VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI. Ermysin 250 mg enterotabletti Ermysin 500 mg enterotabletti 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT

Transkriptio

1 VALMISTEYHTEENVETO 1. LÄÄKEVALMISTEEN NIMI Ermysin 250 mg enterotabletti Ermysin 500 mg enterotabletti 2. VAIKUTTAVAT AINEET JA NIIDEN MÄÄRÄT Yksi 250 mg tabletti sisältää erytromysiinidihydraattia vastaten erytromysiiniä 250 mg. Yksi 500 mg tabletti sisältää erytromysiinidihydraattia vastaten erytromysiiniä 500 mg. Täydellinen apuaineluettelo, ks. kohta LÄÄKEMUOTO Enterotabletti. 250 mg tabl.: Valkoinen, kupera enterotabletti, halkaisija noin 11 mm. 500 mg tabl.: Valkoinen tai melkein valkoinen, kapselinmuotoinen enterotabletti, pituus 17,8 mm ja leveys 8,9 mm. 4. KLIINISET TIEDOT 4.1 Käyttöaiheet Erytromysiinille herkkien mikrobien aiheuttamat infektiot. Antibioottihoidon toteutuksessa on huomioitava antibioottiresistenssiä ja antimikrobisen lääkehoidon tarkoituksenmukaista käyttöä koskevat viralliset ja paikalliset ohjeet. 4.2 Annostus ja antotapa Annostus Infektion vakavuuden mukaan mg 3 4 kertaa vuorokaudessa. Ylähengitystieinfektioihin erytromysiini voidaan yleensä antaa 6 12 tunnin välein eli 2 4 kertaa vuorokaudessa. Vuorokausiannoksen pitää kuitenkin olla vähintään 750 mg. Maksan vajaatoiminta Erytromysiiniä on yleensä syytä välttää maksan vajaatoimintaa sairastavilla tai maksatoksisia lääkeaineita saavilla potilailla. Mikäli sen käyttöä pidetään välttämättömänä, annosta on pienennettävä. Munuaisten vajaatoiminta Lievässä tai kohtalaisessa munuaisten vajaatoiminnassa ei ole syytä muuttaa annostelua. Vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa (GFR < 0,2 ml/sekunti [10 ml/minuutti]) annosta tulee pienentää % normaalista annoksesta. Pediatriset potilaat Tietoja ei ole saatavilla.

2 Antotapa Ermysin-enterotabletit on nieltävä kokonaisina. Mahavaivojen välttämiseksi tabletit suositellaan otettavaksi juuri ennen ruokailua. 4.3 Vasta-aiheet Yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, makrolidiantibiooteille tai kohdassa 6.1 mainituille apuaineille. Samanaikainen terfenadiini-, sisapridi-, pimotsidi-, astemitsoli-, sertindoli-, disopyramidi- tai torajyväalkaloidilääkitys (kuten ergotamiini tai dihydroergotamiini). Ermysiniä ei pidä käyttää samanaikaisesti simvastatiinin, atorvastatiinin tai lovastatiinin kanssa. Näiden lääkkeiden käyttö on lopetettava Ermysin-kuurin ajaksi (ks. kohta 4.5). Ermysin on vasta-aiheinen potilaille, joilla on synnynnäinen pitkä QT-oireyhtymä tai oireyhtymää esiintyy suvussa (ellei ole poissuljettu EKG-mittauksella) tai jos potilaalla on tunnettu hankinnainen pidentynyt QT-aika. 4.4 Varoitukset ja käyttöön liittyvät varotoimet Koska erytromysiini erittyy pääasiassa maksan välityksellä, on varovaisuutta noudatettava hoidettaessa potilailla, joilla on heikentynyt maksan toiminta. Annostusta on syytä muuttaa maksatoksisia lääkeaineita saavilla ja maksan ja munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla potilailla (ks. kohta 4.2). Erytromysiini voi pahentaa myasthenia gravis -oireita. Ripulia / Clostridium difficilen aiheuttamaa pseudomembranoottista koliittia on raportoitu liittyneen lähes kaikkien antibioottien käyttöön, erytromysiini mukaan lukien, ja sen vaikeusaste voi vaihdella lievästä hengenvaaralliseen (ks. kohta4.8). Potilaita, joilla esiintyy ripulia, tulee seurata huolellisesti ja pseudomembranoottisen koliitin mahdollisuus on otettava huomioon. Tarkka lääketieteellinen anamneesi on tärkeää, sillä C. difficilen aiheuttamaa ripulia on raportoitu ilmenneen jopa kaksi kuukautta antibiootin käytön jälkeen. Jos epäillään tai todetaan C. difficilen aiheuttama ripuli / pseudomembranoottinen koliitti, on erytromysiinihoito keskeytettävä, mikäli mahdollista. Kuten muutkin makrolidit, erytromysiini voi pidentää QT-aikaa, jonka vuoksi sitä tulee käyttää varoen sepelvaltimotautia, bradykardiaa (< 50 lyöntiä/minuutti), korjaantumatonta hypokalemiaa ja/tai hypomagnesemiaa sairastavilla potilailla sekä potilailla, joilla on ollut ventrikulaarisia rytmihäiriöitä tai jos erytromysiiniä käytetään samanaikaisesti QT-aikaa pidentävien lääkkeiden tai voimakkaiden CYP3A4:n estäjien kanssa. Ermysiniä ei pidä käyttää kahden viikon sisällä CYP3A4:n induktorin käytöstä (esim. rifampisiini, fenytoiini, karbamatsepiini, fenobarbitaali, mäkikuisma). Samanaikainen käyttö voi mahdollisesti johtaa erytromysiinin subterapeuttisiin pitoisuuksiin ja hoidon epäonnistumiseen. Erytromysiini on CYP3A4:n estäjä ja sitä tulee käyttää vain erityistapauksissa yhdessä muiden CYP3A4:n välityksellä metaboloituvien lääkeaineiden kanssa. Erytromysiini voi vaikuttaa joihinkin diagnostisiin testeihin, kuten virtsan katekoliamiini- ja 17-hydroksikortikosteroiditesteihin. Erytromysiini on myös yhdistetty virheellisesti nousseisiin kolorimetrisesti mitattuihin seerumin aspartaattiaminotransferaasi-arvoihin. Erytromysiini voi aiheuttaa akuutteja porfyriakohtauksia, jonka vuoksi sen käyttöä tulee välttää porfyriaa sairastavilla potilailla.

3 Pediatriset potilaat Vastasyntyneisyyskaudella erytromysiiniä saaneilla lapsilla on todettu pylorusstenooseja (mahanportin ahtaumia). 157 vastasyntyneen seurantatutkimuksessa, jossa erytromysiiniä oli käytetty hinkuyskän estolääkityksenä, 7 lapsella (5 %) ilmeni ruokailun yhteydessä oksentelua ja ärtyisyyttä. Myöhemmin kaikilla todettiin mahanportin ahtauma, joka vaati kirurgisen hoidon. Koska erytromysiiniä voidaan käyttää vastasyntyneisyyskaudella vaikeiden, joskus jopa hengenvaarallisten infektioiden (kuten hinkuyskä ja klamydia) hoitoon, erytromysiinihoidolla saatava hyöty tulee huolellisesti arvioida verrattuna mahdollisen mahanportin ahtauman riskiin. Vanhempia tulee pyytää ottamaan yhteyttä hoitavaan lääkäriin, jos lapselle ilmaantuu oksentelua tai ärtyisyyttä. 4.5 Yhteisvaikutukset muiden lääkevalmisteiden kanssa sekä muut yhteisvaikutukset Samanaikainen CYP3A4-entsyymin kautta metaboloituvien lääkeaineiden käyttö voi johtaa muutoksiin lääkeaineiden pitoisuuksissa. Erytromysiinillä voi olla interaktioita myös muiden kuin seuraavaksi mainittujen lääkeaineiden kanssa, minkä vuoksi interaktion mahdollisuus on aina syytä tarkistaa. Erytromysiinin vaikutus muihin lääkeaineisiin Erytromysiini on sytokromi CYP3A4:n ja P-glykoproteiinin inhibiittori. Inhibition voimakkuutta eri CYP3A4:n substraattien osalta on vaikea ennustaa. Tämän vuoksi Ermysiniä ei pidä käyttää samanaikaisesti CYP3A4:n substraatin kanssa ellei substraatin pitoisuutta plasmassa, hoidon tehoa tai haittavaikutuksia ole mahdollista seurata tarkasti. CYP3A4:n kautta metaboloituvan lääkeaineen annosta voi olla tarpeen pienentää ja samanaikaisessa käytössä erytromysiinin kanssa on noudatettava varovaisuuta (esim. asenokumaroli, alfentaniili, bromokriptiini, silostasoli, siklosporiini, heksobarbitoni, kolkisiini, metyyliprednisoloni, midatsolaami, omepratsoli, takrolimuusi, valproaatti, vinblastiini, sienilääkkeet kuten flukonatsoli, ketokonatsoli ja itrakonatsoli). Vaihtoehtoisesti hoito CYP3A4:n substraatilla voidaan keskeyttää erytromysiinikuurin ajaksi (ks. kohta 4.3). Erytromysiini voi hidastaa kinidiinin metaboliaa, johtaen 40 % korkeampaan huippupitoisuuteen (C max ) terveillä koehenkilöillä. Yksittäisissä tapauksissa on raportoitu kohonneita kinidiinin pitoisuuksia plasmassa ja kääntyvien kärkien takykardiaa (Torsades de pointes). Kinidiinin pitoisuutta seerumissa pitää seurata erytromysiinihoidon aikana. Erytromysiiniä tulee käyttää varoen QT-aikaa pidentävien lääkeaineiden kanssa (ks. kohta 4.4). Erytromysiinihoidon aikana terfenadiini-, sisapridi-, pimotsidi-, disopyramidi-, sertindoli-, kinidiinitai astemitsolipitoisuudet voivat kohota vaarallisen suuriksi aiheuttaen sydämen rytmihäiriöitä (ks. kohta 4.3). Verapamiilin, diltiatseemin ja atsolien samanaikainen annostelu erytromysiinin kanssa nostaa sydäntoksisuusriskiä ja lisää äkkikuoleman vaaraa. Verenpaineen laskua, bradyarytmiaa ja laktaattiasidoosia on havaittu potilailla, jotka ovat samanaikaisesti erytromysiinin kanssa saaneet kalsiumkanavansalpaaja verapamiilia.kliinisesti merkittävästi voivat nousta myös mm. amiodaronin, darifenasiinin, aminofylliinin, karbamatsepiinin, felodipiinin, eplerenonin, toremifeenin, sakinaviirin, ketiapiinin, lidokaiinin, fenytoiinin, buspironin,, sirolimuusin, everolimuusin, ja vardenafiilin pitoisuudet. Erytromysiini heikentää penisilliinien, kefalosporiinien ja klindamysiinin antibakteerista vaikutusta. Erytromysiini voi lisätä muiden korva- ja maksatoksisten aineiden toksisuutta. Sildenafiili Tiedot viittaavat siihen, että erytromysiini estää sildenafiilin metaboliaa. Sildenafiilin 25 mg:n aloitusannosta tulee harkita.

4 Bentsodiatsepiinit ja klotsapiini Erytromysiinin on raportoitu vähentävän triatsolaamin, alpratsolaamin, klotsapiinin (psykoosilääke) ja muiden bentsodiatsepiinien puhdistumaa ja lisäävän täten niiden farmakologista vaikutusta. Terveillä koehenkilöillä esilääkitys erytromysiinillä johti tsopiklonin nopeampaan imeytymiseen, korkeampiin pitoisuuksiin plasmassa ja selvempään hypnoottiseen vaikutukseen vertailuryhmään nähden. Teofylliini Samanaikainen lääkitys erytromysiinilla ja suurilla annoksilla teofylliiniä voi johtaa teofylliinin kohonneisiin pitoisuuksiin plasmassa ja mahdollisesti teofylliinin toksisuuteen, johtuen teofylliinin metabolian estymisestä. Jos lääkkeitä käytetään samanaikaisesti, pitää teofylliinin pitoisuuksia plasmassa seurata, ettei pitoisuus pääse nousemaan toksiselle tasolle (annoksen pienentäminen). Erytromysiinin pitoisuus seerumissa voi laskea, jos suun kautta otettavaa erytromysiiniä käytetään samanaikaisesti teofylliinin kanssa. Tämä voi johtaa erytromysiinin subterapeuttisiin pitoisuuksiin. Varfariini Erytromysiini voi estää varfariinin metaboliaa ja siten tehostaa veren hyytymistä estävää vaikutusta. Feksofenadiini Erytromysiinin ja feksofenadiinin samanaikainen käyttö nostaa feksofenadiinin pitoisuuden plasmassa 2 3 kertaiseksi, johtuen todennäköisesti feksofenadiinin lisääntyneestä imeytymisestä. Statiinit Erytromysiini estää usean HMG-CoA reduktaasin estäjän (statiinin) metaboliaa ja nostaa näiden lääkeaineiden pitoisuutta plasmassa. Erytromysiini voi nostaa myös simvastatiinihapon pitoisuutta seerumissa (5-kertaiseksi). Rabdomyolyysiä, joka on yhdistetty statiinin korkeisiin pitoisuuksiin plasmassa, on harvoissa tapauksissa raportoitu klaritromysiinin samanaikaisessa käytössä lovastatiinin tai simvastatiinin kanssa. Erytromysiiniä ei pidä käyttää samanaikaisesti simvastatiinin, atorvastatiinin tai lovastatiinin kanssa. Niiden käyttö pitää keskeyttää erytromysiinikuurin ajaksi. Torajyväalkaloidit (esim. ergotamiini ja dihydroergotamiini) Makrolidiantibioottien ja ergotalkaloidien samanaikaisen käytön yhteydessä on raportoitu kliinistä ergotismia, johon on liittynyt vasospasmeja ja iskemiaa keskushermostossa, raajoissa ja muissa kudoksissa, johtuen ergotalkaloidien kohonneista pitoisuuksista. Samanaikainen käyttö on vastaaiheista (ks. kohta 4.3). Digoksiini Samanaikainen digoksiinin ja erytromysiinin käyttö voi johtaa digoksiinin kohonneisiin pitoisuuksiin plasmassa. Digoksiinin seerumipitoisuuksia on seurattava kun erytromysiinihoito aloitetaan ja lopetetaan. Annoksen muuttaminen voi olla tarpeen. Muiden lääkeaineiden vaikutus erytromysiinin farmakokinetiikkaan Lääkeaineet, jotka indusoivat CYP3A4-entsyymiä, voivat vähentää erytromysiinin tehoa. Kyseisiä lääkeaineita ovat mm. rifampisiini, fenytoiini, karbamatsepiini, fenobarbitaali ja rohdosvalmisteena käytetty mäkikuisma (Hypericum perforatum). Indusoiva vaikutus vähenee asteittain kahden viikon aikana indusoivan lääkeaineen käytön lopettamisesta. Erytromysiiniä ei pidä käyttää samanaikaisesti kyseisten lääkeaineiden kanssa eikä myöskään näiden lopetusta seuraavina kahtena viikkona. Simetidiini voi vähentää erytromysiinin metaboliaa. Erytromysiinin ja proteaasin estäjien samanaikaisen käytön yhteydessä on havaittu erytromysiinin metabolian estymistä. 4.6 Hedelmällisyys, raskaus ja imetys Raskaus

5 Erytromysiiniä ei pidä käyttää, jos nainen suunnittelee raskautta tai on parhaillaan raskaana, ellei käyttö ole ehdottoman välttämätöntä. Epidemiologiset tutkimukset viittaavat lisääntyneeseen kardiovaskulaaristen epämuodostumien riskiin käytettäessä makrolidiantibiootteja raskauden alkuvaiheessa (perustuu pääasiassa erytromysiinistä saatuihin tietoihin). Eläimillä tehdyt lisääntymistoksisuustutkimukset ovat erytromysiinin osalta riittämättömät, mutta muilla erytromysiinin kaltaisilla makrolideilla on havaittu herg-kanavan salpausta, alkiokuolleisuutta ja epämuodostumia (mm. kardiovaskulaarisia epämuodostumia, suulakihalkioita). Mekanistiset tutkimukset osoittavat, että aineet, jota ovat potentteja herg-kanavan salpaajia voivat aiheuttaa kardiovaskulaarisia epämuodostumia ja sikiökuolemia aiheuttamalla sikiölle rytmihäiriöitä. Imetys Erytromysiini erittyy ihmisen rintamaitoon. Käytöstä ei kuitenkaan todennäköisesti ole haittaa imeväiselle terapeuttisilla annoksilla. 4.7 Vaikutus ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn Ermysin-enterotableteilla ei ole haitallista vaikutusta ajokykyyn ja koneiden käyttökykyyn. 4.8 Haittavaikutukset Noin %:lla potilaista ilmenee haittavaikutuksia. Näistä yleisimpiä ovat ruuansulatuskanavaan kohdistuvat haitat, joita ilmenee n %:lla. Haittavaikutukset ovat annoksesta riippuvaisia ja voivat mennä ohi hoidon aikana. Haittavaikutusten yleisyysluokat on määritelty seuraavasti: Hyvin yleinen (> 1/10), yleinen (> 1/100, < 1/10), melko harvinainen (> 1/1 000, < 1/100), harvinainen (> 1/10 000, < 1/1 000), hyvin harvinainen (< 1/10 000), tuntematon (koska saatavissa oleva tieto ei riitä arviointiin). Kuulo ja tasapainoelin Sydän Veri ja imukudos Immuunijärjestelmä Hermosto Verisuonisto Ruuansulatuselimistö Yleiset Pahoinvointi, oksentelu, ylävatsakipu, Melko harvinaiset Harvinaiset Anafylaksia Myasthenia gravis -oireiden paheneminen, sekavuus, hallusinaatiot, epileptiset kohtaukset, krampit, huimaus Reversiibeli kuulonmenetys* Pidentynyt QT-aika, rytmihäiriöt kuten ventrikulaarinen takykardia, torsades de pointes Pankreatiitti, pyrolusstenoosi**, pseudomembranoottinen Tuntematon Eosinofilia Allergiset reaktiot Kuurous, tinnitus Palpitaatio Hypotensio

6 Psyykkiset häiriöt Maksa ja sappi Iho ja ihonalainen kudos Munuaiset ja virtsatiet Yleisoireet vatsankouristukset, ripuli, ruokahaluttomuus Ärtyisyys** koliitti Maksaentsyymien ja bilirubiinin nousu, kolestaattinen hepatiitti, intrahepaattinen sappistaasi, hepatiitti Hallusinaatiot Ikterus, hepatomegalia, hepatosellulaarinen hepatiitti, maksan vajaatoiminta Ihottuma, hikoilu Urtikaria Kutina, eksanteema, angioödeema, Erythema multiforme, Stevens-Johnsonin syndrooma, toksinen epidermaalinen nekrolyysi Interstitiaalinen nefriitti Rintakipu, kuume, huonovointisuus *lähinnä potilailla, joilla on munuaisten vajaatoiminta tai suurilla annoksilla **kuvattu lapsilla, jotka ovat saaneet erytromysiiniä vastasyntyneisyyskaudella (ks. kohta 4.4). Sienten liikakasvua suuontelossa ja sukuelinten alueella voi esiintyä. Epäillyistä haittavaikutuksista ilmoittaminen On tärkeää ilmoittaa myyntiluvan myöntämisen jälkeisistä lääkevalmisteen epäillyistä haittavaikutuksista. Se mahdollistaa lääkevalmisteen hyöty haitta-tasapainon jatkuvan arvioinnin. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään ilmoittamaan kaikista epäillyistä haittavaikutuksista seuraavalle taholle: www-sivusto: Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea Lääkkeiden haittavaikutusrekisteri PL FIMEA 4.9 Yliannostus Toksisuus: Matala akuutti toksisuus. Kolme grammaa 3-vuotiaalle, joka sai hiiltä ja 3,5 grammaa 7-vuotiaalle ei aiheuttanut oireita. Oireet: Pahoinvointi, oksentelu, ripuli. Palautuva kuulon heikentyminen, mahdollisesti hallusinaatioita. Hoito: Hoito on oireenmukaista, spesifistä antidoottia ei ole. Hoitoina voi kokeilla lääkehiiltä ja mahalaukun tyhjennystä. Hemo- ja peritoneaalidialyysi eivät merkittävästi vaikuta erytromysiinin seerumipitoisuuksiin. 5. FARMAKOLOGISET OMINAISUUDET

7 5.1 Farmakodynamiikka Farmakoterapeuttinen ryhmä: makrolidit, ATC-koodi: J01FA01 Erytromysiini sitoutuu bakteeriribosomiin ja estää näin valkuaisainesynteesiä. Sen vaikutus on lähinnä bakteriostaattinen. Antibakteerisen vaikutuksensa lisäksi erytromysiini on motiliiniagonisti ja stimuloi suolen motiliteettia. Herkkyys Patogeenien herkkyys ja resistenssi erytromysiinille: Herkät Vaihtelevassa määrin herkät Resistentit Streptokokit Pneumokokit Staphylococcus aureus ja koagulaasinegatiiviset stafylokokit Arcanobacterium haemolyticum Corynebacterium diphteriae Moraxella catarrhalis Bordetella pertussis Kampylobakteerit Chlamydia trachomatis, pneumoniae ja psittaci Mycoplasma pneumoniae Ureaplasma urealyticum Clostridium perfringens Haemophilus influenzae Parainfluenzae Enterokokit Pasteurella multocida Gramnegatiiviset trambakteerit ja Pseudomonas Clostridium difficile Gramnegatiiviset enterobakteerit Mycoplasma hominis Noin 5 % pneumokokki-, % A-streptokokki- ja 5 10 % märkänäytteistä eristetyistä Staphylococcus aureus -kannoista on Suomessa resistenttejä erytromysiinille. Herkkyysrajat Eräiden erytromysiinin kannalta tärkeiden patogeenien MIC-arvot (CLSI:n [ent. NCCLS] mukaan) on luokiteltu herkäksi (S) tai resistentiksi (R) seuraavasti: Herkkä (S) Resistentti (R) Staphylococcus aureus < 0,5 mg/l > 8 mg/l S. koag. neg. < 0,5 mg/l > 8 mg/l Str. pneumo. < 0,25 mg/l > 1 mg/l Str. betah. < 0,25 mg/l > 1 mg/l Streptokokki, ryhmä A < 0,25 mg/l > 1 mg/l (S. pyogenes) Streptokokki, ryhmä B < 0,25 mg/l > 1 mg/l (S. agalactiae) Streptokokki, ryhmä C < 0,25 mg/l > 1 mg/l Streptokokki, ryhmä G < 0,25 mg/l > 1 mg/l Str. virid.* < 0,25 mg/l > 1 mg/l

8 *Viridans-ryhmään luetaan kuuluvaksi alfa- ja ei-hemolyyttiset streptokokit, mm. S. mitis, S. oralis, S. sanguis, S. salivarius ja S. mutans. Tulkinnat sopivat myös S. bovis -kannoille ja S. milleri -ryhmälle. Resistenssitilanne voi vaihdella maantieteellisesti ja mikrobikohtaisesti, ja erityisesti vaikeissa infektioissa paikallinen tieto on tarpeen. Toisaalta mikro-organismit, jotka luokitellaan vaihtelevassa määrin herkiksi tai resistenteiksi yleisesti hyväksyttyjen raja-arvojen tai yleistiedon mukaan, voivat infektion sijainnista riippuen olla kliinisessä käytössä herkkiä. Resistenssimekanismi Erytromysiinille kehittyy helposti resistenssiä, joka voi johtua inaktivoivan esteraasin induktiosta, ribosomin rakenteen muuttumisesta tai soluseinän läpäisevyyden heikkenemisestä. Ristiresistenssi Ristiresistenssiä esiintyy makrolidiantibioottien ja atsitromysiinin sekä klindamysiinin välillä. 5.2 Farmakokinetiikka Imeytyminen Erytromysiinin biologinen hyötyosuus on 35 %. Mahan suolahappo inaktivoi sen helposti. Ermysin-enterotablettien suolistoliukoisuus parantaa hyötyosuutta ja vähentää yksilöiden välistä vaihtelua. Ruoka ei vaikuta enterotablettina annetun erytromysiinin imeytymiseen. Maksimipitoisuus plasmassa saavutetaan noin 1 2 tunnissa. Jakautuminen Normaaleilla annoksilla saavutetaan bakteriostaattiset erytromysiinipitoisuudet elimistön kaikissa kudoksissa keskushermostoa lukuun ottamatta. Erytromysiini kertyy sappeen, ja sillä on enterohepaattista kiertoa. Erytromysiinin jakautumistilavuus on 0,75 l/kg, plasmassa % on sitoutuneena lähinnä orosomukoidiin. Erytromysiinin pitoisuus sikiön plasmassa on 5 20 % äidin plasmassa olevasta ja rintamaidossa samaa luokkaa tai korkeampi kuin plasmassa. Eliminaatio Erytromysiini eliminoituu metaboloitumalla, sen eliminaatiovaiheen puoliintumisaika on 1 2,5 tuntia. Erytromysiinin eliminaatio hidastuu huomattavasti maksan vajaatoiminnassa. Vain pieni osa, alle 5 % erittyy munuaisten kautta. 5.3 Prekliiniset tiedot turvallisuudesta Erytromysiini ei ole osoittautunut teratogeeniseksi rotilla ja kaniineilla tehdyissä kokeissa. Erytromysiiniemäksellä ei ole merkittävää maksaan kohdistuvaa sytotoksista vaikutusta. Erytromysiinistearaatti ei ole osoittautunut karsinogeeniseksi eikä mutageeniseksi rotilla ja hiirillä tehdyissä kokeissa, mutta maksan granuloomien on todettu lisääntyvän annosriippuvaisesti. 6. FARMASEUTTISET TIEDOT 6.1 Apuaineet Tablettiydin 250 mg tabl.: Selluloosa, mikrokiteinen

9 Liivate Natriumtärkkelysglykolaatti (tyyppi C) Piidioksidi, kolloidinen, vedetön Magnesiumstearaatti 500 mg tabl.: Selluloosa, mikrokiteinen Liivate Natriumtärkkelysglykolaatti, (tyyppi C) Piidioksidi, kolloidinen, vedetön Maissitärkkelys Magnesiumstearaatti Tabletin päällyste (250 ja 500 mg tabl.): Hypromelloosi Propyleeniglykoli Hypromelloosiftalaatti Dietyyliftalaatti 6.2 Yhteensopimattomuudet Ei oleellinen. 6.3 Kestoaika 250 mg tabl.: 3 vuotta. 500 mg tabl.: 18 kuukautta. 6.4 Säilytys Säilytä huoneenlämmössä (15 25 C). 6.5 Pakkaustyyppi ja pakkauskoot Polyeteenimuovitölkki (HDPE). 250 mg: 30, 100 tablettia. 500 mg: 20, 30, 100 tablettia. Kaikkia pakkauskokoja ei välttämättä ole myynnissä. 6.6 Erityiset varotoimet hävittämiselle Ei erityisvaatimuksia. 7. MYYNTILUVAN HALTIJA Orion Oyj Orionintie Espoo 8. MYYNTILUVAN NUMEROT 250 mg tabl.: mg tabl.: 8005

10 9. MYYNTILUVAN MYÖNTÄMISPÄIVÄMÄÄRÄ/UUDISTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ 250 mg tabl.: Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: Viimeisimmän uudistamisen päivämäärä: mg tabl.: Myyntiluvan myöntämisen päivämäärä: Viimeisimmän uudistamisen päivämäärä: TEKSTIN MUUTTAMISPÄIVÄMÄÄRÄ