Liitteet LIITE 1: Yhteydenottokirje LIITE 2 : Tutkimussuostumuslomake LIITE 3 : Taustatietolomake...

Transkriptio

1 Sisällys Johdanto Häätö yhteiskunnallisessa keskustelussa Häätö käsitteenä ja juridisena tapahtumana Häätökehityksen taustaa Häätö asuntopoliittisena ongelmana Häätöjen taustatekijöitä Häätöjen seuraukset Häätöasiat tutkimuskirjallisuudessa Häätöjen ja asuntoasioiden tarkastelu Helsingin kaupungin kontekstissa Vuokra-asuminen Helsingissä Häädöt Helsingissä Asunnottomuus Helsingissä Häätötilanteet sosiaalityöntekijän työsarkana Toimeentulon myöntäminen vuokravelkaan Kriisiasunnot Tutkimusmetodologia ja tutkimuksen toteutus Tutkimuskysymys ja tutkimuksen tavoite Haastateltavien valinta Haastattelu aineistonkeruumenetelmänä Haastateltavien taustatiedot Haastattelujen ilmapiiri ja tunteet Fenomenologinen kokemuksen tutkiminen Tutkimuksen eettisyys ja tietosuojakysymykset Tutkimuksen toteutuksen ja luotettavuuden tarkastelua Tutkimusaineiston analyysi Sisältöalueiden muodostaminen ja merkitysyksiköihin jakaminen Merkitysyksiköiden sijoittaminen sisältöalueisiin sekä muunnos tutkijan yleiselle kielelle Sisältöalueittainen yksilökohtainen merkitysverkosto Aineistoa kuvaavien sisältöalueiden muodostaminen sekä niiden integroiminen yleiseen merkitysverkostoon Häätö elämän käännekohtana Esimerkki häätöprosessin etenemisestä Vuokravelka ja sen taustalla vaikuttavat tekijät Häätökokemuksia Sisäiset kokemukset Perheeseen kohdistuvat kokemukset Kokemukset ulkopuolisista toimijoista Sosiaalityön vaikuttavuus häätöprosessissa Kehittämisehdotuksia häätöjen välttämiseksi Pohdintaa Lähteet... 87

2 Liitteet LIITE 1: Yhteydenottokirje LIITE 2 : Tutkimussuostumuslomake LIITE 3 : Taustatietolomake LIITE 4 : Haastattelurunko

3 Johdanto Työskenneltyäni vuosien aikana sosiaalityöntekijänä Helsingin kaupungin sosiaalivirastossa, korostuivat asiakastyössä perheiden vuokravelat ja häätöuhat. Lähes koko ajan oli joku asiakasperhe häätöuhan alla. Halusin lähteä tutkimaan aihetta tarkemmin, koska olin yllättynyt vuokravelkaisten perheiden ja häätöuhkien suuresta määrästä. Päivittäisessä asiakastyössä ei mielestäni ollut riittävästi aikaa paneutua vuokravelkojen takana oleviin syihin tai pitkäjänteiseen seurantatyöhön kriisitilanteen ratkaisun jälkeen. Kutakin perhettä ehdittiin tavata häätöasiassa sosiaaliasemalla yleensä vain yhdestä kahteen kertaa. Mielestäni se ei kaikissa tapauksissa ollut riittävä määrä, mutta kun yksi asiakastilanne saatiin ratkaistua, olivat seuraavat jo odottamassa vuoroaan. Työkokemukseni perusteella yleisin välitön syy häätöuhille näytti olevan kahden tai useamman kuukauden vuokravelka. Monissa tapauksissa häätö onnistuttiin perumaan viime hetkellä myöntämällä sosiaaliasemalta toimeentulotukea vuokravelkaan, jolloin koko velka saatiin maksetuksi ja vuokranantaja antoi perheen jatkaa asumista asunnossa. Osa perheistä selviytyi vuokravelasta ja häätöuhasta kokonaan itse ilman sosiaaliaseman apua. Jotkut perheet joutuivat kuitenkin kokemaan häädön, esimerkiksi jos toimeentulotukea ei myönnetty vuokravelkaan eikä perhe saanut itse tarvittavaa velkasummaa kasaan. Joidenkin perheiden kohdalla vuokravelka-asiaan jouduttiin palaamaan muutamien kuukausien päästä, kun perheelle oli kertynyt taas uutta velkaa. Useimmat näyttivät kuitenkin oppineen ensimmäisestä häätöuhasta, eikä uutta velkaa enää kertynyt vanhaan malliin. Minua kiinnostaa tietää, miksi niin moni vuokralainen jättää vuokransa maksamatta. Mikä voi olla tärkeämpää rahanmenoa kuin katto pään päällä? Onko vuokran maksamattomuus aina tietoinen valinta? Voiko vuokravelkojen taustalla olla suoranaista köyhyyttä? Työkokemukseni mukaan vuokranmaksusta laistavia löytyy kuitenkin sekä muuten velattomista vuokralaisista että monelle taholle velkaantuneista vuokralaisista. 3

4 Vain osa vuokranantajien häätöhakemuksista johtaa oikeudessa varsinaiseen häätöön asti. Sosiaalityöntekijän työn tulokset asiakkaiden häätöuhkatilanteissa näkyvätkin työkokemukseni mukaan parhaiten siinä, että useimmat häätöuhat saadaan peruttua. Tässä tutkielmassani olen rajannut tutkimuskohteeksi vuokra-asunnosta häädön saaneiden perheellisten ihmisten kokemukset häädöstä. Häädöllä tarkoitan sitä, että perhe on konkreettisesti joutunut muuttamaan pois kodistaan vuokranantajansa vaatimuksesta. Kodistaan häädetyksi tuleminen on ihmiselle varmasti suuri ja merkityksellinen asia elämässä. Haluan tutkielmassani antaa häädetyille mahdollisuuden kokemustensa esilletuomiseen. Häädöt ovat olleet julkisuudessa säännöllisesti esillä viime vuosina. Esimerkiksi Helsingin Uutiset tiedottaa, että vuokralaisia uhataan yhä useammin häädöllä ja että maksamattomat vuokrat ovat yleisin syy häätöuhkiin (Helsingin Uutiset, ). Helsingin Sanomien mukaan Helsingin seudulla lähes joka päivä joku saa häädön (Helsingin Sanomat, ). Vaikka häätöjä tapahtuu paljon ja häädöt sinänsä ovat olleetkin esillä julkisuudessa, on kuitenkin harvinaista nähdä häädön kokeneen ihmisen haastattelu lehdessä tai televisiossa. Helsingin Sanomat poikkeuksellisesti kertoo häädön kokeneen ja vuokravelkansa selättäneen naisen tarinan sekä toteaa, että asumisneuvoja estää turhia häätöjä (Helsingin Sanomat, ). Häätöjen oikeutuksista ei kuitenkaan käydä julkista keskustelua. Näen perheellisten häädettyjen tilanteen vielä vaikeampana kuin perheettömien / yksinelävien häädettyjen. Perheellisyydellä tarkoitan sitä, että haastateltavat asuvat samassa kotitaloudessa alaikäisten lasten kanssa. Perheen häätö koskettaa aina useampaa ihmistä, sillä kyse on vanhempien oman asumisen lisäksi myös heidän lastensa asumisesta. Jos perheeltä menee asunto alta, on mielestäni kyseessä vakava ongelma vanhempien elämän- ja taloudenhallinnassa. Tällöin nousee helposti huoli myös vanhemmuudesta ja lasten huolenpidosta. Haluan selvittää, mitkä syyt saavat vanhemmat vaarantamaan lapsiensa asumisen vai ajattelevatko vanhemmat häätöuhan vaikuttavan lapsiin lainkaan? Luottavatko vuokravelkaiset vanhemmat siihen, ettei heitä voida häätää, koska taloudessa asuu alaikäisiä lapsia? Halusin kuulla häädön kokeneiden ihmisten oman kokemuksen häätöprosessista ja heidän näkemyksensä siitä, miksi he joutuivat häädetyiksi ja miten häätö on 4

5 vaikuttanut heidän elämäänsä. Minua kiinnosti heidän kokemuksissaan, esimerkiksi mistä kaikki alkoi, mitkä syyt vaikuttivat tilanteen kehittymiseen, miten he kokivat oman roolinsa tilanteessa ja miten asiat sujuivat häädön jälkeen. Tutkin löytyykö näistä kokemuksista tekijöitä tai seikkoja, joihin voitaisiin sosiaalityön keinoin vastata nykyistä paremmin häätöjen määrän vähentämiseksi tulevaisuudessa. Tutkimusaiheeni on noussut käytännön sosiaalityön kysymyksistä ja siten tutkimukseni sijoittuu sosiaalityön käytäntö- ja asiakkuustutkimuksen piiriin. Liitän häädön teoreettisesti lähinnä asuntopoliittiseen sekä sosiaalisten ongelmien viitekehykseen. Tutkimusmenetelmäkseni valikoitui fenomenologinen kokemuksen tutkimus, jossa pyritään ihmisten kokemusten esilletuomiseen. Suomalaisessa sosiaalityön tutkimuksessa ollaan oltu kiinnostuneita ihmisten henkilökohtaisista kokemuksista jo 1980-luvulta lähtien, jolloin painotettiin asiakas- ja asianomaisnäkökulman tärkeyttä. Professionaalisen tiedon oheen haluttiin korostaa myös omakohtaisuuden ja asianosaisuuden luomaa oikeutta tietoon. Subjektiivisen kokemuksen merkityksen huomioiminen vahvistui lukujen vaihteessa naistutkimuksen johdolla. Postmodernissa ajassa kokemuksen käsitteestä tuli jossain määrin ongelmallinen. Sosiaalitieteissä ihmisten erityiset elämänkokemukset ja niistä juontuvat näkemykset ja ajatukset ovat kuitenkin edelleen tärkeitä. (Forsberg 2002, ) Ensimmäisessä luvussa käsittelen häätöjä erityisesti yhteiskuntapoliittisena ja sosiaalisena ongelmana sekä aikaisempaa tutkimusta aiheesta. Toisessa luvussa tuon esille Helsingin kaupungin sosiaalivirastossa tehtävää käytännön sosiaalityötä häätöjen yhteydessä. Lisäksi kerron tarkemmin Helsingin vuokra-asumis-, häätö- ja asunnottomuustilanteesta. Kolmannessa luvussa esittelen tutkimuskysymykseni, tutkimusaineistoni sekä tutkimusmetodologiaa ja tutkimuksen toteutuksen tarkastelua. Neljännessä luvussa esittelen fenomenogiaan pohjautuvan analyysimenetelmäni. Viidennessä luvussa kerron aineiston analysoinnin pohjalta saamistani tuloksista. Lopuksi teen yhteenvetoa koko työstä ja pohdin jatkotutkimusaiheita. 5

6 1. Häätö yhteiskunnallisessa keskustelussa Tutkielmani käsitteellisenä viitekehyksenä toimii yhteiskunnallinen keskustelu häädöstä lähinnä yhteisötason asuntopoliittisena ja sosiaalisena ongelmana. Häädössä voidaan katsoa olevan kysymys myös yksilötason ongelmista esimerkiksi elämän- ja arjenhallinnassa. 1.1 Häätö käsitteenä ja juridisena tapahtumana Mitä häätö tarkoittaa? Lyhyesti ilmaistuna se on vuokranantajan vaatimus siitä, että vuokralaisen on muutettava pois asunnosta (Ihalainen 1987, 1). Häätö on aina viimesijainen ja kaikille osapuolille ei-toivottava toimi, johon johtaneet syyt voivat olla monenlaisia (Salovaara-Karstu & Muttilainen 2004, 19). Huoneenvuokralain 61 määrittelee ne viralliset syyt, joiden perusteella vuokranantaja voi purkaa vuokrasopimuksen ja saada perusteen häädölle. Syitä ovat esimerkiksi, jos vuokralainen laiminlyö vuokran suorittamisen sovitussa ajassa; jos vuokraoikeus siirretään taikka huoneisto tai sen osa muutoin luovutetaan toisen käytettäväksi vastoin huoneenvuokralain säännöksiä; jos huoneistoa käytetään muuhun tarkoitukseen tai muulla tavalla kuin vuokrasopimusta tehtäessä on edellytetty; jos vuokralainen viettää tai sallii vietettävän huoneistossa häiritsevää elämää; jos vuokralainen hoitaa huoneistoa huonosti; tai jos vuokralainen huoneistossa rikkoo, mitä terveyden tai järjestyksen säilyttämiseksi on säädetty tai määrätty. (Laki asuinhuoneiston vuokrauksesta) Edellämainitut ovat niinsanotusti vuokralaisen omasta syystä johtuvia laiminlyöntejä. Ilman vuokralaisen omaa syytä aiheutuva häätö on kyseessä silloin, kun vuokranantaja irtisanoo vuokrasopimuksen ja viimeisenä keinona häätää vuokralaisen halutessaan asunnon muuhun käyttöön. (Salovaara-Karstu & Muttilainen 2004, 19) Häätö perustuu useimmiten vuokraoikeuden lakkaamiseen, mutta se voi liittyä myös omistuksenvaihdokseen tai perheoikeudelliseen perusteeseen, esimerkiksi yhteiselämän loppumiseen, kuten avioeroon (Linna 2004, 2). 6

7 Häätöprosessin nimitystä käytän tutkimuksessani koko tapahtumaketjusta, joka johtaa vuokralaisen häätöön. Häätöprosessi voi alkaa jo kuukausia ennen häädön varsinaista täytäntöönpanoa, esimerkiksi vuokranmaksun viivästymisestä asti. Yleensä vuokranmaksun ollessa myöhässä, ottaa vuokranantaja yhteyttä vuokralaiseen ja kehottaa suullisesti tätä maksamaan vuokransa. Mikäli vuokranmaksu edelleen jää toimittamatta, saattaa vuokranantaja antaa suullisen muuttokehotuksen vuokralaiselle. Mikäli suullinen muuttokehotus ei tuota tulosta, voi vuokranantaja hakea häädölle virallista perustetta käräjäoikeudesta. Kuviossa 1 on kuvattu häätöprosessin yleinen etenemismalli alusta loppuun asti. Ongelman havaitseminen (vuokrarästit, muu syy) Asukas maksaa vuokran / asia sovitaan Asukas ei maksa vuokraa / asiaa ei sovita Vuokranantaja hankkii häätöperusteen käräjäoikeudesta Asukas maksaa vuokran / asia sovitaan Asukas ei maksa vuokraa / asiaa ei sovita Häätöasia tulee vireille ulosotossa -> muuttokehotus Häätö peruutetaan Asukas muuttaa asunnosta Ulosotto häätää asukkaan Kuvio 1. (Salovaara-Karstu & Muttilainen, 2004, 15) Juridinen häätöprosessi on käytännössä kaksivaiheinen menettely, jossa ensin vuokranantaja hankkii perusteen vuokrasopimuksen irtisanomiselle ja vuokralaisen häädölle esimerkiksi maksamattomien vuokrien, häiritsevän käytöksen takia tai asunnon toiseen käyttöön ottamisen perusteella. (Ihalainen 1987, 1) Asia tulee vireille vuokranantajan haastehakemuksen toimittamisella käräjäoikeuden kansliaan. Tuomioistuin huolehtii haasteen tiedoksisaattamisesta vuokralaiselle. Jos vuokralainen ei vastaa haasteeseen määräajassa tai jos hän perusteetta kiistää kanteen, asia ratkaistaan kansliakäsittelyssä yksipuolisella tuomiolla kanteen mukaisesti. Jos vuokralainen kiistää kanteen perustellusti, jatkuu asian käsittely suullisen valmistelun istunnossa. (Turunen 2001, 92) 7

8 Käräjäoikeuden tuomion jälkeen vuokranantaja toimittaa häädön täytäntöönpanopyynnön ulosottoviranomaiselle (Turunen 2001, 117). Häädön täytäntöönpanosta säädetään ulosottolaissa (Ulosottokaari ). Ulosottovirasto antaa asukkaalle asiasta vireilletuloilmoituksen ja kirjallisen muuttokehotuksen eli viimeisen tilaisuuden muuttaa vapaaehtoisesti ja huolehtia omaisuudestaan. Koska asia on tässä vaiheessa edennyt jo häädön täytäntöönpanovaiheeseen, on määräaika muuttamiselle yleensä varsin lyhyt. (Linna 2004, 53) Muuttoaikaa on noin kahdesta kolmeen viikkoon (Linna 2004, 116). Mikäli häädettävä vuokralainen ei ole muuttanut ja tyhjentänyt asuntoa tavaroistaan viimeistään asetettuna määräpäivänä, alkaa ulosottomiehen toimivalta ja velvollisuus häätää vuokralainen asunnosta ja päättää kohdetiloissa olevan omaisuuden säilyttämisestä tai hävittämisestä ja poiskuljetuksesta. Ilmoitetun muuttopäivän mentyä voidaan häätö toimittaa ulosottomiesten toimesta minä päivänä hyvänsä. (Linna 2004, 99) Sosiaali- ja terveysministeriön Häätö-projekti -tutkimuksessa on todettu, että vuokravelan alkamisesta kuluu aikaa noin 5,5 kuukautta häädön täytäntöönpanon toteutumiseen (mt. 1995, 9). Häätöprosessi voi siis kestää lähes puoli vuotta ja koko tämä aika häädettävällä on periaatteessa yleensä myös riittävästi aikaa ja mahdollisuuksia hoitaa asiansa kuntoon ja parhaimmassa tapauksessa saada häätö peruttuakin. Virallisen häädön ohella voi joskus myös pelkkä vuokranantajan muuttokehotus toimia epävirallisena häätönä, jos vuokrasopimusta ei ole irtisanottu tai purettu. Epävirallinen häätö, erityisesti jos sen yhteydessä uhataan jollain seurauksella ellei vuokralainen muuta pois asunnosta, on periaatteessa laiton, mutta näitäkin varmasti tapahtuu. Tässä tutkielmassa olen keskittynyt lähinnä virallisen menettelyn kautta tapahtuneisiin häätöihin. Häätöprosessissa ovat mukana häädettävän eli vuokralaisen ja häätäjän eli vuokranantajan lisäksi myös oikeus- ja ulosottoviranomaiset sekä usein myös sosiaaliviranomaiset ja asuntoviranomaiset. Joskus häädettävän elämäntilanne voi olla niin raskas, ettei hän jaksa itse huolehtia asioistaan. Tälläisissa tapauksissa ulosottomiehen ja sosiaaliviranomaisten on tehtävä kaikki kohtuudella asiassa voitava 8

9 häädettävän hyväksi. Suoraviivaisemmin on mahdollista toimia, jos häätö johtuu selvästikin häädettävän omasta välinpitämättömyydestä tai piittaamattomuudesta. (Linna 2004, 116) Tässä tutkielmassani olen kiinnostunut lähinnä entisen vuokralaisen eli häädetyn kokemuksesta häädöstä, häätöprosessista ja sen yhteydessä tarjotuista sosiaalipalveluista. 1.2 Häätökehityksen taustaa Ulosottoon edenneistä häätöasioista on olemassa tilastotietoja 1980-luvulta lähtien luvulla ulosottoon tuli vireille reilut 3000 häätöhakemusta vuosittain. Lamavuosien aikaan 1990-luvun alkupuolella häätöhakemusten määrä yli kaksinkertaistui. (Salovaara-Karstu & Muttilainen 2004, 26) Laman vuoksi työttömyys kasvoi voimakkaasti ja työsuhteet epävakaistuivat pysyvästi. Myös julkinen talous kriisiytyi ja valtion sosiaalipoliittisia etuuksia ja tulonsiirtoja supistettiin. Kunnat madalsivat sosiaalietuuksien tasoa, karsivat palveluitaan ja ryhtyivät perimään suurempia maksua palveluiden käyttäjiltä. Myös asuntojen vuokrahinnat nousivat. Muun muassa näiden syiden vuoksi taloudellisiin vaikeuksiin joutuneiden ihmisten tilanne tuli entistä tukalammiksi. Ihmisillä alkoi esiintyä vuokrien maksuvaikeuksia ja kertyä vuokrarästejä. Vuokrarästit johtivat kasvavaan häätöhakemusten ja häätöjen määrään. Taloyhtiöiden ja kiinteistöyhtiöiden taloustilanteet heikkenivät muun muassa tyhjilleen jääneiden asuntojen vuokramenetysten sekä vuokravelkatappioiden vuoksi. (Sosiaali- ja terveysministeriö 1995, 1) Häätöhakemusten määrä ja kansalaisten velkaantuminen ovat jääneet laman jälkeenkin korkeammalle tasolle kuin 1980-luvulla (Salovaara-Karstu & Muttilainen 2004, 26). Ulosottoon saapuneiden häätöhakemusten määrä ei siis ole vähentynyt taloudellisen kasvun vuosina. Kuten Taulukosta 1 voidaan huomata, Suomessa on vuosien aikana tehty noin kuudesta tuhannesta jopa lähes kahdeksaantuhanteen häätöhakemusta vuosittain. Vuonna 2007 tehtiin Suomen ulosottopiireissä yhteensä 7644 häätöhakemusta. Näistä varsinaisia toimeenpantuja häätöjä tapahtui 2845 kappaletta eli reilut 37 %. (Oikeusministeriö 2008, 49) Vuonna 2006 häätöhakemusten määrä oli huippulukemissa 7813 kappaletta. Niistä toimeenpantuja häätöjä oli 2636 eli vajaa 34 %. (Oikeusministeriö 2007, 49) Eli 9

10 vaikka häätöhakemukset ovat edellisvuoden lukemista hieman laskeneet, on toimeenpantujen häätöjen suhteellinen ja absoluuttinen osuus kasvanut. Häätöhakemukset Suomessa v lukumäärä vuosi Taulukko 1 (* Järjestelmämuutoksesta johtuen vuoden 2004 tilastot eivät ole suoraan verrannollisia edellisiin vuosiin, todennäköisesti liian alhaiset. Vuoden 2004 tilastot on laskettu kertomalla maalisjoulukuun tiedot 1,2:lla. Lähde: Oikeusministeriö, 2008, 49) Suurin osa häätöhakemuksista ei siis johda varsinaiseen häädön toimeenpanoon ulosoton avustuksella, vaan vuokralainen saattaa muuttaa itse pois asunnosta ennen häädön toteuttamista tai häätö perutaan viime hetkellä vuokravelan tultua maksettua. Varsinaisen häädön toimeenpanon toteuttavat ulosottoviraston ulosottomiehet poistamalla asunnosta häädettävät ihmiset ja siellä oleva irtaimiston. On lisäksi huomattava, että tilastojen ulkopuolelle jäävät kokonaan ne mahdolliset vuokralaiset, jotka muuttavat asunnosta pelkästään vuokranantajan kehotuksesta ilman oikeuden päätöstä (Ihalainen 1987, 2). 10

11 1.3 Häätö asuntopoliittisena ongelmana Oikeus asuntoon on ihmisen perusoikeus. Perustuslain 19 :n mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä (Suomen perustuslaki). Muussa lainsäädännössä asumisturvaa sääntelevät huoneenvuokralaki ja asunto-osakeyhtiölaki. Jokaiselle kansalaiselle kuuluvana yksilöllisenä oikeutena asuminen on mainittu vain tietyissä erityistapauksissa sovellettavissa sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain säännöksissä. Asumisen oikeuden tuleekin pääosin toteutua kansalaisten omatoimisuudella. (Asuntohallitus 1993, 242) Yhteiskuntapolitiikan yleisenä päämääränä pidetään kansalaisten hyvinvoinnin turvaamista. Osana yhteiskuntapolitiikkaa toimii asuntopolitiikka, sillä asumisen voidaan katsoa olevan hyvinvoinnin osatekijä. Asuminen on perusedellytys ihmisen muulle toiminnalle ja olemiselle, esimerkiksi työssäkäynnille tai kuntoutukselle. Näin ollen asunto on resurssi, jolla asumisen perustarve tyydytetään. Häätö eli asunnon menettäminen voi vaarantaa ihmisen hyvinvoinnin ja siksi häätö tulee nähdä myös yhteiskuntapoliittisena ongelmana. (Ihalainen 1987, 9-11) Asuntopolitiikka on kuitenkin ollut hyvin marginaalinen elementti suomalaisen hyvinvointivaltion kehityksessä. Junton mukaan asuntopolitiikassa ei ole ollut määrätietoista politiikkaa, vaan se on nähty lähinnä välttämättömänä pahana, johon on turvauduttu vain pakosta. (Juntto 1990, 360) Sosiaalipolitiikan tavoitteista erityisesti tasa-arvo näyttää lähes kokonaan puuttuvan asuntopolitiikasta. Tasa-arvon tai tasoituksen sijaan asuntopolitiikassa on pyritty edistämään yksilöllistä sosiaalista nousua. (Juntto 1990, ) Sen sijaan taloudellisesti ja sosiaalisesti huonoosaisten asumismahdollisuuksiin ei ole merkittävästi panostettu. Keskeisimpiä ongelmia suomalaisessa asuntopolitiikassa ovatkin asunnottomuus, vuokra-asuntojen asumissuhteiden turvattomuus, asunnonsaantivaikeudet sekä häädöt (Juntto 1990, 344). Tärkeä osa yhteiskunnan asuntopolitiikan keinoista muodostuu erilaisista asumiseen suunnatuista taloudellisista tuista. Eri tukimuodoilla pyritään joko asumistason parantamiseen tai asumismenojen alentamiseen. Tuki voidaan kohdistaa suoraan 11

12 kotitalouksille tai sen avulla voidan edistää asuntotuotantoa ja siten asumispalvelujen tarjontaa. Pienituloisten kotitalouksien asumismenoja pyritään alentamaan tarveharkintaisella suoralla tulonsiirrolla eli asumistuella. Asumistuen myöntämisperusteet ovat riippuvaisia kotitalouden koosta, tuloista, varallisuudesta ja hyväksyttävistä asumismenoista. (Asuntohallitus 1993, ). Vuokralla asuvien asumismenot ovat yleensä matalammat kuin omistusasunnon hankkineilla asuntovelallisilla, mutta asumismenot voivat silti esimerkiksi yksinhuoltajaperheillä viedä merkittävän osan perheen käytettävissä olevista tuloista (Asuntohallitus 1993, 178). Häätöjen tarkastelu asuntopoliittisessa viitekehyksessä perustuu myös olettamukseen, että yksilön käyttäytymiseen vuokralaisena ja sitä myötä vuokraoikeuden menettämiseen liittyviin syihin voivat vaikuttaa eräät asuntopoliittiset tekijät. Näitä ovat muun muassa vuokra-asumisen arvostus, sosiaalinen asukasvalinta ja asumiskustannukset. (Ihalainen 1987, 22) Salovaara-Karstun ja Muttilaisen tutkimuksen (2004) mukaan häätöuhat liittyvät useimmiten vuokra-asumiseen ja vain poikkeustapauksissa muihin asumismuotoihin (mt., 6). Häätö vuokra-asunnosta voi aiheuttaa häädetylle riskin asunnottomuuteen. Asunnottomuuden, kuten myös monien muiden sosiaalisten ongelmien taustalta löytyy sekä yhteiskuntarakenteellisia, sosiaalisia että asunnottomien henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja elämänhistoriaan liittyviä tekijöitä. Asuntomarkkinoilla asunnottomat ovat syrjäytyneessä asemassa, toisin sanoen asunnottomat on syrjäytetty asunnoista. (Karjalainen 2004, ) Asumisen oikeudesta huolimatta Suomessa on edelleenkin asunnottomuutta. Maassamme on edelleen yli 7000 asunnotonta, joista pääkaupunkiseudulla majailee reilut 3000, vaikka asunnottomuuden poistamiseksi on työskennelty vuosikymmeniä (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus 2008, 2). Hallituksen asuntopolitiikassa on hiljattain alettu toteuttaa pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaa vuosille Ohjelman tavoitteena on puolittaa pitkäaikaisasunnottomuus vuoteen 2011 mennessä. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmassa myönnetään valtionrahoitusta kuntien asumisneuvojatoimintaan vuosille Ohjelman mukaan kunnissa tulee myös olla käytössä sosiaalitoimen ja asuntotoimen yhteisesti sopimat 12

13 menettelytavat häätöjen ehkäisemiseksi sekä yhteistyöstä häätötilanteissa. (Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma) 1.4 Häätöjen taustatekijöitä Aiempien tutkimusten mukaan häätöjen taustalla voi olla monia erilaisia tekijöitä. Sosiaali- ja terveysministeriön Häätö-projektin (1995) mukaan vuokralaisen vuokranmaksuvaikeuksien taustalla on yleensä kahdentyyppisiä tekijöitä. Voi olla pitkäkestoisia vaikeuksia raha-asioiden hoidossa (esimerkiksi tulojen vähäisyys, liiallinen optimismi selviytymisestä, ylikulutus, velkaantuneisuus, joskus myös tietoinen laskelmointi). Toisaalta voidaan joutua ennalta arvaamattomiin tilanteisiin (esimerkiksi työttömyys, sairaudet, avioero, etuuksien ja tukien leikkaukset), jotka aiheuttavat vaikeuksia erityisesti jo muutenkin velkaantuneille. Tuloksena on taloudenpidon kriisiytyminen, vuokravelkojen kertyminen ja lisävelkaantuminen mahdollisesti moneen suuntaan. Talousvaikeuksien ohella taustalla on usein myös elämänhallinnan ongelmia, esimerkiksi päihteidenkäyttöä, perhekriisejä, mielenterveysongelmia tai sosiaalista kyvyttömyyttä. Talousvaikeuksien kärjistyminen usein pahentaa elämänhallinnan ongelmia. (Sosiaali- ja terveysministeriö 1995, 9) Ihalaisen (1987) mukaan taustasyinä häätöihin voivat olla esimerkiksi yksilöiden erilaiset sosiaaliset ongelmat, kuten köyhyys, psykososiaaliset ongelmat tai elämäntapa ja kulutus. Ihalainen katsoo yksilötason sosiaalisten ongelmien olevan heijasteita yhteiskunnassa vallitsevista yhteisötason ongelmista, esim. rakenne- ja resurssiongelmista. (mt. 1987, 11) Kohtuullisen elintason ylläpito rasittaa suhteellisesti eniten köyhimpiä ihmisiä. Yksilön omasta arvojärjestyksestä riippuukin, miten hän käyttää rajalliset resurssinsa: Jotkut tyytyvät kokonaisuudessaan alhaisempaan elintasoon, jotkut säästävät perustarpeiden tyydyttämisessä (asunto, ruoka, vaatteet jne.), kun taas jotkut rakentavat elintasonsa osamaksuostojen ja luottokorttien varaan. (Ihalainen 1987, 13) Niukoilla taloudellisilla resursseilla elävä ihminen voi joutua haastaviin valintatilanteisiin, joissa joutuu miettimään käyttääkö vähäiset varansa vuokranmaksuun vai johonkin muuhun yleisesti haluttavaan hyödykkeeseen. 13

14 Vähävaraiselle vuokralaiselle saattaakin vuokranmaksun laiminlyönti olla ainoa mahdollisuus selvitä sillä hetkellä tilanteesta yllättävien menojen sattuessa. (Ihalainen 1987, 9) Todennäköisesti myös moni inhimillinen tekijä, esimerkiksi masennus, toivottomuus, riskinotto, protesti, pelko, tyhmyys tai tietämättömyys voi johtaa vuokranmaksun laiminlyöntiin. Sosiaali- ja terveysministeriön Häätö-projektissa (1995) luokiteltiin vuokravelkatilanteiden perustyypit seuraavasti: ennalta arvaamattomat talousvaikeudet, pysyvästi puutteelliset edellytykset pärjäämiseen sekä häätökierteessä olevat. Ensimmäisen kategorian tapauksissa ongelmille on usein jotain tehtävissä, kunhan päästäisiin niitä ajoissa selvittelemään. Vuokralaisen olisi tärkeätä hakea aktiivisesti apua ongelmiinsa. Toisessa kategoriassa vuokralainen on kyvytön hoitamaan itse asioitaan esimerkiksi psyykkisen sairauden vuoksi. Hänellä ei normaali itsenäinen asuminen enää onnistu, vaan on tarve tuetummalle asumisen ratkaisulle. Kolmannen kategorian tapauksissa vuokralainen on haluton hoitamaan asioitaan, esimerkiksi päihteiden käytön vuoksi. Vuokralaisella periaatteessa olisi riittävät resurssit maksaa vuokransa, mutta hän käyttää rahojaan väärin. Häädön jälkeen asukas siirtyy toiselle vuokranantajalle ja yleensä sama tilanne alkaa uudelleen. Tällaisia asukkaita vuokranantajat pyrkivät varomaan asukasvalinnoissa. (Sosiaali-ja terveysministeriö 1995, 12-13) Granfelt toteaa, että vuokravelat ja sen myötä tuleva häätö voi kertoa vuokralaisen taloudellisista vaikeuksien lisäksi myös laajemmin arjen hallitsemattomuudesta (Granfelt 2003, 53). Myös Ihalaisen mukaan vuokraoikeuden menettäminen ja häätö ei välttämättä aina liity aineelliseen köyhyyteen, vaan muista seikoista johtuviin vaikeuksiin selviytyä arkielämästä. Ihalaisen mukaan esimerkiksi avuttomuutta on monenlaista: fyysistä, sosiaalista ja psyykkistä. Fyysinen avuttomuus vanhuuden, sairauden ja vammaisuuden vuoksi voi vaikeuttaa arkielämän asioiden hoitamista. Sosiaalista avuttomuutta voi olla tietojen ja taitojen puute, nuoruudesta ja kokemattomuudesta tai ihmissuhteiden heikkoudesta johtuvat vaikeudet. Psyykkinen avuttomuus sen sijaan liittyy mielialaan ja mielenterveyden ongelmiin ja ahdistuksiin. Psyykkistä ja sosiaalista avuttomuutta pidetään alati vaikeutuvana ongelmana. (Ihalainen 1987, 16-17) 14

15 Ihalaisen mukaan vuokralaisella voi ilmetä selvää avuttomuutta myös asioiden hoidossa. Vuokralaisen tietojen ja taitojen puute voi ilmetä siten, että hän ei välttämättä ole tietoinen esimerkiksi huoneenvuokralain säännöksistä tai omista ja vuokranantajan oikeuksista ja velvollisuuksista tai vuokranmaksun laiminlyönnin seurauksista tai edes mahdollisuuksistaan hakea apua vaikeuksien ilmaantuessa. (Ihalainen 1987, 16-17) Joissakin tapauksissa vuokraoikeuden menettämistä ja häätöä voitaneen selittää myös opitulla avuttomuudella. Yksilön kokemat epäonnistumiset ovat voineet lamaannuttaa hänen omatoimisuutensa. Yksilön omatoimisuuden heikkeneminen voi kuitenkin olla seurausta myös tahallisesta heittäytymisestä yhteiskunnan palveluiden huollettavaksi. Yksilö voi esimerkiksi uskoa, että sosiaalitoimi maksaa vuokrat ja että kaupungin asunnosta ei häädetä perhettä pois. (Ihalainen 1987, 17) Myös yksilöiden sosiaalisesta normista poikkeava käyttäytyminen voi olla syynä häätöihin. Poikkeavaa käyttäytymistä katsotaan olevan esimerkiksi päihteiden väärinkäyttö, rikollisuus, mielenterveyden häiriöt ja osa lastensuojeluongelmista. (Ihalainen 1987, 17-18) Piiraisen (1993) tutkimuksessa todetaan, että tapauksissa, joissa ilmenee poikkeavaa käyttäytymistä, esiintyy usein samanaikaisesti sekä naapureita häiritsevää käyttäytymistä että vuokranmaksun laiminlyöntiä. Piiraisen haastatellessa kiinteistöyhtiöiden isännöitsijöitä kävi ilmi, että useissa tapauksissa vuokralainen olisi voitu haastaa oikeuteen kummankin pääasiallisen syyn eli sekä häiritsevän elämän että vuokranmaksun laiminlyönnin perusteella. Näissä tapauksissa valitaan kuitenkin yleensä jälkimmäinen peruste. (mt., 79-80) Edellä mainitut tekijät kohdistuvat pääsääntöisesti vuokralaiseen ja hänestä aiheutuviin häädön syihin. Häätöjen taustatekijöinä voidaan kuitenkin nähdä myös vuokranantajiin sekä asumisturvaan kohdistuvia ongelmatekijöitä. 1.5 Häätöjen seuraukset Häätö tulee häädetylle kalliiksi. Varsinaisen vuokravelan lisäksi maksettavaksi erääntyvät yleensä myös velasta aiheutuneet viivästyskorot ja perintäkulut sekä oikeudenkäyntikulut ja ulosottoviraston kulut. Mikäli häädetty ei pysty vuokravelkaa ja muita kuluja maksamaan, menee oikeuden päätös ulosottoon, jonka tehtävä on periä 15

16 rahat häädetyltä. Tällöin häädetyltä menevät myös luottotiedot. Mikäli vuokravelkaa ei saada perittyä ulosoton kautta, asia toimitetaan yleensä lakiasiaintoimistolle, joka hoitaa jälkiperinnän. (Hietikko 2004, 24) Vuokravelka jää roikkumaan perintään korkoa kasvaen niin kauaksi aikaa kunnes se maksetaan. Vuokrataloyritysten tapa käyttää perintätoimistoa vuokravelkojen perinnässä sekä ulkopuolista juristia häätökanteen tekemisessä voivat usein oleellisesti kasvattaa häädettävän maksutaakkaa. Häätö saattaa vielä vuosienkin päästä vaikuttaa häädetyn taloudelliseen tilanteeseen ja toimintamahdollisuuksiin. Myös muille kuin häädetylle tulee häädöistä kustannuksia. Hietikon (2004) asumisneuvojatoiminnan arviointiraportissa on arvioitu yhden häädön kustannuksiksi kiinteistöyhtiölle keskimäärin 2300 euroa. Summa koostuu asunnon tyhjäkäynnistä häätöprosessin ajan, kun asuntoa ei voida vuokrata uudelleen. Kustannuksia kasvattavat usein myös häätöasuntoihin tehtävät remontit. (Hietikko 2004, 24) Kiinteistöyhtiö joutuu jostakin korvaamaan menettämänsä vuokrarahat ja häädön aiheuttamat kulut. Tällöin vaihtoehtoina voivat olla esimerkiksi vuokrien korotus kaikille asukkaille tai kiinteistöjen huolto- ja korjauskuluista tinkiminen. Näin kaikki kiinteistöyhtiön asukkaat kärsivät siitä, jos joku ei maksa vuokriaan. Häätö saattaa joissakin tapauksissa johtaa häädetyn väliaikaiseen tai pysyvään asunnottomuuteen. Uuden vuokra-asunnon saaminen voi olla hyvin vaikeata vuokraasuntojen suuren kysynnän takia. Kunnilta sekä suurilta vuokranantajayrityksiltä (esimerkiksi VVO, Sato) ei yleensä voi saada uutta asuntoa, jos edelliseen asuntoon on jäänyt maksamatonta vuokravelkaa. Häädetyllä voi luottotietojen menetyksen takia olla suuria vaikeuksia saada asuntoa yksityisiltäkin markkinoilta. Näin ollen häätöjen seurauksena voi olla pitkäaikainen tai jopa pysyväksi jäävä sosiaalitoimen asiakkuus. Asunnottomuudesta tai sen uhasta aiheutuvat kustannukset koituvatkin kunnissa erityisesti sosiaali- ja terveystoimelle (Hietikko 2004, 24). Sosiaalitoimi joutuu majoittamaan asunnottomia henkilöitä ja perheitä niiden vaikean taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen takia kalliisiin kriisiasuntoihin tai asuntohotelleihin. Tämäntyyppinen majoitus on tarkoitettu väliaikaiseksi, kunnes perheelle löytyy uusi asunto, mutta käytännössä siihen voi kulua kuukausia. Näin siis loppujen lopuksi myös kaikki kaupungin tai kunnan veronmaksajat joutuvat välillisesti häätöjen maksumiehiksi. 16

17 Myös häädön sosiaaliset seuraukset voivat olla häädetyille erittäin raskaita ja pitkäkestoisia. Esimerkkeinä häädön yhteydessä perheiden hajoaminen, lasten perusturvan heikkeneminen sekä lisääntyvät sosiaaliset ongelmat (Sosiaali- ja terveysministeriö 1995, 4). Voidaankin kysyä, onko ihmisellä jotain sellaista elämänaluetta, johon häätö ei vaikuttaisi? 1.6 Häätöasiat tutkimuskirjallisuudessa Häätöjä käsittelevää tutkimuskirjallisuutta löytyy Suomesta yllättävänkin paljon. Paula Ihalainen on kirjoittanut lisensiaattityönään sosiaalipoliittisen tutkimuksen häädöistä Yhdistyneiden Kansakuntien asunnottomien vuonna Tutkimuksessa käsitellään vuokranmaksun laiminlyönnin ja häiriökäyttäytymisen perusteella tapahtuvaa vuokraoikeuden menettämistä ja siitä seuraavaa häätöä, häädön kohteeksi joutuneita ihmisiä ja häätöön johtaneita syitä. Tutkimuksessa myös haastatellaan häädön kokeneita ihmisiä Helsingissä ja Jyväskylässä (Ihalainen 1987). Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut vuonna 1995 Häätö-projekti -tutkimuksen häätöjen yhteistyön ja menettelytapojen kehittämiseksi häätöjen välttämiseksi (Sosiaali- ja terveysministeriö 1995). Häätö-projektissa sosiaali- ja terveysministeriö pyrki yhteistyössä ympäristö- ja oikeusministeriöiden ja Suomen kuntaliiton kanssa valmistelemaan toimenpiteitä häätöjen vähentämiseksi. Projektissa tehtiin kysely kahdeksalle kunnalle vuokranmaksun laiminlyönneistä, häädöistä ja eri tahojen yhteistyöstä häätötilanteissa. Kyselyn mukaan suurin häädettyjen ryhmä eli noin puolet häädetyistä, olivat yksinasuvat miehet. Lapsiperheitä oli häädetyistä %. (mt. 1995, 4-5) Tutkimuksessa ei juurikaan selvitetty häädettyjen omia kokemuksia. Tuoreempaa tutkimusta edustavat Christa Salovaara-Karstu ja Vesa Muttilainen (2004), jotka ovat tutkimuksessaan Asuntohäädöt 2000-luvun Suomessa myös haastatelleet vuokra-asunnoista häädettyjä. Tämän tutkimuksen tulokset ovat pääosin vuosilta koskien koko Suomen tilannetta (mt. 2004). Lisäksi Salovaara (2004) on kirjoittanut häädöistä osana asunnottomuusongelmaa. Tutkimuksissa tuodaan esille häätöjen syinä mm. vuokravelat, asukkaiden häiritsevä elämä ja 17

18 naapureiden väliset erimielisyydet. Tutkimukset ovat erittäin kattavia muun muassa tilastollisesti ja käsittelevät häätöasiaa laajasti. Anu Haapanen (2004) on kirjoittanut Vähemmän häätöjä - raportin työstään asumisneuvojana Kontulan Kiinteistöt Oy:llä. Raportti kuvaa asumisneuvojaprojektia, jonka tavoitteena oli häätöuhkien, vuokravelkojen ja asumishäiriöiden hoitaminen ja ehkäisy, kustannusten säästäminen ja toimintamallin luominen kiinteistöyhtiön asumisneuvojan työlle. (Haapanen 2004) Merja Hietikko (2004) Sosiaalikehitys Oy:stä on julkaissut arviointiraportin edellä mainitusta asumisneuvojaprojektista ja sen tuloksista. Arvioinnin mukaan asumisneuvojapalvelun avulla kiinteistöyhtiön häätöjen määrä väheni merkittävästi ja niiden taustalla oleviin ongelmiin löydettiin yhteistyöllä ratkaisuja. (Hietikko 2004) Häädöistä ja perintäasioista on kirjoitettu myös oikeudellisesta näkökulmasta jonkin verran, esimerkiksi Linna (2004) kattavasti häädön täytäntöönpanosta ja Turunen (2001) kiinteistöalan vuokravelkojen perinnästä ja huoneenvuokra-asioiden oikeudenkäynnistä. Kansainvälistä häätötutkimusta löytyy muun muassa Ruotsista (Sten-Åke Stenberg 1984 ja 1990). Häätöjä on käsitelty myös muutamissa opinnäytetöissä, muun muassa Ulla Turtiaisen pro gradussa Uhkana häätö, jossa tutkittiin häätöuhan kohteeksi joutuneita asuntokuntia Joensuussa vuoden 1995 aikana sekä Satu Raipolan pro gradussa, jossa selvitettiin sosiaalityöntekijöiden sekä Helsingin kaupungin kiinteistöyhtiöiden henkilöstön näkemyksiä häädöistä ja häädetyistä (Turtiainen 1997, Raipola 2002). Näistä perehdyin erityisesti Raipolan työhön, koska se käsitteli Helsingissä tapahtuneita häätöjä, tosin muiden toimijoiden kuin itse häädettyjen näkökulmasta. Helsingin kaupungin tietokeskuksen julkaisemana löytyy myös monipuolisesti tutkimustietoa vuokra-asuntoihin liittyen kaupungin asuntopolitiikasta, asunnon hankkimisesta ja kaupungin vuokratalojen asumisviihtyvyydestä, esimerkiksi Erkki Korhosen (2004, 1999) ja Markku Lankisen (2006) tuottamana. Myös Timo Piirainen ja Kati Myren ovat tutkineet vuokra-asumista, erityisesti vuokra-asumisen ja sosiaalisten ongelmien välistä yhteyttä (Piirainen 1993) sekä asuntojen hakijatilannetta pääkaupunkiseudulla (Myren 2006). Piiraisen mukaan Helsingin kaupungin vuokra- 18

19 talojen ja sosiaalisten ongelmien esiintymisen välinen yhteys tulee hyvin selkeästi esille tarkasteltaessa ongelmia poliisin tai sosiaalityöntekijän työn viitekehyksessä. Suurin osa esimerkiksi poliisin kotihälytyksien sekä lähes kaikki alueen sosiaalitoimiston toimeentulotuen, päihdehuollon tai lastensuojelun asiakkaista asuvat kaupungin vuokrataloissa. (mt., 116, 147) Tärkeinä tutkielmani aihetta sivuavina tutkimuksina pidän myös Arja Jokisen ja Kirsi Juhilan tutkimusta pohjimmaisista asuntomarkkinoista (1991) sekä Riitta Granfeltin tutkimuksia asuntolan naisen elämästä (1992), naisten kodittomuudesta (1998) ja vankien asunnottomuudesta (2003). Myös Kirsi Nousiaisen (2004) tutkimus lapsistaan erillään asuvista äideistä sekä Anna-Maija Josefssonin (2008) pro gradu tutkielma helsinkiläisten nuorten asunnottomuudesta liittyvät löyhästi häätöjenkin yhteyteen. Vaikka häätöjä käsittelevää ja sitä sivuavaa kirjallisuutta löytyykin, on häädettyjen ihmisten kokemuksia tutkittu aika vähän ja olemassaolevat tiedot ovat suurimmaksi osaksi monen vuoden takaisia. Oma tutkimusaineistoni muodostuu pelkästään häädön kokeneiden ihmisten haastatteluista, mutta työni pyrkii keskustelemaan myös yllämainittujen tutkimusten kanssa. Käsittelen tutkielmassani kuitenkin vain Helsingin seudun häätötilannetta ja pyrin tarkastelemaan aihetta erityisesti häädetyn henkilön omasta kokemuksesta. 19

20 2. Häätöjen ja asuntoasioiden tarkastelu Helsingin kaupungin kontekstissa Tässä luvussa käsittelen häätöasiaa Helsingin seudulla näyttäytyvässä käytännössä, erityisesti sosiaalivirastossa tehtävän sosiaalityön näkökulmasta. Tarkastelen lähemmin myös Helsingin vuokra-asumis-, asunnottomuus- ja häätötilannetta. 2.1 Vuokra-asuminen Helsingissä Sitä mukaa kun muuttoliike Helsingin seudulle on lisääntynyt ja asuntojen kysyntä kasvanut, ovat myös asuntojen hinnat ja vuokrat nousseet (Korhonen 1999, 13). Erityisesti laman väistyttyä ja vuokrasääntelyn loputtua vuonna 1995 ovat vapaiden markkinoiden vuokrat kääntyneet jyrkkään nousuun Helsingissä (Lankinen 2006, 50). Asumiskustannukset ovatkin pääkaupunkiseudulla karkaamassa pienituloisten ulottumattomiin (Korhonen 1999, 37). Kaikista heikoimmassa asemassa oleville asunnonetsijöille kaupungin asuntojono on lähes ainoa mahdollisuus saada asunto Helsingistä. Esimerkiksi yksityiset vuokranantajat eivät kovin suurella innolla vuokraa asuntojaan työttömille tai sosiaalitoimen asiakkaina oleville hakijoille. Helsingin ollessa yleisesti muuttovoittoinen kunta kertyy kaupunkiin niinsanottujen hyvien veronmaksajien ja vuokralaisten ohella myös huonompia vuokralaisia. Joskus ongelmavuokralaiset siirtyvät kunnasta toiseen häätöjen myötä. Työkokemukseni mukaan lähtökunta saattaa tarjota henkilölle ensimmäisen kuukauden vuokran maksamista uudessa kaupungissa, vaikka asunto olisi selvästi liian kallis henkilön tuloihin nähden. Ensimmäisen asumiskuukauden jälkeen henkilön asiointi siirtyy Helsingin sosiaalitoimeen. Esimerkiksi maahanmuuttajat ja nuoret aikuiset muuttavat herkästi muualta Suomesta Helsinkiin, vaikka heillä ei olisi työ- tai opiskelupaikkaa tiedossa, asunnosta puhumattakaan. Helsingissä lähes joka viides vuokra-asunto on kaupungin vuokra-asunto. Kaupungin vuokra-asunnoissa asuu yli asukasta. (Korhonen 2004, 5) Vuokra-asunnot pyritään jakamaan kiireellisimmässä ja välttämättömimmässä asunnontarpeessa oleville. Kiireellisimmässä asunnontarpeessa luokitellaan olevan mm. asunnottomat, välittömän muuttovelvoitteen alaiset, vanhempien luona tai yhteiskäyttöisissä 20

21 asunnoissa asuvat sekä alivuokralaiset. Helsingissä kauan asuneet hakijat ovat asuntoja jaettaessa etusijalla samassa asemassa olevien kesken. Aivan kaikille hakijoille ei kaupungin vuokra-asuntoa kuitenkaan anneta. Jos asunnonhakijan asunnontarve johtuu hakijan omasta syystä esim. vuokravelan maksamatta jättämisestä tai häiritsevästä elämästä, ei asunnonsaantiin ole mahdollisuuksia kuin erittäin painavista syistä. (Korhonen 1999, 14) Esimerkiksi, jos ihminen on saanut häädön kaupungin vuokra-asunnosta vuokravelan takia, hän ei voi saada kaupungilta uutta vuokra-asuntoa ennen kuin velka on kokonaan maksettu. Korhosen tutkimuksen (2004) mukaan jopa 14 prosentissa syyksi kaupungin vuokra-asuntoon muuttoon oli mainittu edellisen asunnon irtisanominen tai häätöuhka (Korhonen 2004, 31). Helsingin kaupungilta asunnon saa kaikista hakijoista vain noin 13,5 prosenttia. Heikoimmassa asemassa Helsingin kaupungin vuokra-asuntojen jonossa ovat yksinäiset, muualla kuin Helsingissä asuvat tai vain vähän aikaa Helsingissä asuneet asunnonhakijat. He voivat joutua odottamaan asuntoa vuosikausia tai eivät saa sitä lainkaan. (Korhonen 1999, 20) Asuntoa jonottaville ei koskaan anneta epäävää päätöstä, joten hakijalla ei ole edes mahdollisuutta valittaa kielteisestä päätöksestä. Asunnon saamista nopeuttaa, jos hakija ei aseta ehtoja asunnon sijainnille eli on valmis ottamaan asunnon vastaan mistä tahansa Helsingistä. Suurin osa kaupungin vuokra-asunnoista vapautuu Itä- ja Pohjois-Helsingistä (Helsingin kaupungin kiinteistövirasto, ). Asuntohakemus on myös muistettava uusia säännöllisin määräajoin tai hakemus vanhenee. Korhosen (2004) tutkimuksen mukaan asukkaat viihtyvät kaupungin vuokrataloissa pääsääntöisesti hyvin. Asumisongelmat ovat kuitenkin kasvusuunnassa. Korhonen toteaa, että kaupungin vuokra-asuntoihin on hoito- ja laitospaikkojen puutteen vuoksi sijoitettu yhä useammin päihdeongelmaisia asukkaita sekä mielenterveyskuntoutujia. Myös joidenkin maahanmuuttajien asumisessa on ilmennyt ongelmia. Entistä useammin kaupungin asuntoja riittää vain huono-osaisille ja erityisryhmille. (mt., 2004, 5). Kun kaupungin vastavalmistuneetkin asunnot on jaettu asuntoa eniten tarvitseville, on syntynyt paradoksi, että uusimmissa, kallisvuokraisimmissa vuokrataloissa asuu erityisen paljon köyhiä ja syrjäytyneitä asukkaita. (Korhonen 1999, 23) 21

22 Kaupungin vuokra-asuntojen kysyntä on ylittänyt tarjonnan jo vuosikausien ajan (Korhonen 2004, 87). Näyttäisi siltä, että vuokra-asuntoja tarvittaisiin entistä enemmän, sillä monella helsinkiläisellä ei ole vapaiden markkinoiden asuntoon mahdollisuutta. Korhonen toteaakin, että kaupungin vuokra-asunnot toimivat turvaverkkona kilpailuyhteiskunnan kyydistä putoaville (Korhonen 2004, 87). Joihinkin kaupungin vuokrataloyhtiöihin on palkattu viime vuosina asumisneuvojia. Heidän tehtävänään on ennaltaehkäistä mahdollisia ongelmia asumisessa, esimerkiksi vuokravelkoja ja muille aiheutuvia häiriöitä sekä ohjata asukkaita tarvittaessa heidän tarvitsemiensa palveluiden piiriin. Asumisneuvojien avulla on pystytty vähentämään häätöjä sekä asumishäiriötä ja säästetty myös taloyhtiöille suuria summia. (Korhonen 2004, 88-89) 2.2 Häädöt Helsingissä Ulosottoon saapuu eniten häätöasioita Helsingin piiristä, joka on myös väkiluvultaan suurin ulosottopiiri (Salovaara-Karstu & Muttilainen 2004, 27). Vuoden 2006 aikana häätöhakemusten määrä Helsingissä oli yhteensä 1357 (Oikeusministeriö 2007, 48). Vuoden 2007 aikana vastaava luku oli 1284 (Oikeusministeriö 2008, 48). Häätöuhkien määrä Helsingissä on ollut viime vuosina selkeässä kasvussa, mutta nyt kasvu näyttää taittuneen. Toimeenpantujen häätöjen lukumäärä Helsingissä vuonna 2006 oli 329 kappaletta eli vajaa neljäsosa (24 %) häätöhakemuksista (Oikeusministeriö 2007, 48). Vuonna 2007 toimeenpantujen häätöjen määrä pysyi lähes häätöhakemusten laskusta huolimatta lähes samana, 328 kappaletta eli 26 % häätöhakemuksista johti toimeenpanoon (Oikeusministeriö 2008, 48). Helsingin kaupungin kiinteistöyhtiöissä toteutetaan lähes 200 häätöä vuosittain. Häätöhakemuksia on kuitenkin vireillä moninkertainen määrä (yli 1500), jotka usein päättyvät vuokrasuhteen purkautumiseen ennen varsinaista häädön toimeenpanoa. (Haapanen 2004, 5) 22

23 2.3 Asunnottomuus Helsingissä Helsingin kaupungin toteuttaman sosiaalipolitiikan seurauksena asunnottomuutta on vuosien kuluessa Helsingissä onnistuttu merkittävästi vähentämään, mutta ei kokonaan poistamaan. Täysin taivasalla Helsingissä asuu tehtyjen tutkimusten mukaan vain muutamia kymmeniä henkilöitä. (Korhonen 1999, 18-20) Helsingissä on kuitenkin tuoreimman tiedon mukaan 3110 yksinäistä ihmistä sekä 140 perhettä tai pariskuntaa, jotka tilastoidaan asunnottomiksi (Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus 2008). Anna-Maija Josefsson (2008) on pro gradu tutkielmassaan tutkinut helsinkiläisten asunnottomien nuorten profiilia. He asuvat pääsääntöisesti sukulaisten ja tuttavien luona, eivätkä siten näy virallisissa asunnottomuustilastoissa. Tutkimuksen nuorista neljäsosalle oli kertynyt vuokravelkaa, ja heistä yli 60 prosentilla vuokravelka oli johtanut asunnosta häätöön. (Josefsson 2008, 50) Mikäli häädön saanut Helsingin sosiaaliviraston asiakas on jäänyt asunnottomaksi, eli uutta asuntoa ei ole löytynyt, hän voi edelleen asioida entisen osoitteensa alueen mukaisella sosiaaliasemalla Helsingissä. Jos asiakkaan asunnottomuus kestää yli 6 kuukautta, siirtyy hänen sosiaalipalveluiden asiakkuutensa sosiaaliviraston erityistoimistoon eli asunnottomien sosiaalipalveluihin. Asunnottomien sosiaalipalveluilla on käytettävissään erilaisia asuntoloita sekä tukiasuntoja asiakkailleen. 2.4 Häätötilanteet sosiaalityöntekijän työsarkana Sosiaalityö on osa sosiaalipoliittista toimintaa, jossa pyritään vaikeista sosiaalisista tilanteista aiheutuneiden seurausten lievittämiseen (Helne ym. 2004, 15). Sosiaalityön odotetaan reagoivan nopeasti yhteiskunnassa kasvaviin sosiaalisiin ongelmiin ja ihmisten vaikeutuviin elämäntilanteisiin (Kemppainen ym. 1998, 9). Raunion (2000) mukaan sosiaalityön tehtäviin kuuluu olennaisena osana syrjäytyneiden ja syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten integroiminen yhteiskuntaan eli palauttaminen yhteiskunnan normaaleiksi kansalaisiksi (mt. 2000, 14). Sosiaalityö on merkittävässä asemassa vaikuttamassa häätöuhan alla olevien sekä häädettyjen ihmisten elämään. 23

24 Heidän kohdallaan on konkreettinen riski syrjäytymiseen, mikäli asunto menetetään. Häätöasia onkin yleensä hyvin työllistävä työtehtävä sosiaalityöntekijälle. Erityisesti aikuissosiaalityössä häätöasioihin joutuu perehtymään moni työntekijä. Työskennellessäni vajaan kahden vuoden ajan Helsingin kaupungin sosiaaliviraston sosiaalityöntekijänä jouduin käsittelemään kymmenien asiakkaiden vuokravelka- ja häätöuhkatilanteita. Lähes jokaisessa viikkokokouksessa kuulin myös toisten sosiaalityöntekijöiden asiakkaiden vastaavista tilanteista. Olinkin hyvin yllättynyt asiakkaiden vuokravelkojen ja häätöuhkien yleisyydestä. Erityisesti lapsiperheiden kohdalla ihmetytti, miksi vanhemmat jättivät vuokrat maksamatta. Luulisi, että asumisen turvaaminen olisi vanhemmille ensisijaista, kun heidän on huolehdittava lastenkin asumisesta. Sosiaalivirastolla ei ollut kirjallista ohjeistusta vuokravelka- tai häätöuhkatilanteisiin, vaan ne käsiteltiin tapauskohtaisesti ja sosiaalityöntekijän harkinnalla perheen kokonaistilanteen perusteella.vaativimmat häätötapaukset käsiteltiin viikkokokouksissa kollegoiden ja johtavan sosiaalityöntekijän kanssa yhtenäisen linjan saavuttamiseksi. Kun perhe, jossa on alaikäisiä lapsia, on käräjäoikeuden päätöksen perusteella saamassa häädön, toimittaa ulosottovirasto ulosottolain mukaisesti asiasta aina tiedon häädettävän lisäksi myös sosiaaliviranomaisille, yleensä perheen asuinkunnan sosiaalipäivystykseen. Ulosottokaaren 7 luvun 3 :n mukaan ilmoitus asunto- ja sosiaaliviranomaisille on tehtävä, jos tiedossa on, että häätökohteen tiloissa asuu lapsia, joiden asumisen järjestyminen on epäselvää tai kohdetiloissa on välittömän huolenpidon tarpeessa olevia henkilöitä (Ulosottokaari ). Yleensä muuttopäivään ja häädön täytäntöönpanoon on tässä vaiheessa noin kaksi tai kolme viikkoa aikaa. Tätä muutaman viikon häätöpäivän odotteluaikaa kutsun tutkielmassani häätöuhaksi. Ulosottokaaren 7 luvun 4 :n mukaisesti ulosottomiehen määräämä muuttopäivä ei ilman painavaa syytä voi olla aikaisempi kuin viikko eikä myöhempi kuin kaksi viikkoa muuttokehotuksen tiedoksisaantipäivästä (Ulosottokaari ). Usein vasta tässä vaiheessa asia yleensä tulee sosiaalityöntekijän tietoon. Todellisuudessa 24

25 vuokralainen saa tiedon häätöuhasta jo paljon aiemmin, kun vuokranantaja toimittaa häätökanteen käräjäoikeuteen. Sosiaalipäivystyksestä tiedoksisaanti-ilmoitus toimitetaan perheen asuinalueen sosiaaliasemalle tai perhekeskukseen. Ilmoituksen perusteella alueen sosiaalityöntekijällä on velvollisuus ottaa yhteyttä perheen vanhempiin ja tiedustella heidän halukkuuttaan tapaamiselle ja tilanteen selvittelylle. Kokemukseni perusteella vain harvoin vanhemmat kieltäytyvät selvittämästä tilannetta sosiaalityöntekijän kanssa. Kieltäytyessään sosiaalityöntekijän avusta heillä on ehkä jo tiedossa uusi asunto tai he tietävät pystyvänsä keräämään vuokravelkasumman kasaan ja saamaan häädön peruttua. Usein häätöuhan alainen perhe ottaa myös oma-aloitteisesti yhteyttä sosiaalityöntekijään kriisitilanteessa. Tapaamisen jälkeen sosiaalityöntekijä voi perheen kokonaistilanteesta riippuen harkita toimeentulotuen myöntämistä vuokravelkaan tai sen osaan, mikäli perusteita tuen myöntämiselle löytyy. Hietikko (2004) toteaa, että sosiaalitoimi maksaa vaikeuksiin joutuneen lapsiperheen vuokravelan herkemmin kuin yksinasuvien (mt., 15). Käytännön kokemukseni perusteella olen samaa mieltä siitä, että perheelle pyritään herkemmin säilyttämään nykyinen asunto, mikäli se on mahdollista. Työssä pyritään kuitenkin myös suunnitelmallisuuteen, eli selvittämään, miten perhe selviytyy vuokranmaksusta jatkossa, ettei häätöuhka toistuisi. Perheitäkin joudutaan kuitenkin häätämään toistuvien vuokravelkojen takia. Häätöuhan aikana on joissakin tapauksissa vielä mahdollisuus perua häätö, jos häädön hakija eli vuokranantaja siihen suostuu. Yleensä häädön peruminen edellyttää koko vuokravelan maksamista vuokranantajalle ennen ilmoitettua muuttopäivää. Tarvittaessa sosiaalityöntekijä voi myös pyytää ulosottomieheltä muuttopäivän lykkäystä, esimerkiksi jos tilanteen selvittely sitä vaatii tai uuden asunnon saaminen onnistuu vasta muuttopäivän jälkeen. Muuttopäivän lykkäämisellä pyritään usein häädettävän omatoimiseen selviytymiseen muutosta. Mikäli kohdetiloissa on vielä häätöpäivänäkin lapsia, ei häätöä Ulosottokaaren 7 luvun 5 :n mukaan saa panna täytäntöön ennen kuin sosiaaliviranomaisille on varattu tilaisuus järjestää lasten asuminen tai selvittää sosiaalihuollon palvelujen tarve (Ulosottokaari ). 25