2010:1. Tampereen kaupunki Tietotuotanto ja laadunarviointi

Transkriptio

1 TILASTOKATSAUS TAMPEREELTA Turvallisuusnäkökulma asuinaluesuunnittelussa Muotialassa ja Tesomalla Elämänlaatu Tampereella eurooppalaisessa vertailussa Pendelöinnin kehitys Tampereen työssäkäyntialueella Tampereen kaupunki Tietotuotanto ja laadunarviointi 2010:1

2 Julkaisija: Tampereen kaupunki Talous- ja strategiaryhmä Tietotuotanto ja laadunarviointi Aleksis Kiven katu C PL 487, Tampere Puh. (03) Kannen kuva: Kukkaisviikot Patosillalla Kuvaaja: Ari Järvelä ISSN Elokuu 2010

3 Tilastokatsaus Tampereelta 2010:1 44. vuosikerta vuoteen 1990 asti Tilastollisia tiedonantoja Tampereelta MARIA SEPPÄLÄ Turvallisuusnäkökulma asuinaluesuunnittelussa Muotialassa ja Tesomalla...3 LEENA SALMINEN Elämänlaatu Tampereella eurooppalaisessa vertailussa...26 MATIAS ANSAHARJU Pendelöinnin kehitys Tampereen työssäkäyntialueella Liitteet: Tietotuotannon ja laadunarvioinnin julkaisusarja...52 Tilastokatsaus Tampereelta -artikkeleita...53 Kirjoittajat: Tampereen kaupunki, Talous- ja strategiaryhmä: MARIA SEPPÄLÄ, harjoittelija LEENA SALMINEN, erikoissuunnittelija MATIAS ANSAHARJU, suunnittelija

4 Turvallisuusnäkökulma asuinaluesuunnittelussa Muotialassa ja Tesomalla Turvallisuudesta on muodostunut erilaisten terrori-iskujen, onnettomuuksien ja luonnonkatastrofien jälkeen tärkeä yhteiskunnallinen huomionkohde. Turvallisuuden voidaan nähdä kiinnittyneen osaksi yhteiskunnallista kehitystä, ja samalla siitä on muodostunut osa alueellista kehitystyötä. Valvontakamerat ja vartiointiliikkeiden käyttö ovat yleistyneet ja turvallisuuskysymyksistä on tullut osa jokaisen ihmisen arkipäivää. Suomessa onkin jo useiden vuosien ajan puhuttu eri yhteyksissä turvallisuusteemasta. Samalla asuin- ja elinympäristön turvallisuus on noussut tarkastelun keskiöön. Turvallisuus nähdään yhtenä osatekijänä laadukkaan elämän luomisessa ja tämän vuoksi kunnissa on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota asukkaiden turvallisuuteen. Tässä artikkelissa esittelen aluetieteen Pro gradu -tutkimustani Asuinaluesuunnittelu asukkaiden turvallisuudentunteiden tukijana Tapaukset Muotiala ja Tesoma, joka keskittyy asuinaluesuunnitteluun ja asukkaiden turvallisuudentunteisiin asuinalueilla (Seppälä 2010). Tutkimusteema voidaan nähdä ajankohtaisena erilaisten yhteiskunnallisten tapahtumien johdosta, mutta myös kaupunkirakentamisesta kumpuavan vaikutuksen vuoksi. Lisäksi Tampereen kaupungin elokuussa 2009 hyväksymä uusi kaupunkistrategia, Tampere virtaa, painottaa muun muassa kaupunkilaisten hyvinvoinnin lisäämistä. Kaupunkistrategian valtuustokauden yhtenä tavoitteena on kuntalaisten turvallisuuden paraneminen. (Tampere virtaa) Tämä lisää turvallisuusajattelun ajankohtaisuutta osana paikallista kehittämistä. Tutkimuskysymykset ja aineisto Pro gradu -tutkimukseni lähtökohtana ovat asukkaiden subjektiiviset turvallisuuskokemukset kahdella tamperelaisella asuinalueella, Muotialassa ja Tesomalla. Kartoitin työssäni, millaisiksi asukkaiden turvallisuuskokemukset muodostuvat alueilla, joilla on panostettu suunnittelun avulla fyysisen ympäristön turvallisuuteen. Tarkoituksenani oli hahmottaa asukkaiden turvallisuuskokemusten kautta, millä tavoin fyysisen ympäristön suunnitteluperusteet vaikuttavat asuinalueilla asukkaiden turvallisuudentunteisiin. Näin saatiin myös tietoa siitä, millaisia hyötyjä tai haittoja turvallisuuslähtöisistä suunnitteluperusteista on ja mitä niiden käytössä olisi hyvä huomioida tulevaisuudessa. (Seppälä 2010) Tutkimuskysymyksenä tutkimuksessani on: Miten turvallisuuslähtöiset suunnitteluperusteet ovat yhteydessä asukkaiden kokemaan turvallisuuteen asuinalueilla? Tätä pääkysymystä tukevat alakysymykset, jotka tarkentavat pääkysymystä. Tutkimukseni empiirisinä tutkimuskysymyksinä ovat: Mistä tekijöistä asukkaiden turvallisuuskokemukset muodostuvat asuinalueilla? Miten kaksi erilaista alueellista kontekstia vaikuttavat asukkaiden arjen turvallisuuskokemuksiin? 3

5 Työni tarkoituksena on kartoittaa, millaisia asukkaiden turvallisuuskokemukset ovat ja mistä tekijöistä ne muodostuvat kahdella kohdealueella. Lähtökohtana ei ollut vertailla alueita keskenään. Keskiössä tutkimuksessani ovat erityisesti asukkaiden kokemukset, joiden kautta pohdin syitä mahdollisille eroavaisuuksille ja yhtäläisyyksille asukkaiden turvallisuuskokemuksissa. Lisäksi huomioin tutkimuksessani kontekstin vaikutuksen niille eroavaisuuksille ja yhtäläisyyksille, joita kohdealueilla oli havaittavissa. Tähän vaikutti se, että tarkasteltavat alueet ovat toisiinsa nähden erityyppisiä ja turvallisuudentunteen voitiin olettaa olevan kontekstisidonnaista. (Seppälä 2010) Työni on luonteeltaan kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus. Aineisto muodostui Muotialan ja Tesoman asuinalueiden asukkaille toteutetuista 18 puolistrukturoidusta teemahaastattelusta sekä yhdestä asiantuntijahaastattelusta. Asiantuntijahaastattelulla kartoitin alueiden ja toteutettujen hankkeiden taustatietoja, jotka laajensivat tietopohjaani tutkimusteemasta. 18 asukashaastattelusta puolet (9) toteutin Muotialassa ja puolet (9) Tesomalla. Kummallakin alueella haastatelluista asukkaista oli naisia 6 ja miehiä 3. Tutkimukseeni osallistuneet henkilöt olivat Muotialassa vuotiaita ja Tesomalla vuotiaita. Toteutin haastattelut joulukuun 2009 ja maaliskuun 2010 välisenä aikana ja haastateltavat tavoitin niin sanotun avaininformantti- sekä lumipallomenetelmän avulla. (Seppälä 2010, 8 9) Tutkimuksessani avaininformantteina toimivat muutamat henkilöt kohdealueilta, joita myös haastattelin tutkimukseeni. Näiltä avaininformanteilta tiedustelin henkilöitä, jotka voisivat osallistua myös haastatteluun. (Seppälä 2010). Tällä tavoin löysin, niin sanotun lumipallomenetelmän avulla, haastateltavia tarvittavan määrän kunnes aineisto saavutti kyllääntymispisteen. (Hirsjärvi & Hurme 2004, 58 60) Lisäksi Muotialan alueella tavoitin yhden haastateltavan Muotialan neuvolan ilmoitustaululle viedyn ilmoituksen perusteella. Tutkimuksessani aineiston analyysimenetelmänä käytin teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä (Tuomi & Sarajärvi 2009). Kohdealueet Työssäni käsittelen kahta tapausta Tampereelta, Muotialan ja Tesoman asuinalueita (Seppälä 2010, 12 16). Alueiden valintaperusteena oli, että molemmissa on kiinnitetty huomiota alueen turvallisuuteen fyysisen ympäristön suunnittelun avulla. Asuinalueet eroavat kuitenkin toisistaan siten, että Muotiala on uusi asuinalue ja Tesoma puolestaan edustaa vanhempaa lähiötä. Toisena merkittävänä erona alueiden välillä on, että Muotiala on suunniteltu alusta loppuun keskittyen fyysisen ympäristön turvallisuuden suunnitteluun (Kyttä ym. 2008). Tesomalla puolestaan on toteutettu valmiiseen rakennettuun ympäristöön Tesoman aluekehityshanke, jonka tarkoituksena oli parantaa fyysisen ympäristön turvallisuutta (Karjalainen 2004, 24). Tapaus Muotiala Muotialan asuinalue sijaitsee Iidesjärven eteläpuolella, Iidesjärven ja Vihiojan purolaakson välisellä kannaksella. Se on noin viiden kilometrin etäisyydellä Tampereen keskustasta. (Kyttä ym. 2008, 24) Muotialaan kuuluvat alueet Hallilantien länsipuolelta sekä Hervannan valtaväylän ja Hallilantien välistä. Asuinalueelle rakennetaan asunnot noin asukkaalle kahdessa eri vaiheessa siten, että ensimmäisen kaavoitusvaiheen alueet (kaava vahvistettu vuonna 2002) ovat pääosin valmiina. Toisen kaavoitusvaiheen alueet (kaava vahvis- 4

6 tettu vuonna 2004) ovat puolestaan vielä keskeneräisiä. Myös peruspalvelut, kuten Ainan päiväkoti ja Steiner-koulu toimivat alueella. (Tampereen kaupunki, Muotiala ) Vuoden 2009 lopussa alueella asui yhteensä asukasta (Tampereen väestö Tilastokeskuksen väestötiedot ikäryhmittäin ja osa-alueittain). Muotialan asuinalue on Suomessa ensimmäinen asuinalue, joka on suunniteltu niin sanottujen turvallisuuslähtöisten suunnitteluperusteiden mukaisesti (Tampereen kaupunki, Muotiala ). Muotialan turvallisuushankkeen taustalla vaikuttaa Tampereen kaupungin turvallisuusohjelman valmistelun alkaminen vuonna luvun puolivälistä alkaen Tampereella alettiin huomioida, miten fyysinen ympäristö on yhteydessä turvallisuudentunteeseen. Turvallisuusohjelmatyön seurauksena syntyi ajatus kaavahankkeesta, jossa turvallisuuslähtöistä suunnittelua toteutettaisiin asuinalueella. Alueeksi valikoitui Muotiala, koska alueen asemakaavoitus oli alkamassa samaan aikaan idean kehittymisen kanssa. Lisäksi alueen kaavoittaja oli kiinnostunut turvallisuusteemasta. Varsinaisia fyysisiä perusteluita alueen valinnasta turvalliseksi asuinalueeksi ei ollut. Vastakohtaisesti aluetta kuvattiin haasteena turvallisen asuinalueen luomiselle. Haasteina nähtiin alueen läpi kulkeva vilkasliikenteinen Hallilantie ja toisaalta alueen ympäristössä esiintynyt rikollisuus sekä muut turvallisuusongelmat. (Kyttä ym. 2008, 21 25) Malleja Muotialan asuinalueen rakentamiseen on haettu muun muassa Tanskasta, jossa turvallisuuslähtöistä asuinaluerakentamista on toteutettu. Muotialassa turvallisuutta edistävän suunnittelun lähtökohtia ovat olleet esimerkiksi yhteisöllisyys ja vuorovaikutus, toimintojen sekoittuminen, sijoittuminen ja jäsentyminen, viihtyisyys sekä tilahierarkian selkeys. (Tampereen kaupunki, Muotiala ) Muotialan suunnittelussa onkin hyödynnetty niin sanottua CPTED-mallia, jota esitellään myöhemmin tässä artikkelissa. CPTED-mallia on kuitenkin sovellettu alueella laajemmin. Muotialan alueen suunnittelussa on käytetty lisäksi ympäristöpsykologista käsitettä tarjoumasta, territoriaalisuutta (Ekman 2002, 10 11), tanskalaista niin sanottua neljän sekunnin sääntöä ja mosaiikkimaisuutta. (Kyttä ym. 2008, 39) Tarjoumalla tarkoitetaan, että ihminen havaitsee ympäristöään erilaisina tarjoumina toiminnoille. Sillä viitataankin ympäristön toiminnalliseen ominaisuuteen ja ihmisen havaintojen toiminnalliseen luonteeseen. (Ekman 2002, 11) Territoriaalisuus puolestaan on alueen tai paikan puolustamista ulkopuolisia vastaan (Sommer 1969). Neljän sekunnin säännöllä taas tarkoitetaan, että ympäristössä pitäisi tapahtua neljän sekunnin välein havaittavia muutoksia. Tällöin alueella kulkijan mielenkiinto pysyy yllä eikä hän passivoidu ympäristölle. Neljän sekunnin sääntö viittaa myös alueella hyödynnettyyn mosaiikkimaisuuteen. Mosaiikkimaisuudella tarkoitetaan muuttuvaa, moni-ilmeistä ja vaihtelevaa ympäristöä. Lisäksi sillä on Muotialassa tarkoitettu sosiaalista mosaiikkimaisuutta. Sosiaalisella mosaiikkimaisuudella viitataan siihen, että alueella on asuntoja erilaisille ja eri elämänvaiheissa oleville ihmisille. (Kyttä ym. 2008, 40) Tapaus Tesoma Tesoman alue sijaitsee noin 8 9 kilometrin päässä Tampereen keskustasta. Alue on rakennettu pääosin luvuilla, jolloin kaavoittamisen tavoitteena oli rakentaa alueesta metsälähiö. Tämä näkyy alueella vieläkin. Esimerkiksi ajoteiden maisemat ovat pääosin vihreät, kerrostaloja ympäröivät puut ja rakennukset rajautuvat metsään. (Tesoman aluekehityshanke , loppuraportti) 5

7 Tesoma eli Tampereen lounainen suuralue muodostuu kahdeksasta osa-alueesta, jotka ovat Epilänharju, Tohloppi, Haukiluoma, Lamminpää, Myllypuro, Ikuri, Ristimäki ja Tesomajärvi (Tesoma. Tietoa Tesomasta ). Tesoma valittiin Ympäristöministeriön Lähiöuudistus ohjelmaan, jonka tavoitteena oli 1970-luvulla rakennettujen lähiöiden kunnostaminen. Ohjelmassa pyrittiin parantamaan lähiöiden viihtyisyyttä, turvallisuutta ja vetovoimaisuutta. Tämän lähiöuudistushankkeen piiriin kuuluivat Tesoman suuralueesta Virontörmän, Ristimäen, Kohmankaaren ja Tesomajärven kerrostaloalueet sekä Tohlopin omakotialue. Lähiöuudistusalueella asui hankkeen alkaessa ( ) yhteensä noin asukasta. Väestön määrä on laskenut 1970-luvulta alkaen Ikuria lukuun ottamatta. (Tesoman aluekehityshanke , loppuraportti) Tesoman lähiöuudistusalueen tärkein palvelukeskusta on Tesomajärvi. Tesomajärvellä on toriaukion ympärille rakentunut kauppakeskus, josta löytyy laajasti yksityisiä ja julkisia palveluja. Alueella on kaupallisten palveluiden lisäksi muun muassa terveysasema, neuvola, hammashoitola, kirjasto, nuorisotalo, kouluja ja päiväkoteja sekä jäähalli ja uimahalli. (Tesoman aluekehityshanke , loppuraportti) Tesoman lähiöuudistushanketta toteutti Tampereen kaupungin Aluekehitys vuosina Lähiöuudistusohjelmassa toteutettiin erilaisia hankkeita ja käytettiin useita metodeja yleissuunnitelman aikaansaamiseksi. Alueella tehtiin valaisutarveselvitys, turvallisuusanalyysi ja asukaskysely. Lisäksi toteutettiin monia erilaisia korttelikävelyitä asukkaiden ja viranomaisten kanssa. Ohjelman aikana järjestettiin myös asukastilaisuuksia ja asukasraadin sekä ohjausryhmän tapaamisia. Lähiöuudistushankkeen konkreettisena tuloksena oli yleissuunnitelman valmistuminen uudistettavalle alueelle. Yleissuunnitelma muodostuu kymmenen priorisoidun paikan kehittämisluonnoksista. Kohteiksi valittiin toisistaan eroavia paikkoja, joilla on eri mittakaavaisia epäkohtia. Valinnassa painottui myös uudistamisen toteutumismahdollisuus. Yleissuunnitelma toimii suuntaa antavana kehittämisideoiden esilletuojana ja ehdotusten toteuttaminen vaatiikin tulevaisuudessa monien eri tahojen yhteistyötä. (Tesoman aluekehityshanke , loppuraportti) Valitsin Tesoman tutkimukseeni (Seppälä 2010) toiseksi kohdealueeksi toteutetun lähiöuudistushankkeen johdosta. Tesoma ja Muotiala eroavat toisistaan niin asuinalueena kuin hankkeensakin puolesta. Vaikka alueet ovat toisiinsa nähden erilaisia, niitä yhdistää se, että asukkaiden turvallisuudentunnetta on pyritty parantamaan suunnittelun ja kehittämishankkeen avulla. Tesomalla ei ole kuitenkaan huomioitu turvallisuutta niin laajassa mittakaavassa kuin Muotialan alueella. Tästä johtuen en pro gradu -tutkimuksessani myöskään lähtökohtaisesti oleta, että Tesomalla olisi merkittävästi kiinnitetty huomiota ympäristön piirteisiin turvallisuuden parantamiseksi. Asuin- ja elinympäristön turvallisuusnäkökulma Tutkimukseni (Seppälä 2010) keskeisinä käsitteinä ovat turvallisuuslähtöinen suunnittelu, turvallisuus ja turvattomuuden kokeminen. Turvallisuuslähtöinen suunnittelu muodostuu erilaisista teorioista ja käsitteistä. Tutkimuksessani hyödynnän Jane Jacobsin ja Oscar Newmanin teorioita, joita on sovellettu sekä Muotialassa että Tesomalla. Näiden teorioiden pohjalta lähestyn turvallisuuslähtöistä suunnittelua niin sanotun CPTED-mallin (Crime Prevention Through Environmental Design) kautta. 6

8 Tutkimuksessani toisen pääkäsitekokonaisuuden muodostavat turvallisuuden määritelmät ja turvattomuuden kokeminen. Turvallisuus ja turvattomuus ovat moniulotteisia käsitteitä, minkä vuoksi käsittelen niitä työssäni erillisinä kokonaisuuksina. Turvallisuuslähtöisen suunnittelun ja turvallisuuden sekä turvattomuuden kokemisen lisäksi tutkimukseni niin sanottuna kattokäsitteenä on asuin- ja elinympäristö. Se on osa tutkimusteemaa ja asuin- ja elinympäristön tutkiminen sitoo tutkimusteeman osaksi aluetieteellistä tutkimuskenttää. (Seppälä 2010) Turvallisuuslähtöinen suunnittelu Kaupunkien ja erilaisten alueiden, kuten asuinalueiden, suunnittelussa pyritään nykyisin yhtenä teemana kiinnittämään huomiota rikosten ehkäisyyn ja pelon poistamiseen. Turvallisuutta koetetaan edistää niin kaavoituksessa kuin yksittäisen talon arkkitehtuurissakin. Kuitenkin ne tavat ja periaatteet, jotka vaikuttavat turvallisuuden lisäämiseen pyrkivien ratkaisujen taustalla, ovat usein tiedostamattomia. Lisäksi turvallisuuden edistäminen kaupunkikontekstissa on yhteydessä kaupungistumisen historiaan. Tästä syystä kaupunkisuunnittelun pääperiaatteet ja alan klassikot soveltuvat yhä myös turvallisuuslähtöisen suunnittelun pohjaksi. Klassikkoteorioiden jälkeen ei olekaan kehittynyt uutta teoriaa turvallisuuden parantamiseksi ympäristösuunnittelun keinoin. (Koskela 2009, 180) Tutkimukseni (Seppälä 2010) kohdealueilla, Muotialassa ja Tesomalla, on käytetty suunnitteluperiaatteita, jotka pohjautuvat klassikkoteorioihin. Turvallisen ympäristön suunnittelussa voidaan nähdä kaksi pääteoreetikkoa: Jane Jacobs ja Oscar Newman. Jacobsin The Death and Life of Great American Cities -teos julkaistiin vuonna 1961, ja se on tutkimusalan yksi vanhimmista teoksista. Jacobsin (1961) teoria pohjautuu ajatukselle erilaisten toimintojen lisäämisestä ja sekoittamisesta keskenään. Hänen mukaansa lisäämällä kaupunkiin erilaisia toimintoja tiettyjen reittien varsille voidaan houkutella ihmisiä liikkumaan kaupunkitilassa enemmän. Myös asuinalueille tulisi Jacobsin mukaan saada monenlaisia toimintoja asuntojen lisäksi. Esimerkiksi liiketoiminta monipuolistaisi asuinalueen rakennetta ja samalla lisäisi asukkaiden alueella liikkumista eri vuorokaudenaikoina. (Koskela 2009, ) Jacobsin (1961) ajattelu toimintojen lisäämisestä ja niiden sekoittamisesta pohjautuu epävirallisen sosiaalisen kontrollin tehostumiseen. Lisäämällä erilaisia toimintoja kasvatetaan samalla sosiaalisen kontrollin määrää alueella. Jacobs käyttää kadun katseet -termiä (ks. esim. Koskela 2009, 181), jolla hän tarkoittaa ihmisten epävirallisesti seuraavan toisiaan toimiessaan kaduilla tai muissa julkisissa tiloissa. Näin sosiaalisen kontrollin lisääntyminen edistää samalla alueen tai kaupunkitilan turvallisuutta. Koskela (2009, 181) kuitenkin huomauttaa, että Jacobsin teorian soveltaminen esimerkiksi suomalaiseen kulttuuriin on hankalaa. Hänen mukaansa Suomessa ei välttämättä ole riittävästi ihmisiä, jotka mahdollistaisivat sosiaalisen kontrollin syntymisen kaupunkialueella. Lisäksi Koskelan (2009, 181) mukaan on vaikea uskoa epävirallisen sosiaalisen kontrollin muodostuvan lähiöissä kovin korkealle tasolle, jotta se edistäisi esimerkiksi asuinalueen turvallisuutta. Toisena turvallisuuslähtöisen suunnittelun pääteorioista pidetään vuonna 1972 ilmestynyttä Oscar Newmanin Defensible Space -teosta (Koskela 2009, 182). Newman (1977) loi puolustettavan tilan käsitteen, joka korostaa alueen territoriaalisuutta, alueellista identiteettiä ja erilaisten tilahierarkioiden luomista. Newmanin mukaan tilan omaleimaisuus tekee alueesta tai paikasta itseään puolustavan ja hän korostaa teoriassaan erityisesti suunnitte- 7

9 lun merkitystä turvallisuuden luomisessa. Koskela (2009, 183) kirjoittaa, että Newmanin yksi keskeisimmistä käsitteistä oli paikan henki. Tällä Newman korostaa nimenomaan ajatusta siitä, että paikan omaleimaisuutta ja persoonallisuutta lisäämällä voidaan helpottaa paikkaan kuulumista sekä sen omaksi mieltämistä. Koskelan (2009, 183) mukaan paikan hengen korostaminen soveltuu hyvin kaupunkisuunnitteluun, jossa kiinnitetään huomiota asukkaiden osallistumiseen. Newman (1977) käyttää teoriassaan puolustettavan tilan käsitettä. Se on läheisesti yhteydessä sosiaaliseen kontrolliin, sillä epävirallinen sosiaalinen valvonta on yksi puolustettavan tilan ominaisuuksista. Laitinen ja Aromaa (2005, 90 99) kirjoittavat Newmanin puolustettavan tilan tarkoittavan sellaisia asuinympäristön piirteitä, jotka ehkäisevät rikollisuutta. Esimerkiksi alueen persoonallisuus ja siisteys ilmentävät, että asuinalueen asukkailla on mahdollisuus puolustautua rikollisuutta vastaan ja että ympäristö tarjoaa sen asukkaille turvaa. Lisäksi Laitinen ja Aromaa (2005, 90 99) nostavat esille, että Newmanin turvallisen alueen piirteisiin kuuluu vierekkäisten alueiden väliin jätettävä turvallisuutta lisäävä vyöhyke. Samoin vilkkaimmat alueet on erotettava Newmanin mukaan muista alueista. Laitinen (2003) mainitsee, että Newmanin puolustettavan tilan käsitteessä huomioidaan erityisesti julkisia alueita, kuten katuja ja halleja, jotka ovat yleensä asukkaiden kontrollin ulkopuolella. Lisäksi huomioon otetaan luonnollisen valvonnan määrä alueilla, joille on hyvä näkyvyys. Newmanin mukaan (1977) suunnittelussa kiinnitetäänkin huomiota esimerkiksi luonnollisen valvonnan mahdollisuuksiin, rakennusten ja yleisten alueiden sijoitteluun sekä yhteisyyden tunteen luomiseen asukkaiden välille. CPTED-malli ja mallia kohtaan osoitettu kritiikki Tutkimuksessani (Seppälä 2010) Jane Jacobsin ja Oscar Newmanin teoriat toimivat lähtökohtina turvallisen ympäristön suunnittelulle. Jacobsin (1961) ja Newmanin (1977) teorioista on johdettu niin sanottu CPTED-malli, jota on sovellettu myös tutkimukseni kohdealueilla ja erityisesti Muotialassa. CPTED-malli eli Crime Prevention Through Environmental Design on kriminologian näkökulma ympäristön suunnittelusta rikosten torjumiseksi. CPTED-lähestymistapa tarkoittaa rikollisuuden ehkäisyä ympäristön suunnittelun keinoin. (Laitinen 2003, 16 27) CPTED-mallin kehittäjänä ei voida pitää yhtä henkilöä tai jotakin tiettyä tahoa, sillä se muodostuu useista rikosten ennaltaehkäisyä korostavista ajattelutavoista ja teorioista (Ekman 2002, 9). CPTED-mallin juuret ovat 1960-luvulla alkaneessa rationalistisen yhdyskuntasuunnittelun kritiikissä, jonka seurauksena malli sai alkunsa 1970-luvulla (Kyttä ym. 2008, 30). CPTED-käsite on alun perin vuonna 1971 C. Ray Jefferyn käyttämä, ja käsitteen perusideana on, että rikollisuuteen ovat osasyinä ne mahdollisuudet, joita fyysinen ympäristö tarjoaa potentiaaliselle rikoksentekijälle. Tämän vuoksi ympäristöä olisikin suunniteltava siten, että rikollinen toiminta ei olisi niin todennäköistä ja mahdollista. Lisäksi suunnitteluideologialla voidaan vähentää rikollisuuden pelkoa ja lisätään ihmisten turvallisuuden kokemista. (Colquhoun 2004, 55 56) CPTED-malli sisältää sosiaalisen kontrollin ja puolustettavan tilan käsitteet. Laitinen ja Aromaa (2005, 90) kirjoittavat, että CPTED-mallissa avainasiana on suojautuminen ja erityisesti ajatus siitä, että toisenlaiset ympäristöt tuottavat enemmän rikollisuutta kuin toiset. Puolestaan Koskelan (2009, 184) mukaan ajatus suunnittelun korostamisesta erottaa 8

10 CPTED-mallin Jacobsin ja Newmanin alkuperäisistä suunnittelutraditioista, joissa korostettiin sosiaalisia tiloja sekä vuorovaikutuksen voimaa turvallisuuden lisäämisessä. Puolustettavan tilan yhtenä ominaisuutena voidaan nähdä olevan tilan territoriaalisuus. Ihmisillä territorio on kuvattu alueeksi, joka merkitään, personalisoidaan, eli tehdään, oman näköiseksi. Tilan personalisoinnissa sekä merkitsemisessä omaksi tilaksi tai paikaksi on kyse tilan haltuun ottamisesta (Aura ym. 1997, 141). Ja kuten aiemmin jo ilmeni, territoriota puolustetaan ulkopuolisia ihmisiä vastaan. Tällöin puhutaan alueesta tai paikasta, jolla on pysyvä sijainti ja joka on merkitty näkyvin rajoin. (Sommer 1969) Voidaankin sanoa, että territoriaalisuus on nonverbaalinen viestintämuoto (Horelli 1982, 154), mutta toisaalta se on Colquhounen (2004, 40 41; ks. myös Aura ym. 1997, 141) mukaan myös oman alueen tunnistamista ja siihen identifioitumista eli oman minuuden kokemista elinympäristön kautta. Newman (1977) puolestaan liittää tilan haltuun ottamisen turvallisuuden edistämiseen. Territoriaalisuuteen ja tilojen personalisointiin sekä omaksi merkitsemiseen liittyy myös läheisesti tilojen selkeä tilahierarkia. Muotialan rakentamistapaohjeiden mukaan selkeällä tilahierarkialla tarkoitetaan, että julkiset, puolijulkiset, puoliyksityiset ja yksityiset tilat on erotettu selkeästi toisistaan. Selkeää tilahierarkiaa pidetäänkin yhtenä turvallisen asuinympäristön piirteenä. Selkeällä tilahierarkialla viestitetään tilojen käyttäjille, minkälaisia odotuksia tilan käyttämiseen liittyy. Esimerkiksi asuinalueella voidaan erottaa julkiset kadut ja yksityiset pihat toisistaan erilaisia materiaaleja hyödyntäen. Tilahierarkian avulla voidaan lisäksi edistää julkista valvontaa ja sosiaalista kontrollia alueella. (Muotiala Korkinmäki, Rakentamistapaohjeet) Territoriaalisuus ja tilahierarkian selkeys voidaan siis nähdä alueen tunnistettavuuden lisääjänä, joka puolestaan on yksi osa turvallisen ympäristön piirteistä. Esimerkiksi Muotialan asuinalueella suunnittelussa on kiinnitetty erityistä huomiota alueen omaleimaisuuteen ja selkeään tilahierarkiaan turvallisuuden luojina. (Seppälä 2010, 24) CPTED-mallin käytöstä ja ajattelutavan oikeellisuudesta ollaan kuitenkin montaa eri mieltä tiedeyhteisössä. Esimerkiksi Taylor (2002) on osoittanut, että mallin todenpitävyydelle voidaan osoittaa monia erilaisia perusteluita. Erityisesti Taylor (2002) korostaa olemassa olevien kontekstitekijöiden mahdollista vaikutusta rikollisuuden esiintymiselle alueilla. Hänen mukaansa tutkimukset ovat osoittaneet, että rikollisuuden määriä tarkasteltaessa sosiaalisten, kulttuuristen ja taloudellisten tekijöiden vaikutus voidaan nähdä merkittävämpänä kuin pelkästään suunnittelun piirteet ja suunnittelun korostaminen. Myös esimerkiksi Walklate (2003) on kritisoinut CPTED-mallia siitä, että ajattelutavassa rikollisuutta ja rikoksentekijää käsitellään mekanistisesti. Hänen mukaansa mallissa ei huomioida irrationaalista rikoksen tekijää tai rikollisuutta aiheuttavia rakenteellisia tekijöitä. Huomioin esitetyn kritiikin tutkimukseni (Seppälä 2010) analyysi- ja tulkintavaiheessa siten, että etsin kontekstitekijöistä perusteluita niille yhtäläisyyksille ja eroavaisuuksille, joita kohdealueiden välillä havaitsin. Turvallisuus ja turvallisuuden kokeminen Viimeaikaisissa tutkimuksissa (esim. Koskela 2009) on havaittu ristiriita rikollisuuden torjunnan ja turvattomuudentunteen kokemisen välillä. Rikollisuuden torjunnan toimenpiteillä saattaa olla turvattomuudentunnetta lisäävä vaikutus. Sen vuoksi tutkimuksessani (Seppälä 2010) oli tarpeellista huomioida ero turvallisuuden ja turvallisuudentunteen välillä. Turvallisuus ja turvattomuus ovat puolestaan käsitteinä moniulotteisia, ja niitä voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta. 9

11 Niemelän ja Lahikaisen (2000, 9 10) mukaan turvallisuus ja turvattomuus ovat kiinnittyneet kaikkiin elämänalueisiin ja tästä syystä käsitteitä onkin tutkittava monipuolisesti sekä kontekstisidonnaisesti. Myös Koskela (2009) korostaa turvallisuuden ja turvattomuuden esiintymistä nykyisin osana jokaisen ihmisen arkipäivää. Lisäksi Niemelä ja Lahikainen (2000, 9 10) mainitsevat, että turvallisuus ja turvattomuus ovat sidottuja elämisen ehtoihin ja elämänkokemuksiin. Käsitteet voidaan nähdä yksilöllisinä mutta myös ikään, sukupuoleen ja elämänvaiheeseen sidottuina tekijöinä. Turvallisuutta voidaankin tarkastella laskennallisena, koettuna ja henkilökohtaisena, kulttuurisena ja rakenteellisena, sosiaalisena sekä imaginäärisenä käsitteenä (Koskela 2009, ). Niemelä (2000, 25 36) määrittelee sosiaalisen ja yhteisöllisen turvallisuuskäsityksen ihmissuhteisiin liittyväksi turvallisuusajattelun lohkoksi. Se koskee ihmisen lähipiiriä ja sosiaalisia verkostoja, kuten perhe-, asuin-, harrastus-, työ- ja kouluyhteisöä. Näitä voidaan myös kutsua ihmissuhdeturvallisuuden ydinalueiksi. Turvattomuutta näissä verkostoissa aiheuttavat muun muassa ilkivalta, väkivalta ja asioiden tai ihmisten laiminlyönti. Esimerkiksi asuin- ja liikkumisympäristö voi olla turvaton ja siellä saattaa tapahtua katuväkivaltaa sekä seksuaalirikoksia. Tutkimuksessani (Seppälä 2010) lähestyn turvallisuuden käsitettä sosiaalisen ja yhteisöllisen turvallisuusajattelun mukaan. Oletan turvallisuuden muodostuvan asuinalueella esimerkiksi sosiaalisista ja yhteisöllisistä suhteista, erilaisten rikosten esiintymisestä alueella, omista ja lähipiirin uhrikokemuksista ja tiedonkulun toimimisesta. Työssäni keskityn erityisesti fyysisen ympäristön turvallisuuteen ja tämän vuoksi esimerkiksi perheväkivalta on suljettu pois tutkimuksen piiristä. Tarkoituksena oli huomioida naapureiden välisten sosiaalisten suhteiden ja fyysisen ympäristön vaikutus asukkaiden turvallisuuskokemuksiin. Perheen sisäiset ongelmat suljin tutkimuksen ulkopuolelle. Turvallisuuden kokemiseen vaikuttavat monet erilaiset asiat usealla eri tasolla. Turvallisuudella ja turvattomuudella voidaan tarkoittaa objektiivista eli ulkoista ja toisaalta taas subjektiivista eli koettua tilaa, tai näiden kahden välistä suhdetta (Niemelä 2000). Tutkimuksessani (Seppälä 2010) keskitytyn subjektiivisen ja objektiivisen turvallisuuden väliseen suhteeseen, koska tarkastelussa ovat asuinalueen turvallisuuteen perustuvien suunnittelukäytäntöjen ja kontekstitekijöiden yhteys asukkaan turvallisuuskokemukseen. Painoarvo kuitenkin on subjektiivisessa eli kokemuksellisessa turvallisuudessa. Koetun turvallisuuden voidaankin ajatella olevan erityisen tärkeä, sillä kokemukset ja tunteet määrittelevät lopulta aina ihmisen käyttäytymistä, kuten esimerkiksi asukkaan liikkumista omassa asuinympäristössään (Kyttä ym. 2008, 71). Turvattomuus ja turvattomuuden kokeminen Kun puhutaan turvallisuudesta, liittyvät tarkasteluun aina myös ajatukset turvattomuudesta. Turvallisuuden tavoin turvattomuudellekin on erilaisia määritelmiä. Turvattomuuden kokeminen on aina subjektiivista ja jokaisen omien tunteiden taustalla vaikuttavat hänen omat elämänarvonsa sekä -kokemuksensa. Ei voida määritellä mitään keskivertoyksilöä, jonka kokemuksia ja tunteita olisi mahdollista selittää yhteiskunnallisilla muutoksilla. Turvattomuudentunne on monimutkainen ikään, sukupuoleen, uskontoon, ihonväriin ja kulttuuritaustaan liittyvä kokonaisuus. Pelko taas on yksi heijastuma sukupuolten erilaisista valta-asemista, mutta lisäksi se on seuraus muidenkin ryhmien välisistä valtaeroista. Sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä tekijöitä turvattomuuden rakentumisessa. (Koskela 2009, 35) Tutkimuksessani asuinalueen sosiaalisten suhteiden ajatellaan olevan tärkeässä asemassa turvallisuudentunteen muodostumisessa, sillä asuinympäristö on jokaisen ihmisen päi- 10

12 vittäistä toiminta-aluetta. Siellä syntyneet sosiaaliset kontaktit luovat turvallisuutta, mutta auttavat myös arjen ongelmien hoitamisessa. (Seppälä 2010, 30) Tutkielmassani (Seppälä 2010, 29 33) hyödynnän Kytän ym. (2008, 71) Muotialan aluetta koskevassa tutkimuksessa käytettyä koetun turvattomuuden kaaviota. Heidän mukaansa koettu turvattomuus voidaan jaotella kolmeen eri osaan: fyysinen (rikosturvattomuus) ja sosiaalinen turvattomuus sekä liikenne- eli liikkumisturvattomuus. Tutkimuksessani (Seppälä 2010, 29 31) keskityn koetun turvattomuuden kokonaisuuteen, mutta pääsääntöisesti tarkastelussa ovat kuitenkin fyysinen ja sosiaalinen turvattomuus. Tästä huolimatta on tärkeää huomioida myös liikenneturvattomuus, sillä se on yksi osa ihmisen turvallisuuskokemusta. Fyysisellä turvattomuudella tarkoitetaan pelon, uhan ja epävarmuuden tunteita siitä, että ihmisen fyysistä turvallisuutta, hengen ja omaisuuden suojaa rikotaan (Virta 1998, 24). Sosiaalinen turvattomuus puolestaan tarkoittaa selkiytymättömiin sosiaalisiin uhkiin ja arkisiin sosiaalisiin häiriöihin, kuten huuteluun ja tönimiseen, liittyvää turvattomuutta. Sosiaalinen turvattomuus voidaan määritellä myös esimerkiksi asumiseen liittyväksi turvattomuudentunteeksi (Suomalainen turvattomuus 1997). Lisäksi sosiaalinen turvattomuus muodostuu epävirallisesta sosiaaliturva-asteesta, jolla tarkoitetaan muun muassa sosiaalista tukea ja naapuriavun sekä alueen sosiaalisen kontrollin määrää (Anttonen ym. 1980, 80 81). Puolestaan rikosturvattomuutta (fyysinen turvattomuus) koskevasta tutkimuskirjallisuudesta Kyttä ym. (2008, 74) ovat poimineet tutkimukseensa kolme erilaista selitysmallia rikosten pelolle. Ne ovat yksilöllinen koettu haavoittuvuus eli uhriksi joutumisen pelko, fyysisessä ympäristössä havaitut merkit häiriöstä ja rapautuva yhteisöllisyys. (Roh & Oliver 2005; McCrea ym. 2005) Käytän kyseistä jaottelua myös omassa tutkimuksessani (Seppälä 2010, 32), sillä selitysmallit sopivat tutkimukseni kontekstiin. Rikoksen pelon selitysmallit ovatkin yhteydessä turvallisuuden moninaisiin määritelmiin. Roh n ja Oliverin (2005) mukaan uhriksi joutumisen pelkoa selittävät yksilön aikaisemmat uhrikokemukset ja niin sanottu välillinen uhrikokemus. Välillisellä uhrikokemuksella tarkoitetaan, että henkilöt, jotka ovat tietoisia tapahtuneista rikoksista, pelkäävät enemmän kuin muut. Turvattomuus on myös Roh n ja Oliverin mukaan sidoksissa esimerkiksi sukupuoleen, ikään ja fyysiseen haavoittuvuuteen. Tutkimuskirjallisuudessa onkin empiiristä näyttöä sille, että välillinen uhrikokemus on tärkeässä asemassa määriteltäessä yksilön rikoksen pelkoa. Puolestaan omien aikaisempien uhrikokemusten ja pelon väliltä ei ole löydetty täysin kiistatonta yhteyttä. (Kyttä ym. 2008, 74 75) Rikosten pelon toinen selitysmalli kohdistuu fyysisen ja sosiaalisen epäjärjestyksen havaitsemiseen ympäristössä. Roh ja Oliver (2005) sekä McCrea ym. (2005) kirjoittavat, että fyysisellä epäjärjestyksellä tarkoitetaan esimerkiksi roskia, rikkinäisiä katuvalaisimia, graffiteja ja hylättyjä taloja. Puolestaan taas sosiaalisella epäjärjestyksellä viitataan häiritsevään käyttäytymiseen, kuten levottomiin naapureihin, maleksimiseen, juopotteluun tai asunnottomiin. Roh n ja Oliverin (2005) sekä McCrean ym. (2005) mukaan pelon ajatellaan lisääntyvän, koska epäjärjestyksen merkit viittaavat käyttäytymisnormien ja sosiaalisen kontrollin puutteeseen sekä viranomaisten kyvyttömyyteen puuttua ongelmiin. Brown ym. (2003) puolestaan kirjoittavat, että epäjärjestyksen merkkien lisääntyminen kertoo asuinalueella alueen taloudellisesta ahdingosta ja samalla se voi olla osoitus alueen laskevasta statuksesta. (Kyttä ym. 2008, 76 77) 11

13 Roh ja Oliver (2005) kirjoittavat myös kolmannesta rikollisuuden pelon selitysmallista eli rapautuvasta yhteisöllisyydestä. Tämän selitysmallin mukaan ihmisten pelko lisääntyy, jos yksilöt ovat huolissaan yhdyskunnan ongelmista. Pelkoa aiheuttavat yhdyskunnan sosiaaliset ongelmat, joista aiheutuu tyytymättömyyttä yhdyskunnan elämänlaatuun. Kyttä ym. (2008, 78 79) puolestaan mainitsevat, että alueella, jonka elämänlaatua ei koeta riittävän korkeaksi, ei ole tarpeeksi sosiaalisten ongelmien hallintaan liittyviä rakenteita. Näitä ovat esimerkiksi yhteisöllisyyttä ja sosiaalisuutta tukevat toiminnot. Toisaalta taas Funk, Allan ja Chappell (2007) ovat huomanneet, että yhteisöllisen osallistumisen aste ei ole sidoksissa koettuun turvallisuudentunteeseen. Turvattomuuden kokemuksia selittääkin mieluummin asuinaika ja luottamus naapureihin. (Kyttä ym. 2008, 78 79) Turvallisuudentunteet asuinaluekontekstissa Pro gradu -tutkielmani (Seppälä 2010) teema muodostuu tutkimusongelman mukaisesti kahdesta eri kokonaisuudesta: asukkaiden turvallisuuskokemuksista asuinalueilla ja alueiden turvallisuuslähtöisistä suunnitteluperusteista. Tutkimukseni päätarkoituksena on avata niitä rajapintoja, joita näiden kahden eri kokonaisuuden välille muodostuu. Esittelen seuraavana tutkimukseni aineistoa ja tärkeimpiä tutkimustuloksia kahtena eri kokonaisuutena. Ensimmäisessä kokonaisuudessa käsittelen, miten asukkaat kokevat asuinalueensa ja toisessa kappaleessa pohdin asukkaiden turvallisuuskokemuksia. Asuinalueet asukkaiden kokemina Tutkimukseni aineistosta ilmeni, että se, miten asukkaat kokevat asuinalueensa omassa arjessaan, on osa sitä, millaiseksi asukkaiden turvallisuuskokemukset alueilla muotoutuvat. Tutkimukseni mukaan voidaan erottaa kolme erilaista teemaa siitä, minkälaiset seikat vaikuttavat asuinalueen kokemiseen. Nämä teemat ovat: viihtyisyyteen vaikuttavat tekijät, sosiaalinen toiminta ja yhteisöllisyyden kokeminen sekä alueella liikkuminen. Toisaalta asuinalueen kokemiseen vaikuttavat teemat ovat samalla myös tekijöitä, jotka ovat osa asukkaan turvallisuuskokemusta asuinalueella. (Seppälä 2010, 34 44) Viihtyisyyteen vaikuttavat tekijät Työssäni käy ilmi, että viihtyisyystekijöiden ajatellaan olevan yksi seikka, joka luo turvallisuutta asuinalueella. Niin Muotialan suunnitteluprosessissa kuin Tesoman aluekehityshankkeessakin on pyritty parantamaan asukkaiden viihtyisyyttä ja sitä kautta myös turvallisuutta asuinalueilla. Toisaalta viihtyisyys vaikuttaa myös siihen, miten asukas kokee oman asuinalueensa. Tesoman ja Muotialan asuinalueita yhdistää se, että molemmilla alueilla luonto ja sen läheisyys koetaan tärkeänä viihtyisyystekijänä. (Seppälä 2010, 34 36) Erottavana tekijänä viihtyisyydessä alueiden välillä on, että Muotialassa korostettiin rakentamiseen ja alueen persoonallisuuteen liittyviä tekijöitä sekä siistejä katuja ja kevyenliikenteenväyliä, kun taas Tesomalla arvostettiin laajaa palvelutarjontaa. Erottavana tekijänä on myös, että Tesomalla sosiaaliset suhteet, tutut ihmiset ja yhteisö vaikuttivat viihtyisyyden kokemiseen, kun Muotialassa yhteisöllisyyttä ei koettu olevan. Tähän eroavuuteen voidaan ajatella olevan syynä, että Muotiala on nuori asuinalue. Sosiaalisia suhteita ja yhteisöllisyyttä ei ole vielä ehtinyt muodostua alueelle. Tesomalla puolestaan yhteisöllisyys ja niin sanottu talkootoiminta on ehtinyt kehittyä alueella aktiiviseksi toiminnaksi ajan mittaan. Li- 12

14 säksi Tesomalla viihtyisyystekijänä koettiin rakennuskannan mataluus ja väljyys; Muotialassa taas rauhallisuus, sijainti ja hyvät liikenneyhteydet. (Seppälä 2010, 34 36) Näin ollen Newmanin (1977) näkemykset paikan hengestä, omaleimaisuudesta ja persoonallisuudesta tukevat molemmilta asuinalueilta tehtyjä havaintoja. Tutkimukseni aineistosta tekemistäni havainnoista päättelin myös, että kontekstilla on vaikutusta siihen, millaiset tekijät kullakin alueella vaikuttavat viihtyisyyden kokemiseen. Kohdealueet ovat toisiinsa nähden erilaisia ja kummallakin alueella on omat piirteensä, jotka vaikuttavat viihtyisyyden kokemiseen alueella. Toisaalta kontekstin voidaan ajatella vaikuttavan merkittävästi myös siihen, mitkä tekijät vähentävät viihtyisyyttä asuinalueilla. Haastatteluissa esimerkiksi ilmeni, että Tesomalla roskaaminen koettiin merkittäväksi viihtyisyyttä vähentäväksi seikaksi, kun taas Muotialassa roskaamista ei pidetty ongelmana. Lisäksi Tesomalla koettiin liikenne ja erilaiset sosiaaliset ongelmat, kuten huumeidenkäyttäjät ja niin sanotut jengikokoontumiset, viihtyisyyttä vähentävinä seikkoina. Muotialassa vastaavasti viihtyisyyttä vähensi se, ettei alueella ole lähikauppaa tai kioskia. Toisaalta vastakohtaisesti osa haastatteluun osallistuneista asukkaista toivoi, ettei alueelle tulisi kaupallisia palveluita, sillä ne saattaisivat lisätä häiriökäyttäytymistä alueella. Voidaan kuitenkin nähdä, että tutkimuksessani tekemät havainnot palveluiden myönteisestä vaikutuksesta asuinalueen viihtyvyyteen ovat yhteydessä Jane Jacobsin (1961) teoriaan. Lisäksi Muotialassa viihtyisyyttä vähentää tutkimukseni mukaan alueen keskeneräisyys. (Seppälä 2010, 36 37) Sosiaalinen toiminta ja yhteisöllisyyden kokeminen Sosiaalisen toiminnan ja yhteisöllisyyden kokemisen merkitys on tutkimukseni mukaan asuinalueen ja turvallisuuden kokemisessa tärkeässä asemassa. Sosiaaliset suhteet vaikuttavat siihen, miten alueella viihdytään, millaiseksi turvallisuuskokemukset alueella muotoutuvat ja miten erilaiset asiat koetaan asuinalueella. Sosiaalisten suhteiden ja esimerkiksi sosiaalisen tuen voidaan nähdä vaikuttavan asuinalueella turvallisuuden- ja turvattomuudentunteisiin (ks. esim. Kyttä ym. 2008, 84; Niemelä 2000, 25 36). Keräämästäni aineistosta ilmeni, että Tesomalla sosiaalinen toiminta on hyvin aktiivista verrattuna Muotialan asuinalueeseen. On kuitenkin hyvä huomioida, että tavoitin tutkimukseeni mahdollisesti alueen aktiivisia asukkaita. (Seppälä 2010, 39 40) Tutkimukseni aineistosta kävi myös ilmi, että asuinalueen kontekstilla, sen tarjoamilla palveluilla ja erilaisilla toimintamahdollisuuksilla on vaikutusta siihen, miten paljon asuinalueella muodostuu sosiaalisia suhteita. Lisäksi kontekstilla voidaan ajatella olevan vaikutusta erityisesti siihen, millaiseksi muodostuu niiden asukkaiden sosiaalinen verkosto, joilla ei asu lapsia kotona: Tesomalla asukkaille, joilla ei asunut kouluikäisiä lapsia kotona, oli tästä huolimatta muodostunut sosiaalisia suhteita asuinalueella. Muotialassa taas asukkaille, joilla ei ollut lapsia, ei ollut myöskään muodostunut sosiaalisia suhteita. Lisäksi voidaan todeta, että Tesomalla asukkaat kokevat yhteisöllisyyttä asuinalueellaan, kun puolestaan Muotialassa yhteisöllisyyden kokemuksia ei ole muodostunut. (Seppälä 2010, 39 42) Newmanin (1977) turvallisen alueen piirteisiin sisältyy ajatus kylämäisen yhteisön luomisesta (Koskela 2009, 183). Tämän ajatuksen voidaan sanoa toteutuvan paremmin Tesomalla kuin Muotialassa. Tutkimuksestani on mahdollista myös päätellä, että Newmanin (1977) ajatus kylämäisestä yhteisöllisyydestä ei ole toistaiseksi toteutunut Muotialan alueella, vaikka alueelle on suunnittelun avulla pyritty luomaan yhteisöllisyyttä edistäviä tiloja ja toimintoja. Kuitenkin esimerkiksi asuinalueen iän ja palvelurakenteen voidaan ajatella 13

15 olevan syynä siihen, millaiseksi yhteisöllisyys alueella muodostuu. Pelkällä suunnittelulla ja yhteisöllisyyttä mahdollistavien tilojen ja paikkojen olemassaololla ei voidakaan aikaansaada yhteisöllisyydentuntua alueelle. Tutkimuksessani ilmenee, että osa haastatteluun osallistuneista asukkaista toivoisivat Muotialan alueelle palveluita ja järjestettyä toimintaa. Toiminnot elävöittäisivät ympäristöä ja mahdollistaisivat yhteisöllisyyden tuntua alueella. (Seppälä 2010) Alueella liikkuminen Toisaalta myös oman asuinympäristön tunteminen ja asuinalueella liikkuminen ovat asioita, jotka vaikuttavat siihen, miten turvallisena asukas kokee asuinalueensa (Koskela 2009, ). Lisäksi voidaan ajatella, että asuinalueella liikkuminen ja asuinalueen kokeminen ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Se, miten tuntee ympäristöä ja miten turvalliseksi olonsa siellä kokee, vaikuttaa siihen, missä ja kuinka paljon asuinalueella liikkuu. Toisaalta taas liikkuminen kasvattaa asuinalueen tuntemusta ja sitä kautta vaikuttaa niihin tunteisiin, joita asuinalue asukkaassa saa aikaan. Tutkimukseni mukaan (Seppälä 2010, 42 44) sekä Tesomalla että Muotialassa liikkuminen kohdistuu pääasiassa palveluiden yhteyteen. Alueita yhdistää lisäksi se, että liikkuminen on syksypimeällä molemmilla alueilla vähäisempää verrattuna valoisampaan aikaan. Erottavana tekijöinä puolestaan alueilla liikkumisessa oli, että Tesomalla liikutaan aktiivisemmin kuin Muotialassa. Tähän voitiin nähdä syynä Tesoman laaja palvelutarjonta. Toisaalta taas Muotialassa sekä miehet että naiset uskaltavat liikkua paremmin asuinalueella myös pimeän aikaan. Tesomalla sukupuoli, ikä ja yksilölliset tekijät rajoittivatkin liikkumista enemmän kuin Muotialassa. Asuinalueen kontekstilla, ympäristötekijöillä ja muun muassa valaistuksella voidaankin ajatella olevan vaikutusta siihen, miten eri sukupuolet kokevat asuinalueensa. Lisäksi asuinalueen ikä vaikuttaa merkittävästi siihen, miten asuinaluetta koetaan ja miten siellä uskalletaan liikkua. Eri-ikäisillä alueilla on muun muassa hyvin erilainen historia, joka voi vaikuttaa asukkaan kokemuksiin ja ajatuksiin alueella liikkumisesta sekä turvallisuudesta asuinalueella. Turvallisuudentunteet Muotialassa ja Tesomalla Ihmisten turvallisuuskokemukset muodostuvat monista eri tekijöistä (ks. esim. Niemelä & Lahikainen 2000, 9 10). Lähestyn tutkimuksessani turvallisuutta asukkaiden kokemana tunteena enkä laskennallisena käsitteenä. Aikaisemmin tässä artikkelissa avasin sosiaalista ja yhteisöllistä turvallisuuskäsitystä, jolla tarkoitetaan ihmissuhteisiin liittyviä sosiaalisia verkostoja (Niemelä 2000, 25 36). Aikaisempia tutkimustuloksia tukee se, että myös omassa tutkimukseni ilmenee, että turvallisuuskokemusten muodostuminen on monista eri tekijöistä syntyvä kokonaisuus. Niihin vaikuttavat turvallisuutta, turvattomuutta ja pelon tunteita aiheuttavat asiat. Tutkimukseni aineistosta olikin mahdollista nostaa esille kuusi erilaista teemaa turvallisuuskokemusten muodostumisen taustalla vaikuttavista tekijöistä. Nämä teemat ovat: vuorovaikutussuhteet ja muut ihmiset, sosiaalinen kontrolli, ympäristön piirteet ja ympäristösuunnittelu, häiriökäyttäytyminen ja liikennevaarat asuinalueilla, henkilökohtaiset ja yksilölliset tekijät sekä yhteiskunnalliset syyt ja tulevaisuuden epävarmuustekijät. (Seppälä 2010, 44) 14

16 Vuorovaikutussuhteet ja muut ihmiset Edellisessä kappaleessa ilmeni, että sosiaaliset suhteet ovat merkittävä asukkaan viihtyvyyteen vaikuttava tekijä. Lisäksi tutkimukseni aineiston analyysissä selvisi, että samanaikaisesti sosiaaliset suhteet ja vuorovaikutus muiden ihmisten kanssa on turvallisuuskokemuksen muodostumisessa yksi avaintekijä. Tätä tukee myös Niemelän (2000) näkemys siitä, että turvattomuutta voidaan tarkastella ihmisten sosiaalisten suhteiden ja niiden laadun näkökulmasta. Aineistossani sosiaaliset suhteet tukivatkin turvallisuuden muodostumista asuinalueella. (Seppälä 2010, 44) Siitä huolimatta, että tutkimukseni mukaan sosiaaliset suhteet tukevat turvallisuudentunteita kohdealueilla, löytyi Tesoman ja Muotialan väliltä myös eroavaisuuksia. Tesomalla suurimmalle osalle haastatelluista sosiaaliset suhteet olivat tärkeä turvallisuuteen vaikuttava tekijä. Muotialassa taas sosiaalisia suhteita ei koettu niin voimakkaana turvallisuustekijänä, vaikka vuorovaikutussuhteilla nähtiinkin olevan jonkinasteista vaikutusta turvallisuuteen. Tutkimuksessani havaitsinkin, että sosiaalisilla suhteilla on vaikutusta turvallisuudentunteisiin niillä asukkailla, joilla on muodostunut alueella erilaisia sosiaalisia kontakteja. Lisäksi työssäni ilmenee, että asukkaat eivät koe oloaan turvattomaksi, vaikka sosiaalisia suhteita ei olisikaan muodostunut asuinalueella. Tätä tukee myös Funkin ym. (2007) näkemys siitä, että yhteiseen toimintaan osallistuminen ei ole sidoksissa koettuun turvallisuudentunteeseen. (Seppälä 2010, 44 45) Aikaisemmin totesin, että kontekstilla on vaikutusta sosiaalisten suhteiden muodostumiseen asuinalueella. Työssäni kuitenkin havaitsin, että kontekstilla ei ole vaikutusta siihen, miten sosiaaliset suhteet vaikuttavat turvallisuudentunteisiin asuinalueilla. Sosiaaliset suhteet lisäävät turvallisuudentunnetta sekä Muotialassa että Tesomalla ainoastaan niillä asukkailla, joilla sosiaalisia suhteita on muodostunut omalla asuinalueella. Onkin mahdollista päätellä, että sosiaalisten suhteiden vaikutus turvallisuudentunteeseen on riippuvaista kontekstista ainoastaan niillä asukkailla, joilla sosiaalisia suhteita on muodostunut asuinalueella. Toisin sanoen asukkaille, joilla vuorovaikutussuhteet vaikuttavat turvallisuudentunteeseen, asuinaluekonteksti mahdollistaa sosiaalisten suhteiden muodostumisen ja samalla kontaktit muihin ihmisiin lisäävät heidän turvallisuudentunnettaan asuinalueella. (Seppälä 2010, 44 46) Vuorovaikutussuhteisiin ja muihin ihmisiin liittyvät myös tekemäni havainnot ulkomaalaistaustaisia ihmisiä kohtaan. Tutkimuksessani ilmenee, että erilaisista etnisistä taustoista tulevat ihmiset aiheuttavat molemmilla kohdealuilla osalle haastatelluista asukkaista epävarmuuden tunteita osa myös pelkää ulkomaalaistaustaisia asukkaita. Kuitenkin Muotialassa tehdyistä haastatteluissa kävi lisäksi ilmi, että osa haastatelluista asukkaista koki myönteisenä asiana, että alueella on sekoitettu keskenään ihmisiä, joilla on erilaiset etniset taustat. On kuitenkin mahdollista päätellä, että maahanmuuttajien erilainen kulttuuritausta ja tavat aiheuttavat jossakin määrin epävarmuuden tunteita osalle haastateltavista. Erityisesti silloin, jos ulkomaalaistaustaisia henkilöitä ajatellaan olevan alueella paljon. Ulkomaalaistaustaisia henkilöitä ei kuitenkaan koeta välttämättä uhkaksi asuinalueella, mutta niin sanottu erilaisuus ja erilainen kulttuuri aiheuttaa epävarmuuden tunteita. (Seppälä 2010, 46 47) 15

17 Sosiaalinen kontrolli Jacobsin (1961) ja Newmanin (1977) teorioissa sosiaalinen kontrolli on tärkeänä tekijänä turvallisuudentunteen luomisessa esimerkiksi asuinalueella. Sosiaalisen kontrollin katsotaan lisääntyvän muun muassa erilaisia toimintoja sekoittamalla ja omaleimaisen sekä persoonallisen ympäristön luomisella. Sosiaalisella kontrollilla tarkoitetaan ympäristön tarkkailua ja silmälläpitoa. (Koskela 2009, 181) Toisaalta se, miten sosiaalista kontrollia edistetään ja minkälaisia mahdollisuuksia sen toteutumiselle luodaan, on tärkeä osa Jacobsin (1961) ja Newmanin (1977) teorioita. Tutkimuksessani ilmenee, että kohdealueilla niin sanotuissa pientaloissa (omakoti- tai paritalo) asuvien asukkaiden keskuudessa on havaittavissa sosiaalista kontrollia. Pientaloissa asuvat henkilöt tarkkailevat ympäristöään ja pitävät sitä silmällä vieraiden ihmisten liikkuessa lähellä omaa pihapiiriä. Kerrostaloissa ja rivitaloissa asuvat henkilöt molemmilla asuinalueilla puolestaan kohtaavat melko usein vieraita ihmisiä talojen pihapiireissä. Vastakohtaisesti pientaloasujiin nähden vieraan näköisiä ihmisiä ei kuitenkaan koettu vaaraksi eikä heitä erityisesti tarkkailtu. (Seppälä 2010, 48 49) Sosiaalisen kontrollin esiintyminen erityisesti pientaloasukkaiden keskuudessa liittää sosiaalisen kontrollin ja territoriaalisuuden yhteen. Territoriaalisuudella viitataan oman tilan puolustamiseen personalisoinnin ja tilan haltuun ottamisen keinoin (Sommer 1969). Territoriaalisuuden ja niin sanotun oman alueen rajan rikkominen voidaankin tulkita jokaisen henkilökohtaiselle alueelle tunkeutumisena. Tutkimuksessani (Seppälä 2010, 48 49) ilmeneekin, että oman reviirin ja territoriaalisuuden tunne liitetään enemmän pientaloasumiseen kuin kerros- tai rivitaloasumiseen. Muotialan alueella kerätystä aineistosta voitiin kuitenkin tehdä havaintoja, joiden mukaan sosiaalinen kontrolli koetaan alueella tärkeänä turvallisuuteen vaikuttavana tekijänä. Sosiaalinen kontrolli on osa ympäristösuunnittelua, jota käsitellään seuraavassa kappaleessa. Muotialan aineistosta oli mahdollista nostaa esille, että suurimmalle osalle haastatelluista yhtenä turvallisuuteen vaikuttavana tekijänä ovat hyvät näkyvyydet alueella. Tämä on osa sosiaalista kontrollia, ja keräämästäni aineistosta havaitsin, että Muotialassa valvonta toimii, sillä näkyvyydet ovat hyvät joka suuntaan. (Seppälä 2010, 48 51) Kuten on tullut ilmi, sosiaalisen kontrollin ajatus perustuu siihen, että ihmiset pitävät aluetta silmällä liikkuessaan (ks. esim. Jacobs 1961; Newman 1977). Vaikka tutkimuksen aineistosta ei voida nostaa esille, että vieraita ihmisiä erityisesti tarkkailtaisiin kerros- ja rivitalojen pihoilla, havaitsin, että muiden ihmisten liikkuminen vaikuttaa omaan liikkumiseen asuinalueella. Kummallakin kohdealueella liikkuminen koettiin mukavaksi silloin, kun muitakin ihmisiä on liikkeellä. Lisäksi haastatelluista suurimman osan mielestä muut ihmiset lisäävät turvallisuudentunnetta asuinalueella liikuttaessa. Tämän voidaankin ajatella olevan osa sosiaalista kontrollia, joka luo turvallisuutta asuinalueilla. (Seppälä 2010, 49 51) Sosiaalinen kontrolli saattaakin olla niin sanottua tiedostamatonta toimintaa, joka tunteen tasolla vaikuttaa ihmisten toimintaan ja liikkumiseen sekä toisaalta samalla parantaa asuinalueiden turvallisuutta. 16

18 Ympäristön piirteet ja ympäristösuunnittelu Ympäristön erilaiset piirteet ja ympäristösuunnittelu muodostavat yhden asukkaiden turvallisuuskokemuksiin vaikuttavan teeman. Erilaiset asiat ympäristössä ja alueella, kuten rakentaminen, rakennusten sijoittelu, valaistukset, kevyenliikenteenväylät ja ympäristön avaruus, vaikuttavat asukkaiden turvallisuuskokemusten muodostumiseen. Myös edellisessä kappaleessa käsitelty sosiaalinen kontrolli on osa ympäristönsuunnittelua. (Seppälä 2010) Nämä tekijät ovat yksi turvallisuuslähtöisten suunnitteluperusteiden osa CPTED-mallissa (ks. esim. Laitinen 2003, 16 27). Tutkimuksessani havaitsin, että kontekstitekijöillä ei ole vaikutusta ympäristösuunnittelun vaikutukseen asukkaiden turvallisuudentunteisiin. Sekä Muotialassa että Tesomalla asukkaat kokivat, että alueen ja reittien avaruus, hyvät näkyvyydet sekä rakennusten sijoittelu vaikuttavat turvallisuudentunteen lisääntymiseen asuinalueella. Erona alueiden välillä oli, että Muotiala koettiin hyvin suunnitelluksi ja avaraksi sekä valoisaksi alueeksi, kun puolestaan Tesomalla asukkaat löysivät epäkohtia valoisuudessa tietyillä alueilla. Esimerkiksi Tesomajärven ja Vanamonpuiston ympäristöt koettiin melko pimeiksi ja alueille kaivattiin avaruutta sekä valoisuutta lisää. (Seppälä 2010, 51 55) Vaikka kontekstitekijöillä ei ole merkitystä asuinaluetasolla siihen, miten ympäristösuunnittelu vaikuttaa turvallisuudentunteeseen, niin kontekstitekijöistä voidaan löytää syyt asuinalueiden välisiin eroihin. Muotialan suunnittelu siten, että alueella on hyvät näkyvyydet eikä pimeitä paikkoja synny, on asukkaiden kokemusten mukaan onnistunut. Toisaalta taas Tesoma vanhempana lähiönä edustaa erilaista aluetta, jossa ympäristösuunnitteluun ei ole kiinnitetty niin voimakkaasti huomiota kuin Muotialassa. (Seppälä 2010, 51 55) Lisäksi Tesoman suunnittelu metsälähiöksi vaikuttaa vahvasti alueen ympäristötekijöihin. Ekologiset eroavaisuudet voidaankin nähdä tärkeinä tekijöinä Muotialan ja Tesoman välillä. Muotiala nuorena asuinalueena on myös kasvustoltaan avaraa toisin kuin Tesoma, jossa on tiheämpiä metsä- ja puistoalueita. Alueiden ekologiset ominaisuudet vaikuttavatkin asuinympäristöjen luonteeseen ja sitä kautta niin sanottuun paikan henkeen. Paikan henki taas vaikuttaa asukkaiden turvallisuudentunteiden muodostumiseen (Newman 1977). Ympäristösuunnitteluun voidaan liittää myös valaistuksen vaikutus asukkaiden kokemaan turvallisuuteen. Tutkimuksessani (Seppälä 2010, 53) havaitsin, että molemmilla asuinalueilla koettiin valaistuksen parantavan turvallisuudentunnetta. Lisäksi valaistukseen oltiin molemmilla asuinalueilla pääasiassa tyytyväisiä. Aikaisemmin tässä artikkelissa esiin tuli Roh n ja Oliverin (2005) sekä McCrean ym. (2005) ajatukset siitä, että yleinen siisteys parantaa turvallisuuden kokemista alueella. Tutkimukseni (Seppälä 2010, 53 55) ei kuitenkaan tue näitä näkemyksiä. Siisteydellä ei koettu olevan suurta vaikutusta turvallisuuden kokemiseen asuinaluekontekstissa. Havaitsin kuitenkin, että ne, jotka kokivat asuinalueensa siistinä, ajattelivat siisteyden myös parantavan turvallisuudentunnettaan alueella. Häiriökäyttäytyminen ja liikennevaarat asuinalueilla Erilainen häiriökäyttäytyminen ja sosiaaliset ongelmat asuinympäristössä voivat vaikuttaa asukkaiden turvallisuudentunteiden muodostumiseen. Koetun turvattomuuden määritelmän mukaan sosiaalinen epäjärjestys on yksi turvattomuutta aiheuttava tekijä. Häiriökäyttäytyminen viittaa käyttäytymisnormien ja sosiaalisen kontrollin puuttumiseen sekä viranomaisten kyvyttömyyteen puuttua ongelmiin. (Roh & Oliver 2005; McCrea ym. 2005) 17

19 Tutkimukseni kohdealueet eroavat toisistaan havaitun häiriökäyttäytymisen osalta. Muotialassa häiriökäyttäytymistä ei oltu havaittu, kun taas Tesomalla häiriökäyttäytymistä, kuten porukkakokoontumisia ja niin sanottujen mopojengien kokoontumista liikekeskuksella, koettiin esiintyvän jonkin verran. Tesoman aineistosta ilmenikin, että häiriökäyttäytymisellä ja erilaisilla sosiaalisilla ongelmilla, kuten alkoholismilla ja huumeidenkäytöllä on jonkinlaista vaikutusta turvallisuudentunteeseen. Asukkaat eivät välttämättä suoranaisesti kuitenkaan pelkää häiritsevää käyttäytymistä, mutta siihen siitä huolimatta varaudutaan, ja siten se vaikuttaa turvallisuuskokemuksen muodostumiseen. Tekemäni havainnot tukevatkin Roh n ja Oliverin (2005) sekä McCrean ym. (2005) näkemyksiä häiriökäyttäytymisen vaikutuksesta koettuun turvattomuuteen ja sitä kautta asukkaan turvallisuudentunteeseen asuinalueella. (Seppälä 2010, 55 58) Tutkimukseni kohdealueet erosivatkin toisistaan hyvin paljon, ja kontekstitekijöillä voidaan ajatella olevan tärkeä merkitys siihen, kuinka paljon ja minkälaista häiriökäyttäytymistä alueella esiintyy. Esimerkiksi alueen koko, asukasmäärä ja palvelurakenne vaikuttavat suuresti häiriökäyttäytymisen esiintymiseen. Aineistosta voitiin kuitenkin huomata, että mikäli häiriökäyttäytymistä havaitaan alueella, se aiheuttaa epävarmuuden tunteita alueen asukkaille asuinalueesta riippumatta. (Seppälä 2010, 55 58) Lisäksi liikenneturvattomuutta voidaan käsitellä häiriökäyttäytymisen rinnalla, sillä se vaikuttaa asukkaiden turvallisuudentunteisiin ollen yhdenlaista häiritsevää käyttäytymistä. Tutkimuksessani ilmenee, että liikenne ja sen aiheuttamat vaarat aiheuttavat huolta ja pelkoja sekä Muotialassa että Tesomalla. Liikenteen ja liikennekäyttäytymisen voidaan siis sanoa olevan merkittävä turvallisuuskokemukseen vaikuttava tekijä asuinalueilla. (Seppälä 2010, 57 58) Tätä tukee myös Kytän ym. (2008, 84) määritelmä siitä, että liikenneturvallisuus voidaan luokitella yhdeksi osaksi turvattomuuden kokemista. Henkilökohtaiset ja yksilölliset tekijät Aikaisemmin jo ilmeni, että turvallisuuskokemukset ovat jokaisen henkilökohtaisia kokemuksia ja usein esimerkiksi sukupuoleen, ikään tai kulttuuritaustaan sidottuja (ks. esim. Niemelä ja Lahikainen 2000, 9 10; Koskela 2009, 105; Roh & Oliver 2005). Myös oma työni tukee sitä, että turvallisuuskokemukset ovat yhteydessä sukupuoleen, ikään ja esimerkiksi yksilöllisiin tekijöihin. Molemmilla kohdealueilla sukupuolella ja henkilökohtaisilla tekijöillä oli vaikutusta siihen, miten turvalliseksi olonsa sekä liikkumisensa alueella tuntee. Esimerkiksi Tesomalla miespuoliset henkilöt kokivat olonsa turvatuksi myös pimeällä liikuttaessa, sillä fyysinen koko suojaa heitä ja antaa mahdollisuuden puolustautua. Naispuoliset henkilöt puolestaan olivat molemmilla asuinalueilla varovaisempia liikkumisessaan pimeään aikaan syrjäisemmillä reiteillä. (Seppälä 2010, 58 60) Tein aineistostani kuitenkin havaintoja, joiden mukaan yksilöllisillä tekijöillä ei ole niin suurta merkitystä Muotialan alueella kuin Tesomalla. Vaikka yksilölliset ja henkilökohtaiset syyt vaikuttavat jollakin tasolla myös Muotialassa asukkaiden liikkumiseen, liikkuminen ja alue koettiin kuitenkin hyvin turvallisena. Kokonaan liikkumisen estivät henkilökohtaiset syyt yhdellä henkilöllä, mutta muut uskalsivat liikkua alueella vapaasti myös pimeän aikaan. Esimerkiksi myös ikääntyneiden ihmisten liikkuminen koettiin Muotialassa turvalliseksi. (Seppälä 2010, 58 60) 18

20 Yksilöllisiin tekijöihin voidaan luokitella lisäksi asukkaan oma käyttäytyminen, elämänkokemus ja omat asenteet. Erityisesti Tesomalla, mutta myös Muotialassa, koettiin, että se, miten tuntee oman ympäristönsä ja miten itse käyttäytyy suhteessa muihin ihmisiin, luo turvallisuutta asuinalueella. (Seppälä 2010, 58 60) Nämä kokemukset tukevatkin Koskelan (2009, ) näkemystä oman ympäristön tuntemisesta ja sen myönteisestä vaikutuksesta turvallisuudentunteeseen. Yhteiskunnalliset syyt ja tulevaisuuden epävarmuustekijät Myös pelot ja pelon kokeminen ovat yksi osa turvallisuuskokemusta. Siihen, mitä kukin yksilö pelkää, vaikuttavat monet erilaiset seikat. Niemelä ja Lahikainen (2000, 9 10) kirjoittavat, että turvattomuusajattelu on muuttunut kahdenkymmenen vuoden aikana. Nykyisin turvattomuuden pääaiheuttajat ovat maailmanlaajuisia, kuten maailmantilanteeseen, ympäristöön tai kulttuurin arvoihin sidottuja. Niemelän ja Lahikaisen (2000, 9 10) mukaan turvallisuuden kokemiseen vaikuttavat sekä globaalit että niin sanotut läheiset asiat. Globaalit tekijät, kuten ympäristöongelmat, voivat aiheuttaa turvattomuutta, mutta ne eivät kuitenkaan luo turvallisuutta silloin, kun ne ovat kunnossa. Turvallisuudentunteen saa aikaan se, että läheiset asiat ovat hyvin. Myös Koskela (2009, 33 34) määrittelee turvallisuuden yhdeltä osalta globaaliin järjestykseen liittyväksi kysymykseksi. Tutkimukseni koko aineistosta voitiin päätellä, että niin sanotut globaalit tekijät vaikuttavat Tesoman ja Muotialan asuinalueilla asukkaiden turvallisuudentunteisiin. Tesoman aineistosta ilmeni, että yleisemmät pelon aiheet tulevat yleisistä maailmanlaajuisista tai yhteiskunnallisista tilanteista. Nämä pelot eivät ole asuinalueisiin sidottuja vaan muodostuvat esimerkiksi maailmanlaajuisesta yleisestä tilanteesta tai yhteiskunnassa tapahtuneista onnettomuuksista. Tällaisiksi uhkiksi luokiteltiin muun muassa pommiuhat, luonnonkatastrofit, rikollisuuden lisääntyminen ja epävarmuus ihmisten käyttäytymisestä. (Seppälä 2010, 60 61) Myös Muotialan alueella koettiin epävarmuustekijänä niin sanottu yleinen vaara. Kokemukset eivät olleet kuitenkaan niin yleisiä kuin Tesomalla. Puolestaan kolmasosa Muotialassa haastatelluista asukkaista koki epävarmuustekijänä sen, millaiseksi alue tulevaisuudessa muodostuu. Se, millaisia asukkaita alueelle muuttaa, miten vuokratalojen lisääntyminen vaikuttaa alueen luonteeseen ja miten esimerkiksi uusi kevyenliikenteensilta vaikuttaa liikenteeseen Turtolan ja Muotialan välillä, loi asumiseen ja turvallisuuden kokemiseen epävarmuutta. Näitä tekijöitä ei voida luokitella globaaleiksi uhkiksi, vaan ne viittaavat enemmän asukkaiden lähiasioihin. Asukkaiden epävarmuus liittyy tässä tapauksessa muihin ihmisiin ja heidän käyttäytymiseensä alueella. (Seppälä 2010, 60 61) Yhteiskunnallisten syiden ja tulevaisuuden epävarmuustekijöiden vaikutus turvallisuudentunteeseen ei nouse esille Kytän ym. (2008, 84) koetun turvattomuuden määritelmästä. Omassa aineistossani (Seppälä 2010, 60 61) nämä tekijät kuitenkin ilmenivät selvästi, ja sen vuoksi on hyvä huomioida, että asukkaiden turvallisuuskokemuksiin vaikuttavat niin sanotut ulkoiset tekijät melko voimakkaasti. Tähän voidaan liittää myös CPTED-mallia kohtaan esitetty kritiikki siitä, että pelkällä suunnittelulla ei voida vähentää rikollisuutta ja turvattomuudentunteita asuinalueilla (Taylor 2002; Walklate 2003). Asukkaiden pelkoihin ja turvallisuudentunteisiin vaikuttavatkin laajemmat tekijät, joita ei kokonaan voida poistaa pelkällä ympäristösuunnittelulla (Seppälä 2010). 19