VIISARI Valkeavuoren koulun lehti 1/2011

Transkriptio

1 VIISARI Valkeavuoren koulun lehti 1/2011

2 Toukokuu Keltainen toukokuu mikset sä jo tuu? Oon turhaan odottanut tuulta lempeää. Nyt sisään suureen unelmaan tahdon sukeltaa ja toivon ettei aika tää tuu koskaan loppumaan. Alex Ojastin sanoittama Aikakoneen laulu mielessäni olen kulkenut kohti kevättä. Odottanut valoa ja lämpöä, keveää onnen aikaa. Toukokuuhun on kasattu niin suuria odotuksen tunteita, että sydän on pakahtumaisillaan. Monelta osin ollaan muutoksen edessä: Pimeydestä valoon, kylmistä lumihangista (tänä talvena lumivuorista) aurinkoisille ruohikoille ja koulutyöstä kesälomalle. Eikä se nuoruus ja kevätkään mikään uusi rinnastus ole. Minua hymyilytti, kun luin taiteilija Miina Äkkijyrkän kommentteja vasikka-aiheisen teoksensa pystyttämisestä. Hänelle vasikka on nuoruuden symboli. Vasikassa on liikettä ja energian rajuutta. Nuoruus pursuaa siitä niin villisti, että se pomppii vaikka tasakäpälää, jos ei onnistu juoksemaan, hän sanoo. Vasikka symboloi ennen kaikkea vapautta, mutta myös kovaa pyrkimystä ja itsetietoisuutta. Se on tietämätön maailmasta ja avoin kaikelle. Samaa villiä energiaa ja vipinää aistii Valkeavuoren koulun mäellä. Kaikki odottavat malttamattomina kesälaitumille pääsyä. Kouluvuosi on takana, ja nyt voi suunnata eteenpäin. Peruskoulunsa päättäville yhdeksäsluokkalaisille muutos on suurin. Toivon teille voimaa ja intoa, itseluottamusta ja avoimuutta, kun lähdette kirmaamaan elämänne polkuja eteenpäin. Onnen neliapiloita ja lempeitä kesätuulia Valkeavuoren väelle! Saara Normia 2 Viisari 1/2011 Maalaus Nora Mälkiä 7.B

3 Tämänvuotisessa kulttuurigaalassa oli paljon vipinää ja vilskettä. Osallistujia oli paljon, joka luokka-asteelta. Kaikkia esityksiä ei kuitenkaan voitu esittää, vaan tuomaristo oli valinnut finalistit, joiden esitykset nähtiin. Päivällä olleessa vain alakoululle järjestetyssä gaalassa jaettiin palkinnot finaalistien kesken. Sarjoina olivat tutut suullinen sarja, tanssisarja, esiintymissarja, kirjallinen sarja, kuvaamataidon sarja ja musiikkisarja. Jokaisesta palkittiin kolme parasta. Vaikka koululaiset olivatkin jo nähneet esitykset aikaisemmin, katsoivat he mielellään ne uudestaan. Lasten suosikkeja olivat näytelmät ja ylivoimaisesti paras näytelmä oli Munahilkka. Aikuiset lämpenivät hieman enemmän musiikki- ja tanssisarjoissa pärjänneille. Laura Myllyperkiö 1b Osallistui itse suulliseen sarjaan ja oli toinen, lukemalla runon. Piti kovasti näytelmistä, mutta suosikki oli Umbrella tanssi. Oliver Luoto 4a Ei osallistunut tänä vuonna, mutta lupaili osallistuvansa ensi vuonna. Piti näytelmistä, joista suosikki oli Munahilkka. Salla Viitanen 9.A Alakoulun kulttuurigaala Viisari 1/2011

4 Valkeavuoren koulu 8E-luokan oppilaiden mielipidekirjoituksia Mielipidekirjoituksia Bussikortit kalliita Kuljen bussilla lähes päivittäin ja bussiin menee hirveästi rahaa. Bussikortin avulla pystyy nyt vähän säästämään, mutta ovat nekin kalliita. Ei opiskelijalla ole varaa kuukaudessa maksaa niin paljon bussista eikä opiskelijalla ole juuri muutakaan keinoa liikkua. Esimerkiksi miksi bussi on puolet halvempi Turun puolella kuin Kaarinassa? Minusta bussikortin hintaa pitäisi laskea ja paljon. Ilona Lehtonen Facebookin käyttö lisääntynyt huimasti Meidän koulun nuorilla on selvästi lisääntynyt kännykän käyttö. Kun kulkee käytävillä, näkee jokaisella kädessään sellaisen. Eniten kuitenkin olen huolestunut, kun nuoret ovat niillä kännyköillään Facebookissa. Se on mennyt sellaiselle tasolle, että suurimalla osalla on kännykässään netti vain Facebookin takia. Osalla nuorista on joku ihmeen luulo, että pitää koko ajan päivittää omaa statustaan. Luulen myös, että nuorien mielestä kännykkään pitää saada netti, koska muillakin nuorilla on. Kivaahan se on jutella toisille netissä, mutta kohta nuoret ovat vain siellä ja unohtavat oikean elämän. Larissa Lindeman Kesätyöpaikka hakusessa nuorilla Yläasteella olevat nuoret ovat todella turhautuneita kesätyöpaikan hakuun. Monella kesäloma on noin kolme kuukautta, jolloin nuoret ehtivät tehdä kaikenlaista. Nuorille rahalla olisi käyttöä. Itse tienaamalla rahalla ostaminen saa nuoret ymmärtämään rahan todellisen arvon. Kun nuoret itse tienaavat rahansa, he oppivat, ettei turhuuksia osteta. Ongelmana on se, että nuoria ei oteta kesätöihin. Olen sitä mieltä, että on todella tärkeää, että nuoret pääsisivät kesätöihin. Esimerkiksi marjojen poiminen tai lehtien jakaminen olisi hyvä työ, jolla nuoret tutustuisivat työelämään. Ymmärrän toki, että kaupan kassaan tai yritysten puhelimiin vastaaminen ei nuorilta suju, mutta he osaavat paljon muuta. Netistä etsiminen saa nuoret turhautumaan, koska kaikkialle ikärajat ovat 16 vuotta. Mielestäni nykyään aika kuluu koulupäivien jälkeenkin yömyöhään netissä roikkumiseen, joten kun loma alkaa, koneella ehtii olemaan vielä kauemmin. Kun nuoret pääsisivät töihin, he ymmärtäisivät työelämän vakavuuden ja ajan käytön. Lotta Ainasoja Koululiikunta uusiksi Kouluissa arvostellaan liikuntatunnit niin kuin muutkin oppiaineet koulussa. Numero perustuu pääosin liikuntatunneilla tehtyihin suorituksiin. Eli suoritus ratkaisee. Mielestäni tämä on väärin. Liikunnan numero muodostuu siis täysin siitä, miten hyvä olet ollut koulussa kyseisissä lajeissa. Totta kai kunto vaikuttaa, mutta onhan se silti selvä, että ne, jotka pelaavat joukkuepelejä tai ovat yleisurheilijoita saavat paremman numeron. Koululiikunta on liian yksitoikkoista. Vuodesta toiseen samat lajit pyörivät kauden mukaan. Liikuntatuntien tulisi olla monipuolisempia ja tutustuttaa eri liikunnan osa-alueisiin ja lajeihin, niin että ei niin yleisten lajien harrastajat pääsevät näyttämään potentiaalinsa. Tällä, että oppilaat tutustuvat uusiin lajeihin, saadaan oppilaita innostumaan urheilusta, sillä eivät kaikki pidä jalkapallosta. Tunneilla tulisi myös opettaa oikeanlaista lämmittelyä ja myös palautumista suoritusten lopuksi. Tuntien pitäisi opettaa ja motivoida elinikäiseen liikkumiseen. Liikuntanumero tulisi arvostella oman yrittämisen mukaan. Uskon, että tällä saataisiin oppilaat viihtymään liikuntatunneilla paremmin. Roosa Ståhlberg 4 Viisari 1/2011 TAZKAT Tatuointien ikäraja on liian korkea (18v), koska mielestäni jo nuoremmat (15v) ovat kyllin kypsiä päättämään, ottavatko he tatuoinnin vai eivät. Sehän voidaan poistaa myöhemmin joka tapauksessa laserilla. Ja olisi kompromissi, että 15- vuotiaat saavat ottaa pienen tatuoinnin, muttei suurempaa kuin esim. nyrkin kokoinen. Tatu Kankaristo Metsänkaatajat painukoon kuuseen! Metsien kaatamisen tiedetään olevan väärin, mutta puu on tärkeä meille ihmisille. Valitetaan, että metsät tuhoutuu, mutta asialle ei näy parannusta. Metsää kaadetaan asutuksen tieltä. Miksi ihmisen pitää vaihtaa tietyin välein kotiaan, vaikka sen voisi vain remontoida? Eihän siitä tule mitään, jos muuttaa pois kotoaan, kun se ei ole enää muodissa. Tämä on ymmärrettävää ehkä jossain Afrikassa, mutta ei täällä Suomessa, jossa on parempi olla. Kumman valitsisit: Hieno vähän vanhempi talo kesäisen metsän lähellä vai joku harmaa betonilaatikko keskellä betoniviidakkoa? Jos metsien tuhoutuminen on niin kamala asia, niin miksi ette tee mitään? Riikka Laine Kettu Erika Eräpohja 8.A

5 KOULUN HUONOT VIHOT ÄRSYTTÄVÄT Koulumme keltaiset, heikot vessapaperivihot ovat koulussamme epäsuosiossa. Vihkoihin on vaikea kirjoittaa, kun lyijykynän kärki menee paperin läpi. Mielestäni keltasivuiset vihot ovat yleistyneet joka vuosi enemmän, ja valkoiset paremmat vihot ovat häipyneet lähes kokonaan. Oppilaat usein myös pyytävät parempia vihkoja, mutta yleensä niitä ei ole koulun varastoissa tai ei ole tilattu ollenkaan. Myös kumitus on vaikeaa, sillä vihosta irtoaa paloja samalla kun kumittaa. Toivoisin, että vihot vielä joku päivä vaihdettaisiin takaisin parempiin. Petra Niemelä 8.E Lue tämä kirja Vaihto vaaraan Kirja on jännittävä, koska siinä on rikoksia ja siinä käytetään paljon puhekieltä. Se on myös sopivan pitkä, eikä lukiessa pitkästy. Suosittelen sitä nuorille, jotka tykkäävät jännittävistä kirjoista. Emma Karttunen Heinähattu ja Vilttitossu joulun jäljillä Kirja oli ihan hyvä. Se oli tarpeeksi lyhyt, suosittelen sitä henkilöille, jotka eivät jaksa lukea pitkiä kirjoja. Houkutus Kirja oli mielenkiintoinen, koska juoni oli hyvä ja hieman monimutkainen. Vaikka kirja oli pitkä, se ei ollut tylsä eikä pitkäveteinen. Suosittelen kirjaa nuorille, jotka jaksavat lukea pitkiäkin kirjoja. Sara Nieminen Viimeinen mittelö Kirja oli taistelias ja mielenkiintoinen, koska juoni oli vilkas. Kirja ei ollut pitkä mutta ei lyhytkään, ja se tuntui vetävän mukaansa. Kirja on hyvä nuorille, jotka tykkäävät taisteluista ja väijytyksistä. Andreas Hyvärinen Piraatit Kirja oli juoneltaan kiinnostava ja jännittävä. Kirja on hyvä nuorille, jotka pitävät jännityksestä ja vaaratilanteista. Matias Harju Twilight Aamunkoi Kirja oli mielestäni jännittävä mutta myös hauska. Vaikka kirja oli todella pitkä, en ehtinyt kyllästyä kirjaan, koska se oli niin mukaansa tempaava. Suosittelen kirjaa nuorille, jotka pitävät jännityskirjoista. Percy Jackson ja Salamavaras Kirjassa on sekoitettu hyvin yhteen Kreikan mytologia ja nykypäivän arki. Kirja on myös hyvin mukaansa tempaava, ja siitä löytyy myös huumoria. Suosittelisin tätä kirjaa niin pojille kuin tytöillekin, joita kiinnostaa Kreikka ja sen mytologia. Eveliina Lehtinen Tämän lehden sinulle tarjoavat kirjoittajat ja piirtäjät, jutut kokosi Saara Normia, Virve Jordman ja Päivi Verho. Taitto Timo Moukola Etukansi Timo Moukola Takakannen kuvitettu laulu Anna Alho 8.A Valkeavuoren koulu Sivistyspalvelut Aapiskuja Kaarina valkeavuori Painopaikka Kaarinan Tasopaino Oy Kynäkuva Noora Wikholm 8.E Milla Merisaari Laura Rinne 5 Viisari 1/2011

6 kohtaloonsa, mutta veti tiukan rajan sille, että koira olisi pieni. Se nyt ei ollut yllätys kenellekään. Menin heti huoneeseeni ja aloin hakea netistä erilaisia koirarotuja. Sitten löysinkin aivan täydellisen rodun meille. Se oli cairnterrieri, joka oli netin mukaan reipas, lapsirakas koira, joka piti rapsutuksista. Olin jo menossa alakertaan kertomaan vanhemmilleni tästä rodusta, mutta sitten muistin, että äiti halusi käsitellä koira-asian huomenna loppuun. Selailin eri kasvattajia ja löysinkin sopivan: Pennut olivat jo syntyneet ja ne olisivat luovutusikäisiä kuuden viikon päästä. Ihme kyllä siellä oli vielä kaksi pentua ilman kotia. Kaikki olisi täydellistä, jos vain saisin vanhemmat suostutelluksi ostamaan yhden pennun. Seuraava päivä kului hitaasti ja odotin malttamattomana viimeisen tunnin päättymistä. Kun kello Lemmikinvalintavaikeuksia Kuva Heidi Augustin 8.A Istun jälleen kerran olohuoneemme nahkasohvalla keskustelemassa nyt jo arkiseksi muuttuneesta aiheesta. Ja se aihe on tuleva lemmikkimme. Olemme kaikki eri mieltä tulevasta eläimestä, ja minä haluaisin ehdottomasti koiran. Ajattele nyt, sellainen iloinen jaloissa kiehnäävä karvaturri. Isä on kanssani samoilla linjoilla, mutta hän haluaa rottweilerin. Sekin on kyllä suloinen, mutta itse haluaisin jonkun, joka ei ole niin suojeluhaluinen. Mutta joka tapauksessa äitini ja pikkusiskoni ovat eri mieltä. Äiti haluaa kissan, kissaihminen kun kerran on, ja pikkusiskoni Nella tahtoo välttämättä kanin. Molemmat ovat kyllä ihania eläimiä, mutta minkä vannoutunut koiraihminen itselleen voi? vihdoin soi ja kertoi, että tunti loppui, hyppäsin ylös tuoliltani ja heitin kirjat hujan hajan laukkuun. Vedin äkkiä kengät jalkaan ja juoksin ulos lämpimään syysilmaan. Minä lähestulkoon lensin kotiin ja kertasin mielessäni miksi ottaisimme cairnterrierin -suunnitelmaani. Äiti ja isä istuivat jo sohvalla ja keskustelivat kiivaasti rodusta. Isä yritti saada äidin taipumaan isoon koiraan, mutta turhaan. Kun he kuulivat minun saapuvan kotiin, huusi äiti Nellankin olohuoneeseen. Aluksi olimme sanattomia, mutta isä rikkoi hiljaisuuden: No niin, nyt siis istun sohvalla juttelemassa Minulle on sitten se ja sama mikä rotu otetaan, kun isot koirat lemmikkivalinnastamme. Päädyimme äänestämään. Äiti on edelleen kissan kannalla ja isä haluaa koiran, vaikka tietää, ettei meille tule rottweileria, vaikka koira hankittaisiinkin. Syy tähän on, että äiti ei halua isoa koiraa. Nella on luopunut kanitoiveestaan, kun kuuli, että hänen pitäisi itse siivota kanin häkki, jos hän ottaa kanin. Isän ja minun toiveena on koira, joten minun eivät tule kysymykseen. En minäkään tiedä mitään koirarotuja, kun olen vasta ekaluokalla, Nella mutisi hajamielisesti. Asia jäisi siis minun ja äidin päätettäväksi. Kerroin mielipiteeni ja sanoin löytäneeni hyvän kasvattajankin ja kaikkea muuta oleellista, kuten nimiehdotukseni, Rolle. Aluksi pelkäsin, etteivät he hyväksy suureksi riemastukseksi meille otettaisiin siis koira. Äiti alistui 6 Viisari 1/2011

7 ehdotustani, mutta äiti sanoi, että cairni kuulostaa oikein mukavalta rodulta. Sydämeni teki pari ylimääräistä volttia ja olin pakahtua onnesta. Pääsisimme katsomaan pentuja jo seuraavana päivänä enkä malttanut millään odottaa. Kun sitten hitaasti kuluneen koulun jälkeen saavuimme kasvattajan luo, tervehti meitä iloinen koirajoukko. Ne olivat iloisia ja terhakkaita ja suorastaan kielivät onnellisesta elinympäristöstä. Kasvattaja Tiina pyysi meitä sisälle ja esitteli pennut sekä niiden vanhemmat. Minulta meni puolet ohi ihastellessani niitä suloisia pikku otuksia. Pennuista kahdella oli silmät jo auki, mutta kolmannella ne olivat vielä kiinni. Emo makasi rauhallisesti kyljellään ja odotti kärsivällisesti, että kaikki löysivät ruokailupaikan. Sitä yhtä sokkona kulkevaa pikkuista se ohjasi hellästi oikeaan suuntaan. Olimme aivan myytyjä. En olisi millään halunnut lähteä pois, mutta joskushan senkin ajan piti koittaa. Nyt kun olin jo päässyt katsomaan pentuja, oli minulla jo aikaa tarkastella pihaakin. Se oli suurehko ja siellä oli varjoisia puunalusia sekä raikasta vettä tarjolla. Pihalla lojui palloja, puruluita ja muita aktiviteetteja. Pihalta oli vapaa pääsy sisälle vaikka nukkumaan tai murkinoimaan ja sisältä pääsi tietysti myös ulos temmeltämään. Kun kävelimme autollemme, oli meillä mukana suuri koirasaattue. Viikot vierivät ja samaan tahtiin koko ajan nousevan koirakuumeen kanssa uudelle tulokkaallemme hankittiin kaikenlaisia tavaroita. Ruokakippoja, vesikuppeja, peti, puruluita ja muuta mukavaa. Vihdoin oli se päivä. En meinannut pysyä millään paikallani ja lopulta potkaisinkin jalkani kipeästi tuolinjalkaan. Silloin rauhoituin hieman ja lysähdin sohvalle haaveilemaan. Äiti keskeytti mietteeni: No niin koiratyttö, ollaan lähdössä. Tein varmasti kaikkien aikojen nopeusennätyksen juostessani kuljetuskoppa kainalossa autoon. Oli täydellinen ilma, kun saavuimme jälleen Tiinan luo. Kauniin sinisellä taivaalla ajelehti vain muutama hassu pilvi ja pihatien sora rapisi jalkojeni alla kävellessämme ovea kohti. Sama tuttu koirajoukko tervehti meitä häntää heiluttaen. Sisällä tuoksui koiranruoka, ja ruokakuppeja lojui milloin missäkin. Kahdeksanviikkoiset koirat säntäilivät ympäriinsä ja riehuivat eloisasti emon ympärillä. Yksi pennuista oli jo haettu uuteen kotiin. Tiina kertoi, että toisella terrierillä ei ollut kotia, koska perhe oli perunut oston pari päivää sitten. Sse oli mielestäni täysin käsittämätöntä. Aivan kuin se koditon raukka olisi ymmärtänyt puheistamme jotain, sillä se pysähtyi paikalleen ja tuijotti meitä kaikkia vuoronperään niin suloisella ilmeellä, että se sulatti meidän kaikkien sydämet. Eihän sitä raukkaa voinut kodittomaksi jättää, joten olin varmasti silloin koko maailman onnellisin ihminen. Eli kun siis ikionnellisena kannoin Rollea kuljetusboksissa, niin isän sylissä kotiin lähti myös Laku. Heidi Tuominen 7c Ilokollaasi Viivi Vainio 8.A 7 Viisari 1/2011

8 Koirani Poems about Bullying by 8B Anon Olin aina toivonut omaa koiraa. En kuitenkaan saisi sitä, sillä isäni väitti olevansa allerginen kaikille eläimille. En usko siihen, hän vain vihaa niitä. Minulla ei ole paljon kavereita, joten olen usein yksin. Eräänä päivänä olin metsässä kävelemässä. Kesäloma oli juuri alkanut ja mietin, mitä tekisin koko kesän. Iisoisä oli joutunut vanhainkotiin, enkä voinut käydä kalassa ilman häntä - hän oli ainoa ihminen, joka Ainoa ongelma oli, mihin saisin sen yöksi, kun ilmat kylmenevät. Äiti ihmetteli, kun ruokaa hävisi niin paljon. Muttei osannut epäillä mitään. Kerran söimme kuistilla iltapalaa, kynttilä lepatti keskellä pöytää. Oli kaunis kesäilta. Lopulta tuli yö ja menimme nukkumaan. Keskellä yötä heräsin huutoon. Kenen rakki siellä ulkona räksyttää, eikö täällä saa nukkuakaan rauhassa!!? isä karjui makuuhuoneesta. Kuulin pihalta Bullying! You are a bully Cause you like to bully The girl you are bullying is sad And I am really mad So just study Don t be a bully It s your decision to make I want some cake Bullying is bad and sad. If you re sad because of Bullying Tell me that. Bullying is not nice and It s stupid, so you should really stop it. Don t worry to be beaten up, defend Yourself with words Don t be a bully, it s not really nice and people Don t like it! Don t worry be happy! Bullying Why does he have to bully me, Why doesn t he leave me alone? I have been the bullied since I was a child. How low can a bully go? Don t be a bully! Don t be a bully, because it s so bad And all your victims will be so sad. Bullying is stupid and bullying is low And that s a thing everybody knows. Aino-Maria Salo 9A osasi tehdä kalastuksesta hauskaa. Olin puolivälissä metsäreittiä, kun näin sen. Se joi suuresta vesilammikosta, joka oli syntynyt sadekuurosta keskelle polkua. Sen turkki oli kurassa ja takkuinen. Tunnistin heti koirarodun, se oli pitkäkarvainen collie. Juotuaan kauan se katsoi minua ja lopulta tassutteli varovasti luokseni. Ojensin käteni, ja koira nuuski sitä ja lopulta se nuoli kättäni. Silitin sitä kauan ja odotin sen omistajaa, mutta ketään ei näkynyt. Minulle alkoi tulla nälkä ja arvelin koirankin olevan nälissään. Lähdin kotiin ja löysin nakkipaketin pakastimesta. Söimme sen puoliksi kuistin portailla. Onneksi vanhemmat olivat purkamassa enoni muuttokuormia. Piilottelin koiraa kauan. Se oli öisin ulkona ja päivisin leikin sen kanssa metsässä ja rannassa. vaimeaa koiran haukuntaa, tunnistin kyllä kuka se oli. Juoksin makuuhuoneeseen. Isä seisoi ikkunassa ja tuijotti suu auki terassilta nousevia punakeltaisia liekkejä. Sitten tuli kiire. Juoksimme takaovesta ulos, äidillä oli jo kännykkä kädessä, kun hän soitti palokunnan. Palo saatiin sammutettua nopeasti, vain terassi oli palannut. Se sai alkunsa terassille jääneestä kynttilästä. Poliisi haastatteli isää: Mistä huomasitte talon palavan?. Se oli se koira, heräsin sen haukkuun, isä selitti.. Minun oma koirani, joka oli juuri pelastanut koko perheen hengen, nyt saisin pitää sen. Anni Salo 7c. 8 Viisari 1/2011 Accepting bullying silently is also bad. It s so stupid, and you have to do it. So don t be A BULLY! Bullying You pick on me, you bug me You crushed me down You thought I am a clown But my friend is brave, He shows that I am great He accepts me just the way I am. We don t like bullies Because it s not fair to bully The target feels like he doesn t have a life But it s not true The bullies don t have a life Bullying is embarrassing. The targets of bullying Are usually new people at school Don t bully, feel happy.

9 Muodonmuutostarinoita 7.C Tommi Tavallisesta miljonääriksi Tommi Tavallinen oli ruokaostoksilla. Hän oli maksamassa kassalla, kun hän huomasi suuren Veikkauksen julisteen. Tänä viikonloppuna jättipotti 10 miljoonaa euroa. Hänen ihonsa muuttui lakananvalkoiseksi. Hän ei ollut koskaan ennen pelannut uhkapelejä. Nyt hän päätti kuitenkin pelata. Hän täytti kupongin ja lähti kotiin tyytyväisenä. Kun lauantai-ilta koitti, Tommi lysähti sohvalleen ja avasi television. Lottoarvonta oli juuri alkamassa. Juontaja alkoi luetella numeroita. Neljän numeron jälkeen Tommin sydän jyskytti kuin sähkövasara. Seitsemäs numero eli vielä yksi numero jäljellä. Tommi hikoili kuin sika, kun hän katsoi viimeisen numeropallon vierivän kohti pallojonoa. Pallo törmäsi muihin, ja juontaja ilmoitti: Kaksikymmentäseitsemän. Se oli Tommin numero. Tommi oli siis viikossa tullut miljonääriksi. Juha Rainto Äidiksi Katselen pinnasängyssä tuhisevaa vauvaa. Katselen ja ihmettelen, tuossa on minun lapseni. Kuinka oudolta se tuntuukaan. Pieni vauva on täysin riippuvainen minusta ja minä olen vastuussa hänestä. Hän on lapseni lopun elämääni. Mitä jos vauvalle tapahtuu jotain? Näen siitä painajaisia lähes joka yö. Äidiksi tuleminen on alkuun hämmentävää, mitä jos vauva menee rikki, enhän minä osaa. Ja äitinä oleminen on vielä vaikeampaa. Miten kasvattaa lapsi niin, että hän pärjää elämässä? Mistä repiä siihen hermoja ja kärsivällisyyttä? Entä miten voi estää itseään hemmottelemasta lasta piloille? Hän on niin pienikin. Miten voi olla leimautumatta huonoksi äidiksi? Miten voi jaksaa ja väsymyksestä huolimatta vakuuttaa äitiyden auvoa? Samassa vauva hymyilee unissaan, ja tiedän taas, kuinka jaksan. Mia Markki Muutoksen tuulet Katsoin itseäni peilistä. Mihin oli kadonnut liituraitapukuni ryhti? Kaikki nämä vuodet olin nähnyt itseni menestyvänä juristina, jonka ei tarvinnut juhlissa mumista pikariinsa jotain epäselvää, kun vanha ystävä osui kohdalle ja kysyi: Mitenkäs elämä nykyään? Nyt minulla oli tapaaminen kouluaikojen ystävän kanssa, jonka elämästä pikkulinnut olivat laulaneet sen verran, että hänellä oli kaksi lasta, aviomies sekä ennätysajassa poiskuntoiltu ylipaino. Minua hävetti ajatus siitä, että tämä näkisi romahdukseni lukion suosituimmasta cheerleaderista keski-iänkriisissä kieriskeleväksi akaksi. Vaihdoin asua uudelleen ja uudelleen. Mikään ei imarrellut niin sanottua vyötäröäni, jota ei ollut olemassakaan. Vihdoin löysin mustan paidan sekä valkoisen nahkatakin, jotka säilyttivät selkärankani ja arvokkuuteni edes jollain tavalla. Luikin tapaamispaikallemme nöyränä ja jännittyneenä. Tämä oli niitä hetkiä, jolloin olin kuin kissa: korvat uhkaavasti luimussa ja kynnet näkyvissä ja silti häntä koipien välissä. Etsin sumuisesta baarista hänen näköistään naista. Ystäväni Marianne oli aina värjännyt hiuksiaan vaaleiksi. Niin kauan kuin vain jaksoin muistaa. Hän oli pitänyt tuolloin naisellisista vaatteista: kellohameita, neuleita, korkokenkiä ja olkalaukkuja. Mariannen vanhemmat olivat olleet kirurgeja, ja tyttären vaatteet olivat aina olleet puhtaita, huoliteltuja ja uudenoloisia. Baarin perällä oli pyöreä pöytä, jonka ääressä oli kolme vaarallisen huterannäköistä jakkaraa. Yhdellä niistä istui tumma hahmo, jonka oletin olevan nainen. Tämän tupakka lyheni hiljalleen täyttäen vähitellen pöydän keskelle asetetun tuhkakupin. Hivuttauduin lähemmäs. Baarin himmeä utuinen valo paljasti arvaukseni oikeaksi hahmo oli nainen. Kuului hiljainen, yksinkertainen melodia ja nainen kumartui kaivamaan laukkuaan. Hän vastasi kännykkäänsä kysyvän oloisena: Marianne Haavisto. En tiedä, mikä olisi ollut järkevintä, istua vain viereen, odottaa sivummalla otollista tilaisuutta vai epäkohteliaasti keskeyttää puhelu ja kätellä muina miehinä. Enää minua ei jännittänyt niin paljoa tapaaminen vanhan ystävän kanssa. Olin tyystin tuntunut unohtaneen, etten ollut ainoa, jolle aika oli tehnyt tepposet. Päätin ryhtyä röyhkeäksi ja niinpä marssin pöydän viereen. Marianne nosti katseensa ja näytti tunnistavan minut tuskallisen viiden sekunnin harkinnan jälkeen. Sopiiko, että soitan sinulle takaisin huomenna? Istahdin baarijakkaralle. Tunnelma oli aluksi pelottavan kireä. En ollut tuntea ystävääni. Hameet olivat vaihtuneet farkuiksi, korkokengät sandaaleiksi, neuleet t-paidoiksi ja blondi punapääksi. Viimein sosiaalisilla taidoillaan lahjakas ystäväni mursi jään päivittelemällä, kuinka vuodet olivat vierineet ja ajat muuttuneet. Hetken small talkin jälkeen tunsimme taas toisemme kuten ennenkin, ja minun oli paljon helpompi olla avoin ulkonäöltään vahvasti muuttuneelle, tuomitsemattomalle ystävälleni. Voi, kuinka kovasti toivoinkaan sen ystävyyden kestävän iäti. Oona Hanhikoski Keramiikkatyöt Nea Kontturi 7A ja Atso Kosomaa 7C 9 Viisari 1/2011

10 Loma Lotan kanssa Istuimme siskoni Lotan kanssa pienen automme takapenkillä matkalla Ellivuoreen. Olimme istuneet vasta tovin autossa, mutta jalkani olivat jo aivan puuduksissa. Teimme joka vuosi hiihtolomalla perinteisen loman perheen kesken Ellivuoreen. Istuimme Lotan kanssa autossa ja ihailimme kauniita talvisia maisemia. Hetken kuluttua näimme jo Ellivuoren laskettelurinteet, joissa toinen toistaan parempi laskettelija lasketteli mäkeä alas. Ajoimme rinteiden ohi hotellin pihaan. Parkkeerasimme automme ja kannoimme tavarat sisään hotellin aulaan. Äiti ilmoitti meidät sisään hotelliin ja menimme purkamaan matkatavaramme. laavulle päin. Otimme mukaan pulkan ja liukurin. Löysimme metsästä paljon erilaisten eläimien jälkiä ja tutkimme niitä. Pitkän kävelymatkan jälkeen löysimme vihdoin laavulle. Istuimme laavulla ja joimme lämmintä kaakaota, joka teki hyvää jäätävässä pakkasessa. Joimme kaakaon rauhassa loppuun ja päätimme lähteä tutkimaan laavun vieressä olevia kallioita. Kalliot olivat todella korkeat ja jäiset. Minä vanhempana kiipesin ensin ja jalkani lipesi lähes koko ajan. Kun olin päässyt turvallisesti ylös autoin Lotan ylös. Kalliolta näkyi pitkälle metsään. Metsässä liikkuminen oli tähän vuodenaikaan todella hankalaa, sillä lunta Kehotin Lottaa soittamaan äidille ja isälle. Akku loppu, niinpä tietenkin, Lotta totesi. Lotta lähti takaisin hotellille päin hakemaan apua. Lotta jätti takkinsa minulle, jotta en jäätyisi kuoliaaksi. Tärisin jäätävän kylmässä pakkasessa ja odotin apua. Alkoi jo hämärtyä. Toivoin vaan, että Lotta, äiti ja isä tulisivat pian. Pian kuulin äidin äänen. Äiti juoksi luokseni ja peitteli minut tuomillaan vilteillä. Isä kantoi minut hotellille, jossa lääkäri tutki minut. Minulta oli murtunut pari kylkiluuta, mutta ne kuulemma paranisivat itsestään muutamassa viikossa. Päätimme lähteä kävelemään metsään ja valokuvaamaan kauniita maisemia. Maisemat olivat huikeat. Joka puolella oli kauniita lumen peittämiä kuusia, ja hangessa näkyi eläimien jälkiä. Talvisen kävelyretken päätteeksi menimme juomaan lämmintä kaakaota kahvilaan. Päätimme Lotan kanssa lähteä laskettelemaan. Tässä vaiheessa tarinaa olisi varmaan myös hyvä kertoa, että nimeni on Liina. Lotta oli meistä taitavampi laskettelija. Minä olin hieman kömpelömpi tai no itse asiassa olin surkea. Ostimme liput ja nousimme hissillä korkeuksiin. Pian olimme taas jo alhaalla ja nousimme uudestaan hissillä ylös. Kohta kello oli jo kuitenkin niin paljon, että hissit suljettiin. Lähdimme Lotan kanssa takaisin hotelliin ja menimme äidin ja isän kanssa syömään hotellin vieressä olevaan ravintolaan. Illallisen jälkeen menimme nukkumaan. Heräsin aamulla jo puoli seitsemältä. Kävin kylmässä suihkussa ja tein aamutoimet. Herätin Lotan ja menimme nauttimaan aamiaista. Aamiaisen jälkeen lähdimme kävelemään metsässä olevalle oli polviin asti. Yhtäkkiä tapahtui jotain kauheaa. Jalkani lipesi kallion reunalta ja paiskauduin maahan. Seuraavaksi tunsin vain jäätävää kipua kylkiluissani ja lantiossani. Lotta kiipesi ripeästi, mutta varovasti alas luokseni auttamaan. 10 Viisari 1/2011 Lähdimme ajamaan takaisin kotiin. Jo parin viikon kuluttua kylkiluuni olivat parantuneet ja saatoin taas lasketella Lotan kanssa. Laura Rinne 7a

11 LIIKUNTAA KEVÄÄLLÄ 2011 Tammikuun 20. päivänä pelattiin Kaarinan yläkoulujen kesken kaukalopalloturnaus jäähallilla. Panoksena oli paikka piirin kisoihin. Tyttöjen joukkueessa pelasivat Ellinoora Moisio, Linda Orvasto, Annsofie Karlsson, Marissa Kauhanen, Emilia Siintola, Ellen Koivisto, Anni Ahonen ja Milka Fromholdt. Poikien joukkueessa pelasivat Konsta Lautamäki, Petteri Kelavuori, Janne Hyytiäinen, Otto Lindholm, Ronni Husko, Niilo Ranta, Miro Tenho, Tuomas Mylen, Benjamin Roozbehan, Niko Majuri, Jussi Mäkikangas ja Elias Tähkävuori. Jatkopeleihin Naantaliin pääsivät kuitenkin Piispanlähteen pojat ja Kotimäen tytöt. Maaliskuun toinen päivä turnaukset jatkuivat futsalin merkeissä. Poikien joukkueessa pelasivat Niilo Ranta, Miro Tenho, Albijon Muzaci, Ivan Adrianov, Akseli Mäki, Tuomas Immonen, Daniel Hurme, Aatu Ketoja, Konsta Lautamäki sekä maalivahtina toiminut Avni Muzaci pajakoululta. Tyttöjen joukkueessa pelasivat vähän alku- tai jatkopeleistä riippuen Eveliina Koivu, Ellen Koivisto, Jenna Jalava, Emilia Siintola, Kamilla Härmälä, Marissa Kauhanen, Netta Forsell, Julia Sulin, Ilona Perttula, Henna Jalo, Anniriina Rantanen ja Milla Savolainen. Janita Villisi hoiti huoltajan tehtäviä Loimaalla. Kumpikin joukkue pääsi alkukarsinnoista siis Loimaalle 9.3. piirin turnaukseen ja menestys oli erinomainen. Pojat olivat piirin ykkösiä ja tytöt niukasti hopean hävinneenä kolmosia. Onnea! Samana päivänä, kun futsal pelattiin Loimaalla, kouluamme edustivat Turussa Beat of Dance -tanssitapahtumassa Emilia Nguyen ja Varpu Viloma omalla saaristoaiheisella koreografiallaan. Mukana huoltajina toimivat Pinja Olin sekä Emilian äiti. Kiitos yhteistyöstä. Maaliskuun 10. päivänä liikuntatapahtumat jatkuivat yläkoulun harrastepäivän merkeissä. Tällöin oppilaat liikkuivat omien valintojensa mukaisesti Kaarina - Turku - Himos -akselilla kuudessatoista eri lajissa. Päivän tarkemmat tiedot ovat jo olleet aiemmin koulun kotisivuilla. Maaliskuun 22. päivänä kisattiin salibandyn merkeissä yläkoulujen kesken paikasta piirin alueturnaukseen (18.4.) ja siitä edelleen lopputurnaukseen (28.4.). Poikien joukkueeseen kuuluivat Miro Tenho, Niilo Ranta, Ronni Husko, Konsta Lautamäki, Antti Ketoja, Julius Liukkonen, Santeri Rantanen, Otto Lindholm, Taneli Kaleva, Riku Lindblom ja Valtteri Elo, mutta he eivät saaneet jatkopaikkaa, vaan sen vei Piispanlähde. Tyttöjen joukkue puolestaan pelasi itsensä alueturnauksen kautta lopputurnaukseen sähkökatkoistakin riippumatta! Tyttöjen joukkueessa pelasivat taas pelipäivästä ja tet-jaksoista riippuen seuraavat oppilaat: Eveliina Koivu, Ellen Koivisto, Jenna Jalava, Linda Orvasto, Annsofie Karlsson, Ellinoora Moisio, Kamilla Härmälä, Marissa Kauhanen, Oona Kannisto, Emilia Siintola ja Janina Suovuori. Lopputurnauksessa tytöt voittivat hienosti piirin hopeaa. Onnea! Loppukevään liikunnan tapahtumiin kuuluvat myös yläkoulujen keskinäinen lentopalloturnaus, pesäpalloturnaus sekä koulun sisäinen perinteinen luokkapesäpalloturnaus. Välkkärioppilaiden kanssa teimme retken sirkuskouluun kiitokseksi siitä työstä, jota he ovat tehneet säännöllisesti jo kahden vuoden ajan koko koulun hyväksi. Retken järjestämisen mahdollisti oppilaskunnan hallitus, josta iso kiitos! Huhtikuun 29. päivänä järjestimme yhdessä lukion kanssa kansainvälisen tanssinpäivän kunniaksi yhteisen tanssihetken lukion pihalla. Lukiolaisilla oli oma yhteistanssi ja meidän koulullame oli oma tanssi rock n rollin tahtiin. Tanssia oli harjoiteltu liikuntatuntien ja välituntienkin aikana. Myös Turun kouluissa tanssittiin samana päivänä. Tapahtuma liittyi meneillään olevaan kulttuuripääkaupunkihankkeeseen. Turnausten ja tapahtumien lomassa toki liikuimme ihan normaaliohjelmankin mukaisesti. Mukavan rentouttavaa ja lämmintä kesää odotellen ja toivotellen! T. Liikunnanopettajat Mielipidekirjoitus Liikunta ja ruoka Koulussa pitäisi olla enemmän liikuntatunteja. Kun on enemmän liikuntaa, jaksaa olla koulussa ja opiskella. Liikuntatunnin jälkeen olo on todella virkeä. Nykyisin koulussa on 2 tuntia liikuntaa, mutta olisi hyvä, jos liikuntaa olisi vaikka neljä tuntia viikossa. Myös hyvä ja ravitseva ruoka auttaa opiskelussa. Nykyinen kouluruoka ei ole kovin hyvää. Ruokana pitäisi olla enemmän pastaa, perunaa, lihaa, kalaa, kanaa ja puuroa. Eikä niin paljon keittoja, jotka ei ole kovin täyttäviä. Tietysti myös pehmeää leipää niin kuin esimerkiksi ruisleipää voisi olla useammin. Salaattiakin voisi olla muutamaa eri vaihtoehtoa. Mukavan liikuntatunnin tai hyvän ja täyttävän ruoan jälkeen olisi kiva mennä takaisin tunnille ja jaksaisi taas opiskella tunnin kunnolla. Myös näin vältyttäisiin esimerkiksi päänsäryiltä, joita tulee silloin, kun ei syö kunnolla, liiku tarpeeksi tai käy ollenkaan ulkona. Pauliina 8E 11 Viisari 1/2011 Pupukuva Petra Mattsson 8.C (100mm, aukko 5.0 valotusaika 1/800 s)

12 Tanssin päivä Valkeavuoren koulu osallistui Kansainväliseen tanssin päivään perjantaina Kaarinan lukion pihalla tanssivat sekä lukiolaiset että oman koulun väki. Tämänvuotisen tanssin päivän julistuksen on antanut belgialainen Anne Theresa de Keersmaeker. Hän sanoo muun muassa, että voimme tanssia yksin tai voimme tanssia yhdessä. Tanssiessamme jaamme sen, mikä meissä on yhteistä ja sen, mikä tekee meistä erilaisia. Tanssi on silta ihmisten välillä. Se yhdistää taivaan ja maan. Kuvat Timo Moukola 12 Viisari 1/2011

13 enää keinunut rauhassa, vaan ihan kuin se olisi lisännyt vauhtia hyppyä varten. Ilmat kylmenivät pikkuhiljaa, illat pimenivät ja maan kosketus ei enää tuntunut kutsuvalta. Syksy oli saapunut. Sen pystyi haistamaan, ilmassa eivät tuoksuneet kasvit. Pystyi tuntemaan, tuuli oli kylmä ja se kietoi jokaisen syliinsä. Näkemään, että puiden lehdet vaipuivat pitkän valvomisen jälkeen syvään uneen ja ne heräisivät vasta myöhään keväällä. Syksy oli lopulta ottanut omansa. Huomasin sen sinä aamuna, kun katsoin epäröivästi ikkunasta. Mikään ei vaikuttanut enää samalta. Aurinko leikki kuurupiiloa, ja kaikki se kesän antama vihreys oli poissa. Linnut lensivät etelään halkaisten pilvisen taivaan. Se oli selvä syksyn alkamisen merkki. Emilia Nguyen 7.B Purokuva Ilona Luoto 8.A ja huurrekuva Jenna Vuorinen 8.A Kesästä syksyyn Oli keskikesä. Vesi kimmelsi kuin kasa timantteja auringon paisteessa. Tunsin silmissäni aran tuulen, joka tuntui pehmeältä, mutta sai silti silmäni vuotamaan, ja jalkojeni alla tuntui makaavan ruohopeite hieman kosteana, jota tuuli hellästi tanssitti. Auringon armoilla en tuntenut oloani petetyksi tai raskaaksi, kuten suuren yleisön keskipisteenä. En tuntenut itseäni ylimääräiseksi tai erilaiseksi. Kesä oli jo lopuillaan, ja kalenteri kertoi meille, että syksy oli ottamassa omaansa vuodesta. Olin aina ollut sitä mieltä, että syksy olisi kurjaa aikaa sekä eläimille että meille. Vielä kesällä oli kuitenkin tilaa. Aurinko paistoi ja purossa vesi keinui, mutta vaikutti, että vesi olisi karannut jostain. Se ei 13 Viisari 1/2011

14 NOU HÄTÄ! NOU HÄTÄ! lähdimme junalla kohti Loimaata NouHätä -kilpailuun, joka järjestettiin Loimaan uudella palolaitoksella. Kisassa oli mukana yhteensä 22 joukkuetta 14 Viisari 1/2011 eri kouluista ympäri Varsinais-Suomea. Päivä alkoi klo 9.00 teoriakokeella, jonka jälkeen saimme ruuan. Ruokailun jälkeen jokainen joukkue aloitti yksitellen käytännön rastitehtävät, joita oli neljä. Ensimmäisellä rastilla tehtävänä oli oikeaoppinen suojautuminen yleisen vaaramerkin kuultua. Toisella rastilla tehtävänämme oli korjata paloturvallisuutta vaarantavat riskitekijät.

15 kaikki joukkueet olivat suorittaneet rastit, odotimme noin tunnin verran tuloksien laskemista. Tuloksien laskemisen jälkeen oli palkintojen jako. Rastitehtävämme menivät ihan hyvin, mutta teoriakokeesta emme olleet varmoja. Tulimme kuitenkin toiselle sijalle. Palkinnoksi saimme Globe hopen laukut, otsalamput ja putkihuivit. Olimme tyytyväisiä päivän saavutuksiin, mutta hieman harmitti, kun emme päässeet jatkokilpailuun Kuopioon. Päivän Kolmannella rastilla mies oli kaatunut tajuttomana maahan ruokaa laittaessaan, ja kattila oli syttynyt liekkeihin. Tehtävänämme oli sammuttaa kattilapalo, selvittää miehen tilanne ja soittaa apua. Viimeisellä rastilla yksi joukkueemme jäsenistä syttyi liekkeihin ja kahden muun tehtävänä oli sammuttaa ja auttaa kaveri oikealla tavalla sammutuspeitteen avulla. Rastien jälkeen joukkueet kerättiin karanteenialueelle odottamaan muiden joukkueiden valmistumista rasteilta. Kun päätteeksi lähdimme Turun Palolaitoksen työntekijän kyydillä kotiin. Joukkue: Ellinoora Moisio 8c, Pauliina Hannula 8e ja Netta Forsell 8c Valvojana mukana: Englannin opettaja Suvi Söderdahl 15 Viisari 1/2011

16 vuoden, ja nyt se menisi pyrstölleen, kun hän oli suuttunut Ellalle. Hän pani kirjan sivuun ja alkoi nukkua seuraavaa päivää peläten. Piirros Vilma Kaukavuori 7.B Salaisuus Älä sitten pidä lupauksiasi!! huudahti Nanna kiukkuisesti puhelimeen ja löi luurin kiinni alta aikayksikön. Nanna heitti kiukkuisena uuden vaaleansinisen takkinsa ja lämpimät nahkaiset saapikkaat vaatetelineen alle ja rämisti kiukkuisena portaat ylös omaan huoneeseensa, joka sijaitsi yläkerran perukoilla. Hän avasi oven, paukautti sen kiinni, kaatui sängylleen ja alkoi itkeä. Nanna on kolmetoistavuotias pitkä ja vaaleahiuksinen tyttö. Hän asuu Espoossa ja käy paikallista yläkoulua. Hänen perheeseensä kuuluu äiti Mari, isä Jouko, pikkuveli Vili ja isosisko Nella. Heidän perheensä asuu hienossa ja uudenaikaisessa kaksikerroksisessa omakotitalossa. Nanna harrastaa balettia ja hänen suurin pelkonsa on lentäminen. Nannan paras ystävä on Ella Ivanov. Hänen isänsä on Venäjältä ja hän puhuu isälleen aina venäjää. Ellalla on pieni ässävika, koska venäjän kielessä on niin monta eri s-kirjainta. Nanna on suuttunut Ellalle, koska hän on kertonut tämän salaisuuden heidän luokkatovereilleen. Nannan perhe on muuttamassa kesän jälkeen New Yorkiin. Nanna ei pidä tuosta muutosta, koska hän ei halua lähteä pois täältä ja menettää kaikkia kavereitaan. Kaikki hänen ystävänsä ovat innoissaan asiasta. Ajatella, meidän ystävämme asuu New Yorkissa siis New Yorkissa. Saat lähettää meille sellaiset I love NY -paidat, olivat he Nannalle intoilleet tänään koulussa. Nannaa suututtaa. Hän ei olisi halunnut, että kukaan saa tietää siitä. Ei vielä. Hän ei ollut vielä siihen valmis. Ja nyt hänen paras ja luotettava ystävänsä oli mennyt paljastamaan hänen salaisuutensa. Se siitä ystävyydestä, Nanna ajatteli. Nanna syömään! Nannan äiti huusi alakerrasta. Nanna ei ollut poistunut huoneestaan sitten kotiin paluustaan. Hän oli varmaan torkahtanutkin ruskealle päiväpeitolleen siinä maatessaan ja itkiessään, sillä hän ei ollut kuullut muun perheen tulleen kotiin. Nanna nousi sängystään ja laahusti peilin eteen. Hän pelästyi karmaisevaa peilikuvaansa. Silmät olivat itkusta verestävät ja hiukset kuin harakan pesä. Ripsivärit olivat valuneet poskille ja paidan kaulus oli kostunut kyynelistä. Joo äiti, ihan kohta! Nanna huusi vastaukseksi. Nanna avasi huoneensa oven ja meni äkkiä siistimään ulkomuotoaan yläkerran kylpyhuoneeseen. Kylpyhuone oli avara ja tilava. Ovi saunaan oli sumennettua lasia ja juuri nyt saunan lauteita peitti läjä pyyhkeitä. Lavuaarin yläpuolella oli peilikaappi, josta Nanna otti esiin harjan ja harjasi hiuksensa poninhännälle. Hän huuhtoi kasvonsa ja lähti nopeasti alakertaan. Ruokana oli odotettavastikin nakkikeittoa. Nanna mutusti keittonsa vaitonaisena ja hörppi silloin tällöin kulauksia maitoa. Kun Nanna oli jo lähdössä takaisin yläkertaan, äiti muistutti hänelle: Muistathan sitten, että huomenna sinulla on se kemian koe? Juu juu, totta kai, Nanna mutisi ja manasi mielessään, miksi sen piti sattua juuri jo muutenkin pilalle menneeseen päivään. Huoneeseen päästyään Nanna avasi kemian kirjan ja yritti saada tuosta jo muutenkin käsittämättömästä tekstistä selvää. Se onnistui kehnosti. Miten hän voisi keskittyä kemiaan, kun huominen päivä olisi katastrofi. Hänen ajatuksensa pyöri vain viimeisessä koulupäivässä, joka olisi viikon päästä. Hän ja Ella olivat suunnitelleet alkavaa kesälomaa jo koko 16 Viisari 1/2011 Nanna hei, ihan totta ei minun ollut takoitussh sshua loukata, mutta nyt sinun ei tarvitse enää pelätä sen kertomisshta, Ella yritti pysyä Nanna perässä, kun tämä marssi tuhatta ja sataa koulun ruokalaan. Petit minut. Kerroit minun salaisuuden. Sitä ei pitänyt ystävälle tehdä, Nanna tiuski. Nanna ravasi koko päivän niin, ettei Ella pysynyt perässä. Ja sitä samaa jatkui koko viikon. Kokeet menivät Nannalla niin ja näin, mutta ei Ellallakaan ollut helppoa. Ella katui syvästi sitä, mitä hän oli mennyt möläyttämään muille ja hän haki epätoivoisena tilaisuutta hyvittää sen. Kun riidan alkamisesta oli kulunut viikko, Ella tavoitti Nannan seisoskelemasta heidän luokkakavereidensa Teresan ja Liinan kanssa. Hei Nanna, voisitko nyt edes vähän kuunnella minua? Ella kysyi pohtien suostuisiko Nanna. Nanna katsoi hetken Ellaa arvioivasti ja siirtyi sitten parilla askeleella pois Teresan ja Liinan luota. Nanna vain seisoi ja odotti, että Ella kertoisi asiansa. Nanna oli valmis juoksemaan heti pois, kun Ella olisi saanut asiansa hoidettua. Minä olen ihan hirveän pahoillani sshiitä, mitä olen sinulle tehnyt, mutta sshe on hieno asia vaikka en tahdokaan menettää sshinua. Voidaan me sshilti sshoittaa ja kirjoitella ja nähdäkin josshkus, Ella selitti kyyneleet silmissä. Ellan sanat olivat saaneet Nannankin miettimään, oliko mitään järkeä pilata hyvä ystävyys siksi, että Ella oli kertonut salaisuuden, jonka hänen olisi ollut kuitenkin pakko kertoa. Tiedät varmaan, ettet tehnyt oikein enkä minä halua muuttaa sinne New Yorkiin, mutta kiitos, että pyydät anteeksi, vaikka minä tässä olen kyllä itse törttöillyt, Nanna huokaisi. Anteeksi, Nanna sanoi itkua pidätellen. Kesäloma on vihdoin alkanut, ja Nanna ja Ella makoilivat Nannan takapihan trampoliinilla. Sshe meidän riita oli kyllä ihan tyhmä, mutta onneksshi sshe on nyt sshelvä, Nanna huokaisi. Niin, mutta en halua sshilti, että muutat, Ella huokaisi. Nanna huokaisi: No onneksi voimme kuitenkin soitella ja kirjoitella ja vielä on tämä kesäloma aikaa olla yhdessä, Niin se on ihana asia, Ella ilahtui ja se I love NY -paita on sshitten minulle ensimmäisshenä lisshtalla. Nanna nauroi: Totta kai! Noora Kunnas 7A

17 Viimeinen lomapäivä Oli lämmin elokuun päivä. Alex istui laiturilla ja heilutti jalkojaan meressä. Ihmiset hänen ympärillään huusivat, kiljuivat, nauroivat. Nuotiossa paistettiin makkaraa ja vaahtokarkkeja, ilma haisi savulle. Tuulenpuuska pyyhälsi rannan yli ja heitti Alexin vaaleanruskeat, laineikkaat hiukset hänen silmilleen. - Huomenna alkaa koulu. Alex käänsi päätään ja näki Matildan takanaan. Matilda istahti Alexin viereen laiturille ja huljutti varpaitaan vedessä. - Niin. Tulee ikävä, Alex sanoi hiljaa ja suuntasi katseensa merelle. Hän ei ollut halunnut ajatella koulujen alkamista, paluuta arkeen, Matildan muuttoa. Alex oli täysin unohtanut, että Matildan tavarat odottivat pakattuina pakettiautossa, joka kuljettaisi Matildan uuteen kotiinsa illan päätteeksi. - Hei Alex! Tuu nyt syömään näitä makkaroita. Jesse heilutti kädessään mustaksi kärventynyttä makkaraa ja viittoi Alexille nauraen. Alex nosti jalkansa merestä ja laahusti nuotiolle. Vasta nyt Alex huomasi, kuinka paljon ihmisiä rannalla oli. Hän tunnisti lähes jokaisen, mutta myös muutama vieras kasvo näkyi ihmismeren keskeltä. - Kato Alex, suakin näkee! Miten menee, Niklas läiskäsi kätensä Alexin olkapäälle. Alex ei halunnut vastata, joten hän nappasi nuotiosta paistetun makkaran ja haukkasi siitä ison palan. Kuumuus poltti hänen suutaan, kyyneleet tulvivat silmiin. Niklas nauroi, ettei Alex tainnut vieläkään ymmärtää, että juuri liekkien keskeltä otettu makkara saattoi olla kuumaa ja ojensi pojalle puoliksi juodun kokislasin. Joku oli tuonut rannalle pienen mankan, josta ilmoille pärähti 90-luvun diskohittejä. Ihmiset tanssivat ja lauloivat mukana, kaikilla oli hauskaa. Veneitä ajoi rannan ohi, vilkuttivat heille. Musiikki pauhasi stereoista, linnut lensivät kirkuen rannan yläpuolella. Alex otti kulauksen kokiksesta, haukkasi lisää makkaraa. Jesse piti hauskaa tanssimalla musiikin tahtiin tyttöjen ympäröimänä, hänen naurunsa kuului kovaäänisenä musiikin ja muiden ihmisten naurujen yli. Alex katsoi haikeana ympärilleen, mietti ettei osaa kasvoista, joita oli ennen nähnyt joka päivä, näkisi pitkään aikaan, ehkä ei enää ikinä. Milla Juhola 7C 17 Viisari 1/2011 Kuva Riina Tuomisto 9.D

18 1827 HEVIMUSIKAALI Olimme katsomassa teatteri-ilmaisun ryhmien ja musiikkiluokkien kanssa maailman ensimmäistä hevimusikaalia Logomossa. Musikaali kertoi Turun palosta vuonna 1827 ja sen ympärillä olevista tapahtumista. Mistäköhän palo sai alkunsa? Kenties piika-marialla oli osuutta asiaan? Vai olivatko syyllisiä kuitenkin venäläiset? Logomossa kajahti korkealta ja kovaa, kun Turun Nuoren Teatterin väki lauloi lähinnä tunnettuja ulkomaalaisia biisejä, vaikka puhe oli kuitenkin suomeksi. Esityksessä oli mahtava bändi, jota yleisö sai myös seurata koko esityksen ajan. Vaikka esityksessä esiintyvä bändi ei ollut aikaisemmin esiintynyt näin isolle yleisölle, he hoitivat homman kunnialla. Huomasimme, että esityksen puvustukseen oli panostettu erittäin paljon. Puvustajat olivat saaneet hyvin luvun vaikutelman mukaan esitykseen. Vaatteet vaihtuivat sopivin väliajoin ja olivat monipuolisia. Vaatteita oli tiukoista nahkahousuista hempeisiin juhlamekkoihin, eli hyvin laidasta laitaan. Vaikka produktio oli Turun Nuoren Teatterin, kaikki esiintyjät eivät kuitenkaan kuulu TNT:hen. Mukana oli mm. pääosassa esiintynyt Emmi Kaislakari ja sirkuksesta napatut kuumat sirkusmiehet, jotka pääsivät näyttämään taitojaan, kuten akrobatiaa ja tulitemppuja. Tässä vielä muutamia mielipiteitä ikimuistoisesta hevimusikaalista: Minusta esitys oli todella hyvä, vaikka itse en niin välitä hevimusiikista. Esitys oli hyvä, mutta mielestäni laulut olisi pitänyt esittää suomeksi, sillä puhekin oli suomea. Ehdottomasti paras näkemäni esitys! Voisin katsoa sen uudestaan ja uudestaan. Vaikka aihe Turun palo kuulosti tylsältä, se saatiin esitettyä erityisen mielenkiintoisella tavalla. Tykkäsin todella paljon koko esityksestä. Lavastus oli yksinkertainen mutta toimiva ja oli mukavaa kun bändikin oli esityksen ajan näkyvillä. Olemme käyneet katsomassa esityksen jo kaksi kertaa ja kolmas kerta on tulossa. Esitykseen ei todellakaan kyllästy, etenkään paidattomiin miehiin. ;) Pidän erityisesti lauluista, sillä muutenkin kuuntelen hevimusiikkia. Janina Vihanto 9A, Jasmin Rinne 9C ja Venla Huhtinen 9C 18 Viisari 1/2011

19 GLOBEN UUPUNEET Globen uupuneet on Kansallisteatterin vierailuesitys ilmastonmuutoksesta ja sen aiheuttamasta ahdistuksesta meissä jokaisessa. Esitys käsittelee ajankohtaista aihetta teatterin keinoin. Samalla se on kokeilu, jossa draamallisen tuotoksen lisäksi kaikki muutkin yksityiskohdat on pyritty hoitamaan mahdollisimman vähäisellä ympäristön kuormituksella. Olimme teatteri-ilmaisu-ryhmien ja 8. musiikkiluokan kanssa katsomassa Globen uupuneet esitystä Turun Kaupunginteatterissa. Ennen teatteria katsoimme John Websterin dokumentin Katastrofin aineksia, jossa kuvattiin hänen perheensä elämää vuoden mittaisen öljydietin ajan. Perhe luopui vuodeksi arkipäiväisistä muovisista asioita kuten hammastahnapaketista, jonka he korvasivat kotitekoisella tahnalla, tavallinen polttoaine korvattiin kasviperäisellä dieselpolttoaineella, vessapaperia ostettiin tehtaasta suuria määriä kerrallaan ilman muovipakkauksia. Matkat perhe taittoi bussilla ja polkupyörällä, ja mökille saareen he soutivat veneellä. Lopussa öljydietti alkoi mennä liiallisuuksiin ja perheen tulevaisuus oli vaakalaudalla. Näytelmän esittivät kolme Kansallisteatterista tullutta esiintyjää. Näytelmässä kuvattiin hauskalla ja omalaatuisella tavalla ilmastonmuutoksen mukana tulevia haittoja. Esityksessä oli kolme tuttavaa, jotka olivat kuitenkin todella erilaisia keskenään. Nipa, joka oli todella huolissaan ilmastonmuutoksesta ja teki kaiken estääkseen sen, mutta ehkä tuokin asenne meni jo liiallisuuksiin. Sitten oli Maissi, joka oli pieni suloinen tyttö, jolla ei ollut aluksi omia mielipiteitä ja hänen äitinsä määräsi hänen elämästään. Kolmas henkilö oli Träsy, jolla oli omia mielipiteitä vaikka muille jakaa ja häntä ei niin ilmastonmuutos aina liikuttanut. Nämä kolme henkilöä olivat tekemässä näytelmää ilmastonmuutoksen vaaroista, mutta he eivät päässeet yhteisymmärrykseen ja näytelmää oli mahdotonta tehdä tällä porukalla, tässä tilassa ja tästä aiheesta. Pitkän pohdiskelun ja keskustelun pohjalta syntyi yhtäkkiä idea Titanicista ja siitä kaikki lähti. He kertoivat ilmastonmuutoksesta Titanicin avulla. Koko Globen Uupuneet -esitys oli mielenkiintoinen ja se varmasti sai oppilaat miettimään edes hieman ilmastonmuutoksen haittoja, sillä esityksessä ei ollut ärsyttävää saarnausta ilmastonmuutoksesta. Lopuksi meidän koulun oppilaat jäivät vielä näiden kolmen esiintyjän seuraan pohtimaan ilmastonmuutosta ja siitä syntyi mukava keskustelu. Mielipiteitä koko ilmastonmuutosprojektista: Aluksi en pitänyt koko ilmastonmuutos aiheesta ja se tuntui vastenmieliseltä, mutta esityksen nähtyäni asia olikin ihan ok! Tykkäsin todella paljon sekä leffasta että Globen Uupuneet esityksestä ja minulle jäi hyvä mieli koko projektista. Elokuva sai minut miettimään, miten joku voi uhrata jopa perheensä ilmastoasian takia Tekijät: Jasmin Rinne 9C ja Venla Huhtinen 9C Pallokala Puolalanmäen musiikkilukion musikaali Ohjaaja ja käsikirjoituksen ohjaava opettaja: Heini Vahtera Koreografi: Anna Hellsten Kapellimestarit: Jyri Träskelin ja Essi Hirvonen Valo- ja äänisuunnittelija: Janne Auvinen Puvustaja: Tuottajat: Anne Träskelin Katri Laakso ja Tea Niinimäki Haastattelimme joitakin musikaalissa käyneitä musiikkiluokkalaisia ja teatteri-ilmaisuryhmäläisiä. Julia Keihäs 8D Julian mielestä musikaali oli yllättävän hyvä, parempi kuin hän oli odottanut. Paras roolisuoritus oli Antti Ainolalla. Ranskaa puhuva naistenmies Roy oli hauska ja nauratti koko ajan. Juliaa häiritsi hevareiden puuttuminen loppunäytelmästä, vaikka heidät esiteltiin alussa katsojille. Mikke Airaksinen 8B Miken mieleen jäivät huonot laulajat, etenkin Idols-voittajaa esittänyt tyttö. Paras näyttelijä oli Lassi Vihko. Hän esitti Allua, päähenkilön pikkuveljeä, joka viihtyi omissa maailmoissaan. Mikke tiesi entuudestaan Oona Alajärven (Minna) ja Verna Nurmirannan (liikunnanopettaja). Mikke kuvailee musikaalia seuraavin sanoin: Ihan ok, vähän surullinen ja välillä epäselvä. Emilia Ala-Kahri 8B Emilian mielestä musikaali oli kiinnostava, hauska, hiukan surullinen ja kokonaisuudessaan ihan hyvä. Hän suosittelisi musikaalia yläkouluikäisille ja sitä vanhemmille sekä kavereille. Taneli Kaleva 8B Taneli kertoo musikaalissa olleen hyvä juoni ja hyvät näyttelijät, mutta huonot laulajat. Uudessa koulussa nopeasti koulukiusaamisen uhriksi joutunut Minna (Oona Alajärvi) oli Tanelin mielestä paras roolihahmo. Myös Taneli havaitsi musikaalin tiimellyksestä Verna Nurmirannan tutut kasvot. Kaisa Nikkonen 9A Kaisa kuvailee musikaalia näin: Musiikki oli tasapaksua, nykyaikaista ja sitä jaksoi kuunnella. Tanssin koreografia oli helpon näköistä. Olisin kaivannut enemmän miespuolisia näyttelijöitä naisten keskelle. 19 Viisari 1/2011 Milla Framholdt ja Anu Honkanen 9D

20 Muutto Sonja käveli muuttolaatikoiden välissä. Äiti, koska se auto tulee hakemaan nuo laatikot? Sonja kysyi äidiltään, joka oli juuri kantamassa laatikoita pihalle. Pian se tulee. Voisitko hoitaa Oskua sen aikaa, kun minä kannan näitä laatikoita? äiti pyysi Sonjalta. Sonjan äiti oli pitkä, kiharatukkainen nainen. Äiti oli ammatiltaan sairaanhoitaja. Osku taas oli Sonjan pikkuveli, 5-vuotias, pisamanaamainen pikkuveitikka. Sonja lähti etsimään veljeään, joka löytyikin pian takapihalta leikkimässä vesipyssyllä. Ampu tulee! Osku huusi ja tähtäsi pyssynsä Sonjaa kohti. Apua! Älä ammu, Sonja huudahti muka kauhuissaan ja lähti juoksemaan Oskua karkuun. Osku lähti juoksemaan perässä. He juoksivat etupihalle, jonne saapui juuri iso rekka-auto. Äiti saako auttaa? Osku kysyi ja unohti pyssynsä. Ei teidän tarvitse. Käykää vaikka ostamassa kaikille jäätelöt. Minä annan rahaa, äiti sanoi ja kävi hakemassa lompakkoaan. Minkä makuiset jäätelöt haluatte? Sonja kysyi isältään ja autokuskilta, jotka juttelivat keskenään. Mansikka, sanoi isä. Entä sinä? Sonja kysyi kuskilta. Noo En minä nyt jäätelöä tarvitsisi, kuski vastasi vaatimattomasti. Ja kumminkin sinä joudut ottamaan sellaisen, Sonja naurahti. Olkoon sitten vaikka lakritsi, kuski sanoi. Sonja ja Osku lähtivät kävelemään kauppaan. Onkohan siellä kauppa, siellä minne me muutetaan? Osku kysyi. Kyllä siellä on. Se on paljon isompi kaupunki kuin tämä, missä me olemme asuneet, Sonja naurahti. He saapuivat kaupalle. Pihalla heitä vastaan tuli eräs tuttava. Joko te nyt sitten muutatte? nainen tuli heidän luokseen. Joo, muuttoauto lähtee tänään, Sonja vastasi. No, tuleeko sinulle yhtään ikävä tätä vanhaa paikkakuntaa? nainen jatkoi kyselyään. En minä nyt tiedä Kyllä varmaan jonkin verran, Sonja sanoi ja ei jäänyt odottamaan uutta kysymystä, vaan vilkutti ja he kävelivät Oskun kanssa kauppaan. Auto pysähtyi talon eteen. Talo oli vaaleanpunainen puutalo. Piha oli suuri. Siellä kasvoi pari vaahteraa ja joitakin omenapuita. Tuohon kohtaan kasvatetaan sitten ruusupensaita, äiti suunnitteli jo ja osoitteli auton ikkunasta pihalle. Selvä se, mutta kunhan saadaan eka tavarat sisään, isä naurahti. Sonja astui ulos autosta ja venytteli pitkän ajomatkan k a n g i s t a m i a jalkojaan. Hän katseli pilviään. Nyt oli kesä jo l o p p u p u o l e l l a. Saisikohan hän täältä ystäviä? Miten koulunkäynti lähtisi sujumaan? Monia kysymyksiä tuli Sonjan mieleen, mutta hän päätti jättää niiden miettimisen m y ö h e m m ä k s i ja meni muun perheen mukana taloon. Aluksi saavuttiin pieneen tuulikaappiin, johon jätettiin kengät ja takit. Sitten tultiin tilavampaan eteiseen, josta lähti kolme ovea eri suuntiin. Eteisestä mentiin myös yläkertaan. Vasemmanpuoleisesta ovesta mentiin keittiöön. Keittiöstä pääsi kodinhoitohuoneeseen ja sieltä kylpyhuoneeseen. Keittiö oli valoisa. Lattialla oli tumma laattalattia. Sonja meni takaisin eteiseen. Seuraavasta ovesta mentiin olohuoneeseen. Se oli todella tilava. Paljon suurempi kuin heidän entinen olohuoneensa. Sonja katsoi ikkunasta ulos. Siitä näki takapihalle. Maisema oli kuin jostain romanttisesta kertomuksesta. Omenat alkoivat kasvaa, nurmikkoa ei ollut ajettu pitkään aikaan ja siellä täällä kasvoi valkoisia kukkia. Tule katsomaan Sonja! huusi Osku siskolleen. Mitä nyt? Sonja kysyi, mutta veli pinkoi jo eteenpäin. Osku juoksi ulos ja Sonja perässä. Yhtäkkiä Osku kyykistyi. Sonja meni hänen viereensä. Sammakko!, Osku kiljahti iloisesti ja osoitti tuota pientä eläintä sormellaan. No on niitä nyt ennekin nähty, Sonja huokaisi. Ai Mutta ei meidän entisessä talossa ollut sammakkoja, Osku väitti. Sonja meni takaisin sisään ja kääntyi nyt oikeanpuolimmaisesta ovesta. Ovesta mentiin ruokasaliin, ja sieltä lähti kaksi ovea. Toisesta pääsi WC:hen ja toisesta mentiin yhteen makuuhuoneeseen. Tästä tulee sitten äidin ja isän huone, sanoi äiti. Sonja meni yläkertaan. Portaat veivät suureen valoisaan aulaan. Yhdestä ovesta mentiin parvekkeelle. Siellä oli neljä muuta ovea. Yksi vessa ja kolme makuuhuonetta. Mitä me teemme tuolla yhdellä ylimääräisellä huoneella? Sonja kysyi isältään, joka tuli myös yläkertaan. Siitä tulee työhuone, isä sanoi. Sonja meni yhteen huoneeseen. Sekin oli aika tilava, ehkä vain hieman isompi kuin hänen edellinen huoneensa. Ovea vastapäättä oli ikkuna. Ikkunasta näki takapihalle. Isä, saanko minä asua tässä huoneessa? Sonja kysyi. Totta kai, isä sanoi. Haluatko vaihtaa tapetit? isä kysyi vielä. Sonja tarkasteli seiniä. Yksi seinistä oli vaaleanvihreä ja muut valkoisia. Ei tarvitse, Sonja vastasi. Isä nyökkäsi ja hymyili. Nyt on jo kaksi viikkoa siitä kun muutimme, mietti äiti ja jatkoi pullataikinan vaivaamista. Oho! Enpä ole huomannut, että aika menee niin nopeasti, isäkin ihmetteli. Sonjalla oli yksinäistä, kun ei vielä ollut tutustunut naapureihinkaan. Sonja, menisit nyt etsimään jotain seuraa itsellesi, äiti sanoi ja katsoi Sonjaa. Mistä? Sonja kysyi kuivasti. No mene katsomaan, jos vaikka naapurissa asuisi joku, äiti vastasi. En todellakaan kehtaa! Mennä nyt vaan jonkun toisen ovelle kysymään, että asuuko siellä jotain minun ikäistäni ja, että tahtoisiko hän tulla hyppimään kanssani hyppynarulla, Sonja kivahti. No ei sitten, äiti sanoi ja jatkoi työtään. Sonja käveli pihalle. Kuvittelivatko vanhemmat tosiaan, että kavereita hankitaan niin vain? Hän käveli pois pihasta ja kulki katua pitkin. Moi! sanoi pirteä ääni Sonjan takaa. Sonja hätkähti ja kääntyi. Mmm Moi, Sonja vastasi hämmästyneenä. Tervehtijä oli pisamanaamainen, punatukkainen tyttö, joka näytti olevan suunnilleen Sonjan ikäinen. Ai asutko sinä tuossa vaaleanpunaisessa talossa? kysyi tyttö. Joo, me muutettiin siihen kaksi viikkoa sitten, vastasi Sonja vaisusti. Mekin muutimme aika äskettäin. Tai ei ihan äskettäin. On siitä jo kuukausi aikaa, tyttö kertoi. Mikä sinun niemesi on? Siis meinaan sitä, että jos meistä tulee kavereita, niin onhan se kiva tietää toisen nimi. Minun nimeni on Salla Virtanen, tyttö sanoi. Minä olen Sonja Vuorinen, Sonja vastasi. Tyttö oli rohkea. Ei Sonja itse ainakaan olisi kehdannut noin vain tulla tutustumaan. Oikeastaan hän ei olisi varmaan saanut yhtään ystävää, ellei tuo tyttö olisi tullut. Haluaisitko tulla käymään meillä? Sonja kysyi. Hän ei edes tiennyt, miksi kysyi niin. Ei se ollut hänen tapaistaan. Haluan, Salla vastasi iloisesti. Äiti ei ollutkaan yhtään vihainen tästä yllätysvierailusta, vaan aivan päinvastoin. Sonja esitteli heidät toisilleen ja tytöt menivät Sonjan huoneeseen. Onpa sinulla suloinen huone! Salla huudahti. Oletko itse saanut sisustaa sen? Salla kysyi. Joo, olen minä, Sonja vastasi ja naurahti. Minullakin on vaaleanvihreät seinät, Kuva Janne Hyytiäinen 9.A Salla sanoi. Tytöt huomasivat, että heillä oli paljon yhteistä. Lempiväri, lempiruoka ja lempikirja olivat ainakin samat. Oletko sinä saanut tietää jo mille luokalle menet? Salla kysyi. En ole varma. Se oli muistaakseni 7B, muisteli Sonja. Ihanko totta! Minä tulen sitten samalle luokalle kanssasi! Fantastista! Salla huudahti. On tuo kiva tyttö tuo Salla. Niin reipas, äiti sanoi, kun Salla oli lähtenyt. Niin on, Sonja myönsi. Tuollaiset ihmiset olivat mukavia. Onneksi Sallan tapaisia on olemassa, Sonja sanoi. Onneksi, äiti sanoi. Viikon päästä alkaisi koulu. Nyt oli ainakin varmaa, että Sonjan ei tarvinnut olla yksin. Emilia Puolitaival 20 Viisari 1/2011