1. me. Ryhmän perustamisesta, ryhmänä toimimisesta, vaeltajuudesta, projekteista...

Transkriptio

1 1. me Ryhmän perustamisesta, ryhmänä toimimisesta, vaeltajuudesta, projekteista... Hei, me mennään! 1 vinkkejä vaeltajaryhmää perustaville. Hauska tutustua 1 Tutustumistapoja 2 Pykällys eli vaeltajaksi vihkiminen 3 Vaeltajalupaus 6 Vaeltajaryhmän pelisäännöt 7 Vaeltajaryhmän toiminta 9 Vaeltajaryhmä ja johtajuus 12 Hankeohjaaja 15 tiimityöstäjä. Valtermanni 17 kaikkien vaeltajien kaveri ja tuki. Valtermannin koulutus 18 Apua! 19 Tukimateriaalia vaeltajuuteen. Vaeltajan kortti 19 Vihreä polku 20 Partiopesti 22 työtön mutta innokas laumanjohtaja haluaa oppisopimussuhteeseen. Partiopestaaja 22 Partiopestattava 23 Vaeltajaryhmän pestilista 23 Hei mä lähden! 25 Idea 27 ja kuinka se saadaan. Konsteja ideointiin 27 Oletteko valmiit? 30 pystymme asettamaan yhteisiä tavoitteita. Olemmeko valmiit? 30 Sitoutumispeli 33 Viestintäharjoituksia 34 Kuunteluharjoituksia 34 Itsekritiikkiharjoitus 35 Sovitteluharjoitus 35 Arviointiharjoitus 36 Päätöksentekoharjoituksia 36 Aate vaeltajatoiminnassa 40 miten eroatte laulukuorosta ja lintubongareista? Väitteitä partiosta 41 Tää on meidän juttu 43 vihjeitä hyvän vaeltajaprojektin tekemiseen Projektin suunnittelu 44 Toimintasuunnitelma 45 Talousarvio 48 Ihmiset, tilat ja tavarat 49 Projektin johtaminen 52 Ongelmatilanteet ja väliarviointi 52 Kaatajaiset 53 Tiimityöskentely 54 eli haastavat hommat ja niiden hoitaminen. Oppiminen ja tiimit 55 Selailusivut

2 Hei me mennään! Hei me mennään! on ehdotus siitä, miten uuden tai peräti ensimmäisen vaeltajaryhmän toiminta lippukunnassa voisi lähteä käyntiin. Tästä voivat ammentaa ideoita myös ne, joiden ryhmään tulee joukko uusia vaeltajia. Jos ryhmänne on jo käynnistynyt hyvin jollain muulla tavalla, niin antaa mennä. Tästä voi kuitenkin saada lisävinkkejä. Jos taas olette nyhjänneet kololla jo puoli vuotta vain satunnaisten nyyttäreiden merkeissä, saatat tätä lukiessa kokea valaistuksen. Tai ainakin alkaa miettiä, onko elämää vartiolaisuuden jälkeen. Hei me mennään! -luvun vinkkien pohjalta voitte rakentaa toimintaanne viiden tai kuuden kokouksen ajan. Sen voi käydä läpi myös viikonloppuretkellä. Hei me mennään! on vapaasti sovellettavissa! vinkkejä vaeltajaryhmää perustaville. Hauska tutustua Onko teidän vaeltajaryhmänne se sama vartio, joka on toiminut yhdessä jo neljä vuotta? Vai sekoitus eri vartioista ja uusista, vasta partioon liittyneistä ihmisistä? Onko vaeltajaryhmänne koottu kahdesta lippukunnasta? Tutustuminen ei ole itsestään selvää. Sitä luulee tuntevansa ihmisiä, joiden kanssa on tekemisissä, vaikka ei oikeastaan tiedä heistä mitään. Tiedätkö, mitä luokkakavereiden päässä liikkuu? Työkavereiden? Pikkuveljesi? Ryhmässä on helpompi olla oma itsensä, jos tuntee ne, joiden seurassa on. Tiedän, että naapurieni nimi on Stenius ja että isä-stenius käy pihalla tupakalla, vaikka he asuvat neljännessä kerroksessa ja heillä on parveke. Tervehdimme toisiamme rapussa. Äiti-Steniusta näen harvoin, ja toinen lapsista pomottaa taloyhtiön hiekkalaatikolla. Tunnenko Steniukset? En. Minulla on serkku nimeltä Jari, jota näen säännöllisesti sukujuhlissa. Hänellä on vaimo ja kolme lasta. Kesämökkimme ovat lähekkäin. He asuvat Uudessakaupungissa, minä tällä hetkellä Helsingissä. Aina tavatessamme vaihdamme kuulumisia pintapuolisesti. Tuntuuko minusta, että tunnen hänet? Eipä tunnu, ei. 1

3 Pari tapaa toteuttaa Hei me mennään! YKSI VIIKONLOPPU perjantai-ilta pykällys alkaa - menemme metsään tutustumista iltanuotiolla lauantai vaeltajaryhmän pelisäännät (rastileikki 2h) vaeltajaryhmän toiminta (nopea johdatus 1h) oman toiminnan ideointia (2h) keskustelua vaeltajuudesta ja partioaatteesta iltanuotiolla sunnuntaiaamu valtermanni esittäytyy (2h) pykällys päättyy jatkossa nuuskintaa ja projekteja KUUSI KOKOUSTA pykällys- ja tutustumisilta ryhmän pelisäännöt -ilta vaeltajatoiminnan esittely oman toiminnan ideointi tunnelmallinen aateilta valtermanni esittäytyy Tutustumista kannattaa jotenkin avittaa muutenkin kuin niin, että kaikki esittäytyvät. Jos ryhmään tulee uusi jäsen, ei riitä, että hän esittäytyy. Muiden täytyy tehdä samoin. Eikä pelkkä nimi kerro mitään. Jos päätätte käyttää jotain tässä esiteltävistä tutustumistavoista, niin muistakaa myös tutustumisen rajat ja pelisäännöt. Urkkiminen on moukkamaista, eikä kenenkään tarvitse kertoa mitään, mitä ei halua. Tutustumistilanne ei myöskään saa olla hyväsupliikkisen tyypin yksityisshow. Tutustumistapoja Haastatelkaa toisianne. Tämä on vanha ja hyväksi todettu konsti tutustumiseen. Muodostakaa pareja, mutta älkää sellaisten kanssa, jotka jo läpikotaisin tunnette. Kyselkää sellaisiakin asioita, joilla ei ole mitään merkitystä vaeltajaryhmän kannalta: mielimusiikki, hammastahnatuubin puserrustapa, harrastukset, lempieläin. Tehkää muistiinpanoja. Esitelkää lopuksi haastattelemanne vaeltaja muille. Variaatio edellisestä on asiakeskeisempi. Tarkoituksena on kartoittaa, miten kukin voisi olla hyödyksi yhteistä tekemistä keksittäessä. Haastatelkaa taas toisianne, mutta rajatummin: tehkää fläpille esimerkiksi seuraavanlainen taulukko, jossa on kaikkien nimet, ja jota jokainen täydentää haastattelussa saamiensa tietojen pohjalta: jatkossa nuuskintaa ja projekteja Nimi Mitä osaa Harrastukset Seurat, joihin kuuluu Terho hoitaa raha-asioita sulkapallo, Amnesty International, ihmisoikeusasiat Aseistakieltäytyjäliitto Markku kokata, purjehtia lenkkeily, kirkkovaltuuston jäsen (omistaa purje- purjehtiminen veneen) Risto tietokone-ekspertti piirtäminen, kitaran- koulun kuoro, ELMU (omistaa hyvän soitto, laulaminen tietokoneen) Marita kiipeillä, käynyt kalliokiipeily Etelä-Karjalan Kallio- Survival-kurssin kiipeilijät ry 2

4 Tällainen taulukko on hyvä tehdä esimerkiksi ennen suuria projekteja, joista voit lukea lisää luvusta Tää on meidän juttu. Valokuva-albumin tai videon tekeminen ryhmästä tutustuttaa teidät toisiinne hyvin. Video voi olla ryhmän mainos. Albumi voi kuvata sekä ryhmäläisten historiaa (vanhat valokuvat) että nykyisyyttä (valokuvat, joissa jokainen kuvataan jonkun itselleen tyypillisen puuhastelun parissa). Tällaisen tekeminen on jo pieni projekti. Sielunmaiseman kartoitus ryhmän jäsenistä voi tapahtua eri tavoin. Esimerkiksi niin, että jokainen kertoo jostain mielipaikastaan. Jos tästä on sovittu edellisessä kokouksessa, voidaan näyttää kuvia. Voidaan myös kertoa ihmisestä, joka on vaikuttanut myönteisesti omaan elämään. Mikä ettei hänestäkin voisi näyttää kuvaa. Toisaalta voidaan kertoa ikävistä asioista. Jokainen kertoo epämiellyttävästä tilanteesta, johon on joutunut. Tai ei-toivotusta muutoksesta omassa elämässään ja siitä, mikä vaikutus sillä oli. Kolmas vaihtoehto on kerrata päivän tapahtumia: muistella päivän aikana kohdattuja ihmisiä ja kirjata ylös, mitä kannustavaa ja kielteistä he ovat sanoneet. Mitä tunteita kommentit herättivät? Voisiko kielteiset kommentit jotenkin kääntää myönteisiksi? Erottamattomat on fyysinen kontaktinottoharjoitus: köyttäkää toisenne pareittain yhteen esimerkiksi jalasta, ja nauttikaa hyvästä seurasta vaikka yöretken ajan. Pykällys eli vaeltajaksi vihkiminen Pykällys on siirtymäriitti partiomatkalla aikuisuuteen. Afrikkalaisen Bathonga-heimon pojat käyvät läpi aikuistumisriitin, jonka aikana heidät eristetään muusta heimosta ja heidän pitää mm. huutaa karkeita loukkauksia entisille leikkitovereilleen jotka eivät ole paikalla, jotta ero lapsuuteen tulisi selväksi. Vähemmän roisillakin tavalla voi toki irtautua. Pykällys on tapa liittyä ryhmään tai perustaa ryhmä. Jotta pykällys palvelisi tarkoituksiaan, pitäisi sen olla uusille vaeltajille yhteinen ja myönteinen kokemus. Se luo vaeltajuudelle imagoa omissa ja muiden silmissä ja synnyttää eron vartio- ja vaeltaja-ajan välille. Monilla lippukunnilla tai vaeltajaryhmillä on salainen pykällysperinne. Pykällyksessä välitetään uudelle vaeltajalle arvoja, jotka ovat lippukunnassa tai ryhmässä tärkeitä. Parhaimmillaan 3

5 Pykällyksen toteuttajilla on toivottavasti yhtä lystiä kuin pykällettävillä. Kaikki alkaa ideoinnista. Silloin annetaan mielikuvituksen laukata estottomasti. Kannattaa kysellä myös vanhoilta johtajilta ja vaeltajilta vinkkejä, erityisesti lippukunnan perinteistä. Luvusta Idea löydätte ideointikonsteja. Kun on ideoitu, alkaa suunnittelu. Tässä vaiheessa pykällystä voisi verrata pt-kisoihin: on kasa ideoita (=rasteja), joista pitää juonen avulla koota kokonaisuus. Mitä parempi juoni, sitä toimivampi pykällys. Tarinaan kannattaa siis satsata. Pitäkää suunnitteluvaiheessa mielessänne, miksi ja kenelle pykällystä teette. Toteutuksessa täytyy muistaa pykällyksen vetäjien positiivinen suhtautuminentuleviin vaeltajiin. Hyvän pykällyksen perinteet kannattaa dokumentoida jälkipolville. pykällyksessä välittyy uudelle vaeltajalle myös viesti siitä, että on tullut aika ottaa vastuu omista tekemisistä ja tavoitteista. Pykällys on uusien vaeltajien ensimmäinen yhdessä koettu juttu. Miksi ryhmään pitää saada henkeä? Tämä on tyhmä kysymys, mutta vastataan silti. Hyvä ryhmähenki on hyvän ryhmän edellytys. Ryhmähenki syntyy keskinäisestä luottamuksesta. Luottamus mahdollistaa sen, että ryhmän jäsenet voivat ottaa erilaisia rooleja eri tilanteissa. Voi johtaa, pärjätä, pelätä, epäonnistua... Luottamus ja ryhmähenki ovat suunnitelmien ja projektien onnistumisen edellytyksiä. Kumpikaan ei tietysti synny tyhjästä pykällyksessä, mutta pykällys on hyvä startti ryhmähengen luomiselle. Ryhmä ei järjestä pykällystä itse itselleen. Sen järjestävät valtermanni tai lippukunnan johtajat, vanha vaeltajaryhmä uudelle ryhmälle tai ryhmän vanhat vaeltajat uusille tulokkaille. Jos teillä poloilla ei ole ketään, joka teidät pykältäisi, niin tehkää se sitten 4

6 ONNISTUNUT PYKÄLLYS Hyvä pykällys on usein pitänyt sisällään jotakin seuraavista asioista: Pykällys on jäänyt mieleen. Se on eronnut selvästi kaikesta aikaisemmin koetusta. Eläkepäivilläkin on muisteltu, kuinka silloin Joroisilla kavereiden kanssa pykälleltiin. Perinne ja arvot ovat välittyneet. Lippukunnan perinteet ovat olleet esillö, ja uudet vaeltajat on pykällyksessä pestattu perinteen välittäjiksi. Pykällys on ollut salainen ja mystinen. Vain vaeltajat tietävät pykällyksen sisällön, ja se herättää muissa uteliaisuutta, kaipuuta ja kiinnostusta. Imagokysymys. Pykällyksessä on ollut toimintaa. Väitetään, että erityisesti nuoria miehiä kiinnostaisi fyysinen revittely. Pykällykseen on sisältynyt erilaisia tehtäviä. Tehtävät ovat antaneet mahdollisuuden toimintaan ja toisaalta ne ovat herättäneet ajatuksia. Pykällys on ollut myönteinen kokemus. Kaikille on jäänyt tapahtumasta hyvä olo. Ketään ei ole simputettu tai nöyryytetty. Pykällyksen aika ja paikka ovat olleet erikoisia. On oltu vieraassa kämpässä taiteltassa korven keskellä. On oltu paikassa, jota uudet vaeltajat eivät tunnista. On oltu läheisen tanssilavan perjantaihumpassa. On syöty brunssi Köyliön Tyyttynummen metsissä tai yömyöhän lihis Someron nakkikiskalla. Mukana on ollut efektejä. Ilotulitus. Soihtuja. Ääniä - erikoisin ääniefekti on hiljaisuus. Rekvisiittaa, kuten viitta, silakka tai taikakalu. Pykällys on ollut juhlahetki. Se on ollut ravintolailta tai erikoinen ruokailu lippukunnan tiloissa. Vanhat vaeltajat ovat tarjoilleet. Se on ollut tanssiaisiin päättyvä, ohjelmallinen gaalailta, jossa kaikilla on ollut ykköset päällä. Vanhat vaeltajat ovat olleet mukana. He ovat ottaneet uudet arvostaen vastaan. Onnistunut tapahtuma on liittänyt uudet vaeltajat tasavertaisina vanhojen joukkoon. Pykällys on luonut yhteishenkeä. Se on ollut yhdessä tehty ja koettu, se on tarjonnut haasteita ja positiivisia kokemuksia. Yllättävät tilanteet ovat pakottaneet uusiin rooleihin. Vaeltajan tunnus on ollut esillä. "Palvelen." On suoritettu jokin palvelutehtävä, tai vanhat ovat palvelleet uusia. 5

7 Pari esimerkkiä METSÄKEIKKA Pykällys alkaa kutsukirjeellä: juhlallista, salaperäistä, ei turhia selittelyjä. Yleensä pykällys toteutetaan loppiaisviikonloppuna. Tavoiteltavia asioita ovat paukkupakkanen ja täysikuu. Uudet vaeltajat vievät metsään talviteltan ja muut varusteet. Muotoutuvan porukan yhteishenki joutuu koetukselle työnjakoa ratkaistaessa. Kun teltta vihdoin on pystyssä ja kamina lämmin, alkaa ryhmätradition mukaisen vaeltajapadan valmistus. Jahka se on valmista, kurnii nälkä jo suolissa ja ruoka maittaa, vaikka pata ei olisikaan ihan gourmet-tasoa. Keskiyön hetkellä uudet vaeltajat kutsutaan ulos ja saatetaan läpi soihtupolun. Erilaisia näkökulmia vaeltajan tunnukseen on näkyvästi esillä. Lopulta saavutaan nuotiopaikalle, jossa lippukunnanjohtaja vastaanottaa vaeltajalupauksen. Valtermanni kertoo lippukunnan tarinaperinteen helmen ja velvoittaa jokaista vaeltajaa kertomaan tarinaa viestikapulana eteenpäin. Näin uusi vaeltaja muuttuu kuuntelijasta ja oppijasta kertojaksi ja opettajaksi. Yön jälkeen lippukunnan kämpällä odottaa sauna ja uusi juhla-ateria - tällä kertaa vanhojen vaeltajien kunnianosoitus uusille. JUHLAILLALLINEN Uudet vaeltajat kutsutaan illalliselle. Ilmassa on suuren gaalan tuntua. Pääsyvaatimuksena on iltapuku tai tumma puku. Paikaksi on valittu lippukunnan käytössä olevista yksityiskodeista tilavin. Ruokalista on laadittu huolella: alkukeittoa, salaattia, loimulohta, marjasorbettia, kahvia. Aloitus on juhlava. Ennen illallispöytään asettumista annetaan vaeltajalupaus. Ruokalajien välissä vanhat vaeltajat lukevat ajankohtaisia tekstejö, jotka liittyvät vaeltajan tunnukseen ja partioaatteeseen. Jälkiruokaan siirryttäessä kerätään kolehti Thinking Day Fundille. Ruokailun jälkeen alkaa illan ohjelmallinen ja haastava osuus: tulevien vaeltajien tulee hallita sivistyneen käytöksen alkeet. Niinpä paikalle on hankittu tanssinopettaja, ja edessä on tiukkaa askeltamista. Ilta huipentuu tanssiaisiin. Vaeltajalupaus Virallista vaeltajalupausta ei ole olemassa. Lippukunta tai ryhmä voi kuitenkin kehittää oman lupauksenantoperinteen. Lupauksessa voisi olla kohta, jossa puhutaan lippukunnasta tai ryhmästä tai joka muulla tavoin voisi olla oma. Partiomaailma on täynnä valoja, lupauksia, tunnuksia ja lakeja. Jos päätätte ottaa omaksenne vaeltajalupausperinteen, niin miettikää, miksi annatte lupauksen. Mitä ja miksi on mielekästä luvata? Täyttyykö lupauksen tarkoitus, jos se on pelkkä perinteen vuoksi mutistava värssy? 6

8 EHDOTUS VAELTAJALUPAUKSEKSI Tahdotteko täyttää velvollisuutenne vaeltajina ja kantaa vastuuta itsestänne ja niistä ihmisistä, joiden kanssa toimitte? Tahdomme. Tahdotteko syventyä partioaatteeseen ja parhaan kykynne mukaan elää partioihanteiden mukaisesti? Tahdomme. Tahdotteko palvella? Tahdomme. Tahdotteko kantaa vaeltajamerkkiä osoituksena lupauksestanne ja muistutuksena jatkuvasta pyrkimyksestänne parempaan? Tahdomme. Vaeltajaryhmän pelisäännöt Olla vaeltaja on eri juttu kuin olla vartiolainen. Koska vaeltajaryhmä ei ole sidottu tiukkaan suoritusohjelmaan, on tärkeää pohtia ryhmässä yhteisiä pelisääntöjä ja miettiä, mitä tehdään. Muuten voi käydä niin, ettei tehdä mitään. Keskustelua tuskin kannattaa käydä patistelemalla jokaista sanomaan joka asiasta jotakin, mutta ainakin seuraavista seikoista pitäisi ryhmän päästä sopimukseen tavalla tai toisella: Mitäs tehdään? Kartoitetaan ne halut, tarpeet ja odotukset, joita ryhmän jäsenillä on, ja yritetään sovittaa ne yhteen. Jatketaanko kesken olevaa vartio-ohjelmaa? Aloitetaanko jokin oma projekti? Kuka on vaeltaja? Ovatko vaeltajia tietyn ikäiset? Liittyykö vaeltajuus jonkin asian tekemiseen? Pitääkö käydä läpi liittymismenot tai suorittaa I-luokka loppuun? Saako teidän ryhmässänne olla jäsenenä, jos ei halua täysillä sitoutua ryhmään? Hyväksytäänkö hengaajat? 7

9 Ketkä toimivat samassa ryhmässä? Voivatko ne, joilla on partiossa tuhat ja yksi roolia, toimia yhdessä niiden kanssa, jotka laittavat kaiken partioenergiansa vaeltajuuteen? Entä mahtuvatko ryhmäänne sekä ne, jotka harrastavat vain partiota, että ne, joilla on muitakin harrastuksia? Kuka johtaa? Tarvitseeko ryhmänne johtajan? Usein ryhmässä on johtaja, vaikka siitä ei olisi sovittukaan. Olisiko paras järjestely se, että jokainen joutuu olemaan tai saa olla johtaja vuorollaan? Tai että tehtävät jaetaan: yksi kutsuu kokoon, toinen vetää projektia... Onko jokainen vastuussa vain itsestään? Vai kannetaanko vastuuta myös muista? Pitääkö toiminnan kiinnostaa kaikkia? Kenen tarpeita vaeltajaryhmänne toiminta tyydyttää? Oman ryhmän, kaikkien lippukunnan vaeltajien vai lippukunnan? Teettekö omia juttuja, lippukunnan keikkoja vai molempia? Millä ehdoilla? Miten hoidatte raha-asiat, työnjaon ja tiedonkulun? Maksaako lippukunta viulut vai keräättekö itse rahanne? Kuka hoitaa kassan, kuka kaluston? Kuka kutsuu kokoon: johtaja vai se, jonka vuoro on järkätä ohjelmaa? Vai vuorotteletteko te ohjelman teossa? Miten tiedonkulku hoituu: käytättekö postia, lehteä, puhelinta, sähköpostia? Millaiset ovat ryhmänne tunnukset? Partiopuku, huivi, oma merkki? Salainen pykällys, oma laulu? Millainen imago teillä on? Mikä on suhteenne vaeltajien tunnukseen ja lupaukseen? Mikä on on suhteenne palveluun? Mitä lupaus teille merkitsee? Miten teette päätöksiä? Ne päättävät, jotka ovat paikalla? Johtaja päättää? Äänestetään? Neuvotellaan? Keitä päätökset sitovat ja miten tiukasti? Millaiset pelisäännöt sovitte lippukunnan kanssa? Entä kotijoukkojen? MILLAINEN IMAGO TEILL ON? 8

10 Vaeltajaryhmän toiminta Vaeltajaohjelman perusajatus on se, että vaeltajat tekevät ja kehittävät sitä itse. Totta kai toiminnalla voi olla käytännön rajoitteita. Jos lippukunta uhkaa kuolla johtajapulan takia, vain itsekkäät siat omistautuisivat viideksi vuodeksi pelkästään rahankeruulle kolmen hengen vaeltajaryhmän Neitsytsaarten matkaa varten toisaalta muistakaa, että pieni annos itsekkyyttä on hyväksi terveydelle! Ryhmän toimintaan vaikuttavat ainakin raha ja käytettävissä oleva aika. Seuraavalla sivulla on puukaavio, joka esittelee yhden tavan jäsentää vaeltajaryhmän toimintaa. Katsellessanne sitä voitte pohtia, missä kohdassa puuta olisi luontevaa antaa vaeltajalupaus. Jos annoitte sen jo, niin miettikää, mitä tuli luvattua. Käykää läpi ainakin seuraavia toimintamuotoja: Puuhastelu eli jokin kädentaitoihin liittyvä lyhyt tai pitempi projekti kokousten ja keskustelujen kyytipoikana. Esimerkiksi puukko, kankaanpainantatyö tai pipo. Lehtileikeidea eli jippo, jonka voi toteuttaa yhdessä kokouksessa. Vetäjä esittelee ensin keräämiään ideoita tai kaikki esittelevät, ja niistä paras toteutetaan seuraavassa kokouksessa. Kokeilkaa vaikka kalliokiipeilyä. Se on tietysti sen verran konstikasta, että vetäjän täytyy tehdä riittävät ennakkovalmistelut ennen kokousta. I luokka loppuun, sillä minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Jos ryhmä on uusi ja I luokka jäi kesken, niin mikä ettei sitä voisi loppuun räpeltää. Opetatte toisillenne kalanperkuuta, teette erikoisretken ja toteutatte palvelutempauksen: varsin soveliasta vaeltajaohjelmaa. Mestaritason taitomerkit ovat videoita, vaeltamista, tähtiä ja avaruutta, sukeltamista, salapoliisitoimintaa, melontaa, maailmanmatkaamista... Avatkaa taitomerkkivihko ja sivistykää lisää. Nahka- ja muita liljoja sekä jänkäsusi esitellään tässä kansiossa. Nahkalilja ja jänkäsusi ovat erä- ja kisahenkisille ryhmille omiaan, ja pahkaliljan avulla on moni ryhmä rakentanut ryhmähenkeä. Muut kansion liljat ovat niin tuoreita, ettei kukaan ole niitä vielä ehtinyt kokeilla, liljat keksineitä ryhmiä lukuunottamatta. 9

11 HAAVE KURSSIT taitokurssit pj-kurssi... POHDINTAA NOMADIT suurleirit piirileirit tapahtumat... TÄMÄ KANSIO ja muut kirjallisuuslähteet... LEHTILEIKKEET ideariihen tulosta nopeasti toteutettavaa tekemistä... KÄDENTAIDOT puu nahka metalli naru kangas lanka... PROJEKTEJA VARAINHANKINTAA TÄÄ ON MEIDÄN JUTTU projektin käynnistäminen PALVELEN NUUSKINTAA urheilulajeja lpk-tehtäviä muita järjestöjä kokeiluja... RYHMÄHENGEN RAKENTAMINEN HEI ME MENNÄÄN! toiminnan käynnistäminen VALTAKUNNALLISET JA KANSAINVÄLISET TAPAHTUMAT Explorer Belt kaukoretket Join kisat... PAIKALLISET TAPAHTUMAT pt-kisat jänkäsudet retket vaellukset nahkaliljat taitomerkit luokkamerkit... PERUSTA partioaate lpk:n perinteet valtermanni... PYKÄLLYS vaeltajaryhmän elämä voi edetä vaikka näin 10

12 Vierailut toisten ryhmien luona ovat ohjelmanumero sinänsä, mutta saattavat myös antaa lisää toimintaideoita. Virittykää toisistanne! Tavatkaa vaikka teekutsujen, kisojen tai jäynien merkeissä. Uusien ryhmien kannattanee aluksi tavata kokeneempia ryhmiä toimintaideoiden toivossa. Muistakaa Join! Ulkoa vetää eli kysykää, kiinnostaisiko lippukunnan johtajaa tai tukijoita järjestää teille toimintaa. Mekin vedämme, sillä jahka olette ottaneet jonkin harrastuksen omaksenne, löytyy lippukunnasta taatusti vartioita ja laumoja, joita teidän asiantuntemuksenne kiinnostaa. Ammattilaiset ovat ihmisiä, joita on paljon ja jotka osaavat jotain erityisen hyvin. Kanootintekijä, näyttelijä, ambulanssikuski kutsukaa joku kokoukseenne kertomaan alastaan. Palvelu liittyy vaeltajan tunnukseen. Vaeltajuuteen kuuluu palveluhankkeiden toteuttaminen joko lippukunnalle tai muille avuntarvitsijoille. Vanhusten pihan siivous, verenluovutus, luontotalkoot... Nakki on palvelun alalaji: pyynnöstä tehty projekti, kuten leirin suunnittelu tai riihitys. Nakilla on joidenkin korvissa ikävä kaiku, ja tässä onkin työsarka sekä pyytäjälle että toteuttajalle. Paskanakit pois partiosta! Tilalle prinssinakkeja! Tehkää paras kesäleiri. Tehkää yllättävin riihitys. Mitä saa pyytäjä? Mitä tehtävä antaa tekijälleen? Perehtykää aiheeseen lukujen Partiopesti ja Tiimityöskentely avulla. Nuuskinta on mahdollisuuksien kartoittamista ja kokeilua, erilaisiin harrastuksiin tutustumista. Kaupunki- tai maaseuturetki, ratsastus, sukellus... Nuuskintaa tehdään ennen kuin valitaan projekti. Se on tärkeää esivalmistelua ja harjoittelua. Projekti eli hanke on perinteinen vaeltajatoiminnan muoto. Se on yhtä kuin jonkin ison hankkeen vaelluksen, ulkomaanmatkan, palveluprojektin valmistelu ja toteutus. Pyytäkää vaikka joku kokenut kertomaan, millaisia fiiliksiä onnistuneeseen hankkeeseen liittyy. Kytky, vanha vaeltajakirja, on yksi idealähde. Tosin kokemus on osoittanut, että Kytkyn hankkeet vaativat soveltamista. Muistakaa myös, ettei hankkeita enää raportoida SP:lle hyvästä hankeideasta kannattaa silti kertoa muillekin, esimerkiksi piiri- tai Partio-lehdessä. Keskustelu kuuluu asiaan. Syvälliseen pohdintaan pitää kannustaa ja luoda mahdollisuuksia. Vaeltajaryhmä on paikka, jossa maailmaa parannetaan. 11

13 Kun olette aikanne näitä juttuja pohtineet ja toimintastrategia alkaa hahmottua, syventykää vielä tulevaan toimintaan. Olette ehkä jo sopineet jotain. Suoritatte I-luokan tai aloitatte oman projektin. Avustatte sudarileirin suunnittelussa. Parhaat ideat pitäisi vielä jalostaa: milloin, missä ja miten teette, kuka vastaa mistäkin. Jos kukaan ei keksi mitään tekemistä eivätkä ideariihi, tuumatalkoot ja sen sellaiset ota käynnistyäkseen, niin etsiytykää ideoiden lähteille. Erilaisia lyhyitä ja hartaampaa paneutumista vaativia toimintaideoita esitellään tässäkin kansiossa. Tämän välilehden lopusta löydät erityisesti ideoita, jotka käyvät puuhastelusta tai lehtileikeideasta. Lisälähteitä ovat ainakin vanha Kytky ja muut partiokirjat, toiset ryhmät, veteraanipartiolaiset, ammatti- ja partiolehdet, eräkirjallisuus ja taitomerkit. Huomaa, että tästä kansiosta löytyy myös kirjallisuusvinkkejä. Vaeltajaryhmä ja johtajuus Vaeltajien johtajista käytetään kirjavia nimityksiä. On mm. valtermanni ja vaeltajajohtaja (vajo). Valtermanni on vaeltajille vähän sama kuin sampo vartiolaisille: aikuisempi valmentaja, joka ohjaa erityisesti ryhmän vetäjiä, vajo:ja. Merkitys tosin vaihtelee. Jotkut nimittävät ryhmän vetäjää valtermanniksi, varsinkin jos lippukunnassa on vain yksi vaeltajaryhmä. On myös hankeohjaaja (hokki), joka ohjaa vaeltajaryhmän projekteja. Kaikki ryhmät eivät tarvitse tai halua ollenkaan johtajaa, mutta kokemus on osoittanut, että aloitteleva tai huonosti toimiva ryhmä tarvitsee johtajan päästäkseen alkuun. Mikäli toimintanne takkuilee ettekä pääse johtajuuskysymyksistä selvyyteen, pyytäkää lippukunnan johtajilta konsulttiapua. (Ks. myös luku Partiopesti) Koska jokainen vaeltajaryhmä toimii eri tavalla, tarvitsee jokainen niistä tuekseen myös erilaista ohjausta: silkkihanskoja, rautanyrkkiä, kärpästä katossa. Pitkälle kehittynyt ryhmä voi olla täysin itseohjautuva, ja johtajan tehtävät joko jakaantuvat kaikkien kesken tai siirtyvät jäseneltä toiselle tilanteen mukaan. Esimerkiksi isoa projektia tehdessään ryhmä voi nimetä sille erikseen hankeohjaajan. Ryhmän ja projektin vetäjille on tarjolla koulutusta: hankeohjaajakurssi (hokkikurssi) ja vajo-kurssi, joista ensimmäinen on uusi, metodiltaan 12

14 työnohjauksellinen kurssi, ja jälkimmäinen on vanhaan vaeltajaohjelmaan liittyvä, ryhmän johtajalle tarkoitettu kurssi. (Ks. luvut Tää on meidän juttu: Projektin johtaminen, Hokkikurssi, Vaeltajajohtajakurssi.) Valtermannilla tarkoitetaan tässä edellä kuvattua sampovaltermannia. Ellei teillä ole sellaista, niin miettikää, kuka hänen hommansa hoitaa. Esimerkiksi yhteydet lippukuntaan on luotava, jos ryhmäänne ei kuulu lippukunnan johtajistoa. Sisäänpäinkääntynyt ryhmä ei ole pitemmän päälle hyvä asia. Valtermannin esittäytyminen uudelle vaeltajaryhmälle on tärkeää, jotta hänen roolinsa selviää ryhmälle, ja jotta valtermannille selviää, mitkä ovat ryhmän odotukset. Valtermannin tehtäviä ei ole kirjattu mihinkään. Ne sovitaan ryhmän ja valtermannin kesken. Joidenkin mielestä valtermannin pitää pysyä taustalla ja keskittyä puitteiden luomiseen lippukunnassa, toiset haluavat aktiivista kokous- ja projektitukea. Valtermanni kertokoon esittäytymistilaisuudessa itsestään kaikki asiat, jotka auttavat ryhmää ymmärtämään, mistä ja kenestä on kysymys. Esittelyssä on olennaista kertoa: historiaa: miten ja miksi valtermanni on päätynyt tähän tilanteeseen omat mieltymykset: harrastukset, elämäntavat erityisosaamiset: mitä sellaista valtermanni osaa, mistä on hyötyä vaeltajien projekteissa omat arvot: mihin uskoo partiossa, mihin uskoo vaeltajuudessa, mihin uskoo noin muuten vaan, mitä yrittää edistää toimintatavat: miten johtaa, miten neuvoo sitoutumiseen vaikuttavat asiat: perhe, työ, opiskelu, ajankäyttö. Esittelystä saa hauskan ja onnistuneen tapahtuman, kun sen järjestämisessä käyttää vähän mielikuvitusta. Se voi tapahtua valtermannin kotona tai sellaisella retkipaikalla, joka liittyy valtermannin partiohistoriaan. Syökää valtermannin mieliruokaa tai soittakaa mielimusiikkia. Käyttäkää diasarjaa. Ja muistakaa kysellä. Valtermannillekin on joissakin piireissä tarjolla vanhan vaeltajaohjelman mukainen valtermannikurssi (ks. oma luku). 13

15 a Johtaja on ryhmän ulkopuolella. b Johtaja on ryhmän jäsen. Johtajan auktoriteetti on suvereeni. c Johtaja on ryhmän tasavertainen jäsen, johtajuuden tehtävät ovat keskittyneet yhdelle. d Johtajuus on jaettu tasan kaikkien kesken. e Johtajan tehtävät kiertävät jäseneltä toiselle tilanteen mukaan. Katsokaa oheista kuvaa ja miettikää ensin itseksenne, sitten ryhmässä, mitä johtajuustyyppiä teidän ryhmänne edustaa. Ovatko kaikki samaa mieltä? Mikä tyyppi olisi teille paras? 14

16 Hankeohjaaja Hankeohjaaja on vaeltajaryhmän jäsen, joka toimii hankkeiden eli projektien läpiviejänä. Hän johtaa ja koordinoi hanketta, jota tekee yhdessä muun ryhmän kanssa. Hän on mielellään vähintään 17-vuotias. Erityisosaamisena hänellä ovat projektin tekeminen ja hallinta, ryhmäytyminen ja elämykset sekä seikkailut. Hankeohjaajakurssi, eli tuttavallisimmin hokki, on suunniteltu tukemaan vael ta ji en pro jek ti luon tois ta toimintaa. Sillä on kaksi pai no pis tet tä: toisaalta kurssilla perehdytään siihen, mi ten vaelta ja ryh mä pääsee toi min nas saan alkuun, miten sitä joh de taan ja miten ryhmä toimii. Toinen painopiste on vael ta ji en projektit: kuinka projekti käynnistyy, miten se suun ni tel laan ja to teu te taan. Hankeohjaajakurssi on työnohjauskurssi, joka on mielekästä käydä projektin yhteydessä. Jos ryhmällänne on erikseen sovittu vetäjä, mutta aluillaan olevan projektinne vas tuu hen ki lö on joku muu ryhmänne jäsen esimerkiksi projektiin liittyvän erityisosaamisensa vuoksi, miettikää, kum man laitatte kurssil le. Vai laitatteko kummatkin. Hokkifilosofi an mukaan ihmiset tarvitsevat tukea, kou lu tus ta, kuuntelemista ja mahdollisuuden toimia omaehtoisesti. Ihmiset ovat asioita tärkeämpiä, ja kun heidän tarpeistaan huolehditaan, hoituvat myös asiat. Kurssilla työskennellään pienryhmissä, joihin ra ken ne taan ryh mä hen keä nopeasti ja tehokkaasti käyt tä mäl lä elä myk - sel li siä kei no ja. Seik kai lun ja yllättävien ti lan tei den avulla kurs si lai set hou ku tel laan kokeilemaan hen ki siä ja ruu miil li sia ra jo jaan ryhmissä ja yksin. Erityisesti opetellaan pelon tuntemista ja voittamista sekä siihen suh tau tu mis ta. Kurssilla opittuja rajanylityskeinoja käytetään vaeltaja- ja projektiryhmissä ryhmähengen rakentamiseen. Elämysten avulla ryhmän jäsenet huomaavat, miten toiset käyttäytyvät yllättävissä, vaikeissa tai pelottavissa tilanteissa. Samalla opi taan hyväksymään se, että ihmiset ottavat eri tilanteissa eri lai sia rooleja, joita mui den pitää kunnioittaa. Kaikkien ei tarvitse pystyä kaikkeen. Rajanylityskeinoina hankeohjaajakursseilla on käytetty esi- tiimityöstäjä. 15

17 merkiksi kiipeilyä, tuntemattomien ihmisten jututtamista yllättävistä aiheista julkisilla paikoilla ja vaelluksia, joiden reittivalinnat vaativat ryhmältä erityisen hyvää päätöksentekokykyä. Kurssilla tavoitellaan onnistumisen kokemista. Hankeohjaajakursseja järjestävät piirit. Kurssin sisältö vaihtelee piireittäin, mutta ennen muuta se vaihtelee kurssilaisten ja heidän omien projektiensa mukana. Parhaimmillaan kurssi toteutetaan useammassa osassa niin, että työnohjausajatus toteutuu ja kurssilaiset saavat tukea projektinsa edetessä. Soita piiriisi ja kysy, koska on seuraava hokki. Hankeohjaajakurssin sisältöesimerkkejä Luova ongelmanratkaisu työnohjaus. erityisnuorisotyö. Arvioinnin kautta uuteen projektiin kyseenalaistaminen. menestymiset. kehittymisen paikat. Vaeltajatoiminta ohjelma. Hei me mennään! Tää on meidän juttu. aate. tiimityöskentely. Kaukoretket... Ryhmän perustaminen pelisäännöt, arvot. tiimin rakentaminen. sitoutuminen. Onnistuva projekti mielikuva. sitoutuminen. yhdessä suunnittelu. talous. henkilökohtainen kasvu. Puhuminen arviointi. palaute. mitä näin, kuulin, luulin. Seikkailu yllätykset. omat rajat. mahdollisuudet. uudet roolit. ryhmittyminen. 16

18 Valtermanni Valtermanni on aikuinen partiolainen, joka on vastuussa lippukunnan vaeltajatoiminnasta. Hän on suorittanut ainakin partiojohtajan peruskurssin sekä mielellään myös valtermannikoulutuksen ja hankeohjaajakurssin. Valtermanni on lippukunnan vaeltajaosaston johtaja. Valtermanni vastaa, että vaeltajaikäkaudelle määritellyt kasvatustavoitteet toteutuvat lippukunnassa. Hän kuuluu toivottavasti lippukunnan hallitukseen, ja huolehtii, että vaeltajaikäisillä on mahdollisuus ja resursseja toteuttaa partio-ohjelman mukaista, mielekästä ja nousujohteista ohjelmaa. Hän huolehtii, että lippukunnassa on mahdollista toimia sekä pelkkänä vaeltajana ilman pestiä, että vaeltajana pestin ohessa. Valtermanni huolehtii, että lippukunnassa on riittävästi koulutettuja hankeohjaajia toteuttamassa vaeltajaohjelman mukaisia hankkeita. Valtermanni tukee hankeohjaajia projektien ohjaamisessa ja vaeltajaryhmän johtamisessa. Hän tukee vaeltajaryhmän muodos- kaikkien vaeltajien kaveri ja tuki. 17

19 tumista ja ohjaa ryhmän toimintaa sen tarpeiden mukaan. Hänen tehtävänään on huolehtia pestaajan kanssa siitä, että pesteissä toimivat vaeltajat saavat tarvittavan tuen ja koulutuksen pestissään toimimiseen. Hän tiedottaa vaeltajaosastolle mm. lippukunnan ja piirin toiminnasta sekä lippukunnalle vaeltajaosaston toiminnasta. Valtermanni huolehtii, että vaeltajat näkyvät tasavertaisina lippukunnan toiminnassa muiden ikäkausien rinnalla. Hänellä on aktiivinen rooli yhdessä sammon kanssa vartiosta vaeltajaksi siirtymisessä. Hän huolehtii, että siirtymäriitti, pykällys, järjestetään. Hänellä on tietoa ja taitoa käyttää vaeltajien ohjelmamateriaaleja toiminnan suunnitteluun ja toteuttamiseen sekään osaa opastaa muita niiden käytössä. Hän kouluttautuu itse ja ohjaa hankeohjaajia kouluttautumaan. Hän tuntee hankeohjaajakurssin tavoitteet ja sisällöt. Valtermanni ymmärtää ja tuntee vaeltajaikäisten maailmaa sekä heidän tarpeitaan ja ongelmiaan. Hän tuntee lippukuntansa hankeohjaajat ja vaeltajat riittävän hyvin voidakseen ohjata ja tukea heitä. Hän tukee vaeltajaryhmää toimimaan ryhmänä ja selviämään ongelmatilanteista. Hän kannustaa vaeltajia ja toimii itse esimerkkinä. Valtermanni saa tukea lippukunnanjohtajalta sekä vertaistukea sammolta ja akelalta. He ovat hänen tärkeimmät yhteistyökumppaninsa. Lisäksi hän saa apua piirin alueohjaajilta ja vaeltajavastaavilta sekä vertaistukea alueen muilta valtermanneilta. Valtermanni luo tarvittaessa yhteyksiä partion ulkopuolisiin yhteistyötahoihin. Valtermannin koulutus Valtermannin koulutus on tarkoitettu valtermannin tehtävään tähtäävälle tai siinä jo toimivalle aikuiselle partiolaiselle, joka on käynyt partiojohtajan peruskoulutuksen ja mielellään myös hankeohjaajakoulutuksen sekä jolla on peruspartiotaidot ja -tiedot hallussa. Koulutuksen tavoitteena on kouluttaa lippukuntiin aikuisia partionjohtajia, jotka osaavat ohjata lippukuntansa vaeltajatoimintaa pitkäjänteisesti sekä vaeltajaikäisten tarpeita että kehitystä ymmärtäen. Tarkoituksena on, että kouluttautuja saa työkaluja ja tukea vaeltajaosaston johtamiseen sekä ymmärtää valtermannin pestin tärkeyden. Koulutuksen jälkeen kouluttautuja ymmärtää vaeltajaikäkauden merkityksen yksittäiselle partiolaiselle sekä lippukunnan toiminnalle, hyvinvoinnille ja jatkuvuudelle. Lisäksi hän oivaltaa miksi on tärkeää, että lippukunnassa on mahdollisuus toimia vaeltajana myös ilman johtajapestiä. 18

20 Apua! Vaeltajan kortti Vaeltajan kortti on henkilökohtainen ja antaa eväitä erityisesti siirtymisessä vaeltajaksi. Ajatuksena on tukea toiminnan aloittamista ja ohjata vaeltajuuteen ja vaeltajaohjelman sisältöihin. Tukimateriaalia vaeltajuuteen. Kortissa on kuusi askelta vaeltajuuteen, joista jokaiseen löytyy vinkkejä Vaeltajan toimintakansiosta. 1. Osallistun vaeltajaryhmän kokoukseen 2. Suoritan liljan. 3. Toteutan vaeltajien tunnusta: palvelen. 4. Osallistun vaeltajien retkelle 5. Pohdin sitä, millainen vaeltaja on ja mitä hän tekee. 6. Osallistun pykällykseen. Kortin toiselta puolelta löytyvät Partioihanteet sekä Vaeltajien tunnus. Kortti on mukavan taskukokoinen ja suoritusmerkinnät siihen tehdään loveamalla. 19