Historian (opetus suomeksi) valintakoe 2015

Transkriptio

1 Sukunimi Kaikki etunimet Henkilötunnus Puhelinnumero Valintatoimiston merkintöjä HHS A (B) Sähköpostiosoite Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta Historian (opetus suomeksi) valintakoe 2015 Tarkista sivunumeroiden avulla, että olet saanut kaikki sivut. Kirjoita henkilö- ja yhteystietosi niille varattuihin tiloihin. Jos sinulla ei ole suomalaista henkilötunnusta, kirjoita sen asemesta syntymäaikasi. Vastaa tehtäviin valintasi mukaan suomeksi tai ruotsiksi. Kirjoita kukin vastaus sille varattuun tilaan. Vastauksen on mahduttava kokonaisuudessaan sille varattuun tilaan. Arvostelija jättää huomioimatta tekstin, jota ei ole kirjoitettu vastaukselle varattuun tilaan. Kirjoita selvällä käsialalla. Arvostelija jättää huomioimatta tekstin, joka on epäselvää tai tulkinnanvaraista. Kun olet vastannut tehtäviin, järjestä sivut sivunumeroiden mukaiseen järjestykseen ja palauta kaikki sivut salin etuosassa olevalle valvojalle. Palauta kaikki sivut myös siinä tapauksessa, ettet vastannut joihinkin tehtäviin. Todista henkilöllisyytesi sivuja palauttaessasi. Ruutupaperiarkille voit luonnostella vastauksia ja tehdä muita muistiinpanoja. Älä kirjoita ruutupaperiarkille varsinaisia vastauksia. Vie ruutupaperiarkki mukanasi tai jätä se koesalissa olevaan paperinkeräyslaatikkoon. Pisteytys: Osa Voit saada Sinut voidaan valita vain, jos saat pistettä vähintään 15 pistettä pistettä vähintään 15 pistettä pistettä vähintään 20 pistettä yhteensä pistettä Valintakokeessa mitataan paitsi historian perustietoa myös kokonaisuuksien hahmottamista. Esseetehtävien pisteytystä ei näin ollen suoraan ratkaise tiedettyjen nimien ja vuosilukujen yms. yksittäisten faktojen määrä vaan myös se, osaako vastaaja hahmottaa tietojensa avulla yleisempiä asiayhteyksiä. Soveltavassa osassa mitataan historiallisten perustietojen lisäksi kykyä analysoida historiallisia lähteitä. 1 (21)

2 Sukunimi Kaikki etunimet Henkilötunnus Valintatoimiston merkintöjä HHS B (B) Arvostelijan merkintöjä 2 (21)

3 Osa 1: esseetehtäviä Tehtävä 1.1 Kansallisuusaate Suomessa Turun romantiikasta Lauantaiseuraan. Tehtävän vastaamiseen on kaksi sivua vastaustilaa (sivut 3 4). Vain merkityille viivoille kirjoitettu vastaus arvostellaan. 3 (21)

4 4 (21)

5 Tehtävä 1.2 Pohdi millä perusteilla Suomea voidaan pitää eheytyneenä kansakuntana 1930-luvun loppuun mennessä. Tehtävän vastaamiseen on kaksi sivua vastaustilaa (sivut 5 6). Vain merkityille viivoille kirjoitettu vastaus arvostellaan. 5 (21)

6 6 (21)

7 Osa 2: esseetehtävä Naisten asema länsimaissa ja toiminta sen parantamiseksi 1800-luvun puolivälistä toisen maailmansodan päättymiseen. Käytä esseessäsi seuraavia asioita ja henkilöitä: Minna Canth, Marie Curie, lapsivuodekuolleisuus, Florence Nightingale, suffragetit, Virginia Woolf Tehtävän vastaamiseen on neljä sivua vastaustilaa (sivut 7 10). Vain merkityille viivoille kirjoitettu vastaus arvostellaan. 7 (21)

8 8 (21)

9 9 (21)

10 10 (21)

11 Osa 3: soveltavia tehtäviä Ohessa on viisi otetta teksteistä (A-E), jotka käsittelevät Ahvenanmaan asemaa. Voit halutessasi irrottaa otteet toisistaan. Lue otteet ja vastaa seuraaviin tehtäviin: Tehtävä 3.1 Vertaile otteissa A, B ja C esitettyjä näkemyksiä itsemääräämisoikeudesta Ahvenanmaan kysymyksessä. Tehtävän vastaamiseen on kaksi sivua vastaustilaa (sivut 11 12). Vain merkityille viivoille kirjoitettu vastaus arvostellaan. 11 (21)

12 12 (21)

13 Tehtävä 3.2 Vertaile otteissa D ja E esitettyjä perusteluita Ahvenanmaan kuulumiselle Suomeen tai Ruotsiin. Tehtävän vastaamiseen on kaksi sivua vastaustilaa (sivut 13 14). Vain merkityille viivoille kirjoitettu vastaus arvostellaan. 13 (21)

14 14 (21)

15 Tehtävä 3.3 Miten ja miksi Ahvenanmaan asema muuttui 1800-luvun puolivälistä 1920-luvun loppuun mennessä? Tehtävän vastaamiseen on kaksi sivua vastaustilaa (sivut 15 16). Vain merkityille viivoille kirjoitettu vastaus arvostellaan. 15 (21)

16 16 (21)

17 Arvostelijan merkintöjä 17 (21)

18 A Ote tekstistä, joka ilmestyi Ålandstidningen -lehden liitteenä Ahvenanmaan väestö on vanhan tavan mukaisesti kokoontunut käräjille puolustamaan oikeuksiaan ylläpitää tapojaan yksimielisesti ja vahvistamaan vaatimusta, että maakunnan luottamusmiehet ja Ruotsin hallitus rauhankonferenssin edessä vaativat, että yleisellä kansanäänestyksellä vahvistetaan tilaisuus antaa täysipainoinen ilmaisu järkähtämättömälle tahdolleen saavuttaa jälleen yhdistyminen Ruotsin valtion kanssa. Jotta jäävättäisiin kaikki väitteet vastakkaisesta sisällöstä, käräjät päättävät, että ahvenanmaalainen kansantahto tukeutuen periaatteeseen kansallisesta itsemääräämisoikeudesta, kannattaa vaatimusta Ahvenanmaan uudelleen yhtymisestä emämaan kanssa yhtä yksimielisesti ja määrätietoisesti kuin massaadressin toteuttamisessa. Tämä ahvenanmaalaisten kaiho on saanut lisäravintoa Suomen hallituksessa ja maakuntapäivillä selvästi osoitetusta haluttomuudesta ja puuttuvasta kiinnostuksesta varmistaa maan ruotsalaisen väestön täysi turvallisuus kieleen ja kulttuuriin. Kansallisuus-periaatteen perusteella tämä on verrattavissa rajakarjalaisten vastaavaan niin suuresti ymmärrettävään vaatimukseen Suomeen liittymisestä, mikä on antava lisääntyvää voimaa ahvenanmaalaisten vaatimukselle jälleenliittymisestä Ruotsiin. Jotta otettaisiin selville ahvenanmaalaisen väestön näkökohta lähiaikoina, käräjäoikeus päättää, että jokaiselle täysi-ikäiselle miehelle ja naiselle tulee ilman viivytyksiä valmistaa tilaisuus epäämättömän selvällä tavalla ilmaista kantansa Ahvenanmaan-kysymyksessä ja samalla antaa Ahvenanmaan maakuntapäiville, joka koostuu kaikista Ahvenanmaan kunnista valituista edustajista, valtuudet siten kun maakuntapäivät pitää sopivana valvoa Ahvenanmaan väestön oikeutta ja käyttää sen puhevaltaa. B Ote Neuvosto-Venäjän ulkoministeri Georgi Tsitserinin sähkeestä useiden ulkovaltojen ulkoasiainministeriöille Ympärysvaltojen radioasemien sähkeistä olemme saaneet kuulla, että viisi tärkeää liittoutunutta maata ovat päättäneet ratkaista, kuuluuko Ahvenanmaa Suomelle vai Ruotsille. Ottaen huomioon, että Venäjän ja Suomen välillä ei ole mitään sopimusta, missä määriteltäisiin yksityiskohtaisesti viimeksi mainitun maan rajat, ei Ahvenanmaan tunnustaminen Suomelle kuuluvaksi ja vielä vähemmän Ruotsille kuuluvaksi voi tämän vuoksi tapahtua ilman neuvotteluita Venäjän kanssa. On otettava lisäksi huomioon, että Ahvenanmaan maantieteellinen asema Suomenlahden suulla liittää näiden saarten kohtalon läheisesti Venäjällä asuvien ihmisten tarpeisiin ja intresseihin. Venäjän hallitus on aina uskollinen kaikkien kansojen työläisten itsemääräämisoikeuden julkilausutulle ja muuttumattomalle periaatteelle eikä käytä voimakeinoja mitään maata vastaan. Siten Venäjän hallitus katsoo, että Iso- Britannian, Ranskan, Italian, Japanin ja Yhdysvaltojen hallitukset, jotka täten mielivaltaisesti päättävät Ahvenanmaan kohtalosta, kaappaavat vallan, joka ei niille kuulu ja päättävät tästä alueesta ilman tietoa sitä koskevan kansan tahdosta ja vastoin työläisjoukkojen tahtoa. Neuvosto-Venäjän hallitus julistaa, ettei se tunnusta mitään Ahvenanmaata koskevaa sopimusta, mikä on tehty ilman sen osallisuutta. Se myös yksiselitteisesti protestoi kaikkien edellä mainittujen hallitusten toimia vastaan ja julistaa, että se katsoo kaikki sellaiset toimet tyhjiksi aivan kuten kaikkien niiden absolutististen hallitusten yli sata vuotta sitten tekemät toimet, joissa epäoikeudenmukaisesti riistettiin korkein valta kansalta. 18 (21)

19 C Ote ylioppilas Urho Kekkosen kirjoituksesta Kajaanin lehdessä Maailmansodan päätyttyä, kansojen "itsemääräämisoikeuksien" saatua voittajista suurisanaisia puolustajia, mikäli ne eivät ole ristiriidassa heidän etujensa kanssa, on Ahvenanmaan kysymys tullut yhä polttavammaksi. Ovathan sikäläiset Suomesta eroamista ajavat maankavaltajien joukkoon luettavat Sundblomit ynnä muut varustaneet edustajansa rauhankonferenssiin puhumaan Ruotsiin liittymisen ja kansanäänestyksen puolesta ja lisäksi on Ruotsissa ja Ruotsista käsin tehty kiivasta agitatsionia asian hyväksi. Rauhan konferenssille on asiasta tehty muistio ja Ruotsin sanomalehdistö on toitottanut äänensä käheiksi puhuessaan kansojen itsemääräämisoikeuksista, sijoitettuna ahvenanmaalaisiin. Ruotsin hallitus ajaa pontevasti takaa saariryhmän haltuunsa saamista. Omituiseen valoon joutui Ruotsin hallituksen kanta Ahvenanmaan kysymyksessä, kun muistaa, että Ruotsi oli valmis aikoinaan, ei kauemmin kuin pari vuotta sitten, tunnustamaan Suomen itsenäisyyden, pitipä vielä muka kunnianaan, että oli saanut sen ensiksi tehdä. Silloin ei puhuttu Ahvenanmaasta, vaan tunnusti Ruotsi Suomen itsenäiseksi silloisine historiallisine rajoineen. Nyt on se sentään valmis syömään sanansa ja ryöstämään osan Suomen valtioruumiista. Rauhan aikana, ilman mitään, aikoo Ruotsi noudattaa Ludvig XIV:n tai Napoleonin esimerkkiä, anastamalla naapurivalloille kuuluvia maa-aloja. Samalla se tulisi täten avustaneeksi imperialistisen Venäjän muodostumista heikontamalla Venäjän reunavaltioita ja tällaiseen avustustyöhön on altis sosialisti Brantingkin. Omituista sosialismia: pönkittää imperialismia! Se "kansojen itsemääräämisoikeus", jonka varjolla Ruotsin hallitus asiaa on ajanut, on tähän tosiaan aivan sopimaton. Tosin sellainen itsemääräämisperiaate on olemassa ainakin Wilsonin surullisen kuuluisassa 14 pykälässä mutta niiden sovelluttaminen Ahvenenmaahan on kouraantuntuvan selvästi haettua ja vaikuttaa suorastaan karkealta pilalta. Sillä Ahvenanmaa ei ole sellainen kansayksikkö, jonka keskuudessa äänestys voitaisi panna toimeen. Niiden alueiden rajoja, joissa tällainen äänestys toimeenpannaan, eivät määrää maantieteelliset, vaan kansalliset seikat. Sen takia itsemääräämisoikeuden soveltaminen Ahvenanmaahan sen vuoksi, että se sattuu olemaan meren ympäröimä, onkin täydelleen ristiriidassa itse periaatteen kanssa. Jos todellakin tämä menettely hyväksyttäisiin, niin yhtä hyvin voitaisi kansanäänestys toimittaa missä tahansa saaressa, niemessä, alangolla tai vuoristossa, jonka väestö syystä tai toisesta uskottaisi saatavan raivokkaalla agitatsioonilla taipumaan, vaikkakin se kansanaines, johon asianomaisen alueen väestö kuuluu, kokonaisuudessaan olisi jyrkästi tällaista ilveilyä vastaan, kuten Suomen ruotsinkielinen väestö nyt on. Eivätkä kaikki ahvenanmaalaisetkaan ole Ruotsiin liittymisen kannalla. Molempien maiden, sekä Ruotsin että Ranskan kanta on sangen vakava itsenäisyytemme loukkaus. Ollaan valmiit lohkaisemaan makupala vieraan miehen kasvatista omaisten nautittavaksi, mutta sellainen teko on estettävä. Kaikki voimat on pingotettava ja kaikki keinot käytettävä, ettei Suomelta vastoin sen tahtoa riistettäisi mitään sille kuuluvaa. Itsenäisyyttämme ei ole annettava loukata. 19 (21)

20 D Ote Ahvenanmaan maakäräjien edustajien J. Erikssonin ja A. Karlssonin kirjeestä Kansainliitolle Ahvenanmaa on saanut ensimmäiset asukkaansa Skandinaviasta kivikaudella esihistoriallisena aikana. Sitä seuranneina aikakausina Ahvenanmaa on säilyttänyt väestölliset ja kulttuuriset siteet emämaahansa Ruotsiin. Arkeologiset löydöt, paikalliset nimet, muinaisten aikojen jäänteet ja kirjalliset dokumentit kaikki osoittavat, että Ahvenanmaalla ei koskaan ole asunut mitään muuta rotua kuin ruotsalaiset. Mitään muuta kieltä ei koskaan ole Ahvenanmaalla puhuttu kuin puhtainta ruotsia; aluksi varhaisessa skandinaavisessa muodossa, mikä seuraavissa kehitysvaiheissa sitten kehittyi ruotsin kieleksi. Historian alkuhämärästä alkaen Ahvenanmaa on ollut muinainen Ruotsin maakunta muodostaen osan Ruotsin kuningaskuntaa. Joidenkin muiden maakuntien tavoin Ahvenanmaalla on ollut suhteellinen riippumattomuus, niin laillisessa kuin hallinnollisessakin mielessä. Lyhyesti sanottuna, ammoisista ajoista alkaen Ahvenanmaa on muodostanut olennaisen osan Ruotsin kuningaskuntaa. Kun Ahvenanmaan kansa erotettiin väkivalloin Ruotsista vuonna 1809, on se säilyttänyt paljon läheisemmät taloudelliset ja henkiset suhteet Ruotsiin kun Suomeen tai Venäjään. Ahvenanmaalaiset myyvät suuremman osan tuotteistaan Tukholmaan, mitä he luonnollisesti pitävät pääkaupunkinaan. Ruotsista tulevat suurimmat vaikutteet, jotka ohjaavat heidän henkistä ja materiaalista kehitystään. Siten heidän entiseen maahansa kohdistuva yhteisöllisyyden tunne on alati voimakas ja täynnä elinvoimaa. Näissä Ahvenanmaan ja Ruotsin välisissä läheisissä suhteissa ei ole mitään yllättävää, sillä vilkaisu karttaan osoittaa, että Ahvenanmaa sijaitsee kaksi kertaa lähempänä Ruotsia kuin Suomea välimatkan Ruotsin rannikkoon ollessa 40 kilometriä ja Suomeen 80 kilometriä. Siten jopa maantieteelliseltä kannalta katsottuna saaret ovat yhteydessä Ruotsiin. Ahvenanmaan kansa on siten läheisesti yhteydessä ruotsalaisiin alkuperänsä, kielensä, historiansa, perinteidensä sekä henkisten ja taloudellisten intressiensä kautta. Siten on täysin luonnollista, että heidän luonteensa ja mentaliteettinsa kantaa kansallista ruotsalaista leimaa. Kun suomalainen nationalismi yrittää kitkeä kaikki ruotsalaiset perinteet saarilta ja suomalaistaa ruotsalaista väestöä, kokevat ahvenanmaalaiset sen yritykseksi heidän olemassaoloaan vastaan. Ahvenanmaan palauttamisen Ruotsille, josta se muodostaa elimellisen osan, tulisi selkeästi ja väistämättä perustua kansojen oikeudelle päättää asioistaan. Palaaminen Ruotsiin on ahvenanmaalaisille luonnollinen oikeustoimi, jonka toimeenpanemista ei mikään sortajan tahto voi estää. Mikäli tästä kansan tahdon yksimielisyydestä vallitsee jokin epäilys, vaativat ahvenanmaalaiset uuden kansanäänestyksen järjestämistä, jonka tulos olkoon sitova sekä Suomelle että Ruotsille. 20 (21)

21 E Ote Suomen Britannian lähettilään Ossian Donnerin kirjeestä Kansainliitolle Ahvenanmaat on Suomen manneralueen jatkumo, josta se ei ole maantieteellisesti erotettu. Ahvenanmaalta on jatkuva kommunikaatio idän suuntaan Suomeen, varsinkin talvisin, jolloin jää peittää hyvin matalat kapeikot, kun puolestaan lännen suuntaan Ahvenanmeri on 200 tai 300 metriä syvä muodostaen selkeästi määritellyn luonnonrajan Ruotsin ja saariston välillä. Ahvenanmaa muodostaa osan ruotsalaista Suomea ja sen väestö on yhteydessä suomenruotsalaisiin kielellisin, rodullisin ja kulttuurisin sitein. Suomessa on hengen ruotsalainen väestö, josta ahvenanmaalaiset muodostavat yhden kuudennentoista osan (noin henkeä). Saariston taloudellinen ja kulttuurinen kehitys ei ole ruotsalaisen sivilisaation tulosta, vaan on pikemminkin identifioitavissa Suomen manneralueen ruotsinkielisen osan sivilisaation kanssa. Hallinnolliselta kannalta katsottuna saaret ovat aina muodostaneet osan Turun maakuntaa, jonka samanniminen pääkaupunki oli Suomen entinen pääkaupunki. Kun kysymys saariryhmän erottamisesta Suomesta ensimmäistä kertaa historiassa esitettiin, Turun maakunnan ruotsalainen kuvernööri Stjernstedt 20. tammikuuta 1715 vastusti esitystä hallitukselleen Tukholmassa. Ahvenanmaan kaupalliset suhteet ovat aina olleet merkittävämmät Suomen kuin Ruotsin kanssa. Maanviljelys, karjanhoito, meijeritalous ja kalastusteollisuus eivät ole saaneet minkäänlaisia kimmokkeita Ruotsista. Ahvenanmaan keskeisin teollisuuden ala, laivanrakennus, on riippuvainen suhteistaan Suomen kauppaan. Ahvenanmaalaiset tuovat tavaroita ja elintarvikkeita mantereelta ja heidän omat tuotteensa ovat aina löytäneet markkinansa Suomen rannikolta, jonka kanssa ahvenanmaalaisilla on ollut perinteiset ja jatkuvat suhteet ammoisista ajoista alkaen. Poliittiselta kannalta katsottuna ahvenanmaalaiset ovat toistuvasti tunnustaneet Suomen kansalaisuuttaan. He ovat ottaneet osaa kaikkiin kansallisin manifesteihin ja vuoteen 1917 asti ahvenanmaalaisten äänten osuus Suomen eduskuntavaaleissa on jatkuvasti kasvanut. Suomen kansakunnan sisällä Ahvenanmaan ruotsalainen ainesosa on aina jakanut paljon yhteistä mantereen ruotsalaisen ainesosan kanssa. Koska Ahvenanmaan edustajat eivät koskaan ole kohdanneet minkäänlaista sortoa paitsi venäläisen sortokauden hallinnon aikana eivät he koskaan ole protestoineet valtiopäivillä. Vasta vuoden 1917 jälkeen ilmaisten ohimenevistä olosuhteista johtuvan kenotekoisen halun ahvenanmaalaiset ovat vaatineet Ahvenanmaan palauttamista Ruotsille. Strategiselta kannalta katsottuna Ahvenanmaan merkitys on suurempi Suomelle kuin Ruotsille. Tämä saaristo, joka on yhdistetty Suomen mantereeseen lukemattomien saarten ja luotojen muodostamalla sillalla, voisi helpommin muodostaa alueen Suomea kuin Ruotsia vastaan kohdistuville operaatioille. Ahvenanmaan kuuluessa Ruotsille Pohjanlahdesta muodostuisi ruotsalainen järvi, koska ei ole olemassa hyvää merireittiä Ahvenanmaan itäpuolella kun taas Ruotsi omistaa rannikkonsa lähellä leveän ja syvän navigoitavan väylän. 21 (21)

22 Efternamn Samtliga förnamn Personbeteckning Telefonnummer Urvalsbyråns anteckningar HHS A (B) E-postadress Helsingfors universitet Humanistiska fakulteten Urvalsprovet i historia (undervisning på finska) 2015 Kontrollera med hjälp av sidnumren att du har fått alla sidor. Fyll i dina person- och kontaktuppgifter i fälten avsedda för detta. Om du inte har en finsk personbeteckning, fyll istället i ditt födelsedatum. Besvara uppgifterna på det språk du har valt, finska eller svenska. Skriv varje svar inom utrymmet avsett för detta. Svaret måste rymmas i sin helhet i det avsedda utrymmet. Bedömaren ignorerar den text som inte är skriven inom utrymmet som är avsett för svaret. Skriv med tydlig handstil. Bedömaren ignorerar text som är otydlig eller mångtydig. När du besvarat uppgifterna, ska du ordna sidorna enligt sidnummer och lämna in alla sidor till övervakaren framme i salen. Lämna in alla sidor även om du lämnat någon uppgift obesvarad. Då du lämnar in provsidorna ska du legitimera dig. På det rutiga pappret kan du skriva utkast till svar och göra andra anteckningar. Skriv inte de slutliga svaren på det rutiga pappret. Ta med dig det rutiga pappret eller lämna det i pappersinsamlingslådan som finns i salen. Poängsättning: Del Du kan få Du kan bli antagen bara om du får poäng minst 15 poäng poäng minst 15 poäng poäng minst 20 poäng totalt poäng I urvalsprovet mäts förutom grundkunskaper i historia också förmågan att gestalta helheter. Poängsättningen av essäsvaren kommer således inte direkt att avgöras av att svararen nämner namn, årtal eller dylik detaljkunskap, utan bedömningen beaktar även svararens förmåga att gestalta allmänna historiska samband utifrån de kunskaper han/hon besitter. I tillämpningsuppgiften mäts förutom grundkunskaper i historia också förmågan att analysera historiskt källmaterial. 1 (21)

23 Efternamn Samtliga förnamn Personbeteckning Urvalsbyråns anteckningar HHS B (B) Granskarens anteckningar 2 (21)

24 Del 1: essäuppgifter Uppgift 1.1 Nationalitetstanken i Finland från Åboromantiken till Lördagssällskapet. Besvara uppgiften på sidorna 3 och 4. Endast svar skrivna på de färdigtryckta raderna bedöms. 3 (21)

25 4 (21)

26 Uppgift 1.2 På vilka grunder kan Finland mot slutet av 1930-talet anses ha utvecklats till en enig nation? Besvara uppgiften på sidorna 5 och 6. Endast svar skrivna på de färdigtryckta raderna bedöms. 5 (21)

27 6 (21)

28 Del 2: essäuppgift Kvinnans ställning i den västeuropeiska världen samt verksamhet för förbättrandet av kvinnans rättigheter från medlet av 1800-talet till slutet av andra världskriget. Hänvisa vid skrivandet av essän till följande personer och företeelser: Minna Canth, Marie Curie, barnsängsdödlighet, Florence Nightingale, suffragetterna, Virginia Woolf Besvara uppgiften på sidorna Endast svar skrivna på de färdigtryckta raderna bedöms. 7 (21)

29 8 (21)

30 9 (21)

31 10 (21)

32 Del 3: tillämpningsuppgifter Bifogat finner du fem texter som behandlar Ålands ställning. Om du vill kan du lösgöra sidorna från varandra. Läs genom texterna och svara på följande uppgifter: Uppgift 3.1 Jämför de i texterna A, B och C förekommande åsikterna om självbestämmanderätten i Ålands fall. Besvara uppgiften på sidorna 11 och 12. Endast svar skrivna på de färdigtryckta raderna bedöms. 11 (21)

33 12 (21)

34 Uppgift 3.2 Jämför de i texterna D och E framförda argumenten för att Åland skulle höra till Finland eller Sverige. Besvara uppgiften på sidorna 13 och 14. Endast svar skrivna på de färdigtryckta raderna bedöms. 13 (21)

35 14 (21)

36 Uppgift 3.3 Hur och varför förändrades Ålands ställning från medlet av 1800-talet till slutet av 1920-talet? Besvara uppgiften på sidorna 15 och 16. Endast svar skrivna på de färdigtryckta raderna bedöms. 15 (21)

37 16 (21)

38 Granskarens anteckningar 17 (21)

39 A Utdrag ur en text utgiven som bilaga i Ålandstidningen den 4 juni 1919 Ålands folk, enligt fädernesed samlat till ting för att värna sitt rätt, hävdar med endräkt och styrka kravet att, såsom landskapets förtroendemän och Sveriges regering inför Fredskonferensen det yrkat, genom allmän folkomröstning beredas tillfälle att giva ett fullödigt uttryck åt sin orubbliga vilja att ernå återförening med Sveriges rike. För att jäva varje påstående av motsatt innebörd fastslår tinget, att den åländska folkviljan, stödjande sig på principen och nationaliteternas självbestämningsrätt, fortfarande lika enhälligt och målmedvetet som vid massadressens tillkomst uppbär yrkandet på Ålands återförening med moderlandet. Denna ålänningarnas trängtan har funnits ytterligare näring i Finlands Regerings och Lantdags tydligt ådagalagda obenägenhet och bristande vilja att bereda landets svenska befolkning full trygghet till språk och kultur, varjämte gränskarelarnes på grund av nationalitetsprincipen med så mycken förståelse mötta krav på förening med Finland förlänat ålänningarnas fordran på återförening med Sverige ökad styrka. För att utröna den åländska befolkningens ståndpunkt i närvarande stund, besluter tinget, att varje till myndig ålder kommen åländsk man eller kvinna utan dröjsmål skall beredas tillfälle att på ett oförtydbart sätt att uttala sig i Ålandsfrågan och samtidigt giva Ålands Landsting, vilket består av valda representanter för samtliga åländska kommuner, fullmakt att på sätt Landstinget finner lämpligt bevaka det åländska folkets rätt och föra dess talan. B Utdrag ur Rådsrepubliken Rysslands utrikesminister Georgij Tjitjerins telegram till diverse länders utrikesministerium den 2 oktober 1919 Enligt telegram från Ententeländernas radiostationer har representanter för de fem viktiga allierade länderna beslutat ta ställning till frågan huruvida Åland bör höra till Finland eller Sverige. Eftersom inget avtal mellan Ryssland och Finland föreligger i vilket det sistnämnda landets exakta gränser fastslås kan ej heller något beslut fattas om tillskrivandet av öarna till Finland eller Sverige utan att Rysslands åsikt i frågan hörs. Det bör därtill påpekas att Ålands geografiska läge vid infarten till Finska viken knyter dessa öars öde nära till Rysslands invånares behov och intressen. Den ryska regeringen förblir för alltid trogen principen om alla nationers arbetarklassers självbestämmanderätt som man själv har proklamerat och ämnar därmed inte påtvinga något land sin egen åsikt. Däremot anser Rysslands regering att Storbritanniens, Frankrikes, Italiens, Japans och Förenta Staternas regeringar tar sig en rätt som inte hör till dem när de egenmäktigt besluter om Ålands öde och ämnar tillskriva suveräniteten över dessa öar till någon såväl oberoende av vad det folk anser som denna fråga egentligen berör som också emot arbetarklassens vilja. Rådsrepubliken Rysslands regering deklarerar härmed att den inte kommer att acceptera något avtal rörande Ålandsöarna som har slutits utan dess deltagande. Vi protesterar också kategoriskt mot de ovan nämnda regeringarnas verksamhet och anser alla beslut fattade av dem för ogiltiga och fattade på samma sätt som de absolutistiska regeringarna gjorde för mera än hundra år sedan efter att orätt ha tillskansat sig den högsta makten över andra folk. 18 (21)

40 C Utdrag ur studenten Urho Kekkonens insändare i Kajaanin lehti den 6 oktober 1919 Ålandsfrågan har blivit allt mera inflammerad efter världskriget tagit slut och segrarmakterna storsint har förklarat sig stödja nationernas självbestämmanderätt så länge denna inte bara strider mot deras egna intressen. Sundblomarna och andra lokala landsförrädare som vill lösgöra sig från Finland har ju understött sina representanter så att de har kunnat deltaga i fredskonferensen och tala för ett anslutande till Sverige och en folkomröstning. Därtill har man från Sveriges sida agiterat häftigt för saken, bland annat genom att sammanställa ett memorandum samtidigt som den svenska pressen har tjatat sig hes för folkens självbestämmanderätt med hänseende på ålänningarna. Sveriges regering driver på kraftigt för att kunna lägga ögruppen under sitt styre. Sveriges regerings ställning till Ålandsfrågan framträder i ett märkligt ljus då man erinrar sig att Sverige i tiderna, de facto inte mera än några år sedan, var villigt att erkänna Finlands självständighet och rentav såg det som en hederssak att vara det första landet som gjorde det. Då var det inget tal om Åland utan Sverige erkände Finlands självständighet inom dåvarande historiska gränser. I dag är man emellertid redo att ta tillbaka sitt ord och att röva bort en del av den finska statens kropp. Mitt under fredstid, utan någon orsak, ämnar Sverige följa Ludvig XIV:s eller Napoleons exempel genom att tillskansa sig områden som hör till grannländerna. Genom att försvaga de till Ryssland gränsande randstaterna stödjer Sverige egentligen skapandet av ett nytt ryskt imperium och till detta är alltså socialisten Branting redo. En märklig socialism som stödjer imperialismen! Det folkens självbestämmanderätt, som Sveriges regering hänvisar till, passar inte alls in på det här fallet. En dylik självbestämmanderättsprincip existerar i och för sig åtminstone enligt Wilsons tragikomiska 14 paragraf men tillämpandet av den på Åland är klart långsökt och framstår snarast som ett dåligt skämt eftersom Åland inte utgör en folkenhet inom vilken en omröstning kunde hållas. Gränserna för de områden inom vilka sådana omröstningar företas bestäms nämligen inte av geografiska utan nationella termer. Därmed strider det fullständigt emot själva principen att anpassa självbestämmanderätten till Åland bara för att öarna råkar vara omgivna av hav. Om detta förfarande verkligen skulle godkännas kunde en folkomröstning lika väl hållas på vilken ö, udde, slätt eller berg som helst, vars invånare man av en orsak eller annan genom kraftig påtryckning trodde kunna påverka, fastän den folkgrupp, till vilken invånarna i fråga egentligen hör, i sin helhet vore emot dessa dumheter, såsom ju också i detta fall Finlands svenskspråkiga befolkning är. Tilläggas kan att alla ålänningar på intet sätt stödjer en anslutning till Sverige. Såväl Sveriges som Frankrikes ställningstagande utgör en ytterst allvarlig kränkning av vår självständighet. Man är redo att skära till en smakbit från en främmande mans fosterbarn och bjuda den till de egna, men detta dåd måste förhindras. Alla krafter bör samlas och alla medel användas för att hindra att man emot vår vilja skulle ta något som hör till Finland. Vår självständighet får ej kränkas. 19 (21)

41 D Utdrag ur ett memorandum till Nationernas Förbund, sammanställt av det åländska landstingets representanter J. Eriksson och A. Karlsson den 6 juni 1920 Åland fick sina första invånare från Skandinavien under stenåldern, det vill säga förhistorisk tid. Allt sedan det har Åland upprätthållit de etniska och kulturella banden till sitt moderland Sverige. Arkeologiska fynd, ortsnamn, de byggnader och andra lämningar från forna tider samt också alla bevarade skriftliga källurkunder visar entydigt att Ålandsöarna aldrig har varit bebodda av någon annan ras än den svenska. På Åland har det aldrig talats något annat språk än svenska, först i fornnordisk form, och senare i de former som språket senare utvecklade sig i Sverige. Åland har sedan historiens gryning varit en gammal svensk provins, utgörande en del av kungariket Sverige. Likt ett antal andra provinser har man innehaft ett visst självbestämmande, såväl i juridiskt som administrativt hänseende. Kort sagt, så länge någon kan erinra sig har Åland utgjort en väsentlig del av kungadömet Sverige. Efter att det åländska folket 1809 med våld lösgjordes från Sverige har man upprätthållit närmare ekonomiska och kulturella förhållanden med Sverige än med Finland och Ryssland. Ålänningarna säljer större delen av sina produkter till Stockholm, som de naturligtvis ser som sin huvudstad. Sverige påverkar också kraftigast deras kulturella och materiella utveckling. Därmed är känslan av samhörighet med deras forna moderland fortfarande stark och full av livskraft. Förekomsten av nära relationer mellan Åland och Sverige är föga märkligt eftersom redan en blick på kartan visar att Åland ligger två gånger närmare Sverige än Finland. Avståndet till den svenska kusten är nämligen endast 40 kilometer medan hela 80 kilometer skiljer öarna från den finska kusten. Öarna hör alltså också i geografiskt hänseende till Sverige. Folket på Åland är således i nära kontakt med svenskarna genom sitt ursprung, sitt språk, sin historia och sina traditioner samt genom sina intellektuella och ekonomiska intressen. Därför är det helt naturligt att deras karaktär och mentalitet präglas av den svenska nationaliteten. Ålänningarna upplever det som ett hot mot sin existens när den finska nationalismen försöker utrota alla svenska seder och bruk på öarna och förfinska dess svenskspråkiga invånare. Återlämnandet av Ålandsöarna till Sverige, av vilket de utgör en organisk del, borde klart och entydigt framgå av principen om folks självbestämmanderätt. Återförenandet med Sverige utgör för ålänningarna en naturlig rätt, vars genomförande ingen förtryckares åsikt kan förhindra. I det fall minsta osäkerhet råder rörande ålänningarnas enhälliga åsikt i denna fråga, må en ny folkomröstning organiseras, vars resultat bör följas av såväl Finland som Sverige. 20 (21)

42 E Utdrag ur ett brev till Nationernas Förbund från Finlands sändebud i Storbritannien, Ossian Donner, den 7 juli 1920 Ålandsöarna utgör en fortsättning av det finska fastlandet från vilket de inte i något geografiskt hänseende är avskilda. Ålänningarna har en ständig förbindelse österut med Finland, speciellt på vintern, då is täcker de mycket grunda sund som skiljer öarna från Finland. Ålands hav som ligger väst om öarna är däremot 200 till 300 m djupt och utgör en klart definierad naturlig gräns mot Sverige. Åland utgör en del av det svenska Finland och deras befolkning är förenad med den svenskspråkiga befolkningsgruppen i Finland såväl på basen av språk, ras som kultur. Den svenskspråkiga befolkningen i Finland uppgår till personer, av vilka ålänningarna utgör en sextondedel (ungefär ). Öarnas ekonomiska och kulturella utveckling är inte ett resultat av rikssvenskt inflytande, utan kan snarare förklaras som en del av det finska fastlandets svenskspråkiga befolkning. Ur administrativ synpunkt har öarna alltid hört till Åbo landskap, vars huvudstad Åbo också var Finlands forna huvudstad. När förslaget att lösgöra öarna från Finland för första gången i historien framkastades, protesterade Åbo landskaps svenska guvernör Stjernstedt den 20 januari 1715 framgångsrikt mot förslaget till sin egen regering i Stockholm. Ålands handelsförbindelser har alltid varit avsevärt tätare med Finland än med Sverige. Varken jordbruket, boskapsskötseln, mejeriverksamheten eller fiskeindustrin har fått någon som helst stimulans från Sverige. Ålands viktigaste industri, skeppbyggandet, är beroende av handeln med Finland. Ålänningarna inhandlar produkter och livsmedel från fastlandet och deras egna varor har alltid varit efterfrågade längs den finska kusten, med vilken ålänningarna sedan forna tider haft väletablerade kontakter. Vad beträffar den politiska synvinkeln har ålänningarna kontinuerligt proklamerat sin finska nationalitet. De har deltagit i alla nationella manifest och fram till och med 1917 har ålänningarnas andel av rösterna i de finska riksdagsvalen ständigt vuxit. Inom den finska nationen har de svenskspråkiga ålänningarna alltid haft mycket gemensamt med fastlandets svenskspråkiga befolkning. Eftersom ålänningarna aldrig på något sätt blivit förtryckta annat än under den ryska förtrycksperioden har de inte heller någonsin framfört protester till Finlands riksdag. Det är först efter 1917 som ålänningarna, uttryckande ett konstgjort önskemål inspirerat av föränderliga förhållanden, har fordrat att bli återförenade med Sverige. Ålandsöarna är ur strategiskt hänseende viktigare för Finland än för Sverige. Öarna, som är förbundna med det finska fastlandet via en bro bestående av otaliga små öar och skär, kunde lättare användas som en bas för militära operationer mot Finland än mot Sverige. Om öarna hörde till Sverige skulle Bottniska viken bli ett svenskt innanhav eftersom det inte finns någon god sjöväg norrut på östra sidan av Åland medan Sverige alldeles inpå sin kust har en bred och djup förbindelse till Bottniska viken. 21 (21)