ILVES Sanomat. Arto Tukio. on kaukalossa kova pakki, mutta kotona hellä isä. Helmikuu Rokkiveljekset Jonne Aaron ja Ville fanittavat Ilvestä

Transkriptio

1 Pentti Isotalolla oli pitkä ura pelaajana ja erotuomarina Pekka Kangasalusta on Ilveksen monitoimimies Jarkko Welling kehittää voimaa Ilves-pelaajille ILVES Sanomat Helmikuu 2011 Rokkiveljekset Jonne Aaron ja Ville fanittavat Ilvestä Arto Tukio on kaukalossa kova pakki, mutta kotona hellä isä Valtteri Nygren on kauppahallin kiekkomiehiä Jääkiekko lennätti Amandan Alaskasta Tampereelle Ilveksen ruotsalaispuolustajan Nils Bäckströmin mukana Dynamo ja Rask Vanhan ja uuden sukupolven Ilves-hyökkääjät Share Ilves syntyi: FANEISTA Ilveksen omistajia Ilveksestä tullut Kalliolahdille ELÄMÄNTAPA

2 2 Alexander Ovechkin No. 8 Washington Capitals UUSI CCM U+ CRAZY LIGHT! Ainoa luistin, jonka rakenne perustuu ultrareaktiivisen U FOAM -teknologiaan. CCM U+ Crazy Light mukautuu jalkaasi täydellisesti. Loistavan istuvuuden ansiosta voit suoriutua paremmin jäällä. CCM.FI Sammonkatu 60, Tampere. Puh. (03) Ark , la MAAN LAAJIN LUISTIN- JA VARUSTEVALIKOIMA MYÖS NETISSÄ Reebok International Inc.

3 3

4 4 ILVES Sanomat Tässä lehdessä: Toimitusjohtaja... 4 Arto Tukio ja perhe... 6 Pentti Isotalo... 8 Tomi Wilenius Jarkko Welling Kalliolahdet Dynamo ja Rask Nils Bäckström Amanda Waydu Rokkiveljekset Kauppahalli Share Ilves Lepauksen Ilves-perhe Pekka Kangasalusta Julkaisija: Ilves-Hockey Oy Päätoimittaja, tuottaja: Tarmo Hurskainen Taitto ja sivunvalmistus: BestPress Valokuvaaja: Jouni Valkeeniemi Paino: PunaMusta Ilves-Hockey Oy Takojankatu 2 B Tampere p. (03) f. (03) ilves@ilves.com Ville Raunio toimitusjohtaja (03) Seppo Hiitelä urheilujohtaja Jori Järvensalo myyntipäällikkö (03) Pirkko Arjanmaa toimistopäällikkö (03) Cilla Kurtti myyntisihteeri (03) Lasse Fihl myyntiedustaja (03) Maikki Arjanmaa toimistosihteeri (03) Tarmo Hurskainen mediatuottaja Loppukiri alkaa Kevään ratkaisukierrokset ovat lähenemässä ja tänä vuonna jännitetään eri asioita kuin vuosi sitten. Pudotuspeleihin pääsy olisi nuorelle joukkueelle loistava saavutus. Tässä vaiheessa kaikki on vielä täysin omissa käsissä. Kauden aikana SM-liigassa on käyty paljon keskustelua katsojamäärien kehityksestä edelliseen kauteen verrattuna. Kauden kääntyessä loppusuoralle voidaan jo sanoa, että osalla joukkueista yleisömäärät ovat kääntyneet selkeästi laskuun. Ilves on tässä taistelussa säilyttänyt asemansa, eikä näkyvissä ole suuria heilahteluja katsojamäärissä. Positiivisen kauden jännittävä huipennus voi vielä kääntää katsojamäärät nousuvoittoiseksi. Katsojamääriä pidetään yhtenä mittarina SM-liigan kokonaiskiinnostavuuden osalta. Seurojen tu- Pääyhteistyökumppanit Viralliset yhteistyökumppanit leekin tulevaisuudessa entistä tarkemmin miettiä, miten säilytämme lajin aseman kiinnostavuuden katsojien silmissä. Tunnelma otteluissa on saatava niin ainutlaatuiseksi, ettei kotisohva kilpaile jatkossakaan Hakametsän ainutlaatuiselle tunnelmalle. Joukkue pelaa aina kannattajilleen, pidetään siis huolta että jatkossakin Ilveksellä on Suomen paras kannustus omassa kotihallissaan Hakametsässä! VILLE RAUNIO TOIMITUSJOHTAJA ILVES-HOCKEY OY

5 5

6 6 Ilves-puolustaja Arto Tukiolla ei aika käy pitkäksi. Siitä pitävät huolen harjoitusten ja pelien lisäksi perheen pienet lapset. TEKSTI: ILKKA UITTI KUVAT: JOUNI VALKEENIEMI Tukio on päässyt loukkaantumisen jälkeen hyvään vauhtiin. Alkukautta varjosti selässä vaivannut välilevyn pullistuma. Nyt selkä on paremmassa kunnossa, vaikka se vaatii edelleen erityishoitoa ja treeniä. Joukkue on pelannut paremmin kuin ulkopuoliset uskalsivat toivoa ja odottaa ennen kauden alkua. - Kausi on loukkaantumista lukuun ottamatta sujunut kivasti. Olemme pystyneet voittamaan oikeastaan kenet tahansa missä tahansa. Ei meihin hirveästi luotettu heikon viime kauden jälkeen, kun joukkuekin vielä nuorentui selvästi. - Itse olen omaan pelaamiseeni muuten tyytyväinen, mutta tehoja pitäisi tulla enemmän, koska olen saanut pelata myös ylivoimaa. Tukio antaa suuren kiitoksen Ilveksen valmennusjohdolle. Joukkue on harjoitellut todella lujaa kesällä ja myös kauden aikana. - Väitän, että olemme harjoitelleet kovempaa kuin muut liigajoukkueet. Jaksamme pelata raskaan kauden läpi. Usein nuoret väsähtävät joulun jälkeen, mutta meillä ei ole sellaisia merkkejä nähtävissä. Kesällä ja kauden aikana on harjoiteltu kovempaa kuin kertaakaan minun urani aikana, korostaa Tukio. Joukkue kävi helmikuun maaottelutauolla sunnuntaista keskiviikkoon kestäneellä reissulla Saksan Bremenissä. Mukana oli koko joukkue hierojista johtoryhmään vain nuorten maajoukkueen matkassa olleet valmentaja Raimo Helminen ja maalivahti Sami Aittokallio puuttuivat. - Olimme yhdessä koko ajan ja vähän rentouduimme. Saimme muuta ajateltavaa kuin jääkiekko. Kun olimme isolla porukalla, tuli reissusta entistä hienompi. Matka tuli sopivaan väliin se teki hyvää henkisesti ja fyysisesti. Joukkue on asettanut tavoitteekseen paikan pudotuspeleissä. Tavoite on kova, mutta realistinen. Jos Ilves etenee pudotuspeleihin saakka, pääsee se haastamaan vastustajiaan ilman paineita. - Itse vain toivon, että pystyn auttamaan joukkuetta. Muita henkilökohtaisia tavoitteita ei ole. Joskus nuorempana mietin tehopisteitä enemmän, mutta nyt on tärkeää, että vain menestyisimme joukkueena. Tukio kuuluu Ilveksen kapteenistoon. Hän kantaa paidassaan varakapteenin A-tunnusta yhdessä Masi Marjamäen kanssa kapteenina toimii itseoikeutetusti konkari Pasi Määttänen. Kapteenisto päätettiin joukkueen sisäisen äänestyksen perusteella. - On kunnia-asia kuulua kapteenistoon. Se merkitsee minulle todella paljon ja yritän näyttää esimerkkiä muille. Tukion sopimus on katkolla kuluvan kauden jälkeen. Seuralla on optio myös kaudesta , mutta vielä ei jatkosta ole puhuttu. - Toivottavasti saisin jatkaa täällä. Se olisi unelmatilanne. Ulkomaat kiinnostavat periaatteessa, mikäli sellainen tilanne tulee eteen, mutta se riippuu myös avovaimon töistä. Ensisijaisesti olisi kiva jatkaa Ilveksessä, luottopuolustaja kertoo. Arto Tukion kotijoukkoihin kuuluvat kihlattu Maria Helenius, 3-vuotias Ossi ja pian 2-vuotias Ida. Perhe on Tukiolle kaikki kaikessa Sairastelu on haitannut Arto Tukion liigakautta. Helmikuun maaottelutaukoon mennessä Tukio oli pelannut 22 liigapeliä tehoilla 2+4=6. Kotijoukoissa avovaimo ja kaksi lasta Arto ja hänen avovaimonsa Maria Helenius ovat pitäneet yhtä kymmenisen vuotta kihloissa pari on ollut reilut viisi vuotta. Maria aloitti äitiysloman jälkeen työt rekrytointikonsulttina yrityksessä nimeltään Proffice. Pariskunnalla on kaksi lasta, Ossi (3 vuotta) ja Ida (pian 2 vuotta). Olohuoneessa on kova hälinä käynnissä. Ossi on pukenut maalivahdin polvisuojat jalkaansa, eivätkä räpylä ja kilpi- kään ole unohtuneet. Sami Aittokallio, Wiiiiiikman huudot kaikuvat, kun Ossi esittelee torjuntaliikkeitään. Ida sen sijaan selailee lastenkirjaa pöydän ääressä. Pariskunta on tyytyväinen siihen, kuinka seura ottaa huomioon pelaajien perheet. - Otteluiden erätauoilla pääsemme perhehuoneeseen lasten kanssa, voimme ottaa kahvit ja vaihtaa muun naisväen kanssa kuulumisia. Tämän lisäksi meille on tarjolla erilaisia tapahtumia kuten teatteria, Maria sanoo. Perhe asuu vain parin minuutin ajomatkan päässä Hakametsän hallista. Kotona ei kuitenkaan jääkiekosta puhuta. - Arto ja Ossi kyllä puhuvat, mutta muuten kiekko ei ole päivittäisissä keskusteluissa mukana. Mutta kyllä sen Artosta näkee, onko Ilves voittanut vai hävinnyt. Ei niitä tunteita pysty niin nopeasti unohtamaan, kun ottaa työnsä vakavasti, kertoo Maria. Työnjako kotona on muuttunut, kun Maria aloitti työnsä viime syksynä. Arto vie lapset aamulla tarhaan ennen treenejä ja hakee heidät, ellei Ilveksellä ole ottelua pelipäivinä Maria hoitaa hakemisen. Ruokapuolesta kotona vastaa Maria. - Onneksi on yhteisiä vapaita hetkiä iltaisin. Ehdimme käydä ulkojäillä ja pulkkamäessä. Pihassa on paljon lapsiperheitä, joten aika kuluu heidän kanssaan pyöriessä. Jos illalla on peli, en näe lapsia enää aamun jälkeen, sillä he ovat jo nukkumassa saapuessani kotiin. Yleensä Maria ja lapset katsovat kaksi erää kotiotteluista ennen kuin lähtevät ilta-askareisiin, Arto sanoo. Mitä lyhyempi työmatka, sitä varmemmin myöhästyy töistä. Vai pitääkö paikkansa? - En ole kyllä vielä onnistunut myöhästymään ja saamaan siitä joukkueen sisäisiä sakkoja, Tukio yllättää ja koputtaa samalla puuta. - Korhosen Ville toimii joukkueemme sakkokenraalina ja kärjessä taitaa olla Matias Sointu tai joku meidän nuorista pelaajistamme, koska he unohtavat aina kaikennäköistä, hymyilee Tutka. Kauden aikana olevilla ottelutauoilla joukkue harjoittelee enemmän kuin tiukassa pelitahdissa, joten Tukion päivät kuluvat pitkälti jäähallilla. - Iltatoimiin saa Artolta enemmän apua,

7 7 kun ei ole pelejä, mutta muuten arki pyörii saman kaavan kautta läpi kauden, sanoo Maria. Viime kausi päättyi Tukion kannalta ikävästi. Hän sai tammikuun ensimmäisessä ottelussa Lahden Pelicansia vastaan aivotärähdyksen. Tilanne oli Tutkan mukaan vaarattoman näköinen, mutta puolustaja iski voimalla päänsä pleksiin pahoin seurauksin. - Menetin hetkellisesti tajuntani. Luulin, että olen sivussa muutaman päivän, mutta siinä menikin 3-4 kuukautta. Minulla oli huimausta ja päänsärkyä, myös tasapainon kanssa oli ongelmia. En pystynyt harjoittelemaan laisinkaan ja pelkästään roskien vieminen ulos toi pahoinvointisuutta, muistelee Arto. Maria oli luonnollisesti huolissaan tilanteesta. - Kyllä siinä pelästyi. Onneksi ovat kuitenkin lapset, niin pysyivät arki ja rutiinit tallella, hän kiittelee. Perheen ehdoilla eletään Tukio pelasi 2000-luvun puolivälin tienoilla kolme kautta länsinaapurissa suomalaisseura Frölunda Indiansin riveissä. Arto ja Maria asuivat Göteborgissa kahdestaan. Maria opiskeli ja valmistui hienosti kauppakorkeakoulusta ekonomiksi, vaikka hän aloitti koulussa vaihto-opiskelijana. - Se oli aivan erilaista kuin nykyään. Silloin ei ollut vielä lapsia. Meillä kävi onni, sillä joukkueessa oli paljon suomalaisia ja tunsin heistä suurimman osan jo ennakkoon. Vietimme paljon aikaa heidän kanssaan, ja kun Mariakin oli koulussa, ei aika käynyt hänelläkään pitkäksi. Ruotsissa kaikki asiat hoidettiin viimeisen päälle ja seura piti huolen, että perheet viihtyivät. Tämä puoli on mennyt Ilveksessäkin selvästi eteenpäin, kertaa Tukio. Puhutko pukukopissa ruotsalaispuolustaja Nils Bäckströmin kanssa ruotsia vai englantia? - Englantia. Itselläni ei ole niin hyvä kielipää, että pärjäisin ruotsilla. Perheelliselle kiekkoilijalle ei ole herkullista, jos ensi kauden pelipaikka on avoinna. Myös avovaimon työpaikka sulkee pois tiettyjä vaihtoehtoja, mikä on hyvin luonnollista. - Ei minusta ole lähtemään muualle ilman perhettä. Vaihtoehdot ovat sikäli aika vähissä, myöntää Tukio. Pariskunnalla on kesämökki Vilppulan suunnalla, ja kesällä he pyrkivät viettämään aikaansa mahdollisimman paljon siellä. Ulkomailla he eivät ole koko perheen voimin vielä käyneet. Muita yhteisiä vapaa-ajanviettokeinoja ovat kuntoilu ja veneily. Avopari käy myös kavereidensa luona kyläilemässä. - Teemu Kesällä on samanikäiset lapset kuin meillä. Myös yhdessä vanhassa kaveriporukassa on mukava tilanne, kun kaikilla on lapsia. Synttäreillä on ruuhkaa, hymyilee Tukio. Arto itse käy seuraamassa myös koripalloa. - Kävimme 2000-luvun alussa kavereiden kanssa pelejä katsomassa siitä se on jäänyt. Damon Williams (Pyrinnön erinomainen jenkkivahvistus) asuu naapurissa, niin sekin tuo mielenkiintoa lisää. Viime keväänä oltiin katsomassa ratkaiseva matsi, kun Pyrintö voitti mestaruuden. Silloin Tampereella oli kunnon korisbuumi. Ei tämäkään kausi ole hassummin mennyt. Haastattelun loputtua saamme kuulla ilouutisen. Olohuoneessa tiukasti taistellut Ossi ei ole päästänyt yhtään maalia sen sijaan Ilves on osunut kertaalleen. Ottelu jatkunee vielä hetken aikaa, kunnes on aika mennä nukkumaan, mutta tilanne näyttää tupsukorvien osalta hyvältä. Klikkaa Tee löytöjä nettikierrätyskeskus Kiertorilla Kiertori on maksuton kanava, jossa voit ostaa, myydä ja lahjoittaa hyväkuntoisia tavaroita ja vaatteita. Jäteneuvonta, puh. (03)

8 8 Ikinuori Pentti Isotalo seuraa edelleen jääkiekkoa Jääkiekkoleijona numero kahdeksan on 84-vuotias Pentti Isotalo, joka on yksi suomalaisen jääkiekon legendoista. Isotalo pelasi 15 vuotta Ilveksessä ja pelaajauransa jälkeen meni toiset 15 vuotta erotuomarin tehtävissä. Hän oli arvokisoissa niin pelaajana kuin tuomarinakin. Kiekko kiinnostaa Isotaloa edelleen. TEKSTI: ILKKA UITTI KUVAT: JOUNI VALKEENIEMI Isotalon lapsuudenkoti sijaitsi Pyynikintori 3:ssa, ja Ilveksen pelaajarunko tuli silloin samoilta suunnilta. Iso-Penan ensimmäiset kokemukset jääkiekosta liittyvät kotitalon rappusiin ja särkyneeseen ikkunaan. - Velipojan kanssa ammuimme talomme rappuja kohti ja katsoimme, kumpi saa kiekon kohoamaan portaikossa ylemmäs. Ammuin lopulta kiekon ulkooven ikkunasta sisään, mutta onneksi isäni ei ollut vihainen, muistelee Isotalo lapsuusaikojaan. Ensimmäinen peli koitti keväällä Kyseessä oli ystävyysottelu Karhu-Kissoja vastaan. Eteläpuiston kentällä oli karsintatilaisuus, jossa katsottiin, ketkä nuoremmista pelaajista pääsisivät kakkosketjuun ykkösketju kun koostui vanhemmista pelimiehistä. - Veljeni oli minua kaksi vuotta vanhempi ja hän oli minua parempi, mutta oikean laitahyökkääjän tontille etsittiin rightin puolen pelaajaa, joten minä sain sen, koska veljeni pelasi vasemmalta puolelta ja itse oikealta. Seuraavana vuonna pelasin jo Ilveksen edustusjoukkueessa. Isotalo pelasi Ilveksessä kaudet ja hän voitti pelaajaurallaan seitsemän Suomen mestaruutta ja yhden Suomen Cupin. Oulun Kärppiä edustava Ilkka Mikkola on voittanut mestaruuden kahdeksan kertaa, mutta seitsemään ovat päässeet Isotalon lisäksi vain Ilves-legenda Aarne Honkavaara ja Ilvestäkin 1990-luvulla hetken aikaa edustanut Reijo Mikkolainen. Pena aloitti uransa hyökkääjänä, mutta loppuajan hän pelasi puolustajana. - Olin maajoukkueen mukana varamiehenä ja yllättäen yksi puolustajamme loukkasi polvensa, joten minut laitettiin hänen tilalleen. Tämän jälkeen pelasin Ilveksessä hyökkääjänä ja maajoukkueessa puolustajana, kunnes he tajusivat Ilveksessä, että olen liian kömpelö laitahyökkääjäksi, joten minut siirrettiin kokonaan puolustajan tontille, nauraa 84-vuotias Isotalo. Olympikisoissa Oslossa Alkuvaiheissa SM-sarjassa oli joukkueita vaihteleva määrä. Isotalo muistelee, että ajoittain pelattiin yksinkertais- - Hakasen leipomon tiskillä tulee usein piipahdettua. Hakasen Markku on ollut oikein aktiivisena puuhamiehenä Takkuturkeissa. ta sarjaa ja joskus lohkoittain. - Kun kiekko levisi ympäri Suomea, alkoi uusia joukkueita tulla mukaan, ja sarja kasvoi samalla. Otteluita kauden aikana ei tullut monta, ja vieraskamppailuihin mentiin joko junalla tai linja-autolla. - Omia autoja ei juurikaan ollut. Linja-autossa laulettiin taistelulauluja ja saimme siitä ytyä peleihin. Myöhemmin toimiessani tuomarina kuljin vierasotteluihin yhtä lailla junalla ja yövyin pelipaikkakunnalla, sillä junia ei tullut yötä vasten Tampereelle. Isotalo muistelee erityisen lämmöllä uransa ensimmäistä Suomen mestaruutta keväällä 1945 ja olympiakisoja Oslossa Tämän lisäksi hän edusti Suomea yksissä MM-kisoissa. - Suomen mestaruuteen oli pyritty ja kun se saavutettiin, se oli hienoa. Ratkaiseva ottelu käytiin Turussa ja voitonjuhliin siirryttiin Hotelli Maakuntaan. Siellä oli tarjolla ruokaa ja lasillinen valkoviiniä. Siinä ne juhlat olivat. Kyseessä oli sodan jälkeinen vuosi eikä silloin saatu tarjoillakaan juuri mitään. - MM-kisat Pariisissa 1951 oli hieno tapahtuma, mutta ennen kaikkea olympialaiset oli kova juttu. Siinä tunsi kuuluvansa kisajoukkueeseen. Me hurrasimme kiekkojoukkueen kanssa muun muassa Veikko Hakuliselle hiihtoladun varrella, ja hiihtäjät kannustivat meitä peleissämme. Se tunnelma tarttui kaikkiin se oli mahtavaa. Jääkiekko ehti muuttua valtavasti Isotalon uran aikana. Alkuvaiheissa joukkueessa oli vain kaksi kentällistä ja vaihdot venyivät muutaman minuutin mittaisiksi. Taklaukset olivat sallittuja vain omalla kenttäpuoliskolla. - Koko kentän taklauspeli muutti jääkiekkoa hyvin voimakkaasti ehdin itsekin saamaan niitä tällejä urani loppuvaiheessa. Se, mikä on muuttanut peliä radikaalisti, on keskialueen paitsion poistaminen. Pelistä on tullut paljon nopeampaa, kun pystytään avaamaan etusiniviivalle saakka. Ansiokas ura tuomarina Isotalo loi komean uran myös tuomarina. Ensimmäinen kipinä tuomaritoimintaan sai alkunsa jo pelaajauran aikana, kun silloinen päävalmentaja Risto Lindroos ohjasi joukkueen nuorisoosaston tuomarikursseille. - Hän perusteli sitä sillä, että oppisimme olemaan ottamatta tyhmiä jäähyjä, Pena hymyilee. Tuomariuransa alkuvaiheissa hän ei saanut viheltää mestaruussarjan kamppailuita, sillä edusti edelleen Ilvestä. Alempien sarjojen otteluista hän sai sen verran kokemusta, että oli valmis siirtymään tuomariksi mestaruussarjaan heti pelaajauransa päätyttyä vuonna Muutamaa vuotta myöhemmin koittivat jo ensimmäiset MM-kisat raitapaitana. Siihen aikaan otteluissa oli yksi tai kaksi tuomaria. - En tiedä, mikä siinä hommassa kiehtoi se oli vain niin luontevaa. Kun ottelun jälkeen juttelin vaimoni kanssa ja sanoin pelin menneen hyvin, niin seuraa- vana päivänä sain lukea lehdestä, kuinka tuomari haukuttiin pataluhaksi. Kahdella tuomarilla mentäessä piti olla hyvä luistelutaito, että ehti viheltämään paitsiot ja liikkua kentän päästä päähän. Isotalo ja hänen ystävänsä Unto Wiitala nauttivat kovaa arvostusta tuomareina. Suomessa on jaettu kaudesta alkaen Pentti Isotalo palkintoa, joka myönnetään kauden päätteeksi liigan parhaalle linjatuomarille. Paras erotuomari pokkaa puolestaan Unto Wiitala palkinnon. - Sain aikoinaan hyvän ohjeen. Jos pelaaja huutelee hävyttömyyksiä selän takana, se on vain kotikasvatuksen puutetta. Jos pelaaja tulee naaman eteen käyttämään sopimatonta kieltä, ohjataan hänet suoraan jäähypenkille. Kun Gagarin saapui halliin... Pentti Isotalo tuomitsi kuusi kertaa MMkisoissa ja kerran olympialaisissa. Uran viimeinen peli tuomarina oli kisojen 1973 finaaliottelu. Yksi ikimuistoisempia hetkiä nähtiin olympialaisten 1964 esiotteluissa, kun sekä Yhdysvallat että Kanada kohtasivat Neuvostoliiton sen omalla maaperällään. - Yhdessä pelissä pieni mies asteli reippaasti portaita pitkin ylöspäin, ja neuvostoliittolaiset lopettivat pelaamisen kesken kaiken. Olimme hetken aikaa ihmeissämme, kunnes venäläispelaaja viittoili ja sanoi minulle, että Gagarin, Gagarin. Kun Juri Gagarin pääsi omalle paikalleen kunnia-aitioon, peli jatkui taas normaaliin tapaan. Gagarin oli Neuvostoliitossa puolijumalan asemassa olihan hän koko maailman ensimmäinen avaruuslentäjä. Toisella erätauolla Gagarin saapui tuomarikoppiin kättelemään ja keskustelemaan tulkin välityksellä.

9 9 Sekä jääkiekkoilijana että erotuomarina mittavan uran tehnyt Pentti Isotalo nauttii Kauppahallin omaleimaisesta ilmapiiristä. - Kysyimme tuomarikollega Adamecin kanssa tulkin välityksellä, ottaako Gagarin meidät kyytiin, jos hän onnistuu matkaamaan Kuuhun ensimmäisenä ihmisenä. Me voisimme viheltää siellä kiekkopelin. Juri suostui ja löimme asiasta kättä päälle, nauraa Isotalo ja näyttää vanhaa lehtileikettä ja valokuvaa tapahtuneesta. Isotalon matka Kuuhun jäi tekemättä, sillä ensimmäisenä Kuun pinnalle ennätti neuvostoliittolaisten harmiksi yhdysvaltalainen Neil Armstrong vuonna Taitokiekkoilun puolestapuhuja Isotalo asuu vaimonsa kanssa vain kivenheiton päässä Hakametsän hallista Takahuhdin kaupunginosassa. Vaikka jäähallille on lyhyt matka, käy Iso-Pena vieläkinö harvakseltaan seuraamassa otteluita. - Hakalan Yten kanssa olemme sopineet, että jos jompikumpi tamperelaisista pääsee pudotuspeleihin, menemme katsomaan otteluita. Kiekko on muuttunut niin paljon, etteivät kaikki pelit enää kiinnosta siinä määrin. Hän on käynyt katsomassa kuluvan kauden aikana muutaman Ilveksen ottelun ja on pitänyt näkemästään. - Joukkue on nuorentunut paljon eikä pojilta voida vielä odottaa liikoja. Ilveksellä on kasassa lupaava joukkue, ja jos porukka pysyy kasassa ja intoa riittää, on sillä kaikki mahdollisuudet mihin vaan, uskoo Isotalo. Entinen huipputuomari ja monivuotinen tuomarikouluttaja seuraa kamppailuita edelleen pelillisesti ja tuomarikeskeisesti. Hänellä on kynä ja paperi lähettyvillä, kun ottelu on käynnissä. - Teen luonnostaan merkintöjä, kuinka monta näkemyseroa minulla on ollut tuomarin kanssa. Se on mennyt niin veriin, Isotalo hymähtää. - Ihmissilmä näkee tilanteet vain yhdestä tasosta ja suunnasta kertaalleen. Televisio on siitä armoton, että sen välityksellä tilanteet näytetään useasta eri kuvakulmasta. Inhimillisiä virheitä sattuu, mutta selvät virheet pitää saada pois. Isotalo kaipaa jäälle enemmän taitopeliä ja uskoo myös katsojien haluavan samaa. - Mailan käytöstä pitäisi antaa selvät rangaistukset. Ylimääräiset huitomiset, poikittaiset mailat ja tappelut eivät kuulu jääkiekkoon. Ne pitäisi kitkeä pois. Säännöt ovat muuten hyvät, mutta ehkä joitakin pohjoisamerikkalaisia ja kansainvälisiä sääntöjä voitaisiin yhdistää kuten esimerkiksi pitkän kiekon osalta. Penan aktiivinen toiminta jääkiekon parissa ehti kestää 60 vuotta. 15 on miehelle merkityksellinen lukema kuten hän itse sanoo. - Pelasin Ilveksessä ensimmäisen pelini 15-vuotiaana, pelaajaurani kesti 15 vuotta, tuomarina ehdin toimia 15 vuotta ja 30 vuotta olin tuomarikouluttajana. 75-vuotispäivilläni sanoin, että eiköhän tämä ala jo riittää, kun normaaleista töistäkin pääsee eläkkeelle reilun 60 vuoden jälkeen. Nykyään Isotalo on aktiivinen Takkuturkkien jäsen. Takkuturkit koostuvat vanhoista ilveksistä. - Kokoonnumme Takkuturkkien kanssa eri paikoissa ja olemme suunnittelemassa reissua vaimojen kera ulkomaille. Joka vuosi on myös niin sanottu opintoja retkeilypäivän erilaisine kilpailuineen ja illanistujaisineen. Vehnämyllynkatu Tampere puh fax

10 10 LIPUT PELIIN LIPPUPISTEESTÄ ,97 e/min + pvm (klo 7-22) MYYNTIPISTEET R-KIOSKIT

11 11 Tomi Wilenius on pelannut tällä kaudella sekä A- että B-juniorien riveissä. Hän täytti 18 vuotta tammikuun puolivälissä. Liikkuminen sujuu nyt helpommin, kun taskussa on ajokortti ja alla oma auto. Ilvesläinen taitosentteri Tomi Wilenius TEKSTI: VESA SUONSYRJÄ KUVAT: JOUNI VALKEENIEMI Koko uransa Ilvestä edustanut Tomi Wilenius odottaa innolla Saksassa pelattavia alle 18- vuotiaitten MM-kisoja ja kevään ratkaisupelejä Ilveksen paidassa nuorten SM-liigassa. Neljän vuoden ikäisenä kiekkoilun aloittanut Wilenius on pelaajatyypiltään puhdas taitosentteri. Teräväliikkeinen, vahvan pelikäsityksen ja hyvän laukauksen omaava vastikään täysi-ikäiseksi tulleella pelaajalla on myös hyvä maalivaisto, mutta välillä syöttö on mieluisampi ratkaisu. - Kyllä siellä tulee joskus palautetta, että enemmänkin pitäisi laukoa. Kehitettävää minulla on eniten fyysisellä puolella ja puolustuspelaamisessa. Välillä yli-innokas hyökkääminen johtaa takaiskuihin omassa päässä. Kuluvan kauden lähinnä nuorten SMliigassa pelannut Wilenius on kohtuullisen tyytyväinen joukkueensa otteisiin. - Ihan kohtuullisen hyvin on mennyt ja tälläkin hetkellä (tammikuun lopussa) olemme sarjassa kuuden joukossa. Play-offit ovat tietenkin tavoitteena, ja mahdollisuudet mitalipeleihin mielestäni hyvät. Alkukaudesta takkuilleet vieraspelitkin on saatu sujumaan paremmin kauden mittaan. Ketjuja on jouduttu sekoittamaan aika paljon, mutta viime aikoina olen pelannut Eero Savilahden - Kehitettävää on eniten fyysisellä puolella ja puolustuspelaamisessa, Tomi arvioi esityksiään. ja Tomi Iso-Mustajärven kanssa. Pyynnöstä löytyvät myös joukkueen onnistujat. - Markus Västilä on tehnyt hyvin pisteitä ja pelannut muutenkin hyvin. Roope Nikkilä on hivenen vanhemmalla iällä pelaamassa hyvää kautta ja on pistepörssissä korkealla. Siihen kun vielä lisätään hyvää kautta pelaava Toni Lepaus, on suurimmat onnistujat lueteltu. Kova tahti B-junioreissa B-junioreiden karsintasarjassa ja SM-liigassa tahti on ollut tappavaa ja pisteitä on kertynyt kahdeksassa ottelussa peräti 18. Omiin otteisiinsa toistaiseksi nuorten SM-liigassa 34 ottelussa tehot 8+12=20 netonnut Wilenius ei ole ihan täysin tyytyväinen. - A-nuorissa kausi on mennyt vähän niin ja näin. Ihan niin hyvin kuin itse odotin, en ole pystynyt pelaamaan. Alkukausi meni pienemmällä vastuulla ja roolissa, jossa en ole niin hyvä. Kiekollisena ja hyökkäävänä pelaajana tarvitsen kuitenkin vastuuta onnistuakseni. Kahden täyden kauden jälkeen B-junioreiden sarja on kuitenkin jo nähty ja tulosta pitäisi saada aikaan A-junioreissakin. Jukka Rautakorven valmentamassa Alle 18-vuotiaiden joukkueessa ainoana Tamperelaisena pelaavan Wileniuksen pelit ovat sujuneet hyvin ja vastuu on lisääntynyt kauden edetessä. - Saksassa huhtikuun lopulla pelattavat MM-kisat ovat henkilökohtaisella tasolla loppukauden päätavoite. Oma rooli on harjoitusturnauksissa kasvanut ensimmäisen turnauksen kolmosketjusta viimeisimmän turnauksen ykkös-kakkosketjuihin ja ylivoimavastuuseen. Kesällä ensimmäistä kertaa varauskelpoinen Wilenius on rankattu tällä hetkellä sijalle 46 Eurooppalaisten kenttäpelaajien osalta Central Scouting Rankingsin sivuilla. Onnistuminen tulevissa kisoissa voisi johtaa NHL-varaukseen. - Kyllä se pienenä tausta-ajatuksena on joskus käynyt, että siellä onnistumalla varauksen mahdollisuus kasvaisi. Kaukaiselle varaus tällä hetkellä tuntuu omasta mielestäni etenkin, kun tuloksen tekeminen on jäänyt verrattain vähiin nuorten SM-liigassa. Haaveena liigapelit Kun katseita käännetään tulevaisuuteen ja seuraavaan kauteen on ajatuksissa selkeää määrätietoisuutta ja omien vahvuuksien tuntemista. - Kyllä haaveena olisi päästä muutamiin liigapeleihin pelaamaan, mutta ennen kaikkea iso rooli ja iso jääaika A-junioreissa on tärkeää. Jos rahkeet riittävät, voisi Mestis olla jossain kohtaa kautta hyvä juttu, mutta sielläkin pitäisi päästä pelaamaan sitä omaa roolia. Rikkovassa roolissa kun minusta ei juuri hyötyä ole. Pelaaminen ja harjoitteleminen ovat mukavaa, mutta aikaa vievää puuhaa. Viikkoa kohden vapaapäiviä on usein vain yksi. Huipulle pyrkivän nuoren miehen arki täyttyy pääosin jääkiekosta, mutta elämään kuuluu muutakin. - Opiskelen lukion toisella luokalla Sammon keskuslukiossa. Toistaiseksi ainakin opiskelutkin ovat sujuneet ihan hyvin, mutta ajoittain aika on tiukoilla, kun palataan myöhään pelireissuilta. Jollain lailla koulu täytyy kuitenkin hoitaa ihan tulevaisuuttakin ajatellen, vaikka nyt ajatukset ovatkin kiekkoilijan uran luomisessa. Vapaapäivinä aika menee levätessä, X-boxilla pelatessa ja tyttöystävän kanssa aikaa viettäen.

12 12 Luotettava Autotalo Laakkonen Uusi ISO Sharan. Tarjousautoja muutama kappale heti toimitukseen! Sulavalinjainen Sharan on iso tila-auto, jossa on istuimet kolmessa rivissä ja tilaa jopa 7 hengelle ja tavaroille. Kätevät liukuovet tekevät auton käytön helpommaksi myös isommille seurueille. Taitettavien istuinten ansiosta käytettävissä on jopa 2297 l tavaratila. 2,0 litran TDI-dieselmoottori (103 kw/140 hv) on saatavana myös edistyksellisellä DSG-automaattivaihteistolla. Sharan TDI -mallisto alkaen: Autoveroton hinta , arvioitu autovero* 9.211,85, kokonaishinta ,80 Sharan TDI DSG -mallisto alkaen: Autoveroton hinta , arvioitu autovero** 9.704,10, kokonaishinta ,10 *CO 2 -päästöllä 146 g/km. **CO 2 -päästöllä 149 g/km. Malliston yhdistelmäkulutus 5,5-5,7 l/100 km. CO -päästöt g/km. Kuvan auto erikoisvarustein. Kokonaishinta sisältää toimituskulut. Transporter 2.0 TDI Huoltoleasing 36 kk/ km 595 /kk. Varastossa vielä muutamia normaaliakselivälisiä Volkswagen Transporter 2.0 TDI -malleja alkaen Transporter 2,0 TDI 62 kw/84 hv alkaen: autoveroton hinta ,15, arvioitu autovero* 3.985,85, TARJOUSHINTA sisältäen toimituskulut. Huoltoleasing 36 kk/ km 595 /kk. *CO2-päästöllä 190 g/km. Kuvan autossa sumuvalot ja tavaratilan lisätuuletusaukot lisähintaan. Hyötyautot Autotalo Laakkonen Hatanpään valtatie 42 Tampere, vaihde Automyynti ma-pe 9-18, la Volkswagen-henkilöautomyynti: Timo Järvinen Tomi Källarsson Jari Lintukangas Pasi Neva Tapani Niemi Jarmo Puskala Tomi Raitalaakso Jarmo Sipiläinen Volkswagen-hyötyautomyynti: Aatto Alaluusua Aki Huhtala Paavo Puomila Ismo Hytti Radio 957:n Yritysuutiset Ole kuulolla, niin tiedät alueesi yritystapahtumista tuoreeltaan.. Pirkanmaan yrityselämän ajankohtaiset asiat ja tapahtumat kuulet radio 957:sta joka arkipäivä kello YHTEISTYÖNÄ YRITTÄJILLE AJANKOHTAISTA ASIAA LÄHETÄ UUTISVINKKISI: toimitus@radio957.fi tai uutiset@pirkanmaanyrittajat.fi TAMPERE 95,7 MHZ VALKEAKOSKI 87,6 MHZ VAMMALA 89,5 MHz IKAALINEN 92,9 MHZ VAMMALA 89,5 MHZ IKAALINEN 92,9 MHZ ORIVESI 96,4 MHZ RUOVESI 103,3 MHZ pirkanmaanyrittajat.fi

13 13 Ilveksen voimavalmentajaksi palasi täksi kaudeksi tuttu mies, kun Jarkko Welling vastasi myöntävästi päävalmentaja Juha Pajuojan kyselyyn kiinnostuksesta palata joukkueeseen. TEKSTI: RIKU TEISKONLAHTI KUVAT: JOUNI VALKEENIEMI Welling saapui alunperin Ilvekseen vuonna 1997 ja oli mukana vuoteen 2007 asti. - Kailajärven Jaakko vaihtoi vuonna 1997 Ilveksestä Tapparan puolelle. Olin siinä vaiheessa jo valmentanut painonnostajia salilla ja Jaska kysäisi kiinnostaako, Welling muistelee saapumistaan. Wellingin vastuulla Ilveksessä ovat kaikki voimaharjoittelu sekä osittain nopeuteen ja liikkuvuuteen liittyvät harjoitteet. Hän kertoo uskovansa valmennuksessa perinteiseen työntekoon. - Oman painonnostouran ja valmennusuran aikana olen huomannut, että se on ainoa oikea tapa. Sitä työtä pitää vaan tehdä pitkäjänteisesti. Kaksi oheisharjoitusta viikossa Viime kevään lähtötilanteessa Ilveksellä oli koossa nuori joukkue, johon mahtui vain 70-kiloisia lupauksia. Heikon perusvoimatason vuoksi kesällä jouduttiin tekemään rajusti töitä voimatason nostossa. Welling arvioi, että työ toi tulosta. Kesällä voimaharjoittelua tehtiin kolmena päivänä viikossa. Kesän jälkeen Welling ja valmennusjohto päättivät, että voimaharjoittelua tehdään myös kauden aikana. Työnjako on yksinkertainen. Valmennusjohto päättää milloin on aikaa harjoittelulle, Welling vastaa harjoittelun suunnittelusta ja toteutuksesta. - Kolmen pelin viikoillakin laitetaan kaksi oheisharjoitusta sekaan. Toinen on sellainen, joka ylläpitää voimatasoja ja toinen sellainen, joka kaivaa nopeus- ja liikkuvuuselementtejä esiin. Voimaharjoittelua pyritään pitämään yllä, jotta ensi kesänä olisi parempi tilanne lähteä kauteen. - Kokeneilla pelaajilla harjoittelu on enemmän ylläpitävää. Nyt on nuori joukkue, joka kestää pienen treenimäärän pelien ohessa. Vanhemmilla pitää kiinnittää enemmän huomiota siihen, että jaksaa tehdä pääasian eli pelaamisen. Welling myöntää, että pelaajien suhtautumisessa voimaharjoitteluun on eroja. Tärkeä osa työtä on harjoittelun markkinointi eri tavoin asiaan suhtautuville. - Kun osaa markkinoida oikein, niin kyllä pelaajat ovat innostuneita ja tekevät hyvin töitä. Jarkko Welling Viime kesänä hiottiin tekniikkaa Ensi kauteen valmistautumisessa Wellingillä on edessään mieluinen haaste. Tilanne on helpompi kuin viime kesänä esimerkiksi sen tähden, että joukkue on tuttu ja voimavalmentaja tuntee luotsattaviensa yksilölliset tarpeet paremmin. Tilannetta helpottaa sekin, että tekniikkapuoli on jo kaikilla pelaajilla hallussa ja lähtötaso korkeammalla kuin viime keväänä. Voimatason nostoa tehdään varsin eriluotsaa Ilveksen voimaharjoittelua laisista tilanteista. Joukkueen kokeneimman osaston penkkitulokset olivat 130 kilon tietämillä. Köykäisimmillään tangossa oli rautaa vain 75 kiloa. Welling arvioi, että sata kiloa on taso, joka kiekkoilussa riittää. Wellingin ajan penkkiennätystuloksiin nykyjoukkueella on vielä jonkin verran matkaa, sillä tshekkihyökkääjä Lubomir Korhon kiskaisi ylös 180 kiloa rautaa. Voiman hankkimiseen Ilveksen nuoriso-osastolla on hyvin aikaa. Viime kesänä erityisesti painon lisäämisen kanssa - Viime kesänä Jesse Niinimäki treenasi voimapuolta enemmän kuin kertaakaan minun aikanani. Vaikutukset näkyvät kaukalossa, Jarkko Welling kuvailee kultakypärän otteita. piti olla varovainen. Varmin tapa saada aikaan loukkaantumisia on käyttää liian isoja painoja huonolla tekniikalla. - Olemme satsanneet siihen, että alussa lähdettiin pienillä painoilla, jotta tekniikka paranee ja saadaan tukilihakset kuntoon. Se antaa paremmat edellytykset hankkia lisää voimaa. Kesäharjoittelussa joukkue teki kahdeksaa eri liikettä, ja kaikissa niissä viittä sarjaa. Kauden aikana liikkeet on laskettu kolmeen ja sarjat kolmeen tai neljään. Kokeneemmilla pelaajilla osa Jarkko Welling tietää ja tuntee voimaharjoittelun teorian ja käytännön. Omassa palkintokaapissa on lähes 100 SM-tason mitalia painonnostosta aikuisten tasolla. harjoituksista suodatetaan pois. Raipen kokemus auttaa salilla Jos jääkiekko on pelinä muuttunut kolmessatoista vuodessa, on muutoksia tapahtunut myös fysiikkaan liittyvissä asioissa. Welling arvioi ruokavalioon kiinnitettävän nykyisin huomattavasti enemmän huomiota kuin 90-luvun loppupuolella. Mukaan ovat tulleet myös lisäravinteet ja palautusjuomat. Kun Welling tuli Ilvekseen, penkin takana valmentajana hääräsi Vladimir Jursinov junior. Valmentajan näkemys voimaharjoittelusta oli tuolloin hieman eri linjoilla Wellingin kanssa. - Ensimmäinen vuosi Jursinovin aikaan oli vähän sellaista, että otettiin kymmenen liikkeen kuntopiiri, jossa jokainen kaveri teki samalla painolla saman toistomäärän. Jursinoville piti sanoa, että eivät asiat mene ihan näin, että kaikki tekevät aina samoja asioita. Silloinkin mukana oli todella kokeneita pelaajia ja vastaavasti paljon nuoria. Hyvä kun nuoret saivat kyykkypainon selkään ilman, että selkä katkesi. Mutta Jursi sanoi vain, että se on pakko tehdä näin. Kokeneeseen pelaajakalustoon Jursinovin aikaan kuului nykyinen kakkosvalmentaja Raimo Helminen. - Raipe oli loistava valmennettava. Tunnollisempaa ei ole ollut. Tällä kaudella on ollut suuri apu, että Raipe on ollut mukana katsomassa, kun tehdään parin tunnin väsyttäviä sarjoja. Kyllä se tuo pohjaa siihen, kun Raipe on ollut aina itse mallikappale. Wellingin kaappi pursuaa mitaleja Ilveksen valmentamisen lisäksi Welling osallistuu edelleen mahdollisuuksien rajoissa painonnostokilpailuihin. Aikaa vie myös perheen puolivuotiaan tyttären hoitaminen. - Miesten SM-mitaleja taitaa olla vähän vajaa sata, että kun muutaman vuoden jaksaa vielä käydä kisoissa, niin saa sen sata täyteen. Painonnostorintamalla Suomen tilanne näyttää suhteellisen valoisalta. Perinteikäs laji osoittaa piristymisen merkkejä, mistä kertovat myös nuorten EM-kisojen mitalit. - Tietenkään se ei anna kovin hyvää kuvaa, että nelikymppisenä käydään vielä SM:ssä ja otetaan mitali. Mutta se ei ole koko kuva. Hyvällä mallilla ollaan. Welling myöntää hymyillen, että jääkiekko vie urheilijalahjakkuuksia, joilla olisi mahdollisuuksia pärjätä myös painonnostokilpailuissa. - Paras esimerkki oman valmennusuran aikana on Salmelaisen Tony, joka on pärjännyt jäälläkin hienosti. Voima tarttui häneen silmissä ja kimmoisuusominaisuudet olivat aivan mielettömät. En ole nähnyt vastaavaa urheilijaa missään. Voimaharjoittelupuolta miettiville nuorille kiekkoilijoille Wellingillä on simppeli vinkki. - Helpottaa suunnattomasti, jos 15- vuotiaana opettelee keppijumpalla tekemään liikkeet oikein. Se antaa mahdollisuudet hankkia voimaa. Se on tärkein asia - silloin tekniikan opettamiseen ei tarvitse kiinnittää niin paljon huomiota. A-junnuissa pitää alkaa tehdä jo painoilla harjoitteita. Ei isoja painoja, mutta pitkää sarjaa. Tehdä pohja, josta voima kaivetaan, Welling opastaa.

14 14 Nalle ja Väiski tunnetaan hyvin Ilves-piireissä. Kalliolahden pariskunta on työskennellyt Hakametsässä kotiottelujen yhteydessä jo pitkään. Maarit ja Kari Kalliolahti ovat tuttu näky Hakametsän hallissa ennen kaikkea yritysasiakkaille. TEKSTI: ILKKA UITTI KUVAT: JOUNI VALKEENIEMI Maarit Väiski Kalliolahden ura jäähallilla alkoi jo kaudella , kun Jukka Hirsimäki toimi Ilveksen toimitusjohtajana. Maarit järjesti ja hoiti Ilveksen asiakastilaisuuksia, joista myöhemmin muodostuivat nykyiset VIP- ja aitiotilaisuudet sekä Ilves Business Club (IBC). Tilaisuudet järjestettiin silloisessa kaupunginhallituksen huoneessa sekä Jääkiekkomuseossa. Nykyiseen toimenkuvaansa aitioemäntänä Väiski siirtyi vuosituhanteen vaihteessa. - Silloin Ilves hoiti itse kaikki tarjoilut aitioihin. Nykyään Restel Oy vastaa niistä ja itse häärin linkkinä asiakkaiden ja Restelin henkilökunnan välillä. Katson, että asiakkailla on kaikki hyvin ja kuten on sovittu. Maaritin aviomies, Kari Nalle Kalliolahti, toimi aikoinaan Hakametsässä järjestyksenvalvojana, kun Kalliolahtien Antti-poika pelasi Ilveksen junioreissa. Nykyiseen pestiinsä Kari siirtyi vuonna 1999 Risto Jalon toimiessa Ilveksen vetovastuussa. Kari toimii päivätöissään Tampere-talon vahtimestarina, mutta kotiotteluissa Nalle palvelee asiakkaita Ilves Business Clubilla. - Vastaan klubin järjestyksenvalvonnasta, mutta työni on asiakaspalvelua. Mikäli joku eksyy alakertaan, kerron hänelle, mikä paikka on kyseessä ja saatan näyttää ovelta paikkoja. Samoin ohjaan ihmisiä oikeaan suuntaan, mikäli joku ei tiedä, missä päin hallia hänen istumapaikkansa on. Kalliolahdet ovat ehtineet nähdä ja kokea paljon reilun kymmenen vuoden aikana, kun he ovat tehneet nykyistä työtään. Molemmat ovat tyytyväisiä siitä suuntauksesta, mihin aitio-, IBC- ja VIP-palveluita ollaan viemässä Ilveksen otteluissa. - Aikoinaan kannoimme ruuat ja juomat alakerran keittiöstä ylös aitioille ja takaisin, mutta tämä on poistunut tehtävistäni. Aitioremontit ja uudet aitiot ovat olleet hyviä asioita. Kehitystä on tapahtunut parempaan suuntaan ei ole mitään negatiivista sanottavaa, Väiski kertoo. Myös alakerran Ilves Business Clubilla suunta on ollut oikea viimeisten vuosien aikana. - Lippujen lukijalaite on helpottanut töitä ja se, että VIP:n sisäänkäynti siirtyi toiseen päähän. Kun sekä klubille että VIP:iin mentiin samaa reittiä, oli se aikamoista hässäkkää lippujen kanssa, sanoo Kari. Viihtyisä työympäristö Kalliolahtien urakka jäähallilla alkaa Ilves on Kalliolahdille ELÄMÄNTAPA Kari Nalle Kalliolahti vastaanottaa vieraita Ilves Business Clubin sisäänkäynnillä Maarit Väiski Kalliolahti toimii aitioemäntänä Ilveksen kotimatseissa. puolitoista tuntia ennen ottelua ja urakka päättyy noin tunti ottelun jälkeen. - Katsomme hallille saapuessamme, että paikat ovat kunnossa, lukijalaitteet toimivat, selvitämme toimistolta tulleet erityistoiveet lippujen kanssa, sovimme kuka on milläkin toimipisteellä ja juomme kahvit, naurahtaa Kari. Aitiokerroksessa pitää huolehtia, että jokaisesta ovesta löytyy tarvittavat infot koskien asiakasyritystä. - Suurin osa aitiovieraista tietävät, missä heidän paikkansa on, mutta jos apua tarvitaan, pyrin auttamaan parhaani mukaan yleensä kuitenkin yritysten aitioisännät ovat hoitaneet vierailleen selkeät ohjeet, kuinka toimia. Pidän myös tärkeänä sitä, kun asiakkaat ostavat Ilves-Hockey Oy:ltä aition, he myös tapaavat Ilveksen edustajan, joka toivottaa vieraat tervetulleeksi ja on apuna, jos sitä vain tarvitaan, summaa Maarit. Kumpikin kokeneesta kaksikosta on laittanut yhden asian merkille. - Nykyään sekä IBC:llä että aitioissa käy enemmässä määrin naisia, mikä on positiivinen asia. Aiemmin alakerran klubilla kävi pitkälti samat tutut kasvot, mutta Nallen mukaan tilanne on muuttunut parin viime kauden aikana. - Klubilla ovat yritykset hieman vaihtuneet, vaikka määrä on pysynyt samana. Nykyään myös kortteja kierrätetään yrityksen sisällä, eikä paikalle saavu aina samat kasvot firmasta. Se on hieno asia, että yhä useampi saa mahdollisuuden tulla alakertaan. Maarit Kalliolahti kertoo, että aitioita miehittävät usein tutut yritykset, jotka saattavat tuoda henkilökuntaansa, asiakkaitaan tai yhteistyökumppaneitaan kolmesta neljään kertaan kauden aikana peliä seuraamaan. - Osa aitiovieraista käy aluksi alakerrassa syömässä ja siirtyvät sitten vieraidensa kanssa aitioihin ottelua katsomaan. Aitioissa näkee myös paljon ulkomaalaisia vieraita, jotka ovat ensimmäistä kertaa kiekko-ottelussa. Hyvä työtiimi Kalliolahdet kehuvat kilpaa omia työtovereitaan. Alakerrassa yhteistyö toimii keittiöhenkilökunnan kanssa moitteettomasti eikä yhteistyö aitioissa Restelin henkilökunnan kanssa jää ollenkaan jälkeen. Helena Ranniston johtama keittiöryhmä on saanut erityiskiitoksia IBC: n ruuista. Yhteisön jäsenet pitävät yhtä myös vapaa-ajallaan. - Silloin tällöin järjestämme henkilökunnan kanssa yhteisen porkkakävelytapahtuman. Ensin kävellään, sitten saunotaan, syödään ja istutaan iltaa. Viimeksi illanistujaiset venähtivät aamuyöhön saakka, naurahtaa pariskunta. - Meillä on kaikilla yksi iso yhdistävä tekijä, Ilves. Maarit työskentelee päivät Finntology Oy:ssä myynti- ja ostoassistenttina. Vaikka molemmilla on omat leipätyönsä, riittää kummallakin vielä energiaa saapua iltaisin ja lauantaisin Ilveksen otteluihin työvuoroon. - Vaikka tämä on työtä, tätä ei voi las-

15 15 kea tavalliseksi kello 8-16 kestäväksi työksi. Täällä voi toimia fiilispohjalta. Kun näkee kivoja asiakkaita, se antaa paljon toimintatarmoa. Täällä on rento tunnelma, ja ihmiset saapuvat jäähalliin viihtymään. - Jääkiekko ei meille ole työ tai harrastus, se on elämäntapa. Palkitsevinta hallityössä on Nallen mielestä asiakkaalta saatu kiitos. - Kiitos-sana lämmittää. Kun asiakkaat kiittävät illasta ja kertovat tulevansa toistekin, silloin tiedämme, että keittiö ja me olemme hoitaneet työmme hyvin, ja väki on viihtynyt. Ilves hurmannut taistelullaan Nuoren ja taistelevan Ilveksen otteet kaukalossa on saanut molemmat innostumaan. Kysyttäessä, miltä joukkueen otteet kaukalossa ovat näyttäneet, kuuluu Väiskin vastaus: - Ihanalta! - Nyt olemme menossa siihen suuntaan, mihin olisi pitänyt pyrkiä jo paljon aiemmin. Joukkueen esityksiä on upeaa seurata, säestää Kari. Nalle on huomannut IBC:llä, kuinka asiakkaat suhtautuvat joukkueeseen poikkeuksellisella asenteella verrattuna aiempaan. Enää parin maalin tappioasema erätauolla ei vedä ilmeitä totisiksi. - Porukka uskoo loppuun saakka, että joukkue nousee voittoon. Ilveksen koko ilme, se positiviinen asenne, ja tekemisen meininki pelaajista valmentajiin heijastuu myös katsojiin. Pelaajista hohkaa aito ja vilpitön ilo onnistumisten hetkellä se on jotain mahtavaa. Pellisen Jaakko ja kumppanit heittäytyvät kiekkojen eteen ja taistelevat, Kari kehuu. Maarit on täysin samoilla linjoilla. - Joukkueessa on varmasti hyvä henki. Pojat painavat menemään nuoruuden ennakkoluulottomalla innolla. Pelaajat luottavat itseensä, ja tappioasemassakin pelataan eikä vain pelailla selkä suorana. Kalliolahdet seuraavat myös tiiviisti tupsukorvien vieraskamppailuita. Kari seuraa tilanteita netin välityksellä, mutta Maarit kuuntelee ottelut radiosta. Maaritille pelit aiheuttavat aktiivisuutta. - En voi kuunnellessani istua paikallani, vaan joudun tekemään jotain käsilläni. Teen ruokaa, mankeloin, tiskaan tai silitän, hymyilee Väiski. Sekä Kari että Maarit muistelevat erityisen suurella lämmöllä muutamaa erityistä ottelua. Yksi niistä on joulukuulta 1994, kun Ilves kohtasi NHL:n huipuista kootun Wayne Gretzky All Starsin. Tamperelaiset yllättivät kaikki voittamalla kamppailun 4-3 Sami Ahlbergin jatkoaikamaalilla. Toinen mieleenpainuva kamppailu on kauden pronssiottelu Oulun Kärppiä vastaan, joka päättyi Ilveksen juhliin. - Tunnelmaltaan kaikista ainutlaatuisimmat hetket liittyvät Raimo Helmiseen. Maajoukkueuran viimeisten sekuntien maalisyöttö ja siitä syntynyt huuto on jäänyt pysyvästi mieleen. Myös Raipen koko uran viimeisen ottelun jälkeiset tunnelmat ovat todella lämpimästi muistoissa, Kalliolahdet toteavat. Kiekkoleirit Åressa Ennen nykyistä päivätyötään Maarit toimi yrittäjänä. Hän ja Ilveksen nykyinen pelaajakoordinaattori Pekka Kangasalusta järjestivät kolmen vuoden ajan ( ) heinäkussa kiekkoleirin Åressa, joka kulki nimellä HC Ice Camp. Kyseinen leiri sai paljon kiitosta osallistujilta ja heidän vanhemmiltaan. - Siellä tapasimme myös ystävämme Vesa Kokkosen (Mestis-joukkue LeKin päävalmentaja), joka lopulta toi lahjakkaat Jesper- ja Robin-poikansa Ilveksen junioreihin pelaamaan. Vesa toimi aikoinaan leirillä apuvalmentajana ja pojat leiriläisinä. Leirille osallistui nuoria poikia Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Saksasta ja Virosta lähtien. Nimilista henkilöistä, jotka ovat osallistuneet leirille valmentajina, ohjaajina ja vierailevina tähtinä, herättää kunnioitusta: NHL-pelaajat Niklas Bäckström ja Mikko Koivu, Karri Rämö, Teemu Lassila, Ville Nieminen, Petri Matikainen, Mika Pieniniemi, Mika Toivola,... Ja osallistuipa leirille nuorena poikana eräs SM-liigan tämän kauden sensaatioistakin, Porin Ässien Joel Armia. - Mieltäni lämmittää erityisesti se, että yhtenä kesänä leirin apuvalmentajina toimivat nykyisestä Ilves-joukkueesta Joonas Rask, Matiakset Sointu ja Myttynen sekä Toni Rajala, Maarit muistelee. Pojat lähtivät hotellilta Järpenin jäähallille kello 8 ja saapuivat takaisin kello 17. Nalle kuskasi päivän aikana ruokia pelaajille ja välillä suuntana oli Östersundin lentokenttä, josta hän haki leirille saapuneita NHL-pelaajia. - Aamulla ja iltapäivällä pojilla oli harjoitukset. Kun osa oli jäällä, toinen osa suoritti kuivaharjoittelua. Se oli hienosti järjestetty leiri, sillä koko ajan oli tekemistä. Vanhemmat saivat myös omaa aikaa, kun pojat olivat harjoittelemassa. Maarit korostaa, että leiri järjestettiin puhtaasta ilosta. Kuten hän itse sanoo, yksityisyrittäjänä ei ole kannattavaa harrastaa liiketoimintaa, jossa ainoa tavoite on saada kulut peittoon ilman minkäänlaista voitontavoittelua. - Nykyisestä taloustilanteesta johtuen on vaikeaa löytää yhteistyökumppaneita, jotka mahdollistaisivat uudet leirit. Kysyntää kiekkoleiriä kohtaan on edelleen, joten toivottavasti vielä joku päivä pystyisimme samanlaisen kesäleirin järjestämään, toivoo Väiski.

16 16 Aarne Dynamo Honkavaara, 86, ja Joonas Rask, 20, ovat Ilveksen liki 80-vuotisen taipaleen aikana ehtineet ihastuttaa kiekkoyleisöä Tampereella. Molemmat ovat pelanneet Ilveksessä hyökkääjinä, mutta kiekkoilullisesti ajat ovat muuttuneet peliurien välillä paljon. TEKSTI: RIKU TEISKONLAHTI KUVAT: JOUNI VALKEENIEMI Muutosta kuvastaa esimerkiksi se, että Rask saapui Tampereelle Savonlinnasta kiekkoilun perässä 16-vuotiaana, kun taas 1926 syntynyt Honkavaara syntyi Tampereella ja pelasi kotikaupunkinsa seurassa koko ikänsä. Honkavaaran pelatessa seurasiirrot olivat harvinaisia. Nykyisin pelit myös pelataan luonnonjäiden sijaan hallissa, mikä on kasvattanut ottelumääriä merkittävästi ja jättänyt ilmaston merkityksettömäksi tekijäksi. Honkavaara liittyi Ilvekseen vuonna 1936 ja kävi siitä lähtien katsomassa Ilveksen pelejä. Nuoruusvuodet kuluivat A-nuorten sarjassa, sillä nuoremmissa ikäluokissa Ilveksellä ei ollut joukkuetta. Sodanjälkeisten vuosien SM-sarjassa Honkavaara oli pitelemätön. Honkavaara voitti Ilveksen riveissä seitsemän SM-kultaa ja kaksi SM-hopeaa. SM-sarjan paras maalintekijä hän oli kolme kertaa ja paras pistemies kahdesti. MMkisoja Dynamon tilille kertyi kahdet ja olympiakisoja yhdet (Oslo 1952). Ilveksen valmentajana Honkavaara oli ja Honkavaaran numero seitsemän on jäädytetty Ilveksessä. Joonas Rask pelaa tällä hetkellä kolmatta kauttaan SM-liigassa. Kauden päätteeksi Raskille kirjataan uran parhaat tehopisteet. Ennen viimeistä maaottelutaukoa Rask oli tehnyt tehot 14+9=23. Usean lajin pelaaminen on jäänyt Kun Honkavaara pelasi, jääkiekkokausi oli lyhyt, joten samat pelaajat pääsivät pelaamaan sekä jalkapalloa että jääkiekkoa. Kiekkokausi pelattiin luonnonjäillä talvikuukausien aikana, ja kausi ehti päättyä helposti, ennen kuin toukokuussa alkoi jalkapallokausi. - Melkein kaikki pelasivat jotain jääkiekon lisäksi. Suurin osa jalkapalloa, mutta mukana oli myös vesipallon pelaajia, uimareita ja tenniksen pelaajia. Kaikki ne palvelivat toisiaan, Honkavaara muistelee. Nykyisin useamman lajin harjoittaminen on huomattavasti vaikeampaa, sillä olosuhteet mahdollistavat ympärivuotisen yhden lajin harjoittelun. - Aika moni jättää toisen lajin jo nuorena. Poikien pitäisi pelata enemmän kaikkia mahdollisia lajeja, jotta pallosilmä kehittyisi, Rask sanoo. Rask pelasi jalkapalloa 15-vuotiaaksi eli jalkapalloura loppui vuotta ennen Tampereelle muuttoa. Ilves-tausta Raskilla on jo Savonlinnan ajoilta. Hänen Seniori ja juniori. Aarne Honkavaara pelasi Ilveksessä SM-sarjaa kausina Joonas Raskin peliura SM-ligassa alkoi kaudella Ilveksen vanha ja uusi sukupolvi Dynamo ja Rask - Asuin Savonlinnassa Nätkillä ja siellä oli kaupunginosajoukkue. Siirryin myöhemmin STPS:ään. Ehkä jalkapalloa olisi voinut jatkaa pidempäänkin, mutta halu pelata jääkiekkoa oli niin kova, että oli valmis luopumaan jostain, Rask kertoo. Honkavaara muistaa Raskin jääkiekkojoukkueen SaPKon pelanneen myös jääpalloa. SaPKo oli pääsarjatason joukkue jääpallossa vuosina Raskin aikana jääpallo ei ole noussut savonlinnalaisten suosimaksi harrastukseksi. - Jääkiekko ajaa varmaan niin paljon nuoria pariinsa, että ei jääpalloa oikein pelata, Rask epäilee. Honkavaaran uran aikana olosuhteet aiheuttivat välillä ongelmia myös talvella. Ilveksen voittaessa mestaruuden olympiavuonna 1952 jääradat eivät olleet vielä tammikuun puolivälissäkään kunnossa. - Emme olleet pelanneet yhtään peliä siihen mennessä. Sarjan piti olla kaksinkertainen viiden joukkueen sarja ja siihen päälle loppuottelut. Täytyi puolittaa, että oli vain yksinkertainen sarja. Sunnuntaina kävimme Helsingissä, tiistaina ja torstaina pelasimme Tampereella ja sunnuntaina taas Helsingissä, Honkavaara kertoo. Oslon olympialaiset olivat Suomelle ensimmäiset. Suomi sijoittui yhdeksän joukkueen turnauksessa seitsemänneksi kukistettuaan Saksan ja Norjan. Aarne Honkavaara palkittiin tammikuun Urheilugaalassa elämäntyöpalkinnolla. Elämäntyö onkin ollut pitkä ja laaja. Peliuran lisäksi Honkavaara on valmentanut, ollut tilastoinnin edelläkävijä sekä ollut mukana perustamassa jääkiekkomuseota aloin leikata ylös jääkiekosta otteluraportteja. Ottelupöytäkirjoja ei pidetty ennen vuotta Alkuaikojen tilastot ovat siksi puutteellisia syöttöjen osalta. Otin mukaan ne syöttäjät, jotka selkeästi jutuissa mainittiin, mutta paljon jäi puutteita. Siitä se sitten pikkuhiljaa laajeni, Honkavaara kertoo. Jääkiekkomuseoyhdistys perustettiin vuonna Honkavaara oli jääkiekkomuseoyhdistyksen puheenjohtaja vuodet , jonka jälkeen hänet nimitettiin kunniapuheenjohtajaksi. Honkavaara kiittelee erityisesti Juhani Linkosuon roolia museon alkutaipaleella. - Linkosuo oli ihan ratkaiseva tekijä ajamaan ihmisiä töihin. Hän oli ideoita täynnä ja veti myös museoihmisiä mukaan touhuun asiantuntijoiksi, Honkavaara kertoo. - Alusta asti lähdimme museon kanssa siitä, että emme tee vain museotilaa, vaan paikalla on aina esittelijä, joka osaa kertoa tarinoita tavaroista. Sillä saimme koulut innostumaan. Toukokuussa koululaisryhmiä kävi aina niin paljon, että ei meinannut ehtiä käydä syömässä ollenkaan koko päivän aikana. Aktiivinen Takkuturkki Ilveksestä tuttuihin ystäviin Honkavaara on yhä yhteydessä Ilveksen Takkuturkkien kanssa. Takkuturkit on vuonna 1971 perustettu noin 50-jäseninen - Meiltä odotettiin kovia tuloksia. Olimme kuitenkin ainoa luonnonjääjoukkue, sillä Norjallakin oli tekojää valmistunut edellisenä vuonna. Sama välinevalmistaja molemmilla Vaikka välinepuoli on Honkavaaran peliajoista nykyaikaan muuttunut paljon, valmistaja on säilynyt samana. Honkavaara kertoo, että sota-aikanakin mailat saatiin CCM:ltä, jonka mailoilla Ilves pelaa tälläkin kaudella. Honkavaara pelasi koko uransa suoralapaisella mailalla, jonka käyttäminen oli luonnollisesti huomattavasti vaikeampaa kuin nykyvälineiden. - Kyllä kiekon sai nousemaan. Sillä sai kovan laukauksen rystypuolella. Heino Pulli oli pelaaja, joka aina läpiajossa Jääkiekkomuseo Dynamon suurtyö yhdistys, johon kuuluu erityisesti Ilveksessä ansioituneita ihmisiä. - Kokoonnumme joka kevät, viime aikoina kahdestikin vuodessa, Honkavaara kertoo. Takkuturkkien porukalla on tehty esimerkiksi useampia ulkomaanmatkoja. Kerran porukka oli Lontoossa. Wembleyllä oli juhlallisuuksia, joiden vuoksi stadionilla pelattiin aamusta iltaan yhteen menoon. Joukko halusi ja pääsikin Wembleylle katsomaan pelejä, mutta aivan yksinkertaisesti asia ei järjestynyt. - Palloliitolta piti saada takuutodistus, että emme ole huligaaneja. Virallisessa todistuksessa lukee, että Palloliitto todistaa näiden ihmisten olevan vanhoja pelaajia ja heistä ei ole mitään häiriötä, takaamme sen. Harmittaa, kun en tiedä mihin se lappu on joutunut.

17 17 käänsi kiekon rystylle ja laukoi siitä. Lyöntilaukausta ei Honkavaaran peliaikoina käytetty, joten mailat kestivät käytössä kauan. Raskilla mailoja kuluu kaudessa hieman alle kaksikymmentä. - Harvoin maila katkeaa. Varmaan neljä tai viisi mailaa on mennyt varresta poikki. Lapa hajoaa useammin, kun tulee iskuja. Hyviä mailoja nykypäivänä on. Olemme aika etuoikeutettuja suoralapaisilla mailoilla pelanneisiin verrattuna, Rask tuumii. Honkavaara ihmettelee sitä, että nykypäivänä pelaajat onnistuvat niin usein laukomaan kiekon maalin ja jopa pleksien yli. - Sehän on kaikista helpointa säädellä laukausten korkeus. Kun radioselostuksia kuuntelee, niin vähän väliä lauotaan maalin yli, Honkavaara kummastelee. Laukauksen harjoitteluun Honkavaara käytti paljon aikaa. Kesäisin kiekkoa lauottiin vanerin päältä maalivahdille. Laukaus teki tuhoisaa jälkeä SM-sarjassa, sillä Honkavaara voitti maalintekijätilaston kolme kertaa ja teki pelaamissaan 62 SM-sarjan ottelussa 143 maalia. 47 maaottelussa osumia syntyi Harjoittelin kesällä joka päivä tunnin tai pari. Pihaan oli merkitty maali ja vastapäätä asunut hyvä kaverini Gösta Wangel TBK:sta oli maalivahtina. Jokainen laukaus katsottiin mihin meni, että ei vain ammuttu, vaan meni sinne mihin halusin. Ammuin sata kertaa ylänurkkaan, että sain tehtyä samaa liikettä. Sitten toiseen nurkkaan. Sitten vähän eri paikkoihin. Wangel kehittyi yhdessä kesässä niin paljon, että pääsi maajoukkueeseen pelaamaan muutaman pelin, vaikka oli kaukana maajoukkueesta, kun aloitimme. Potkulaukaus pannaan Honkavaara kävi uransa aikana myös lajin emämaassa Kanadassa. Vuonna 1950 matkalta tarttui mukaan monia oppeja, esimerkiksi erityisesti puolustajien potkulaukaus. Potkulaukaus tehtiin siten, että pelaaja luisteli eteenpäin ja piti mailaa pelkällä yläkädellä. Mailaa potkaistiin varteen samalla kun yläkäsi tempaisi mailaa. Maila toimi näin vipuvartena, jonka avulla kiekko lähti kovaa, joskin epätarkasti. - Pitää pistää potkulaukaus korvan taakse, Rask lupaa. Potkulaukaus oli tuntematon tuttavuus myös Keski-Euroopassa ja Norjassa. Honkavaara käytti laukausta maaotteluissa ja yleisö kohahti joka kerta, kun laukaus lähti. Potkulaukaus kiellettiin muutamaa vuotta myöhemmin ja se on yhä kiellettyjen maalintekotapojen listalla. - En koskaan ole kuullut miksi se kiellettiin. Kysyin asiaa päättämässä olleiltakin, mutta hekään eivät osanneet sanoa. Kai se vähän vaarallinen oli potkuliikkeen takia, jos joku oli lähellä. Kanadassa sitä käytettiin aika paljon siihen aikaan eikä siitä koskaan mitään vahinkoa tullut. Legendoja arvostetaan Nykyisessä joukkueessa entisistä pelaajista kuullaan välillä tarinoita. Usein kertojana toimii huoltaja Lasse Laukkanen. - Puhutaan asioista, joita joku on tehnyt. Me nuoret kuuntelemme, kun emme ole ehtineet kokea vielä juuri mitään. Vanhempia pelaajia kohtaan on suuri kunnioitus. Jos joku valittaa pikkujutuista, niin muistutetaan millaisilla varusteilla aiemmin on pelattu. Pitää aina muistaa se, mistä on lähdetty, Rask kertoo. Honkavaara näkee pelin kehittyneen vuosien varrella paljon. - Asiat muuttuvat ajan myötä. On se eri peli nykyään. Vauhtia on ihan eri lailla. Luistelu on ilman muuta parempaa ja nopeampaa. Kaikkia asioita pystytään harjoittelemaan nykyisin pelinomaisesti enemmän, Honkavaara arvioi. Koemaista Viini-lehti, tilaa näytenumero! Lähetä viesti: VIINI NIMI OSOITE POSTINUMERO PAIKKA numeroon ja saat lehden postissa. Viestin hinta 1. x Palvelu toimii: Elisan, Soneran, Ainan, DNA:n, TeleFinlandin ja Saunalahden liittymillä. Yhteystietoja voidaan käyttää suoramarkkinointiin. ILVES-VIINIT SUORAAN VIINITILALTA vl_merella_nelonen.indd Muistathan että Ilves -viinit ovat koko ajan kaikkien Ilveksen ystävien ja yhteistyöyritysten tilattavissa osoitteessa Osoitteesta löydät lisätietoa viineistä ja viinit tuottaneesta suomalaisomistuksessa olevasta Château Carsin -viinitilasta.

18 18 Tämän vuoden kesäkuussa 25 vuotta täyttävä Nils Bäckström on kotiutunut Ilvekseen erinomaisesti. Hyviä syöttöjä jakelevan, isoon kokoonsa nähden sulavasti luistelevan ja hyvän pelisilmän omistavan ruotsalaisen talven tähtihetki osui loppiaisena pelattuun Kärpät Ilves-otteluun. Bäckström onnistui tuolloin kahdesti maalinteossa. Nils Bäckström suoritti tutkinnot jääkiekon ohessa TEKSTI: JONI YLI-MÄENPÄÄ KUVA: JOUNI VALKEENIEMI Nils Bäckström on lähtöisin Tukholman pohjoispuolelta sijaitsevasta Danderydista, jonka joukkueessa hän aloitti kiekkoilun seitsemänvuotiaana. Useimmat joukkueen muista pelaajista olivat harrastaneet jääkiekkoa jo 2 3 vuotta, joten Bäckströmillä oli pari ensimmäistä vuotta kirittävää muiden taitotasolle. Bäckström pelasi koko junioriaikansa Tukholman alueen joukkueissa. Hän siirtyi 16 vuotiaana vuonna 2002 Hammarbyn A- ja B-nuoriin. Kauden hän kiekkoili Stocksundin B-nuorissa, kunnes Bäckströmin tie vei Djurgårdenin A-nuoriin. Yhden Ruotsin pääsarjatason ottelunkin hän pääsi kokemaan Djurgården-aikanaan ( ). Olin kaudella Jönköpingissä vierasottelussa HV71:tä vastaan, kun Djurgårdenilla oli paljon loukkaantumisia. En muista siitä pelistä juurikaan, mutta oli hieno tunne olla täyden hallin keskellä nuorena poikana, vaikken pelannut vaihtoakaan, hymyilee Bäckström. Tukholmasta Alaskaan Keväällä 2006 Djurgården ei kuitenkaan ollut innostunut nostamaan edustusjoukkueeseen juniori-iän ylittänyttä Bäckströmiä. Vaihtoehdoksi jäi etsiä Ruotsin toiseksi ylimmän sarjatason sopimuksia tai jotakin muuta. Suurin piirtein toukokuussa 2006 Djugårdenin A-nuorten päävalmentaja Tomas Montén kertoi minulle, että Yhdysvalloissa työskentelevä ruotsalaisvalmentaja piti Ruotsissa jääleiriä pelaajille. Tämä valmentaja yrittäisi sitten saada leirin etevimmille pelaajille sopi- muksen Yhdysvaltoihin, Bäckström selvittää. Leirin jälkeen Bäckström sai tarjouksen USHL-junioriliigasta, mutta kieltäytyi siitä, sillä hän ei halunnut pelata enää juniorisarjoissa. Pari viikkoa myöhemmin hänelle tarjottiin pestiä Alaska- Anchoragen yliopistojoukkueesta NCAA-liigasta. Hän päätti lähteä, mutta matkalla oli vielä monta mutkaa. Yhdysvaltoihin muuttaakseni minun piti hoitaa valtavasti paperitöitä. Tein ne kesän aikana kolmessa kuukaudessa, kun niihin menee normaalisti vuosi. Esimerkiksi englannista ja matematiikasta oli useita testejä. Viimeinen koe oli kesäkuussa ja siitä piti päästä läpi sillä kerralla. Selvitin sen kuitenkin. Muuten olisin Yhdysvaltoihin tuskin lähtenyt, jos lähtö olisi venähtänyt vuodella, myöntää Bäckström. Yliopistosarjassa pitkät pelimatkat Syksyllä 2006 Nils Bäckström muutti Alaskan osavaltioon Anchoragen noin asukkaan kaupunkiin. Hän asui nyt kaukana kaikesta, missä hän oli ennen ollut, mutta muuten paikka ei juuri eronnut viileästä Pohjolasta. Lunta tuli marras-joulukuusta huhtikuuhun. Pelimatkat NCAA-sarjassa olivat rankkoja. Lähin joukkue oli Alaskan osavaltiossa, mutta useimmiten joukkue matkasi pitkiä päiviä muun muassa Coloradoon, Wisconsiniin ja Minneapolisiin. Esimerkiksi Minneapolisiin lähdimme viideltä aamulla. Ensin oli noin viiden tunnin lentomatka ja sitten viiden tunnin bussimatka. Lisäksi aikaeroa oli kolme tuntia. Oman veronsa vaativat myös esimerkiksi varusteiden pakkaamiset kulkuneuvoihin ja pois niistä sekä hotelliin kirjautumiset. NCAA-yliopistosarja ei ole ammattilaissarja, mutta suhteellisen korkeatasoinen sarja kuitenkin. Puolivuosittain pelaajan opintosuoritusten keskiarvo tarkastetaan. Keskiarvon pitää olla tarpeeksi hyvä, jotta voi jatkaa kiekkoilua, Bäckström kuvailee. Kiekkoilun ohessa täyspäiväistä opiskelua Alaska-Anchoragen yliopistossa Bäckström opiskeli pelaamisen ohessa muiden tapaan kokopäiväisesti. Tyypillinen arkipäivä koostui kahdesta aamu- ja iltaluennosta, joiden välissä oli kolme tuntia jääharjoituksia. Päivä alkoi kahdeksalta aamulla ja päättyi kahdeksalta illalla. Ottelut pelattiin viikonloppuisin. Esimerkiksi ottelumatkojen takia Bäckströmiltä jäi joskus tehtäviä rästiin ja ne hänen piti tehdä myöhemmin. Jotkut tekivät myös töitä esimerkiksi kahvilassa. Pohjois-Amerikan yliopistossa kiekkoilevan täytyy todella haluta elää tällaista elämää ja hallita elämäänsä, jotta pärjää, painottaa Bäckström. Bäckström suoritti yhden ylemmän korkeakoulututkinnon sijaan kaksi alemman korkeakoulututkintoa. Hänen pääaineensa olivat markkinointi ja yritysjohtaminen. Bäckström ei ole ajatellut vielä kiekkouransa jälkeistä aikaa, mutta arvelee tutkinnoista olevan hyötyä myöhemmin. Kesällä 2009 Bäckström hikoili viikon verran Washington Capitalsin jääleirillä paikkaamassa loukkaantumisia. Hän on Detroit Red Wingsin 290. varaus vuodelta Nyttemmin hän on vapaa agentti. Nils Bäckström on syntynyt Göteborgissa mutta muuttanut Tukholmaan jo lapsena. Yhdysvalloista koeajan kautta Ilvekseen Neljännen ja viimeisen yliopistovuoden keväällä (2010) Bäckström pelasi monien muiden tapaan hetken ammattilaissarjassa, sillä opinnot loppuivat jo maaliskuun puolivälissä. Hän ehti pelata neljä runkosarjaottelua ja yhden pudotuspeliottelun ECHL:ssä Alaska Acesin joukkueessa. Kaudeksi Bäckströmin ensisijainen tavoite oli jäädä pelaamaan Yhdysvaltoihin, vähintään toiseksi korkeimmalle sarjatasolle AHL:ään. Hän ei kuitenkaan saanut hyviä tarjouksia, ja heinäkuussa hänen Ruotsin-agenttinsa totesi, että Ilves olisi kiinnostunut ottamaan Bäckströmin kuukauden koeajalle elokuuksi. Syyskuun alussa Ilves ja Bäckström sopivat kauden loppuun asti kestävästä sopimuksesta. Sekä henkilökohtaisesti että joukkuetasolla olemme pelanneet vaihtelevasti. Itse aloitin täällä hyvin, mutta olin viisi viikkoa loka-marraskuussa loukkaantuneena ja sen jälkeen minulla oli vaikeaa kaukalossa. Puolestaan Ilveksellä on ollut voitto- ja tappioputkia, mutta kummastakin pitää aina etsiä hyvät puolet. Esimerkiksi tappioputkessa ei mietitä tappioita, vaan yritetään koko ajan, jotta tappioputki katkeaa. Vastustajatkin ovat meille kärsityn 1-2 maalin tappion jälkeen voineet sanoa pelanneensa hyvin, mutteivät vain ole saaneet tarvittavia maaleja tehtyä. Yritämme tappioiden jälkeen vain kovemmin ja luistelemme enemmän, Bäckström kertoo. Ilves on tulevaisuuden joukkue! Bäckström uskoo Ilveksen mahdollisuuksiin. Ensisijaisena tavoitteena on päästä kymmenen joukkoon pudotuspeleihin. Sen myötä Ilveksellä on hänen mielestään yhtä hyvät mahdollisuudet kuin muillakin, sillä Ilves on voittanut kärkijoukkueetkin tämän kauden aikana. Ilves on tulevaisuuden joukkue! Huonon viime kauden jälkeen seurajohto rupesi kasvattamaan uutta ydintä ja uutta ajanjaksoa. Jos Ilves saa pidettyä nykyisen ytimensä, tulee koko ajan parempia tuloksia ja mikä tahansa on mahdollista. Ilveksen valmentajakaksikolle Juha Pajuojalle ja Raimo Helmiselle Bäckström antaa hyvän arvosanan. Joskus he ovat rauhallisia ja joskus taas joutuvat potkimaan meitä takapuolelle. Toisin sanoen he antavat pelaajien pelata ja ovat hiljaisia tai sitten huutavat ja herättelevät. He tasapainottavat toisiaan hyvin. Ilves on nuori joukkue, jolla ei ole juurikaan kiveen hakattuja rooleja, esimerkiksi tiettyjä ylivoima- ja alivoimapelaajia tai ykkös- ja kakkospakkipareja. Kaikkien täytyy vain luistella paljon, arvioi Bäckström. Kalamies-Nisselle maistuu myös mustamakkara Joulukuun lopussa 2010 Bäckström ja Ilves solmivat kevääseen 2012 kestävän jatkosopimuksen, joka sisältää option kaudesta Tampereelle Bäckström on kotiutunut hyvin. Tampereella ei tullut vastaan juurikaan ruotsalaisia, mutta 95 prosenttia täkäläisistä osaa englantia, joten kielimuuria ei tule vastaan arjessa. Mielellään mustaamakkaraa syövä Bäckström paljastaa lopuksi Alaskassa ja Itämerellä ahkerasti kalastaneena suurimmat saaliinsa. Suurin kalastamani hauki painoi kahdeksan kiloa ja lohi 20 kiloa, nauraa silminnähden hyväntuulinen Nils Bäckström.

19 19 Yhdysvaltojen pohjoisimmasta osavaltiosta Alaskasta kotoisin oleva Amanda Waydu ei varmasti pikkutyttönä kuvitellut, että asuisi Ruotsin Göteborgista lähtöisin olevan Nils Bäckströmin kanssa yhdessä Suomessa ja Tampereella. Kohtalo on todella ollut pelissä, sillä Tampereen ja Amandan kotikaupungin Craigin välillä on hulppeat kilometriä! TEKSTI: MIKA SUONSYRJÄ KUVAT: JOUNI VALKEENIEMI Elämäni on todellakin mennyt hieman eri lailla kuin ajattelin sen menevän, mutta en valita yhtään! En tiennyt yhtään mitään Suomesta ennen tänne tuloa, mutta olin innoissani saapuessamme tänne, hihkaisee Amanda. Alaskalaistytön ja ruotsalaiskiekkoilijan yhteiselämä nytkähti käyntiin todennäköisyyksien vastaisesti, mutta kaikki on mennyt hyvin. Amanda ja Nils ovat seurustelleet nyt jo neljä vuotta. Yhdessäolo alkoi Nilsin opiskellessa ja pelatessa Alaskassa Anchoragen yliopistossa. - Tapasimme ensi kertaa ihan sattumalta Anchoragessa. Olin jo lopettanut opiskeluni, mutta Nils opiskeli siellä. Ensitapaamisen jälkeen aloimme seurustella, mutta yhdessä asumme nyt ensi kertaa täällä Tampereella, Amanda valottaa pariskunnan yhteistä taipaletta. - Pidän jääkiekosta. Aloin katsoa pelejä ollessani collegessa. Koulun jälkeen en käynyt enää niin paljoa peleissä, kun aika oli tiukassa töiden vuoksi. Itse en osaa edes luistella! Sen sijaan juoksin, pelasin baseballia ja lentopalloa. Jääkiekko toi Amanda Waydun Alaskasta Tampereelle Aivan tavallista arkea SM-liigapelaajan puolison elämä on aivan tavallista arkea. Mielikuvat tv-sarjoista kuten Pelinaiset voidaan heittää suoralta kädeltä roskakoppaan. Glamour loistaa poissaolollaan ja perheen arkinen rytmi on samanlainen kuin oikeastaan millä tahansa keskivertoperheellä Suomessa. Lukuun ottamatta tietysti sitä, että jääkiekko rytmittää koko perheen tekemistä kauden aikana. - Keskivertopäivänä herään aikaisin ja menen salille sillä välin, kun he harjoittelevat. Harjoitusten jälkeen Nils hakee minut ja vietämme aikaa yhdessä. Pelipäivinä olemme sitten molemmat hallilla. Käyn katsomassa kaikki Ilveksen pelit, hiljaisena ja rauhallisena hyvin suomalaismaisen vaikutelman antava Amanda kertoo. Amanda ei työskentele Suomessa kauden aikana päätoimisesti, mutta hän tekee ajoittain lapsenvahdin töitä tuttavapariskunnalle. Iltamenot sujuvat pääasiassa kaksin Nilsin kanssa, mutta myös muiden kiekkoilijoiden perheet ovat tulleet tutuiksi. - Muiden kiekkoilijoiden vaimot ja tyttöystävät pitävät tiivistäkin yhteyttä, mutta minä en ole mitenkään erityisen sosiaalinen ihminen, vaan viihdyn hyvin itsekseni ja Nilsin kanssa kahdestaan kotosalla. Tapaamme kyllä muita peleissä ja vapaa-ajalla, mutta olen luonteeltani enemmän perheihminen. Kiekko tulee joskus kotiin - Olin todella onnellinen, kun Nils teki uuden sopimuksen tänne. Tulen mielelläni takaisin Tampereelle, vakuuttaa Amanda. Jääkiekkoilijat ja muut urheilijat ovat yleensä äärimmäisen kilpailuhenkisiä. Kun haetaan parasta mahdollista keskittymistä, voivat tunnelataukset heijastua vielä pelien jälkeenkin voimakkaana reagointina voittoihin tai tappioihin. Miten on Amanda, tuoko Nils työt kotiin? - Se riippuu vähän pelistä. Kouluaikoina hän otti ehkä enemmän itseensä, jos pelissä tapahtui jotain erityistä. Nyt hän kestää vastoinkäymiset paljon paremmin, mutta olen muutaman kerran ihan suosiolla jättänyt hänet yksikseen synkistelemään. Tämä on ensimmäinen kerta, kun asumme yhdessä. Aiemmin voin lähteä kotiin, jos hänellä oli paha mieli, mutta nyt en pääse kuin toiseen huoneeseen. Onneksi hän on hieman aikuistunut, Amanda naurahtaa. Loukkaantumiset ovat valitettavan yleisiä kontaktiurheilussa. Myös Bäckströmien perheessä näihin on jo totuttu. - Katselen pelejä rauhallisesti. Tarkkailen tapahtumia sen sijaan, että huutaisin ja kannustaisin. En pelkää Nilsin puolesta, vaikka hän loukkaantuukin joskus, mutta ei niitä loukkaantumisia tietenkään toivo, psykologiaa pääaineenaan yliopistossa opiskellut Amanda kertoo. Mieluisa jatkosopimus antaa varmuutta tulevasta Nils Bäckström teki juuri ennen joulua Ilveksen kanssa vuoden jatkosopimuksen, johon sisältyy optio kaudesta Tieto otettiin hyvin vastaan myös perheen kauniimman puoliskon taholta. - Olin todella onnellinen, kun Nils teki uuden sopimuksen tänne. Tulen mielelläni takaisin Tampereelle. Täällä on mukavaa ja suomalaiset ihmiset ovat todella mukavia. Pidän siitä, että suomalaiset ovat rauhallisia, kesät Alaskassa viettävä Amanda hehkuttaa. Seuraavat vuodet Bäckströmin ja Haydun perheen elämästä edetään Nilsin peliuran ehdoilla. Tulevaisuus on vielä hämärän peitossa, mutta alustavia suunnitelmia on jo tehty. - Kun tapailee kiekkoilijaa, ei voi yleensä tietää, että mitä on edessä. Tulevaisuus on pitkällä tähtäimellä vielä auki. Vanhemmillani on Craigissa yritys, joka tarjoaa lähinnä turisteille avomeren kalastusmahdollisuuksia. Menen sinne töihin kesäksi. Yksi mahdollisuus tulevaisuudessa on se, että pidämme yritystoimintaa pystyssä yhdessä Nilsin kanssa.

20 20 Ville (vas.) ja Jonne Aaron Liimatainen tunnustavat väriä. He ovat olleet Ilves-faneja lapsesta saakka. TEKSTI: ILKKA UITTI KUVA: JOUNI VALKEENIEMI Tamperelaiset Liimataisen veljekset Jonne Aaron ja Ville ovat lyöneet itsensä kansan tietoisuuteen musiikillaan. Musiikin lisäksi veljeksiä yhdistää fanisuhde Ilvekseen. Rokkariveljekset Kävelemme Tullikamarin Pakkahuoneen alakertaan kapeita portaita pitkin. Saapuessamme perille takahuoneeseen, nousevat ihokarvat pystyyn olemme saapuneet Tampereen musiikkikehdon kaikista pyhimpään paikkaan. -Hakametsän halli on Ilveksen kotiluola ja Pakkahuone on vastaava juttu meille. Takahuone on kuin Ilveksen pukukoppi, vertaavat veljekset istahtaessaan backstagen sohvalle. Koko Liimataisen suku on Ilves-henkistä. Poikien oma suhde tupsukorviin syntyi, kun heidän isoveljensä, molempien managerina toimiva Tommi pelasi jääkiekkoa Ilveksessä aina A-nuorten porteille saakka. Negative-yhtyeen keulahahmo Jonne Aaronin oma peliura oli yritteliäs, mutta vähemmän glamouria täynnä. Lentävänniemen kaupunginosajoukkueessa E-junioreihin saakka pelannut Jonne oli joukkueensa vakiokasvo vaihtopenkin päässä. - Olin aina viltissä, mutta kun lisenssi oli maksettu, minut oli pakko päästää joskus kentällekin. Yhden yhtä peliä en ole ollut voittamassa. Muistan, kun vaihtopenkillä oli kylmä, ja kavereiden vanhemmat toivat varta vasten minulle lämmintä mehua, koska tiesivät minun istuvan vaihdossa, nauraa Jonne. Kun oli aika harjoitella lyöntilaukausta, lopputuloksena oli yksinluistelua kentän toisessa päädyssä muiden jatkaessa laukaisuharjoituksiaan. - Sutaisin lumet pois kiekon päältä ja kypäräni kehikko tippui jäähän. Kun ei ollut vaihtokypärää, valmentaja ohjasi minut luistelemaan, muistelee rokkitähti omaa kiekkouraansa hymyissä suin. Flinch-yhtyeen Ville oli kiekkoilussa etevämpi. Hänen aktiivinen harrastamisensa kesti aina 17-vuotiaaksi saakka, kunnes hän lopetti pelaamisensa LeKissä. Nykyään hän kiekkoilee LiePon harrasteporukassa. - Pelaaminen joukkueessa on mukavaa, kun saa olla kavereiden kanssa pitämässä hauskaa. Kun pelaa joukkueessa, tulee tervettä yhdessäoloa ja sosiaalista toimintaa eikä välttämättä ajaudu sille väärälle tielle tekemään tyhmyyksiä, Ville sanoo.. Jääkiekko herättää tunteita Veljeksistä nuorempi Ville (s. 1986) käy säännöllisesti Ilveksen kotiotteluissa. Vielä hänellä ei ole kausikorttia, mutta ensi kaudelle sellainen on hankintalistalla. - Kun työni vaihtui, nyt jää enemmän aikaa käydä peleissä. Se on vapaa-ajan TOP-5:ssä mennä matsiin hyvässä seurassa, musiikkitöidensä ohella torikauppiaana työskentelevä Ville sanoo. Kolme vuotta Villeä vanhempi Jonne ei seuraa pelejä yhtä suurella kiihkolla tosin MM-kisat herättävät miehessä tunteita. - Mutta viisi viikkoa sitten kavereilleni tekemäni veikkaus Ilveksen mestaruudesta elää yhä! Enkä muuten ole huono veikkaamaan, sillä sain tulosvedossa kiinni viime MM-kisojen Suomi-Tanska ottelun lopputuloksen (1-4) ja ostin voittorahoilla uuden tietokoneen, kehaisee Jonne. - Niin, laitoit kioskilla numerot vetolappuun väärinpäin, kun olit kuumeesta sekaisin, Ville korjaa Jonnen hymyillessä vieressä ja saa veljensä tunnustamaan onnekkaan virheensä. Ville Liimataisen ikimuistoisempia Ilves-hetkiä on se, kun hän pääsi juniorina edustusjoukkueeseen pelaamaan. Ville asui tuolloin Raholan perhetukikeskuksessa, kun Tommi-veli pyysi häntä tulemaan kiekkovarusteidensa kanssa Lielahden kentälle testitilaisuuteen. - Luulin meneväni vain höntsäämään ja otin hanskat, mailan ja luistimet mukaan. Lainasin sitten Jonnen varusteita, ja vaikka ne olivat liian isot, pääsin edustusjoukkueen mukaan. Se oli upea hetki. Jos ikävämpiä hetkiä pitää muistella, Olli Jokisen voittomaali finaalissa 1998 on yksi niistä. Jonnen mieliin on piirtynyt pysyvästi hetki, kun hän pääsi E-juniori-ikäisenä Ilveksen liigajoukkueen harjoitusten jälkeen tapaamaan Juha Hautamaan, joka oli silloin juuri noussut liigamiehistöön. - Tommi oli järjestänyt kuvion, ja sain lopulta vielä Juhalta mailankin. Olin kyllä ihan mehuissani! Nykyään MM-kisat saavat sinivalkoisen veren kuohahtamaan ja intohimon syttymään. Negativellä on omat treenitilat Onkiniemessä. Heillä on olemassa yksi traditio, johon liittyvät jo nimet Ville Nieminen, Lasse Kukkonen ja Koo- Vee-kapteeni Tero Kalela. - Jos bänditiloihin tulee joku urheilijakaveri, jäädytämme hänen paitansa tehdashallin kattoon. Toskalan Vesa kävi siellä kesällä, mutta paitaa vielä odotellaan samoin Niinimäen Jesse on luvannut paitansa toimittaa, Jonne kertoo painostaen samalla Ilves-kaksikkoa. Flinch levyttää uutta Ville Liimatainen alkoi soittaa kitaraa kotona näppituntumalta. Hän ei ole koskaan käynyt yhtäkään kitarakurssia, vaan on kehittänyt itse itsestään etevän muusikon. Toki nuorukaisen suvusta löytyy musiikin harrastajia ja osaajia, joten musikaalisuus on verenperintöä. - Opin aluksi e-mollin ja aloitin siitä sitten kehittää itseäni. Saatan kotiin tullessani ottaa kitaran käteeni ja alkaa etsiä sitä melodiaa, joka on soinut päässäni päivän aikana, ja joskus alan kehitellä lyriikoita. Flinch soittaa kotimaista musiikkia, ja Ville onkin aina ollut iskelmämiehiä kuten hän asian itse ilmaisee.