PERUSTULOHACK. Progressiivinen negatiivinen tulovero. Laatijat: Matti Linna Touko Väänänen Katja Asikainen. 4. & Helsinki

Transkriptio

1 PERUSTULOHACK Progressiivinen negatiivinen tulovero Laatijat: Matti Linna Touko Väänänen Katja Asikainen 4. & Helsinki

2

3 Sisällysluettelo 1 Tiivistelmä Tausta Verotuksen oikeudenmukaisuus Progressiivinen negatiivinen verotus Miksi juuri progressiivinen negatiivinen tulovero? Talousvaikutukset Optimaalinen verotuskäyrä Käyrän asettaminen Löydetyt verotusfunktiot Sovitettu malli ja nykytila numeroina... 18

4 4 1 TIIVISTELMÄ Tässä työssä pureudumme ansiotuloverotukseen järjestelmässä, jossa on käytössä sovellus negatiivisesta tuloverosta. Mallimme on uraauurtava, sillä olemme tietääksemme ensimmäisiä jotka yhdistävät negatiivisen tuloveron ja progression. Muut negatiivisen tuloveron mallit perustuvat tasaveroon, mikä ei istu pohjoismaiseen ajatteluun. Perustelemme raportissa, miksi kannatamme esiteltävää mallia sekä vertaamme sitä muihin olemassa oleviin ehdotuksiin. Esitämme myös luopumista veroportaisiin perustuvasta progressiosta ja tarjoamme vaihtoehdoksi matemaattista funktiota, joka ratkaisee kannustinloukkujen ongelmat sekä helpottaa optimointia kansantaloudessa. Määritämme kirjallisuuslähteisiin ja laskelmiimme perustuvan optimaalisen matemaattisen verotusfunktion. Mallin nopea käyttöönotto ei kuitenkaan ole realista sen aiheuttamien tulonjakomuutosten vuoksi, minkä vuoksi esittelemme myös funktioperustaisen sovellutuksen nykyjärjestelmään perustuen. Nykyjärjestelmään sovitetun mallin lähtökohta on rakentaa negatiivinen tulovero minimoiden muutokset muilla kuin alimmilla tuloluokilla, sillä perustulokokeiluun asetetulla aikataululla suurten muutosten tekeminen ei ole mahdollista. Esittämämme malli perustuu täysin tämänhetkisen ansiotuloverotuksen eri tuloluokkien keskinäisiin suhteisiin, minkä vuoksi sosiaalietuuksien perustaso on matalammalla kuin nykyjärjestelmässä. Tästä johtuen mallimme on valtiontalouden kannalta positiivinen ja jättää budjetoituja varoja käyttämättä. Nykytason säilyttämiseksi tarvittavat etuudet voidaan sisällyttää malliimme säätämällä funktiota vaatimusten mukaan ja tehdä siitä näin kuluneutraali. Kannustinloukkujen poistamiseksi nettotulojen on kaikissa tilanteissa kasvettava suhteessa bruttotuloihin esittämällämme tavalla tulonlähteestä riippumatta. Helpoiten tämä on sovellettavissa järjestelmäämme laskemalla yhteen eri tulonsiirrot ja toteuttamalla verotus kuten ennenkin ja tasaamalla tilit valtion ja palkansaajan välillä bruttotulojen perusteella aina vuoden lopussa. Optimitilanteessa erilaisten tulonsiirtojen ja vähennysten lukumäärä olisi minimissään, mutta massiivisen järjestelmän vuoksi niitä ei voitane tällä aikataululla toteuttaa. Vaikeimmat kysymykset kuten asumislisä ja ansiosidonnainen päiväraha ratkaistaisiin parhaassa tapauksessa tarjoamalla riittävä toimeentulo ja luopumaan niistä kokonaan, mutta todellisuudessa jouduttaneen ne säilyttämään suurelta osin erillisenä muusta järjestelmästä. Näiden tukien aiheuttaman kannustinloukun pienentämiseksi voitaisiin todennäköisesti myös toteuttaa jonkinlainen funktioperustainen tulojen kehityksen mukaan leikkautuva ratkaisu. Tarkastelussa keskityimme tutkimaan vain ansiotuloverofunktiota tilanteessa, jossa näitä tukia ei tarvittaisi. Pitkällä aikavälillä tavoitteena tulee olla tukiviidakon karsiminen, mutta lyhyellä aikavälillä suunnittelijoiden tulee pureutua kannustinloukuttoman järjestelmän luomiseen, jossa tuki ohjautuu sitä tarvitsevalle. Tärkeintä toimivassa järjestelmässä on nettotulojen yhtenäinen kehitys kaikilla palkkatasoilla, joka on helpoiten määritettävissä kuvaamallamme funktiolla.

5 5 2 TAUSTA Kannustinloukkujen purkamisesta alkunsa saanut puhtaan matemaattinen ajattelu ratkaisee veroportaiden ja useimpien tukien aiheuttamat kannustinloukut sekä samalla kiistelyn ansiotulojen tasaveron ja progressiivisen verotuksen välillä. Poliittisia päätöksiä verotuksen tasosta tai veron perusteista malli ei poista, mutta se integroi tuloperusteiset sosiaalituet kannustinloukuttomasti ansiotuloverotukseen. Progressiivista negatiivista verotusta varten esitämme muutamia taustaoletuksia: Verotus ei saa suhteettomasti huonontaa työnteon kannattavuutta. Hyväksytään, että palkka on keskeinen työnteon motiivi. Mahdollisuuksien tasa-arvo: jokaisen tulee voida siirtyä kykyjään vastaaviin tehtäviin ja saada työstään sitä vastaava palkka. Regressiivistä verotusta eikä könttäsummaveroa pidetä vaihtoehtoina niiden tuloeroja kasvattavan luonteen vuoksi. Ne huonontavat merkittävästi sosiaalista liikkuvuutta ja mahdollisuuksien tasa-arvoa. Yhteiskunnan etu on, ettei ketään jätetä täysin heitteille. Sosiaaliturva on välttämätön osa sivistynyttä järjestelmää, mutta sen tasosta voidaan keskustella. Koko yhteiskunnan yksimielinen päätös uudistaa verotusjärjestelmä, vaikka se toisikin muutoksia verotukseen henkilökohtaisella tasolla. Kokonaisuudessaan verorasituksen osalta malli muistuttaa erilaisia sovellutuksia perustulosta. Mielestämme ajatus kaikille maksettavasta yhtä suuresta perustulosta, siis tietystä saman suuruisesta summasta joka käy jokaisen suomalaisen tilillä aiheuttaa turhaa työtä hallinnolle sekä lisää talouden tehottomuutta. Tulonsiirtoja ei kannata maksaa niille suurituloisille joilta ne joka tapauksessa verotettaisiin pois, kuten Vihreiden esittämässä perustulomallissa tehtäisiin. Tehottomuus syntyy järjestelmään sitoutuvan pääoman kiertonopeuden hidastumisesta, mikä vähentää pitkällä aikajänteellä investoitavissa olevien varojen määrää. Toisaalta kaikille tasasummana maksettavassa mallissa vaikka se sisältäisi lainakomponentteja jollaista on hahmotellut mm. ajatuspaja Libera, sosiaaliturvan kohdistuminen vain sitä tarvitseville ei toteudu. Mallimme lähtökohtana ei alunperin ole perusturvan muuttaminen, vaan muutos on pikemminkin seuraus. Sen sijaan lähtökohtamme on työelämäpohjainen: työnteon tulee olla aina kannattavaa. Siksi kutsumme mallia perustulon sijaan progressiiviseksi negatiiviseksi tuloveroksi.

6 6 3 VEROTUKSEN OIKEUDENMUKAISUUS Yhteiskuntafilosofiassa verotuksen oikeudenmukaisuus koostuu horisontaalisesta ja vertikaalisesta oikeudenmukaisuudesta. Horisontaalinen oikeudenmukaisuus toteutuu, kun saman suuruisia tuloja verotetaan samalla tavalla. Tulojen jako eri tulolähteisiin ja niiden erilainen verokohtelu on poliittinen valinta. Jos paljon puhuttu Viron veromalli toteutettaisiin, mallimme sopisi erinomaisesti kotiutettavien tulojen käsittelyyn. Parhaiten malli toimisi ja horisontaalinen oikeudenmukaisuus toteutuisi, kun kaikki tulot nettoutettaisiin ja verotettaisiin yhtenä kokonaisuutena. Poliittisista syistä tehdyn tulolajijaottelun jätämme tarkastelun ulkopuolelle. Vertikaalinen oikeudenmukaisuus toteutuu, kun kasvavien tulojen verotus on perusteltua ja yhdenmukaista. Vertikaalisesti oikeudenmukaisena voidaan pitää niin tasaveroa, joka kohtelee kaikkia tuloja samalla tavalla sekä matemaattisesti toteutettua progressiota. Progressiivisen mallin ongelmat liittyvät epäjatkuvuuteen, joka johtuu veroportaista ja taitekohdista. Nykyisin alimpia tuloluokkia käsitellään tasaveromaisesti samalla kun niitä tuetaan sosiaaliturvalla. Tämä aiheuttaa tuloloukkuja, jotka voidaan purkaa derivoituvalla mallilla. Nykyisessä verojärjestelmässä edellä esitetyt oikeudenmukaisuuden vaatimukset eivät toteudu. Samansuuruisia tuloja kohdellaan lähtökohtaisesti samalla tavalla poislukien eri tulolähteet mutta eri tukimuodot asettavat tulonsaajat horisontaalisesti epäoikeudenmukaiseen asemaan toistensa suhteen. Usein esimerkkinä käytetään opintotuen suhdetta työttömyystukeen. Horisontaalisen oikeudenmukaisuuden toteuttaminen tai toteuttamatta jättäminen on yhteiskunnan rakenteen ja tuloluokkien käyttäytymisen ohjaamiseen liittyvä poliittinen kysymys, johon ei ole tarpeen syventyä tutkimuksen käsitellessä vertikaalista oikeudenmukaisuutta. Todettakoon, että mallin heikkous on juuri horisontaalisessa oikeudenmukaisuudessa: tällaisenaan mallilla ei voida ratkaista esimerkiksi asumistukea, mutta kokonaisuudessaan se kuitenkin kuvaa hyvin verotuksen kokonaissummaan kehitystä. Vertikaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta Suomen verotus- ja tukijärjestelmän merkittävimmät puutteet ilmaisevat olemassaolonsa erityisesti kannustinloukkujen muodossa. Suurimpana ongelmien aiheuttajana pidämme niin vero- kuin sosiaaliturvajärjestelmienkin portaittaista käyttäytymistä. Kannustinloukut syntyvät juuri näiden portaiden rajoilla: työttömän ei kannata tehdä matalapalkkaista työtä, sillä likimäärin saman tulotason voi saada elämällä sosiaaliturvan varassa. Toisaalta on tilanteita, joissa työelämässä olevan henkilön ei kannata ottaa vastaan lisätyötä, sillä ansioiden noustessa yli veroportaan rajan nettoansio käyttäytyy epäloogisesti verrattuna alempiin tuloihin.

7 7 4 PROGRESSIIVINEN NEGATIIVINEN VEROTUS Progressiivisen negatiivisen verotuksen ajatus on sitoa veroprosentti aidosti kasvavaan derivoituvaan funktioon ja näin poistaa portaiden aiheuttamat kannustinloukut. Käyrän muoto ja sen perustelut ovat helpommin hahmotettavissa tarkastelemalla maksettujen verojen suhdetta bruttoansiotuloihin. Lähtökohtana on, että jokaisen tienatun euron tulee vaikuttaa loogisella tavalla nettoansioihin. Siirryttäessä tuloissa ylöspäin malli siis takaa myös käteen jäävien tulojen kasvun. Mallin taustaoletuksista mahdollisuuksien tasa-arvo ja sosiaalinen liikkuvuus ovat sen toiminnan kannalta tärkeitä. Jos tahdotaan jokaisella yksilöllä olevan todellinen mahdollisuus itsensä kehittämiseen, on jonkinlainen vastikkeeton tai velvoitteita sisältävä minimitoimeentulo turvattava. Toisaalta työnteon tulee olla aina kannattavaa, joten kannustinloukun syntymisen estämiseksi ansiotyö ei saa leikata radikaalisti sosiaalietuutta. Jos hyväksytään mahdollisuuksien tasa-arvon perustein marginaalinenkin tuki alimmille tuloluokille, havaitaan että se tekee tasaveron täydellisen toteuttamisen mahdottomaksi: tuloluokkien välille syntyy progressiivista luonnetta. Progressiivinen verotus tekee veroprosentista bruttotulojen funktiona kasvavan funktion jolloin tulojen kasvaessa veroprosentti pienentää nettotuloja suhteessa bruttotuloihin. Koska rationaalinen taloudellinen toimija lopettaa työn teon viimeistään 100% marginaaliveroasteella, on marginaaliveroprosentilla oltava maksimi. Edellä esitettyjen argumenttien perusteella syntyvän funktion muoto pääpiirteittäin vakio. Kuvattaessa maksettuja veroja bruttotulojen funktiona, muoto on ylöspäin avautuvan paraabelin I- ja IV-neljännes. Koska veroille on oltava katto, paraabelin kulmakertoimen kasvuvauhti taantuu lähestyen maksimikulmakerrointa, toisin sanoen käyrä suoristuu ylemmillä tuloluokilla. Sosiaaliturva integroidaan malliin siirtämällä funktion lähtöarvo x-akselin alapuolelle, jolloin funktion ja x-akselin erotus kuvaa sosiaaliturvana saatavaa negatiivista tuloveroa. Näin kuvattuna on selvää, että kaikilla muuttujan x arvoilla yhden lisäeuron tienaaminen on aina kannattavaa eli lisäansion efektiivinen vaikutus on suurempi kuin 0, jos funktion kulmakerroin on alle 1. Jatkuvalla funktiolla voidaan päästä aina vähintään yhtä hyvään lopputulokseen kuin paloittain määritellyllä. Määrittämällä yksi verotusfunktio voidaan verotusta optimoida niin kansantalouden kuin yksilönkin näkökulmasta vähemmillä parametreilla kuin paloittain määriteltynä. Myös asiaan perehtymättömän ihmisen kannalta verotusfunktio lisää läpinäkyvyyttä ja progression ymmärrettävyyttä, kun asian vain viestii oikein. Veroportaat sinällään ovat turha työkalu, jotka voidaan korvata jatkuvalla kasvavalla funktiolla. Helppo tapa olisi esimerkiksi rakentaa ohjelma, jossa x:n paikalle sijoitetaan omat bruttotulot, jolloin laskuri antaisi tuloksena nettotulot ja veroprosentin. Toteutuessaan malli lisäisi palkansaajan kannalta ennustettavuutta, kun nettotulot käyttäytyisivät loogisesti bruttotulon kasvaessa. 1. Miksi juuri progressiivinen negatiivinen tulovero?

8 8 Selvimmin progressiivisen negatiivisen verotuksen edut voidaan ymmärtää vertailemalla niitä muihin olemassa oleviin ja esitettyihin malleihin. Suurin ero on siinä, että aikaisemman useasta eri veroprosenttiluokasta rakennetun funktion tilalle luotaisiin vain yksi funktio, mikä helpottaa huomattavasti sen optimointia niin kansantalouden kuin yksilönkin osalta. Näin päästään eroon kannustinloukkuja aiheuttavista veroportaista. Osmo Soininvaara on käsitellyt perustuloa Taloustieteellisen yhdistyksen sivulla artikkelissaan, johon linkki löytyy työn lopusta, Soininvaara korostaa lineaarisen funktion etuja suhteessa epälineaariseen, mutta tunnustaa myös progression edut. Mallimme yhdistää nämä molemmat. Blogissaan Soininvaara kirjoittaa myös: Hakattuani tämän asian kanssa 30 vuotta päätäni seinään, totean, että poliittisesti ainoa realistinen tapa edetä kohti perustuloa on negatiivinen tulovero, jossa tuo negatiivisen veron osuus on ehdollinen samaan tapaan kuin työmarkkinatuki. Jos tulottomuuteen ei ole mitään terveydellistä ja muuta syytä, on oltava työmarkkinoiden käytettävissä. En usko, että tämä ehto tosiasiassa on tarpeen, koska ihmisiä ei tosiasiassa saa pakotetuksi töihin. Kun työnteko muuttuisi kannattavaksi, paljon useampi työllistyisi kuin nykyisellä pakottamisella. Mutta sovitaan nyt sitten, että negatiivisen veron edellytyksenä on oleminen työmarkkinoiden käytettävissä. Nykyiseen järjestelmään verrattuna suurin muutos olisi veroportaiden poisto ja progressiivisuus toteutettaisiin jatkuvana. Ylemmissä tuloluokissa muutos ei olisi vaikutuksiltaan kovin suuri, mutta alempien tuloluokkien tukiviidakko helpottuisi merkittävästi kun sekä tuet että tulot ajateltaisiin summana. Malli lopettaisi varojen siirtelyn valtion kassasta kuluttajan kautta takaisin kun lähtökohtaisesti tukea annettaisiin oikea määrä. Kuvassa esitetään tämänhetkinen veroprosentti veronmaksajat.fi -sivustolla esitetyn datan avulla. Kuvasta havaitaan suurimman kannustinloukun sijaitsevan noin vuodessa tienaavien kohdalla kun tasaverosta siirrytään progressioon. Alemmat tuloluokat saavat myös erilaisia sosiaalietuuksia, joihin ansiot vaikuttavat ylisuhtaisesti.

9 9 2. Nykyjärjestelmään sopiva funktio Progressiivinen negatiivinen veromalli ratkaisee verotuksen tuoman kannustinloukun nettouttamalla saatavat tuloperusteiset sosiaalietuudet yhteen palkkatulojen kanssa. Alla oleva kuvio kuvaa karkeasti veroprosenttifunktiota, joka on muodostettu poistamalla alemmista tuloluokista selvästi muusta linjasta poikkeavat arvot, vuodessa tienaavat, ja sovittamalla havaintoihin logaritminen käyrä. Seuraava, tulonsiirtoja kuvaava käyrä on toteutettu samalla menetelmällä. Kuvion perusteella nykyiseen järjestelmään sovittamalla syntyisi helposti sosiaaliturva jonka perustaso on noin 420 /kk. Nykyjärjestelmään parhaiten sopiva tulonsiirtoja kuvaava määrittämämme funktio on T=0,9467x ,9x-5152, kun x 95, T=579x ,5461, kun x>95, jossa x=bruttotulot tuhansina euroina vuodessa. Funktio koostuu kahdesta osasta, sillä verot eivät toisaalta voi kasvaa äärettömiin, toisaalta nykyinen järjestelmämme on tämän muotoinen. Funktio on pisteessä aidosti jatkuva ja derivoituva, eli minkäänlaista porrasta tai kannustinloukkua ei synny.

10 10 3. Ero muihin malleihin Esittelemämme malli olisi vaikutuksiltaan mikrotaloudellisesti eli henkilötasolla samansuuntainen kuin Vihreiden esittämä perustulomalli. Suurimmat erot mikrotasolla syntyvät perustulon tasosta, joka mallissamme olisi nykyjärjestelmän vuoksi alhainen 420 /kk Vihreiden esittäessä 560 /kk. Toisaalta ylimmillä tuloluokilla Vihreiden esittämässä mallissa ansiotuloverot laskisivat 49% tasolle esittämämme mallin pitäessä ne nykyisellä noin 56% tasolla.

11 Yhteiskunnan tasolla esittämämme mallin edut nousevat selviksi. Toisin kuin Vihreä perustulo, progressiivinen negatiivisen verotuksen malli ei sido tarpeetonta pääomaa. Jos tietty summa annetaan vuoden alussa kaikille ja lopussa verotetaan se pois, se vähentää investoitavissa olevaa rahamäärää kansantaloudessa. Perustulo muille kuin alemmille tuloluokille voidaan nähdä korottomana lyhyenä lainana, mikä hidastaa pääoman kiertonopeutta taloudessa aiheuttaen tehottomuutta verrattuna tilanteeseen, jossa sama raha kulkisi vapaasti. Kärjistetysti: miksi ottaa raha pois kuluttajilta, antaa se takaisin ja ottaa taas pois? 11 Lähde: vihreat.fi Muista negatiivisen tuloveron malleista mallimme erottaa sen progressiivisuus. Lineaarisen funktion hyödyt eli kannustinloukuttomuus saadaan aikaan, kun pidetään huoli funktion derivoituvuudesta. Progression ansiosta mallilla saadaan myös progressiivisen

12 12 verotuksen tuomat tulontasausvaikutukset. Tasavero ei ole tuloerojen tasaukseen tähtäävässä yhteiskunnassamme vaihtoehto. Negatiivinen ja paloittain lineaarinen tulovero, lähde: Osmo Soininvaaran blogi

13 13 5 TALOUSVAIKUTUKSET Verrattaessa nykyjärjestelmään progressiivinen negatiivinen tulovero minimoisi muutokset muissa kuin tuen tarpeessa olevien tuloluokissa. Tämä on perusteltua, sillä perustulon tarkoitus ei ole inflatoida talouttamme, vaan helpottaa työllistymistä ja poistaa kannustinloukut. Alla olevasta kuviosta voidaan todeta, että esittämässämme mallissa tuki kohdistuu pääosin juuri niille tuloluokille joihin haluamme vaikuttaa. Välillä tapahtuva vähäinen veronkevennys johtuu tämänhetkisen järjestelmämme liian nopeasta verojen kiristymisestä suhteessa alempiin ja ylempiin tuloluokkiin. Mallimme synnyttämät kustannukset verrattuna nykyiseen kun sosiaalietuuksia tai veronkevennyksiä ei huomioida ovat noin 4,9 miljardia euroa. Summa syntyy alimmille tuloluokille maksetusta tuesta, 4,1 miljardia, näiltä tuloluokilta menetetyistä verotuloista 0,8 miljardia sekä 2,4 miljoonan veronkevennyksistä noin vuodessa ansaitseville. Jos negatiivisen tuloveron katsotaan kattavan perusturvan, toimeentulotuen, opintotuen, sairauspäivärahat ja vanhempainpäivärahat erotukseksi nykymalliin jää noin 1,4 miljardia euroa. Jos kolmasosa ansioturvasta sisällytetään pottiin, käyttämättä jää yli 2 miljardia euroa. Nämä varat voidaan käyttää nykyisellä tavoin, jolloin muutosta tulonsiirtoihin ei tapahdu. Tällä laskelmalla osoitamme että nykyisellään varoja käytetään enemmän kuin mallimme edellyttäisi, joten se on toteutettavissa kustannusneutraalisti. Alla olevassa kuviossa on kuvattu muutokset nykytilanteeseen tuloluokittain. Kuvion nollatasoksi on asetettu nykytilanne ja palkit kuvaavat alimmilla tuloluokilla perustulon määrää ja ylimmillä veronkevennystä vuodessa. Lisäksi punaisella on huomioitu menetetty verosumma alimmilta tuloluokilta. Mallin kustannuserät on määritetty tuloluokkien tulonsaajien lukumäärän ja mallimme tuen luokkakeskiarvojen perusteella. Vihreiden esittämä kustannusneutraali malli muuttaa tulonjakoa ansiotulojen osalta suuresti. Vaikka tuet alimmille tuloluokille ovat suuremmat kuin esittämämme, myös ansioverotulot yläluokilta laskevat tasaveron vuoksi. Vihreiden mallissa kustannusneutraa-

14 14 lius on saavutettu muuttamalla verotuksen rakennetta. Alla oleva kuvio havainnollistaa ansiotuloverotuksen keventymisen euroina vuodessa tuloluokittain. Vaikka malli toisaalta toteuttaakin perustulon tavoitteet, on selvää ettei muutos kohdistu pelkästään tuen tarvitsijoihin, vaikka tätä korjataan kiristämällä ylempiin tuloluokkiin verorasitusta kohdistavia muita veroja.

15 15 6 OPTIMAALINEN VEROTUSKÄYRÄ Oikeudenmukaisen verotuksen funktio on progressiivinen. Progression jyrkkyys kuitenkin huonontaa työn vastaanottamisen kannattavuutta. Progressio ei siis saa nousta liian jyrkästi, sillä näin se voi muodostaa kannustinloukun. Verotusfunktion rajakannustavuus tuleekin analysoida. Koska yhteiskunnan etu on että työtä tehdään, voidaan määrittää optimaalinen käyrän muoto, eli se kuinka nopeasti verotus lähestyy maksimitasoaan tarkastelemalla verokertymän joustoa verotuksen kireyden suhteen. Horisontaalisen oikeudenmukaisuuden periaatteella verotuksen tulee kiristyä loogisesti palkkatulon kasvaessa. Oikeudenmukaisella verotusfunktiolla on siis maksimi. Kuvio 1 Havainnekuva verotusfunktiosta Veroprosentti bruttotulojen funktiona muodostaa käyrän, joka muistuttaa muodoltaan logaritmista funktiota. Lähtökohdaksi funktion määrittämiseen valittiin optimointi. Maksimoitavaksi funktioksi optimointiin valittiin summa palkansaajien käytettävien tulojen logaritmia. Kohdefunktion valinta perustuu optimaalista tuloverotusta koskeviin tutkimuksiin joiden numeerisissa esimerkeissä kulutuksen hyötyä on kuvattu käytössä olevien tulojen logaritmilla. Rajoitusehtona on, että tuloveron on tuotettava vähintään saman verran tuloja kuin nykyisen tuloveron. Optimointimalliksi tulee max ln(y*(1-t(,y))) s.e. Y*T(,Y) M jossa Y on henkilön tulot, T(β,Y) on verotuskäyrä joka riippuu parametreista β ja henkilön tuloista Y, M on valtion tuloveron tuotto ja summaus tapahtuu kaikkien veronmaksajien yli. Perustulon tasona käytettiin 500 /kk. Lähestymistavan ongelmaksi havaittiin datan epätarkkuudet. Johtuen monenlaisista verotuksen vähennyksistä varsinaisesti maksetut ansiotuloverot ovat huomattavasti pienemmät kuin jos maksetut verot laskisi vain kaavalla T = Yt, jossa T on maksetut verot,

16 16 Y tulot ja t veroprosentti. Tästä syystä arvioidut veroprosentit jäävät huomattavasti pienemmiksi kuin nykyiset tai esimerkiksi Vihreiden perustulomallissa esitetyt. Ongelmaa korjattiin laskemalla tulonjakodatasta maksetut ansiotuloverot jokaisen tuloluokan keskitulojen veroprosentilla. Tällä tavalla arvioitu tuloveron tuotto oli huomattavasti suurempi kuin tilastoitu. Tämä arvio tuloveron tuotosta on kuitenkin heuristinen ja analyysia olisi hyvä tehdä tarkemmilla arvioilla tuloveron tuotosta ennen erilaisia vähennyksiä. Optimoinnissa huomattiin myös ettei kohdefunktio ilmeisesti ole konveksi. Tämä johtaa siihen, että optimoinnista saadaan mahdollisesti eri tuloksia erilaisilla alkuarvoilla. Tämä on hyvä tiedostaa erilaisia verotusfunktion muotoja kokeiltaessa. 4. Käyrän asettaminen Käyrän asettaminen paikalleen bruttotulot veroprosentti -koordinaatistoon on poliittinen kompromissin tulos. Poliittista ristiriitaa kevyen tai raskaan verotuksen välillä ei voida poistaa, mutta edellä esitelty malli on käyttökelpoinen ratkaisu kompromissin tekemisen helpottamiseksi: kun syntyvän geometrisen sarjan kerroin on päätetty, voidaan muotonsa säilyttävää funktiota siirtää koordinaatistossa mahdollisimman yleisesti hyväksyttävään kohtaan. 5. Löydetyt verotusfunktiot Luvussa 1.1 kuvatulla menetelmällä löydetty logaritminen verotusfunktio on T(Y) = ln(Y)/ Veroprosentti nettotulojen funktiona on kuvattu alla. Kuvassa on vertailun vuoksi mukana nykyiset veroprosentit. Kuvasta nähdään että suurituloisten tuloveroprosentti nousee hieman jotta perustulon aiheuttamat veronkevennykset pienituloisille voidaan rahoittaa tuloveron kautta. Verrattuna nykytilaan alle vuodessa tienaavien tuloveroprosentti laskee ja yli tämän tienaavien nousee. Samalla menetelmällä etsittiin myös parasta tasaveroprosenttia. Optimaaliseksi tasaveroprosentiksi saatiin 48.97%. Veroprosentti verrattuna nykytilaan on kuvattuna alla. Tasaverolla tuloveroprosentti nousisi alle vuodessa tienaavilla ja laskisi alle tämän tienaavilla.

17 17

18 18 7 SOVITETTU MALLI JA NYKYTILA NUMEROINA Alla olevissa taulukoissa on kuvattu muutokset nykytilanteeseen eri tulotasoilla. Negatiiviset tulonsiirrot kuvaavat saatua tuloa, positiiviset maksettua veroa.