Huonekalujen tyylihistoria

Transkriptio

1 Huonekalujen tyylihistoria Renessanssi 1 Barokki 2 Varhaisrokokoo 2 Rokokoo 3 Uusklassismi 3 Biedermeier 4 Kertaustyylit 5 Uusrenessanssi 5 Uusbarokki 6 Uusrokokoo 6 Wieniläistyyli 7 Myöhempi uusklassismi 7 Uusgotiikka 7 Jugend 8 Funktionalismi 9 Lähteet & Linkit 10 Renessanssi n Ruotsi-Suomessa n Renessanssi jatkui kansanhuonekaluissamme 1800-luvulle asti. Nimensä tyyli sai italiankielestä ja tarkoittaa uudestisyntymistä. Sillä tarkoitettiin renessanssissa toteutunutta antiikin taiteen elpymistä, mutta myös yksilön vapautumista kirkon kahleista. Italiassa renessanssi oli mahtavaa. Ruhtinaat palkkasivat arkkitehtejä suunnittelemaan itselleen palatseja. Ne koristeltiin maalauksin, veistoksin ja huonekaluin. Tunnettuja taiteilijoita olivat Michelangelo, Leonardo da Vinci, Tizian ja Rafael. Ensimmäiset renessanssin merkit Suomessa tunnetaan Turun linnasta, joka sisustettiin Juhana-herttuaa varten n Vasta 30-vuotisen sodan jälkeen tyyli levisi Suomeen Saksasta palaavien aatelisperheiden mukana. Huonekalujen lajivalikoima monipuolistui ja myös tuolit yleistyivät siirryttäessä kiinteästä sisustuksesta liikuteltavien irtohuonekalujen käyttöön. Totutun penkkiperinteen mukaisesti ne tosin sijoitettiin edelleen riviin pitkin seinän vieriä. Tuolien runko oli ristikkorakenteinen, istuinosa kehätty kuutio, jossa tavallisesti kaksi tukipenakehikkoa. Takajalat jatkuivat selkänojien sivupuina ja niitä yhdisti ylhäällä hartialauta. Tämän tyyppinen renessanssituoli oli yleinen maalaistaloissa ja kaupunkikotien keittiöissä vielä myöhään 1800-luvulle asti. 1

2 Barokki n Ruotsi-Suomessa n Barokki oli alkujaan pilkkanimi, jolla luonnehdittiin tyylille ominaista muotojen suhteetonta paisuttelua ja ylenpalttista koristelua. Tyyli saavutti huippunsa 1600-luvun jälkipuolella Ranskassa, jossa se kehittyi loisteliaaksi sisustustyyliksi Ludvig XIV:n Versaillesissa. Kierresorvaus on Barokille ominaista. Sitä alettiin käyttämään myös renessanssityyppisiin tuoleihin. Barokkituolin selusta oli korkea jo kapea. Englannissa alettiin käyttämään rottinkipunosta tuolin selkänojan ja istuimen täytteenä. Suomessa tyyli jäi etäiseksi. Barokinajalta alkaen suomalaisiin arkkuihin omaksuttiin kukka- ja tulppaanimaalaukset. Varhaisrokokoo (Myöhäisbarokki) n Ruotsi-Suomessa n Meillä varhaisrokokoo jäi vallitsevaksi koko vapaudenajaksi. Tyylikausien vaihtuminen tapahtuu yleensä huomaamattomasti ja niinpä barokkikin vähitellen muotoutui rokokooksi. Rokokoo syntyi Ranskassa ja sai nimensä simpukkaa muistuttavan rocaille-kuvion mukaan. Tyylille tunnusomaista olivat kaarevat muodot. Suuren pohjansodan ja isonvihan jälkeisessä Suomessa alkoi hidas jälleenrakentaminen. Hävitetyt kodit kunnostettiin ja varsinkin Englannista maahantuotiin paljon huonekaluja. Kuningatar Annan tyylisistä huonekaluista tuli yleisiä Suomessa. Tunnusomaista näissä tuoleissa on Claw and Ball -jalka, jossa linnun kynnet pitelevät palloa. Joskus jalat päättyivät kavioon, nuijamaiseen paksunnokseen tai leijonankäpälään. Jalkojen tukena oli H-ristikko. Tuoleista tuli mukavampia istua, kun istuinosa madaltui ja pehmustettiin sekä selkänoja kaartui selänmukaiseen lievään s-notkoon. Uutta olivat pienet kääntölevyllä varustetut peli- ja teepöydät, kirja- ja vitriinikaapit sekä kirjoituspöydät. Englantilaisia pyökistä ja pähkinäpuusta tehtyjä tuoleja jäljiteltiin Ruotsi-Suomessa veistämällä tuolit kotimaisista puulajeista, koivusta ja männystä, ja petsaamalla ne ruskehtaviksi jalopuuta jäljitellen. Väriasteikko oli keski- tai vaaleanruskea. Vaaleaa puuta jäljiteltiin myös kellertävällä, okransävyisellä maalilla. Valkoinen ja kulta ovat jääneet sitkeästi varhaisrokokootuoleihin myös niiden uustuotannossa. Nämä värit ovat kuitenkin vääriä ja peräisin Empire-tyylistä. Tyylin kaarevat linjat vaativat toteutuksessaan taidokkuutta, joka ei kansanpuusepältä luontunut, joten tyylistä usein käytetty nimitys talonpoikasrokokoo on väärä. 2

3 Rokokoo n Ruotsi-Suomessa n Jäi varhaisrokokoon varjoon. Rokokoon tunnusmerkkejä ovat c-kirjainta tai simpukkaa muistuttavat epäsymmetriset tunnusornamentit, muut luonnonmukaiset kukka- ja lehtiornamentit, keveät kaarevat linjat sekä taidokas veisto- ja intarsiakoristelu. Myös prameat kultapoltetut pronssihelat tulivat muotiin. Tyylin suosikkihuonekalu oli sohva. Ranskassa koristelu lisääntyi ja samaa tyyliä omaksuttiin Ruotsiin. Englannissa täysrokokoo oli suoralinjaisempaa. Englannin rokokooajan huippunimi oli Thomas Chippendale. Hänen taidokkaat tuolinsa eivät ole samoja, joita nykyään valmistetaan. Rokokooajalla siirryttiin raikkaan heleään väriasteikkoon. Ranskassa käytettiin kirkkaita, kiinalaista lakkamaalausta jäljitteleviä värejä. Täysrokokoo oli meillä vaatimaton heijastus alkuperäistyylistä. Meillä yleisimpiä värejä olivat helmenharmaa, hennon vihertävä, haalean sininen ja roosa. Vaatimaton veistokoristelu saattoi pelkistetyimmillään ilmetä vain uurremaisena kouruna. Suosittu päällinen oli suuriruutuinen pellava. Uusklassismi n I vaihe Ludvig XVI:n tyyli n II vaihe Direktoriotyyli n III vaihe Empire n Ruotsi-Suomessa Kustavilaisuus n Kustavilaisuus jäi vallitsevaksi pitkälle 1800-luvulle. Kaarle Juhanan tyyli n Pompeijin löytyminen sekä kaivauksien aloittaminen elvytti 1700-luvun puolessa välissä antiikin ihailun. Italiasta ja Kreikasta saadut herätteet johtivat Ranskassa uusklassismiin, jota myöhemmin nimitettiin Ludvig XVI:n tyyliksi. Ruotsi-Suomessa tyyli sai nimensä Kustaa III:n mukaan. Kustaa ihaili suuresti kaikkea ranskalaista ja sisustutti Tukholman linnan ranskalaiseen tapaan antiikkia mukaillen. Kustavilaisessa uusklassisismissa voi erottaa sekä ranskalaisen että englantilaisen tyylisuunnan vaikutusta. Tyylin harmoniset mittasuhteet ja valikoiden toteutettu antiikin ornamentiikka sopivat hyvin kotimaisille puuladuille ja luontuivat myös kansan puuseppien toteutettaviksi. Vasta kustavilaisuus syrjäytti renessanssin kansanhuonekaluista ja jäi vaikuttamaan pitkälle 1800-luvulle. Kustavilaisissa tuoleissa jalat olivat suorat, alaspäin kapenevat ja niissä oli pystyuurteita antiikin pylväiden tapaan. Jalkojen yläpäässä oli antiikin pylvään päätä muistuttava neliö, johon oli veistetty kukka-aihe. Yleinen kustavilaiskaluste oli kaunis pin- 3

4 natuoli, jonka kansanomainen valmistus jatkui meillä pitkään. Huonekalut valmistettiin kotimaisista puulajeista ja maalattiin helmenharmaaksi tai jollakin muulla pastellisävyllä. Punaruskealla värillä jäljiteltiin ulkomailla suosittua mahonkia. Empire eli keisarintyyli sai nimensä Napoleonista. Empiressä huipentui roomalaisen antiikin ja Egyptin muinaisuuden ihailu. Kiven ja metallin jäljittelyn vaikutuksesta huonekalut muuttuivat raskaiksi ja epämukaviksi. Antiikkia jäljiteltiin käyttökelpoisuuden kustannuksella. Siivekkäät voitonjumalattaret, sotaisat kotkat ja voittajan laakeriseppele olivat suosittuja koristeaiheita, samoin Apollon lyyra, runsaudensarvet ja kolmijalka. Huonekalujen kantaviin osiin sijoitettiin sfinksejä, leijonia, joutsenia ja aarniokotkia. Huonekalut valmistettiin mahongista ja kiillotettiin loistaviksi. Koristeluun käytettiin runsaita pronssilyöttejä. Mahonki-empiren rinnalle Ruotsissa kehittyi kustavilaisuuden jatkoksi vaatimattomampi, kodikas empiren suunta, josta tuli suosittu myös Suomessa. Kalusteet maalattiin valkoisiksi. Pronssilyöttejä jäljiteltiin veistäen tai massasta muotoillen ja ne kullattiin. Valkoinen ja kulta kuuluvat siis vasta tähän Kaarle Juhanan ajan empireen, ei rokokoohon tai kustavilaisuuteen. Samaan aikaan opittiin taitavasti tekemään marmoria jäljittelevää marmorointimaalausta sekä puuta jäljittelevää ootrausta. Kaarle Juhanan empiren yleisin tuolityyppi oli pinnatuoli, jonka selustassa pienat saatettiin ryhmitellä vain hartialaudan yläosaan, tai ne olivat leveämmistä säleistä kuin kustavilaisena aikana. Biedermeier (Myöhäisempire) n Napoleonin kukistuminen vuonna 1815 merkitsi komentelevan keisarityylin äkkiloppua. Porvarillisen viihtyisyyden tavoittelu tuli päämääräksi kotien sisustamisessa. Empiren pohjalta yksinkertaistui myöhäisempire, joka tunnetaan sisustustyylinä Suomessa tavallisesti saksalaisella nimellä biedermeier. Toisinaan puhutaan myös mahonkityylistä, koska mahongin käyttö yleistyi Suomessa 1820-luvulta lähtien. Tuoleissa ja muotihuonekaluissa sohvissa oli tavallisesti mahongilla tai pähkinäpuulla vaneroitu taakse kaartuva selkänoja sekä voluuttikiermuroina eteenpäin suuntautuvat käsinojat. Saksalaiseen sohvaan kuului pehmustettu selusta. Istuinosaan omaksuttiin kierteisjousitus istuinmukavuutta parantamaan. Pinta kiillotettiin puunsyiden korostamiseksi. Suomessa materiaalina käytettiin myös loimupintaista visakoivua. Biedermeierkalustoihin kuului sohva, pari nojatuolia, pöytä sekä peili. Siro suorakaiteen muotoinen peili oli biedermeierin kauneimpia esineitä. 4

5 Kertaustyylit (Historiallinen romantiikka) Kertaustyylien aikana historiallisia valtatyylejä ryhdyttiin uudelleen toteuttamaan, nyt koneellisesti valmistaen. Yksittäisten mestarien käsityön korvasi 1820-luvulta alkaen yleistyvä huonekaluteollisuus sorvaus- ja muine koneineen. Teollinen valmistaminen teki huonekaluista kuivakkaan hengettömiä. Uusi tekninen ratkaisu oli Lontoossa 1820-luvulla patentoitu kierrejousitus, joka lisäsi istuinmukavuutta ja teki istuinten verhoilusta kiinteän. Kertaustyylien aikana eri tyylipiirteitä yhdisteltiin toisiinsa. Uusia tyylikalustoja harrasti vilkkaimmin kaupunkien vaurastunut porvaristo. Tavaksi tuli sisustaa kaikilla tyyleillä eli sijoittaa esimerkiksi ruokasaliin uusrenessanssia, talon isännän huoneeseen uusbarokkia ja saliin uusrokokoota. Uusrenessanssi n Ajalle tyypillisiä olivat ruokasalit, joiden kalustoon kuului valtava kaksiosainen astiakaappi koristeenaan monirytmistä peilitystä, runsaat profiloinnit ja sorvattuja uurrekoristeisia pylväitä, joissa oli sorvatut pallomaiset päät ja pallon päällä vielä pieni nuppi. Ruokapöytä oli muhkea. Pöytälevyn reunassa oli kynnysmäinen profiililista, jossa usein oli veistoskoristelua. Pöytä oli jatkettava. Raskaat jalat oli koristeltu lankasorvauksin ja uurtein. Tuolit olivat korkeaselustaisia, rakenteeltaan enemmän barokin kuin renessanssin tapaisia. Hartialaudan kahden puolen oli palloon päättyvät, uurretut pylväät. Istuin oli joko rottinkia tai rei itetyä vaneria. Uusrenessanssin suosikkikaluste oli paneelidivaani, suuri, korkeaselustainen sohva, jonka selkänojaa reunusti koriste-esineille tarkoitettu hylly. Sohvan pehmustetut käsinojat taipuivat sivuille, joten pehmeän sohvan sai muutetuksi vuoteeksi. Tammi oli keskieurooppalaisten uusrenessanssin käyttämä materiaali. Saksassa käytettiin paljon pähkinää ja mahonkia. Kalusteiden puuosat oli lähes aina käsitelty keski- tai tummanruskeiksi tai mustiksi. Pinta oli sellakattu kiiltäväksi tai himmeäksi.. Sävytyksessä käytettiin vesiliukoisia petsivärejä. 5

6 Uusbarokki n Uusbarokkikin suosi ruokasalin kalustoja, joihin ruokapöydän ja pikkutuolien lisäksi kuuluivat alkuperäistä tuntuvasti pienemmät astiakaapit ja matalammat senkit, joiden ovissa keskellä oli kasviornamentteja. Aidon barokin aikana kalustokäsitettä ei tunnettu. Uusbarokin sohvakalustossa nojatuolien ja sohvien istuimissa on alkuperäistyyliin kuulumaton jousitus. Sohvan selusta on umpinainen ja pehmeäksi verhoiltu. Sohvaa aito barokkityyli ei edes tuntenut. Uusbarokin aikana puuosien väriasteikko keveni. Keskiruskeat sävyt tulivat tummien rinnalle. Kiiltävä lakkaus ei kuuluu uusbarokkiin. Rottinkia käytettiin edelleen istuimissa ja selkänojissa. Uusrokokoo n Kertaustyyleistä käyttökelpoisin ja siksi suosituin. Uusrokokoo tuli muotiin 1830-luvulla Bourbonien valtaanpaluun vuoksi Ranskassa. Suomeen uusrokokoo tuli 1840-luvulla Pietarista ja siksi sitä kutsuttiin myös venäläiseksi rokokooksi. Se kotiutui omien puuseppiemme verstaisiin. Helsingissä puuseppämestarien valmistamista kaunislinjaisista uusrokokookalustoista käytetään nimeä Helsinki-rokokoo. Valitettavasti mestareiden tekijänmerkit melkein aina puuttuvat. Kertaustyylien muodin mukaan uusrokokookin suosi tummia tai keskiruskeita puupintoja. Suomessa käytettiin kotimaisia puulajeja, jotka petsattiin tummaksi. Pinta oli kiillotettu tai lakattu. Tämän ajan tuotteita olivat umpeen verhoillut emma-kalusteet luvun loppu olikin verhoilijoiden kulta-aikaa. 6

7 Wieniläistyyli Saksalaissyntyinen huonekaluarkkitehti Michael Thonet kehitti vuonna 1849 Wienissä tuolin, jonka valmistus perustui hänen kehittämäänsä menetelmään taivuttaa puuta. Wieniläistuoli on keksijänsä täysosuma: siro, mittasuhteiltaan lähes täydellinen, ajattoman yksinkertainen, käytössä kestävä ja helppo valmistaa teollisesti. Tuoleista tuli suosittuja kahviloissa ja muissa yleisissä tiloissa. Tuolin suosio on jatkunut tähän päivään asti ja on saanut useita tehtaita jäljittelijöikseen. Tuoleja valmistetaan yhä. Lisätietoja Myöhempi uusklassisismi n Myöhempi uusklassisismi seurasi esikuvaansa tunnollisimmin kuin muut kertaustyylit. Ornamentiikka pysyi suhteellisen puhtaasti klassisena ja muodot noudattivat esikuvaansa liioittelematta. Puuosien väri erotti kalusteet alkuperäistyylistä. Lähes poikkeuksetta ne olivat mustaa, kiiltävää tai himmeäkiiltoista puuta, useimmiten tummaksi petsattua tammea, pohjoismaissa omia puulajejamme. Tämän salonkeihin tarkoitetun tyylin mallistoa olivat sohvakalustot, johon kuuluivat soikeat tai pyöreät sohvapöydät sekä pienet koristepöydät ja kukkapylväät. Uusgotiikka n Goottilaisuuteen pohjautuva uusgotiikka syntyi Englannissa, missä keskiajan goottilaisuus on aina antanut piirteitä sisustustyyleihin. Tyyliä käytettiin lähinnä kirjastojen, herrainhuoneiden ja biljardisalien sekä tietysti julkisten tilojen sisustuksissa. Huonekaluissa uusgotiikka näkyi tuolin selustan korkeissa suippokaarimaisissa muodoissa ja kaappien ovissa, jotka muistuttivat kirkon ikkunoita tai holviruoteita. Uusgoottilaiset huonekalut olivat keskiruskeaa tai tummaa, himmeäksi lakattua puuta. Rottinki sopi hyvin uusgoottilaisiin huonekaluihin. Se oli joko luonnonväristä tai petsattua. 7

8 Jugend (L art nouveau) n Suomessa Jugend kehittyi 1800-luvun lopulla useissa eri Euroopan maissa. Sen päämääränä oli taiteen ja luovuuden vapauttaminen jäljittelystä ja hengettömästä massatuotannosta. Tyyli perustui hyvään käsityöhön, aitoihin luonnonmateriaaleihin sekä pelkistämiseen. Jugendin ornamentteja olivat luonnosta otetut kasvi- ja eläinaiheet. Niihin pohjautui tyylin tunnuskuviokin, kauniisti kaartuva joutsenkaulaviiva. Jugend sai meillä vahvasti kansalliset ominaispiirteensä, mistä myös johtuu tyylin viehätys. Suomessa jugend oli ensimmäinen omintakeinen designtyyli, linjakkaan suomalaisen muotoilun alku. Suomessa vallitsi sortokausi ja suomenmieliset pyrkivät kaikin tavoin vahvistamaan kansallista identiteettiään. Tukeva perusta sille oli kansan kulttuurimme: kalevalainen Karjala runo- ja käsityöperinteineen sekä suomalaiset ryijyt. Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyn näyttelypaviljongin suunnitteli arkkitehtikolmikko Lindgren-Gesellius-Saarinen. Niin sanotun Iris-huoneen sisustuksen oli suunnitellut Akseli Gallen-Kallela. Sisustus edusti jugendin kokonaisvaltaista ajattelua. Siellä oli mukana myös Gallen-Kallelan Liekki-ryijy sekä hänen huonekalujaan, joiden päällinen oli taiteilijan itsensä suunnittelema ja kudottu Suomen Käsityön Ystävissä. Huonekalut oli valmistettu Louis Sparren Porvooseen perustama Iris-tehdas. Suomen tekstiilit palkittiin kullalla ja huonekalut hopealla. Tästä huoneesta lähti se suomalainen jugend, jolle ominaisia ovat jykevät geometriset muodot ja kansallinen ornamentiikka: oravat, karhut, männynkävyt, kuusenhavut, suomalainen fauna ja flora. Lisätietoja Eliel Saarisesta ja Akseli Gallen-Kallelasta gallen-kallela.fi Suomalainen jugend säilyi huonekalunvalmistuksessamme 30-luvulle. Huonekalutehtaiden, esimerkiksi Muuramen, mallistoihin vakiintuivat pelkistetyt, mutta selvästi jugendtyyliset kalustotyypit. Muuramen kuvasto vuodelta 1919 on saatavilla kirjastoista. Nykypäivän Muurame ei enää valmista vanhoja huonekalumallejaan, vaan on keskittynyt kirjahyllymoduleihin. Samoin Billnäsin konttorihuonekalut ovat jugendhenkisiä. Huonekalut valmistettiin tammesta ja petsattiin hieman puunväriä tummemmaksi. Kirjastoissa on saatavilla Billnäsin kuvasto vuodelta Billnäs-tyylisiä huonekaluja valmistaa nykyään Boknäs tuotesarjalla, jonka nimi on Björknäs. Lisätietoja: Jugendille tyypillisiä olivat tummat värit. Puun oma väri joko jätettiin näkyviin tai petsattiin tummanruskeaksi, joskus mustaksi. Pinta on himmeä, ei kiiltäväksi lakattu. Keski-Euroopassa käytettiin paljon tammea, joka usein jätettiin petsaamatta ja vain 8

9 lakattiin himmeäksi. Meillä käytettiin kotimaisia puulajeja. Jugendin ja funktionalismin siirtymävaiheessa syntyi Pariisissa Art Deco-suuntaus, joka omaksui jugendia siromman ja kevyemmän linjan ja käytti koristeena kiinalaisia ja japanilaisia lakkamaalauksia ja koristeaiheita. Funktionalismi n Huonekalusuunnitteluun vaikutti asumistavan muutos. Asunnot pienenivät ja painopiste siirtyi omistusasunnoista vuokrahuoneistoihin. Yhteiskunnallinen tasa-arvoajattelu heijastui rakentamiseen: pyrkimyksenä oli samanlaisia asuntoja ja samanlaisia kulutustavaroita kaikille. Yhteisistä kalustoista luovuttiin ja tuolit ja pöydät suunniteltiin irrallisiksi, jokaisen asiakkaan maun mukaan yhdisteltäviksi yksiköiksi. Merkittävää vaikutusta huonekalusuunnitteluun oli myös puristetun vanerin kehittämisellä. Hollannissa I maailmansodan jälkeen syntyi vuonna 1917 taiteiden välinen Stijl-ryhmä. Ryhmä korosti pysty- ja vaakasuorien linjojen merkitystä sommittelussa, noudatti geometrisia muotoja ja korosti perusvärien käyttöä kolmen neutraalin värin, mustan, valkean ja harmaan rinnalla. Ryhmä vaikutti ratkaisevasti Bauhausin ja Le Corbusierin tyyliin. Gerrit Rietveldin suunnittelemaan nojatuolia nimeltään Punainen ja sininen valmistetaan yhä. Lisätietoja Bauhaussuuntauksesta, valitettavasti ilman kuvia huonekaluista Suomalaiset huonekalut noudattivat kolmea päälinjaa: tehtiin putkihuonekaluja, puisia suorakulmaisia tehdasvalmisteisia ja Alvar Aallon taivutetusta vanerista tehtyjä kalusteita. Merkittävä asema huonekalutuotannolle oli Stockmannin omistamalla Keravan Puusepäntehtaalla, jolle kalusteita suunnitteli Werner West. Teräsputkihuonekaluja valmisti Helsingin Uusi Rautasänkytehdas. Alvar Aalto aloitti tutkimukset puun materiaaliominaisuuksista vuonna 1928 ja niitä toteutettiin Paimion parantolassa, joka oli Aallon ensimmäinen kokonaisvaltainen suunnitelma. Paimiotuolista tulikin klassikko niin kuin monista muistakin meille tutuista Aallon huonekaluista. Aallon huonekaluja valmistaa nykyään Artek, mutta halpoja jäljitelmiä on maailmalla paljon. Lisätietoja Artekista Lisätietoja Alvar Aallosta Toinen maailman sota katkaisi muotoilun lupaavan kehityksen, mutta toisaalta sen aiheuttama materiaalipula johti 9

10 mielenkiintoisiin kokeiluihin ja materiaalien etsimiseen. Euroopasta paenneet suunnittelijat perustivat Hans Knollin johdolla vuonna 1938 New Yorkiin taideteollisen myymälän. Yritys otti nimekseen Knoll International Ltd ja siitä tuli merkittävä uutuuskalusteiden valmistaja-markkinoija. Yritys on valmistanut mm. Bertoian verkkorakenteiset tuolit ja Eero Saarisen tulppaanituolit. Nykypäivän kalustesuunnitteluun voi tutustua Sodanjälkeen huonekaluteollisuuden edelläkävijämaaksi nousi Tanska, jossa uuden linjan suunnittelijoita olivat Borje Mogersen, Morgens Koch ja Arne Jacobsen. Lisätietoja tanskalaisesta huonekalusuunnittelusta Merkittävä uutuus lastulevy kehitettiin Saksassa. Suunnittelu tähtäsi kalusteisiin, jotka tehdään mahdollisimman harvoista osista ja joiden koottavuus ja pinottavuus ovat hyvät. Ensimmäisen yhdestä kappaleesta tehdyn tuolin kehitti tanskalainen Verner Panton. 60-luvulla suunnittelun painopiste siirtyi Italiaan, missä Milanon kansainvälisillä messuilla esiteltiin muovi- ja lasikuituhuonekalut. Suomessa suunniteltiin lasikuituhuonekaluja, joista syntyi maailmanlaajuisia klassikoita. Eero Aarnion Pallotuoli on vuodelta 1965 ja Pastillituoli Yrjö Kukkapuron Casinotuoli on vuodelta 1961 ja Karusellituoli vuodelta Suomalaisia klassikoita myy käytettynä ja uutena Lähteet: Sisustustyylit antiikista nykyaikaan, Leena Nokela, 1981, Otava Vanhat tuolimme, Riitta Pylkkänen, 1974, WSOY Antiikkihuonekalut, tyyli- ja korjausopas, Leena Nokela, 1985, Otava Modern Furniture Classics, Miriam Stimpson, 1987 Billnäsin Konttorihuonekaluja, tuoteluettelo 1923, näköispainos Muuramen tuolitehtaan osakeyhtiö, kuvasto nro , näköispainos Kulunutta kauneutta, vanhojen huonekalujen entisöintiopas, Oy Yleisradio Ab, 1993 Linkkilista: Antiikkiliikkeet ja designhuonekalujen myyjät listattuna: Uusien talonpoikais- ja kustavilaistyylisten huonekalujen valmistaja Museovirasto Vanhoja huonekaluja ostaa ja myy Sisustusaiheisia artikkeleita > verstas 10