KÄSI KÄDESSÄ. Leiripäivä kummeille ja kummilapsille Seinäjoen seurakunnassa

Transkriptio

1 KÄSI KÄDESSÄ Leiripäivä kummeille ja kummilapsille Seinäjoen seurakunnassa Virpi Rinne Elina Takala Opinnäytetyö, syksy 2006 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäen yksikkö Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus

2 TIIVISTELMÄ Virpi Rinne & Elina Takala. Käsi kädessä. Leiripäivä kummeille ja kummilapsille Seinäjoen seurakunnassa. Pieksämäki, syksy sivua, 6 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäen yksikkö. Diakoninen sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutusohjelma. Sosionomi (AMK) + diakonin virkakelpoisuus. Opinnäytetyön tavoite oli kummiuden kokonaisvaltainen tukeminen, uuden toimintamuodon aikaansaaminen Seinäjoen seurakunnassa ja kummiuden ajankohtaisemmaksi nostaminen Seinäjoen lähiseudulla. Kummiutta tukevana, uutena konkreettisena toimintana järjestettiin kummien ja kummilasten yhteinen leiripäivä Seinäjoen seurakunnassa elokuussa Leiripäivän kohderyhmänä olivat 8-vuotiaat Seinäjoen seurakunnan jäsenet sekä heidän kumminsa. Leiripäivän teema oli Käsi kädessä, mikä oli omalta osaltaan muistuttamassa kummiuden elämänmittaisesta tehtävästä sekä yhdessä tekemisen mahdollisuudesta leiripäivän aikana. Leiripäivän tavoitteena oli yhteisen kokemuksen mahdollistaminen kummille ja lapselle sekä kummin ja lapsen välisen suhteen ja kristillisen kasvatuksen tukeminen. Kummeille tarjottiin välineitä oman kummiutensa toteuttamiseen ja mahdollisuutta vertaistukeen toisten samanikäisten lasten kummien kanssa. Lapset pyrittiin ottamaan huomioon siten, että he saisivat kokea olevansa hyväksyttyjä ja rakastettuja omana itsenään. Leiripäivälle oli selvästi tarvetta, sillä se täyttyi ennakkoilmoittautumisten perusteella nopeasti. Kummileiripäivä onnistui hyvin ja monet kummi ja kummilapsi -parit kokivat suhteensa syventyneen päivän aikana. Kummit kertoivat myös saaneensa uusia ideoita kummiutensa toteuttamiseen. Tavoite uuden toimintamuodon aikaansaamisesta Seinäjoen seurakuntaan toteutui sillä kummileiripäivän yllättävän suuren suosion ja päivästä saadun positiivisen palautteen ansiosta leiripäivä tullaan järjestämään jatkossakin. Kummileiripäivästä kirjoitettiin artikkeli lehteen ennen ja jälkeen leiripäivän, minkä tarkoituksena oli nostaa kummius ajankohtaiseksi aiheeksi ja herätellä ihmisiä pohtimaan omaa kummiuttaan. Kummius-teema on tällä hetkellä todennäköisesti ajankohtaisempi Seinäjoen seudulla kuin ennen leiripäivää. Leiripäivän aikana ilmeni, että kummit toivovat seurakunnalta enemmän tukea kummiuteensa. Varsinkin kristillinen kasvatus koettiin haasteellisena. Kummit toivoivat seurakunnalta enemmän mahdollisuuksia osallistua kirkollisiin tilaisuuksiin kummilapsen elämän eri tilanteissa esimerkiksi koulun aloituksessa. Useita konkreettisia ja käyttökelpoisia ehdotuksia esitettiin uusiksi seurakunnan kummiuden tukemismuodoiksi. Asiasanat: kummi, kummilapsi, kummius, leiripäivä. Säilytyspaikka: Diakonia-ammattikorkeakoulu, Pieksämäen yksikön kirjasto

3 ABSTRACT Virpi Rinne & Elina Takala. Hand in Hand. Activity Day for Godparents and Godchildren in the Parish of Seinäjoki. Pieksämäki, Autumn 2006, Language: Finnish, 73 p., 6 appendices. Diaconia University of Applied Sciences, Pieksämäki Unit, Degree Programme in Social Services, Option in Social Services and Education and Diaconal Social Work, Bachelor of Social Services. The aim of the study was a comprehensive support of Godparenthood, to start a new functional mode in the Parish of Seinäjoki and to make Godparenthood more topical in nearby of Seinäjoki. To support Godparenthood, new concrete action was arranged as an Activity Day at a camp centre for Godparents and Godchildren in August Eight year old child members of the Parish of Seinäjoki and their Godparents were specially invited to take part in the Activity Day. The theme of the Activity Day was Hand in Hand. It reminded of the fact that Godparenthood lasts for a lifetime and that the Activity Day was a good chance to do something together. Aims of the Activity Day were to give a chance to get a common experience, support the relationship of a Godparent and a Godchild and support the Christian upbringing. The Godparents were offered methods for how to carry out their own Godparenthood and a chance to have some support from peer Godparents. The intention of the Activity Day was that the children could feel accepted and loved. The Activity Day at a camp centre was a needed one because many people were interested in it and they enrolled quickly. The Activity Day at the camp centre was a success and many Godparents and Godchildren felt that their relationship got better during the day. The Godparents told that they had got new ideas of how to carry out their Godparenthood. The aim of the new action model succeeded. The Activity Day at a camp centre will be organized next year as well because the day was so popular and because so much positive feedback was given about it by the participants. There was an article on the newspaper before and after the Activity Day so that the people would give a thought at their own Godparenthood. The theme Godparenthood is likely to be more topical now than before the Activity Day. During the Activity Day at a camp centre, it occurred that the Godparents wished more support for their Godparenthood from the parish church. Especially the Christian upbringing was considered challenging. The Godparents wished more possibilities to take part in Christian ceremonies of their Godchildren s life for example in school beginning ceremony. Godparents made many concrete and useful suggestions on what kind of support they want from the parish church for their Godparenthood. Keywords: Godparent, Godchildren, Godparenthood, Activity day at a camp centre Deposited: Diaconia University of Applied Sciences, Pieksämäki Unit Library.

4 SISÄLLYS 1 KUMMEILLE TUKEA TEHTÄVÄÄNSÄ KUMMIUS Kummiudesta tehdyt tutkimukset Kummius ennen ja nyt Rippikouluikäisten suhde kummeihinsa Kummien käsityksiä tehtävästään Kummi - lapsen ja nuoren aikuinen ystävä Kummiuden toteuttaminen Välittäminen ja kiireetön yhdessäolo Perheen huomioiminen Kummiuden kristillinen ulottuvuus Lapsen uskonnollinen maailma Kaste, konfirmaatio ja jumalanpalvelus Rukous ja Raamattuun tutustuminen LEIRI JA LEIRIPÄIVÄ Leiripäivän rakennusaineet Esimerkkejä kummileiristä OPINNÄYTETYÖN TAVOITTEET Kummiuden kokonaisvaltainen tukeminen Uusi toimintamuoto Kummius ajankohtaiseksi LIIKKEELLE LÄHTÖ Lähtökohdat Kummityö Seinäjoen seurakunnassa Leiripäivän kohderyhmä Ajatukselliset lähtökohdat Leiripäivästä totta! Yhteistyön käynnistyminen...34

5 5.2.2 Palavereja matkan varrella Markkinointi, ilmoittautumiset ja ohjelman suunnittelu KÄSI KÄDESSÄ KUMMILEIRIPÄIVÄ HONKINIEMESSÄ Kohti Honkiniemeä leiripäivän aloitus Tutustuminen ja kädenjälkiaskartelu Askarrellaan kummille lahja! Ajatustenvaihtoa kummiudesta Yhteinen hetki nuotiolla Rastirata pareittain Päivä lähenee loppuaan ARVIOINTI Leiripäivän arviointia Leiriläisten palaute myönteistä Työyhteisön arviointi Isosten palaute kannustavaa Oma arvio leiripäivästä Kokonaisuuden arviointia Tavoitteiden saavuttaminen Mitä olisimme tehneet toisin? Ammatillinen kasvu Kehittämisehdotukset POHDINTA...66 LÄHTEET...68 LIITTEET LIITE 1: Mainos leiripäivästä...71 LIITE 2: Lehtiartikkeli Lakeuden Risti lehteen...72 LIITE 3: Leirikirje...73 LIITE 4: Leiripäivän ohjelma...74 LIITE 5: Palautelomake...75 LIITE 6: Lehtiartikkeli Eteläpohjalainen lehteen...77

6 1 KUMMEILLE TUKEA TEHTÄVÄÄNSÄ Kummius on ollut pitkään paitsiossa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Jokaisella kastetulla lapsella on vähintään kaksi kummia, mutta kuitenkaan kummeilla ei ole mitään virallisia tehtäviä, vaan jokainen määrittelee oman kummiutensa hyvin pitkälti itse. Mielenkiintoista on, että kummius on pysynyt tästä huolimatta melko muuttumattomana monien vuosikymmenten ajan ja kummiuden arvostus on säilynyt ihmisten mielissä korkeana. Luterilainen kirkko on herännyt viime vuosina luomaan yhtenäistä linjaa kummiudesta. Kirkon näkemyksen mukaan kummi edustaa lapselle kristillistä kasvattajaa. Tämä voi olla tavalliselle suomalaiselle rivikristitylle haasteellinen tehtävä, mutta silti kirkko ei ole tukenut kummeja juurikaan heidän tehtävässään. (Nurmi 2000, 47; Helkomaa & Hytönen 2001, 13; Kirkkojärjestys 1994, 6; Luoma 2006a) Kummius tuli opinnäytetyön tekijöille ajankohtaiseksi myös henkilökohtaisella tasolla, sillä olemme molemmat vuonna 2005 syntyneiden lasten kummeja. Seurakunnan tuki lapsen kastetilaisuudessa ja sen jälkeen on jäänyt omien kokemuksiemme mukaan melko vähäiseksi ja tietämys kummiudesta jää paljolti kummin omien tulkintojen varaan. Tämän vuoksi halusimme lisätä tietoa kummiudesta ja sen merkityksestä sekä tukea kummeja heidän kristillisessä kasvatustehtävässään. Yhteistyökumppaniksi vahvistui kevään 2005 aikana Seinäjoen seurakunta, jossa päätimme järjestää leiripäivän kummeille ja heidän kummilapsilleen. Toive leiripäivästä tuli kummeilta erään tutkimuksen kautta ja tarkoituksenamme oli järjestää jokin toiminnallinen tapahtuma opinnäytetyöksi. Leiripäivän aikana pyrittiin sekä vahvistamaan lapsen ja kummin välistä suhdetta että tukemaan kummien identiteettiä lapsen kristillisinä kasvattajina. Opinnäytetyömme myötä halusimme tuoda kummiudelle lisää näkyvyyttä. Kummit ovat tärkeässä osassa lapsen turvallisena aikuiskontaktina sekä kristillisenä kasvattajana. Kummeja on pidetty luterilaisessa kirkossa itsestään selvyytenä, eikä voimavaraa ole hyödynnetty riittävästi. Haluamme tämän työn avulla kohottaa kummien arvostusta ihmisten mielissä sekä lapsen lähipiiriin kuuluvana sosiaalisena verkostona. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kirjoitimme kummiudesta artikkelin paikallislehteen yhteistyössä seurakunnan kanssa, jotta kummius nousisi yleisen keskustelun aiheeksi. Kum-

7 7 mius on elinikäinen tehtävä, joka muuttuu ja kasvaa lapsen kasvun myötä. Valitettavan usein kummi on läsnä kummilapsensa elämässä vain lapsen kasteen ja konfirmaation aikaan. Tähän väliin jää neljäntoista vuoden pitkä jakso, jolloin kummius on kirkon puolelta ns. tyhjäkäynnillä. Halusimme vastata tähän haasteeseen ja tukea erityisesti tuon ajanjakson puolivälissä olevia lapsia ja heidän kummejaan ja päätimme siksi kutsua leiripäivään erityisesti kahdeksanvuotiaita lapsia ja heidän kummejaan. Kummileiripäivä järjestettiin seurakunnassa elokuussa Koska kummiuden tukemiselle oli tarvetta laajemminkin, tavoitteenamme oli saada kummityöstä pysyvä työmuoto Seinäjoen seurakuntaan. Pyrimme selvittämään, millaista työtä kummien hyväksi seurakunnassa oli aikaisemmin tehty ja miten työtä voisi kehittää. Leiripäivän aikana kartoitimme kummien ja kummilasten tarpeita ja kummiuden tukemiseksi saatiinkin paljon hyviä ja käyttökelpoisia ideoita. Leiripäivä kummeille ja kummilapsille oli onnistunut alkusysäys tämän tyyppisen kummityön konkreettiseen toteuttamiseen. Päivästä saatiin niin paljon positiivista palautetta, että se järjestetään seurakunnassa ensi vuonnakin. Myös muissa seurakunnissa voisi kokeilla vastaavanlaisten leiripäivien järjestämistä.

8 8 2 KUMMIUS Kummius voidaan ymmärtää perinteisesti kristilliseen traditioon liittyvänä elementtinä tai laajemmin ymmärrettynä esimerkiksi kansainvälisenä kummiutena, jossa voidaan ottaa kummilapseksi kehitysmaan lapsi ja tukea häntä muun muassa taloudellisesti. Opinnäytetyössä kummius on rajattu tarkoittamaan kristilliseen perinteeseen pohjautuvaa kummiutta. Kummilla tarkoitamme Suomen ev.lut. kirkon kastettua ja konfirmoitua jäsentä, jolle on uskottu erityinen kummin tehtävä. Jokaisella kastettavalla lapsella täytyy olla vähintään kaksi kummia (Kirkkojärjestys 1994, 6). Kummiuteen ei liity kirkkolakiin pohjautuvia oikeuksia tai velvollisuuksia. Kummiudessa on kyse kristityn kutsumuksen toteuttamisesta, kristittynä elämisestä. Kummien tulisi tukea vanhempia ja huoltajia kristillisessä kasvatus- ja opetustyössä sekä kummilastaan hänen elämänsä eri vaiheissa. Kummi voi esimerkiksi toteuttaa kummiuttaan pitämällä yhteyttä lapsen perheeseen, muistamalla lapsen merkkipäiviä ja olemalla lapselle aikuinen ystävä jne. (Himanka ym , 42) Kummius on kummin ja kummilapsen erityinen luottamuksellinen suhde, joka kestää parhaimmillaan eliniän. Kummisuhteessa voidaan nähdä kasvatuksellinen elementti lapsen ollessa pieni. Hyvä kummisuhde saattaa myöhemmin muotoutua ystävyyssuhteeksi. (Sihvola & Kukkamaa 2003, ) Kummiudesta on säilynyt kirjoitettua tietoa 200-luvulta saakka. Aluksi kummeina toimivat lapsen vanhemmat ja myöhemmin joku tunnettu kirkon edustaja. Kummi-sana tulee latinankielestä sanoista sponsori ja mentori, jotka tarkoittavat tukemista ja takaamista hengellisessä merkityksessä. Englanninkieliset sanat godmother ja godfather osuvat mainiosti kummiuden ytimeen. Kummi on siis Jumalan lähettiläs ja opastaja, joka johdattaa lasta opetuslapsen tehtävään. Kummi on myös lapsen hengellinen ohjaaja ja opastaja, sillä kasteessa syntyy uusi Jumalan lapsi. (Manneri 2003, 31.)

9 9 2.1 Kummiudesta tehdyt tutkimukset Kummiudesta on tehty aikaisemmin kolme tutkimusta: yksi pro gradu tutkielma Turun yliopistoon nimeltään Kummius ennen ja nyt ja kaksi opinnäytetyötä Diakoniaammattikorkeakouluun Pieksämäen yksikköön. Näistä toinen selvitti rippikouluikäisten suhdetta kummeihinsa ja toinen kummien käsityksiä tehtävästään. Yhtään toiminnallista opinnäytetyötä aiheesta ei ole aikaisemmin tehty Kummius ennen ja nyt Juhani Nurmi on tarkastellut pro gradu-työssään Kummius ennen ja nyt nykykummiuden ominaispiirteitä ja merkitystä. Tutkimuksen keskeisiä kysymyksiä ovat: miten kummius koetaan ja millaisena sen merkitys nähdään, millä perusteella kummit valitaan ja miten yhteydenpito kummisuhteessa tapahtuu. Nurmi on vertaillut työssään varhaisempaa sekä nykyistä kummiperinnettä. Tutkimus rajattiin koskemaan evankelisluterilaista kirkkoa. (Nurmi 2000, 4 & 11.) Nurmen (2000) mukaan kummiuden asema on säilynyt Suomessa melko vakaana. Kummiuteen liittyvä tapakulttuuri ja kummiuden suhteellisen laaja arvostus on yhteydessä kasteen merkitykseen. Suomessa kasteeseen kuuluu seurakunnan jäsenyyden lisäksi nimenanto ja rekisteröinti. Kasteessa ja kummiudessa pitäytymistä voitaneen pitää osoituksena yksityisen ihmisen halusta noudattaa suomalaisia tapoja ja perinteitä, joihin kuuluvat keskeisesti myös kirkolliset perinteet. Viime aikoina luterilainen kirkko on pyrkinyt palauttamaan kummin aktiivisempaa asemaa kasteessa ja konfirmaatiossa. (Nurmi 2000, 47, ) Maallistuneessa yhteiskunnassa kristillisyys on vanhemmille vieras elementti, josta puhuminen jätetään usein perheen ulkopuolisille tahoille, koululle ja seurakunnalle. Luterilaisen kirkon mukaan kummi on seurakunnan edustaja, jonka tehtävä on huolehtia lapsen kristillisestä kasvatuksesta yhdessä vanhempien kanssa. Vanhemmille kummi ei kuitenkaan edusta sellaista vierasta auktoriteettia jolle lapsen uskonnollinen kasvatus

10 10 kuuluu. Myös kummit haluavat mieluiten välttää kaikkea puuttumista lapsen kasvatukseen. Vaikka kutsu kummiksi koetaan luottamuksen osoituksena ja tunnustuksena kummin arvomaailmaa kohtaan, ovat kummit uskonnollisesta vakaumuksestaan riippumatta epävarmoja kyvyistään ja mahdollisuuksistaan toimia kirkon edellyttäminä kristillisinä kasvattajina. Kanssakäyminen kummisuhteessa tapahtuu kummilapsen perheen ehdoilla. Lapsen kasvatukseen puuttumista vierastetaan myös siksi, ettei kummeja enää pidetä niinkään vanhempien sijaisina kuin lapsen ja varsinkin vanhempien ystävinä. (Nurmi 2000, 81-82, 91.) Suomessa kummivalinnalle tyypillinen piirre viime vuosikymmeninä on ollut se, että kummeiksi on pyydetty enimmäkseen lähisukulaisia ja läheisiä ystäviä. Koska sukulaisuuteen sisältyy itsessään jatkuvuutta ja ennustettavuutta, muodostuu sukulaiskummin ja lapsen välisestä suhteesta usein pysyvämpi kuin ystävyys- tai tuttavuuskummin ja lapsen suhteesta. Suvun ulkopuolisen kummin kohdalla kummin ja lapsen välinen kanssakäyminen jatkuu yleensä niin pitkään kuin vanhempien ja kummin välinen suhde säilyy ennallaan. (Nurmi 2000, 92.) Kummisuhteessa korostuu kummin ja lapsen vanhempien välinen kanssakäyminen. Vastavuoroisuus koskee kummisopimuksen solmijoita, eli kummia ja lapsen vanhempia. Lapsi jää vastavuoroisuuden ulkopuolelle ollen kummiinsa nähden ainoastaan saava osapuoli. Nykykummiudessa lapsella ei ole aikaisemmasta kummiperinteestä poiketen mitään todellisia velvoitteita kummia kohtaan. Kun kummilapsi saavuttaa iän jolloin hänellä olisi mahdollisuus tasavertaiseen suhteeseen kumminsa kanssa, on kummisuhde käytännössä usein jo päättynyt. Kummia voi Nurmen mukaan kutsua elämänvaihekummiksi, jonka merkitys vähenee kouluiässä lapsen elämänpiirin laajetessa kodin ulkopuolelle ja lapsen alkaessa rakentaa itsenäisesti omaa sosiaalista verkostoaan. (Nurmi 2000, ) On hyvä asia, että kummi ja lapsen vanhemmat tulevat hyvin toimeen keskenään. On kuitenkin tärkeää kummiutta ajatellen, että lapsi saa kumminsa huomiota. Jos lapsi jää huomiotta tai vähemmälle huomiolle, niin kummisuhde saattaa päättyä lapsen aikuistuessa. Kummin ja lapsen välinen suhde tulisi siis olla riippumaton kummin ja lapsen vanhempien välisestä suhteesta. Pyrkimyksenä opinnäytetyössämme on kummisuhteen hoitaminen sekä lapsen ja kummin välisen siteen vahvistaminen.

11 11 Kirkko huomioi pääasiassa kummeja kasteen ja konfirmaation yhteydessä. Näiden tilaisuuksien välissä on kuitenkin pitkä aika ja kummit voivat kaivata kirkolta tukea myös tälle ajalle. Kummisuhde jää melko ohueksi jos kummi on lapsen elämässä mukana vain kasteen ja konfirmaation yhteydessä. Työssämme haluamme laajentaa kummin aktiivista roolia ja etsiä uusia keinoja kummisuhteen hoitamiseen ja kummien tukemiseen. Kirkon toiminnan ei tulisi rajoittua ainoastaan kirkkosalin sisälle vaan kirkko on siellä missä on kristittyjä ihmisiä koolla. Tämä tarkoittaa mielestämme sitä, että kummiutta voisi tukea kirkon puolesta myös muulla tavoin kuin kasteessa ja konfirmaatiossa, esimerkiksi retkien ja leirien muodossa Rippikouluikäisten suhde kummeihinsa Soile Hurtta ja Juha Raitio ovat tehneet vuonna 2004 opinnäytetyön nimeltä Kummikristillinen kasvattaja vai kaveri? Tutkimus rippikouluikäisten nuorten suhteista kummeihinsa. Hurtan ja Raition tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, ovatko tutkimukseen osallistuneiden nuorten kummit olleet kristillisiä kasvattajia kummilapsilleen. Tutkimus oli laajennettu koskemaan myös eettisiä arvoja. Tutkimuksella haluttiin selvittää myös sitä, millainen tutkimukseen osallistuneiden nuorten ja heidän kummiensa välinen suhde on ollut. Tutkimus selvitti, kuinka usein nuoret ovat yhteydessä kummeihinsa ja mitä he tekevät yhdessä kummiensa kanssa, sekä millaisista asioista he keskustelevat. Tutkimus halusi selvittää nuorten käsityksiä kummiudesta ja oli rajautunut käsittelemään kummiutta kummilapsen näkökulmasta. Tutkimuksen perusteella kummit nähtiin enemmänkin kavereina ja lahjojen ostajina kuin kristillisinä kasvattajina. (Hurtta & Raitio 2004, 18.) Hurtan ja Raition tutkimuksen mukaan rippikouluikäisistä nuorista 11 % on sitä mieltä, että kummin tulisi olla läsnä kummilapsensa kaste- ja konfirmaatiotilaisuuksissa sekä opettaa kummilapselleen kristinuskoa. Kuitenkin vain pieni vähemmistö vastaajista haluaisi kertoa omalle kummilapselleen uskonasioista ja käydä hänen kanssaan kirkossa. Kummin tehtäväksi nähtiin enemmänkin kummilapsen tukeminen, auttaminen ja neuvominen. Nuorista puolet halusivat lähinnä leikkiä, harrastaa ja viettää aikaa oman kummilapsensa kanssa. Vastaajista 17 % halusi olla kummilapselleen kaveri, joka tu-

12 12 kee, huolehtii ja neuvoo ja jonka kanssa voi jutella. Vastaajista 12 % halusi tehdä kummilapsensa kanssa matkoja tai retkiä. (Hurtta & Raitio 2000, ) Raition ja Hurtan tutkimus osoittaa mielestämme sen, että tietämys kummiuden kristillisestä kasvatustehtävästä on vähentynyt. Nuorista vain joka kymmenes on sitä mieltä, että kummin tulisi opettaa kummilapselleen kristinuskoa ja vain 2 % nuorista haluaisi itse perehdyttää kummilapsensa kristinuskoon. Vain harvat nuorista haluavat siis siirtää kristillistä perinnettä eteenpäin omille kummilapsilleen. Näiden tutkimustulosten pohjalta koemme tärkeäksi tuoda enemmän esille kummin kristillistä roolia lapsen elämässä. Kummiudella on alun perin kristillinen tarkoitus ja on tärkeää, että tämä kristillisyys kummiudessa siirtyy sukupolvelta toiselle Kummien käsityksiä tehtävästään Sari Helkomaa ja Laila Hytönen ovat tehneet vuonna 2001 opinnäytetyön nimeltä Kummi-unohdettu voimavara? Kummien käsityksiä kristillisestä kasvatustehtävästään ja seurakunnan tuesta. Helkomaan ja Hytösen tutkimus selvitti millainen käsitys kummeilla on kristillisestä kasvatustehtävästä. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada selville miten kummit tiedostavat kasvatustehtävänsä ja mitä kristillinen kasvatus kummien mielestä tarkoittaa. Helkomaan ja Hytösen toinen tutkimusongelma oli se, miten kummit toteuttavat kristillistä kasvatustehtäväänsä käytännössä. Tutkimus selvitti vielä kummien tuen tarvetta ja seurakunnan kummeille tarjoamaa tukea, sekä sitä, millaista tukea kummit haluaisivat seurakunnalta saada. (Helkomaa & Hytönen 2001, ) Tutkimuksen mukaan kummit suhtautuivat kristinuskoon myönteisesti. Kummeista 61 % mielestä kummin pitäisi uskoa Jumalaan. Eri mieltä asiasta oli 24 % vastaajista. Vastaajien enemmistö piti kristillistä kasvatusta tärkeänä ja yli puolet oli sitä mieltä, että kummin tärkein tehtävä oli osallistua kristilliseen kasvatustehtävän hoitamiseen. Tutkimukseen vastanneiden kummien mielestä kristillinen opetus ja kasvatustehtävä tarkoittavat ensisijaisesti kristillisten arvojen ja asenteiden opettamista. Kummit näkivät tärkeinä myös uskoon kasvattamisen, rukoilemaan ja Jumalaan turvautumisen opettamisen sekä rukoilemisen lapsen ja hänen perheensä puolesta. Perinteiden ja tapojen siirtämistä

13 13 sekä raamattuun tutustuttamista, lapsen ohjausta seurakunnan toimintaan, keskustelua kristillisestä kasvatuksesta vanhempien kanssa tai kristillisen kirjallisuuden ostamista lapselle ei sen sijaan nähty yhtä tärkeinä. (Helkomaa & Hytönen 2001, ) Helkomaan ja Hytösen (2001) opinnäytetyö tutki kummien käsityksiä kummiudestaan sekä sitä, miten kummit toteuttavat kummiuttaan käytännössä. Kummeilta kysyttiin mm. mihin seurakunnan tilaisuuksiin he haluaisivat osallistua yhdessä kummilapsensa kanssa ja minkälaista tukea kummit kaipaavat seurakunnalta. Opinnäytetyöstä kävi ilmi, että kummit toivoisivat seurakunnalta enemmän tietoa ja käytännön neuvoja siitä, mitä kummius on. Tutkimuksen mukaan puolet kummeista ovat valmiita osallistumaan yhdessä kummilapsensa kanssa seurakunnan leiri- tai retkipäivään. Helkomaan ja Hytösen opinnäytetyön mukaan kummeilla on kiinnostusta kristilliseen kasvattamiseen, mutta ei välineitä sen toteuttamiseen. (Helkomaa & Hytönen 2001, 44.) Helkomaan ja Hytösen (2001) opinnäytetyöstä käy ilmi, että jatkona heidän tutkimukselleen voisi olla käytännön kokeilun tekeminen jossakin seurakunnassa. Seurakunta voisi järjestää toimintapäiviä ja leirinkin kummeille ja kummilapsille. Kokeilun aikana tai sen jälkeen tulisi kerätä palautetta kummeilta ja kehittää kummiutta heidän toiveittensa mukaan. Lapset voisivat muistaa kummejaan tekemällä heille esim. kerhossa heille lahjan tai kirjeen. Usein kummeilta puuttuu keinoja kummiuden toteuttamiseen. (Helkomaa & Hytönen 2001, ) Päätimme vastata tähän haasteeseen ja aloimme ideoida opinnäytetyömme aiheeksi kummilapselle ja hänen kummillensa suunnattua yhteistä tapahtumaa. Aluksi ajattelimme järjestää viikonloppuleirin, mutta tarkemmin asiaa pohdittuamme ja kyseltyämme Seinäjoen seurakunnan työntekijöiden kantaa, totesimme, että päivän mittaiselle leirille on pienempi kynnys lähteä mukaan. Näiden seikkojen valossa päätimme järjestää kummien ja kummilasten yhteisen leiripäivän.

14 Kummi - lapsen ja nuoren aikuinen ystävä On tärkeää, että lapsella on perheen ulkopuolinen aikuinen ystävä. Tällainen ihminen voi olla esimerkiksi kummi. Nykyään vanhemmat viettävät paljon aikaa töissä ja lapset ja nuoret ovat usein ikäistensä seurassa. Mahdollisesti kummin kanssa lapsi voi jutella asioista ja saada uusia näkökulmia. Perheen ulkopuolinen aikuinen ystävä voi olla myös tukena kodin mahdollisissa ongelmissa ja lapsen elämään liittyvissä kriiseissä. Erityisesti kotiin liittyvissä kysymyksissä on helpompi jutella aikuiselle, joka ei ole samassa tilanteessa. On tärkeää, että kummi osoittaa hyväksyvänsä lapsen, vaikkei välttämättä voisikaan hyväksyä kaikkia hänen tekojaan. Aikuisen tehtävänä on osoittaa lapselle rajat, koska tällöin lapsi tuntee olonsa turvalliseksi. Lapsen terveeseen kasvuun kuuluu itsenäisen identiteetin luominen ja muokkaaminen. (Jarasto & Sinervo 1998, ) Kummisuhteelle on hyvä luoda pohja jo lapsen varhaisvuosista alkaen, koska silloin tuo suhde kestää parhaiten loppuelämän. Murrosiässä saattaa tulla kausi, jolloin kaverit ja harrastukset vievät ajan niin, ettei kummin luokse enää ehdi. Murrosiän jälkeen vuorovaikutus kummin kanssa kuitenkin usein syvenee. Kummi voi suhtautua nuoren murrosiän kuohuihin tyynemmin kuin vanhemmat, koska kummi voi katsella asioita hieman kauempaa ja eri näkökulmasta. Nuorena on helpompaa ja luontevampaa kääntyä kummin puoleen, jos heihin on luotu jo lapsuudessa hyvät suhteet. Jo ennestään tutut, vaikkapa kummien kanssa kehittyneet traditiot ovat nyt arvokkaita, vaikka nuori voi kokea ne lapsellisina ja aikansa eläneinä. Kummius on koko elämän jatkuva ja antoisa tehtävä varttuvan läheisen rinnalla. (Jarasto & Sinervo 1999, , 113.) Kummille puolestaan kanssakäyminen kummilapsen kanssa voi merkitä arvokasta tilaisuutta tutustua omaa sukupolvea nuorempiin ihmisiin. Kummisuhde merkitsee erityisesti lapsettomille kummeille tärkeää ihmissuhdetta, joka tarjoaa mahdollisuuden lapsen kasvun seuraamiseen sekä perheen arkeen ja juhlaan osallistumiseen. Lapsettomalle kummiuden merkitys voi korostua myös siksi, että se takaa suhteiden säilymisen sukulaisiin tai tuttaviin. (Nurmi 2000, ) Toisaalta kummius voi nostaa lapsettomalle kummille pintaan kivun omasta lapsettomuudesta.

15 Kummiuden toteuttaminen Kummius on hyvä nähdä kestävänä ja pitkäaikaisena suhteena, eikä äkkinäisenä ja ohuena kontaktina. Hyvä kummisuhde ei ole itsestäänselvyys vaan sitä pitää haluta ja sen luomiseen tarvitaan hieman vaivannäköä. Kummi on suhteessa sekä antava että saava osapuoli. Aluksi kummilapsen ollessa pieni, aikuinen on kummisuhteen luoja. Lapsi ei vielä tässä vaiheessa osaa olla aloitteentekijä, mutta myöhemmin lapselta voi myös odottaa yhteydenottoa ja suhteen ylläpitoa. Vaivannäkö suhteen luomiseksi ja ylläpitämiseksi kannattaa sillä antamiseen pohjautuva suhde on hyvin palkitsevaa. Lapsen ollessa pieni, kummin tulisi olla vanhempien ohella lapselle auktoriteetti. Tämä edellyttää kummilta rehellisyyttä ja totuudellisuutta. Vuosien myötä suhde tasavertaistuu ja kummin voidaan ajatella olevan kummilapselle pikemminkin ystävä. (Sihvola & Kukkamaa 2003, ) Välittäminen ja kiireetön yhdessäolo Lähtökohtana hyvälle kummisuhteelle on se, että kummi tutustuu lapseen ja tietää lapsesta asioita. Hyvänä kummina olemisessa riittää, että on aidosti kiinnostunut lapsesta. Silloin tällöin on hyvä tiedustella lapsen kuulumisia. Kuulumisten kysyminen viestii välittämisestä ja lapsi tietää, että jossakin on aikuinen, joka ajattelee häntä ja rukoilee hänen puolestaan. Tunne siitä, että välitetään, on lapselle aina tärkeä ja itsetuntoa rakentava asia. Yhdessä kummi ja lapsi voivat jakaa haaveitaan ja tulevaisuuden suunnitelmia. Kuulumisten välittämiseen on useita mahdollisuuksia: kasvokkain jutteleminen, puhelu, tekstiviestien vaihtaminen tai sähköposti. Myöhemmin myös lasta alkaa kiinnostaa, mitä kummille kuuluu. Tällöin kummisuhde palkitsee myös kummin. (Posti 2002, 44.) Parhaimmat lapsuusmuistot syntyvät kiireettömästä yhdessäolosta aikuisen kanssa. Tärkeintä on antaa kummilapselle aikaa ja huomioida hänet. Varsinkin nuoruudessa itsenäistyminen tekee kipeää ja nuori tarvitsee puolueetonta aikuista, joka kuuntelee ja neuvoo. Ajan antaminen kummilapselle on kuitenkin usein vaikeaa välimatkojen ja työaikojen vuoksi. Moni kummi kantaa huonoa omaatuntoa siitä, ettei ole hoitanut kum-

16 16 miuttaan niin kuin olisi halunnut. Milloinkaan ei ole myöhäistä ottaa yhteyttä omaan kummilapseensa ja kysyä kuulumisia, vaikka ei olisi ennen sitä tehnytkään. Kummi voi tehdä roolistaan sellaisen missä molemmat osapuolet viihtyvät ja mahdollisuudet rajoittuvat vain mielikuvitukseen. Tavallinen arki yhdessä vietettynä riittää kummilapselle eikä kummin tarvitse vaatia itseltään liikoja. Lapsi nauttii siitä, että hän saa yksinään olla huomion kohteena. Tämän vuoksi kummin tapaaminen voi lapselle olla juhlahetki. Yhteinen arkinen puuhailu kuten askartelu, kortin pelaaminen, kalastaminen ja leipominen ovat kiireettömiä keinoja viettää aikaa kummilapsen kanssa. Kummi voi opettaa lapselle omia taitojaan, jos lapsi niitä haluaa oppia. Kummilapsen voi tutustuttaa seurakunnan toimintaan, kuten pyhäkouluun tai johonkin kerhoon. (Sihvola & Kukkamaa 2003, 50; Posti 2002, 42-44; Kiviniemi 1997, ) Kummin ja nuoren väliselle kahdenkeskiselle vuorovaikutus- ja auttamistyölle ei ole olemassa sopivaa termiä. Työelämästä voidaan kuitenkin lainata sanaa mentorointi kuvaamaan kummin ja nuoren välistä yhteistyötä, vaikka sana vaikuttaakin turhan juhlalliselta kummisuhteessa käytettäväksi. Mentoroinnissa on kyse elämänkokemuksen siirtämisestä nuorelle hänen kasvunsa edistykseksi. Sillä tarkoitetaan myös kahdenkeskistä vuorovaikutussuhdetta, jota leimaa molemminpuolinen avoimuus, luottamuksellisuus ja sitoutuneisuus. Keskeistä on kahdenkeskinen keskustelu, jossa kuunteleminen on kaikkein tärkeintä. Kuunteleminen ei ole helppoa vaan se vaatii taitoa. Mentorointi edellyttää kummilta rehellisyyttä, totuudellisuutta, vilpitöntä halua auttaa sekä kiinnostusta nuorta kohtaan. Kummilla tulee olla halua antaa pyyteetöntä aikaa nuorelle ja laittaa itsensä likoon. Hänellä tulee olla vahvuutta sanoa suoraan asioita eikä mielistellä. Tärkeää on kyky rakastaa ja arvostaa itseään nuorempaa. Nuorelta mentorointi edellyttää samankaltaisia asioita. Hänen täytyy mm. luottaa kummiin, uskaltaa olla oma itsensä, ilmaista rohkeasti mielipiteensä ja arvostaa itseään vanhempaa ihmistä. Ohje on kuitenkin viitteellinen ja antaa yleiskuvan siitä, millaisia ominaisuuksia kummallakin osapuolella olisi hyvä olla. (Sihvola & Kukkamaa 2003, 76, 78-81, 83, 84.)

17 Perheen huomioiminen Kummius tarjoaa hienovaraiset puitteet auttaa sekä lasta että perhettä. Kummisuhdetta hoidetaan kuitenkin aina perheen ehdoilla. Kummisuhteen kannalta tärkeää on se, että lapsi ja hänen vanhempansa näkevät kummin roolin eheyttävänä, eivätkä koe kummin käytöstä puuttumisena perheen asioihin. Kummiuden tarjoamat mahdollisuudet tulevat parhaiten esille silloin, kun kummi haluaa toimia kummina muulloinkin kuin vain merkkipäivinä. Osa kummeista haluaa toimia koko perheen tukihenkilönä. Varsinkin kummisuhteen alkuvaiheessa kummi voi auttaa perhettä konkreettisesti olemalla käytettävissä käytännön asioissa, kuten esimerkiksi lastenhoidossa. Kummille tämäntyyppinen auttaminen voi merkitä sellaista tapaa osallistua lapsen kasvatukseen, jota vanhemmatkin arvostavat. (Nurmi 2000, 84.) Kummit itse haluavat korostaa ystävyyssuhteita sekä lapsen että vanhempien kanssa, eivätkä halua toimia sijaisvanhempina. Kummit jättäytyvät siten suosiolla perheen ulkopuoliseksi tueksi. Kummi on lapselle sellainen aikuinen ystävä, jollainen kumpikaan vanhemmista ei voi olla. Ulkopuolisen auktoriteetin tarve korostuu varsinkin lapsen murrosiässä tai perheen kriiseissä. (Nurmi 2000, 81.) 2.4 Kummiuden kristillinen ulottuvuus Kristillinen kasvatus perustuu alun perin Jeesuksen antamaan kaste- ja lähetyskäskyyn: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti. (Matt.28:18-20) Lapsen kristilliseen kasvatukseen osallistuvat vanhemmat, seurakunta ja kummit (Lempiäinen 2004, 44-45). Kummin täytyy huomioida vanhempien näkökanta lapsen kristillisessä kasvatuksessa. Jos vanhemmat suhtautuvat välinpitämättömästi lapsensa kristilliseen kasvatukseen, voi kummilla olla vaikeuksia toteuttaa sitä. Tämä ei kuitenkaan poista kummin kristillistä kasvatustehtävää vaan asettaa sille suuremmat haasteet. Toisena kummiuden haasteena näemme kummien tietämättömyyden hengellisistä asioista.

18 18 Useilla kummeilla ei ole valmiuksia kertoa lapsille Raamatun sanomasta. Siksi kummin olisi tärkeä perehtyä itse kristillisyyteen ja hakea tässä asiassa tukea seurakunnalta. Kristillisellä kasvatuksella tarkoitetaan tässä opinnäytetyössä lapsen kasvattamista kristilliseen uskoon ja Jumalan tuntemiseen. Kristillinen kasvattaminen voidaan nähdä myös kristillisen elämäntavan tukemisena. Päävastuun lapsen kristillisestä kasvatuksesta on perinteisesti nähty lankeavan lapsen vanhemmille, mutta kummit voivat omalta osaltaan olla tukemassa ja auttamassa lapsen vanhempia tässä tehtävässä Lapsen uskonnollinen maailma Lapset oppivat uskonnon ulkoa sisäänpäin. Heille rituaalit ja tavat eli ulkoapäin tulevat vaikutteet ovat merkittäviä oppimisessa. Päivästä toiseen toistuvat rituaalit, esimerkiksi iltarukous, antavat luonnollisen lähtökohdan siirtyä ulkoisesta tavasta kohti sisäistä maailmaa. Ymmärrys uskon sisällöstä tulee rituaalien ja tapojen jälkeen. Lapselle täytyy siis ensin luoda turvalliset ulkoiset puitteet uskonnolliselle kasvulle ennen kuin hän kykenee sisäistämään uskonnon. Joka iltainen äidin tai isän kanssa vietettävä iltarukoushetki saattaa olla lapselle merkittävämpi oppimistapahtuma kuin esimerkiksi opetuspuheet. Myös kirkkovuoden vietossa pätee sama asia. Ulkoiset tavat ja laulut tutustuttavat lapsen kristillisiin perinteisiin. Kirkkovuotta viettämällä lapsi lähestyy ulkoapäin uskon syvyyttä oppien erilaisia kristillisiä tapoja. On tärkeää, että kirkkovuoden perustarinat tapahtuvat aina ensimmäisen kerran ainutlaatuisella tavalla, vaikka ne kerrotaan aina uudelleen ja uudelleen. Esimerkiksi jouluisin Jeesuksen syntymää juhlitaan aina ensimmäisen kerran. Kertomukset, jotka ovat Raamatun ja uskon äidinkieltä, ovat luonnollinen tapa välittää lapselle kristillisen uskon perusajatukset ja jatkuvasti niitä toistamalla lapsi kasvaa turvallisesti osalliseksi kristinuskosta. (Heinonen, Luodeslampi & Salmensaari 2004, ) Lapselle oppimistilanteen tulee olla turvallinen ja mielekäs. Oppiminen ei onnistu, jos se tapahtuu vastenmielisissä oloissa tai uhkailemalla. Ulkoinen tilanne on siis vahvasti sidoksissa opetettuun asiaan ja vaikuttaa suhtautumiseen ja asenteisiin myös tulevaisuudessa. Uskonnollisen tradition välittämisessä vanhemmilla, kummeilla, papeilla ja muil-

19 19 la välittäjillä on tärkeä rooli. Tradition välittäjän ja sen vastaanottajan välisen suhteen täytyy olla positiivisesti latautunut. Uskonnollista traditiota voi välittää kolmella eri tavalla: varmasti, epävarmasti ja liian varmasti. Epävarmat tradition välittäjät kokevat hengellisyyden negatiivisena, ja välittävät vain pieniä sirpaleita ja ulkokohtaista uskoa lapselle. Liian varmasti traditiota välittävät yrittävät pakottaa lasta ja nuorta seuraamaan Jumalan lakia. Tästä muodostuu usein lapselle ja myöhemmin aikuistuvalle ihmiselle negatiivinen tunneside hengellisiin asioihin. Varmat välittäjät välittävät uskonnon sisältöä kokonaisvaltaisesti ja omalla esimerkillä, ei niinkään sanoilla. On hyvä, jos lasten annetaan jo aikaisin osallistua uskonnollisiin toimituksiin ja esimerkiksi kerhoihin. Lapsi saa rauhassa rakentaa tunnesiteitä hengelliseen maailmaan ja hänelle syntyy kiinteä tunneside erilaisiin tapoihin. Lapsi kokee asian mielekkäämmäksi, kun kysymys ei ole pakosta vaan hänelle tarjotaan mahdollisuutta osallistua erilaisiin asioihin. (Heinonen ym. 2004, ) Kaste, konfirmaatio ja jumalanpalvelus Kummien oleminen läsnä lapsen kastetilaisuudessa on toivottavaa, mutta ei välttämätöntä. Mukanaolo liittää kuitenkin lapsen ja kummit aivan toisella tavalla yhteen, kuin esim. puhelimitse tapahtuva kummiksi lupautuminen. Koska pieni lapsi ei itse muista omaa kastetilaisuuttaan, katsotaan tapahtuman edellyttävän todistajan läsnäoloa. Tämän tehtävän on katsottu sopivan luontevasti juuri kummeille. Toinen kummiuden funktio on toimia avustajana kastetilaisuudessa. Käytäntönä on ollut, että yksi kummeista pitelee lasta sen aikaa, kun pappi kastaa hänet. Avustajan tehtävä on lähtöisin siitä, että kummi on ennen tuonut lapsen kasteelle, vastannut papin tekemiin kysymyksiin ja rukoillut lapsen puolesta. Tarkoituksena on, että kummi avustaa lapsen ohjaamisessa varsinaiseen omaan uskoon. (Himanka ym. 2004, 14,16; Lempiäinen 2004, 5-6.) Monessa seurakunnassa kummit otetaan mukaan nuoren konfirmaatioon. Heidät kutsutaan alttarille oman kummilapsensa taakse siunaamaan häntä. Useat kummit saattavat tulla sekavin ja ristiriitaisin tuntein, jos he eivät ole pitäneet yhteyttä kummilapseensa. He saattavat tulla kaukaa, eivätkä edes välttämättä tiedä minkä näköinen heidän kummi-

20 20 lapsensa on. Murrosikäiselle on silti tärkeää, että kummi silti on tullut hänen takiaan. Kummi on lapselle kristityn esikuva, malli. (Kiviniemi 1997, ) Kummin ja kummilapsen yhteinen pyhän vietto ja kirkossakäynti sekä osallistuminen jumalanpalvelukseen tai muihin seurakunnan tilaisuuksiin on erityinen kummin ja kummilapsen välisen seurakuntayhteyden muoto. (Heinonen ym. 2004, 241.) Jumalanpalvelus on seurakuntatyön tärkein muoto ja olisi tärkeää innostaa kummeja osallistumaan kummilapsensa kanssa tähän tilaisuuteen. Leiripäivänä vietimme alku- ja loppuhartauden kirkossa. Tämä voi olla innostamassa leiriläisiä osallistumaan myöhemmin muihinkin kirkossa tapahtuviin tilaisuuksiin, kuten jumalanpalveluksiin. Kirkossa kävijät saavat jumalanpalveluksessa kuulla evankeliumia, joten jos kummi kokee vaikeaksi kertoa lapselle hengellisiä asioita, niin kirkossa käynti sunnuntaisin on hyvä vaihtoehto. On tietenkin tärkeää, että aikuinen, joka vie lasta kirkkoon, olisi myös itse innokas lähtemään sinne. Jumalanpalvelus kuuluu osana lapsen ulkoiseen tapaan hänen syventyessä kristinuskoon. Lapsi ei välttämättä ymmärrä paljoakaan puheesta, mitä hän kirkossa kuulee, mutta häntä kiinnostavat ulkoiset tekijät kuten alttarilla olevat kynttilät, risti, kukat ja liturgiset kirkkotekstiilit. Myös kirkossa käyttäytyminen saattaa jäädä lapselle mieleen. Ristinmerkin tekeminen, käsien ristiminen rukoukseen, kynttilän sytyttäminen, siunatuksi tuleminen ja yhteinen laulu auttavat lasta pysähtymään ja syventymään. (Heinonen ym. 2004, 161,162.) Rukous ja Raamattuun tutustuminen Rukouksen merkitys korostuu kummiudessa. Kummin tärkeimpiä tehtäviä on rukoilla kummilapsensa puolesta. Rukouksessa kummi kantaa mielessään kummilastaan. Rukoileminen on yksinkertaista, eikä siinä välttämättä tarvita paljon sanoja. Rukous on apuna silloin, kun kummi ei osaa luoda kontaktia kummilapseensa. Kummin jatkuva rukoileminen lapsen puolesta varmasti tuntuu lapsen elämässä. (Kiviniemi 1997, ) Lapsen kanssa rukoillessa saamme luottaa siihen, että Jumala on antava osapuoli, eivät aikuiset. Tärkeää on, että lapselle annetaan tilaa ja aikaa rukouksessa elämiseen ja että aikuinen kulkee lapsen rinnalla. On tietenkin tärkeää, että myös aikuinen tuntee olonsa turvalliseksi rukouksen ilmapiirissä. Kummin tehtävänä on näyttää lapselle tietä kristil-

21 21 lisen hengellisyyden traditioon, johon lapsi voi liittyä rukouksen kautta. Lapselle tulee antaa mahdollisuus olla pyhän ja läsnä olevan Jumalan edessä, sillä rukouksessa lapsi aavistaa Jumalan läsnäolon, ja Jumala koskettaa lapsen maailmaa. Aidoimmillaan rukouksessa uskonelämä kasvaa ja syventyy. Kun rukous on aidosti ja luonnollisesti läsnä lasten kanssa, lapsi ymmärtää uskon merkityksen syvyyden. Rukouksessa uskon sisältö on läsnä ja kristinusko tulee uskottavaksi. (Heinonen ym. 2004, 150,160.) Ennen kuin lapsi pystyy syventymään rukouksen sisältöön, on tärkeää oppia ulkoiset puitteet ja perusrukoukset ulkoa. Tällaisia rukouksia ovat muun muassa iltarukous ja Isä meidän rukous, jotka on hyvä opettaa jo pienelle lapselle. Perusrukouksia on tärkeää toistaa säännöllisesti, sillä näin lapsi kasvaa rukouksen maailmaan. (Heinonen ym. 2004, ) Raamattu sisältää paljon elämänläheisiä kertomuksia, jotka sopivat myös lapsille. Se sisältää kuvauksia ihmisistä, jotka ovat vaikeuksissaan turvautuneet Jumalaan ja saaneet avun. Kertomukset voivat olla tuomassa lohtua lapsen elämään, silloin kun hän kohtaa elämässä ikäviä asioita esimerkiksi vanhempien avioeron. Lapsi voi samastua Raamatun henkilöihin ja kokea kerrotun tapahtuman omanaan. Lapselle Raamatun sanoma tulee kertoa lapsen kielellä. On tärkeää, että lapsi voi kohdata Raamatun sekä tiedollisella että tunteiden tasolla, joten kertomukset tulisi kertoa eläytyen ja kuvailevasti. Raamattu on hyvä yhdistää myös erilaiseen toiminnalliseen työskentelyyn, kuten esimerkiksi rastiratoihin. (Heinonen ym , ) Kummin ei kuitenkaan tarvitse välttämättä tehdä kaikkea alusta asti itse, vaan vaihtoehtoisesti voi käyttää jo valmiina olevaa materiaalia, kuten lapsille suunnattuja kuvaraamattuja. Lapselle riittää usein jo se, että kummi lukee hänelle Raamatun tarinoita, joten kummin ei kannata ottaa liikaa paineita asiasta.

22 22 3 LEIRI JA LEIRIPÄIVÄ Leiripäivän järjestäminen oli olennainen osa opinnäytetyötä. Leiripäivä on kuten leiri pienoismuodossa. Niiden olennaisin ero on siinä, että leiripäivään tullaan vain yhden päivän ajaksi kun varsinaisella leirillä myös yövytään. Leiri tai leiripäivä pitää sisällään hyvin onnistuessaan elämyksiä, kasvamista ja onnistumista niin leiriläisille kuin leirin järjestäjille. Leiri on perinteinen ja helppo tapa tehdä vaikuttavaa toimintaa seurakunnassa. Se on oiva tilaisuus yhdessä toimimiselle ja tarjoaa hyvät puitteet viettää aikaa luonnon läheisyydessä. Onnistuneella leirillä ei ole yhtä, aina toimivaa reseptiä, vaan leiristä tulee aina osallistujien ja leirin vastuuhenkilöiden näköinen. (Huuskonen, Huuskonen, Mattila, Rantala & Vuorela 1989.) Monet tapahtumat voivat säilyä vuosikymmenestä toiseen, mutta niiden suosio edellyttää tapahtuman muodon ja toteutustavan jatkuvaa uusiutumista ajan vaatimusten mukaisesti vaikka perusidea säilyisikin. (Häyrinen & Vallo 2003, 80). Esimerkkinä tästä on se, että nykyaikana leirin sijasta leiripäivä on usein ajankohtaisempi ja suositumpi vaihtoehto. Osanottajien on helpompi irtautua omien kiireittensä keskeltä leiripäivään ja kynnys osallistua yhden päivän pituiselle leirille on usein pienempi kuin yön yli kestävälle leirille. (Huuskonen ym ) Muun muassa näiden seikkojen valossa uuden toimintamuodon käynnistämiseksi valittiin nimenomaan leiripäivä. 3.1 Leiripäivän rakennusaineet Vaikka kaikki leiriläiset ovatkin leirin onnistumisen kannalta tärkeitä, on suurin vastuu kuitenkin johtajilla. On johtajista kiinni, löytääkö kukin leirillä oman paikkansa. Leirinjohtaja työskentelee isostensa välityksellä. Isosille tulee antaa täydellinen vastuu ja osoittaa heihin luottamusta. Leirinjohto on leirillä osanottajille esimerkkinä niin hyvässä kuin pahassa. Siksi onnistuneen leirin kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että leirinjohtajat olisivat leirillä mukana hyvällä asenteella. Huumori ja iloinen mieli tarttuvat leiriläisiin. Leirinjohdon käyttäytyminen heijastuu koko leiriin ja hyvistä tavoista kannattaa pitää kiinni. Näitä ovat esimerkiksi seuraavat ruokailuun liittyvät ohjeet: ruokailu aloite-

23 23 taan vasta, kun kaikki ovat paikalla ja ennen ja jälkeen ruokailun lauletaan ruokalaulu ja kiitetään kokkeja. Leirin onnistumisen kannalta keskeinen osa on ennakkovalmisteluilla. Hyvät ja perusteelliset suunnitelmat, ja niiden toteuttaminen leirillä ovat onnistuneen leirin perusta. Toisen puolen leiristä muodostavat leiriläiset ja varsinkin johtajien innostuneisuus. Ensimmäiset leiriin liittyvät päätökset ovat leirin ajankohta ja osanottajat. Leirin ajankohta pitää sovittaa leiriläisten ja johtajien loma-aikoihin, leirin perinteisiin sekä leiripaikan asettamiin rajoitteisiin. Leirin suunnittelu alkaa johtajien valinnalla. Leirinjohtajan tehtävänä leiriprojektissa on organisoida suunnittelu ja toteutus siten, että leiri tarjoaa kaikille myönteisiä kokemuksia sekä mahdollisuuden kasvuun. Lisäksi hänen tulee varmistaa, että kaikilla johtajilla ja leiriläisillä on riittävät toiminnan edellytykset. Jokaista alkavaa kymmentä leiriläistä kohden leirillä pitäisi olla yksi johtaja. Leirin johtajien kesken on suunniteltava ohjelma yhdessä sekä sovittava tehtävien jako. Kunkin tulee tietää oma vastuualueensa. Leirinjohtajalle kuuluu usein leirin talousarvion laatiminen, leiriilmoitusten tekeminen sekä leirikirjeiden lähettäminen. Leiripaikka on hyvä varmistaa ajoissa ja käydä tutustumassa siihen etukäteen. Ennen leiriä pitää suunnitella valmiiksi varsinaiset ohjelmat sekä varaohjelmat sairastapausten tai huonon sään varalle. Jokaisen leirille tulevan johtajan on perehdyttävä turvallisuusohjeisiin. (Huuskonen ym ) Leirille tai leiripäivään voi valita teeman, jonka perusteella ohjelma suunnitellaan. Teema on tärkeä asia hyvän tapahtuman onnistumisessa. Ennen teeman päättämistä on kuitenkin syytä varmistaa, että teema sopii leirille. Teeman on kuljettava läpi koko tapahtuman ja sen avulla leirin ohjelma pysyy koossa. Teeman esiintyy ensimmäisen kerran jo leirikirjeessä, jossa sen tarkoitus on herättää myönteisiä mielikuvia tulevasta tapahtumasta. Teeman olisi hyvä näkyä suunnittelusta aina jälkimarkkinointiin saakka. Ohjelman suunnittelu on tehtävä yhdessä kaikkien leirinjohtajien kanssa. Suunnittelun tulokset kannattaa jakaa jokaiselle leirin johtajalle paperilla ennen leiriä, jotta kaikki varmasti tietävät ohjelman ja ovat varustautuneet siihen. Päivittäisenä runkona kannattaa pitää peruspäiväohjelmaa. (Huuskonen ym. 1989; Häyrinen & Vallo 2003, ) Leirimaksu on syytä pitää alhaisena, jotta kaikki halukkaat pystyvät osallistumaan leirille. Sisaruksille voi tarjota sisaralennusta. Jos on tiedossa, että jollakin on vaikeuksia maksaa leirimaksu, kannattaa tarjota hänelle hienovaraisesti vapautusta leirimaksusta.

24 24 Hankinnoissa kannattaa käyttää hyväksi suhteita ja pyytää alennuksia. Leiri saattaa olla seurakunnassa vuoden tärkein tapahtuma kummityön osalta, joten rahaa kannattaa käyttää sen mukaisesti. Leiriä suunniteltaessa on hyvä varautua odottamattomiin menoihin, sillä hyvin usein jotain unohtuu tai jotain odottamatonta tapahtuu. Leirille on hyvä ottaa jonkin verran käteistä mukaan yllättäviä tarpeita varten. (Huuskonen ym ) Ennen leirin alkua on leirinjohdon selvitettävä esimerkiksi ilmoittautumisen yhteydessä leiriläisten mahdolliset sairaudet ja ruoka-aineallergiat. Sairauksien mahdollisesta lääkityksestä on sovittava yhdessä leiriläisen tai hänen vanhempiensa kanssa. Ensiapuvarusteiden on vastattava leirin vaativuutta. Leirillä yksi henkilö vastaa ensiavusta. Kaikkien johtajien on kuitenkin pystyttävä antamaan jonkinlaista ensiapua. Jokaisen on huolehdittava siitä, että taidot ovat ajan tasalla. Leirillä on tärkeää kiinnittää huomiota sairastapausten ehkäisyyn. Huolellisella leirihygienialla estetään monet sairastumiset. Leirihygieniaan kuuluu mm. käsien pesu. Vaatteiden vaihto kuiviin, puhtaisiin ja riittävän lämpimiin on myös tärkeää. Niihin tulisikin kiinnittää huomiota. Leiriohjelma on suunniteltava turvallisuusriskit huomioiden. (Huuskonen ym ) 3.2 Esimerkkejä kummileiristä Tampereen alueella on järjestetty useana vuonna kummi-lapsi-leirejä vaikka ne ovat muualla Suomessa vielä harvinaisia. Kesällä 2005 Tampereen seurakuntayhtymä järjesti kolme tällaista leiriä. Heinäkuisella viikonlopun yli kestävällä Kukkolan leirikeskuksen leirillä oli 17 paria ja ideana oli iloita yhdessä kesästä ja kummiudesta. Nuorin kummilapsi oli viisivuotias ja vanhin 13-vuotias. Leirille osallistujat osoittavat halunsa rakentaa kummisuhdetta ja pitävät kummiutta tärkeänä. Haastattelujen perusteella selviää, että edelliset leirit ovat lähentäneet kummia ja lasta, joten on mielekästä osallistua uudelleen samanlaiseen leiripäivään. Leirin ohjelma oli suunniteltu siten, että aikaa kahdenkeskiseen vapaaseen oleskeluun oli riittävästi. Leiriohjelmaan kuului uimista, saunomista, grillijuhlat ja kesäkisat. Tämän lisäksi syötiin hyvin ja leirin alussa oli tarjolla mansikkakakkua. Leiri päätettiin Meidän messuun, joka tuli kasetilta. (af Hällström 2005.)

25 25 Heinäkuun 2005 toiselle kummileirille Tampereelle oli saapunut 10 osanottajaa eri puolilta Suomea. Leiri alkoi torstaina ja päättyi sunnuntaina. Osa kummeista oli lähtenyt mukaan kummilapsensa pyytämänä vaikkei muuten ollutkaan aktiivinen seurakuntalainen. Jotkut tulivat aikaisempien hyvin kokemusten perusteella. Leirillä oli mahdollista maalata ja lakata taulunkehyksiä, joista tuli myöhemmin raamit rukoustauluille. Ensimmäisenä leiripäivänä keskusteltiin kummin tehtävistä, joista tärkeimmiksi nostettiin ystävyys lapsen kanssa, kristillinen kasvatus, esirukous ja yhteydenpito. Aikuiset vaihtoivat keskenään kokemuksiaan omasta kummiudestaan ja kokemukset olivat yllättävän samankaltaisia. Kummit totesivat, ettei kristillisessä kasvatuksessa tarvitse vaatia itseltään liikoja. Tärkeää on, että aikuinen on kristittynä esimerkkinä lapselle. Kummit toivoivat saavansa vinkkejä uskonasioista puhumiseen. Kummin voi usein olla vaikeaa puuttua lapsen kristilliseen kasvatukseen, jos sitä ei kodeissa arvosteta. Kummileirin tarkoitus oli tukea kummien ja kummilasten suhdetta ja antaa tilaisuus keskustelulle. (Liljeström 2005, ) Vammalan seurakunnassa järjestettiin lapsi-kummileiri Leiri alkoi perjantai-iltana ja loppui lauantaina iltapäivällä. Osanottajia leirillä oli 22. Alun perin idea leiristä lähti siitä, kun seurakunnassa oli järjestetty isä-poika leirejä ja isovanhempi-lapsi leirejä, niin ajateltiin, että miksei myös lapsi-kummileiriä. Leiri järjestettiin Vammalassa tänä vuonna ensimmäistä kertaa, mutta se tullaan järjestämään jatkossakin. Yöleiri onnistui Raija Seuralan (henkilökohtainen tiedonanto ) mukaan hyvin, sillä kummit olivat etukäteen arvioineet, pystyvätkö heidän kummilapsensa olemaan yön pois kotoaan. Leirille osallistuneet lapset olivat iältään alle kouluikäisistä aina kolmeentoista ikävuoteen saakka. Joillakin kummeilla oli useampi kummilapsi mukanaan. Yhden yön leiri koettiin sopivan mittaiseksi. Ajatuksena leirillä oli olla yhdessä kummin kanssa ja ohjelma oli pyritty rakentamaan siten, että lapsi ja kummi saivat tehdä asioita yhdessä. Ohjelmassa leirillä oli mm. luontopolku sekä leiriolympialaiset, joissa lapsi ja kummi suorittivat yhdessä eri lajeja. Lapset ja kummit kirjoittivat toisilleen kirjeet, joissa he saivat muun muassa kertoa, mitä asioita haluaisivat tehdä toistensa kanssa ja kirjeessä annettiin mahdollisuus kehua toista. Seurala kertoi, että kirjeen saatuaan monet kummit olivat liikuttuneita siitä, mitä heidän kummilapsensa heistä ajattelivat. Leirillä oli ohjelmassa myös kasteeseen ja kummiuteen liittyvä keskustelu, jossa kyseltiin jokaiselta mielipiteitä. Leiristä olivat vastuussa kolme lastenohjaajaa ja Seuralan mielestä leiriläisten lukumäärä eli 22 oli sopiva, tosin ensi vuonna leirille voisi ottaa muutaman