tekijä & oikeudet Tunnetko tekijänoikeutesi? Käy vastaamassa flamma.helsinki.fi ajankohtaista kysymys Yliopistolainen

Transkriptio

1 nro 1 helmikuu 2013, YLIOPISTOLAINEN, helsingin yliopiston yhteisölehti TEEMA tekijä & oikeudet kysymys Tunnetko tekijänoikeutesi? Käy vastaamassa flamma.helsinki.fi ajankohtaista Yliopistolainen

2 KYSYMYS tunnetko tekijänoikeutesi? Pyy pivossa reetta vairimaa päätoimittaja yliopistolainen Kutistuu kuin pyy maailmanlopun edellä. Näinkin voisi sanoa tästä kädessäsi olevasta lehdestä. Yliopiston säästöjen myötä Yliopistolainen on pienentynyt ja muuttanut Yliopisto-lehden väliin. Tuskin tarvitsee pelätä maailmanloppua, tälläkään kertaa. Lihavammat ja laihemmat vuodet vaihtelevat kuten aina. Laihdutuskuurille joutunut Yliopistolainen yrittää olla entistä timmimpi. Tukenaan sillä on uusi intranet Flamma, josta löytyy lisää yliopiston sisäisiä aiheita käsitteleviä juttuja. Ensimmäinen Yliopistolainen julkaistiin vuodenvaihteessa 20 vuotta sitten. Silloinen lehti oli Yliopisto-lehden erikoispainos, joka ilmestyi neljästi vuodessa. Nyt tehty muutos onkin eräänlainen paluu juurille. Huvittavaa kyllä, jopa aihepiirit ensimmäisessä lehdessä kuulostavat tutuilta: rahahuolia, säästöjä, supistuksia Ympäri käydään, yhteen tullaan ja huonommistakin ajoista on selvitty. kelpaisiko ladatuimman opettajan titteli? Tämän lehden teemana ovat tekijänoikeudet, jotka koskettavat lähes jokaista opettajaa ja tutkijaa. Periaatteessa sääntö on yksinkertainen, oikeudet ovat tekijän. Kun mukaan tulevat julkaisijat ja rahoittajat, kuviot mutkistuvat. Tekijänoikeuksiin liittyy myös open access -ajattelu, joka jakaa opettajia jyrkästi. Osa opettajista laittaa kaikki materiaalinsa avoimesti nettiin, osa kantaa huolta työstä saatavasta korvauksesta. Voisiko ajatella, että työsuhteessa syntyvästä opetusmateriaalista on jo maksettu rahallinen korvaus? Silloin siihen täytyy luonnollisesti myös varata työaikaa. Entä miksei opetusmateriaalin hyödyntämisestä saa mainetta ja tunnustusta samalla tavalla kuin viittauksista tiedejulkaisuihin? Jokainen haluaa olla alansa viitatuin tutkija. Miten on, kelpaisiko ladatuimman opettajan titteli? Vastaustilanne 7.2., vastauksia 89 8 % Kuin vettä vaan 45% Joskus ne mietityttävät 43 % Liian huonosti 4 % työhöni ei liity sellaisia Tieteenteossa tulee jatkuvasti vastaan kysymyksiä ja rajatapauksilta tuntuvia tilanteita, jotka mietityttävät: Millä tavoin saan viitata, mitä saan käyttää, miten minuun tulee viitata? Mistä saan helpoiten kuvia, karttoja ja ulkoasupohjia kenenkään tekijänoikeuksia loukkaamatta? Joudun opettamaan asiaa, vaikken juristi olekaan. Lain tulkinta perustuu paljolti ennakkotapauksiin, joten uudentyyppisestä ongelmasta ei voi sanoa varmasti. Lakimiehetkin turvaavat selustansa savolaisfilosofialla; voihan se olla näinikkään, mutta voihan se olla noinikkäänkin. Etenkin opettamiseen liittyvät tekijänoikeudet askarruttavat. Saavatko opiskelijat esimerkiksi äänittää luentoni lupaa kysymättä, entä voinko kieltää tallentamisen? Miksi yliopistolla ei ole tutkijoiden käytössä olevaa tekijänoikeusasiantuntijaa? Ovatko tutkimustulokset minun vai laitoksen? Saako kollega käyttää valmistelemiani kalvoja pohjana omalle opetukselleen? Vielä huonommin tunnen tekijänoikeudet toisten työn käyttämisen suhteen, eli kun itse olen ottavana osapuolena. Olen kokenut ongelmalliseksi tilanteen, jossa kirjoituksiani on työsuhteen päätyttyä käytetty ( julkaistu) moneen kertaan kysymättä. En tiedä tapoja pitää puoliani tekijänoikeusrikkomuksissa. Sopimustekstit ovat perinpohjaisuudessaan hieman kammottavia. Ei hajuakaan asiasta. vastaa ja lue lisää kommentteja flammasta. flamma.helsinki.fi ajankohtaista 2 Yliopistolainen

3 teema tekijä & oikeudet teksti KYÖSTI NIEMELÄ ja juha merimaa kuvat veikko somerpuro tekijä saa pitää Tai jakaa, miten parhaaksi näkee. paitsi jos kustantaja tai rahoittaja puuttuu peliin. Ei ole vaikea ottaa selville, mitä matematiikan johdantokurssi Helsingin yliopistossa sisältää. Tuntiopettaja Lotta Oinosen kotisivulla on linkit hänen opettamiensa kurssien wiki.helsinki.fi -sivuille. Niillä on runsaasti kalvoja, harjoitustehtäviä, ohjeita opiskelijoille ja kurssirunkoja. Minusta on helpompaa opiskelijalle, jos ei tarvitse kirjautua mihinkään, Oinonen selittää. Oinonen ei pidä ikävänä ajatusta, että joku muukin käyttäisi hänen materiaalejaan. Eikä hän pidä niitä kovin erikoisina. Opetan ihan peruskurssia, jonka asiat ovat joka paikassa samat. On vain hyvä, jos joku saa materiaalistani ideoita. Se mitä kukaan ei voi viedä, on kokonaisuus. Luentotilanteita ei voi kopioida netistä. Matematiikan ja tilastotieteen laitoksella laitetaan opetusmateriaalia muutenkin paljon nettiin. Oinonen kertoo, että tuntuisi hassulta olla ainut opettaja, joka ei tee niin. lotta oinonen Matematiikan tuntiopettaja Yliopistolainen

4 teema tekijä & oikeudet Avoimuudesta on apua opetuksen suunnittelussa. Jos haluaa tietää, mitä jonkun toisen kurssilla opetetaan ja mitä opiskelijat osaavat, netistä näkee. EDELLINEN VEI SANAT SUUSTA Avoimuudella on myös kääntöpuolensa. Helsingin yliopiston tutkijaa Jeminaa (nimi muutettu) kohtasi joitakin vuosia sitten ikävä yllätys. Jeminaa oli pyydetty puhumaan yliopiston järjestämään koulutustilaisuuteen. Omaa vuoroaan odotellessaan tutkija havaitsi, että tilaisuuden edellinen puhuja käytti hänen kalvojaan. Piti sitten sanoa yleisölle, että olettekin nähneet nämä minun kalvoni jo. Sittemmin paljastui, ettei toinen puhuja tiennyt, mistä kalvot olivat peräisin. Hän oli saanut ne kollegaltaan, joka oli pyytänyt ne vuosia aikaisemmin Jeminalta. Uskoin, että kalvojani olisi jaettu esimerkkinä katsokaa, jotain tämäntyyppistä teidän pitäisi tehdä. Tapaus lisäsi Jeminan skeptisyyttä opetusmateriaalin jakamista kohtaan. Hän ei laita materiaalia avoimeen verkkoon. Yksi syy on juuri se, että silloin ei pysty valvomaan, mihin materiaali päätyy. Toinen syy on raha. Opettamisesta saatava korvaus ei Jeminan laskujen mukaan kata opetusmateriaalin tekemistä. Käytännössä teen opetusmateriaalin omalla vapaa-ajallani. Jos joku hankkii minun materiaalillani palkkaa, toivoisin saavani osan hänen palkastaan. Jeminan mukaan opetusvirkoja haettaessa ei myöskään tehdä tarpeeksi suurta eroa sen välille, onko Neuvottele kustantajan kanssa Tekijänoikeuksien perussääntö yliopistolla on helppo. Jokaisella on oikeudet omassa työssään tekemiinsä aineistoihin. Niinpä yliopisto ei voi pakottaa ketään tallentamaan julkaisujaan avoimeen open access -tietokantaan, vaikka tätä suositellaan. Samoin opettajat voivat itse päättää, missä määrin jakavat opintomateriaaleja verkossa. Tämän oikeuden heille antaa paitsi tekijänoikeus, myös opetuksen vapaus. Kun mukaan tulee yliopiston ulkopuolisia toimijoita, tilanne voi kuitenkin muuttua. Monet tieteelliset lehdet vaativat julkaisemiensa artikkeleiden oikeudet itselleen. Toisaalta esimerkiksi Euroopan unionin tutkimusrahoitus edellyttää tulosten julkaisemista avoimesti kaikkien saataville. Kustantajien kanssa neuvotellessa yksittäinen tutkija jää helposti heikoille, huomauttaa IPR University Centerin pääsihteeri Marja-Leena Mansala. Yliopisto voisi tarjota tutkijoille enemmän tukea neuvotteluissa siitä, millaisilla ehdoilla artikkeleitaan kannattaa antaa julkaistavaksi, hän toteaa. IPR University Center on Helsingin yliopiston, Aalto yliopiston, Turun yliopiston ja Svenska Handelshögskolanin yhteinen immateriaalioikeuslaitos. Tietojärjestelmäasiantuntija Jyrki Ilva kansalliskirjastossa kertoo kustantajien yleensä suostuvan rinnakkaisjulkaisuun. Tällöin artikkelin pdf-version saa tallentaa esimerkiksi yliopiston avoimeen julkaisuarkistoon Heldaan. Muutama vuosi sitten tehdyn selvityksen mukaan yli 90 prosenttia lehdistä sallii rinnakkaisjulkaisut. Varauksia voi silti olla: aina ei saa julkaista lopullista versiota, vaan viimeisen, jo vertaisarvioidun luonnoksen. Ja joskus vaaditaan embargoa, joka voi olla kuudesta kuukaudesta jopa useisiin vuosiin alkuperäisestä julkaisusta. jm 4 Yliopistolainen

5 opettaja tehnyt kurssit alusta asti itse vai onko hän käyttänyt toisen materiaalia. HYVÄÄ MAINOSTA YLIOPISTOLLE Yliopisto ei ole ottanut oppimateriaalien jakamiseen kantaa. Jokainen opettaja voi tehdä, kuten tahtoo, sanoo opetusteknologiapäällikkö Sari Koski-Kotiranta Helsingin yliopiston opetusteknologiakeskuksesta. Hän kertoo yliopiston lanseeraavan lähiaikoina uuden oppimateriaalien säilytys- ja jakelujärjestelmän. Siinä voi valita, näkyykö materiaali ainoastaan kirjautuneille yliopistolaisille vai onko materiaali avointa aivan kaikille. Koski-Kotiranta huomauttaa, että materiaalin avoin jakaminen on lisääntynyt suurissa amerikkalaisissa korkeakouluissa. Ilmiön nimi on open educational resources. Opetusansioita osoitetaan julkistamalla omaa työtä. Ansio on se, että juuri sinun kurssiasi ja sinun materiaaliasi halutaan käyttää. Silloin omaa materiaalia pitää lisensoida. Materiaaliin lisätään tekijän ja mahdollisesti myös yliopiston nimi. Jatkokäyttäjien pitää mainita molemmat. Kaikille julkinen materiaali on myös hyvää mainosta yliopistolle. Koulutuspaikkaa etsivät opiskelijat haluavat nähdä, millaisia luennoitsijoita missäkin on. Koski-Kotiranta uskoo, että vastaava kehitys on edessä myös Helsingin yliopistolla. Voisimme houkutella Suomen parhaita opiskelijoita näyttämällä, että meillä on mielenkiintoisia opettajia ja hyvää opetusta. kn kuvat ari aalto sari koski-kotiranta opetusteknologiapäällikkö opetusteknologiakeskus marja-leena mansala pääsihteeri ipr university center jyrki ilva tietojärjestelmäasiantuntija kansalliskirjasto Älä tallo toisen oikeuksia Yliopistolla toimiessa on syytä pitää mielessä myös muiden tekijänoikeudet. Esimerkiksi luentomateriaaleissa ei saa käyttää mitä tahansa verkosta löytyviä kuvia, vaan niiden käyttölupa täytyisi aina muistaa varmistaa. Yksinkertaisia nyrkkisääntöjä on vaikea antaa, sillä tekijänoikeudessa on monia varauksia liittyen esimerkiksi siteeraukseen ja opetuskäyttöön. Lisäksi yliopistoille on neuvoteltu tekijänoikeusjärjestöjen kanssa sopimuksia aineiston käytöstä. Jos aineiston luvallisuus askarruttaa, neuvoa voi hakea esimerkiksi yliopiston opetusteknologiakeskuksen sivuilta tekijänoikeusoppaasta. Osoite on ok.helsinki.fi, ja opas löytyy etusivun haun avulla. Tutkimusmateriaaleihin liittyy omat kiemuransa. Jos yliopisto tai yliopiston ulkopuolinen taho luovuttaa materiaalia tutkimuksen käyttöön, tulee materiaalin käytöstä sopia kirjallisesti hyvissä ajoin. Sopimuksessa määritellään luovutettava materiaali ja sovitaan siitä, kuka materiaalia saa käyttää ja mihin tarkoitukseen. Samoin sovitaan kenelle kuuluvat oikeudet tuloksiin. Yliopiston lakimiehet avustavat aineiston käyttämiseen liittyvissä sopimusasioissa. Ilman kirjallista sopimusta on jälkikäteen erittäin vaikea selvittää aineiston käyttöön liittyviä osapuolten oikeuksia, jos syntyy erimielisyyttä. Sekä IPR Center että yliopisto järjestävät koulutusta tekijänoikeuksista. jm Yliopistolainen

6 kuva ari aalto teema tekijä & oikeudet Popularisointia vapaa-ajalla Äkisti ajateltuna professori Jaakko Hämeen-Anttilan asema tuntuu aika ihailtavalta. Normaalin tutkijan ja opettajan työnsä ohella hän kirjoittaa omaa alaansa popularisoivia teoksia, joiden oikeudet ja tulot hän saa pitää. Hämeen-Anttila itse näkee populaarijulkaisunsa selvästi erillään tieteellisestä toiminnasta. Ei niissä kirjoissa julkaista tutkimusartikkeleita. Oikeastaan sitä voisi ajatella toisena työnä, jota teen vapaa-aikanani. Tosin jo professorin työt tulevat vapaa-ajalle, joten varsinainen vapaa jää kyllä ajoittain aika vähiin. Vaikka Hämeen-Anttila julkaisee populaarit kirjansa kaupallisella, yliopistomaailman ulkopuolisella kustantajalla, puhuu hän niistä mielellään yliopiston tilaisuuksissa. Esimerkiksi kirjamessuilla olin yliopiston standilla puhumassa kirjoistani. On yliopiston etu, että sen tutkijoiden tekemiset kiinnostavat. jm jaakko hämeen-anttila aasian ja afrikan kielten ja kulttuurien professori Pääsykoekirja on tilaustyö Oikeustieteelliseen tiedekuntaan on paljon pyrkijöitä. Vuosittain uusittava pääsykoekirja onkin varma myyntihitti. Se voisi olla tekijälleen melkoinen tulonlähde, jos sen saisi myydä kaupalliselle kustantajalle. Tilauksen ehtoihin kuitenkin kuuluu, että kirjat julkaistaan tiedekunnan omassa Forum Iuris -julkaisusarjassa. Pääsykoekirjan tuottamilla tuloilla Forum Iuris voi julkaista myös pienemmän yleisön teoksia kuten väitöskirjoja. Tässä on kysymys tilaustyöstä. Pääsykokeet ovat koko tiedekunnan yhteinen ponnistus, muistuttaa oikeustieteellisen tiedekunnan dekaani Kimmo Nuotio. Tekijäkin saa kirjasta osansa, eikä halukkaita kirjoittajia ole puuttunut. Mikäli teokselle on markkinoita vielä pääsykokeiden jälkeen, olemme sopineet, että kirjoittaja voi halutessaan tarjota toista painosta myös kaupallisille kustantajille. Pääsykoekirjat suomeksi ja ruotsiksi uusitaan vuosittain, jotta uusilla ylioppilailla olisi mahdollisimmat hyvät mahdollisuudet kilpailla aiemmin pyrkineiden kanssa. Samasta syystä pääsykoekirjan tekijä pidetään salassa aina siihen asti, kun kirja julkistetaan huhtikuun alussa. En itsekään tiedä, ketkä tämän vuoden kirjoja ovat kirjoittaneet, Nuotio kertoo. jm Keksintö ja patenttiratkaisu Aina tekijänoikeus ei riitä. Silloin tarvitaan patentti. Näin on esimerkiksi tutkimusprofessori Akseli Hemmingin vetämässä tutkimuksessa, jossa nuhakuumeviruksesta kehitetään hoitoa syövälle. Jos hanke onnistuu, sen patentit voivat osoittautua arvokkaiksi. Ne omistaa Hemmingin ja kumppaneiden Oncos Therapeutics -yhtiö, jonka perustamisessa neuvoi yliopiston innovaatiotoimisto. Yliopisto tai Hemmingin professuuria rahoittava Suomen Syöpäinstituutti eivät vaadi patenttia tai sen osuuksia itselleen. Kuulostaa äkkiseltään hieman epäreilulta. Eikö kyse ole julkisesti rahoitetusta tutkimuksesta? Uusien hoitojen kehittäminen on todella kallista. Jo yksin patentointimaksuihin menee kymmeniä tuhansia euroja vuodessa. Lääkekehityksessä tarvitaan useiden vuosien mittaiset kliiniset tutkimukset. Niitä varten olemme keränneet rahoitusta noin 10 miljoonaa euroa, Hemminki vastaa. Riskisijoittajaksi ryhtyneet saavat mahdolliset voitot jos niitä joskus tulee. jm akseli hemminki suomen syöpäinstituutin säätiön tutkimusprofessori kuva veikko somerpuro 6 Yliopistolainen

7 Yliopistolainen yliopistolainen postiosoite PL Helsingin yliopisto käyntiosoite Fabianinkatu 18 sähköposti yliopistolainen@helsinki.fi verkossa yliopistolainen päätoimittaja Reetta Vairimaa taitto Maisa Puranen toimitusneuvosto Tuomas Aivelo, Ulla-Maija Forsberg, Jenni Heikkinen, Anne Hopia, Elisa Hyytiäinen, Tapani Kaakkuriniemi, Sami P. Kurki, Anne Mäntynen, Pauliina Raento, Päivi Sinisalo, Maria Soukkio, Kira Ukkonen julkaisija Helsingin yliopisto painos kpl kirjapaino Yliopistopaino 2013 ISSN X Aikataulu numero 1 ilmestyy numero 2 ilmestyy numero 3 ilmestyy numero 4 ilmestyy Yliopistolainen täyttää Joutsenmerkin vaatimukset ( ymparistomerkki.fi/kriteerit). nro 1 helmikuu 2013, Y liop i STolA inen, hels ingin Y liop i STon Y h T eis öleht i TeemA Tekijä & oikeudet kysymys TunneTko TekijänoikeuTeSi? Käy vastaamassa flamma.helsinki.fi ajankohtaista ehdota aihetta, anna palautetta yliopistolainen@helsinki.fi KAIKUJA KATEEDERILTA Maisteriksi mustalla magialla Maisterinpromootiota varjosti synkkä syytös. Oliko osa tuoreista maistereista ansioitunut akatemiassa salatieteiden avulla? Syytöksen esittivät eräät hylätyt opiskelijat, mutta vuosi oli 1653 ja asia vakava. Epäily mustan magian käytöstä sai vahvistusta. Saatiin selville, että pyhien kielten professori Martinus Henrici Stodius oli luovuttanut yhdelle maistereista kabbalistisen teoksen ennen promootiota. Konsistori harkitsi asiaa. Stodius päätettiin erottaa virasta. Kiinnostus kabbalismiin ei ollut harvinaista ajan oppineiden keskuudessa. Ketäpä ei olisi kiehtonut vanhaan juutalaiseen teokseen perustuva tieto salatuista luonnonvoimista, johon liitettiin vielä henkienmanausta. Stodius oli tutustunut aiheeseen opiskeluaikanaan Wittenbergissä. Kotimaassa Stodius oli työskennellyt pitkään arvostettuna rehtorina Turussa ja Viipurissa, kunnes hänet nimitettiin vastaperustetun akatemian pyhien kielten eli kreikan ja heprean professoriksi. Turkulaiset olivat toivoneet suositusta opettajasta kirkkoherraakin, mutta turhaan. Naantalissa oltiin onnekkaampia. Tyytyväinen oli Stodiuskin, sillä vaikka hän yleni teologian professoriksi, suurimman osan tuloistaan hän sai kirkollisesta virastaan. Professorin akateemiset saavutukset jäivät vähäisiksi, mutta ilmeisesti hänen roolinsa raamatunsuomennoskomiteassa oli huomattava. Konsistori epäili häntä kuitenkin yliluonnollisten asioiden opettamisesta jo ennen paheksuttua promootiota. Varmaankin oli jotain kyseenalaista oppi-isässä, joka harrasti myös luonnontieteitä ja saattoi jopa kokeilla oppilaidensa kanssa vaikkapa tulen sytyttämistä suurennuslasilla. Lopulta Stodiusta ei erotettu, mutta tuomion kumoamiseen tarvittiin niinkin huomattava herra kuin kansleri Per Brahe. Hän totesi, ettei kabbalististen teosten omistaminen sinänsä ollut kiellettyä ja ettei professoria vastaan voitu muuta todistaa. Jupakan jälkeen Stodius itse erosi akatemiasta. Rahakkaan virkansa Naantalissa hän sai pitää. Epäilyttävistä harrastuksistaan huolimatta oppinut kelpasi kirkkoherraksi. Siina Vasama Kirjoitussarja pohjautuu Suomalaisen Kirjalli suuden Seuran Kansallisbiografia-verkkojulkaisuun, johon voi tutustua osoitteessa kuva lauri voutilainen Yliopistolainen

8 Ambassadör för universitetet Lär känna Ninni Ojanen, koordinator på universitetets ansökningsservice. Det är bråda tider vid ansökningsservicen. I mars kör ansökningen till universitetet igång. Före det ska ansökningsblanketten testas, sökande ges information och program planeras för Tankehörnans ansökningsprogram i mars. Vårt jobb går i cykler, säger koordinator Ninni Ojanen. På hösten handlar det mest om rekrytering. Vi åker runt i skolorna och deltar i utbildningsmässor. På våren är vi fullt upptagna med själva ansökningen. En stor del av Ojanens jobb består av rådgivning för dem som vill söka till universitetet. Ansökningsservicen tar emot frågor per telefon, mail och till och med Facebook. Vi har börjat få allt fler samtal från personer som vill byta inriktning på sina studier eller helt byta yrke, säger Ojanen. Det kan handla om personer i alla åldrar. En stor satsning för ansökningsservicen är det nya nationella elektroniska ansökningssystemet (KSHJ). Systemet ska förena ansöknings- och antagningsförfarandet vid högskolorna i Finland. Enligt planen tas systemet i bruk redan år 2014, men ännu saknas vissa beslut och förändringar i lagstiftningen. Vi strävar efter att vara redo när besluten kommer, säger Ojanen. Bland annat ska vi bidra med information om våra studieprogram för den centrala ansökningsservern, och vi vill också bygga om våra egna hemsidor. En av de stora skillnaderna är att studenterna får ta emot högst en studieplats, som utdelas enligt de preferenser de angett vid ansökningen. Då betonas vikten av att de studerande får högklassig information om vilka möjligheter det finns, säger Ojanen. SJUNGER MED 80-ÅRINGAR Själv har Ojanen studerat sociologi. Hon började vid universitetet år 2004, då som praktikant på enheten för svenska ärenden. Samtidigt sökte jag också en praktikantplats på Pohjola-Norden. Om de ringt med ett arbetserbjudande först, hade jag nog knappast suttit här idag, småler Ojanen. I dag är hon dock glad att universitetet hann först. Ju mer man får veta om universitetet, desto mer imponerad blir man över allt det intressanta som görs hos oss. Det är roligt att kunna marknadsföra något man tror på. Att träffa olika slags människor är något som Ojanen trivs med, i jobbet såväl som på fritiden. Nyligen började hon i Nordsjö sångkör, som verkar inom Helsingfors arbetarinstitut. Den blandade kören planerar som bäst en resa till en körtävling i Rom. Ojanen är en av de yngsta medlemmarna i kören. Man ser hela livets skala när man jobbar med 18-åringar och sjunger med 80-åringar, skrattar Ojanen. KATJA BARGUM lue juttu suomeksi flammasta. kuva ari aalto jobb går i cykler. Vårt 8 Yliopistolainen