LUPAPÄÄTÖS Nro 60/12/2 Dnro PSAVI/14/04.09/2011 Annettu julkipanon jälkeen ASIA LUVAN HAKIJA. Komujärven ja Komujoen kunnostaminen, Pyhäjärvi

Transkriptio

1 LUPAPÄÄTÖS Nro 60/12/2 Dnro PSAVI/14/04.09/2011 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Komujärven ja Komujoen kunnostaminen, Pyhäjärvi LUVAN HAKIJA Pyhäjärven kaupunki Ollintie PYHÄSALMI

2 2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS... 4 HANKKEEN KUVAUS... 4 Hankkeen tarkoitus... 4 Suunnitellut työt... 4 Pohjapadon rakentaminen... 4 Pohjapatoon liittyvä kalatie... 6 Ruoppaukset... 7 Vesikasvillisuuden niitto ja poisto... 8 Ravintoketjukunnostus Lisätoimenpiteet Tiivistelmä Komujoen kunnostaminen Peltoviljelyn vesistökuormituksen vähentämiskeinoista Vesiensuojeluratkaisut Komujärvellä Hankkeen toteuttamisaikataulu ja kustannusarvio HANKETTA KOSKEVAT SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA Komujärven sijainti ja valuma-alue Vallitsevat vedenkorkeudet ja virtaamat Kuormitus Vesistön ja luonnon tila ja käyttökelpoisuus Alue ja kohteet, joihin hanke voi vaikuttaa Luonnonsuojelualueet ja muut luontokohteet Kalastusolot ja kalasto HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN Vaikutus pintavesiin Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen Vaikutukset vesienhoitosuunnitelmaan ja sen tilatavoitteisiin Arvio hankkeen hyödyistä Arvio hankkeesta aiheutuvista vahingoista ja haitoista Yhteenveto hyödyistä ja vahingoista VAHINKOARVIO HANKKEEN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU OIKEUDELLISET EDELLYTYKSET LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksen täydennykset Lupahakemuksesta tiedottaminen Muistutukset ja vaatimukset Hakijan selitys ja täydennys Tarkastus A L U E H A L L I N T O V I R A S T O N R A T K A I S U KÄSITTELYRATKAISU PÄÄASIARATKAISU KÄYTTÖOIKEUTTA KOSKEVA RATKAISU LUPAMÄÄRÄYKSET Rakenteita ja rakentamista koskevat määräykset Rakentamisaika Rakentaminen ja työnaikaisten haittojen minimointi Viimeistely- ja maisemointityöt Kunnossapitomääräys Tarkkailu- ja kirjaamismääräykset Tarkkailuohjelma Toimintapäiväkirja Aloittamis- ja valmistumisilmoitus Rajamerkkien siirtoa ja rajankäyntiä koskevien toimitusten hakeminen Korvaukset... 41

3 OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA RATKAISUN PERUSTELUT Käsittelyratkaisun perustelut Pääasiaratkaisun perustelut Käyttöoikeuden myöntämisen perustelut Korvausten perustelut Lupamääräysten perustelut VASTAUS YKSILÖITYIHIN VAATIMUKSIIN PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET KÄSITTELYMAKSU Ratkaisu Perustelut Oikeusohjeet MUUTOKSENHAKU

4 4 HAKEMUS Pyhäjärven kaupunki on aluehallintovirastoon toimittamassaan ja myöhemmin täydentämässään hakemuksessa pyytänyt lupaa Komujärven ja Komujoen kunnostamiseen Pyhäjärven kaupungissa. HANKKEEN KUVAUS Hankkeen tarkoitus Kunnostustöiden tavoitteena on parantaa Komujärven yleistä tilaa, helpottaa ja selkeyttää alueen virkistyskäyttöä sekä kohentaa alueen yleistä viihtyvyyttä. Kunnostustoimenpiteet eivät kohdistu suoraan yksityisten maanomistajien ranta-alueille, mutta järven kokonaistilan parantamiseen kohdistuvat toimenpiteet vaikuttavat koko järven alueella ja niiden vaikutuksista pääsee nauttimaan jokainen rannanomistaja ja virkistyskäyttäjä. Komujoen tilaa parannetaan muun muassa kaivamalla jokeen suvantopaikkoja parantaen täten kalojen kutupaikkoja. Järven tilan parantamiseen kohdistuvat kunnostustoimenpiteet, muun muassa padon ja kosteikkojen rakentaminen, voidaan teknisesti toteuttaa nopeastikin, mutta niiden vesien tilaa parantavat vaikutukset havaitaan yleensä vasta useita vuosia myöhemmin. Järven kunnostamisessa tuleekin olla pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Muutokset kohti parempaa ovat hitaita, kuten ovat olleet myös järven tilaa heikentävien toimenpiteiden vaikutukset. Ruoppausten tarkoituksena on avata vesireittejä, lisätä virkistyskäyttöön muutoin soveltuvien alueiden vesitilavuutta sekä vähentää järven sisäistä kuormitusta poistamalla ylimäärästä happea kuluttavaa ja ravinteita vapauttavaa pohjasedimenttiä. Ruoppaamalla on mahdollista poistaa myös upos- ja kelluslehtisiä vesikasveja, jotka on poistettava juurineen. Ruoppausmassat voidaan myös hyödyntää esimerkiksi peltoviljelyssä tai viherrakentamisessa, jolloin hankkeen kannattavuus yleensä paranee. Peltoviljelyssä ravinteikas pohjasedimentti voi toimia maanparannusaineena. Ennen läjitystä täytyy kuitenkin määrittää sedimentin viljavuusominaisuudet, koostumus, ph ja raskasmetallipitoisuudet. Suunnitellut työt Pohjapadon rakentaminen Pohjapadolle rakennetaan työnaikainen kulku Komun Etelärannantieltä helpottamaan valubetonin tai elementtien tuomista työmaalle. Tilapäistä työmaatietä voidaan padon rakentamisen jälkeen käyttää huoltotienä. Pohjapadon tiivistysosa perustetaan nykyisen kantavan pohjamaan varaan. Tiivistysosan betoniseinä tuetaan padon harjan leveydeltä mineraalimaatäytöllä. Pohjapadon pinta verhoillaan luonnonkivillä. Betoniseinä voidaan toteuttaa valmiiden elementtien avulla tai paikalla valuna.

5 Rakennustyöt on tarkoitus tehdä pääasiassa kuivatyönä työpatojen suojassa. Mikäli pohjapadon kaivu- ja täyttötyöt tehdään talvella, on patorakenteen alta poistettava lumi ja jää. Täytöissä ei saa käyttää jäätyneitä maamassoja. Ennen kaivutöihin ryhtymistä on urakoitsijan selvitettävä asianomaiselta laitokselta rakennuskohteessa olevat vesi-, viemäri-, ym. johdot sekä puhelin-, sähkö- ym. kaapelit sekä sovittava tarvittavista siirto-, suojaus- tai muista toimenpiteistä. Työpadot ja kuivanapito Pohjapadon rakentaminen toteutetaan kuivatyönä työpatojen suojassa. Työpadon vesialueen puoleinen luiska verhotaan louheella tai luonnonkivillä. Verhouksen paksuus on 300 mm ja verhousmateriaali vastaa pohjapadon luiskaverhoilussa käytettävää materiaalia. Urakoitsijan tulee työpatoa rakennettaessa ottaa huomioon vallitseva vedenkorkeus. Urakoitsijan tulee rakentaa työpadon harja riittävään korkeuteen, jotta kaivanto voidaan pitää kuivana rakennustöiden aikana. Ennen rakennustöiden aloittamista urakoitsijan tulee esittää rakennuttajalle ehdotus rakennustöiden toteutustavasta ja kaivannon kuivanapidosta niin, että pohjapadon rakennustyöt voidaan toteuttaa kokonaisuudessaan kuivatyönä. Urakoitsijan tulee varautua työpatojen rajaaman työalueen kuivanapitoon pumppaamalla. Komujokeen johdetaan vettä työn aikana siten, että Komujärvestä tuleva vesi johdetaan 300 mm:n muoviputkella ohi pohjapadon rakentamiskohdan. Tarvittavan putken pituus on noin 15 m. Pohjan täyttö ja tasaus Pohjapadon tiivistysosan betoniseinät perustetaan murskeella # 0 65 tasatulle pohjalle. Murskekerroksen paksuus on vähintään 250 mm. Mikäli betoniseinä toteutetaan valmiilla elementillä, tehdään murskearinan pintaan asennuskerros vähintään 20 mm:n betonista ennen patoelementin asentamista paikalleen. Tiivistysosa Pohjapadon tiivistyssydämenä toimii betoninen tiivistysseinä. Se voidaan tehdä paikalla valuna tai valmiina betonielementteinä. Tiivistysseinän rantojen puoleinen täyttö tehdään moreenilla. Käytettävän siltti- tai hiekkamoreenin vedenläpäisevyyskertoimen (k) on oltava vähintään 10-6,5 m/s ja moreenin rakeisuuskäyrän tulee sijoittua esitetylle tiivistyskerroksen rakeisuusvyöhykkeelle. Moreenitäyttö tiivistetään huolellisesti korkeintaan 300 mm:n kerroksissa käyttäen hyväksi kuljetus- ja levityskalustoa. Tukiosa Tiivistysosan ympärystäyttö tehdään routimattomasta mineraalimaasta. Tukiosan yläpinta muotoillaan pohjapadon luiskaverhouksen mukaiseen kaltevuuteen. Täyttö tiivistetään kaivukalustolla enintään 300 mm:n kerroksiin. 5

6 6 Luiskaverhous Pohjapadon ympärille asennetaan luiskaverhous järjestetystä kiviheitokkeesta vähintään kahteen kerrokseen. Materiaalina käytetään halkaisijaltaan mm olevaa luonnonkiveä. Verhouksen paksuuden tulee olla vähintään 400 mm. Luiskakaltevuus on 1:1,5 tai loivempi. Luiskaverhouksen ja padon ympärystäytön väliin asennetaan suodatinkangas (N3). Suodatinkankaan päälle asennettava luiskaverhous tiivistetään käyttäen hyväksi kuljetus- ja levityskalustoa. Luiskaverhous ulotetaan rantojen puolella nykyiseen rantatöyrääseen. Kalatien pohja Pohjapadon keskelle tulevan kalatien pohja tehdään luiskaverhousmateriaalilla. Kaivutyöt Kaivutyöt käsittävät pohjapadon tiivistysosan molemmin puolin tehtävät massanvaihdon kaivutyöt sekä nykyisen vesialueen ulkopuolella pohjapadon rakenteiden ja verhoilujen kohdalta tehtävän pintamaan poiston. Pohjapadon tiivistysosan molemmin puolin, vähintään patoharjan leveydeltä, tehdään massanvaihto. Massanvaihdon kaivun lopullinen laajuus määräytyy vallitsevien pohjaolosuhteiden mukaan ulottuen tiiviiseen maakerrokseen saakka. Rakenteisiin kelpaamattomat kaivu- ja ruoppausmassat läjitetään rakennuttajan osoittamaan paikkaan. Viimeistelytyöt Pohjapadon luiskaverhouksen paikallaan pysyminen tarkistetaan ja tarvittaessa verhousta korjataan töiden jälkeisen ensimmäisen jäiden lähdön jälkeen. Rakennustöiden jälkeen viimeistellään ympäristöineen kaikki ne alueet, jotka ovat olleet töiden kohteena tai käytössä työn aikana. Pohjapatoon liittyvä kalatie Pohjapadossa on Y-mallinen alivirtaama-aukko, jonka keskellä on 0,3 metrin levyinen kalatie. Sen pohja on samalla tasolla kuin joen pohja padon alavirran puolella. Pohjapadon kohdalla on laskettu virtausnopeuksia HEC- RAS-virtausmallinnusohjelmalla. Keskivirtaamatilanteessa (0,8 m 3 /s) kalatiessä esiintyy kiitovirtausta 0,75 metrin matkalla, missä poikkileikkausten keskimääräiset virtausnopeudet ovat 1,0 2,9 m/s. Koska pohjapadosta alavirtaan Komujoen kaltevuus on hyvin pieni, suuremmilla virtaamilla joen vedenkorkeus vaikuttaa virtaukseen pohjapadon kohdalla. Keskiylivirtaamatilanteessa (6,78 m 3 /s) pohjapadon kohdalla ei esiinny kiitovirtausta. Suurin poikkileikkauksen keskimääräinen virtausnopeus on 1,0 m/s. Jos pohjapadon muotoilua muutetaan siten, että poistetaan siivekkeet ja että alavirran puoleisen luiskan kaltevuus on 1:25, ovat virtausnopeudet patoaukossa ja luiskassa keskivirtaamalla 0,5 0,9 m/s, keskiylivirtaamalla 0,7 0,9 m/s ja keskialivirtaamalla 0,3 1,8 m/s. Keskialivirtaamalla pienin vesisyvyys on 0,23 m. Lupaa haetaan alkuperäisen hakemuksen mukaiselle pohjapadon kalatielle, johon sisältyvät siivekkeet.

7 Hakijan mukaan suunniteltu pohjapatomalli toimii kalojen nousutienä kevät- ja syystulvien aikana. Varsinkaan kevättulvan aikana pohjapato ei estä kevätkutuistan kalojen nousua. Komujärvellä yhtenä tavoitteista on vähentää roskakalojen määrää, sillä ylisuuret särkikalakannat kiihdyttävät entisestään rehevöitymistä lisäämällä sisäistä kuormitusta. Suunniteltu pohjapatomalli toimii myös kalojen nousutienä ylivirtaamakauden aikana eli kevät- ja syystulvien aikana. Varsinkin kevättulvien aikaan pohjapato ei estä kevätkutuisten kalojen nousua. Siivekkeiden avulla voidaan tukiranteiksi kasattava kiveys muotoilla paremmin, jolloin padon esteettinen vaikutus olisi huomattavasti parempi. 7 Ruoppaukset Matinlahden ruoppaus Matinlahti on nykyisin hyvin matala, mikä johtuu pääosin Välijoen mukanaan tuomasta, Matinlahteen laskeutuneesta kiintoaineesta. Matinlahteen ruopataan lahden molemmille puolille veneväylät, leveydeltään noin 10 m ja luiskakaltevuudeltaan 1:10. Väylän ruoppaus ulotetaan 1,5 metrin syvyyskäyrälle saakka siten, että ruoppaus viettää syvänteeseen päin. Ruoppaussyvyys on veneväylällä keskimäärin cm. Matinlahdelle ruopataan myös syvyyteen N ,00 m syvännealue, jonne keräytyy muun muassa aaltojen huuhtoma sedimentti. Ruoppaussyvyys on suurimmillaan noin 2 m. Matinlahdella ruoppausalueet ovat yhteensä noin 6 ha, mistä veneväylät ovat 2 ha ja 2,5 ha sekä syvänne noin 1,5 ha. Poistettavaa sedimenttiä on noin m 3. Topanlahti Topanlahti on kauttaaltaan matala runsaine kasvustoineen. Koko alueella suoritettava ruoppaus olisi hyvin kallis toimenpide, joten suositeltavinta on ruopata veneväylä noin 10 m leveäksi. Ruopattavan väylän laidat luiskataan kaltevuuteen 1:10. Väylän ruoppaus ulotetaan 1,5 metrin syvyyskäyrälle eli käyrälle N ,00 m siten, että ruoppaus viettää syvänteeseen päin. Ruoppaussyvyys on veneväylällä keskimäärin noin 50 cm. Topanniemellä sijaitsevien mökkien kohdalla ruoppausaluetta levennetään, millä toimenpiteellä parannetaan virkistyskäyttöä. Topanlahdella ruoppausalue on yhteensä noin 3,5 ha ja poistettavaa sedimenttiä on noin m 3. Lintulahden ruoppaus ja veneenlaskupaikka Lintulahti on varsinkin sen itälaidalla hyvin matala runsaine kasvustoineen. Lintulahdella väylää ruopataan siten, että ruoppausalueen laidat luiskataan kaltevuuteen 1:10. Veneväylän ruoppaussyvyys ulotetaan keskiosalla syvyyteen N ,50 m. Ruopattavan sedimentin paksuus on veneväylän keskiosalla keskimäärin noin 75 cm. Ruoppauksella estetään Salmenjoen umpeenkasvua. Toimenpide parantaa joen virkistyskäyttömahdollisuuksia. Lisäksi Salmenjokea ruopataan vanhan veneenlaskupaikan ja maantiesillan väliltä, jotta yhteys veneenlaskupaikalta Komujärveen säilyisi. Lintulahdella ruoppausalueet ovat noin 1,0 ha ja poistettavaa sedimenttiä on noin m 3.

8 8 Lintulahdelle rakennetaan myös uusi veneenlaskupaikka. Suositeltava ruoppausmenetelmä ja ajankohta Kohteet esitetään ruopattavaksi kaivurilla jään päältä kevättalvella jäätilanteesta riippuen. Aluslevyillä voidaan vähentää kaivurin jäähän kohdistamaa pintakuormaa. Ruoppaukset tehdään matalille ranta-alueille, jotka jäätyvät lähes pohjia myöten talvella. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää ponttonikaivurimenetelmiä syksyllä avovesikautena. Vesikasvillisuuden niitto ja poisto Vesikasvien niitolla voidaan umpeenkasvavilla vesialueilla parantaa virkistyskäyttöarvoja ja vähentää happea kuluttavan biomassan määrää. Lisäksi liiallinen vesikasvillisuus voi vähentää veden vaihtuvuutta, joten sen poistaminen voi olla perusteltua myös vedenlaatuun vaikuttavana tekijänä. Vesikasvillisuuden niiton vaikutukset virkistyskäyttöön ja visuaaliseen maisemakuvaan ovatkin usein välittömiä ja toivottuja, mutta huonosti suunnitellun ja väärin ajoitetun niiton kokonaisvaikutukset vedenlaatuun ovat huonosti ennustettavia. Vesikasvillisuudella on vedenlaatuun ja ekosysteemeihin kohdistuvia monimutkaisia vaikutuksia. Järviruo on kaltaiset ilmaversoiset vesikasvit poistavat vedestä ravinteita muun muassa pidättämällä fosforia sedimentteihin. Vesikasvit voivat vähentää ravinteiden määrää myös epäsuorasti muun muassa tarjoamalla petokaloille ja pienille kasviplanktonia laiduntaville äyriäisille paremmat elinolot. Lisäksi suuret ilmaversoiset voivat varjostuksellaan rajoittaa kasviplanktonin kasvua. Toisaalta vesikasvit myös lisäävät fosforin määrää vedessä orgaanisen aineksen lisääntyessä. Ilmaversoisen vesikasvillisuuden niitossa on myös huomioitava niiden suojaa antava vaikutus kalastolle ja pesivälle linnustolle. Järviruoko on yleisin niitettävä ilmaversoinen vesikasvi, jonka koetaan heikentävän rantojen virkistyskäyttöarvoa. Niitettäessä vedestä poistuu biomassan mukana vain osa ravinteista. Liian aikaisin kesällä suoritettuna niitto aiheuttaa ravinnevuotoa juurakosta vesistöön. Myöhemmin kasvukaudella tätä ei enää tapahdu. Niiton vaikutukset vedenlaatuun riippuvat myös niittoalueen koosta, ruovikon pinta-alasta ja etenkin sen sijainnista. Suunniteltaessa niittoa pyritään suosimaan kohteita, joilla niitosta saatava hyöty on suurin muun muassa veneellä liikkumisen, uimisen tai veden vaihtuvuuden näkökulmasta. Yleisesti niittoa ei suositella toteutettavaksi ojien suilla eikä avoimilla peltorannoilla. Ojansuualueilla ruovikolla on kiintoainesta ja ravinteita tehokkaasti pidättävä vaikutus, joten näiltä alueilta kasvillisuutta tulee poistaa harkiten. Koska monet vesikasvit lisääntyvät ja leviävät versonpalasista, on erityisen tärkeää, että niittojen yhteydessä kasvillisuus aina poistetaan vedestä ja kuljetetaan riittävän etäälle rannasta. Niitettäessä järviruokoa ja järvikaislaa liian aikaisin kasvukauden alussa on huomioitava juurakosta tapahtuva ravinteiden vapautuminen. Ravinnepitoisuus juurakossa on alhaisin noin 7 10 viikkoa kevätkasvun alkamisen jälkeen. Näin ollen heinä elokuussa suoritettava niitto olisi ajankohdaltaan paras. Niitossa tulee huomioiden vesi- ja rantalintujen pesintäajankohdat.

9 Niitto tulisi ajoittaa heinäkuun loppupuolelle ja elokuulle, sillä silloin poikueet ovat jo varmuudella vesillä. Jotta niitosta saataisiin paras mahdollinen tulos, tulisi kasvit niittää niin läheltä pohjaa kuin mahdollista. Niitto olisi hyvä suorittaa kolmena kasvukautena peräkkäin. Ensimmäisenä kesänä niitetään kahdesti; ennen kukintaa (heinäkuussa) ja uudelleen kuukauden kuluttua tästä. Toisena kesänä niitetään kerran heinäkuun lopun ja elokuun puolen välin välillä. Kolmantena kesänä niitetään kuten toisena kesänä, mikäli niitto on tarpeen. Ojansuualueita voidaan niittää osittain ja kerran kasvukaudella, mikäli ruovikon koetaan laajentuvan liiaksi. Kosteikoilla, missä kasvustojen on tarkoitus pidättää valuma-alueelta tulevaa kuormitusta, kasvillisuutta poistetaan osittain kasvukauden päätyttyä. Kosteikoilta tulisi talvella poistaa kuivat korret ja kuljettaa pois. Talvella leikatut korret edistävät myös onttoja varsiaan myöten hapen kulkua jään alle. Kelluslehtisten ja uposkasvien poisto Uposkasvit muodostavat joskus, etenkin matalilla lahdilla sankkoja, virkistyskäyttöä häiritseviä kasvustoja. Uposkasvien poistoon ei ole olemassa erityisen hyviksi koettuja menetelmiä tai vakiintuneita tekniikoita. Erityisesti vesisammalten poisto on työlästä, mutta niitä voidaan naarata vahvoilla köysinuotilla, erityisillä metallikoreilla, tai haravoida. Kokemusten mukaan sammalten poiston tulos voi jäädä heikoksi. Uposlehtisten ja vesisammalten muodostamia massoja voidaan ruopata myös kaivurilla. Kelluslehtisillä pinnalle ulottuu näkyvä osa, mutta niiden poistossa voidaan käyttää samoja tekniikoita ja arvioida niiden hyötyjä kuin uposlehtisten poistossa. Kasvillisuuden poistot suunnittelualueella Ruoppausalueilla kasvillisuus poistuu ruoppausmassojen yhteydessä tehokkaasti. Ruopattavista alueista Lintulahden pohjukka ja itäranta ovat matalia ja runsaiden palpakkokasvustojen vallitsemia. Paras tapa vähentää palpakoita on juuri ruoppaus. Tosin laji leviää tehokkaasti uudelleen, mikäli kasvualue on sille sopivaa. Veden mataluus ja pohjan hienojakoisuus luovat hyvät kasvuedellytykset järvellä runsaina esiintyville kelluslehtisille (ranta- ja siimapalpakko, uistinvita, ulpukka) ja tähän saadaan ruoppauksella paras muutos. Ilmaversoiskasvillisuudessa järvikorte muodostaa laaja-alaisimmat vyöhykkeet useilla rannoilla. Järvikortteen niitto ei ole yhtä tuloksekasta kuin järviruo on, sillä laji on itiökasvi ja leviää lisäksi hyvin helposti myös versonpätkistä. Pohjan hienojakoisuus on luonut edellytykset lajin menestymiselle Komujärvessä. Matalilla ranta-alueilla järvikortetta voidaan niittää toistuvasti ja saada se siten pysymään kasvustoltaan kohtuullisena. Ruoppaus ja vedenkorkeuden nosto heikentävät lajin olosuhteita ja siten vähentävät todennäköisesti sen kasvustoja järvellä. Niitto voi tukea tätä kehitystä ja olla ensiapuna virkistyskäyttöolosuhteita parannettaessa. Kasvillisuuden laajaa poistamista esimerkiksi Välijoen suulta ei suositella, sillä kasvillisuus pidättää valuma-alueelta tulevaa kuormitusta ja ravinteita. Kasvillisuuden poiston seurauksena ravinteet ja kiintoaines voivat levitä pitemmälle lahteen ja aiheuttaa näin kasvillisuuden leviämisen nykyistä suuremmalle alueelle. Järvellä esiintyy suursaraisia luhtarantoja, joissa rahkasammalkasvustot etenevät hitaasti, ja tämä kehitys on pääosin luontaista. Luhtarantojen 9

10 ruoppaaminen ei poista varsinaisesti järven ongelmia. Kasvillisuuden osalta on järkevämpää keskittää ruoppaukset matalien lahtien lietteisen pohjan syventämiseen Lintulahdelle ja Matinlahdelle, joissa esiintyy runsaasti kelluslehtisiä kasveja. Matinlahden ja Lintulahden alueilla esiintyvää kelluslehtikasvillisuutta voidaan poistaa virkistyskäytön parantamiseksi niittämällä ja naaraamalla, mutta tulokset jäävät lyhytaikaisiksi, mikäli veden ravinteisuustaso ja pohjanlaadun hienojakoisuus säilyvät samana. 10 Ravintoketjukunnostus Vedenkorkeuden nosto todennäköisesti parantaa Komujärven alusveden tilaa (hapekkuutta) ja myös vähentää vesikasvillisuutta. Toimenpide saattaa myös muuttaa kalojen kutupaikkoja; etenkin rantakutuisten kalojen kutupaikat muuttuvat veden noustessa matalimmille alueille. Särkikalojen runsastuminen ilmentää yleensä vesistön rehevöitymistä. Särkikalat etsivät syötävää järven pohjasta ja samalla kaivavat pohjan sedimenttiä. Sedimentin kaivaminen vapauttaa jo pohjaan sedimentoituneita ravinteita ja lisää entisestään rehevöitymistä. Kalat myös erittävät ravinteita leville helppokäyttöisessä muodossa. Lisäksi särkikalat pystyvät syömään eläinplanktonin niin vähiin, ettei se kykene laiduntamisellaan estämään levien haitallista runsastumista. Särkikalojen voimakas vähentäminen hoitokalastuksena auttaa ehkäisemään särkikalojen aiheuttamaa sisäistä kuormitusta. Ravintoketjukunnostuksen tavoitteet Hoitokalastuksella on mahdollista saada oikaistuksi vinoutunutta kalaston rakennetta ja pienentää järven sisäistä fosforikuormitusta. Onnistuneella ravintoketjukunnostuksella saavutetaan kalaston käyttökelpoisuuden ja vedenlaadun paranemista. Vedenlaadun paraneminen näkyy muun muassa näkösyvyyden kasvuna, leväkukintojen häviämisenä ja veden ravinnepitoisuuden laskuna. Kalastossa tapahtuu petokalakantojen kasvua. Ahvenen keskikoko kasvaa ja suurten yksilöiden osuus ahven populaatiossa lisääntyy. Särkikalakannat pienenevät ja samalla yksilökoko kasvaa. Etenkin lahnan osalta tämä lisää huomattavasti kalojen hyötykäyttöä, sillä lahnan koon kasvaessa sen käyttöarvo kasvaa huomattavasti. Hoitokalastuksella pystytään mahdollisesti myös vähentämään järven talvista happikatoa. Koekalastus Ennen tehopyynnin alkua olisi hyvä suorittaa koekalastus lähtötilanteen selvittämiseksi. Kalastus koeverkoilla keskikesällä kertoo avovesialueen tilasta. Samoin nuotta- ja rysäsaaliiden kalastokoostumusta voidaan arvioida lähtötilanteessa. Kirjanpitokalastus on hyvä tapa seurata petokalakantojen kehitystä. Lähtötilanteen selvittäminen on tärkeää, jotta myöhemmille koekalastuksille saadaan vertailupohjaa. Koekalastuksilla voidaan seurata tehopyynnin vaikutusta ja arvioida pyynnin mitoitusta. Myös kalastokunnostuksen onnistumisen arvioimiseksi lähtötason tiedot ovat oleellisia. Alkutason koekalastus voidaan tehdä monella tavalla. Paljon käytetty tapa on tehdä koekalastus NORDIC-yleiskatsausverkoilla, joilla kalastaminen antaa hyvän yleiskuvan vesistön kalaston koostumuksesta. Oikein suoritetun koekalastuksen tulokset ovat vertailukelpoisia muiden järvien kanssa.

11 Rysä/paunetti- ja nuottapyynnin saaliista voidaan arvioida laji- ja biomassakoostumusta hankkeen alussa ja lopussa. Kalalajien keskinäiset suhteet antavat hyvän kuvan tehokalastuksen vaikutuksesta kalastoon. Tehopyynti Nykyisellään Komujärvellä harjoitetaan hoitokalastusta katiskoilla ja rysillä. Hoitopyynnillä kalaa on poistettu järvestä noin kg vuodessa, mutta sillä ei ole kuitenkaan saatu aikaan haluttua järven tilan parantumista. Ravintoverkkokunnostuksen alussa pyynti onkin mitoitettava paljon nykyistä suuremmaksi. Komujärven mataluudesta johtuen rysä- ja paunettipyynti on todennäköisesti toimivin ratkaisu. Pyynti ovat tehokkaimmillaan alkukaudesta, jolloin särkikalat liikkuvat aktiivisesti kutualueille. Keväinen pyyntisesonki kestää noin kuukauden, mutta Komujärven mataluudesta johtuen rysäpyynti voi olla tuloksekasta myös läpi kesän. Syksyllä Komujärvellä on havaittu särkien ja lahnojen kertyvän järveen laskevien purojen edustalle (Pirkonpuron suu). Rysäpyynnin keskittäminen syksyllä näille alueille voi olla hyvin tehokasta. Hoitopyynnissä nuottauksella on saatu muilla järvillä erittäin hyviä tuloksia. Syysnuottaus on usein tehokasta, kun särkikalat kertyvät tiettyihin paikkoihin syvänteiden äärelle. Komujärvellä ei ole nuotattu johtuen muun muassa järven mataluudesta ja vesikasvillisuudesta. Nuottausta Komujärvellä kannattaa kuitenkin harkita sen hyvän pyyntitehon vuoksi. Ravintoverkkokunnostus kannattaa aloittaa erittäin tehokkaalla pyynnillä. Tavoitteena on alkuun saada 1 2 vuoden ajan pyydetyksi kalaa vähintään 100 kg/ha eli Komujärvellä saalistavoite on noin kg vuodessa. Tämän jälkeen hoitokalastusta jatketaan vielä noin 2 3 vuoden ajan pienemmällä panostuksella, jolloin kalaa on tarkoitus pyytää noin kg/ha eli saalistavoite on noin kg vuodessa. Hoitopyynnin toteuttaminen Komujärvellä vaatii noin 5 10 rysän/paunetin käyttöä. Hoitopyynnissä kannattaa panostaa kevät- ja syksysesonkeihin, mutta järven mataluudesta johtuen myös kesäpyynti voi olla tuottoisaa. Hoitokalastuksen suuren mittakaavan vuoksi pyyntiin kannattaa palkata 2 4 työntekijää. Osa hoitokalastuksesta voidaan tehdä talkoilla kalastuskunnan ja paikallisten asukkaiden toimesta. Rysällä ja nuottaamalla voidaan myös kalastaa jossain määrin valikoivasti, pyydyksistä voidaan vapauttaa ainakin isoimmat petokalat takaisin vahingoittumattomana. Valikoiva hoitopyynti on kannattavaa, sillä isot petokalat syövät tehokkaasti pientä roskakalaa ja suurten petokalojen määrän kasvu on oleellinen tavoite ravintoverkkokunnostuksessa. Komujärvellä on luonnostaan vahva haukikanta. Järveen on myös istutettu kuhaa, mutta se ei ole järvessä menestynyt. Ravintoverkkokunnostuksella voidaan entisestään vahvistaa haukikantaa. Harventamalla ahvenkantaa saadaan ahvenen keskikoko kasvamaan. Suurikokoinen ahven käyttää ravinnokseen pääasiassa pientä kalaa, ja siksi ahvenen keskikoon kasvattaminen on tärkeä osa ravintoverkkokunnostusta. Tehopyynnin aikana saaliiksi saadut hauet kannattaa vapauttaa takaisin järveen halutunlaisen kehityksen takaamiseksi. Haukikantaa voidaan myös vahvistaa vapaa-ajan kalastuksen säädöksillä tai rajoituksilla. Verkkopyyntiin voidaan asettaa esimerkiksi verkon silmäkokorajoituksia. 11

12 12 Saaliin käsittely Hoitopyynti tuottaa suuren määrän vähäarvoista kalaa, minkä lopullinen käsittely pitää ottaa huomioon ennen hoitokalastuksen aloittamista. Saalis voidaan kuljettaa rehuksi turkistarhoille tai kompostoida. Kompostointi vaatii tarkoituksen sopivan paikan ja suunnitelman kompostoidun kalan käytöstä. Kompostoitua kalaa ei kuitenkaan saa käyttää esimerkiksi pelloilla elintarviketuotannon maanparannusaineena, mikä rajoittaa hyötykäyttöä. Läheisen Pyhäjärven hoitokalastuksen saalis on käytetty pääasiassa turkistarhoilla rehuna. Osa saaliista on myös mennyt pienpetopyytäjien käyttöön. Lisäksi kevätpyynnin saaliista osa on perattu purkittamista varten. Alueella toimii myös yrittäjä, joka valmistaa savukalamassaa noin 1 3 kilon kokoisista lahnoista. Hoitopyynnissä merkittävä osa saaliista on savukalamassaksi sopivaa raaka-ainetta. Komujärven hoitopyynnin saaliin käsittelyssä voidaan pyrkiä käyttämään samoja ratkaisuja kuin Pyhäjärven hoitopyynnin saaliin käsittelyssä. Tulokset Ravintoverkkokunnostuksen onnistumista kannattaa seurata esimerkiksi koekalastuksilla tai kirjanpitokalastuksen avulla. Koekalastus ennen ja jälkeen ravintoverkkokunnostuksen antaa hyvän arvion hankkeen onnistumisesta. Lisäksi onnistuneen ravintoverkkokunnostuksen vaikutukset voivat näkyä vedenlaatua kuvaavien tunnuslukujen arvoissa (näkösyvyys, a-klorofylli, kokonaisfosfori). Lisätoimenpiteet Ravintoverkkokunnostuksen lisäksi kalaston tilaa voidaan parantaa istutuksilla ja kalojen elinympäristöjen kunnostuksilla. Petokalojen istutuksilla voidaan edistää ravintoverkon kunnostusta ja järven ekologista tilaa. Kalastoon voidaan vaikuttaa esimerkiksi vesikasvillisuuden niitolla. Niittäminen muuttaa vesikasvillisuuden rakennetta ja saattaa parantaa joidenkin petokalojen (hauki, ahven) elinoloja. Rannassa olevan ruovikon niitto voi elvyttää hauen lisääntymiselle tärkeää saraikkovyöhykettä. Vesikasvillisuuden sekaan niitetyt aukot ja käytävät lisäävät uposkasvillisuuden määrää sekä ruovikon reunan pituutta ja luo hauelle ja ahvenelle lisää elinmahdollisuuksia. Tiivistelmä Komujärvellä on selkeä tarve ravintoverkkokunnostukselle. Ennen hanketta on tehtävä koekalastus, mistä saadaan lähtötaso tulosten vertailua varten. Mataluudesta ja kasvillisuudesta johtuen rysäpyynti on todennäköisesti tehokkainta. Ravintoverkkokunnostuksen kesto on noin 3 5 vuotta. Alkuun on tehtävä 1 2 vuoden tehokalastus, jonka jälkeen 2 3 vuoden tehostettu hoitokalastus. Tavoitteena on pienten särkien, ahventen ja lahnojen määrän vähentäminen. Hoitokalastusta tukevat petokalojen kannan hoito, istutukset ja pyynnin ohjaus. Tavoitteena on virkistyskalastusmahdollisuuksien parantaminen. Vedenlaatu parantuu ja vesi kirkastuu. On tarpeen ratkaista saaliin käyttö. Tarvitaan seurantaa ja ravintoverkkokunnostuksen onnistumisen arviointia. Tarvitaan ohjeet ja perusteet kosteikkojen sijoittamiselle, mitoitukseen ja käytännön toteutukseen. Kohteiden sisälty-

13 minen yleissuunnitelmaan ei velvoita maanomistajia perustamaan kosteikkoa, mutta mahdollistaa tuen saamisen kosteikon perustamiseen. 13 Komujoen kunnostaminen Komujoelle kunnostuskohteiksi on valittu kolme kohdetta. Komujoen kunnostaminen on lähinnä pohjan syventämistä ruoppauksin. Komujoen tilaa parannetaan muun muassa kaivamalla jokeen suvantopaikkoja parantaen täten kalojen kutupaikkoja. Ruoppauksella poistetaan joen pohjalle saostunutta sedimenttiä. Huomattavaa saostumista on tapahtunut joen sisäkaarteen puolelle, jolloin kaarteen kohdalla joki on kavennut merkittävästi. Kaventumisen johdosta joen ulkoreuna on alkanut syöpyä virtausnopeuden kasvun myötä. Alue A Kunnostettavan alueen etäisyys Komujärvestä on m. Alueen pituus on noin 200 m. Ruoppaaminen aloitetaan yläjuoksun paalulta 1 360, millä minimoidaan ruoppauksen aiheuttama veden samentuminen. Ruoppaus suoritetaan pitkävartisella kaivurilla siten, että paaluväli ruopataan joen pohjoispuolelta ja paaluväli joen eteläpuolelta. Ruoppausmassat (700 m 3 ) läjitetään lähialueelle, kuitenkin riittävän kauas joesta. Näin varmistetaan, että massat eivät pääse leviämään takaisin jokeen tulva-aikana. Alue B Kunnostettavan alueen etäisyys Komujärvestä on m. Alueen pituus noin 700 m. Ruoppaaminen aloitetaan yläjuoksun paalulta 3 020, millä minimoidaan ruoppauksen aiheuttama veden samentuminen. Ruoppaus suoritetaan pitkävartisella kaivurilla joen länsipuolelta. Ruoppausmassat (1 500 m 3 ) läjitetään lähialueelle, kuitenkin riittävän kauas joesta. Näin varmistetaan, että massat eivät pääse leviämään takaisin jokeen tulva-aikana. Alue C Kunnostettavan alueen etäisyys Komujärvestä on m. Alueen pituus noin 150 m. Ruoppaaminen aloitetaan yläjuoksun paalulta 4 000, millä minimoidaan ruoppauksen aiheuttaman veden samentuminen. Ruoppaus suoritetaan pitkävartisella kaivurilla joen pohjoispuolelta. Ruoppauksessa syvennetään jokiuomaa rakentamalla sinne lietetaskuja, jotka keräävät yläpuolelta huuhtoutuvaa hienoainesta. Lietetaskut tyhjennetään noin 10 vuoden välein. Ruoppausmassat (600 m 3 ) läjitetään lähialueelle, kuitenkin riittävän kauas joesta. Näin varmistetaan, että massat eivät pääse leviämään takaisin jokeen tulva-aikana. Peltoviljelyn vesistökuormituksen vähentämiskeinoista Järvien rehevöitymistä voidaan vähentää ja ehkäistä valumavesien käsittelyllä. Mahdollisuuksia on useita. Kosteikkojen ja laskeutusaltaiden rakentaminen on yksi monista vaihtoehdoista toteuttaa valumavesien käsittely ennen vesien päätymistä järveen. Kosteikot ja laskeutusaltaat keräävät lietettä ja ravinteita, elävöittävät maisemaa ja edistävät luonnon monimuotoisuutta. Kosteikot tarjoavat usein myös uusia elinympäristöjä linnuille.

14 Kosteikkojen ja laskeutusaltaiden lisäksi valumavesiä voidaan käsitellä suojavyöhykkeitä ja -kaistoja rakentamalla. Myös tulva-alueiden palauttaminen parantaa luonnon monimuotoisuutta ja vähentää osaltaan vesistössä liikkuvien kiintoaineiden kulkeutumista. Ylipäänsä vesistöjen ennallistaminen, kuten esimerkiksi uomarakenteen monipuolistaminen, parantaa vesistön omaa puhdistuskykyä sekä lisää luonnon ja maiseman monimuotoisuutta. Ennen valumavesien käsittelyn suunnittelua tulisi ensisijaisesti peltoviljelyn aiheuttamaa kuormitusta vähentää muun muassa lannoitusta vähentämällä ja oikeaoppisella peltojen kuivatuksella. Peltojen vesitaloutta voidaan säädellä perinteisen salaojituksen lisäksi myös säätösalaojituksin ja kasteluin. Peltojen valumavesiä voidaan myös suodattaa kalkkisuodinojitusten avulla. 14 Vesiensuojeluratkaisut Komujärvellä Komujärveen tulevaa ulkoista kuormitusta vähennetään valuma-alueelle rakennettavien laskeutusaltaiden avulla. Niillä vähennetään pääasiassa metsätalousvaltaisten alueiden aiheuttamaa kiintoainekuormitusta. Laskeutusaltaat on suunniteltu perustuen SYKEn julkaisuun Kosteikkojen ja laskeutusaltaiden suunnittelu. Kaikki suunnitellut laskeutusaltaat eivät täytä metsätalousvaltaiselle valuma-alueelle määritettyjä laskeutusaltaan vähimmäisvaatimuksia. Laskeutusaltaat on kuitenkin suunniteltu mahdollisimman suuriksi käytettävissä olevaan tilaan nähden. Laskeutusaltaiden mitoituksen pohjana oleva valuma-alueen pinta-alan määritys on tehty karttatarkasteluna. Valuma-alueen valunta-arvoina on käytetty Lestijärvellä sijaitsevan Suomen ympäristökeskuksen Pahkaojan havaintoaseman vuosien havaintoja. Kosteikoiden mitoitusvirtaamana käytetään keskiylivirtaamaa (MHQ). Välijoen allas 1/Risula Risulanojan laskeutusaltaan valuma-alueen pinta-ala on 0,11 km 2 ja mitoitusvirtaama 0,017 m 3 /s. Välijoki 1 laskeutusaltaan vastaavat arvot ovat 20,3 km 2 ja 3,05 m 3 /s. Välijoen laskeutusaltaan mitat ovat 34 m x 11 m. Risulanojan laskeutusaltaan mitat ovat 22 m x 7 m. Kaivumassat (4 400 m 3 ) läjitetään altaan vierialueelle. Välijoen allas 2/Kokkopuro Kokkopuron laskeutusaltaan valuma-alueen pinta-ala on 4,6 km 2 ja mitoitusvirtaama 0,69 m 3 /s. Välijoki 2 laskeutusaltaan vastaavat arvot ovat 18,9 km 2 ja 2,84 m 3 /s. Välijokeen ja siihen laskevan Kokkopuron nykyisiin uomiin kaivettavien laskeutusaltaiden mitat ovat Kokkopurossa 75 m x 12 m ja Välijoessa 135 m x 12 m. Kaivumassat (2 820 m 3 ) läjitetään altaan vierialueelle. Välijoen allas 3/Lampisuonoja Lampisuonojan laskeutusaltaan valuma-alueen pinta-ala on 18,8 km 2 ja mitoitusvirtaama 2,82 m 3 /s. Lampisuonojan nykyiseen uomaan kaivettavan laskeutusaltaan mitat ovat 220 m x 12 m. Kaivumassat (3 300 m 3 ) läjitetään altaan vierialueelle.

15 15 Konttipuron allas 1/Lintulampi Konttipuro 1 -laskeutusaltaan valuma-alueen pinta-ala on 10,8 km 2 ja mitoitusvirtaama 1,3 m 3 /s. Konttipuron nykyiseen uomaan kaivettavan laskeutusaltaan mitat ovat 77 m x 9,5 m. Kaivumassat (1 030 m 3 ) läjitetään altaan vierialueelle. Altaan oikea luiska jätetään nykyiseen kaltevuuteen. Konttipuron allas 2 Konttipuro 2 -laskeutusaltaan valuma-alueen pinta-ala on 9,8 km 2 ja mitoitusvirtaama 1,47 m 3 /s. Konttipuron nykyiseen uomaan kaivettavan laskeutusaltaan mitat ovat 108 m x 14 m. Kaivumassat (2 100 m 3 ) läjitetään altaan vierialueelle. Pirkonpuron allas 1 Pirkonpuro 1 -laskeutusaltaan valuma-alueen pinta-ala on 9,1 km 2 ja mitoitusvirtaama 1,37 m 3 /s. Pirkonpuron nykyiseen uomaan kaivettavan laskeutusaltaan mitat ovat 95 m x 11 m. Kaivumassat (1 360 m 3 ) läjitetään altaan vierialueelle. Pirkonpuron allas 2 Pirkonpuro 2 -laskeutusaltaan valuma-alueen pinta-ala on 3,4 km 2 ja mitoitusvirtaama 0,5 m 3 /s. Pirkonpuron nykyiseen uomaan kaivettavan laskeutusaltaan mitat ovat 110 m x 11 m. Kaivumassat (1 220 m 3 ) läjitetään altaan vierialueelle. Matinlahden allas Matinlahden laskeutusaltaan valuma-alueen pinta-ala on 1,8 km 2 ja mitoitusvirtaama 0,27 m 3 /s. Matinlahteen laskevan ojan nykyiseen uomaan kaivettavan laskeutusaltaan mitat ovat 75 m x 10 m. Kaivumassat (900 m 3 ) läjitetään altaan vierialueelle. Väisäsenpuron allas 2 Väisäsenpuron laskeutusaltaan valuma-alueen pinta-ala on 3,6 km 2 ja mitoitusvirtaama 0,54 m 3 /s. Väisäsenpuron nykyiseen uomaan kaivettavan laskeutusaltaan mitat ovat 238 m x 14 m. Kaivumassat (5 810 m 3 ) läjitetään altaan vierialueelle. Puronperän allas Puronperän laskeutusaltaan valuma-alueen pinta-ala on 9,8 km 2 ja mitoitusvirtaama 1,47 m 3 /s. Puronperän nykyiseen uomaan kaivettavan laskeutusaltaan mitat ovat 88 m x 10 m. Kaivumassat (760 m 3 ) läjitetään altaan vierialueelle. Mykränniemen allas Mykränniemen laskeutusaltaan valuma-alueen pinta-ala on 0,35 km 2 ja mitoitusvirtaama 0,053 m 3 /s. Komujärven Mykränlahteen laskevaan ojaan kaivettavan laskeutusaltaan mitat ovat 60 m x 12,5 m. Kaivumassat (1 010 m 3 ) läjitetään altaan vierialueelle.

16 16 Hankkeen toteuttamisaikataulu ja kustannusarvio Hankkeen toteuttamisaikataulu on seuraava: Kohde Vuosi Kesto (kk) Laskeutusaltaat 2012 noin 2 3 kk Ruoppaustyöt kk/vuosi Pohjapato 2013 noin 1 kk Tehokalastus Jatkuva hoitopyynti 2015 Kustannusarvio Komujärven veneväylien ruoppaustyöt Komujärven pohjapato Laskeutusaltaat Komujoen hoitotoimenpiteet, ruoppaus Lintulahden veneenpitopaikka Yhteensä (alv 0 %) Yleiskustannukset Ravintoketjukunnostus euroa euroa euroa euroa euroa euroa euroa euroa/vuosi HANKETTA KOSKEVAT SOPIMUKSET JA ALUEEN KAAVOITUSTILANNE Hakija on tehnyt kiinteistökohtaisia sopimuksia yli sadan Komujärveen rajoittuvien kiinteistöjen omistajien kanssa niin, että kahden, samojen omistajien omistaman kiinteistön osalta ei ole tehty sopimusta. Sopimusten mukaan oikeuksista mukaan lukien ne, jotka tarkoittavat pysyvän käyttöoikeuden saamista, ei makseta korvauksia. Lisäksi kiinteistökohtaisesti on tehty sopimuksia laskeutusaltaista ja Komujoen ruoppauksista. Komujärven ranta-alueella ei ole voimassa olevaa kaavaa. YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA Komujärven sijainti ja valuma-alue Komujärvi sijaitsee Pyhäjärven kaupungissa Pyhäjoen vesistöalueen latvoilla. Komujärveen laskevista puroista huomattavimpia ovat Väisäsenpuro, Konttipuro, Pirkonpuro ja Välijoki. Komujärven valuma-alue on 83 km². Komujärven pinta-ala on 690 ha, järvisyys 7.3 % ja rantaviivan pituus 25 km. Järven syvin kohta on noin 2,5 m. Järvessä ole selkeää syvännettä. Järven veden teoreettinen viipymä on keskimäärin 4,4 kk ja ylivirtaamatilanteessa noin 1 kk. Järven vedet laskevat 5,2 kilometrin pituisen Komujoen kautta Pyhäjärveen. Alueelta ei ole tiedossa tarkkoja kallio- ja maaperätietoja, mutta niiden yleispiirteet tunnetaan. Asukkaita Komujärven ja -joen alueella on noin 300. Vakituisia asuinrakennuksia alueella on noin 25 ja loma-asuntoja 53. Komujärven valuma-alueesta on peltoa 6 %, suota 27 % ja kangasmaata 57 %. Suot ovat valtaosaltaan ojitettuja.

17 17 Vallitsevat vedenkorkeudet ja virtaamat Komujärven vedenkorkeuksia on havaittu vuosina , lisäksi tulvavedenkorkeuksia on mitattu vuosina 1982 ja Ylimmät tulvavedenkorkeudet ovat olleet Vuosi Ylin tulvavedenkorkeus (HW) N ,13 m ,98 m ,98 m Alin havaittu vedenkorkeus +147,66 m on elokuulta Komujärven vedenkorkeuksia on simuloitu vuosijaksolla Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmän laskemien tulovirtaamatietojen, luonnontilaisen purkautumistaulukon ja järven pinta-ala- ja tilavuustietojen avulla. Komujärven purkautumistaulukot on laskettu HEC- RAS-ohjelmalla käyttäen Komujoessa erisuuruisia virtaamia. Laskennan tulokset on esitetty jäljempänä kohdassa vaikutukset vedenkorkeuksiin ja virtaamiin. Kuormitus Komujärvi on matala (keskisyvyys on 1,7 m) ja fosforipitoisuuden mukaan selvästi rehevä vesistö. Järven mataluudesta ja purojen tuomasta kiintoaineksesta ja ravinteisuuslisästä johtuen järven vesikasvillisuus on runsastunut ja vähentänyt järven virkistyskäyttöä. Järven pohjoisosassa sijaitseva Matinlahti on nykyisellään erityisen mataloitunut, mikä johtuu pääosin Välijoen lahteen tuomasta kiintoaineesta. Järvellä on jonkin verran esiintynyt leväkukintoja. Ulkoinen kuormitus Komujärveen tulevaa kuormitusta on karkeasti arvioitu teoksessa "Keski- Pohjanmaan vesistöjen tila ja vesiensuojelun kehittämissuunnitelma" (Mikkola & Pakkala 1997). Tehdyn arvion mukaan järveen tuleva ulkoinen fosforikuormitus on noin kg P/v ja tästä kuormituksesta noin puolet on ihmistoiminnan aiheuttamaa ja toinen puoli ns. luonnonhuuhtoumaa. Ihmistoiminnan aiheuttama kuormitus on kokonaisuudessaan hajakuormitusta. Tehty arvio perustuu ominaiskuormituslukuihin, ja sitä voidaan pitää vain suuntaa-antavana arviona. Ulkoisen kuormituksen vähentämiseksi tehtäviä toimenpiteitä ovat muun muassa laskeutusaltaiden ja kosteikkojen rakentaminen Komujärveen tuleviin laskuojiin ja puroihin. Sisäinen kuormitus Järven pohjasedimentin ja vesimassan välillä tapahtuu jatkuvasti ravinteiden vaihtoa eli ravinteita sekä sedimentoituu pohjalle että vapautuu sedimentistä vesimassaan. Hyväkuntoisessa järvessä ravinteiden sedimentaatio on suurempaa kuin vapautuminen.

18 Fosforin liukenemisilmiötä pohjasta veteen nimitetään sisäiseksi kuormitukseksi. Sisäisen kuormituksen määrää voidaan arvioida fosforitaselaskelmilla. Laskelmien lähtötietoina tarvitaan tiedot ulkoisesta kuormituksesta, järvestä kalansaaliiden mukana poistuvan fosforin määrästä, sedimentoituvan fosforin määrästä ja vesimassan fosforivaraston muutoksesta. Näitä lähtötietoja ei Komujärven osalta ole tiedossa, joten sisäistä kuormitusta pitää arvioida muilla perusteilla. Komujärvessä kesäaikaan järven pohjasedimentin happitilanne säilyy yleensä hyvänä, koska vesimassa sekoittuu järven mataluuden ja tuulien vaikutuksesta. Lisäksi järven viipymä on pieni, joten sekin edesauttaa hyvän happitilanteen säilymistä. Tästä voidaan päätellä, että kesäaikana sisäistä kuormitusta aiheuttaa lähinnä kalojen, aallokon ja virtausten aiheuttama sedimentin sekoittuminen, eikä niinkään kemiallinen fosforin vapautuminen. Jääpeitteen aikaan sedimentissä tapahtuva hajotustoiminta kuluttaa happea ja tällöin järven happipitoisuus voi laskea hyvinkin alas, kuten tapahtui kevättalvella 2003 tunnetuin seurauksin. Johtopäätökset kuormitusolosuhteista Erityisesti voimakkaasti sisäkuormitteisen Komujärven fosforipitoisuuden alentaminen tavoitetasolle kestänee useita vuosia, vaikka ulkoista kuormitusta saataisiin vähennetyksi voimakkaastikin. Merkkinä sisäisestä kuormituksesta voidaan pitää sitä, että Komujärven fosforipitoisuus ei laske, vaan jopa nousee, vaikka ulkoinen kuormitus on vähentynyt. Komujärven fosforipitoisuuden kasvu 1970-luvulta lähtien kertoo, että sisäinen kuormitus on merkittävä ravinnekuormittaja Komujärvellä. Toinen sisäisen kuormituksen merkki on se, että fosforipitoisuudet kasvavat keväästä loppukesään mentäessä. 18 Vesistön ja luonnon tila ja käyttökelpoisuus Veden laadun mittarit Vesistöjen rehevyyttä luokitellaan tavallisesti veden pääravinnepitoisuuksien (kok. P ja kok. N) sekä klorofylli-a:n pitoisuuksien perusteella. Järvi luokitellaan karuksi, jos sen kokonaisfosforipitoisuus on alle 15 μg/l, keskireheväksi, kun pitoisuus on μg/l ja reheväksi, kun pitoisuus on yli 25 μg/l. A-klorofyllipitoisuus kuvaa vedessä olevan levän määrää. Klorofyllipitoisuuksissa raja-arvot ovat karulle alle 4 μg/l, keskirehevälle 4 10 μg/l ja rehevälle μg/l. Erittäin rehevästä vesistöstä voidaan puhua pitoisuuden ollessa yli 100 μg/l. Komujärvella ja Komujoella mitatut kokonaisfosfori ja klorofylli-a PVM KOKONAISFOSFORI A-KLOROFYLLI KOMUJÄRVI ,

19 19 JYLHÄNKALLIO NAIMASAARET KOMUJOKI KOMUJOKI YLÄOSA Komujärven vedenlaadun seuranta Komujärven vedenlaadusta on tietoja vuodesta 2000 alkaen. Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskus on ottanut säännöllisesti näytteitä Komujärveltä kolmesta kohdasta ja Komujoelta. Lisäksi Pyhäsalmi Mine Oy on ottanut säännöllisesti näytteitä Komujoelta, Luusuantien sillan kohdalta. Pintavesien yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Komujärvi on luokiteltu vedenlaadultaan luokkaan välttävä, mikä johtuu kohonneesta a-klorofyllipitoisuudesta, alusveden ajoittaisesta hapettomuudesta ja toistuvista levähaitoista. Luokittelu perustuu asiantuntija-arvioon vedenlaatuaineiston perusteella. Ekologista laatuluokittelua järvelle ei ole aiemmin tehty ja kemiallisen tilan luokittelussa se saa arvon hyvä. Ympäristöhallinnon toimenpideohjelman tavoite vuoteen 2015 mennessä on nostaa järven laatuluokitusta luokasta välttävä luokkaan tyydyttävä. Nykytoimenpiteet eivät ole vielä riittäviä tilatavoitteiden saavuttamiseen. Järven pohjasedimentit Kunnostussuunnitelmaa varten ei ole otettu pohjasedimenttinäytteitä. Ruoppausta tehtäessä pitäisi ruoppausalueilta ottaa sedimenttinäytteet, joista määritettäisiin raskasmetallit ja varmistettaisiin niiden läjitys- ja hyödyntämiskelpoisuus viljelysmaille. Vesikasvillisuusinventoinnit Vesikasvillisuuden tutkimus Komujärvellä toteutettiin vesikasvien parhaan kasvukauden aikaan elokuussa Vakioitua päävyöhykelinjamenetelmää vesikasvillisuuden avulla tehtävän järven ekologisen tilan luokittelemiseksi ei käytetty, vaan kasvillisuutta kartoitettiin kiertelemällä veneellä ympäri järveä eri kasvillisuusvyöhykkeiden määrittämiseksi. Lisäksi Komujoen vesikasvillisuuden pääpiirteitä selvitettiin maastoinventoinneilla jokivarressa. Vesikasvitutkimuksissa huomioitava lajisto käsittää varsinaisiksi vesikasveiksi luettavien putkilokasvien lisäksi rantavyöhykkeen sarat, eräät suurlevät; muun muassa näkinpartaislevät (Charales), vesisammalet sekä ajoittain vedessäkin kasvavat rantaviivan tavanomaiset putkilokasvit. Valtakunnallisen uhanalaisluokituksen mukaisia uhanalaisia tai alueellisesti merkittäviä vesikasvilajeja ei Komujärven ja -joen inventoinneissa havaittu. Komujärvi Komujärvessä vesikasvillisuuden pääelementit muodostuvat ilmaversoisista ja kelluslehtisistä kasvien olomuodoista. Pohjalehtisten osuus on hyvin niukka hienojakoisesta pohjamateriaalista sekä varsin ruskeasta vedenväristä johtuen.

20 Komujärvellä ei esiinny lainkaan laajoja järviruokokasvustoja (Phragmites australis), mikä yleensä on rehevöitymiskehityksen näkyvin tulos vesistöissä. Järviruokoa esiintyy jonkin verran lähinnä laihoina kasvustoina saarten rannoilla, missä pohjanlaatu on luultavasti karkearakeisempaa. Näkyvimmät ja laajimmat ilmaversoisvyöhykkeet järvellä muodostavat järvikorte (Equisetum fluviatile) sekä ihan rantaviivassa kasvavat suursarat: vesisara (Carex aquatilis), viiltosara (Carex acuta) ja pullosara (Carex rostrata). Laajimmat järvikortekasvustot sijaitsevat matalalla Lintulahdella, missä kasvustoja on aiemmin niitetty, sekä Matinlahden alueella ja Kangaslahden länsirannoilla. Lähes kaikilla rannoilla järvikorte muodostaa rantaviivassa suursarojen ohella ilmaversoisvyöhykkeitä, joiden leveys vaihtelee rannan topografiasta riippuen. Ojien suualueilla ja peltoviljelyssä olevilla rannoilla ilmaversoisvyöhykkeellä on myös merkittävä kiintoainekuormitusta pidättävä vaikutus. Palpakot tuntuvat viihtyvän hyvin Komujärvessä, koska järvi on varsin matala ja pohja-aines lienee hienojakoista. Rantapalpakko (Sparganium emersum) muodostaa matalilla lahdilla näkyvimmän kelluslehtisvyöhykkeen. Rantapalpakon joukossa esiintyvät myös siimapalpakko (Sparganium gramineum), uistinvita (Potamogeton natans) ja ulpukka (Nuphar lutea) sekä ulpukan ja konnanulpukan risteymä (Nuphar pumila x lutea). Puhdasta konnanulpukkaa järven inventoinneissa ei havaittu. Runsaimmin kelluslehtisiä esiintyy Lintulahdella ja Matinlahden alueella. Uposlehtisistä järvessä esiintyy runsaimmin ahvenvitaa (Potamogeton perfoliatus), jonka esiintymät ovat kuitenkin niukkoja ja melko huonokuntoisia. Vaikka laji on melko laaja-alainen kasvupaikkavaatimusten suhteen ja sisävesiemme yleisin uposlehtinen, on sen todettu taantuvan runsasravinteisissa ja happamoituneissa vesissä. Rehevää elinympäristöä indikoivina uposlehtislajeina järvessä tavattiin kiehkuraärviää (Myriophyllum spicatum) sekä isovesihernettä (Utricularia vulgaris). Komujoki Komujoen kasvillisuuden yleispiirteet inventoitiin kartoitusmenetelmällä. Joki on tyypillinen moreenimaiden halki kulkeva, vesistöjä yhdistävä pikkujoki, jonka uoma on paikoin syvällä ja rantatörmät jyrkkiä. Rantapenkereen kasvillisuuden muodostavat pääosin suursarat sekä kastikat. Alavammilla alueilla ja erityisesti luusuan alueella ranta on luhtainen ja suursarojen sekä järvikortteen vallitsema. Joen rantapenkereen kasvillisuus on sen halkomien karujen metsämaiden alueella ympäristöään rehevämpää ja jokivarressa esiintyy lehtomaisen kankaan tyypillistä ruohovartista lajistoa, joista näyttävimpänä lehtovirmajuuri (Valeriana sambucifolia), metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum) ja mesiangervo (Filipendula ulmaria). Jokiuoma kulkee osin kesannolla olevien peltoalueiden halki ja siellä rantapenger on pensoittunut sekä kulttuurilajiston vallitsemaa. Varsinaisista vesikasveista Komujoella esiintyvät runsaimpina ulpukka ja siimapalpakko. Näkyvimpiin joen kasvilajeihin kuuluvat myös ratamosarpio (Alisma plantago-aquatica), vehka (Calla palustris), terttualpi (Lysimachia thyrsiflora) sekä muutamin paikoin kiehkuraärviä (Myriophyllum verticillatum). Etenkin ratamosarpio ja kiehkuraärviä ilmentävät kasvupaikassaan runsasravinteisuutta. 20

21 21 Linnusto Komujärvi on kauttaaltaan varsin matala ja siellä on useita matalia lahtia sekä muutama pikkusaari, mikä tekee järvestä linnuston kannalta hyvän pesimä- ja ruokailualueen. Erityisesti Lintulahti on matala ja reheväkasvuinen, joten se on nimensä mukaisesti hyvä elinympäristö myös monille vesilinnuille ja kevätkutuisille kaloille. Erillistä linnustoselvitystä järveltä ei ole tehty aiemmin eikä tämän kunnostussuunnittelun yhteydessä. Kasvillisuusinventoinnin maastokäynnillä havaittiin järvellä pesineen kolme laulujoutsenparia, joista yhdellä oli peräti kuusi poikasta. Muita lyhyen käynnin yhteydessä järvellä havaittuja vesi-, lokki- ja rantalintuja olivat sinisorsa, tavi, haapana, telkkä, kalalokki, harmaalokki, kalatiira ja rantasipi. Alueella havaittiin elokuun maastokäynnin yhteydessä runsaasti puolisukeltajasorsia, joita kerää ennen vesilintujen metsästyskautta järjestetty ruokinta varmasti myös laajemmalta alueelta. Lintulahden Salmenjoen Lintulammen alue luhta- ja suursararantoineen on todennäköisesti erinomaista pesimäaluetta vesilinnuille. Lisäksi Matinlahdella havaittiin nuolihaukan nuoria yksilöitä, ja alue onkin lajille elinympäristönä varsin sopivaa. Alue ja kohteet, joihin hanke voi vaikuttaa Luonnonsuojelualueet ja muut luontokohteet Komujärven valuma-alueella ei sijaitse luonnonsuojelu- tai Natura-alueita, eikä erilaisiin luonnonsuojeluohjelmiin kuuluvia alueita. Kalastusolot ja kalasto Kalaston nykytila Komujärvi on luonteeltaan rehevä ja matala järvi. Kalasto koostuu järvityypille tavanomaisista kalalajeista, päälajeja on muun muassa hauki, ahven, särki, kiiski, lahna ja särkilahna. Komujärveen on koemielessä tehty myös kuha- ja siikaistutuksia, mutta nykyisin istutuksista on luovuttu. Etenkin kuhaistutuksista on saatu huonoja tuloksia johtuen todennäköisesti muun muassa järven mataluudesta ja talvehtimissyvänteiden puuttumisesta. Komujärvellä on havainnoitu järven rehevöitymistä ja särkikalaston kasvua jo useamman vuosikymmenen ajan. Ensimmäinen vesistökunnostussuunnitelma Komujärvelle on laadittu jo 1960-luvulla. Sen jälkeen kalaston hoidosta ja vesistön kunnostuksesta on laadittu uusia suunnitelmia, mutta hankkeiden toteutus ei ole aina onnistunut. Järven tila on mennyt koko ajan huonompaan suuntaan niin vedenlaadun kuin kalastonkin osalta. Komujärven kalastossa on myös viime vuosikymmenten aikana tapahtunut muutoksia. Kalastossa on havaittavissa nykyään vääristymää, joka näkyy pienten särkien, lahnojen ja ahventen suurena osuutena järven kalastossa. Ylisuuret särkikalakannat kiihdyttävät entisestään rehevöitymistä lisäämällä ns. sisäistä kuormitusta. Pienikokoisella ahvenella, särjellä ja lahnalla on vain vähän elintarvikekäyttöä. Kalaston vääristynyt rakenne heikentää muun muassa järven kalaston hyötykäyttöä ja laskee järven virkistyskäyttöarvoa. Särkikalojen suuri massa nopeuttaa järven sisäistä kuormitusta. Siinä järven ekosysteemiin vapautuu jo pohjalle sedimentoituneita ravinteita, muun