Kilpailu kannustaa ympäristöinnovaatioihin

Transkriptio

1 Kilpailuviraston uutislehti Kilpailu kannustaa ympäristöinnovaatioihin Pohjoismaiset kilpailuviranomaiset korostavat tuoreessa yhteisraportissaan toimivan kilpailun ja kilpailupolitiikan merkitystä kestävään kehitykseen perustuvan taloudellisen kasvun aikaansaamisessa. Kun kilpailu on toimivaa, ympäristötavoitteita heijastelevat hintasignaalit välittyvät markkinoilla tehokkaasti ja kannustavat talouden toimijoita ympäristönsuojeluun liittyviin innovaatioihin. 3 JATKUU s.3 Uudet horisontaaliset suuntaviivat EU:n komission joulun alla julkaisemissa suuntaviivoissa ja ryhmäpoikkeusasetuksissa kerrotaan, miten kilpailijat voivat toimia yhteistyössä rikkomatta EU:n kilpailusääntöjä. Suuntaviivojen ja niihin liittyvien asetusten perusteella voidaan arvioida muun muassa tutkimus- ja kehitystoimintaa, tuotantoa, ostotoimintaa, markkinointia, standardointia, vakioehtoja ja tietojenvaihtoa koskevia yhteistyösopimuksia. 3 JATKUU s. 9 EU-yhteistyötä 15 vuotta Suomen EU-jäsenyyteen on liittynyt kilpailuoikeuden näkökulmasta paljon erilaisia velvoitteita, mutta myös oikeuksia ja mahdollisuuksia. Lue artikkeli aiheesta. 3 JATKUU s. 4

2 Hyvät lukijat TÄSSÄ NUMEROSSA: Kilpailu edistää vihreää kasvua EU-yhteistyötä 15 vuotta Selvitys teknologiasopimuksia koskevien kilpailusääntöjen toimivuudesta Komissiolta joulun alla uudet horisontaaliset suuntaviivat USA otti käyttöön uudet horisontaalisia yrityskauppoja koskevat suuntaviivat Henkilöasioita Komission kilpailupääosasto selvitti sidosryhmiensä näkemyksiä Julkaisija: Kilpailuvirasto Pitkänsillanranta 3 A PL 332, Helsinki (09) Päätoimittaja: Päivi Kari, viestintäpäällikkö (09) paivi.kari@kilpailuvirasto.fi Toimittaja: Marketta Salin, tiedottaja (09) marketta.salin@kilpailuvirasto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Sähköposti: tiedotus@kilpailuvirasto.fi Julkaisu on maksuton. TAITTO: Harri Heikkilä Paino: Pekan Offset 2011 ISSN Kilpailu-uutisten tämänkertainen numero keskittyy pitkälti kansainvälisiin asioihin muistuttaen siitä kilpailupolitiikan kansainvälisestä toimintaympäristöstä, jossa luodut kilpailu- ja prosessisäännöt koskettavat merkittävällä tavalla kaikkia kansainvälisillä markkinoilla toimivia yrityksiä, myös suomalaisia. Kilpailuviranomaisten välinen kansainvälinen yhteistyö vaikuttaa olennaisesti myös Kilpailuviraston toimintaan. Eurooppalaisten kilpailuviranomaisten verkostoon (ECN) kuuluminen asettaa virastolle sekä säädöspohjaisia velvoitteita että oikeuksia Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 101 ja 102 artiklojen valvonnassa ja yhdenmukaisessa täytäntöönpanossa. OECD, jäsenmaiden hallitusten välisenä organisaationa, ja erityisesti sen kilpailukomitean työ on mittapuu, johon kansallisten viranomaisten taitoa ja suorituskykyä on hyvä verrata. Samalla komitea tuottaa vuosittain merkittävän määrän kilpailupolitiikkaan ja kilpailulain toimeenpanoon liittyvää aineistoa. International Competition Network (ICN) on epävirallinen yli 100 jäsenviranomaisen verkosto, joka reilun kymmenen vuoden aikana on tuottanut yli 300 kilpailuviranomaisten käytännön työhön liittyvää raporttia ja suositusta. ICN:n tavoite on tehokkaampi ja vaikuttavampi kilpailusääntöjen täytäntöönpano maailmanlaajuisesti kuluttajien ja elinkeinoelämän hyväksi. Mainittakoon, että ICN:n toiminnassa on laajalti mukana myös elinkeinoelämän järjestöjä ja lakitoimistoja, myös Suomesta. Lopuksi vielä pohjoismainen yhteistyö, joka käytännönläheisyydessään ylittää muut kansainvälisen kanssakäymisen muodot. Pohjoismaisessa kilpailuviranomaisyhteistyössä on syntynyt myös joukko tärkeitä selvityksiä ja aloitteita, joista mainittakoon tele-, sähkömarkkina-, vähittäispankki- ja ruokakauppaselvitykset sekä tämänvuotinen vihreää kasvua koskeva raportti (ks. viereinen sivu). Kilpailuvirasto on mukana kansainvälisessä yhteistyössä, koska siinä voidaan vaikuttaa kilpailupolitiikan ja -oikeuden kehitykseen, varmistaa ratkaisujemme yhteensopivuus laajemmassa kansainvälisessä yhteydessä ja mitata omaa tasoamme muihin kilpailuviranomaisiin nähden. Kansainvälinen yhteistyö tuottaa myös tietoa. Jos haluaa näkemyksiä esimerkiksi julkisen tuen, veron ja maksun välisistä (kilpailullisista) eroavuuksista päästöjen vähentämisen kannustimena, postikilpailun luonteesta tai uskollisuusalennusten arvioinnista, kannattaa vierailla OECD:n kilpailusivustolla ( Jos taas haluaa perehtyä esimerkiksi kilpailunrajoitusten tai markkinavoiman selvittämiseen liittyviin kysymyksiin, tietoa löytyy ICN:n Best practises -sivuilta ( Aina ajankohtainen aihe on kilpailijoiden välisen tietojenvaihdon rangaistavuus. Tästä asiasta tietoa kannattaa etsiä ECN-verkostossa pitkään valmistelluista ja komission juuri julkaisemista suuntaviivoista SEUT 101 artiklan soveltamisesta horisontaalisiin yhteistyösopimuksiin (ks. sivu 9). Aihetta käsiteltiin muuten myös OECD:n kilpailukomitean lokakuun kokouksessa, jossa erityisesti asiantuntijaesityksissä saatiin uutta tietoa kilpailijoiden välisen tietojenvaihdon merkityksestä kilpailun koordinoimisen välineenä. Menestyksellistä Vuotta 2011! n Juhani Jokinen Ylijohtaja Kilpailuvirasto

3 Kilpailu edistää vihreää kasvua Pohjoismaiset kilpailuviranomaiset julkaisivat marraskuussa työryhmäraportin, jossa korostetaan toimivan kilpailun ja kilpailupolitiikan merkitystä kestävään kehitykseen perustuvan taloudellisen kasvun aikaansaamisessa. Raportin taustalla on toisaalta huoli ympäristön laadun heikkenemisestä ja sen aiheuttamasta uhasta talouden kehitykselle, toisaalta näkemys siitä, että ns. vihreä kasvu on mahdollinen, jos sille vain luodaan oikeanlaiset kannusteet. Ympäristönsuojeluun liittyvät uudet innovaatiot, joiden syntyä hyvin toimivat markkinat edistävät, saattavat hyvinkin jatkossa muodostua keskeisiksi taloudellisen kasvun lähteiksi, arvioi työryhmässä Kilpailuvirastoa edustanut johtaja Martti Virtanen. Kasvustrategian onnistumisen kannalta avainasemassa ovat yritysten ja muiden talouden toimijoiden kannusteet vähentää ympäristölle aiheutuvia vahinkoja ja kehittää uusia ympäristöystävällisempiä hyödykkeitä ja tuotantoprosesseja, korostaa Virtanen. Ympäristötavoitteita heijastelevat ja markkinamekanismin kautta välittyvät hintasignaalit kannustavat kilpailullisissa olosuhteissa taloudenpitäjiä kestävää kasvua tukevaan toimintaan. Kun kilpailu on toimivaa, hintasignaalit välittyvät markkinatoimijoille tehokkaasti. Raportissa arvioidaan kilpailunäkökulmasta erilaisia ympäristöpoliittisia vaikutuskeinoja (mm. verotus, päästöoikeuksien kauppa ja julkisten hankintojen ympäristövaatimukset). Jos valitut keinot vahingoittavat toimivaa kilpailua, niiden avulla aikaansaatujen vaikutusten yhteiskunnalliset kustannukset kasvavat, muistutetaan raportissa. Kilpailuviranomaisten tärkeänä tehtävänä onkin raportin mukaan osoittaa erilaisten ympäristöpoliittisten keinojen vaikutukset kilpailuolosuhteisiin ja edistää sellaisten keinojen käyttöä, joilla ympäristötavoitteet voidaan saavuttaa kilpailun kannalta mahdollisimman neutraaleilla tai myönteisillä tavoilla. Haaste myös kilpailuvalvonnalle Myös tehokas kilpailulainsäädännön soveltaminen on vihreän kasvun kannalta välttämätöntä. On tärkeää, että kilpailuviranomaiset puuttuvat tehokkaasti kartelleihin ja muihin kilpailulainsäädännön vastaisiin kilpailunrajoituksiin, jotka ovat omiaan hidastamaan tai jopa pysäyttämään uusien ympäristörasitusta vähentävien hyödykkeitten ja tuotantoprosessien käyttöönottoa, todetaan raportissa. Myös kilpailuneutraliteetin turvaaminen talouden toimijoiden kesken on markkinoiden toimivuuden kannalta tärkeää. Mitä tehokkaampia kestävän kehityksen taloudelliset kannusteet ovat, sitä nopeammin markkinoille tulee uusia, innovatiivisia yrityksiä ja sitä nopeammin talouteen syntyy vähitellen myös kokonaan uusia markkinoita ja markkinasegmenttejä. Kilpailuviranomaisten ja muidenkin yhteiskunnallisten toimijoiden suurena haasteena on varmistaa näiden uusien, innovatiivisten yritysten mahdollisimman sujuva pääsy mukaan markkinoille heikentämättä myöskään kannusteita uusien tulevien innovaatioiden kehittämiselle. n Competition Policy and Green Growth, Interactions and challenges raportti löytyy mm. osoitteesta / Julkaisut. Lisätietoja: johtaja Martti Virtanen, p. (09) ,

4 EU-yhteistyötä 15 vuotta Suomi oli vuonna 2010 ollut Euroopan unionin jäsen 15 vuotta. Jäsenyyteen on liittynyt kilpailuoikeuden näkökulmasta paljon erilaisia velvoitteita, mutta myös oikeuksia ja mahdollisuuksia. Yhtenä merkittävimmistä Suomen EUjäsenyyden aikaisista kilpailuoikeuden uudistuksista voidaan pitää EU:n kilpailusääntöjen modernisaatiota vuonna Uudistuksen myötä kilpailuviranomaiset voivat esimerkiksi avustaa toisiaan kilpailunrajoitusten selvittämisessä, vaihtaa tietoja ja käyttää niitä todisteina. Lisäksi EU-jäsenyys on vaikuttanut kansallisten kilpailusääntöjen kehitykseen sekä EU-velvoitteita laajemminkin Kilpailuviraston työhön. Ensin ETA, sitten EU Vuoden 1994 alusta voimaan tulleen Euroopan talousaluetta koskeneen ETA-sopimuksen kilpailusäännöt olivat yhdenmukaisia EU:n kilpailusääntöjen kanssa. Vuonna 1995 alkanut Suomen EU-jäsenyys ei näin ollen välittömästi muuttanut niiden kilpailusääntöjen sisältöä, joita jo sovellettiin jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttaviin tapauksiin. Myös kansallista kilpailunrajoituslakia vuodelta 1992 voidaan luonnehtia EU-vaikutteiseksi. Ennen EU-jäsenyyttä viraston edustajat osallistuivat EFTAn valvontaviranomaisen neuvoa-antaviin komiteoihin ja kuulemistilaisuuksiin. EU-jäsenyyden myötä vastaava yhteistyö jatkui komission kanssa. Vaikutuksia kilpailunrajoitussäännöksiin Komissio pyrki jo 1990-luvulla tiivistämään yhteistyötä kansallisten kilpailuviranomaisten kanssa ja hajauttamaan EU:n kilpailusääntöjen soveltamisen komission ja kansallisten viranomaisten välille. Komission vuonna 1997 antaman tiedonannon mukaan jäsenvaltiot eivät ainoastaan sovella kansallista lainsäädäntöään, vaan osallistuvat myös Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan (nykyisin SEUT ja 102 artiklan) täytäntöönpanoon. 2 EU:n kilpailusäännöt olivat EU-jäsenyyden myötä suoraan sovellettavaa oikeutta Suomessa, mutta niiden rikkomisesta aiheutuvista sanktioista ei ollut aluksi kansallisia säännöksiä. Täysimääräisesti kilpailusääntöjen hajauttaminen toteutettiin vasta vuoden 2004 uudistuksella, jossa kansalliset kilpailuviranomaiset saivat asetuksella 1/2003 ( täytäntöönpanoasetus ) toimivallan soveltaa EU:n kilpailusääntöjä kilpailunrajoituksiin, jotka saattavat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja jossa kansalliseen lakiin lisättiin seuraamuksia koskeva säännös. Uudistuksessa pyrittiin myös purkamaan turhaa byrokratiaa siirtymällä poikkeuslupa- ja puuttumattomuustodistusmenettelyistä yritysten itsearviointiin. Prosessisääntöjä ja sanktiojärjestelmiä ei kuitenkaan yhdenmukaistettu. EU:n tasolla toteutettu uudistus johti muutoksiin myös kansallisissa kilpailusäännöissä. Kilpailunrajoituslaissakin siirryttiin itsearviointiin ja lakiin lisättiin muun muassa leniency- eli sakkovapautusjärjestelmää 4

5 koskevat säännökset. Kilpailunrajoituslain esityöt ohjaavat lisäksi hakemaan tulkinta-apua EU:n kilpailuoikeudesta myös kansallisen lain soveltamiseen. Tiettyjen käsitteiden kuten elinkeinonharjoittajan kilpailunrajoituslain mukainen tunnusmerkistö poikkeaa kuitenkin EUoikeudessa vakiintuneesta käytännöstä. Parhaillaan käynnissä olevalla kansallisen kilpailunrajoituslain uudistuksella (HE 88/2010) pyritään edelleen jatkamaan säännösten harmonisointia. Muun muassa Kilpailuviraston tutkintavaltuuksien tehostamista ja leniencyohjelmaan liittyviä uudistusehdotuksia perustellaan myös vastaavuudella EUsäännösten kanssa. Malli myös yrityskauppavalvontaan Yrityskauppavalvontasäännökset sisällytettiin kansalliseen kilpailunrajoituslakiin vuonna Mallina kansallisille säännöksille oli tuolloin voimassa ollut EU:n sulautuma-asetus (4064/89). Sen mukaisesti Suomessa otettiin käyttöön yrityskaupan kilpailuvaikutusten arvioimiseksi ns. dominanssitesti, jonka mukaan yrityskauppaan voidaan puuttua, jos sen seurauksena syntyy tai vahvistuu sellainen määräävä markkina-asema, joka estää merkittävästi kilpailua. Yrityskauppojen ilmoituskaavan mallina käytettiin komission ilmoituskaavaa. Myös Kilpailuviraston vuonna 1998 julkaisemissa yrityskauppoja koskevissa kansallisissa suuntaviivoissa käytettiin mallina komission vastaavia suuntaviivoja. Komissio on sittemmin tehnyt sulautuma-asetukseen ja siihen liittyviin suuntaviivoihin muutoksia, jotka vaikuttavat myös kansalliseen yrityskauppavalvontaan. Kilpailunrajoituslain uudistusta koskevassa hallituksen esityksessä dominanssitesti ehdotetaan muutettavaksi voimassa olevan sulautuma-asetuksen (139/2004) mukaiseksi testiksi, jossa arviointikriteerinä on tehokkaan kilpailun olennainen estyminen (Significant Impediment to Effective Competition, SIEC). Myös komission päätökset ja unionin tuomioistuinten ratkaisut ovat vaikuttaneet Suomen yrityskauppavalvontaan. Esimerkkinä voidaan mainita markkinamäärittelyä, liikevaihdon laskentaa ja haittaskenaarioita (theory of harm) koskevat linjaukset. EU-jäsenyys antoi jo ennen kansallisten yrityskauppavalvontasäännösten voimaantuloa Kilpailuvirastolle mahdollisuuden pyytää komissiota tutkimaan yrityskaupan, joka ei ole yhteisönlaajuinen keskittymä, mutta joka vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja uhkaa vaikuttaa merkittävästi kilpailuun pyynnön esittävän jäsenvaltion alueella. Tällä perusteella Kilpailuvirasto pyysi vuonna 1996 komissiota tutkimaan Kesko/Tuko -kaupan sulautuma-asetuksen artiklan 22 nojalla. Tiivistä yhteistyötä Euroopan komissio ja jäsenmaiden kilpailuviranomaiset ovat muodostaneet vuodesta 2004 lähtien Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston (European Competition Network, ECN), jonka päätavoitteena on varmistaa SEUT 101 ja 102 artiklan tehokas ja yhdenmukainen soveltaminen sisämarkkinoilla. Kilpailuvirasto on osallistunut aktiivisesti verkoston työhön ja tehnyt verkoston piirissä myös tarkastuksiin ja muuhun tietojen hankintaan liittyvää yhteistyötä. ECN-verkoston toiminta on nyt jo vakiintunut ja johtanut jäsenvaltioissa myös sellaiseen harmonisointiin, mihin EU:n kilpailusäännöt eivät suoraan velvoita. Vapaaehtoisesta yhdenmukaistamisesta voidaan mainita esimerkkinä verkoston leniency-malliohjelma, Artikkelin kirjoittajat ovat Kilpailuviraston erikoistutkijoita Minna Heikinsalmi Jaana Boëlius Jatkuu seuraavalla sivulla 5

6 jossa jäsenet sitoutuvat toimivaltansa rajoissa harmonisoimaan kansallisia sakkovapautusmenettelyjään. Kilpailuvirasto on osallistunut vuodesta 1995 lähtien jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisista koostuvan neuvoa-antavan komitean kokouksiin sekä muihin komission järjestämiin kilpailuasioihin liittyviin kokouksiin. Kokouksissa virastolla on mahdollisuus tuoda esille omia huomioitaan ja havaintojaan kulloinkin käsiteltävänä olevaan asiaan. Samalla on mahdollisuus saada uusia näkemyksiä myös kotimaisen ratkaisukäytännön ja kilpailupolitiikan kehittämiseen. EU-yhteistyö on antanut lisäksi Kilpailuvirastolle mahdollisuuden olla mukana kehittämässä yhteistä eurooppalaista kilpailuoikeutta ja osallistua ECN-verkoston piirissä toimiviin yhteisiin keskustelufoorumeihin. Vaikutukset käytännön työhön EU-jäsenyys ja etenkin vuonna 2004 voimaan tullut täytäntöönpanoasetus ovat asettaneet huomattavia vaatimuksia Kilpailuvirastolle. Jo heti vuonna 1995 virasto avusti komissiota kahdessa yritystarkastuksessa ja virastossa tuli vireille yli kaksinkertainen määrä EU-asioita edellisenä vuonna vireille tulleisiin ETA-asioihin verrattuna. ECN-verkostoon liittymisen ja verkoston laajentumisen myötä virastolle tuli lisää velvollisuuksia. Tiivistynyt yhteistyö on lisännyt viraston asiantuntemusta ja ammattitaitoa ja parantanut siten viraston mahdollisuuksia kilpailunrajoitusten selvittämiseen. Myös yhteistyön ja toimintojen vertailun kautta esille tulleet kehittämisideat on voitu ottaa huomioon viraston toiminnan suunnittelussa. Kilpailuviraston organisaatiossa kansainväliset asiat kuuluivat vuodesta 1996 lähtien ulkosuhderyhmälle, joka vastasi niiden ohella myös tiedotuksesta, lääninhallitusyhteistyöstä ja käännöspalveluista. Nykyisin EU- ja muita kansainvälisiä asioita koordinoi viraston kansainvälisten asioiden yksikkö. ECN-kokouksiin ja työryhmiin osallistuu lisäksi säännöllisesti merkittävä osa viraston tutkijoista. EU-yhteistyö onkin nykyisin nivoutunut kiinteäksi osaksi viraston kaikkien ryhmien työskentelyä. Tulevaisuuden näkymiä Kansainvälinen yhteistyö on Suomen EU-jäsenyyden aikana lisääntynyt ja tiivistynyt EU:n ohella myös muilla foorumeilla. EU-yhteistyö voidaankin nähdä myös osana laajempaa kansainvälistä yhteistyötä, johon virasto osallistuu muiden jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten ja komission rinnalla. Esimerkkinä voidaan mainita osallistuminen OECD:n kilpailukomitean ja kansainvälisen kilpailuviranomaisten verkoston (International Competition Network, ICN) työskentelyyn. Kansainvälisen yhteistyön lisääminen ja tehostaminen on välttämätöntä, jotta kilpailuviranomaiset voivat vastata kansainvälistyneen toimintaympäristön mukanaan tuomiin uusiin haasteisiin. Kilpailuvirasto ottaa lisäksi kilpailupolitiikan ja talouden analyysin kansainväliset kehityssuunnat huomioon toimintansa suuntaamisessa. Kilpailuviraston osallistuminen EU-kokouksiin; kokousten määrä per vuosi Tähän mennessä tapahtuneen kehityksen perusteella on silti vaikea ennustaa tulevaa. Todennäköistä on kuitenkin, että kilpailuviranomaisten välinen yhteistyö lisääntyy edelleen ja että menettelytapojen yhdenmukaistamiseen kohdistuu jatkossakin paineita. Sidosryhmät ovat viime aikoina tuoneet esiin mm. kansallisten prosessisääntöjen eroista johtuvat ongelmat. Myös kilpailunrajoituksesta määrättävä sanktio voi vaihdella huomattavasti rikosoikeudellisesta hallinnolliseen seuraamukseen riippuen siitä, mikä verkoston viranomainen käsittelee asian. Näistä näkymistä voisi odottaa, että tulevat vuodet EU:n jäsenenä ovat kilpailuoikeudessa vähintäänkin yhtä mielenkiintoisia kuin ensimmäiset 15 vuotta. n 1 Euroopan unionin toiminnasta tehty sopimus 2 Komission tiedonanto komission ja jäsenvaltioiden kilpailuviranomaisten välisestä yhteistyöstä Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan soveltamisalaan kuuluvien asioiden käsittelyssä. Virallinen lehti nro C 313, , s Asia IV/M.784 Kesko/Tuko. Komissio kielsi yrityskaupan

7 Kartelleissa mukana myös suomalaisyrityksiä Kesäkuu 2010: Kylpyhuonekalusteiden valmistajille yhteensä yli 622 miljoonan sakot Yhteensä 17 kylpyhuonetarvikkeiden ja -kalusteiden valmistajaa oli sopinut useissa Keski-Euroopan maissa mm. pesualtaiden, hanojen ja kylpyammeiden hinnoista 12 vuoden ajan. Komission mukaan kyseessä oli erittäin vakava kilpailunrajoitus, joka oli aiheuttanut vahinkoa sekä rakentajille että lvi-alan yrityksille, ja viime kädessä tietysti myös suurelle joukolle tavallisia perheitä. Yhdysvaltalainen Masco, jonka tytäryhtiöitä ovat mm. Hansgrohe ja Hüppe, ilmiantoi kartellin ja vapautui siten kokonaan sakoista. Suurimmat sakot määrättiin Ideal Standardille (yli 326 milj.), Villeroy & Bochille (yli 71 milj.) ja suomalaiselle Sanitecille (yli 57 milj.). Kesäkuu 2010: Jänneteräksen tuottajille yli 458 miljoonan euron sakot Seitsemäntoista jänneteräksen tuottajaa oli sopinut hinnoista ja jakanut markkinoita 18 vuoden ajan. Jänneterästä käytetään mm. rakennusten perustuksissa, parvekkeissa ja silloissa. Kielletty yhteistyö jatkui vuoteen 2002 asti, ja siihen osallistui yrityksiä lähes kaikista tuolloisista EU-maista (ml. suomalainen Fundia vuosina ). Kartellin toiminta päättyi, kun DWK/Saarstahl paljasti sen olemassaolon sakkovapautusta koskevan leniency-ohjelman nojalla ja komissio teki yllätystarkastuksia kartelliin kuulumisesta epäiltyjen yritysten tiloihin. Heinäkuu 2010: Eläinrehun tuottajille yli 175 miljoonan euron sakot Eläinrehun keskeisen raaka-aineen tuottajat koordinoivat hintojen valvontaa ja jakoivat markkinoita Euroopassa yli 30 vuoden ajan. Kartelli paljastui, kun suomalainen Kemira haki vuonna 2003 komissiolta leniency-menettelyssä sakkovapautusta. Komissio teki tapauksessa ensimmäistä kertaa ns. hybridiratkaisun eli antoi asiassa kaksi erillistä päätöstä: yksinkertaistetun päätöksen koskien niitä yrityksiä, jotka olivat sopineet komission kanssa ja myöntäneet osallisuutensa kartellissa ja standardipäätöksen koskien yhtä yritystä, joka päätti olla sopimatta ja jonka osalta sovellettiin tavanomaista menettelyä. Sopimuksen tehneet yritykset saivat kukin 10 prosentin alennuksen sakoista, ilmiannon tehnyt Kemira välttyi sakoilta kokonaan. 7

8 Selvitys teknologiasopimuksia koskevien kilpailusääntöjen toimivuudesta Kilpailuvirasto selvitti viime keväänä työ- ja elinkeinoministeriön toimeksiannosta teknologian kehittämistä ja hyödyntämistä koskevien EU:n kilpailusääntöjen toimivuutta käytännössä. Sääntöjen ongelmakohtia ja uudistustarpeita kartoitettiin haastattelemalla niiden parissa työskenteleviä kilpailu- ja immateriaalioikeusjuristeja. Selvitys julkaistiin kesällä TEM:n julkaisusarjassa. Teknologian kehittämistä ja hyödyntämistä koskevien sopimusten kilpailuoikeudellisessa arvioinnissa voi käyttää hyväksi eräitä Euroopan komission ryhmäpoikkeusasetuksia, suuntaviivoja ja tiedonantoja. Tällaiset kilpailuoikeuden yleisiä kieltoja täydentävät kilpailusäännöt koskevat esimerkiksi tutkimus- ja kehitysyhteistyötä, lisensointia, standardointia ja alihankintaa. Haastatteluissa ilmeni, että teknologiasopimuksia koskevia sääntöjä pidettiin yleisesti hyödyllisinä. Säännöt ja ohjeistus eivät kuitenkaan kata eräitä varsin yleisiä yhteistyömuotoja, kuten T&K-alihankintaa. Tällaiset yhteistyömuodot jäävät siten täysin tapauskohtaisen arvioinnin varaan. Lisäksi ryhmäpoikkeusasetusten soveltamisen edellyttämä työmäärä ja silti jäljellejäävä epävarmuus rajoittaa ryhmäpoikkeusasetusten käyttöä itsearvioinnissa. Sääntöjen ei yleisesti koettu estävän kilpailun kannalta hyödyllistä yhteistyötä tai vääristävän yritysten valintoja, koska sopimusten tapauskohtainen arviointi on joka tapauksessa aina mahdollista. Yritykset saattavat kuitenkin esimerkiksi varmuuden vuoksi noudattaa tiukempia kilpailijoita koskevia sääntöjä, jos osapuolten pitämistä kilpailijoina ei voida sulkea pois. Eräiden ehtojen arviointia pidettiin haastatteluissa laajalti haastavana. Ongelmalliseksi koettiin esimerkiksi T&K-sopimuksia koskevan ryhmäpoikkeusasetuksen edellytys, jonka mukaan kaikilla sopimusosapuolilla tulee olla oikeus hyödyntää yhteistyön tuloksia. Tällainen lähtökohta ei sovellu luontevasti esimerkiksi yhteistyöhön, jossa osapuolten panostukset yhteistyöhön ovat erilaiset. Vaikka asetuksessa onkin poikkeuksia em. lähtökohtaan, niiden ala on kapea ja osittain epäselvä. Myöskään T&K-ryhmäpoikkeuksen ulkopuolelle jäävien sopimusten arvioinnista ei tämän kysymyksen osalta juurikaan ole ohjeistusta. Haastavina pidettiin laajalti myös alihankintasopimusten ehtoja, joilla alihankkijalta kielletään vastaavien tuotteiden valmistus. Tällaisilla ehdoilla saatetaan pyrkiä suojaamaan alihankkijalle luovutettua osaamista ja teknologiaa, mutta niiden arvioinnista ei ole ohjeistusta, sillä esimerkiksi komission alihankintatiedonanto ei kata niitä. Myös mm. takaisinluovutus ja no-challenge lausekkeiden arviointia erilaisissa sopimuksissa pidettiin haastavana. n Juha Vesala Lähde: Juha Vesala ja Hannele Väisänen: Selvitys teknologiasopimuksia koskevien EU:n kilpailusääntöjen käytännön kokemuksista ja muutostarpeista, Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 36/2010 Ks. myös Euroopan komission horisontaalisia sopimuksia koskevien ryhmäpoikkeusasetuksien ja suuntaviivojen luonnoksia koskeva konsultaatio ja niitä koskevat kommentit: OTK, LL.M Juha Vesala työskentelee tutkijana Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja tekee väitöskirjaa teknologian lisensoinnin kilpailuoikeudellisista kysymyksistä. OTK Hannele Väisänen työskenteli selvityksen tekoaikaan tutkimuspäällikkönä Kilpailuvirastossa. 8

9 Komissiolta joulun alla uudet horisontaaliset suuntaviivat Euroopan komissio hyväksyi tarkistetut horisontaaliset suuntaviivat ja kaksi ryhmäpoikkeusasetusta, joissa kerrotaan, miten kilpailijat voivat toimia yhteistyössä rikkomatta EU:n kilpailusääntöjä. Uusitulla ohjeistuksella ajantasaistetaan ja selvennetään kilpailusääntöjen soveltamista. Näin yritysten on helpompi arvioida, ovatko yhteistyösopimukset kilpailusääntöjen mukaisia. Suuntaviivojen perusteella voidaan arvioida horisontaalisen yhteistyön yleisimpiä muotoja kuten T&K-toimintaa, tuotantoa, ostotoimintaa, markkinointia, standardointia, vakioehtoja ja tietojenvaihtoa koskevia sopimuksia. Ryhmäpoikkeusasetuksissa vapautetaan kilpailusääntöjen soveltamisalasta tietyntyyppiset T&K-, erikoistumis- ja tuotantosopimukset, joihin ei liity kilpailuongelmien riskiä. Keskeisimmät uudistukset ovat suuntaviivoihin lisätty tietojenvaihtoa koskeva uusi luku ja standardointisopimuksia koskevan luvun perusteellinen uudistaminen. Avoimuutta standardien laatimiseen Suuntaviivoilla edistetään standardien laatimismenettelyn avoimuutta, ja lisätään näin standardeihin liittyvien immateriaalioikeuksien lisensointikustannusten läpinäkyvyyttä. Standardointia koskevassa tarkistetussa luvussa esitetään kriteerit, joiden perusteella komissio ei puutu standardien laatimista koskeviin sopimuksiin (ns. safe harbour -poikkeus). Lisäksi luvussa esitetään yksityiskohtaista ohjeistusta standardointisopimuksista, jotka eivät täytä kriteerejä safe harbour -poikkeuksen soveltamiseksi. Näin yritykset voivat arvioida, onko niiden toiminta linjassa EU:n kilpailulainsäädännön kanssa. Standardointijärjestöt voivat edellyttää jäseniltään, että ne ilmoittavat ennen standardin laatimista enimmäishintatason, jonka ne veloittaisivat immateriaalioikeuksiensa käytöstä, jos ne sisällytetään standardiin. Tällainen järjestelmä antaa standardointijärjestölle ja toimialalle mahdollisuuden tehdä tietoihin perustuvia laatu- ja hintaratkaisuja, kun valitaan standardiin sisällytettävää teknologiaa. Tarkistetuissa säännöissä selvennetään, että tällainen järjestelmä ei ole tavallisesti EU:n kilpailusääntöjen vastainen. Muutokset liittyvät pääasiassa standardointiin, tietojenvaihtoon ja tutkimus- ja kehitystyöhön. Millainen tietojenvaihto on sallittua? Tietojenvaihto voi edistää kilpailua esimerkiksi silloin, kun se antaa yrityksille mahdollisuuden kerätä markkinatietoja, joiden avulla ne voivat tehostaa toimintaansa ja kehittää asiakaspalveluaan. Markkinatietojen vaihtaminen voi kuitenkin haitata kilpailua, jos yritykset esimerkiksi käyttävät arkaluonteisia tietoja hintojensa yhdenmukaistamiseen. Suuntaviivoissa esitetään selkeät ja kattavat ohjeet sen arvioimiseksi, noudattavatko tietojenvaihtokäytännöt EU:n kilpailulainsäädännön vaatimuksia. Komissio on myös laajentanut huomattavasti T&K-ryhmäpoikkeusasetusta innovaatiotoimintaa helpottaakseen. Asetus kattaa nyt myös ns. maksetun tutkimustyön sopimukset, joissa toinen osapuoli rahoittaa toisen suorittamat T&K-työt. Uudessa asetuksessa annetaan lisäksi osapuolille enemmän liikkumavaraa hyödyntää yhdessä T&K-toiminnan tuloksia. Suuntaviivat tulivat voimaan heti niiden julkistamisen jälkeen ja ryhmäpoikkeusasetukset Ryhmäpoikkeusasetuksiin liittyy kuitenkin kahden vuoden siirtymäkausi. Siirtymäkaudella aikaisempia asetuksia sovelletaan vielä sopimuksiin, jotka täyttävät aikaisempien asetusten edellytykset mutta eivät kuulu uusien asetusten soveltamisalaan. n Lähde: Komission lehdistötiedote Lisätietoja: erikoistutkija Jarno Sukanen, p. (09) , jarno.sukanen@kilpailuvirasto.fi 9

10 USA otti käyttöön uudet horisontaalisia 10 USA:n kilpailuviranomaiset, Department of Justice (DOJ) ja Federal Trade Commission (FTC), julkaisivat elokuussa 2010 horisontaalisia yrityskauppoja koskevat uudet suuntaviivat (Horizontal Merger Guidelines). Uudistuksen taustalla oli havainto siitä, etteivät aiemmat, vuonna 1992 julkaistut suuntaviivat heijastaneet enää oikealla tavalla DOJ:n ja FTC:n nykyistä soveltamiskäytäntöä. Uudistusprosessi käynnistettiin syyskuussa 2009 laajalla kyselyllä, jolla kartoitettiin mm. yrityskauppojen arviointikehikon soveltamiseen, suoran evidenssin käyttöön, markkinoiden määrittelyyn, markkinaosuuksien ja markkinoiden keskittymisen merkitykseen sekä yksipuolisten eli unilateraalisten vaikutusten arviointiin liittyviä kysymyksiä. Lisäksi järjestettiin viisi laajaa workshop-tilaisuutta, joissa kuultiin yhteensä lähes 100 panelistia. Myös keväällä 2010 julkaistusta suuntaviivojen luonnoksesta saattoi vielä antaa kommentteja. Keskeisimmät uudistukset Uusiin suuntaviivoihin lisätyssä evidenssiä koskevassa luvussa kerrotaan, minkä tyyppistä ja mistä lähteistä saatua näyttöä pidetään yrityskauppojen arvioinnissa kaikkein informatiivisimpana. Näyttö voi suuntaviivojen mukaan muodostua mm. toteutetun yrityskaupan todellisista vaikutuksista, kokemukseen perustuvasta suorasta vertailusta, markkinaosuuksista ja markkinoiden keskittymisestä, osapuolten välisestä merkittävästä kilpailusta tai siitä, että kaupan osapuolena on niin sanottu maverick-yritys, joka on esimerkiksi estänyt tai häirinnyt yhteensovittamista tai jolla on sellaisia ominaisuuksia, jotka kannustavat sitä suosimaan kilpailijoista poikkeavia strategisia valintoja. Näytön lähteinä voivat puolestaan olla mm. osapuolten toimittamat asiakirjat, lausunnot ja päätökset tai asiakkaiden todennäköiset reaktiot hinnankorotuksiin. Myös muilta markkinaosapuolilta saatu näyttö voidaan ottaa arvioinnissa huomioon. Markkinoiden määrittelyn osalta suuntaviivoissa todetaan, ettei määrittely ole itsetarkoitus eikä välttämätön lähtökohta arvioinnille. Analyysi perustuu edelleen ns. hypoteettisen monopolistin testiin, mutta testiin liittyvää keskustelua on päivitetty. Suuntaviivoissa käsitellään mm. testin soveltamista lisäarvohyödykkeeseen ja hintasyrjinnän vaikutusta markkinamäärittelyyn. Markkinoiden keskittymistä kuvaavan Herfindahl-Hirschmann eli HHI-indeksin raja-arvoja on uusissa suuntaviivoissa korotettu. Kielteisiä kilpailuvaikutuksia voidaan nyt pitää todennäköisinä vain, jos yrityskaupan jälkeinen HHI on yli 2500 ja HHI:n muutos on yli 200. Aiemmissa suuntaviivoissa vastaavat luvut olivat 1800 ja 100. Uusien raja-arvojen myötä puuttumiskynnystä on siten nostettu. Unilateraalisten vaikutusten arvioinnissa keskeistä on yrityskaupan osapuolten välisen kilpailun määrittäminen. Kaupan osapuolten välistä kilpailua differoitujen tuotteiden markkinoilla voidaan suuntaviivojen mukaan arvioida mm. myynnin suhteellisella siirtymällä (diversion ratio) tai ns. UPP (upward pricing pressure ) -testillä. Suuntaviivoissa käsitellään nyt nimenomaisesti myös ns. kriittisen tappion analyysia (critical loss analysis). Hintavaikutusten lisäksi suuntaviivoissa tarkastellaan aiempaa laajemmin myös

11 yrityskauppoja koskevat suuntaviivat yrityskaupan vaikutuksia innovaatioihin ja tuotevalikoimaan. Koordinointivaikutusten osalta todetaan edellytykset yrityskauppaan puuttumiselle ja annetaan esimerkkejä tilanteista, joissa markkinoiden voidaan arvioida olevan alttiita koordinoinnille. Puuttumisen edellytyksenä on, että yrityskauppa lisää keskittyneisyyttä ja koordinointialttiutta tilanteessa, jossa markkinat jo osoittavat siitä merkkejä. Näyttönä koordinointialttiudesta voidaan puolestaan pitää mm. aiempia kolluusioita, markkinoiden läpinäkyvyyttä, kilpailijoiden reaktioita koordinoinnista poikkeamiselle ja ostajien tiettyjä ominaispiirteitä. Yhtenä koordinointivaikutusten tyyppinä pidetään nyt myös rinnakkaista mukautuvaa käyttäytymistä. Alalle tuloa koskevaa kohtaa on yksinkertaistettu. Keskeisiä arvioitavia seikkoja ovat edelleen alalle tulon oikea-aikaisuus, todennäköisyys ja riittävyys, mutta esimerkiksi alalle tulon oikea-aikaisuuden osalta aiempi kahden vuoden kriteeri on nyt poistettu. Alalle tulon riittävyyden osalta uutena oletuksena on, että alalle tulon on vastattava laajuudeltaan ja voimakkuudeltaan kaupan osapuolta. Ostajavoimaa koskevassa uudessa luvussa käsitellään mm. suurten asiakkaiden mahdollisuutta vastustaa keskittymän markkinavoiman käyttöä. Vastustavina tekijöinä voidaan pitää esimerkiksi asiakkaiden mahdollisuutta ja kannusteita vertikaaliseen integraatioon, mahdollisuutta sponsoroida alalle tuloa taikka asiakkaiden mahdollisuutta heikentää käyttäytymisellään tai läsnäolollaan koordinointivaikutuksia. Kilpailevien ostajien välisiä yrityskauppoja koskevassa uudessa luvussa käsitellään mm. monopsonivoimaa ja hypoteettisen monopsonistin testiä. Ostajapuolen markkinavoimaa ei pidetä merkittävänä kilpailuongelmana, jos toimittajien tuotteille ja palveluille on olemassa lukuisia houkuttelevia myyntikanavia. Vähemmistöosuuden hankkimista koskevassa uudessa luvussa annetaan ohjeistusta kielteisten kilpailuvaikutusten arvioimisesta yrityskaupoissa, joissa kohteesta ei hankita määräysvaltaa, mutta joissa voi kuitenkin syntyä kielteisiä kilpailuvaikutuksia. Vaikutuksia arvioitaessa otetaan tällöin huomioon mm. se, vähentääkö yrityskauppa osapuolten kannusteita kilpailla tai lisääkö yrityskauppa osapuolten välisen koordinoinnin todennäköisyyttä tai luottamuksellisen tiedon vaihtamisen riskiä. Lopuksi Uudet horisontaaliset suuntaviivat selkeyttävät arviointimenettelyä ja lisäävät sen läpinäkyvyyttä. Suuntaviivoissa kuvataan analyyttisia tekniikoita ja tärkeimpiä evidenssityyppejä, joita kilpailuviranomaiset käyttävät arvioidessaan, vähentääkö horisontaalinen yrityskauppa olennaisesti kilpailua. Arviointi ei selvästikään perustu yksittäiseen metodologiaan, vaan kyse on kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta, jossa käytetään useita analyysivälineitä ja luotettavaa evidenssiä. USA:n uudet suuntaviivat ovat olleet mallina useissa muissa yrityskaupparegiimeissä julkaistuille suuntaviivoille. Mielenkiintoista onkin nähdä, millaisia vaikutuksia uudistuksella tulee olemaan EU:n piirissä. Esimerkiksi taloudellinen analyysi, jonka merkitys on jo nyt korostunut, korostunee USA:n esimerkin ansiosta entisestään. n Jaana Boëlius Horizontal Merger Guidelines, U.S. Department of Justice and the Federal Trade Commission, Issued August 19, 2010, löytyy osoitteesta os/2010/08/100819hmg.pdf Henkilöasioita Palkittuja Suomalainen Lakimiesyhdistys on nimennyt vuoden 2009 väittelijäksi Kilpailuviraston erikoistutkijan KTT, OTK Mika Oinosen. Viraston erikoistutkija OTM Minna Heikinsalmelle myönnettiin samassa yhteydessä Oivallisen oikeustieteen maisteritutkielman palkinto. Nimityksiä Avoinna olleisiin erikoistutkijan virkoihin on nimitetty viraston ma. erikoistutkijat Minna Heikinsalmi, Ville Terävä ja Heidi Zeus. Eroja Tutkimuspäällikkö Hannele Väisänen on irtisanoutunut viraston palveluksesta yksityissektorille siirtymisen vuoksi. Viraston palveluksesta ovat irtisanoutuneet myös pitkään virkavapaalla olleet erikoistutkijat Heli Korpipää ja Anu Mutanen. 11

12 Komission kilpailupääosasto selvitti sidosryhmiensä näkemyksiä EU:n komission kilpailupääosasto julkaisi marraskuussa tulokset sidosryhmätutkimuksesta, jonka kohderyhminä olivat toisaalta EU-maiden kansalaiset ja toisaalta osaston ammatillisten sidosryhmien kuten yritysten, asianajajien, elinkeinoelämä- ja kuluttajajärjestöjen sekä kansallisten ministeriöiden ja kilpailuviranomaisten edustajat. Tavallisia kansalaisia koskeneessa tutkimuksessa ilmeni, että eri EU-maissa ollaan pitkälti samaa mieltä kilpailupolitiikan päämääristä ja arvoista. Vaikka maiden välillä olikin vastauksissa eroja, eri maiden kansalaiset olivat pääsääntöisesti yhtä mieltä siitä, että kilpailu voi johtaa halvempiin hintoihin ja parempiin valikoimiin. Samaa mieltä oltiin myös siitä, että kilpailulainsäädännön tulee kieltää hinnoista sopiminen. Ylivoimaisesti eniten kilpailuongelmia koettiin olevan energiasektorilla; ala mainittiin ongelmallisena 44 prosentissa vastauksista. Muita usein mainittuja aloja olivat apteekkiala (25 %), telekommunikaatio (21 %), liikenne (19 %), finanssipalvelut (18 %) ja ruuan jakelu (16 %). Kilpailun puute näkyy kansalaisten mielestä useimmiten hinnoissa; laatunäkökulma oli vastauksissa esillä olennaisesti harvemmin. Esimerkiksi ruuan osalta laatua piti (kilpailu)ongelmana vain 9 % vastaajista, korkeat hinnat mainitsi sen sijaan 80 % vastaajista. Suomalaiset listan kärjessä Tietoisuus kilpailun hyödyistä ja kiinnostus kilpailupolitiikkaa kohtaan vaihtelee tutkimuksen mukaan maittain ja kansalaisryhmittäin. Suomalaisista ja saksalaisista yli 80 % muisti kuulleensa tai lukeneensa viimeisten 12 kuukauden aikana kilpailua koskevan uutisen, esimerkiksi Englannissa ja Ranskassa vastaava luku oli vain 55 %. Parhaiten kilpailun hyödyistä olivat perillä vuotiaat korkeakoulutetut miehet ja huonoimmin yli 54-vuotiaat kouluttamattomat naiset. Valtiontuet mainittiin tutkimuksessa useimmin aiheena, josta haluttaisiin tietää lisää. Seuraavaksi eniten mainintoja saivat kielletyt kartellisopimukset. Taloudellinen analyysi parantunut Ns. ammattilaisista useimmat pitivät komission kilpailuasioissa antamia ratkaisuja selkeinä ja ymmärrettävinä. Päätöksiä pidettiin myös ennustettavina ja niiden oikeudellisia ja taloudellisia perusteita luotettavina. Sakkojen ennustettavuus jakoi kuitenkin mielipiteitä: kansalliset kilpailuviranomaiset pitivät sakkotasoa ennustettavana, lakimiehet ja yritysjuristit eivät niinkään. Yleisesti koettiin, että kilpailupääosaston taloudelliset analyysitaidot ja taloudellisen analyysin soveltaminen ovat viime vuosina parantuneet. Positiivinen kehitys on ollut monien mielestä seurausta ns. pääekonomistitiimin perustamisesta. Myös osaston markkinatuntemusta kiitettiin yleisesti ja osaston katsottiin keskittyvän toimialoihin, joilla on merkitystä kansalaisille ja eurooppalaisille markkinoille. Kilpailupääosasto selvittää useimpien vastaajien mielestä tehokkaasti kilpailulain rikkomuksia, kiitos muun muassa leniency- eli sakkovapautusjärjestelmän. Toisaalta oltiin myös sitä mieltä, että komission toimintatapa on liian reaktiivinen ja liiankin riippuvainen leniency-järjestelmästä. Nykyistä sakkotasoa suurin osa vastaajista piti ennaltaehkäisevänä. Viestintä sidosryhmien kanssa jakoi mielipiteitä. Kilpailupääosasto sai toisaalta hyvää palautetta sääntöjen ja menettelytapojen avaamisesta, mutta monien mielestä esimerkiksi vastineiden laatimiseen annetaan liian vähän aikaa. Viestintäkanavien valintaa pidettiin oikeana ja nettisivut saivat kiitosta. Mielipiteet jakautuivat kuitenkin sen suhteen, onko kilpailupääosasto kyennyt edistämään kilpailukulttuuria vai ei. n Lähde: publications/reports/surveys_en.html