LAUSUNTO SÄHKÖVERKKOTOIMINNALLE ASETTAVASTA YLEISESTÄ TEHOSTAMISVAATIMUKSESTA. Pekka Korhonen ja Mikko Syrjänen

Transkriptio

1 SÄHKÖVERKKOTOIMINNALLE ASETTAVASTA YLEISESTÄ TEHOSTAMISVAATIMUKSESTA Pekka Korhonen ja Mikko Syrjänen 30. joulukuuta 2003 Helsingin kauppakorkeakoulu Taloustieteiden kvantitatiiviset menetelmät P.L. 1210, Helsinki Tel , Fax

2 Sisällys: 1. JOHDANTO TUOTTAVUUSKEHITYKSEN ARVIOINNIN MENETELMÄT TUOTTAVUUSKEHITYS JA VALVONTA TUOTTAVUUSKEHITYKSEN HUOMIOIMINEN VALVONNASSA MUISSA MAISSA Norja Tanska Hollanti Englanti Yhteenveto MUUT AIEMMAT SELVITYKSET SÄHKÖNJAKELUN TUOTTAVUUDEN KEHITYKSESTÄ Hjalmarsson ja Veiderpass (1992) Førsund ja Kittelsen (1998) Kumbhakar ja Hjalmarsson (1998) Honkatukia ja Sulamaa (1999) Yhteenveto TUOTTAVUUSKEHITYS SUOMESSA TUOTTAVUUSKEHITYS TILASTOKESKUKSEN AINEISTOJEN PERUSTEELLA TUOTTAVUUSKEHITYS ENERGIAMARKKINAVIRASTON AINEISTON PERUSTEELLA JOHTOPÄÄTÖKSET VIITTEET LIITE: YHTIÖKOHTAISET TUOTTAVUUSLUVUT

3 1. Johdanto Tässä raportissa kuvataan Energiamarkkinaviraston (EMV) toimeksiannosta tehtyä selvitystyötä, jonka tavoitteena on ollut antaa lausunto siitä, mikä voisi olla sähköverkkotoimintaa harjoittaville yhtiöille asetettava tuottavuuden kasvun huomioon ottava toimialan yleinen tehostamistavoite. Tämä tarkoittaa tuottavuuden muutosten arviointiin käytettävän laskentatavan valintaa, yleisen tuottavuuskehityksen tason määrittämistä sekä tuottavuuskehityksen huomioimiseen liittyviä kysymyksiä. Työn taustalla on Euroopan unionin uuden sisämarkkinadirektiivin aiheuttamat muutokset sähköverkkotoiminnan valvonnassa. Kohtuullisuusvalvontaa käsitellyt Kauppa- ja teollisuusministeriön työryhmä on työssään päätynyt malliin, jossa valvonta tapahtuu 3-5 vuoden jaksoina. Jokaiselle valvontajaksolle yhtiöille määritetään muun muassa tehostamistavoite, johon voi sisältyä sekä yhtiökohtainen että yleinen alan tuottavuuden kasvua kuvaava komponentti. Ensimmäiselle valvontajaksolle on tarkoitus asettaa ainoastaan alan yleiseen tuottavuuskehitykseen perustuva yleinen tehostamisvaatimus. Raportissa kuvataan ensin yleisesti tuottavuuskehityksen arviointiin soveltuvia menetelmiä. Toiseksi kuvataan yleisen tehostamisvaatimuksen käyttöä ja laskentatapaa muissa maissa. Tällöin pyritään vastaamaan siihen, kuinka suuri yleinen tehostamisvaatimus kussakin maassa on asetettu, millaisiin laskelmiin tehostamisvaatimus perustuu ja mihin kustannuseriin ao. tehostamisvaatimus kohdistuu. Lisäksi tarkastellaan eräitä sähkönjakelun tuottavuuskehitystä kuvaavia tutkimuksia. Raportin pääosan muodostaa tuottavuuskehitystä Suomessa kuvaavien aikasarjojen tarkastelu. Tuottavuuskehityksen arviointi perustuu toisaalta Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpidon aineistoon ja sähkön tuotantoa, jakelua ja myyntiä koskevaan yritysaineistoon sekä toisaalta jakeluverkkotoiminnan tuottavuuden kasvun arvioimiseen EMV:n aineistosta Data Envelopment Analysis (DEA) -menetelmällä tuotettujen tehokkuuslukujen perusteella Malmquist-indeksillä. DEA-laskelmat perustuvat EMV:n omassa DEA- mallissaan (Korhonen ym., 2000 ja Korhonen ja Syrjänen, 2003) käyttämään aineistoon, joka on julkaistu vuosilta sekä vuoden 2002 alustavaan aineistoon. Johtopäätökset on koottu viimeiseen lukuun. Tuottavuuskehityksen huomioimista muissa maissa koskeva osuus perustuu pääosin Energiamarkkinaviraston Lappeenrannan Teknilliseltä Yliopistolta tilaamaan erilliseen selvitykseen (Partanen ym., 2003), jonka tuloksista esitetään tässä raportissa yhteenveto. Kansantalouden yleisen tuottavuuden sekä sähkölaitosalan (sähkö- ja lämpöhuollon) tuottavuuden kasvun analysointi perustuu Tilastokeskuksen aineistoon. Tämä osuus perustuu Energiamarkkinaviraston Tilastokeskukselta tilaamaan selvitykseen (Nurminen, 2003 ja Lång, 2003), josta tässä yhteydessä esitetään yhteenveto Edellä kuvatun perusteella työssä tehdään ehdotus sähkönjakeluverkkoliiketoiminnalle asetettavan yleisen tehostamisvaatimuksen määrittämistavasta ja sen käytöstä valvonnassa. 3

4 2. Tuottavuuskehityksen arvioinnin menetelmät Tuottavuuskehityksen arvioimisen lähtökohtana on arvioida panosten käytössä tapahtuneita muutoksia suhteessa niillä saavutettuun tuotokseen. Yhden panoksen (x) ja yhden tuotoksen (y) tapauksessa tuottavuus määritellään tuotoksen ja panoksen suhteeksi (y/x). Tällöin ajanjakson 0 ja 1 välillä tapahtunut tuottavuuden muutos määritellään suhteeksi (y 1 /x 1 )/(y 0 /x 0 ). Useiden tuotosten ja panosten tapauksessa ongelmana on tuotosten ja panosten saattaminen keskenään yhteismitallisiksi. Usein tämä tapahtuu markkinahintojen avulla. Hinnat voidaan kuitenkin määrittä myös esimerkiksi DEA-menetelmään perustuvan tehokkuusanalyysin kautta, jolloin erillistä hinta-aineistoa ei tarvita. Tässä raportissa tuottavuuden arviointiin käytetään työvoiman tuottaman lisäarvon kautta määriteltävää työn tuottavuuden arviointia, jota sovelletaan tilastokeskuksen kansantalouden tilipidon aineistoon ja yritysaineistoon sekä toisaalta DEA-menetelmän perusteella määriteltyjä Malmquist-indeksejä, joita sovelletaan EMV:n sähkönjakeluyhtiöiden tehokkuuden arvioinnissa käyttämään aineistoon. Tilastokeskuksen aineistoon perustuvat tuottavuusluvut on laskettu käyttämällä lähtötietoina kiinteähintaista (v hinnat) arvonlisäystä ja tunneissa mitattua työpanosta. Jakamalla arvonlisäyksen volyymi-indeksi työpanosindeksillä saadaan tuottavuusindeksi, jonka muutokset kuvaavat työn tuottavuuden muutoksia. Arvonlisäys (brutto) tarkoittaa tuotantoon osallistuvan yksikön synnyttämää arvoa. Se lasketaan markkinatuotannossa vähentämällä yksikön tuotoksesta (~liikevaihto) tuotannossa käytetyt välituotteet (tavarat ja palvelut) ja markkinattomassa tuotannossa laskemalla yhteen palkansaajakorvaukset, kiinteän pääoman kuluminen sekä mahdolliset tuotannon ja tuonnin verot. Kansantalouden tilinpidon aineistossa tuotteet arvotetaan toteutuneiden hintojen perusteella. Markkinahinnoista vähennetään tuoteverot ja lisätään tukipalkkiot. Mikäli hintoja ei voi noteerata, kuten on asia julkisen toiminnan palvelujen osalta, käytetään tuotantokustannuksia. Yritysaineistossa arvonlisäystä mitataan jalostusarvon avulla (Jalostusarvo = Liikevoitto/-tappio - Käyttöomaisuuden myyntivoitot + Poistot ja arvonalentumiset yhteensä + Henkilökulut yhteensä). Edellä kuvatun laskentatavan (arvonlisäys perushintaan) lisäksi on tarkasteltu bruttokansantuotteen (BKT) kehitystä markkinahintaan. Tämä saadaan lisäämällä perushintaiseen arvonlisäykseen tuoteverot ja vähentämällä tukipalkkiot. Työtuntien laskennassa lähtökohtana ovat tehdyt työtunnit. Esim. vuosilomia ja palkallisia muita vapaapäiviä ei lueta tehtyihin työtunteihin Työtuntitiedot kerätään eri lähteistä, joista tärkein on Tilastokeskuksen työvoimatutkimus. Yritysaineisto kerätään erillisillä lomakkekyselyllä, joka sisältää myös tiedot tehdyistä työtunneista. Tilastokeskuksen aineistosta tehtävän tarkastelun perusajatuksena on siis kuvata tuottavuutta arvonlisäyksen ja työvoiman määrään suhteena (euroa/työtunti). Laskemalla tämän indeksin suhteelliset vuosimuutokset saadaan arvioitua tuottavuuden vuosittaisia muutoksia. 4

5 Tehokkuusanalyysiin perustuva tuottavuuden muutoksen arvioinnin lähtökohtana on tuotantofunktion eli tehokkaan rintaman määrittäminen. Tarkastelemalla tuotantoyksiköiden toiminnassa tapahtuneita muutoksia suhteessa eri ajanjaksojen tehokkaaseen rintamaan voidaan laskea tuottavuuden muutos. Tuottavuuden absoluuttista tasoa kuvaavaa aikasarjaa ei sen sijaan saada määritettyä. Käytännössä tehokas rintama voidaan määrittää DEA-menetelmällä tai jonkin parametrisen menetelmän (kuten stokastinen rintama-analyysi (SFA) ja korjattu pienimmän neliösumman regressioanalyysi (COLS)) avulla. Käytännössä tuottavuuden muutoksia tarkastellaan rintamamallien tapauksessa niin sanotun Malmquist-indeksin ja sen komponenttien avulla. Malmquist indeksin perusajatuksena on kuvata yksittäisen yksikön tuottavuuden muutosta vertaamalla sitä saman ja eri periodin tehokkaaseen rintamaan. Tämä voidaan tehdä yksinkertaisesti tehokkuuslukujen suhteella T CRS 0 (x 1,y 1 )/T CRS 0 (x 0,y 0 ), missä alaindeksit CRS (constant returns to scale) kertovat, että tehokkuutta mitataan suhteessa vakioskaalatuottorintamaan ja yläindeksi että rintamana käytetään ensimmäisen periodin tilannetta. Panosten ja tuotosten yläindeksit kertovat, miltä vuodelta tarkasteltavat panosten ja tuotosten arvot ovat. Yksikön jakson 0 ja 1 toiminnan tehokkuuksia mitataan siis suhteessa jakson 0 vakioskaalatuottorintamaan, jolloin suhde kuvaa tuottavuudessa tapahtunutta muutosta. Yhtä hyvin muutosta voidaan tarkastella suhteessa jälkimmäisen jakson teknologiaan suhteella T CRS 1 (x 1,y 1 )/T CRS 1 (x 0,y 0 ). Jotta ei tarvitse tehdä mielivaltaista valintaa, otetaan yllä mainituista suhteista geometrinen keskiarvo. Tuottavuuden laskennassa tarvittavat tehokkuusluvut voidaan tuottaa helposti DEAmenetelmällä. Keskimääräinen tuottavuuden muutos saadaan laskemalla yhtiökohtaisista luvuista geometrinen keskiarvo. Tuottavuuden muutosta kuvaava Malmquist-indeksi voidaan jakaa erilaisiin osiin. Ensimmäinen vaihtoehto on jakaa tuottavuuden muutos vakioskaalatuottorintamassa tapahtuneeseen muutokseen eli teknologian kehitykseen ja yhtiöiden vakioskaalatuottooletukseen perustuvissa tehokkuusluvuissa tapahtuneeseen suhteelliseen muutokseen eli niin sanottuun catch up -tekijään. Myöhemmin on kehitetty tapa, jossa jaon perustana on muuttuvien skaalatuottojen rintamassa tapahtuneet muutokset. Tällöin indeksi jaetaan muuttuvien skaalatuottojen rintamassa tapahtuneisiin muutoksiin, yksikön tehokkuusluvussa tapahtuneeseen muutokseen sekä jäljelle jäävään osaan, joka kuvaa yksikön skaalatehokkuudessa tapahtunutta muutosta. Muuttuvien skaalatuottojen oletukseen perustuviin tehokkuuslukuihin viitataan tekstissä alaindeksillä VRS (variable returns to scale). Yhtiön tuottavuuden muutosta kuvaava Malmquist-indeksi (M) on siis jaettavissa eri tekijöihin seuraavasti M = (EC CRS ) (TC CRS ) tai M = (EC VRS ) (TC VRS ) (SC VRS ) Missä EC on tehokkuusluvun muutos (efficiency change), TC on tehokkuusrintaman muutos (technology change) ja SC skaalatuoton muutos (scale change). 5

6 3. Tuottavuuskehitys ja valvonta 3.1. Tuottavuuskehityksen huomioiminen valvonnassa muissa maissa Norja Norjassa sähkönjakeluverkkotoiminnan valvontaviranomainen on asettanut valvontajaksolle jakeluverkkoyhtiöille 1,5 % yleisen tehostamistavoitteen. Tehostamistavoite kohdistuu verkkoliiketoiminnan liikevaihtoon. Yleisen tehostamistavoitteen määrittämisessä käytetään apuna DEA-tehokkuusluvuista laskettuja Malmquist-indeksejä, jotka kuvaavat historiallista tehokkuusrintaman muutosta. (Førsund ja Kittelsen 1998, Neurauter 2003). Aiemmassa tutkimuksessa panoksena olivat työvoima, häviösähkö, materiaalikulut ja pääoma sekä tuotoksena siirretyn energian määrä, asiakasmäärä ja etäisyysindeksi. Myöhemmässä tutkimuksessa on lisäksi huomioitu keskeytysajat ja operatiiviset kulut. Yhtiökohtaiset tehostamistavoitteet perustuvat samalla DEA-mallilla saadun tehokkuusmittauksen tuloksiin. Tehostamistavoite vaikuttaa valvontajakson sallittuun liikevaihtoon. Siirretyn energian määrässä tapahtuneet muutokset huomioidaan osittain liikevaihtokattoa määritettäessä. Sallitun liikevaihdon laskennassa käytetään valvontajaksoa edeltäneen vuoden toteutuneita poistoja, johon vaikuttaa valvontajakson aikana harjoitettu investointipolitiikka. Lisäksi investoinnit vaikuttavat verkon kirjanpitoarvoon, joka on lähtötietona DEA-mallissa. Tätä kautta valvontamalli rajoittaa yli-investointeja. Aliinvestointien estämiseksi sähkön laatu otetaan huomioon liikevaihdon laskennassa. Jokaiselle yhtiölle on taattu 2 % minimituotto sijoitetulle pääomalle ja enimmillään sijoitetun pääoman tuotto voi olla 20 % (Grammeltvedt 2003). Verkkoyhtiö hyötyy itse ylimääräisistä tehostamistoimenpiteistä, jos pääoman tuotto ei ylitä sallittua maksimituottoa Tanska Tanskan ympäristö- ja energiaministeriö on asettanut sähköverkkoyhtiöille 3 % yleisen tehostamistavoitteen valvontajaksolle Tehostamistavoite kohdistuu verkkoliiketoiminnan kokonaiskustannuksiin (operatiiviset kulut ja poistot). Yleinen tehostamistavoite perustuu ennusteeseen kansantalouden yleisestä tuottavuuden kasvusta sekä viranomaisen arvioon siitä, kuinka suuri tehostamispotentiaali vallitsee energia-alalla, jossa kaikki kustannukset on voitu periä täysimääräisinä asiakkailta yli 25 vuoden ajan (Calundann 2003). Vuosille 2002 ja 2003 sähkönjakeluverkkotoiminnan valvontaviranomainen otti käyttöön myös yhtiökohtaiset tehostamistavoitteet. Yhtiökohtainen tehostamistavoite määritetään verkostovolyymimallilla. Vuosina 2002 ja 2003 operatiivisiin kuluihin kohdistuva tehostamistavoite oli enimmillään yhteensä 20 % ja poistoihin kohdistuva tehostamistavoite 3 %. Yhdistetty tehostamistavoite kokonaiskustannuksille oli enimmillään yhteensä 14 %. Yhtiön saama 6

7 hyöty ylimääräisistä tehostamistoimenpiteistä voi enimmillään olla 5 % sallitusta liikevaihdosta. (Energitilsynet 2001) Hollanti Hollannin sähkönjakeluverkkoliiketoiminnan valvontaviranomainen on asettanut sähköverkkoyhtiöille 3,2 % yleisen tehostamistavoitteen vuosille Tehostamistavoite kohdistuu sähkönjakeluverkkotoiminnan liikevaihtoon. (Dte 2003a) Viranomaisen tavoitteena oli alun perin asettaa valvontajaksolle yleinen 2 % tehostamistavoite sekä DEA-mallin avulla määritetyt yhtiökohtaiset tehostamistavoitteet. Verkkoyhtiöiden tekemien valitusten oikeuskäsittelyissä kuitenkin todettiin, ettei viranomaisella ole nykyisen lainsäädännön puitteissa valtuuksia asettaa yhtiökohtaisia tehostamistavoitteita. Viranomaisen ja verkkoyhtiöiden neuvottelujen tuloksena päädyttiin yleiseen 3,2 % tehostamistavoitteeseen. (Dte 2003a) Seuraavalle valvontajaksolle viranomainen aikoo asettaa sekä yleisen 1,5 % tehostamistavoitteen että yhtiökohtaiset tehostamistavoitteet. Yleinen tehostamistavoite tulee perustumaan ennusteeseen yleisestä tuottavuuden kasvusta. Ennusteen oikeellisuus todennetaan jälkikäteen laskemalla, kuinka paljon tehokkuusrintaman muodostavat yhtiöt ovat kyenneet vähentämään kokonaiskustannuksiaan. Jos toteutunut tuottavuuden kasvu poikkeaa ennustetusta, se otetaan huomioon seuraavan valvontajakson sallittuja liikevaihtoja määritettäessä. Yhtiökohtainen tehostamistavoite voi olla myös negatiivinen. Vuotuinen kokonaistehostamistavoite valvontajaksolla on pienimmillään - 3,6 % ja enimmillään 6,3 %. (Dte 2003b) Englanti Englannin sähkönjakeluverkkotoiminnan valvontaviranomainen on asettanut valvontajakson yleiseksi tehostamistavoitteeksi 3 %. Tehostamistavoite kohdistuu verkkoliiketoiminnan liikevaihtoon. (CEPA 2003) Vuodelle 2000 asetettiin operatiivisiin kuluihin kohdistuvat yhtiökohtaiset tehostamistavoitteet. Operatiivisten kulujen tehostamistavoite määriteltiin COLSregressioanalyysin avulla. Tulosten oikeellisuutta arvioitiin standardikustannuksiin perustuvan tehokkuustutkimuksen avulla. Regressioanalyysin panoksena käytettiin operatiivisia kuluja ja tuotoksena muuttujaa, joka muodostuu asiakasmäärästä (50 %), siirretystä energiasta (25 %) ja verkkopituudesta (25 %). (Ofgem 1999) Investointeihin kohdistuva yhtiökohtainen tehostamistavoite koko valvontajakson aikana on keskimäärin 13 %.(Grenard ja Strbac 2003) Valvontajakson ensimmäisen vuoden sallittuja liikevaihtoja laskettaessa yhtiökohtaiset tehostamistavoitteet kohdistuvat operatiivisiin kuluihin ja pääomamenoihin. Seuraavina vuosina sallittuun liikevaihtoon vaikuttaa vuosittain 3 % yleinen tehostamistavoite. Tuoton pysyminen vakiona edellyttää tällöin operatiivisten kulujen pienentämistä tai investointitoiminnan tehostamista. (Grenard ja Strbac 2003) 7

8 3.1.5 Yhteenveto Edellä esitellyistä valvontamalleista Norjan yleinen tehostamisvaatimus perustuu DEAmenetelmän avulla määritettyyn tehokkaan rintaman siirtymiseen. Myös Hollannin ratkaisu perustuu saatujen tietojen mukaan jatkossa rintaman siirtymiseen. Tanskan tapauksessa yleisen tehostamisvaatimus perustuu ennusteeseen kansantalouden yleisestä tuottavuuskehityksestä sekä viranomaisen arvioon alan tehostamispotentiaalista, joka on seurausta valvontaa edeltäneen monopolitoiminnan tehottomuudesta. Tarkempi laskentatapa ei ole tiedossa. Myöskään Englannin yleisen tehostamisvaatimuksen määrittämistapa ei ole tiedossa. Taulukossa 1 on esitetty yhteenveto eräissä Euroopan maissa sähkönjakeluverkkotoiminnan valvonnassa sovellettavista yleisistä vuotuisista tehostamistavoitteista. Taulukko 1 Yleiset vuotuiset tehostamistavoitteet eräissä Euroopan maissa Yleinen Laskentatapa Tehostamiskohde tehostamistavoite [%/a] Norja 1,5 alan DEA, rintama Liikevaihto Tanska 3 yleinen tuottavuuskehitys + Opex + poistot arvio alan potentiaalista Hollanti 3,2 (1,5) (alan DEA, rintama) Liikevaihto Englanti 3 - Liikevaihto 3.2. Muut aiemmat selvitykset sähkönjakelun tuottavuuden kehityksestä Hjalmarsson ja Veiderpass (1992) Hjalmarsson ja Veiderpass (1992) tutkivat sähkönjakelualan tuottavuuden kehittymistä Ruotsissa vuosina DEA-tarkasteluun perustuen. Aineistossa oli 289 yhtiötä, mutta vuosittaisen tuottavuuskehityksen arviointi oli mahdollista vain yksikölle. Tuottavuuskehityksen arviointi perustui vakioskaalatuottomalliin, jossa panoksena olivat työtunnit, verkkopituus ja muuntajakapasiteetti. Tuotoksena käytetään energia- ja asiakasmääriä. Keskiarvot perustuivat keskimääräiselle jakelijalle laskettuihin lukuihin. Yhteenveto tuloksista on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2 Tuottavuuden keskimääräiset vuosimuutokset Hjalmarsonin ja Veiderpassin (1992) tutkimuksessa Vuosittainen keskiarvo M EC CRS TC CRS ,72 % 1,20 % 4,48 % ,52 % -1,73 % 4,20 % Keskimääräinen vuosittainen tuottavuuden kasvu on tulosten mukaan ollut 1970-luvulla yli 5 %, mutta tarkastelujakson jälkimmäisellä puoliskolla vain noin puolet tästä. Teknologian muutos eli rintaman siirtymä on molemmilla jaksoilla ollut yli 4 %. 8

9 3.2.2 Førsund ja Kittelsen (1998) Førsund ja Kittelsen (1998) tutkivat norjalaisten jakeluverkkoyhtiöiden tuottavuutta vuosilta olevaan aineistoon perustuen. Koko aineisto käsitti 181 yhtiötä, joista 150 oli tarkastellussa paneelissa. Panoksena olivat työvoima, häviösähkö, materiaalikulut ja pääoma sekä tuotoksena siirretyn energian määrä, asiakasmäärä ja etäisyysindeksi. Tarkastelu perustui vakioskaalatuottoiseen DEA-malliin. Yhteenveto tuloksista on esitetty alla olevassa taulukossa. Taulukko 3 Tuottavuuden keskimääräiset vuosimuutokset Førsundin ja Kittelsenin (1998) tutkimuksessa M EC CRS TC CRS keskiarvo 1,4 % -0,2 % 1,6 % vaihteluväli -5,6 22,9-8,2 11,9-8,2 12,6 Keskimääräinen tuottavuuden kasvu ja teknologian muutos ovat siis tässä tutkimuksessa selvästi alempia kuin Hjalmarsonin ja Veiderpasin (1992) tutkimuksessa. Tämä antaa vihiä siitä, että alan tuottavuuskehitys on edelleen hidastunut 1980-luvulla Kumbhakar ja Hjalmarsson (1998) Kumbhakar ja Hjalmarsson (1998) käyttivät parametrista kustannusfunktiota (työvoiman kysyntäfunktio) analysoidessaan ruotsalaisten jakeluverkkoyhtiöiden vuosien aineistoa. Tuotoksena olivat siirretty energiamäärä, asiakasmäärä, verkkopituus ja pääoma (muuntajakapasiteetti). Teknologian muutoksessa oli selvä laskeva trendi luvulla se oli 2-3 % vuodessa ja 1980-luvulla 1,5-2 % vuodessa Honkatukia ja Sulamaa (1999) Honkatukia ja Sulamaa (1999) käyttivät DEA:aa analysoidessaan suomalaisten jakeluverkkoyhtiöiden vuosilta peräisin olevaa aineistoa. Tuottavuuden arviointiin käytetyssä mallissa olivat panoksina henkilöstömäärä, verkkopituus ja muuntajakapasiteetti sekä tuotoksena siirretyn energian määrä, asiakasmäärä ja tiestökilometrit. Yhteenveto tuloksista on esitetty alla olevassa taulukossa. Taulukko 4 Tuottavuuden keskimääräiset vuosimuutokset Honkatukian ja Sulamaan (1998) tutkimuksessa M EC CRS TC CRS ,80 % 0,90 % -2,70 % ,40 % 0,50 % -0,10 % Tuottavuuskehitys on siis erittäin vähäistä ja sekä keskimääräinen tuottavuuskehitys että teknologian muutos ovat jopa negatiivisia Yhteenveto Yllä mainituissa ulkomaisissa tutkimuksissa keskimääräinen tuottavuuskehitys on vaihdellut 1,4-5,7 %. Teknologian kehitystä kuvaava komponentti on vastaavasti ollut 1,5-4,5 % vuodessa. Honkatukian ja Sulamaan (1999) tekemässä tutkimuksessa suomalaisilla jakeluyhtiöiden tuottavuus oli pysynyt käytännössä muuttumattomana 9

10 Mallin valinnalla ja toimintaympäristön muutoksilla näyttää myös olevan vaikutusta havaittuun tuottavuuskehitykseen. Jamasb ja Pollitt (2001) esittävät (tarkemmin perustelematta), että tehokkuusrintaman siirtymä olisi kansainvälisissä vertailuissa tehokkaimmiksi todetuilla yhtiöillä on vuositasolla ainoastaan 1-2 %. Edvardsen ja Førsund (2003) vertailivat pohjoismaiden ja Hollannin verkkoyhtiöitä vuoden 1997 aineiston perusteella DEA-menetelmän avulla. Mallissa panoksina olivat operatiiviset kulut, häviöt ja verkon jälleenhankinta-arvo sekä tuotoksina siirretyn energian määrä, asiakasmäärä ja verkkopituus. Tulosten mukaan tuottavuus on vertailluista maista korkein Suomessa. Tällä perusteella voidaan odottaa, että suomalaisella aineistolla tuottavuuskehitys tulisi olla kansainvälistä tasoa ja rintaman siirtymä suoruusluokaltaan 1-2 % vuodessa. 4. Tuottavuuskehitys Suomessa 4.1. Tuottavuuskehitys Tilastokeskuksen aineistojen perusteella Tässä luvussa esitetään yhteenveto tuottavuuskehityksestä Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpidon aineiston sekä yritysaineiston pohjalta. Tulosten laskentatapaa on esitelty luvussa 2. Aineisto kuvaa siis työvoiman tuottavuutta arvonlisän ja työtuntien suhteena (euroa/työtunti). Koska tulokset on laskettu kiintein hinnoin, ne ovat riippumattomia inflaatiosta. Kansantalouden tilinpidossa aineistoa on tarkasteltu eri tasoilla käyttäen hyväksi toimialaluokitusta. Tarkastelut on tehty koko kansantalouden tasolla (Toimialat yhteensä ja BKT/työtynnit), yhteensä toimialoilla C, D ja E (C = Mineraalien kaivu, D = Teollisuus ja E = Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto). Lisäksi on tarkasteltu toimialoittaista tilannetta luokassa D ja E. Sekä tarkemmin luokan E osalle Sähkö-, kaasu- ja lämpöhuolto (Luokka 40). Kansatalouden tilinpidon aineiston osalta on tarkasteltu vuosia Tuottavuusindeksin kehitys eri luokille on esitetty kuvassa 1. Yritysaineistosta on tarkasteltu luokkaa 401 Sähkön tuotanto, jakelu ja myynti vuosilta /työtunti BKT/työtunnit Toimialat yhteensä CDE D Teollisuus E Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto 40 Sähkö-, kaasu- ja lämpöhuolto Kuva 1 Tuottavuus ( /työtunti) kansantalouden tilinpidon aineiston mukaan 10

11 Koko kansantalouden tuottavuuden keskimääräinen vuosikasvu tarkastelujaksolla oli noin 3 %, koko teollisuuden 5,3 % ja sähkö-, kaasu- ja lämpöhuollon hiukan yli 6 %. Tuottavuuden muutosten keskiarvojen laskennassa on (tässä ja myöhemmin) käytetty geometrisia keskiarvoja. Julkisen sektorin tuottavuuden kehitys on käytännössä nolla, koska tuotoksen arvo määrätään käytettyjen panosten arvon kautta. Tämä selittää sitä, että koko kansantalouden luvut ovat alempia kuin teollisuuden. Tarkastellaan seuraavaksi yritysaineistosta laskettuja lukuja. Vertailukohtana on edellä tarkasteltu kansantalouden tilinpidon sähkö-, kaasu- ja lämpöhuoltoa koskeva aineisto. Tuottavuutta kuvaavat aikasarjat on esitetty kuvassa 2. /työtunti Sähkö-, kaasu- ja lämpöhuolto 401 Sähkön tuotanto, jakelu ja myynti Kuva 2 Tuottavuus ( /työtunti) energia-alalla kansantalouden tilinpidon ja yritysaineiston mukaan Sähkön tuotannon, jakelun ja myynnin osalta tuottavuuden keskimääräinen vuotuinen kasvu oli 4,6 % eli hiukan alempi kuin luokan E ja 40 kansantalouden tilinpidon aineistossa samalla jaksolla (n. 5 %). Yritysaineistossa on lisäksi selvästi suurempi vuosittainen vaihtelu. Tilastokeskuksen aineistoon perustuvat tulokset kuvaavat työvoiman tuottavuutta. Esimerkiksi ulkoistaminen vaikuttaa työvoiman määrään, koska osa ennen toimialan yritysten omana työnä tehdyistä tehtävistä on siirtynyt ulkopuolisten yritysten hoidettavaksi ja vastaavasti työpanos ja palkkasumma ei näy toimialalla. Toisaalta ostetut palvelut (välituotekäyttö) voi kasvaa. Vaikutuksen voimakkuutta on siten vaikea arvioida. Tuottavuuden vuosimuutos kuvaa vuoden 2000 rahassa mitatun tuotoksen eli arvonlisän muutosta työtuntia kohti. Mikäli tuottavuuskehityksen perusteella halutaan arvioida (työvoima)kustannusten muutoksia, on huomioitava inflaation vaikutus. Tilastokeskuksen aineistosta lasketut tuottavuuden keskimääräiset vuosimuutokset on esitetty taulukossa 5 eri toimialaluokille ja eri ajanjaksoille. 11

12 Taulukko 5 Yhteenveto keskimääräisistä tuottavuuden vuosimuutoksista eri ajanjaksoilla Tilastokeskuksen aineiston mukaan BKT/työtunnit 2,95 % 2,26 % 2,11 % Toimialat yhteensä 3,06 % 2,38 % 2,35 % CDE 5,32 % 4,17 % 4,44 % D Teollisuus 5,32 % 4,32 % 4,60 % E Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto 5,59 % 4,96 % 5,90 % 40 Sähkö-, kaasu- ja lämpöhuolto 6,05 % 5,28 % 6,59 % 401 Sähkön tuotanto, jakelu ja myynti - 4,58 % 3,43 % 4.2. Tuottavuuskehitys Energiamarkkinaviraston aineiston perusteella Seuraavassa arvioimme sähkönjakeluyhtiöiden tuottavuuden muuttumista EMV:n kustannustehokkuuden arviointiin keräämän aineiston pohjalta DEA-menetemän avulla. Tuottavuuden kehitystä kuvataan Malmquist-indeksillä (M), joka kuvaa yhtiökohtaisen kokonaistuottavuuden muutoksen tietyllä aikavälillä, joka seuraavissa tarkasteluissa on yksi vuosi. Esitetyt keskiarvot on laskettu yhtiökohtaisista luvuista käyttämällä geometrista keskiarvoa. Tuottavuuden muutos eli Malmquist-indeksi on lisäksi jaettu komponentteihin sekä muuttuvien skaalatuottojen oletukseen että vakioskaalatuotto-oletukseen perustuen. Yksi komponentti kuvaa vaihtuvien tai vakioskaalatuottojen mallilla laskettua tehokkaan rintaman siirtymää (TC CRS/VRS ), eli kuinka paljon tehokkaat yhtiöt ovat kyenneet parantamaan tuottavuuttaan. Toinen komponentti kuvaa, kuinka hyvin tehottomat yhtiöt ovat saavuttaneet rintamaa (EC CRS/VRS ). Kolmas komponentti (SC VRS ) kuvaa, skaalatehottomuuden muutosta. Tämä komponentti liittyy vain muuttuvien skaalatuottojen oletukseen perustuvaan analyysiin. Kokonaistuottavuuden muutos eli Malmquist-indeksi lasketaan aina suhteessa vakioskaalatuottorintamaan, jotta voidaan huomioida myös skaalatuotossa tapahtunut muutos. Sähkön jakeluyhtiöiden tuottavuuden muutoksen arviointi perustuu EMV:n julkistamaan jakeluverkonhaltijoiden tehokkuutta kuvaavaan aineistoon vuosilta sekä alustavaan aineistoon vuodelta Laskelmissa käytetään jakeluverkonhaltijoina toimineita yrityksiä, joita on yhteensä 95. Perusaineistoa on karsittu poistamalla suppealla alueella toimivat niin sanotut teollisuusverkot (Finnish Chemicals Oy, Graninge Energia Oy ja Ilmailulaitos Helsinki-Vantaan lentoasema) sekä Jeppo Kraft Andelslag, joka EMV:n arvion mukaan ei ole mittakaavaltaan vertailukelpoinen muiden yhtiöiden kanssa. Pellon Sähkö Oy:n luvut on EMV:n aineistossa yhdistetty Tornionlaakson Sähkö Oy:n lukuihin yhtiöiden läheisen yhteyden takia. Tarkastelujakson aikana yhdistyneitä yhtiöitä on käsitelty yhtenä yhtiönä laskemalla yhdistyneiden yhtiöiden lähtötiedot yhteen kaikilta vuosilta. Poikkeuksena oli Vieska Energia Oy, joka poistettiin vuoden 1999 aineistosta, koska näin oli menetelty EMV:n vuoden 2000 aineistossa. Muokkauksen jälkeen jäljelle jäi 90 yhtiötä. Laskelmissa käytetään EMV:n tehokkuuden arvioinnissa käyttämiä tuotoksia ja panoksia (Korhonen ym., 2000 ja Korhonen ja Syrjänen, 2003). Laatutekijän pois 12

13 jättämisen vaikutusta on tutkittu erikseen. Tuottavuuden muutoksen eri komponentteja on tarkasteltu sekä muuttuvien että vakioskaalatuottomalleihin perustuen. Laskennassa on huomioitava, että Malmquist-indeksiä tai jotain sen komponenttia ei välttämättä voida laskea kaikilta vuosilta sellaisille yhtiöille, jotka ovat poikkeavat hyvin paljon muista yhtiöistä joko kooltaan tai rakenteeltaan. Sellaisia yhtiöitä, joille indeksiä tai sen jotain komponenttia ei voitu laskea kaikilta vuosilta olivat Fortum Sähkönjakelu Oy, Haukiputaan Sähköosuuskunta, Helsingin Energia, Koillis- Satakunnan Sähkö Oy, Kymenlaakson Sähköosakeyhtiö, Raahen Energia Oy ja Vattenfall Siirto Oy. Tuottavuuden keskimääräisen muutoksen arvioinnissa muutaman yhtiön puuttumisella ei ole merkitystä. Keskimääräisten lukujen laskennassa on käytetty indeksejä tai niiden komponenttien arvoja niiltä vuosilta, jolta luvut ovat olleet saatavilla. Liitteessä olevasta yhtiökohtaisesta Malmquist indeksit käsittävästä taulukosta löytyy lisätietoa muun muassa puuttuvista indeksien arvoista. Kun laatutekijä poistettiin, niin ainoastaan Fortum Sähkönjakelu Oy ja Vattenfall Siirto Oy olivat yhtiöitä, joille ei voitu laskea vaihtuvien skaalatuottojen malliin perustuvia Malmquist indeksin komponentteja. Koska EMV:n tehokkuuden arviointi perustuu osin rahamääräisiin mittareihin, on inflaation vaikutus tarpeen ottaa huomioon. Inflaatio vaikuttaa EMV:n aineistossa kuluihin ja tuotoksena käytettyyn siirrettyyn energiaan, jonka yksikkönä tehokkuusanalyyseissä käytettiin siirretyn energian arvoa. Energian arvo on saatu laskemalla yhteen eri jännitetasojen energiamäärät tarkasteluvuoden keskimääräisillä siirtohinnoilla painottaen. Muihin tekijöihin inflaatio ei vaikuta. Inflaation suhteellinen vaikutus on sama sekä tuotoksena käytettyyn siirrettyyn energiaan että panoksena käytettyihin kuluihin. Koska inflaatiolla ei ole vaikutusta muihin tekijöihin, inflaatiokorjausta ei voida tehdä tuloksiin, vaan se täytyy tehdä perustietoihin. Kun inflaation vaikutus huomioidaan analyysissa, tulosten soveltaminen yksinkertaistuu. Tehostamisvaatimus lasketaan inflaatiokorjatuilla kustannuksilla. Laskelmissa käytetään joko inflaatioennustetta tai toteutunutta inflaatiota. Mikäli tuottavuuden muutoksen arviointi suoritettaisiin suoraan tilastoissa esiintyvistä luvuista, inflaation vaikutusta ei voitaisi erottaa. Inflaatiokorjauksen jälkeen tulokset ovat paremmin vertailukelpoisia Tilastokeskuksen kiinteillä hinnoilla laskettuihin tuloksiin nähden. Inflaation mittarina käytetään teollisuuden tuottajahintaindeksiä (1995=100), joka mittaa Suomessa valmistettujen teollisuustavaroiden eli kotimarkkinatavaroiden tuottajahintojen kehitystä. Indeksi kattaa toimialoihin C, D ja E luokitellut hyödykkeet. Tietolähteenä on käytetty Tilastokeskuksen StatFin tilastopalvelua ( Jatkossa suosittelemme käytettävissä inflaatiokorjauksen tekemiseen joko tätä indeksiä tai uudempaa vastaavaa indeksiä. Tuottajahintaindeksin vuosimuutokset vuodesta 1995 alkaen on esitetty kuvassa 3. Arvo 1 viittaa hintojen pysymiseen samalla tasolla ja esimerkiksi arvo 1,05 vastaavasti 5 % inflaatioon. Tuottajahintaindeksi ja sen muutokset on esitetty myös taulukossa 6. Keskimääräinen inflaatio vuosina oli 0,86 % ja vuosina vastaavasti 2,78 %. 13

14 Kuva 3 Teollisuuden tuottajahintaindeksin suhteelliset vuosimuutokset Taulukko Teollisuuden tuottajahintaindeksi (1995=100) ja sen muutokset Muutos suhteessa edelliseen vuoteen Muutos suhteessa edelliseen vuoteen % Indeksi ,1 0,991-0,90 % ,4 1,013 1,31 % ,0 0,986-1,39 % ,8 0,988-1,21 % ,1 1,075 7,46 % ,7 1,015 1,52 % ,2 0,995-0,47 % Tuottavuuden muutosten arvioinnissa käytettävässä aineistossa tapahtuneita keskimääräisiä muutoksia on tarkasteltu kuvassa 4. Tarkastelussa ovat mukana vuodet , joilta luotettavaa aineistoa on saatavilla. Kulujen ja energian arvon inflaatiokorjaus on tehty jakamalla nämä tiedot kyseisen vuoden indeksin arvolla. Alan kokonaiskustannukset ovat euromääräisesti muuttuneet verrattain vähän. Inflaatio vaikuttaa panoksena käytettyihin kuluihin ja siirretyn energian arvoon voimakkaasti vuosien 1999 ja 2000 välillä, joten kulujen ja energia-arvon reaaliarvossa on tapahtunut merkittävät muutos. Keskeytyksissä esiintyy liukuvan keskiarvon käytöstä huolimatta suuria vuosittaisia muutoksia. 14

15 Kulut Keskeytys Energia Verkko Käyttäjä Kulut (infl. korjattu) Energia (infl. korjattu) Kuva 4 Lähtötiedoissa koko alalla tapahtuneet suhteelliset vuosimuutokset Tarkastellaan seuraavaksi Malmquist-indeksejä sekä vakioskaalatuotto- ja vaihtuvien skaalatuottojen mallivaihtoehdoille laskettuja komponentteja. Laskelmissa on myös tarkasteltu laatutekijän poistamisen vaikutusta tuloksiin. Kokonaistuottavuuden keskimääräiset vuosimuutokset eli Malmquist-indeksien vuosimuutosten keskiarvo vuosille on esitetty kuvassa 5. Vertailukohdaksi on sisällytetty Tilastokeskuksen tuottavuusluvut. Kuvassa arvo 1 viittaa tuottavuuden pysymiseen samalla tasolla ja esimerkiksi arvo 1,05 vastaavasti 5 % tuottavuuden vuosikasvuun Sähkö-, kaasu- ja lämpöhuolto 401 Sähkön tuotanto, jakelu ja myynti Malmquist (laatu mukana) Malmquist (laatu poistettu) Kuva 5 Tuottavuuskehitys Energiamarkkinaviraston ja Tilastokeskuksen aineistojen perusteella Keskimääräinen vuosittainen tuottavuuden kasvu Malmquist-indeksin perusteella vaihtelee välillä 3,2-3,3 % riippuen siitä, onko laatu mukana vai ei. Laatutekijän poistamisella mallista ei siten ole oleellista vaikutusta keskimääräiseen 15

16 kokonaistuottavuuden muutokseen. Tuottavuuden parannus on lukujen mukaan selvästi alempi kuin Tilastokeskuksen kansantalouden tilinpidon aineistosta sähkö- kaasu- ja lämpöhuollolle vuosille saatava noin 6 % vuotuinen työn tuottavuuden kasvu, mutta samaa luokkaa kuin yritysaineistosta sähkön tuotannolle, jakelulle ja myynnille näille vuosille saatava 3,4 %. Vuosittaiset vaihtelut ovat suuria kaikissa tuottavuutta kuvaavissa luvuissa. Malmquistindeksin laskemiseen on ollut käytössä vain neljän vuoden aineisto eli kolme muutosta. Tästä syystä on tuloksista vedettävistä johtopäätöksissä syytä noudattaa varovaisuutta. Alla olevassa taulukoissa on tarkasteltu tuottavuuden muutosta kuvaavan Malmquistindeksin komponentteja. Luvut ovat keskiarvoja vuosille Taulukko 7 Malmquist-indeksin komponentit keskimäärin Komponentti Lyhenne Muutos Muutos Laatu Ei Laatua Tuottavuuden muutos (Malmquist-indeksi) M 3,32 % 3,17 % Tehokkuuden muutos, vakioskaalatuotto EC CRS 1,45 % 1,39 % Rintaman muutos, vakioskaalatuotto TC CRS 1,87 % 1,75 % Tehokkuuden muutos, muuttuvat skaalatuotot EC VRS 1,38 % 0,54 % Rintaman muutos, muuttuvat skaalatuotot TC VRS 2,19 % 3,03 % Skaalan muutos, muuttuvat skaalatuotot SC VRS -0,05 % -0,30 % Keskimääräinen rintaman eli teknologian muutos on siis analyysin mukaan 1,8 3,0 % vuosittain mallista riippuen. Tämä siis tarkoittaa parannusta, jota tehokkaalla rintamalla olevilta yhtiöiltä on historiallisesti havaittu ja siten kohtuullista odottaa. Alempi luku on saatu molemmilla malleilla vakioskaalatuotto-oletuksella ja ylempi muuttuvien skaalatuottojen oletuksella. Suhteellisen tehokkuuden keskimääräinen vuosimuutos vaihtelee välillä 0,5 1,5 %. Tämä prosenttiluku ilmaisee, kuinka paljon tehottomat yhtiöt onnistuvat saavuttamaan rintamaa. Viimeinen komponentti on skaalan muutos komponentti. Sen arvo on pieni molemmilla malleilla. Tämä komponentti heijastelee muutosta yhtiön skaalatehokkuudessa. Skaalatehokkuus kuvaa, kuinka lähellä vaihtuvien skaalatuottojen mallin rintama on vakioskaalatuottojen rintamaa. Vaihtuvien skaalatuottojen mallissa sekä suurista että pienistä yhtiöistä voi tulla tehokkaita keskimääräistä pienemmillä tuotos-panos-suhteilla. EMV:n perusmallimallilla lasketut vuosittaiset keskimääräiset muutokset Malmquistindeksin eri komponenteissa on esitetty kuvassa 6. Perusmallissa on laatu mukana. Tulokset mallille, jossa ei ole laatua, on esitetty kuvassa 7. Taulukossa 8 on tarkasteltu komponenttien yhtiökohtaista vaihtelua. 16

17 M EC_CRS TC_CRS EC_VRS TC_VRS SC_VRS Kuva 6 Tuottavuuden vuosimuutosten eri komponentit EMV:n aineistolle M EC_CRS TC_CRS EC_VRS TC_VRS SC_VRS Kuva 7 ilman laatua Tuottavuuden vuosimuutosten eri komponentit EMV:n aineistolle Vaikka keskimääräinen tuottavuuden muutos näyttää olevan laadusta riippumaton, on laadun mukanaololla selkeä vaikutus Malmquist-indeksin komponentteihin. Tämä johtunee siitä, että rintamalla olevien yksiköiden määrä on pieni ja pienenee vielä poistettaessa laatu. Vastaavasti muuttuvien skaalatuottojen mallissa tehokkaiden yhtiöiden lukumäärä on suurempi kuin vakioskaalatuottojen mallissa. Rintaman muodostavien yhtiöiden vaihdellessa mallien välillä yksittäisissä yhtiöissä tapahtuneet muutokset vaikuttavat herkästi rintaman muutokseen ja edelleen rintaman muutoksen ja tehokkuuslukujen muutoksen suhteeseen. 17

18 Koska tehokkaiden yksiköiden määrä on tarkastelluista malleista suurin EMV:n tehokkuuden arvioinnissa käyttämässä muuttuvien skaalatuottojen mallissa, katsomme, että se antaa parhaan pohjan tuottavuuskehityksen eri komponenttien arvioimiseen. Yhtiökohtaiset tuottavuuden muutokset tälle mallille on esitetty liitteessä. Rintama muodostuu tässäkin mallissa niin pienestä määrästä yksiköitä, että yhtiökohtaiset vaihtelut aiheuttavat merkittäviä muutoksia komponenttien arvoihin. Käytettävissä olevan aineiston määrä on siten niin vähäinen, että tuottavuuden eri komponenteista on vaikea vetää luotettavia johtopäätöksiä. Aineiston perusteella rintaman muutos näyttää olevan selvästi merkittävämpi kuin tehokkuuden muutoskomponentti. Rintama muutos vaihtuvien skaalatuottojen mallilla, jossa laatu on mukana, on 2,2 %. Yksiköiden tehokkuusluvun keskimääräinen muutos on 1,4 %. Koska molemmilla jaksoilla rintamalla olevilla yksiköillä tehokkuusluku ei muutu, saavuttavat tehottomat yksiköt rintamaa keskiarvoa enemmän. Ilmiötä on tarkasteltu jäljempänä kuvassa 8. Vuosittaisten suurien vaihteluiden lisäksi yksittäisten yhtiöiden havaitut tuottavuudet vaihtelevat. Taulukossa 8 on kuvattu tuottavuuden muutosten ja sen eri komponenttien jakaumia. Taulukko 8 Yhtiöiden vuosittaisten tuottavuuden muutosten ja sen komponenttien jakaumat M EC VRS TC VRS < > Infeasible min 0,79 0,76 0,73 0,76 0,73 0,77 0,92 0,77 0,78 max 1,38 1,41 2,19 1,37 1,38 2,06 1,65 1,21 1,24 keskiarvo 1,05 1,00 1,05 1,00 0,96 1,08 1,05 1,04 0,97 Taulukosta on mielenkiintoista havaita, että vaihteluväli ja yläraja kokonaistuottavuuden (M) ja tehokkuuden paranemiskomponentissa (EC VRS ) kasvaa. Sitä vastoin tehokkaan rintaman siirtymiskomponentin (TC VRS ) yläraja laskee tasolle 1,2 ja vaihteluväli näyttää vakiintuvan tasolle 0,8-1,2. Pitkällä aikavälillä toimintaympäristön pysyessä stabiilina tehokkuuden paranemiskomponentin pitäisi jäädä pieneksi. Luvussa 3.1 referoiduissa kansainvälisistä tutkimuksista tämä näkyy selvästi. EMV:n aineistossa (erityisesti vuosien 2001 ja 2002 välillä nykyisen valvontamallin tultua käyttöön) näyttää suhteellisessa tehokkuudessa tapahtuneen kuitenkin merkittävä muutos. Tehottomat yksiköt ovat parantaneet toimintaansa selvästi. Toisaalta tämä ei yksin tarkoita toiminnan paranemista, sillä rintama on kehittynyt vuosien 2001 ja 2002 välillä keskimäärin negatiiviseen suuntaan. 18

19 Mahdollinen selitys yllä mainituille tuloksille on se, että käytössä oleva valvontamalli on kannustanut erityisesti tehottomia yhtiöitä parantamaan toimintaansa, mutta tehokkaille yksiköille ei ole ollut kannustimia tuottavuuden parantamiseen. Aineiston perusteella syy-yhteyttä ei voi osoittaa. Valvontamallin näkökulmasta rationaalisesti käyttäytyvät yhtiöt pyrkivät välttämään olemasta "supertehokkaita", eli optimoivat kustannustasonsa siten, että juuri ja juuri pysyvät tehokkaina. Pitkällä aikavälillä tämä tilanne korjaantuu, jos tehokkaalla pinnalla syntyy kilpailutilanne. Koska tuottavuuden muutokset vaihtelevat suuresti yhtiöittäin, on kiinnostavaa yrittää löytää näitä vaihteluja selittäviä tekijöitä. Tuottavuuden muutoksen (M) yhteyttä tehokkuuteen (muutosta edeltävänä vuonna) on tarkasteltu yhtiötasolla kuvassa 8. Tuottavuus M Tehokkuus VRS 1999 Tuottavuus M Tehokkuus VRS 2000 Tuottavuus M Tehokkuus VRS 2001 Kuva 8 Tuottavuuden muutoksen yhteys tehokkuuteen Kuviin piirretyt lineaariset regressiosuorat osoittavat selvästi, että tehokkuus ja tuottavuuden muutokset ovat negatiivisesti korreloituneita. Tämän totesimme jo aiemmin tuottavuuden muutoksen komponenttien perusteella. Koska rintaman muutos komponentti ei riipu tehokkuudesta, näyttää siis yhtiön tehokkuudella ja suhteellisella tehokkuuden paranemisella olevan selkeä yhteys. Keskimäärin yhtiöt ovat saavuttaneet tehokasta rintamaa sitä enemmän mitä tehottomampia ne ovat olleet. Merkittävä osa tehottomien yksiköiden tuottavuuskehityksestä muodostuu siis suhteellisen tehokkuuden paranemisesta eli n.s. catch-up efektistä. Vastaavanlainen tarkastelu ei paljastanut, että tuottavuuden muutoksella olisi havaittavaa yhteyttä yhtiön kokoon, keskeytysaikaan, keskeytysajan muutokseen tai kaapelointiasteeseen. Yhtiöiden tuottavuuskehitys näyttäsi siten olevan riippumaton ulkoisista olosuhteista. Kuten jo edellä esitettyjen tulosten perusteella pääteltiin, keskeytysajalla tai sen muutoksilla ei näyttäisi olevan yhteyttä yhtiökohtaiseen tuottavuuskehitykseen, vaan sen sisällyttämisen näyttäisi siis ennen kaikkea vaikuttavan keskimääräisen tuottavuuskehityksen jakautumiseen eri komponentteihin. 5. Johtopäätökset Tuottavuuskehitystä on tässä raportissa arvioitu sekä Tilastokeskuksen aineistoon perustuen että EMV:n tehokkuuden arvioinnissa käyttämän aineiston pohjalta. Energiamarkkinaviraston tehokkuuden arviointia varten keräämää luotettavaa aineistoa on saatavilla neljältä vuodelta ( ). Tuottavuuskehitys on laskettu tämän aineiston pohjalta DEA-menetelmän ja Malmquist-indeksien avulla 90 yhtiölle. Inflaation vaikutus on eliminoitu korjaamalla euromääräisiä lähtötietoja teollisuuden 19

20 tuottajahintaindeksillä. Myös Tilastokeskuksen aineistoon perustuvat tulokset ovat inflaatiosta riippumattomat. Energiamarkkinaviraston tehokkuustutkimuksissa käyttämästä aineistosta laskettu tuottavuuden muutosta kuvaava Malmquist-indeksi paljastaa, että sähkönjakeluyhtiöiden keskimääräinen vuotuinen tuottavuuden parannus on ollut vuosina noin 3,3 %. Luku on laskettu EMV:n tehokkuuden arviointimallissa käyttämillä tiedoilla. Tilastokeskuksen aineistossa keskimääräinen työn tuottavuuden vuosimuutos oli kansantalouden tilinpidon aineiston mukaan sähkö-, kaasuja vesihuollossa 5,9 % ja sähkö-, kaasu- ja lämpöhuollossa 6,6 % sekä sähkön tuotannon, jakelun ja myynnin käsittävässä yritysaineistossa 3,4 %. Yllämainitut luvut kuvaavat alan keskimääräistä kehitystä. Mukana ovat kaikki yhtiöt, joista vain osa on tehokkaita. Luvut eivät siten sovellu sellaisenaan yleiseksi tuottavuuden parantamistavoitteeksi tehokkaille yhtiöille. Tähän tarkoitukseen parempi arvio on niin sanottu rintaman siirtymistä kuvaava Malmquist-indeksin komponentti. Tätä siirtymää kuvaava luku oli muuttuvien skaalatuottojen mallin mukaan vuosina keskimäärin 2,2 %. Vastaavasti suhteellisen tehokkuuden keskimääräinen vuosimuutos oli 1,4 % ja suhteellisen tehokkuuden parannus oli keskimäärin sitä suurempi mitä tehottomampi yhtiö oli. Suosituksenamme esitämme, että yleisen tehostamisvaatimuksen määrittämisessä lähtökohtana tulisi olla rintaman siirtymistä kuvaava komponentti. Tämä on taso, joka myös tehokkaiden yksiköiden pitäisi pystyä saavuttamaan. Yleistä tehostamistavoitetta asetettaessa on huomioitava, että edellä esitettyihin tuloksiin liittyy sekä tarkastelujakson lyhyydestä että rintaman muodostavien yksiköiden vähäisestä määrästä johtuvia epävarmuustekijöitä. Yleisen tehostamisvaatimuksen lisäksi tehottomille yksiköille on tarpeen asettaa jatkossa yhtiökohtainen tehostamisvaatimus, joka kannustaisi rintaman saavuttamiseen. Kansainvälinen vertailu osoittaa, että nämä suositukset ovat linjassa DEA-menetelmää käyttävien Hollannin ja Norjan järjestelmien kanssa. Tässä raportissa suoritetut analyysit ovat kohdistuneet EMV:n tehokkuuden arvioinnissa käyttämiin yrityksen kontrolloitavissa oleviin operatiivisiin kustannuksiin. Siten analyysien pohjalta asetettavan tehostamistavoitteen tulisi kohdistua näihin kuluihin. Operatiivisen kustannukset ovat luonnollinen kohde koska ne muodostavat valvonnassa oman kokonaisuutensa (erillään tuottotasosta). Tehostamisvaatimusta pitäisi soveltaa reaalisiin eli inflaatiokorjattuihin kustannuksiin. Inflaation mittarina suosittelemme käytettäväksi teollisuuden tuottajahintaindeksiä. Yhtiöiden tehostamistavoitteen saavuttaminen voidaan todeta jälkikäteen vertaamalla toteutuneita kustannuksia aiempien kustannusten ja tehostamistavoitteen avulla määritettyihin sallittuihin kustannuksiin. Tässä yhteydessä huomioidaan myös toteutunut inflaatio sekä kustannustasoon vaikuttavissa ulkoisissa tekijöissä tapahtuneet merkittävät muutokset. Kustannustasoon vaikuttavista ulkoisissa tekijöissä erityisesti siirretyn energian määrä vaihtelee. Kuluihin vaikuttavien tekijöiden ja toiminnan mittakaavan muutokset voidaan helpoiten huomioida arvioimalla toimintaa tarvittaessa suhteessa aikaisemman jakson DEArintamaan. Yksityiskohtaisen mekanismin kehittäminen ei kuitenkaan ole mahdollista 20

21 tämän tutkimuksen puitteissa, vaan se vaatisi erillisen selvityksen. Myös fuusioituvien yhtiöiden käsittelytavasta tulisi päättää. Tässä luontevin tapa lienee jo tehokkuuden arvioinnissa käytetty fuusioituvien yhtiöiden laskennallinen yhdistäminen. Satunnaistekijöistä johtuvat tuottavuuden vuosittaiset vaihtelut tasaantunevat valvontajakson aikana. Mikäli yleinen tehostamistavoite asetettaisiin vuosien aineiston osoittamalle 2,2 %:n tasolle, olisi esimerkiksi vuoden 2002 sallitut kustannukset saatu ulkoisten tekijöiden pysyessä ennallaan kertomalla vuoden 2001 kustannukset luvulla 0,973 = 0,995 * 0,978. Ensimmäinen komponentti on teollisuuden tuottajahintaindeksi, joka on laskenut vuodesta 2001 vuoteen 2002, eli sen johdosta euromääräisten kustannuksien olisi pitänyt alentua 0,5 %. Toinen komponentti on yleinen tehostamistavoite, eli reaalisten kustannuksien pitäisi alentua 2,2 %. Euromääräisten kustannusten alennustavoite olisi siten yhteensä 2,7 %. Sähkönjakeluverkkoliiketoiminnan yleistä tehostamistavoitetta asetettaessa on myös ratkaistava, miten valvontamallissa käsitellään tavoitetason ylittäviä tehostamistoimenpiteitä, eli siirtyykö tehostamistoimenpiteistä saatu hyöty seuraavalle valvontajaksolle. Samalla on syytä päättää tehostamisesta koituvan hyödyn jakautumisesta yhtiöiden ja asiakkaiden välillä. Kannustavuuden takia yhtiöiden on saatava riittävä osuus yleistä tehostamistavoitetta suuremman tehostamisen hyödyistä. Tällöin voidaan myös tehokkaita yhtiöitä kannustaa parantamaan toimintaansa ja siten taata rintaman siirtyminen jatkossa. Mahdollinen asiakkaille ohjautuva hyödyn osa voidaan varmistaa joko sallittujen kulujen ja toteutuneiden kulujen erotuksen käsittelyssä tai tuottoprosentille määriteltävien rajojen avulla. Viitteet Calundann Jørgen (2003), DERA. LTY:n Sähköpostikysely CEPA (2003). Background to Work on Assessing Efficiency for the 2005 Distribution Price Control Review, final report. Cambridge Economics Policy Associates (CEPA) DTE (2003a) Lehdistötiedote: New Tariffs for the Transmission of Electricity, DTE (2003b) Lehdistötiedote: New Price-Cap for Electricity Grid Managers, Edvardsen, D.F., Førsund, F.R. (2003) "International benchmarking if edeltricity distribution utilities", Resource and Energy Economics 25, Energitilsynet. (2001). Vejledning om fastsættelse af individuelle effektivitetskrav for elnet- og transmissionsvirksomheder. Saatavissa: Førsund, F.R., Kittelsen, S.A.C. (1998). Productivity development of Norwegian electricity distribution utilities. Resource and Energy Economics 20, p Grammenveltvedt, T.E. (2003). DEA-Analysis Can they be used in Regulation? Pros and Cons from Five Years Experience in Norway -esityskalvot. Market Design 21

22 2003 Conference Stockholm. Saatavissa: Grenard, S., Strbac, G. (2003). Effect of Regulation on Distribution Companies Investment Policies in the UK. IEEE 2003 Hjalmarsson, L., Veiderpass, A. (1992) "Productivity in Swedish Electricity Retail Distribution", Scandinavian Journal of Economics 94 (Supplement), Honkatukia, J. Sulamaa, P. (1999): Tekninen tehokkuus ja kokonaistuottavuus Suomen sähkönjakeluverkkotoimissa , Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, Keskusteluaiheita No Jamasb, T., Pollit, M. (2001). "Benchmarking and Regulation: International Electricity Experience", Utilities Policy 9, Korhonen, P., Syrjänen, M., Tötterström, M. (2000) Sähkönjakeluverkkoliiketoiminnan kustannustehokkuuden mittaaminen DEA-menetelmällä, Energiamarkkinaviraston julkaisuja 1/2000. Korhonen, P., Syrjänen, M. (2003) Evaluation of Cost Efficiency in Finnish Electricity Distribution, Annals of Operations Research 121, Kumbhakar, S.C., Hjalmarsson, L. (1998) "Relative performance of public and private ownership under yardstick competition: electricity retail distribution" European Economic Review 42, Lång, M. (2003) Yritysaineiston tuottavuustiedot vuosilta Tilastokeskus, Muistio ja Neurauter, Thor Martin (2003). LTY:n Sähköpostikysely Nurminen, R. (2003). Tuottavuus kansantalouden tilinpidon mukaan, Tilastokeskus, Muistio Ofgem. (1999). Review of Public Electricity Suppliers , Distribution Price Control Review: Consultation Paper. Partanen, J., Lassila, J., Viljainen, S., Honkapuro, S. ja Tahvanainen, K. (2003): Sähköverkkotoiminnalle asetettavaan yleiseen tehostamisvaatimukseen liittyvä konsulttityö, Lappeenrannan teknillinen yliopisto,