Meidän media. Ohjaajan opas alle 10-vuotiaiden lasten mediakasvatukseen

Transkriptio

1 Meidän media Ohjaajan opas alle 10-vuotiaiden lasten mediakasvatukseen

2 Meidän media Ohjaajan opas alle 10-vuotiaiden lasten mediakasvatukseen Julkaisija: Mannerheimin Lastensuojeluliitto Käsikirjoitus: Saara Pääjärvi, lastentarhanopettaja Toimittaneet: Suvi Tuominen, nuorisotyön suunnittelija (MLL) Teemu Kammonen, suunnittelija (MLL) Muu työryhmä: Anu Mustonen, psykologian tohtori (Jyväskylän yliopisto) Marie Rautava, ohjelmajohtaja (MLL) Sanna Spišák, mediakasvatuksen suunnittelija (MLL) Ulkoasu ja taitto: Virpi Liinoja Kuvat: Jarkko Mikkonen Paino? 2010

3 Johdanto Radio soittaa keittiössä listahittejä, kun lapsi aloittaa aamunsa mainoksista tutuilla muroilla. Pian pieni koululainen heittää selkään Prätkähiiri-repun ja kiirehtii kouluun jutellakseen kavereiden kanssa uusimmasta Pixar-animaatiosta. Koulussa luetaan kirjoja ja etsitään tietoja internetistä, välitunnilla otetaan muutama erä leikkitaistelua ninjakilpikonnatyyliin. Kotimatkalla lapsi ohittaa kymmeniä kadunvarsimainoksia ja juoksee postilaatikolle napatakseen tuoreeltaan uusimman Aku Ankan. Illalla perheen lapset kinastelevat tietokoneella pelivuoroista samalla, kun vanhemmat kauhistelevat tv-uutisten synkkiä talousennusteita. Ennen nukkumaanmenoa jutellaan vielä koko perhe nettipuhelun välityksellä mummon ja ukin kanssa. Harjattuaan hampaansa Disney-harjalla lapsi pukee päällensä Pokémon-pyjaman ja nukahtaa Nalle Puh -lakanoiden väliin Hessu Hopo -yövalon turvallisessa hohteessa. On taas eletty yksi tavallinen päivä lapsena mediakulttuurissa. Media on läsnä kaikkialla, mutta missä on mediakasvatus? Lapset omaksuvat uudet laitteet ja sisällöt lapsuuden suoraviivaisella mutkattomuudella, mutta vanhemmat ja ammattikasvattajat saattavat kokea hämmennystä uusien teknologioiden ja ilmiöiden keskellä. Miten mediakasvattaa, kun koko sana tuntuu vieraalta? Uusien haasteiden edessä on syytä pysähtyä, mutta ei lamaantua. Media ja lapsuus mediatuotteiden keskellä eivät ole uusia asioita, vain teknologian ja tuotteiden määrä on uutta. Jo useat sukupolvet ovat vuorollaan käyneet läpi samat visaiset pulmat: miten opettaa lapselle toden ja tarun ero, entä kuinka ohjata lapsi tekemään itselleen parhaita valintoja, huomioimaan muut ihmiset ja kehittymään tasapainoiseksi ihmiseksi. Tämän materiaalin tehtävänä on toimia ohjaajan apuna: taustatietona sekä keskustelun, ajatusten ja käytännön toiminnan virikkeenä. Materiaali tarjoaa työkaluja pienten lasten mediakasvatukseen niin vanhempien kuin lasten itsensäkin kanssa. Media saattaa kasvattajista tuntua lapsia uhkaavalta kasvottomalta massalta, mutta juuri siksi on korkea aika ottaa haaste vastaan ja valjastaa mediatuotteet toimimaan perheiden hyväksi. Tämän aineiston tarkoituksena onkin nostaa esiin nimenomaan aikuisten ja lasten yhteinen tekeminen median parissa. Lisäksi on tärkeää muistaa ja muistuttaa, että media ei ole yhtä kuin tietokoneet ja televisiot: Media on myös satukirjoja, valokuvia, musiikkia ja paljon muuta. Oikein ja kohtuudella käytettynä eri mediat voivat tarjota annettavaa niin lapsen omaan kuin perheen yhteiseenkin kasvuun sekä iloiseen rentoon olemiseen. Aineiston tehtäviä voi hyödyntää esimerkiksi MLL:n perhekerhoissa ja -kahviloissa. [Mediataidot ovat] kykyä hankkia tietoa medialla ja mediasta; lukea erilaisia mediatekstejä; eritellä ja tulkita erilaisia mediasisältöjä; hallita medialaitteita; viestiä ja ilmaista itseään eri mediavälinein; valita itselleen sopivia medioita ja sisältöjä; arvioida ja analysoida vastaanottamaansa tietoa ja viihdettä; olla vuorovaikutuksessa median avulla ja toimia aktiivisesti omassa yhteisössä. Stakes 2008, 7. Mediakasvatus varhaiskasvatuksessa 1

4 Hengitämme mediaa Yksikertaisimmillaan sana media kääntyy suomalaisittain viestimiksi, mutta määritelmä on nyttemmin käynyt liian suppeaksi. Yleisesti median käsitteen nähdään sisältävän sekä mediavälineitä että mediatuotteita, esimerkiksi siis niin televisiolaitteen kuin -ohjelmatkin. Media on niin monessa mukana, että voi olla perusteltua ajatella mediaa ennemminkin elinympäristönä kuin erillisten välineiden kautta. Koska medialla on nyky-yhteiskunnassa niin keskeinen rooli, puhutaan kulttuuristamme mediakulttuurina. Mediaa on kaikkialla, ja ihmiset kuljettavat sitä mukanaan, esimerkiksi lapset leikeissään ja aikuiset kahvipöytäkeskusteluissaan. Mediakulttuurissa toimiakseen ihmisen on hallittava sitä, ja hallinnan apuna toimivat mediataidot. Mitä mediakasvatus on? Vaikka mediakasvatus on jossain määrin luonnollisesti yhteydessä mediavälineisiin, on mediakasvatus pääasiassa kasvatusta elämään mediakulttuurissa. Entisaikaan oli tärkeää osata metsästää ja kalastaa, mediakulttuurissa on tärkeää osata käyttää mediaa omaksi iloksi ja hyödyksi. Tätä varten tarvitaan taitoja paitsi erilaisten laitteiden ja sisältöjen käsittelyyn, myös itse tekemiseen, kokemiseen ja tulkitsemiseen. Kaikenkattavan mediakulttuurin ulkopuolelle ei voi jättäytyä, joten lapsuuskaan ei ole mediaton aikakausi. Kaikilla meillä on jonkinlainen suhde mediaan ja omat tapamme käyttää sitä. Mediakasvatus kohdistuu nimenomaan mediasuhteeseen ja sen tavoitteena on tukea lapsen kasvua median parissa. Mediakasvatuksen avulla lapsi oppii kasvaessaan itse säätelemään omaa mediasuhdettaan. Koska pieni lapsi ei vielä ole valmis ottamaan vastuuta omasta mediankäytöstään, kasvattajan on toimittava lapsen tulkkina mediaympäristössä. Vaikka media onkin nykyajan lapsille tärkeä kasvuympäristö, koetaan merkityksellisimmät ja tärkeimmät kokemukset aina läheisimmissä ihmissuhteissa. Jotta lapsi voisi kehittyä taitavaksi mediankäyttäjäksi, hän tarvitsee kasvurauhaa ja turvallisia aikuisia ympärilleen. Kasvattajat arastelevat usein turhaan mediakasvatusta ja kuvittelevat sen vaativan monimutkaisia laitteita ja teknistä tietämystä. Pelko on turha: jokaisella vanhemmalla on mahdollisuus toimia mediakasvattajana. Mediakasvatuksen perimmäiset kysymykset ovat kasvatuksellisia. Vaikka lapsi olisi teknisesti hyvinkin näppärä, hänellä ei ole aikuisen arviointikykyä ja psykologista valmiutta käsitellä vaikeita asioita. Käytännön mediakasvatus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että lapsi ja vanhempi käyttävät mediaa yhdessä ja keskustelevat esiin nousevista teemoista. Vanhemmat ovat vastuussa siitä, mitä lapsi näkee tai kuulee kotonaan. Selkeät ja perustellut rajat auttavat lasta myöhemmin itse suunnittelemaan mediankäyttöään. Media on kaikkialla. Myös mediakasvatuksen on siirryttävä arkeen, sinne, missä lapset ja kasvattajat ovat. Arkipäivän kasvatusta ei voida korvata kerran vuodessa järjestettävällä päiväkodin teemapäivällä, eikä kasvattaja voi sysätä kasvatusvastuuta ulkopuolisille media-asiantuntijoille. Vierailevat ekspertit eivät ole paikalla silloin, kun lapsi haluaa pelata tietokoneella tai on nähnyt painajaisia Muumien Haisulista. Mediakasvatus on siis kaikkien kasvattajien asia! 2

5 Lapsuus mediakulttuurissa media lastenkulttuurissa Media ja tarinat ovat tärkeä osa lapsuutta, esimerkiksi satuja on kerrottu lapsille aina. Nykypäivän lapsi on syntynyt audiovisuaalisen ja digitaalisen median aikakaudella, ja lapselle medialaitteiden käyttö on luonteva osa elämää. Lapsi on aktiivinen toimija suhteessaan mediaan, ja tekee alusta asti myös omatoimisia mediavalintoja. Media tuottaa lapselle arvokkaita tietoja, taitoja, seuraa ja elämyksiä. Suosikkiohjelmat, lempikirjat ja yhteiset sankarihahmot ovat lapsille tärkeitä puheenaiheita, luovat kokonaisille sukupolville yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ovat hyvien leikkien perusta. Media on tärkeää lastenkulttuuria: lastenlaulut ja -elokuvat tavoittavat perheiden pienimmät median välityksellä. Esteettisesti vaikuttavat mediakokemukset herkistävät lapsen kykyä nähdä kauneutta ympärillään ja herättävät kiinnostuksen taiteeseen ja itse tekemiseen. Media mahdollistaa yhä useammilla tavoilla lasten oman itseilmaisun. Lapset itse voivat valokuvata, säveltää musiikkia, julkaista omaa nettilehteä ja tehdä paljon muuta median parissa. Myös lapsilla tulee olla mahdollisuus vaikuttaa omaa elämäänsä koskeviin asioihin, ja aikuisen avulla pienetkin voivat saada äänensä kuuluviin median kautta. Lasten omaa kulttuuria tulee kunnioittaa: kaiken mediatoiminnan ei tarvitse olla aikuisten silmissä järkevää ollakseen hyvää. Lapsuuden maailma ei ole aina järkevä, vaan myös hassu ja satumainen. Vaikka valtiollisten suunnitelmien tasolla puhutaan tietoyhteiskuntavalmiuksista, lapselle media on leikkiä, kokeilemista ja elämyksiä. Ilo on arvo itsessään! 3

6 Isoksi yhdessä yössä? Kasvamisen psykologiaa Lapsen kasvaminen on aina yksilöllistä, ja jokainen lapsi on myös mediankäyttäjänä omanlaisensa. Kaikki lapsen havainnot ja tulkinnat perustuvat aikaisempiin kokemuksiin ja vuorovaikutukseen ympäristön kanssa. Mitä turvallisemmassa ympäristössä lapsi kasvaa, ja mitä enemmän hän saa tukea ja ymmärrystä osakseen lähipiiriltään, sitä paremmin lapsi on myös varustautunut mahdollisia median aiheuttamia uhkia vastaan. Lasten psykologinen kehitys noudattelee tiettyjä vaiheita. Lapsen ikä vaikuttaa paljon siihen, millaisena lapsi mediasisällöt näkee ja mitä hän on valmis kokemaan. Perheen mediapäiväkirjan pitäminen on hyvä tapa tutkia lapsen suhdetta viestimiin. Kotona pidettävien mediapäiväkirjojen avulla voi pohtia, minkälaista mediakasvatustoimintaa kannattaa järjestää. Päiväkirjan avulla myös vanhempien on helpompi huomata, minkälaisia tottumuksia heidän kotonaan on. Ohjeet päiväkirjan pitoon löytyvät tämän oppaan sivulta 27. Vauvasta leikki-ikään. Alle 3-vuotias ja media Lapsen mediaseikkailu alkaa jo kohdussa, sillä raskauden loppuvaiheessa sikiö kuulee myös ulkomaailman ääniä. Jo muutaman kuukauden ikäinen vauva keskittyy mielellään katselemaan kuvia, ja etenkin iloisia ihmiskasvoja muistuttavat kuvat ovat vauvasta kiinnostavia. Lapsen varsinaiset mediakokemukset alkavat yleensä kuvakirjoista, mutta perheen toimiin osallistuessaan jo pienikin lapsi tutustuu myös muihin käytössä oleviin mediavälineisiin. Alle 3-vuotiaalle lapselle media on pääosin jäsentymätöntä kokemusvirtaa, ja audiovisuaalinen media kuvitellaan niin todelliseksi, että moni taapero ajattelee televisiohahmojen todella asuvan laitteen sisällä. Lapsen ajattelu on vielä hyvin konkreettista ja asioiden pysyvyyden sekä syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen niin vaillinaista, että lapsen on usein vaikea seurata tarinoiden monimutkaisia juonia. Taaperoikäisen lapsen vanhempien onkin tärkeää suojata lasta liialliselta mediatulvalta, ja mahdollisten audiovisuaalisten mediakokemusten olisi syytä olla lyhytkestoisia ja tunnelmaltaan rauhallisia. Voimakkaat ääni- ja kuvaefektit, pimeä ja vieraat hahmot voivat pelästyttää pieniä. Taaperon kanssa ei tarvitse kiirehtiä esimerkiksi konsertteihin tai teatteriin. Koska lapsi ei vielä kykene sanallistamaan tunteitaan ja ajatuksiaan, aikuisen on hyvä olla mediakokemuksissa mukana nimeämässä lapselle asioita ja tilanteita. Alle 3-vuotiaan psykologisen kehityksen keskeisiä teemoja ovat perusluottamuksen kehittyminen ja tunnetaitojen alkeiden rakentuminen, joita opitaan aidosti vain lähisuhteissa. Lapsi ei menetä mitään olennaista, vaikka ei olisikaan tekemisissä mediateknologian kanssa, mutta ikätasolle sopivat mediakokemukset ovat lapselle turvallisia ja häntä kehittäviä elämyksiä. 4

7 Pienikin nauttii mediasta! Ehdotuksia alle 3-vuotiaiden mediakasvatukseen kerhossa ja kotona: Ota lapsi syliisi ja katselkaa kuvakirjoja. Nimetkää yhdessä näkemäänne. Näin lapsi kehittää sanavarastoaan ja tutustuu kirjaan mediana. Paksusivuisia pahvisia tai kankaisia kirjoja lapsi saa itse huoletta tutkia ja maistella. Tutustukaa erilaisiin musiikin lajeihin. Laulakaa, tanssikaa ja eläytykää musiikkiin. Aikuisen avulla pienikin lapsi tunnistaa musiikissa erilaisia tunnelmia ja voi ilmasta itseään laulun ja liikkeen tapailun lisäksi vaikkapa taputtamalla tai rytmisoittimin. Tutkikaa valokuvia ja tunnistakaa niissä esiintyviä asioita, tunnetiloja, paikkoja jne. Lapsi voi tuoda myös omia tai perheensä kuvia yhdessä tarkasteltavaksi. Leikki-ikäinen median maailmassa 3 6-vuotiaiden leikki-ikäisten maailma on täynnä taikaa ja satua! Mielikuvitus on rikkaimmillaan ja elämykset koetaan voimakkaina. Tässä iässä tarinat ovat vetovoimaisia ja leikit monipuolisia, toisaalta lapsi pelästyy herkästi etenkin vahvoja visuaalisia esityksiä. 3-vuotiaasta alkaen lapsi alkaa ymmärtää median muotokieltä ja esitystapoja. Lapsi erottaa piirretyt uutisista. Mediaelämykset muuttuvat jäsentyneemmiksi, kun lapsi ymmärtää asioiden pysyvyyden ja säilyvyyden. Pysyvyyden käsittäminen on kehittynyt pikkuhiljaa toiselta ikävuodelta alkaen ja tarkoittaa, että lapsi ymmärtää esineen olevan yhä olemassa, vaikka se ei olisikaan koko ajan näkyvissä. Säilyvyys puolestaan kuvaa sitä, että asioilla ja ilmiöillä on tiettyjä perusominaisuuksia, jotka pysyvät samana, vaikka olosuhteet muuttuvat erilaisiksi. Säilyvyyden ymmärtäminen kehittyy noin 5-vuotiaasta alkaen, ja se auttaa lasta erottamaan toden ja tarun toisistaan, mikä puolestaan tekee mediakokemuksista vähemmän pelottavia. Noin 5-vuotiaasta alkaen ajattelu muuttuu skemaattiseksi, mikä tarkoittaa sitä, että lapsi tulkitsee kokemaansa valmiiden mallien ja mielikuvien avulla. Tämä on erittäin merkittävää median tulkitsemisen kannalta, sillä tutut mallit mahdollistavat tarinan juonen seuraamisen ja omien tarinoiden kehittelemisen. Eri mediasisältöjen luokittelu niiden ominaispiirteiden mukaan auttaa erottamaan mediaesitysten lajityyppejä toisistaan ja selventää faktan ja fiktion eroa. Myös ymmärrys tarinoiden tehokeinoista, huumorista ja eri hahmojen tarkoitusperistä syvenee. Vinkkejä faktan ja fiktion eron käsittelemiseen leikki-ikäisten kanssa: Lukekaa tai katselkaa jokin mediaesitys, ja keskustelkaa aiheesta. Mikä voisi olla totta, mikä ei? Miksi? Aikuinen saduttaa lapsia, minkä pohjalta tehdään itse piirretään paperinukkeja ja tehdään oma pöytäteatteriesitys tai animaatio ( -> Metkula). Keskustellaan siitä, että myös elokuvat ja televisio-ohjelmat ovat jonkun keksimiä tarinoita. Totta vai tarua -leikki: Jokainen keksii vuorolla väittämän, ja toiset tekevät kysymyksiä, joiden avulla yritetään päätellä, onko väite totta vai ei. Pienempien lasten kanssa aikuinen voi esittää väittämät ja lapset esittävät kysymyksiä. 5

8 Pienet koululaiset ja ihanan kiehtova media Kun lapsi kasvaa esikoulu- ja kouluikään, hänen kokemus- ja elämismaailmansa laajenee huimasti. Ystävyyssuhteet muuttuvat entistä tärkeämmäksi, minkä vuoksi kaveripiiri aiheuttaa painetta myös lapsen mediavalintoihin. Kouluikäiset lapset viettävät aiempaa enemmän aikaa ilman aikuisen seuraa, joten aika, jonka lapsi viettää yksin median parissa, lisääntyy tavallisesti jonkin verran. Tällöin aikuinen ei enää voi täysin yksin päättää, mitä mediaa lapsi kuluttaa, vaan rooli vaihtuu valintojen tekijästä valintojen ohjaajaksi. Lukutaito on merkittävä harppaus lapsen mediamaailman laajenemisessa, sillä lukutaitoinen lapsi voi käyttää itse yhä useampaa mediavälinettä. Alakoululainen onkin usein varsinainen media-ahmatti: innokas pelaaja, lukija ja television katsoja. Taito käyttää erilaisia medialaitteita kehittyy harppauksin, mutta kyky käsittää mediasisältöjä ei synny teknisestä näppäryydestä. Aikuisen tukea tarvitaan yhä median viestien ja niiden herättämisen tunnereaktioiden tulkitsemisessa. Psykologisessa kehityksessä tärkeitä etappeja ovat kyky tunnistaa usean eri toimijan näkökulmia yhtä aikaa sekä tunnistaa yleisiä toimintatapoja ja periaatteita. Merkittävää on, että kouluiässä mediaa ei enää kuvitella ikkunaksi todellisuuteen, vaan lapsella on valmiudet ymmärtää mediaesitykset valikoiduksi ja tuotetuksi sisällöksi. Lapsi erottaa jo tavallisia ohjelmatyyppejä ja ymmärtää mainokset kaupallisiksi vaikutusyrityksiksi. Kuitenkin esimerkiksi tosi-tv:n totuudellisuutta lapsen on vaikea arvioida ja internetissä pelien sisään rakennetut lelumainokset sulautuvat lapsen mielessä osaksi peliä. Samoin huumori on tuttu tehokeino, mutta sen monimutkaisemmat muodot, kuten ironia ja satiiri, ovat lapselle usein liian vaikeita ymmärtää. Lapsi nauttii huumorista, kunhan vain pystyy ymmärtämään vitsin. Tässä iässä lapsi käsittää, että erilaisilla kuvakulmilla on vaikutusta siihen, miltä esine tai asia näyttää. Toisin sanoen lapsi ymmärtää jo mediasisältöjen yleispiirteitä, mutta hienosävyisten nyanssien erottelutaito on vasta kehittymässä. Lapsen moraalinen kehitys on vaiheessa, jossa säännöt ja yleinen hyväksyntä määrittelevät oikean ja väärän, ja lapsen voi olla vaikea suhtautua kriittisesti mediasankareiden kyseenalaisiin toimintatapoihin. Aikuista tarvitaan herättämään keskustelua eettisistä ja moraalisista valinnoista. Valitkaa käsittelyyn satu tai elokuva, ja tarkastelkaa sankarin tekoja oikean ja väärän näkökulmasta: miten tarina muuttuisi, jos sankari tekisikin toisenlaisia valintoja? Näytelkää itse kuviteltu jatko tarinaan. Lisää tehtäväideoita kirjasta Ruhala, A., Ritokoski, M. & Niinistö, H. (2008) Mediametkaa! Osa 3 Mediakasvatus, eettisyys ja uskonnolliset ilmiöt. BTJ Finland. 6

9 Media kasvuympäristönä Leikisti totta Media on lapselle ensisijaisesti ilon lähde! Sadut ja muut mediasisällöt saavat mielikuvituksen lentämään, ja lapset voivat leikeissään kehitellä mediasisältöjä alkuperäistä esitystä huomattavasti pidemmälle, mikäli aikuinen tarjoaa leikille mahdollisuuden, aikaa ja tilaa. Suuri osa leluista liittyy nykyään tavalla tai toisella mediaan, mutta media siirtyy leikkiin myös oheistuotteiden ulkopuolella. Mediasisällöt voivat rikastuttaa leikkiä monella tavalla. Esimerkiksi perinteistä hippaa voi muunnella lähestulkoon loputtomiin, ja monilla pihoilla leikitäänkin Aku Ankka- tai Muumi-hippaa (ks. Satuhippa sivulta 26.) Lapsi ei tee eroa muun maailman ja mediamaailman välillä, vaan omaksuu leikkiinsä aineksia yhtälailla televisio-ohjelmasta kuin vanhempiensa ammateista. Toisinaan aikuisia kuitenkin huolestuttaa se, että lapset eivät käytä omaa mielikuvitustaan, vaan leikkivät ainoastaan mediasta opittujen kaavojen mukaan. Suosikkihahmosta ei lasta kannata alkaa väkisin vieroittaa, mutta aikuinen voi laventaa leikkivalikoimaa esimerkiksi ehdottamalla, josko supersankari tällä kertaa lähtisikin vaikkapa rakentamaan majaa, tai jos pelattaisiin tai luettaisiin yhdessä jotain. Leikki on lapsen pääasiallinen oppimismuoto. Medialeikeissä lapsi oppii sekä yleisiä motorisia, ajattelun ja sosiaalisia taitoja että median toimintatapojen ja erilaisia ilmentymien tutkimista. Leikkiä havainnoivalla aikuisella on ainutlaatuinen mahdollisuus päästä kurkistamaan lapsen maailmaan. Leikkiessään lapsi käy läpi itselleen tärkeitä asioita, joten aikuinen voi leikkiä seuraamalla huomata myös paljon sellaista, joka muuten jäisi piiloon. Leikeistä voidaan saada myös loistavia ideoita lasten omaan mediatuottamiseen. Lisää tietoa leikistä mediamaailmassa teoksessa: Piironen, L. (toim.) (2004) Leikin pikkujättiläinen. WSOY. Lisää tietoa lasten kaupallisesta mediakulttuurista: Lehtimäki, H. & Suoranta, J. (toim.) (2006) Kasvattajan brändikirja. Finn Lectura. Media ja minä Minäkuva eli käsitys itsestä muokkautuu läpi koko elämän. Identiteetti rakentuu erityisesti suhteessa muihin ihmisiin ja ihmisryhmiin, joten tärkeitä identiteettityön rakennusaineita ovat paitsi lähisuhteet, kuten perhe ja ystäväpiiri, nykyään yhä enemmän myös mediasisällöt. Identiteetti toimii toisaalta myös mediavalintoja ohjaavana tekijänä: Jos esimerkiksi lapsi mieltää itsensä araksi, hän kenties välttelee tietoisesti pelottavia televisio-ohjelmia. Sukupuoli-identiteettiään hakeva lapsi haluaa varmistua, että kyseessä on tyttöjen ohjelma tai poikien ohjelma. Varhaisnuori taas on tarkka siitä, ettei seuraa lastenohjelmia. Heppatyttö taas haalii itselleen kaikki mahdolliset hevosaiheiset kirjat, lehdet ja elokuvat. Kun arkipuheessa otetaan puheeksi median vaikutus minäkuvaan, negatiiviset puolet nousevat vahvasti esille. Ylivoimaiset ihannehahmot voivat aiheuttaa itsetunto-ongelmia, jopa syömishäiriöitä tai masennusta, kun san- 7

10 karin luonnottoman lihaksikkuuden, laihuuden, rikkauden tai muun tavoitellun ominaisuuden havaitaan olevan itseltä saavuttamattomissa. Mustavalkoista maailmankuvaa edustavat väkivaltaiset toimintasankarit puolestaan opettavat lapsille eettisesti kestämättömiä toimintaperiaatteita. Median mallit vaativat siis kriittisyyttä, kun ne tarjoavat väkivaltaista toimintatapaa, ylikorostunutta seksuaalisuutta tai ylivoimaisia menestymisen tai kauneuden tavoitteita. Leikki-ikäinen tarvitsee tarinaan selkeät roolimallit: hyvikset ja pahikset kamppailevat, ja paha saa palkkansa. Nuoruusiässä, jolloin ihmiskuva monipuolistuu, kaavamaiset mallit eivät kelpaa. Samastuminen roolihahmoihin on tärkeää, sillä se mahdollistaa maailman tarkastelun erilaisissa rooleissa. Samastumalla idoliin voidaan vahvistaa omaa itsetuntoa ja ikään kuin imeä osa sankarin hyvistä ominaisuuksista itseensä. Esimerkiksi pikkutyttö voi tuntea itsensä erityisen vahvaksi ja pystyväksi luettuaan Peppi Pitkätossua. Lisäksi omat mediavalinnat ovat voimauttavia, sillä niillä voidaan tuoda julki sekä omia yksiköllisiä mieltymyksiä ja mielipiteitä että osallisuutta yhteisistä arvoista. Varsinkin kouluikäisille lapsille ja nuorille on tärkeä kokea kuuluvansa osaksi ryhmää, ja usein nämä ryhmät muodostuvat mediasisältöjen tai alakulttuurien sivutuotteina. Lapsen kehityksessä lähipiirin ihmisten mallit ovat aina tärkeämpiä kuin median mallit. Myös median viestejä tulkitaan lähipiirin ihmisten reaktioiden kautta. Myönteinen ja läheinen vuorovaikutus oman perheen kanssa opettaa lapselle tämän olevan arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Myönteinen vuorovaikutus luo pohjan vahvalle itsetunnolle ja kantaa lasta myös tulevaisuudessa. Terve itsetunto auttaa lasta asettamaan mediasta tulevat ulkonäköpaineet ja rooliodotukset oikeisiin mittasuhteisiin. Media on tunteiden vuoristorataa Mainosten ja viihteen toimintatapojen ymmärtäminen vaatii ymmärrystä siitä, mikä vetoaa katsojien tunteisiin. Jo pienen lapsen kanssa voi keskustella siitä, mikä tarinassa oli pelottavaa, jännittävää ja huvittavaa, sekä minkälaiset kuvat ja äänet vetosivat lapsen tunteisiin? Muista, että lapsen omalle tunnekokemukselle tulee jättää tilaa. Kaikkea ei tarvitse analysoida läpikotaisin, mediasta on lupa myös nauttia! 8

11 Media on viihdemylly, joka tuottaa jatkuvalla syötöllä elämyksiä ja tunteisiin vetoavia kokemuksia. Lapset innostuvat mukaansatempaavien tarinoiden maailmasta ja voimakas mielikuvitus saa tilanteet tuntumaan aidoilta. Tunne-elämän kehitys ja jäsentyminen sekä tunteiden hallinnan opetteleminen ovat lapsuuden keskeisiä kehitystehtäviä, joten elämykset ovat lapsille hyvin tärkeitä. Kun lapsi voi kokea tunne-elämyksiä omalle kehitystasolleen sopivalla tavalla, median tunnevaikutukset ovat pääosin positiivisia. Tunnepitoiset tarinat mahdollistavat vaikeiden tunteiden ja tilanteiden turvallisen käsittelemisen ja muistuttavat siitä, että elämään kuuluu mieluisten tunteiden lisäksi myös surua, pelkoa ja epävarmuuden hetkiä. Empatiakyky kehittyy, kun lapsi eläytyy mediatarinan kautta toisen henkilön näkökulmaan. Joskus median tunnevyörytys on kuitenkin lapselle liikaa. Ikä- ja kehitystasolle sopimattomat sisällöt voivat pelästyttää lasta. Herkkä lapsi voi kokea liian hurjaksi sellaisenkin sisällön, joka toiselle samanikäiselle on aivan sopivaa. Liialliset elämykset ja jatkuvasti voimistuvat kokemukset voivat turruttaa tunnemaailman. Sen seurauksena voi olla muun muassa empatiakyvyn ja myötätunnon hiipumista. Jotta kokemukset pysyisivät kohtuullisina, aikuisen on asetettava mediankäytölle niin ajallisia kuin sisällöllisiä. Kerää koko sarja! Järjestäkää tuotesijoittelun paljastamistalkoot: Kuinka monta tuotemerkkiä elokuvasta tai tv-sarjan jaksosta osaamme tunnistaa? Lisää ideoita mainonnan käsittelyyn Metkan Noin kymmenen askelta -aineistoista Tutustu myös Kuluttajaviraston Lapsi kuluttajana -teemaosioon: Tämän päivän maailmassa ei mainoksilta voi välttyä. Radio, televisio, lehdet ja internet tulvivat mainoksia. Mainoksia kannetaan koteihin, ja kadunvarret on pilkutettu mainosjulisteilla. Lapset ovat kasvava kuluttajaryhmä, jolla on yhä suurempi vaikutus perheen ostopäätöksiin. Lapsia houkutellaan kiinnostumaan myös sellaisista tuotteista, joiden ostaminen on ennen ollut puhtaasti vanhempien harteilla. Esimerkiksi pesujauheiden kylkiäisenä on yhä useammin leluja tai muita lapsiin vetoavia tuotteita. Lapset ovat itsekin käveleviä mainoksia, sillä harvalla suomalaislapsella ei ole ainuttakaan vaatetta tai lelua, jota ei koristaisi mediahahmon kuva. Lapset mainostavat oheistuotteiden avulla 9

12 monimerkityksellisyyttä. Lapsia on vaikea suojella mainoksilta, sillä ne suunnitellaan nimenomaan vetämään huomiota puoleensa ja pysymään mielessä pitkään. Siksi aiheesta tarvitaan keskustelua. Tietoa ja taitoja mediasta mediasisältöjä tehokkaasti toisilleen, sillä lasten kiinnostus kohdistuu yleensä niihin tuotteisiin ja sisältöihin, joita kaveritkin käyttävät. Pieni lapsi ei ymmärrä mainosta kaupalliseksi vaikutusyritykseksi, vaan kehotus kerää koko sarja tuntuu lapsesta aivan yhtä varteenotettavalta ohjeelta kuin mikä tahansa aikuisen neuvo. Lapsen voi ylipäänsä olla vaikea erottaa mainosta muusta mediasisällöstä, sillä kaikkia mainoksia ei ole suunniteltu helposti käsitettävällä nyt tämä tuote tähän hintaan -periaatteella. Päinvastoin yhä useammin mainokset pyrkivät yllätyksellisyyteen ja kiinnostavuuteen rikkomalla tietoisesti lajityypin normaalia esitystapaa. Etenkin internetissä on paljon mainossisältöjä, jotka on sisällytetty peleihin. Siksi kasvattajien onkin tärkeää jo varhaisessa vaiheessa nostaa mainokset tietoisen huomion kohteeksi, jotta lapsi oppisi sekä tunnistamaan mainokset että ymmärtämään niiden tarkoituksen myynnin edistäjinä. Kouluikäisten lasten kanssa voi selvittää myös piilomainonnan käsitettä: kaikki mainonta ei ole avointa, vaan esimerkiksi elokuvissa esiintyy paljon tuotesijoittelua. Lapsille suunnattuja mainoksia rajoitetaan muuta mainontaa tiukemmin. Suomessa lapsille suunnattua mainontaa säädellään kuluttajansuojalaissa. Sen mukaan markkinoinnissa ei saa käyttää hyväksi lapsen hyväuskoisuutta tai kokemattomuutta, eikä mainonta saa vaikuttaa haitallisesti lapsen kehitykseen. Sopimattomista mainoksista voi valittaa kuluttaja-asiamiehelle. Lapsi kuitenkin näkee paljon muutakin kuin lapsille suunnattua mainontaa. Aikuisille suunnatuissa mainoksissa on usein seksuaalisia ja aggressiivisia teemoja tai lasta hämmentävää Bobon avaruusseikkailu opettaa kohtaamaan erilaisuutta: Media on laajentanut suunnattomasti tietojamme ja käsitystämme maailmasta. Omien aistien lisäksi kirjat, kuvat, lehdet, radio, televisio ja internet tuovat pienenkin lapsen ulottuville valtavan määrän tietoa. Ongelmana onkin ennemmin runsaudenpula kuin informaation niukkuus, minkä vuoksi yhä tärkeämpiä taitoja ovat tehokas tiedonhaku ja tiedon luotettavuuden arvioiminen. Viihdyttävyytensä lisäksi lasten mediakulttuuri voi olla hyvin opettavaista. Moni lapsi on oppinut esimerkiksi Don Rosan Ankka-sarjakuvista yksityiskohtaista tietoa historiasta. Lehtien ja television kaltaisten perinteisten joukkoviestimien lisäksi uusina opetusautomaatteina lasten elämään ovat tulleet viime vuosien ja vuosikymmenten aikana digitaaliset pelit ja internet. Etenkin internetin tuoma valtava informaatiomäärä mahdollistaa sen, että tietoa voi löytää yhä enemmän myös hyvin yksityiskohtaisista erikoisaloista. Moni lapsi onkin vaikkapa dinosaurusten tai avaruuden erityisosaaja jo kouluun mennessään. Lapsen luontaisen uteliaisuuden voi valjastaa mukavaksi yhteiseksi puuhaksi keskustelemalla mediasta opituista tiedonmurusista. Opettavaisiin tarinoihin palaaminen vahvistaa lapsen oppimista, mutta ennen kaikkea lapsi nauttii siitä, että joku on kiinnostunut hänelle tärkeistä asioista. Yhteinen tiedonhaku on lapsille ja aikuisille mukavaa ja kaikkia kehittävää puuhaa. Media tuottaa muiden kokemusten ohessa malleja ja tulkintakehyksiä, joiden läpi maailmaa tarkastellaan. Jos mallit muuttuvat jäykäk- 10

13 si ja kaavamaiseksi suhtautumiseksi asioihin, puhutaan stereotypioista. Media tuottaa paljon stereotypioita erityisesti aiheista, joihin ihmisillä ei ole omakohtaista kokemusta, esimerkiksi vieraista kulttuureista. Stereotypioiden purkamiseen tarvitaan omakohtaisten kokemusten kautta saatuja tai vanhempien tarjoamia, median viestien kanssa kilpailevia tulkintakehyksiä. Liian paljon liian pienenä Median vaikutus lapsiin ja nuoriin on huolestuttanut kasvattajia aina uuden medialaitteen tullessa markkinoille. Ilmiö on tuttu historiasta: Ihminen pelkää sitä, mitä ei tunne. Milloin on paheksuttu elokuvia, milloin sarjakuvaa tai videopelejä. Nykypäivänä tyypillisesti huolta aiheuttaa internet ja sen moninaiset sisällöt. Vaikka huoli lapsen mediasuhteista on joskus turhaa, on myös tosiasia, että kaikki mediasisällöt eivät ole hyväksi kaikille - jotkut tuskin kenellekään. Pahimmillaan liian rankka mediakokemus voi järkyttää lapsen perusturvallisuutta. Traumatisoituminen on ääritilanne, mutta mediasta kumpuavat pelot ja painajaiset ovat yleisiä. Noin 80 prosentilla suomalaislapsista on televisio-ohjelmiin liittyviä pelkoja. Mikäli lapsi on pelästynyt tai ahdistunut mediasisällöstä, aikuisen tulee ottaa lapsen huoli vakavasti ja auttaa lasta läpikäymään järkyttävää kokemusta. Vaikka pelon aiheuttaja olisikin satuolento, lapselle huoli ja pelko on totisinta totta. Katastrofista järkyttynyt lapsi voi oireilla monella tavalla: lapsi saattaa vaikuttaa taantuneelta ja alkaa esimerkiksi yökastella opittuaan jo kertaalleen kuivaksi. Lapsen käytös voi muuttua vetäytyväksi, araksi tai aggressiiviseksi. Usein pelottavat asiat muistuvat mieleen nukkumaanmenoaikaan, jolloin nukahtaminen saattaa käydä vaikeaksi. Hankalaksi lapsen mediapelon selvittäminen muuttuu silloin, kun aikuinen ei tiedä, mistä lapsi on pelästynyt. Pienillä lapsilla ei aina ole sanoja ahdistuksensa kuvailemiseksi, ja siksi aikuisen täytyy olla tietoinen siitä, mitä mediasisältöjä lapsi näkee ja kuulee. Olennaisinta on pyrkiä palauttamaan pelästyneen lapsen turvallisuudentunne. Joskus tähän kuluu paljonkin aikaa. Kasvattajan on oltava valmis käymään yhä uudestaan läpi lapsen huoli ja pelko. Lapsen pelkotiloihin parasta vastalääkettä on tavallinen ja turvallinen elämänrytmi. Mikäli pelot eivät tunnu kotikonstein helpottavan, kannattaa apua hakea esimerkiksi neuvolasta tai koulupsykologilta. Mediasta kumpuavia pelkoja voidaan käsitellä myös tämän oppaan sivulta 26 löytyvän Voimaotus-tehtävän avulla. 11

14 Näin puutut mediapelkoihin: Kerro lapselle, että hän on turvassa ja että aikuiset pitävät lapsesta huolta. Kysele lapselta, mitä hän on pelästynyt ja mikä siinä oli pelottavaa. Käykää yhdessä läpi pelottava kokemus keskustellen tai vaikka piirtäen. Selitä pelottavan asian olennaiset seikat vastaamalla lapsen omiin kysymyksiin. Jos pelko syntyi vain aikuisille tarkoitetusta mediasisällöstä, lasta voi huojentaa tieto siitä, ettei esitystä ole tarkoitettu hänelle. Lasta ei saa painostaa häntä järkyttäneen sisällön pariin. On erittäin tärkeä muistaa, että tunneelämän kehitystä ei voi karaisemalla nopeuttaa! Tutustu myös MLL:n työkirjaan, kuinka kohtaat ja käsittelet lapsen pelkoja. --> työkirjat Suojaan mediapeikolta Tietoa elokuvien ja kuvaohjelmien ikärajoista: Lapsi on alusta asti aktiivinen mediavalintojen tekijä. Lapsilla on monenlaisia keinoja suojata itseään liian hurjilta mediakokemuksilta. Taaperot toimivat vaistonvaraisesti: sulkevat silmänsä, juoksevat pois ruudun äärestä tai hakeutuvat aikuisen syliin. Hieman isommat lapset järkeilevät näkemäänsä ja muistuttavat itselleen, että kummituksia ei oikeasti ole olemassa tai että pelottava kohtaus oli tehty tarkoituksella järkyttäväksi. Lapsia ei silti saa jättää yksin vastaamaan omasta mediasuojelustaan, vaan aikuisen on rajattava kehitystasolle sopimattomat mediasisällöt pois lapsen kokemuspiiristä. Vaikka lapsella tuleekin olla oikeus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin, voi pienten lasten mediankäytön suhteen vaikuttaminen olla sitä, että lapsi valitsee muutamasta aikuisen ennakkoon hyväksymästä vaihtoehdosta. Alakouluikäisetkään eivät vielä osaa ennakoida omia tunnereaktioitaan ja arvioida, millaisia elämyksiä ovat valmiita kokemaan. Lapsi ei siis yksinkertaisesti kykene ottamaan vastuuta mediavalinnoistaan ja niiden seurauksista. Yksinkertaisin tapa suojella lasta ikätasolle sopimattomilta sisällöiltä on huolehtia siitä, että lapsi kuluttaa vain omanikäisilleen suunnattua mediaa. Kuvaohjelmien ikärajojen asettamisesta Suomessa vastaa Valtion elokuvatarkastamo (VET). Ikärajat ja -suositukset on säädetty suojelemaan lasta haitallisilta tv-ohjelmilta, elokuvilta ja digitaalisilta peleiltä. Kirjojen, lehtien, internetsisältöjen ja radio-ohjelmien suhteen kasvattajien on turvauduttava omaan harkintaansa. Pelkästään ikärajojen perusteella ei kuitenkaan voida luotettavasti taata, että lapsi ei pelästyisi mediasisältöjä, sillä ikärajat asetetaan keskimääräistä tasoa silmällä pitäen. Itse asiassa suurin osa lasten mediapeloista kumpuaa lastenohjelmista. Vanhempien on siis valittava sopivia mediasisältöjä oman lapsensa kehitystason mukaan. Jännittäviä tai pelottavia tarinoita ja ohjelmia ei kuitenkaan ole syytä välttää täysin, sillä pelonhallinta on tärkeä tunnetaito, jota on hyvä harjoitella lapselle sopivien sisältöjen parissa. Kun kaikki muut saa Kielletty kiinnostaa lapsia. Etenkin pojilla karmivista mediakokemuksista tulee usein niin sanottuja miehuuskokeita. Epävarmuus peitetään rehentelyllä ja oman rohkeuden korostamisella. Moni kasvattaja kuulee lapseltaan olevansa se ainoa tiukkis, joka ei salli hurjia mediasisältöjä, mutta kasvatusvastuun kantaminen tarkoittaa joskus myös tiukkiksena olemista. Kasvatustehtävään kuuluu kuitenkin perusasetelma, jonka varaan perusturva rakentuu: vanhemman tehtävä on tehdä rajoja, joita lapsen tehtävä on uhmata. Jos rajoja ei olisi, lapsi olisi turvaton ja liian suuren vastuun edessä. Rajoista on tärkeä keskustella lapsen kasvaessa. Valintoja pitää tehdä yhdessä, jotta lapsi oppisi tulevaisuudessa käyttämään mediaa itsenäi- 12

15 sesti itselleen sopivalla tavalla. Kun kasvattajat perustelevat ikärajat ja muut mediankäyttöön liittyvät säännöt, lapset usein hyväksyvät ne yllättävän hyvin. Esimerkiksi pelien rajoitukset lapset hyväksyvät paremmin, mikäli he ymmärtävät, että rajat on säädetty heille haitallisen sisällön vuoksi. Jos taas lapsi jää siihen käsitykseen, että vanhempi kuvittelee, ettei lapsi osaisi pelata kyseistä peliä, hän todennäköisemmin kapinoi ikärajoja vastaan. Koukussa kuviin ja kirjaimiin Tavoitteena on, että lapsi hallitsee mediaa eikä media lasta! Monet kasvattajat ovat huolestuneita median liikakäytöstä ja siihen liittyvistä riskeistä. Varsinkin uudet mediat ovat koukuttavia, sillä siinä missä kirja päättyy sen viimeiselle sivulle, ovat internetin sisällöt ja monet uudet pelimaailmat käytännössä loputtomia. Median kulutus pysyy mukavissa mitoissa, kun sille sovitaan lapsen kanssa pienestä pitäen selvät säännöt. Toinen tapa säännöstellä mediankäyttöä on osallistua siihen itse. Kun aikuinen osallistuu itse tilanteeseen, on helppo sopia, kuinka pitkään peli jatkuu tai montako kirjaa viikossa lainataan. On vaikea sanoa, missä kulkee kohtuullisen mediankäytön raja. Moni alakouluikäinen on media-ahmatti, ja innostuminen sekä omistautunut paneutuminen tiettyyn asiaan kuuluvat osaksi lapsen kehitysvaihetta. Samoin uudet laitteet ja sisällöt kiehtovat lasta, mutta käyttöinto tavallisesti laantuu ajan mittaan. On mahdotonta luoda yleistä aikarajaa, kuinka monta tuntia mitäkin medialaitetta viikossa lapsi saa käyttää. Mediatouhut eivät kuitenkaan saisi viedä aikaa leikiltä, toisten lasten seuralta, liikunnalta tai nukkumiselta. Ongelmaksi mediankäyttö muuttuu, jos se alkaa haitata lapsen tavallista elämää: ystävät ja ulkoleikit lakkaavat kiinnostamasta, normaali elämänrytmi häiriintyy tai lapsi muuttuu ärtyneeksi ja ahdistuneeksi, jos ei pääse käyttämään medialaitetta. Hyvin usein median liikakäyttö ei kuitenkaan ole yksinomaan median syytä, vaan oire jostain muusta. Tavallisesti median liikakuluttajiksi päätyvät ne henkilöt, joille muu elämä ja sen ihmissuhteet eivät tuota onnistumisen kokemuksia. Aikuisen tehtävänä olisikin keksiä yhdessä lapsen kanssa korvaavaa tekemistä mediatouhuista vähennettävän ajan tilalle. Tietokoneenkäytön rajoittaminen ei auta, mikäli lapsi pelien sijasta vetäytyy kokonaan kirjojen maailmaan. Jokainen lapsi tarvitsee myös ihmisystäviä. Oman perheen mediankäyttöä voi kartoittaa tämän oppaan lopussa olevalla mediapäiväkirjalla. 13

16 Väsyttää ja silmiä särkee Lisää tietoa lapsen unen merkityksestä: uni.htm Lapset itsekin tiedostavat, että liiasta pelaamisesta seuraa väsymystä ja silmät aristavat, mutta median liiallisella käytöllä on yhteys myös muihin terveysongelmiin. Suuri osa median huonoista terveysvaikutuksista liittyy siihen, että mediankäyttäjä lukee, pelaa tai tapittaa televisioruutua pitkään paikallaan lähestulkoon liikkumatta. Jo kahden tunnin päivittäisen tietokoneenkäytön on todettu lisäävän niskaoireiden riskiä. Mediankäyttö onkin lisännyt yhä nuorempien lasten niskaongelmia. Liikkumattomuudella on myös yhteys lasten kasvaneeseen ylipaino-ongelmaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan alle kouluikäinen lapsi tarvitsee säännöllisesti kaksi tuntia liikuntaa päivässä, kouluikäinen lapsi yhdestä kahteen tuntia päivässä. Kouluissa ja päiväkodeissa on huomattu lasten lisääntynyt väsymys, ja siitä seuraava ärtymys ja ylivilkkaus. Eräs syyllinen lasten väsymiseen on mediankäyttö ilta-aikaan. 6-vuotias lapsi tarvitsee unta tuntia vuorokaudessa, joten kahdeksaksi päiväkotiin tai kouluun lähtevä lapsi ei yksinkertaisesti ehdi nukkua riittävästi, mikäli median ääressä vierähtää aikaa iltakymmeneen. Aivot tarvitsevat unta kehittyäkseen. Paras tapa välttää univaje on asettaa selkeät aikarajoitukset mediankäytölle. Kiihdyttävien mediapuuhien jälkeen kannattaa varata ainakin tunti aikaa iltarutiineille ja rauhoittumiselle, sillä muuten nukahtaminen voi osoittautua vaikeaksi. Mediaan uppoutuva lapsi saattaa olla jännittyneen oloinen, ja etenkin uusia toiminnallisia konsolipelejä pelatessa lapsella nousee aivan kirjaimellisesti hiki pintaan. Toisinaan lapsi jää mediankäytön jälkeen ylikierroksille, mistä seuraa keskittymisvaikeuksia ja ärtyneisyyttä. Näin käy etenkin pitkien pelisessioiden päätyttyä. Hyvä keino välttää yletön vireystila on jakaa mediapuuhat lyhyempiin pätkiin. Missään tapauksessa pienen lapsen ei ole perusteltua viettää tuntikausia yhtäjaksoisesti medialaitteen ääressä. Audiovisuaalisen median käyttöä taaperoikäisten kanssa tulisi harkita tarkkaan, sillä pienimpien lasten kehitykselle digitaalisella ja audiovisuaalisella medialla ei tiettävästi ole juurikaan positiivista annettavaa. Päinvastoin taaperoiässä television ääressä vietetyn ajan on havaittu olevan yhteydessä kouluiän keskittymisvaikeuksiin. Samoin jopa vauvoille tarkoitettujen dvd-ohjelmien katselun on havaittu olevan yhteydessä tavallista hitaampaan puheenkehitykseen. Vaikka tutkimuksissa on vaikea tavoittaa tulosten perimmäistä syytä, on kuitenkin mahdollista, että televisiosisällöt sisältävät liikaa välkettä ja vilinää pienille kehittyville aivoille. Mediatouhuista sopivimpia pienille ovat sellaiset sisällöt, joita lapsi voi tutkia rauhassa omaan tahtiinsa, esimerkiksi kuvakirjat. 14

17 Mediakasvatusarki Mediakasvatuksen huoneentaulu: Mediakasvatus päiväkodeissa, kouluissa ja kerhoissa voidaan suunnitella kuukausia etukäteen, laatia tavoitteita ja arvioida niiden saavuttamista, mutta kotien arjessa media on osa perheen elämää. MLL:n Vanhempainpuhelimeen (puh , 0,08 /min) voi soittaa myös silloin, kun media-aiheiset kasvatusteemat aiheuttavat päänvaivaa. Vanhemmille kasvatus on toisinaan moninaisten pulmien viidakko. Saako sadepäivänä lukea useamman tunnin kirjoja kuin kauniilla säällä? Tai mitä tehdä, kun kavereiden luona pelataan pelejä, jotka kotona ovat lapsilta kiellettyjä? Valmiita vastauksia ei voi antaa, vaan kunkin perheen on tehtävä omat kasvatuslinjauksensa. Yhteistyö vanhempien kesken kannattaa aina. Rajat luovat lapsille turvallisen kasvuympäristön, ja siksi on tärkeää, että ainakin oman perheen sisällä vanhemmilla on selvillä perheen yhteiset pelisäännöt. Ratkaistavaa on paljon, mutta sitähän kasvatus on! Ohjeita vanhemmille mediakasvatusarjen helpottamiseksi: Medialaitteet on paras sijoittaa perheen yhteisiin tiloihin lastenhuoneen sijasta. Tällöin vanhempien on luonteva pitää silmällä lasten mediankäyttöä ilman erillistä kyttäämistä, eikä lapselle tule kiusausta käyttää mediaa salaa. Juttele kotona mediasisällöistä ja lapsen puuhista median parissa yhtä mutkattomasti kuin osoitat kiinnostustasi lasten koulukuulumisia tai päiväkotikavereita kohtaan. Kun perheen ilmapiiri on myönteinen ja keskusteleva, lapsille ei tule kiusausta peitellä mediankäyttöään, ja kynnys tulla puhumaan vanhemmille pohdituttavista asioista pysyy matalana. Ota media-aihe puheeksi myös lapsen leikki- ja luokkakavereiden vanhempien kanssa. Näin voitte yhdessä sopia mediankäyttöön liittyvistä rajoista ja kantaa lapsista huolta yhteisvastuullisesti. Elävän kuvan lumo Liikkuva kuva kiehtoo niin lapsia kuin aikuisiakin. Alle 10-vuotiaiden lasten suosikkimedia on televisio, jota 4 9-vuotiaat lapset katsovat keskimäärin reilun tunnin päivässä (Finnpanel 2006). Television välityksellä lapset voivat kotisohvalta käsin eläytyä moniin mukaansatempaaviin kohtaloihin. Usein perheillä television katsominen on luonteva tapa kokoontua yhteen päivän päätteeksi, suosikkihahmojen repliikit jäävät elämään lentävinä lauseina, ja ohjelmissa käsiteltävistä teemoista viriää hyviä keskusteluja. 15

18 Televisiokanavista Yleisradion, MTV3:n ja Nelosen sopimus televisio-ohjelmien näytöstä arkisin: K7 klo 17 jälkeen K13 klo 19 jälkeen K15 klo 21 jälkeen K18 klo 23 jälkeen K15- ja K18-ohjelmat ovat myös varustettu ikärajasta kertovalla merkillä. Lisätietoa Ylen verkkosivuilta: Yleisradion kanavat sekä MTV3 ja Nelonen ovat sitoutuneet noudattamaan sopimusta, jonka mukaan lapsille sopimatonta sisältöä ei näytetä heille tavalliseen katseluaikaan. Ei kuitenkaan kannata luottaa siihen, että näitä ikärajoja noudattamalla lapsi voisi turvallisesti katsoa televisiota yksin. Isommille lapsille suunnatut ohjelmat voivat pikkulapsesta olla hyvin pelottavia tai liian nopeatempoisia seurattavaksi. Uutisissa sekä ilta-aikaan esitettävien ohjelmien ennakkomainoksissa käsitellään lapsille sopimattomia teemoja. Paras tapa suojautua ikäviltä yllätyksiltä on aikuisen läsnäolo, jotta kurjiin tilanteisiin voidaan tarttua tuoreeltaan. Televisio kannattaa myös pitää aina suljettuna silloin, kun sitä ei kukaan varsinaisesti katso. Usein kysytään, miksi lasta pitäisi suojella ikätasolle sopimattomilta kuvilta. Onhan lapsille aina kerrottu satuja, joissa tapahtuu selkäpiitä karmivia veritekoja. Kuvan ja mielikuvan ero on kuitenkin merkittävä. Kerrotun sadun kuulija voi mielessään kuvittaa niin pelottavaksi kuin uskaltaa, mutta kuvallinen sisältö tulee kaikkien silmille samanlaisena piittaamatta katsojan kehitystasosta. Ensimmäiseen elokuvanäytökseen valmistaudutaan ennakolta lapsen kanssa keskustellen ja leikkien. Lapselle kerrotaan, että teatterissa on pimeää, elokuvakangas on paljon suurempi kuin kotona ja että äänet voivat olla kovia. Myös muita katsojia huomioivasta käytöksestä on syytä keskustella. Elokuvien ikärajamerkinnöissä 3 tarkoittaa kaikille sallittua. Ikärajat perustuvat haitallisuuteen ja ovat sitovia, eivät suosituksia. Poikkeuksena ikärajojen sitovuuteen ovat elokuvanäytännöt, joihin ikärajaa kaksi vuotta nuorempi lapsi pääsee aikuisen seurassa. Jousto ei koske alle 18-vuotiailta kiellettyjä elokuvia. Valtion elokuvatarkastamon sivuilta voit lukea lisää elokuvien ikärajoista ja tilata maksuttoman opetusmateriaalin alakouluikäisille: Digitaalisten videokameroiden yleistyminen on lisännyt mahdollisuuksia lasten tuottamia omia elokuvia. Omia animaatioita taas voidaan tehdä erityisillä animaatio-ohjelmilla, esimerkiksi Mediakasvatuskeskus Metkan Metkulassa: Omien esitysten suunnittelu ja toteuttaminen aikuisten ja lasten yhteistyönä on mitä parhainta käytännön mediakasvatusta. Yhteinen toiminta ja tulosten tallentaminen sekä niiden esittäminen vaikkapa kutsuvierasnäytöksenä isovanhemmille antaa lapsille paitsi käsityksen mediatuotannon monista vaiheista, myös osoittaa, että aikuiset pitävät lasten esityksiä tärkeinä ja arvokkaina. Pääseekö nettiin? Nuorten Netiketti toimii ohjenuorana kasvattajille, kun lapsen kanssa puhutaan käytöstavoista netissä: Internetin verkostomaista luonnetta, toisten käyttäjien huomioimista sekä muita netinkäytön keskeisiä teemoja käsitellään Tietoturvakoulu- tarinoissa Loputon Metsä ja Annin uudet kaverit: tarinat.html Teknisiä suojelu- ja rajoituskeinoja esitellään osoitteessa 16

19 Suurimmassa osassa lapsiperheistä on tätä nykyä kotona mahdollisuus käyttää internetiä. Netissä luku- ja kirjoitustaidottomatkin lapset voivat pelata pelejä, katsella kuvia ja olla videopuheluilla yhteydessä vaikkapa isovanhempiin. Kouluiässä internetistä tulee keskeinen väylä jo olemassa olevien sosiaalisten suhteiden ylläpitämisessä. Tiedonhaku internetistä on helppoa ja nopeaa, mutta informaatiotulvassa korostuu mediakriittisyyden merkitys. Kun lapsi alkaa käyttää internetiä, kasvattajien tulisi ottaa kantaa moniin keskeisiin kysymyksiin. Monet internetsisällöistä voivat olla lapselle sopimattomia tai jopa haitallisia. Onko lapsella lupa käyttää nettiä vain vanhempien kanssa vai kenties myös yksin? Jos lapsi käyttää internetiä itsenäisesti, on teknisesti mahdollista rajoittaa lapsen pääsyä esimerkiksi aikuisviihdesivustoille. Lapselle voidaan määritellä tietokoneelle käyttäjätili, jonka asetuksilla on mahdollista päästä vain sellaisille sivuille, jotka on yhdessä valittu sopiviksi. Tekniset suojaustoimet eivät kuitenkaan korvaa aikuisen läsnäoloa eivätkä lapsen kasvattamista omien mediavalintojensa tietoiseksi ohjaajaksi, sillä tekniset estot ovat voimassa vain siinä tietyssä laitteessa, johon ne on asennettu. Internetin kautta on helppo olla yhteyksissä ihmisiin ympäri maailmaa sekä julkaista omia mediasisältöjä. Perheissä tulee pohtia, onko pienen lapsen lainkaan syytä keskustella netissä vieraiden ihmisten kanssa. Luotettavien tuttujen kanssa voidaan jutella turvallisesti rajatussa keskusteluympäristössä. Lapsen omien kuvien, videoiden ja muiden mediatuotosten julkaiseminen netissä olisi paras tehdä korkeintaan perusteellisen harkinnan jälkeen aikuisen luvalla. Internetin rajattomuus ja globaalius voivat tuntua lapsesta mahdottomilta käsittää, ja usein lapsen on vaikea ymmärtää internetiä erilliseksi laitteesta, jolla nettiä käytetään. Tietokonepelin ja internetin ero on myös haastava, varsinkin, kun monia lasten suosikkipelejä pelataan selaimella. Siten ei aina ole selvää, että netin käyttäjät ovat oikeita ihmisiä eivätkä pelihahmoja. Lapselle tuleekin opettaa, että myös verkossa täytyy huomioida muut käyttäjät ja hyvät käytöstavat. Pelien maailmassa Digitaaliset pelit ovat osa nykypäivän mediakulttuuria. Vaikka pohjimmiltaan digitaaliset pelit ovat sukua lautapeleille, digitaalisiin pelei- 17

20 hin tulisi suhtautua samalla tavoin kuin muuhun kuvalliseen mediaan. Digitaalisten pelien kuvallinen sisältö, tunnelma ja toiminta välittyvät pelaajalle enemmän eläytymistä vaativan elokuvan kuin lautapelin kaltaisena. Pelien viehätys on uppoutumisessa: pelaaja voi todella tuntea toimivansa pelissä. Liikkuvaa kuvaa, ääntä ja toimintaa tarjoavat pelit ovat valtava ärsykekimppu, johon uppoutuminen saattaa olla hyvinkin kokonaisvaltaista. Tietoa digitaalisten pelien ikärajoista ja niiden perusteista: Pelit ovat kohtuudella käytettyinä hyvä väline oppimiseen. Virtuaalimaailmoissa liikkuminen kehittää muun muassa kolmiulotteista hahmotuskykyä ja reaktionopeutta. Monien tietojen ja taitojen omaksuminen on helppoa kiinnostavassa ympäristössä. Erilaiset oppimispelit harjoittavat kirjainten, lukujen, värien ja muotojen hahmottamista. Ikävää peleissä on niiden erityinen koukuttavuus. Liikakulutus voi aiheuttaa levottomuutta ja ärtymystä silloin, kun pelaaminen ei ole mahdollista, ja syrjäyttää muun leikin ja harrastukset. Liian pelottava tai väkivaltainen pelisisältö puolestaan vääristää lapsen maailmankuvan turhan mustavalkoiseksi. Varsinkin väkivaltaisen kuvaston toistuva tykittäminen on omiaan aiheuttamaan turvattomuutta ja epäluottamusta sekä aggressiivisia fantasioita ja malleja. Vanväkivalta kiroilu kauhu seksi huumeet syrjintä uhkapeli 18