KuvaSeppälä-yhtiöiden sidosryhmälehti

Transkriptio

1 KuvaSeppälä-yhtiöiden sidosryhmälehti LUKEMISTA OPETTAJILLE Suomen Vanhempainliitto - Koulu ja koti yhdessä lapsen tukena jo toistasataa vuotta s. 10 Verkkokauppa on monelle sopiva vaihtoehto s. 6 Rangaistusten tilalle kasvun ja ihmisyyden tukemista s. 4 Kirjoittava kuvajournalisti viihtyy myös koulukuvaajana s. 12

2 Pääkirjoitus Koululaiset kuuluvat kouluun Levoton, nopeatempoinen ja ennustamaton elämäntapamme ei valitettavasti suju aivan kaikilta. Koulunkäynti rytmittää ja aikatauluttaa nuorten elämään turvan ja aikataulun, missä on hyvä elää. Pienille lapsille, joiden kotiolot ovat kaoottiset, koulu on eheyttävä voima. Vanhemmilla lapsilla murkuilla tai mitä ilmaisua heistä nykyään käytetäänkin, voi oma uho olla sen verran vahva, että ensin kapinoidaan kodin rutiinit romukoppaan ja sen jälkeen koulun tylsät säännöt ja aikataulut alkavat tympiä. Jossain vaiheessa sitten päätetään, että meikä ei tarvii koko laitosta. Vaasan ammattiopiston erityisopettaja Heikki Sippola (Haavi-Heikki) on juuri aloittanut oman koulunsa pudokkaiden etsinnän ja motivoinnin koulunkäyntiin. Hänen kokemuksistaan saamme jutun syksyn Kuvajaiseen. Hänen asenteensa tähän työhön kuvaa hyvin Pohjalainenlehden haastattelussa oleva mielipide: Tässä voi helposti saada ikävän ihmisen maineen. Varmasti saan köniinkin, mutta olen siihen valmis. Eivät nuoret oikeasti pahoja ole. Toivotan kaikille teille, jotka yritätte saada oppilaat sängynpohjalta takaisin koulunpenkille, hyvää menestystä ilman mustia silmiä tai ruhjeita. HEIKKI SEPPÄLÄ toimitusjohtaja, päätoimittaja Kuvajainen Julkaisija KuvaSeppälä-yhtiöt Oy Vasaratie 2, Vaasa, puh Päätoimittaja Heikki Seppälä Toimitusneuvosto Samuli Seppälä, Jari Lintala, Krister Löfroth, Milla Anttila, Martti Anttila KANNEN KUVA Maiju Torvinen Toimitus ja taitto Viestintätoimisto Elettaria Kirjapaino Viestipaino Oy, Tampere Lehden tilaukset, osoitteenmuutokset ja palaute toimitukselle osoitteeseen Seuraava lehti ilmestyy elokuussa KUVAJAINEN

3 Opetushallitus pitää opetuksen järjestämisen kannalta tarpeellisena ja oppilaitoksen kannalta perusteltuna, että oppilaiden ja opiskelijoiden yksilökuvat tallennetaan Wilman kaltaisiin sähköisiin oppilas- ja opiskelijarekistereihin. Opiskelijan kuvan tallentaminen oppilaitoksen sähköiseen opiskelijarekisteriin on perusteltua Seppälän Koulukuvien kuvaamien oppilaiden ja opettajien kuvat on syksystä 2011 lähtien ollut mahdollista ladata Wilmaan. Palvelu on kouluille maksuton. Wilmassa oppilaiden kuvat ovat yhtä hyvin tietosuojattu kuin kaikki muutkin oppilaita koskevat tiedot. Opettajat näkevät kaikkien oppilaidensa kuvat, mutta oppilas näkee vain oman kuvansa ja oppilaan huoltaja oman lapsensa kuvan. Lisäksi sekä oppilas että huoltaja näkevät opettajien kuvat. Koska valokuva on henkilötieto, sen käsittely kuuluu henkilötietolain piiriin. Tämän vuoksi on ilmennyt epävarmuutta siitä, onko oppilaitoksella lupa tallentaa oppilaittensa kuvia. Olemme erittäin tarkkoja siitä, että toimimme lain ja viranomaisten antamien ohjeiden mukaisesti. Tarvittaessa pyydämme ohjausta tietosuojavaltuutetulta ja meillä on myös hyvä keskusteluyhteys Opetushallitukseen, sanoo Seppälän Koulukuvien myyntijohtaja Jari Lintala. Valokuvien tallentaminen oppilaitosten sähköisiin rekistereihin on sallittua ja lainmukaista niin tietosuojavaltuutetun kuin Opetushallituksenkin mukaan. On koulun etu, että sillä on kaikista oppilaistaan valokuva. Opetushallitus on todennut viime vuonna antamassaan lausunnossa, että perusopetuksen ja lukiokoulutuksen järjestämisessä ja käytännön toteuttamisessa voi olla tilanteita, joissa oppilaan ja opiskelijan tunnistaminen ja yksilöinti valokuvan perusteella on tarpeellista. Kouluissa ja oppilaitoksissa toimii usein sijaisia ja myös uusia vasta tulleita opettajia, joiden ei voida edellyttää tuntevan kaikkia oppilaita. Jonkun oppiaineen opettajalla saattaa olla satoja oppilaita. Lisäksi varsinkin suurissa kouluissa ja oppilaitoksissa opettajat eivät opeta kaikkia oppilaita. Tilanteet, joissa valokuvan avulla tapahtuva tunnistaminen voi olla tarpeen, liittyvät Opetushallituksen mukaan muun muassa oppilaiden ja opiskelijoiden suoritusten ja käyttäytymisen arviointiin sekä oppivelvollisuuden suorittamisen ja opetukseen osallistumisen seurantaan. Myös erilaisten kurinpitoja kiusaamistilanteiden selvittelyssä sekä kriisi- ja onnettomuustilanteissa voi olla höydyksi, mikäli kouluilla ja oppilaitoksilla on käytettävissään valokuvat oppilaista ja opiskelijoista. Opetushallitus pitää opetuksen järjestämisen kannalta tarpeellisena ja oppilaitoksen kannalta perusteluna, että oppilaiden ja opiskelijoiden yksilökuvat tallennetaan sähköisiin oppilas- ja opiskelijarekistereihin. Opetushallituksen perustelut kuvien tallentamiselle ovat suoraan käytännön tilanteista. Siksi ne on helppo kenen hyvänsä allekirjoittaa. Erillistä lupaa kuvien tallentamiselle Wilmaan ei koulujen tai oppilaitosten tarvitse pyytää, sillä informoimme tietosuojavaltuutetun edellyttämällä tavalla asiasta opiskelijoita ja huoltajia, Jari Lintala toteaa. KUVAJAINEN 3

4 Jari Anderssonin tavoite Rangaistusten tilalle kasvun ja ihmisyyden tukemista Sylvään koulun rehtori Jari Andersson lopetti koulussaan tuloksettomat jälki-istunnot ja siirtyi kasvatuksellisempiin toimiin. Siitä seurasi apulaisoikeuskanslerin huomautus, laaja julkinen keskustelu ja melkoinen mediamylläkkä. Andersson antoi kasvot julkiselle keskustelulle, joka olisi pitänyt nostaa otsikoihin jo kauan sitten. Yksilön oikeudet korostuvat pienten lasten kohdalla älyttömyyksiin. Yksilöllä on enemmän oikeutta kuin ryhmällä. Sitä on kerta kaikkiaan 4 KUVAJAINEN mahdotonta ymmärtää.

5 Sylvään koulun oppilaat ovat aivan tavallisia vuotiaita nuoria. Koulussa ei ole sen enempää järjestyshäiriöitä kuin noin 550 oppilaan kouluissa keskimäärin. Sen sijaan koulun rehtori haluaa ehkä hieman keskimääräistä napakammin toteuttaa koulunsa kasvatuksellista velvollisuutta. 42-vuotias Jari Andersson on oman koulunsa kasvatti. Oltuaan ensin oppilaana ja sittemmin opettajana hänestä tuli Sylvään koulun rehtori vain 31-vuotiaana. Vaikka Andersson väittää joissakin tilanteissa olevansa hieman laiska ja mukavuudenhaluinen, työelämässä tämä ei näy. Minussa taitaa olla vähän työnarkomaanin vikaa silloin, kun saan tehdä sitä, mistä pidän. Olen opettajien esimies ja oppilaiden rehtori ja molemmissa rooleissa viihdyn hyvin, sanoo Andersson, joka on myös kysytty luennoitsija. Vapaa-aikoinaan hän luennoi ja konsultoi johtamiseen ja henkilöstön hyvinvointiin liittyvistä aiheista sekä kasvatuksellisista rajoista ja välittämisestä. Jo ennen viimesyksyistä apulaisoikeuskanslerin huomautusta Jari Andersson oli näkyvä ja osin kiisteltykin henkilö kotipaikkakunnallaan. Hän nimittäin vastasi taannoin sastamalaisten yrittäjien hätähuutoon, kun meno paikallisessa kauppakeskuksessa meni monen mielestä ihan mahdottomaksi. Mellakoiva nuorisoryhmä teki ilkivaltaa, joka sekä karkotti asiakkaita että aiheutti taloudellisia menetyksiä. Järjestimme tilanteesta paikallisen lehdistötilaisuuden ja lähetimme asiasta pienellä jakelulla lehdistötiedotteen paikalliselle medialle. Tieto asiasta levisi sitä kautta valtakunnan mediaan televisiota ja radiota myöten. Jotkut ihmiset näkivät asian niin, että koulun rehtori haluaa puuttua kaupungilla tapahtuvaan toimintaan. Tekemisistäni valitettiin silloinkin, mutta ei se mihinkään johtanut, Andersson kertoo. Hän pitää tiukasti kiinni siitä, että kansalaisilla pitää olla oikeus toimia oman elinympäristönsä parhaaksi silloinkin, kun ammatillinen nimike on rehtori ja senkin uhalla, että koulun henkilökunnalta esimerkiksi koulumatkoilla tapahtuvaan kiusaamiseen puuttuminen on kielletty. Tapaus nosti Anderssonin nimen otsikoihin. Kun apulaisoikeuskanslerin huomautus rehtorin kasvatuksellisista menetelmistä viime vuoden elokuussa tuli, Andersson huomasi olevansa jälleen julkisuuden valokeilassa. Tupakalle nollatoleranssi koulussa Jari Andersson sanoo, että hän suhtautuu alle 18-vuotiaiden tupakointiin yksiselitteisen kielteisesti. Siksi hän myös haluaa pitää huolta, että hänen koulunsa oppilaat eivät tupakoi. Jos saan yhdenkin alaikäisen pysymään tupakasta erossa, olen voittanut, hän toteaa. Tätä voittoa ei kuitenkaan saavuteta enää niillä keinoin, joita Andersson käytti ennen kuin eräs henkilö kanteli hänen tekemisistään apulaisoikeuskanslerille. Ajattelin, että valistus on parempi keino tukea nuoren tupakoinnin lopettamista kuin jälki-istunto ja käytäntö osoitti, että olin oikeassa. Kun oppilas jäi tupakoinnista kiinni, keskustelimme aiheesta ja hänelle kerrottiin, mitä terveydellisiä riskejä tupakoinnista seuraa. Se oli valistusta ja yhdessä asioiden pohtimista, ei mitään pelottelua. Kun oppilas oli parin tällaisen keskustelun jälkeen valmis, hän kirjoitti sitoumuksen, jossa lupasi olla tupakoimatta kouluaikana. Jos käry tämän jälkeen kävi, otin esille tämän lupapaperin ja keskustelimme asiasta. Oppilaat myös kirjoittivat tupakoinnin vaaroja käsitteleviä pohtielmia. Se oli tavattoman tehokas kasvatuksellinen keino, mutta nykyisen käsityksen mukaan laiton. Nyt meillä sitten on siirrytty takaisin rangaistuskäytäntöön eli meillä, kuten muuallakin, istutaan jälki-istunnoissa, mikä on täysin hyödytöntä, Andersson huokaa. Jari Andersson sanoo saaneensa paljon tukea lasten vanhemmilta, joiden mielestä hän on toiminut asiallisesti. Ihmiset sanovat, että älä anna periksi, vaan taistele, mutta pakkohan tässä on luovuttaa, koska saan rehtorin työstä elantoni. Niskurointi voisi johtaa viraltapanoon. Andersson ei kuitenkaan ole apea, sillä julkisuus on herättänyt lainlaatijat ja päättäjät pohtimaan asioita. Yksilön ja ryhmän ristiriitaiset oikeudet Suomessa on vahva yksilön itsemääräämisoikeus, joka on ulotettu koskemaan myös alaikäisiä lapsia koulussa. Vanhemmat, jotka ovat tottuneet pyydettäessä avaaman kassinsa kiltisti kaupan kassalla, ovat olleet tyrmistyneitä kuullessaan, että opettajalla ei ole oikeutta vaatia lasta avaamaan koulureppuaan. Ei sittenkään, vaikka repussa tiedettäisiin olevan teräase, tupakkaa tai jotain muuta laitonta. Näin yhden alaikäisen lapsen oikeus yksityisyyteen ajaa koko koululuokan ja opettajien oikeuksien ja turvallisuuden edelle. Yksilön oikeudet korostuvat pienten lasten kohdalla älyttömyyksiin. Yksilöllä on enemmän oikeutta kuin ryhmällä. Sitä on kerta kaikkiaan mahdotonta ymmärtää, Andersson sanoo. Vanhemmuus hukassa Opetusministeri Jukka Gustafsson on luvannut perusopetuslakiin muutoksia, jotka parantavat opettajien mahdollisuuksia puuttua koulurauhaongelmiin. Tämän lupauksen lunastamista odottavat nyt sekä useimmat vanhemmat että opettajat ja rehtorit innokkaina. Samaan aikaan, kun kouluilta vaaditaan entistä enemmän kasvatuksellista otetta, meiltä on viety keinot puuttua mihinkään. Toivottavasti tähän tulee nyt muutos, Andersson sanoo. Samalla hän herättelee vanhempia miettimään vanhemmuutta, joka joiltakin näyttää olevan kovasti hukassa. Nykyään on kovin muodikasta, että vanhemmat laskeutuvat lastensa tasolle ja ryhtyvät näiden kavereiksi. Sillä oikein ylpeillään, vaikka se ei ole ollenkaan hyvä juttu. Lapsi tarvitsee vanhempiensa auktoriteettia ja rajoja luomaan turvallista kasvuympäristöä. Luonnossakin on sellainen järjestys, että eläimet pitävät pennuistaan huolen ja niin tekee myös lastaan rakastava vanhempi, Andersson painottaa. Jari Andersson sanoo, että hänelle tärkeän kasvatuksellisen työn puolustamisen myötä tullut valtakunnallinen julkisuus ei ollut se, mitä hän on tavoitellut. Kun julkisuutta kuitenkin on tullut, hän pyrkii käyttämään sitä mahdollisimman hyvin ajamiensa asioiden edistämiseen. Saamani palaute on suurimmaksi osaksi ollut positiivista ja se on antanut voimia. Viikonlopun aamuyön tunteina sähköpostiini lähetetyt nimettömät törkyviestit jätän omaan arvoonsa. Kadehtijoitakin on ja heille sanon, että minussa ei todellakaan ole mitään kadehtimista. Tervetuloa vaan näihin hommiin. Tästä on glamour kaukana. Tämän sanottuaan Anderssonin kasvoille syttyy valloittava hymy Toisaalta, kateus pitää ansaita, joten ei kai sekään sitten niin paha juttu ole. KUVAJAINEN 5

6 Verkkokauppa on monelle sopiva vaihtoehto Seppälän Koulukuvilla on yli 50 vuoden kokemus omalta toimialaltaan. Yhtiö on aina elänyt ajassa ja pyrkinyt kuuntelemaan asiakkaidensa eli lasten ja heidän huoltajiensa toiveita. Verkkokaupan kehittäminen ei tee tästä poikkeusta. Tämän vuoden alusta kaikki Seppälän Koulukuvien kuvaamat päiväkodit ja koulut kuuluvat verkkokaupan piiriin. Seppälän Koulukuvien myyntijohtaja Jari Lintala (vas.) ja atk-asiantuntija Ville Välimäki kehittävät verkkopalvelua asiakkaiden toiveiden mukaisesti. 6 KUVAJAINEN

7 Seppälän Koulukuvien verkkokaupassa asiointi tapahtuu turvallisesti salasanan takana. Suurin muutos koulukuvissa sitten värikuvan tulon on valokuvauksen siirtyminen digitaaliseen aikaan. Kuvaaminen ja kuvien käsittely uudistuivat, mutta edelleen tarvitaan ihmistä hoitamaan molempia työvaiheita. Kuvien käsittelyn kehittyessä alettiin kehittää myös verkkokauppaa. Olemme aina halunneet kuunnella asiakkaidemme toiveita ja sitä mukaa, kun kotitietokoneet yleistyivät ja kotitaloudet oppivat asioimaan verkossa, myös verkkopalvelujen kysyntä on lisääntynyt, sanoo myyntijohtaja Jari Lintala. Olemme kuitenkin koko ajan pitäneet huolta siitä, että myös ne kotitaloudet, joissa tietokonetta ei ole tai sitä ei haluta käyttää, saavat meiltä hyvää palvelua. Emme siis ole keskittämässä palvelujamme kokonaan nettiin, vaan kehitämme verkkokauppaa, jotta meillä on tarjota vaihtoehto niille, jotka mielellään toimivat verkkoympäristössä. Tästä kehitystyöstä meillä vastaa atk-asiantuntijamme Ville Välimäki. Yksi tärkeä valokuvien verkkokauppaan liittyvä kysymys on tietoturva. Tietosuojavaltuutettu katsoo, että valokuva on henkilötieto siinä missä vaikkapa nimi ja osoite. Tällaisia tietoja tulee kaikissa tilanteissa käsitellä tietosuojalain hengessä. Kyse ei siis ole tavanomaisesta verkkokaupasta, josta ostetaan tavaroita. Seppälän Koulukuvien verkkokaupassa asiointi tapahtuu turvallisesti salasanan takana. Palvelu on yksilöllistä, helppoa ja ekologista. Sen käytön edellytyksenä on vain se, että huoltaja tai opiskelija on antanut ennen kuvausta tehdyn tilauksen yhteydessä kirjallisen suostumuksensa valokuvien lataamiselle verkkotilausjärjestelmään esikatselua varten, Lintala sanoo. Ilme ratkaisee Verkkokaupassa perheet pääsevät valitsemaan mieleisensä otoksen eli mallin ilmeen tuotekohtaisesti. Kun me kuvien valmistajana puhumme laadusta, tarkoitamme kokonaisvaltaisesti hyvää kuvaa niin ilmeen, rajauksen, valaisun kuin värien osalta. Asiakkaamme sen sijaan mieltävät tärkeimmäksi laatukriteeriksi usein mallin ilmeen. Tekeekö hymy tai vakava ilme kuvasta hyvän tai huonon onkin sitten niin subjektiivinen näkemys, että on hyvä, jos tilaaja saa olla itse päättämässä tästä asiasta, Lintala sanoo. Toinen tärkeä seikka on kuvien kehysgrafiikka. Toiset haluavat vuodesta toiseen mahdollisimman perinteisen, edellisten vuosien kaltaisen studiokuvan, kun taas toisia viehättää vaihtelu ja vähän räväkämpi kehysgrafiikka. Verkkokauppa antaa mahdollisuuden valita. Kuvat koko suvulle Nykyajan perheet ovat monimuotoisia ja erityisesti uusperheissä lähisukua, isovanhempia, isoisovanhempia, tätejä, setiä, enoja ja kummeja saattaa olla melkoinen määrä. Sukurakkaissa perheissä päiväkoti- ja koulukuville on ottajia. Vanhemmille kuvien tilaaminen, jakelu ja maksuista sopiminen suvun kesken on saattanut ollut työläs homma. Vanhempien tilannetta helpottaa nyt se, että Seppälän Koulukuvien verkkokaupan kautta sukulaiset ja ystävät voivat tilata kuvia ja lisätuotteita suoraan itselleen. Vanhemmat lähettävät verkkokaupan kautta tilauskutsun haluamilleen henkilöille, jotka tämän jälkeen saavat kuvien lisätilauksen mahdollistavat omat tunnukset verkkokauppaan. Kuvat ja lasku menevät suoraan tilaajalle. Tukipalvelu auttaa Seppälän Koulukuvien tuki- ja puhelinpalvelu auttaa kaikissa verkkokauppaan liittyvissä kysymyksissä numerossa Myös sähköpostin kautta osoitteeseen koulukuvat.com voi antaa sivustoa koskevaa palautetta tai lähettää kysymyksiä. Vastaamme sähköpostitse tulleisiin kysymyksiin muutaman päivän sisällä. Lisäksi kaikki saamamme asiakaspalautteet kirjataan muistiin ja kehittämiskohteet otetaan tarkasteluun mahdollisimman nopeasti, sanoo Välimäki. KUVAJAINEN 7

8 Pilvilinna on Suomen suurin päiväkoti Siilinjärvellä Päiväkoti Pilvilinnassa on 16:ssa lapsiryhmässä kaikkiaan noin 260 lasta. Lisäksi Pilvilinnaan kuuluu hallinnollisesti pieni Harjamäen päiväkoti, jossa on 25 lasta. Henkilökuntaa on yhteensä lähes 70. Ajatus näin isosta päiväkodista saattaa äkkiseltään hämmentää. Kävimme kurkistamassa, miten arki sujuu Suomen suurimmassa päiväkodissa. Reilun asukkaan Siilinjärvi on nuorten perheiden kannalta vetovoimainen asuinkunta. Kunnan tonttipolitiikka on suosinut lapsiperheitä ja väestö onkin keskimääräistä nuorempaa. Joka viides siilinjärveläinen on alle 15-vuotias. Kunnan päättäjien suopea asenne lapsiperheitä kohtaan on näkynyt panostuksena päivähoitopaikkoihin ja koulutukseen, mikä ei ole jäänyt huomaamatta kuopiolaisilta ja muilta lähikuntien asukkailta. Siilinjärven nettokasvu vuonna 2011 oli 301 asukasta. Tämän vuoksi tulijoita siilinjärveläisiin päiväkoteihin riittää. Päiväkodin johtaja Aulikki Hartikainen kertoo, että kukaan ei varsinaisesti suunnitellut, että Pilvilinnasta tulee poikkeuksellisen suuri päiväkoti, kun alkujaan pienen päiväkodin toiminnot siirrettiin vuonna 1926 käyttöön otettuun, aiemmin sairaalayhteisön päärakennuksena toimineeseen kiinteistöön. Vuosien varrella sairaalakiinteistöä on remontoitu ja päiväkotitoiminta on vallannut vähitellen ison rakennuksen kerros kerrokselta. Tämän vuoden alusta koko kiinteistö pohjakerrosta lukuun ottamatta on päiväkotikäytössä. 8 KUVAJAINEN Jännittävä ja monimuotinen rakennus Vaikka Päiväkoti Pilvilinna on suuri, sen lasten monilukuisuutta ei käytännössä helposti hahmota. Vanha, paksuseinäinen kivitalo jakaantuu kolmessa kerroksessa siipiin, joissa kussakin toimii kaksi tai kolme päiväkotiryhmää. Meillä on ikään kuin monta päiväkotia samassa rakennuksessa. Vanhemmat, jotka tuovat lapsensa päiväkotiin, näkevät kuitenkin vain sen päiväkodin tilat, jossa heidän lapsensa päiväkotiryhmä toimii. Silloin lasten kokonaismäärä talossa jää helposti hahmottamatta. Päiväkodin suuruudesta huolimatta Pilvilinnan lapsiryhmät ovat aivan normaalikokoisia. Niitä on vain samassa talossa poikkeuksellisen monta, sanoo Aulikki Hartikainen. Hän myöntää, että iso kivitalo ei välttämättä vaikuta kodinomaiselta, mutta jännittävä ja monimuotoinen se on. Koska tilat on alkujaan rakennettu mielisairaalan käyttöön, ne eivät pohjaratkaisuiltaan ole tyypillisiä päiväkotitiloja, mutta toimivat remontoituina hyvin päiväkotikäytössä. Pilvilinnan suuri koko näkyykin ehkä selkeimmin hallinnollisella puolella. Päiväkotia johtaa Aulikki Hartikaisen lisäksi koko- päiväisesti Raija Savolainen sekä tämän vuoden alusta lähtien puolipäiväisesti Marika Hallikainen. Päiväkodin johdon selkeä työnjako pitää pyörät mukavasti pyörimässä. Yksikön suuruus näkyy siinä, että sisäiseen tiedonkulkuun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Jos otamme vaikkapa käyttöön jonkin uuden tavan toimia, meidän on ensin varmistettava, että koko lähes 70 hengen henkilöstö tietää asiasta ja on sisäistänyt sen. Iso henkilöstö vaatii muutenkin erilaista johtajuutta kuin muutaman hengen tiimi, Aulikki Hartikainen toteaa. Olemme onnistuneet tähän asti rekrytoimaan ammattitaitoista työvoimaa vakituisiin tehtäviin, vaikka aukioloaikamme onkin poikkeuksellinen. Avaamme ovemme aamulla kello viisi ja suljemme ne illalla kello 22, sillä täällä on paljon vuorotyötä tekeviä vanhempia, Aulikki Hartikainen kertoo. Ammattitaidon lisäksi Pilvilinnan henkilökunta on Hartikaisen mukaan osaavaa ja luovaa. Meillä pystytään järjestämään esimerkiksi lasten musiikkitapah-

9 tuma omin voimin. Kun on paljon henkilökuntaa, on myös paljon lahjakkuutta. Yhteisenä arvona yhteisvastuu Kun samassa talossa toimii 16 itsenäistä päiväkotiryhmää, on henkilöstöllä olemassa tietty sisäänpäin kääntymisen ja vain omaan ryhmään keskittymisen vaara. Tätä vaaraa Pilvilinnassa torjutaan yhteisvastuulla, joka korostuu lasten ulkoillessa. Isolla pihalla yksikään hoitaja ei voi keskittyä vain oman ryhmänsä lasten silmälläpitoon, vaan hoitajat tekevät yhteistyötä mahdollisimman turvallisen ulkoilun onnistumiseksi. Tilanne kulminoituu, kun vanhemmat hakevat lapsiaan kotiin. Hoitajat eivät millään voi tuntea jokaista Pilvilinnan lasta ja jokaisen lapsen huoltajaa, mutta yhteisvastuullisesti toimien asia ei ole muodostunut ongelmaksi. Yhteisiä ulkotapahtumia Pilvilinnalla ei ole riittävän suurta yhteistä tilaa, johon kaikki talon lapset ja hoitajat mahtuisivat viettämään esimerkiksi yhteisiä juhlia. Aulikki Hartikainen uskoo tilanteen helpottuvan, kun päiväkodin viereen valmistuu vuonna 2014 koulu, jonka 500 neliön juhlasalia päiväkotikin saanee käyttää. Kevätjuhlaa olemme tähän asti saaneet viettää Siilinlahden koulun Salmin salissa. Muutoin olemme korvanneet juhlasalin puuttumisen ulkotapahtumilla. Joulukuussa järjestimme perinteisen tonttupolun lähimetsään yhdessä Siilinjärven riistanhoitoyhdistyksen kanssa. Tonttupolulla on rasteja ja ulkotulia. Ohjelmaan kuuluu myös joululaulujen laulaminen ja makkaranpaisto. Joulupukinkin siellä on voinut tavata. Keväällä pidämme vastaavasti suuren pihatapahtuman. Tämän lisäksi ryhmät voivat järjestää omia, ryhmäkohtaisia tilaisuuksiaan, joihin vanhemmat kutsutaan mukaan, Aulikki Hartikainen kertoo. Raija Savolainen (vas.) ja Aulikki Hartikainen johtavat Suomen suurinta päiväkotia. Aulikki Hartikainen toivookin vanhempien olevan aktiivisesti mukana lastensa päiväkodin toiminnan kehittämisessä antamalla palautetta ja ideoita. Missään nimessä ei ole tarkoitus, että vanhemmat alkavat myydä kakkuja toisilleen tai kerätä rahaa jollakin muulla tavalla. Meille riittää, että voimme keskustella vanhempien kanssa päiväkodin toiminnasta ja saamme heiltä ideoita ja palautetta kehitystyötä varten, Aulikki Hartikainen toteaa. KUVAJAINEN 9

10 Suomen Vanhempainliitto Koulu ja koti yhdessä lapsen tukena jo toistasataa vuotta Lapset nukkuvat liian vähän, tanssivat itsensä hengiltä ja pelaavat outoja pelejä. Kasvattajien huolenaiheet nuorten hyvinvoinnista olivat Suomen Vanhempainliiton edeltäjää, Kotikasvatusyhdistystä perustettaessa vuonna 1907 hyvin samankaltaisia kuin kasvattajien huolenaiheet tänään. Maailma on reilussa sadassa vuodessa muuttunut, mutta edelleen lapset nukkuvat liian vähän. Entisaikain hengiltä tanssimisen voidaan nykypäivänä ajatella tarkoittavan aikataulutettua, usein varsin kunnianhimoista ja aikaa vievää harrastustoimintaa ja silloiset oudot pelit, kroketti ja kortinpeluu, vastaavat nykypäivän tietokonepelejä ja sosiaalista mediaa. Perusasetelma on sama nyt kuin sata vuotta sitten. Vanhemmilla on huoli lastensa ajankäytöstä ja hyvinvoinnista ja siksi he toivovat kasvatuksellista tukea ja yhteistyötä päiväkodeilta ja kouluilta. Suomen Vanhempainliitto on aina tehnyt tärkeää työtä koulujen ja kotien vuorovaikutuksen kehittäjänä. Peruskoulu-uudistuksen myöstä 1970-luvun alussa liitto sain uuden tehtävän, kun siitä tuli koulujen vanhempainyhdistysten kattojärjestö. Erityisesti viime vuosikymmeninä liitto on juurruttanut suomalaiseen koulumaailmaan uusia, vanhempien aktiivista roolia korostavia kodin ja koulun yhteistyömalleja järjestäytynyttä vanhempainyhdistystä Suomen Vanhempainliittoon kuuluu tällä hetkellä noin vanhempainyhdistystä, joista valtaosa on peruskoulujen vanhempainyhdistyksiä. Mukana on myös noin sadan päiväkodin ja jokusen lukion vanhempainyhdistys, kertoo Suomen Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila. Parin viime vuoden aikana 10 KUVAJAINEN liittoon on liittynyt vuosittain viitisenkymmentä uutta vanhempainyhdistystä, mikä kertoo, että liiton toiminta vanhempainyhdistyksiä tukevana järjestönä ja vanhempien äänitorvena yhteiskunnallisessa keskustelussa on arvostettua ja merkityksellistä. Kuuluminen Suomen Vanhempainliittoon edellyttää vanhempainyhdistykseltä rekisteröitymistä. Kurttilan mukaan monelle nuorelle vanhemmalle toiminta vanhempainyhdistyksessä on ensimmäinen kokemus järjestäytyneestä, oikeustoimikelpoisesta yhdistystoiminnasta. Kun toiminta on rekisteröityä, jäsenet eivät ole toiminnasta henkilökohtaisessa vastuussa kuten ovat, jos toiminta on järjestäytymätöntä. Liiton tehtävä on auttaa ja neuvoa vanhempainyhdistystä myös kaikissa yhdistystoimintaan liittyvissä käytännön asioissa, Kurttila sanoo. Organisaatioltaan Suomen Vanhempainliitto on kevyt ja siksi tarvittaessa nopea, tehokas ja joustava. Liiton johtokunnassa toimivat vanhempainyhdistysten valitsemat henkilöt ja ylintä päätäntävaltaa käyttää kerran vuodessa kokoontuva liittokokous. Kaikki toiminta ja energia suunnataan vanhempainyhdistysten toiminnan tukemiseen. Toiminnan rahoituksesta vastaa Raha-automaattiyhdistys. Vaikka Vanhempainliitto tukee myös järjestäytymätöntä vanhempaintoimintaa, pääpaino on jäsenyhdistysten toiminnan tukemisella ja osallistumisella julkiseen keskusteluun vanhempien ja lasten edustajana. Tuomas Kurttilan mukaan suurin osa rehtoreista näkee vanhempainyhdistysten toiminnan koulun arvokkaana voimavarana ja tärkeänä myös vanhempien keskinäisen vuorovaikutuksen syntymiselle. Maahanmuuttajataustaisille vanhemmille sillä on oma, erityinen merkityksensä perheiden integroitumisessa suomalaiseen yhteiskuntaan. Koulun ja kodin yhteistyön merkitystä painotetaan vahvasti myös koulutuspolitiikassa, koulutusta koskevassa lainsäädännössä ja koulujen opetussuunnitelmissa, Kurttila muistuttaa. Aivan kaikki rehtorit eivät kuitenkaan ole innostuneita yhteistyöstä vanhempainyhdistysten kanssa. Kurttila arvelee, että tällaisissa tapauksissa rehtori on niin ylikuormitettu, että hän sulkee pois kaiken ylimääräisen, eikä silloin näe koulun ja kodin vuorovaikutusta hyödynnettävänä voimavarana. Kyse ei ole koulun ja vanhempien vallan puntaroinnista vaan siitä, miten pelataan yhteen lapsen parhaaksi. Opettajan ja vanhempien kasvatuskumppanuus on keskeinen tuki lasten ja nuorten kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle, Kurttila toteaa. Vanhempaintiimi toimii luokassa Vanhempainyhdistyksen lisäksi vanhemmat voivat muodostaa luokkakohtaisia, vapaamuotoisia vanhempaintiimejä. Vanhempaintiimi järjestää toimintaa, joka kehittää luokan yhteishenkeä ja vahvistaa lasten turvaverkostoa. Samalla tuetaan opettajan ja oppilaiden työtä sekä lisätään kouluviihtyvyyttä. Toiminta voi olla pienimuotoista yhdessä tekemistä

11 Kyse ei ole koulun ja vanhempien vallan puntaroinnista vaan siitä, miten pelataan yhteen lapsen parhaaksi. VANHEMPAINLIITTO ilman turhaa stressiä tai ilman vaikeita ja monimutkaisia järjestelyjä. Onnistuakseen toiminta edellyttää kuitenkin tiimin säännöllistä kokoontumista ja vastuunjakoa. Tavallisimmin vanhempaintiimit muodostuvat 3-6 vanhemman ryhmästä. Vanhempainliitto antaa tukea ja ohjausta myös vanhempaintiimien toimintaan. Lapsi näkee välittämisen Hieman huolestuttavana Vanhempainliitossa nähdään hetki, jolloin lapsi siirtyy ala-asteelta yläasteelle. Moni vanhempi näyttää silloin ajattelevan, ettei hänen panostaan vanhempainyhdistystyössä enää tarvita etenkin, jos murrosikäinen itse tässä vaiheessa painostaa vanhempiaan jättämään kouluasiat yksin nuoren hoidettaviksi. Irrottautuessaan tässä vaiheessa kasvatuksellisesta yhteistyöstä koulun kanssa vanhemmat saattavat kuitenkin tehdä lapselleen karhunpalveluksen. Aikuistumistaan ja yksityisyyttään korostava yläasteikäinen on vielä lapsi, jonka tekemisistä vanhempien tulee kantaa täysi vastuu. Pystyäkseen tukemaan oman Suomen Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila kannustaa vanhempia aktiiviseen yhteistyöhön päiväkotien ja koulujen kanssa. lapsensa hyvinvointia ja pärjäämistä koulussa sosiaalisessa mielessä, on äärimmäisen tärkeää, että vanhemmat oppivat tuntemaan muita vanhempia ja toimimaan heidän ja koulun kanssa yhteistyössä. Jokaisen lapsen kehityksessä on haasteita ja yhteistyö auttaa näkemään, että vaikeidenkaan asioiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin. Toisaalta lapsi näkee, että vanhemmat välittävät. Se on lapsen kehityksen kannalta tärkeä signaali, Tuomas Kurttila toteaa. Suomen Vanhempainliitolla on varsin kattavat nettisivut, joiden kautta on helppo tutustua liiton tavoitteisiin ja toimintaan lähemmin. Sieltä vanhempainyhdistykset ja koulut voivat myös tilata erilaista kasvatuksellista materiaalia. Sivuilta löytyy myös Suomen Vanhempainliiton ja Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n yhteistyössä laatima koulukielen sanasto perheiden, opetushallinnon ja koulun vuorovaikutuksen kehittämiseksi sekä liitossa työskentelevien henkilöiden yhteystiedot. Avustaa vanhempia vanhempainyhdistyksen perustamisessa ja toiminnan käynnistämisessä sekä tuottaa materiaalia toiminnan tueksi. Välittää jäsenyhdistyksille toiminnallisia virikkeitä ja neuvoo yhdistys- ja vanhempaintoimintaan liittyvissä kysymyksissä. Tiedottaa jäsenyhdistyksiä ajankohtaisista opetusta ja kasvatusta koskevista asioista. Tekee jäsenistönsä piirissä kyselyjä ja laatii selvityksiä. Järjestää vanhempainparlamentteja sekä muuta seminaari- ja koulutustoimintaa. Antaa lausuntoja ja tekee aloitteita koulutus- ja kasvatuskysymyksissä sekä lasten ja nuorten hyvinvointia koskevissa asioissa. Julkaisee jäsenille suunnattua tiedotuslehteä Koti ja Koulu. Tekee yhteistyötä kotimaisten ja pohjoismaisten järjestöjen kanssa ja on eurooppalaisen vanhempainjärjestön European Parents Associationin (EPA) jäsen. KUVAJAINEN 11

12 ETSIMESSÄ-sarja esittelee Seppälän Koulukuvien kuvaajia. Kirjoittava kuvajournalisti viihtyy myös koulukuvaajana Kuvajournalisti ja koulukuvaaja Maiju Torvinen on levoton luonne, jolle lähteminen on aina ollut helppoa. Muutettuaan yksitoista kertaa viimeisen seitsemän vuoden aikana hän on nyt asettunut Ouluun. Pysyvästikö? Ehkä. 12 KUVAJAINEN Maiju Torvinen lähti lapsuutensa maisemista Haukiputaalta Sveitsiin au pairiksi 18-vuotiaana ja siitä se sitten lähti. Sveitsin jälkeen tuli opiskelijavaihto Skotlannissa, kehitystyöprojekti Namibiassa, hiihto-opettajan työt Alpeilla, juttukeikka Etelä-Afrikkaan ja opiskelu Lontoossa. Työkeikkojen lomassa Maiju opiskeli Suomessa valokuvausta ja valmistui medianomiksi Samana vuonna hän hakeutui Seppälän Koulukuvien kuvaajaksi Helsinkiin. Taiteen maisteriksi hän valmistui joulukuussa 2011 opiskeltuaan kuvajournalismin ja dokumentaarisen valokuvauksen koulutusohjelmassa University of the Arts, London College of Communication -yliopistossa. Hakeuduin lukioaikana valokuvauskurssille. Siellä aivan ihana puolalainen opettaja sai minut toden teolla innostumaan kuvaamisesta. Kurssi ei keskittynyt tekniikkaan, vaan kuvaamaan pääsi heti. Lukion jälkeen oli aika selvää, että valokuvaus on minun juttuni, vaikka alun perin olinkin suunnitellut

13 Haluan omalta osaltani olla vaikuttamassa siihen, että vammaisurheilu saa näkyvyyttä. Koen sen itselleni tärkeäksi. toimittajan uraa, Maiju Torvinen kertoo. Loppujen lopuksi hänestä tuli kirjoittava kuvajournalisti, mikä on aika hyvä paketti. Työtilaisuuksia on ollut tarjolla niin Suomessa kuin maailmalla. Freelancerina Maiju Torvinen on tottunut tekemään töitä silloin, kun niitä on tarjolla. Syksyihin painottuva koulukuvaus on sopinut aikatauluihin viime vuosina hyvin etenkin, kun työnantajan kanssa on aina voinut neuvotella aikatauluista. Koulujen ja päiväkotien kuvaaminen on sopinut hyvin aikatauluihini ja viihdyn siinä työssä. Myös lehtikuvaajan töitä Maiju on päässyt tekemään muun muassa Suomenmaa- ja Oulu-lehdille. Heti ensimmäisenä päivänä pistivät kameran käteen ja sanoivat, että lähde keikalle. Sellainen luottamus tuntuu mahtavalta. Kuvaajana paralympialaisissa Oikeaksi onnenpotkukseen Maiju Torvinen sanoo Suomen paralympiakomitean yhteydenottoa, kun se haki kuvaajaa Lontoon paralympialaisiin. He pyysivät minua lähettämään aiemmin ottamiani urheilukuvia ja ne nähtyään komitea oli valmis allekirjoittamaan kuvaussopimuksen kanssani. Sopimus tehtiin keväällä 2011 eli puolitoista vuotta ennen kisoja, joten minulle jäi hyvin aikaa valmistautua. Valmistautuminen alkoi joukkueen tapaamisella ja molemminpuolisella tutustumisella. Minulle syntyi heti tunne, että kuulun joukkoon. Kuvasin joukkuetta pitkin vuotta ja omana projektinani erikseen kolmen urheilijan valmistautumista Lontooseen. Mitä paremmin tutustuin joukkueeseen sitä enemmän aloin arvostaa sen jäseniä ja heidän urheilusaavutuksiaan. Heillä on vaikuttava asenne elämään ja urheiluun ja aivan uskomattomia tarinoita kerrottavanaan, sanoo itsekin paljon urheilua harrastanut kuvaaja. Vammaisurheilusta syntyi myös Suomen paralympiakomitean kustantama valokuvakirja. Haluan omalta osaltani olla vaikuttamassa siihen, että vammaisurheilu saa näkyvyyttä. Koen sen itselleni tärkeäksi. Lontoon paralympialaisten kuvaaminen oli Maiju Torvisen tähän astisen uran tähtihetki, kuten hän itse asian ilmaisee. Sittenkin, vaikka hän oli kuvaamassa STT:n lehtikuvalle Lontoossa myös Prinssi Williamin ja Catherinen häitä. Meillä on kaveripiirissä leikkimielinen kisa siitä, kuka on nähnyt julkkiksen. Kuninkaalliset ohittavat tässä kisassa kaikki muut julkisuuden henkilöt, joten kuvauskeikka heitti minut kerrasta kisan kärkeen, Maiju nauraa. Täytyy olla asennetta ja sosiaalisia taitoja Työhön Maiju Torvinen sanoo paneutuvansa aina tunteella. Saadakseni kuviini sielukkuutta olen kuvatessa yhteydessä omiin tunteisiini. Kuvaajan työssä ei riitä, että osaa kuvata. Täytyy olla myös asennetta ja sosiaalisia taitoja. Haastattelupäivän aamuna Maiju Torvinen on käynyt kuvaamassa Utajärven päiväkodin lapsia. Päiväkoti-ikäisten kuvaaminen on aivan ihanaa. Se on haastavaa mutta myös palkitsevaa. Kun saa pienestä lapsesta hyvän kuvan, on voittajafiilis. Onnistumisen tunne päiväkodeissa on suurempi kuin esimerkiksi lukiossa, sillä päiväkodissa joutuu tekemään enemmän töitä hymyn ja hyvän kuvan eteen. Jotkut pienimmistä pelkäävät aluksi kuvaustilannetta ja kuvaamista. Kun voitat tällaisen lapsen luottamuksen ja onnistut kuvauksessa, niin onhan se kivaa. Maiju Torvinen on vuosien kiertolaiselämän jälkeen asettunut nyt Ouluun ja sanoo viihtyvänsä erinomaisesti. Kun kaveripiirissä viime vuosina on vietetty läksiäisiä, maailmalle lähtijä olen aina ollut minä. Nyt huomaan, että minä olen se joka jää, kun kaverit lähtevät kuka minnekin. Nautin kuitenkin nyt tästä seesteisestä elämäntilanteesta ja kiireettömyydestä, Maiju sanoo ja purskahtaa sitten nauruun. Siis ei minun elämäni kiireetöntä ole. Päinvastoin. Touhua riittää. Olisi perin tylsää, jos jokainen päivä olisi samanlainen, eikä mitään yllättävää sattuisi koskaan. Suorastaan pelkään sellaista tasaisen tylsää elämää. Nyt on sellainen tunne, että voin jatkaa freelancerina vaikka lopun elämääni, mutta toisaalta, jos vakituinen, oman alan työ sattuisi kohdalle, saattaisin sen ottaakin. Tai ehkä sittenkin lähden vielä maailmalle. Kuka tietää. Onneksi ei kukaan. KUVAJAINEN 13

14 Svenska Privatskolan i Uleåborg Oulun ruotsinkielinen yksityiskoulu, Svenska Privatskolan i Uleåborg, tarjoaa yhdessä ruotsinkielisen päiväkodin kanssa yhteisessä pihapiirissä turvallisen, korkeatasoisen ja yhtenäisen opintien taaperoikäisestä ylioppilaaksi. Ei siis ihme, että koulun luokat pysyvät täysinä, vaikka Oulussa ruotsinkielisiä asukkaita on vain muutama sata. Oulun ruotsinkielinen päiväkoti ja yksityiskoulu sijaitsevat aivan Oulun keskustassa. Päiväkodissa on noin 60 lasta ja koulussa kevätlukukaudella 2013 yhteensä 216 oppilasta. Koulu ottaa oppilaikseen ensisijaisesti ruotsinkielisten ja kaksikielisten perheiden lapsia, mutta suomenkielisilläkin lapsilla on pääsy kouluun ruotsinkielisen päiväkodin kautta. Koulun oppilaaksiottoalue on Oulu ympäristökuntineen, mutta lukioon oppilaita tulee myös Torniosta, ruotsinkieliseltä rannikkoseudulta ja jopa Ahvenanmaalta. Koulu ottaa vastaan myös Ruotsista Suomeen muuttavien perheiden lapsia. Sen sijaan kielikylpykouluna ruotsalainen koulu ei toimi. Opetuskieli on kaikilta osin ruotsi. Oppilaiden suomenkielentaito vaihteleekin rehtori Sampo Backmanin mukaan suuresti. Joukossa on jokunen ummikkokin. Lähes kaikki abiturientit kuitenkin kirjoittavat suomen kielen. 154 vuotta opetusta ruotsin kielellä Oulun ruotsinkielinen koulu on perustettu vuonna Alkujaan koulu otti oppilaikseen vain tyttöjä, mutta vuonna 1904 ovet avautuivat myös pojille. Nykyisellä paikallaan Oulun keskustassa Sepänkatu 7:ssä koulu on toiminut vuodesta Vuosien mittaan koulu on laajentunut ja saanut lisärakennuksia ja onkin nykyään monimuotoinen rakennuskompleksi, jonka pihapiirissä annetaan kotitaloutta ja teknisiä töitä lukuun ottamatta kaikki koulun opetus. Turvallista opintietä Oulun ruotsinkielisessä koulussa täydentää toimiva aamupäivä- ja iltapäivätoiminta. Siihen osallistuu noin 40 lasta esikoulusta kakkosluokkaan. Koska ruotsinkielisiä palveluntarjoajia on Oulun seudulla niukalti saatavana, vastaa koulun henkilökunta pääsääntöisesti tämän toiminnan toteuttamisesta. Koulun luokkakoko on keskimäärin 17. Tällä hetkellä pienimmässä ryhmässä opiskelee kymmenen oppilasta ja suurimmassa 24 oppilasta. Tarvittaessa kykenemme järjestämään tilaa yksittäisille ruotsinkielisille oppilaille, Backman sanoo. Siinä missä Oulun Kastellin koulu tarjoaa liikuntaluokkia suomenkielisille nuorille, tarjoaa ruotsinkielinen koulu urheiluakatemian omille oppilailleen. Oppilaissamme on muun muassa lahjakkaita jääkiekkoilijoita, jalkapallon ja tenniksen pelaajia, uimareita ja yleisurheilijoita, Backman kehaisee. Neljä samankaltaista koulua Sampo Backmanin mukaan Oulun ruotsinkielinen koulu on samassa asemassa Tampereen, Porin ja Kotkan ruotsinkielisten koulujen kanssa. Toimimme kaikki vahvasti suomenkielisillä alueilla ja meillä on saman tyyppinen historia. Se tiivistää kouluyhteisöjä ja vahvistaa identiteettiämme. Yhteistä meille on myös opetuksen korkea taso. Kun oppimistuloksia verrataan valtakunnan tasolla, on selvästi nähtävissä, että nämä neljä ruotsinkielistä koulua kykenevät tarjoamaan todella hyvät olosuhteet opiskelulle. Vilkkaana käyvään keskusteluun ruotsin kielen asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa ja ruotsin kielen opetuksesta suomenkielisissä kouluissa Sampo Backman suhtautuu tyynesti. Backmanin mielestä ruotsin kielen opettaminen on täysin perusteltua kaksikielisessä maassa. Hän muistuttaa Suomen ja Ruotsin pitkästä yhteisestä historiasta, joka nykyisellään näkyy muun muassa perinteissä, joita pidämme ominamme. Lucia, Tiernapojat sekä Ahvenanmaalla ja ruotsinkielisellä rannikkoseudullamme pystytettävät juhannussalot tai vaikkapa viime vuosina suosiotaan kasvattaneen elokuisen venetsialaisen illan juhlaperinne ovat kaikki 14 KUVAJAINEN

15 Sampo Backman on toiminut Oulun ruotsinkielisen koulun rehtorina kuusi vuotta ruotisinkielisiltä alueilta omaksuttuja ja meille näin ollen läheisempiä kuin halloweenit ja ystävänpäivät. Sampo Backmanille itselleen ruotsalainen kulttuuri on varsin tuttu, sillä hän on kasvanut ruotsinsuomalaisessa perheessä Jönköpingissä. Suomeen Backman tuli suorittamaan asepalvelua ja jäi, koska tarjolla oli mielenkiintoisia töitä ja houkuttelevia kouluttautumismahdollisuuksia. Sittemmin Backman perusti perheen ja nyt hänen omat kolmivuotiaat kaksospoikansa ovat Oulun ruotsinkielisessä päiväkodissa. Sampo Backman sanoo olevansa helpottunut, ettei hänen ruotsinkielisen koulun rehtorina tarvitse ottaa virallisesti kantaa keskusteluun, jossa ruotsin ja venäjän kieli on asetettu opetuksessa vastakkain, vaikka asiaa häneltä usein tiedustellaankin. Itse en lähtisi korvaamaan ruotsin kieltä venäjällä. Ruotsin kielen opiskelu ei ole venäjän kielen opiskelua pois sulkeva, Backman toteaa. Monipuolisen kielitaidon kartuttaminen on hyödyllistä globalisoituvassa maailmassa asuinpaikkakunnasta riippumatta. KUVAJAINEN 15

16 Educa messutapahtumassa Helsingin Messukeskuksessa vieraili tänä vuonna kahden päivän aikana kävijää, mikä on uusi yleisöennätys. Lisäksi messuilla vieraili 92 median edustajaa. Seppälän Koulukuvien osastolla kävijöillä oli edellisvuosien tapaan mahdollisuus otattaa itsestään valokuva ja osallistua arvontaan. Arvonnan palkintona oli noin 250 euron arvoinen Canon Legria HF R306 -digivideokamera, muistikortti 4 GB, kameralaukku ja Parempia videoita -opaskirja. Palkinnon voitti Kontulan ala-asteen opettaja Satu Villikka. Onnea voittajalle. Valtakunnallinen palvelunumeromme Tarjouspyynnöt ja esittelyt kouluille Myyntijohtaja Jari Lintala Myyntipäällikkö Antti Hynninen puh pääkaupunkiseutu ja Etelä-Suomi jari.lintala@koulukuvat.com puh antti.hynninen@koulukuvat.com Myyntipäällikkö Harri Hannula muu Suomi puh harri.hannula@koulukuvat.com