Sisäilmasto ja energiatehokkuus SE 5 projekti. - kirjallisuus- ja kehittämistarveselvitys

Transkriptio

1 Sisäilmasto ja energiatehokkuus SE 5 projekti - kirjallisuus- ja kehittämistarveselvitys

2 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 1 (73) ESIPUHE TIIVISTELMÄ 1 JOHDANTO TUTKIMUKSEN TAUSTA, TAVOITTEET JA RAJAUKSET Eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietintö Sisäilmaston ja energiatehokkuuden yhteensovittaminen Sisäilmaston ja energiatehokkuuden määritelmät Tutkimuksen tarkoitus, tavoitteet, rajaukset ja toteutustapa SISÄILMASTO JA ENERGIATEHOKKUUS, LAINSÄÄDÄNTÖ JA OHJEET Sisäilmasto ja sen laatu Sisäilmastoon liittyvä lainsäädäntö Sisäilmastoluokitus Terveen talon toteutuksen kriteerit Energiatehokkuus Energiatehokkuuteen liittyvä lainsäädäntö Energia- ja ilmastotiekartta SISÄILMASTON JA ENERGIATEHOKKUUDEN TUTKIMUSTOIMINTA JA KIRJALLISUUS Yleistä Kotimainen tutkimustoiminta ja kirjallisuus Pohjoismainen tutkimustoiminta ja kirjallisuus Yhteenveto tutkimustoiminnasta ja kirjallisuudesta KYSELY- JA HAASTATTELUTUTKIMUSTEN TOTEUTUS Tutkimusten toteutustapa ja kohderyhmä Tulosten käsittely TUTKIMUSTULOKSET Tutkimukseen vastanneet Sisäilmatilanne kunnallisissa kiinteistöissä Korjausvelan määrä ja kehitys Sisäilmaongelmien hoidon kehittäminen Sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyn kehittäminen Sisäilmaongelmien havaitsemisen kehittäminen Sisäilman laatua koskevien toimintaohjeistusten yleisyys ja onnistuminen Moniammatillinen sisäilmaryhmä Kosteus- ja homevauriokorjausavustukset Rakennuskannan strateginen kehittäminen Energiatehokkuuden kehittäminen Sisäilman laadun ja energiatehokkuuden kehittämisen yhdistäminen Kunnallisten luottamushenkilöiden kiinnostus sisäilma- ja energia-asioihin... 59

3 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 2 (73) 6.14 Sisäilman laadun ja energiatehokkuuden huomiointi elinkaariajattelussa Täsmäkysely TUTKIMUKSEN KESKEISET HAVAINNOT JA JOHTOPÄÄTÖKSET Sisäilmatilanne ja sen kehittäminen kunnissa Korjausvelka ja sen kehittyminen Sisäilmaongelmien hoidon kehittäminen Kiinteistöjen strateginen kehittäminen Energiatehokkuus ja sen kehittäminen Sisäilmaston ja energiatehokkuuden yhteensovittaminen YHTEENVETO JATKOTUTKIMUS- JA KEHITTÄMISTARPEET LÄHDELUETTELO LIITTEET Liite 1. Kyselytutkimuslomake Liite 2. Haastattelututkimuslomake

4 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 3 (73) ESIPUHE SE-5 projektin I vaiheen tavoitteet saavutettiin, mutta jatkotoimenpiteitä tarvitaan. Suomen Kuntaliitto ry;n koordinoima Sisäilmasto ja energiatehokkuus SE 5 -projekti toteutettiin vuoden 2014 aikana. Koordinoinnista vastasi kuntaliitossa yhdyskuntatekniikan päällikkö Kirsi Rontu. Johtoryhmän puheenjohtajan toimi DI Martti Kuitunen. Työ toteutettiin ns. verkostohankkeena, jossa olivat edustettuina sosiaali- ja terveysministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö sekä ympäristöministeriö ja 11 kaupunkia: Helsinki, Jyväskylä, Lahti, Lappeenranta, Oulu, Pori, Porvoo, Rauma, Rovaniemi, Turku, ja Vantaa sekä kunnista Hollolan kunta. Ratkaisevan panoksen antoivat toteutukselle Lappeenrannan teknillisestä yliopistosta DI Otto Peltokoski tutkimustulosten analysoijana ja diplomityön tekijänä ja erityisasiantuntija Esko Korhonen :stä tutkimusraportin laatijana ja erityisesti sen mittavan kirjallisuusanalyysin tekijänä ja muun tausta-aineiston kokoajana. Erittäin merkittävän työn tekivät ne 54 kuntaa, jotka keräsivät aineiston kiinteistöistään mahdollistaen sen, että kuntien kiinteistökannasta saatiin tutkimukseen mukaan peräti noin 47 %, jotka samalla edustavat Suomen kuntien väkiluvusta 54 %. Näin saatiin varsin edustava otos kuntien kiinteistökannasta. Tutkimus osaltaan toteutti niitä tavoitteita, joita Eduskunnan tarkastusvaliokunta oli edellyttänyt, jotta kunnissa ryhdyttäisiin toimiin rakennusten oikea-aikaisen ja suunnitelmallisen kunnossapidon ja korjausrakentamisen toteuttamiseksi. Tarkastusvaliokunnan huolenahan oli erityisesti se, että sisäilmakysymyksiä ei riittävästi painoteta energiatehokkuustoimenpiteitä toteutettaessa. Tätä työtä on välttämätöntä jatkaa projektin jatkovaiheissa, jotka tavoitteet on saatu projektin työpajoissa sekä kyselytutkimuksen ja tarkentavan kyselyn (yhdeksän kaupunkia) perusteella. Koska tutkimustuloksena saatiin mm. että 53 %:lla vastaajista oli selkeä näkemys siitä, että sisäilmaongelmat olivat lisääntyneet joko selvästi tai melko selvästi, tarvitaan selviä konkreettisia toimenpiteitä tilanteen muuttamiseksi. Erityisen huolestuttava tilanne oli suurissa, tämän tutkimuksen mukaisesti yli asukkaan kaupungeissa. Toinen merkittävä tulos oli se, että aikaisemmin 5 mrd. :n korjausvelka näyttäisi kyselyn mukaan olevan nyt jopa 6,3 mrd.. Tärkeitä kehitystavoitteita liittyi kyselyn perusteella kiinteistöjen ylläpitoosaamisen kehittämiseen riittävän taloudellisen panostamisen lisäksi. Jatkoprojekteissa tuleekin selvittää: 1. Kiinteistöjen ylläpitotoiminnan kokonaisvaltainen kehittäminen sisältäen ohjeistusta, neuvontaa, koulutusta, mittareita ja välineitä, joilla autetaan kuntia selviämään sisäilmaston hyvän laadun ylläpitämisessä, energiatehokkuuden parantamisessa ja rakennuskannan kunnon säilyttämisessä sekä korjausvelan pienentämisessä. 2. Toimivuuden varmistaminen (Tova -systematiikka), eli sisäilmaston ja energiatehokkuuden tavoitteiden ja toiminnan varmistaminen kaikissa rakennuksen elinkaaren vaiheissa. Menettelyllä pyritään varmistamaan rakennusten hyvä energiatehokkuus ja hyvät sisäilmaolosuhteet ja joka ulottuu hankkeen tarve- ja hankeselvityksestä rakennuksen käyttöön ja aina rakennuksen purkuun tai uudelleenkäyttöön saakka ja siinä tulee ottaa huomioon lainsäädännössä, määräyksissä ja ohjeissa tapahtuneet muutokset. Tämä edellyttää myös muuntojoustavuuden huomioonottamista jo hankkeen hankesuunnitteluvaiheessa.

5 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 4 (73) 3. Energiatehokkuuspalveluiden eli ns. ESCO -hankkeiden edelleenkehittäminen siten, että laaditaan kunnille yleiset tarjouspyyntö- ja sopimusmallit hankkeiden toteuttamiseksi. Kiitän kaikkia projektiin osallistuneita toimijatahoja innostuneesta ja innostavasta mukanaolosta ja kehittämistyöstä. Tästä on hyvä jatkaa. DI Martti Kuitunen Ohjausryhmän puheenjohtaja Sisäilmasto ja energiatehokkuus SE 5-projektin työryhmä: Ylitarkastaja Vesa Pekkola Teollisuusneuvos Timo Ritonummi Ylitarkastaja Antti Mäkelä Yli-insinööri Katja Outinen Ylitarkastaja Meri Pensamo Ohjelmapäällikkö Juhani Pirinen Energianhallintapäällikkö Ulla Soitinaho Energia-asiantuntija Tero Hirvelä Toimitilajohtaja Mauri Koistinen Kiinteistöpäällikkö Jouni Arola Tilakeskuksen johtaja Ilpo Koponen Tilapalvelun johtaja Jaakko Laaksonen Toimitusjohtaja Tuija Rompasaari Toimitusjohtaja Jouko Jortikka Tilaliikelaitoksen johtaja Pekka Latvala Toimitilapäällikkö Pasi Salo Sisäympäristöasiantuntija Ulla Lignell Ylläpitoasiantuntija Timo Ojanperä Kaupunginarkkitehti Markku Partanen Talotoimen johtaja Mika Raula Sosiaali- ja terveysministeriö Työ- ja elinkeinoministeriö Ympäristöministeriö Ympäristöministeriö Ympäristöministeriö Ympäristöministeriö Helsingin kaupunki Jyväskylän kaupunki Lahden kaupunki Lahden kaupunki Lappeenrannan kaupunki Turun kaupunki Arkea Oy Turun Seudun Rakennustekniikka Oy Rovaniemen kaupunki Vantaan kaupunki Vantaan kaupunki Oulun kaupunki Porvoon kaupunki Rauman kaupunki

6 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 5 (73) Kiinteistöpäällikkö Mikko Viitala Tilakeskusinsinööri Mirka Tanskanen Yhdyskuntatekniikan päällikkö Kirsi Rontu Energiainsinööri Kalevi Luoma Projekti-insinööri Henna Luukkonen DI Martti Kuitunen DI Olavi Holmijoki DI Otto Peltokoski Erityisasiantuntija Esko Korhonen Porin kaupunki Hollolan kunta Kuntaliitto Kuntaliitto Kuntaliitto Kuntaliitto Kuntaliitto Lappeenrannan teknillinen yliopisto Kuntaliitto/

7 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 6 (73) TIIVISTELMÄ Sisäilmaston hyvän laadun ja energiatehokkuuden parantamisen yhdistävä tutkimustoiminta ja sen myötä alan kirjallisuus on suhteellisen vähäistä. Kunnissa kuitenkin tarvitaan yhteistä näkemystä erityisesti ylläpidossa, mutta myös rakennustoiminnassa. Tähän tiedon vajeeseen vastaamiseksi käynnistettiin kirjallisuus- ja kehittämistarveselvitys keväällä Projekti sai nimekseen Sisäilmasto ja energiatehokkuus, SE 5 projekti. Projektista saatujen tulosten mukaan näyttää siltä, että kuntien sisäilmaongelmien määrät eivät ole kääntyneet laskuun, vaikka jonkin verran toiveikkuuttakin on havaittavissa. Erityisesti tämän tutkimuksen pohjalta suurissa yli asukkaan kunnissa tilanne vaikuttaa heikommalta kuin pienissä kunnissa. Sisäilmaongelmien havaitsemisessa huolestuttavaa oli se, että vastaajat ilmoittivat pääasialliseksi havaintomenetelmäksi käyttäjien ilmoitukset ja oireilun. Sinällään ongelmista tuleekin ilmoittaa, mutta oireilutilanteissa ollaan jo selkeästi myöhässä ja ongelma on saattanut olla olemassa jo pitkään. Myös rakennuskannan korjausvelan vähentämisessä kunnissa on vielä paljon tehtävää. Tämän tutkimuksen pohjalta korjausvelan määrä näyttäisi kasvaneen paljon julkisuudessakin esitettyä 5 mrd. suuremmaksi. Kiinteistöjen strategisessa kehittämisessä erot pienten ja suurten kuntien välillä olivat selkeät. Suurissa kunnissa oli panostettu kehittämiseen huomattavasti pieniä kuntia enemmän. Tilanteen tekee kuitenkin ristiriitaiseksi se, että tämän tutkimuksen perusteella panostuksistaan huolimatta suurissa kunnissa oli havaittavissa enemmän sisäilmaongelmia ja korjausvelkaa kuin pienissä kunnissa. Energiatehokkuuden parantamisessa kunnissa on myös vielä paljon kehitettävää. Positiivista oli se, että valtaosassa vastaajakuntia oli tehty energiatehokkuutta parantavia toimia, mutta selkeästi tehostamispotentiaalia on edelleen runsaasti. Jo pelkästään ylläpidon toimilla pystyttäisiin kunnissa säästämään merkittäviä summia. Kysely- ja haastattelututkimuksen monissa vaiheissa tuli esille kuntien tiukka taloustilanne eli tarvittaisiin selkeästi enemmän rahaa ja henkilöresursseja asioiden kuntoon saattamiseksi. Valtion tuki onkin ollut merkittävä motivaattori hankkeiden eteenpäin viemisessä. Kunnat tarvitsevat apua sekä tämän päivän ongelmiin että kehitystyötä pitkällä tähtäimellä. Nopeimmin tuloksia olisi saatavissa kiinteistöjen ylläpitotoiminnan kehittämisellä. Keskeisimmiksi jatkotutkimus- ja kehitystarpeiksi saatiin kiinteistöjen ylläpitotoiminnan kokonaisvaltainen kehittäminen, toimivuuden varmistamisen eli ToVa systematiikan kehittäminen rakennushankkeissa, ESCO hankkeiden kehittäminen sekä tiedottaminen, koulutus ja neuvonta edellä manituista kehittämispanostuksista ja niiden tuloksista.

8 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 7 (73) 1 JOHDANTO Eduskunnan tarkastusvaliokunnan tilaamassa ja työterveyslaitoksen laatimassa tutkimusjulkaisussa, Rakennusten kosteus- ja homeongelmat, esitetyn arvion mukaan merkittävä kosteusvaurio esiintyy %:ssa oppilaitos- ja päiväkotirakennusten kerrosalasta ja %:ssa hoitolaitosten kerrosalasta. Samaisen raportin mukaan keskimäärin noin suomalaista altistuu päivittäin kosteusvaurioiden aiheuttamille epäpuhtauksille, joista kouluissa ja päiväkodeissa on arvioitu altistuvan henkilöä ja hoitolaitoksissa henkilöä. Osa ihmisistä altistuu kosteusvaurioille sekä työpaikalla, koulussa, päiväkodissa että kotonaan. Homevaurioiden terveyshaittakustannuksiksi on arvioitu noin 450 milj. euroa vuodessa. Kustannuksia syntyy mm. oireiden ja sairauksien tutkimisesta ja hoidosta, sairauspoissaoloista, työkyvyn menettämisestä sekä työtehon ja tuottavuuden laskusta. Kyse on siten valtakunnallisesti merkittävästä kansanterveydellisestä ja taloudellisesta ongelmasta, jonka ratkaisemisessa on edelleen valtavasti työtä. Julkisen sektorin kiinteän omaisuuden korjausvelka (yli 5 mrd. ) on arvioitu ylivoimaisesti suurimmaksi opetustoimen rakennuksissa (2,90 mrd. ) ja toiseksi suurimmaksi sosiaali- ja terveystoimen rakennuksissa (1,75 mrd. ; ROTI 2007). Vuosien 2011 ja 2013 ROTI -raporttien mukaan rakennuskannan korjausvelan määrä ei näytä vähentyneen. Vaikka laskennalliset arviot ovat lähinnä suuntaa antavia, havaitut kosteus- ja homevauriot tukevat niitä. Ongelmat näyttävät siis olevan suurimpia rakennuskannassa, jota haavoittuvimmat ryhmät käyttävät. Tarkastusvaliokunnan arvion mukaan rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi tehdyt toimet lisäävät riskiä kosteus- ja homevaurioiden syntymiselle. Energiatehokkuuden parantaminen ja hyväksyttävän sisäilman laadun saavuttaminen on kuntahallinnolle välttämätöntä ja energiatehokkuuden parantamiseen on kuntatoimialalla sitouduttu. Kuntasektorin sopimusjärjestelmässä on kaksi vaihtoehtoista sopimusmallia. Suurille ja keskikokoisille kunnille on Työ- ja elinkeinoministeriön ja kunnan kahdenvälinen energiatehokkuussopimus (KETS). Pienille kunnille on Motiva Oy:n hallinnoima energiaohjelma (KEO). Myös tiukentuvien EU-määräysten vuoksi on perusteltua, että julkinen sektori toimii kiinteistö- ja rakennusalalla edelläkävijänä ja Suomen rakentamismääräysten uusimisen yhteydessä onkin esitetty, että julkisen sektorin tulisi soveltaa tiukentuvia määräyksiä vuotta aikaisemmin kuin muiden alan toimijoiden. Määräyksissä vuodelta 2012 vaatimuksena oli keskimäärin noin 20 % tasonkiristys aiempiin määräyksiin verrattuna. Vuodesta 2019 alkaen on julkisessa rakentamisessa tavoitteena lähes nollaenergiarakentaminen. Sisäilmaston laatu ja energiakysymykset nähdään usein toisistaan erillisinä asioina. Niiden lainsäädäntö, määräykset ja ohjeet ovat pääsääntöisesti erillisiä. Myös näitä hallinnoivat omat ministeriöt; sosiaali- ja terveysministeriön hallinnon alalle kuuluu ohjausja valvontavastuu terveyden edistämisestä (mm. sisäympäristön laatu) ja työ- ja elinkeinoministeriön hallinnon alalle puolestaan energiapolitiikka sekä ilmastopolitiikan kansallisen valmistelun ja toimeenpanon yhteensovittaminen (mm. energiatehokkuus). Ainoastaan ympäristöministeriölle kuuluvat sekä ympäristö- ja energia-asiat että sisäilmaston laatuun liittyvät kysymykset. Suomen Kuntaliitto ry käynnisti huhtikuussa 2014 yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, ympäristöministeriön sekä Helsingin, Jyväskylän, Lahden, Lappeenrannan, Oulun, Porin, Porvoon, Rauman, Rovaniemen, Turun ja Vantaan kaupunkien sekä Hollolan kunnan kanssa projektin, jonka tavoitteena oli selvittää ja löytää hyvän sisäilmaston laadun ylläpitämisen ja energiatehokkuuden parantamisen yhteensovittamisessa ilmenneitä epäkohtia ja kehittämistarpeita. Projekti sai nimekseen Sisäilmasto ja energiatehokkuus eli SE 5 projekti.

9 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 8 (73) 2 TUTKIMUKSEN TAUSTA, TAVOITTEET JA RAJAUKSET 2.1 Eduskunnan tarkastusvaliokunnan mietintö Keskeinen sisäilma-asioihin liittyvä tieto on koottu Eduskunnan tarkastusvaliokunnan tilaamaan ja Työterveyslaitoksen laatimaan tutkimusjulkaisuun Rakennusten kosteus- ja homeongelmat (Reijula K ym. 2012). Tämä pohjalta valiokunta pyysi laajasti eri toimijatahojen lausunnot ja haastatteli kaikki keskeiset alan asiantuntijat. Näiden pohjalta valiokunta laati mietinnön (TrVM 1/2013 vp). Eduskunta hyväksyi yksimielisesti kyseisen kannanoton, joka sisältää 14 eri toimenpidekohdetta (pontta) istunnossaan Nämä ponnet koskevat muun muassa rakentamisen kosteudenhallinnan parantamista, nykyisen ohjausjärjestelmän uudistamista, osaamisen parantamista, säädösten muutostarpeita, rakentamisen vastuiden selkeyttämistä, terveyshaittojen syiden löytämisen parantamista sekä oireilevien ja sairastuneiden tutkimusten, hoidon ja tuen parantamista. Päätöksessään eduskunta edellytti hallituksen raportoivan edellytettyjen toimenpiteiden toteuttamisesta ensimmäisen kerran vuodelta 2013 annettavassa hallituksen vuosikertomuksessa. Tässä yhteydessä tuli selvittää, miten uudis- ja korjausrakentamisen sekä rakennusten ylläpidon laatua voidaan parantaa merkittävästi ja kuka ottaa kokonaisvastuun esille otettujen puutteiden korjaamisesta. Päätökseen sisältyneiden 14 ponnen toteutumisesta valiokunta on jo koonnut ministeriöiltä ja eri toimijatahoilta lausunnot ja sen pohjalta on valmistunut mietintö (TrVM 7/2014 vp). Jäljempänä on tarkastusvaliokunnan mietinnöstä (TrVM 1/2013 vp) nostettu esille muutamia keskeisiä asioita. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan yleisarviossa on todettu, että terveyshaittoja aiheuttavia kosteus- ja homevaurioita esiintyy laajasti koko rakennuskannassa ja ongelma on pahenemassa. Investoinnit vaurioiden estämiseen ja vähentämiseen ovat inhimillisesti katsoen välttämättömiä ja taloudellisesti kannattavia. Rakennuskannan todellista korjaustarvetta ei tunnisteta eikä rakennusten terveellisyyteen suhtauduta riittävällä vakavuudella. Rakennusten terveelliseksi saamiseen liittyvät isot epäonnistumisen riskit, merkittävät tieto- ja tutkimustarpeet, asiantuntemuksen ja osaamisen puute sekä ongelmat käytetyissä menetelmissä ja toimintatavoissa. Valiokunta edellyttää, että ryhdytään toimiin, jotka kannustavat ja ohjaavat kuntia rakennusten suunnitelmalliseen ja ennakoivaan kunnossapitoon sekä rakennusten elinkaaren oikea-aikaisiin korjauksiin. Päiväkotien, koulujen ja sosiaali- ja terveydenhuollon rakennusten kunnostamiseksi ja terveyshaittojen vähentämiseksi tulee laatia pitkän tähtäimen suunnitelma. Rakennusten elinkaaren hallinnan parantamistoimia on kiirehdittävä. Valiokunnan arvion mukaan keskeinen syy rakennusten kosteus- ja homevaurioihin ovat kiinteistönhoidon ja kunnossapidon puutteet sekä huonokuntoisten rakennusten viivästyneet korjaukset. Valiokunta pitää tärkeänä, että rakennuskannan kuntoa seurataan ja arvioidaan merkittävästi nykyistä paremmin. On tärkeää tunnistaa eri aikoina ilmenevät korjaustarpeet ja edistää kunnossapito- ja korjauskulttuuria. Valiokunnan mielestä on tärkeää saada yhtenäinen toimintamalli sisäilmaongelmien hallintaan ja siirtää hyvät toimintatavat käytännön työhön. Erityisesti tulee kiinnittää huomiota siihen, että aika terveyshaittaepäilyistä tilojen saneeraukseen voi kestää kauan.

10 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 9 (73) Valiokunnan mielestä tulee lisätä kiinteistöjen omistajien tietämystä siitä, minkälaisia taloudellisia vaikutuksia aiheutuu kunnossapidon ja korjausten laiminlyönneistä. Kunnossapidon ja korjausten laiminlyöntien todentamiseen tarvitaan uusia toimintamalleja. Alue- ja kuntatasolla elinkaariohjauksen vastuu on epäselvä. Valiokunnan mielestä tulee selvittää miten energiatehokkuuden parantamismenettelyjä voidaan yhdistää nykyistä paremmin sisäilman parantamistoimiin. Valiokunnan arvion mukaan rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi tehdyt toimet lisäävät riskiä kosteus- ja homevaurioiden syntymiselle. Valiokunnan arvion mukaan kuntien suuri korjausvelka on mahdollista saada hallintaan suunnitelmallisella ja johdonmukaisella toimitilojen kehittämistyöllä. Tämä edellyttää rakennusten kunnon ja tulevan tilatarpeen arvioimista sekä painopisteen muuttamista rakennusten korjaamisesta ennaltaehkäisevään kunnossapitoon. Ennakoivan kunnossapidon onnistuminen perusta kunnissa on hyvä kiinteistöstrategia ja palveluiden tarvetta vastaava toimitilastrategia. Strategiaa varten tulee olla tiedossa kunnan toimitilatiedot sekä rakennusten arvo, kunto ja korjausohjelma ja strategiaa tulee päivittää vuosittain esim. budjettivalmistelun yhteydessä. Mietintönsä (TrVM 7/2014 vp) mukaan, joka koskee edellä kuvattujen toimien toteutumisen arviointia, tarkastusvaliokunta on todennut mm. seuraavaa. Valiokunta pitää tärkeänä tehostaa toimenpiteitä rakennusalan tutkimus- ja kehittämistoiminnan edellytysten parantamiseksi, jotta rakennusten suuri merkitys ihmisten hyvinvoinnille ja kansantaloudelle otetaan päätöksenteossa nykyistä paremmin huomioon. Valiokunta pitää perusteltuna, että rakennusten sisäilmaongelmien merkittävyyden ja nykyisen tutkimuksen vähäisyyden ja hajanaisuuden vuoksi aihealuetta pidettäisiin tärkeänä, kun yhteiskunnallisesti tärkeitä ja vaikutuksiltaan merkittäviä tutkimushankkeita tuetaan (esim. Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoitus ja valtioneuvoston päätöksentekoa tukevan tutkimuksen rahoitus). Valiokunta on edelleen huolestunut rakennusten energiatehokkuuden parantamistoimien vaikutuksesta sisäilman laatuun. Koska riskit sisäilman heikkenemisestä ovat todellisia, tulisi tilanteen seurantaan ja asianmukaisen ohjeistuksen aikaansaamiseen kiinnittää erityistä huomiota. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kosteus- ja homeongelmatilanteen parantaminen on pitkäaikainen prosessi ja siihen, että kehittämistoimet kannanoton toteuttamiseksi ovat pääsääntöisesti vasta vireillä tai suunnitteilla. Valiokunta pitää hyvänä toimintatapana sitä, että keskeisten ministeriöiden kansliapäälliköistä ja muista asiantuntijoista perustettu seurantaryhmä edistää ja seuraa kannanoton toteuttamisen suunnittelua ja toimeenpanoa. Kannanoton kohdan 14 osalta valiokunta painottaa sitä, että vuodelta 2014 annettavassa kertomuksessa hallituksen tulee arvioida, millä keskeisimmillä toimilla hallitus on parantanut uudis- ja korjausrakentamisen sekä rakennusten ylläpidon laatua. 2.2 Sisäilmaston ja energiatehokkuuden yhteensovittaminen Energiatehokkuuden parantaminen erityisesti rakennusten ylläpitoon liittyvinä energiansäästötoimenpiteinä voi olla ristiriidassa sisäilman hyvän laadun säilyttämisen kanssa. Erityisen paljon keskustelua on herättänyt mm. ilmanvaihdon tehokkuuden ja käyntiaikojen säätäminen työpaikkojen toiminnan mukaan. Energiansäästämiseksi olisi edullista sulkea tai säätää ilmanvaihtoa pienemmälle silloin kun työtiloja ei käytetä, mutta se puolestaan voi aiheuttaa sisäilman laadun heikentymistä, hallitsemattomia

11 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 10 (73) korvausilman vuotoreittejä ja jopa sisäilmavaurioiden syntymistä. Talotekniikan oikealla käytöllä on kuitenkin ilman lisäinvestointeja mahdollista säästää energiakustannuksissa jopa % sen vaikuttamatta heikentävästi sisäilmaston hyvään laatuun. Erään tutkimuksen mukaan kuntien kiinteistöjen energiansäästöpotentiaaliksi on mm. saatu n % (Tainio P. 2010). Motivan ( tilastojen mukaan vuosina on kuntasektorilla katselmoitu yhteensä yli katselmuskohdetta, jotka vastaavat noin 67 milj. rm 3. Lämpöenergian säästöpotentiaali on näissä kohteissa ollut keskimäärin 15 % (n. 490 GWh/a), sähköenergian säästöpotentiaali n. 5,5 % (n. 103 GWh/a) ja veden säästöpotentiaali 6,5 % (n. 0,8 milj. m 3 ). Sisäilmakorjaukset ovat erityisen haasteellinen tehtävä ja monet kunnat ovat mm. vaikeuksissa rakennusten korjausten kiireellisyysjärjestyksen arvioinnissa. Rakennusten korjausten priorisoinnin tulisi perustua objektiivisiin kriteereihin, joita voisivat olla esimerkiksi esiintyneet vauriot putkistoissa tai vaipassa, kosteuden esiintyminen kellaritiloissa, rakennuksen sijainti esimerkiksi rinteessä/montussa, ilmanvaihdon tyyppi (painovoimainen, koneellinen, muu), perustamistapa (maavarainen, paaluperustus tms.), julkisivujen kunto, henkilökunnan oireilu, mahdollinen terveyslautakunnan tai muun viranomaisen huomautus, sisäilmanäytteet, energiankulutukset yms. Kullekin eri tekijälle voitaisiin tämän jälkeen määritellä kuntopisteet ja painoarvo. Näiden tuloksena saataisiin kunkin kohteen kokonaispistemäärä. Pisteytyksen avulla olisi mahdollista luoda priorisointijärjestys esimerkiksi kuntoarvioiden tekemiseen ja tueksi kunnossapito- ja korjausohjelmien tekemiseen. Pisteytysmallien kehittämisessä mm. Turun kaupungin Tilaliikelaitos on ollut aktiivinen toimija 1, mutta valtakunnallinen yhtenäinen rakennusten luokitusjärjestelmä vielä toistaiseksi puuttuu. Uudisrakentamisessa ja peruskorjaamisessa/-parantamisessa sisäilmaston laadun ja energiatehokkuuden tavoitearvot ja niiden yhteensovittaminen ovat vielä vähän käytettyjä ja osin tuntemattomiakin. Myös uusien energiamääräysten seurannaisvaikutukset ovat osin kiistanalaisia ja esim. eristepaksuuksien lisäämisestä aiheutuvista kosteusfysikaalisista pitkäaikaisvaikutuksista luotettavat tutkimustiedot vielä vähäisiä. Tähän tarvitaan esimerkkejä hyvistä käytänteistä ja lisää tutkimustietoa. Sisäilmasto-ongelmia ehkäisevät toimenpiteet ja energiatehokkuuden parantaminen eivät yksittäisinä toimenpiteinä kuitenkaan vielä riitä, vaan tarvitaan selkeästi koko rakennuksen elinkaaren ja sen kaikki vaiheet kattava katkeamaton laatupolku, jossa nämä tekijät ovat johdonmukaisesti yhdessä huomioitu. Turvallinen, terveellinen ja viihtyisä sisäilmasto ja energiatehokkuuden parantaminen on välttämätöntä sovittaa yhteen koko rakennuksen elinkaaren eri vaiheissa. Tätä ei ole aiemmin toteutettu kokonaisuudessaan minkään hankkeen yhteydessä. Käsillä olevan tutkimusprojektin alkuvaiheessa onkin päädytty yksinkertaistettuna seuraavan kuvan mukaiseen toteutustapaan. 1 ks. Heikki Mäntylän opinnäytetyö; Peruskorjausten priorisointi Turun Tilaliikelaitoksella, Turun AMK, Rakennustekniikka, Esimerkiksi Turun Tilaliikelaitoksessa on pystytty priorisoimaan peruskoulut ja lukiot, sekä päiväkodit ja lastenkodit.

12 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 11 (73) Kuva 1. SE 5-projektin hierarkia. Kussakin rakennuksen elinkaaren viidessä vaiheessa voidaan toteuttaa erilaisia sisäilmastoon ja energiatehokkuuteen liittyviä ratkaisuja. Ne eivät saa kuitenkaan kilpailla keskenään vaan täydentää toisiaan. 2.3 Sisäilmaston ja energiatehokkuuden määritelmät Sisäilmastolla tarkoitetaan niitä rakennuksen ympäristötekijöitä, jotka vaikuttavat ihmisen terveyteen ja viihtyvyyteen. Tätä voidaan havainnollistaa kuvalla 2.

13 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 12 (73) Kuva 2. Sisäilmaston osa-alueet (Pietiläinen J. ym. 2007). Sisäilmasto muodostuu näin ollen sisäilman laadusta sekä lämpö-, valaistus- ja ääniolosuhteista. Energiatehokkuus on rakennuksen standardoituun käyttöön, kuten lämmitykseen, veden lämmitykseen, jäähdytykseen, ilmanvaihtoon ja valaistukseen kulutettu tai tarvittavaksi arvioitu energiamäärä. On tärkeää huomata, että edellä kuvatun mukaisesti energiatehokkuudella on sekä suora yhteys sisäilmaston kaikkiin osa-alueisiin että myös välillinen yhteys mm. rakennuksen rakenteiden ja järjestelmien vaikutusten kautta. 2.4 Tutkimuksen tarkoitus, tavoitteet, rajaukset ja toteutustapa Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kuntien kiinteistönpidosta sisäilmaston hyvään laatuun ja energiatehokkuuden parantamiseen liittyneitä seikkoja. Tarkoitus oli myös kartoittaa sisäilmaongelmien nykytilannetta ja energiatehokkuuteen liittyneitä keskeisimpiä asioita. Erityiseksi tutkimuksen tavoitteeksi asetettiin löytää kuntien sisäilmaston hyvän laadun turvaamisen ja energiatehokkuuden parantamisen yhteensovittamiseen liittyviä ongelmakohtia ja kehittämistarpeita kultakin rakennushankkeen toteutuksen vaiheelta. Samalla tavoitteena oli löytää myös onnistumisia ja hyviä esimerkkejä. Tutkimus rajattiin koskemaan ainoastaan kuntaorganisaatioita.

14 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 13 (73) Tutkimuksen toteutustavaksi valittiin pohjoismainen kirjallisuusselvitys täydennettynä kaikkiin Suomen kuntiin suunnatulla kyselytutkimuksella. Kyselytutkimusta täydennettiin vielä haastatteluilla jäljempänä esitettävällä tavalla. Projektille perustettiin rahoittaja- ja toteuttajaorganisaatioiden yhteinen ohjausryhmä, joka koordinoi ja ohjasi toimintaa. Toteutuksessa käytettiin verkostomaista työtapaa, jota täydennettiin seminaareilla ja työpajoilla. 3 SISÄILMASTO JA ENERGIATEHOKKUUS, LAINSÄÄDÄNTÖ JA OHJEET 3.1 Sisäilmasto ja sen laatu Sisäilmastoa laajempi käsite sisäympäristö koostuu monesta osatekijästä, kuten ilman laadusta, lämpöoloista, ääniympäristöstä, valaistusolosuhteista ja tilajärjestelyistä. Sisäympäristöä onkin tarkasteltava kokonaisuutena. Sisäympäristö on laadukas (kuva 3), jos A. sisäympäristötekijöissä ja -olosuhteissa ei havaita puutteita, B. tilankäyttäjät ovat sisäympäristöön tyytyväisiä ja C. rakennuksen ylläpidossa ja huollossa sekä sisäympäristöongelmien ehkäisemisessä, tunnistamisessa ja ratkaisemisessa on hyvät toimintatavat. Hyvä sisäympäristö tukee tilassa tehtäviä toimintoja ja tilan käyttäjien terveyttä (Suomen Kuntaliitto 2010). Kuva 3. Laadukkaan sisäympäristön osa-alueet (Työterveyslaitos 2014). Varsinkin työpaikan työturvallisuusasioita ja sisäilman laatua tarkasteltaessa tulee selvittää koko työympäristön laatuun vaikuttavia ilmiöitä. Tässä selvityksessä keskitytään kuitenkin tutkimaan vain sisäilmaston ja energiatehokkuuden välisiä vuorovaikutuksia Sisäilmastoon liittyvä lainsäädäntö Maankäyttö- ja rakennuslaissa ( /132) määritellään rakentamista koskevat yleiset edellytykset, olennaiset tekniset vaatimukset sekä rakentamisen lupamenettely ja viranomaisvalvonta. Lain muutos on parhaillaan vireillä. Rakentamista koskevista edellytyksistä on lain 117 c :ssä ( /958) sanottu seuraavasti:

15 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 14 (73) Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että rakennus käyttötarkoituksensa ja ympäristöstä aiheutuvien olosuhteittensa edellyttämällä tavalla suunnitellaan ja rakennetaan siten, että se on terveellinen ja turvallinen rakennuksen sisäilma, kosteus-, lämpö- ja valaistusolosuhteet sekä vesihuolto huomioon ottaen. Rakennuksesta ei saa aiheutua terveyden vaarantumista sisäilman epäpuhtauksien, säteilyn, veden tai maapohjan pilaantumisen, savun, jäteveden tai jätteen puutteellisen käsittelyn taikka rakennuksen osien ja rakenteiden kosteuden vuoksi. Rakentamisessa on käytettävä tuotteita, joista ei niiden suunnitellun käyttöiän aikana aiheudu sisäilmaan, talousveteen eikä ympäristöön sellaisia päästöjä, joita ei voida pitää hyväksyttävinä. Rakennuksen järjestelmien ja laitteistojen on sovelluttava tarkoitukseensa ja ylläpidettävä terveellisiä olosuhteita. Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa uuden rakennuksen rakentamista, rakennuksen korjaus- ja muutostyötä sekä rakennuksen käyttötarkoituksen muutosta varten tarvittavia tarkempia säännöksiä rakennukselta edellytettävistä terveellisyyteen liittyvistä fysikaalisista, kemiallisista ja mikrobiologisista olosuhteista, taloteknisistä järjestelmistä ja laitteistoista sekä rakennustuotteista. Rakennuksen kunnossapidosta on lain 166 :ssä sanottu seuraavasti: Rakennus ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että se jatkuvasti täyttää terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset eikä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä. Rakennus ja sen energiahuoltoon kuuluvat järjestelmät on pidettävä sellaisessa kunnossa, että ne rakennuksen rakennustapa huomioon ottaen täyttävät energiatehokkuudelle asetetut vaatimukset. ( /488) Kaavassa suojelluksi määrätyn tai rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain nojalla suojellun rakennuksen käytössä ja kunnossapitämisessä on lisäksi otettava huomioon rakennussuojelun tarkoitus. ( /499) Jos rakennuksen kunnossapitovelvollisuus laiminlyödään, kunnan rakennusvalvontaviranomainen voi määrätä rakennuksen korjattavaksi tai sen ympäristön siistittäväksi. Jos rakennuksesta on ilmeistä vaaraa turvallisuudelle, tulee rakennus määrätä purettavaksi tai kieltää sen käyttäminen. Ennen korjauskehotuksen antamista rakennusvalvontaviranomainen voi määrätä rakennuksen omistajan esittämään rakennusta koskevan kuntotutkimuksen terveellisyyden tai turvallisuuden johdosta ilmeisen välttämättömien korjaustoimenpiteiden selvittämiseksi. Maankäyttö- ja rakennuslakia tarkemmat, rakentamista koskevat säännökset ja ohjeet on koottu Suomen rakentamismääräyskokoelmaan. Asetuksena annetut ja Suomen rakentamismääräyskokoelmaan kootut rakentamista koskevat säännökset ovat velvoittavia. Erityisesti sisäilmastoa koskee kokoelman D2 Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto, määräykset ja ohjeet Sisäilmastoa koskeva perusvaatimus on annettu kohdassa 2.1.1, jonka mukaan Rakennus on suunniteltava ja rakennettava kokonaisuutena siten, että oleskeluvyöhykkeellä saavutetaan kaikissa tavanomaisissa sääoloissa ja käyttötilanteissa terveellinen, turvallinen ja viihtyisä sisäilmasto. Rakentamismääräyskokoelmasta löytyvät lisäksi tarkemmat ohjeet rakennuksen lämpöoloista, ilman laadusta, ääni- ja valaistusolosuhteista sekä ilmanvaihdosta. Rakentamismääräyskokoelman osiossa C2 Kosteus, määräykset ja ohjeet 1998 on todettu: Rakennus on suunniteltava ja rakennettava siten, ettei siitä aiheudu sen käyt-

16 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 15 (73) täjille tai naapureille hygienia- tai terveysriskiä kosteuden kertymisestä rakennuksen osiin tai sisäpinnoille. Rakennuksen näiden ominaisuuksien tulee normaalilla kunnossapidolla säilyä koko taloudellisesti kohtuullisen käyttöiän ajan. Työpaikkojen työturvallisuustoimintaa säännellään työturvallisuuslailla ( /738). Lain tarkoituksena on parantaa työympäristöä ja työolosuhteita työntekijöiden työkyvyn turvaamiseksi ja ylläpitämiseksi sekä ennalta ehkäistä ja torjua työtapaturmia, ammattitauteja ja muita työstä ja työympäristöstä johtuvia työntekijöiden fyysisen ja henkisen terveyden haittoja. Lain 8 :ssä on säädetty: Työnantaja on tarpeellisilla toimenpiteillä velvollinen huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä. Tässä tarkoituksessa työnantajan on otettava huomioon työhön, työolosuhteisiin ja muuhun työympäristöön samoin kuin työntekijän henkilökohtaisiin edellytyksiin liittyvät seikat. Huolehtimisvelvollisuuden laajuutta rajaavina tekijöinä otetaan huomioon epätavalliset ja ennalta arvaamattomat olosuhteet, joihin työnantaja ei voi vaikuttaa, ja poikkeukselliset tapahtumat, joiden seurauksia ei olisi voitu välttää huolimatta kaikista aiheellisista varotoimista. Työnantajan on suunniteltava, valittava, mitoitettava ja toteutettava työolosuhteiden parantamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Tällöin on mahdollisuuksien mukaan noudatettava seuraavia periaatteita: 1) vaara- ja haittatekijöiden syntyminen estetään; 2) vaara- ja haittatekijät poistetaan tai, jos tämä ei ole mahdollista, ne korvataan vähemmän vaarallisilla tai vähemmän haitallisilla; 3) yleisesti vaikuttavat työsuojelutoimenpiteet toteutetaan ennen yksilöllisiä; ja 4) tekniikan ja muiden käytettävissä olevien keinojen kehittyminen otetaan huomioon. Työnantajan on jatkuvasti tarkkailtava työympäristöä, työyhteisön tilaa ja työtapojen turvallisuutta. Työnantajan on myös tarkkailtava toteutettujen toimenpiteiden vaikutusta työn turvallisuuteen ja terveellisyyteen. Työnantajan on huolehdittava siitä, että turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevat toimenpiteet otetaan huomioon tarpeellisella tavalla työnantajan organisaation kaikkien osien toiminnassa. Keskeinen työnantajaa velvoittava menettely on kuvattu 10 :ssä seuraavasti: Työnantajan on työn ja toiminnan luonne huomioon ottaen riittävän järjestelmällisesti selvitettävä ja tunnistettava työstä, työajoista, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät sekä, jos niitä ei voida poistaa, arvioitava niiden merkitys työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle. Tällöin on otettava huomioon: 1) tapaturman ja muu terveyden menettämisen vaara kiinnittäen huomiota erityisesti kyseisessä työssä tai työpaikassa esiintyviin 5 luvussa tarkoitettuihin vaaroihin ja haittoihin; 2) esiintyneet tapaturmat, ammattitaudit ja työperäiset sairaudet sekä vaaratilanteet; 3) työntekijän ikä, sukupuoli, ammattitaito ja muut hänen henkilökohtaiset edellytyksensä;

17 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 16 (73) 4) työn kuormitustekijät; 5) mahdollinen lisääntymisterveydelle aiheutuva vaara; 6) muut vastaavat seikat. Jos työnantajalla ei ole 1 momentissa tarkoitettuun toimintaan tarvittavaa riittävää asiantuntemusta, hänen on käytettävä ulkopuolisia asiantuntijoita. Työnantajan on varmistuttava, että asiantuntijalla on riittävä pätevyys ja muut edellytykset tehtävän asianmukaiseen suorittamiseen. Työterveyshuollon asiantuntijoiden ja ammattihenkilöiden käytöstä sekä työpaikkaselvityksestä säädetään työterveyshuoltolaissa (1383/2001). Työnantajalla tulee olla hallussaan 1 momentissa tarkoitettu selvitys ja arviointi. Selvitys ja arviointi on tarkistettava olosuhteiden olennaisesti muuttuessa ja se on muutenkin pidettävä ajan tasalla. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä selvityksen ja arvioinnin laatimisen kirjallisesta tai muusta todennettavissa olevasta muodosta, sisällöstä ja asian käsittelystä työpaikalla huomioon ottaen työnantajan toimiala, toiminnan luonne ja niihin liittyvät haitat ja vaarat sekä työpaikan koko. Työtä ja työolosuhteita koskevat tarkemmat säännökset, jotka koskevat ergonomiaa, fyysistä, henkistä ja sosiaalista kuormittavuutta sekä eräitä muita työn vaaroja on esitetty lain 5 luvussa. Yleisenä väestön ja yksilön terveydensuojeluun kohdistuvana lakina on terveydensuojelulaki ( /763). Lain tarkoituksena on väestön ja yksilön terveyden ylläpitäminen ja edistäminen sekä ennalta ehkäistä, vähentää ja poistaa sellaisia elinympäristössä esiintyviä tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa terveyshaittaa (terveydensuojelu). Tässä laissa tarkoitetaan terveyshaitalla ihmisessä todettavaa sairautta, muuta terveydenhäiriötä tai sellaisen tekijän tai olosuhteen esiintymistä, joka voi vähentää väestön tai yksilön elinympäristön terveellisyyttä. Paikallisena valvontaviranomaisena toimii kunnan määräämä viranhaltija (terveystarkastaja). Lain 7 luvussa on määritelty asunnon ja muun oleskelutilan sekä yleisten alueiden terveydelliset vaatimukset. Terveydensuojelulain täytäntöönpanosta määrätään terveydensuojeluasetuksella ( /1280). Asetusta ollaan parhaillaan uudistamassa ja mm. asetuksen 5 luvussa asunnon ja muun oleskelutilan terveellisyyden valvontaa koskevia määräyksiä täsmentämässä. Erityisesti asuntojen ja muiden oleskelutilojen fysikaalisten, kemiallisten ja mikrobiologisten tekijöiden tutkimista ja merkittävyyden arviointia varten on laadittu asumisterveysohje (STM 2003). Ohjetta ollaan päivittämässä asetukseksi Sisäilmastoluokitus 2008 Rakennushankkeiden suunnittelun ja toteutuksen avuksi on kehitetty jo 1990 luvulta lähtien sisäilmaston laatuluokituksia. Viimeisin on Sisäilmastoluokitus 2008 ja se on tarkoitettu käytettäväksi rakennus- ja taloteknisen suunnittelun ja urakoinnin sekä rakennustarviketeollisuuden apuna, kun tavoitteena on rakentaa entistä terveellisempiä ja viihtyisämpiä rakennuksia. Luokitusta voidaan käyttää uudisrakentamisen lisäksi soveltuvin osin myös korjausrakentamisessa. Luokitus antaa sisäilmaston tavoite- ja

18 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 17 (73) suunnitteluarvot. Se tukee rakennuttajien, suunnittelijoiden, laitevalmistajien, urakoitsijoiden ja käyttöhenkilöstön työtä. Luokitusasiakirjaan voidaan viitata rakennusselostuksessa ja LVI-selostuksessa. Luokitus täydentää Suomen rakentamismääräyksiä, rakennustöiden yleisiä laatuvaatimuksia, rakennusselostusohjetta, LVI-selostusohjetta, urakkarajaliitteen, RT- ja LVI-ohjekortteja sekä muita rakentamiseen liittyviä asiakirjoja. Luokitus ei kumoa viranomaissäännöksiä ja niistä julkaistuja tulkintoja. Luokituksessa sisäilmasto on jaettu kolmeen laatutasoon. S1: Yksilöllinen sisäilmasto. Tilan sisäilman laatu on erittäin hyvä eikä tiloissa ole havaittavia hajuja. Sisäilmaan yhteydessä olevissa tiloissa tai rakenteissa ei ole ilman laatua heikentäviä vaurioita tai epäpuhtauslähteitä. Lämpöolot ovat viihtyisät eikä vetoa tai ylilämpenemistä esiinny. Tilan käyttäjä pystyy yksilöllisesti hallitsemaan lämpöoloja. Tiloissa on niiden käyttötarkoituksen mukaiset erittäin hyvät ääniolosuhteet ja hyviä valaistusolosuhteita tukemassa yksilöllisesti säädettävä valaistus. S2: Hyvä sisäilmasto. Tilan sisäilman laatu on hyvä eikä tiloissa ole häiritseviä hajuja. Sisäilmaan yhteydessä olevissa tiloissa tai rakenteissa ei ole ilman laatua heikentäviä vaurioita tai epäpuhtauslähteitä. Lämpöolot ovat hyvät. Vetoa ei yleensä esiinny, mutta ylilämpeneminen on mahdollista kesäpäivinä. Tiloissa on niiden käyttötarkoituksen mukaiset hyvät ääni- ja valaistusolosuhteet. S3: Tyydyttävä sisäilmasto. Tilan sisäilman laatu ja lämpöolot sekä valaistus- ja ääniolosuhteet täyttävät rakentamismääräysten vähimmäisvaatimukset. Eri suureiden tavoite- ja suunnitteluarvot voidaan valita eri laatuluokista tai tarvittaessa määritellä jonkin suureen arvo. Rakentamisen ja kiinteistönhoidon sopimuksiin soveltuvat esimerkiksi seuraavat suureet: - huonelämpötila - ilman liikenopeus - mitoitusilmavirta - lämmitys- ja ilmastointilaitteiden äänitaso - ilma- ja askelääneneristys - rakennuksen ulkopuolisen äänilähteen aiheuttama melutaso - valaistusvoimakkuus - radonpitoisuus - hiilidioksidipitoisuus Pelkkä teknisten tavoitearvojen täyttyminen ei riitä takaamaan tavoitteiden mukaista sisäilmastoa. Luokituksessa on lisäksi esitetty perusvaatimukset S1- ja S2-luokkien tiloille: P1-luokan rakennus- ja IV-työt, M1-luokan materiaalit ja ilmanvaihtotuotteet, kosteudenhallinta suunnittelussa ja työmaalla. Sisäilmastoluokituksen tavoitteet, vaatimukset ja ohjeet otetaan huomioon rakennushankkeen jokaisessa vaiheessa. Rakennuttaja valitsee sisäilmaston tavoitearvot yhteistyössä suunnittelijoiden kanssa. Tavoitearvot valitaan luvussa Sisäilmaston tavoitearvot mainittuja arvoja hankekohtaisesti soveltaen joko valit-

19 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 18 (73) semalla kaikki valitun luokan mukaiset arvot, valitsemalla eri luokista tarpeen mukaiset arvot tai asettamalla halutuille ominaisuuksille erikseen harkitut arvot. Lämpötilojen osalta tavoitetasot esitetään Sisäilmastoluokitus 2008:ssa kesä- ja talvitilanteiden lisäksi myös välikaudelle, jolloin ulkolämpötila on 0 20 ºC. S1- ja S2-luokkien lämpötilan tavoitetasot ovat samat, mutta S1-luokassa lämpötilan tulee olla yksilöllisesti säädettävissä ja pysyä S2-luokkaa paremmin tavoiterajojen sisällä. S2-luokassa on kesällä hieman korkeampi lämpötilan yläraja, jolloin voidaan pärjätä ilman koneellista jäähdytystä (kuva 4). Kuva 4. Lämpötilan tavoitearvot Sisäilmastoluokitus 2008:ssa. Lämpötilan tavoitealue S1-luokassa on esitetty tummennettuna. Alueen keskellä oleva viiva (Top) on lämpötilan asetusarvo. Ilmanvaihdon osalta luokituksessa on annettu ohjeita S1 ja S2 luokan tiloille taulukon 1 mukaisesti. Taulukko 1. Ulkoilmavirtojen normaalin käyttötilanteen mitoitusarvoja tiloissa, jotka täyttävät erittäin vähäpäästöisen rakennuksen kriteerit.

20 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 19 (73) Normaalin käyttöajan ulkopuolella on rakennuksessa oltava perusilmanvaihto 0,1 0,2 l/s/m2, jonka avulla poistetaan rakennuksesta peräisin olevia epäpuhtauksia. Perusilmanvaihtoa saa käyttää vain, kun tilassa ei ole ihmisiä. Esim. siivouksen aikana tulee olla vähintään normaalin käyttötilanteen mukainen ilmanvaihto. Perusilmanvaihtojakson jälkeen ilmanvaihtoa on käytettävä normaaliteholla 2 tuntia ennen käyttäjien tuloa rakennukseen. Tuloilma tulee suodattaa haitallisten pienhiukkasten torjumiseksi. Hyvän suodatuksen avulla voidaan pienhiukkasille altistumista vähentää jopa neljänneksellä. Sisäilmastoluokan S1-tilojen tuloilma tulee suodattaa vähintään luokan F8-suodattimella. S2- luokassa vaatimus on F7. Lisäksi vilkkaiden liikenneväylien ja muiden hiukkaslähteiden läheisyydessä (<150 m) tulee käyttää yhtä luokkaa tehokkaampaa tuloilman suodatusta. Suodattimen erotusasteen tulee täyttää luokkansa vaatimukset koko suodattimen elinkaaren ajan. Tämä voidaan varmistaa käyttämällä M1-luokiteltuja suodattimia tai vaatimalla valmistajalta standardin SFS-EN 779:2002 mukaisten pitkäaikaistestien tuloksia. Luokituksessa on annettu ohjeita rakennustöiden siisteydelle ja puhtaudelle. Puhtausluokituksen tavoitteena on varmistaa, että rakennuksen tilat ovat puhtaat silloin kun ne luovutetaan käyttäjälle ja että rakennuksen käytön aikana ei sisäilmaan kulkeudu rakennusvaiheesta peräisin olevia epäpuhtauksia. Luokituksessa määritellään tavoitteet rakennuksen puhtaudelle ja annetaan menetelmä puhtauden arviointiin. Perusvaatimuksen mukaan rakennusten tilojen tulee luovutusvaiheessa olla niin puhtaat, että tilat voidaan ottaa välittömästi käyttöön vastaanoton jälkeen. Vaatimuksia on asetettu vain P1-luokan työ- ja asuintiloille, joissa pyritään sisäilmastoluokan S1 tai S2 mukaiseen hyvään sisäilman laatuun seuraavasti: - Rakennuksen tulee olla puhdas ennen kuin ilmanvaihdon päätelaitteiden suojaukset voidaan poistaa ja toimintakokeet aloittaa. Tällöin pinnoilla ei saa olla hienojakoista irtolikaa (esim. puu-, betoni- tai kipsipölyä), joka voi nousta ilmaan kosketuksen tai ilmavirtojen mukana. - Tiloissa ei saa säilyttää rakennusmateriaaleja tai jätteitä, jotka estävät pintojen puhdistamista.

21 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 20 (73) - Kun pintoja suojaavat muovit ja pahvit on poistettu, tämän vaiheen jälkeen tiloissa voidaan ilman erityistoimia tehdä vain pölyämättömiä töitä, esim. paikkamaalauksia, alakattojen asennusta, ilmanvaihdon toimintakokeita, säätöä ja viritystä sekä loppusiivous. - Luovutusvaiheessa pinnoilla ei saa olla näkyvää likaa, kuten roskia, irtolikaa (ml. pölyä), kiinnittynyttä likaa tai tahroja. Puhtauden toteutumista arvioidaan silmämääräisesti ennen toimintakokeita ja ennen luovutusta. Pinnoilla oleva pölykertymä mitataan geeliteippimenetelmällä käyttäen suomalaisessa tutkimuksessa kehitettyjä viitearvoja. Valmiin ilmanvaihtojärjestelmän suurin sallittu pölykertymä on 0,7 g/m2, joka on nykyasennusmenetelmillä helposti saavutettavissa. Sisäilmastoluokituksessa on ohjeistusta myös ääniolosuhteille ja valaistukseen. Rakennuksen ääniolosuhteet suunnitellaan standardin SFS 5907 "Rakennusten akustinen luokitus" mukaisesti. Standardissa A-luokka vastaa korkeinta tavoitetasoa ja C-luokka alinta ns. vähimmäistasoa. Tilan akustinen luokka valitaan tilakohtaisesti. Sisäilmastoluokassa S2 pyritään vähintään luokkaan C, mutta tilakohtaisesti voidaan valita tavoitteita myös luokasta B. Sisäilmastoluokassa S1 tavoitetasona on luokka B, mutta tilakohtaisesti voidaan tavoitearvot valita myös luokista A tai C. Sisätilojen työkohteiden valaistus puolestaan suunnitellaan standardin SFS-EN mukaisesti. Tiloille valitaan niiden käyttötarkoituksen mukaiset valaistusvoimakkuuden, tasaisuuden, häikäisyindeksin ja värintoistoindeksin arvot em. standardin mukaisesti. S1-luokassa työpisteen valaistusolosuhteiden tulee olla käyttäjän säädettävissä. Rakennusmateriaalien päästöluokitus ja Ilmanvaihtotuotteiden puhtausluokitus ovat Sisäilmastoluokituksen eniten käytetyt osat. Niiden perusteella on myönnetty M1-merkki jo yli 1300 tuotteelle. Ilmanvaihtotuotteiden puhtausluokitusta on kehitetty viime vuosina luomalla kriteerit suodattimien ja äänenvaimentimien M1-merkinnälle. Sisäilmastoluokituksen uusimistyö on käynnistymässä ja tarkoitus on, että uusi luokitus julkaistaisiin vuoden 2015 aikana. Työtä koordinoi Sisäilmayhdistys Terveen talon toteutuksen kriteerit Terve talo -kriteereillä tarkoitetaan kaikkia kosteus- ja sisäilmastoasioita, joilla on vaikutusta rakennuksen käyttäjien terveyteen, oireiluun, viihtyvyyteen ja työn tuottavuuteen. Terveen talon toteutuksen kriteerejä suositellaan käytettäväksi apuna kohteiden hankesuunnittelu-, suunnittelu- ja rakentamisvaiheissa. Ohjeiden avulla rakennuttaja ja tilaaja voivat asettaa vaatimuksia ja tavoitetasoja sisäilmastolle, suunnitteluratkaisuille, rakentamiselle ja sen valvonnalle sekä käytölle ja huollolle. Vuonna 2003 ilmestyi erityisesti toimitilarakentamiseen suunnattu Terveen talon toteutuksen kriteerit Sisäilmayhdistyksen julkaisemana Sisäilmaoppaana. Kriteerit perustuvat sisäilmastoluokitukseen ja niiden asemointia voidaan kuvata esim. kuvan 5 mukaisesti.

22 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 21 (73) Kuva 5. Terveen talon peruspilarit (Sisäilmaopas ). Terveen talon toteutuksen kriteerit ovat toteutusohje, jossa kuvataan ne tärkeimmät suunnitteluun ja rakentamiseen liittyvät vaatimukset, jotka toteuttamalla aikaansaadaan toimiva, terveellinen ja vaaditut sisäilmasto-olosuhteet täyttävä rakennus. Kriteerit on tarkoitettu käytettäväksi rakennushankkeen kaikissa vaiheissa ja ne on esitetty rakentamisprosessin edistymisen mukaan ryhmiteltynä lähtien tavoitteiden asettelusta hankkeen alussa ja päätyen rakennuksen vastaanottoon ja käyttöön. Kriteeristö perustuu sisäilmaluokituksen sisäilmasto-, puhtaus-, ja materiaaliluokkiin ja se on tavallaan rakentamisprosessiin viety sisäilmaluokitus, jossa tavoitetasoille S1 ja S2 voidaan määritellä kuvan 6 mukaiset osa-alueet.

23 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 22 (73) Kuva 6. Sisäilmastoluokituksen tavoite- ja vaatimustasot (Sisäilmaopas ). 3.2 Energiatehokkuus Energiatehokkuus on osa ekotehokkuutta (eco-efficiency), joka tarkastelee luonnonvarojen (energia, materiaalit, vesi, jne.) tehokasta käyttöä. Kestävä kehitys (sustainability) sisältää ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen näkökulman (kuva 7). Käytännössä energiatehokkuuden mittaaminen nain laajassa viitekehyksessä on vielä vaikeaa. Käytännön työssä ympäristönäkökulmat huomioidaan liittämällä tarkasteluun mukaan erilaisia ympäristökriteereitä (Tuomaala ym. 2012).

24 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 23 (73) Kuva 7. Energiatehokkuus osana ekotehokkuutta ja kestävää kehitystä (Tuomaala ym. 2012). Kirjallisuudessa esitetään energiatehokkuudelle useita, hieman toisistaan poikkeavia määritelmiä. Energiapalveludirektiivin 2006/32/EY mukaan (EU, 2006): 'energiatehokkuus' on suoritteen, palvelun, tavaran tai energian tuotoksen ja energiapanoksen välinen suhde. Edellä mainittu suorite, palvelu, tavara tai energian tuotos on laaja joukko erilaisia asioita. Suoritteen, palvelun, tavaran tai energian tuotoksen määrittely vaikuttaa siihen millaiseksi energiatehokkuusluku muodostuu. Rakennusten energiatehokkuudella tarkoitetaan rakennuksen energiankulutuksen suhdetta saatuun hyötyyn, kuten esimerkiksi lämmitettyyn bruttopinta-alaan tai rakennustilavuuteen. Tehokkuutta voitaisiin mitata myös suhteessa moniin muihin hyötytekijöihin esimerkiksi kouluissa oppilasmäärään, asunnoissa henkilömäärään tai tilojen teholliseen käyttöaikaan. Rakennusten energiatehokkuuden parantaminen vaatii siis, että joko rakennuksen energiankulutus pienenee tai että saatu hyöty suurenee, jolloin esim. samalla energiankulutuksella rakennusta käytettäisiin tehokkaammin tai lämmitettäisiin isompaa alaa (Kalema T. ym. 2011).

25 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 24 (73) Taulukko 2. Esimerkkejä tarkastelunäkökulmista, joihin energiankäyttöä voidaan suhteuttaa (Tuomaala ym. 2012). Tässä tutkimuksessa mielenkiinto kohdistuu erityisesti kuntien rakennuskantaan ja siitä vielä tarkennettuna yksittäisen rakennuksen elinkaaren aikaisiin vaiheisiin Energiatehokkuuteen liittyvä lainsäädäntö Rakennusten energiatehokkuutta koskevan lainsäädännön tavoitteena on rakennusten energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian käytön edistäminen sekä rakennusten energiakulutuksen pienentäminen ja hiilidioksidipäästöjen vähentäminen. Rakennuksissa kuluu noin 40 % Suomen energian kokonaiskulutuksesta. Säädöksillä toimeenpannaan rakennusten energiatehokkuusdirektiiviä ja edistetään samalla Suomen omia tavoitteita energiatehokkuuden parantamiseksi. Rakennuksen hyvä energiatehokkuus pienentää käytönaikaisia kustannuksia ja hillitsee asumiskustannusten nousua energian hinnan noustessa. Energiatehokkuuden parantaminen parantaa usein myös asumismukavuutta. Maankäyttö- ja rakennuslain 117 g :n mukaan Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että rakennus sen käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla suunnitellaan ja rakennetaan energiatehokkaaksi siten, että energiaa ja luonnonvaroja kuluu säästeliäästi. Energiatehokkuuden vähimmäisvaatimusten täyttyminen on osoitettava energiankäyttöön, energiahäviöön ja energiamuotoon perustuvilla laskelmilla. Rakennuksessa käytettävän energiamuodon kertoimia määritettäessä arvioidaan jalostamattoman luonnonenergian kulutusta, uusiutuvan energian käytön edistämistä sekä lämmitystapaa energiantuotannon yleisen tehokkuuden kannalta. Rakennuksessa käytettävien tuotteiden ja taloteknisten järjestelmien sekä niiden säätö- ja mittausjärjestelmien on oltava sellaisia, että energiankulutus ja tehontarve rakennusta ja sen järjestelmiä

26 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 25 (73) käyttötarkoituksensa mukaisesti käytettäessä jää vähäiseksi ja että energiankulutusta voidaan seurata. Energiatehokkuutta on parannettava rakennuksen tämän lain mukaan rakennus- tai toimenpideluvanvaraisen korjaus- ja muutostyön tai rakennuksen käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä, jos se on teknisesti, toiminnallisesti ja taloudellisesti toteutettavissa. Tämä velvollisuus ei koske rakennusten energiatehokkuudesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/31/EU 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja rakennusluokkia eikä rakennuksia, joiden käyttö tarkoitukseensa vaikeutuisi kohtuuttomasti, jos energiatehokkuutta olisi parannettava. Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa uuden rakennuksen rakentamista, rakennuksen korjaus- ja muutostyötä sekä rakennuksen käyttötarkoituksen muutosta varten tarvittavia tarkempia säännöksiä: 1) rakennuksen, rakennusosien ja teknisten järjestelmien energiatehokkuuden vähimmäisvaatimuksista sekä näiden laskentatavasta rakennuksessa; 2) energialaskennan lähtötiedoista; 3) määräystenmukaisuuden osoittamisesta; 4) selvityksistä; 5) rakennuksen lämmitysjärjestelmistä ja muista taloteknisistä järjestelmistä; 6) energiatehokkuuden parantamisesta ja energian kulutuksen mittaamisesta; 7) vaatimusten soveltamisalan rajauksesta rakennusluokkia ja rakennuksia koskien; 8) rakennuksen käyttötarkoituksen perusteella tapahtuvasta energiatehokkuuden vaatimustasojen asettamisesta; 9) rakennustuotteista; 10) soveltamisalan rajauksesta ja vaatimustason asettamisesta rakennusten käyttötarkoituksen perusteella. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa uuden rakennuksen rakentamista, rakennuksen korjaus- ja muutostyötä sekä rakennuksen käyttötarkoituksen muutosta varten tarvittavia tarkempia säännöksiä energiamuotojen kertoimien lukuarvoista. Maankäyttö- ja rakennuslaki on uudistumassa, mutta erityisen voimakkaan kehitystyön kohteena on ollut rakennusten energiantehokkuutta koskeva lainsäädäntö. Olemassa olevaa rakennuskantaa (eräin poikkeuksin) ja uudisrakentamista koskee laki rakennuksen energiatodistuksesta (50/2013) ja asetus (176/2013). Korjausrakentamista koskeva ympäristöministeriön asetus (4/13) tuli voimaan Vuonna 2012 hyväksytyn energiatehokkuusdirektiivin 4. artiklassa (EU, 2012) edellytetään jäsenvaltiolta toimenpiteitä, jotka kannustaisivat investoimaan sekä julkisten että yksityisten asuin- ja kaupallisten rakennusten pitkälle vietyihin parannuksiin. Ympäristöministeriössä on valmistunut selvitys kuinka energiatehokkuusdirektiivin artiklan 4 toimeenpano tullaan toteuttamaan Suomessa. Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi (EPBD) edellyttää, että kaikki uudet julkiset rakennukset ovat jälkeen lähes nollaenergiarakennuksia sekä mennessä kaikki uudet rakennukset. Tarkempaa määrittelyä lähes nollaenergia-

27 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 26 (73) rakennukselle ei vielä ole. Sen määrittelytyö on käynnistymässä vuoden 2015 alkupuolella. Hallitus antoi esityksen energiatehokkuuslaista ja siihen liittyvistä lakimuutoksista. Tavoitteena on kehittää energiatehokkuutta, lisätä energiansäästöä sekä vähentää energian loppukäytön ja primäärienergian kulutusta. Uudella lailla saatetaan voimaan energiatehokkuusdirektiivin kansallista lainsäädäntöä edellyttävät säännökset. Sen avulla varmistetaan myös EU:n energiatehokkuustavoitteiden saavuttaminen, jotka edellyttävät 20 prosentin energiankäytön tehostumista vuonna Suomen ohjeellinen kansallinen tavoite loppuenergian absoluuttiselle kulutukselle on 310 TWh vuonna Suomen loppuenergian kulutus on viime vuodet ollut tällä tasolla ja hieman allekin, mutta talouden ja erityisesti teollisuustuotannon toivottava elpyminen kohottaa sitä. Uudessa laissa suurille yrityksille säädettäisiin velvoite tehdä pakollinen yrityksen energiakatselmus neljän vuoden välein. Katselmustoimintaa on Suomessa järjestetty jo vuodesta 1993 lähtien. Katselmukset ovat kohdistuneet lähinnä rakennuksiin tai teollisuustoimintaan eikä niitä ole aikaisemmin säännelty. Jatkossa katselmus sisältää yrityksen koko energiankulutuksen kartoituksen ja lisäksi otoksen rakennusten ja teollisuuden kohdekatselmuksista. Energiakatselmusten muuttuessa isoille yrityksille pakollisiksi, ei niihin myönnetä enää lain voimaantulon jälkeen tukea kuten tällä hetkellä. Pienet ja keskisuuret yritykset saisivat edelleen tukea energiakatselmuksien tekemiseen ELY-keskuksilta. Pakolliset energiakatselmukset aiheuttavat yrityksille lisäkustannuksia, mutta toisaalta energiakatselmusten avulla voidaan saavuttaa merkittäviä säästöjä energiankulutuksessa niin, että katselmusten hyödyt ylittävät niiden aiheuttamat kustannukset. Yritysten energiakatselmusten vastuuhenkilöille ehdotetaan säädettäväksi pätevyysvaatimus. Energiakatselmuksia saisi tehdä vain sellainen pätevä henkilö, jonka pätevyyden valvovana viranomaisena toimiva Energiavirasto on todennut. Katselmusten sisällöstä säädetään myöhemmin valtioneuvoston asetuksella, jossa on tarkempia säännöksiä energiakatselmuksien minimivaatimuksista. Sähkön ja lämmön yhteistuotannon edistämiseksi säädettäisiin uusille tai uudistettaville yli 20 MW:n lauhdetuotanto-, teollisuus- tai energiantuotantolaitoksille velvoite tehdä laitoskohtainen kustannus-hyötyanalyysi yhteistuotannon mahdollisuuksista. Lisäksi sähkön ja maakaasun verkkopalvelujen myyntiehdoille ja hinnoittelulle asetettaisiin kriteereitä, joissa otetaan huomioon energiatehokkuus. Uusi energiatehokkuuslaki sekä lait sähkömarkkinalain, maakaasumarkkinalain sekä sähkö- ja maakaasumarkkinalain valvonnasta annetun lain muuttamisesta on tarkoitettu tulemaan voimaan Nykyinen energiapalvelulaki ehdotetaan kumottavaksi, ja siihen sisältyvä mittaamista ja laskutusta koskeva sääntely siirrettäisiin päivitettynä energiatehokkuuslakiin. ( energia?89519_m= ). Rakentamismääräyskokoelman osiossa D3 Rakennusten energiatehokkuus, määräykset ja ohjeet 2012 on havainnollinen kuva ostoenergiankulutuksen taserajasta ja mistä eri energiavirroista kokonaisuus koostuu (kuva 8).

28 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 27 (73) Kuva 8. Ostoenergiankulutuksen taseraja (Rakennusten energiatehokkuus D3, 2012). Määräyksissä ja ohjeissa on käsitelty energiatehokkuuden vaatimuksia, energialaskentaa ja määräystenmukaisuuden osoittamista. Julkaisussa on mm. seuraavanlaisia määräyksiä: Rakennus on suunniteltava ja rakennettava siten, että tilat eivät lämpene haitallisesti. Tilojen ylilämpenemisen estämiseksi käytetään ensisijaisesti rakenteellisia ja muita passiivisia keinoja sekä yöllä tehostettua ilmanvaihtoa (2.2.1). Sekä rakennusvaipan että tilojen välisten rakenteiden tulee olla niin ilmanpitäviä, että vuotokohtien läpi tapahtuvat ilmavirtaukset eivät aiheuta merkittäviä haittoja rakennuksen käyttäjille, rakenteille tai rakennuksen energiatehokkuudelle. Erityistä huomiota tulee kiinnittää rakenteiden liitosten ja läpivientien suunnitteluun sekä rakennustyön huolellisuuteen. Rakenteisiin on tarvittaessa tehtävä erillinen ilmansulku (2.3.1). Rakennuksen lämmöneristyksen suunnittelussa on kiinnitettävä huomiota rakennusosien oikeaan lämpö- ja kosteustekniseen toimintaan. Näin on meneteltävä erityisesti silloin, kun rakennusosien lämmönläpäisykertoimina käytetään kohdan esitettyjä vertailuarvoja pienempiä arvoja (2.4.4). Rakennuksen vaipan, vuotoilman ja ilmanvaihdon lämpöhäviötä rajoitetaan hyvän energiatehokkuuden saavuttamiseksi. Rakennuksen lämpöhäviö saa olla enintään yhtä suuri kuin kohtien 2.5.4, ja mukaisilla vertailuarvoilla rakennukselle määritetty vertailulämpöhäviö (2.5.1). Ilmanvaihdon energiatehokkuus varmistetaan rakennuksen käytön kannalta tarkoituksenmukaisilla keinoilla tinkimättä terveellisestä, turvallisesta ja viihtyisästä sisäilmastosta (2.6.1). Ilmanvaihtojärjestelmän käyntiaika saadaan rakennuksen käyttöajasta taulukon 3 perusteella niin, että ilmanvaihto käynnistetään 1 tunti ennen rakennuksen käyttöajan al-

29 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 28 (73) kua ja kytketään käyttöajan ulkopuoliseen tilaan 1 tunti käyttöajan päättymisen jälkeen lukuun ottamatta jatkuvasti käytettävät rakennukset (3.3.7) Energia- ja ilmastotiekartta 2050 Parlamentaarinen energia- ja ilmastokomitea on valmistellut Suomelle vuoteen 2050 ulottuvan tiekartan, joka toimii strategisen tason ohjeena matkalla kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa (Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Energia ja ilmasto 31/2014). Kyseinen mietintö on valmistunut ja sen mukaan Suomen pitkän aikavälin tavoitteena on hiilineutraali yhteiskunta. Tavoitteen saavuttaminen on mahdollista mutta haastavaa. Haaste on suuri erityisesti energia-alalle, sillä Suomen kasvihuonekaasupäästöistä noin 80 % syntyy energian tuotannosta ja kulutuksesta, kun siihen lasketaan mukaan liikenteen käyttämä energia. Tiekartassa käsitellään erityisesti energian tuotantoa ja energiajärjestelmää, energian kulutusta, muita sektoreita sekä poikkileikkaavia toimia. Tiekartassa ei valita mitään yksittäistä polkua vuoteen 2050 asti, vaan tutkitaan eri vaihtoehtoja päästövähennystoimiksi sekä niiden vaikutuksia päästöjen vähentämisen kustannustehokkuuteen ja yhteiskunnan kilpailukykyyn. Lisäksi arvioidaan Suomen vahvuuksia ja heikkouksia sekä eri tilanteisiin liittyviä mahdollisuuksia ja uhkia. Näihin vaikuttamiseksi parlamentaarinen komitea esittää joukon kannanottoja. Kasvihuonekaasuja on pyrittävä vähentämään kaikilla sektoreilla, joskin sektoreiden potentiaalit ovat hyvin erilaiset. Päästövähennystavoitteen saavuttamiseksi esimerkiksi energiajärjestelmä on muutettava lähes päästöttömäksi vuoteen 2050 mennessä, mutta monia teollisuuden prosessipäästöjä voidaan vähentää merkittävästi vain, jos hiilidioksidin talteenotto ja varastointiteknologia (CCS) kaupallistuu. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi %:lla Suomen on joka tapauksessa lisättävä uusiutuvan energian erityisesti kotimaisen bioenergian käyttöä ja hyödynnettävä kaikilla sektoreilla energiatehokkuuden ja cleantech-toimialan potentiaali. Suomen on myös huolehdittava riittävästä energian omavaraisuudesta ja huoltovarmuudesta. Lisäksi valtion ja kuntien tulee kaikessa toiminnassaan kokonaisvaltaisesti sitoutua vähähiilitalouden edistämiseen. Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on tärkeää, että kaikki osapuolet rajoittavat päästöjään. Suomen tulee vaikuttaa eri foorumeilla voimakkaasti kansainvälisten ilmastoneuvotteluiden tuloksellisuuteen ja ilmastosopimuksen syntymiseen. Tämä myös tasoittaisi globaalia pelikenttää ja mahdollistaisi Suomen säilyttää energiaintensiivinen teollisuus keskeisenä osana teollisuuttaan. Samalla avautuisi uusia vientimahdollisuuksia suomalaisille cleantech-alan yrityksille. 4 SISÄILMASTON JA ENERGIATEHOKKUUDEN TUTKIMUSTOIMINTA JA KIRJALLISUUS 4.1 Yleistä Sisäympäristöön, sisäilmastoon ja varsinkin sisäilman laatuun liittyvien eri aihepiirien tutkimustoiminta on ollut erittäin vilkasta etenkin viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana. Sen seurauksena sekä kotimaista että ulkomaista kirjallisuutta löytyy runsaasti. Myös energiatehokkuutta ja energiasektorin eri osa-alueita on tutkittu ja selvitelty paljon. Varsinkin ilmastonmuutokseen ja energiansäästöön liittyvät tutkimusalat ovat olleet pinnalla. Seuraavassa tarkastellaan ainoastaan niitä tutkimuksia ja kirjallisuutta,

30 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 29 (73) jossa molemmat aihepiirit, sisäilmasto ja energiatehokkuus, ovat olleet yhdessä tutkimusten keskiössä. 4.2 Kotimainen tutkimustoiminta ja kirjallisuus Lukuisat kotimaiset ja kansainväliset esimerkit ovat osoittaneet, että rakennusten toimivuudessa on usein puutteita eivätkä sisäilmasto ja energiatehokkuus ole tavoitteiden mukaisia. Aivan uusissakin rakennuksissa esiintyy merkittäviä puutteita ja virheitä, joista taloudellisten menetysten lisäksi voi aiheutua myös terveyshaittoja ja turvallisuusriskejä. Tilanteen parantamiseksi on erityisesti USA:ssa kehitetty ns. Building Commissioning -menettelyjä, joilla varmistetaan täsmällinen tilaajan tavoitteiden dokumentointi, suunnittelutavoitteiden määrittely ja se, että valmistunut rakennus toimii suunnitelmien ja niissä asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Vastaavan kotimaisen toiminnan aikaansaamiseksi toteutettiin Tekesin Cube-ohjelmassa hanke Olosuhteiden ja energiatehokkuuden commissioningpalvelut kiinteistöissä (Cx-palvelut), jonka tuloksena syntyi toimivuuden varmistamisen eli ToVa-toiminnan käsikirja (Pietiläinen J. ym. 2007). ToVa-toiminnan jalkauttamista ja jatkokehittämistä varten on aikoinaan perustettu myös Internet-portaali ( josta em. raportti sekä käsikirjan sähköinen versio ovat saatavissa. Toimivuuden varmistaminen on suunnittelutavoitteiden asettamisesta alkaen koko rakennuksen elinkaaren kattavaa systemaattista toimintaa, jolla varmistetaan se, että rakennukselle ja sen järjestelmille asetettavat tavoitteet on määritelty selkeästi ja niiden toteutumista ohjataan säännöllisesti rakennushankkeen eri vaiheissa. Käsikirja keskittyy erityisesti sisäilmaston ja energiatehokkuuden varmistamiseen. Siinä kuvataan To- Va-toiminnan organisointi ja tehtävät hankkeen elinkaaren aikana sekä annetaan yleisiä ohjeita ja yksityiskohtaisempia tarkistuslistoja varmistustoiminnan käytännön suorittamiseksi. Omana lukunaan käsitellään toimivuuden varmistamisessa käytettäviä menetelmiä. ToVa-toimintaa palvelevista mittausmenetelmistä on laadittu lisäksi erillinen raportti, jota voidaan käyttää yhdessä käsikirjan kanssa. ToVa-prosessi on havainnollistettu kuvassa 9. Kuva 9. ToVa-systematiikan prosessikuvauksen päätaso (Pietiläinen J. ym. 2007).

31 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 30 (73) Kuvan keskellä sinisellä on kuvattu hankkeen eteneminen. Punaiset salmiakit ovat kriittisiä pisteitä, joissa edellytykset hankkeen hallitulle etenemiselle tulee varmistaa. Kuvan alalaidassa on esitetty toimivuuden varmistamisen keskeiset alueet. ToVasystematiikka on edelleen käyttökelpoinen hankkeiden toteutustapa kun vain huomioidaan lainsäädännössä, määräyksissä ja ohjeissa tapahtuneet muutokset. Edellä mainittuun projektiin liittyvänä toteutettiin hanke Rakennusten energiatehokkuuden ja sisäilmaston arviointi Koekohteena Jyväskylän ammattikorkeakoulun IT - Dynamo-rakennus (Kalema T. & Pylsy P. 2006). Projektissa voitiin osoittaa mallintamalla ja vertaamalla saatuihin mittaustuloksiin rakennuksen ilmanvaihtojärjestelmässä selkeitä puutteita ja virheellistä toimivuutta. Eräs merkittävä aihepiiriin liittynyt hankekokonaisuus toteutettiin 2000 luvun alussa. Hankekokonaisuudesta valmistui Tuottava toimisto 2005 loppuraportti (Seppänen O. ym. 2005). Hankkeessa selvitettiin erityisesti toimistotyön tuottavuuteen liittyviä ilmiöitä, joista monet ovat kytköksissä sekä sisäilmastoon että energiakysymyksiin. Tutkimuksen tuloksena määritettiin yhteydet sisäympäristön, tuottavuuden, terveyden ja poissaolojen välillä, jotka on löydetty kirjallisuusselvitysten perusteella ja kokeellisten vaiheiden kautta. Tutkimustulosten perusteella pystyttiin määrittelemään 13 yhteyttä yksittäisen sisäympäristötekijän ja työsuoritusten tai sairauspoissaolojen välille. Koska yhteydet perustuvat erilaisiin tutkimuksiin ja tutkimustulosten yhdistelmiin, vaihtelee myös niiden luotettavuus. Luotettavimpiin kuuluvat huonelämpötilan vaikutukset. Korkea yli 25 C:n lämpötila huonontaa työsuorituksia, samoin matala alle 21 C:n lämpötila. Talvella jo C:n ylittävä lämpötila lisää sairauspoissaoloja. Ilmanvaihto vaikuttaa sairastavuuteen ja työsuorituksiin. Avotoimistossa pieni ilmanvaihto lisää infektiotautien leviämistä, jota ilmanvaihtoa suurentamalla voidaan vähentää. Pieni ilmanvaihto (alle 20 l/s/hlö) lisää myös subjektiivisia oireita ja sitä kautta sairauspoissaoloja. Toisaalta liian suuri ilmavaihto (yli 25 l/s/hlö) lisää oireilua. Ilmanvaihdolla näyttää olevan myös suora yhteys työsuorituksiin erityisesti silloin, kun huoneessa on selviä epäpuhtauslähteitä. Ilman liikkeen ja lämpötilan aiheuttaman vedon tunteen poistaminen parantaa myös työsuorituksia. Likaisen ja vanhan ilmanvaihtojärjestelmän puhdistus ja tasapainotus voi parantaa tuottavuutta. Valaistuksen osalta löydettiin teoreettinen yhteys valaistusvoimakkuuden ja näkötehtävien suorittamisen välille. Melun osalta työsuoritukset ovat yhteydessä huoneen puheenerotettavuusindeksiin. Kehitetyn mallin mukaan työsuoritukset voivat huonontua jopa 10 % työympäristöstä kantautuvan puheen vaikutuksesta. Kesäajan lämpötilojen alentaminen johti 4,4 %:n työn tuottavuuden nousuun kesäkuukausien aikana. Tärkeä edistysaskel sisäympäristötutkimuksessa oli subjektiivisten oireiden, sairauspoissaolojen ja työsuoritusten välisen yhteyden havaitseminen. Tätä yhteyttä voitiin käyttää hyväksi rakennusteknisten tekijöiden vaikutusten määrällisessä arvioinnissa (Seppänen O. ym. 2005). Käyttäjälähtöiset toimistotilat, tilaratkaisut, sisäympäristö ja tuottavuus eli TOTIhankkeen tarkoituksena oli saada tutkittua tietoa, jota voidaan käyttää optimaalisten toimistotilojen suunnitteluun. Hankkeessa tarkasteltiin erityisesti avotilatoimistojen oloja ja siellä akustiikkaa, lämpöoloja, yksityisyyttä, sisutusta, työtehtävien vaatimuksia ja organisaation tehtäviä. Hankkeen tuloksilla voitiin osoittaa kiistattomasti se, että sisäympäristön parantaminen on hyvinvoinnin kannalta merkityksellistä. Tulokset tukevat sitä ajattelutapaa, että sisäympäristöä tulisi aina tarkastella kokonaisuutena (Hongisto V. ym. 2012).

32 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 31 (73) Elinkaarihankkeet poikkeavat perinteisestä rakentamisen toteutusmallista mm. siinä, että elinkaarihankkeen palveluntuottaja vastaa tavanomaisesti hankkeen suunnittelusta, toteuttamisesta ja ylläpidosta sovitun palvelukauden ajan, joka voi vaihdella noin vuoden välillä. Erityisen haastavaa näissä hankkeissa on määritellä tilaajan tavoitteet ja kuinka tavoitteiden toteutuminen varmennetaan. Lopputuloksesta, eli valmiin rakennuksen sisäilmastosta ja energiatehokkuudesta, pitää pystyä sopimaan entistä tarkemmin myös sen takia, että vaihtoehtoisia suunnitteluratkaisuja voitaisiin objektiivisesti verrata keskenään. Jotta ratkaisujen väliset erot löytyisivät, tarvitaan yksikäsitteiset numeroin asetettavat/mitattavat tavoitteet. Tämän selkiyttämiseksi on toteutettu projekti, Sisäilmasto- ja energiatehokkuustavoitteiden asettaminen, valvonta ja todentaminen elinkaarihankkeissa (Kurnitski J. ym. 2007). Hankkeessa kehitettiin sisäilmasto- ja energiatehokkuustavoitteiden asettamisen menetelmä suunnitteluvaiheessa, tavoitteisiin liittyvä valvonta suunnittelu- ja toteutusvaiheiden aikana sekä käyttövaiheen todentamiselle kustannustehokas ja mahdollisimman paljon rakennusautomaatioon tukeutuva menetelmä. Julkisten rakennusten energiatehokkuuden parantaminen hankkeessa selvitettiin julkisen sektorin rakennusten energiatehokkuutta tilastotietojen perusteella ja kuntien päättäjille ja käyttöhenkilöstölle suunnatuilla kyselyillä energiatehokkuuteen ja sisäilmastoon liittyvien asioiden hoitoa ja hallinnointia (Kalema T. ym. 2011). Julkisen sektorin rakennuskannan energiankulutuksen hajonta on suurta sekä erilaisten rakennustyyppien kesken että erityisesti myös yksittäisten rakennusten kesken rakennusvuodesta riippumatta. Varsinkin lämmönkulutuksen hajonta on suurta, sen sijaan sähkönkulutuksen hajonta on pienempi. Julkisen sektorin rakennusten poikkeavan pienet tai suuret lämmönkulutukset eivät ole selitettävissä pelkästään teknisillä syillä, vaan taustalla on myös paljon hallinnollisia ja kiinteistönhoidollisia syitä. Rakennusten energiatehokkuuden parantaminen ei siis vaadi välttämättä kalliita investointeja, vaan käytön ja huollon parantamisella voidaan parantaa myös energiatehokkuutta. Kyselyiden perusteella energiatehokkuuteen ja sisäilmastoon liittyvien asioiden hoitoa ja hallinnointia voidaan tehostaa paljonkin. Ongelmia ovat mm. se, että kiinteistönhoitajilla ei ole ajan puutteen vuoksi mahdollisuuksia paneutua riittävän hyvin hoitamiinsa kiinteistöihin ja että energiankulutusta ja sitä selittävää tietoa ei kerätä ja käytetä riittävästi (Kalema T. ym. 2011). Kaleman tutkimuksessa selvitettiin myös yksityiskohtaisesti mittausten avulla kahden koulun energiankulutukseen vaikuttavia tekijöitä ja sitä, miten luotettavasti ko. rakennusten energiankulutus pystytään laskemaan. Tämä on tärkeää, jotta mahdollisten energiansäästötoimien kannattavuus pystyttäisiin laskemaan mahdollisemman luotettavasti. Energiankulutuksen lisäksi ko. kouluista mitattiin mm. luokkatilojen sisälämpötilat, ilmavirrat ja hiilidioksidipitoisuudet. Toisen koulun lämmönkulutus oli pieni ja toisen suuri suhteessa keskimääräiseen kulutukseen. Pienen lämmön kulutuksen keskeiset syyt olivat hyvin säädetty patteriverkosto, jolloin sisälämpötilat olivat oikealla tasolla ja koneellisen ilmanvaihdon toimiva ohjaus ja lämmön talteenotto. Suuren kulutuksen syynä olivat em. asioiden puute ja kiinteistön hoidon yleinen huono taso. Esim. ilmanvaihdon käyntiajat eivät olleet täysin huoltohenkilöstön tiedossa. Vika ei kuitenkaan näyttänyt olevan pelkästään kiinteistönhoidossa ja sen ammattitaidossa. Suuren kulutuksen koulun kiinteistönhoitajan vastuualueella oli 14 kiinteistöä ja työ oli hyvin kiireistä. Liian pienien resurssien myötä kiinteistöissä ei ehditty tekemään muuta kuin pakollinen työ. Ennakoivaan huoltoon ja energiansäästöön liittyvät toimet eivät näin ollen ajan puutteen vuoksi tulleet kysymykseenkään. Rakennusautomaatiojärjestelmällä olisi voitu tosin tehdä kiinteistöistä kiinteistönhuol-

33 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 32 (73) toystävällinen, jolloin kiinteistönhoitaja olisi pystynyt helpommin seuraamaan vastuullaan olevia kohteita ja niissä ilmeneviä vikoja. Teknisen puolen johdon asenteissa ja suhtautumisessa oli myös parantamisen varaa. Rakennus oli päässyt huonoon kuntoon eikä käyttäjien palautteeseen tilojen lämpötiloista ja ilman laadusta oltu suhtauduttu siihen kuuluvalla vakavuudella. Mittaustulokset tukivat hyvin samoja asioita kuin kiinteistönhoitajille suunnatun kyselyn tulokset (Kalema T. ym. 2011). Ympäristöministeriön laatimassa Korjausrakentamisen strategia projektissa on tuotettu toimenpide- ja kehittämislinjaukset korjausrakentamiselle vuoteen 2017 saakka. Sisäilmastoon ja energiakysymyksiin liittyvät linjaukset on julkaisussa esitetty erillisinä jäljempänä esitettävällä tavalla. Keskeistä on löytää välineitä, jotka motivoivat kiinteistönomistajia tekemään investointeja esim. energiatehokkuuden parantamiseksi. Tämä edellyttää kehitystä monella rintamalla: tarvitaan mm. lisää tietoa rakennuskannan elinkaariominaisuuksista ohjauskeinojen kohdistamiseksi, välineitä ympäristöominaisuuksien ja elinkaarikustannusten arvioimiseksi ja havainnollistamiseksi, kehittyneempää ja halvempaa teknologiaa mm. uusiutuvien energianlähteiden käytön lisäämiseksi sekä lisää tarjontaa elinkaariominaisuuksia edistävistä tuotteista ja palveluista. Rakennusten energiatehokkuutta parannetaan: - parantamalla kiinteistöjen energiankäytön kokonaishallintaa - kehittämällä ja edistämällä energiantehokkuuden ja -kulutuksen arviointia ja mittausta - kytkemällä energiatodistus muihin kiinteistönpidon välineisiin ja edistämällä sen käyttöä - kehittämällä energiatehokkuutta tukevia palvelutoimintamalleja sekä edistämällä niiden käyttöä - parantamalla rakenteiden ja talotekniikkajärjestelmien energiatehokkuutta - korostamalla elinkaarikustannusnäkökulman merkitystä informaatio-ohjauksen keinoin - tehostamalla taloudellisten ohjauskeinojen ja säädösohjauksen käyttöä Sisäilman laadussa on parannettavaa suuressa osassa rakennuskantaa. Pahimmat sisäilmaongelmat liittyvät kosteusvaurioihin tai virheellisten ratkaisujen aiheuttamiin kosteusongelmiin, mutta myös mm. puutteellinen tai väärin toimiva ilmanvaihto, korvausilman tai ilmanvaihtokanavien likaisuus tai päästöjä aiheuttavat sisämateriaalit heikentävät sisäilman laatua ja saattavat aiheuttaa terveysongelmia. On huomattava, että merkittävä osa sisäilmaongelmista liittyy virheellisiin korjausrakentamisratkaisuihin. Terveysongelmien lisäksi etenkin vanhempien ilmanvaihtojärjestelmien (koneellinen poisto, painovoimainen ilmanvaihto) energiatehokkuus ja säädettävyys on usein heikko. Ilmanvaihtojärjestelmän parantaminen tulisi tapahtua kuitenkin rakennuksen ehdoilla. Tarvetta onkin erityisesti korjausrakentamiseen soveltuville, vanhojen järjestelmien (esim. painovoimainen iilmanvaihto) toimintaa ja säädettävyyttä tehostaville menetelmille. Rakennusten hyvää sisäilmastoa ja terveellisyyttä edistetään: - tehostamalla kosteus- ja homevaurioiden ehkäisyä ja korjaamista

34 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 33 (73) - kehittämällä eri-ikäisille ja tyyppisille rakennuksille menetelmiä rakenteiden ja talotekniikkajärjestelmien toiminnan parantamiseksi - lisäämällä tietoa rakennusten ja sisäilmaston terveysvaikutuksista - parantamalla sisäilmaston laatua rakennusten ominaispiirteet huomioiden. Sitra, Tekes ja ympäristöministeriö valmistelivat vuonna 2010 yhdessä laajan asiantuntijajoukon kanssa kansallisen toimintaohjelman rakennetun ympäristön energiankäytön tehostamisesta ja päästöjen alentamisesta. Tuloksena syntyi toimintaohjelma ERA17 Energiaviisaan rakennetun ympäristön aika Toimintaohjelma sisälsi 31 toimenpidekokonaisuutta. Näistä yksi oli kiinteistöjen ja alueiden ympäristöjohtamisen luokitusjärjestelmien ja työkalujen kehittäminen, jota lähdettiin toteuttamaan Vähähiilisen kiinteistö- ja rakentamisalan ydinindikaattorit -hankkeella. Hankkeen tuloksena syntyneet Rakennusten elinkaarimittarit huomioivat rakennusten ympäristö- ja energiatehokkuuden, elinkaaritalouden sekä käyttäjien hyvinvoinnin (Rakennusten elinkaarimittarit 2013). Taulukossa 3 on esitetty käyttökelpoisimmat mittarit hankesuunnittelu- ja käyttövaiheille. Taulukko 3. Green Building Council Finland Rakennusten elinkaarimittarit.

35 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 34 (73) Karjalainen ja Kimari tutkivat omassa selvityksessään koulujen sisäilmaa ja energiataloutta. Tutkimuksessa selvitettiin koulurakennusten ilmanvaihdon korjausratkaisuja ja toteutusprosessia 14 tutkimuskohteessa. Sisäilman laatua ja ilmanvaihdon toimivuutta tutkittiin sekä mittauksin että opettajille suunnatuin kyselyin ennen korjausrakentamista ja korjausrakentamisen jälkeen. Korjausratkaisut, niiden kustannukset, vaikutukset energiatalouteen ja sisäilman laatuun analysoitiin. Koulujen mitattu sisäilman laatu parani ilmanvaihdon korjausrakentamisen myötä oleellisesti. Kun ennen korjausta koulujen enimmäishiilidioksidipitoisuudet vaihtelivat välillä ppm, niin korjauksen jälkeen mitatut enimmäishiilidioksidipitoisuudet olivat yhtä tutkimuskohdetta lukuun ottamatta kaikissa kohteissa alle ppm. Ennen korjausrakentamista painovoimaisella ilmanvaihdolla varustettujen koulujen enimmäishiilidioksidipitoisuudet alenivat keskimäärin 850 ppm. Ilman lämpötilat olivat ohjearvoja korkeampia sekä ennen korjausrakentamista (keskiarvo 23 C) että korjausrakentamisen jälkeen (keskiarvo 22 C). Lämmitysverkostoa ei ollut ehditty kaikissa kohteissa säätää ennen korjauksen jälkeisiä mittauksia. Koettu ilman laatu parani kohteissa korjauksen jälkeen opettajien antamien arvioiden mukaan 6,5:stä 7,9:aan. Ilmanvaihdon korjauksen suunnitelmissa oli puutteellisesti määritelty konekomponenttien tehojen arvoja ja niissä oli kiinnitetty melko vähän huomiota ilmastointilaitoksen mitattavuuteen. Urakka-aikataulut olivat yleensä liian tiukat, kanaviston tiiveyskokeita tehtiin melko harvoin ja toimintakokeet tehtiin liian myöhään urakan vastaanottoon nähden. Sisäilmastotavoitetta ei suunnitelmissa ollut asetettu eikä sitä myöskään mitattu korjauksen valmistuttua. Koulujen lämmitysenergiankulutus kasvoi keskimäärin 12 % mikä selittyy sisäilman laadun ylläpitämiseksi tarvittavan ilmanvaihdon määrän lisäyksestä. Sähköenergian kulutus kohosi koekohteissa ilmanvaihtokorjauksen myötä keskimäärin 34 %. Sähköenergian kulutusta lisää ilmanvaihtokoneiden sähkön kulutus (Karjalainen K. & Kimari P. 1999). Hanke Päiväkotien sisäilmatutkimus on katsaus Suomen päiväkotien sisäilmaston tasoon vuonna 2012 (Ahola & Pulliainen 2012). Hanke oli kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa tehtiin valtakunnallinen sisäympäristökysely Suomen päiväkotien johtajille. Toisessa vaiheessa suoritettiin tarkemmat kyselyt 50 päiväkodin henkilöstölle, sekä olosuhdemittaukset 25:ssä näistä päiväkodeista. Kyselytutkimusten ja mittausten perusteella voidaan sanoa, että päiväkotien sisäympäristössä ja ilmanvaihdossa on edelleen parannettavaa. Kaikkia ongelmia tai työntekijöiden oireiluja ei kuitenkaan pelkällä ilmanvaihdon saneerauksella pystytä korjaamaan. Siksi onkin tärkeää selvittää aina sisäilmaongelmien syyt ja taustat perusteellisesti. Ilmanvaihdon puutteet korostuivat lepohuoneissa lasten päiväunien aikana. Kuormitus lepohuoneissa ja yleensäkin päiväkotien tiloissa vaihtelee suuresti vuorokauden eri aikoina. Ilmanvaihdon tarpeenmukainen ohjaus ilman laadun, esim. hiilidioksidipitoisuuden perusteella on paras keino huomioida kuormitusvaihtelut siten, että voidaan taata hyvät sisäilmaolosuhteet samalla energiaa säästäen. Ilmanvaihto tulisi toteuttaa tällaisella tarpeenmukaisella ohjauksella varustettuna kaikkiin uusiin päiväkoteihin. Olemassa oleviin päiväkoteihin ilmanvaihdon saneerausten laajuus tulee suunnitella tapauskohtaisesti. Kaikissa, niin uusissa kuin vanhoissa päiväkodeissa tulisi aina huolehtia siitä, ettei suunniteltuja ryhmäkokoja ylitetä. Mikäli lapsimääriä tiloissa kasvatetaan, täytyy myös ilmanvaihdon olla tehostettavissa niin, että se täyttää määräykset muutosten jälkeenkin.

36 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 35 (73) Lattioiden kylmyyttä pidettiin suurena ongelmana päiväkodeissa, ja leikkihuoneiden varustaminen lattialämmityksellä Suomen rakentamismääräyskokoelman osan D2 ohjeen mukaisesti tulisi olla käytäntö rakennettaviin uusiin päiväkoteihin. Lattian pintamateriaalin valinnalla voidaan myös vaikuttaa sen koettuun lämpötilaan. Kaikissa päiväkodeissa tulisi kiinnittää huomiota ulko-ovien ja tuulikaappien sekä ikkunatuuletuksen käyttöön ongelman vähentämiseksi. Esille nousee yleisemminkin henkilökunnalle suunnatun opastuksen päivittäminen ja tehostaminen. Päiväkodin johtajat osaavat kohtuullisesti tunnistaa sisäilmasto-ongelman tai oireilun olemassaolon, mutta ongelman syytä ei osata tarkentaa ja näin ollen oikean parannustoimenpiteen löytäminen on vaikeaa. Huoneentaulu, jossa olisi esitettynä yksinkertaiset ja lyhyet talotekniset käyttöohjeet sisäilmaston ja lämpöolojen hallitsemiseksi, yhteyshenkilöt ongelmatilanteisiin ym. olisi varmasti tarpeellinen kaikissa päiväkodeissa (Ahola & Pulliainen 2012). Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi (EPBD) edellyttää, että alkaen uudet rakennukset, jotka ovat viranomaisten käytössä ja ohjauksessa, ovat lähes nollaenergiarakennuksia. Kaikkien uusien rakennusten tulee olla lähes nollaenergiarakennuksia mennessä. Tämän tavoitteen toteuttamista varten ympäristöministeriö, Rakennusteollisuus RT ry ja Teknologiateollisuus ry:n toimialayhdistys LVItalotekniikkateollisuus käynnistivät syksyllä 2013 FInZEB-hankkeen, jonka tavoitteiksi on asetettu: - Hankkeessa selvitetään, kuinka kansalliset vaatimukset tulisi asettaa riittävän haasteellisesti, mutta kustannustehokkaasti direktiivien täyttämiseksi, rakenteiden turvallisuus ja sisäilman laatu huomioiden. - Hankkeessa haetaan parhaita asiantuntijoita käyttäen kansalliset tulkinnat EPBDdirektiivin nzeb-määritelmiin, muut asiaan liittyvät direktiivit ja määräykset huomioiden - Hankkeen tuloksille pyritään saamaan mahdollisimman laaja konsensus. Avoin, aktiivinen viestintä ( ja osallistava työskentely. - Hankkeessa tehdään yksityiskohtaisia ja rakennustyyppikohtaisia laskentatarkasteluja, mutta ei mennä järjestelmätason suosituksiin (tila innovaatioille ja eri toimijoille). - Hanke hyödyntää täysimääräisesti jo tehtyä tutkimustyötä ja pilotointia (mm. Frame, Hgin kaupungin selvitykset) ja verkottuu valittujen, käynnissä olevien hankkeiden kanssa - Tavoitteena on laittaa nzeb Suomen energiatehokkuuskartalle, kuvaten missä se on ja millä edellytyksillä sinne pääsee. Reitinvalinta jätetään eri toimijoiden kehitettäväksi ja toteutettavaksi. - Tehdään perusta EPBD:n vaatimalle kansalliselle suunnitelmalle Hanke jatkuu vuoden 2015 kevääseen ja sen tuotoksia on mahdollista seurata Internetsivulta Pohjoismainen tutkimustoiminta ja kirjallisuus Pohjoismaiden pääministerit päättivät vuonna 2012 käynnistää The Nordic Region Leading in green growth hankkeen. Yksi hankkeessa käynnistetyistä projekteista oli Indoor climate and voluntary classification standards. Tämä pohjoismaisen sisäilmas-

37 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 36 (73) toluokituksen kehitystyö alkoi syyskuussa 2013 ja luonnoksen lausunnot on saatu työryhmälle lokakuussa Tarkoitus on, että yhteinen luokitus valmistuisi keväällä Merkittävää tässä uudessa sisäilmastoluokitusluonnoksessa on, että siinä rakennusten sisäilmasto on jaettu neljään eri laatuluokkaan rakennusten teknisten ominaisuuksien, kunnon, iän ja luokitusta varten arvioitavien suureiden mukaan. Thomsen ja Berge ovat koonneet pohjoismaisen passiivitaloja koskeneen kirjallisuusselvityksen, jonka mukaan useat kansainväliset tutkimukset osoittavat, että rakennusten energiatehokkuuden parantaminen on helpoin ja kustannustehokkain menetelmä ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi. Passiivitaloille on ominaista, että ne ovat ilmatiiviitä, niissä on enemmän lämpöeristystä ja ne on varustettu koneellisella ilmanvaihdolla, jossa on lämmöntalteenotto. Raportissa selvitettiin, voiko energiaa säästävällä uudella rakentamistavalla olla negatiivinen vaikutus sisäilman laatuun ja kansanterveyteen. Tutkimustulosten perusteella on vain vähän näyttöä siitä, että passiivitalon sisäilmasto olisi huonompi kuin perinteisessä talossa. Sekä mittaukset että käyttäjien kokemukset sisäilmastosta ovat enimmäkseen myönteisiä. Suuri osa asukkaista on tyytyväisiä tai erittäin tyytyväisiä passiivitalossa asumiseen. Tutkimukset osoittavat kuitenkin myös, että talvella ja kesällä on mahdollisesti ongelmia sisälämpötiloissa. Sisäilman laatu riippuu enemmän ilmanvaihdon toiminnasta kuin rakennuksen tyypistä eli onko rakennus passiivitalo vai matalaenergiatalo. Riittävä ilmanvaihto säilyttää hyvän ilmanlaadun ja lämpöviihtyvyyden myös talvikuukausina (Thomsen J. & Berge M. 2012). Pohjoismaat tekevät yhteistyötä monilla sektoreilla myös pohjoismaiden ministerineuvostossa. Verrattain tuore esimerkki tästä on Pohjoismaiden energiapoliittisen yhteistyön toimintaohjelma Pohjoismainen yhteistyö energiatehokkuuden alueella tähtää siihen, että opitaan ymmärtämään maiden kansallista energiatehokkuuspolitiikkaa ja saadaan siitä tietoa. Lindstedt T. ja Junnonen V-M. ovat Sitralle tekemässään selvityksessä Energiatehokkaat ja teolliset korjausrakentamisratkaisut Suomessa ja kansainvälisesti, tarkastelleet mm. pohjoismaista energian tuotantoa ja kulutusta jäljempänä esitetyllä tavalla (Lindstedt T. & Junnonen V-M. 2009). Ruotsissa energian kokonaiskulutus vuonna 2004 oli 406 TWh, josta asumisen osuus oli noin 91 TWh eli noin 24 % kokonaisenergian kulutuksesta. Vuonna 2005 tehdyssä lakiehdotuksessa ilmoitetaan, että Ruotsin tulee jatkaa kiivasta ja menestyksellistä, teollisuudelle, rakennuksille ja koko energiasektorille suunnattua energiapolitiikkaa. Tärkeimmiksi toimiksi koettiin koulutuksen, informoinnin, testauksen, sertifioinnin ja merkinnän tukeminen sekä energiatehokkaan teknologian hankinnan tukeminen. (Swedish Energy Agency, 2007). Ruotsissa energiatehokkuuteen pyritään vaikuttamaan lakien ja avustusten kautta. Asuntosektorilla tuetaan rahallisesti tai verohelpotuksin muun muassa seuraavia energiatehokkuuteen vaikuttavia toimia (Swedish Energy Agency, 2007): - ikkunoiden vaihto energiatehokkaammiksi - aurinkolämmitysjärjestelmien (solar heating systems) asentaminen - lämmitysjärjestelmän muutos suorasta sähkölämmityksestä tai öljyllä toimivasta lämmityksestä uusiutuvilla polttoaineilla tai kaukolämmöllä toimiviin järjestelmiin. Taloudellisia kannustimia energiatehokkaiden ratkaisuiden käyttöönottamiseksi ovat:

38 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 37 (73) - rakennusten luokitus ja verotus näiden energialuokkien mukaan - korottomat lainat ja avustukset energiatehokkaiden ratkaisuiden hankintaan - ekomerkinnät laitteille, kojeille ja rakennusosille, kuten esimerkiksi ikkunoille - tiukennuksia rakennusten suunnitteluun ja rakentamismääräyksiin - lisää tietoutta. Norjassa suurin osa energiasta tuotetaan vesivoimalla, josta johtuen sähkö on ollut halpaa. Tästä johtuen sähköä on käytetty runsaasti niin teollisuudessa kuin asuinrakennusten lämmityksessäkin. Tosin kaukolämmön käyttö rakennusten lämmittämisessä on kasvanut keskimäärin 15 % vuotuista vauhtia vuodesta 1990 vuoteen Eniten energiaa kuluttava sektori Norjassa vuonna 2004 oli teollisuus (36 %). Toisena kulutuksessa oli liikenne (26 %), jota seurasi asuminen (21 %). (Swedish Energy Agency, 2007). Muutosta kohti ympäristöystävällisempää energiantuotantoa ja käyttöä Norjassa ajaa Enova SF. Se on julkinen, Norjan valtion omistama yhtiö, jonka tarkoituksena on edistää muun muassa energian säästöä ja uusien uusiutuvien energiantuotantomenetelmien käyttöönottoa. Enova SF hallinnoi energiarahastoa (Energy Fund), joka koostuu energiaverosta saadusta rahasta. Energiarahastolla tuetaan eri sektoreiden uusia, energiatehokkaita ratkaisuita. Energiarahastolla myös rahoitetaan energiakäyttöön liittyvän informaation levityksen sekä koulutuksen kehittämistä. (Swedish Energy Agency, 2007). Norjan energiatehokkuustoimet vuodesta 1990 ovat parantaneet energiatehokkuutta 10 prosentilla tai 0,7 prosentilla per vuosi vuoteen 2004 asti. (Energy efficiency policies and measures in Norway, 2006) Toisin sanoen energiaa kuluu nyt 10 % vähemmän kuin ilman näitä parannustoimia. Norjassa kotitalouksien on mahdollista saada avustuksia energiatehokkuutta parantaviin investointeihin, kuten lämpöpumppuihin, puupellettejä käyttäviin boilereihin ja tulisijoihin sekä sähkölämmityksen säätölaitteiden uusimiseen. (Energy efficiency policies and measures in Norway, 2006) Kotitalouksilla on mahdollista saada tietoutta ja neuvoja energiatehokkaista ratkaisuista maanlaajuisesta ilmaisesta palvelusta. Palveluun voi ottaa yhteyttä puhelimitse, sähköpostitse sekä Internetin välityksellä. Tanskassa on jo pitkään pyritty vähentämään rakennusten energiankulutusta. Eri hallitukset ovat omilla aikakausillaan käynnistäneet monia eri energiansäästötoimenpiteitä sekä uudistaneet rakentamismääräyksiä siten, että ne auttavat asuntojen omistajia vähentämään energiankulutusta ja täten myös pienentämään niiden ympäristövaikutuksia. Kiristetyt rakentamismääräykset ovat vähentäneet lämmityskuluja 20 % aikavälillä , vaikka lämmitettävien tilojen ala on kasvanut 30 % tuona aikana. (Ministry of foreign affairs of Denmark, 2007). Tanskan energiapolitiikka vuosille kohdistuu vähentämään Tanskan riippuvuutta fossiilisiin polttoaineisiin sekä siihen, että Tanska saavuttaa EU:n yhdistetyn ilmasto- ja energiaesityksen vaatimukset. Energiansäästötoimissa tavoite on saada vähennettyä energiankulutusta neljä prosenttia vuoteen 2020 mennessä siten, että vuoteen 2011 mennessä energiankulutusta tulee olla vähennetty kaksi prosenttia verrattuna vuoden 2006 kulutukseen. Rakennusten energiatehokkuuden parantamiseksi käynnistetään kampanjoita sekä tiedonjakoon perustetaan osaamiskeskus. (Ministry of foreign affairs of Denmark, 2007).

39 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 38 (73) Tanskassa asuinrakennusten energiatehokkuuteen vaikutetaan pääasiassa määräysten ja direktiivien kautta. Määräykset käsittävät muun muassa kojeiden ja laitteiden energiankulutuksen merkinnät, boilerien tehokkuuden vaatimukset, rakentamismääräyksien kehittämisen ja korjauksen, rakennusten energiankulutuksen merkinnät jne. (Energy Charter Secretariat, 2004) Energiatehokkaiden ratkaisujen käyttöön pyritään myös ajamaan energian kovalla verotuksella. (Togeby, 2008). (Lindstedt T. & Junnonen V-M. 2009). 4.4 Yhteenveto tutkimustoiminnasta ja kirjallisuudesta Kuten jo aiemmin on todettu sisäilmastoon ja energiatehokkuuteen liittyvä tutkimustoiminta on omina tieteenaloinaan ollut jo pitkään erityisen mielenkiinnon kohteena. Sen myötä molemmilta aloilta löytyy myös runsaasti kirjallisuutta. Sitä vastoin näiden alojen yhteinen tutkimus on jäänyt vähäiseksi. Osaksi tähän lienee syynä tutkimuksessa tarvittava usean tieteenalan yhteensovittamisen vaikeus. Lisäksi sisäilmaan ja energiaan liittyvät asiat ovat Suomessa kolmen eri ministeriön toimialoilla ja lainsäädännöt, määräykset ja ohjeet myös pitkälle omina aloinaan. Kiinteistönpidossa joudutaan kuitenkin sekä sisäilmastoon että energiatehokkuuteen liittyviä tarpeita ja näkökulmia yhdistämään. Pitkälle kiinteistöalan ja erityisesti rakentamisen ja ylläpidon tarpeista on sitten jonkin verran toteutettu myös tutkimustoimintaa ja tuotettu siihen liittyvää kirjallisuutta. Erityisesti lämmitykseen ja ilmanvaihtoon liittyvät asiat yhdistettynä sisäilman laatuun ovat ylläpidossa jatkuvasti esillä. Toimivuuden varmistaminen eli ns. ToVa -systematiikka vaikuttaa lupaavalta työkalulta sisäilmaston hyvän laadun ja energiatehokkuuden yhdistämisessä. ToVa on edelleen käyttökelpoinen hankkeiden toteutustapa kun vain huomioidaan lainsäädännössä, määräyksissä ja ohjeissa tapahtuneet muutokset. Myös Green Building Council Finlandin määrittelemät rakennusten elinkaarimittarit on syytä ottaa käyttöön, sillä kestävää kehitystä tukevat toimenpiteet tulee rakennusalalla joka tapauksessa huomioida. 5 KYSELY- JA HAASTATTELUTUTKIMUSTEN TOTEUTUS 5.1 Tutkimusten toteutustapa ja kohderyhmä Sisäilman laadunhallintaan ja energiatehokkuuteen liittyviä ongelmakohtia selvitettiin kyselytutkimuksella (liite 1), joka lähetettiin sähköpostikyselynä Suomen Kuntaliiton kautta kaikille Suomen kunnille. Kysely suunnattiin kunnassa kiinteistöistä ja toimitiloista vastaavan organisaation johdolle. Kyselyssä kartoitettiin mm. sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyn, havaitsemisen ja korjaamisen ongelmakohtia kunnissa. Lisäksi tutkittiin myös mm. korjausvelan ja ilmi tulleiden sisäilmaongelmien määrää ja muutosta sekä niiden korrelaatiota viimeisen viiden vuoden aikana. Kysely toteutettiin kesä-elokuussa Laajempaa kyselyä tukemaan tehtiin fokusoidumpi täsmäkysely (liite 2) 12:n projektiin osallistuvan kunnan kiinteistö- ja toimitilaorganisaation johdolle. Kysely toteutettiin sähköpostikyselynä ja sitä täydennettiin vielä haastatteluilla. Kysely laadittiin laajemman kyselyn vastausten pohjalta ja kyselyn tarkoituksena oli selvittää yksityiskohtaisemmin sisäilmaongelmia aiheuttavia asioita sekä kuinka ongelmia voitaisiin ennaltaehkäistä nykyistä paremmin. Täsmäkysely toteutettiin heinä-elokuussa 2014.

40 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 39 (73) 5.2 Tulosten käsittely Vastaajaryhmien tilastollisessa analyysissä tutkittiin tulosten tilastollinen merkitsevyys 2 -testillä. Tilastollinen merkitsevyys luokiteltiin kolmeen kategoriaan. Mikäli p-arvo oli <0,01 oli tilastollinen merkitsevyys erittäin merkitsevä, mikäli p-arvo oli välillä 0,01-0,05 oli tilastollinen merkitsevyys merkitsevä ja vastaavasti jos p-arvo oli välillä 0,05-2 0,1 oli tilastollinen merkitsevyys viitteellinen. testi ei anna luotettavaa tulosta tilastollisesta merkitsevyydestä, jos odotettuja frekvenssejä, joiden arvo on <5, on yli 20 % taulukon kaikista odotetuista frekvensseistä. Lisäksi odotettuja frekvenssejä, joiden arvo on <1, ei saa olla lainkaan. P-arvo ja tilastollinen merkitsevyys on jäljempänä ilmoitettu kuvien otsikoissa. Tilastollinen merkitsevyys on havainnollistettu tähtien avulla. Erittäin merkitsevä merkitsevyys on ilmoitettu ***-merkinnällä, merkitsevä **- merkinnällä ja viitteellinen merkitsevyys *-merkinnällä. 6 TUTKIMUSTULOKSET 6.1 Tutkimukseen vastanneet Kaikille kunnille suunnattuun laajempaan kyselyyn vastasi syyskuun 2014 loppuun mennessä 54 kuntaa Suomen 320 kunnasta. Vastausprosentiksi kyselyyn tuli näin ollen 17 %. Kyselyyn vastanneet kunnat edustivat kuitenkin peräti 54 % Suomen väkiluvusta. Kyselyyn osallistuneiden kuntien hallinnassa on noin 47 % kaikkien Suomen kuntien yhteenlasketusta toimitilojen bruttoalasta neliömetreillä laskettuna. Vastanneita kuntia oli 16:sta Manner-Suomen 18 maakunnasta eli kaikista maakunnista Kainuuta ja Pohjois-Karjalaa lukuun ottamatta. Fokusoidumpaan täsmäkyselyyn vastasi määräaikaan mennessä 9 kuntaa 12:sta projektiin osallistuneista kunnista. Vastausprosentti oli siten kyselyssä 75 %. Täsmäkyselyyn vastanneet kunnat edustivat 83 % projektiin osallistuneiden kuntien kokonaisväestöstä. 6.2 Sisäilmatilanne kunnallisissa kiinteistöissä Vastanneista kunnista 86 %:lla oli vähäistä merkittävämpi sisäilmaongelma alle 25 %:ssa rakennuskannassaan. Vähäistä merkittävämmäksi sisäilmaongelmaksi katsottiin kyselyssä sisäilmaongelma, joka kattaa vähintään 5 % rakennuksen bruttoalasta %:ssa rakennuskannasta vähäistä merkittävämpi sisäilmaongelma oli 10 %:lla vastanneista kunnista, %:ssa 1 %:lla ja %:ssa 1 %:lla. 2 % vastanneista ei osannut tai halunnut kertoa kuntansa sisäilmaongelmatilannetta. Alla olevassa kuvassa 10 on nähtävissä, miten vastaajat arvioivat oman kuntansa kiinteistöjen sisäilmatilannetta tällä hetkellä (kesä 2014) ja sisäilman laadun kehitystä tulevaisuudessa. Kuviosta on havaittavissa, että 11 % vastanneista kunnista koki sisäilmatilanteen huonoksi ja edelleen heikentyvän tulevaisuudessa. Vastaavasti yli kolmasosassa kunnista sisäilmatilannetta pidettiin hyvänä ja nähtiin sen parantuvan entisestään tulevaisuudessa. Vajaa 4 % puolestaan arvioi, että sisäilmatilanne on jo ennalta ehkäisty eli paras mahdollinen. 6 % kunnista ei halunnut, tai osannut arvioida kuntansa sisäilmatilannetta.

41 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 40 (73) Kun tarkastellaan kuvaa 10 kuntien koon mukaan, huomataan hieman yllättäen, että puolet alle asukkaan kunnista ilmoitti sisäilman olevan hyvä ja edelleen paranevan tai olevan ennalta ehkäisty. Yli asukkaan ja yli asukkaan kunnissa vastaava tilanne oli vain noin 30 %:lla vastaajista. Toisaalta suurissa yli asukkaan kunnissa sisäilmatilanne oli huono vain 8 %:lla. Merkille pantavaa oli alle ja alle asukkaan kunnissa se, että niissä peräti 20 %:lla oli huono sisäilmatilanne tai sitä ei osattu sanoa. Tulokset voivat viitata siihen, että suurissa yli asukkaan kunnissa sisäilmaasioihin on perehdytty pienempiä kuntia enemmän ja siten saatu tarkempia analyysejä tilanteeseen. Pienestä vastausmäärästä johtuen tähän sisältyy kuitenkin paljon epävarmuustekijöitä. Kokonaisuutena sisäilmatilanne nähtiin tämän kysymyksen valossa yleisesti enemmän positiivisena kuin negatiivisena. Kuva 10. Kuntien sisäilmatilanne ja tulevaisuuden näkymät kuntakoon mukaan. Kuvassa 11 on esitetty kooste kuntien arvioista kuinka sisäilmaongelmien määrät ovat muuttuneet vuosien välisenä aikana. Koko aineistossa yli puolet vastaajista eli noin 53 % arvioi, että sisäilmaongelmat ovat lisääntyneet joko jonkin verran tai selvästi. Vastaavasti reilu kolmannes eli noin 35 % arvioi, että ongelmat ovat vähenty-

42 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 41 (73) neet jonkin verran tai selvästi. Nämä vastaukset poikkeavat selkeästi siitä positiivisesta arviosta, mikä kuvan 10 pohjalta syntyy. Tarkasteltaessa muutosta kuntakoon mukaan huomataan, että sisäilmaongelmien määrät näyttävät lisääntyneen eniten suurissa yli asukkaan kunnissa, joissa peräti 70 % ilmoittaa näin tapahtuneen. Vielä yli asukkaan kunnissa vastaava luku oli 60 % kun se alle asukkaan kunnissa oli enää 35 %. Kuva 11. Sisäilmaongelmien määrän muutos vuosina kuntakoon mukaan. Kuvien 10 ja 11 vastaukset luokiteltiin ja yhdistettiin vielä siten, että vastaajaryhmä Ennalta ehkäisty yhdistettiin tilastollisen analyysin helpottamiseksi ryhmään Hyvä ja paranee. Tulokseksi saatiin, että yli 60 %:ssa hyvän sisäilmatilanteen omaavassa kunnassa todettujen sisäilmaongelmien määrä on joko vähentynyt selvästi tai jonkin verran. Vastaavasti kunnissa, joissa sisäilmatilanne on kohtalainen, 70 %:ssa todettujen sisäilmaongelmien määrä on lisääntynyt joko selvästi tai jonkin verran ja kunnissa, joissa sisäilmatilanne on huono 83 %:ssa. Tilastollisesti tarkastellen sisäilmaongelmien nykyisillä määrillä ja vuosien aikana tapahtuneella kehityksellä oli merkitsevä yhteys. Sisäilmaongelmien määrän muutokseen vastaajat saivat esittää avoimen palautteen. Sellaisissa kunnissa joissa sisäilmaongelmat olivat vähentyneet selvästi tai jonkin verran syiksi esitettiin hyvin yleisesti ennaltaehkäisevää kiinteistönhoitopolitiikkaa. Esimerkkeinä tällaisesta toiminnasta annettiin esim. kiinteistöjen huolto- ja korjaustoimenpiteiden suorittaminen ajallaan, vastuutetun henkilön nimeäminen hoitamaan sisäilma-asioita sekä sisäilman laadun systemaattinen seuranta ja nopea reagointi muutoksiin.

43 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 42 (73) Vastaavasti kunnissa, joissa sisäilmaongelmat olivat lisääntyneet selvästi tai jonkin verran esitettiin hyvin yleisesti syyksi kiinteistön käyttäjien aikaisempaa herkempää reagointia sisäilman tasoon. Syiksi tähän arveltiin mm. sisäilmaongelmien esilläoloa mediassa sekä ihmisten terveydellisen vastustuskyvyn alenemista. Useassa kommentissa tuotiin myös esiin kiinteistöjen korjaustoimenpiteiden laiminlyömisen säästösyistä johtavan sisäilman laadun heikkenemiseen. Lisäksi yleisesti arveltiin rakentamisen ja korjaamisen laadun heikentyneen ja valvonnan leväperäistyneen viime aikoina. Monessa kommentissa muistutettiin menneiden vuosikymmenien huonojen rakenneratkaisujen ja virheiden kuten erilaisten tasakatto- ja betonijulkisivuratkaisujen aiheuttamien sisäilmaongelmien havaitsemisten kasvusta parantuneen sisäilman seurannan ansiosta. 6.3 Korjausvelan määrä ja kehitys Määritelmällisesti rakennusomaisuuden korjausvelka (kuva 12) kuvaa sitä rahamäärää, joka rakennuksista on tingitty, jotta ne olisivat kohtuullisessa käyttökelpoisessa kunnossa. Korjausvelan laskennassa nykykunnon tavoitetasona käytetään yleisesti 75 % kuntoluokkaa. Kun rakennuksen kuntoluokka laskee alle määritellyn tavoitetason (75 %), lasketaan kuinka paljon rahaa tekniseen arvoon ja nykykuntoon tulisi lisätä, jotta määritelty 75 % tavoitetaso saavutetaan. Tästä nykykunnon ja tavoitekunnon erotuksesta voidaan laskea ja määrittää yksittäisten rakennusten ja koko omaisuuden rahamääräinen korjausvelka. Korjausvelka toimii hyvänä mittarina kiinteistökannan kuntotasolle. Mitä vähemmän korjausvelkaa on, sitä paremmassa kunnossa kiinteistökanta on. Samoin korjausvelan muutokset kertovat kiinteistökannan kunnon kehittymisen suunnan. Kuva 12. Rakennuksen korjausvelan määritys. Vastaajilta kysyttiin arvioita omistuksessaan olevan rakennusvarallisuuden tämän hetkisen korjausvelan määristä. Tähän kysymykseen vastasi 40 kuntaa. Keskimäärin korjausvelkaa ilmoitettiin olevan noin 217 /brm² vaihteluvälin ollessa /brm².

44 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 43 (73) Kun tämä suhteutetaan kaikkien kuntien rakennusvarallisuuden määrään, saadaan kuntien rakennusvarallisuuden korjausvelan määräksi noin 6,3 mrd.. Vaikka tähän laskelmaan sisältyy paljon epävarmuustekijöitä, viittaa se kuitenkin siihen, että kuntien todellinen korjausvelan määrä saattaa olla käytännössä suurempi kuin paljon julkisuudessakin esitetty arvio noin 5 mrd.. Kuvassa 13 on esitetty, kuinka korjausvelan määrä on muuttunut vuosien aikana kyselyyn vastanneissa kunnissa. Kuvasta on havaittavissa, että korjausvelan vastausjakauma on samantyyppinen kuin kuvassa 11 esitetty sisäilmaongelmien jakauma. Peräti 47 % vastaajista ilmoitti, että korjausvelan määrä oli lisääntynyt joko jonkin verran tai selvästi. Vastaavasti hieman alle kolmasosassa (noin 31 %) vastanneista kunnista korjausvelka oli vähentynyt selvästi tai jonkin verran. Alle neljäsosassa (noin 22 %) kuntia korjausvelka oli pysynyt ennallaan. Kuntakoon mukaisesti tarkastellen kuvasta on jälleen nähtävissä, että suurissa yli asukkaan kunnista peräti 62 % arvioi korjausvelan määrän lisääntyneen joko jonkin verran tai selvästi. Vielä yli asukkaan kuntien vastausjakauma oli lähes samanlainen. Sen sijaan alle asukkaan kunnissa vastausten jakauma oli lähes tasainen korjausvelan lisääntymisen, ennallaan pysymisen ja vähenemisen suhteen. Tilanteen vakavuutta lisää vielä se, että kuntien ja kuntayhtymien tilakannan määrä on tilastokeskuksen tietojen mukaan vähentynyt noin 4 % vuosien välisenä aikana. Kuva 13. Korjausvelan määrän muutos kunnissa vuosina kuntakoon mukaan.

45 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 44 (73) Korjausvelan muutoksen yhteyttä sisäilmaongelmien muutoksiin tarkasteltiin vielä tilastollisesti. Vastaukset luokiteltiin vastaajaryhmittäin ilmitulleiden sisäilmaongelmien muutoksen mukaisesti. Tällöin havaittiin, ettei korjausvelan muutos korreloi suoraan verrannollisesti sisäilmaongelmien muutosten kanssa. Yli 35 %:ssa kunnista, joissa korjausvelka oli vähentynyt jonkin verran tai selvästi, oli sisäilmaongelmien määrä kuitenkin lisääntynyt selvästi. Yhdessäkään kunnassa, missä korjausvelka oli lisääntynyt selvästi, sisäilmaongelmien määrä ei ollut lisääntynyt selvästi. Vastaavasti 40 %:ssa kunnista, missä korjausvelan määrä oli lisääntynyt selvästi, oli kuitenkin sisäilmaongelmien määrä vähentynyt selvästi. Korjausvelan muutokseen saivat vastaajat jättää kommentteja ja arvioita muutoksen syistä. Usean sellaisen kunnan vastauksessa, missä korjausvelan määrä oli vähentynyt selvästi tai jonkin verran, tuotiin esille syyksi muutokseen paitsi kasvaneet korjausinvestoinnit huonokuntoisiin kiinteistöihin myös huonokuntoisten ja usein tarpeettomien kiinteistöjen myynti tai purku. Vastaavasti usean sellaisen kunnan vastauksessa, missä korjausvelan määrä oli kasvanut selvästi tai jonkin verran, esitettiin syyksi kuntien heikentynyt taloustilanne ja tehdyt säästötoimenpiteet kiinteistöjen korjausinvestointeihin. 6.4 Sisäilmaongelmien hoidon kehittäminen Kuvassa 14 on esitetty, mitkä kuntien mielestä ovat tärkeimmät sisäilmaongelmien hoidon kehittämiskohteet. Kysymyksessä vastaajia pyydettiin valitsemaan mielestään enintään kolme tärkeintä tapaa kehittää sisäilmaongelmien hoitoa. Lähes 60 % kunnista piti rahoituksen lisäämistä sisäilmaongelmien korjaukseen tärkeimpänä tapana kehittää sisäilmaongelmien hoitoa. Lähes samaan osuuteen ylsi kiinteistön ylläpitotoiminnan kuten kiinteistönhoidon ja siivouksen kehittäminen. Kolmanneksi tärkeimmäksi tavaksi vastaajat arvottivat korjausten suorittamisen paremman valvonnan. Kuva 14. Sisäilmaongelmien hoidon kehittämisen tärkeimmät osa-alueet.

46 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 45 (73) Tilastollisesti tarkasteltiin, onko erilaisen sisäilmatilanteen omaavilla kunnilla erilainen näkemys sisäilmaongelmien hoidon kehittämisen tärkeimmistä osa-alueista. Edellisen kuvan kysymyksen vastaukset luokiteltiin vastaajaryhmiin sen suhteen, millaiseksi kunnan sisäilmatilanne ja sen kehitys tulevaisuudessa on arvioitu. Rahoituksen lisääminen kiinteistöjen korjausten suorittamiseksi koettiin tärkeimmäksi kehityskohteeksi kaikissa vastaajaryhmissä paitsi kohtalaisen sisäilmatilanteen omaavissa kunnissa, joissa tärkeimmäksi kehittämiskohteeksi nähtiin ylläpitotoiminnan kehittäminen. Puolet huonon sisäilmatilanteen omaavista kunnista arvotti kuntotutkimusten lisäämisen kolmen tärkeimmän kehitysalueen joukkoon, kun taas vastaavasti muissa ryhmissä osuus oli noin 20 %. Vastaavasti hyvän sisäilmatilanteen omaavista kunnista lähes 40 % arvotti henkilöstön koulutuksen kolmen tärkeimmän kehitysalueen joukkoon, kun taas muissa ryhmissä jäätiin alle 20 %:n. Pienen otoksen ja usean vastausvaihtoehdon takia 2 -testi ei antanut luotettavaa vastausta tilastollisesta merkitsevyydestä. 6.5 Sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyn kehittäminen Kuvassa 15 on esitetty vastaajien arvioinnit siitä, kuinka hyvin heidän kunnassaan on kiinnitetty huomiota sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyyn. Yli puolessa kunnista sisäilmaongelmien ennalta ehkäisyyn on kiinnitetty hyvin huomiota. Alle kymmenesosassa kuntia sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyyn on kiinnitetty huonosti huomiota. Yhdessäkään kunnassa ei ollut kiinnitetty sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyyn huomiota erittäin huonosti. Kuva 15. Huomion kiinnittäminen sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyyn. Erikseen analysoitiin, onko erilaisen sisäilmatilanteen omaavien kuntien vastauksissa eroavaisuuksia koskien sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyä. 78 %:ssa hyvän sisäilmatilanteen omaavista kunnista oli kiinnitetty hyvin huomiota sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyyn. Yhdessäkään huonon sisäilmatilanteen omaavassa kunnassa ei ollut kiinnitetty hyvin huomiota sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyyn. Kuitenkin kahdessa kolmasosassa

47 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 46 (73) huonon sisäilmatilanteen omaavassa kunnista oli sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyyn kiinnitetty tyydyttävästi huomiota ja huonosti huomiota ainoastaan kolmasosassa. Kuvassa 16 on esitetty, mitä vastanneet kunnat pitivät tärkeimpinä tapoina kehittää sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyä. Kysymyksessä pyydettiin vastaajia valitsemaan enintään kolme tärkeintä tapaa kehittää sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyä. Tärkeimmäksi tavaksi kehittää sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyä nousi kiinteistöjen korjaussuunnitelmien kehittäminen. Tätä piti yhtenä kolmesta tärkeimmästä tavasta 52 %:a vastaajista. Toiseksi tärkeimmäksi tavaksi nousi kiinteistönhoidon tehostaminen, jonka puolet vastaajista sijoitti kolmen tärkeimmän tavan joukkoon. Kolmanneksi tärkeimmäksi tavaksi arvotettiin kiinteistön käyttäjien opastuksen lisääminen, jonka arvotti kolmen tärkeimmän tavan joukkoon 38 %:a vastaajista. Kuva 16. Tärkeimmät tavat kehittää sisäilmaongelmien ennaltaehkäisyä.

48 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 47 (73) 6.6 Sisäilmaongelmien havaitsemisen kehittäminen Kuvassa 17 on esitetty, mitä vastaajat pitivät tärkeimpinä tapoina kehittää sisäilmaongelmien havaitsemista. Kysymyksessä vastaajat saivat jälleen valita kolme tärkeintä tapaa kehittää sisäilmaongelmien havaitsemista. 70 % vastaajista koki tiedonkulun kehittämisen työterveyshuollon ja kiinteistön tilahallinnon välillä tärkeimmäksi tavaksi kehittää sisäilmaongelmien havaitsemista. Toiseksi tärkeimmäksi tavaksi kehittää sisäilmaongelmien havaitsemista nousi kiinteistöjen kuntoarvioiden ja kuntotutkimusten lisääminen. Sen arvotti kolmen tärkeimmän tavan joukkoon 56 % vastaajista. Kolmanneksi tärkeimmäksi tavaksi arvotettiin sisäilman laadun mittaamisen kehittäminen. Tämän arvotti kolmen tärkeimmän tavan joukkoon 40 % vastaajista. Kuva 17. Sisäilmaongelmien havaitsemisen kehittäminen. Kyselyssä tähän kysymykseen sai antaa avoimen palautteen siitä, kuinka sisäilmaongelmat yleensä havaitaan kunnissa. Ainoastaan yhdessä vastauksessa kerrottiin sisäilmaongelmien tulevan yleensä havaituiksi sisäilman laatua mittaavien tutkimusten avulla. Yleensä vastauksissa tuotiin esille, että pääasiallisesti sisäilmaongelmat havaitaan ilmoitusten ja kiinteistön käyttäjien alkaessa oireilemaan huonon sisäilman johdosta. Pelkästään oireilun perusteella tieto ongelmista saatiin peräti 17 vastaajan mukaan.

49 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 48 (73) 6.7 Sisäilman laatua koskevien toimintaohjeistusten yleisyys ja onnistuminen Kuvassa 18 on esitetty, kuinka monessa vastanneessa kunnassa on olemassa jonkinlainen toimintaohje sisäilman laadun ylläpitoa ja ongelmien hoitamista varten. Kaikissa suurissa yli asukkaan kunnissa ohje oli, mutta sitä vastoin yli puolessa pienistä alle asukkaan kunnista tällaista ohjeistusta joko ei ollut tai vastaaja ei ollut siitä tietoinen. Kuva 18. Kunnallisen sisäilman laadun toimintaohjeistuksen olemassaolo. Ohjeistusta pidettiin yleisesti melko onnistuneena tai onnistuneena, sillä kaikissa kuntakokoluokissa lähes 90 % oli tätä mieltä. Vastaajat, joiden mielestä oman kuntansa sisäilman laadun ylläpitoa koskeva toimintaohjeistus oli epäonnistunut, saivat kertoa, miksi he kokivat toimintaohjeistuksen epäonnistuneeksi. Vastauksissa tuotiin esille joko ohjeistuksen olevan puutteellinen, epäselvä tai vanhentunut esim. organisaatiomuutosten ja kuntaliitosten johdosta. Niistä kunnista, joissa ohjeistusta ei ollut, lähes 80 % vastaajista piti ohjeistuksen laatimista joko melko tärkeänä, tärkeänä tai erittäin tärkeänä. Kysymykseen vastanneet saivat kommentoida, miksi he kokivat ohjeistuksen laatimisen tärkeäksi tai merkityksettömäksi. Kunnissa, joissa ohjeistuksen laatiminen koettiin vähän tai ei lainkaan tärkeänä, perusteluksi kerrottiin kiinteistöjen määrän vähäisyys tai

50 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 49 (73) nähtiin käytännön toimintatapojen sanelevan sisäilma-asioiden hoidon teoreettisten ohjeistusten sijaan. Kunnissa, joissa ohjeistuksen laatiminen nähtiin vähintään melko tärkeäksi, kerrottiin useassa vastauksessa olevan tärkeää, että on selkeästi ohjeistettu, kuinka sisäilman laatuun liittyvissä kysymyksissä toimitaan. Vastaajat katsoivat myös tärkeätä olevan selkeän määrittelyn, mitä asioita on kenenkin vastuulla ja keneen sisäilmaongelmaa epäilevä henkilö voi epäilystään olla yhteydessä. Näin toimien vastaajien mielestä resurssit saadaan kohdennettua oikein ja asioiden hoito helpottuu jokaisen toimijan tietäessä vastuunsa. Lisäksi tuotiin esiin asiaan liittyvä yhdenvertaisuutta koskeva aspekti. On tasa-arvon kannalta tärkeää, että kunnassa on yksi ainoa noudatettu toimintatapa erilaisia kiinteistöjä ja niiden käyttäjiä koskien. 6.8 Moniammatillinen sisäilmaryhmä Kuvassa 19 näkyy moniammatillisten sisäilmaryhmien yleisyys kunnissa. Suurissa yli asukkaan kunnissa ryhmä on kaikissa. Pienissä alle asukkaan kunnissa puolestaan ryhmä toimii ainoastaan 60 %:ssa. Kuva 19. Moniammatillisen sisäilmatyöryhmän yleisyys kunnissa. 6.9 Kosteus- ja homevauriokorjausavustukset Vastanneista kunnista 64 % ilmoitti saaneensa kosteus- ja homevauriokorjauksiin sellaista valtion avustusta, joissa oli asetettu ehtoja mm. rakennuksen tutkimiseen, suunnitteluun ja rakentamiseen. Vastaajista puolet ilmoitti myös, että nämä ehdot olivat parantaneet jonkin verran tai selkeästi kunnan toimintatapaa vastaavissa muissa tapauk-

51 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 50 (73) sissa. Puolet vastaajista oli sitä mieltä, että ehdoilla ei ole ollut vaikutusta toimintatapoihin Rakennuskannan strateginen kehittäminen Kuntien rakennusvarallisuuden strategisessa kehittämisessä eräs tärkeimmistä työkaluista on kiinteistö- tai toimitilaohjelma. Kuva 20 esittää sen nykytilannetta kunnissa. Suurissa yli asukkaan kunnissa näitä ohjelmia oli yli kahdella kolmasosalla vastanneista eli 77 %:lla. Pienissä alle asukkaan kunnissa ohjelmia oli sitä vastoin vain noin joka kolmannella eli 35 %:lla. Kuva 20. Kiinteistö- tai toimitilaohjelman yleisyys kunnissa. Vastaajilta kysyttiin lisäksi, perustuuko ohjelma palvelutarpeeseen ja onko ohjelmassa huomioitu kuntarajat ylittäviä ratkaisuja. Noin 74 % vastaajista ilmoitti, että suunnitelma perustuu palvelutarpeeseen. Puolestaan vain noin 9 % vastaajista ilmoitti tarkastelleensa ohjelmassa myös kuntarajat ylittäviä vaihtoehtoja. Kannattavan kiinteistönpidon eräs perusasioita on tieto rakennusomaisuuden kunnosta ja oikein toteutetuilla kuntoarvioinneilla saadaan siihen hyvä pohja. Kuvassa 21 on esitetty, kuinka suureen osaan kunnan kiinteistökannasta on suoritettu kuntoarviointi tai muu vastaava selvitys alle 10 vuoden sisällä. Kaikissa kunnissa oli suoritettu kiinteistöjen kuntoarviointeja tai muita vastaavia tutkimuksia alle 10 vuoden sisällä. 4 %:ssa

52 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 51 (73) kunnista oli selvitetty kaikkien kiinteistöjen kunto. Tulosten jakaumassa on mielenkiintoista se, että alle asukkaan kunnissa 20 %:lla oli kuntoarvioitu vähintään 75 % rakennuskannasta. Yli asukkaan kunnissa näin ei oltu tehty yhdessäkään. Kuva 21. Rakennuskantaan tehtyjen kuntoarvioiden tai vastaavien osuudet. Kuntoarvioiden oltava alle 10 vuotta vanhoja. Kiinteistönpidon tulee olla suunnitelmallista ja pitkäjänteistä. Rakennuskohtaiset pitkän tähtäimen korjausohjelmat (PTS) ovat siinä erinomainen apu. Kunnilta kysyttiin, onko rakennuksillenne laadittu pitkän tähtäimen korjausohjelmat ja jos on, kuinka suurelle osuudelle koko rakennuskannasta. Kuvan 22 vastausjakauman mukaan tilanne näyttäisi eroavan erikokoisissa kunnissa selvästi. Pienissä alle asukkaan ja keskikokoisissa alle asukkaan kunnissa yli puolet eli 55 % oli tehnyt ohjelmat alle 25 %:iin rakennuskannasta tai ei ollenkaan. Yli asukkaan kunnissa vastaava luku oli vain 15 %. Hieman yllättäen yli puoleen rakennuskannasta tehtyjä ohjelmia oli alle asukkaan kunnista 30 %:lla. Vastaavasti alle asukkaan kunnissa määrä oli vain 15 % ja yli asukkaan kunnissa 54 %.

53 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 52 (73) Kuva 22. Pitkän tähtäimen korjausohjelma (PTS) ja sen osuus koko rakennuskannasta. Rakennuskanta voidaan ryhmitellä käytön mukaan erilaisiin ryhmiin tai koreihin. Tällöin puhutaan rakennuskannan salkutuksesta. Kuvassa 23 on esitetty salkutustilanne kunnissa kuntakoon mukaisesti ryhmiteltynä. Kuvasta on hyvin johdonmukaisesti nähtävissä, että mitä suuremmasta kunnasta on kyse, sitä enemmän rakennusomaisuus on ryhmitelty. Pienissä alle asukkaan kunnissa koko rakennuskanta oli salkutettu vain 10 %:lla kun sen osuus puolestaan suurissa yli asukkaan kunnissa oli jo 46 %. Vastaajilta kysyttiin myös salkkujaon tekotapaa. Yleensä salkutus oli tehty neljään, viiteen tai kuuteen toiminnalliseen kokonaisuuteen.

54 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 53 (73) Kuva 23. Rakennuskannan salkutustilanne kunnissa Energiatehokkuuden kehittäminen Kuvassa 24 on esitetty, kuinka suuri osa vastanneista kunnista on mukana energiatehokkuussopimuksessa. Vastanneista kunnista 51 % oli mukana kets-sopimuksessa ja 10 % keo-sopimuksessa. 39 % kunnista ei ollut mukana missään energiatehokkuussopimuksessa. Kuva 24. Energiatehokkuussopimuksessa mukanaolo. Kuvassa 25 on kuvattu, kuinka suuri osa kunnan rakennuskannasta on energiakatselmoitu. Yli puolet rakennuskannasta on energiakatselmoitu 38 %:ssa vastanneista kunnista. 13 %:ssa vastanneista kunnista energiakatselmointia ei ollut suoritettu lainkaan.

55 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 54 (73) Kuva 25. Energiakatselmoitu rakennuskanta. Kuvassa 26 on esitetty, kuinka suuri osa katselmoinneissa havaituista energiatehokkuustoimenpiteistä on toteutettu vastanneissa kunnissa. Yli puolet havaituista toimenpiteistä oli toteutettu 24 %:ssa kunnista. 10 %:ssa kunnista ei ollut toteutettu yhtäkään toimenpidettä. Kuva 26. Havaittujen energiatehokkuustoimenpiteiden toteutus. Kuvassa 27 on kuvattu, kuinka suuressa osassa kuntia on käytössä energianhallintajärjestelmä. 41 %:ssa kunnista järjestelmä oli käytössä ja 59 %:ssa ei. Avoimena palautteena sai kertoa, mitä järjestelmiä oli käytössä. 32 %:ssa kunnista, joissa energianhallintajärjestelmä oli käytössä, oli käytettävä järjestelmä Energiakolmion EnerKeyjärjestelmä ja 16 %:ssa Schneider Electric:n järjestelmä. Muita käytössä olevia järjestelmiä olivat Haahtelan, Siemensin ja Atmostechin järjestelmät.

56 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 55 (73) Kuva 27. Energianhallintajärjestelmän käyttö. Kuvassa 28 on esitetty, kuinka hyvin kunnissa on onnistuttu energiatehokkuuden parantamista koskevissa toimenpiteissä. 40 %:ssa kunnista oli joko onnistuttu hyvin tai erittäin hyvin. Vastaavasti 13 %:ssa kunnista oli onnistuttu joko huonosti tai erittäin huonosti. Kysymykseen sai antaa palautetta energiatehokkuuden parantamisen epäonnistumiseen johtaneista syistä. Epäonnistumisen syiden osalta nousi esiin puutteellisuudet rahoituksessa ja henkilöstöresursseissa. Kuva 28. Energiatehokkuuden kehittämistoimenpiteiden onnistuminen. Kuvassa 29 on kuvattu, missä vastaajat näkivät eniten kehitettävää koskien energiatehokkuuden parantamista. Puolet vastaajista näki kehitettävää rakennuksen ilmanvaihdon toiminnassa sisältäen lämmön talteenoton ja ilmanvaihdon säätöjen parantamisen. 46 % vastaajista näki puutteita energiatehokkuuden kehittämisen rahoituksessa. Ylläpitotoiminta ja henkilöresurssit nähtiin seuraavina yhtä suurina kehittämiskohteina.

57 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 56 (73) Kuva 29. Energiatehokkuuden kehittämistarpeet. Kuvassa 30 on luokiteltu, mitä pelkästään energiatehokkuuden kehittämiseen liittyviä toimenpiteitä on vastanneissa kunnissa tehty. Yli 80 %:ssa kunnista oli toteutettu rakennuksen lämmön- ja ilmanvaihdon säätöjä. Noin kahdessa kolmasosassa kunnista oli tehty energiatehokkuutta parantavia rakenteellisia korjauksia rakennuskantaan. Tämän lisäksi oli tehty katselmuksia (62 %), vähennetty rakennuskantaa (58 %) ja otettu käyttöön huoltokirja (52 %).

58 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 57 (73) Kuva 30. Energiatehokkuuden parantamistoimenpiteet. Kuvassa 31 on esitetty, kuinka vastaajien mielestä energiatehokkuuden parantaminen vaikuttaa sisäilman laatuun. 62 %:n mielestä energiatehokkuuden parantaminen vaikuttaa positiivisesti sisäilman laatuun ja 18 %:n mielestä negatiivisesti. 19 % vastaajista piti vaikutusta neutraalina. Kuva 31. Energiatehokkuuden parantamisen vaikutus sisäilman laatuun.

59 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 58 (73) 6.12 Sisäilman laadun ja energiatehokkuuden kehittämisen yhdistäminen Kyselyssä selvitettiin kuinka kunnissa on onnistuttu sisäilman laadun ja energiatehokkuuden kehittämisen yhdistämisessä ja millaisia kehitystarpeita kunnat siinä näkivät. Oletuksena oli, että sisäilman laadun ja energiatehokkuuden kehittämisen toimenpiteiden yhdistäminen voi olla haasteellista johtuen toista kehittävän toimenpiteen mahdollisista toista heikentävistä vaikutuksista. Esimerkkeinä voidaan mainita ilmanvaihdon tehon laskeminen energian säästämiseksi, minkä kiinteistön käyttäjät voivat kokea heikentävän sisäilman laatua, tai korvausilmaa päästävien ikkunoiden korvaamisen tiiviillä energiatehokkailla ikkunoilla aiheuttama ilmanvaihdon heikentyminen. Kuvassa 32 on esitetty, kuinka hyvin kunnissa on onnistuttu sisäilman laadun ja energiatehokkuuden samanaikaisessa kehittämisessä. Noin viidesosassa kunnista sisäilman laadun ja energiatehokkuuden samanaikaisessa kehittämisessä on onnistuttu hyvin. Vastaavasti 17 %:ssa kunnista sisäilman laadun ja energiatehokkuuden samanaikaisessa kehittämisessä on onnistuttu huonosti. Tyydyttävästi on onnistuttu 63 %:ssa kunnista. Kuva 32. Sisäilman laadun ja energiatehokkuuden samanaikaisen kehittämisen onnistuminen. Tähän kysymykseen sai kyselyssä antaa avoimena palautteena kommentteja sisäilman laadun ja energiatehokkuuden samanaikaisen kehittämisen onnistumisista tai epäonnistumisista. Onnistuneina esimerkkeinä vastauksissa nostettiin esiin mm. kiinteistön huonelämpötilan laskeminen, joka sekä vähentää energiankulutusta että tekee sisäilmasta miellyttävämmän. Toisena esimerkkinä ilmanvaihdon hallittavuuden kehittäminen lämmöneristystä uusimalla, mikä vähentää sekä sisäilman epäpuhtauksia että energiankulutusta, koska korvausilmaa ei tule rakennuksen vaipan läpi. Epäonnistuneina toimenpiteinä useassa vastauksessa tuotiin esiin ilmanvaihdon tehon heikentämiseen ja käyntiaikojen lyhentämiseen liittyneiden toimenpiteiden johtaneen sisäilman laadun laskemiseen. Niitä, jotka vastasivat kysymykseen 38 kohtaan huonosti, pyydettiin vielä arvioimaan vastausvaihtoehdoista kolme eniten epäonnistumiseen vaikuttanutta syytä. 90 % vas-

60 FCG KONSULTOINTI OY Projektiraportti 59 (73) taajista arvioi syiksi rahoituksen ja resurssien puutteen ja 45 % henkilöstön osaamisen puutteet Kunnallisten luottamushenkilöiden kiinnostus sisäilma- ja energia-asioihin Kuvassa 33 on näytetty, kuinka vastaajat arvioivat kuntansa kuntapäättäjien eli luottamushenkilöiden kiinnittäneen huomiota kunnan kiinteistöjen sisäilman laatua ja energiatehokkuutta koskeviin kysymyksiin. Yli puolessa kunnista olivat vastaajien mukaan luottamushenkilöt kiinnittäneet huomiota sisäilman laatua koskeviin asioihin joko erittäin hyvin, hyvin tai sopivasti. Sitä vastoin kuntapäättäjät olivat kiinnittäneet huomiota sisäilman laatuun erittäin vähän vain 11 %:ssa kunnista. Kuva 33. Sisäilman laadun ja energiatehokkuuteen liittyvien kysymysten huomiointi kuntapäättäjien toimesta. Erikseen tarkasteltiin, kuinka eri sisäilmatilanteen omaavien kuntien vastaajat ovat katsoneet kuntapäättäjiensä huomioivan sisäilman laatuun liittyviä kysymyksiä. 72 %:ssa hyvän sisäilmatilanteen omaavassa kunnassa olivat kuntapäättäjät kiinnittäneet huomiota sisäilman laatua koskeviin kysymyksiin joko sopivasti tai hyvin. Kaikissa huonon sisäilmatilanteen omaavassa kunnassa olivat kuntapäättäjät kiinnittäneet huomiota sisäilman laatuun joko vähän tai erittäin vähän. Kohtalaisen sisäilmatilanteen omaavissa kunnissa vastaukset jakautuivat normaalijakaumaa muistuttaen Sisäilman laadun ja energiatehokkuuden huomiointi elinkaariajattelussa Kuvassa 34 on esitetty vastausten jakauma koskien, mitä vastaajat ovat pitäneet tärkeimpänä rakennuksen elinkaaren vaiheena sisäilman laatuun ja energiatehokkuuteen liittyvien kysymysten huomioinnissa. Lähes 40 % vastaajista piti tärkeimpänä vaiheena rakennuksen suunnittelua. Toiseksi tärkeimmäksi vaiheeksi arvotettiin rakennuksen hankesuunnittelu, jota piti tärkeimpänä 27 % vastaajista.