JOUTSENAAVAN, KOKONAAVAN, SILMÄ- VUOMAN, VIIANKIAAVAN JA TEURAVUOMAN SUOLINNUSTOSELVITYS Jukka Jokimäki ja Marja-Liisa Kaisanlahti-Jokimäki

Transkriptio

1 JOUTSENAAVAN, KOKONAAVAN, SILMÄ- VUOMAN, VIIANKIAAVAN JA TEURAVUOMAN SUOLINNUSTOSELVITYS 2004 Jukka Jokimäki ja Marja-Liisa Kaisanlahti-Jokimäki Arktinen keskus Lapin yliopisto 2004

2 1 SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto 2 2. Laskentamenetelmät Kesäatlasmenetelmä Vesilintujen parimäärälaskennat Vesilintujen poikuelaskennat Maalinnuston linjalaskennat Muut menetelmät 5 3. Tulokset Kesäatlaskoeruutujen tulokset Vesilintujen parimäärälaskennat ja poikuelaskennat Linjalaskentatulokset 9 4. Tulosten tarkastelu Tutkimussoiden linnustojen vertailu Vuoden 2004 tulosten vertailu aikaisempiin tutkimuksiin Yhteenveto ja suositukset 15 Kiitokset 17 Kirjallisuus 17 Liitteet 19

3 2 1. Johdanto Lapin liiton ja Lapin ympäristökeskuksen toimeksiannosta tehtiin kesällä 2004 suolinnustoselvitys neljällä Lapin läänissä sijaitsevalla suolla. Sallan kunnassa sijaitseva Joutsenaapa-Kaita-aapa on hehtaarin kokoinen Natura 2000-suoalue. Myös Sodankylän Viiankiaapa (6595 ha) on Natura 2000-alue. Kokonaapa (825 ha) sijaitsee Pelkosenniemen kunnan alueella ja on myös mukana viimeisessä Suomen Natura 2000-ehdotuksessa. Rovaniemen maalaiskunnassa sijaitseva Silmävuoma on tutkimussoista kooltaan pienin (100 ha). Edellä mainittujen laskenta-aineistojen lisäksi Metsäntutkimuslaitoksen Kolarin tutkimusasema luovutti käyttöömme Kolarin Teuravuoma-Kivijärvenvuoman (5788 ha) Natura-alueen laskentatulokset kesältä Tutkimuksen tavoitteena oli vertailukelpoisen tieteellisen aineiston hankkiminen Keski-Lapin suoalueiden linnustosta. Laskentatulokset on saatu käyttäen menetelmiä, jotka mahdollistavat aineistojen vertailun vuonna 2004 koottujen tulosten välillä sekä soveltuvin osin Pessan ym. (1995), Jokimäen ja Kaisanlahti-Jokimäen (julkaisematon,2000) sekä Huhdan ja Laineen (2002) esittämien tulosten välillä. Tutkimuksessa käsitellään pääasiassa suolintuaineistoja; Viiankiaavalla laskettiin kuitenkin suolinnuston lisäksi maalinnut kahdelta linjalaskentareitiltä, samoin Joutsenaavalla yhdeltä linjalaskentareitiltä. Suolinnut määriteltiin vuoden 2004 aineistossa Jokimäki ja Kaisanlahti- Jokimäen (julkaisematon, 2000) mukaisesti. Tutkimussoiden sijainti on esitetty liitteessä 1. Joutsenaavan tutkimusruutu ja linjalaskentareitti esitetään liitteessä 2. Kokonaavan tutkimusruudun sijainti esitetään liitteessä 3 ja vesilintujen pistelaskentapaikat liitteessä 4. Silmävuoman ja Liittovuoman linnustokartoitusalueet näkyvät liitteessä 5. Viiankiaavan tutkimusruudun, linjalaskentareittien sekä vesilintujen laskentapisteiden sijainti esitetään liitteessä 6. Teuravuoma-Kivijärvenvuoman tutkimusruudun sijainti näkyy liitteessä 7.

4 3 2. Laskentamenetelmät 2.1. Kesäatlasmenetelmä Soiden pesimälinnusto kartoitettiin kesäatlasmenetelmällä (ks. Kullekin tutkimussuolle rajattiin 1 km x 1 km kokoinen ruutu linnustollisesti edustavalle alueelle. Silmävuoman tutkimusruudun koko oli suon pienen pinta-alan vuoksi 50 ha. Tämä on huomattava kaikessa jatkotarkastelussa Silmävuoman kohdalla. Tutkimusruudun pesimälinnusto kartoitettiin kauttaaltaan yhteensä kolmen eri käyntikerran aikana. Kokonaavan käynnit ajoittuivat: (1.laskentakerta), (2. laskentakerta) ja (3. laskentakerta). Silmävuomalla käytiin vastaavasti , ja Viiankiaavan pesimälinnusto kartoitettiin , ja Joutsenaavan alueella sijaitsevan Renttimäaavan laskennat tehtiin vastaavasti , ja Kolarin Teuravuoman tässä raportissa käytetyt kartoituslaskennat tehtiin , ja Lisäksi kartoitettiin kertalaskennalla Rovaniemen maalaiskunnassa sijaitsevan Liittovuoman suolinnusto 1 km x 1 km kokoiselta koealalta. Liittovuoman tulokset esitetään taulukoissa, mutta niitä ei käsitellä tässä raportissa. Laskentakerran aikana 1 km²:n kokoinen koeruutu käveltiin mutkitellen, koko pinta-ala kattaen läpi ja kävellessä merkittiin käyntikartalle kaikki havaitut lintuyksilöt lajeittain. Havaitun linnun kohdalla eroteltiin karttasymbolein laulavat, varoittelevat, muutoin ääntelevät, nähdyt yksilöt, ylilentävät yksilöt, pesät, maastopoikueet sekä ruokailuparvet. Lintukartoituksia tehtiin hyvällä laskentasäällä klo Tutkimusruudulla viivyttiin keskimäärin 2 tuntia. Pesimälinnuston maastokartoitusten jälkeen havainnot siirrettiin käyntikartoista lajikartoille. Kolmen käyntikerran kartoituksessa linnun reviirillä tuli olla vähintään yksi pesintään tai sen yritykseen liittyvä havainto (laulava tai varoitteleva lintu, asuttu pesä tms.), jotta pari tulkittiin pesiväksi. Reviirin tuli olla myös erotettavissa muista saman lajin lähireviireistä (ks. Reviiritulkintoihin perustuen koottiin tutkimussoilla tavatuista linnuista lajiluettelo, jossa on esitetty lajikohtaiset parimäärät neljällä suolla (Taulukko 1). Koealojen sijainti on esitetty liitekartoissa.

5 Vesilintujen parimäärälaskennat Vesilintujen parimäärät laskettiin tutkimussoilla tai alueen välittömässä läheisyydessä sijaitsevilta järviltä ja lammilta. Kartoitetut alueet olivat suhteellisen helposti saavutettavissa, ajanpuutteen vuoksi etäisimmät vesialueet jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle. Kokonaavan alueelta laskettiin vesilintujen parimäärät neljältä lammelta ja järveltä: Kokonjärvi, Säynäjäjärvi, Iso Aapalampi ja Neulikkolampi. Viiankiaavalla vesilinnut laskettiin kahdelta lammelta/järveltä: Kokkolampi ja Viiankijärvi. Kahdella muulla tutkimussuolla lampi- ja järvilaskentoja ei tehty. Vesilinnut laskettiin Suomen linnustonseurannan (Koskimies ja Väisänen 1988) ohjeiden mukaisesti. Jokaisella laskentakohteella käytiin huonoista sääoloista johtuen vain kerran. Kokonaavan Säynäjäjärvellä, Neulikkolammella ja Isolla Aapalammella käytiin sekä Kokonjärvellä Viiankiaavan Kokkolammella ja Viiankijärvellä käytiin Koko tutkittava vesialue tähystettiin kiikaria ja kaukoputkea käyttäen ja kaikki havaitut yksilöt laskettiin. Vesilintujen laskentapisteet on esitetty liitekartoissa. Vesilintujen parimäärät tulkittiin Linnustonseurannan havainnointiohjeiden (Koskimies ja Väisänen 1988) mukaisesti. Vesilintulaskennat tehtiin hyvällä laskentasäällä klo välisenä aikana. Teuravuoman Saarijärven vesilinnut laskettiin koealaruudulla käyntien yhteydessä 9 käyntikerran aikana, joten Saarijärven laskentatulokset eivät ole vertailukelpoisia muiden tutkimuksessa mukana olevien vesistöjen kanssa Vesilintujen poikuelaskennat Vesilintujen poikuelaskennat tehtiin Kokonaavan ja Viiankiaavan vesistöissä, samoilla kohteilla kuin vesilintulaskennatkin. Kokonaavalla laskenta tehtiin ja Viiankiaavalla Kaikki havaitut vesilintupoikueet ja muut vesilinnut kirjattiin ylös. Laskennat tehtiin hyvissä laskentasääolosuhteissa klo (Koskimies ja Väisänen 1988). Teuravuoman Saarijärvellä ei tehty poikuelaskentaa Maalinnuston linjalaskennat Arvioimme pesivän maalinnuston parimääriä linjalaskentamenetelmällä (Koskimies ja Väisänen 1988). Linjalaskennassa edetään hidasta kävelyvauhtia ja linnut kirjataan ylös havainnoitsijan

6 5 edestä ja sivuilta. Havainnot kirjataan erikseen 50 metriä leveältä pääsaralta, jonka keskellä havainnoitsija kulkee, sekä pääsaran ulkopuoliselta apusaralta. Pääsarka ja apusarka muodostavat yhdessä tutkimussaran. Sodankylän Viiankiaavalla tehtiin kaksi linjalaskentaa: kello luontopolun parkkipaikka-kokkolampi-lintutorni (3,5 km) ja kello Pieska-Viiankijärvi-Särkikoskenmaa-lintutorni (3,1 km). Sallan Joutsenaavalla tehtiin yksi linjalaskenta kello Renttimäaavan kohdalta luonnonsuojelualueen rajalta länteen päin kohti Joutsenojaa (0,9 km). Viiankiaavan linjalaskentareitit kulkivat luontopolkuja pitkin, osin metsäsaarekkeissa. Renttimäaavan linja kulki nevalla, jota reunusti sekametsäsaareke. Linjojen sijainnit on esitetty liitekartoissa. Lajikohtaiset tiheydet (paria/km²) laskettiin Järvisen ja Väisäsen (1983) antamien ohjeiden mukaisesti käyttäen lintulajikohtaisia kuuluvuuskertoimia. Tiheys laskettiin seuraavan kaavan mukaisesti: (lajin tutkimussarkahavaintojen määrä/laskentalinjan pituus [km]) x lajikohtainen kuuluvuuskerroin. Kuuluvuuskertoimet poimittiin Järvisen ja Väisäsen (1983) julkaisusta käyttäen Pohjois-Suomen arvoja Muut menetelmät Pesimäaikaisen linnuston suojelupistearvo (SPA) laskettiin Väisäsen (1996) ja Mikkola-Roosin (1996) ohjeiden mukaisesti käyttäen kaavaa: SPA = S tot (SA x M 0,7 ), missä SA = lajin suojeluarvo ja M = lajin parimäärä. Lajin suojeluarvo lasketaan seuraavasti: SA = H x U/K, missä H = lajin uusiintumiskyvyttömyyden indeksi, U = lajin uhanalaisuuden indeksi ja K = Suomen kannan koon indeksi. Lisäksi laskimme pesimäaikaisen linnuston suojelupistearvon eri soille käyttäen ainoastaan lintudirektiivilajeja. Tässä raportissa ei esitetä suojelullisista syistä johtuen yksittäisten, erittäin uhanalaisten ja vaarantuneiden lintulajien esiintymispaikkoja (Rassi 2000).

7 6 3. Tulokset 3.1. Kesäatlaskoeruutujen tulokset Vuoden 2004 kartoituskoealoilla pesi kaikkiaan 29 suolintulajia. Eniten lajeja pesi Silmävuoman koealalla (18 lajia). Viiankiaavalla pesi 15 lajia, Teuravuomalla 13 lajia ja Joutsenaavaalla sekä Kokonaavalla kummallakin 12 lajia. Suolintujen kokonaisparimäärä oli suurin Kokonaavalla (47 paria) ja pienin Joutsenaavaalla (40 paria). Viiankiaavan ja Teuravuoman koealalla pesi 45 suolintuparia ja Silmävuomalla 42 paria. Tutkimussoiden runsaimmat lintulajit vuonna 2004 olivat: niittykirvinen, keltavästäräkki, liro ja taivaanvuohi (Taulukko 1). Näiden lajien lisäksi jokaisella tutkimussuolla tavattiin joutsen (tosin Silmävuoman pesintä epäonnistui ja Teuravuomalla pesintää ei yritetty) ja kurki (Silmävuomalla ja Teuravuomalla vain ruokailevana). Kuovi puuttui ainoastaan Teuravuomalta. Lintudirektiivilajeja tavattiin tutkimuskoealoilla 4-6, parimäärän vaihdellessa 8-15 (Taulukot 1 ja 2). Uhanalaisia lintulajeja tavattiin Silmävuomalla ja Teuravuomalla yksi (1 pari), Viiankiaavalla kaksi (7 paria), Joutsenaavalla kolme (5 paria) sekä Kokonaavalla kolme (6 paria). Suomen erityisvastuulajeja tavattiin Kokonaavalla kolme (8 paria), Silmävuomalla kolme (3 paria), Joutsenaavalla neljä (9 paria), Viiankiaavalla viisi (13 paria) ja Teuravuomalla yksi (1 pari). Indikaattorilajeja tavattiin Silmävuomalla kuusi (6 paria) ja Teuravuomalla neljä (5 paria). Joutsenaavalla indikaattorilajeja havaittiin seitsemän (12 paria), Kokonaavalla seitsemän (12 paria) sekä Viiankiaavalla kahdeksan (16 paria) (Taulukot 1 ja 2). Suoalueista korkein pesimäaikaisen linnuston suojelupistearvo oli Viiankiaavalla (53,2) ja pienin Silmävuomalla (23,6). Teuravuoman suojelupistearvo oli 24,7, Joutsenaavan 35,7 ja Kokonaavan 42,7. Laskettaessa suojelupistearvot käyttäen ainoastaan lintudirektiivilajeja, tuli suurin suojelupistearvo Viiankiaavalle (34,8) ja pienin Silmävuomalle (11,1).

8 7 Taulukko 1. Suolintulajien parimäärät sekä soiden linnuston suojelupistearvot Joutsenaavalla, Kokonaavalla, Silmävuomalla, Viiankiaavalla, Teuravuomalla ja Liittovuomalla vuonna Lintudirektiivin liitteessä I mainitut lajit on alleviivattu. Lajinimen jälkeen oleva kirjanyhdistelmä ilmentää Suomessa Silmälläpidettävää lintulajia (NT = Silmälläpidettävä (Rassi 2000)). + :lla on merkitty Suomen erityisvastuulajit (Leivo 1996a,b). Kursiivilla merkityt lajit ovat indikaattorilajeja Suomessa (Leivo 1996b). Taulukossa # tarkoittaa, että laji havaittiin mutta se ei pesinyt koealalla. Laji Joutsenaapa Kokonaapa Silmävuoma Viiankiaapa Teura- Liittovuoma vuoma* Koealan koko 1 km² 1 km² 50 ha 1 km² 1 km² 1 km² Joutsen # 1 Metsähanhi NT+ 1 # # # Tavi 1 2 Sinisorsa 1 1 Tukkasotka 2 2 Uivelo+ 1 1 Riekko Kurki+ 3 3 # 4 # Kapustarinta Töyhtöhyyppä 1 Jänkäsirriäinen NT Suokukko NT Jänkäkurppa 1 Taivaanvuohi Pikkukuovi 4 Kuovi Mustaviklo+ 1 2 Valkoviklo Liro Vesipääsky 1 2 Kalalokki 2 Harmaalokki Kalatiira 6 Kiuru 1 Niittykirvinen Keltavästäräkki Pajusirkku 1 Lajimäärä Parimäärä Suojelupistearvo 35,7 42,7 23,6 53,2 24,7 19,9 Direktiivilajeihin 20,6 32,1 11,1 34,8 18,9 9,1 perustuva suojelupistearvo *) Parimäärät perustuvat yhden käyntikerran kartoitukseen. Pesimättömiä joutsenia, hanhia ja kurkia nähtiin pääosalla tutkimussoita Suurimmat havaitut kerääntymät lajeittain olivat: joutsen: 16 Teuravuoma, 7 Kokonaapa, 6 Joutsenaapa; kurki: 36 Viiankiaapa, 25 Kokonaapa, 15 Joutsenaapa, 8 Teuravuoma, 6 Silmävuoma ja metsähanhi: 29 Joutsenaapa, 6 Kokonaapa, 5 Teuravuoma. Teuravuomalla havaittiin lisäksi saalisteleva tunturikihu.

9 8 Taulukko 2. Soilla pesivien lintudirektiivilajien, uhanalaisten lintulajien, Suomen eritysvastuulajien sekä indikaattorilajien lajimäärät ja parimäärät Joutsenaavalla, Kokonaavalla, Silmävuomalla, Viiankiaavalla, Teuravuomalla ja Liittovuomalla vuonna Ryhmä Joutsen- Kokon- Silmä- Viianki- Teura- Liittoaapa aapa vuoma aapa vuoma vuoma* Lintudirektiivilajit lajimäärä parimäärä Uhanalaiset lajit lajimäärä parimäärä Erityisvastuulajit lajimäärä parimäärä Indikaattorilajit lajimäärä parimäärä *) Laji- ja parimäärät perustuvat yhden käyntikerran kartoitukseen Vesilintujen parimäärälaskennat ja poikuelaskennat Vesilintulaskennoissa tavattiin kaikkiaan 10 vesilintulajia (Taulukko 3). Viiankiaavan Kokkolammella pesi viisi lajia ja Viiankijärvellä neljä lajia. Kokonaavan alueen Kokonjärvellä pesi kolme lajia, Neulikkolammella 6 lajia, Iso Aapalammella yksi laji ja Säynäjäjärvellä 6 lajia. Tavi pesi kaikilla muilla järvillä paitsi Iso Aapalammella. Kuikkia pesi Viiankijärvellä, Kokonjärvellä, Iso Aapalammella ja Säynäjäjärvellä. Telkkiä, joutsenia ja tukkasotkia pesi kolmella kohteella, uiveloita ja pilkkasiipiä kahdella kohteella, muut lajit esiintyivät vain yhdellä kohteella (Taulukko 3). Teuravuoman Saarijärvellä pesi kesällä 2004 kaksi paria tukkasotkia ja taveja sekä yksi pari sinisorsia, telkkiä ja uiveloita.

10 9 Taulukko 3. Vesilintujen parimäärät tutkimusjärvillä ja lammilla vuonna Kokko- Viianki- Kokon- Neulikko- Iso Säynäjälampi järvi järvi lampi Aapa- järvi lampi Kuikka Joutsen Haapana Tavi Sinisorsa Tukkasotka Telkkä Uivelo Isokoskelo Pareja yht Vesilintujen poikuelaskennoissa tavattiin Viiankijärvellä kuikkaemo kahden poikasen kera. Säynäjäjärvellä tavattiin kaksi telkkäpoikuetta, toisessa oli kaksi ja toisessa kolme poikasta. Lisäksi Säynäjäjärvellä havaittiin tukkasotkaemo kolmen poikasen kera ja sinisorsaemo seitsemän poikasen kera. Kokonjärvellä havaittiin laskennoissa joutsenpari kahden poikasen kanssa oli Säynäjäjärvellä 225 tukkasotkaa ja 38 telkkää Linjalaskentatulokset Viiankiaavan I reitin runsaslukuisimmat lintulajit olivat: pajulintu, keltavästäräkki, liro, niittykirvinen, punakylkirastas, urpiainen, järripeippo, räkättirastas ja taivaanvuohi (Taulukko 4). Viiankijärven II reitin runsaimmat lajit olivat: pajulintu, pajusirkku, punakylkirastas, keltavästäräkki, järripeippo, harmaasieppo, liro ja taivaanvuohi.

11 10 Taulukko 4. Linjalaskentojen tulokset Viiankiaavalla vuonna Laskenta: , Sodankylä I, Viiankiaavan luontopolku, parkkipaikka-kokkolampi-lintutorni, 3,5 km. Pääsarka Apusarka Tutkimussarka p/km² Pajulintu ,4 Keltavästäräkki ,2 Liro ,4 Niittykirvinen ,8 Punakylkirastas ,2 Urpiainen ,2 Järripeippo ,6 Räkättirastas ,3 Taivaanvuohi ,9 Pajusirkku ,8 Tilhi ,7 Kirjosieppo ,5 Harmaasieppo ,5 Käki ,0 Peippo ,0 Leppälintu ,9 Metsäkirvinen ,9 Kuovi ,5 Laulurastas ,5 Valkoviklo ,4 Pikkukäpylintu ,4 Varis ,3 Kurki ,3 Joutsen 0 2 2? Laskenta: , Sodankylä II, Viiankiaapa, Pieska- Viiankijärvi-Särkikoskenmaa-lintutorni, 3,1 km. Pääsarka Apusarka Tutkimussarka p/km² Pajulintu ,2 Pajusirkku ,9 Punakylkirastas ,8 Keltavästäräkki ,0 Järripeippo ,6 Harmaasieppo ,3 Liro ,1 Taivaanvuohi ,9 Suokukko ,5 Käki ,0 Urpiainen ,7 Hömötiainen ,6 Laulurastas ,8 Niittykirvinen ,7 Käpytikka ,6 Mustaviklo ,5 Räkättirastas ,5 Jänkäsirriäinen ,4 Peippo ,1 Tilhi ,0 Leppälintu ,0 Metsäkirvinen ,0 Vihervarpunen ,7 Varis ,4 Pikkukäpylintu ,4

12 11 Joutsenaavan linjalaskentareitin runsaimmat lajit olivat: keltavästäräkki, pajulintu, järripeippo ja punakylkirastas (Taulukko 5). Taulukko 5. Linjalaskentojen tulokset Joutsenaapa-Renttimäaapa-alueella vuonna Laskenta , Salla, Joutsenaapa-Renttimäaapa, luonnonsuojelualueen rajalta 0,9 km Joutsenojan suuntaan. Pääsarka Apusarka Tutkimussarka p/km² Keltavästäräkki ,8 Pajulintu ,3 Järripeippo ,4 Punakylkirastas ,1 Riekko ,6 Harmaasieppo ,5 Leppälintu ,8 Käpytikka ,6 Jänkäsirriäinen ,7 Tilhi ,5 Metsäkirvinen ,4 Käki ,8 Korppi ,6 Joutsen 0 1 1?

13 12 4. Tulosten tarkastelu 4.1. Tutkimussoiden linnustojen vertailu Kartoituslaskentojen mukaan Rovaniemen maalaiskunnan Silmävuomalla pesi enemmän lintulajeja kuin muilla vuoden 2004 tutkimussoilla; kokonaisparimäärissä ei kuitenkaan havaittu eroja. Silmävuoman keskiosassa on runsaasti avovesialueita, minkä vuoksi alueella tavattiin sekä vesilintu- että lokkilintulajeja. Lokkeja ja tiiroja ei pesinyt muilla kartoituskoealoilla. Myös Teuravuoman koeruudulla oli pieni avovesialue, Saarilampi, joka peitti noin 6 % koealan pinta-alasta. Teuravuoman tutkimusruudulla tavattiin niinikään vesilintuja. Lintudirektiivilajien lajimäärän ja parimäärän suhteen tutkimussuot eivät eronneet toisistaan. Lintudirektiivilajiston koostumuksessa havaittiin sen sijaan eroja tutkimussoiden välillä. Joutsenia, kurkia ja liroja tavattiin jokaisella tutkimussuolla, tosin joutsen ja kurki eivät pesineet Teuravuoman ja Silmävuoman tutkimusruuduilla. Suokukkoja pesi kaikilla muilla soilla paitsi Viiankiaavalla ja Teuravuomalla. Uivelo pesi Viiankiaavalla ja Teuravuomalla, kapustarinta puolestaan pesi vain Kokonaavalla ja Silmävuomalla. Vesipääsky tavattiin pesivänä Silmävuomalla ja Teuravuomalla. Kalatiira pesi ainoastaan Silmävuomalla. Joutsenta, metsähanhea, uiveloa, riekkoa, kurkea, kapustarintaa, jänkäsirriäistä, suokukkoa, jänkäkurppaa ja vesipääskyä voidaan pitää arvokkaiden lintusoiden indikaattorilajeina. Näiden lajien lajimäärät ja yhteisparimäärät olivat selvästi korkeammat Viiankiaavalla (7 lajia; 15 paria), Kokoaavalla (6 lajia; 11 paria) ja Joutsenaavalla (6 lajia; 11 paria) kuin Silmävuomalla (5 lajia; 5 paria) tai Teuravuomalla (3 lajia; 4 paria). Uhanalaisten lajien kokonaisparimäärä ja Suomen erityisvastuulajien kokonaisparimäärä oli alhaisin Silmävuomalla ja Teuravuomalla. Tässä yhteydessä on huomioitava, että Teuravuoman koeruutu ei sijainnut arvokkaimmalla lintualueella (P. Sirkiä, kirj. tiedonanto). Suojelupistearvolla mitattuna arvokkain suolinnusto oli Viiankiaavalla. Viiakiaavan, kuten myös Lisäksi Viiankiaavalla pesi peräti neljä kurkiparia ja kuusi jänkäsirriäisparia. Säynäjäjärvi on myös tärkeä vesilintujen sulkasatoalue. Säynäjäjärvi oli tässä tutkimuksessa mukana olleista järvistä linnustollisesti selvästi paras järvi. Säynäjäjärven linnustollinen arvo on huomattu myös muissa tutkimuksissa (esim. Huhta ja Laine 2002). Suojelupistearvolla mitattuna Säynäjäjärvi onkin listattu Lapin läänin toiseksi parhaaksi lintuvedeksi (Räinä ym. 2000).

14 Vuoden 2004 tulosten vertailu aikaisempiin tutkimuksiin Vuonna 2004 kerättyjä tuloksia voidaan vertailla Huhdan ja Laineen (2002) sekä Jokimäen ja Kaisanlahti-Jokimäen (julkaisematon, 2000) Keski-Lapin lintusoilta keräämiin tuloksiin. Huhdan ja Laineen aineistosta käytimme vertailussa Pelkosenniemen Kairanaavan, Kilpiaavan ja Kokonaavan 1 km²:n kokoisilta koeruuduilta kesäatlasmenetelmällä kerättyjä laskentatuloksia. Jokimäen ja Kaisanlahti-Jokimäen aineistosta käytimme vertailussa ainoastaan suoalueita, joilla oli tehty lintukartoituksia hehtaarin koealoilta (Kemijärven Tynnyriaapa [laskenta-ala 113 ha], Pelkosenniemen Lämsänaapa [125 ha], Sakkalanaapa [150 ha] ja Sokanaapa [150 ha]). Jokimäen ja Kaisanlahti-Jokimäen (2000, julkaisematon) tulokset perustuivat yhden käyntikerran kartoitukseen, joten ko. tulokset eivät ole suoraan vertailukelpoisia vuoden 2004 tuloksiin. Jokimäen ja Kaisanlahti-Jokimäen (2000, julkaisematon) yhden käyntikerran tulokset ovat aliarvioita verrattuna kolmen käyntikerran tuloksiin. Tässä tutkimuksessa mukana olleiden tutkimussoiden lajimäärät ja etenkin parimäärät (12-18 lajia; paria) 1 km²:n koealoilla olivat alhaisemmat kuin Pelkosenniemen Kairanaavalla (20,5 lajia; 172 paria) tai Kilpiaavalla (18,3 lajia; 106 paria; Huhta ja Laine 2002). Sama suuntaus on havaittavissa myös lintudirektiivilajien, uhanalaisten lajien, Suomen erityisvastuulajien ja indikaattorilajien kohdalla. Huhdan ja Laineen (2002) Kokonaavan koeruudun lajimäärä ja parimäärät (18 lajia; 72 paria) olivat suuremmat kuin tämän tutkimuksen Kokonaavan vastaavat luvut (12 lajia; 47 paria). Ilmeisesti kesän 2004 koeala ei sijainnut aivan Kokonaavan parhailla lintualueilla. Eri vuosina voidaan myös samoilta soilta saada erilaisia laskentatuloksia, etenkin jos muuttoaikainen sää toukokuussa vaihtelee tutkimusvuosien välillä (Väisänen 1965, Väisänen ja Järvinen 1977). Tarkasteltaessa kohteiden pesimäaikaisen linnuston suojelupistearvoja, ainoastaan Viiankiaavan (53,2) suojelupistearvo on lähellä Kairanaavan (74,1) ja Kilpiaavan (62,9) arvoa. Tässä tutkimuksessa saatiin Kokonaavan tutkimusruudun linnuston suojelupistearvoksi 42,7, kun se Huhdan ja Laineen (2002) koeruudulla oli 55,1. Lintudirektiivilajeihin perustuvassa kohteiden suojelupistearvovertailussa tulokset olivat saman suuntaiset kuin laskettaessa suojelupistearvot käyttäen kaikkia suolintulajeja.

15 14 Taulukko 6. Vertailukelpoisilla menetelmillä laskettujen soiden suojelupistearvoja. Suo Suojelu- Direktiivilajien Lähde pistearvo suojelupistearvo Sakkalanaapa 95,5 53,9 Jokimäki & Kaisanlahti-Jokimäki 2000 Kairanaapa 92,1 53,0 Huhta & Laine 2002 Kilpiaapa 83,5 42,4 Huhta & Laine 2002 Sokanaapa 75,9 42,8 Jokimäki & Kaisanlahti-Jokimäki 2000 Tynnyriaapa 60,1 35,5 Jokimäki & Kaisanlahti-Jokimäki 2000 Lämsänaapa 54,7 31,2 Jokimäki & Kaisanlahti-Jokimäki 2000 Viiankiaapa 53,2 34,8 Tämä tutkimus Kokonaapa 42,7 32,1 Tämä tutkimus Joutsenaapa 35,7 20,6 Tämä tutkimus Teuravuoma 24,7 18,9 Tämä tutkimus Silmävuoma* 23,6 11,1 Tämä tutkimus *) Suo ei sijaitse Natura-alueella. Tämän tutkimuksen kartoituskoealoilla ei havaittu lainkaan jouhisorsaa, tylliä, kalalokkia, merilokkia, lapintiiraa, pensastaskua ja isolepinkäistä, jotka havaittiin Huhdan ja Laineen (2002) Kairanaavan ja Kilpiaavan koealoilla. Kesän 2004 tutkimuksen koealoilla oli myös vähemmän liroja, vesipääskyjä, niittykirvisiä ja keltavästäräkkejä kuin Kairanaavalla ja Kilpiaavalla vuonna Pelkosenniemen Sakkalanaavalla (26 lajia) ja Sokanaavalla (20 lajia; Jokimäki ja Kaisanlahti- Jokimäki, julkaisematon, 2000) tavattiin enemmän suolintulajeja kuin tämän tutkimuksen tutkimussoilla. Myös suojelupistearvot Sakkalanaavalla (95,5) ja Sokanaavalla (75,9) olivat korkeammat kuin tässä tutkimuksessa mukana olleilla soilla. Sokanaavan suojelupistearvo oli 75,9. Kemijärven Tynnyriaavan lajimäärä (19) ja suojelupistearvo (60,1; Jokimäki ja Kaisanlahti- Jokimäki, julkaisematon 2000) olivat samansuuntaisia kuin Viiankiaavalla kesällä Pelkosenniemen Lämsänaavan suolintujen lajimäärä (12, Jokimäki ja Kaisanlahti-Jokimäki julkaisematon, 2000) oli sama kuin Joutsenaavan ja Kokonaavan lajimäärä vuonna Lämsänaavan suojelupistearvo (54,7) oli hieman Kokonaavan (tämä tutkimus 42,7; mutta 55,1 Huhdan ja Laineen (2002) tutkimuksessa) arvoa suurempi. Verrattuna Jokimäen ja Kaisanlahti-Jokimäen (julkaisematon, 2000) tutkimussoihin, tämän tutkimuksen soilla havaittiin vähemmän vesilintuja ja suokukkoja. Tämän tutkimuksen, Huhdan ja Laineen (2002) sekä Jokimäen ja Kaisanlahti-Jokimäen (julkaisematon, 2000) tutkimustulosten avulla voidaan vertailukelpoisilla menetelmillä kartoitetut Lapin läänin tutkimussuot asettaa linnustolliseen arvojärjestykseen. Kohteiden sijainti listalla määräytyy suojelupistearvon perusteella (ks. Taulukko 6). Parhaimpia lintusoita olivat Sakkalanaapa, Kairanaapa ja Kilpiaapa. Hyviksi lintusoiksi voidaan nimetä myös Sokanaapa, Tynnyriaapa, Lämsäanaapa, Viiankiaapa ja Kokonaapa. Joutsenaavan, Teuravuoman ja Silmävuoman saamat suoje-

16 15 lupistearvot ovat edellä mainittuja kohteita pienempiä. Silmävuoman suojelupistearvon pienuus selittyy osaksi suon tutkimusruudun pienemmällä pinta-alalla Yhteenveto ja suositukset Kesän 2004 tutkimuksessa vertailukelpoisilla menetelmillä kartoitetut lintusuot eivät eronneet toisistaan suolintulajien lajimäärän ja kokonaisparimäärän suhteen. Sen sijaan lintulajiston koostumuksessa havaittiin eroja. Linnustollisesti arvokkaimmat tutkimusruudut sijaitsivat Viiankiaavalla, Kokonaavalla ja Joutsenaavalla. Oletettavasti myös Teuravuoma on arvokas lintusuo, mutta kesän 2004 tutkimuskoeala ei sijoittunut alueen parhaimmille lintupaikoille. Tämä raportti tukee Jokimäen ja Kaisanlahti-Jokimäen (julkaisematon, 2000) tutkimustuloksia, joiden mukaan erityisesti vetiset suot ovat arvokkaita lintusoita. Jokimäen ja Kaisanlahti-Jokimäen (julkaisematon, 2000) tulosten mukaan lampien osuus suon pinta-alasta vaikutti positiivisesti suolinnuston monimuotoisuuteen, suolinnuston lajimäärään, direktiivilajien määrään, Suomen erityisvastuulajien määrään, esiintymisessään yhteen biomiin rajoittuneiden lajien määrään ja uhanalaisten suolintulajien parimääriin. Toinen tärkeä tekijä Jokimäen ja Kaisanlahti-Jokimäen (julkaisematon, 2000) tutkimuksen mukaan oli suon kokonaispinta-ala. Laajalle suolle mahtuu monenlaisia elinympäristöjä ja enemmän lintupareja kuin pienikokoiselle suolle. Näin ollen pinta-alaltaan suurella suolla on yleensä myös enemmän lintulajeja kuin pienikokoisella suolla. Lisäksi on huomioitava, että soilla pesivien lintujen lajimäärä ja monimuotoisuus ovat suurempia pohjoisessa kuin etelässä (Järvinen ja Sammalisto 1976, Järvinen ja Väisänen 1978, Järvinen ym. 1987, Jokimäki ja Kaisanlahti- Jokimäki, julkaisematon, 2000). Parhaita lintusoita Suomessa ovat Lapissa sijaitsevat laajat ja vetiset rimpinevat (ks. myös Huhta ja Laine 2002). Linnut käyttävät soita pesimäalueinaan, muuttoaikaisina levähdysalueina, kesäisinä ruokailualueina sekä sulkasatoalueina. Soiden muuttoaikaisesta merkityksestä linnuille on kuitenkin olemassa erittäin vähän tietoa; myös soiden merkitys sulkasatoalueena tai ruokailualueena tunnetaan huonosti. Mikäli soiden arvottamiseen käytetään vain pesimäaikaisia tietoja, voidaan saada väärä kuva soiden linnustollisesta arvosta. Suoalue voi olla keväisen tulvan seurauksena tärkeä muuttolintujen levähdys- tai ruokailualue, mutta sama alue ei välttämättä tulvan jälkeen enää olekaan hyvä pesimäalue. Lisäksi etenkin vesilinnuille tärkeät sulkasatoalueet ovat usein eri alueita kuin niiden pesimäalueet. Lintusoita arvotettaessa tulisikin huomioida sekä pesimäaikainen suojeluarvo, muutonaikainen linnustoarvo, sulkasadonaikainen arvo sekä alueen merkitys pesimäaikaisena ruokailualueena. Mikkola-Roos (1996a) on esittänyt edellä mainitun nelitasoisen arvioinnin soveltamista kosteikkojen linnustollisen arvon määrittämisessä. Menetelmä voisi soveltua myös suolinnuston arvon määrittämiseen.

17 16 Pohjoisilla lintusoilla on linnustonsuojelullisen arvon lisäksi myös matkailullista arvoa lintulajiston monipuolisuuden ja erikoislaatuisuuden vuoksi. Soiden riistantuotannollisen arvon vesilintujen metsästäjät ovat tienneet jo kauan. Tutkimuksessa mukana olleista alueista Viiankiaavalle ja Teuravuoma-Kivijärvenvuomalle oli rakennettu palveluvarustusta, luontopolkuja, laavuja ja lintutorneja. Hyvä alueiden käytön ja hoidon suunnittelu palvelee sekä luonnonsuojelua että alueen käyttäjiä. Luontopolut ja pitkospuut ohjaavat kävijät halutuille alueille. Luontopolkujen reitit sekä lintutornien ja laavujen paikat voidaan tarvittaessa sijoittaa siten, että arvokkaimmat alueet jäävät rauhaan. Tämä edellyttää perustietoa alueen luonnosta ennen rakentamista. Tutkimustietoa siitä, miten retkeilyrakenteet vaikuttavat alueen luontoon tarvitaan lisää. Oletettavasti nykyiset kävijämäärät eivät vielä vaikuta haitallisesti kovinkaan moneen suolintulajiin. Suurista kävijämääristä voisivat mahdollisesti kärsiä esim. muuttohaukka, metsähanhi, joutsen ja kurki. Varsin monelle Lapin lintusuolle on rakennettu palveluvarustusta. Lähiaikoina olisikin syytä tutkia, miten linnut reagoivat palveluvarustukseen ja niitä hyödyntäviin ihmisiin. Tällainen tieto olisi oleellista erityisesti Natura-alueiden kohdalla, sillä virkistyskäyttö ei saa vaarantaa Natura-alueen luontoarvoja. On huomioitava, että palveluvarustuksen myötä alueen imagosta häviää luonnontilaisuus ja erämaisuus, jotka ovat myös tärkeitä luontomatkailun vetovoimatekijöitä. Suomi on lintututkimuksen ja lintuharrastuksen kärkimaita Euroopassa. Suomen lintulajisto ja rakenne tunnetaan varsin hyvin verrattuna moniin muihin Euroopan maihin (ks. Väisänen ym. 1998). Suomen metsien, vesistöjen, peltojen ja saariston linnusto sekä niiden muutokset tunnetaan melko hyvin. Puutteita tutkimustiedossa on vielä jonkin verran kaupunki-, tunturi- ja suolinnuston kohdalla. Ilmeisesti suot eivät vaikeakulkuisuutensa takia ole kiinnostaneet kovin paljon lintututkijoita ja harrastajia. Verrattuna muihin habitaatteihin, suolintujen tutkimusmenetelmät eivät myöskään ole pitkälle kehittyneitä. Soilla pesii muihin elinympäristöihin nähden varsin heterogeeninen linnusto: soilla tavataan vesilintuja, kahlaajia, lokkeja, petolintuja ja varpuslintuja. Monelle linturyhmälle tarvitaan oma laskentamenetelmänsä ja laskenta-ajankohdissakin voi olla eroja eri lajiryhmien välillä. Vesilintulaskennoille optimaalinen laskenta-ajankohta on usein huomattavasti aikaisempi kuin myöhään keväällä saapuville kahlaajille. Tutkimuksessa käytetty kolmen käyntikerran kartoitusmenetelmä 1 km²:n koealalla vaikuttaa varsin hyvältä suolintujen takseerausmenetelmältä. Vertailukelpoisella tavalla kerättyä aineistoa ei toistaiseksi ole juuri saatavilla Suomesta tai muista Euroopan maista. Kesällä 2004 käytetyn menetelmän heikkous on sen vaatima aika: koealalla käydään kesän aikana kolme kertaa ja yksi laskija ehtii kerätä aineistoa vain yhdeltä 1 km²:n kokoiselta koealalta aamun kuluessa. Kesän aikana ehditään kartoittaa vain muutamia tutkimuskoealoja. Mikäli tutkimusruudulla käydään vain kerran toistojen määrä voi olla suurempi. Optimaalisten suolintulaskentamenetelmien kehittämiseksi tarvitaan lisätutkimuksia. Tutkimuksia tarvitaan myös suolintulajien elinympäristövaatimusten selvittämiseksi sekä soille rakennettavien palvelurakenteiden linnustovaikutusten arvioimiseksi.

18 17 Kiitokset Päivi Sirkiä luovutti käyttöömme Kolarin Teuravuoman lintulaskenta-aineiston. Heikki Eeronheimo, Päivi Lundvall, Kyösti Palojärvi ja Jaakko Ylitalo kommentoivat työtämme sen eri vaiheissa. Kirjallisuus Huhta, E. ja Laine, L. 2002: Kairanaavan ja Kilpiaavan linnusto ja sen vertailu Vuotoksen alueen linnustoon. Tutkimusraportti nro 3. Kemijoki Oy, Rovaniemi. 118 s. Jokimäki, J. ja Kaisanlahti-Jokimäki, M-L. 2000: Vuotoksen suunnitellun allasalueen linnustollinen arvo. Arktinen keskus, Lapin yliopisto. Moniste, julkaisematon. 49 s. +6 liitettä. Järvinen, O., Kouki, J. ja Häyrinen, U. 1987: Reversed latitudinal gradients in total density and species richness of birds breeding on Finnish mires. Ornis Fennica 64: Järvinen, O. ja Sammalisto, L. 1976: Regional trends in the avifauna of Finnish peatland bogs. Annales Zoologici Fennici 13: Järvinen, O. ja Väisänen, R.A. 1978: Ecological zoogeography of North European Waders, or why so many waders breed in the North? Oikos 30: Järvinen, O. ja Väisänen; R. A. 1983: Correction coefficients for line trancect censuses of breeding birds. Ornis Fennica 60: Koskimies, P. ja Väisänen, R. A. 1988: Linnustonseurannan havainnointiohjeet. Helsingin yliopiston eläinmuseo, 2. painos. Helsinki. 144 s. Leivo, M. 1996a: EVA - Suomen kansainvälinen vastuu linnustonsuojelussa. Linnut 31(6): Leivo, M. 1996b: Ohjeet IBA-maastotöihin. Suomen ympäristökeskus, FINNIBA-hanke. Moniste, 12 s. Mikkola-Roos, M. 1996: Kosteikkojen linnuston suojeluarvo uusi menetelmä arviointiin. Linnut 31(3): Pessa, J., Eskelin, T., Ohtonen, A. ja Siira, J. 1995: Suunnitellun Vuotoksen allasalueen linnusto. -Oulun yliopisto, Perämeren tutkimusasema. Moniste, 149 s. Rassi, P. 2000: Lintujemme uusi uhanalaisuustarkastelu. Linnut 35(2): Räinä, P, Jokimäki, J. ja Kaisanlahti-Jokimäki, M-L. 2000: Lapin lintuvedet linnusto, tila ja suojelu. Alueelliset ympäristöjulkaisut 94. Lapin ympäristökeskus, Lapin yliopistopaino, Rovaniemi, 92 s. Väisänen, R.A. 1965: Eteläiset ja pohjoiset lajit Simon avosoiden pesimälinnustossa. Pro gradutyö, Oulun yliopisto, Eläintieteen laitos. Väisänen, R. A.1996: Rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvot. Luonnon tutkija 100: 4-18.

19 18 Väisänen, R.A. ja Järvinen, O. 1977: Structure and fluctuation of the breeding bird fauna of a north Finnish peatland area. Ornis Fennica 54: Väisänen, R.A., Lammi, E. ja Koskimies, P. 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otavan kirjapaino, Keuruu. 567 s. Muut lähteet: Liite 1. Tutkimussoiden sijainti. Liite 2. Joutsenaavan tutkimusruutu ja linjalaskentareitti. Liite 3. Kokonaavan tutkimusruudun sijainti. Liite 4. Kokonaavan vesilintujen pistelaskentapaikat. Liite 5. Silmävuoman ja Liittovuoman linnustokartoitusalueet. Liite 6. Viiankiaavan tutkimusruudun, linjalaskentareittien sekä vesilintujen laskentapisteiden sijainti. Liite 7. Teuravuoma-Kivijärvenvuoman tutkimusruudun sijainti.

20 Liite 1. Tutkimussoiden sijainti. 19

21 Liite 2. Joutsenaavan tutkimusruutu ja linjalaskentareitti. 20

22 Liite 3. Kokonaavan tutkimusruudun sijainti. 21

23 Liite 4. Kokonaavan vesilintujen pistelaskentapaikat. 22

24 Liite 5. Silmävuoman ja Liittovuoman linnustokartoitusalueet. 23

25 24 Liite 6. Viiankiaavan tutkimusruudun, linjalaskentareittien sekä vesilintujen laskentapisteiden sijainti.

26 Liite 7. Teuravuoma-Kivijärvenvuoman tutkimusruudun sijainti. 25