Vammaispalvelut kunnissa

Transkriptio

1 Aila Kumpulainen Vammaispalvelut kunnissa ISBN Suomen Kuntaliitto 2003

2 Lukijalle Vammaispalvelut kunnissa -selvitys on syntynyt tarpeesta saada lisää tietoa vammaispalveluista. Vuosittain kerättäviin tilastoihin sisältyy tietoja vammaispalveluista vain rajoitetusti. Tällä selvityksellä on tarkoitus täydentää kuvaa erityisesti vammaispalvelulain mukaisista palveluista ja tukitoimista. Miten palvelut jakautuvat alueellisesti ja kohdistuvat eri ikäryhmiin? Mitä kokemuksia kunnat haluavat tuoda esiin lain soveltamisessa? Missä määrin on kehitteillä vaihtoehtoisia palveluja? Miten vammaispalvelujen suunnittelu integroituu palvelujen kokonaisuuteen? Selvitys on myös osa valtioneuvoston hyväksymää sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelmaa Vammaispalvelut ovat osa kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja. Vammaispalvelujen tavoitteena on turvata palvelut silloin, kun henkilö ei voi saada palveluja muutoin riittävästi. Vammaispalvelut lisääntyivät ja laajentuivat 1990-luvun ajan. Vammaispalveluilla voidaan ratkaisevasti auttaa vammaisia henkilöitä kotona, työssä, osallistumisessa ja arjen muissa toiminnoissa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen kokonaisuudessa vammaispalvelut toimivat kiinteässä yhteistyössä kuntoutuspalvelujen kanssa. Selvityksen tiedot perustuvat kunnille syksyllä 2002 tehtyyn kyselyyn. Kysely lähetettiin kaikille kunnille postikyselynä ja sähköisesti. Vastauksia saatiin kiitettävän runsaasti. Selvitys tehtiin sosiaali- ja terveysministeriön ja Suomen Kuntaliiton yhteistyönä. Selvityksen on tehnyt ja raportin laatinut valtiotieteen maisteri Aila Kumpulainen. Hänen tukenaan selvitystyön etenemistä on ohjannut ohjausryhmä, johon kuuluivat ylitarkastaja Aini Kimpimäki ja ylitarkastaja Anne-Mari Raassina sosiaalija terveysministeriöstä, kehittämispäällikkö Aulikki Rautavaara, kehittämispäällikkö Anu Muuri ja erikoissuunnittelija Sari Kauppinen Stakesista. Ohjausryhmän puheenjohtajan toimi kehityspäällikkö Sirkka-Liisa Karhunen Suomen Kuntaliitosta. Selvitys on kaksiosainen. Tekstiosan lisäksi selvitykseen liittyy laaja tilasto-osa. Tilasto-osassa tuloksia on tarkasteltu lääneittäin, maakunnittain ja kuntien koon mukaan. Tilasto-osassa on runsaasti materiaalia, jota voidaan hyödyntää paikallisiin tarpeisiin. Haluamme kiittää kaikkia selvityksen laatimiseen osallistuneita, selvityksen tekijää ja raportin valmistumiseen osallistuneita. Erityisesti kiitämme kyselyyn vastanneita kuntia. Helsingissä Sosiaali- ja terveysministeriö Suomen Kuntaliitto Aino-Inkeri Hansson osastopäällikkö Matti Liukko sosiaali- ja terveysyksikön päällikkö

3

4 Sisältö Tiivistelmä... 7 Sammandrag Summary Johdanto Asiakasmäärän ja kustannusten kehitys Vammaispalveluselvityksen toteuttaminen Tutkimuksen tavoitteet Tiedonkeruu Aineisto Vammaispalvelulain palvelut ja tukitoimet sekä kustannukset Asiakkaat ja kokonaiskustannukset koko maassa Eri ikäryhmät vammaispalvelujen käyttäjinä Kustannukset vammaispalvelulain palveluja saanutta asiakasta kohti palveluittain Vammaispalvelujen käyttäjien osuus kunnan asukkaista Vammaispalvelujen kustannukset kunnan asukasta kohti Vammaispalvelulain mukaisten palvelujen kokonaisuus kunnissa sekä kustannukset Vammaisneuvostot ja vammaispalvelujen suunnittelu Vammaisneuvosto Vammaispalvelujen suunnittelu Asiakaskohtainen palvelusuunnitelma Vammaispalvelulain mukaiset palvelut kunnissa Kuljetuspalvelut Käytetyt yhdensuuntaiset matkat Työn tai opiskelun vuoksi vammaispalvelulain kuljetuspalveluja käyttäneet sekä heille myönnetyt matkat Saattajapalvelut Sosiaalihuoltolain mukaiset kuljetuspalvelut vammaispalvelulain kuljetuspalvelujen rinnalla Vammaispalvelulain kuljetuspalvelujen vaihtoehtoiset tai täydentävät kuljetusmuodot kunnissa... 41

5 6.2 Tulkkipalvelut Palveluasuminen Henkilökohtainen avustajatoiminta Asunnonmuutostyöt sekä asuntoon kuuluvat välineet Päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tarvittavat välineet Muut vammaispalvelulain palvelut ja tukitoimet Kuntien arviot vammaispalvelulain toiminnasta Vammaispalvelulain myönteiset piirteet Vammaispalvelulain ongelmakohdat Vammaispalvelulain muutostarpeet Mahdollisuudet järjestää vammaispalvelulain mukaisia palveluja ensisijaisten lakien perusteella Kirjallisuus Liitteet

6 Tiivistelmä Tutkimuksen tavoitteena oli saada kokonaisnäkemys vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain toimivuudesta. Tutkimuksessa selvitettiin eri palvelu- ja tukimuotojen asiakasmääriä ja kustannuksia vuonna 2001 sekä kuntien näkemyksiä vammaispalvelulain vahvuuksista ja ongelmista. Vuonna 2001 vammaispalvelulain mukaisia palveluja käytti Suomessa noin henkilöä ja palvelujen kokonaiskustannukset olivat 164 miljoonaa euroa. Vammaispalvelujen piirissä oli noin 1,7 % väestöstä. Palvelujen käyttäjistä yli 80 % sai kuljetuspalveluja. Seuraavaksi eniten käytetty tukimuoto olivat asunnon muutostyöt, joiden osuus vammaispalvelujen asiakkaista oli runsas 5 %. Vammaispalvelujen kustannuksista 48 % käytettiin kuljetuspalveluihin, 23 % palveluasumiseen ja 18 % henkilökohtaisen avustajatoiminnan korvauksiin. Vammaispalvelulain asiakkaista lähes kaksi kolmannesta oli 65 vuotta täyttäneitä. Erityisesti kuljetuspalvelujen ja asunnon muutostöiden asiakkaista valtaosa oli iäkkäitä henkilöitä. Palvelujen vuosikustannukset asiakasta kohti vaihtelivat euron välillä. Palveluasuminen oli palveluista kalleinta, runsas euroa/asiakas ja henkilökohtainen avustajatoiminta toiseksi kalleinta, noin euroa/asiakas. Kuljetuspalvelujen kustannukset olivat vajaa euroa/asiakas vuodessa. Kunnissa oli käytössä runsaasti vammaispalvelulain mukaisia eri palveluja. Kuljetuspalvelujen käyttäjiä oli lähes kaikissa kunnissa ja muiden vammaispalvelujen käyttäjiä %:ssa kunnista. Kuntia, joissa ei ollut harkinnanvaraisten palvelujen asiakkaita, oli vajaa 10 %. Nämä olivat asukasluvultaan pieniä kuntia. Lähes kolmannes kunnista oli sellaisia, joissa oli palvelun käyttäjiä kaikissa eri vammaispalveluissa. Kuljetuspalvelut Kuljetuspalvelujen asiakasmäärä oli henkilöä ja kustannukset 77, 4 miljoonaa euroa vuonna Kuljetuspalvelut olivat eniten käytetty vammaispalvelu. Kuljetuspalveluja käytettiin eniten suurissa kaupungeissa. Näin tapahtui siitä huolimatta, että suurissa kaupungeissa oli useimmin tarjolla myös muita vammaisille soveltuvia vaihtoehtoisia kuljetuspalveluja, kuten palvelulinjoja ja matalalattiakalustoa joukkoliikenteessä. Harvaan asutuissa kunnissa vammaispalvelulain kuljetusten koettiin usein korvaavan puuttuvaa joukkoliikennettä. Kuljetuspalvelujen käyttäjiä oli suurissa kaupungeissa keskimäärin 1,73 % väestöstä ja pienissä kunnissa keskimäärin 0,82 % väestöstä. Kuljetuspalvelujen asi- 7

7 akkaista 69 % oli 65 vuotta täyttäneitä. Pääosa kuljetuspalveluista käytettiin asiointimatkoihin. Työn ja opiskelun vuoksi yhdensuuntaisista matkoista tehtiin noin 8 %. Tulkkipalvelut Tulkkipalvelun asiakasmäärä oli henkilöä ja kustannukset olivat 6,3 miljoonaa euroa vuonna Tulkkipalvelun osuus vammaispalvelujen asiakkaista oli 3,5 % ja kustannuksista 3,8 %. Opiskelutulkkausta käytti arviolta 270 henkilöä. Lähes 70 % tulkkipalvelujen käyttäjistä oli työikäisiä, alle 18-vuotiaita oli 12 % ja yli 65-vuotiaita noin viidennes. Tulkkipalvelun kustannukset olivat noin euroa vuodessa asiakasta kohti ja opiskelutulkkauksen kustannukset euroa vuodessa asiakasta kohti. Tulkkipalvelua saavia oli keskimäärin kolmessa kunnassa neljästä. Palveluasuminen Vammaispalvelulain mukaisen palveluasumisen piirissä oli kuntien talous- ja toimintatilaston mukaan henkilöä vuonna Palveluasumisen kustannukset olivat noin 37,7 miljoonaa euroa. Palveluasumisen osuus vammaispalvelujen kokonaiskustannuksista oli 23 %. Palveluasumista järjestettiin keskimäärin seitsemässä kunnassa kymmenestä. Henkilökohtainen avustajatoiminta Henkilökohtaisen avustajatoiminnan asiakasmäärä oli kuntien talous- ja toimintatilaston mukaan runsas henkilöä vuonna Kokonaiskustannukset toiminnasta olivat noin 29,9 miljoonaa euroa ja kustannukset asiakasta kohti noin euroa vuodessa. Henkilökohtaisen avustajapalvelun käyttäjistä noin 72 % oli työikäisiä. Alle 18-vuotiaita oli enemmän kuin muissa palvelumuodoissa, lähes viidennes palvelua saavista. Noin puolella asiakkaista viikoittainen tuntimäärä oli alle 20 tuntia ja noin kymmenesosalla yli 40 viikkotuntia. Asunnon muutostyöt ja asuntoon kuuluvat välineet Asunnon muutostöistä aiheutuneita kustannuksia korvattiin vammaispalvelulain perusteella vajaalle henkilölle ja asuntoon kuuluvien laitteiden hankkimisesta aiheutuvia kustannuksia runsaalle henkilölle vuonna Asunnonmuutostöiden korvauksia saaneiden osuus vammaispalvelujen asiakkaista oli runsas 5 %. Asunnonmuutostöiden sekä asuntoon kuuluvien välineiden korvaus- 8

8 ten kustannukset olivat noin 8,9 miljoonaa euroa, mikä oli 5,4 % vammaispalvelujen kokonaiskustannuksista. Asunnonmuutostöiden kustannukset asiakasta kohti olivat runsas euroa ja asuntoon kuuluvien laitteiden kustannukset 800 euroa. Asunnonmuutostöiden asiakkaista 55 % oli 65 vuotta täyttäneitä. Asuntoon kuuluvista välineistä korvausta saaneista 55 % oli työikäisiä. Palvelujen suunnittelu ja yhteistyö Kyselyyn vastanneista kunnista 60 %:ssa toimi vammaisneuvosto. Kolmanneksessa kunnista ei ollut vammaisneuvostoa eikä myöskään muuta vammaisasioihin liittyviä yhteistyöryhmiä. Noin neljäsosa kunnista ilmoitti, että niillä oli vammaispoliittinen ohjelma tai strategia. Ohjelman valmistelu oli menossa neljäsosassa kuntia. Asiakaskohtainen palvelusuunnitelma on käytössä laajasti. Vastanneista kunnista lähes 75 % kertoi, että palvelusuunnitelma laaditaan tarvittaessa. Näkemyksiä vammaispalvelulaista Kokemukset vammaispalvelulain soveltamisesta olivat usein myönteisiä, mutta esiin tuotiin myös ongelmia. Lain todettiin olevan väljä ja joustava ja turvaavan melko hyvin palvelut vaikeavammaisille. Lain myös katsottiin edistäneen asenteiden muutosta vammaisia ihmisiä kohtaan. Kuntien näkemys subjektiivisista oikeuksista oli kahtalainen. Myönteisenä pidettiin sitä, että subjektiiviset oikeudet takasivat palvelut tietyille asiakasryhmille. Määrärahojen saatavuus subjektiivisten oikeuksien palveluihin oli turvattu. Toisaalta näiden palvelujen etusija muihin palveluihin nähden huolestutti. Subjektiivisten oikeuksien palvelujen nähtiin usein vievän liikaa niukoista voimavaroista. Vammaispalvelulain ongelmista päällimmäiseksi nousi lain käsitteiden vaikeus. Lain sanamuodoissa löytyi kuntien mielestä runsaasti tulkintamahdollisuuksia. Kunnat kaipasivat selkeitä ohjeita siitä, ketkä ovat vammaispalvelulain tarkoittamia vaikeavammaisia. Erityisesti vanhuuden tuomien toimintarajoitusten erottaminen vaikeavammaisuudesta askarrutti kuntia. Käsitteiden vaikeudesta johtuen eri oikeusasteet ovat kuntien mielestä laajentaneet lain tulkintoja jatkuvasti. Määrärahojen riittävyys oli kuntien mielestä eräs suurista vammaispalvelulakiin liittyvistä ongelmista. Paineen vammaispalveluja kohtaan todettiin johtuvan siitä, että peruspalveluihin on syntynyt puutteita, joiden vuoksi palvelutarpeet kohdistuvat toissijaisten lakien palveluvaihtoehtoihin. Kunnat pohtivat, ohjaako nykyinen vammaispalvelulaki voimavaroja oikeaan suuntaan? Kustannusten pelättiin nousevan hallitsemattomiksi. Moni kunta katsoi, että tulo- ja varallisuusharkinta pitäisi ulottaa myös vammaispalveluihin. 9

9 10

10 Sammandrag Syftet med undersökningen var att få en helhetsbild av hur lagen om service och stöd på grund av handikapp (handikappservicelagen) fungerar. I undersökningen utreddes antalet klienter och kostnaderna inom olika former av stöd och service år 2001 och kommunernas åsikter om lagens goda och dåliga sidor. År 2001 anlitade ca personer tjänster enligt handikappservicelagen, och de totala kostnaderna för servicen uppgick till 164 miljoner euro. Cirka 1,7 % av befolkningen anlitade handikappservice. Den vanligaste formen av service var färdtjänst, som anlitades av över 80 % av klienterna. På andra plats kom ändringar i bostaden, som beviljades drygt 5 % av klienterna inom handikappservicen. Av de totala kostnaderna för handikappservice användes 48 % för färdtjänst, 23 % för serviceboende och 18 % för personliga assistenter ( hjälpare enligt lagen). Nästan två tredjedelar av klienterna hade fyllt 65. Särskilt de klienter som beviljades färdtjänst eller ändringar i bostaden bestod i huvudsak av äldre personer. De årliga kostnaderna per klient varierade mellan 600 och euro. Mest fick kommunerna betala för serviceboende (drygt euro per klient) och näst mest för personliga assistenter (ca euro per klient). De årliga kostnaderna för färdtjänst uppgick till knappt euro per klient. Kommunerna erbjöd många olika slags tjänster som baserar sig på handikappservicelagen. Nästan alla kommuner hade färdtjänstklienter och % av kommunerna hade klienter inom annan service för handikappade. Knappt 10 % av kommunerna hade inga klienter med behovsprövade tjänster. Dessa var kommuner med liten befolkning. Nära en tredjedel av kommunerna hade klienter inom alla former av handikappservice. Färdtjänst Färdtjänsten var den vanligaste formen av handkappservice. Tjänsten anlitades av personer och gav upphov till kostnader på 77,4 miljoner euro år Flitigast användes tjänsten i stora städer. Detta trots att de stora städerna ofta kunde erbjuda alternativ till färdtjänst, såsom servicelinjer och låggolvsbussar i kollektivtrafiken. I kommuner med gles bosättning ansågs den lagfästa färdtjänsten ofta ersätta avsaknaden av kollektivtrafik. I de stora städerna anlitades färdtjänst av i snitt 1,73 % av invånarna, medan andelen i små kommuner var i snitt 0,82 %. Av färdtjänstklienterna hade 69 % fyllt 65 år. Största delen av 11

11 färdtjänsterna användes för att uträtta ärenden. Cirka 8 % av resorna i en riktning användes för arbete eller studier. Tolktjänster Tolktjänster anlitades av klienter och gav upphov till kostnader på 6,3 miljoner euro år Tjänsten beviljades 3,5 % av klienterna inom handikappservicen, och dess andel av de totala kostnaderna för handikappservice var 3,8 %. Uppskattningsvis 270 personer använde tolktjänst för studier. Nära 70 % av dem som anlitade tolktjänst var i arbetsför ålder, medan 12 % var under 18 år och ungefär var femte hade fyllt 65 år. De årliga kostnaderna för tolktjänster uppgick till ca euro per klient, och kostnaderna för studietolkning till ca euro per klient. I genomsnitt tre av fyra kommuner uppgav sig ha klienter som anlitar tolktjänst. Serviceboende Enligt statistiken över kommunernas ekonomi och verksamhet år 2001 uppgick antalet klienter till inom serviceboende som baserar sig på handikappservicelagen. Kostnaderna för serviceboende uppgick till ca 37,7 miljoner euro. Serviceboendets andel av de totala kostnaderna för handikappservice var 23 %. I genomsnitt sju av tio kommuner uppgav sig anordna serviceboende. Personliga assistenter Enligt statistiken över kommunernas ekonomi och verksamhet 2001 uppgick antalet klienter med personlig assistent ( hjälpare ) till drygt De totala kostnaderna för personliga assistenter uppgick till ca 29,9 miljoner euro, och kostnaderna per klient till ca euro per år. Cirka 72 % av dem som anlitade personlig assistent var i arbetsför ålder. Bland klienterna fanns fler personer under 18 år än inom andra former av service; deras andel var nära en femtedel. Antalet timmar var mindre än 20 per vecka för ca hälften av klienterna och mer än 40 per vecka för ca en tiondel. Ändringar i samt redskap och anordningar till bostäder Ersättning för ändringar i bostaden betalades med stöd av handikappservicelagen till knappt personer, och ersättning för anskaffning av redskap och anordningar till bostaden betalades till drygt år De som fick ersättning för 12

12 ändringar i bostaden utgjorde drygt 5 % av klienterna inom handikappservicen. Ersättningarna för ändringar i samt redskap och anordningar till bostäder uppgick till 8,9 miljoner euro, vilket var 5,4 % av de totala kostnaderna för handikappservice. Kommunerna betalade drygt euro per klient för ändringar i bostäder, och 800 euro per klient för redskap och anordningar. Av dem som beviljades ändringar i bostaden hade 55 % fyllt 65. Av dem som beviljades ersättning för redskap och anordningar var 55 % i arbetsför ålder. Planering av servicen och samarbete I 60 % av de kommuner som besvarade enkäten fanns ett handikappråd. En tredjedel av kommunerna hade inget handikappråd och inte heller någon annan samarbetsgrupp för handikappfrågor. Cirka en fjärdedel av kommunerna uppgav att de gjort upp ett handikappolitiskt program eller en handikappolitisk strategi. I en fjärdedel av kommunerna höll man på att utarbeta ett sådant program. Individuella serviceplaner användes i stor utsträckning. Av de kommuner som besvarade enkäten uppgav 75 % att en serviceplan görs upp vid behov. Synpunkter på handikappservicelagen Kommunerna uppgav sig ofta ha positiva erfarenheter av handikappservicelagen, men problem framkom också. De tillfrågade ansåg att lagen är flexibel och rätt väl tryggar service för gravt handikappade. Lagen ansågs också ha förbättrat attityderna till handikappade. Om de subjektiva rättigheterna framfördes åsikter av två slag. Å ena sidan ansågs det bra att de subjektiva rättigheterna garanterade service för vissa klientgrupper. Anslagen för tjänster som baserar sig på subjektiv rätt hade tryggats. Å andra sidan uttrycktes oro över att dessa tjänster prioriterades på bekostnad av andra tjänster. De subjektiva rättigheterna ansågs i många fall kräva en för stor del av de knappa resurserna. Bland problemen med handikappservicelagen lyftes de svårbegripliga begreppen fram. Lagens formuleringar ansågs kunna tolkas på många olika sätt. Kommunerna efterlyste klara anvisningar om vem som ska klassificeras som gravt handikappad. Särskilt svårt verkade det vara att skilja på gravt handikapp och funktionshinder som beror på hög ålder. Kommunerna anser att de svårtolkade begreppen lett till att olika rättsinstanser ständigt utvidgat tolkningarna av lagen. Att få anslagen att räcka till ansågs vara ett av de största problemen med lagen. Trycket på handikappservicen ansågs bero på brister i basservicen, som lett till behov av service enligt subsidiära lagar. Kommunerna ifrågasatte också om den nuvarande handikappservicelagen styr resurserna i rätt riktning. Man uttryckte oro för att kostnaderna kommer att skjuta i höjden. Många kommuner ansåg att inkomst- och förmögenhetsprövning också borde tillämpas inom handikappservicen. 13

13 14

14 Summary The aim of this study was to gain an overall view of how well the Act on Services and Assistance for the Disabled works in practice. The study examined the number of clients using, and the costs incurred from, various services and other forms of assistance in Municipalities were also surveyed for their views on the strengths and weaknesses of the Services and Assistance for the Disabled Act. In 2001, some 90,000 people used services covered by the Services and Assistance for the Disabled Act and the total costs of services amounted to 164 million euros. The proportion of population entitled to the disability services was 1.7 %. More than 80 % of service users received transport services. The next most frequently used form of assistance was alterations to home which accounted for over 5% of clients using the disability services. Spending was divided among the disability services as follows: 48% for transport services, 23% for service housing, and 18% for reimbursements for personal assistance costs. Almost two-thirds of the clients using services covered by the Services and Assistance for the Disabled Act were 65 or over. The majority of clients receiving, in particular, transport services alterations to their home were advanced in age. The annual costs of services per client varied between 600 and 17,000 euros. Service housing with costs of over 17,000 euros per client was the most expensive form of service; personal assistance rated second with 8,200 euros per client. The annual costs of transport services were less than 1,000 euros per client. Municipalities offered a wide range of services covered by the Act on Services and Assistance for the Disabled. Transport services were used in almost every municipality whereas other disability services were used in 60 to 86 % of the municipalities. Less than 10 % of the municipalities did not have discretionary-service clients. These were municipalities with a small population size. In almost one-third of the municipalities there were users of all services covered by the Act. Transport services The number of clients using transport services was 71,000 and the costs amounted to 77.4 million euros in Among all disability services, transport services were the most frequently used. These services were most frequently 15

15 used in big cities, although big cities often provide other alternative transport services accessible to the disabled, such as service lines and low-floor public transport. In sparsely populated municipalities many respondents felt that transport services covered by the Services and Assistance for the Disabled Act compensate for lack of public transport. In big cities an average of 1.73 % of the population and in small cities an average of 0.82 % of the population used transport services. Sixty-nine percent of transport service clients were 65 years or over. Transport services were mainly used to run errands. Journeys related to work and studies accounted for some 8 % of one-way journeys. Interpreter services The number of clients using interpreter services was 3,200 and the costs amounted to 6.3 million euros in Interpreter service clients as a proportion of all disability service clients was 3.5 % and that of costs was 3.8 %. An estimated 270 persons used interpreter-assisted study services. Almost 70 % of interpreter service users were people of working age; children and adolescents under 18 accounted for 12 % and people over 65 for about fifth of the users. The annual costs of interpreter services were some 1,495 euros per client; the annual costs of interpreter-assisted study services amounted to 5,799 euros per client. On average, clients received interpreter services in three out of four municipalities. Service housing According to the statistics on municipal finances and activities, 2,100 persons were entitled to service housing covered by the Services and Assistance for the Disabled Act in Service housing costs amounted to some 37.7 million euros. Service housing costs accounted for 23 % of the total costs of the disability services. Service housing was organised in an average of seven municipalities out of ten. Personal assistance According to the statistics on municipal finances and activities, the number of personal assistance clients amounted to over 3,100 persons in The total costs of personal assistance services were some 29.9 million euros and the annual costs per client amounted to 8,200 euros. Some 72 % of the users of personal assistance services were people of working age. Every fifth personal assistance service recipient was a child or adolescent under 18, which is more than among the users of the other services. About half of the clients used the 16

16 service less than 20 hours weekly; one-tenth of the clients used the service more than 40 hours weekly. Alterations to home, and equipment and devices acquired for home In 2001, costs incurred from alterations to home were reimbursed in accordance with the Services and Assistance for the Disabled Act to less than 5,000 persons and costs incurred from equipment and devices acquired for home were reimbursed to over 4,000 persons. The proportion of clients reimbursed for alterations to home was over 5 %. The costs of reimbursements for alterations to home and acquisition of equipment for home were some 8.9 million euros, which amounts to 5.4 % of the total costs of the disability services. Costs per client of alterations to home amounted to over 2,000 euros and equipment acquired for home to 800 euros. Fifty-five percent of clients who received alterations to home were 65 years or over. Fifty-five percent of persons reimbursed for equipment acquired for home were of working age. Planning of services, and co-operation In 60 % of the responding municipalities there was a disability council. Onethird of the municipalities had no disability council nor other collaborative organs handling disability issues. About one in every four of the municipalities responded that they had a programme or a strategy for the disabled. Also, in one in every four of the municipalities, a programme was under way. Individual service plans were widely used. Almost 75 % of the responding municipalities replied that a service plan would be drawn up when necessary. Views on the Services and Assistance for the Disabled Act Municipalities had mainly positive experiences of the application of the Services and Assistance for the Disabled Act; however, some problems arose as well. The respondents deemed the Act flexible and broad in scope and believed that it safeguards services for the severely disabled relatively well. The respondents also believed that the Act has helped to change attitudes towards the disabled. Two differing views were voiced on the issue of subjective rights. The respondents considered that guaranteeing subjective-right services to specific client groups was good. Thus, the availability of funds for subjective- 17

17 right services was guaranteed. Yet, some respondents were concerned about the priority status of these services. They thought that subjective-right services often absorb too much of the scant resources. Obscure legal concepts were seen as the gravest problem related to the Act on Services and Assistance for the Disabled. The respondents thought that the language used allowed for too many interpretations. They wanted clear guidelines on what the term severely disabled referred to in the Act entails. Distinguishing between functional limitations brought on by age and severe disability was regarded as especially difficult. The respondents thought that, following conceptual difficulties, different court instances have continuously expanded the interpretation of the Act. Municipalities considered inadequate funding another major problem related to the Services and Assistance for the Disabled Act. They believed that the large number of people applying for disability services is a result of shortcomings in the basic services and therefore, there is a demand for services offered within the subsidiary legislation. Municipalities deliberated upon whether the present Act on Services and Assistance for the Disabled focuses resources where they have the greatest impact. A common fear was that costs would get out of control. Many municipalities believed that, as with other services, discretion regarding clients income and wealth should be exercised when granting services for the disabled. Translator s notice: Due to limited space, the Services and Assistance for the Disabled Act has been abbreviated to the Act in the tables that follow. 18

18 1. Johdanto Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista ( /380) (jäljempänä vammaispalvelulaki ) ja asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista ( /759) (jäljempänä vammaispalveluasetus) tulivat voimaan vuonna Lakiin sisältyvät palvelut korvasivat vuodesta 1946 voimassa olleen invalidihuoltolain (907/46) mukaiset palvelut. Heti tuoreeltaan lain tultua voimaan alkuvuodesta 1989 Suomen Kunnallisliitto ja Suomen Kaupunkiliitto tekivät kunnille kyselyn vammaispalvelulain toimivuudesta kunnissa (2). Marja-Liisa Heiskanen ja Juha-Pekka Ollila tarkastelivat vuonna 1996 tutkimuksessaan vammaispalvelulain toteutumista vuosina (1). Näiden koko maata ja kaikkia vammaispalvelulain asiakkaita käsitelleiden selvitysten lisäksi on tehty useita tiettyihin palveluihin kohdistuvia sekä alueellisia selvityksiä, joista on saatu tietoa eri puolilta maata vammaispalvelulain toiminnasta (4 6). Kokonaisnäkemys lain toiminnasta ja sen mahdollisista hyvistä ja huonoista puolista kuntien näkökulmasta on kuitenkin ollut melko puutteellinen. Selvitys on tehty ajatellen tätä tietotarvetta. Tutkimuksen rahoituksesta ja ohjauksesta ovat vastanneet sosiaali- ja terveysministeriö sekä Suomen Kuntaliitto. Hankkeen ohjausryhmässä on ollut mukana myös Stakesin edustajia. 19

19 2. Asiakasmäärän ja kustannusten kehitys Tilastokeskus kerää vuosittain Kuntien ja kuntayhtymien talous- ja toimintatilastoon vammaispalvelulain mukaisten palvelujen kokonaiskustannukset sekä eräiden palvelujen asiakasmäärät. Kustannustiedot on saatavissa vertailukelpoisina vuodesta 1993 lähtien. Vaikeavammaisten kuljetuspalvelujen, tulkkipalvelujen ja henkilökohtaisen avustajatoiminnan asiakasmääristä löytyvät tiedot vuodesta 1990 ja vaikeavammaisten palveluasumisen asiakkaista vuodesta 1997 lähtien. Viimeisimpänä valtakunnalliseen tiedonkeruuseen on vuonna 2001 lisätty kysymys siitä, kuinka monen asiakkaan asunnon muutostöitä tai asuntoon kuuluvia välineitä ja laitteita on korvattu vammaispalvelulain perusteella. Vammaispalvelulain mukaisten palvelujen ja taloudellisten tukitoimien kokonaiskustannukset olivat vuonna 1993 lähes 92 miljoonaa euroa (480 miljoonaa mk) ja vuonna 2001 noin 164 miljoonaa euroa (972 miljoonaa mk). Kustannusten keskimääräinen vuosittainen kasvu oli runsas 10 % (9,4 % vuoden 2002 tasoon elinkustannusindeksillä korotetuin hinnoin) vuodesta 1995 vuoteen Vammaispalvelulain palvelu Asiakas- Asiakas- Asiakasmäärä määrä määrän lisäys % Vaikeavammaisten kuljetuspalvelut % Vaikeavammaisten tulkkipalvelut % Henkilökohtainen avustajatoiminta % Vaikeavammaisten palveluasuminen (1997) % Asunnon muutostyöt ja asunnon välineet Vaikeavammaisten kuljetuspalvelun asiakkaiden määrä on kaksinkertaistunut yhdessätoista vuodessa (+102 %). Asiakasmäärä kasvoi noin henkilöllä vuosina ja henkilöllä vuosina Kuljetuspalvelun asiakasmäärän vuosittainen kasvu oli 1990-luvun alkupuolella keskimäärin 6 % ja loppupuolella noin 9 %. Vaikeavammaisten tulkkipalveluasiakkaiden määrä lisääntyi yhdessätoista vuodessa runsaalla kolmanneksella. Tulkkipalvelun asiakasmäärän vuosittainen kasvu oli 1990-luvun alkuvuosina noin 4 % ja vuosikymmenen loppuvuosina noin 2 %. Henkilökohtaista avustajaa käyttäneiden asiakkaiden määrä yli kaksinkertaistui (+135 %) koko maassa vuodesta 1990 vuoteen Kasvu oli 1990-luvun alkupuolella noin 7 % ja loppupuolella 9 %. 20

20 Vaikeavammaisten palveluasumista on tilastoitu valtakunnallisesti vuodesta Asiakasmäärän vuosittainen kasvu oli vajaa 10 % vuodesta 1997 vuoteen Tuoreimmat palvelukohtaiset muutokset asiakasmäärissä vuodesta 2000 vuoteen 2001 olivat : kuljetuspalvelut +6,4 %, tulkkipalvelut +2,5 %, henkilökohtainen avustajatoiminta +11,7 % ja palveluasuminen +10,7 %. 21

21 3. Vammaispalveluselvityksen toteuttaminen 3.1 Tutkimuksen tavoitteet Tutkimuksen tavoitteena oli: selvittää vammaispalvelulain mukaisten palvelujen käyttäjien määrä sekä palvelukohtaiset kustannukset niiltä osin kuin tietoja ei saada Tilastokeskuksen keräämästä talous- ja toimintatilastosta. selvittää palvelunkäyttäjien ikärakenne palveluittain, erityisesti vanhusten osuuden selville saamista pidettiin tärkeänä Näiden lisäksi haluttiin yksityiskohtaisempia tietoja palvelu- ja tukimuodoista: kuljetuspalveluista opiskelu- ja työmatkoja käyttävien osuus, myönnettyjen matkojen määrä, saattajapalvelua saavat tulkkipalveluista opiskelu/työtulkkauksen osuus sekä puhe/ viittomakielitulkkauksen osuus henkilökohtaisten avustajien tuntimäärät päivittäisen toiminnan välineistä ja laitteista autojen osuus sopeutumisvalmennuksen ja muiden pienempien etuuksien käyttäjämäärät ja kustannukset Tutkimuksessa selvitettiin myös sosiaalihuoltolain perusteella myönnettävien kuljetuspalvelujen ja vastaavien vammaispalvelulain palvelujen rinnakkaisuutta. vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelujen rinnalle kehitettyjä muita korvaavia kuljetuspalveluja. kunnissa käytössä olevia vaihtoehtoisia vammaispalvelulain mukaisen palveluasumisen muotoja. kuntien asettamien vammaisneuvostojen yleisyyttä vammaispalvelujen suunnittelun tilannetta kunnissa asiakaskohtaisten palvelusuunnitelmien tekemisen yleisyyttä kunnissa Tutkimuksessa tarkasteltiin myös vammaispalvelulain nykyisiä ongelmia ja sitä, miten kunnat näkevät vammaispalvelulain tulevaisuuden sekä missä määrin kun- 22

22 nat näkevät mahdollisena tuottaa vammaispalvelulain mukaiset palvelut ensisijaisten lakien perusteella. 3.2 Tiedonkeruu Tutkimus toteutettiin kaikille kunnille suunnattuna kyselynä. Vammaispalvelulain mukaisia palveluja saa pieni asiakaskunta, josta ei kokonaisuutena ole selkeää käsitystä. Otoksen käyttö tässä tilanteessa olisi ollut ongelmallista. Toisaalta haluttiin mahdollisimman laaja kuva vammaispalvelulain toimivuudesta kuntien näkökulmasta katsottuna. Kyselylomaketta valmisteltiin kevään-syksyn 2002 aikana ja se lähetettiin kymmeneen kuntaan testattavaksi. Testikuntien antamien kommenttien perusteella muokattu kyselylomake lähetettiin kaikille kunnille lokakuussa 2002 (Liite 1A). Lomakkeella kysyttiin monia yksityiskohtaisia tilastotietoja vammaispalvelulain asiakkaista ja kustannuksista. Tilastokeskuksen keväällä 2002 keräämät vammaispalvelulain palvelujen asiakasmäärät vuodelta 2001 lähetettiin kyselyn mukana tarkistamista varten. Myös vammaispalvelulain mukaisten palvelujen kokonaiskustannukset oli koottu talous- ja toimintatilastoon keväällä 2002, mutta niitä ei ollut saatavissa Tilastokeskuksesta vielä kyselyn lähettämisen aikaan. Aineiston käsittelyssä ja raportoinnissa on käytetty pääasiassa kuntien kyselyssä antamia tietoja. Kokonaiskustannuksia on eräiltä osin jälkikäteen täydennetty talous- ja toimintatilaston tiedoilla. Kunnat vastasivat kyselyyn joko lomakkeella tai antamalla tiedot Kuntaliiton internet-sivuille vastaavalle lomakkeelle. Vastanneista 314 kunnasta 81antoi vastauksen internet-lomakkeella. Kaikki internet-lomakkeen täyttäneet eivät onnistuneet tietokannan antaman virheilmoituksen vuoksi antamaan vastausta internetin kautta. Parikymmentä kuntaa lähetti alunperin internetin välityksellä annetun vastauksen kirjeessä. 3.3 Aineisto Joulukuun 2002 loppuun mennessä oli kyselyyn vastannut yhteensä 314 kuntaa, joten vastausprosentti oli 70,1 %. Vuoden 2003 alkupuolella vastasi vielä kaksi kuntaa, mutta niiden vastausten liittäminen aineistoon ei enää ollut mahdollista. Vastanneiden ja vastaamatta jättäneiden kuntien väestön ikärakenne ei poikennut toisistaan. Vastauksen antaneissa kunnissa asui Suomen väestöstä runsas 84 %. Talous- ja toimintatilastoon ilmoitetuista vammaispalvelulain kokonaiskustannuksista syntyi vastanneissa kunnissa 87 % ja samaan tilastoon ilmoitettujen eri vammaispalvelujen asiakasmääristä oli vastanneissa kunnissa palvelusta riippuen % (Liite 1B). Tutkimusaineisto kattoi siten vammaispalvelujen kokonaisuudesta suuremman osuuden kuin kuntien määrästä laskettu vastausprosentti kertoo. 23

23 Lääneittäin kyselyyn vastanneiden kuntien osuus vaihteli Etelä-Suomen läänin 77 % ja Oulun läänin 66 % välillä. Maakunnista Päijät-Hämeen, Kymenlaakson, Etelä-Karjalan ja Pohjois-Karjalan vastausprosentti oli yli 90 %. Ahvenanmaan maakunnan kunnista vastasi 38 %. Isot kunnat vastasivat ahkerammin kuin pienet kunnat. Kaikki yli asukkaan kunnat vastasivat ja asukkaan kunnista vastasi 92 %. Pienistä kunnista vastasi harvempi, mutta alle asukkaan kunnistakin vastasi runsas 60 %. Jos otetaan huomioon, että vastaamattomiin pieniin kuntiin sisältyy 5 sellaista kuntaa, jotka eivät ole ilmoittaneet talous- ja toimintatilastoon lainkaan vammaispalvelujen kustannuksia tai asiakkaita, vastasi näistäkin pienistä vammaispalvelulain palveluja antavista kunnista noin 64 %. Joka tapauksessa pienet kunnat ovat aineistossa aliedustettuina ja suuret yliedustettuina (Liite 1C). Useat kunnat joutuivat toteamaan, etteivät niiden tietojärjestelmät taipuneet kaikkien haluttujen tietojen antamiseen. Kyselylomaketta tehtäessä tiedettiin jo, että osa kysymyksistä oli hyvin yksityiskohtaisia. Ohjeissa pyydettiin kuntia vastaamaan niihin kysymyksiin, joihin vastaus löytyisi ilman suuria manuaalisia laskentoja. Asiakastiedot löytyivät yleensä, mutta hankalampaa oli kustannusten jakaminen palveluille. Eri palvelujen kustannukset olivat usein yhdessä, eikä yksittäisten palvelujen osuutta voinut erottaa. Palvelukohtaisia kustannustietoja saatiin kuitenkin riittävästi kustannusosuuksien ja asiakaskohtaisten kustannusten selvittämiseksi. Vammaispalvelulain mukaisten palvelujen kokonaiskustannukset ja -asiakasmäärän ilmoitti 60 % vastanneista kunnista. Kokonaiskustannusten määrää oli mahdollista täydentää talous- ja toimintatilastoon ilmoitetuilla kustannuksilla. Asiakasmäärästä ei sen sijaan ole olemassa kerättyjä tilastotietoja, joten se on arvioitu tiedon antaneiden kuntien perusteella. Useimpiin erilaisiin jaotteluihin saatiin sen verran vastauksia, että koko maan tasolla arviot voitiin tehdä suhteellisen luotettavasti. Palvelukohtaisten tietojen tarkastelussa on käytetty kaikkien niiden kuntien antamia tietoja, jotka vastasivat palvelua koskeviin kysymyksiin riittävän täydellisesti. Asiakkaiden ikäryhmitystä kysyttiin kunnilta kolmiportaisella luokituksella: Alle 18-vuotiaat, vuotiaat, 65 vuotta täyttäneet. Kunnat saattoivat antaa ikäryhmityksen myös muulla, lähellä kysyttyä olevalla luokituksella. Muutamat kunnat käyttivätkin tätä mahdollisuutta hyväkseen, joten ikäryhmien rajat ovat tuloksissa viitteellisiä. 24

24 4. Vammaispalvelulain palvelut ja tukitoimet sekä kustannukset 4.1 Asiakkaat ja kokonaiskustannukset koko maassa 2001 Kyselyssä saatujen tietojen perusteella vammaispalvelulain mukaisia palveluja ja taloudellisia tukitoimia saaneiden asiakkaiden kokonaismäärä Suomessa oli vuonna 2001 noin henkilöä. Valtaosa, yli 80 % asiakkaista sai vammaispalvelulain mukaisia kuljetuspalveluja. Asunnonmuutostöitä sai runsas 5 % asiakkaista ja asuntoon kuuluvia välineitä vajaa 5 % asiakkaista. Noin 3 8 % asiakkaista sai samanaikaisesti useita vammaispalvelulain mukaisia palveluja vuonna Talous- ja toimintatilaston mukaan vammaispalvelulain mukaisten palvelujen ja taloudellisten tukitoimien kokonaiskustannukset olivat koko maassa 142 miljoonaa euroa vuonna 2000 ja 164 miljoonaa euroa vuonna Kustannusten nousu oli 15, 3 % kun ei oteta huomioon rahanarvon muutosta ja noin 12 % elinkustannusindeksillä tarkistettuna. Kokonaiskustannuksista kului lähes puolet, 48 %, vaikeavammaisten kuljetuspalveluihin. Vaikeavammaisten palveluasumiseen käytettiin noin 23 % ja henkilökohtaiseen avustajatoimintaan noin 18 % kokonaiskustannuksista. Kuvio 1. Vammaispalvelulain mukaisten palvelujen asiakkaiden ja kustannusten %-osuus kokonaisasiakasmäärästä ja kokonaiskustannuksista (asiakasosuuksista poistettu 4 % päällekkäisyys) Asiakasosuus Kustannusosuus Kuljetuspalvelut Palveluasuminen Asunton kuuluvat välineet ja laitteet Pävittäisen toiminnan laitteet Tulkkipalvelut Asunnonmuutostyöt Henkilökohtainen avustajatoiminta Muut palvelut 25

25 Taulukossa 1 kustannustiedot antavat kustannusten suuruusluokan karkeasti. Kustannusten jakautumista eri palveluille hämärtää se, että useiden kuntien kirjanpidossa kustannuksia ei seurata palveluittain vaan eri palvelujen kustannukset on yhdistetty. Palveluasumisen kustannukset voivat olla jonkin verran esitettyä korkeammat ( +10 %), mikäli asiakasmäärä on todellisuudessa suurempi kuin Tilastokeskuksen talous- ja toimintatilastoon aikaisemmin ilmoitettu asiakasmäärä. Taulukko 1. Vammaispalvelulain mukaisia palveluja ja taloudellisia tukitoimia saaneet ja palvelujen kokonaiskustannukset Suomessa vuonna 2001 Vammaispalvelulain (VpL) Asiakasmäärä Kokonaismukainen palvelu palveluittain kustannukset palveluittain e Kaikki VpL-palvelut * Kuljetuspalvelut * Tulkkipalvelut * josta opiskelutulkkaus Palveluasuminen * Asunnonmuutostyöt Asuntoon kuuluvat välineet ja laitteet Henkilökohtainen avustaja * Päivittäisiin toimintoihin tarvittavat koneet ja laitteet josta autot Muut palvelut * Kuntien talous- ja toimintatilastoon ilmoittamat asiakasmäärät sekä kokonaiskustannukset vuonna Ilman tähteä olevat asiakas- ja kustannusmäärät sekä %-osuudet on arvioitu kyselyyn saatujen vastausten perusteella ja voivat hieman vaihdella ylös- tai alaspäin. Taulukko 2. Vammaispalvelulain palvelujen asiakkaiden ja kustannusten %-osuus kokonaisasiakasmäärästä ja kokonaiskustannuksista vuonna 2001 Vammaispalvelulain mukaiset palvelut % asiakkaista % kustannuksista Kaikki VpL-palvelut Kuljetuspalvelut Tulkkipalvelut 3,5 3,8 josta opiskelutulkkaus 0,3 1,0 Palveluasuminen 2,4 23 Asunnonmuutostyöt 5,3 4,0 Asuntoon kuuluvat välineet ja laitteet 4,7 1,4 Henkilökohtainen avustaja 3,4 18,3 Päivittäisiin toimintoihin tarvittavat koneet ja laitteet 2,5 1,3 josta autot 0,5 0,6 Muut palvelut 1,3 0,4 Vammaispalvelut on jaettu vammaispalvelulaissa kahteen ryhmään: Palvelujen ja tukitoimien järjestämisvelvollisuuden piirissä oleviin palveluihin ja tukitoimiin (ns. subjektiivisen oikeuden palvelut ja tukitoimet) sekä muihin palveluihin 26

26 ja tukitoimiin. Subjektiivisen oikeuden palveluja ovat kuljetuspalvelut, tulkkipalvelut, palveluasuminen, asunnonmuutostyöt sekä asuntoon kuuluvat välineet ja laitteet. Harkinnanvaraisia palveluja ovat henkilökohtainen avustajatoiminta, päivittäisissä toiminnoissa tarvittavat välineet ja laitteet sekä muut palvelut, mm. sopeutumisvalmennus ja kuntoutusohjaus. Subjektiivisen oikeuden palveluja sai noin 90 % asiakkaista ja harkinnanvaraisia palveluja runsas 10 % asiakkaista. Subjektiivisen oikeuden palveluihin kului noin 80 % kokonaiskustannuksista. 4.2 Eri ikäryhmät vammaispalvelujen käyttäjinä Vammaispalvelulain mukaisia palveluja saaneista 63 % oli kyselyssä saatujen tietojen mukaan täyttänyt 65 vuotta, noin 33 % oli työikäisiä ja 4 % alle 18-vuotiaita. Kuvio 2. Vammaispalvelulain mukaisia palveluja saaneet ikäryhmittäin, % palvelun saajista. % palvelun asiakkaista Kaikki vammaispalvelulain palvelut Kuljetuspalvelut Tulkkipalvelut Palveluasuminen Asunnonmuutostyöt Asunnon välineet ja laitteet Henkilökohtainen avustaja Päiv. toimintojen laitteet alle 18v Eri palveluja saavien ikäjakaumat poikkesivat toisistaan suuresti. Vammaispalvelulain mukaisen kuljetuspalvelun asiakkaista 69 % ja asunnonmuutostöiden asiakkaista 55 % oli täyttänyt 65 vuotta. Sen sijaan tulkkipalveluja (69 %), palveluasumista (80 %) ja henkilökohtaisen avustajan palveluja (72 %) saivat pääosin työikäiset. Alle 18-vuotiaiden osuus oli erityisen suuri henkilökohtaisessa avustajatoiminnassa. Tiedot asiakkaiden ikäryhmityksestä ovat viitteellisiä. Kaikilla kunnilla ei ollut käytössään kysyttyä ikäryhmitystä, vaan ne antoivat vastaukset jollakin vastaavalla ikäryhmityksellä. 27

27 4.3 Kustannukset vammaispalvelulain palveluja saanutta asiakasta kohti palveluittain Vammaispalvelulain mukaisten palvelujen kustannukset asiakasta kohti vuodessa vaihtelivat paljon. Kalleinta oli palveluasuminen, runsas euroa/v asiakasta kohti. Kaikkien vammaispalvelulain mukaisten palvelujen kustannukset asiakasta kohti olivat vuonna 2001 keskimäärin euroa /asiakas (n=163, kuntien määrä, joiden vastauksista asiakaskohtainen kustannus laskettiin). Vammaispalvelulain mukaisten kuljetuspalvelujen kustannukset asiakasta kohti olivat kuntakohtaisten asiakasta kohti laskettujen kustannusten keskiarvona 972 euroa /asiakas (n=261). Yhdensuuntaisen matkan kustannukset olivat keskimäärin 18,5 euroa. Yhdensuuntaisen matkan kustannukset vaihtelivat välillä 1,85 46,1 euroa. Tulkkipalvelujen kustannukset asiakasta kohti olivat euroa (n= 170). Opiskelutulkkauksen kustannukset olivat keskimäärin euroa asiakasta kohti vuodessa (n=31). Henkilökohtaisen avustajatoiminnan kustannukset olivat euroa asiakasta kohti vuodessa (n=176). Palveluasumisen kustannukset olivat euroa vuodessa asiakasta kohti (n=164). Asunnonmuutostöiden kustannukset asiakasta kohti olivat euroa (n=195) ja asuntoon kuuluvien välineiden ja laitteiden kustannukset 805 euroa asiakasta kohti vuodessa (n=135). Päivittäisissä toiminnoissa tarvittavien välineiden ja laitteiden kustannukset olivat asiakasta kohti euroa ( n=140). Auton hankintatukeen tai muutostöihin kului euroa asiakasta kohti (n=90). Muut vammaispalvelulain perusteella myönnettävät palvelut olivat kustannuksiltaan keskimäärin 602 euroa asiakasta kohti vuodessa (n=90). 28

28 Kuvio 3. Vammaispalvelulain mukaisten palvelujen kustannukset euroa asiakasta kohti vuonna 2001 Vammaispalvelulain palvelut yhteensä Palveluasuminen Henkilökohtainen avustajatoiminta Tulkkipalvelu opiskelua varten Auton hankintatuki Asunnon muutostyöt Tulkkipalvelut Päivittäisen toiminnan välineet Kuljetuspalvelut Asunnon välineet ja laitteet Muut palvelut euroa/asiakas Vammaispalvelulain palvelujen lisäksi kyselyn tietojen perusteella voitiin laskea kustannukset sosiaalihuoltolain mukaisille kuljetuksille. Niiden kustannukset asiakasta kohti olivat keskimäärin 381 euroa vuodessa (n= 138). Asiakaskohtaiset kustannustiedot vammaispalvelulain eri palveluissa on tarkastelussa esitetty keskiarvoina, jotka on laskettu käyttäen kuntakohtaisia kustannuksia asiakasta kohti. Asiakaskohtaisten kustannusten jakaumat olivat useimmiten siten vinoja, että suurempi osuus kuntakohtaisista kustannuksista asiakasta kohti sijoittui keskiarvon alapuolelle. Liitteessä 2A on esitetty myös mediaanikustannukset asiakasta kohti. Nämä kuvaavat kuntien keskimääräistä kustannusta paremmin kuin keskiarvokustannukset 4.4 Vammaispalvelujen käyttäjien osuus kunnan asukkaista Vammaispalvelulain palvelujen piirissä oli noin henkilöä vuonna 2001, eli 1,7 % koko Suomen väestöstä. Heistä valtaosa oli kuljetuspalvelujen käyttäjiä. Kuljetuspalvelujen piirissä oli kunnissa keskimäärin alle 1 % väestöstä. Kunkin muun vammaispalvelulain mukaisen palvelun piirissä oli väestöstä alle promille. Kuljetuspalvelun käyttäjinä oli sitä suurempi osuus väestöstä, mitä suurempi kunta oli kyseessä. Muiden palvelujen osalta kunnan koolla ei näyttänyt olevan 29

29 vaikutusta palvelujen käyttäjinä olevien väestöosuuteen. Kaikkien pienimmissä(alle asukkaan kunnissa) palvelujen käyttäjien väestöosuus nousee helposti korkeammaksi kuin isommissa kunnissa. Pienissä kunnissa yksi tai kaksi asiakasta nostaa palvelujen piirissä olevien väestöosuuden promillen tasolle (Liite 2B). Kaikkien eri palvelujen kunnittaiset väestöosuudet vaihtelevat erittäin paljon. Kuljetuspalvelujen piirissä oli kunnan väestöstä 0,2 3,1 % väestöstä. Muiden palvelujen piirissä olleiden osuus väestöstä puolestaan vaihteli 0 0,6 %:n välillä. Kuljetuspalveluja käytettiin erityisesti suurissa kunnissa. Pienissä kunnissa saattoi korostua vaikka palveluasuminen tai henkilökohtainen avustajatoiminta. Asiakkaan tarvitsema apu ja tuki voidaan usein järjestää useamman kuin yhden ainoan palvelun avulla. Ainoastaan tulkkipalvelu on sellaista erityispalvelua, että sitä ei voida kokonaan tuottaa minkään muun palvelun avulla. Kuvio 4. Vammaispalvelulain eri palvelujen piirissä olleiden osuus väestöstä vuonna 2001, vaihteluväli sekä keskiarvo kunnittain % kunnan väestöstä 0 0,5 1 1,5 2 2,5 3 3,5 Max Keskiarvo Min Kokonaisasiakasmäärä Kuljetuspalvelu Tulkkipalvelu Palveluasuminen Asunnonmuutostyöt Asunnon laitteet Henkilökohtainen avustajatoimnta Päiittäisen toiminnan laitteet 30

30 4.5 Vammaispalvelujen kustannukset kunnan asukasta kohti Vammaispalvelulain mukaisten palvelujen ja taloudellisten tukitoimen kustannukset kunnissa asukasta kohti olivat keskimäärin 23,3 euroa/asukas. Asukaskohtaiset kustannukset vaihtelivat välillä 0 83 euroa/asukas. Suurimmissa, yli asukkaan kaupungeissa asukaskohtaiset kustannukset olivat 42 euroa asukasta kohti. V pl:n mukaisten palvelujen kustannukset asukasta kohti vuonna 2001 (n=314) Kunnat kpl % Alle 17 e , e ,0 Yli 34 e 56 17,9 Vammaispalveluihin asukasta kohti alle17 euroa kuluttavia kuntia oli runsaimmin pienissä alle asukkaan kunnissa. Oulun läänin kunnista puolet kuluttivat vammaispalveluluihin alle 17 euroa asukasta kohti. Yli 34 euroa asukasta kohti vammaispalveluihin kuluttava kunta saattoi olla asukasluvultaan pieni tai suuri. Kunnista 33 oli alle asukkaan kuntia, mutta mukaan mahtui myös neljä yli asukkaan kuntaa. Yhteistä kunnille oli, että kaikkien vammaispalvelujen piirissä oli suurempi osuus väestöstä kuin vammaispalveluihin vähemmän kuluttavissa kunnissa. Asukaskohtaisia kustannuksia on tarkasteltu tarkemmin liitteessä 3. Kuvio 5. Vammaispalvelulain eri palvelujen piirissä olleiden osuus väestöstä 2001, kunnat jaoteltuna vammaispalveluihin asukasta kohti käytettyjen kustannusten mukaan % kunnan väestöstä 0,00 0,20 0,40 0,60 0,80 1,00 1,20 1,40 1,60 VpL:n asiakkaat Kuljetuspalveluasiakkaat Tulkkipalveluasiakkaat Palveluasumisen asiakkaat Asunnonmuutostöiden asiakkaat Asunnon laitteiden asiakkaat Henkilökohtaisen avustajatoiminnan asiakkaat Päiv. toim.laitteiden asiakkaat Alle 17 euroa (n=106) 17-33,9 euroa(n=140) 34 euroa tai enemmän(n=55) 31