Urheilijalisenssi. Selvitys lasten ja nuorten urheilun lisenssijärjestelmistä

Transkriptio

1 Urheilijalisenssi Selvitys lasten ja nuorten urheilun lisenssijärjestelmistä

2 Sisältö Saatteeksi...3 Katsaus lisenssien alkuvaiheista... 4 Lasten ja nuorten lisenssien nykytilanne lajiliitoissa...6 Johtopäätöksiä Tulevaisuus ideoita ja mahdollisia kehityssuuntia Lähteet ja liitteet Lähteet Liite: Tietoja 32 lajin lasten ja nuorten lisenssijärjestelmistä Pasi Mäenpää, Valo Jari Lämsä, KiHu Timo Manninen, KiHu

3 Saatteeksi Urheilun lisenssit eri lajeissa ovat olleet käytössä Suomessa jo yli 40 vuotta. Alussa lisenssien tehtävänä oli rekisteröidä lajin harrastajia, myöntää heille kilpailulupa ja vakuuttaa urheilijat tapaturmien varalta. Myös lisensseistä saatavat tulot vaikuttivat järjestelmien käynnistymiseen eri liitoissa. Lisenssijärjestelmät olivat ja ovat edelleen vahvasti lajikohtaisia ja lajiliittojen hallinnoimia. Vuonna 2013 eri lajien lisenssijärjestelmät ovat sisällöltään monimuotoistuneet ja erilaisia hallinnointitapoja on monia. Alle 15-vuotiaille lapsille ostetaan vuosittain arvioilta lisenssiä yli 30 eri lajissa. Lisenssien taloudellinen merkitys yksittäisessä perheessä on pieni, mutta osalle lajiliitoista lisenssituloilla on suuri taloudellinen merkitys. Alle 15-vuotiaiden osalta lisenssijärjestelmän kokonaisuuden taloudellinen arvo on noin 6-8 miljoonaa euroa. Lisenssijärjestelmän hallinnointiin osallistuu vuosittain lajiliitoissa kymmeniä, seuroissa tuhansia ja perheissä yli eri aikuista. Lisenssijärjestelmästä on kasvanut vuosien saatossa raskaan sarjan työkalu. Ymmärrys siitä, mikä lisenssi on, vaihtelee paljon. Tyypillisiä kysymyksiä ovat: Onko lisenssi kilpailupa? Vai vakuutus? Vai kilpailupa ja vakuutus molemmat? Onko lisenssi maksu lajiliiton lehdestä? Joskus lisenssi sekoitetaan jopa seuran toimintamaksuksi. Tässä selvityksessä lisenssillä tarkoitamme valtakunnallisten lajiliittojen toimeenpanemaa järjestelmää lajin yksittäisille alle 15-vuotiaille urheilijoille. Olemme eritelleet tässä selvityksessä yhteisen ymmärryksen vuoksi lisenssin sisällöstä kaksi eri osaa: vakuutusosan ja hallinto-osan. Hallinto-osuus pitää sisällään eri lajeissa erilaisen määrän sisältöjä. Hallinto-osuus ja siihen liittyvä maksu on lisenssin pakollinen osuus, kun vastaavasti vakuutus on useammalla lajiliitolla nykyään vapaaehtoinen. Viimeisen 20 vuoden aikana on useampaan kertaan toivottu ja puhuttu mahdollisuudesta kehittää lasten urheiluun kaikkien lajien yhteinen yhteislisenssi. Vielä kertaakaan toiveikas puhe ei ole johtanut vakavasti otettavaan esitykseen yhteislisenssistä. Tämä selvitys kokoaa yhteen perustietoja ja arvioi lisenssijärjestelmien hyviä, sekä huonoja puolia. Yritämme arvioida kokonaisuutta urheilevien lasten perheiden kannalta, urheiluseurojen, lajiliittojen sekä suomalaisen lasten urheilun kokonaisuuden kannalta. Toivomme, että tämä selvitys auttaa jäsentämään monitasoista ja laajaa kokonaisuutta, sekä antaa ajatuksia lasten urheilun ja lisenssijärjestelmien kehittämiseen; tapahtuipa kehittäminen tulevaisuudessa eri lajeissa erikseen tai edes joltain osin myös valtakunnallisesti yhdessä. 3

4 1. Katsaus lisenssien alkuvaiheista Urheilijalisenssit saivat alkunsa SVUL:n erikoisliitoissa (nyk. lajiliitot) 1970-luvun alussa, jolloin ainakin palloilulajeissa sekä uinnissa kehitettiin pelaajarekisterin ja vakuutuksen yhdistelmiä, joiden maksajiksi otettiin lajin harrastajat luvun urheilun rakennemuutos vauhditti eri lajien lisenssijärjestelmiin siirtymistä sekä ns. harrastelisenssien ilmaantumista markkinoille. Koripalloliiton historiikissa mainitaan, että Pesä- ja koripalloliitto olivat pioneereja uudenlaisen lajikohtaisen pelaajalisenssin kehittelyssä. Pelaajalisenssien taustalla vaikuttivat intressit aktiivipelaajien kirjaamisesta yhteen luetteloon, pelaajien vakuutusturva sekä lisenssimaksuista kerättävä taloudellinen panos lajiliitolle. Tärkeänä yhteistyökumppanina toteutuksessa olivat mukana vakuutusyhtiöt. Koripallossa pelaajalisenssit otettiin käyttöön pesäpallon jälkeen vuonna Nuorimmat pelaajat maksoivat 10 mk ja muut 20 mk kaudessa. Ensimmäisen kauden lisenssin hankki koripalloilijaa. (Vasara 1990, 214). Lisenssien alkuvaiheita tarkennettiin valittujen lajiliittojen, Koripalloliitto, Palloliitto, Pesäpalloliitto, Uimaliitto, Urheiluliitto sekä Voimisteluliitto, asiakirjoihin Suomen Urheiluarkistossa (Rantala 2013). Jääkiekkoliitto jätettiin tarkoituksella selvityksen ulkopuolelle, koska liiton lapsilta perimät lisenssimaksut, etenkin hallinto-osa, ovat erittäin pieniä. Selvityksessä oli kyseessä nopea ja rajattu sukellus lajien arkistoihin, jonka tarkoitus on kuvata suuria linjoja lisenssijärjestelmän kehityksessä. Asian tarkempi analyysi vaatisi aiheeseen paneutuvaa tutkimusta. Selvityksen mukaan jonkinlainen pelaajarekisteri on ollut käytössä eri palloilulajeissa jo 1970-luvun alussa. Pesäpalloliitto ja Koripalloliitto liittivät rekistereihin ensimmäisinä vakuutuksen sekä maksun. Esimerkiksi pesäpallossa puhuttiin pelaajarekisteristä, joka otettiin käyttöön 1973 aikuisten liittojohtoisissa sarjoissa. Pakolliseksi kaikissa liiton sarjoissa (miehet, naiset, nuoret) lisenssi tuli pesäpallossa v Jalkapallossa varsinaiseen lisenssijärjestelmään siirryttiin vasta 1980-luvun lopulla. Pelaajavakuutus oli lajissa käytössä jo v. 1976, mutta vasta vuonna 1988 liiton alasarjavaliokunnan asettama työryhmä perusteli lisenssejä harrastajamäärien lisäämisellä, jäsenetujen tarjoamisella harrastajille sekä seurojen, piirien, ja liiton taloudellisten edellytysten tukemisella yhteistyökumppaneiden avulla. Lisenssi avulla voitaisiin myös valvoa harrastusjalkapalloa tehokkaammin. Lisenssijärjestelmään siirryttiin siis varsin myöhään, mutta jo v alettiin suunnitella harrastuslisenssiä niille harrastajaryhmille (nappulat, työpaikkajalkapalloilijat), jotka kokivat silloiset maksut liian suuriksi. Vuonna 1992 jalkapallossa otettiin käyttöön Fair Play passi, johon sisältyi pelaajavakuutus, Futari lehti, katsojan vastuuvakuutus sekä tuntuvia alennuksia maaotteluihin ja muihin tapahtumiin. Vuonna 1995 Palloliiton lisenssimaksutuotot olivat yhteensä 11,1 miljoonaa markkaa (2,5 milj. v rahan arvossa) ja kulut 5,7 miljoonaa markkaa (1,3 milj. v rahan arvossa). Lisenssijärjestelmästä muodostui näin nopeasti merkittävä varainhankintakeino. Yksilölajeissa uimaliitto pohti kilpailulisenssiä jo vuoden 1972 puolella. Yhtenä pontimena lienee ollut liiton heikko taloustilanne. Liitto sai parhaan tarjouksen lisenssivakuutuksesta Pohjola-Kul- 4

5 lervolta (4,25 mk/4,70 v rahan arvossa). Vuodelle 1973 liitto tarjosi kolmea eri lisenssivaihtoehtoa (10 mk, 20 mk ja 30 mk/11, 22 ja 33 v rahan arvossa). Suurten uimaseurojen painostuksen johdosta lisenssit tulivat pakollisiksi vasta Myös Voimisteluliitto otti lisenssimaksun käyttöön 1970-luvun lopussa. Yleisurheilussa lisenssi otettiin käyttöön vasta 1987, vaikka Urheiluliitto oli neuvotellut Urheilija Nuorisoturva vakuutuksen jo vuonna Urheiluliiton talous oli 1980-luvulla varsin hyvässä kunnossa mm. kunniakierros kampanjan ansiosta, niinpä välitöntä tarvetta urheilijalisenssille ei ollut. Yleisurheilu laajensi lisenssijärjestelmää kuitenkin varsin nopeasti 1990-luvulla kattamaan myös lajia kevyemmin harrastaneita nuoria (Ks. taulukko 1; Lämsä & Mäenpää 2002). SVUL ylläpiti muutaman vuoden neljän vakuutusyhtiön lisenssivakuutuspoolia, mutta lisenssijärjestelmiin siirtyminen tapahtui silti lajiliittokohtaisesti. Lisenssijärjestelmän perusteluna esitettiin erilaisia seikkoja. Urheilijoiden hyödyksi lisenssiin yhdistettiin vakuutusturva ja lisäksi erilaisia hyödykkeitä, kuten lehti tai alennuksia liiton tapahtumista tai yhteistyökumppaneiden tuotteista. Urheilujärjestöille lisenssi ja urheilijarekisteri tarjosivat työkaluja harrastajarekrytointiin sekä harrastajien luettelointiin. Myös lisenssien merkitys liittojen ja piirien taloudelle havaittiin nopeasti luvulla Suomalainen urheiluelämä kriisiytyi. Pitkällisen urheilupoliittisen väännön jälkeen maahan syntyi uudenlainen urheilurakenne. Erillisten urheiluliikkeiden ajasta siirryttiin liikuntakonsernin aikaan, jossa rakenteen piti kääntyä asiakaslähtöiseksi ja alhaalta ylöspäin toimivaksi. Muutosta vauhditettiin uudistamalla valtion avustusjärjestelmä uuden hallintotavan mukaisesti tulosohjaukseen perustuvaksi. Tulosohjauksessa keskeiseksi tulokseksi muodostui aktiivisesti liikkuvien kansalaisten määrä, kun taas pohjoismaiselle mallille ominaisten vapaaehtoistyön tai passiivisten jäsenten määrän merkitys käytännössä poistui tukitoiminnan kriteereistä. Uudenlainen tapa mitata aktiivisten urheilijoiden ja harrastajien lajikohtaisia lukumääriä johti lisenssijärjestelmien laajenemiseen ja eriytymiseen luvulla yhä useammat lajit ovat siirtyneet urheilijakohtaisiin lisenssijärjestelmiin ja yhä useammassa lajissa eritasoisten lisenssien lukumäärä on lisääntynyt. Urheilijalisenssin lukumäärien historiallisesta kehityksestä voidaan havaita, että lajien lisenssiurheilijamäärät ovat lähes poikkeuksetta kasvaneet merkittävästi 1980-luvulta lähtien (Taulukko 1.). Lajit päättävät itsenäisesti omasta lisenssijärjestelmästä ja politiikasta, mikä tarkoittaa sitä, että etenkin 1980 ja -90 luvuilla lajien välinen vertailu on vaikeaa. Yleisesti ottaen lajit ovat ottaneet lisenssit käyttöön kilpaurheilussa, jonka jälkeen lisenssejä on vähitellen laajennettu myös muihin harrastajaryhmiin. Taulukko 1. Kahdeksan lajin urheilijalisenssimäärä 1980, 1989, 1999 ja (Lähteet: Vasara 1990; Lämsä & Mäenpää 2002; KIHUn faktapankki LAJILIITTO Jalkapallo Jääkiekko Salibandy Yleisurheilu ei käytössä Pesäpallo Koripallo Lentopallo Suunnistus ei tietoa ei tietoa ei tietoa

6 2. Lisenssien nykytilanne lajiliitoissa Selvitysmenetelmä Lasten ja nuorten lisenssiselvityksessä tutkittiin 32 lajiliiton lisenssi- ja vakuutustietoja. Selvityksessä haettiin tietoa 16-vuotiaiden ja sitä nuorempien lisenssijärjestelmästä. Lisenssien ja vakuutuksien hintoja on tarkasteltu erikseen 4, 6, 8, 10, 12, 14 ja 16-vuotiaiden osalta. Tarkastelu keskittyy pääosin kauteen Yhdeksästä eri lajiliitosta ja 8, 12 ja 16-vuotiaiden osalta on vertailutietoa myös kaudelta Kausia ja tapahtuneita muutoksia on näiden lajien osalta vertailu keskenään. Huomionarvoista on, että muutamilla lajiliitoilla on paljon eri lajeja ja kilpailumuotoja. Esimerkiksi Voimisteluliiton kohdalla tarkastelu tehtiin lajikohtaisesti. Lisenssi- ja vakuutustiedot on kerätty lajiliittojen nettisivuilta välisenä aikana. Tietoja luokiteltiin kilpaja harrastajalisenssien osalta erikseen. 32 lajiliiton joukossa poikkeuksen tekivät lisenssijärjestelmien osalta Golfliitto, Tennisliitto, Judoliitto sekä Ratsastajainliitto, joilla ei ollut käytössä muiden lajien tapaista lisenssijärjestelmää. Näissä lajeissa harrastajat ostivat lajiliittojen alaisilta seuroilta seurajäsenyyden, jonka kautta tuli kytkös myös lajiliittoon. Näissä lajeissa urheiluvakuutuksia myytiin perinteiseen tapaan. Kilpa- ja harrastajalisensseistä 20 lajiliitolla on eritelty kilpailu- ja harrastajalisenssit erikseen. Kahdeksalla lajiliitolla puolestaan tällaista erottelua ei ole tehty, vaan tarjolla oli vain yksi lisenssi. Kilpailulisenssi antaa lapselle ja nuorelle kilpailuoikeuden liiton viralliseen kilpailutoimintaan. Harrastajalisenssillä ei ole oikeutta osallistua kuin harjoittelutoimintaan. Kuitenkin aivan pienemmissä ikäluokissa (alle 8-vuotiaat) joissakin tapauksissa harrastajalisenssillä voi osallistua myös seurojen järjestämään paikalliseen kilpailutoimintaan. Harrastajalisenssien ikärajat ovat väljempiä kuin kilpalisenssien. Esimerkiksi se voi olla yhteinen kaikenikäisille lajin harrastajille. Harrastelisenssit ovat yleensä tarkoitettu harrastuksen aloitusvaiheeseen, kuten Koripalloliiton koripallokoululaiset lisenssi alle 13-vuotialle ja Ampumahiihtoliiton Ampparipassi alle 15-vuotialle. Kilpailulisenssit on määritelty ikäluokittain. Kahdeksalla lajiliitolla lisenssi-ikäryhmiä on kolme tai enemmän. 20 lajiliitolla on käytössä kaksi tai yksi ikäryhmää. Kilpalisenssit olivat kaikissa ikäluokissa kalliimpia kuin harrastajalisenssit niin hallinto-osan kuin vakuutuksenkin osalta. Kilpalisenssit vakuutuksen kanssa maksoivat keskimäärin 56,20 euroa (kuvio 1) ja harrastajalisenssit vakuutuksen kanssa keskimäärin 34,10 euroa (kuvio 2). 6

7 Taulukko 2. Kilpailulisenssien keskimääräiset hinnat ikäryhmittäin ( ): hallinto-osa, vakuutusosa ja yhteensä (n = 32 lajiliiton tiedot) Kalleimmat kilpalisenssit (ka.) olivat Käsipalloliitolla (132,20 ), Voimisteluliiton telinevoimistelulla (114,60 ) ja Koripalloliitolla (111,40 ). Edullisimmat kilpalisenssit olivat Ampumaurheiluliitolla (8 ), Urheiluliitolla (11,70 ) ja Suunnistusliitolla (14 ). Taulukko 3. Harrastajalisenssien keskimääräiset hinnat ikäryhmittäin: hallinto-osa, vakuutusosa ja yhteensä (n = 20 lajiliiton tiedot). Harrastajalisenssit maksoivat eniten Lumilautaliitolla (135 ), Käsipalloliitolla (124 ) ja Taitoluisteluliitolla (89 ). Edullisimmat harrastajalisenssit tarjosivat Ampumaurheiluliitto (3 ), Uimaliitto (7 ) ja Pesäpalloliitto (9,40 ). Harrastajalisenssien hallinto-osuus ei vaihdellut paljoa ikäluokkien välillä. 7

8 Lisenssien hallinto-osuudesta yleisesti ja ikäryhmittäin Perusteet ja sisältö lisenssien hallinto-osuudella vaihtelevat lajiliittojen välillä. Yleisin peruste lisenssille on toimia kilpailulupana ja näin kattaa kilpailutoiminnan hallinnoinnista aiheutuvia kuluja. Toisinaan lajiliitot ovat sisällyttäneet hallinto-osuuden hintaan myös lajinsa lehden. Ainakin 10 lajiliitolla lehti kuuluu lisenssin hintaan. Muutamilla lajiliitoilla lisenssijärjestelmään on liitettynä myös kilpailutoiminnan liittyvää viestintää ja tulospalvelua. Kilpalisenssissä hallinto-osuuden keskimääräinen hinta oli 27,50 euroa. 4-vuotiailla keskimääräinen hinta oli 16,10 euroa, josta se nousee tasaisesti. 16-vuotiailla hallinto-osuuden hinta oli 36,50 euroa. Harrastajalisensseissä hallinto-osuuden vaihtelu oli pientä ja sen keskimääräinen hinta oli 15,60 euroa. Joukkuepalloilulajeissa hallinto-osan keskimääräinen hinta oli 30,60 euroa. Alle kymmenen vuoden ikäisillä hallinto-osa oli noin 22 euroa, jonka jälkeen tapahtuu suurempi korotus ja 14 ja 16-vuotiailla hallinto-osa maksaa jo yli 40 euroa. (taulukko 4) Taulukko 4. Kilpa- ja harrastelisenssien keskimääräiset hinnat joukkuepalloilussa ikäryhmittäin: hallinto-osa, vakuutusosa ja yhteensä. (n = 8 lajiliiton tiedot) Yksilölajeissa hallinto-osan keskimääräinen hinta oli 19 euroa. Alle 14-vuotialla hinnoissa ei ole suurta vaihtelua. 14 ja 16-vuotiaila hallinto-osan hinta on yli 25 euroa. Kuitenkin yksilöurheilussa hallinto-osan maksut ovat selkeästi matalampia kuin joukkueurheilussa. (taulukko 5) 8

9 Taulukko 5. Kilpa- ja harrastelisenssien keskimääräiset hinnat yksilölajeissa ikäryhmittäin: hallinto-osa, vakuutusosa ja yhteensä. (n = 20 lajiliiton tiedot) Voimistelussa ja tanssissa lisenssien hallinto-osuuden maksut oli kaikista korkeimmat. Keskimääräinen hinta oli 38,80 euroa. Kahdeksan vuotiaista lähtien hallinto-osa maksoi yli 45 euroa. Kilpalisensseistä edullisimmat hallinto-osuudet olivat Ampumaurheiluliitolla (4,70 ), Suunnistusliitolla (6,70 ) ja Painonnostoliitolla (7 ). Kalleimmat olivat Koripalloliitolla (55 ), Voimisteluliiton telinevoimistelulla (54,30 ) ja Voimisteluliiton trampoliinivoimistelulla (49,50 ). Harrastajalisensseistä edullisimmat hallinto-osuudet olivat Ampumaurheiluliitolla (3 ), Nyrkkeilyliitolla (5 ) ja Pesäpalloliitolla (5,10 ). Kalleimmat hallinto-osuudet olivat Käsipalloliitolla (49 ), Taitoluisteluliitolla (42,50 ) ja Melonta- ja Soutuliitolla (36 ) Lisenssien vakuutusosuudesta yleisesti ja ikäryhmittäin Urheiluvakuutuksia myydään lisenssien rinnalla. Lähes kaikissa lajeissa lajiliiton tarjoaman vakuutuksen voi olla myös ostamatta. Kilpalisensseistä vain Urheiluliitolla vakuutus tulee automaattisesti lisenssin mukana. Harrastajalisensseissä vakuutus tulee automaattisesti mukaan 10 lajiliitolla ja 12 lisenssin voi ostaa myös ilman vakuutusta. Vaikka kilpalisenssin pystyi ostamaan ilman vakuutusta, lajiliitot vaativat kuitenkin muulla tavalla hankittua vakuutusturvaa harrastajalta osallistuakseen liiton viralliseen kilpailutoimintaan. Poikkeuksen tähän tekee Koripalloliitto. Lisenssivakuutuksissa Pohjola Vakuutus Oy on merkittävin yhteistyökumppani. Se on 26 lajiliiton yhteistyökumppani lisenssivakuutuksissa. LähiTapiola on kolmen lajiliiton, Pohjantähti on Uimaliiton ja If Vahinkovakuutusyhtiö Oy Urheiluliiton kumppani. Palloliitto on puolestaan tehnyt sopimuksen International Insurance Company of Hannover Limitedin kanssa. Kilpalisenssien vakuutuksien keskimääräinen hinta oli 29,70 euroa. Tätä keskiarvoa lähellä oli joukkueurheilun vakuutukset (30,90 ) (taulukot 2 ja 4). Harrastajalisenssien vakuutusmaksut (20,50 ) olivat edullisemmat. Myös yksilöurheilun vakuutusmaksut (21,80 ) olivat edullisia verrattuna joukkueurheiluun (taulukot 3 ja 5). Voimisteluun ja tanssiin vakuutusmaksut (42,40 ) olivat selkeästi korkeampia kuin muilla. 9

10 Kilpalisenssien vakuutusmaksut nousevat tasaisesti aina 12-vuotiaisiin, jossa vakuutusmaksut ovat samat kuin kaikkien kilpalisenssien keskiarvo (29,70 ). 14- ja 16-vuotiaissa tapahtuu suurempi korotus hintaan ja vakuutukset ovat selkeästi yli keskiarvohinnan. (taulukko 2) Joukkuepalloilulajeissa alle 14-vuotiaiden vakuutusmaksut ovat alle keskiarvon (30,90 ), mutta jälleen vanhemmissa ikäluokissa ovat merkittävästi korkeampi kuin muilla. 14-vuotiaiden vakuutus maksaa 59,10 euroa ja 16-vuotiaiden 79,70 euroa (taulukko 4). Yksilöurheilun vakuutusmaksut toimivat saman kaavan mukaan. Alle 14-vuotiailla ne ovat alle keskiarvon, jonka jälkeen maksut nousevat. Kuitenkin maksut ovat selkeästi matalampia kuin joukkueurheilussa. 14-vuotiaiden maksut ovat 31 euroa ja 16-vuotiaiden 34,10 euroa (taulukko 5). Voimistelun ja tanssin vakuutusmaksut ovat kaikista kalleimpia. Jo 6-vuotiaista lähtien ollaan kilpalisenssien keskiarvon tasolla ja 8-vuotiaista lähtien hinta on jo noin 50 euroa. Kilpalisensseistä edullisimmat vakuutusmaksut olivat Ampumaurheiluliitolla (3,30 ), Ampumahiihtoliitolla (7,30 ) ja Suunnistusliitolla (7,30 ). Kalleimmat maksut olivat Käsipalloliitolla (82,90 ) ja Voimisteluliiton lajeista telinevoimistelussa, trampoliinivoimistelussa ja akrobatiavoimistelussa (60,60 ). Harrastajalisenssien edullisimmat vakuutusmaksut olivat Melonta- ja Soutuliitolla (2 ), Ampumahiihtoliitolla (3 ) ja Ampumaurheiluliitolla (3 ). Kalleimmat vakuutusmaksut olivat lumilautaliitolla (100 ), Käsipalloliitolla (75 ) ja Karateliitolla (49,30 ). Kausien ja vertailua Yhdeksän lajiliiton (Jääkiekkoliitto, Urheiluliitto, Hiihtoliitto, Palloliitto, Lentopalloliitto, Salibandyliitto, Uimaliitto, Koripalloliitto ja Voimisteluliiton rytmisen- ja telinevoimistelun) osalta löytyy vertailutietoa kausien lisenssitietojen osalta. Vertailu on tehty vain 8, 12 ja 16-vuotiaiden tietojen osalta. Yhdeksässä lajiliitossa kaudella hallinto-osan keskimääräinen hinta oli 31,30 euroa. Tästä hallinto-osa on noussut 7,30 euroa ja se on kaudella ,60 euroa. Rytmisessä voimistelussa hallinto-osa on kallistunut 43 eurosta 59 euroon ja telinevoimistelussa 49 eurosta 62,50 euroon. Nämä hinnat ovat samat jokaisessa ikäluokassa. Uimaliitolla on myös sama hallinto-osa jokaisessa ikäluokassa ja se on noussut 30 eurosta 42 euroon. Jääkiekkoliitto tekee muihin nähden poikkeuksen, sillä sen lisenssien hallinto-osa on halventunut 38 eurosta 32 euroon 12 ja 16-vuotiailla. Vakuutusten keskimääräiset hinnat ovat lähes samat kuin hallinto-osienkin. Kaudella vakuutusten keskimääräinen hinta oli 31,60 euroa, josta se on noussut keskimäärin 6,90 euroa ja kaudella hinta on 38,50 euroa. 8-vuotiassa vakuutusten keskimääräiset hinnat ovat pysyneet samoina. 12-vuotiassa keskimääräinen hinta on noussut 22,50 eurosta 28,30 euroon. Suurimmat korotukset ovat tehneet Palloliitto 3 eurosta 40 euroon ja Koripalloliitto 21 eurosta 45 euroon. 16-vuotiaissa keskimääräinen hinta on noussut 53 eurosta 67,90 euroon. Suurimmat korotukset ovat tehneet Uimaliitto (9 eurosta 31 euroon), Hiihtoliitto (13 eurosta 34,70 euroon), Koripalloliitto (94 eurosta 135 euroon) ja Palloliitto (30 eurosta 105 euroon). Poikkeuksen tekevät rytminen voimistelu ja telinevoimistelu, joiden vakuutusosien hinnat ovat laskeneet. 10

11 Hallinto-osan ja vakuutusosan yhteishinta oli kaudella ,80 euroa, josta sen on noussut kaudelle ,90 euroon. 8-vuotiaissa hinnat ovat nousseet 40,70 eurosta 46,20 euroon, 12-vuotiassa 51,30 eurosta 66,70 euroon ja 16-vuotiassa 90,40 eurosta 111,90 euroon. (Taulukko 6) 8-vuotiassa merkittävin korotus on ollut Uimaliitolla (39 eurosta 56 euroon), 12-vuotiaissa Palloliitolla (20 eurosta 80 euroon) ja Koripalloliitolla (73 eurosta 123 euroon) ja 16-vuotiassa Uimaliitolla (39 eurosta 73 euroon), Koripalloliitolla (171 eurosta 214 euroon) ja Palloliitolla (56,50 eurosta 145 euroon). Jääkiekkoliitolla kokonaishinta on puolestaan laskenut 12- ja 16-vuotiaissa. Taulukko 6: Lisenssihintojen (vakuutus + hallinto-osa) keskimääräinen nousu kolmessa vuodessa (n = 9 lajiliiton tiedot) 11

12 3. Johtopäätöksiä Lisenssijärjestelmien kehitys ja merkitys Nykysuomen sanakirjan (1959) mukaan lisenssi tarkoittaa asianomaisen antamaa lupaa, joka myöntää erityis- tai yksinoikeuden johonkin tavallisesti muuten kiellettyyn. Lisenssit ovatkin ulkomaankaupasta ja liike-elämästä tuttu käsite, mutta myös urheilussa käsite urheilijalisenssi (=kilpailulupa) on 1970-luvulta lähtien pikku hiljaa kasvanut osaksi urheilulajien arkikäytäntöjä. Urheilijoiden lajeille suoraan maksama lisenssimaksu kuvastaa urheilujärjestelmän, erityisesti kilpailutoiminnan laajenemista ja monimutkaistumista. Alussa urheilijalisenssien käyttöönoton taustalla oli lajiliittojen intressi rekrytoida uusia harrastajia, luetteloida paremmin lajin harrastajia sekä vakuuttaa urheilijat. Lisenssijärjestelyn taloudellista arvoa liitoille ei myöskään voi ohittaa. Selvityksessä mukana olleista lajiliitoista koripallo, uinti ja voimistelu ottivat lisenssit käyttöön liiton talouden ollessa heikko. Jalkapallossa lisenssijärjestelmän käyttöönotto kesti pitempään, mutta jo muutaman vuoden jälkeen lisenssit tuottivat merkittävää voittoa liitolle luvulla suurin osa liitoista on ottanut jonkinasteisen urheilijalisenssijärjestelmän käyttöönsä. Lähinnä pienet lajit, joissa järjestelmän ylläpitämisestä aiheutuvat kustannukset nostaisivat lisenssien hintaa, ovat edelleen perinteisessä seuroilta perittävässä jäsenmaksumallissa. Nykyään lajien lisenssimaksuihin on liitetty monenlaisia etuisuuksia kuten vakuutus, lajilehti, alennuksia liiton organisoimista tapahtumista tai etuja yhteistyökumppaneiden tuotteista ja/tai palveluista luvulla urheilun vakuutuskäytännöt ovat myös muuttuneet ja yhä useampi liitto mahdollistaa lisenssin ja vakuutuksen erottamisen toisistaan. Yksityisten tapaturma- ja sairaskuluvakuutusten kasvu on nopeuttanut kehitystä. Tässä selvityksessä ei ole paneuduttu lasten urheilutapaturmista aiheutuneisiin korvauskustannuksiin, vakuutuslaitosten vakuutusmaksuluokitteluihin eikä niihin menetelmiin, millä lajiliitot valvovat lisenssejä. Lisenssikategorioiden lukumäärän kasvu, harraste- ja kilpalisenssien erottaminen toisistaan sekä lajikohtaiset lisenssikäytännöt ovat luoneet urheilulajien harrastamiseen uudenlaisen byrokraattisen lupasysteemin. Enää ei pelkkä seurajäsenyys riitä kilpailutoimintaan osallistumiseen, vaan myös pienten lasten on maksettava eräänlaista lajiveroa. Myös nuorten sarjamuodoissa ja/tai -tasoilla on nykyään oltava tietynlainen lisenssi, mikä etenkin nuorten pelaajien kohdalla voi estää joustavaa pelaamista eri joukkueissa. Kansainvälisesti on olemassa urheilujärjestelmiä, joissa lisenssimaksut eivät ole niin suuressa merkityksessä kuin Suomessa. Norjassa on vuodesta 1997 ollut käytössä järjestelmä, jossa alle 13 vuotiaiden seuraharrastajien (jäsenet ja osallistujat) vakuutusturva on hoidettu valtakunnallisen urheiluliiton, NIF:n, toimesta. Osalla lajeista on tarjolla oma lisenssikäytäntö myös alle 13 vuotiaille kilpaurheilijoille, mutta näissäkin lajeissa suurin osa harrastajista toimii yhteisen vakuutuksen pohjalta. 12

13 Lisenssien vaikutus ja merkitys eri toimijoille Lapsen/perheen kannalta Eri lajien lisenssikäytäntöjen laajentuminen on tuonut mukanaan käytännön, että jo alle kouluikäisen aloittelevan lapsen tulee hankkia lajiharrastukselleen lajilisenssi heti ensimmäisten kokeilukertojen jälkeen tai viimeistään ensimmäisen toimintakauden aikana. Harrastuksen alkuvaiheessa vaeltelu lajista toiseen on kuitenkin tyypillistä ja oma mieluisa laji voi löytyä vasta monen lajin ja vuoden vaeltelun jälkeen. Alle 9-vuotiaden osalta puhutaankin kokeiluvaiheesta, jossa useamman lajin harrastaminen on jopa suotavaa. Toisaalta lisenssin myötä lapsi ja hänen perheensä voi saada kiinnostavaa lajitietoa ja sillä voi olla merkitystä lajiin sitoutumisen kannalta. Vaikka lisenssimaksu on harrastuksen kokonaiskustannusten ja seuran toimintamaksujenkin rinnalla taloudellisesti melko pieni asia, voivat lisenssimaksut omalta osaltaan nostaa kynnystä etenkin useiden lajien harrastamiseen tai lajikokeiluihin. Kustannusten lisäksi on hyvä pohtia myös lisenssilaskujen maksamiseen käytettävää aikaa perheissä. Jos perhettä maksaa vuosittain perheen lapsille kaksi erillistä lisenssimaksua a 10 min, niin se tekee tuntia hallintotyötä, joka vastaa noin 30 päätoimisen työntekijän työmäärää vuodessa. Seuran kannalta Seuran ja lajiliiton välinen suhde on nykyään monipuolinen ja laaja myös erilaisten maksujen muodossa. Seura tai sen jäsenet maksavat vuosittain lajiliitolle erilaisia maksuja ja vastavuoroisesti saavat erilaisia palveluja tai oikeuksia. Seuran jäsenmaksu, kilpailulupamaksut, erilaiset omakustannusosuudet leirityksistä, maajoukkuetoiminnoista tai koulutuksista ovat yleisiä 2010-luvun lajiurheilun arjessa. Lajiliitto tarjoaa toiseen suuntaan erilaisia toimintoja ja palveluja. Lisenssimaksut ovat vain yksi osa tätä kokonaisuutta. Urheilijoiden lisenssien maksamisessa on seuroissa kaksi yleistä käytäntöä. Osa lajeista ja seuroista liittää lisenssimaksun seuran toimintamaksuun sisälle ja osassa lajeissa tai seuroissa lisenssin maksaminen jätetään perheiden vastuulle. Molemmissa tapauksissa lisenssimaksuista huolehtiminen työllistää seura-aktiiveja ja joukkueenjohtajia. Varsinkin harrastusten alkuvaiheissa on yleistä pohtia kenelle lisenssi yleensä hankitaan, onko kauden keskellä mukaan tulleilla jo lisenssi ja tulikohan turhaan hankittua lisenssi muutamalla lapselle, joita ei ole alkuinnostuksen jälkeen enää näkynyt. Jos joukkueenjohtajaa tai seuran puuhaihmistä huolehtii vuoden aikana 5 tuntia lasten lisenssiasioita, se vastaa noin 15 päätoimisen työntekijän työmäärää vuodessa. Lajiliiton kannalta Lisenssit ja niistä saatavat tulot ovat kasvaneet suurimmalla osalla lajiliitoista merkittäväksi osaksi liiton tulorahoitusta. Varsinkin yhteiskunnan lama- ja taantumavuosina lisenssitulojen merkitys on erityisen tärkeä ja lajiliittojen hallituksille lisenssimaksujen korotus on helppo keino lisätä lajiliiton tuloja. Suurimmille lajiliitoille alle 15-vuotiaiden lisenssimaksuista kertyy vuosittain satojen tuhansien eurojen tulot ja Palloliitolle jopa yli miljoona euroa. Pienemmillä lajiliitoilla lisenssitulojen merkitys on kymmeniätuhansia ja vähintään tuhansia euroja. Lisenssirekisteri on lajiliitoille tärkeä ja käytetty tietolähde mm. harrastajamääriä arvioitaessa. Tosin lisenssijärjestelmän sisällölliset tai maksujen muutokset heikentävät eri vuosien välistä vertailua. Lisenssirekisteri toimii lajiliitossa myös osoiterekisterinä. 13

14 Lisenssijärjestelmän ylläpitäminen lajiliitoissa vie aikaa, energiaa ja euroja. Suunnittelu, neuvottelut, uudistukset, päätökset ja järjestelmän ylläpito ovat työvaiheita tässä kokonaisuudessa. Lajien lisenssejä hallinnoidaan monessa eri sähköisessä järjestelmässä ja niiden ylläpito maksaa. Jos 30 lajiliitossa tai niiden aluejärjestöissä keskimäärin yhden henkilön työpanoksesta kolmannes kohdistuu lasten lisenssiasioiden hoitamiseen, niin se vastaa noin 10 päätoimisen työntekijän työmäärää kaikissa lajiliitoissa yhteensä. Suomalaisen lasten urheilun kokonaisuuden kannalta Suomalainen urheilu on organisoitu vahvasti lajikohtaisesti ja lajiliitoilla on iso merkitys lajiurheilun kokonaisuudessa. Lajikohtainen lisenssijärjestelmä on siten myös luonnollinen osa tätä kokonaisuutta. Lisenssi vahvistaa omalta osaltaan harrastajan sitoutumista lajikulttuuriin ja lajiliittoon. Vahvan lajikohtaisuuden rinnalla on puhuttu myös monipuolisuuden ja monilajisuuden merkityksestä. Etenkin nuorempien lasten urheilussa ollaan huolissaan yksipuolisuudesta ja yhden lajin liian vahvasta osuudesta seuratoiminnan arjessa. Erilliset lajilisenssit eivät ainakaan edistä monilajisuuden toteutumista lasten urheilussa. Urheilun harrastamisen kustannusten nousu on viime vuosina ollut yksi yleisimpiä huolen aiheita. Lisenssimaksu on yksi osa urheiluun liittyviä monia eri kustannuksia. Yhteenvetoa Lisenssit ja niiden vaikutus on monitasoinen ja vaikeasti hahmotettava kokonaisuus. Lajikohtaisuus ja järjestelmien erilaisuus vaikeuttaa luotettavaa ja tasapuolista arviointia asiassa. Kukaan ei hallitse ja johda tätä isoa kokonaisuutta. Lisenssien taloudellinen vaikutus on yksittäiselle urheilijalle pieni, mutta lisenssitulojen merkitys lajiliitoille ja urheilun yleisenä tulonlähteenä on iso ja kasvava. Alle 15-vuotiaiden lisenssien ja vakuutusten liikevaihto on arviolta noin 6 8 miljoonaa euroa ja maksujen kasvuvauhti näyttää olevan on selkeästi yli yleisen kustannustason nousun. Ei ole samantekevää millä perusteella lisenssimaksuja kerätään ja kuinka paljon niitä voi korottaa tulevina vuosina. Jatkossa olisi hyvä arvioida myös eri ikäryhmien maksamia maksuja ja vastaavasti lajiliiton eri ikäryhmille tarjoamia palvelujen ja toimintojen tasapainoa. Lisenssiin liittyvän vakuutuksen merkitys on pienentynyt tässä kokonaisuudessa kahdesta syystä. Vakuutus on nykyään pääosin vapaaehtoinen ja lapsille sattuu urheilussa vähän vammoja ja nekin ovat pääosin lieviä. Murrosiässä ja tietyissä riskilajeissa vakuutuksen kustannusvaikutus on kasvaa. Lasten lisenssien yhteenlaskettu työllistävä vaikutus eri tasoilla on vuosittain arviolta noin henkilötyövuotta (perheissä 30 htv + seuroissa 15 htv + lajiliitoissa 10 htv). Tämän lisäksi lajiliitot maksavat yhteensä satojatuhansia euroja erillisten sähköisten hallinnointijärjestelmien ylläpitämisestä. Järjestelmän vaatimat resurssit ja mahdolliset tehostamistoimet ovat yksi tärkeä tulokulma lisenssijärjestelmien tulevaisuutta kehitettäessä. 14

15 4. Tulevaisuus ideoita ja mahdollisia kehityssuuntia Jatketaan lajikohtaisilla ja eriytyneillä poluilla. Lajin sisällä on kuitenkin parempi tietoisuus lisensseihin liittyvästä kokonaisuudesta ja asiaan liittyvistä eri näkökulmista. Lajien demokraattisessa päätöksenteossa osataan huomioida entistä paremmin urheilun ja lajikulttuurin kokonaisetu, sekä vältetään tekemästä osaoptimointeja ja lajiliiton talouteen perustuvia lisenssiratkaisuja. Tehdään jotain uutta yhdessä. Suunnitellaan ja neuvotellaan lajikohtaisten lisenssijärjestelmien osaksi tai tueksi uusia yhteisiä toimenpiteitä. Norjan mallin mukainen kaikkien lajien yhteisvakuutus alle 11-vuotiaille tai alle 9-vuotiaiden vapauttaminen lajiliiton lisenssimaksuista kokonaan voisivat olla perusteltuja ratkaisuja. Asiaa voidaan lähestyä myös urheiluseurojen kannalta. Seurojen tuplaturvavakuutuksesta voitaisiin laajentaa triplaturvavakuutukseksi. Triplaturva vakuuttaisi vapaaehtoisten tapaturmien ja vastuuvapauden ohella myös kaikkien aloittelevien, kokeilevien ja ei jäsenten alkuvaiheen osallistumisen seuran järjestämissä tapahtumissa. Vasta innostumisen ja sitoutumisen jälkeen harrastajalle olisi tarjolla perinteinen yksilölisenssi. Aina uuden tekeminen ei tarvitse olla valtakunnallista ja kaikkia lajeja samalla tavalla koskevaa. Uutta voidaan luoda myös pienempään ruutuun esimerkiksi muutaman lajin yhteisinä toimina tai vain yhdellä paikkakunnalla. Yhdellä paikkakunnalla kunta ja paikalliset urheiluseurat voivat luoda nopeasti ja tehokkaasti uudistuksia ja hyvää yhteistyötä ainakin nuorempien ikäryhmien toimintaan. Yhteislisenssi vahvaa yhteistyötä ja uusi yhteinen järjestelmä. Lasten urheilun yhteislisenssistä on puhuttu viimeisen 20-vuoden aikana 3 4 eri kertaa. Koskaan ei ole tehty edes vakavasti otettavaa ehdotusta yhteislisenssin järjestämiseksi. Miksi siinä ei ole onnistuttu? Yhteislisenssin perustelut ovat olleet yksittäisiä ja pinnallisia. Kustannusten vähentäminen ei yksin riitä perusteeksi. Yhteislisenssi vaatisi lisää perusteita ja voimaa asian taakse myös kentältä. Sopiva paine syntyy, jos perheet, seurat, media ja päättäjät pitävät asiaa tärkeänä. Valtakunnallisesti uudistus voi käynnistyä, jos useampi taho kuten isot lajiliitot, OKM, valtion liikuntaneuvosto, Valo tai Olympiakomitea haluavat muutosta asiassa. Yhden yksittäisen tahon innostuminen asiaan ei kanna kovin pitkälle. Lajiliitoille lisenssitulot ovat merkittävä asia. Menetettyjen tulojen kompensaatio tai liitossa tehdyn työmäärän vähentyminen auttavat olennaisesti lajiliittojen innostumista yhteiseen ponnisteluun. 15

16 Yhtenä versiona yhteislisenssistä on malli, jossa harrastajilta peritään edelleen maksu ja sen tuotto jyvitetään sovitusti mukana oleville lajeille sekä mahdollisesti joihinkin muihin lasten urheilun kehityskohteisiin. Yhteislisenssin rakentaminen vaatii paremmat taustatiedot, kirkkaamman yhteisen näyn ja tahon joka osaa viedä laajan ja vaikean uudistusprosessin loppuun asti. Lasten yhteislisenssi tarvitsee hyvää luottamusta ja paljon viisautta. Yhteislisenssin tekeminen vaatii myös paljon työtä, sitkeää luonnetta ja myyntitaitoa. Toistaiseksi tämä yhtälö on ollut liian vaikea asia eriytyneessä suomalaisessa urheilussa. Kevyemmin ja tehokkaammin Lisenssejä ja erilaisia uudistuksia suunniteltaessa on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että uudistusten toivottava kehityssuunta on tehostaa, pelkistää, yhdistää tai purkaa olemassa olevia järjestelmiä. Nykyinen monisäikeinen urheilukulttuuri ei kaipaa enää uusia maksuja ja hallinnoitavia järjestelmiä kaikkien vanhojen päälle. 16

17 LÄHTEET Lämsä, J. & Mäenpää, P Kuinka moni lopettaa? Tietoja ja näkemyksiä nuorten urheiluharrastuksen aloittamisesta ja lopettamisesta. Nuori Suomi. SLU-paino. Vasara, E. (1990). Koritalkoot: puoli vuosisataa järjestäytynyttä koripallourheilua Suomessa Helsinki; Suomen Koripalloliitto. Wollebaek, Ibsen & Siisiäinen (2010). Voluntary Associations at Local Level in Three Nordic Countries. In R. Alapuro & H. Strenius (eds.). Nordic Associations in a European Perspective. NOmos: Baden-Beden, s Rantala, Kalle (2013) Urheilun lisenssijärjestelmät. Taustamateriaalia KIHUn selvitykseen. Suomen Urheiluarkisto. Julkaisematon lähde. LIITE Tietoja 32 lajiliiton alle 16-vuotiaiden lisenssijärjestelmistä 17

18 Tietoja 32 lajin lasten ja nuorten LISENSSIT KAUDELLA Lajiliitto Kilpa/harraste Lisenssi/hallinto-osuus ( ) Urheiluliitto Kilpa/harraste eivät erikseen 4 v. 6 v. 8 v. 10 v. 12 v. 14 v. 16 v. Palloliitto Kilpa Harraste Voimistelulitto Kilpa/trampoliini Kilpa/TeamGym 48,5 48,5 48,5 48,5 48,5 Kilpa/rytminen Kilpa/teline 63 62,5 62,5 62,5 62,5 62,5 Kilpa/joukkue Kilpa/aerobic 49,5 49,5 49,5 49,5 49,5 Kilpa/akrobatia Harraste 4,375 8,25 8,25 8,25 8,25 8,25 8,25 Jääkiekkoliitto Kilpa/pojat Kilpa/tytöt Harraste Salibandyliitto Kilpa Harraste 11,5 11,5 11,5 11,5 11,5 11,5 11,5 Hiihtoliitto Kilpa/hiihto Kilpa/mäkihyppy_yhdistetty Kilpa/alppilajit Harraste Lentopalloliitto Kilpa Harraste Koripalloliitto Kilpa Harraste Uimaliitto Kilpa/uinti_uimahypyt_taitouinti Kilpa/vesipallo Ratsastajainliitto Harraste Jäsenyys Green card (ei seurassa) Lisäksi erikseen osallistumismaksut kisoihin Cheerleadingliitto Kilpa Harraste Golfliitto Judoliitto Maksut seurakohtaisia! Seurat voivat ostaa judopasseja liitolta hintaan 32 euroa Karateliitto Kilpa/harraste eivät erikseen Kaukalopallo- ja Ringetteliitto Kaukalopallo (kilpa/harraste) Kilpa/ringette Harraste/ringette Käsipalloliitto Kilpa Harraste Luisteluliitto Urheiluvakuutuksella Tapaurmavakuutuksella

19 lisenssijärjestelmistä Vakuutus ( ) Hinta yhteensä ( ) 4 v. 6 v. 8 v. 10 v. 12 v. 14 v. 16 v. 4 v. 6 v. 8 v. 10 v. 12 v. 14 v. 16 v. SISÄLTÄÄ VAKUUTUKSEN ,5 118,5 118,5 118,5 118, ,5 132,5 132,5 132,5 132, ,5 119,5 119,5 119,5 119, ,375 4,25 4,25 4,25 4,25 4,25 4,25 6,75 12,5 12,5 12,5 12,5 12,5 12, ,5 105, ,5 137, ,5 3,5 3,5 3,5 3,5 3,5 3, SISÄLTÄÄ VAKUUTUKSEN SISÄLTÄÄ VAKUUTUKSEN SISÄLTÄÄ VAKUUTUKSEN SISÄLTÄÄ VAKUUTUKSEN! SISÄLTÄÄ VAKUUTUKSEN!

20 Lajiliitto Kilpa/harraste Lisenssi/hallinto-osuus ( ) 4 v. 6 v. 8 v. 10 v. 12 v. 14 v. 16 v. Melonta- ja Soutuliitto Kilpa/melonta_soutu Kilpa/sisäsoutu Kipa/kertalisenssi Harraste Nyrkkeilyliitto Kilpa Harraste Painiliitto Kilpa Harraste (seurajäsenyys) Harraste Pesäpalloliitto Kilpa/pesä_soft_base Kilpa/soft_base Harraste Sulkapalloliitto Kilpa/harraste eivät erikseen Kertalisenssi Suunnistusliitto Kilpa/harraste eivät erikseen Taitoluisteluliitto Kilpa/harraste eivät erikseen 42,5 42,5 42,5 42,5 42,5 42,5 42,5 Tanssiurheiluliitto Kilpa Harraste Tennisliitto Lisenssijärjestelmästä luovuttu Liitto jäsenyys (K-jäsen) lisäksi tulee erikseen kilpailuihin erikseen osallistumismaksut Sukeltajaliitto Kilpa/harraste eivät erikseen Ampumahiihtoliitto kilpa Harraste Ampumaurheiluliitto Kilpa 4,7 4,7 4,7 4,7 4,7 4,7 4,7 Harraste Liitokiekkoliitto Kilpa/harraste eivät erikseen Lumilautaliitto Kilpa Harraste Lisäksi kisoihin osallistumismaksut! Painonnostoliitto Kilpa Kilpa(kertalisenssi Harraste Kilpa/harraste eivät erikseen Urheiluliitto Karateliitto Kaukalopallo- ja Ringetteliitto (kaukalopallo) Luisteluliitto Sulkapalloliitto Suunnistusliitto Taitoluisteluliitto Sukeltajaliitto Liitokiekkoliitto Yhteensä 8 kpl Kilpa ja harraste eritelty Palloliitto Voimistelulitto Jääkiekkoliitto Salibandyliitto Hiihtoliitto Lentopalloliitto Koripalloliitto Uimaliitto Cheerleadingliitto Kaukalopallo- ja Ringetteliitto (ringette) Käsipalloliitto Melonta- ja Soutuliitto Nyrkkeilyliitto Painiliitto Pesäpalloliitto Tanssiurheiluliitto Ampumahiihtoliitto Ampumaurheiluliitto Lumilautaliitto Painonnostoliitto Yhteensä 20 kpl 20