Timo Sneck. Suomi 2020 Alueiden menestyspolkujen kehittäminen

Transkriptio

1 Timo Sneck Suomi 2020 Alueiden menestyspolkujen kehittäminen Suomen Kuntaliitto 2003

2 TEKIJÄ Timo Sneck TAITTO Pirkko Laakso Ladontakeskus PS Laakso Oy 1. painos ISBN Suomen Kuntaliitto Helsinki 2003 Suomen Kuntaliitto Toinen linja 14 PL Helsinki Puh. (09) 7711 Faksi (09)

3 Alkusanat Suomen kansallisen ja kansainvälisen toimintaympäristön muutos luvun syvästä lamasta tähän päivään on ollut nopea ja radikaali. Talouden ja elinkeinoelämän rakenteet ovat uusiutuneet. Kasvun sekä kehityksen taustalla vaikuttaa uusia tekijöitä kuten syvenevä integraatio sekä markkinoiden globalisoituminen. Julkinen sektorin sijaan kasvu on viime vuosina ollut ja tullee jatkossakin olemaan innovaatiovetoisella yksityisellä sektorilla. Suomi on pystynyt viime vuosina menestyksellisesti hyödyntämään globaalitalouden mahdollisuudet. Suomi on vauraampi ja kilpailukykyisempi kuin koskaan. Menestyksellä on myös kääntöpuolensa. Kehitys on erilaistunut voimakkaasti alueellisesti. Menestys on keskittynyt yhä harvempaan joukkoon suuria kaupunkiseutuja ja samalla yhä suurempi osa kuntia ja seutukuntia on pudonnut koko maan kehitysvauhdista. Laman seurauksena myös työttömyys on edelleen korkeaa monilla alueilla. Tulevaisuudessa - niin kuin aiemminkin - alueet voivat menestyä vain, jos niiden elinkeinoelämä on kilpailukykyistä. Vain menestyvän yritystoiminnan kautta voidaan turvata hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusperusta. Koko maan ja kaikkien alueiden kannalta keskeistä on, että Suomi on houkutteleva sijaintipaikka yritystoiminnalle jatkossakin ja että suomalainen yritystoiminta menestyy kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa tulevaisuudessakin. Tässä tutkimuksessa Suomea, alueita sekä niiden kehitysnäkymiä katsotaan ajassa eteenpäin. Rakennemuutokset ovat todellisuutta myös tulevaisuudessa. Kehitysilmiöt ja kasvun perustat muuttuvat kaiken aikaa. Alueiden lähtökohdat kohdata tulevia muutoksia poikkeavat toistaan merkittävästi. Kuinka alueilla kyetään varautumaan edessä oleviin muutoksiin? Onko tulevaisuus vain ennakointia ja visiointia vai voiko ja pitääkö tulevaisuutta lähteä aktiivisesti ja ennakoivasti ohjaamaan haluttuun suuntaan.? Millaisia välineitä tulevaisuuden hallintaan on olemassa tai tarvitaan? Mitä haasteita verkottuminen merkitsee hallinnolle ja sen uudistamiselle? Tässä eräitä kysymyksiä, joihin hankkeessa haetaan vastauksia. Alueiden tulevan menestyksen nähdään hankkeessa olevan vahvasti sidoksissa alueiden kilpailukykyyn verkottuneessa globaalissa taloudessa. Elinkeinopainotteisesta lähestymistavasta huolimatta yksi hanketta koossa pitävä ajatus on hyvinvointiyhteiskunnan alueellisen rahoitusperustan turvaaminen myös tulevaisuudessa. Parhaiten se voi toteutua niin, että Suomi ja alueet huolehtivat kansainvälisestä kilpailukyvystään myös tulevaisuudessa. Sen yhtenä ilmentymänä voisi olla tavoite kansainvälisessä kilpailussa kestävän työvoima- ja elinkeinorakenteen aikaansaamiseksi jokaiseen maakuntaan. Hanke on ollut haastava ja vaativa. Hanke on siinä mielessä myös uusi ja ainutkertainen, että siinä yritetään viedä uutta, ennakoivan ohjannan ideaa aluekehittämiseen. Kyse on sellaisten uusien välineiden kehittämisestä, joiden avulla alueet voisivat nykyistä paremmin hallita ja ohjata tulevia toimintaympäristömuutoksia, mutta myös luoda uutta kasvua mahdollistavia avauksia ja innovaatioita. Tutkimuksessa esitettyjen ajatusten ja ideoiden vieminen käytännön aluekehittämistyöhön vaatii vielä jatkotyötä. Yksi tapa jatkaa hanketta olisikin käynnistää muutama erillispilotti, joiden avulla hankkeen ideoita voitaisiin testata käytännössä. Hanke on toteutettu ja rahoitettu Kuntaliiton, maakuntien liittojen sekä sisäasiain- ja ympäristöministeriön yhteistyönä. Työtä on ohjannut ryhmä, johon ovat kuuluneet erityisasiantuntija Timo Sinisalo, Kuntaliitto (pj), erikoissuunnittelija Matti Laitinen, Etelä-Karjalan liitto, tutkimusjohtaja Pentti Hämäläinen, Pirkanmaan liitto, maakuntajohtaja Pentti Hyttinen, Pohjois-Karjalan liitto, kehitysjohtaja Martti Hannula, Pohjois-Pohjanmaan liitto, yli-insinööri Timo Turunen, ympäristöministeriö ja neuvotteleva virkamies Ilkka Mella sisäasianministeriö. Hankkeen konsulttina on toiminut erikoistutkija Timo Sneck VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikasta. Kuntaliitto kiittää kaikkia hankkeen rahoituksessa ja toteutuksessa mukana olleita tahoja. Helsingissä 15. kesäkuuta 2003 SUOMEN KUNTALIITTO 2

4 Sisällysluettelo Alkusanat Käsitteitä Tiivistelmä Johdanto Työtehtävä Lähestymistapa Työn eteneminen Toimintaympäristön muutosrakenteita Perusskenaario Tulevista kehitysrakenteista Ennakoiva ohjanta aluekehittämisessä Hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusperustan edellyttämä elinkeino- ja työvoimastrateginen tavoitetaso Ennakoiva ohjanta alueiden näkökulmasta Yhteiskäyttäjien ennakoivan ohjantajärjestelmän rakenne Innovaatioiden rahoitus tulevilla yritysvoitoilla Verkostoitu elinkeinokehittäminen Maakuntakohtaiset kehityspolut Megahankekysely liitoille Uusien innovaatioiden tuotanto strategisena toimintamallina Pirkanmaa Pohjois-Pohjanmaa Varsinais-Suomi Keski-Suomi Tulevaisuuden yritystulot kehittämistoimen rahoituslähteenä Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Megahankkeilla aikaansaatava työvoiman porrasnosto Etelä-Karjala Lappi Yleiskuva Itä-Lappi, reuna-alueen innovatiivinen teknologiaperusta sekä työvoiman porrasnostomalli Toteutusohjelma ja yritysverkostot Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Etelä- Savo Kainuu Usean ohuen kärjen kehittämisstrategia Satakunta Keski-Pohjanmaa Kanta-Häme Päijät-Häme Kymenlaakso Uusimaa Itä-Uusimaa Yhteenveto maakuntien kehityspoluista Governance Jatkotoimenpiteet Lähdeluettelo Liitteet Liite A: Tietoyhteiskunnan toisen sukupolven työtehtävät Liite B: Kestävän talouskehityksen mukainen investointioppi 3

5 Käsitteitä Governance. Governance tarkoittaa asiakkaan etua ajavaa hallintomallia. Innovaatio ja avoin teknologiastrategia. Avoimissa verkostoissa toimien voidaan kytkeä toisiinsa suljettua toimintaa suurempi määrä innovaatioiden kehittäjiä. Klusteri. Klusterilla tarkoitetaan toimijoiden välistä organisoitunutta yhteistyötä toimialan kehittämisessä. Raja yritysverkoston ja klusterin välillä on usein epäselvä. Menestystuotehakuinen yritys. Yritys, joka hakee korkeaa katetta tuomalla markkinoille jatkuvasti uusia, innovatiivisia tuotteita. Porrasnostomalli. Työvoiman porrasnostomallilla järjestelmällisesti koulutetaan pätevintä työntekijäryhmää menestystuotteiden valmistukseen. Tällöin seuraava työntekijäryhmä voidaan kouluttaa heidän avoimeksi jättämiinsä, hyvää katetta tuottaviin ammatteihin. Näin työvoimaa saadaan pois työttömyysuhan alta. Riskikoulutus. Riskikoulutuksella tarkoitetaan sitä, että ennalta koulutetaan työssä oleville työntekijöille ne taidot, joilla he kykenevät siirtymään tulevien innovaatioiden mahdollistamien menestystuotteiden ja -palvelujen valmistamiseen. Tietoyhteiskunnan ammatit sukupolvittain. Ensimmäisen sukupolven ammateissa luodaan tietoyhteiskunnan infrastruktuurit, toisen sukupolven ammateissa organisaatioiden toiminnallista laatua ja taloudellisuutta parantava osaaminen ja kolmannen sukupolven ammateissa luodaan järjestelmällinen työelämän rakenteiden muutos. Toteutusalusta, platform. Valmiit toimintamallit ja välineet, joilla toimijat voivat toteuttaa (yhteistä) strategiaa. Valtakunnallisen työvoimastrategian tavoiteura. Toteutusalusta, jolla alueet ja keskushallinto voivat yhdessä edistää maakunnittaisten työvoimatavoitteiden toteuttamista. Valtiovalta näkee alueiden elinkeinojohtamisen toteutusalustojen tehokkuuden ja kykenee parantamaan sitä. Visio. Vision, tulevaisuudenkuvan, on ennakoivassa ohjannassa oltava niin testattu, että hyödyntäjä voi tarkastella sitä tavoitteiden asettamisen ja toteutusohjelman perustana. Yhteiskäyttäjien ennakoiva ohjantajärjestelmä. Ideana on saada kehitysilmiöistä ote varhain ja kehittää välineet ohjata kehitystä siihen hetkeen mennessä, jolloin ilmiö tätä edellyttää. 4

6 Tiivistelmä Alueiden tuleva menestys on pitkälti sidoksissa niiden kilpailukykyyn verkostomaisesti toimivassa globaalitaloudessa. Aluekehittämisen tulee osaltaan tukea menestyksen ja kilpailukyvyn taustalla vaikuttavia tekijöitä. Enää eivät riitä pelkät visiot ja strategiat, vaan ne on kyettävä viemään myös käytännön toiminnoiksi. Tämä edellyttää sellaisten uusien välineiden kehittämistä, joilla voidaan nykyistä paremmin tehdä ja ohjata uutta kasvua mahdollistavia avauksia. Työn näkökulmana on menestysmahdollisuuksien etsintä. Suunnittelu ja kehittäminen on tulevaisuudessa eri toimijoiden yhteistyötä, toimijoiden tarvitseman tuen ennakointia ja kyseisen tuen hankkimista. Strategioista tulisi siirtyä toimintojen ohjaamiseen. Suomi työssä tutkitaan ennakoivan ohjannan ideaa ja välineitä sekä niiden käyttömahdollisuuksia aluekehittämisessä. Sekä EU- että kotimaisen aluetuen hiipuessa tulevaisuuden hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusperusta on luotava maakuntatason toiminnan menestyksellisyyden kautta. Ennakoivan ohjannan välineitä arvioidaan työssä erityisesti elinkeinojohtamisen näkökulmasta. Maakunnat esittivät työssä megahankkeensa. Ne on muotoiltu siten, että jatkossa maakunnat voisivat hallita hankkeitaan strategisilla, uutta kasvua tavoittelevalla innovaatioiden kehittämisellä. Välineistöksi työssä on kehitetty erilaisia elinkeinojohtamisen toteutusalustoja. Elinkeinojohtamisen toteutusalustat tarjoavat toimintatapoja, jotka mahdollistavat myös uusia governance -ratkaisuja, joiden avulla maakuntia voidaan hallita ja kehittää globaalin verkostotalouden asettamilla ehdoilla. Hyvinvointivaltion tulevaa rahoitusperustaa on tutkimuksessa arvioitu kolmesta eri lähtökohdasta. Ensimmäisessä sijoitettiin työpaikkaa neljälle muuntuvalle osaamisperustalle, joilla viedään globaalissa vaihdannassa kilpailukykyisiin innovaatioihin perustuva suomalainen elinkeino- ja työpaikkarakenne elinkeinojohtamisen välineistön piiriin: Uuden kasvun mahdollistavat megahankkeet ja avaukset (nano-, bioteknologia ym.) Vanhan kasvun ylläpito (ICT-tuotteet, ohjelmat ja sisällöt) Liiketoiminnan tuottavuuden lisäys, kuten e-liiketoiminta (ICT-tuotteiden avulla) Hajautettu alihankinta ja reuna-alueiden teknologiaperusta. Toisessa vaiheessa muotoiltiin vuorovaikutussuhdetta valtakunnallisen työvoimakehittämisen sekä maakuntien vahvuuksien välille. Maakuntien hankkeet "tehtiin" yhteneviksi valtakunnallisen työvoimastrategian tavoiteuran kanssa. Tavoiteuran tehtävänä on aikaansaada (Työvoima loppuraportti tammikuu 2003) erikseen määriteltävät n työpaikkaa edellä kuvattuihin osaamisperustoihin. Tätä ajatuskoetta on Suomi tutkimuksessa jatkettu laskemalla maakuntakohtaiset kehittämistavoitteet siten, että alueet yhdessä kukin omista vahvuuksistaan lähtien kykenisivät kehittämään yllä mainitut työpaikkaa avaintehtäviin. Kyseiset työpaikat on kytketty maakuntien menestystuotteista koostuviin megahankkeisiin. Näin valtakunnallinen työvoimastrategia sekä maakuntien kehittämisohjelmat sopisivat toisiinsa ja maakunnilla olisi käytettävissään välineitä, joilla voitaisiin toteuttaa työvoimastrategian tavoiteuran mukaista kehitystä. Yhtenä työn perustavoitteena on luoda jokaiseen maakuntaan kansainvälisessä kilpailussa kestävä elinkeino- ja työvoimarakenne. Sen sijaan että vain odotetaan tulevia rakennemuutoksia tavoitteena on ohjata mm. strategisella innovaatioiden kehittämisellä työvoiman osaamisrakenne tukemaan kansainvälistä kilpailukykyä. Lopputuloksena voidaan määritellä myös sellaisia governance ratkaisuja, joilla voitaisiin samalla parantaa maakuntien kykyä ylläpitää hyvinvointiyhteiskunnan alueellinen rahoitusperusta myös tulevaisuudessa. 5

7 1. Johdanto Kansallisen ja kansainvälisen toimintaympäristön muutokset viimeisten kymmenen vuoden aikana edellyttävät maakuntien kehittämisessä uusia toimintamalleja. Teknologian kehitys ja globalisaatio ovat merkinneet uusia haasteita kansallisvaltioille, alueille sekä elinkeinoelämälle. Suomessa viime vuosien kehitys on näkynyt rajuina muutoksina ja keskittymisenä niille seuduille, jotka parhaiten ovat osanneet hyödyntää yllä olevat haasteet. Menestys on kasaantunut suurimmille kaupunkiseuduille sekä muutamille elektroniikkateollisuuden varassa kasvaneille alueille. Erilaistumisen myötä erot alueiden välillä ovat kasvaneet. Yhä suuremmasta osasta kuntia, seutukuntia ja jopa kokonaisia maakuntia on tullut tuotannon, työllisyyden sekä väestö- ja osaamiskehityksen suhteen taantuvia alueita. Viime vuosikymmenien kehitystä on analysoitu useissa eri selvityksissä. Myös hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden rahoitusperustaa on selvitetty, teema on esillä julkisessa sanassa päivittäin. Sitran Suomi seminaarikokonaisuus ja eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan eri muutosilmiöitä koskevat selvitykset ovat esimerkkejä tehdyistä pitkän aikajänteen tulevaisuusvaihtoehtojen taustojen analyyseista. Lähivuosikymmenet ovatkin suuren rakennemuutoksen aikaa Suomessa. Tulevat toimintaohjelmat on sidottava mm. seuraaviin ilmiöihin: väestönkasvu taittuu, väestö vanhenee, suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle, työikäisten määrä putoaa usealla sadalla tuhannella henkilöllä parissa vuosikymmenessä, moni alue menettää elinvoimaansa, työvoiman osaamistasoa ei ehditä nostaa työmarkkinoiden edellyttämällä tavalla, huoltosuhde alenee koko maassa jne. Alueiden edellytykset kohdata tulevia muutoksia poikkeavat toisistaan merkittävästi. Väestö, työpaikat sekä taloudellinen toiminta on viime vuosikymmeninä hakeutunut suurille keskusseuduille. Toisaalta monet alueet ovat olleet taantuvan kehityksen uralla jo vuosia. Julkisen sektorin toimintojen supistaminen on osaltaan vaikeuttanut näiden alueiden tasapainoista kehitystä. Mutta myös kehitysilmiöt ja kasvun perustat muuntuvat alati. Suurten keskusten kasvu tasaantui merkittävästi v. 2002, joten edessä on taas uusi tilanne. Tulevaisuuden alueellisten menestymisperustojen kehittäminen ja piilevien mahdollisuuksien muuntaminen uutta kasvua avaaviksi elinkeinorakenteiksi on tämän tutkimuksen keskeisenä haasteena. Edellä mainittujen ongelmien ratkaisemiseksi tarvitaan uutta ajattelua ja uusia välineitä. Suomi 2020 hankkeessa tulevaisuuden ongelmien ratkaisuja haetaan ennakoivan ohjannan välineistön käyttöönotolla (Sneck 2002). Ennakoivan ohjannan välineillä olisikin ratkaistava varsin erilaisia haasteita. Vahvojen alueiden tulisi kehittyä edelleen, mutta voidaanko turvata kaikkien alueiden elinvoimaisena säilymisen perusedellytykset myös tulevaisuudessa? Minkälainen ennakoivan ohjannan järjestelmä tätä varten tarvitaan? Miten maakuntien toimijat voivat aktiivisesti muotoilla ulkoista toimintaympäristöään itselleen sopivaksi? Ennakoivaan ohjantaan perustuva maakunnan kehittäminen edellyttää niin muotoiltua valtakunnallisen työvoimastrategian tavoiteuraa, että se opastaa maakuntia ohjaamaan työvoimaansa kohti uusiin innovaatioihin perustuvien tuotteiden valmistusta. Tarkemmat alueelliset koulutuksen ennakointijärjestelmät piirtävät esille työvoimalle näin syntyvässä innovatiivisessa toimintaympäristössä tarvittavia osaamiskokonaisuuksia. Toiseksi maakuntien innovaatio- sekä tuotekehitystoiminta tulisi kytkeä ajatuksellisesti toiminnan seurauksena syntyviin yritystuloihin. Näin innovaatioiden strateginen tuottaminen voidaan mitoittaa ja kohdentaa tukemaan pysyvien työtehtävien luomista (Sneck 2002). Samalla avautuu periaatteessa mahdollisuus jokaiselle maakunnalle luoda omilla kyvyillään maakunnassa tarvittava hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusperusta. 6

8 Hyvinvointiyhteiskunnan palvelut määräytyvät tulevaisuudessa entistä enemmän sen mukaan, minkälaiseksi alueiden elinkeinoelämän suorituskyky saadaan nousemaan ja mitä riskejä halutaan ja osataan ottaa. Voidaan puhua hyvinvointiyhteiskunnan toiminnallisesta tavoitetasosta. Toinen ulottuvuus syntyy jakoperustasta. Mitä paremmin koko väestö taloudellisesti menestyy, sitä pienempi on paine nostaa hyvinvointipalveluja. Mitä eriarvoisempaa alueellinen kehitys on, sitä suurempi on paine alueiden välisiin tulonsiirtoihin. Mitä tehokkaampia tarvittavien palvelujen tuotantokoneistot ovat, sitä halvemmaksi myös hyvinvointiyhteiskunnan ylläpito muodostuu. Työn pääjuoni on ennakoivan ohjannan välineistön esittely ja yhdistäminen valtakunnallisen työvoimastrategian tavoiteuraan. Maakuntien erilaistumiskeskustelun sijasta on asetettu tavoitteeksi luoda jokaiselle maakunnalle mahdollisimman kestävästi työllistävä elinkeinorakenne v Sivujuonena maakuntien muotoilemien "megahankkeiden" avulla tarkastellaan sitä ajankohtaa, jolloin kukin maakunta kykenee kehittämään hyvinvointiyhteiskunnan paikallisen rahoitusperustan. Maakuntien skenaarioissa kuvataan menestystuotehakuisen liiketoiminnan kykyä rahoittaa ennalta tulevaisuudessa läpivietävien innovaatioiden ja tuotekehityksen edellyttämä tutkimus, innovatiivisten avausten edellyttämä osaavan työvoiman kasvattamistarve sekä maakunnan kyky kouluttaa tarvittava henkilöstö. Toinen sivujuoni on maakuntien erilainen valmius johtaa innovaatioiden kehittämis tä. Työssä havainnollistetaan tehokkaimmat tavat kehittää kunkin maakunnan yritysverkostoihin verkostotalouden edellyttämiä klusterirakenteita. Maakuntakohtaisilla kehityspoluilla hahmotetaan tulevaisuuden menestystuotehakuisen liiketoiminnan tuotot ja kyky ennalta kyseisillä tuotoilla rahoittaa tarvittava kehitys- ja koulutus toimi nta. Jatkossa maakunnat voivat yhdessä keskushallinnon kanssa tarkentaa kyseisiä skenaarioita. Lukija puolestaan voi jaottelulla poimia eri luvuista kannaltaan kiinnostavimpia asioita. 7

9 2. Työtehtävä 2.1 Lähestymistapa Suomi hankkeessa alueiden tulevan kehityksen nähdään olevan vahvasti sidoksissa alueen kilpailukykyyn verkottuneessa globaalissa taloudessa. Elinkeinopainotteisesta lähestymistavasta huolimatta hyvinvointiyhteiskunnan paikallisen rahoitusperustan luominen ja ylläpito on yksi työtä koossa pitävä ajatus. Työssä valtakunnalliselle työvoimastrategialle kehitetään välineitä, joilla voidaan ennalta "asentaa" työvoimalle tietoyhteiskunnan toisen sukupolven työtehtävien edellyttämät osaamiskokonaisuudet. Hyvänä lähtökohtana tälle EU on jo tutkimusohjelmiensa valmistelussa asettanut toimialakohtaisia osaamistavoitteita nostaessaan unionia kokonaisuutena kansainvälisen kilpailun kärkeen. Menestyvän maakunnan on haettava roolinsa valtakunnallisessa työvoimakehityksessä sekä ylitettävä EU:n keskitaso. Yllä kuvatun näkökulman mukaan maakuntien tuleva menestys on pitkälti yhtä kuin maakunnan elinkeinoelämän kilpailukyky verkostomaisesti toimivassa globaalissa taloudessa. Ajallisesti jokaisessa menestyvässä maakunnassa olisi oltava noin v mennessä oltava uskoa tulevaisuuden kilpailukyvyn syntyyn. Muutoin alue menettää asemiaan osaavan työvoiman kiinnostuksen kohteena. Usko nousee kilpailukyvyn osatekijöiden kehittämisen kautta, vaikka varsinainen hyvinvoinnin perustaa ylläpitävä elinkeinorakenne saataisiin toimimaan vasta v Maakuntasuunnitelma tavallaan ostaa aikaa tätä hetkeä varten. Jäljitettäessä tulevan nousun perusteita lähtökohtina käytetään tietoyhteiskunnan toisen sukupolven työtehtäviä ja niihin liittyviä osaamisvaatimuksia. Näin Suomi 2020-hankkeen tavoitteeksi muodostuu selvittää maakuntien menestystekijöiden ja kilpailukyvyn uudet perustat sekä luoda toteutusalustat tulevaisuuspelissä menestymiselle. Tehtävänä on kehittää maakunnille ennakoivaan ohjantaan perustuvaa ajattelua, välineitä ja toimintatapaa. Ensisijaisena tehtävänä on tällöin parantaa maakuntien elinkeinojohtamisessa tarvittavia toteutusalustoja. Tavoitteena on luoda menettelytavat ja toteutusalustat, joilla voidaan samalla turvata hyvinvointiyhteiskunnan alueellinen rahoitusperusta. Näin Suomi 2020-tutkimus pyrkii luomaan polun sellaiseen elinkeinoelämän rakenteeseen, joka olisi tehokkain ja kestävin työllistäjä tulevaisuudessa. Tämän jälkeen jokainen maakunta voi edetä ko. haastetta kohti ennakoivan ohjannan toteutusalustojen varassa. Aluerakenne on yksittäisten, omia ja toisistaan riippumattomia päätöksiä tekevien toimijoiden päätösten tulos (yritykset, julkinen sektori, yksittäiset ihmiset, kaupungit ja kunnat, jne.). Näitä yhdistäviä, ennakoivan ohjannan perustana olevia hankekokonaisuuksia kutsutaan megahankkeiksi. Megahankkeilla valtakunnallisen työvoimastrategian tavoiteura pyritään saamaan yhteneväksi maakuntien kehittämisen tavoiteurien summan kanssa. Ennakoivan ohjannan välineiden ideana on johtaa maakuntien innovaatioihin perustuva, menestystuotehakuinen elinkeinoelämä kysynnän suhteen vakaimmille toimialoille. Maakunnan liiton rooliksi tulee hallita yllä olevaa kokonaisuutta ennakoivan ohjannan avulla. Tämä edellyttää aikaisempaa tehokkaampaa yhteistyötä maakunnan sisällä sekä valtakunnan ja EU:n tasolla. Maakunnan koosta riippumatta tähtäimenä tulisi olla kestävä kansainvälinen kilpailukyky. 8

10 2.2 Työn eteneminen Työ etenee kuviossa 1 esitettäviä kahta päälinjaa myöten. Ensimmäisen päälinjan muodostavat kestävän kasvun edellyttämät välineet ja toisen tulevien ympäristön muutosten hallintaa tavoittelevan ambitiotason asettaminen. Aluksi luvussa 3.1 luodaan perusskenaario tärkeimmistä maakuntien kehitykseen vaikuttavista muutospaineista. Näin haetaan irtiottoa 1990-luvun lopun aluekehitystä ohjanneista muutosvoimista: kasvu ja investoinnit keskittyvät muutamaan keskukseen. Perusskenaariosta jokainen maakunta voi käynnistää uudenlaisia, itselleen tarkoituksenmukaisia kehityskulkuja. Asetettua ambitiotasoa sekä välineitä sovittaa toisiinsa haussa oleva "ihanteellinen" hallintomalli, governance Tämän hallinnointitavan olisi toimittava globaalin talouden keskinäisten verkostojen piirissä, joiden elinvoiman muodostavat monipuoliset win-win-win (eli kaikki voittavat)-rakenteet. Tavoitteena on, että tutkimuksen tuottamien pohjatietojen perusteella maakuntien kehitys voitaisiin "laittaa" etenemään kohti haluttua tulevaisuutta yhteiskäyttäjien ennakoivan ohjantajärjestelmän työvälineiden avulla. Ennakoivan ohjannan toimijat ja tarvittavat toteutusalustat esitetään kuvion 1 vasemmassa reunassa. Ennakoivan ohjannan välineet ja toimijat Innovaatioaihiot megaluokan menestystuotteiden perustana (luku 5, kysely 2002) Elinkeinojohtamisen toteutusalustat (luvut ) Tuotannon verkostorakenne: innovaatiot t&k hajautettu alihankinta (luku 4.2.3) Työvoiman määrä, osaamistaso ja muutosmahdollisuudet koulutuksella (luku 5) Maakunnan kehittämisen ambitiotason asettaminen ja tason saavut tamisen edellyttämä hallintomalli Ulkoisen toimintaympäristön muutosskenaarion tarkistus (luku 3.1, kysely 2001) Hyvinvointiyhteiskunnan uusi rahoitusperusta ja asetettu kehityksen ambitiotaso (luku 4.1) Uusiutumisen edellyttämä governance 2012, näytöt keskushallinnon tieto- ym. tuesta, joka parantaa maakuntien arvonlisätuotantokykyjä (luku 6) Kuvio 1. Tutkimuksen rakenne. Valtakunnallisen työvoimastrategian tavoiteuran mukaiset työpaikkaa kehitetään käyttäen lähtökohtana maakuntien megahankkeita. Tavoiteuralla eritellään työpaikkoina ne neljä innovaatioista johdettua periaatetta, joiden varaan globaalissa vaihdannassa voidaan kehittää kilpailukykyinen työpaikkarakenne: 9

11 1. Uuden kasvun mahdollistavat megahankkeet ja avaukset (nano-, bioteknologia ym.): työpaikkaa, 2. Vanhan kasvun ylläpito (ICT-tuotteet: ohjelmat ja sisällöt, metalli-, metsäteollisuus jne.) työpaikkaa, 3. Liiketoiminnan tuottavuuden lisäys, kuten e-liiketoiminta (ICT-tuotteiden avulla) työpaikkaa sekä 4. Hajautettu alihankinta ja reuna-alueiden teknologiaperusta työpaikkaa. Valtakunnallisen työvoimastrategian tavoiteuran ja maakuntien megahankkeiden toisiinsa sovittamisperiaate esitetään kuviossa 2. Maakuntakohtaisten tavoiteurien yhdistelmä tuotti summaksi työnpaikkaa. Valtakunnallisen työvoimastrategian tavoiteura, ylempi luku teor. laskelma ja alempi maakuntakohtaisten tavoiteurien yhdistelmä Uuden kasvun mahdollista vat (bio-, nano- ym.) avaukset Vanhan kasvun ylläpito ICT, tuotteet, ohjelmat, sisällöt Liiketoiminnan tuottavuuden lisäys Hajaut. alihankinta, reunaalueiden teknologia perusta Uuden kasvun mahdollista vat (bio-, nano- ym.) avaukset Vanhan kasvun ylläpito ICT, tuotteet, ohjelmat, sisällöt Maakunnallisten työvoimastrategian tavoiteurien yhdistelmä johdettuna megahankkeista Liiketoiminnan tuottavuuden lisäys Hajaut. alihankinta, reunaalueiden teknologia perusta Governance Maakuntakohtaisen megahankekokonaisuuden VTT MoneyProP analyysi ja läpivienti elinkeinojohtamisen toteutusalustoilla Uuden kasvun mahdollista vat (bio-, nano- ym.) avaukset Vanhan kasvun ylläpito ICT, tuotteet, ohjelmat, sisällöt Maakuntakohtainen megahankelistaus Liiketoiminnan tuottavuuden lisäys Hajaut. alihankinta, reunaalueiden teknologia perusta Maakuntasuunnittelu Kuvio 2. Valtakunnallisen työvoimastrategian tavoiteuran ja maakuntien megahankkeiden toisiinsa sovittaminen. 10

12 Kuvion 1 vasemmanpuoleinen päälinja muotoillaan kuviossa 3 maakunnan kehittämisen neljäksi askeleeksi, joihin rakentuu maakunnan tavoitteellinen profiiliskenaario ja ennakoiva ohjanta jatkossa: 1. maakunnan megahankkeilla ja painopistevalinnoilla avataan uuden kasvun mahdollisuuksia 2. tehdään laskelma a) tulevien menestystuotteiden myyntituloilla rahoitettavista ja b) muista innovaatio- ja t&k -kuluista: tulevien menestystuotteiden katteella olisi kyettävä rahoittamaan kyseiset kehityskustannukset 3. työvoiman ennakoiva koulutus menestystuotealoille ja siten kohti tietoyhteiskunnan toisen sukupolven työtehtävien osaamisvaatimuksia 4. tulevilla painopistealoilla toimivan elinkeinoelämän menestystuoteorientaatio on voitava perustaa työvoiman osaamiseen ja sen kehittämiseen. 1. Maakunnan megahankkeet 1. Tuleva elinkeinokulttuuri, talouden kasvun mahdollistavat avaukset 4. Työvoiman määrä ja ansiotaso Elinkeinojohtamisen toteutusalustojen toimivuus = Luottamuspääoma, toimijoiden sitoutumisen edellyttämät kehitystavoitteet 2. Yrityistuloista seuraa maakunnan kyky tuottaa hyvinvointipalveluja Ulkoiset muutospainetilat Maakuntien kehityspolut voidaan johtaa em. tarkastelun perusteella ja viedä ennakoivaan ohjantaan Kuvio 3. Maakunnan kehityksen ennakoiva ohjanta elinkeinojohtamisen uusilla välineillä. 11

13 3. Toimintaympäristön muutosrakenteita 3.1 Perusskenaario Maakuntien tulevan kehityksen tarkastelu perustuu hankkeessa kaikille yhteiseen toimintaympäristötarkasteluun, joka esitetään yhtenä perusskenaariona. Tämä pelkistettynä esitettävä maakuntakohtaisten kehityspolkujen perusskenaario erittelee toimintaympäristön muutoksia sekä kilpailukyvyn kriittisiä menestystekijöitä: Mitä rakenteellisia ja piileviä muutostekijöitä on odotettavissa, miten alueiden kilpailukyvyn kriittiset menestystekijät ovat muuttumassa ja pakottamassa uuteen toimintatapaan? Mikä on se yleisesti tuotettava tulevaisuustiedon perusta, jota maakunnat voivat käyttää kehittämistyössään hyväksi ja millä välineillä riittävä kasvu voidaan luoda? Perusskenaarion uhkat tai kriisit ovat ehdollisia. Muutospaineiden hallinnassa maakuntien eroavuudet riippuvat sekä lähtötilanteesta että elinkeinojohtamisen toteutusalustojen toimivuudesta. Hankkeessa maakuntien tuleva tavoiteprofiili sidotaan sellaisten tietoyhteiskunnan toisen sukupolven työtehtävien kehittämiseen vuoteen 2012, joilla kukin maakunta kykenisi tuottamaan alueellisen hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusperustan (vrt. liite A). Ulkoista toimintaympäristöä kuvaava perusskenaario esitettiin Suomi tutkimuksessa (Sneck & al. 1989, s. 6) seuraavina aikaväleinä: 1) Kohti yhdentyvää Eurooppaa 2) Robotti- ja konttoriautomaatio 3) Työmarkkinoiden suuri uusjako 4) Voimakas väestökato Lähes 15 vuotta sitten tehty jaotus on pääpiirteissään toimiva, mutta ennakoivan ohjannan välineistön vientiin maakuntien kehittämiseen riittämätön. Seuraavassa taustaskenaariossa yhteiskuntakehityksen käännepisteet on alleviivattu ja niiden välillä kuvataan erilaisia toimenpidekokonaisuuksia. Käsiteltäviä aikavälejä myöten eteneviin maakuntien skenaarioihin tai maakuntasuunnitelmiin voidaan kytkeä erilaisia toiminta- ja toteutusohjelmia: Lama 1995 Resurssien vajaakäytöstä aletaan päästä vientivetoisesti irti Lamasta toipuminen sekä työllisyyden ja talouden oikaisu Kehittyi uusi vaurastumisen logiikka, joka määritti yhteiskunnan sosiaalisen tuen tuolloisen antamiskyvyn Hyvinvointivaltion palvelutuotantotaso asetettiin riippumaan väestön vaurastumiskyvystä Vientivetoisuus muutti pääkaupunkiseudun hallintopalvelutuottajasta ICT-tuotepalvelujen viejäksi EU:hun liittyminen muunsi pääkaupungin roolia samanaikaisesti verkostotalouden kehittymisen kanssa Aluepolitiikan keinot riisuttu, uusia maan tasapainoisen kehityksen keinoja ei ehditty nousun aikana kehittää Kestävää merkitystä omaavat talouden resurssit täyskäytössä, muiden osalta nousustrategiat räätälöitävinä

14 Kotimarkkinoiden 1990-luvun alun laman jälkeiset talouden rakenteet ovat muotoutuneet valmiiksi Alueiden ja kuntien kehityksen erilaistuminen, kansainvälistymisen ja elinikäisen koulutuksen järjestelykyky menestymisen ehtona, kansantalous joutuu luomaan menestystuotehakuisuuteen ja elinikäisen koulutuksen räätälöintiin perustuvat uudet kehitysstrategiat Eri alueiden kasvun kestävyyden ehdot nähdään selvästi Vähenevän väestökehityksen alueet piirtyvät esille Kilpailu osaavasta henkilöstöstä kärjistää alueiden erilaistumista Väestön etiikka ja toiminnan motivaatio lamasta toipumisen jälkeen saanut muotonsa EU-integraatio vetää resursseja Suomesta ja osa kehittämisen resursseista määräytyy ulkomaisten päätösten perusteella, joillain aloilla syntyy tytäryhtiötaloutta Innovaatiot jakautuvat kahtia, toiset liittyvät kansainväliseen liiketoimintaan, toiset pienentävät alan kustannuksia Suomessa Omistamisen ja sijoittamisen rajat hälvenevät Brandien maailma 2002 Taantuman alku Uustyöttömyyden uhka, etre-kaltaiset kasvuhankkeet voivat joutua vaikeuksiin Omistuksen uusjako II ja väestön vaurastumisen logiikan muuntuminen arvonlisätuottoon perustuvaksi, kun nopea rikastuminen ja optiot jäävät syrjään Uhkatekijänä on, että kaikki toimijat panostavat bio- ja nanoteknologian kaltaisilla aloilla, joilla tulevaisuuden tuotteet eivät välttämättä tuo vastaavaa toiminnallista lisää kuten mobiili kommunikaatioteknologia Maakunnittain on kyettävä ennakoimaan ne ajankohdat, jolloin megahankkeet luovat uutta kasvua 2003 Tietoyhteiskunnan toisen sukupolven ammattien rooli Mielekkäitä työtehtäviä avautuu, joissa edelleen tarvitaan vankkaa ICTym. osaamista, mutta yritysten kate ja työntekijöiden ansaintaodotukset aikaisempaa alhaisemmat ICT-alan kukoistuksen jälkeen Visio v koskevasta tietoyhteiskunnan toisen sukupolven ammattien tavoiteprofiilista on tehty voittopeliin johtavaksi "tekniseksi megatrendiksi", johon voi rakentaa strategioita Kiinteistöjen tuotanto suurten keskusten ulkopuolisiin kasvuolosuhteisiin vaikeutuu 2003 Hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusperusta kiinnittyy verkostotalouden tarjoamiin resursseihin Perijäsukupolvi ja uuden hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteet Aikakausi, jolloin asuntokanta alkaa elää omaa, muusta taloudesta riippumatonta elämäänsä Kaikilla toimialoilla taloudellisen kasvun perusteisiin liittyy uuden talouden teorian mukaan ICT-alan tuoma pysyvä tuottavuuden lisäyksen uusi perustekijä Hyvinvointiyhteiskunnan ylläpidon haasteena on uuden rahoitusperustan kehittäminen. Sen erääksi perustaksi voi kehittää yhteiskäyttäjien ennakoivaa ohjantajärjestelmää seuraavasti: 13

15 1. Teoria yhteiskäyttäjien ennakoivasta ohjantajärjestelmästä valmiina (Sneck 2002) 2. Maakuntakohtaiset megahankkeet otetaan ennakoivan ohjannan kohteeksi (Suomi 2020-hanke) 3. Elinkeinojohtamisen toteutusalustat kehitetään vaiheittain valtakunnallisesti toimivaan muotoon (Vaasa action plan 2010, valtioneuvoston tulevaisuusfoorumi Rovaniemi) 4. Erillishankkeiden avulla selvitetään, miten työhallinto voi löytää ne yritykset, joiden liiketoimintalogiikka takaa työntekijöille kestävän, menestystuotehakuisen työuran. Ideointivaiheessa (VTT, työministeriö sekä TEKES) teema, jolla teknologian ennakointi ohjataan VTT MoneyProP -menettelyn kautta. Väestön toimeentulon perustan muutoksen hallinta turvaa riittävän palvelujen tuotannon eri väestöryhmille ja erilaisen tulevaisuuden omaaville paikkakunnille Sosiaali- ja terveystoimen palvelurakenteet seuduittain erilaistuvat, palvelutasoeroja syntyy runsaasti, väestö alkaa muuttaa näistä syistä Nopeasti supistuvat alueet tarvitsevat liikkuvia palveluja, hitaan supistumisen alueet tulevat toimeen seudullisesti joustavan verkoston varassa Luonto, väestön kasvu ja paikalliset katastrofit aiheuttavat maailmanlaajuisen avun tarpeen kasvupaineita, miten eettinen normisto tämän ratkoo EU:n laajeneminen 2004 muuttaa alueiden kehitysrahoitusjärjestelyt yhteisössä, kasvun perustana osaamisen tuki rahatuen sijaan. Jokaisen maakunnan on muotoiltava teolliset rakenteensa kestämään uusista EU-maista tuleva matalapalkkaisen työvoiman kilpailu pääomien virratessa vapaasti. Työvoiman osaamisrakenteiden hallinta on suuri haaste Globaali palkkatason laskeva perusta alkaa rakentua Kaukoidän mukaan (otaksuma) Sellaiset uudet elinkeinojohtamisen toteutusalustat on saatu kehitettyä kaikkiin maakuntiin, joilla alueiden taloudet ongelmitta kytkeytyvät uuteen globaaliin työmarkkinoita muuntavaan painetilaan Työmarkkinoiden suuri uusjako ja väestökatohypoteesi, useisiin maakuntakeskuksiin alkaa kehittyä tuhansien koulutettujen maahanmuuttajien ryhmiä. Maahanmuuttajia tulee täyttämään työtehtäviä joko strategisen ohjelman mukaan tai satunnaisesti Venäjän, erityisesti Pietarin alueen nousu muuttaa Suomen roolia Euroopassa Yritysrakenteet klusteroituvat Suomen ja Venäjän rajan ylitse muodostaen uuden kilpailutekijän kansainvälisessä liiketoiminnassa 2007 Tuotteiden ja palvelujen hinnat eräs EU:n elinkeinorakenteen kilpailukyvyn perustekijä Ratkaistavana on seuraava ristipaine: 1. Omistamisen rooli globaalissa yhteisössä muuttuu, kun toimialan osaamisperusta vetää alalle sijoituksia, suuret sijoitusmassat ovat merkittävin kehityksen ylläpitäjä 2. Kestävään talouteen ja ekologiaan ohjaava normisto voimistuu ja rajoittaa elämää, mutta samalla luo pysyviä strategisia velvoitteita usealla toimialalla tuotekehityksen perustaksi Tuotteiden ja palvelujen hintoja joudutaan painamaan alaspäin, jotta "nousulukittu" työvoiman palkkataso riittää ilman eriarvoistumista säilyttämään tavoitellun kulutustason Sosiaali- ja terveysalan palveluja on lisättävä ja ne on tuotettava nykyistä pienemmillä resursseilla 14

16 Väestön sijoitusvarallisuus (osakkeet, asuntokanta) alkaa elää omaa, muusta taloudesta riippumatonta "elämäänsä", se hakeutuu tuottavimpiin kohteisiin todella nopeasti. Sijoitetut varat voidaan aktivoida aivan uusien omistamisen ja sijoittamisen instrumenttien avulla 2008 Reuna-alueiden teknologiaperustan ongelmat Ellei reuna-alueiden työvoimalle saada aikaan uutta teknologia- ja palvelutuotantoperustaa, toimintojen organisointi supistuvilla, matalan huoltosuhteen alueilla on suunniteltava valmiiksi Alkavan väestökadon aikana ei ole enää mahdollista turvata reuna-alueiden asemaa, kun väestökato työvoiman loppumisen myötä siirtyy keskuksiinkin. Keskushallinto ryhtyy tuottamaan alueiden arvonlisäketjuun palveluja, keskushallinnon valvonta- ja ohjausrooli supistuu oleellisesti 2010 Nano- ja bioteknologia tuotteissa Valtakunnalliset v käynnistetyt, uutta kasvua mahdollistavat innovaatioihin perustuvat avaukset luovat uudentyyppisiä menestystuotetoimialoja. Ne alkavat tulla esille keksintöinä sekä sosiaalisesti tai ekologisesti merkittävien aihepiirien sisäisinä innovaatioina ja uusina toimintamalleina. Ideat: Puhdas maailma, älykäs tuotanto, bioala, nanoteknologia jne. on jo listattu eräänlaisiksi EU veturitekijöiksi, joita eri toimijat kilpailunoloisesti kehittävät. Tässä vaiheessa ne muuntavat kulutusmarkkinoita Yllätyksiä, epäjatkuvuuksia, joista ei saada otetta Moni epävireinen entinen moottori aiheuttaa paikallisia ongelmia, jotka heikentävät talouden kasvukykyä, sosiaali- ja terveysalalla rajuja talousalueittaisia rahoitusongelmia On määritettävä tietoyhteiskunnan 3 sukupolven työtehtävät ja saatava työvoiman porrasnoston governance-malli tuottamaan niissä tarvittavat työtaidot. Toimeenpanovastuu: (osaamiskeskukset, sosiaalialan osaamiskeskukset, TE-keskukset, ennakoivaa aikuiskoulutusta organisoivat laitokset jne.) Maakuntien reuna-alueiden (teollisuuden) teknologiaperusta uudelle tasolle, kun mm. sivutuotteiden hyödyntämisen tutkimusohjelmat ovat tuottaneet tarvittavaa tietotaitoa Rakenteellisia muutosilmiöitä on kokeillen kiinnitettävä tähän ajankohtaan, jotta ne ehditään tunnistaa ja saada ennakoivan ohjannan piiriin riittävän aikaisin Globaalit turvamekanismit, luonnon kestokyvyn suojelu ja globalisoituneen talouselämän toimintojen yhteensovitus ja niihin ohjaava normisto kuvaavat asetelmaa, johon on eettisesti varauduttava 2015 Kantaväestön väheneminen ja kiinteistöjen elinkaaren yhteen sovittaminen Väestökato Suomessa alkaa? Laskevia ja päättyviä ihmisten, yritysten, kokonaisten toimialojen elinkaaria kaikkialla? Suomen suhteellinen kansainvälinen kilpailukyky heikentyy väestötekijöiden johdosta nopeasti, kun useiden alueiden elinvoima hiipuu Venäjä Suomen suurin kauppakumppani 2018 Alueiden toimivuus ja toimintakustannukset nousevat aikaisempaa tärkeämmäksi kilpailutekijäksi julkisen sektorin heikon rahoituskapasiteetin johdosta 2020 Itämeren alue selkeä keskus Euroopan kehittymisessä Baltian ja Koillis-Venäjän kasvu vahvimmillaan 15

17 Edellisten lisäksi on varauduttava useisiin muihinkin muutostekijöihin ja seurattava myös ns. heikkoja signaaleja. Niiden tuntemus ja käsittelykyky kasvaa, kun eurotasolla laaditaan koko yhteisön kehittämisnäkemyksiä. Muutostavoitteita lobbaillaan yhtäältä lävitse EU:n valtakoneistoissa, mutta toisaalta niitä viedään myös alueellisen kehittämisen tavoitteiksi. Euroopan yhdentymisprosessin alkuvaiheessa EU:n rakennerahoitus tuotti alueille perustan kehittyä jatkossa markkinaperustaisesti. Rakennerahastot oli nimensä mukaan tarkoitettu rakennemuutoksen perusrahoitukseksi (Sneck&Mäntylä 1994). Nyt käynnissä olevassa vaiheessa tuki on aikaisempaa eriytyneempää ja sen nähdään selvästi vähenevän v tienoilla EU:n saadessa uusia jäsenvaltioita. Suomi 2020-tutkimus keskittyykin kuvaamaan tapoja, joilla tuo väheneminen ja siirtyminen markkinaperäiseen uusien hankkeiden rahoittamiseen voitaisiin saada toimimaan. Siirtymää voisi havainnollistaa esim. sillä, että rakennetukien sijasta alueiden ammattikorkeakoulut muodostuisivat EU-tuella tehtävän muutoksen moottoriksi ja rahoituslähteenä voisi toimia EU:n tutkimuksen kuudes puiteohjelma. 3.2 Tulevista kehitysrakenteista 16 Suomessa asui vuoden 2003 alussa noin 5,2 miljoonaa henkilöä, joista aktiivisesti työmarkkinoilla oli n. 2,3 milj. henkilöä. Lukumääräisesti tilanne ei oleellisesti muutu ennen vuotta Jo 1980-luvun puolivälistä lähtien on nähty väestön vähenemisen olevan todennäköistä. Nykyisten arvioiden mukaan ilmiö alkaa vuosina Silti väestön sekä työvoiman nopea ikääntyminen on jo aloittanut työvoiman suureksi uusjaoksi nimetyn prosessin, jossa poistuma työmarkkinoilta on suurta ja samalla häviää vanhoja ammatteja suurten ikäluokkien myötä. Tulevaisuuden haasteena onkin korvata häviävät työtehtävät mahdollisimman tarkoituksenmukaisilla uusilla työtehtävillä luvun laman jälkeen suuret keskukset tarjosivat työtä paremmin kuin pienet. Elektroniikkateollisuuden nopea kasvu muutamilla alueilla loi perustan väestön ja teollisuuden keskittymiselle 1990-luvun lopulla. Alan tuottavuus oli niin hyvä, että mm. Helsingin seudun asuntomarkkinoiden korkea hintataso ei ollut kasvun este. Aivan viime vuosina Helsingin sekä eräiden muiden suurten kasvukeskusten työllistämiskyky on pudonnut oleellisesti. Lähtötilanne onkin täysin toisenlainen, kun uutta kasvun veturia ei ole näkyvissä. Silti keskittymisilmiön luonteen muuttamiseen hallinnolla tuskin on paljon välineitä. Globaalisti pääkonttorit hakeutuvat Euroopan suurimpiin keskuksiin. Valtakunnallisesti alihankintoja siirtyy suurista keskuksista pienemmille. Merkitseekö tämä sitä, että vanhat yritysryppäät keskittyvät, fuusioituvat ja häviävät yhteisöä kehittävänä voimana? Voimistaako nähtävä kehitys aktiivisia pienempiä kaupunkiseutuja? Muodostuvatko uudeksi kehityksen ytimeksi paradoksaalisesti keskittymis-hajaantumisilmiön väliin jäävät, innovaatioihin perustuvia menestystuotteita kehittävät alueet? Jos näin on, avautuu kehittämiselle uusia näkymiä. Aluekehittämisestä on tullut ohjelma-/ hankepainotteista esimerkiksi aluekeskusohjelman muodossa. Aluekeskusohjelmaan valittujen keskusten tuella vahvistetaan niiden kilpailukykyä nykyisten kasvukeskusten (Helsingin, Turun, Tampereen, Oulun ja Jyväskylän seudut) kanssa. Mutta mitkä keskukset kykenevät varteenotettaviin tulevaisuuden kasvua mahdollistaviin innovaatioihin? Näitä avauksia voidaan siirtää verkostotalouden avulla myös keskusten ulkopuolelle. Kestävää työllisyyttä suunniteltaessa voidaan viitata 15 vuotta sitten tehtyyn Suomi 2030 tutkimuksen uhkaskenaarioon (Sneck&al 1989): "Ensin pääkaupunkiseutu kasvaa ja vetää väestöä koko maasta, sitten muutama suurin aluekeskus kykenee vastaamaan tähän kasvuun ja vetää väestöä lähialueiltaan. Tämän jälkeen väestö keskittyy edellisiä pienemmille kasvukykyisille seuduille, joista

18 käsin hoidetaan elinkeinoelämän materiaali- ja energiahankinnat. Tämä rooli sopii työnjaossa nykyisiä suurimpia keskuksia hieman pienemmille keskuksille. Mutta jos ne kasvavat, kasvu tapahtuu syvän maaseudun väestökatoa kiihdyttämällä. Tämän jälkeen pienten keskusten väestö alkaa siirtyä suuriin keskuksiin. Ja lopuksi suurista keskuksista väestö siirtyy pääkaupunkiseudulle." Vahvistamalla aluekeskusohjelmaan valikoituja seutuja siirrytään valikoivasti ohjaavaan väestön keskittämiseen. Mutta kuinka pitkäaikaista valikoiva keskittäminen voi vaikutuksiltaan olla? Mikä varmistaa, ettei näiden keskusten työvoima ala kuitenkin hakeutua esimerkiksi v tienoilla kohti suurimpia keskuksia? Pienten keskusten ongelmana on, että ne useimmiten kykenevät kasvamaan vain ympäristönsä kustannuksella. Valikoiva kasvukeskuspolitiikka edellyttää niiden reuna-alueiden elinvoiman turvaamista keskittymistä ehkäisevillä toimenpiteillä. Keskittymisen leviämisen estämisen tärkein perusta olisikin menestystuotehakuisten työpaikkojen lisäys lähtömuuttoalueella. Innovaatio- tai t&k -toiminnan vienti yritysverkostoihin on myös hajauttamista tukeva toiminto, mikä maakunnallisesti oikein toteutettuna voi vahvistaa aluekehittämistä sekä keskuksissa että reuna-alueilla. Yllä kuvattua syrjäisen alueen uhkaskenaariota torjuttiin Suomi 2030-tutkimuksessa välittäjäkunta-ajatuksella, jossa suuret keskukset siirsivät rutiinitoimintoja välittäjäkuntiin ja ne puolestaan toiminnallista aktiviteettia syvän maaseudun kuntiin (Sneck&al 1989). Kuvion 4 välittäjäkuntarooli on edelleen ajankohtainen, mutta aikaisempaa paremmin organisoidulla tavalla. Elinkeinojohtamisen toteutusalustoilla voidaan yrittää hakea reuna-alueiden kunnille sopivia, niiden väestöä työllistäviä tulevaisuuden teknologioita. Aluekeskusohjelmassa on vahva olettamus kasaantuvien kasvutekijöiden voimasta, joilla aluekeskusohjelmassa kehityskohteiksi otetut n. 30 keskusta voitaisiin nostaa valikoivan keskittymisen kautta kasvu-uralle. Mutta kuinka pitkän aikaa voidaan kasvua ohjata, onko tätä varten riittävästi välineitä? Samalla kun pienten keskusten kasvukykyä kehitetään myös suurten keskusten kilpailutilanne muuttuu. Niissä paikallisesti asuminen, vapaa-aika ja työnteko eriytyvät kuten aikaisemminkin. Kaupallisten ja muiden palvelujen kysyntä siirtyy väestön keskittymisen mukaan. Keskittymisen luomat suuret kauppakeskukset ja toisaalta alimitoitetut palvelut luovat kasvupohjaa uudelle muuttoliikkeelle. Lisäksi kasvukeskuksissa käydään avointa keskustelua myös ulkomaisten osaajien houkuttelusta kansainvälisen kilpailukyvyn ylläpitämiseksi. Heidän asumisympäristöä koskevat tavoitteensa on tyydytettävä samalla, kun suuryritykset pitävät ulkomaisten osaajien tulon edellytyksenä kilpailukykyä edistävää tuloverotuksen mallia. Suomen alueiden voimakkaan erilaistumisen lähtökohdat ovat edelleen selkeästi nähtävissä. 17

19 18 Kuvio 4. Suomen aluerakenne vuoteen 2030 kolmena skenaariona (Sneck et al. 1989).

20 4. Ennakoiva ohjanta aluekehittämisessä 4.1 Hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusperustan edellyttämä elinkeino- ja työvoimastrateginen tavoitetaso Kunkin maakunnan tavoitteiden ambitiotasoa asetettaessa olisi ratkaistava myös se, minkälaisia uutta kasvua mahdollistavia hankkeita alue kykenee kehittämään omilla resursseillaan. Maakunnan koosta riippumatta jokaisen alueen tähtäimenä tulisi olla kestävä kansainvälinen kilpailukyky ja sen kautta v tarvittavan hyvinvointiyhteiskunnan rahoitusperustan luominen. Toisaalta valtakunnallisen työvoimastrategian tavoiteura (Työvoima loppuraportti tammikuu 2003, s. 87) käsittelee tapaa kehittää seuraavien neljän periaatteen varassa maakuntiin globaalissa vaihdannassa kilpailukykyisimpiin innovaatioihin perustuvaa työpaikkarakennetta (Sneck 2002): Uuden kasvun mahdollistavat megahankkeet ja avaukset (nano-, bioteknologia ym.) Vanhan kasvun ylläpito (ICT-tuotteet, ohjelmat ja sisällöt) Liiketoiminnan tuottavuuden lisäys, kuten e-liiketoiminta (ICT-tuotepalvelujen avulla) Hajautettu alihankinta ja reuna-alueiden teknologiaperusta. Onnistuessaan tavoiteura voi tuottaa n hyvän palkkatason ja kestävään työllisyyteen perustuvaa tietoyhteiskunnan toisen sukupolven työtehtävää enemmän kuin perusura edettäessä vuoteen 2012 (Työvoima loppuraportti tammikuu 2003). Tavoiteuralla ennakoivan ohjannan välineillä muutetaan koulutusrakenteita kilpailukyvyn vaatimalle tasolle, kun sovitetaan valtakunnallisen työvoimastrategian tavoiteura sekä työvoiman porrasnostomallin käsitteet toisiinsa. Porrasnostostrategia voi luoda nuo korkeaa katetta tuottavaa työpaikkaa edellyttäen, että osaamisrakenteet kyetään kouluttamaan tulevien innovaatioiden varaan. Nämä innovaatioperäiset työpaikat ovat se kärki, joka voi käynnistää nousun myös muiden työtehtävien osalla. Näin tavoiteuralla avautuu tilaa kouluttaa uutta henkilöstöä noston tyhjiksi jättämiin työtehtäviin. Porrasnosto toimii siis vain, jos korkeaa katetta tuottaviin tehtäviin siirtyvät työntekijät jättävät pienemmän kokemuksen omaaville työntekijöille avoimiksi vanhat työpaikkansa. Itä-Lapin sekä Etelä-Karjalan yhteydessä luvussa 5.4 kuvataan, miten portaittainen nousu työmarkkinoilla voi raivata tilaa työttömille. Tämä voi lopulta pienentää myös työttömien määrää. Porrasnoston käynnistävät tehtävät on taulukossa 1 eritelty toimialoittain. Taulukon viimeisellä rivillä esitetään maakuntien yhteenveto, jossa kokonaissummaksi tuli Edettäessä vuodesta 2012 vuoteen 2020 olisi vastaavasti tavoiteuralla luotava tietoyhteiskunnan kolmannen sukupolven työtehtäviä, joiden varaan kehittyy toiset työllistyvien määrää nostavaa työtehtävää. Ennakoivan ohjannan näkökulmasta perus- ja tavoitteelliselle uralle tulee yhtä paljon suorittajatason henkilöstöä, mutta tavoiteuralle maksimaalisen porrasnoston avulla enemmän korkeaasteen osaajia. 19