Kulmakivi. Suomen teologisen instituutin tiedotuslehti 5/2002

Transkriptio

1 Kulmakivi Suomen teologisen instituutin tiedotuslehti 5/2002

2 Pääkirjoitus Raamatuntulkinta pähkinänkuoressa Miten Raamattua olisi tulkittava? Mikä kirjassa on aikaansa sidottua, mikä ajatonta? Ovatko kaikki osat samanarvoisia? Mitä on vastuullinen raamatuntulkinta? Tällaiset kysymykset ovat ilmassa. Monet kirkossa käytävät keskustelut sivuavat tätä teemaa, ja sekulaari mediakin on pistänyt lusikkansa soppaan. Seuraavassa viiden kohdan ohjelma suuntaviivoiksi. Tarkempaan analyysiin tarvitaan enemmän kohtia. 1. Raamattu on selvä ja yksinkertainen. Raamatun pääsanoma on kenen tahansa käsitettävissä, eikä sen oikea ymmärtäminen vaadi teologista eikä mitään muutakaan koulutusta. Kristus on Raamatun keskus, ja jokainen Raamatun lukija voi löytää hänet tuon kirjan lehdiltä. 2. Lue niin kuin on kirjoitettu. Tulkinnan lähtökohta on, että teksti tarkoittaa sitä, mitä se sanoo. Tekstiin ei pidä lukea sellaista, mitä siinä ei ole. 3. Raamattua on selitettävä Raamatulla. Vaikeisiin kohtiin on etsittävä apua selkeämmis- tä kohdista, ja Vanhaa testamenttia on tulkittava Uuden testamentin valossa. Täytyy varoa Raamatun ulkopuolelta nousevia tulkintaperiaatteita. 4. Uskontunnustukset ja kirkon traditio antavat tulkintahorisontin. Uskontunnustuksiin on kiteytetty Raamatun ydinsanoma. Tärkeintä on se, mikä puhuu Kristuksesta ja uskonvanhurskaudesta. Jos kirkon oppiin tuodaan joku uutuus, sitä on kovasti epäiltävä. 5. Raamattua ei voi ymmärtää ilman lain ja evankeliumin erottamista. Jumalan laki osoittaa, miten ihmisen tulee elää. Samalla se ajaa meidät täydelliseen umpikujaan osoittaessaan meidät lainrikkojiksi ja syyllisiksi. Evankeliumi lahjoittaa Kristuksen ja anteeksiantamuksen. Kummastakaan ei saa tinkiä piiruakaan Eero Junkkaala Kulmakivi 5/2002 2

3 STI:n taloudesta Tänä syksynä olemme iltapäivän rukoushetkissä joutuneet useaan otteeseen mainitsemaan tiukan taloustilanteen. Yhtä usein on ollut syytä kiitokseen, sillä vaikka torstain laskuihin ei olisi vielä tiistaina ollut tilillä rahaa, torstaina kuitenkin oli. Iloitsemme työmme ystävien uskollisuudesta. Toivomme, että tämänkin Kulmakiven välissä oleva tilisiirtolomake voisi olla monille sysäyksenä STI:n työn muistamiseen. Ystävien esirukoukset ja uhrit antavat rohkeutta suunnitella työtä eteenpäin. Kannustavaa on myös tavata seurakunnissa pappeja, jotka kertovat saaneensa tärkeitä eväitä työhönsä juuri STI:n kautta. Työmme tavoitteenahan on, että kirkkoomme tulisi vielä sellaisia työntekijöitä, jotka ovat uskollisia Jumalan sanalle ja julistavat rohkeasti Kristusta. Timo Eskola Eero Junkkaala Pekka Huhtinen Kirsi Sell Tervetuloa STI:n ystäväiltaan maanantaina klo 17 Syyskokous Kaikki ovat tervetulleita syyskokoukseen. Äänioikeus vain jäsenjärjestöjen edustajilla. n. 18 Kahvitarjoilu Eero Junkkaalan katsaus kirkon tilanteeseen Opiskelijapuheenvuoro, teol. yo Päivi Loukusa Sana illan päätteeksi, Timo Eskola 3 Kulmakivi 5/2002

4 Eleniuksen isku vasten lähetysväen kasvoja - miksi lähetysjärjestöjä painostetaan? Seurakuntiemme lähetysväki on kuohunut Kotimaa-lehden päätoimittajan Jaakko Eleniuksen lähetyksenvastaisen pääkirjoituksen ( ) johdosta. Elenius väittää lähetysjärjestöjen toimivan tosiasiassa kirkkoa vastaan, vaikka niille kanavoidaan miljoonia euroja seurakuntien rahaa joka vuosi. Kirjoituksessaan Elenius vaati, että rahahanat tulee sulkea ja tuki lopettaa. Käytännössä hän siis vaati, että lähettisopimukset pitäisi purkaa ja lähetit kutsua pois kentiltä. He kun lähetyskentillänsä toimivat kirkon rahoilla kirkkoa vastaan (pääkirjoituksen otsikko). Eleniuksen mukaan sekä järjestöt että niiden työntekijät, papit ja lähetystyöntekijät, ovat vierasta väkeä todellisessa kirkossa. Hänen mukaansa työntekijät ovat ulkopuolisia, joiden käsiin kirkon lähetystä ei voi jättää. Siksi kirkon pitäisi ottaa koko lähetystyön järjestely omiin käsiinsä. Siihen itse asiassa koko pääkirjoitus tähtääkin. Elenius aloittaa tekstinsä todeten, että kirkon tekemän lähetystyön järjestelyn tarkistamiselle on yhä vain painavampia perusteita. Tosin ainoa todellinen peruste, jota hän tarjoaa, on virkakysymys. Näin häkellyttävää pääkirjoitusta olisi tietysti houkutus arvioida vain sen tunnekuohun vallassa, jonka tekstin sisältämät väitteet epäilemättä herättävät. Kirjoituksella on kuitenkin laajempi, suorastaan kirkkohistorialliset mitat saavuttava kriisi kirkkomme sisällä. Kyse on siitä lähetystyön organisoinnin muutoksesta, jota kirkossa on suunniteltu jo kahden vuoden ajan. Lähetyksen eri mallit Elenius ei kirjoita satunnaisia mielipiteitä joidenkin lähetystyötä vastaan kokemiensa antipatioiden johdosta. Hän kirjoittaa täsmällisesti ja päämäärätietoisesti liittyen siihen pyrkimykseen, jolla kirkossamme yritetään lakkauttaa herätysliikejärjestöjen tekemä itsenäinen lähetystyö kokonaan. Kirkkomme lähetystyön organisoinnista on neuvoteltu yli kahden vuoden ajan piispa Laulajan johtamassa Lähetystyön neuvottelukunnassa. Neuvottelukuntaan on kuulunut edustajia kaikista kirkon virallisista lähetysjärjestöistä. Laulajan työryhmä on jättänyt viime toukokuussa väliraportin, joka on nyt avoin yleiselle keskustelulle. Siinä ehdotetaan säätiömallia. Kirkon lähetystyötä koordinoimaan esitetään Kirkon ulkoasiain osaston nimittämää säätiötä, jossa olisi jäseniä (yhteensä 16 17) sekä lähetysjärjestöistä että muilta alueilta. Säätiön tehtävänä olisi määritellä kaikki kirkkomme lähetystyön suuret linjaukset sekä teologiasta että ekumeniasta ja koordinoida toimintoja. Säätiömalli ei ole saanut kaikkien lähetysjärjestöjen tukea. Työryhmä on siten vaikean asetelman edessä. Tilannetta ei suinkaan helpota, että kesäkuussa Hämeenlinnan lähetysjuhlilla lähetysjohtaja Seppo Rissanen esitti uutta mallia, nimittäin Suomen Lähetysseuran täyttä integroitumista kirkkoon. Jos yksi järjestöistä sulautuu kirkon rakenteisiin, muillekaan ei helposti jää enää itsenäistä asemaa. Ristiriitoja keskustelussa Lähetyksen tulevaisuutta koskevassa keskustelussa näyttääkin kilpailevan monta erilaista mallia. Ensimmäinen korostaa järjestöjen itsenäisyyttä, toinen on säätiömalli ja kolmas Kulmakivi 5/2002 4

5 Ruotsin kirkossa aikanaan jo toteutettu ns. kirkkolähetys, jossa lähetysjärjestöillä ei ole enää varsinaista roolia lähetystyössä (pienin poikkeuksin). Lähetystyön kasvua kolmas malli ei tosin Ruotsissa saanut aikaan. Yllä mainitun väliraportin tietojen mukaan lähettien määrä oli siellä vuonna 1995 vielä 150, kun se viime vuonna oli 72. Piskuisessa Suomessa lienee lähettejä vieläkin nelisensataa. Elenius ajaa pääkirjoituksellaan kirkkolähetyksen mallia karkealla tavalla. Keskustelu on näin saanut dramaattisesti uuden vaiheen. Elenius haluaisi lakkauttaa herätysliikejärjestöjen lähetystyön ja kutsuttaa lähetit pois lähetyskentiltä. Järjestöjen virallinen asema purettaisiin. Lähettisopimusten rahat hän kanavoisi uudelle elimelle ja Kirkon ulkomaanavulle. Esityksen aggressiivisuus ja Valkealan kohun populistinen hyödyntäminen osoittavat huonoa makua mutta siinä ei ole suurin ongelma. Avoimen keskustelun vaatimus Asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä. Nyt ei puhuta naispappeudesta eikä kirkollisverojen jakamisesta. Nyt puhutaan lähetysjärjestöjen tulevaisuudesta ja kirkon johtotasolla tapahtuvasta valtapelistä. Tämän luokan keskustelun on oltava avointa ja läpinäkyvää. Transparenttisuus on merkittäviä julkisia päätöksiä koskevien neuvottelujen ehdoton edellytys. Elenius pyrkii näemmä sivuuttamaan Lähetystyön neuvottelukunnan ja yhdessä joidenkin muiden tahojen kanssa väkisin ajamaan kirkkolähetyksen mallia lähetystyön uudeksi organisaatioksi. Vain läpinäkyvä julkisuus säilyttää lähetysväen siis niiden, jotka lähetystyötä todellisesti tekevät ja tukevat niin Suomessa kuin kentillä luottamuksen. Muussa tapauksessa Ruotsin malli ajetaan meilläkin vaivihkaa läpi ja luterilainen lähetystyö romahtaa murto-osaan nykyisestään. Timo Eskola 5 Kulmakivi 5/2002

6 Opiskelija etsii STI:stä turvaa Tutkimukseni Totuuden ja turvan etsijät - Kvalitatiivinen tutkimus teologian opiskelijoista Suomen teologisessa instituutissa valmistui huhtikuussa Se toteutettiin sekä teemahaastattelulla että osallistuvalla havainnoinnilla, ja sitä täydennettiin sähköpostikyselyllä. Tutkimukseni keskittyi niihin teologian opiskelijoihin, joilla on opiskeluoikeus Helsingin yliopistossa ja jotka osallistuvat STI:n toimintaan. Tässä muutamia tuloksia pohdittavaksi niin opiskelijoille kuin taustayhteisöjen vaikuttajillekin. Tutkimuksessa haastatelluille opiskelijoille STI oli hyvin voimakas vaikuttaja suomalaisessa teologisessa tiedeyhteisössä. Lähes kaikki heistä olivat osallistuneet ensimmäisenä opiskeluvuotenaan eksegeettisille päiväkahveille. Luentotoiminta oli useille tärkeä STI:n toimintaan jäämisen syy sosiaalisten suhteiden rinnalla. STI:n tarjoamat opiskelupuitteet olivat myös merkittäviä. STI:n merkitys opetusta antavana tahona painottui useimpien haastateltavien kohdalla muutamaan ensimmäiseen opiskeluvuoteen. Opetuksesta haettiin konservatiivisen teologian näkökulmaa vastapooliksi yliopiston tarjoamalle teologian, yleensä eksegetiikan opetukselle. Yksittäiset luentokäynnit olivat silti yleisiä myös myöhemmissä opiskeluvaiheissa. Haastatellut käyttivät ahkerasti kirjastoa, lukusalia ja tietokoneluokkaa. Herätysliikkeet sisäänheittäjinä STI:n toimintaan mukaan tulijat olivat tietoisia STI:n olemassaolosta jo ennen teologian opiskelun aloittamista yliopistossa. Heillä oli positiivinen ennakkokuva STI:n toiminnasta ja opetuksesta. Sen sijaan yliopiston opetuksesta useimmilla ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoilla oli vahvasti negatiivisesti latautunut kuva. Tässä taustakuvan muodostumisessa korostui heidän taustayhteisöjensä, yleensä STI:n taustaherätysliikkeiden, merkitys. Vain puolet haastatelluista kertoi kokevansa itse jännitettä STI:n ja teologisen tiedekunnan suhteessa. Tällöin mainintoja sai useimmiten eksegetiikan laitos. Avoimesta konfliktista STI:n ja yliopiston välillä ei puhunut kukaan. On siis nähtävissä, että ennakkoasetelma lientyi opiskelujen edetessä. Useat opiskelijat pitivät myös yliopiston roolia itselleen merkittävänä, joko sosiaalisista suhteista tai siksi, että se tarjosi moniarvoisen lähestymistavan teologiaan. Suurin osa haastatelluista piti tavoiteltavana, joskin tällä hetkellä utopistisena STI:n tutkinnonanto-oikeutta. Osa vastusti ajatusta jyrkästi, koska he pelkäsivät sen liberalisoivan STI:n teologista linjaa. Mikäli STI haluaisi laajentaa toimintaansa, sen haasteena oli pyrkiä tavoittamaan ne teologian opiskelijat, jotka eivät tule STI:n taustaherätysliikkeistä. Hehän muodostavat pääjoukon teologian opiskelijoista Suomessa. Vieraantuminen seurakunnista Kaikki haastatellut olivat edelleen mukana jonkin herätysliikkeen toiminnassa. Pääosalla viidesläisistä herätysliikkeistä tulleella ei ollut enää suhdetta liikkeeseensä, vaan he olivat siirtyneet evankelisuuteen. Evankelisesta taustasta tulleista osalla oli nähtävissä siirtymää rukoilevaisuuteen ja Luther-säätiöön, mutta evankelisuuden vaikutus ei ollut kuitenkaan kokonaan hävinnyt heidän elämässään. Voidaankin sanoa, että viides herätysliike ei pystynyt säi- Kulmakivi 5/2002 6

7 lyttämään uskottavuusrakennettaan teologian opiskelijoiden mielissä. Yksi syy siihen voi olla se, että niiden piirissä ei teologista tutkimusta ole perinteisesti arvostettu samalla tavalla kuin evankelisessa liikkeessä, eikä esikuvia siten ole samassa määrin. Haastatelluista suurin osa oli ollut nuoruudessaan aktiivisesti mukana paikallisseurakuntansa toiminnassa. Opiskeluaikana kukaan heistä ei ollut mukana pääkaupunkiseudun seurakuntien toiminnassa, vaan uskonnollinen toiminta oli kanavoitunut herätysliikkeisiin. Paikallisseurakuntien toimintaan otettiin osaa kesätyöntekijöinä. Haastatellut menivät työskentelemään seurakuntiin pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, nekin, jotka olivat pääkaupunkiseudulta kotoisin. Opiskeluaikana suhde paikallisseurakuntiin oli selvästi etääntynyt. Kaikilla haastatelluilla oli sen sijaan vastuutehtäviä jossakin herätysliikkeessä. Miesten tehtävät olivat painottuneet julistukseen ja johtamiseen. Naisilla vastuutehtävät painottuivat kuitenkin muihin kuin teologin tehtäviin. Pienyhteisön plussat Tutkimuksen mukaan teologian opiskelija hakee STI:stä teologisen opetuksen ohella sosiaalisia suhteita, sosiaalista tukea sekä rakennusaineksia omaan hengelliseen elämäänsä. Viimeksi mainitun merkitys tuli esiin STI:n Opiskelijoita kuuntelemassa Antti Laaton syyskauden avajaisluentoa. 7 Kulmakivi 5/2002

8 järjestämien päivittäisten hartaushetkien merkityksessä opiskelijoille. Yliopistoa on kritisoitu siitä esimerkiksi Nyyti ry:n toimesta, että yliopisto ja sen laitokset eivät pysty tarjoamaan opiskelijoille turvallista pienyhteisöä. Haastateltujen mukaan STI on onnistunut tarjoamaan monille juuri tällaisen pienyhteisön. STI:n merkitys sosiaalisesta näkökulmasta jakoi haastateltavia. Toisilla oli paljon sosiaalisia suhteita STI:n ulkopuolella muihin teologian opiskelijoihin sekä muihin ihmisiin, toisille STI näytti muodostavan tärkeimmän sosiaalisen verkoston. Yhdelle tärkeintä olivat suhteet STI:n työntekijöihin. Pääsääntöisesti STI:n työntekijät eivät olleet merkittävässä sosiaalisessa roolissa opiskelijoille, päinvastoin kuin vertaisryhmä. Vertaisryhmän merkityksestä kertoo se, että monet opiskelijat kävivät tapaamassa STI:ssä tuttujaan, vaikka eivät olleet enää vuosiin käyneet siellä luennoilla. Naiskato STI:n toiminnassa sukupuoliljakauma oli selvästi vinoutunut teologian opiskelijoiden sukupuolijakaumaan nähden. Naisia toiminnassa on vain murto-osa. Yhtenä tärkeänä seikkana voidaan pitää STI:n opiskelijoiden keskinäisissä normeista nousevaa käsitystä siitä, että nainen on vähemmän teologi kuin mies. Tämän lisäksi kävi ilmi, että yhteisöön pyrkiviltä naisilta haluttiin selvittää heidän naispappeuskantansa, jonka perusteella heidät joko hyväksyttiin yhteisöön tai suljettiin sen ulkopuolelle. Naispappeusvastaisuus leimasi yhteisöä voimakkaasti, vaikka osa haastatelluista miehistä puolsikin naispappeutta. Naispappeutta avoimesti puoltavaa naisopiskelijaa ei yhteisöstä etsinnästä huolimatta löytynyt. STI:n merkitys olikin oleellinen kaikille teologiidentiteetin muodostamisessa. Useimpien teologi-identiteetti näytti syntyneen vuoropuhelussa STI:n edustaman teologian ja muun teologisen opetuksen välillä. Teologi-identiteetti ei siis syntynyt useimmille suoraan STI:n opetuksen pohjalta, vaan se haki rakennusaineita STI:n ulkopuolelta, joko yliopistosta tai tunnustuksellisen luterilaisuuden ryhmistä. Vaikka kutsumustietoisuus oli haastateltujen keskuudessa poikkeuksellisen vahva muihin teologian opiskelijoihin verrattuna, se ei kuitenkaan näkynyt ammatillisessa varmuudessa. Lähes kaikki haastateltavat olivat ammatillisesti epävarmoja. Vaikka kaikki miehet esittivät pappeuden ammattitoiveenaan, heillä oli myös muita ammattitoiveita ja heistä useimmat pitivät kirkkopoliittista tilannetta niin ongelmallisena, etteivät nähneet mahdollisuutta työllistyä kirkon palvelukseen. Minna Snellman, teol. maist. Tukea teologi-identiteettiin Kulmakivi 5/2002 8

9 KUKA VOITTI? KUKA HÄVISI? Korkein hallinto-oikeus (KHO) säilytti Turun tuomiokapitulin päätöksen, jolla se syrjäytti perinteisellä virkakannalla olevan viranhakijan kirkkoherranvaalin ulkopuolelle. Asia on uutisoitu näyttävästi monine väärine tietoineen. Jälleen kerran on käyty myös tiedotussotaa. KHO tiedotti asian: Ei ennakkopäätös. Kirkon oma tietotoimisto (KT) uutisoi: Ennakkopäätös. KT oli tiedottanut asian näin myös Turun STT:lle, joka pani sanan kiertämään mm. Kotimaa-lehdelle. Helsingin Sanomat (HS) uutisoi: Naispappeuden vastustajaa ei tarvitse asettaa ehdolle vaaliin (HS 25.9.) Yle uutisoi (24.9.) KHO:n mukaan kirkolla on oikeus syrjäyttää naispappeuden vastustaja virantäytössä. Jälkeen päin Turun STT myönsi, että kirkon omassa tiedotuksessa on aiemminkin havaittu ongelmallisuutta. Mutta mitä oikeastaan tapahtui? KHO ei ottanut itse ponteen mitään kantaa. Ponsi on edelleen voimassa, sen mukaan tulee edetä ja siihen tulee vedota. Näin muistutetaan moraalisesta velvoitteesta, johon kirkko on päätöksillään sitoutunut. Moraalilla ei ole ylimenokautta. Tosin kirkollisessa kehityksessä on tultu siihen vaiheeseen, että ponsimiehet ja ponsinaiset pyritään raivaamaan pois kirkon rauhaa rikkomasta tukkimalla kirkon oman päätöksen vastaisesti pääsyn virkoihin, vaikka ponsi nimenomaisesti takaa myös naispappeuden vastustajalle oikeuden tulla vihityksi ja nimitetyksi kirkon eri virkoihin. Kuka voitti? Kuka hävisi? Mielestäni voidaan sanoa, että kirkko hävisi, mutta minäkään en voittanut. Millä perusteella? Kirkko viilsi itseensä ammottavan syvän haavan, jonka vaikutusta kirkkoruumiiseen voidaan vain peläten arvailla. Lähteekö kirkko nyt toteuttamaan sitä työnäkyä ja asennetta, jonka naisteologiyhdistyksen puheenjohtaja ilmaisi televisiossa sanoin: Me emme ole enää nöyriä, emme kilttejä, emmekä alistuvaisia. Kaikuuko tässä paimenen ääni? Minulta on kysytty viime päivinä, että hajoaako nyt kirkko? Itse asiassa kirkko on jo sisäisesti hajallaan. Aikanaan tulee näkyviin se, millaisia muotoja hajaannus tulee saamaan. Hajottiko naispappeuspäätös kirkon? Sekin, mutta varsinainen ongelma on Raamatun ohjeellisuudesta luopuminen. Tähän kuuluvat onneton virkaratkaisu, sekoilut vanhurskauttamisopissa, kirkkoa huojuttava homokeskustelu ja niin monet muut menneet ja tulevat päätökset. Herramme sanoi, että puu tunnetaan hedelmästään (Lk 6:44). Hyvin monet käyrät osoittavat kirkossamme alaspäin. Modernisoiko kirkko itsensä kuoliaaksi? Mikä olisi myönteinen ratkaisu? Kristukseen kastetut, uskovat ja Raamattuun luottavat sisaret ja veljet, liittykäämme yhteen. Pekka Huhtinen Kirkolliskokouksen naispappeuspäätökseen liittynyt ponsi Myös niillä kirkon jäsenillä ja viranhaltijoilla, jotka suhtautuvat torjuvasti pappisviran avaamiseen naisille, tulee edelleen olla kirkossamme toiminnanvapaus ja mahdollisuus tulla vihityiksi ja nimitetyiksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon eri virkoihin. Kaikki kirkon jäsenet ja viranhaltijat ovat yhdessä vastuussa siitä, että muutosten aiheuttamat vaikeudet pyritään voittaman keskinäisen yhteistyön avulla ja kirkon ykseyttä varjellen. 9 Kulmakivi 5/2002

10 Henkilökohtaisesti Pasi Hujanen keskellä uskon, rahan ja moraalin venäläistä rulettia Liittyisitkö kirkkoon, jos liittymislahjana saisit viisitoista Snickers-patukkaa? kysyy pastori Pasi Hujanen ja vastaa: Tuskin. Todennäköisesti tuhahtaisit homman vaikuttavan pilipalijutulta, mitä lie hihhulointia! Ajatus perustuu kuitenkin tositapahtumiin, sillä muutama vuosi sitten Viron kirkon seurakuntien jäsenmäärä nousi Suomesta avustuksena tulleiden vanhentuvien Snickersien avulla. Suomalaiselle ajatus on absurdi: ei uskoa voi tarjoilla makeannälkään! Snickers-uskovaisuuden taustalla on, kuten arvata saattaa, omanlaisensa maailma, kertoo Inkerin kirkon kansliapäällikkö Pasi Hujanen. Pastorin sydän jäi Venäjälle 90-luvun puolivälissä, puolivahingossa tehdyllä matkalla Aunukseen. - Siellä koki heti olevansa kotona, Hujanen sanoo ensiaskelistaan äiti-venäjän kamaralla. Se polku on vienyt Pushkinin vanhusten kodeista kivikkoisiakin kaarteita Inkerin kirkon hallintoon. Työ Venäjällä vaatii Hujasen mukaan jatkuvaa taistelua myös omien periaatteiden kanssa. Työ kysyy orastavan uskon ymmärtämistä ja jatkuvaa tasapainoilua sen välillä, mitä hyväksyy ja mitä ei. - Venäjä on aivan omalla tavallaan hankala kenttä. Vaikka se toisaalta on lähellä Suomea, niin henkisesti ja hengellisesti ollaan monesti tosi kaukana, Hujanen huokaa. Toiveammatteina rikollinen ja prostituoitu Vaikka Suomessakin raha usein ratkaisee, niin Venäjällä se rynnii miettimättä yli. Jotakin Venäjän lakipykälää noudattaessaan rikkoo helposti samalla jotain toista. Äärimmäisen korruptoitunut järjestelmä takaa kuitenkin sen, että lain saa toimimaan oman mielensä mukaan rahan avulla. Rakkaus kuitenkin kukoistaa Venäjällä nimittäin rakkaus rahaan. Neuvostoajan yhteisomistuksen jälkeen omaisuus on ihmisille kaikki kaikessa. Tilannetta kuvaa hyvin venäläisten nuorten parissa tehty kysely toiveammatista. Valtaosa pojista halusi isona ammattirikolliseksi ja tyttöjen suosikki oli mikäpä muukaan kuin prostituoitu. Syyksi nuoriso totesi yksimielisesti rahan. Kyseisissä ammateissa kuulemma tienaa vauhdilla ja vaivattomasti, kertoo Hujanen Venäjän nykypäivästä. Nuorison vastauksista kuultavat tuulen viemät arvot. Hujasen mukaan sama arvopohjan olemattomuus näkyy muillakin suunnilla. Arvion mukaan neljäkymmentä prosenttia venäläisistä miehistä on alkoholisteja. Viina ja Stalinin perheentuhoamisohjelma ovat muokanneet venäläiseksi ydinperheeksi äidin, lapset ja isoäi- Kulmakivi 5/

11 din. Venäläisen miehen vie joko viina hautaan tai huippuhelppo avioero omille teilleen. Kirjaimellisesti hoippuvien ja horjahtelevien olojen vuoksi perheen perustaminen on harvinaistunut Venäjällä. Pietarissa perheen keskimääräinen lapsiluku on 0,7, kun sen pitäisi olla hieman yli 2, jotta väkiluku säilyisi ennallaan. - Lapsia ei elinolojen epävakaisuuden ja tulevaisuudenpelon vuoksi yksinkertaisesti uskalleta hankkia, Hujanen toteaa huolestuneen oloisena. Niinpä Venäjän väkiluku laskee huimaa vauhtia: joka kuudes vuosi katoaa yhden Suomen verran kansaa. Tässä vauhdissa pysyttäessä viimeinen venäläinen kuolee reilun sadan vuoden kuluttua. Ainoa väestöryhmä, jossa tämä malli ei päde ovat muslimit. Islaminuskoisten lukumäärä kasvaa vauhdikkaasti. Islamin nousu on yleinen pelon aihe Venäjällä, vaikka muslimit nykyisin ovatkin vielä sävyisiä. Tulevaisuus siintää kuitenkin vähemmän ruusuisena venäläisen yhteiskunnan kannalta. Oppia kaivataan nostamaan ojasta Uskonnollinen kenttä jatkaa Venäjällä samaa sekasortoista linjaa kuin muukin elämänmeno. - Neuvostoliiton hajoamisen jälkeinen ensiinnostus on ohi sekä luterilaisen että ortodoksisen kirkon osalta, Hujanen kertoo kirkkojen tilanteesta. Kommunismin aikana syötetyt asenteet ovat juurtuneet syvälle kansaan. Ateistisessa valtiossa ihmisten suosiota nauttii mammonauskon- Aleksei Uimasen pappisvihkimyksessä piispa Aarre Kuukauppia avustivat kansliapäällikkö Pasi Hujanen (vas.), tuomiorovasti Rauno Heikola, rovasti Kosti Laitinen ja Pyhän Marian seurakunnan kirkkovaltuuston puheenjohtajaboris Suojanen. 11 Kulmakivi 5/2002

12 non lisäksi taikausko. Vaikka periaatteena on, että kaikki slaavit ovat ortodokseja, ei kouluissa ole uskonnonopetusta. Hujanen mainitsee kuitenkin, että joissakin kouluissa kirkkojen pitämät kerhot ja hartaudet sallitaan. Joka tapauksessa on iso kysymys, miten kristinuskoa ymmärretään vanhan polven kuoltua. Nuoremmilla ei juuri kristillisen tiedon käsittämiskykyä ole. Opetuksen tarve on siis valtava. Opetusta ja opastusta kaivataan paitsi aivan kristillisessä perustiedossa, myös kirkon työntekijöiden parissa. Hujanen yhtyykin Billy Grahamin lausumaan, jonka mukaan länsimaisen kristillisyyden suuri ongelma on siinä, etteivät uskonnolliset johtajat kouluta seuraajia itselleen. Pasi sanoi itse kokeneensa hyvänä asiana, että sai Pushkinista lähtöä tehdessään opastaa seuraavaa viranhaltijaa. Venäläinen pappien koulutusjärjestelmä on myös ongelmallinen siinä mielessä, että pastorin töihin pääsee jo eräänlaisella diakoninkoulutuksella. Diakonista pitäisi vielä jatkaa tekemällä diplomityö, joka kuitenkin tuottaa monelle hankaluuksia ja usein jää tekemättä. Kutsumustietoisella on käyttöä Pasi Hujanen työskentelee puoleksi Venäjällä ja puoleksi SLEYn työtehtävissä kotimaassa. Hujanen on myös mukana SLEYn edustajana STI:n työvaliokunnassa. STI:n Hujanen näkee olevan olemassa kirkon parhaaksi, mutta kirkkoa hän moittii sen nykyisestä linjasta. - Mielestäni kirkko ei voi kieltäytyä ottamasta työntekijöiksi motivoituneita ja kutsumustietoisia teologeja vain näiden niin sanotun konservatiivisuuden vuoksi, Hujanen tykittää suorasanaisesti. Hän pohtii, onko nyky-suomessa suurin virhe ottaa Raamattu tosissaan. Toisaalta Hujanen on sitä mieltä, että kirkko tarvitsee myös vaikeita aikoja. Vaikka Pasi viihtyy itse Venäjän-työssä eikä tee sitä raskain mielin, hän korostaa kuitenkin, että tekijöitä tarvitaan yhä siinäkin maailmankolkassa. - Olisi tärkeää, että opiskelijoilla olisi ajatus lähteä myös lähetystyöhön, Pasi kannustaa. Katsellessa Hujasen asiantuntevaa sukkulointia eri kulttuurien ja kielten viidakossa opiskelija saattaa tosin tuntea riittämättömyyttä omasta sopeutumiskyvystään. Mies nimittäin kauhoo sujuvasti kiinalaista ruokaa suuhunsa tykittäessään samalla tietoja Venäjästä. Välillä hän keskustelee tarjoilijan kanssa englanniksi ja eksoottisella korostuksella lausuttuun kahvitarjoukseen Hujanen vastaa puolihuolimattomasti: - Da. Heli Airikka, teol. yo Suunnitteilla pääsiäismatka ISRAELIIN Ohjelmassa retkiä Jerusalemissa ja Galileassa. Hinta noin 1000 euroa. Matkanjohtajina Eero ja Pirkko Junkkaala. Jos olet kiinnostunut, ota yhteys STI:hin tai matkanjohtajiin. Kulmakivi 5/

13 uusia kirjoja Professori Antti Laaton kirja Uhri ja anteeksiantamus. Sovitus Vanhassa testamentissa, juutalaisuudessa ja Uudessa testamentissa ilmestyy IUSTITIA-sarjan numerona 16 lokakuun lopussa. Kirja lähetetään kaikille sarjan tilaajille postitse. Hinta on 9 euroa. Pääsihteeri Eero Junkkaalalta on ilmestynyt Kirjapajan kustantamana kirja Miksi Jumala sallii pahan? Vastauksia Raamatun vaikeisiin kysymyksiin. Kirjassa on nelisenkymmentä kysymystä, joihin etsitään Raamatusta vastauksia. Osa on julkaistu aiemmin Askellehden kysymys vastaus-palstalla. Eero Junkkaala on kirjoittanut lisää myös miesaiheisia juttuja, ja Uusi Tie julkaisee nämä kirjana nimellä Uskomaton mies. Molempia kirjoja saa kirjakaupoista, ja niitä voi tilata myös STI:stä. Kahta viimeksi mainittua kirjaa saa STI:stä 20 euron hinnalla (lisäksi toimituskulut). KULMAKIVI NETIssä Käytätkö paljon tietokonetta? Lukisitko yhtä hyvin Kulmakiven internetin kautta? Kulmakivi julkaistaan myös STI:n kotisivulla, mistä se on ladattavissa pdf-muodossa omalle koneelle. Jos et tarvitse Kulmakiveä postin kautta kotiisi, voimme ilmoittaa lehden ilmestymisestä sähköpostiisi. Viestiin laitetaan suora linkki tuoreimpaan Kulmakiveen. Kulmakivi tulee kotisivulle yleensä ainakin viikon ennen kuin se kannetaan postissa kotiin. Ilmoita STI:hin sähköpostiosoitteesi, mikäli haluat siirtyä Kulmakiven nettiversion lukijaksi. STI:ltä säästyy näin myös postituskuluja. STI:n sähköpostiosoite on sti@teolinst.fi. Kotisivun osoite on STI:n kotisivulta löytyy myös paljon muuta mielenkiintoista. Siellä on mm. suuri osa STI:ssä pidetyistä luennoista sekä Perusta-lehdessä julkaistavat saarnaselitykset pyhäpäivien teksteihin. Myös STI:ssä myytäviä kirjoja voi tilata kotisivun kautta. 13 Kulmakivi 5/2002

14 SEURAKUNTAVIERAILUT Eero Junkkaala Turku, Kansanlähetyksen opiskelijailta Lappeenranta, Ikäihmisten yliopisto Vantaa, Myyrmäki, Ikäihmisten yliopisto Hämeenkyrö, srk-tapahtuma Helsinki, srk.yhtymä, miestenilta Turku, kirkolliskokous Alahärmä. seurakuntailta Ylihärmä, seurakuntailta Kokkola, Raamattu läpi -tapahtuma STI:n ystäväpäivä Leivonmäki, teologipiiri Turku, Raamattu läpi -risteily Turku, Kansanlähetyksen til Kalanti, jumalanpalvelus ja iltatil Espoo, miestenpiiri Aarteenetsijät Raamattuluennot Ilmestyskirjasta torstaisin klo 19 Helsingin Vanhassakirkossa Timo Eskola Seurakuntakoulu, SRO, Kauniainen Kirjamessut KRS:n opiskelijat, Sanan-talo, Hki Pirkkalan srk Ryttylä, KL Pekka Huhtinen Turku, Luther-kirkko, keskustelufoorumi Turku, EO, OPKO, opiskelijailta Turku, Luther-kirkko, saarna Helsinki, EO, opiskelijailta Pori, Väinölä, jumalanpalvelus Helsinki, Malmi, miestenpiiri Helsinki, Ruoholahti, saarna Espoo, Iivisniemi, saarna Helsinki, Luther-sali, NA-ilta Helsinki, Lestis-seurat Helsinki, Kallio, miestenilta Kankaanpää, lähetyskoulutus Rauma, jumalanpalvelus Pori, Väinölä, jumalanpalvelus Helsinki, Malmi, miestenpiiri Lahti, Lutherin kirkko, saarna STI täyttää vuoden vaihteessa 15 vuotta. Tiistaina klo 18 järjestetään 15-VUOTISJUHLAT Helsingin Vanhassakirkossa. Puhujina STI:n pitkäaikainen hallituksen puheenjohtaja, emirituspiispa Olavi Rimpiläinen, nykyinen puheenjohtaja, toiminnanjohtaja Seppo Suokunnas ja teol. tri Anni Maria Laato. Juonto pääsihteeri Eero Junkkaala. Musiikkia. Tee- ja kahvitarjoilu tilaisuuden jälkeen Vanhankirkon seurakuntasalissa. OPISKELIJOILLE oma tilaisuus keskiviikkona Vanhankirkon seurakuntasalissa, Bulevardi 16 B 2. krs. Ohjelmassa mm. klo paneelikeskustelu Onko Kristus ainoa pelastustie? (Raimo Harjula ja Pekka Huhtinen), klo 18 tarjoilua, klo 19 Kulmakivi 5/

15 RAAMATUN PUNAINEN LANKA Raamattu läpi 1 vuorokaudessa -kursseja järjestetään syksyn 2002 ja vuoden 2003 aikana seuraavilla paikkakunnilla: Kokkola, Keski-Pohjanmaan Kansanlähetys Risteily Turusta, Varsinais-Suomen Kansanlähetys Alajärvi, Etelä-Pohjanmaan Kansanlähetys Keminmaan seurakunta Salo-Uskelan seurakunta Kerava, Uudenmaan Kansanlähetys Tampere, Hämeen Kansanlähetys LUENNOITSIJOINA Uuden Tien päätoimittaja Leif Nummela ja STI:n pääsihteeri Eero Junkkaala. Raamattu luennoidaan läpi luomisesta Ilmestyskirjaan, painopiste Jumalan pelastusteoissa. Osoite Kaisaniemenkatu 13 A 4. krs Helsinki SUOMEN TEOLOGINEN INSTITUUTTI Puhelin Telefax Sähköpostit sti@teolinst.fi eero.junkkaala@teolinst.fi timo.eskola@teolinst.fi pekka.huhtinen@teolinst.fi kirsi.sell@teolinst.fi Kotisivu Pankkitili Sampo Työntekijät pääsihteeri Eero Junkkaala, (koti ) tutkija Timo Eskola, (koti ) tutkija Pekka Huhtinen (koti ) sihteeri Kirsi Sell, (koti ) Avoinna lukukausien aikana ma pe klo 9 20 Teologinen tutkimus- ja koulutuskeskus. Seurakuntavierailuja, luentotoimintaa, kirjasto ja lukusali. Talous vapaaehtoisen kannatuksen varassa. Vuositukijäsenmaksu25 euroa (opiskelijat 8,50 euroa, yhteisöt 84 euroa). Ottaa vastaan kirjalahjoituksia, avustuksia ja testamentteja. Julkaisee IUSTITIA-nimistä teologista aikakausikirjaa. Tiedotuslehti KULMAKIVI lähetetään jokaiselle tukijäsenelle kuusi kertaa vuodessa. Hallituksen puheenjohtaja toiminnanjohtaja Seppo Suokunnas Yhteistyöjärjestöt Lähetysyhdistys Kylväjä, Länsi-Suomen Rukoilevaiset, Opiskelija- ja Koululaislähetys, Sanansaattajat, Suomen Ev.lut. Kansanlähetys, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, Suomen Raamattuopisto ja Svenska Lutherska Evangeliföreningen. Painopaikka Kirjapaino Hermes Oy 15 Kulmakivi 5/2002

16 SUOMEN TEOLOGINEN INSTITUUTTI Kaisaniemenkatu 13 A 4. krs HELSINKI Lyhyesti Raamatusta Sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta. Ilm. 2:5 Voiko ensi rakkautta koskaan saada takaisin? Eikö alkuajan kiihkeä tunne ole täysin tavoittamaton suhteen tasaantuessa vuosien myötä? Mihin kristityn pitäisi pyrkiä, kun häntä kehotetaan tavoittelemaan ensi ajan rakkautta? Eikö siihen, että Jumala saisi olla Jumala? Että kukaan ei ole tärkeämpi kuin Jeesus. Kyse on siis ensimmäisestä käskystä: Älä pidä muita jumalia. Jos olet langennut pitämään, muista, mistä olet langennut, ja käänny takaisin. Eero Junkkaala Kannessa teol. yo Teemu Timonen. Kuva Matti Rusama