PUUPÖLYPITOISUUDET JA TYÖNTEKIJÖIDEN ALTISTUMINEN

Transkriptio

1 PUUPÖLYPITOISUUDET JA TYÖNTEKIJÖIDEN ALTISTUMINEN PUUTUOTE- JA HUONEKALUTEOLLISUUDESSA VUOSINA Tuula Liukkonen Työterveyslaitos, Lappeenranta Lisensiaattityö Kuopion yliopisto Luonnontieteiden ja ympäristötieteiden tiedekunta

2 ESIPUHE Työterveyslaitos koordinoi vuosina Euroopan Unionin (EU) rahoittamaa WOOD-RISK hanketta (Risk assessment of wood dust: Assessment of exposure, health effects and biological mechanisms), jonka altistumisarvioinnin perusta oli olemassa oleva mittaustieto. Projektin tutkijana kokosin Suomesta tätä mittaustietoa. Vain osaa mittaustiedosta tarvittiin lopullisiin WOOD-RISK -projektin altistumisarvioihin. Tässä lisensiaattityössä olen koonnut yhteen Työterveyslaitoksen palveluselvityksistä vuosina saadut puupölyn mittaustulokset sekä neljässä Työterveyslaitoksen tutkimuksessa mitatut puupölypitoisuudet saha- ja levyteollisuudesta sekä puutuotteiden ja huonekalujen valmistuksesta. Saadakseni eri menetelmillä, eri vuosikymmenillä mitatut puupölypitoisuudet vertailukelpoisiksi, olen muuttanut kaikki pitoisuudet hengittyvän pölyn pitoisuuksiksi käyttäen rinnakkaisista kokonaispölyn ja hengittyvän pölyn määrityksistä saatuja kertoimia. Toivon, että tätä työtä voi käyttää "käsikirjana", haettaessa tietoja puupölypitoisuuksista ja niiden muutoksista puutuote- ja huonekaluteollisuudessa. Esitän kiitokset Työterveyslaitokselle, jossa olen vuosien varrella saanut tehdä muiden töiden ohella myös tutkimustyötä, sekä esimiehilleni aluejohtaja Irma Wellingille ja tiimipäällikkö Tapani Tuomelle myötämielisestä suhtautumisesta jatko-opintoihin. Kiitokset myös tutkimushankkeista vastuussa olleille henkilöille tutkimusprofessori Kirsti Husgafvel-Pursiaiselle, tiimipäällikkö Kai Savolaiselle, laboratoriopäällikkö Christina Rosenbergille, erikoislääkäri Tarja Kallas-Tarpilalle, vanhempi asiantuntija Lasse Lindroosille ja erikoistyöhygieenikko Kari Korhoselle. Lämpimät kiitokset tiimipäällikkö Timo Kauppiselle, erikoistutkija Pirjo Heikkilälle ja systeemisuunnittelija Anja Saalolle, joiden kanssa olen selvittänyt puupölyasiaa. Suuret kiitokset työni ohjaajille professori, vararehtori Pentti Kalliokoskelle Kuopion yliopistosta ja dosentti Raimo Niemelälle Työterveyslaitokselta. Kiitokset kaikille niille puutyöpaikoille, joista pölynäytteet on vuosien varrella kerätty, sekä niille kollegoilleni, jotka ovat näitä näytteitä keränneet. Erityisesti haluan kiittää näytteiden keräykseen ja analysointiin osallistuneita mittaushygieenikkoja Timo Nurkkaa, Heini Honkasta ja Yrjö Peltosta, työhygieenikko Maija Mularia, kemisti Anne Ruonakangasta, laborantteja Marja-Liisa Pihkalaa ja Tarja Seppästä sekä kemisti Henna Kinnaria. Tilastotieteellisistä neuvoista kiitän matemaatikko Erkki Nykyriä ja terveysvaikutusosion tarkastamisesta lääkäri Juha Rauhalaa. Työn ulkoasun muokkaamisesta kiitokset asiakaspalveluassistentti Eeva-Liisa Pusalle sekä Tarja Pajalalle. Kiitän Työsuojelurahastoa taloudellisesta tuesta, jota ilman tutkimushankkeet eivät olisi toteutuneet, eikä tämä lisensiaattityö valmistunut.

3 TIIVISTELMÄ Tausta Suomessa arvioidaan altistuvan puupölylle noin työntekijää eli 2,7 % työvoimasta. Sen jälkeen, kun kansainvälinen syöväntutkimuslaitos (IARC) vuonna 1995 luokitteli puupölyn ihmiselle syöpää aiheuttavaksi, myös muihin terveyshaittoihin on kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Useissa tutkimuksissa on todettu puupölyaltistumisen aiheuttavan mm. silmien ärsytysoireita, ihottumia sekä akuutteja ja kroonisia hengitystieoireita. Puupöly voi myös herkistää. Suomessa ei ole puupölylle omaa työhygieenistä ohjeraja-arvoa, vaan työpaikkojen ilman puupölypitoisuuksia verrataan orgaanisille pölylle asetettuihin haitalliseksi tunnettuihin pitoisuuksiin (HTP-arvot). HTP 8h -arvo on 5 mg/m 3 ja HTP 15min -arvo 10 mg/m 3. Vuoden 2007 HTP-arvoluetteloon on esitetty puupölylle ohjeraja-arvoksi 2 mg/m 3, mutta tätä ei vielä ole vahvistettu. Suomessa työpaikkojen ilman pölypitoisuutta on perinteisesti mitattu SFS standardin 3860 mukaisesti ns. kokonaispölymenetelmällä. Nykyisin voimassa olevien standardien (EN 1993 ja ISO 1995) mukaisen hengittyvän pölyjakeen keräämiseen alettiin Suomessa käyttää 1990-luvun loppupuolella ns. IOM-keräintä. Tämän tutkimuksen tarkoitus oli 1) koota yhteen Työterveyslaitoksen palveluselvityksissä ja tutkimuksissa työpaikoilla mitatut ilman puupölypitoisuudet vuosilta , 2) muuttaa mitatut puupölypitoisuudet hengittyväksi pölyksi, jotta eri vuosikymmenillä mitatut pitoisuudet olisivat vertailukelpoisia, ja 3) arvioida mittaustiedon perusteella puupölyn pitoisuustasoja sekä työntekijöiden altistumista hengittyvälle puupölylle sahoilla, levyteollisuudessa sekä puutuotteiden ja huonekalujen valmistuksessa. Aineistot ja menetelmät Työterveyslaitoksen työhygieeniset altistumismittausten rekisteristä ja palveluselvitysten lausunnoista saatiin tiedot toimialoilla 20 (Puutavaran ja puutuotteiden valmistus) ja 361 (Huonekalujen valmistus) vuosina tehdyistä puupölyn pitoisuusmittauksista. Lisäksi hyödynnettiin neljän Työterveyslaitoksen tutkimuksen puupölyaineistoja. Tehtiin kirjallisuusselvitys puupölyn terveyshaitoista, puupölyn keräysmenetelmien vertailusta ja pitoisuustasoista. Sekä palvelumittauksien että tutkimusten yhteydessä rinnakkain kerättyjen kokonais- ja hengittyvän pölyn pitoisuustulosten perusteella laadittiin malli kokonaispölypitoisuuksien muuttamiseksi hengittyvän pölyn pitoisuuksiksi. Malli luotiin erikseen hengitysvyöhyke- ja aluenäytteille. Kaikki kokonaispölynä mitatut pitoisuudet muutettiin vertailukelpoisiksi hengittyvän pölyn pitoisuuksiksi. Palvelu- ja tutkimusaineistot jaoteltiin toimialan, ajanjakson, mittauspaikan (hengitysvyöhyke/kiinteä piste), työvaiheiden ja puulajin mukaan. Sekä alkuperäisistä että muunnetuista aineistoista laskettiin aritmeettiset keskiarvot, mediaanit, vaihteluvälit, geometriset keskiarvot ja geometriset standardipoikkeamat. Pitoisuusaineistojen perusteella arvioitiin työntekijöiden altistumistasoa eri toimialoilla eri vuosikymmenillä.

4 Tulokset ja niiden tarkastelu Kokonaispölypitoisuudet hengittyväksi pölyksi Rinnakkaisista näytteistä määritetyt hengittyvän pölyn pitoisuudet olivat suurempia kuin kokonaispölypitoisuudet kuten monissa muissakin tutkimuksissa on todettu. Myös kokonaispölyn ja hengittyvän pölyn pitoisuuksien suhde (2 3) oli samaa tasoa kuin aikaisemmissa tutkimuksissa. Hengitysvyöhykenäytteissä ero oli keskimäärin suurempi kuin kiinteissä pisteissä. Tämä selittyy suurelta osin sillä, että yleisilmassa ei ole suuria hiukkasia, joita avoin 37 mm:n keräin kerää heikosti ja joihin myös suurin osa pölyn massasta keskittyy. Kokonaispölyn ja hengittyvän pölyn pitoisuudet olivat sovitettavissa lineaariseen regressioon. Regressiomallin mukaan työntekijöiden hengitysvyöhykkeiltä rinnakkain kerätyistä näytteistä määritettyjen kokonaispölyn ja hengittyvän pölyn pitoisuuksien välillä vallitsi yhteys: hengittyvän pölyn pitoisuus = 1,85*kokonaispölypitoisuus+0,24. Vastaava yhteys kiinteiden pisteiden pölypitoisuuksien välillä oli: hengittyvän pölyn pitoisuus = 0,91*kokonaispölypitoisuus+0,36. Todettiin, että käytännössä päästään riittävään tarkkuuteen karkeilla kertoimilla 1 (kiinteiden pisteiden pitoisuudet) ja 2 (hengitysvyöhykepitoisuudet). Puupölyn pitoisuustasot ja työntekijöiden altistuminen Työterveyslaitoksen palveluselvityksistä ja tutkimuksista koottu puupölyn pitoisuusmittausaineisto käsitti 2515 mittaustulosta. Näistä 1554 pitoisuutta oli määritetty palveluselvitysten yhteydessä ja 961 tutkimuksissa. Puupölypitoisuus oli määritetty kokonaispölynä 1684 näytteestä ja hengittyvänä pölynä 828 näytteestä. Seuraavassa taulukossa esitetään palveluselvityksissä mitatut puupölypitoisuudet hengittyväksi pölyksi muutettuna toimialoittain eri vuosikymmenillä: toimiala (TOL) puun sahaus ja höyläys (201) mittausten lukumäärä tehtaiden lukumäärä aritmeettinen keskiarvo (mg/m 3 ) mediaani (mg/m 3 ) vaihteluväli (mg/m 3 ) ,8 1,8 0, ,2 1,3 < 0, ,6 0,9 < 0,1-15 puulevyjen valmistus (202) ,7 1,7 < 0, ,0 0,4 < 0, ,0 0,4 < 0,1-51 puutuotteiden valm. ( ) ,6 2,8 0, ,6 0,7 0, ,1 0,6 < 0,1-8,3 huonekalujen valmistus (361) ,6 0, ,5 1,0 0, ,3 0,9 < 0,1-11

5 Vertailukelpoiseksi hengittyvän pölyn pitoisuudeksi muutettujen kaikkien puupölypitoisuuksien mediaani oli vuosina ,2 mg/m 3 eli 44 % nykyisestä työhygieenisestä ohjeraja-arvosta, vuosina ,8 mg/m 3 eli 16 % HTP 8h - arvosta ja vuosina ,7 mg/m 3 eli 14 % HTP 8h -arvosta. Sahateollisuudessa 5 % vuosien puupölypitoisuuksista ylitti nykyisen ohjeraja-arvon ja 23 % tuloksista todennäköisen, tulevan raja-arvon, 2 mg/m 3. Vastaavat osuudet olivat levyteollisuudessa 6 ja 10 %, puutuotteiden valmistuksessa 5 ja 11 % sekä huonekaluteollisuudessa 20 ja 28 %. Huonekalujen valmistuksessa oli tehty niin vähän puupölymittauksia 2000-luvulla, että näihin lukuihin tulee suhtautua hyvin varauksella. Pitoisuusmittausten perusteella arvioitiin, että sahateollisuudessa työntekijät altistuivat 2000-luvun alkupuoliskolla keskimäärin puupölypitoisuudelle 1,5 mg/m 3, levyteollisuudessa pitoisuudelle 0,8 mg/m 3, puutuotteiden valmistuksessa pitoisuudelle 1,0 mg/m 3 ja huonekaluteollisuudessa pitoisuudelle 2,6 mg/m 3. Huonekaluteollisuudesta oli mitattu vain harvoja puupölypitoisuuksia 2000-luvulta. Näin ollen pitoisuustason ja työntekijöiden altistumisen arviointi on hyvin epävarmaa. Suurimmat puupölypitoisuudet mitattiin sahoilla siivoustyössä. Aikaisempina vuosina kuivatun puun käsittelyssä tasaamoissa on mitattu suurempia pölypitoisuuksia kuin tuoreen puun sahauksessa luvulla ero on kaventunut ja sahaamoissa on mitattu aikaisempaa suurempia pölypitoisuuksia. Levytehtailla suurimmat pitoisuudet oli mitattu siivous- ja huoltotöissä sekä haketuksessa ja seulonnassa. Näissä töissä ei kuitenkaan altistuta jatkuvasti, sillä huoltopäiviä on yleensä kerran viikossa ja seuloilla ja haketuksessa käydään ainoastaan tarkastuskierroksilla. Yksittäisinä päivinä altistuminen voi kuitenkin olla merkittävää. Puutuotteiden valmistuksessa 2000-luvulla mediaanipitoisuudet ylittivät 1 mg/m 3 porauksessa, jyrsinnässä, heloituksessa sekä parketin ladonnassa. Muissa työvaiheissa keskimääräiset pitoisuudet olivat pienempiä. Huonekaluteollisuudesta oli 2000-luvulta vain harvoja mittauksia eri työvaiheista. Eniten mittauksia (13/25) oli hionnasta, jossa mediaanipitoisuus 1,1 mg/m 3 oli samaa tasoa kuin 1990-luvulla. Johtopäätökset Puupölypitoisuudet ovat laskeneet puutuote- ja huonekaluteollisuudessa erityisesti luvulla ja vielä 1990-luvun alkupuoliskolla, mutta sen jälkeen pitoisuudet ovat pysyneet jokseenkin samalla tasolla. Arvioitu keskimääräinen altistumistaso ylitti huonekaluteollisuudessa todennäköisesti tulevan ohjeraja-arvon, 2 mg/m 3. Sahateollisuudessa arvioitu keskimääräinen altistumistaso oli 3/4 tulevasta HTP-arvosta ja levy- ja puutuoteteollisuudessa noin puolet siitä. Huonekaluteollisuudessa altistumisarvio perustuu vain muutamiin mittaustuloksiin, joten lisätutkimusta tarvitaan. Kattavat, systemaattiset, toimialakohtaiset selvitykset pitoisuustasoista ja työntekijöiden altistumisesta olisivat tarpeellisia puupölyn lisäksi myös puuteollisuudessa esiintyvien kemikaalien aiheuttamien riskien arvioimiseksi ja torjuntatoimien kohdentamiseksi merkittävimpiin kohteisiin. Erityisesti saha- ja huonekaluteollisuudessa, mutta myös levy- ja puutuoteteollisuudessa tarvitaan tehostettua pölynhallintaa, jotta pölypitoisuudet ja kaikkien työntekijöiden altistuminen saataisiin tulevaa ohjeraja-arvoa pienemmiksi.

6 LYHENTEET ACGIH AM AMI ASA CFU FEV 1 FVC d GM GSD HDF HGB HSE HTP HV IARC INRS KP MDF MMAD ODTS SCOEL TOL TTL v American Conference of Governmental Industrial Hygienists aritmeettinen keskiarvo Arbejdsmiljøinstituttet, Kööpenhamina (Tanskan työterveyslaitos) ammatissaan syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille altistuvien rekisteri colony forming unit (pesäkkeen muodostava yksikkö) forced exspiratory flow in one second (sekuntikapasiteetti) forced vital capasity (nopea vitaalikapasiteetti) hiukkasen halkaisija geometrinen keskiarvo geometrinen standardipoikkeama (geometrinen keskihajonta) high density fibreboard ("hyvin tiheää" kuitulevyä) Holz-Berufsgenossenschaft, Saksa Health and Safety Executive, Iso-Britannia haitalliseksi tunnettu pitoisuus työntekijän hengitysvyöhyke International Agency for Research on Cancer (kansainvälinen syöväntutkimuslaitos) Institut National de Recherche et de Sécurité, Ranska kiinteä mittauspiste medium density fibreboard ("keskitiheää" kuitulevyä) hiukkasten aerodynaamisten halkaisijoiden massamediaani organic dust toxic syndrome (orgaanisen pölyn aiheuttama toksinen oireyhtymä) the Scientific Committee on Occupational Exposure Limits (EU:n tieteellinen komitea työhygieenisten raja-arvojen asettamiseksi) toimialaluokka Työterveyslaitos hiukkasen putoamisnopeus

7 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO KIRJALLISUUSSELVITYS Puun käyttö ja eri puulajien pölyille altistuminen Suomessa Puun käyttö Työntekijöiden altistuminen eri puulajien pölyille Puupölyn terveysvaikutukset Puupölyn ärsytys- ja tulehdusvaikutukset Silmät ja iho Ylähengitystiet Alahengitystiet Ärsytysoireet ja puupölyn kanssa esiintyvät muut altisteet Puupöly herkistäjänä Ihoallergia Allerginen nuha Astma Allerginen alveoliitti Puupölyn syöpävaarallisuus Nenän ja sivuonteloiden syövät Muut syövät Hiukkasjakeet ja ilman pölypitoisuuden mittaaminen Hiukkaskoko Puupölyn hiukkaskokojakauma Ilman puupölypitoisuuden mittaaminen Keräinvertailua Laboratoriokokeita Tutkimuksia puutyöpaikoilla Työhygieeniset raja-arvot Puupölyn pitoisuustasot TUTKIMUKSEN TARKOITUS AINEISTOT Kokonaispölynä ja hengittyvänä pölynä määritettyjen puupölypitoisuuksien vertailu Hengitysvyöhykenäytteet Näytteet kiinteistä mittauspisteistä Puupölyn pitoisuustaso Työterveyslaitoksen palveluselvitysten aineisto vuosilta Tutkimusaineistot MENETELMÄT Malli kokonaispölypitoisuuksien muuttamiseksi hengittyväksi pölyksi Puupölyn pitoisuustasot Työntekijöiden keskimääräinen altistuminen TULOKSET Kokonaispölystä hengittyväksi pölyksi Lineaarinen regressio Likimääräiset muuntokertoimet Puupölypitoisuudet toimialoittain Puupölypitoisuudet sahoilla ja höyläämöissä... 41

8 SISÄLLYSLUETTELO Puupölypitoisuudet hengitysvyöhykkeillä ja kiinteissä pisteissä sahoilla ja höyläämöissä Puupölyn pitoisuusjakaumat sahoilla ja höyläämöissä Puupölypitoisuudet levytehtailla Puupölypitoisuudet hengitysvyöhykkeillä ja kiinteissä pisteissä levytehtailla Puupölyn pitoisuusjakaumat levytehtailla Puupölypitoisuudet puutuotteiden valmistuksessa Puupölypitoisuudet hengitysvyöhykkeillä ja kiinteissä pisteissä puutuotteiden valmistuksessa Puupölyn pitoisuusjakaumat puutuotteiden valmistuksessa Puupölypitoisuudet huonekalujen valmistuksessa Puupölypitoisuudet hengitysvyöhykkeillä ja kiinteissä pisteissä huonekalujen valmistuksessa Puupölyn pitoisuusjakaumat huonekalujen valmistuksessa Puupölypitoisuudet eri työvaiheissa Puupölypitoisuudet eri työvaiheissa sahoilla Puupölypitoisuudet eri työvaiheissa levytehtailla Puupölypitoisuudet eri työvaiheissa puutuotteiden valmistuksessa Puupölypitoisuudet eri työvaiheissa huonekalujen valmistuksessa Puupölypitoisuudet ja puulaji Työntekijöiden altistumisen arviointi TULOSTEN TARKASTELU Kokonaispöly hengittyväksi pölyksi Puupölypitoisuudet toimialoittain Puun sahaus, höyläys ja kyllästys Pölypitoisuudet työntekijöiden hengitysvyöhykkeillä ja kiinteissä pisteissä Puupölypitoisuudet eri työvaiheissa Eri puulajien pöly Puulevyjen valmistus Pölypitoisuudet työntekijöiden hengitysvyöhykkeillä ja kiinteissä pisteissä Puupölypitoisuudet eri työvaiheissa Eri puulajien pöly Puutuotteiden valmistus Pölypitoisuudet työntekijöiden hengitysvyöhykkeillä ja kiinteissä pisteissä Puupölypitoisuudet eri työvaiheissa Eri puulajien pöly Huonekalujen valmistus Pölypitoisuudet työntekijöiden hengitysvyöhykkeillä ja kiinteissä pisteissä Puupölypitoisuudet eri työvaiheissa Eri puulajien pöly Työntekijöiden altistuminen Virhetarkastelu JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHDELUETTELO...73 LIITTEET

9 1 (86) 1 JOHDANTO Puun kemiallinen koostumus on monimutkainen. Puun sisältämät aineet voidaan ryhmitellä puun solujen ja niiden seinämien aineksiin sekä solujen ulkopuolisiin aineksiin. Pääkomponentit ja puusolunseinämien rakennusaineet ovat: selluloosa, hemiselluloosa ja ligniini. Puun uuteaineet ovat solujen sekundaarisia aineenvaihduntatuotteita. Niiden määrät vaihtelevat välillä 5 30 %. Pihka muodostuu hartsihapoista ja monoterpeeneistä. Sen tehtävänä on suojata puuta biologisilta vaurioilta. Uuteaineet sisältävät pihkan lisäksi erilaisia rasvoja, alkoholeja ja fenolisia yhdisteitä. Puupöly voi sisältää puhtaan puuaineksen lisäksi luonnollisia epäpuhtauksia, kuten runkopuun pinnalla olevat bakteerit ja homesienet sekä sahatavarassa esiintyvät home-, sinistäjä- ja lahottajasienet. Kemialliset lisäaineet voivat olla peräisin myös puunsuojakemikaaleista, liimoista ja pintakäsittelyaineista, kuten maaleista ja lakoista. (Rowe 1989, Smook 1994) Kasvitieteellisesti puulajit jaetaan lehtipuihin ja havupuihin. Lehtipuista käytetään myös nimitystä kovapuut (englanniksi 'hardwood'). Samoin havupuista voidaan puhua pehmeinä puina ('softwood'), vaikka nämä nimitykset eivät suoranaisesti liitykään puun kovuuteen eli tiheyteen. (Smook 1994) Teollisessa käytössä on muutamia satoja puulajeja. Suomessa yleisimmin käytettävät puuraaka-aineet ovat mänty, kuusi sekä erilaiset puulevyt. Myös koivua käytetään verrattain runsaasti. Muiden lehtipuiden käyttö on melko vähäistä. Työterveyslaitos koordinoi vuosina Euroopan Unionin (EU) rahoittamaa WOOD-RISK hanketta (Risk assessment of wood dust: Assessment of exposure, health effects and biological mechanisms), jonka arvion mukaan EU:n alueella 25 jäsenvaltiossa puupölylle altistuvia työntekijöitä on noin 3,6 miljoonaa (Kauppinen ym. 2004, Kauppinen ym. 2006). Suomessa arvioitiin puupölylle altistuvan noin työntekijää eli 2,7 % työvoimasta (Liukkonen ym. 2004). Eniten puupölylle altistuvia työntekijöitä on rakennusteollisuudessa, jossa heistä suurin osa on kirvesmiehiä. Puupölypitoisuuksille yli 5 mg/m 3 altistuvien määräksi arvioitiin noin työntekijää (9 % altistuvista). Yli 1 mg/m 3 pitoisuudelle altistui noin työntekijää (45 % altistuvista). Puupölylle altistumisen aiheuttamat ongelmat on tunnettu pitkään. Sen jälkeen, kun kansainvälinen syöväntutkimuslaitos (International Agency for Research on Cancer, IARC) vuonna 1995 luokitteli puupölyn ihmiselle syöpää aiheuttavaksi (IARC 1995), puupölyn syöpävaarallisuuden ohella myös muihin terveyshaittoihin on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota. Aikaisemmin verrattain korkeat puupölyn työhygieeniset raja-arvot ovat laskeneet monissa Euroopan maissa. Myös Suomessa prosessi on ollut vuosia käynnissä ja näyttää siltä, että puupölylle asetetaan uusi ohjeraja-arvo vuonna Työterveyslaitos on mitannut ilman puupölypitoisuuksia puutyöpaikoilla tehtyjen työhygieenisten palveluselvitysten yhteydessä (TTL, 2003, TTL 2005). Työterveyslaitoksella on myös ollut puuteollisuudessa tutkimusprojekteja (Liukkonen ym. 1990, Liukkonen ym. 1992a, Kallas ym. 1997, Rosenberg ym. 1999), joissa puupölypitoisuuksia on mitattu. WOOD-RISK -projektin (Kauppinen ym. 2004, Liukkonen ym. 2004, Kauppinen ym. 2006) altistumisarviointiosiossa näitä pitoisuustietoja käytettiin hyväksi. Tutkimusprojekteissa (Kallas ym. 1997, Rosenberg ym. 1999) ja muutamissa palveluselvityksissä kerättiin myös rinnakkaisia näytteitä kokonaispölyn (SFS 1988) ja hengittyvän pölyn (EN 1993) pitoisuuksien määrittämiseksi. Tässä työssä käsitellään puupölypitoisuuksia seuraavilla toimialoilla: puun sahaus, höyläys ja kyllästys (toimialaluokka, TOL 201) (TOL 1999), vanerin ja muiden puulevyjen valmistus (TOL 202), rakennuspuusepäntuotteiden valmistus (TOL 203), puupakkausten valmistus (TOL 204) ja muiden puutuotteiden valmistus (TOL 205) sekä huonekalujen

10 2 (86) valmistus (TOL 361). Toimialoista 203, 204 ja 205 käytetään yhteistä nimitystä puutuotteiden valmistus. Huonekaluteollisuutta lukuun ottamatta näistä toimialoista on aikaisemmin käytetty nimitystä mekaaninen metsäteollisuus. Nykyisin sen sijaan käytetään yhä enemmän nimitystä puutuoteteollisuus. Tässä työssä on koottu yhteen edellä mainituilta toimialoilta vuosina saadut puupölyn mittaustulokset. Tulokset on koottu sekä Työterveyslaitoksen palveluselvitysten että tutkimusprojektien (Liukkonen ym. 1990, Liukkonen ym. 1992a, Kallas ym. 1997, Rosenberg ym. 1999) aineistoista. Jotta eri vuosikymmenillä, eri menetelmillä mitatut puupölypitoisuudet olisivat vertailukelpoisiksi, kaikki pitoisuudet on muutettu hengittyvän pölyn pitoisuuksiksi käyttäen rinnakkaisista kokonaispölyn ja hengittyvän pölyn määrityksistä saatuja kertoimia. Pitoisuustasojen perusteella arvioidaan työntekijöiden keskimääräistä altistumista puupölylle eri toimialoilla. Tässä mittaustulosaineistossa pöly on mahdollisimman puhdasta puupölyä. Tuloksista on jätetty pois esimerkiksi ns. välihiontapöly, jota syntyy puutuotteiden ja huonekalujen valmistuksessa hiottaessa pohjamaalattua/-lakattua puupintaa ennen lopullista pintakäsittelyä. Tässä työvaiheessa pölypitoisuudet ovat yleensä korkeita, jos kohdeilmanvaihto ei ole riittävän tehokas. Pöly on kuitenkin suurimmalta osaltaan tai kokonaan pohjamaalin tai -lakan haihtumattomia aiheosia, ei puupölyä. Lähes kaikissa näytteissä on saattanut olla mukana pieniä määriä epäorgaanista ainesta, mm. työympäristön materiaaleista tai ulkoilmasta kulkeutunutta pölyä. Jotkut näytteet ovat voineet sisältää myös pieniä määriä liima-aineita, kyllästeitä tai pintakäsittelyaineita. Näiden muiden aineiden osuus on kuitenkin ollut vähäinen puupölyn osuuteen verrattuna.

11 3 (86) 2 KIRJALLISUUSSELVITYS 2.1 Puun käyttö ja eri puulajien pölyille altistuminen Suomessa Puun käyttö Puuta käytettiin Suomessa 2000-luvun alkupuoliskolla miljoonaa kuutiometriä vuodessa (Metsäteollisuuden tilastokirja 2006, Suurin osa eli yli 50 milj. m 3 puuraaka-aineesta saadaan kotimaasta, noin 20 miljoonaa kuutiota on tuontipuuta. Saha-, levy-, puutuote- ja huonekaluteollisuudessa puuta käytetään vuosittain reilu 30 miljoonaa kuutiota. Yleisimmin käytetään kuusta, mäntyä, koivua sekä erilaisia puulevyjä (taulukko 2.1). Tammea ja pyökkiä käytetään parketin valmistuksessa sekä huonekaluteollisuudessa. Parkettia valmistetaan myös mm. saarnesta, vaahterasta, kirsikkapuusta, irokosta ja merbausta. (Metsätilastollinen vuosikirja 2003, Liukkonen ym. 2004, Vincent ym. 2005) Taulukko 2.1. Merkittävimmät puuraaka-aineet toimialoittain (Metsätilastollinen vuosikirja 2003, Liukkonen ym. 2004, Vincent ym. 2005) toimiala puun käyttömäärä yhteensä milj. m 3 tärkeimmät puulajit puulajin osuus % puun sahaus ja höyläys 25 kuusi 52 mänty 47 koivu 1 levyteollisuus 4,7 kuusi 50 koivu 27 mänty 15 rakennuspuusepän tuotteiden, puupakkausten ja muiden puutuotteiden 1,8 mänty kuusi valmistus puulevyt 5 koivu 1 tammi 1 pyökki 0,1 huonekalujen valmistus 0,5 puulevyt 53 mänty 31 koivu 12 kuusi 2 tammi 1 pyökki 1 Puulevyistä lastulevyn tuotanto ja käyttö väheni voimakkaasti 1990-luvulla. Tuon vuosikymmenen alussa Suomessa oli yhdeksän lastulevytehdasta, nykyään vain kaksi (Liukkonen ym. 1990, Viime vuosina erityisesti rakennuspuusepänteollisuudessa ja huonekalujen valmistuksessa MDF- (medium density fibreboard) ja HDF- (high density fibreboard) levyjen käyttö on lisääntynyt merkittävästi. Näitä levyjä ei valmisteta Suomessa, vaan niitä tuodaan mm. Keski- ja Etelä-Euroopasta. Levyjen valmistukseen käytetään havupuiden ohella myös lehtipuuta, kuten pyökkiä ja tammea (Priha ym. 1999, Priha ym. 2004). Tyypillisesti havupuun osuus vaihtelee välillä % ja lehtipuun osuus välillä 0 15 %, mutta levyjä voidaan valmistaa myös pelkästään lehtipuusta. Liiman osuus MDF- ja HDF-levyissä on suurempi kuin esim. lastulevyssä. Uutena tuotteena markkinoille on tullut lämpökäsitelty puu, josta valmistetaan mm. saunan lauteita, ikkunan karmeja ja puutarhakalusteita (Nieminen ym. 2002).

12 4 (86) Työntekijöiden altistuminen eri puulajien pölyille Puupölylle altistumista ja terveysvaikutuksia selvittäneessä laajassa EU-projektissa arvioitiin työntekijöiden altistumista eri puulajien pölyille Suomessa työvoimatietojen, yrityksille tehdyn kyselyn, puun käyttötietojen ja asiantuntija-arvioiden avulla (Liukkonen ym. 2004). Taulukossa 2.2 esitetään arviot eri toimialoilla eri puulajien pölyille altistuvien työntekijöiden määristä Suomessa. Luvuista havaitaan, että seka-altistuminen on yleistä eli useimmat työntekijät altistuvat monien puulajien pölyille. Puutuotteiden ja huonekalujen valmistuksessa suuri määrä työntekijöitä altistuu pyökki- ja/tai tammipölylle. Kuitenkin altistumistaso näiden puulajien pölyille on alhainen (kuva 2.1). Monet työntekijät työstävät pyökki- tai tammipuuta yleensä vain silloin tällöin, ei päivittäin. Puutuotteiden valmistuksessa näiden puulajien pölylle altistutaan lähinnä parketin valmistuksessa. Taulukko 2.2. Arviot työntekijöiden altistumisesta eri puulajien pölyille (Liukkonen ym. 2004) ARVIOITU TYÖNTEKIJÄMÄÄRÄ ERI TOIMIALOILLA puun sahaus ja höyläys puulevyjen valmistus puutuotteiden valmistus huonekalujen valmistus puupölylle altistuneita havupuupölylle altistuneita mäntypöly kuusipöly lehtipuupölylle altistuneita koivupöly (2) pyökkipöly 6020 (2) - tammipöly 6070 (2) 2960 (2) määrittelemättömälle puupölylle 4200 altistuneet (1) puulevyjen pölylle altistuneita (1) puutteellisten tietojen takia puulajia ei ole pystytty määrittelemään (2) altistumistaso matala

13 5 (86) puupöly havupuupöly mäntypöly kuusipöly lehtipuupöly koivupöly tammipöly pyökkipöly puulevyjen pöly >5 mg/m3 2-5 mg/m3 1-2 mg/m3 0,5-1 mg/m3 <0,5 mg/m työntekijöiden lukumäärä Kuva 2.1. Arviot eri puulajien ja puulevyjen pölylle altistuvien työntekijöiden määrästä Suomessa (Liukkonen ym. 2004) 2.2 Puupölyn terveysvaikutukset Useissa tutkimuksissa on todettu puupölyaltistumisen aiheuttavan mm. silmien ärsytysoireita, ihottumia sekä akuutteja ja kroonisia hengitystieoireita kuten limakalvoärsytystä, liman eritystä nenästä ja tukkoisuutta, kroonista keuhkoputkentulehdusta, ei-astmaattista kroonista hengitysteiden supistumista, astmaa, ODTS-oireita (organic dust toxic syndrome) ja allergista alveoliittia (Hollness ym. 1985, Enarson ja Chan-Yeung 1990, Flechsig ja Nedo 1990, Demers ym. 1997, Kallas ym. 1997, Marcuccilli ym. 1998). Ainakin kahden viimeksi mainitun oireyhtymän syynä ei niinkään ole puupöly kuin sen kantamat mikrobit (Dahlqvist ym. 1992, Dahlqvist ja Ulfvarson 1994, Halpin ym. 1994a, Halpin 1994b, Rask- Anderson ym. 1994). Mekanismeista, joilla puupölyn aiheuttamat terveysvaikutukset syntyvät ja myös puun sisältämistä yhdisteistä, jotka voivat aiheuttaa haitallisia vaikutuksia, tiedetään vielä hyvin vähän. Aivan viime vuosina puupölyllä on tehty joitakin tutkimuksia, joilla on pyritty selvittämään vaikutusmekanismeja solutasolla (Naarala ym. 2003, Määttä ym. 2005, Määttä ym. 2006) Puupölyn ärsytys- ja tulehdusvaikutukset Silmät ja iho Puupöly ärsyttää silmien sidekalvoja aiheuttaen mm. punoitusta, kutinaa, vuotoa ja turvotusta. Lukuisissa tutkimuksissa puutyöntekijät ovat valittaneet ja heillä on todettu verrokkeja enemmän silmien ärsytysoireita (Holness ym. 1985, Goldsmith ja Shy 1988, Enarson ja Chan-Yeung 1990, Kallas ym. 1997, Milanowski ym. 2002).

14 6 (86) Rosenbergin ja muiden tutkimuksessa (Rosenberg ym. 2002) sahattavasta puulajista ja vuodenajasta riippuen keskimäärin % sahaamojen työntekijöistä valitti silmäoireita. Sahalla, jossa työstettiin jättilaistuijaa (Thuja plicata), todettiin työhön liittyviä silmäoireita useimmiten yli 3 mg/m 3 pölypitoisuuksille altistuneilla työntekijöillä (Vedal ym. 1986). Puupöly voi mekaanisesti ärsyttää myös ihoa ja aiheuttaa näin ihottumaa altistuneilla alueilla, kuten kasvoissa, käsissä ja käsivarsissa sekä kaulassa (Kallas ym. 1997, Saary ym. 2001) Ylähengitystiet Hengittyvän puupölyn suurimmat hiukkaset jäävät pääosin ylähengitysteihin, jossa ne voivat aiheuttaa nenän ja kurkunpään limakalvoilla ärsytysoireita, esim. kutinaa, kirvelyä, tukkoisuutta, liman eritystä. Vuosina ilmoitettiin Suomessa Työperäisten sairauksien rekisteriin 1244 uutta ammattinuhaa (Hytönen ym. 1997). Puupöly oli kolmanneksi yleisin (56 tapausta, 4,5 %) ammattinuhan aiheuttaja eläinhilseen ja jauhopölyn jälkeen. Verrattain suurille (3,2 5,2 mg/m 3 ) puupölypitoisuuksille altistuneilla huonekaluteollisuuden työntekijöillä oli merkitsevästi enemmän nenä- ja korvaoireita kuin verrokeilla, vaikka selvää korrelaatiota oireiden ja pölypitoisuuksien välillä ei todettukaan (Pisaniello ym. 1991). Toisessa tutkimuksessa (Bohadana ym. 2000) suurehkoille (GM 2,4 7,9 mg/m 3 ) tammi- ja pyökkipölypitoisuuksille altistuneilla työntekijöillä todettiin annos-vasteyhteys altistumistason ja kurkkukivun välillä. Suomessa yleisesti käytettyjen puulajien mänty, kuusi, koivu pölylle altistumisen terveysvaikutuksia selvitettäessä (Kallas ym. 1997) todettiin vertailuryhmää enemmän sekä ylä- että alahengitysteiden ärsytysoireita jo alle 1 mg/m 3 kokonaispölypitoisuuksille altistuneilla työntekijöillä. Erityisesti nenäoireita esiintyi puuntyöntekijöillä yleisesti. Puupölypitoisuuksille 0,74 3,44 mg/m 3 (keskiarvo 1,17 mg/m 3 ) altistuneilla tanskalaisilla työntekijöillä todettiin rinometriatutkimuksissa (Schlünssen ym. 2002a) positiivinen korrelaatio pölypitoisuuden ja limakalvojen turpoamisen eli nenän tukkeutumisen välillä. Kahdessa eniten altistuneessa ryhmässä työntekijät valittivat selvästi enemmän nenäoireita työn jälkeen kuin ennen sitä. Puupölyn on todettu myös lisäävän nenähuuhtelunäytteissä tulehdussolujen ja tulehduksen välittäjäaineiden määrää. Ruotsalaisessa tutkimuksessa (Dahlqvist ym. 1996) todettiin nenässä lieviä tulehdusreaktioita terveillä vapaaehtoisilla, kun heitä altistettiin mäntysahauksen altisteille (terpeenit, puupöly). Reaktiot todettiin olevan voimakkaampia sillä ryhmällä, jota altistettiin sekä puupölylle (altistumispitoisuus 0,13 mg/m 3 ) että terpeeneille, kuin niillä, jotka altistettiin pelkille terpeeneille (puupölypitoisuus 0,04 mg/m 3 ). Puupölylle altistuneilla teknisten töiden opettajilla ei havaittu merkittäviä tulehdusreaktioita (Åhman ym. 1995a), mutta nenän tukkoisuutta valittaneiden nenähuuhtelunäytteissä albumiinipitoisuudet olivat oireettomien pitoisuuksia suurempia. Opettajilla todettiin yhteys nenähuuhtelunäytteiden neutrofiilien osuuden ja opetustuntien määrän välillä, mikä viittaa mahdolliseen tulehdusreaktioon nenän limakalvoilla. Myöhemmässä tutkimuksessa (Åhman ym. 1995b) todettiin, etteivät puutöiden opettajien hengitystieoireet olleet IgE-välitteisiä allergisia reaktioita Alahengitystiet Hienojakoinen puupöly (keuhko- ja alveolijae) pääsee hengitysteiden alempiin osiin. Pölyn aiheuttamat haittavaikutukset näkyvät mm. keuhkojen toimintakokeissa. Yleisimmin spirometria-kokeissa on seurattu puutyöntekijöiden nopean vitaalikapasiteetin (FVC, forced vital capasity) ja sekuntikapasiteetin (FEV 1, forced exspiratory flow in one second) arvoja. Useissa tutkimuksissa on saatu viitteitä puupölyn aiheuttamasta ei-

15 7 (86) astmaattisesta hengitysteiden supistumisesta, joka näkyy spirometria-arvojen laskuna (Hollness ym. 1985, Goldsmith and Shy 1988, Enarson ja Chan-Yeung 1990, Kallas ym. 1997, Mandryk ym. 1999). Jo 1980-luvun alun julkaisussa (Whitehead ym. 1981a) todettiin sekä havupuu- (mänty) että lehtipuupölylle (vaahtera) altistumisen heikensi keuhkofunktioita. Tutkittavat olivat huonekalu- ja vaneritehtaan työntekijöitä. Vaikutus keuhkotoimintoihin oli sitä suurempi mitä korkeampi oli altistumistaso. Pölypitoisuustaso vaihteli ei todetusta yli 10 mg/m 3 pitoisuuteen. Puutyöntekijöillä keuhkofunktioiden (FVC, FEV 1 ) arvot laskevat usein merkittävästi työpäivän aikana (Hollness ym. 1985, Marcuccilli ym. 1998, Mandryk ym. 1999, Milanowski ym. 2002). Tanskalaisessa tutkimuksessa (Schlünssen ym. 2002b) muita puutyöntekijöitä yleisempi hengityksen vinkuminen ja työvuoron aikainen alenema FEV 1 -arvoissa todettiin mäntypuuta työstävillä työntekijöillä. Milanowskin ja muiden tutkimuksessa (Milanowski ym. 2002) myös keuhkofunktioiden perustason todettiin olevan alhaisempi puutyöntekijöillä kuin verrokeilla. Puutyöntekijöillä on havaittu verrokkeja enemmän yskää (Schlünssen ym. 2002b). Puupölyaltistumiseen liittyy myös kohonnut kroonisen bronkiitin riski (Hessell ym. 1995, Zock ym. 2001). Indonesiassa tehdyssä tutkimuksessa (Borm ym. 2002) merantipuun pölylle altistumisen ei todettu aiheuttavan ylempien hengitysteiden tulehdusta, eikä hengitystieoireiden lisääntymistä tai keuhkotoimintojen heikkenemistä. Pölypitoisuuksien geometriset keskiarvot vaihtelivat välillä 1,4 8,4 mg/m Ärsytysoireet ja puupölyn kanssa esiintyvät muut altisteet Puupölyn lisäksi myös muut puuteollisuuden altisteet voivat vaikuttaa osaltaan ärsytysoireiden syntyyn. Sahatyöntekijöillä, jotka altistuvat puupölyn lisäksi myös vaihteleville terpeeni- ja mikrobipitoisuuksille, on todettu useissa tutkimuksissa ylähengitysteiden ärsytysoireita, kuten nenän tukkoisuutta ja vuotoa sekä yskää (Eduard ym. 1994, Mandryk 2000, Rosenberg ym. 2002). Suomalaisessa Rosenbergin ja muiden tutkimuksessa (Rosenberg ym. 2002) tutkittiin 22 sahaamotyöntekijää kolmelta sahalta sahattaessa kuusta (Picea abies) tai mäntyä (Pinus silvestris). Keskimäärin puupölypitoisuuksille 0,4 2,2 mg/m 3 ja terpeenipitoisuuksille 2,0 138 mg/m 3 altistuneilla työntekijöillä esiintyi silmä- ja hengitystieoireita runsaasti sekä talvella että kesällä ja eri puulajeja työstettäessä. Nenäoireita esiintyi 8 46 %:lla, kurkkuoireita 7 23 %:lla ja pitkittynyttä yskää 8 20 %:lla kyselyyn vastanneista. Oireita esiintyi sekä atooppisilla että ei-atooppisilla työntekijöillä. Oireiden todettiin korreloivan terpeenipitoisuuksien kanssa mäntyä sahattaessa ja pölypitoisuuksien kanssa kuusta sahattaessa. Tutkittavien joukko oli pieni, mutta todetut oireet olivat samansuuntaisia kuin muissakin tutkimuksissa. Sahatyöntekijöillä on myös havaittu puupölyaltistukseen liittyviä keuhkotoiminnan muutoksia monissa tutkimuksissa. Muutoksilla on todettu olevan annos-vastesuhde pölypitoisuuden kanssa, mutta osaltaan myös sahojen terpeeni- ja homealtistus vaikuttavat näihin muutoksiin (Dahlqvist ym. 1992, Hessel ym. 1995, Noertjojo ym. 1996). Ruotsissa todettiin 1980-luvulla sahojen tasaamotyöntekijöillä spirometriakokeissa alentuneita FVC- ja FEV 1 -arvoja (Hedenstierna ym. 1986). Oireet liitettiin tasaamojen ajoittain voimakkaaseen homealtistumiseen. Mikäli puun kuivausolot eivät ole optimaaliset, termotolerantit ja termofiiliset homeet voivat lisääntyä ja vapautua ilmaan tasaamossa puuta käsiteltäessä. Myös Dahlqvistin ja Ulfvarsonin (1994) tutkimuksessa tasaamotyöntekijöillä todettiin alentuneita FVC-arvoja homeitiöpitoisuuden ollessa tasolla

16 8 (86) 10 6 cfu/m 3. Norjalaisessakin tutkimuksessa (Eduard ym. 1994) havaittiin homealtistumisen liittyvän ylä- ja alahengitysteiden oireisiin. Myös sahaamon työntekijöillä on todettu keuhkotoimintojen heikkenemistä (Dahlqvist ym. 1994). Puupölyn ja pölyn kantamien homeiden lisäksi sahaamojen työntekijät altistuvat myös terpeeneille ja muille puusta peräisin oleville yhdisteille. Vaikka altistumispitoisuudet ovat olleet raja-arvoihin nähden verrattain pieniä, sahaamotyöntekijöillä on havaittu puupölylle altistumispitoisuuksien sekä keuhkofunktioiden heikkenemisen ja työhön liittyvien oireiden välillä merkitsevä yhteys (Noertjojo ym. 1996, Mandryk ym. 2000). Levyteollisuudessa sekä puutuote- ja huonekaluteollisuudessa puupölyaltistumiseen voi liittyä altistuminen mm. liima-aineille ja pintakäsittelyaineille. Formaldehydi on yksi merkittävimmistä puupölyn kanssa esiintyvistä altisteista, joka myös ärsyttää hengitysteitä. Herbertin ja muiden tutkimuksen (Herbert ym. 1995) mukaan suhde FEV 1 /FVC oli merkitsevästi alhaisempi formaldehydille, metyleenidi-isosyanaatille (MDI) ja puupölylle altistuneilla OSB-levytehtaan (oriented strand board) työntekijöillä kuin verrokkeina olleilla öljytyöntekijöillä. Prihan ja muiden tutkimuksessa (Priha ym. 2004) selvitettiin runsaasti formaldehydiä sisältävän medium-density fiber board (MDF) -levyn pölyn aiheuttamia akuutteja terveysvaikutuksia. MDF-pölylle ja muille puupölylle altistuneiden työntekijöiden nenähuuhtelunäytteissä ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa solujen määrässä ja sytokiinitasossa. Kuitenkin kahdella MDF-työntekijällä havaittiin merkittävän paljon eosinofiilejä ja sytokiinejä. Useat sekä MDF- että muulle puupölylle altistuneet työntekijät kokivat nenä-, silmä- ja iho-oireita työvuoron loputtua, vaikka mediaanipölypitoisuus oli vain 1,2 mg/m 3. Nenäoireet olivat yleisempiä MDF-levyjen pölylle altistuneilla. Laajassa epidemiologisessa tutkimuksessa (Demers ym. 1998) puutyöntekijöillä havaittiin lievää "ylikuolleisuutta" muihin hengitystiesairauksiin kuin syöpiin. Kohonnut riski todettiin puuntyöntekijöillä, jotka olivat altistuneet asbestille, ja myös formaldehydille altistuneilla Puupöly herkistäjänä Ihoallergia Puulajista riippuen puupöly voi sisältää yhdisteitä, jotka aiheuttavat ihon herkistymistä. Ihottumaa voi esiintyä allergisen vasta-ainereaktion vuoksi myös muilla kuin puupölylle altistuneilla ihoalueilla. Allergiaoireita voi esiintyä myös silmissä. Trooppisten lehtipuulajien pölyt ovat yleisimpiä allergisten reaktioiden aiheuttajia, mutta myös muille puulajeille herkistyminen on mahdollista. (Vedal ym. 1986, Flechsig ja Nedo 1990, Demers ym. 1997) Tapausselostusten mukaan trooppisista lehtipuulajeista mm. iroko (Chlorophora excelsa), palisanteri (Delbergia nigra) ja brasilialainen vinhático (Plathymenia foliosa) ovat aiheuttaneet puutyöntekijöille allergista ihottumaa (Hinnen ym. 1995, Stingeni ym. 1998, Kanerva ym. 1998, Pires ym. 1999). Lehtipuista myös pyökin pöly on aiheuttanut Suomessa yksittäisen allergisen ihottumatapauksen (Räsänen ym. 1998). Havupuista männyn ja kuusen pölyt ovat aiheuttaneet ihottumia. Kanadalaisessa (Cormier ym. 2000) ja puolalaisessa (Dutkiewicz ym. 2001) tutkimuksessa mäntysahojen työntekijöillä todettiin ihotesteissä positiivisia reaktioita mäntypölylle useammin kuin muiden sahojen työntekijöillä niiden käyttämille puulajeille. Myös abachin (Triplochiton scleroxylon) aiheuttamia allergisia ihottumia on todettu puutyöntekijöillä (Kanerva ym. 1998, Estlander ym. 1999). Vuosina Suomessa ilmoitettiin työperäisten sairauksien rekisteriin yhteensä 91 puupölyn aiheuttamaa ammatti-ihotautia (Liukkonen ym. 2005). Työterveyslaitoksella diagnosoitiin vuosina puupölyn aiheuttamiksi, allergisiksi ihottumiksi 16 allergista kosketusihottumaa ja kaksi kosketusurtikariaa eli nokkosrokkoa (Estlander ym.

17 9 (86) 2001). Yhdeksän työntekijää oli altistunut pääasiassa trooppisten lehtipuulajien pölyille, yhden työntekijän allergian aiheutti jättiläistuija. Viisi työntekijää oli altistunut mänty- ja kuusipölylle, yksi saarnipölylle. Ihottuman lisäksi seitsemällä tutkituista oli myös nuha, neljällä astma tai hengenahdistusta ja kolmella silmien sidekalvotulehdus. Lapputesteissä tutkittavat reagoivat yleisimmin tiikin, palisanterin, jakarandan, mahongin, pähkinäpuun ja abachin pölylle. Männyn ja kuusen pölylle altistuneet reagoivat sahapölyn lisäksi kolofonille, abietiinihapolle, mäntyöljyhartsille sekä muille puun hartseille. Myös muissa tutkimuksissa (Hinnen ym. 1995, Meding ym. 1996, Kumar ja Freeman 1999) mäntypölylle allergisten on todettu reagoivan myös männyn sisältämälle kolofonihartsille Allerginen nuha Puupöly voi allergisoida ylähengitysteitä aiheuttaen allergista nuhaa. Vuosina ilmoitettiin Suomessa Työperäisten sairauksien rekisteriin 1244 uutta ammattinuhaa (Hytönen ym. 1997). Puupöly oli kolmanneksi yleisin allergisen nuhan ja astman aiheuttaja (56 tapausta, 4,5 %). Usein työperäisestä nuha ennakoi astman syntyä. Vuosina rekisteriin ilmoitettiin 160 allergista nuhaa (Liukkonen ym. 2005b). Wilhelmssonin ja muiden tutkimuksessa (Wilhelmsson ym. 1984) tutkittiin puupölyn ja homeiden aiheuttamia allergisia nuhaoireita kuudella huonekalutehtaalla. Työntekijöistä 16 %:lla todettiin työhön liittyvää ylähengitysteiden yliherkkyyttä, 3 % oli allergisia homeille ja 2 % puupölylle. Tilastollisesti merkitsevää eroa ei todettu vasta-ainemäärissä oireisilla ja oireettomilla työntekijöillä. Tapausselostus pyökkipölyn aiheuttamasta työperäisestä allergisesta nuhasta löytyy Espanjasta (Hernandez ym. 1999) Astma Puupöly voi allergisoida alahengitysteitä aiheuttaen astmaa. Puupölylle altistumiseen voi liittyvä myös keuhkoputkien yliärtyvyyttä (Bohadana ym. 2000, Cormier ym. 2000). Vuosina ilmoitettiin Suomessa Työperäisten sairauksien rekisteriin 1867 uutta ammattiastmaa (Hytönen ym. 1997). Vuosina rekisteriin ilmoitettiin 120 puupölyjen aiheuttamaa ammattiastmatapausta (Liukkonen ym. 2005b). Vaikka puupölyjen aiheuttamia hengitystieallergioita on Suomessa melko vähän, allergioiden ilmaantuvuus on altistuneiden määrään suhteutettuna yksi korkeimmista muiden eloperäisten aiheuttajien rinnalla. Pohjois-Amerikassa kasvavan ja paljon käytetyn jättiläistuijan (Thuja plicata) pöly on todettu merkittäväksi astman aiheuttajaksi (Vedal ym. 1986, Enarson ja Chan-Yeung 1990, Demers ym. 1997). Puun sisältämä plikatiinihappo lienee astman aiheuttaja. Sahalla, jossa työstettiin jättilaistuijaa, mitattujen pölypitoisuuksien mediaani oli 0,2 mg/m 3 ja vaihteluväli alle määritysmenetelmän toteamisrajapitoisuudesta pitoisuuteen 6,0 mg/m 3 (Vedal ym. 1986). Työntekijöistä vain 10 %:n arvioitiin altistuvan yli 1,0 mg/m 3 pitoisuuksille. Oireiden perusteella työhön liittyvää astmaa ilmoitti 8 % työntekijöistä. Se oli yleisintä vähintään 10 vuotta työskennelleillä. FVC- ja FEV 1 -arvot olivat alhaisempia yli 2 mg/m 3 pölypitoisuustasoille altistuneilla. Toisessa Vedalin ja muiden julkaisussa (Vedal ym. 1988) todettiin, että jättiläistuijapölylle altistuvilla sahatyöntekijöillä immunologinen herkkyys plikatiinihapolle ja hengitysteiden tilavuuden muutos liittyivät keuhkoputkien yliärtyvyyteen, jota todettiin 18 %:lla työntekijöistä. Myös Kanadan tuijaa (Thuja occidentalis) työstävillä sahatyöntekijöillä on todettu astmaa (Malo ym. 1994). Jättiläistuija sisältää kaksinkertaisesti plikatiinihappoa verrattuna Kanadan tuijaan. Myös altistuminen mäntypölylle saattaa aiheuttaa astmaa (Hessel ym. 1995, Douwes ym. 2001). Mäntypuu sisältää mm. hartseja, joiden tiedetään olevan herkistäviä. Kanadalaisessa tutkimuksessa (Hessell ym. 1995) sahatyöntekijät ilmoittivat 2,5 kertaa verrokkeja useammin sairastavansa astmaa. Pölyn alveolijakeen pitoisuudet olivat

18 10 (86) sahalla 0,1 2,2 mg/m 3, keskiarvon ollessa 1,35 mg/m 3. Uudessa Seelannissa mäntyä (Pinus radiata) sahaavan sahan työntekijöillä astma oli yleisempää (18 %) kuin väestössä keskimäärin (12 %) (Douwes ym. 2001). Vähän altistuneilla astma oli 1,9 kertaa, tuoreen puun pölylle ja sen sisältämille mikrobeille paljon altistuneilla 2,7 kertaa ja kuivan puun pölylle altistuneilla 2,1 kertaa yleisempää kuin altistumattomilla verrokeilla. Tapausselostuksia löytyy myös lehtipuupölyn aiheuttamista astmoista. Astmaa ovat aiheuttaneet mm. tammipöly (Malo ym. 1995), saarnipöly (Fernández-Rivas ym. 1997) sekä trooppisten puulajien, kuten abachin (Triplochiton scleroxylon) (Reijula ym. 1994, Kanerva ym. 1998, Quirce ym. 2000, Ferrer ym. 2001), palisanterin (Dalbergia nigra) (Godni -Cvar ja Gomzi 1990), afrikkalaisen talin (Erythrophleum suaveolens) ja eteläamerikkalainen jotoban (Hymenaea courbaril) (Quirce ym. 2004) pölyt. Tanskalaisessa tutkimuksessa (Schlünssen ym. 2004) verrattain alhaisille puupölypitoisuuksille (GM 0,96 mg/m 3, GSD 2,02 mg/m 3 ) altistuneilla, ei-atooppisilla puuntyöntekijöillä todettiin astmaa enemmän kuin ei-atooppisilla, puupölylle altistumattomilla verrokeilla. Atooppisilla puutyöntekijöillä astma oli yleisempää kuin eiatooppisilla puuntyöntekijöillä. Kanadassa Quebecin sahatyöntekijöillä (17 sahaa, 1205 tutkittua työntekijää) ei todettu merkittäviä hengitystiesairauksia, mutta joillakin heistä voi olla kohonnut riski sairastua astmaan tai keuhkoputkien yliärtyvyyteen (Cormier ym. 2000). Bohadanan ja muiden tutkimuksessa (Bohadana ym. 2000) tammi- ja pyökkipölylle altistuneilla puutyöntekijöillä todettiin annos-vasteyhteys altistumistason ja keuhkoputkien yliärtyvyyden välillä (metakoliinitesti). Mitatut altistumispitoisuudet olivat verrattain korkeita (GM 2,4 7,9 mg/m 3 ). Kuten muidenkin puupölyn aiheuttamien terveyshaittojen syntyyn, myös astman kehittymiseen voivat osaltaan vaikuttaa muut puuteollisuuden altisteet kuin pelkkä puupöly. Uusiseelantilaisen tutkimuksen (Fransman ym. 2003) mukaan astmaoireet olivat yleisempiä vaneritehtaan työntekijöillä (20,5 %) kuin väestössä yleensä (12,8 %). Selvä yhteys oireiden ja altistumistason välillä havaittiin ainoastaan formaldehydin osalta. Talinin ja muiden tutkimuksessa (Talini ym. 1998) huonekalutehtaan työntekijöistä pienille isosyanaattipitoisuuksille altistuneilla ruiskumaalareilla hengitysvaikeudet, vinkuna ja hengenahdistus olivat yleisempiä kuin pelkälle puupölylle altistuneilla puutyöntekijöillä. Jälkimmäisillä taas oli näitä oireita enemmän kuin vain vähäisille puupölypitoisuuksille altistuneilla kokoonpanijoilla Allerginen alveoliitti Astman lisäksi puupölyaltistukseen liittyy toinen keuhkojen herkistymistyyppi allerginen alveoliitti. Allergisen alveoliitin syynä ei ole puupöly sinänsä, vaan tuoreessa tai huonosti kuivatussa puussa viihtyvät sienet ja homeet. Ruotsissa erityisesti tasaamotyöntekijöiden keuhkofunktioiden muutokset on monissa tutkimuksissa liitetty homealtistumiseen. On viitteitä siitä, että allergisen alveoliitin synnyssä puupölyllä on homealtistumisen kanssa synergistisiä vaikutuksia. (Enarson ja Chen-Yeung 1990, Dahlqvist ja Ulfvarson 1994, Halpin ym. 1994a, Halpin ym. 1994b) Johardin ja muiden tutkimuksessa (Johard ym. 1992) selvitettiin, näkyykö alveoliittiin viittaavia oireita alhaisille mikrobi- ja pölypitoisuuksille altistuneilla tasaamotyöntekijöillä. Keuhkofunktiotasossa ei havaittu eroa verrokkeihin nähden. Bronkoalveolaarisessa huuhtelussa solupitoisuus ja eri alveolaaristen solujen osuus ei eronnut altistuneilla ja verrokeilla. Kuitenkin liukoisten komponenttien (albumiini, fibronektiini ja hyaluroni) pitoisuudet olivat merkittävästi suuremmat tasaamon työntekijöillä kuin verrokeilla.

19 11 (86) Halpin ja muut (Halpin ym. 1994b) tutkivat suurille ja pienille pölypitoisuuksille altistuneita sahatyöntekijöitä sekä verrokkeina hienomekaniikkatehtaan työntekijöitä. Kroonista bronkiittia ja oireellista, keuhkoputkien yliärtyvyyttä esiintyi saman verran kummassakin sahatyöntekijäryhmässä, mutta enemmän kuin verrokkiryhmässä. Allergiseen alveoliittiin viittaavien oireiden määrä oli suurempi suurille pölypitoisuuksille altistuneilla sahatyöntekijöillä kuin muilla ryhmillä Puupölyn syöpävaarallisuus Nenän ja sivuonteloiden syövät Vuonna 1995 Maailman terveysjärjestön WHO:n alainen syöväntutkimuslaitos (International Agency for Researc on Cancer, IARC) luokitteli kaiken puupölyn syöpävaarallisiksi (IARC 1995). IARC arvioi puupölyn syöpävaarallisuudesta ihmiselle olevan riittävä (sufficient) näyttö ja syöpävaarallisuudesta koe eläimille riittämätön (inadequate) näyttö. Kokonaisarviona oli syöpävaarallinen ihmiselle (carcinogenic to humans, luokka 1). Varmimmin on todettu yhteys puupölyaltistumisen ja harvinaisen nenän ja sivuonteloiden adenokarsinooma-syöpätyypin välillä (Mohtashamipur ym. 1989, Flechsig ja Nedo 1990, Nylander ja Dement 1993, Demers ym. 1995). Nenäsyövän, erityisesti adenokarsinooman, odottamaton yleisyys puutyöntekijöillä todettiin 1960-luvulla Englannissa High Wycomben alueella, jossa oli huonekaluteollisuuden keskittymä (Macbeth 1965, Acheson ym. 1967). Huonekaluteollisuuden työntekijöiden riski sairastua nenän ja sivuonteloiden adenokarsinoomaan todettiin yli sata kertaa suuremmaksi kuin väestössä yleensä. Myöhemmin puutyöntekijöiden nenäsyöpäriski on todettu muissakin maissa (Battista ym. 1983, Hernberg ym. 1983a, Hayes ym. 1986, Imbus ja Dyson 1987, Olsen 1988, Leclerc ym. 1994, Andersen ym. 1999, Hemelt ym. 2004). Amerikan mantereella tehdyissä tutkimuksissa puutyöntekijöiden nenäsyöpäriski ei ole ollut niin suuri kuin eurooppalaisissa tutkimuksissa (Imbus ja Dyson 1987), joissakin tutkimuksissa riskiä ei ole todettu (Viren ja Inbus 1989, Blot ym. 1997, Techke ym. 1997). Yleisesti adenokarsinooman riski on liitetty huonekaluteollisuuteen ja erityisesti punapyökin ja tammen pölylle altistumiseen (Olsen 1988, Mohtashamipur ym. 1989, Nylander ja Dement 1993). Lehtipuita pidetäänkin havupuita merkittävimpinä nenäsyövän mahdollisina aiheuttajina. Joissakin tutkimuksissa on saatu viitteitä, että myös havupuiden pölylle altistumisella voi olla yhteys nenäsyövän syntyyn, mutta syövät voisivat olla muuta tyyppiä kuin adenokarsinoomaa, mm. levyepiteelikarsinoomaa (Hernberg ym. 1983a, Hernberg ym. 1983b, Boysen ym. 1986, Vaughan ja Davis 1991, Leclerc ym. 1994, Demers ym. 1997). Tämän todentamista vaikeuttaa kuitenkin se, että useimmat puutyöntekijät altistuvat työuransa aikana sekä lehti- että havupuupölylle. Havupuulajien aiheuttama syöpäriski on kuitenkin mitä ilmeisimmin lehtipuulajien aiheuttamaa riskiä pienempi. Verrattain tuoreessa Mannetjen ja muiden tutkimuksessa (Mannetje ym. 1999) analysoitiin uudelleen eurooppalaiset nenäsyövän tapaus-verrokkitutkimukset. Kohonnut nenäsyöpäriski todettiin puupölyaltistuneilla miehillä, mutta ei naisilla. Puupölyaltistumisen yhteys adenokarsinoomaan todettiin voimakkaammaksi kuin yhteys levyepiteelisyöpään. Tanskalaisessa tutkimuksessa (Olsen 1988) oli todettu kohonnut nenäsyöpäriski sekä puutyöntekijämiehillä että -naisilla. Puupölyn syöpävaarallisuus liittyy vuosikymmeniä kestäneeseen työperäiseen altistumiseen puupölylle; sairastumisen riski kasvaa altistumisajan pidentyessä (Acheson ym. 1982, Acheson ym. 1984, Mohtashamipur ym. 1989, Nylander ja Dement 1993, Leclerc ym. 1994, Demers ym. 1995). Syövän toteamishetkellä keskimääräinen puupölylle altistumisaika on ollut 40 vuotta, vaihteluväli 7 70 vuotta (Mohtashamipur

20 12 (86) ym. 1989, Nylander ja Dement 1993). Nenäsyöpäriskin on myös todettu olevan sitä suurempi mitä suuremmille puupölypitoisuuksille altistutaan (Leclerc ym. 1994, Demers ym. 1995). Kaiken kaikkiaan nenäsyövät ovat harvinaisia. Suomessa havaitaan vuodessa noin nenän onteloiden ja sivuonteloiden syöpää (Liukkonen ym. 2005b). Vain osaan näistä tapauksista liittyy puupölyaltistuminen Muut syövät Joissakin tutkimuksissa on havaittu puutyöntekijöillä mahdollinen lisääntynyt riski myös muiden kuin nenän ja sivuonteloiden syöpien osalta. Mm. keuhkosyöpää ja muita hengityselinsyöpiä (Siemiatycki ym. 1986, Kawachi ym. 1989, Stellman ym. 1998), lymfoomia ja leukemiaa (Jäppinen ym. 1989, Linet ym. 1993, Partanen ym. 1993, Persson 1996) sekä maksa- ja mahasyöpää (Siemiatycki ym. 1986, Kawachi ym. 1989) on todettu puuteollisuuden työntekijöillä tavanomaista enemmän. Tuoreessa tutkimuksessa (Vlajinac ym. 2006) todettiin myös yhteys puupölyaltistumisen ja suunielun syöpien välillä. Näyttö näiden syöpien liittymisestä puupölyaltistumiseen on kuitenkin paljon heikompi kuin puupölyn yhteys nenäsyöpiin ja usein pääasialliseksi aiheuttajaksi on todettu jokin muu puuteollisuuden altiste kuin puupöly. Esim. kohonnut lymfoomariski on liittynyt sahateollisuudessa aikaisemmin sinistymänestoon käytettyihin kloorifenoleihin (Jäppinen ym. 1989, Huff 2001) tai orgaanisille liuottimille ja formaldehydille altistumiseen (Partanen ym. 1993). Torjunta-aineille ja fenolille altistuneilla sahojen sekä vaneri- ja lastulevytehtaiden työntekijöillä todettiin luvulla kohonnut hengityselinsyöpien riski (Kauppinen ym. 1986). Osittain fenoliyhteys oli selitettävissä tupakoinnilla ja torjunta-aineyhteys samanaikaisella fenolialtistuksella. Puuteollisuudessa yleisesti esiintyvällä formaldehydillä on myös yhteys nenän ja nielun syöpiin (Malker ym. 1990, Vaughan ym. 2000). Mm. nenän ja sivuonteloiden levyepiteelikarsinooman syntyyn formaldehydi voi vaikuttaa jopa puupölyä enemmän (Vaughan ym. 2000). Erityisen suuri keuhkosyöpäriski havaittiin puuteollisuuden työntekijöillä, jotka olivat altistuneet asbestille ja formaldehydille (Stellman ym. 1998). Acheson ja muut (Acheson ym. 1984) eivät todenneet Englannissa huonekaluteollisuuden työntekijöillä kohonnutta riskiä kuolla muihin syöpiin kuin nenäsyöpiin. Suomessa Kauppisen ja muiden tutkimuksen (Kauppinen ym. 1993) mukaan altistuminen pääasiassa männyn, kuusen ja koivun pölylle tasolla 1 mg/m 3 ei ollut yhteydessä keuhkosyöpään, ylempien hengitysteiden syöpiin tai keuhkojen adenokarsinoomaan. 2.3 Hiukkasjakeet ja ilman pölypitoisuuden mittaaminen Hiukkaskoko Työpaikkojen ilmassa oleva pöly sisältää eri kokoisia hiukkasia. Hiukkasten koko vaikuttaa niiden kulkeutumiseen ilmassa sekä hengityselimissä. Hiukkaskoko ei ole yksikäsitteinen, koska hiukkasten muoto ja tiheys vaihtelevat. Hiukkasen geometrinen halkaisija on vaikea määrittää ja yleensä hiukkaskoosta puhuttaessa puhutaankin hiukkasen aerodynaamisesta halkaisijasta. Aerodynaaminen halkaisija määritellään sellaisen pallon muotoisen hiukkasen halkaisijaksi, jonka tiheys on 1 kg/dm 3 ja jonka putoamisnopeus ilmassa on sama kuin tarkasteltavalla hiukkasella (Vincent 1995, Hinds 1998). Aerodynaamiselta halkaisijaltaan yli 100 m:n hiukkaset eivät kuulu standardien (EN 1993, ISO 1995) mukaiseen hengittyvään hiukkasjakeeseen. Ne viipyvät ilmassa lyhyen aikaa. Tavallisesti aerodynaamiselta halkaisijaltaan yli 30 m:n hiukkaset laskeutuvat pinnoille painovoiman vaikutuksesta. Liikkumattomassa ilmassa myös 10 m:n hiukkaset