V I R K E ii:=iff'fi=$ L' ' ron. N:o

Transkriptio

1 t- V I R K E ii:=iff'fi=$ L' ' ron N:o

2 AIDINKIELEN OPETTAJAIN LIITTO Postisiirtotili 1B 452 Puheenjohtaja: rehtori fil. tri Yrjo Penttinen, Niemenmdentie I A, Helsinki 35 Varapuheenjohtaja: rehtori fil. lis. Timo Tenhola, Malkapolku 3 D, Helsinki 63 Toimimies: lehtori Terttu Tupala, Urheilukatu 36 A 4, Helsinki 25 Hallituksen iasenet: vt. yliopettaja Urho Johansson, Helsinki, ylitarkastaja Eero Lemola, Helsinki, lelltori lrma Lonka, Helsinki, lehtori Arvi Luukka, Lappeenranta, ylii'pettaja Anna-Liisa MdenpdA, Tampere, maisteri Ritva Rainio, Helsinki, lehtori Toivo Rantanen, JyvAskylA, yliopettaja Vuokko Raekallio-Teppo, Jyvdskyld, professori Aimo Turunen, Helsinki Neuvottelukunta: lehtori Raimo Hulkkonen, Lahti, lehtori Liisa Kylmdnen, Hiimeenlinna, yliopettaja Tauno Liihteenkorva, Oulu, lehtori Esko Palo, Sein6joki, lehtori Kaino Pentikainen, Rovaniemi, lehtori Raija Ruusuvuori, Turku, lehtori Seppo R6sdnen, Kuopio, lehtori Teuvo Saavalainen, Virrat, lehtori Raili Syrjd, Hamina, lehtori Pekka Teelahti, Tampere VIRKE - Aidinkielen opettaiain liiton i?isenlehti Miienp66' Kourukatu 10 A 13' vlr KE i:ffisi:-ffiji;h11;,1::a-liisa Tilaus, postitus ja osoitteenmuutokset: lehtori Terttu Tupala, Urheilukatu 36 A 4' Helsinki 25, puhelin Tilaushinta: vuosikerta 4 mk, irtonumerot 1 mk (Tilaushinta sisiiltyy AOL:n jdsenmaksuun.) llmoitushinnat: 1/1 s. B0 mk, 1/2 s. 45 mk, 114 s. 30 mk, vuosi-ilmoitus 1/1 s. 300 mk' Lehti ilmestyy nelja kertaa vuodessa.

3 TULOKSIA JA TAVOITTEITA Vuokko Raekallio-Teppo Aidinkielenopettajan tyrimaailma niiytti 1960-luvun alkaessa paljolti toisenlaiselta kuin nyt, vuosikymmenen ehtiessd loppuunsa. Aidint<ielenopettajain liitto jo oli (1948), vuosikirja niin ikdiin (1952), opintopiiiviii pidettiin, ja aikaisempien ylen harvojen opettajan apuneuvojen (esim. Heporaudan Kalevalan opetusoppaan, Rausteen ja Niemisen kirjoittamisen ja Lehmuskosken - Rdsdsen "Vdnrikkien" oppaan) rinnalle tai tilalle oli ilmestynyt muutama uusi opettajan arkitydn helpottaja (rnm. Hailan Seitsemdn veljeksen, Kuusen kirjoittamisen ja Vaulan kirjallisuuden opas). Mutta odotukset ja toiveet kohdistuivat silti moniaalle: lisdd didinkielen eri lohkojen opas-, oppi- ja harjoituskirjoja sekii antologioita, laajapohjaisempaa ja runsasmuotoisempaa liiton toimintaa, uudempityyppistd jatkokoulutusta. Jatkokursseilla oli vielii 1960-luvun alussa esitysten vakiomuotona pelkkd luennoiminen. Mielipiteiden vai,htoon ja kritiikkiin oli tilaisuus vain kdytdvdke,skusteluissa, siksi toivottiin avokeskusteluja seki ryhmdty<itd, joka vdlittiiisi arkojenkin ajatukset ja ohjaisi opettajia lu,okkien ryhm'dtydhiin. Myiis kaivattiin ennalta ldhet,ettdvdd materiaalia, jos kyseessd oli esimerkiksi ainekirjoitus. Perinndisten aiheiden lisriksi haluttiin opetusta uusissa asioissa, mm. kielitiedon jiirjestelmiillisesse opettamisessa (oppikirjaa ei vielii ollut), sanoma- ja aikakaustrehtien koulukdytiissd, audiovisuaalisella alueella. Puutelista oli pitkii. Ja nyt: Kurssien luennoijat odottavat kysymyksiti ja kritiikkiii. Keskusteluaikaa on varattu (ei kuitenkaan ehkii riittiiviisti). Ainemonisteita on postitettu tuhansia ennalta arvioitaviksi. On kdsitelty uusia aiheita ja metodeja, esim. modernia kirjallisuutta sekd tekstiii ja sen tulkintaa ndihin kokonaan keskittyneilld piiivilld; on alettu tutustaa kurssilaisia sanoma- ja aikakauslehtien koulukiiyttciiin sekd audiovisuaalisiin tehosteihin. Televisioon on tulossa koulutunteja keskustelun juureksi. Tieteen pdiviit jatkuvat joka toinen vuosi. Ryhmiityti on yleistynyt niin, ettei liene ainuttakaan opettajaa, joka ei kiiyttiiisi sitii jokaisessa opetusalamme lohkossa vaihteeksi - ryhmdtydn peiiitiipahkaisesta liika-arvostuksestahan luovuttiin nopeasti. Niikymiit ovat siis huomattavasti valoisammat kuin muutamia vuosia sitten.

4 2 Paljon on silti viel6 kohennettavaa jatkokoulutuksessamme. Muualla valtio velvoittaa opettajat miiiiriivuosien perdstd tydaikana jatkokoulutukseen ja tukee stipendein vapaaehtoista lisiiopiskelua - meilld opettaja saa rauhassa vanheta tiedoiltaan ja metodeiltaan, ellei oma valveutuneisuus kannusta eteenpiiin' Meillii oppikoulunopettajan on itse kustannettava jatko-opiskelunsa (kansakoulun puolella opiskeluajaltakin palkkaa), vaikka tdmi koulutus koituu yhteiskunnan hyvaksi, ja kdytettdvd opiskeluun lisliksi loma-aikaansa; ja meilld jatkokoulutus on Pdaasiassa liittomme ja sen kerhojen sekii kesiiyliopistoj en aktiivisuuden varassa. Ilahduttavaa tosin on, ettii tiihdn asti syrjittyjen oppikoulunopettajien jatkokoulutuksen jiirjestiimiseksi on kouluhallitus jo saanut jonkin verran mdsrbrahoja, mutta on pyrittiiv2i siihen, ettd valtio ottaa kantaakseen kaikki opettajain jatkokoulutuksen aiheuttamat menot' Ruotsin mallin mukaista konsulenttitoimintaa, joka auttaisi opettajaa hdnen tydssdiin, toivottiin jo vuosikymmenemme alussa ja toivotaan yhii: sopiva opettaja vapautettaisiin miiiirtiajaksi - viihintiiiin vuodeksi - vakinaisesta virastaan kulkemaan ('olematta tarkastaja) koulusta toiseen opastajana ja keskustelijana. Moinen ohje- ja vihjelehtori olisi paitsi entisten ainesten ja metodien tuoreuttaja ennen muuta kaiken uuden viilittiijii, joka oiisi selvillii utrkomaidenkin suunnista ja menetelmistd. Tiissii vaiheessa varsinkin laajeneva Puhekasvatus ja audiovisuaalinen opetusaines tarvitsisivat erikoisopastajan,'konsulentin'. Kentiin aktivoimisessa on tiirkea osuus iiidinkielenopettajain kerhoilla, jotka maakunnallisten opettajayhdistysten ainejaoksista ova.t p"riii."" muuttumassa itsendisiksi' Ne jdrjestiivdt omassa piirissddn pienoiskursseja, keskustoluja, esittelyjd jne. Jos kerhojen kesken vielii saaiaisiin aikaan tydnjakoa vaikkapa siten, ettd miidrdkerhot lukukausittain keskittyisiviit mdiiriiaiheeseen ja keskustelujen, suunnitelmien ja kokeiluiden tulokset, harjoitusmateriaali yms. julkistettaisiin hyiidyttiimiisn toisiakin, kerhojen toiminnassa pitiimiseen kannattaisi uhrata aikaa ja varoja. Koko AOL:n toiminta on tiitii nykyd huomattavasti laajempaa kuin kymrnenlukumrne alussa. Ruotsin V6rt modersmil -Iehden (1956) esikuvan mukaan syntynyt Virke alkoi ilmestyd 1964, ja viretlsti toimitettuna seki runsassisdltijisenl yhdyslehtemme on antanut didinkielenopettajalle monipuolista apua. Shiintijjen uudistamisen mviits (1968) saatiin liitolle 10-henkinen neuvottelukunta, joka toimii hallituksen apuna mm. tekemiillii aloitteita ja antamalla lausuntoja liltolle tai opetukselle tdrkeistd ehdotuksista' Hallitus on muuttunut koostumukseltaan: ennen vain helsinkildisid, nyt jiiseniii eri puolilta maata; niin ikiiiiin vuosikokous pidetiiiin nyt joka toinen vuosi Helsingin u1kopuolella. Toimimies liitolla on ollut jo vuosia ja lehdisttisihteeri pari vuotta - nyt harkitaan toirninnanj'ohtajan viran perustamista, koska laaj'enevaa tyiitd on vaikea endii hoitaa sivutoimen varassa. Hanke vaatii kuitenkin paljon varoja, ja se voi toteutua vain jdsenmaksun korotuksen tietd. Aidinkielenopetuksen ammattikirjallisuudessa olemme vuosikymmenia oueet muita maita kiiyhempiti' Aidinkielen opetusoppia odotamme

5 3 yha, mutta pian pdlttyvd 1960-luku on ollut viredtd uusien antologioiden, oppi- ja harjoituskirjojen sekd molsnleisfqn oppaiden syntyaikaa, iopa niin, ettd entisen vdhdvdlin'eisyyden tilalle on saatu vdlineiden runsaus (esirn oppikoulun ala- ja keskiasteella on valittavana monta lukukirjasarjaa). Jotkut vaativat jo oppikirjatuotannon keskittdmistd tai valtiojohtoisuutta, jotkut vartavastisia oppikirjan tekijiin virkoja. Koulukirjatuotannon monitahoisuus ja monitekijiiisyys on kuitenkin ollut nykyisessd uuden koulun syntyvaiheessa enemmdn eduksi kuin haitaksi. Varsin merkittdvdksi 1960-luku muodostuu didinkielen opetuksessa siksi, ettd sen kuluessa on syntynyt uusia opetussuunnitelmia periiti kolme: kokeilukeskikouluja varten 1965 (Karikoski, Lemola, Turunen), peruskoulun opetussuunnitelmaehdotus 1967 (asiantuntijajaos: Laine, Leisimo, Teerijoki, Raekallio-Teppo) sekd tdnii vuonna koko oppikoulun iiidinkielen opetuksen kattava suunnitelma, jonka liiton toimeksiannosta on laatinut Urho Johansson apunaan Terttu Tupala ja Timo Tenhola. T5- td opetussuunnitelmien useutta voi pitiiii myiinteisenb ilmiijnd: on mahdollisuus vertailuun ja hedelmdlliseen vuorovaikutukseen. Peruskoulun opetussuunnitelma joutuu tdni syksynd lopulliseen muovautumisvaiheeseensa, samoin Johanssonin laatima; edellisen on valmistuttava jouluun mennessd, ja jdlkimmiiinen toimitetaan kouluhallitukselle lehiaikoina. Aidinkieh lieneekin viimeinen oppienndtyksensd uusineista aineista siitd. huolimatta, ettd asia pantiin alulle jo viime vuosikymmenelld. Murheellisen kuuluisuuden piiiittyvii vuosikymmen niin ikiiiin saa: valtioneuvosto vahvisti kuluneena kesiind peruskoulun tuntijaon, ja siind yldasteelle suodaan didinkielen tunteja vain 3*3*3 (nykyiiiin vastaavasti 4+3+4). Aidinkielen koko tuntimdiird on 51 (Ruotsissa 6b). Aidinkieli on tdhdn asti ollut jokaisessa sivistysmaassa koulun keskeinen aine - Su'omen peruskoulun yldasteella sille on nyt mdairdtty sivullisen osa. atdtnktelen OPETTAJAIN Lrrrro etsii osapdiviitoimista TOIMINNANJOHTAJAA jiirjestii- ja lehdistiityiihiin tottuneista iiidinkielen opettajista. Tarkempia tietoja tehtdvdn luonteesta antaa lehtori Terttu Tupala, puhelin Liiton hallitukselle osoitetut hakemukset palkkiotoivomuksineen on ldhetettdvd mennessd osoitteella urheilukatu 36 A 4, Helsinki 25. Aidinkielen opettajain liitto

6 KAUKO HAAHTELA t Sille suurelle opetusalan tyiintekijdin jouko1le, joka tunsi koulutoimen johtajan Kauko Haahtelan, hiinen poismenonsa tuli pysiihdyttiiviinii. Hdnen mainen matkansa PiinttYi helteisend elokuun sunnuntaina, kukkia kastellessa kssdasunnon kukkamaan lareen, missb voimme niihdii vertauksellisen piilttiksen kasvatukselle ja opetukselle tyiinsd omistaneen ihmisen eliimdlle' Monitoiminen ihminen tunnetaan Iaajalti, yhteiscin vaikuttajayksil<i tunkeutuu monen tietoisuuteen. Moni tunsi Kauko Haahtelan opettajanaan, koska hdn toimi ParikYmmentd vuotta oppikoulun iiidinkielen opettajana. Useampi tunsi hiinet kuitenkin kymmenen vuoden ajalta koko oppikoululaitoksemme koulutoimenjohtajana, mitii ennen hiin oli ehtinyt toimia liihes toiset kymmenen vuotta kouluneuvoksena ja osastopdiillikk<ind. Luulen ettei oppikouluviielle Kauko Haahtela ollut vain nimi viraston lukemattomissa kirjeissti, vaan poikkeuksellisen usea naki. hdnessii ihmisen nimikirjoituksen takaa, koska hiinellii oli laaja henkiliikohtainen kontakti oppikoululaitokseen. Tdssd ajattelen erityisesti hdnen ominta tycialaansa, yksityisiii oppikouluja. Unohtaa ei sovi niitii useita komiteoita ja toimikuntia, joiden puheenjohtajan tai jdsenen Kauko Haahtelan mielipiteet ovat vai-

7 5 kuttaneet ja vaikuttavat siihen kehitykseen, johon niiden on ollut tarkoitus vaikuttaa. Niiin luova henkilti oli kysytty voima my<is muun kuin koulualan edistymista palvelevaan toimintaan. Ennen siirtymistiidn virastovirkamieheksi 1950 Kauko Haahtela oli toiminut didinkielen opettajana Kal- Iion yhteiskoulussa Helsingissii, viimeiset kaksi vuotta rehtorina. Hiinessd oli persoonallisuuden vallitsevina piirteinii hyvdn didinkielen opettajan ominaisuuksia: taito improvisoida, kuunnella toista ja keskustella mielenkiintoisesti, puhua hyvin, tyylitellii sanottavaansa, taiteellisuus, suurpiirteisyys, ennakkoluulottomuus. Erityisesti opetusalamme kaksi aspektia, kirjallisuus ja ainekirjoitus, kiinnostivat hdntd. Eniten hiin kantoi huolta kieliopin opetuksesta, jonka yiivaltaa hdn halusi murtaa mielekkddmmdn kielenopetuksen hyviiksi. Ndiden asioiden lrnp6rille hdnen saattoi joskus havaita luoneen jopa koulukuntaa. Teoreettista pohjaa hdn lciysi alansa saksalaisesta opetuskirjallisuudesta. Teatteritaide ja eldvdn teatterin tu,ominen kouluun kuului Kauko Haahtelan kdsitykseen innostavasta didinkielen opetuksesta. Tate toteuttamaan hdn oli 1954 perustamassa Koulujen ndyttdm<itoiminnan keskusta ja toimi sen hallituksen ouheenjohtajana kuolemaansa asti. Opettajana Kauko Haahtela kokeili probleemanasettelujaan ja kerdsi aineksia viels hallintovirassaankin ainekirjoitusta krisittel,evdbn tutkimukseen, joka valitettavasti jiii kokonaisuutena julkaisematta. Osia siitd ja lukuisia muita Kauko Haahtelan kirjoituiksia on ilmestynyt vuosien mittaan aikakauslehdissd. ja vuosikirjoissa. Hdnen kirjoituksiaan ei voida unohtaa, kun joskus tutkitaan maamme bidinkielen opetuksen liihteitii. Ainekirjoituksen opetukseen Kauko Haahtela vaikutti mytis ylioppilastutkintolautakunnan monivuotisena jisenend ja apujlsenen5. Vanhempi vbki muistaa hdnet innostavana puhujana didinkielen ja yleispedagogisilla opintopriivilld. HSnet tunnetaan aineemme oppikirjantekijdnii. HallintovirkamiehenA Kauko Haahtela suoritti arvokkaimman tydpanoksensa koululaitoksemme hyviiksi. Hdn tuli kouluhallitukseen aikansa radikaalina uudistajana, joka silloin ja aina mydhemminkin halusi muuttaa oppikoulun luutuneita kaavoja ja tytitottumuksia. Hdn tdhdensi koulun sisdistd uudistumista, jdrjestelmdn muutoksen vrilttrimdttiimyyteen hdn sen sijaan ei koskaan jaksanut uskoa, koska hdnen periaatteitaan oli yksilciiden ja jdrjestelmien yhdenmukaistumisen vastustaminen. Hengeltddn ja asennoitumiseltaan Kauko Haahtela oli virastovirkamiehendkin paljolti didinkielen opettaja, luulisin kirjallisuuden opettaja, silld hdnen reaktionsa olivat usein esteettisesti asennoituvan ihmisen reaktioita. Hrinellii oli luontaista pedagogin silmdd ja tajua, hyvdn pedagogin vaisto, joka ei turtunut virastopciydiin takanakaan erillddn eldvdstii kentdstd. Hdn ei ollut organisoija eikd systemaatikko, vaan hdn improvisoi kaiken aikaa tyiissddn. Henelld oli hwd muisti, ja pitkdaikainen kokemus oli tehnyt henestd myds joustavan virastovirkamiehen, joka liikkui tottuneesti hallinnon pykdldkolikoissa. Kauko Haahtela yritti aina katsoa, miksi jokin pykiilii oli olemassa, ei vain todeta, ettii se oli olemassa. Rankaiseminen ja yleensii koulukuri kiin-

8 6 nostivat hiintii tutkimista vaativina ja odottavina instituutioina. Hdnen loputon innostuksensa ja uskonsa koulukokeiluun tunnettiin hyvin koko koululaitoksessamme. Kauko Haahtelan Persoonaan kuului yleinen viljeltyneisyys, humanistiseen kulttuuriin juurtuneisuus. Hdnessii ndkyiviit kypsiin ihmisen tuntomerkit: hiin kuunteli toisen kantaa ja arvosti sitd, arvosti ihmisen yksiliillisyyttii ja vastusti yhdenmukaistumista, uskoi ihmiseen ja oli suvaitsevainen, oli henkildkohtaisissa tavoitteissaan vaatimaton eikii korostanut itseiidn, oli henkevd seuramies. Hiin oli pappilan poika, joka viihtyi sielld, missd oli ihmisiii. Kauko Haahtela oli hyvii vieraan vastaanottaja, hiinen kiidenpuristuksensa osoitti, ettii h5n todella halusi puristaa toisen kdttii eikd tehnyt niin vain siksi, ettd tapa on sellainen. Lukemattomat neuvottelut hdnen virkahuoneessaan olivat virkistdviii, niistd ei puuttunut leikkimieltii. Puheenjohtajan raikuva nauru vapautti usean kiperiin tilanteen. Hiinellii tuntui olleen vieraalleen aikaa, ik5dn kuin hdntii vastapdiitii istunut asiakas olisi ollut ainoa ja hdnen asiansa tdrkein sind piiivdnd tai ikiiiin kuin hdn ei olisi muistanut, ettd jono kasvoi virkahuoneen oven takana. Osastossa kyllii tiedettiin, ettd koulutoimen johtajaa rasittivat monet laajat ja vastuulli,set tehtiiviit. Koulutoimen johtajalle Kauko Haahtelalle, liittomme hallituksen entiselle jdsenelle, omist'ettiin liittomme vuosikirja n:o VIII/1966 henen tdyttdessbdn 60 vuotta. Hdnet kutsuttiin Aidinkielen Opettajain Liiton kunniaj Sseneksi vuosikokouksessa EERO LEMOLA

9 MISSA JA MITEN ME KESKUSTELEMME? Kaarina Huhtinen Tuli miitiikuu: jatkui helle; piiiittyi elokuu: tuli kiire. Tuli huoli huomisesta: koulu alkaa, mitii opetan? Miten uudistun, kierrdnkd taas samaa rataa? Mistii alan? Miten otan? Mikii tiissii on tiirkeiiii? Aidinkielen opettajat ovat vireee joukkoa - niin todistavat useat jatko-opintotilaisuudet ympiiri Suomea. MeiIIii on erinomainan vuosikirja ja ikioma VIRKKEEMME, joten ideoista ei suinkaan ole puutetta. Jos lama sinut tapaa, kaiva esille vain VIRKE ja pidii jokin poikkeustunti sen ohjeiden mukaisesti: piristyt ja virkenet! Hyvd niin. Mutta etsiessdni nyt virikkeitii syksyn tycilleni, iski jiilleen mieleeni asia, joka on kaihertanut mieltdni vuosikausia: Jotakin ammattikuntana tuu. meistd puut- VIRKKEET ja vuosikirjat ovat tdynnii asiallista ja laadukasta tekstid, mutta suhtaudummeko me lehteemme turhan juhlavasti? Uskallamme kirjoittaa lehteemme vain siind tapaukse,ssa, ettd olemme suunnitelleet loistotunnin, kokeilleet jotakin uutta, tehneet pienen tai ison tutkielman tai pddsseet muuten vain "tdrkeisiin" tuloksiin. Mutta tiirkein puuttuu: KESKUSTELU. Ja tiimd tdrkein on valitettavasti puuttunut myiis yleensii niiltii jatko-opintopdiviltd, joille olen tiihiin mennessd osallistunut. Kuitenkin me piiiviitd palatessamme usein vakuutamme itsellemme ja toisillemme, miten hedelmiillisiii tiillaiset piiiviit ovat - kosketus kollegoihin panee itsekuhunkin toimintatarmoa. Tuota kosketusta vain saisi olla enemmdn. Pienkerhot eivdt keskusteluyleisiiksi mielestiini riitd - niissd esille tulleita aiheita ja mielipiteitii pitiiisi enemmdn julkistaa. Jatko-opintopiiivilld vika usein on siind, ettd niiistii tilaisuuksista muodostuu massapiiiviii, jolloin valtavan osallistujajoukon organisoiminen aktiivisesti toimiviksi keskusteleviksi yksikiiiksi on tyiiliists, ellei mahdotonta. Usein myds varsinainen kurssiohjelma ylittiiti sille asetetut aikarajoitukset, ja lisiiaika otetaan sitten keskustelulle varatuista tunneista. Suuressa joukossa mielipiteen lausuminen tai asiallisenkin kysymyksen esittiiminen sitii paitsi on opettajaihmisellekin usein epiimiellyttiiviiii. Joskus myds kurssien pitiijillii saattaa olla merkillisid kiisityksiii keskustelusta. Tuleepa mieleeni toissakesiiisessii ylioppilasaineseminaarissa jiirjestetty ryhmiikeskustelu, jossa

10 8 prof. Sadeniemi etsitti meillii pilkku pilkulta virheitd ainemonisteista! Hedelmdllisempiiikin keskustelutapoja varmasti olisi ldytynyt. Ylitarkastaja Lemola lopetti viimekevdisen VIRI(KEEN artikkelinsa vihjeeseen, ettii kesiiinen kurssitoiminta pian tulee pakolliseksi. Jo ennen tiitd pakollisuutta olisi kurssitoimintaa mielestdni kehitettiivii niin, ettd se myiis mahdollisimman suuressa mda'rin vastaisi tarkoitustaan. Osanottajajoukkona me olemme olleet hyvin vaatimattomia: olemme ottaneet mitii on annettu. Kuitenkin meidiin pitiiisi pyrkiii siileen ettii meille annettaisiin mitii toivomme. Ja tdmd tarkoittaa sitii, ettd kurssitoiminnan pitiiisi olla keskitetysti ja erittdin pitkiijeinnitteisesti suunniteltua. Meidiit on yliopistoissa totutettu passiiviseen luennonkuunteluun. Niinpii me kiltisti kuuntelemme luentoja - vaikkapa "savusaunantuoksuisia", jos luennoitsija niin haluaa - vielii^kin, iilyiimiittii lainkaan, ettii luettu sana on toki verrattoman paljon tehokkaampaa kuin pelkkd keman kuultu ja muistiinpanojen varassa e15vd. Vuosikirja ja VIRKE tosin jiiikikdteen julkaisevat useimmat Luennot - onpa jotkut saatu pian oppikirjoinakin - mutta se on pieni hyiity verrattuna siihen, miten tehokasta olisi kurssitoiminta, jos luennot tai ainakin niiden piidkohdat olisivat jo etukdteen saatavissa tai jos ilmestyvid oppikirjoja kiisiteltiiisiin niiden ilmestymisen jiilkeen eikd oikolukuvaiheessa. Eniten etukiiteismateriaaliri puutteesta kdrsi mielestiini toissakesdinen Seiniijoen jo mainittu seminaari, jossa ainemonisteet jaettiin kurssin alkamisaamuna ja pitkin piiiveiii. Missii viilissii ne piti ehtiii lukemaan, puhumattakaan perustellun mielipiteen muodostamisesta? Kuinka maailmassa keskusteluita tdlldin mitdiin saattoi vaatia? Jos me toivomme asiallista ja hedelmdllistii keskustelua, olisi toki materiaalin oltava kdsillii jo ennen varsinaisen kokouksen alkua. Niiinhdn ilman muuta menetellddn esim. lddkiirikongresseissa - turha niissd on sokkona kysymyksiii esittdii, ellei ole etukiiteen asiaan perehtynyt, ja vain tiilld tavoin piiiistiiiin suurissg kokouksissa hedelmiilliseen tulokseen. Mielestdni myiis jokaisen luennoitsijan olisi varauduttava vastaamaan hdnelle esitettyihin kysymyksiin luennon jiilkeen ja varattava tiihdn vaiheeseen myris aikaa. Ja ellei niiitd kysymyksiii tule, hiinen olisi itse pystyttiivii tarkkailemaan esitystddn myds kriittisesti. Tdmiin katsoisin olevan amerikkalaistyylisen luennoinnin parhaita puolia, ja vain tdllii tavoin kiisitettynri luentomuoto opetuksessa voi olla tuloksellinen. Tietenkin tdmd vaatimus edellyttiiii etukdteisilmoittautumisia osanottajilta ja ennerr kaikkea kutsuttavilta luennoitsijoilta moninkertaista vaivaa entiseen verrattuna. Mutta jos suunnitteluun ryhdyttiiisiin ajoissa, voisivat tuloksetkin olla sekii kuulijoita ettii luennoitsijoita tyydyttiiviit. Yhtii ttirketind kuin opintopdivien keskustelua pidiin mycis lehtikeskustelua. Nyt on kdynyt niin, ettd varsinaiset aktiiviset puheenvuorot julkaistaan aivan muualla kuin ViRK- KEESSA, esim. kielimiesten kankeutta koskeva artikkeli Suomen Kuvalehdessii, puhumattakaan Helsingin Sanomien puheenvuoroista. Emmekti me kumminkin ammattikuntana ole "kielimiehiii" sik-

11 seeilkin leihelld, ettd ryhmdnd voisimme vaikuttaa paljon enemmdn kuin yksityinen sohaisullaan muurahaispesddn? Jos me piiiisemme jonkinlaiseen yksi.mielisyyteen siitd, mitkd sddnncit kielessdmme on kangistuneina hyliittiivd ja mitkd ovat joutavan monimutkaisia, olemme varmasti varmemmalla pohjalla kuin yksityisyrittiijii. Mietestdni Suomen Kuvalehden artikkelin pahin puoli olikin sen ylimalkaisuus: misse suhteessa kielimiehet ovat kangistuneita? Esimerkkejii! Niitd toki jokaisella didinkielenopettajalla olisi varastossaan (esim. maantieteellisen nimistcin oikeinkirjoitus: mikd mielet<in opetustehtdvd monimutkaisuudessaan!). Vika on vain siind, ettemme keskustele niistd. Olemmeko vain auktoriteettiuskoisia? Tuleepa pikkuseikoista ja auktoriteettiuskosta mi.eleeni auskultoimisajan -pa, -pd -pelko. Onko nyt todella niin, ettd meiddn on komennettava: "Jiirjestiijd sulkekoon oven!" tai "Matti, pane ovi kiinni", jos voimme ilmaista saman asian ystdvdliisemmin: "SuIjepa ovi, Matti!" MitA kummaa varten liitteet on keksitty? Esille siis kieliseikat ja pienemmdtkin asiat! Pikkuseikoista riitteiii puhumista - entds isoista? Joka syksy, joka kevdt, itse asiassa joka pdiva, kysyn itseltdni, mikd tdssd touhussa loppujen lopuksi on tdrkeintd. Mihin keskityn? Jos innostun yhteen opetusalaan, tulen laiminlydneeksi toj.sta. Onko mitddn nuuta opetusalaa, jossa vaatimukset ja pddmiiiirrit ovat niin moninaiset ja pessimistisesti sanottuna mahdottonat toteuttaa kuin didinkielessd? flilloin miltdkin suunnalta esitetvt toivomukset ja vaatimukset vain lisiidviit riittdmiittijmyyden tunnettamme. Oppikirjoja on kyllii "mistd valita". Rohkea ja uudistumismielinen valitsee yhden, toinen pysyy vanhassa. Yksi opettaa huolellisesti kielitietoa, toinen luettaa kymmenittdin romaaneja, kolmas on ottanut harrastuksekseen kielivirheet ja poimii uutisista ja urheiluselostuksista karmeita virhe-esimerkkejii. VIRK- KEESTA l<iytiiii artikkelin, jossa noin vain leikiten kiiydiiiin iiipi hyvdnlainen musiikkisanasto jopa diinittein eldvtiitettynd - saavutus, jota kadehtisi kuka tahansa musiikinopettaja, joka uhraa samaan asiaan kahdeksan (yhdeksiin) vuotta. Ja mihin pyrittiin? Siihenkii, ettd oppilas ndiden loistotuntien jiilkeen kysymykseen "Mika on fuuga" vastaa, ettii jokin musiikkitermi se taitaa olla. Olenko siis vanhenemassa, kun yhdyn roomalaisiin: Multum, non multa! Keskustelemista siis riittdd jopa perusasioista - siitii, mitd varten me olemme olemassa; mitii silmiilliipitiien me oikein tydtdmme teemme; mikd on tyiissdmme tdrkeintii. Ehdotan siis vakavasti, ettii perustamme VIRKKEESEEN oikean kunnon yleisiinosaston tai "Leelian lepotuolin" tai "meiltd meille -palstan", kuinka vain tykkddtte. Ehkiipii me silld tavoin piristdmme lehteiimmekin, joka herraparatkoon antanee meistii tdllii hetkelld melko nuivan kuvan. Tarttukaamme kynddn myiis silloin, kun haluamme kysyd tai vastata - emmekd vain silloin kun haluamme merkinndn ansioluetteloon! 9

12 10 TEKSTIN IA TULKINNAN patvat Liisa Kylmiinen Jyviiskyliin jatko-opintopdiville oii annettu houkutteleva nimi. Se lupasi sitii, mitii runousoppi ainoana teorian oppikirjanaan valmistunut kirjallisuuden opettaja ikuisessa epdvarmuudessaan halajaa. - Tekstistii ja tulkinnasta sananmukaisesti aloittikin professori Aatos Ojala peivien luennot selvittelemdlls niiiden termien sisiiltiiii. Hiin totesi, ettd ndmd niin kuin joukko muitakin nykytutkimuksen termejd ovat perdisin informaatioteoriasta, jolla on yhe enemmdn merkitystd kirjallisuuden tutkimuksessa. Informaatioteorian ongelmat ovat nimittiiin monessa suhteessa samat kuin kirjallisuuden - kirjallistaiteellisen tekstin - tulkinnan, mm. molemmat ovat kiinnostuneita sekii tekstin materiaalisesta puolesta ettd sen sisdllcistd, molempien tehtiiviin kuuluu popularisoiminen (informaatioteorian mukaan takaisinkytkentii). Semanttista puolta tilastomatemaattisesti mittaavat menetelmet saattavat valaista teosta uudella ja ylldttdviilld tavalla. On muistettava kuitenkin, ettei teksiin esteettinen informaatio ole identtinen sen semanttisen informaation kanssa, vaan esteettinen informaatio sisiiltyy tekstin kieliasuun. Esteettistii sanomaa ei siis ole olemassa tekstistd irrallisena. Tulkinta on aina tekstin semantiikan tulkitsemista. Se alkaa tavallisesti tekstin esittelysf5, eksegeesistii: todetaan pituus, osat, tehdddn huomioita sdkeistd, mitasta, sanastosta ja yritetddn selvittiii hameraksi jdiineet yksityiskohdat, tuntemattomat sanat, alluusiot yms. Seuraava vaihe on eksplikaati.o l. ldhiluku, joka kerdd eksegeesin tulokset, loutta pitiiytyy vield tiukasti tekstiin- Tulkitsija etenee rivi riviltd, episodi episodilta ja kommentoi tekstii pitden nyt silmiillii tekstikokonaisuutta. Hiin toteaa mycis, mitkd ovat teemasanoja, mitkd. avainsanoja. Lisiksi hdn voi kayttziii statistisia menetelmid. Kolmannessa vaiheessa, ana- Iyysissa L erittell-ssd, tarkastellaan vuoron perddn mm. sanastoa, lauserakennetta, kuvastoa, symboliikkaa, teemaa, motiivistoa. Kokoava synteesi suoritetaan neljdnnessd vaiheessa, interpretaatiossa. Siind tehdiiiin johtopaat6lst teoksen kokonaismerki.tykseti indultion tietd. On mahdollista kiyttii myic deduktiivista tulkintaa: t bdiin telstin perusteella hypoteesi ja sovellctran siihen jotakin ulkopuolista tccira, esim. freudilaista, jungilaista".lris tentialistista tai katsellaan t bie esim. marxistisesta tai sosiolo3bta ndkijkulmasta. Tdssd yhtel'ded roi-

13 11 daan lisdksi tutkia, onko teksti voittopuolisesti semanttista, fenomenaaiisiin ilmiijihin, esim. esineisiin tai muihin asiantiloihin pysdhtyviiii, vai onko sillii ontologinen, metafyysisiin yhteyksiin viittaava merkitys. (Semanttisia realisteja mm. Paavo Haavikko, ontologisia Eeva-Liisa Manner.) Tulkinnan kokonaisprosessiin kuuluu usein vielii vaikutteiden tai ldhteiden selvittely tai vertailu saman teeman, aiheen tai lajin edustajiin. Viimein saattaa tieteellisyyttai tavoittelevaankin - tulkintaan iiittyd arviointi, evaluaatio. Prof. Ojala esitteli my6s joukon tulkinnan keskeistd terminologiaa ja totesi, ettii etenkin nykykirjallisuuden tulkinta on hytitynyt lingvistiikan kiisitteistcin soveltamisesta, koska modernissa romaanissa kieli on keskeisessii asemassa ja tulkinnassa pyritzidn objektiiviseen ja eksaktiin ilmaisuun perinteisen epiimddrdisen impressionistisuuden sijasta. Vieraskielisistd tulkinnan terminologiaa kiisittelevistd hakuteoksista hiin piti koulukdyttcicin soveltuvimpana M. M. Libermannin ja Edward Fosterin teosta A Modern Lexicon Literary Terms (1968). Muina suosittelemisen arvoisina hiin piti seuraavia: Otto Bantel, Grundbegriffe der Literatur (7. p. 1967); AIex Premonger, Encyclopedia of Poetry and Poetics (1965) (rakentuu anglosaksiselle kirjallisuustieteelle ja uuskritiikin teorialle); Svensk Litteraturlexikon (sisiiltdd kirjallisuustieteellisen kesitteistcin ja ruotsalaisia kirjailijoita koskevan kirj ailij ahakemiston). Suppeahko suomenkielinenkin ilmestynee liihiaikoina. Lisensiaatti Pertti Karkama loi katsauksen romaanin kehitykseen ja selvitteli traditionaalisen ja modernin romaanin eroavuuksi.a. Hdn tote- si, etta perinteiselle romaanille on luonteenomaista kaikkitietdvd kertoja, joka tietiiii enemmdn kuin kukaan teoksen henkilciistd ja enemmdn kuin lukija. Modernissa romaanissa taas ei ole koskaan sellaista, mikd. on teoksen henkilciiden tietoisuuden ulkopuolella. Perinteisessd romaanissa on paljon lukijalle tuttua ainesta: aikakdsitys on historiallinen, kerrotaan yksildn suhteesta reaaliseen - ja siis lukijalle tuttuun - todellisuuteen. Annetaan yleensd arvoasetelmakin valmiina. Informaation viihyyden takia ymmdrtiiminen on helppoa. Moderni romaani antaa taas paljon informaatiota, mutta sitd voi olla vaikea ymmdrtiid. Moderni romaani kuvaa yksilcin kokemaa todellisuutta, romaanin subjektin maailmaa. Sen aikakdsitys on psykologinen: tapahtumien aikajdrjestys on subjektin kannalta tarkoituksenmukainen, - eikii suinkaan mielivaltainen, jollaiseksi tottumaton lukija voi sen kokea. Moderni romaani hahmottaa siis uutta todellisuutta. Avain ymmiirtiimiseen on l,iiydettiivii itse teoksesta: sen rakenteesta ia kielest6. Tien avaimen ldytdmiseen lis. Karkama osoitti kolmesta erityyppisestd modernista teoksesta - Butor, Tiinii ycinil nukut levottomasti; Hyry, Leveitii lautoja; Robbe-Grillet, Labyrintissa - ja todisti, ettii moderni romaani ei ilmaise kaaosta, niin kuin usein viiitetddn, vaan pyrkii jtirjestdmddn sen. Uutta romaania kdsitteleviii teoksia hdn mainitsi Roland Barthes'n Kritikiska esseer ja Alain Butorin Sex essder om romankonsten. Lehtori Hilja Mi)rsd,ri kertoi mielenkiintoisesta 7. luokalla tekemiistiiiin kokeilusta: kaunokirjallisen ja tietoteoksen vertailusta. Luettavi-

14 T2 na olivat olleet Goldingin Kdrpiisten herra ja Palmin En yritii tehdd oikeutta. Kdrpdsten herran kiisittely oii si.sdltdnyt seikkailukertomuksen ja allegorian tasojen erittelyn, metaforien selvittell'n ja teoksen kritiikin. Palmin kirjaa taas oli tarkasteltu eritvisesti kd1'tetyn materiaalin, materiaalin jasentelyn, teoksen tyylikeinojen ja luotettavuuden kannalta. Vertailua varten oppilaat olivat saaneet seuraavat tehtdvdt: 1) Ongelma: ja lukijalle tarjotut retkaisut. 2) materiaali ja sen kdsitte11'tapa. 3) sisdllcin monikerroksisuus liniornaation luokittelu), 4) teos l:,ri:.;.n ocastajana. 5) mitd teos vaatii lukijalta. 6) tarjottujen ratkaisujer ristrriitaisuus. uskottavuus. I{onkree:::ner teksiien vertailu aut- 1oi oppria::a seka :eoxsien analyysissa et'.a ar','i,t::.:eissa. - Tietokirjallisuuden sis:::e11-1-n iehtori N{ijrsdri oli tutus:u::anu: seilse:nasluokkalaisia mvos si:cn. er.:a jokainen oli kirjoittanut reieraai!n vaiitsemastaan tietokirjas:a. osa luokkaa oli referoinut kirjaa krirlko:den. Fil.tri Tin:o l-ruscnerr kertoili mm. Peltosen Ursula ja Salorron -nd1'telmdn tulkinnasta. roolijaon toteuttamisen vaikeuksista teatterissa ja tarkoituksenmukaisen lavastuksen merkityksestd teemad r-htene tulkitsemiskeinona. Han valil.tii m5'cis mahdollisuutta jonkin naytelmdn piiiikirjan julkaisemisesta- niin etta teatterinharrastaja ja rtn-tooriohjaaja saisivat sen vdlit:-kselli surata itse tulkinnan hahmottumista ir toteuttamisprosessia. - khtori Orrlan Lersi,mo tutustutti osanottajat Jfaskyldn puhetekniikan laitokseen ja kertoi televisiota apunaan kdyttden audiovisuaalisten laitteiden merkityksestd puhetekniikan. draaman kdsittelyn ja tv:n katselun opetuksessa. Piiivdt tiiyttiviit lupauksensa. Jdrjestiijilie - JyvAskl-ldn yliopistolle (ei perinyt edes osanottomaksua), Keski-Suomen didinkieien opettajain yhdistykselie ja ennen kaikkea lehtori Toivo J. Rantaselle - Ldmmin kiitos. Piiiviii saattoi pitdd niin ikddn onnistuneiden Modernin kirjallisuuden pdivien jatkokurssina. Onkohan seuraavana vuorossa seminaari? (O1isipa!) Mutta tan'ittaisiin mycis sellaista inforrnaatiota, joka pysyisi kdden ulottuvilla ja olisi ojennettavissa oppilaillekin tutkittavaksi: kirjallisuutta. Kirjallisuussanaston saanemme prof. Ojaian lupauksen mukaan liihiaikoina, mutta milioin saamme perusteellisia oppikirjoja? Oulun yliopiston uusista kirjallisuuden tutkintovaatimuksista pisti silmiiiini monta hyvin mielenkiintoiselta niiyttiivdd kirjallisuudentutkimusta ja tulkintaa kdsittelevdd teosta, mutta kaikki vieraskielisid. Olisi hyddyllistii tietiiti esimerkiksi, mitkd teokset olivat kouluopetuksen kannalta ensisijaisia luettavia, mi1- laisten kirjojen lukemista voisi lykd- +l i^ +^^^ ra la -i+x mrra Laas enka ^L1-i suomennetaan. Lis. Karkama luonnehti opetuksen tehtdvdksi antaa oppilaalle talpeeljinen mddrd tietoa. jot:a :dnd pvs:r':si avoimesti suhtautun:aan x::.:..:-:-ruteen. llutta ensin pr:a:s: :a:a :retoa saada opettajan-

15 13 LAHDEN JATKO-OPINTOPAIVAT Saara Puolakka Jatko-opintopiiivien keskeisenii aiheena oli kirjoittamisen ohjaus. Apulaisprofessori Aimo Turunen luennoi ainekirjoituksen oppimisen edellytyksistd eri ikdkausina ja eri ikdkausille asetettavista tavoitteista ja niistii miidrdytyvistii opetuksen muodoista. Ala-astetta kdsitellessiiiin luennoitsija viittasi itiivaltalaiseen Josef Tilleen, jonka mukaan luovalla taiteilijalla ja lapsella on paljon yhteistii eldm:in tarkkailussa. Jos alaasteella liihtdkohtana ovat omat havainnot ja kokemukset, oppilas voi tuntea ilmaisun iloa ja viilittdd tuoreita tuokiokuvia. Jo ala-asteella tehtiiviin voi sisiillyttiiii asia-aiheita, kunhan kiisiteltiivii alue on niin rajattu, ettd oppilas voi esittiiii yksityistapauksia; yleistysten vuoro on vasta mycihemmin. Vaikka keskiasteella oppilaita totutetaan asiallisten tehtdvien kdsittelyyn, aiheita ei pidii ottaa suoraan reaaliaineista. Sen sijaan murrosikiiistii kiehtovat ihanteet ja erikoisharrastukset ovat suositeltavia, sillii niiden kiisittelyyn kirjoittajalla on riittdvdsti tietoja, ja niitii kdsitellessddn kirjoittaja voi viilitttiii mytis tunfeen. Apulaisprofessori Turunen korostikin erityisesti tunteen asemaa dlyn rinnalla. Yliiasteen kirjoittamisessa henkiset arvot ovat niikyvissii. Oppilas hakee omaa asennettaan vieraaseen kulttuuriin. ja uuden ltiytiimisestd on iloa. Kirjoittamisen ohjaus on samalla tyylitaidon ohjausta. Saksalaisissa oppaissa tyyli mddritelliidn sopusoinnuksi, ja se koskee yhtii hyvin sanastoa, kielikuvia kuin lauserakennettakin. Amerikkalainen James B. Fisher korostaa teoksessaan English Composition suppeutta, kiinnostavuutta ja oikeaa painokkuutta. Opetuksessa pitiiisi pyrkiii siihen, ettd jokainen virke, jokainen kappale ja koko esitys tiiyttiid em. vaatimukset. Teosta esitellessiidn apulaisprofessori Turunen korosti, ettei ohjauksessa pidii kaihtaa virheiden esittdmistd. Suomenkielisissii kirjoitelmissa hataruutta havaitsee kielen muotojen johdonmukaisessa kiiytiissii ja alistus- ja rinnatussuhteissa. Tehokkaaseen ilmaisutrn pyrittiiessd pitiiisi lisiiksi tarkata, milloin on paikallaan konkreettinen, milloin abstraktinen kiisite. Myds denotaation ja konnotaation harjoitukset edistdisivdt sanaston ymmdrtiimistd. Kevddn ylioppilasaineita kiisitteliviit apulaisprofessorit Vei.kko Ruoppila ja Aimo Turunen. Yhti edelleen kirjoitelman on vastattava annettua

16 rnrnifestiksi ei D$Hnisaaren rauha, eikd frrc! anojelusta k6y vesien suofh Yte edelleen ovat ongelmana n5r6e nbvellit. Hyvii novelli kyllii hyveksytiiiin, mutta kirjoitelman arviointi on hankalaa, sillii novelli rajoittuu yhteen niiktlkohtaan, eikd siite pidii etsiiiktidn asiatehtivilti edellytettyii monipuolisuutta. Edelleen: missd ovat taiteellisen ilmairun ja vapaan sanonnan rajat? tie nostaa tulostasoa on poistaa merkkejii ja muotoseikkoja virheet. Myiis kappalejaossa on leen harjoittamista. Ajankohtaisesta kielenhuollosta Je oikeakielisyydestii luennoi professori : Nlatti Sadeni.erni^ Esitelmdn jiilkeen tehdyt kysymykset koskivat etupiiiissd Suomen Akatemian kielitoimiston uusimpia suosituksia ja osoittivat, ettii Kielikellon tapainen tiedotuslehti on tarpeen. Rehtori Yrjd Penttisen esitelmi koski iiidinkielen opetuksen uusia virtauksia. Peruskoulun yhteydessi on totuttu puhumaan tasoryhmitykseste, mutta joissakin maissa sitii vastustetaan didinkielen opetuksessa ja menniiiin jopa suurryhmiin. Ajatusta perustellaan sillii, ettii kielen,opettaminen on sosiaalista toimintaa ja juuri iiidinkielen avulla osallistutaan yhteiseliimdiin. Tiissd kuten monessa muussakin kohdassa ongel- mamme ovat kansainviilisid. Kustantajien osuutta peruskouluun valmistautumisessa esitteli tohtori Keijo Ahti. Tavoitteena on oppikirjan, tyiikirjan ja AV-aineiston muodostama ydin, johon liitetiidn mahdollisuuksien mukaan esim. oheislukernisfpja. Pyrkinyksenii on saada aineisto Leslelti eliven eldmlii ja adm n& dmrt5 puhetilann aiheet joten kenttdko- *Iaija Larisen haropetusksissa Lieli kuin miten Aarne yhvalmisoli kaijoiden nykyai ajansilti ensi AIDINKIELEN VUOSIKOKO Kokouspaikkana on Lappeenr Vuosikokouksen yhteydessd tiedotetaan myiihemmin.

17 15 LAPPEENRANTA - JA MUUTA Outi Rdikkiinen Lappeenrannan ohjelma oli tarpeellinen, asiallinen, hyvd. Teemat, Avartuva kirjoittamisen opetus ja Lehdistci - radio - televisio, eiviit vdljyydessddn itse asiassa edes luvanneetkaan kaikkea sitd., mitii saatiin (kerran ndinkin pdin!). Lappeenrannalla on oma fiilinkinsd, se vetdd erikoisesti 60-lukulaisia, Lappeenranta ei eniid voi vetdytyd vastuustaan: me tulemme taas. Ne valitettavan jdsentymdttdmdt ajatuskulut, jotka seuraavassa esitdn, eivdt ilmeisestikddn ole kriittisiri siksi, ettd Lappeenranta ei olisi tiiyttdnyt odotuksia, vaan ennemminkin siksi, ettii iiidinkielenopettajain piiivien neurotisoiva vaikutus kiirjistyi Lappeenrannassa, koska siellii pidetyilki piiivillii on mahdollisesti enemmdn uudistumisen halua kuin muualla. Maalaisjdrjen mukaan englannin opettaja on henkilci, joka ainakin jossakin mdiirin yksiselitteisesti opettaa englantia. Sitten: iiidinkielen opettaja? Eikci hdnen tydnsii tissd yhteiskunnassa telle vuosikymmenelld nditten nuorten ihmisten keskellii koskettele liikuttavan vdhdn subjektia ja predikaattia? - Koetan lavastaa mielessiini jonkin tyypitlisen kouluviikon suhteellisen kokemattoman opettajan lukukaudessa. On maanantai-ilta. Olen pitemmiin aikaa pohtinut VIII luokkaa varten tapaa ottaa esille Manner. Olen pdiittlinyt ottaa runon Bach, koska juuri siihen on hieno Parnasson-artikkeli. Olen miettinyt, uskaltaisinko puuttua sen fuuga-rakenteeseen. Olen koettanut laatia mahdollisimman selvdn ja yksiselitteisen fuugan mddritelmdn. Olen valinnut selkeiin levyndytteen, Musikalisches Opferin viimeisen osan. Alan miettiii itse runoa. Piiiitdn yrittriii seuraavana perjantaina. Lasken, ettd jos Maarit ja Olli ovat koulussa, on mahdollisuuksia. Olen aika jiinnittynyt. Ja riittiidkci aika, 45 minuuttia? - Pyydiin muistamaan: olen 60-Iukulainen, koko ko. viikon varsinainen energiani menee Manneriin. Mutta minun on pidettiivii VIII:ille viisi muuta tuntia, hoidettava 20 muuta tuntia, ehkii pii5asiassa predikaattia ja subjektia. Milloin teen hauskat harjoitukset, tarkoituksenmukaiset kielioppikokeet, mistd tiediin, saanko vielii tiimdn viikon kdyttiiii asioimiskirjoitukseen viidensillii? Minulla ei ole Rutiinia, tdmiin viikon opetus sujuu ainoastaan, jos joku on vuosien varrella vaivautunut tekemdiin tilastoa esim. siitd, kuinka opetuksen eri loh-

18 16 kot koordinoidaan, miten monta tuntia kutakin lohkoa varten esim. Joensuun normaalilyseossa on keytetty VII luokalla jne. Minulla ei ole mitdiin materiaalikeskusta, josta voisin saada tarpeellista, yksinkertaista, hiimmdstyttdviin yksinkertaista aineistoa tiettyyn kurssin kohtaan, tdlld viikolla en ehdi tehdii sitii itse. Minulla ei ole mahdollisuutta soittaa Aidinkielen opettajain liiton Palvelevaan puhelimeen ja tehdii pienid, tyhmiei, ntiyriii kysymyksi5 tai saada aivan vaatimatonta lukusuunnitelman runkoa. Sitten me tulemme iiidinkielen opettajain piiiville ja meille esitelliiiin neljd-viisi Valtavaa Afdiiriii. asioita, jotka vaativat kuukausien suunnittelutyiin, Idhes kaiken muun laiminlyiimisen toteutuakseen. Vilpitdn kiitos niiistd virikkeistd, mutta tdmii tilanne on vdhdn kuin liikahtanut valokuva. Kylliihiin me jotenkin aavistamme, ettd. Kokenut Kollegakin harjoittaa valintaa, mutta mielessii on kuitenkin kalvava tunne siitd, ettii joku ehkii tekee tdmdn kaiken. Elleivdt tillaiset pdivdt o1e, niin mikd on se foorumi, jolla tehdiidn myris pienet, niiyrdt kdytiinncin kysymykset? Jos sellaista ei ole. kdsitelktjdt Lappeenrannan pdivdt ensi kesdnii teemaa Aidinkielen opettajan yhii avartuva psyyke. PERUSKOULUN SUUNNITTELUPATVAT Anna-Liisa Mdenp6ii Havainnollisen kuvan siitii, miten koulun sisiiistii uudistusta voitaisiin toteuttaa - jos olisi kiiytettdvissd riittiivdsti varoja -, antoivat Tampereella elokuun lopulla pidetyt peruskoulukokeiluun liittyviit suunnittelupiiivdt. Piiiville oli kutsuttu neljdn aineryhmiin (didinkieti, vieraat kielet, matematiikka, biologia ja maantieto) ohjaavat lehtorit sek6 kokeiluun osallistuvien kouluien johtajat. Kullakin aineryhmiillii sekd johtajilla oli oma tydskentetyjaoksensa, minkii lisiiksi jokaisena piiiviinii pidettiin vdhintddn yksi yleisluento. Pdivien puheenjohtajana toimi osastopiiiillikkd Urho Somerki,oi ja piiiisihteerind tp. ylitarkastaja Esko Toiuonen. Aidinkielen jaoksen suunnittelija ja puheenjohtaja oli vt. ylitarkastaja Anna-Liisa Karikoslci. Hdnen lisiikseen jaoksen tyiis-

19 t7 kentelyii seurasi kouluneuvos Eero Lemola, joka piti myds yhden piiivien yleisluennoista aiheenaan "Aidinkieli kaikkien aineiden opetuksessa". Aidinkielen jaoksen tydskentely eteni kolmella linjalla. Keskityttiin kirjallisuuden, kirjoittamisen ja suullisen esitystaidon opetukseen, minkii lisiiksi perehdyttiin koulutelevision ja kouluradion kiiytt6- mahdollisuuksiin. Osa piiivien luennoitsijoista oli kesdn muilta kursseilta tuttuja. Luennoitsijajoukossa oli kuitenkin myiis uusia lciytiije. Heistd tekee mieli mainita erityisesti kirjailija Kirsi Kunnas, jonka luento "Luovan kirjoittamisen opetus" olisi syytii kuulla vield monessa paikalliskerhossa ja saada myiis vuosikirjaamme. Kirsi Kunnas ei suinkaan taistele asia-ainetta vastaan, niin kuin joku TiitiSisen satupuun ihailija saattaa epiiillii. Pdin vastoin hdn luennossaan osoitti sen tarpeellisu,uden, mutta vaati samalla se1v55 tyiinjakoa kirjoituksen eri lohkojen vdlillii. Luento sisdlsi myds runsaasti kdytdnniin esimerkkejii siitd, miten luovaa kirjoittamista voidaan harjoittaa ja auttaa sen kautta oppilasta saamaan kontakti omaan itseensd, niin ettii kirjoittajassa piilevd luova potentiaali vapautuu. Enemmdn kuin itse luennoista Tampereen piiiviltii sai oppia kuitenkin itse jiirjestelyistd. Kokonainen koulutalo oli varattu kurssipaikaksi. Kustantajat olivat rakentaneet kou- Iun aulaan komean ndyttelyn, josta tuskin puuttui yksiktiiin uusi kirja tai av-vdline. Kurssilaiset olivat saaneet tiettiivdsti eriiiinlaisen komennuksen piiiville - ja niin heille myiis oli kaikki ilmaista. Ilmaisuus edellytti sitii, ettii he asuivat samassa hotellissa ja ruokailivat mddrdaikoina sen suojissa. Jaokset olivat suhteellisen pienid - iiidinkielen osastoon kuului 33 jdsentd, joista 4 edusti ruotsinkielisi6 peruskouluja ja niin ne ehtiviit viidessii piiivdss6 su- Iautua melko kiinteiksi ryhmiksi. Kurssien jiilkeen osanottajilla puolestaan on tiiydet valtuudet levittiiii saamiaan oppejaan omalla tydalallaan, ja siind heillii on vield tukenaan kurssien jaostojohtajana toimineen ylitarkastajan tuki. Jos tiillii organisaatiolla ei saada tiettyjii periaatteita levitetyksi opetukseen, vika ei voi olla eniid muussa kuin ohjaavissa lehtoreissa itsessiiiin, Sitd kursseja seurannut ulkopuolinen jaikin miettimddn, onko meilld tiiysin tajuttu ohjaavan lehtorin viran tdrkeys ja onko niiihin virkoihin saatu kyllin pdtevd miehitys. Peruskoulukokeilun iiidinkielen opetuksen avainasemassa olevalle vt. ylitarkastaja Anna-Liisa Karikoskelle on annettava tdysi tunnustus kurssien suunnittelusta. Kuin sattumalta tdlld kertaa oli mukana myiis kaksi AOL:n hallituksen ja yksi liiton neuvottelukunnan jdsen. Olisiko liikaa pyydetty, jos toivoisi, ettii seuraavista kursseista liihetettdisiin tieto suoraan AOL:n hallitukselle. Se, mitd peruskoulukokeilussa tapahtuu, vaikuttaa ajan mittaan koko alamme opetukseen, ja siksi yhteydenpito on tiirkeiitii. EhkiipEl jatkokoulutusongelmien kanssa tuskaileva AOL:n hallitus saisi myiis hyviii organisaatiovihjeitd peruskouluviieltd, niin ettii koulutuspuuhista alkaisi tulla myiis villoja paljoja poruja. eikii vain

20 18 UASIA LUKEMISTOTAKESKIKOULUUN TA LAKI(X)N Lauri Viita MOREENI Lauri Viidan meslarillinen esikolsromaani kehittyv6sti yhteiskunnasta 353 s. Ksnid. 4:80. Kirjallisuutta kouluille n:o 33. Vera Panova v SERJOZA Veniiliiisen kirjailijan pienoisromaani, ldmmin ia losi kertomus kuusivuotiaan poian eliimiistii. 159 s. Suom. Juhani Konkka. Ksnid. 4:-. Kirjallisuutta kouluille n:o 34. Veikko Huovinen HAMSTERIT Tunnusletun humorislimme riemastuttava kedomus varastoimisvimman puremisla naapuruksista, 184 s. Ksnld Klrldlbuutla koulullle n:o 35. Valmb lokakuusea. Merja Otava PRISKA llerja Olavan palkintoromaani puberteetti-ikdislen maailmasta, nuor' tenkirjan uuden vahvan aallon mestariteoksia. 153 s. Ksnid. 4:30. Kirjallisuutta kouluille n:o 36. Valmis lokakuussa. Aulis Ojajiirvi MAAILMANKIR. JALLISUUDEN MESTARINOVEL. LEJA 2 Valikoima sisiill5?i 27 novellia, loiden kirioittaiat oyat tunnettuja ja tunnuslettuia modernlslela. 2!Xl s- Kk. 8:-.

21 19 AKU ANKASTA KALMAN KOLMIKKOON Leena Laitala I f\'-. f Lapsi tutustuu kli3eetaiteen maail- I maan jo ennen kuin hdn on edes op- I ninut lukemaan. Suurin osa oppilais- I tamme on tavannut Aku Ankkaa en- I nen Aapista ja tuijottanut iltakaudet I television ihmemiehid: Tarzania, Vir- I Binialaista, Zorroa jne. Aku Ankan I kantapiiilld seuraavat Terdsmies, Ih- I meneloset, rikosetsivdt, korskeat so- I taurhot ja kovanaamat, jotka tarjoa- I vat (mainosilmoitusten kertoman I mukaan) "kovinta ja armottominta I ldnnentekstiii valtakunnasta, jossa I oikealla kiidellii sanottiin piiiviiii ja lvasemmalla ammuttiin seulaksi". I Tytiiilie tarkoitettua "poikkeukselllisen kiinnostavaa lukemista" sisdlitaa eslm. Herttasarja; sen sivuilla ';"elemen ja kuoleman varjo lyiiviit ikette toisilleen". -Unescon raportin mukaan USA myi v sarjakuvanimikettii 100 eri maahan ja Terdsmies sukulaishahrnoineen ilmestyi 30 eri kielellii. Oletettavasti luvut ovat edelleen kasvaneet. Teoksessa "Kulttuuririhkamaa 1apsille" todetaan: "Erds Ruotsin radion tekemii tutkimus osoittaa, ettii... Bild Journalen -lehden painos vuoden 1967 ensimmdiselld vuosipuoliskolla oli , Aku Ankan , Mustanaamion Tavanomaisin lastenkirjan painos on noin " vuoden ikiiisistii nuorista 19 0/o lukee sddnndllisesti sarjakuvalehtia. Ripatin-Mcirsdrin-Tarkan teos "Kirjan maailma" esittee, ettii sarjakuvien harrastajain miiiiri tosiasiassa on suurempi. Em. prosenttilukuun ei sitii paitsi sisiilly lainkaan sarj akuvien tilapiiisiukij oita. Useimmat television sarjaelokuvat noudattavat samoja kaavoja kuin sarjakuvat, joten niiiden kaavojen analysointi koulussa (ldhinnii keskiasteella, III-V luoka,lla) on jo siitiikin syystii paikallaan. OIen kokeillut sarjakuvien kiisittelyii jopa VI luokalla, mutta tiiiliiin ne ovat olleet vain liihtiikohtana, josta kiisin on pyritty yleisesti kartoittamaan populaarikirjallisuuden sekii sarjaelokuvien kli5eitd liihteinii mm. Eila Pennasen artikke,lit "Kirjailija ja viihde" (Parnasso 21t966), "Aino Rdsdnen ja suomalainen rakkausromaani" (Parnasso 5/1967), "Summassa Sa.riolassa" (Parnasso \ sekd Antti Eskolan "Kirjallisuus ja yhteiskunnan rakenne" (Parnasso 5/1967). Samalla on tarkasteltu, milld tavoin viihde ja ns. taidekirjallisuus kiisittelevdt samoja asioita. Oppilaat ovat.olleet varsin kiinnostuneita tiist5 "typeryyden analyysista", jota Matti Kuusi AOL:n XII vuosikirjassa suosittaa. Apuna

22 20 voi kiiyttiiii kuultokuvia ja heijasteita, jolloin voidaan tehdd huomioita piirrosten tasosta ja kuvien liittymisestii toisiinsa (epdjohdonrnukaisuuksia on yliiittiiviin usein). Seuraavia tehtiivid voi muunnellen soveltaa sekd sarjakuvalehtien ettd televisiosarjojen erittelyyn; ne on laadittu V luokkaa varten. X:n aihepiiri Laadi luettelo teemoista, jotka esiintyv!'t kymmenessd viimeisessii X:ssI sen mukaan, mikd on tarinan johtomotiivi, 'punainen lanka'. Mitkii ovat keskeisimmiit aiheet? Mikii on yleiskaava? X:n henkiliihahmot Millaisia ihmistyyppejii X kuvaa? Miten he kehittyviit ajan kuluessa? Millaista henkilciii ihaillaan, millaista halveksitaan? Konnan ja sankarin perustyypit, nais- ja miesihanne? Millaisia asenteita ihannetyypit kuvastavat? Mitii huomaat perhesuhteista? Mi,ilaisia ihmissuhteet yleensii ovat? Mikd X:n henkiliiille on tiirkeintii? X:n maailmankuva X:n kieli ja tyyli Millaista yhteiskuntaa X kuvaa? Millaiset 'lait' siind vallitsevat? Mikd on hyvdd, mikd pahaa? Miile nauretaan? Mikii on menestymisen salaisuus X:n maailmassa? Millaiseen ympdristcitin tapahtumat on sijoitettu ja miksi? Millii tavoin X:n yhteiskunta ja siinii vallitsevat lait vastaavat esim. suomalaista vhteiskun- Laadi luettelo tavallisimmin esiintyvistii sanonnoista kymmenessd viimeisessd X:ssii. Mistii yleisimmdt fraasit ovat periiisin? Tee havaintoja henkilcin- ja paikannimist<istii. Mitii mieltii olet X:n kielestii ja tyylist?i? Vaikuttaako se lukijaan kehittiivdsti, vahingollisesti vai eikci vaikuta lain- Vertaa keskeniiiin eri sarjakuvalehtid (esim. Teriismiehen poika, Batman, Mustanaamio, Ihmeneloset, Tarzan, Pecos 8i11, Aku Ankka, Robin Hood, Korkeajeinnityssarja, Siivet; Herttasarja jne.). Mitii yhteistii, mitii erilaista on henkiltihahmoissa, juonessa, tapahtumaympdristdssd, maailmankuvassa? Milld tavoin pojille ja tyt6iile tarkoitetut sarjat eroavat toisistaan? Millaisia rooliasenteita tiimd ero kuvastaa? Jaa lehdet ryhmiin aihepiirin (sankarihahmon) perusteella. Lehtiii keskeniidn vertailtaessa voi mycis antaa ryhmdtehtdviiksi taulukon laatimisen siitd, kuinka monta viikivaltarikosta keskimddrin on esim. kymmenessd pojille tarkoitetussa sarjakuvalehdessd. Milld tavoin oppilaat arvelevat viikivallan tulvan vaikuttavan lukijaan (katsojaan)? Mitke sarjaelokuvat vastaavat tyypiltiidn kutakin sarj akuvaa? Pohdi kysymystd, kumman Lukeminen on helpompaa, kirjan vai sarjakuvan, ja mistd syystd. Miten sarjakuvien lukeminen (television sarjaelokuvien katselu) vaikuttaa mielikuvitukseemme, ajatteluumme? Millii tavoin sarjojen iaatijat suhtautuvat yleisddnsd? Erikoistehtilvdksi voi antaa esim. sarjakuvalehtien mainosten tarkkailun. Mihin lukijan ominaisuuksiin vedotaan? Sarjakuvalehtien lukijat siirtyvdt ennen pitkiiti harrastamaan Carter Brownia ja Angelikaa; television