Aglitykoulutusohjaakurssi: Estekoulutus B 1 / 6

Transkriptio

1 Aglitykoulutusohjaakurssi: Estekoulutus B 1 / 6 ESTEKOULUTUS Tässä luvussa käydään läpi agilityesteet, niiden oikea suorittaminen ja kuinka eri tapoja opettaa eri esteet koiralle. Ei ole olemassa yhtä ainutta oikeaa tapaa opettaa eri esteet. Agilityn nopeasta kehityksestä kertoo sekin, että opetustavat ovat vaihdelleet ajan kuluessa. Esimerkiksi kontaktiesteillä kontakteja on opetettu makupalalla, längillä, kosketusalustalla, juoksuttamalla, naksuttamalla Eri seuroissa voi olla vakiintuneita, hyväksi havaittuja käytäntöjä kuinka esteet opetetaan. Kuitenkin opetettavana oleva koira samoin kuin sen ohjaaja vaikuttavat siihen kuinka hyvin ja millä keinon tavoitteeseen parhaiten päästään. Estekoulutusta aloitettaessa on hyvä muistaa, että hyvä pohjatyö on kaiken perusta samoin kuin talonrakennuksessa. Alkeiskurssille tulevilla voi olla hyvinkin erilaisia tavoitteita, mutta silti kaikkien tulee opetella oikea ja turvallinen tapa suorittaa esteet. Tämä on hyvä lähtökohta silloin kun laji viekin mukanaan ja sunnuntaiharrastelija päättää asettaa tavoitteita korkeammalle. Oikean suoritustavan oppiminen alusta alkaen on helpompi tie eteenpäin kuin väärän tavan korjaaminen oikeaksi. Jotta koira oppii esteiden oikean suoritustavan, tarvitaan useita toistoja ja vielä lisää toistoja, jotka vahvistavat koiran osaamista. Samoin kuin kaikessa muussakin koiran opettamisessa on hyvä huomioida eri rotujen, yksilöiden sekä koirien iästä johtuvat erot. Siinä missä yksi koira jaksaa keskittyä pidempään, toinen yksilö voi kyllästyä. Lisäksi kouluttajan positiivisella asenteella sekä koiraa että ohjaajaa kuten myös ohjaajan positiivisella asenteella koiraansa kohtaan saavutetaan enemmän tuloksia kuin turhautumisella. Koiran perustottelevaisuus sekä koiran ja ohjaajan hyvä suhde ovat hyvä perusta estekoulutuksen aloittamiselle. Mikäli koira ei ole ohjaajansa hallinnassa estekoulutus voi olla jopa mahdotonta. Koiran perustottelevaisuus helpottaa estekoulutusta kun koulutustilanteissa ei tarvitse keskittyä tottelevaisuuden opettamiseen ja koira osaa myös keskittyä harjoittelemiseen toisten koirien läsnä ollessa. Ohjaaja puolestaan tietää kuinka motivoida koiraansa, millaisiin tilanteisiin se on tottunut ja kuinka se reagoi uusissa tilanteissa. Useissa seuroissa on käytössä erilaisia hallittavuustestejä ennen agilitykurssin aloittamista. Lisäksi agilitykurssin aluksi on hyvä tutustuttaa koira koulutuspaikkaan ja sen ympäristöön siten, että koira voi keskittyä itse esteharjoitteluun paremmin. Tavoitteena on jo alusta alkaen luoda koulutuspaikasta koiralle mieluisa ja turvallinen harjoitusympäristö. Huomioitavaa kuitenkin on, että koirat eivät saisi vahingossakaan päästä esteille ja mahdollisesti säikähtää esteitä eivätkä pitää koulutuspaikkaa tarpeiden tekoon sopivana. Kaikkia esteitä opetellessa on hyvä tietoisesti muistuttaa, että ohjaajat opettelevat olemaan koiran vasemmalla ja oikealla puolella koiran suorittaessa estettä. Mikäli koiran kanssa on harrastettu paljon tottelevaisuutta tai jostain muusta syystä koiralle on luonteenomaista olla enemmän toisella puolella ohjaajaa, on hyvä jo alussa harjoitella koiran kulkemista sekä vasemmalla että oikealla puolella ohjaajaa. Lisäksi on hyvä harjoitella koiran luoksetuloa kutsumalla sekä koiran eteenpäin lähettämistä sekä paikalla pysymistä harjoituksen alussa tai tulevien kisojen lähdössä. Jo alusta alkaen on hyvä kiinnittää huomiota myös estekäskyihin vaikkakin koirat usein suorittavat sen esteen mille ohjaajat vartalollaan ohjaavat sanoipa esteen nimeä tai ei. Liian samankaltaiset sanat sekoittuvat helposti varsinkin kun koira usein reagoi lähinnä ensimmäiseen tavuun sanasta esim. puomi,

2 Aglitykoulutusohjaakurssi: Estekoulutus B 2 / 6 putki, pujottelu ja pussi tai aita, avo (putki) ja aa (A-este) tai keinu ja kepit. Estekäskytyksessä on huomioida myös äänen sävy ja painotus. Käskytyksen tulisi olla kannustavaa ja tukevaa eikä koiraa painostavaa. HYPPY Hyppy on yleisin radalla suoritettavista esteistä. Toisaalta se on helppo opettaa koiralle, mutta koiran motivointi hyppyihin jää helposti melko pienelle huomiolle. Pennulle tai nuorelle koiralle voidaan opettaa jalkojen tiedostamista ja tasapainoa asettamalla rimoja parin sentin korkeudelle esim. laudanpätkien päälle ja taluttamalla pentua rauhallisesti rimojen yli. Tavoite on, että pentu käyttää etu- ja takajalkojaan tasapuolisesti Harjoitusta voidaan vaikeuttaa vaihtelemalla rimojen etäisyyksiä sekä asettamalla rimat kaarevasti. Hypyn opettaminen voidaan aloittaa koiran koosta huolimatta siten, että rima on hyvin matalalla. Ohjaaja voi aluksi vain kulkea koiransa kanssa siivekkeiden välistä riman yli. Tämän jälkeen voidaan harjoitella koiran kutsumista hypyn takaa ohjaajan luo. Ohjaaja ei saa seisoa riman takana siten, että hän estää koiran hyppäämisen viemällä koiralta laskeutumistilan. Alussa ohjaaja on todennäköisesti kääntyneenä kohti koiraa, mutta on hyvä harjoitella jo alusta alkaen, että ohjaaja on osittain kääntyneenä ja kutsuu koiraa koiran puoleisella kädellä. Tässä harjoituksessa voi kouluttaja tai apuohjaajaa pitää remmistä kiinni ja näin estää koiraa kiertämästä hyppyä. Seuraavassa vaiheessa ohjaaja lähettää koiraa hypylle ja hypyn takana kouluttaja tai apuohjaaja houkuttelee koiraa luokseen koiralle mieluisalla palkinnolla. Koira voidaan lähettää hyppäämään myös heittämällä pallo hypyn taakse. Tässä tulee olla tarkkana, että koira edelleen keskittyy myös hyppäämiseen eikä vain ryntää rimasta piittaamatta tavoittelemaan palloa. Ohjaaja heittää aluksi pallon hypyn taakse koiran puoleisella kädellä, jolloin koira tottuu irtoamaan tästä käsimerkistä hypylle. Harjoituksessa edetään siten, että seuraavassa vaiheessa koiranpuoleisella kädellä koira lähetetään hypylle ja pallo heitetään toisesta kädestä tai kouluttaja heittää sen. Koiran eteenlähettämistä peräkkäin olevilla hypyillä voidaan vahvistaa siten, että hyppyjen takana on lelun/makupala apuohjaajan kanssa tai ilman. Jos palkinto on hyppysarjan päässä ilman apuohjaajaa on varmistettava ettei koira pääse palkitsemaan itseään mikäli se ei suorita harjoitetta oikein. Ohjaaja tai apuohjaaja voi myös heittää lelun koiran edetessä hypyillä. Kun opetuksessa edetään erilaisiin ohjaustapoihin, kannattaa miettiä millä korkeudella pidetään hyppyjen rimoja. Koiran tarkkaillessa ohjaajan liikettä ja ohjaajan keskittyessä omaan liikkumiseensa voi olla hyvinkin perusteltua laskea rimojen korkeutta. Tästä lisää ohjaustapojen yhteydessä. PITUUS Koira oppii pituuden melko helposti sen jälkeen kun hyppy käsky on opittu. Esteen opettamisessa voidaan käyttää hyväksi ylitse heitettävää palloa tai pituuden takana houkuttelemassa olevaa kouluttajaa. Minikoirien ongelma tällä esteellä voi olla se, että ne pyrkivät kävelemään esteen yli. Kumartumalla katsomaan estettä koiran näkökulmasta voidaan helposti huomata, että este todellakin näyttää lähinnä rampilta kuin kahdelta erilliseltä palikalta. Kääntämällä ensimmäisen osan kyljelleen saadaan este näyttämään toisenlaiselta ja oikea liikerata esteen suorittamiseen voidaan opettaa. Toinen vaihtoehto on laittaa rima esteen ylle hahmottamaan hyppäämistä. MUURI JA OKSERI

3 Aglitykoulutusohjaakurssi: Estekoulutus B 3 / 6 Muuri ja okserin opettaminen koiralle hypyn opettamisen jälkeen on yleensä helppoa. Yleisin ongelma muurilla on, että koira ponnistaa tukevan näköisen muurin päällä olevista palikoista. Ongelmaa voi koettaa ratkaista antamalla reippaamman käskyn esteellä tai käden liikettä liioittelemalla tai asettamalla muurin päälle rima. Okserilla koiralle annetaan reippaampi hyppykäsky ja tarvittaessa liioitellaan käden liikettä. PÖYTÄ Koiran opittua hyppykäskyn hyppäämisen pöydälle pitäisi olla melko helppoa. Ohjaaja voi houkutella koiraa pöydälle makupalalla tai taputtamalla pöydän pintaan. Tällä esteellä tulee huomioida, että koiraa kehutaan pöydällä olosta ja pysymisestä. Jos palkka tulee vasta koiran hypättyä pöydältä pois, voi koira oppia hyppäämään pöydältä pois saadakseen lelun tai makupalan nopeammin. Koiran tulee myös pysyä pöydällä vaikka ohjaaja siirtyy pöydän toiselle puolelle. RENGAS Tämän esteen opettelussa kannattaa jättää turha kiire pois ja varmistaa, että koira oppii oikean suoritustavan varmasti. Renkaan opettaminen voidaan aloittaa irtonaisella renkaalla pitämällä sitä maassa tai tuettuna apukouluttajan pohjetta vasten. Esteissä, joissa renkaan voi laskea alas asti, tulee varoa ettei koira opi kulkemaan renkaan ja kehikon välistä. Tätä voidaan estää asettamalla rimoja tai muita esteitä renkaan ja kehikon väliin. Renkaan läpi voidaan heittää pallo ja saada koira hyppäämään pallon perässä renkaan läpi. Toinen vaihtoehto on, että ohjaaja menee renkaan toiselle puolella ja kutsuu koiran renkaan läpi ottamalla ensin katsekontaktin koiraan renkaan läpi tai pitämällä lelua tai makupalaa siten, että koira pääsee niihin helpointen käsiksi tulemalla renkaan läpi. Harjoitusten edetessä rengasta nostetaan oikealla suorituskorkeudelle, lähetetään koira kauempaa renkaalle ja edelleen muistetaan harjoitella esteen suorittamista siten, että ohjaaja on koiran vasemmalla ja oikealla puolella. Lisäksi on huomioitava, että koiran ei anneta kulkea kehikon ja renkaan välistä myöskään takaisinpäin. Eri seuroilla voi olla hyvinkin erinäköisiä renkaita mikä sinällään vaikeuttaa tämän esteen suoritusvarmuutta. Tosin viime vuosina muutama malli näyttää vakiintuneen käyttöön ja kaikkein erikoisimmat ovat jääneet käytöstä pois. PUTKI Putkesta tulee helposti monelle koiralle yksi mieluisimmista esteistä. Putken opettaminen aloitetaan laittamalla putki mahdollisimman lyhyeksi ja suoraksi. Ohjaaja laittaan koiran odottamaan putken suulle ja menee toiselle puolelle kutsumaan koiraa putken läpi. Kookkaat ja isot koirat voi laittaa makaamaan putken suulle siten, että ne katsovat putken läpi sen sijaan että ne yrittävät hypätä putken tai kiertää sen sivusta katsomaan minne ohjaaja meni piiloon. Ohjaaja voi käyttää makupalaa tai lelua houkutellessaan koiraa putken läpi. Kun koira on tottunut putkeen, ohjaaja voi siirtyä koiran viereen ja koiran puoleisella kädellä lähettää koiraa putkelle. Kouluttaja tai apuohjaaja voi olla putken toisessa päässä kutsumassa koiraa ja/tai palkkaamassa koiraa lelulla tai makupalalla. Ohjaaja voi myös heittää itse pallon putken läpi putken ollessa vielä lyhyenä. Vähitellen harjoitusten edetessä putkea pidennetään, taivutetaan kaarelle ja koiraa lähetetään pidemmän matkan päästä putkeen. Putkea harjoitellessa on syytä kiinnittää huomiota myös ohjaajan liikkumiseen putkea lähestyttäessä sekä koiran sitä suorittaessa. Alusta alkaen tulee huomioida ettei ohjaaja jää vain passiivisena odottamaan koiran tulevan putkesta vaan liikkuu putken vierellä ja äänellään kannustaa koiraa. Jatkoharjoittelussa tulee harjoitella myös tilanteita, joissa koira ei saa karata putkeen vaikka se olisikin

4 Aglitykoulutusohjaakurssi: Estekoulutus B 4 / 6 loogisesti radan jatkona esim. hypyn jälkeen sekä koiran lähettämistä putkeen vaikka putken suuaukko ei ole täysin tai edes osittain näkyvissä. PUSSI Pussi on esteenä hyvin samankaltainen kuin putki. Sen harjoittelu aloitetaan samaan tapaan kuin putken taittelemalla kangas ensin lyhyeksi ja ohjaaja pitää kangasta koholla samalla kun kutsuu koiraa pussin läpi. Seuraavaksi kangasta pidennetään ja edelleen pidetään koholla kutsuttaessa. Toistojen aikana kangasta lasketaan rauhallisesti ja vähitellen koiran edetessä pussissa. Samoin kuin putkella ohjaaja voi siirtyä ohjaamaan koiran rinnalle ja apuohjaaja tai kouluttaja auttaa koiraa tarvittaessa pussin päässä. Pussia harjoitellessa on erittäin tärkeää, että ohjaaja kannustaa koiraansa etenemään pussissa, jottei koira pyörähdä ympäri pussissa ja palaa suuaukosta takaisin. Harjoituksissa on aina ennen koiran lähettämistä pussin tarkistettava, että pussin kangas on suorassa ja varottava, ettei koira sotkeudu pussin kankaaseen ja säikähdä. Tarvittaessa palataan pussin harjoittelussa helpompiin harjoitteisiin ja pidetään kangasta avonaisena kunnes koira suorittaa esteen varmasti oikein. PUJOTTELU Pujottelu on yksi vaativimmista esteistä. Suurin osa kisauraa aloittelevista koirista tekee virheitä pujottelussa, joka aloittamalla väärin tai lopettamalla pujottelun kesken. Pujottelun voi opettaa monella eri tavalla koiralle. Tässä mainittuna on ehkä yleisimmät tällä hetkellä käytössä olevat. Opetusmenetelmästä riippumatta koiran osatessa esteen harjoitellaan vaikeampia lähestymiskulmia sekä sitä, että ohjaaja voi liikkua koiran edelle, jättäytyä jälkeen tai sivusuunnassa ottaa enemmän etäisyyttä koiran pujotellessa esteen loppuun asti. Peruuttamalla Tämä on vanha, perinteinen tapa, joka on vieläkin monessa seurassa käytössä. Tietyssä mielessä koira oppii esteen melko nopeasti, mutta osaaminen riippuu hyvin paljon ja melko pitkään ohjaajan osaamisesta ja oikea-aikaisuudesta. Ohjaajan kannattaa harjoitella ilman koiraa ensin miten hänen tulee toimia, koska tässä menetelmässä ohjaajan toiminta on hyvin olennaista. Koska pujottelu on pitkä este ja vaatii koiralta pitkän keskittymisen, kannattaa opettelu aloittaa neljällä tai kuudella kepillä, jolloin koira ei ehdi kyllästyä, tehdä virhettä niin helposti ja saa palkan onnistuneesta suorituksesta. Ohjaaja asettaa koiran istumaan ensimmäisen kepin oikealle puolelle ja on itse noin toisen kepin kohdalla pujottelun oikealla puolella. Koiran tulee malttaa pysyä sen aikaa paikoillaan, että ohjaaja vie oikean kätensä toisen ja kolmannen kepin välistä kohti ensimmäistä väliä. Vasen polvi voi olla lähellä toista keppiä. Kutsusta koira lähtee kädessä olevaa makupalaa kohti eli ensimmäisen ja toisen kepin välistä pujottelun vasemmalle puolelle. Ohjaaja vetää kätensä ja koiran sen perässä toisesta välistä pujottelun oikealle puolelle. Ohjaaja liikkuu tässä vaiheessa hieman eteenpäin jotta saa koiraa houkuttelevan käden neljännen kepin takaa houkuttelemaan koiraa taas toiselle puolelle pujottelua. Koiralle voi alussa antaa makupalan vaikka jokaisessa välissä. Apuohjaaja tai kouluttaja voi seurata koiran perässä pitämällä koiran remmistä kiinni ja estämällä koiraa ryntäämästä liian nopeasti eteenpäin tai väärään väliin. Tämä harjoitus tulee toistaa alusta alkaen myös siten, että ohjaaja on pujottelun vasemmalla puolella. VINOKEPIT

5 Aglitykoulutusohjaakurssi: Estekoulutus B 5 / 6 Tässä harjoitustavassa käytetään usein irtonaisia keppejä, joiden päässä on metallipiikki, joka työnnetään maahan. Kepit voidaan asettaa kahteen lähekkäiseen riviin tai yhteen riviin siten, että parittomat kepit ovat vinossa vasemmalla ja parilliset kepit vinossa oikealle. Kepit muodostavat päästä katsottuna V:n ja niiden väliin ja kuja, josta koira voi kulkea hieman väistellen keppejä. Pujottelun toisessa päässä voi olla apuohjaaja houkuttelemassa koiraa. Harjoitusten edistyessä keppejä nostetaan pystympään asentoon ja koira joutuu kiertämään niitä. KUJAKEPIT Tässä harjoitustavassa kepit ovat kahdessa suorassa keppirivistössä, joita tuodaan harjoituksen ja koiran taitojen edetessä lähemmäs toisiaan kunnes kepit ovat samassa linjassa. Harjoituksessa voidaan käyttää myös kaaria, jotka estävät koiraa tulemasta pois keppien välistä, ja jotka muodostavat kujan, jonka läpi koira juoksee. KONTAKTIESTEET: A, PUOMI JA KEINU Näillä kolmella kontaktiesteellä koiran tulee koskettaa sekä nousu- että laskukontaktia suorittaessaan estettä. Esteet tulisi suorittaa nopeasti ja varmasti. Kaikkien kolmen kontaktiesteen harjoittelu aloitetaan yleensä siten, että makupaloista tehdään makupalajono yli esteen. Esteiden tulisi olla tukevia ja turvallisia koirille ja suorittamiseen ei saisi liittyä painostuksen tunnetta. Mikäli yhdistyksellä on sellaiset esteet, että esteiden korkeutta saadaan laskettua tämä voi helpottaa esteiden opetuksen alussa. Mikäli yhdistyksen esteitä ei voi laskea kovin alas voi aremmille koirille laittaa esim. osa puomia maahan tai mini- tai maxipöytää vasten siten, että koirat voivat kulkea puomin osaa pitkin pöydälle ja sieltä takaisin. Esteiden opettamisen voi aloittaa myös nostamalla koira kaikilla näillä esteillä ensin laskevalle osalle ja sen jälkeen vasta opetetaan nousuosuus. Aikojen saatossa A:n ja puomin kontakteja on opetettu monella eri tavalla. Jossain välissä etenkin mini koiria juoksutettiin kontaktien läpi. Ohjaajat ovat myös omalla liikkeellään tai vartalollaan opettaneet koiraa hakeutumaan kontaktille. Ohjaajat ovat vetäneet koiria kädessä olevan makupalan perässä alas. Makupaloja on myös asetettu kontaktin alaosaa tai maahan kontaktin eteen. Koiria on myös opetettu länkien avulla kulkemaan matalana kontakteilla sekä kosketusmatolla ja naksuttimella hakeutumaan oikeaan kontaktilla. Kontaktia voidaan opettaa myös siten, että kouluttaja vie koiraa hihnassa alas ja ohjaaja palkkaa koiran alastulolla. Kaikkiin näistä menetelmistä voidaan yhdistää erillinen käsky kontaktilla, ohjaajan käsiliike tai liikkeen nopeudessa tapahtuva muutos. PUOMI JA A Makupaloista tehdään jono esteen yli ja koira houkutellaan niiden avulla esteelle. Esteen lopussa koira pysäytetään kontaktipinnalle (etutassut maassa), jossa sitä kehutaan ja palkitaan. Kouluttaja tai apuohjaaja kulkee koiran toisella puolella pitäen remmistä kiinni ja varmistaa, että koira ei putoa tai yritä hypätä alas esteeltä. KEINU Keinullakin makupaloista tehdään jono yli esteen. Kouluttajan ja ohjaajan keskittyessä rauhoittelemaan ja varmistamaan, että koira pysyy keinulla sen kallistuessa voidaan käyttää apuohjaajaa, joka kallistaa hitaasti

6 Aglitykoulutusohjaakurssi: Estekoulutus B 6 / 6 keinua alas ja estää sen kolahtamisen maahan. Koiralle voidaan antaa varoittava käsky (nätisti, hitaasti, odota) sen lähestyessä keinun keskikohtaa