaus siirtyi uusiin liiketiloihin. Mustavalkoiset kuvat kehitettiin alkuun itse omassa pimiössä, joka oli rakennettu kotitalon komeroon. Mikko ja vaimonsa Mirjam kehittivät kuvia yhdessä, mutta vähitellen pimiöstä tuli Mirjamin työhuone, jonne hän komeroitui kahdesti viikossa. Nostalgiset mustavalkokuvat saivat väistyä, kun värifilmit ilmaantuivat markkinoille. Värikuvat kehitettiin paikan päällä 1990-luvulla omalla minilaboratoriolaitteistolla. Tänään värifilmit lähtevät Heinävedeltä Eiri Oy:lle Lahteen valmistettaviksi. Digikameroiden vallattua markkinat ihmiset teettävät paperikuvia yhä vähemmän, eikä niiden kehittäminen ole enää kannattavaa pienessä mittakaavassa. Isotkin valokuvalaboratoriot ovat muutoksen kourissa paperikuvien kysynnän vähennyttyä rajusti, jopa kymmenekseen parhaista vuosista. Mustavalkoisia kuvia kysytään enää harvoin ja niiden teettäminenkin alkaa olla hankalaa. Mustavalkokuvia syntyy tänään lähinnä alan harrastajien omissa tai kamerakerhojen pimiöissä. Hautajaiskuvat edelleen paperille Mutta paperisia passikuvia ei vielä ole syrjäytetty. Radio ja Kuvassa kuvat otetaan edelleen tavalliselle passikuvafilmille. - Tulevaisuudessa tulee hankittavaksi digipassikamera, jollaisia on ollut markkinoilla jo jonkin aikaa. Nyt niiden tulosteet hyväksytään jo maailmalla, Juha Pelkonen sanoo. Niinikään hautajaiskuvat Juha kuvaa edelleen filmille ja valmistaa asiakkaalle valmiin kuvakansion. Samaa tapaa voidaan käyttää myös hääkuvauksissa, jos vihittävät haluavat tapahtumakuvia studiokuvien lisäksi. Aina silloin tällöin hääparit haluavat otattaa viralliset kuvat jossakin muualla kuin studiossa. Juha kertoo kuvanneensa pareja muunmuassa kirkonmäellä, Karvion ja Kerman koskien kupeella ja Pääskyvuoren laella. Näihin kuvaustilanteisiin vain liittyy omia kommervenkkejänsä. - Ulkokuvaukset kannattaakin sopia ajoissa ja varata riittävästi aikaa. Hyvistä valmisteluista huolimatta sää saattaa tehdä tepposensa. Kuvauspaikaksi riittää pieni ja idyllinen kohde, Juha opastaa. Studio- ja kinofilmikameroiden ja tänä aikana myös digikameran lisäksi Juhalla on panoraamakamera, jonka negatiivikoko on 6x18 senttimetriä. Tällöin kuvat ovat kolme kertaa leveämpiä kuin niiden korkeus ja filmin laatu kestää suurentamisen vaikkapa kaksi metriä leveäksi tauluksi. Digikameran muistikortilta raakakuvat siirtyvät piuhaa pitkin kätevästi tietokoneen kiintolevylle, mutta mitä seuraavaksi? Vaihtoehtoja on näet varsin monia. Kuvat voi tallentaa esimerkiksi jpg- tai tiff-muodossa tietokoneen muistiin, tulostaa mustesuihkutulostimella valokuvapaperille, polttaa cd-levylle tai lähettää netin kautta Eiri Oy:lle paperikuviksi tulostettavaksi jne. Alkuperäinen, tiedostokooltaan riittävän suuri kuvatiedosto, tarvittaessa värikorjailtu ja rajattu sekä mahdollisimman vähän pakattu kuvaoriginaali kannattaa säilyttää, koska vain siitä voi myöhemmin tallentaa hyvälaatuisia kuvia eri tarkoituksiin; nettiin, sanomalehtiin, paperikuviksi, esitteisiin, julisteisiin... riittävä tiedostokoko aina käyttötarkoituksen mukaan. Digikameralla kuvia otettaessa kameran asetukset kannattaa laittaa siten, että kuvaoriginaalin tiedostokoko on riittävä. Esimerkiksi painettava värillinen esitekuva vaikkapa A5-koossa vaatii jo noin 9 megatavun tiedostokoon.

8 MONIPUOLISTA PALVELUA KAIVERRUKSESTA LIEDEN ASENNUKSEEN Radio ja Kuva Ky 50 vuotta - juhlajulkaisu Julkaisija: Radio ja Kuva Ky Vanhat valokuvat: Mirjam ja Mikko Pelkosen arkistot Jutut: Anna-Mari Tyyrilä, Iiris Salmela, Pekka Utriainen, Juha Pelkonen Kaiverrus tapahtuu kaiverruskoneella sapluunan mukaan. Radio ja Kuvassa saa kodinkonemyynnin lisäksi myös paljon erilaista palvelua. Kaiverruksia tehdään kaiverruskoneella pöytähopeisiin, laattoihin, mitaleihin ja kellonkuoriin. Postilaatikko- ja ovikylttejä tehdään muovista ja metallista. Kaiverrukset tehdään metalliin yleensä timanttiterällä ja muoviin pyörivällä terällä. Kellon paristot vaihdetaan paikan päällä. Varsinaiset kellojen ja korujen korjaukset hoidetaan takuuaikana maahantuojalla ja muulloin Kultanäppi Oy:llä Helsingissä. Palkintopokaaleja ja -lusikoita löytyy hyvä valikoima. Huollot ja korjaukset hoituvat Kodinkoneiden huollossa yhteistyökumppaneina ovat Kodinkonehuolto Leskinen Oy sekä Tv-Videohuolto J. Virnes. Kellon paristoja on yli neljäkymmentä erilaista. Uudet koneet kotiin ja vanhat kierrätykseen Juha on suorittanut sähköturvallisuustutkinnon ja hänellä oikeus kytkeä mm. sähköliedet. Esimerkiksi liesikaupassa asiakas saa tarvittaessa kotiinkuljetuksen ja asennuksen samasta paikasta. Vanhat kodinkoneet ja televisiot sekä pakkausmateriaalit hävitetään lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Suunnittelu ja painopinnanvalmistus: Pekka Utriainen Jakelu: Heinävedelle ja lähiympäristöön Painosmäärä: 4000 kpl Painopaikka: Lehtisepät Oy, Pieksämäki, 2005

9 DIGIPAINO SÄILYTTI PAINOTÖIDEN TEKEMISEN OMASSA PITÄJÄSSÄ Heinävesi on kuluttajan kannalta kiitollinen paikka, sillä monesta erikoisliikkeestä saa paljon muutakin kuin mihin yrityksen nimi viittaa. Erikoisliikkeet ovat koonneet kattojensa alle palveluja luopuneilta ja yrityksensä myyneiltä yrittäjiltä. Radio ja Kuva laajensi toimialaansa viime syyskuussa, kun Juha Pelkonen osti Ilpon Painon liiketoiminnot Ilpo ja Leena Keinäseltä. Ala oli Juhalle kokonaan uusi, mutta mielenkiintoinen. Digipaino Heinävesi sijoittui Radio ja Kuvan takahuoneisiin, joista yksi raivattiin painon tarpeita varten. Sinne sijoitettiin muun muassa pääosa laitteista, tärkeimpänä uudenuutukainen digipainokone. Maallikko ei äkkiseltään erota painokonetta suurehkosta kopiokoneesta. Kyseessä on yksiväripainokone, jossa moniväriset työt on ajettava läpi väri kerrallaan. Neliväritöitä koneella ei voi tehdä, mutta esimerkiksi ohjelmalehtisten nelivärikannet voidaan tulostaa tietokoneeseen kytketyllä värilasertulostimella. Digipainokone suoltaa parhaimmillaan 120 sivua minuutissa, joten isotkin erät valmistuvat varsin nopeasti. Jos painotyössä on useita värejä, värien kuivatteluun tulostusten välillä on varattava aikaa. Koneen läpi kulkee paksukin paperi, joten sen avulla voi tulostaa vaikkapa omia joulukortteja. Tiedostot sähköisessä muodossa Digipainolla on valmiudet tulostaa asiakkaan tiedostoista. Asiakkaalta tuleva tulostusvalmis aineisto tallennettuna esimerkiksi pdf-tiedostoksi tai freehandtiedostoksi. Wordillä, exelillä, ym. toimisto-ohjelmilla tehdyt tiedostot tulostuvat myös. Lisäksi Digipaino Heinävedellä on yhteydet ja yhteistyötä suuremman arkkipainopaikan kanssa, jonne ohjautuvat sellaiset työt, joita ei paikan päällä pystytä Digipainon laitteistossa on sekä uutena että käytettynä hankittua. Digitaalinen painokone mahtuu pieneenkin toimitilaan. tai olemassaolevalla laitteistolla kannata painaa. Töitä vaikka Helsinkiin Digipaino peri yrityskaupan mukana paikallisia ja lähikuntien asiakkaita. Painossa työstetään esimerkiksi itsejäljentäviä lomakkeita, kirjekuoria ja käyntikortteja pienten ja suurten yritysten, myös paikkakunnan teollisuuden, tarpeisiin. Kuntavaalit toivat uusia asiakkaita, ja painossa oli välillä mukavan kiirettä. Esimerkiksi kylätoimikunnat ovat teettäneet omia painotöitään, hääkutsuja on lähtenyt pitäjän omasta painosta maailmalle ja surun päivänä kirkossa on lehteilty paikkakunnalla painettuja hautajaisohjelmia. Nykyisenä tietoliikenteen aikakautena on periaatteessa sama, mistä painotyötilaus tulee. Nopein tapaus on tammikuulta, jolloin viimeiset tarvittavat tiedot tulivat Heinävedelle sähköpostilla illalla kuuden aikaan, ja seuraavana iltana kappaleen suuruinen painotyö oli jo Helsingissä. Suunnitteluapua alan ammattilaiselta Painolla häärii valmistus-, tulostus-, ja painotöiden kimpussa alan ammattilainen Pekka Utriainen. Hän suunnittelee ja valmistaa esitteet, käyntikortit, latoo lomakkeet sekä skannaa valokuvat ja tekee kuvankäsittelyä. Vanhojen valokuvien korjailu tietokoneella sekä digikuvien käsittely on hänen osaamisalaansa. Pekka tekee Digipainolle töitä aina tarvittaessa. Lisäksi hän tekee kaikenlaisia graafisen alan töitä mm. asiakaslehtiä, digikuvausta, ilmoituksia, kotisivumateriaalien työstämistä ym. myös muille asiakkailleen. Radio ja Kuvan palveluksessa oleva Virve Luostarinen puolestaan painaa ja tekee viimeistelytöitä. Useasti tuotteet vaativat paljon käsityötä: leikkausta, liimaamista, rei ittämistä, nitomista. Sitä mukaa kun asiakastöiden painooriginaaleja on saatu siirrettyä sähköiseen muotoon tietokoneen muistiin, lisäpainatukset ja korjaukset helpottuvat ja nopeutuvat. Tietokoneen muistista tiedostojen siirtäminen digipainokoneelle ja painaminen sujuu jo mukavasti itse yrittäjältäkin. Tehokkaalla ja terävällä paperileikkurilla painetut arkit leikataan halutun kokoisiksi. Painotöiden jälkikäsittelyssä on paljon käsityötä. Tässä värilaserilla tulostettuja sivuja laitetaan liimasidontakansiin.

10 VÄRIKKÄITÄ ILMAISJAKELULEHTIÄ Radio ja Kuva Ky on kustantanut myös vuodesta 2001 lähtien yli kotikunnan rajojen jaettavaa ilmaisjakelulehteä. Viimeisin Heinäveden Joulusanomat 2004 oli järjestyksessään jo kymmenes lehti. Heinäveden Kesä-, Syys- ja Joulusanomat ovatkin jo vakiinnuttaneet paikkansa heinäveteläisten yrittäjien ilmoitusmediana ja yrittäjälähtöisistä asioista kertovana julkaisuna. Kevyellä kustannusrakenteella toimittaessa myös ilmoitushinnat on saatu pysymään kohtuullisella tasolla. Pekka taitaa lehden läjäämisen Pitkäaikaisen kokemuksen, erityisesti tabloid-kokoisten lehtien kasaamisessa, hankkinut Utriaisen Pekka suunnittelee ja taittaa nämä Heinäveden -sanomat alusta loppuun. Pekalla on lehden tekoon tarvittavat välineet ja ohjelmat sekä ennenkaikkea tietotaitoa julkaisujen tekemisestä alusta loppuun. Yhteistyö paikallisten tuttujen ilmoittajien kanssa toimii myös hyvin. Ei tarvita pitkiä palavereja, vaan ilmoitus syntyy kunhan asiakkaalta tulee vähän osviittaa siitä mitä halutaan lehdessä julkaistavan. Monet on ne ruutupaperin palaset joista Pekka on loihtinut asiakkaalle värikkään ilmoituksen. Värillisyys on nykyaikaa. Tekniikan kehittyessä värien käyttö julkaisuissa ei ole enää niin suuri kustannustekijä kuin ennen. Juttuvinkit tervetulleita Lehden juttupuolen tekemiseen on osallistunut liki alusta lähtien myös ammattitaitoinen toimittaja. Tätä nykyä juttuja ja kuvia tuottaa Anna-Mari Tyyrilä. Sanomissa on alusta lähtien tehty heinäveteläisiä yrittäjiä esittelevä juttuja. Yrittäjyyttä on näissä jutuissa tuotu monipuolisesti esille. Aiheita onneksi riittää, onhan Heinävedellä liki kaksisataa yritystä ja yrittäjää. Eivätkä aiheet rajoitu pelkästään yrittäjyyteen, vaan monenlaisia aiheita pyritään tuomaan esille. Juttuvinkit lehdentekijöille ovatkin tervetulleita.

11