Transkriptio

1 Aluksi Hain Allianssin Nuorisovaihdon ILE-ohjelmaan tänä syksynä heti kun sain tietää siitä. Tämä kuulosti hyvältä tilaisuudelta samalla kertaa saada hyvää työkokemusta, kehittää kielitaitoa ja tutustua uuteen kulttuuriin. Kun sitten kuulin, että sain toiveitani vastaavan työn valokuvaajan assistenttina, en meinannut pysyä nahoissani. Parempaa harjoittelupaikkaa en olisi itselleni keksinyt. Hieman jännitti, koska en tiennyt ollenkaan, minkä kokoisesta yrityksestä oli kyse ja mikä olisi minun roolini siinä En tosiaan ole aikaisemmin opiskellut valokuvausta vaan olen niin sanotusti itseoppinut valokuvaaja. Viikko 1 Tapasin muut ohjelmaan osallistujat lentokentällä ja meillä oli hyvin aikaa tutustua kahdella lennolla ja Frankfurtin kentällä niiden välissä. Kun saavuimme Dubliniin, ensimmäinen haaste oli päästä busseja käyttämällä host-perheiden luo. Onneksi Inkan ja Lauran majapaikat olivat ihan omani lähellä, joten ei tarvinnut yksin lähteä hortoilemaan vieraaseen kaupunkiin. Kun vihdoin pääsimme Artaneen, joka on n. puolen tunnin bussimatkan päässä keskustasta, olin ihan kuoleman väsynyt päivän matkustamisesta. Mutta selviydyttiin.

2 Heti seuraavana päivänä alkoi kielikoulu ja taas piti löytää uuteen osoitteeseen. Aluksi meillä oli kirjalliset ja suulliset kokeet, joiden mukaan meidät jaettiin viiteen eri tasoryhmään. Itse pääsin toiseksi parhaimpaan ryhmään ja jo iltapäivällä aloitimme tutustumaan muihin ryhmäläisiin. Samassa luokassa oli lisäkseni 2 muuta suomalaista, 4 tanskalaista, espanjalainen, saksalainen, brasilialainen ja ruotsalainen. Eli mukavan kansainvälistä meininkiä. Viikon aikana pääsinkin tekemään paritöitä lähes kaikkien kanssa ja opin paljon eri maiden tavoista ja kulttuureista. Itsekin kerroin esimerkiksi suomalaisesta armeijasta, Suomen suhteista muihin maihin ja joitain meidän kieliopistakin. Tunneilla oli paljon keskustelua ja mielipiteiden vaihtamista, mikä oli ainakin omasta mielestäni todella kiinnostavaa ja hyvä tapa oppia kielen käyttöä. Viimeisenä päivänä oli koe, joka todella helppo, jos oli vain kuunnellut tunneilla ja sainkin täydet pisteet. Koulu järjesti joka päivä jotain ohjelmaa myös iltapäivällä tai illalla. Pääsimme käymään mm. taidemuseossa ja Hard Rock Cafén komedia-illassa. Myös meidän Irlannin yhteystoimisto järjesti meille info-tilaisuuden, jossa kerrottiin kaikista käytännön asioista ja kaikkesta muustakin mahdollisesti tarpeellisesta ja kiinnostavasta. Minua kiusasi kova kurkkukipu koko ensimmäisen viikon, mikä haittasi syömistä ja jopa puhumista. Yritin kysellä yhteystoimistolta, minne lääkäriin kannattaisi hakeutua, jos se pahenee. Sain neuvon kysellä pharmasystä, mikä on kuin laajennettu Suomen apteekki. Kun menin sinne, sain jotain siirappia. Seuraavana päivänä tutkin netistä terveyskeskuksia ja hakeuduinkin sitten yhteen. He eivät ottaneet uusia asiakkaita sinä päivänä, mutta ohjasivat pienempään, vähän jopa epäilyttävän hämyiselle yksityisvastaanotolle. Kun vielä siellä kuulin, ettei ulkomaalainen hyödy vakuutuksistaan tai muusta siellä, päätin vielä odotella, jos vaikka kyseessä olisikin tavallinen kurkkukipu eikä vaikka angiina. Parin seuraavan päivän aikana kipu onneksi lievenikin, joten ei tarvinnut yrittää etsiä jotain julkista terveysasemaa, joita Irlannissa ei näköjään edes ole. Isäntäperheestä olen nyt saanut ihan mukavan kuvan, mutta tuntuu kuitenkin siltä, että he ovat tässe enemmikin rahan kuin uudesta kulttuuritaustasta tulevaan vierailijaan tutustumisen takia. Olen kyllä yrittänyt tehdä tuttavuutta, mutta ehkä heidän edelliset kaltaiseni vieraat ovat olleet mieluummin vain omissa oloissaan. Annoin kuitenkin tuliaiseni: 2 suomalaista elokuvaa, Napapiirin sankarit ja FC Venus, ja pussillisen salmiakkia. Työt alkaa Tavoitteenani on ottaa mahdollisimman paljon tältä harjoittelujaksolta Richard Gavin Photographyssä. Haluan oppia uutta valokuvauksesta, studion pyörittämisestä ja kaikesta, mitä siihen liittyy. Haluan myös, että minusta on hyötyä ja pystyisin jonkin ajan kuluttua tekemään hommia aivain kuin kuka tahansa työntekijä. Viikko 2 Ensimmäisenä aamuna jännitti hiukan ja kun saavuin, Richard itse ei ollut paikalla, vaan vanhempi nainen nimeltä Ann toivotti minut tervetulleeksi. Richardilla olisi kuulemma koulukuvauksia seuraavat kolme päivää, joten studioilla ei tulisi olemaan niin paljoa tekemistä. Ensimmäiset päivät menikin suurimmaksi osaksi vierestä seuraamiseen, koska niin kuulemma opin parhaiten. Itse olisin halunnut tehdä vähän enemmän omin käsin, mutta toivottavasti saan enemmän vastuuta myöhemmin. Tarjouduinkin aina auttamaan pienimmissäkin asioissa, jotta voisin vakuuttaa osaamistani. Avaimenperät luonnistuu jo mainiosti.

3 Työkavereita onkin enemmän kuin aluksi oletin. Richardin ja Annin lisäksi tuolla työskentelee Richardin vaimo, Sandra, ja Annin poika, Gavin. Sandra on töissä vain pari tuntia, enkä ole vielä saanut selville, mitä hänen vastuualueet ovat, mutta ainakin hän vastaa asiakkaiden puhelinsoittoihin. Gavin on ollut nyt Richardin kanssa kuvaamassa koululla ja myös näyttänyt minulle joitain juttuja koulukuvien käsittelystä Lightroomissa ja Photoshopissa. On mielenkiintoista nähdä koko kuvankäsittely prosessi, miten tavallisen oloisesta kuvasta saa ammattimaisen näköisen. Viikko 3 Heti maanantaina sain aloittaa kuvien käsittelyn. Sain käsittelyyni yhden studio-istunnon ja aluksi tuli karsia yli sadasta kuvasta kolmeenkymmeen, säätää valittujen valaistusta ja rajata kuvat Lightroomissa. Sitten Photoshopissa puhdistaa tausta ja häivyttää varjot lattiassa. Oma työskentelyni kuvien kanssa on todella hidasta verrattuna vaikka Gavinin työskentelyyn, mutta teen tätä nyt ensimmäistä kertaa ja kun saan rutiinia, niin varmaan sormet nopeutuu. Mutta tässä vähän esimerkkiä siitä, mitä kuvalle yleensä tapahtuu kun se on käsiteltävänä: Tein samaa kuvankäsittelyä myös viime viikolla otetuille koulukuville. Niitä kuvia riittää ja käydään niitä Gavinin kanssa läpi luokka kerrallaan. Torstaina pääsin myös Richardin kanssa koululle, koska heiltä oli viime kerralla jäänyt muutama luokka kuvaamatta koko ryhmänä. Pääsin siis näkemään irlantilaisen peruskoulun nuorimpia oppilaita, jotka ovat 4 5-vuotiaita. Lasten kanssa pitää selvästikin olla todella tarkka ohjeissaan ja heidän keskittyminen herpaantuu helposti, joten kuvaajalta vaaditaan siinä tilanteessa vielä enemmän sosiaalisia taitoja kuin kykyä ottaa itse kuva. Richard alkoi kehittää uutta kontakti-lappua koulukuvien tilaamiseen, joten hän kysyi minun ja Gavinin mielipiteitä kehittämiseen. Edellinen systeemi tilaamiseen vaikutti mielestäni todella sekavalta, joten yritinkin saada Richardin huomaamaan, mikä siinä saattaisi hämätä myös asiakkaita. Hän ymmärsi ongelman, joten sainkin sitten jäädä suunnittelemaan uutta tilaussysteemiä. Nyt se on selvästi selkeämpi ja asiakas huomaa helpommin, että voi tilata eri kuvia eri koissa kun taas edellisestä lapusta sai sellaisen käsityksen, että kaikkien tilattujen kuvien tulee olla kopioita samasta otoksesta.

4 Pääsin myös tekemään näitä kontakti-lappuja oppilaille. Jokaisen luokan lapuissa on omat panoraama luokkakuvat ja jokaisella oppilaalla tietysti omat kuvansa, joten jokaista lappusta tuli muokata erikseen. Jonkun mielestä homma voi kuulostaa puuduttavalta, mutta minusta on kuitenkin paljon mukavampaa tehdä jotain ja olla avuksi kuin vain istuskella vieressä. Eli oikeaan suuntaan ollaan menossa. Tällä viikolla oli myös yksi tyttö harjottelujaksolla, mikä muistuttaa vähän Suomen TET-jaksoa. Hänen äitinsä oli pyytänyt tätä työpaikkaa tyttärelleen, mutta tyttö ei vaikuttanut yhtään kiinnostuneelta valokuvauksesta. Samalla tavalla hänkin joutui vain katselemaan vierestä muiden (myös minun) hommia kuin itse katsoin ekalla viikolla. Mutta hän ei tehnyt oikein asialle mitään, kysellyt tai esittänyt muutenkaan kiinnostusta. Niin kuin Richard sanoikin, se on ihan tuurista kiinni, minkälaisen harjoittelijan milloinkin saa. Viikko 4 Tein samoja hommia kuin ennenkin, mutta nyt pääsin myös suunnittelemaan hääalbumia eli Story book ia. Tämä oli todella kiva ja erilainen tehtävä, jossa sai käyttää myös omaa luovuutta. Albumia varten hääpari valitsee mieleisensä sata kuvaa ja ne asetella oikeean järjestykseen, niin että kaikki mahtuu vähän yli 20:lle aukeamalle. Richard viimeisteli joitain aukeamia, koska morsian oli juuri tulossa katsomaan albumia, ennen kuin se lähetetään painoon. Morsian ei tiennyt, mitkä aukeamat olivat kenenkin kasaamia, joten tässä on ne minun, joista hän piti ja jotka päätyivät hänen hääalbumiinsa:

5

6

7

8

9 Tällä viikolla pääsin ihan häihinkin perjantaina. Ne olivat kuulemma pienet häät tällä kertaa ja oltiin kuvaamassa vain muutama tunti. Seremonia oli maistraatin tyyppisessä tilassa, jonka jälkeen mentiin kasvitieteelliseen puutarhaan kuvaamaan hääpäria. Minullakin oli oma kamera mukana, mutta koska vastuullani oli myös kaikkien kuvaustarvikkeiden kantaminen, pystyin räpsimään kuvia vain jos pysähdyttiin johonkin hetkeä kaummin. Oli ihanaa päästä näkemään tämäkin puoli valokuvaajan työstä ja toivottavasti pääsen uudestaankin häihin tänä aikana. Viikko 5 Maanantai oli Irlannin kansallinen vapaapäivä, joten meillä oli vain neljä päivää töitä. Tein kaikki nuo päivät koulukuvaushommia, eli rajasin ja tulostin oikeat kuvat oikeissa koissa tilauslappujen mukaan ja pidin kaikki luokkien mukaan järjestyksessä. Ei kuitenkaan ollut liian puuduttavaa, koska tilauksiin pitää keskittyä koko ajan, koska täytyy tarkistaa maksetut summat ja jos asiakas on tehnyt jotain erikoistilauksia. Rytmi tähän syntyi nopeasti ja kaikki sujuikin sutjakkaasti loppuviikosta. Viikko 6 Koululta tulee päivittäis uusia tilauksia, joten niitä pitää sitä mukaan kirjata ylös ja käsitellä. Tällä viikolla olemme Annin kanssa aloittaneet myös kehystämään kuvia, joko oikeisiin paksuihin kehyksiin tai pahvisiin esittelykehyksiin tilausten mukaan. Kukin oppilas saa täytyy käydä läpi erikseen ja pakata kaikki tilattu samaan suureen muovitaskuun, joka sitten suljetaan sulattamalla muovit kiinni toisiinsa. Sitten muovipaketit vielä lajitellaan luokittain ja varmistetaan, että kaikki on tallella. Suuri urakka, mutta tuntuu vaan paremmalta kun sen saa tehtyä. Pääsin taas häihin sekä torstaina että perjantaina. Torstaina häät oli illalla, ja sainkin paljon kokemusta salamavalojen pystyttämisestä ja niiden toiminnasta. Hienon kuvan ottaminen vaatii välillä todella paljon aikaa pelkkien olosuhteiden muuttamiseen. Tässä juuri jouduin itse menemään kuvaan, kun testasimme salaman toimintaa. Kun valo tulee tuolla lailla edestä, morsiammen puku näyttää todella hienolta. Perjantain häät tehtiin pitkän kaavan kautta, eli ensimmäisenä menimme sulhasen talolle ottamaan kuvia häihin valmistautumisesta, sitten morsiammen talolle. Sieltä suoraan kirkkoon, josta juhlapaikalle. Kaikki oli todella hienoa ja pysyimme taas siihen saakka, kunnes hääseurue aloittaa ruokailun. Olisimme saaneet jäädä syömäänkin, mutta siinä vaiheessa oli jo pitkä päivä takana, joten kotiinlähtö houkutti meitä kumpaakin. Tosin Richard joutui vielä mennä myöhemmin takaisin ottamaan joitain tiettyjä kuvia. Olen nyt huomannu, että hääkuvaajalla on aina ne samat tilanteet, joista on pakko saada kuva ja sitten jos on sellainen kuin Richard, että on käynyt jokaisessa mahdollisessa häidenvietto paikassa, tietää myös parhaimmat paikat niissä kuvata.

10 Viikko 7 Tällä viikolla sain taas tehdä paljon vanhaa tuttua asiaa eli studio istuntojen käsittelyä esittelykuntoon ja joitain myöhäisiä koulukuvia. Kun kuvat ovat valmiita esittelyyn, asiakas tulee takaisin ja valitsee mieleisensä kuvat, joida voi sitten yhdistellä samaan kehykseen tai tilata yksittäisinä kuvina missä tahansa koossa ja missa tahansa kehyksissä. Tilauksen jälkeen valittuja kuvia vielä muokataan pidemmälle ja kehykset tilataan. Kun ne saapuvat, kuvat tulostetaan ja kehystetään. Olen nyt päässyt seuraamaan tätä prosessia joka hetkeltä ja käsitykseni kuvaajan työstä on laajentunut paljon. Richard halusi lisätä koulukuvien tilaus-lappuseen vielä C-paketin, joten sain suunnitella uuden pohjan, jotta kaikki mahtuisi järkevästi ja panoraama-ryhmäkuvan saisi entistä suurempana mahtumaan. Tällainen siitä sitten kehkeytyi: Viikko 8 Tällä viikolla Ann vietti lomaa Yhdysvalloissa keskiviikkoon saakka, joten yrityksen asioiden organisointi oli hatarammalla pohjalla. Saimme uuden koululaisen työharjoitteluun, tällä kertaa todella mukava ja innokas tyttö, Jenny. Pääsimme sitten yhdessä pohtimaan, mitä Annin kirjoittamissa tilauslomakkeissa mahtaakaan lukea tai missäköhän on minkäkin kuvan kehykset vai onko niitä edes tilattu vielä. Richard oli itsekkin melko pihalla näistä asioista, mutta yritti antaa meille mahdollisimman paljon kuvia kehystettäväksi. Pääsinkin nyt

11 ensimmäistä kertaa opettamaan jotain toista tekemään samoja juttuja, joita minulle näytettiin monta viikkoa sitten. Annoin kyllä Jennyn heti lähteä kokeilemaan ja tekemään myös itse, koska juuri sillä tavalla mielestäni oppii parhaiten. Jenny tekikin viikon aikana paljon enemmän kuin minä ensimmäisellä viikollani ja hyvä niin, koska eihän hänellä olisi ollutkaa enempää aikaa harjoitteluun. Raivasimme myös ulkovaraston kaikesta kaatopaikalle menevästä pahvista. Kun Ann palasi torstaina, minäkin pystyin siirtymään taas tietokonetyöskentelyyn ja Richard antoikin kunnon haasteen ensin kuvata ja sitten Photoshopilla restauroida vanha perhepotretti. Valokuva oli niin vanha, että kuvaaja on siihen aikaan vahvistanut ääriviivoja käsin kuvan oton jälkeen. Oli tosi aikaa vievää ja tarkkuutta vaativaa työtä, mutta tykkäsin kyllä tehdä taas jotain erilaista ja haastavaakin. Tässä lopputulos, johon olen todella tyytyväinen: Perjantaina oli minun neljännet irkku-häät. Taas näin uusia hienoja paikkoja ja juhlapaikkakin oli kaukana Dublinista, paikassa nimeltä Cavin, minne en varmaan muuten olisi ikinä päässyt. Tämä on kyllä ollut hieno tapa päästä näkemään uusia paikkoja, kirkkoja ja linnoja. Ja nyt häissäkin on jo sellainen tunne, että pystyisinhän minäkin siihen. Englanniksi olisin ehkä vielä vähän huono ohjeistamaan kuvattavia, mutta Suomessa ei pitäisi olla mitään ongelmaa. Ainut este sille, että minusta tulisi Suomessa hääkuvaaja, on se, ettei minulla on järjestelmäkameran lisäksi mitään muita valokuvaajan tarvikkeita. Ne ovat ihan tolkuttoman kalliita ja hyvän työpakin keräämiseen kuluu vuosia. Esimerkiksi Richard on jatkanut perheyritystä ja ollut aina valokuvaaja, joten hänen ei ole tarvinnut hankkia kaikkea kerralla.

12 Viikko 9 Viimeinen viikko ja aika haikea mieli. Tämä on ollut kyllä paras työpaikka, mitä minulla on tähän mennessä ollut. Työ on ollu ihanan monipuolista ja työkaverit todella mukavia. Richard antoi minulle loisto-suositukset. Heillä on kuulemma aina töitä sellaisille, jotka osaavat niitä tehdä. Tästä on varmasti ollut hyötyä minun tulevia työpaikkoja ja koulutusta varten. En tiedä, tuleeko minusta ihan samanlaista valokuvaajaa kuin Richardista, mutta haluaisin kyllä sellaisen ammatin, jossa pystyisin hyödyntämään ja käyttämään myös valokuvausta. Ja varmasti jos sitäkin opiskelisi enemmän, ymmärtäisi vielä paremmin itse kuvaamisesta. Nyt on kuitenkin kaikista muistakin osa-alueista tietoa, joten tästä on hyvä jatkaa. Lopuksi En niinkään keskittynyt tässä oppimispäiväkirjassa vapaa-ajan ja muun työn ulkopuolisen elämän kuvailuun, koska työni oli sen verran monipuolista, että siitä olisi voinut kirjottaa vaikka kuinka pitkälti. Sanon vain sen, että meillä oli todella hauskaa koko aika Irlannissa ja sain parista suomalaisesta tytöstä varmasti elinikäisiä ystäviä. Näin hienoja paikkoja ja tutustuin moniin uusiin ihmisiin, eri maista ja taustoista. En ehkä kehittynyt englannin kieliopissa, mutta sanastoa ja varsinkin uskallusta käyttää englantia tuli rutkasti lisää. En vaihtaisi kokemusta mihinkään. Paula Ikonen