Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa

Koko: px
Aloita esitys sivulta:

Download "Heijastusspektrin (350-2500 nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa"

Transkriptio

1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS ESY RS/2007/ Espoo Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa Hilkka Arkimaa, Jukka Laitinen, Markku Mäkilä ja Viljo Kuosmanen

2 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä / Dnro Tekijät Hilkka Arkimaa, Jukka Laitinen, Markku Mäkilä ja Viljo Kuosmanen Raportin laji Toimeksiantaja GTK Raportin nimi Heijastuspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa Tiivistelmä Työn tarkoituksena on ollut selvittää minkälaista informaatiota turpeen ominaisuuksista on mahdollista saada kohteen heijastaman säteilyinformaation avulla. Sitä varten mitattiin GTK:n turvetutkimuksissa kerättyjä ja laboratoriossa kuivattuja turvenäytteitä Analytical Spectral Devicen (ASD) valmistamalla FieldSpec Pro spektrometrillä, joka mittaa kohteen heijastamaa säteilyä aallonpituusalueella nm. Turpeen maatuessa selluloosan, hemiselluloosan ja ligniinin määrät vähenevät ja humusaineiden sekä bitumin määrät kasvavat. Turpeen sisältämän orgaanisen aineksen hiilipitoisuus maatumisen myötä lisääntyy ja sen vuoksi myös lämpöarvo kasvaa. Nämä muutokset aiheuttavat heijastuspektriin muutoksia, jotka voidaan tunnistaa. Heijastuspektrin absorptioalueiden tarkempaa analysointia varten muodostettiin Continuum-removed spektrejä. Näiden spektrien absorptiomaksimien reflektanssiarvojen ja laboratoriomittausten välisiä korrelaatioita tutkittiin suo- ja turvelajikohtaisesti. Parhaiten laboratoriossa mitatuista turpeen ominaisuuksista absorptiomaksimin reflektanssiarvon kanssa korreloi lämpöarvo. Lineaarista regressioanalyysiä käyttäen laskettiin erikseen rahka- ja saraturpeille estimaatti kuvaamaan mitatun heijastuspektrin ja lämpöarvon välistä yhteyttä. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Turve, maatuneisuus, lämpöarvo, reflektanssi, VSWIR, Continuum-removed spektri, korrelaatio Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi Karttalehdet Muut tiedot Arkistosarjan nimi RS Arkistotunnus RS/2007/98 Kokonaissivumäärä Kieli Hinta Julkisuus 36 Suomi julkinen Yksikkö ja vastuualue Hanketunnus ESY / Allekirjoitus/nimen selvennys Allekirjoitus/nimen selvennys

3 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa Sisällysluettelo Kuvailulehti 1 JOHDANTO 1 2 MITTAUSAINEISTO JA -MENETELMÄ 2 3 TURPEEN OMINAISUUKSISTA JA NIIDEN NÄKYMISESTÄ SPEKTRISSÄ 3 4 TULOKSET Continuum-removed spektri Varkaansuon turvenäytteiden spektriset ominaispiirteet Huhmarnevan turvenäytteiden spektriset ominaispiirteet Keminmaan turvenäytteiden spektriset ominaispiirteet Kuivatut turvenäytteet Tuoreiden turvenäytteiden spektrinen informaatio Regressioanalyysi 32 5 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ 33 6 KIRJALLISUUS 35

4 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 1 1 JOHDANTO Kaukokartoitustekniikka niin etä- kuin lähitunnistuksessakin antaa mahdollisuuden elävien vihreiden kasvien ominaisuuksien tutkimiseen perustuen niiden kykyyn heijastaa, emittoida ja absorboida säteilyä. Hyperspektrimenetelmien myötä on saatu yhä spesifisempää tietoa kapeilta aallonpituusalueilta, joiden antama informaatio on osoittautunut erityisen hyödylliseksi tutkittaessa paitsi elävien kasvien myös kuolleiden kasvien ominaisuuksia (mm. Elvidge 1990, Kokaly & Clark 1999, Kokaly 2001, Nagler et al. 2000). Suot ovat kasvupaikkoja, joilla kuolleet kasvinosat maatuessaan muodostavat turvetta. Kemiallisesti turve muodostuu pääosin orgaanisista yhdisteistä, joita ovat hiilihydraatit (selluloosa, hemiselluloosa ja pektiini), ligniini ja humusaineet (humiini, humushapot ja fulvohapot) sekä bitumit (vahat ja hartsit). Kuiva-aineen osuus turpeesta on keskimäärin 9 10% veden ollessa suurin aineosa. (Mäkilä 1994, Korhonen 1997, Virtanen et al. 2000). Turvevaroja kartoitettaessa huomioidaan mm. turpeessa tavattavat suokasvien jäännökset ja turpeen maatumisaste. Geologisesti turpeet jaotellaan kasvijäännösten perusteella kolmeen pääryhmään: rahka-, sara- ja ruskosammalturpeisiin. Lisäksi turvekerrostumissa on muidenkin kasvilajien jäännöksiä, jotka luokitellaan turpeen lisätekijöiksi. Heikosti maatuneet rahkaturpeet soveltuvat kasvu-, viljely- ja ympäristöturpeiksi. Pitkälle maatuneita rahka- ja saraturpeita voidaan käyttää energiaturpeina. (Virtanen et al. 2000). Turpeen maatuneisuuden määrittäminen turvetutkimusten yhteydessä tehdään tällä hetkellä turvetta kädessä puristamalla ja tarkkailemalla irtoavan veden määrää ja väriä sekä kasviaineksen koostumusta, hajoamistilaa ja määrää. Menetelmän on todettu soveltuvan hyvin rahkaturpeille mutta ei niin hyvin saraturpeille ja puuainesta sisältäville turpeille (mm. Mäkilä 1994). Tämän työn tarkoituksena on ollut selvittää minkälaista informaatiota turpeen ominaisuuksista on mahdollista saada kohteen heijastaman säteilyinformaation avulla. Sitä varten mitattiin GTK:n turvetutkimuksissa kerättyjä ja laboratoriossa kuivattuja turvenäytteitä Analytical Spectral Devicen (ASD) valmistamalla FieldSpec Pro spektrometrillä, joka mittaa kohteen heijastamaa säteilyä aallonpituusalueella nm. Suomessa tuloksia turpeen heijastusspektrimittauksista aiemmin ovat julkaisseet Nyrönen ja Lehtovaara (1985) ja Lehtovaara et al. (1988). He havaitsivat spektreissä merkittäviä absorptiokohtia indikoiden mm. turpeen maatumisastetta ja tuhkapitoisuutta. McMorrow et al. (2004, 2005) ovat julkaisseet tutkimuksia lentokoneesta tehtyjen HyMap -hyperspektrimittausten tulkinnasta avointen turvekenttien turpeen maatumisasteen määrityksessä Englannissa.

5 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 2 2 MITTAUSAINEISTO JA -MENETELMÄ Tutkittavan aineiston muodosti Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) turvevarojen kartoituksen yhteydessä kairaamalla otetut ja laboratoriossa analysoidut turvenäytteet viideltä eri suolta, joiden sijainnit näkyvät kuvassa 1. Kuva 1. Suot, joilta tutkitut turvenäytteet on otettu. Pohjakarttana suoyhdistelmätyypit (Ruuhijärvi et al. 1988). Kattavin analyysiaineisto oli tehty Varkaansuolta Kuopion ympäristöstä toukokuussa 1992 kairatuista neljästä turveprofiilista. Profiilit on analysoitu 20 cm:n näytevälein. Niistä on määritetty turvelaji ja mahdolliset lisätekijät (puuaines, tupasvilla jne.), maatuneisuusaste, happamuus, vesi-pitoisuus % tuoremassasta, kuivatilavuuspaino, tuhkapitoisuus % kuivamassasta sekä lämpöarvo. Lisäksi näytteistä on analysoitu hiili-, vety-, typpi-, happi ja rikkipitoisuus. Varkaansuon turvenäytteistä on myös uuttamalla määritetty turvebitumi eli raakavaha. Bitumin vaha- ja hartsipitoisuus on määritetty edelleen uuttamalla. (sivu 7, Taulukko 1).

6 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 3 Kauhavan Huhmarnevalta on syyskuussa 2003 kairattu kaksi turveprofiilia, toinen rahkavaltaisesta turpeesta ja toinen saravaltaisesta turpeesta. Näytteet on analysoitu sekä maastossa, että laboratoriossa 20 cm:n näytevälein. Maastossa näytteistä on määritetty turvelaji ja mahdolliset lisätekijät (puuaines, tupasvilla jne.) sekä maatuneisuusaste. Laboratoriossa turvenäytteistä on määritetty happamuus, vesipitoisuus % tuoremassasta, kuivatilavuuspaino, tuhkapitoisuus % kuivamassasta ja lämpöarvo sekä analysoitu rikkipitoisuus. (sivu 20, Taulukko 4). Elokuussa 2005 Keminmaan kolmelta luonnontilaiselta suolta on kairattu neljä turveprofiilia, yksi rahkavaltaiselta Himokummunjängältä, kaksi saravaltaiselta Törmäjängältä ja yksi rahkavaltaiselta Juokuanjängältä. Nämä näytteet on analysoitu pääosin 50 cm:n näytevälein. Maastossa näytteistä on määritetty turvelaji ja mahdolliset lisätekijät (puuaines, tupasvilla jne.) sekä maatuneisuusaste. Laboratoriossa näytteistä on määritetty happamuus, vesipitoisuus % tuoremassasta, kuivatilavuuspaino, tuhkapitoisuus % kuivamassasta sekä analysoitu hiili- ja typpipitoisuudet. (sivu 25, Taulukko 6). Kuivattujen ja jauhettujen turvenäytteiden heijastusspektrit mitattiin laboratoriossa FielSpec Pro spektrometrillä. Keinovalolähde ja mittausanturi on sijoitettu umpinaiseen makita-merkkiseen mittapäähän, jonka päällä olevan lasilevyn päälle asetettiin muutaman senttimetrin paksuinen kerros turvenäytettä. Jokaiselle näytteelle tehtiin kymmenen kertaa kymmenen sarjan mittaukset, joista keskiarvona saatiin heijastuspektri. 3 TURPEEN OMINAISUUKSISTA JA NIIDEN NÄKYMISESTÄ SPEKTRISSÄ Turpeen rakenteen ja koostumuksen ilmaisijoita ovat turvelaji, maatuneisuus, kosteus ja kuituisuus. Maatumisessa kasvien jäännökset lahoavat mikrobitoiminnan seurauksena erilaisiksi humusaineiksi (Virtanen et al. 2000). Maatumisnopeus on riippuvainen kosteudesta, ravinteista ja ph-asteesta. Selluloosa-, hemiselluloosa- ja ligniinipitoisuudet pienenevät ja humushappojen, fulvohappojen ja humiinien pitoisuudet kasvavat maatumisprosessissa (Virtanen et al. 2000). Turpeen sisältämän orgaanisen aineksen hiilipitoisuus maatumisen myötä lisääntyy ja sen vuoksi myös lämpöarvo kasvaa erityisesti rahkaturpeilla (Mäkilä 1994). Orgaanisten ainesten spektriin aiheuttamat absorptiot syntyvät lähinnä niiden sisältämien C-H-, N-H-, C-O- ja O-H -sidosten venymisistä, taipumisista ja värähtelyistä (Curran et al. 1992). Elävillä kasveilla spektrin heijastusarvoa näkyvän valon aallonpituusalueella nm (VIS) kontrolloivat kasvien pigmentit kuten klorofylli, lähi-infra-alueella nm (NIR) kasvien solukkorakenne, jossa soluseinäpintojen pinta-ala ja solujen sisäinen ilmatila ovat heijastukseen vaikuttavia tekijöitä sekä lyhytaalto-infra-alueella nm (SWIR) lähinnä vesi (Gates 1970). Kuolleiden kasvien spektroskopiatutkimukset ovat osoittaneet, että selluloosalla, hemiselluloosalla, ligniinillä ja vahoilla on tunnistettava spektrinen karakteristiikka (mm. Elvidge 1990, Nagler et al. 2000). Kuolleen kasvin heijastusspektri poikkeaa huomattavasti elävän kasvin spektristä. Elävien kasvien sisältämien pigmenttien ja terveen solurakenteen aiheuttamat spektrimuodot näkyvän valon ja lähi-infran alueilla puuttuvat kuolleiden (kuivattujen) kasvien spektreistä (Kuva 2). Maatuneessa turpeessa pigmentit puuttuvat ja kasvijäännösten solukkorakenne on hävinnyt. Lisäksi maatumisessa turpeen hiukkaskoko ja huokostila pienevät ja kuivatilavuuspaino eli tiheys kasvaa (Mäkilä 1994). Kuivatun turvenäytteen spektri kasvaa tasaisesti VIS- ja NIR

7 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 4 alueella aina 1300 nm:n saakka (Kuva 2). Turpeen sisältämien orgaanisten yhdisteiden spektrinen karakteristiikka ilmenee erityisesti SWIR-alueella. Kuva 2. Tuoreen vihreän rahkasammaleen (vaal. vihreä) ja kuivatun rahkasammaleen (tumman vihreä) sekä vähän (vaal.ruskea) ja pitkälle (tumman ruskea) maatuneen rahkaturpeen heijastusspektrit. Vesi aiheuttaa heijastuspektrissä selvästi tunnistettavia absorptiokohtia erityisesti NIR- ja SWIR -alueella, merkittävimmät noin 970, 1200, 1450 ja 1920 nm:n kohdilla. Tuoreilla turvenäytteillä nämä absorptiokohdat ovat hyvin hallitsevia ja peittävät merkittävästi muiden absorpoivien tekijöiden näkymistä spektrissä. Veden vaimentava vaikutus spektriin on erityisen suuri SWIR alueella (Kuva 3). Kuivaamalla näytteet saadaan veden absorption peittävä vaikutus minimoitua ja nähdään erityisesti turvetta muodostavien yhdisteiden: selluloosan, hemiselluloosan, ligniinin, proteiinien, vahojen, hartsien ja humusaineiden absorptioita, joista monet esiintyvät samoilla aallonpituuksilla kuin veden absorptio.

8 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 5 Kuva 3. Tuoreiden (vihreät sävyt) ja kuivattujen(ruskeat sävyt) turvenäytteiden heijastusspektrejä. Tutkitut turvenäytteet on kuivattu joko 40 ºC:ssa tai 105 ºC:ssa. Koska kuivatut turvenäytteet pitkään muovipusseissa säilytettynä edelleen sitovat itseensä pienen määrän vettä, haluttiin selvittää veden määrä ja sen vaikutus heijastusspektriin. Yksitoista turvenäytettä kuivattiin uudelleen 105 ºC:ssa ja mitattiin välittömästi lämpökaapista otettuna. Saatujen tulosten mukaan vesimäärä vaihteli välillä 7-9 %. Tälläisen vesimäärän vaikutus näkyy merkittävimmin veden absorptiokohdassa 1920 nm (Kuva 4). Kuva 4. Vähän vettä (7-9%) sisältävien (siniset sävyt) ja täysin kuivien turvenäytteiden heijastusspektrit (ruskeat sävyt).

9 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 6 4 TULOKSET 4.1 Continuum-removed spektri Continuum-removal tekniikkaa on sovellettu jo pitkään heijastusspektrin absorptiokohtien analysoinnissa (mm. Clark et al. 1984, Kokaly et al. 1999, Huang et al. 2004). Spektrin heijastus maksimien kautta kulkevan ns. kontinuumikäyrän avulla saadaan poistettua kokonaisheijastuksen vaikutusta kun alkuperäinen spektri jaetaan kontinuumikäyrällä, jolloin tulokseksi saadaan ns. Continuum-removed spektri. Tämä operaation avulla saadaan pienetkin absortiokohdat korostettua analysointia varten. Kuivatun turvenäytteen heijastusspektrissä on viisi merkittävää absorptioaluetta: nm, nm, nm, nm sekä nm. Continuum-removed spektri laskettiin erikseen jokaiselle absorptioalueelle. Kunkin absorptioalueen Continuum-removed spektristä määritettiin se aallonpituus, jossa absorptio on maksimissaan. Tämän absorptiomaksimin reflektanssiarvon ja turvenäytteistä analysoitujen turpeen ominaisuuksien välisiä riippuvuuksia tutkittiin paitsi spektrikäyriä visuaalisesti tarkastelemalla myös laskemalla korrelaatiota kuvaavia tunnuslukuja. Koska tutkitut turvenäytteet olivat joko rahka- tai saravaltaisia turpeita riippuvuuksia tutkittiin erikseen rahkavaltaisille ja saravaltaisille turvenäytteille. 4.2 Varkaansuon turvenäytteiden spektriset ominaispiirteet Varkaansuon neljästä turveprofiilista oli näytemateriaalia käytettävissä spektrimittauksia varten 30:stä turvenäytteestä. Niistä oli turvelajin ja sen lisätekijöiden lisäksi määritetty kaikkiaan 17 eri muuttujaa kuvaamaan näytteiden ominaisuuksia (Taulukko 1). Rahkaturvenäytteet, joita oli 19, ovat pintakerroksista syvyyksiltä cm. Niiden maatumisaste eli huminositeetti (H) vaihtelee von Postin menetelmän (1922) mukaisella kymmenasteikolla välillä 2-8. Saraturvenäytteet ovat syvyydeltä cm, joista 9:n näytteen maatumisaste on 4, yhden 5 ja yhden 6 von Postin menetelmällä määritettynä. Saraturpeiden hiili-, tuhka-, vaha- ja typpipitoisuudet ovat keskimäärin suurempia kuin rahkaturpeiden vastaavat pitoisuudet. Saraturpeilla on myös keskimäärin suuremmat lämpöarvot kuin rahkaturpeilla (Taulukko 1).

10 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 7 Taulukko 1. Varkaansuon turvenäytteet ja niiden ominaisuudet.

11 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 8 Rahka- ja saraturpeiden spektrien eroavuudet näkyvät kuvassa 5. Saraturpeiden heijastustaso on alhaisempi erityisesti VIS-alueella mutta myös koko heijastusspektrin alueella ja vaihteluväli kapeampi kuin rahkaturpeilla. Rahkaturpeen spektrin muoto VNIR-alueella on yleensä kaarevampi kuin saraturpeiden. Kuva 5. Varkaansuon rahka(sininen)- ja sara(punainen) turpeiden heijastusspektrit. Kuvissa 6a ja 6b näkyvät tyypillisimmät muutokset rahka- ja saraturpeiden spektreissä kun maatumisaste kasvaa. Merkittävimpiä muutoksia tapahtuu kokonaisheijastuksessa ja erityisissä absorptiokohdissa. Kuivatun turvenäytteen merkittävimmät absorptioalueet sijoittuvat aallonpituusvälille nm. Tälle välille lasketusta Continuum-removed spektristä (Kuva 7) nähdään, että se sisältää viisi erillistä absorptiokohtaa seuraavilla aallonpituuksilla: nm, nm, nm, nm sekä nm. Kullekkin viidelle aallonpituusvälille muodostettiin erikseen Continuum-removed spektri, jonka spektrimuotoja ja absorptiomaksimien reflektanssiarvojen välisiä korrelaatioita turpeen eri ominaisuuksien kesken tutkittiin tarkemmin.

12 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 9 a) b) Kuva 6. a) Rahkaturvenäytteiden spektrejä: maatumisaste pieni (vaalean vihreä), maatumisaste suuri (tumman vihreä). b) Saraturvenäytteiden spektrejä: maatumisaste pieni (vaalean ruskea), maatumisaste suuri (tumman ruskea).

13 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 10 Kuva 7. Varkaansuon turvenäytteiden Continuum-removed spektrit laskettuna aallonpituusvälille nm ja merkittävimmät absorptiomaksimit. Aallonpituusvälille nm sijoittuu veden voimakas absorptiomaksimi, joka on noin 1450 nm:n kohdalla. Lähes samaan kohtaan osuu myös merkittävät hemiselluloosan ja ligniinin aiheuttamat absorptiot (mm. Elvidge 1990). Turpeen selluloosa-, hemiselluloosa- ja ligniinipitoisuuden muutokset kuvastavat turpeen maatumisasteen muutoksia siten, että maatumisprosessissa selluloosa-, hemiselluloosa- ja ligniinipitoisuudet pienenevät (Virtanen et al. 2000). Niinpä turpeen maatumisasteen kasvaessa absorptio aallonpituusvälillä nm pienenee (Kuva 8). Rahkaturpeiden osalta Pearssonin korrelaatio von Postin menetelmällä määritetyn maatumisasteen ja aallonpituudelle 1445 nm sijoittuvan Continuum-removed spektrin absorptiomaksimin reflektanssiarvon välillä on erittäin merkitsevä (r = 0.876, p = 0.0, n = 19) (Taulukko 2, Kuva 9). Saraturvenäytteiden von Postin maatumisasteeksi oli määritetty sama luku kahta poikkeusta lukuunottamatta niinpä korrelaatio maatumisasteen ja vastaavan reflektanssiarvon välille ei muodostu merkitseväksi. Turpeen vesipitoisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat ensisijaisesti turvelaji ja maatuneisuus sekä toissijaisesti suon ojitus (Mäkilä 1994). Tuoremassan vesipitoisuuden ja kuivatilavuuspainon välillä on voimakas negatiivinen korrelaatio ja kuivatilavuuspaino puolestaan korreloi voimakkaasti turpeen energiasisällön kanssa (Mäkilä 1994). Varkaansuon sekä rahka-, että saraturvenäytteiden tuoremassasta mitatulla vesipitoisuudella on erittäin merkitsevä negatiivinen ja kuivatilavuuspainolla erittäin merkitsevä positiivinen korrelaatio aallonpituudelle 1445 nm osuvan absorptiomaksimin reflektanssiarvon kanssa (Taulukko 2 ja 3, Kuvat 9 ja 10).

14 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 11 Turpeiden lämpöarvo, joka ilmaisee turpeiden energiamäärän, on riippuvainen turvelajista ja turpeen maatumisasteesta (Mäkilä 1994). Lämpöarvon ja 1445 nm:n absorption välillä on erittäin merkitsevät korrelaatiot sekä rahkaturpeilla (r = 0.905), että saraturpeilla (r = 0.864), (Taulukko 2 ja 3, Kuvat 9 ja 10). Koska maatumisen myötä turpeen hiilipitoisuus lisääntyy, erityisesti rahkaturpeilla (Mäkilä 1994), myös hiilipitoisuudella ja 1445 nm:n absorptiolla on välillinen erittäin merkitsevä korrelaatio rahkaturpeilla ja merkitsevä saraturpeilla. Välillisiä ovat myös bitumi-, vaha- ja hartsipitoisuuksien hyvät korrelaatiot 1445 nm:n absorption kanssa, koska ne lisääntyvät maatumisen myötä. Varkaansuon saraturpeet muodostavat ominaisuuksiltaan kaksi eri populaatiota (Kuva 10). Pienempi näytejoukko (4 kpl) eroaa pienemmän tuoremassan vesipitoisuuden ja vastaavasti suuremman kuivatilavuuspainon, lämpöarvon ja bitumipitoisuuden suhteen. Huomioitavaa on, että suuremman näytejoukon (7 kpl) von Postin maatumisarvot ovat kaikki samoja mutta laboratoriossa mitatuilla ominaisuuksilla on eroja, joilla on korrelaatio Continuum-removed reflektanssin kanssa (Kuva 10). Veden toinen merkittävä absorptiomaksimi osuu absorptioikkunaan nm noin 1920 nm:n kohdalle. Turvenäytteiden kuivatuskokeet osoittivat, että pienetkin vesimäärät (7-9 %) aiheuttavat absorptiota tällä aallonpituudella (Kuva 4). Jälleen lähes samaan kohtaan osuu myös selluloosan, hemiselluloosan ja ligniinin aiheuttamat absorptiot ( Elvidge 1990). Rahkaturpeiden osalta korrelaatiot huononevat verrattuna absorptioalueeseen nm. Von Postin maatumisarvoilla, eikä myöskään lämpöarvoilla ole tässä ikkunassa merkitsevää korrelaatiota vaikka tuoremassan vesipitoisuudella ja kuivatilavuuspainolla on (Taulukko 2). Saraturpeilla korrelaatiot pysyvät lähes samansuuruisina kuin absorptioikkunassa nm (Taulukko 3). Kuva 8. Varkaansuon rahka- ja saraturpeiden Continuum-removed spektrejä absortioalueelta nm.

15 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 12 Taulukko 2. Varkaansuon rahkaturvenäytteiden Continuum-removed spektrin eri aallonpituuksille osuvien absorptiomaksimien reflektanssiarvojen ja turpeesta määritettyjen ominaisuuksien välisiin korrelaatioihin liittyvät tunnusluvut.

16 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 13 Taulukko 3. Varkaansuon saraturvenäytteiden Continuum-removed spektrien eri aallonpituuksille osuvien absorptiomaksimien reflektanssiarvojen ja turpeesta määritettyjen ominaisuuksien välisiin korrelaatioihin liittyvät tunnusluvut.

17 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 14. Kuva 9. Varkaansuon rahkaturvenäytteiden Continuum-removed spektrin aallonpituudelle 1445 nm osuvan absorptiomaksimin reflektanssiarvon ja turpeen eri ominaisuuksien välisiä korrelaatioita.

18 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 15 Kuva 10. Varkaansuon saraturvenäytteiden Continuum-removed spektrin aallonpituudelle 1445 nm osuvan absorptiomaksimin reflektanssiarvon ja turpeen eri ominaisuuksien välisiä korrelaatioita. Varkaansuon turvenäytteistä on analysoitu bitumin määrä (Taulukko1). Bitumista on edelleen määritetty vahan ja hartsin osuus. Vahojen ja hartsien on todettu rikastuvan turpeeseen maatumisen edistyessä (Soveri, 1948). Varkaansuon turpeista uutetuista bituminäytteistä mitattiin heijastuspektrit. Mittaukset osoittivat, että turvebitumin merkittävimmät absorptiot osuvat aallonpituuksille 1210 nm, 1440 nm, 1728 nm, 1760 nm, 2308 nm ja 2348 nm (Kuva 11).

19 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 16 Kuva 11. Varkaansuon turvenäytteistä uutetun bitumin eli raakavahan heijastusspektrejä sekä niiden merkittävimmät absorptiokohdat. Absorptioikkunassa nm rahka- ja saraturpeiden absorptioissa ja spektrimuodoissa on selviä eroja (Kuvat 12a ja 12b). Tähän absorptioalueeseen sisältyy niin typen, vahojen, ligniinin kuin hemiselluloosankin absorptioita (Curran 1989, Ben-Dor et al. 1997). Saraturpeiden absorptiot tässä ikkunassa ovat suurempia kuin rahkaturpeiden (Kuva 7, Kuvat 12a ja 12b). Saraturpeiden suuremmat absorptiot aiheutuvat todennäköisesti saraturpeiden suuremmasta sekä hiili-, typpi-, että ligniinipitoisuuksista. Hiiliyhdisteiden osalta absorptiota aiheuttavat erityisesti alifaattiset C-H- sidokset, joita on mm. vahoissa, pektiinissä ja humushapoissa (Ben-Dor et al., 1997). Nämä aiheuttavat absorptiota Ben-Dor et al. (1997) mukaan sekä 1726 nm:n, että 1761 nm:n aallonpituuksilla. Turvenäytteiden absorptiomaksimi osuu aallonpituudelle 1729 nm, joka on käytännössä myös Varkaansuon bituminäytteen absorptionmaksimin kohta (1728 nm, Kuva 11). Rahkaturpeilla on erittäin merkitsevä negatiivinen korrelaatio 1729 nm:n reflektanssiarvon ja bitumin, samoin kuin siitä uutettujen vahan ja hartsin kanssa (Taulukko 2). Rahkaturpeilla on myös erittäin merkitsevät negatiiviset korrelaatiot 1729 nm:n reflektanssiarvon ja maatumisasteen, lämpöarvon sekä hiilija typpipitoisuuden kanssa (Taulukko 2). Varkaansuon tapauksessa myös pitkälle maatuneilla saraturpeilla on korkeita bitumipitoisuuksia. Nämä näytteet muodostavat korrelaatiodiagrammissa muista näytteistä erottuvan joukon (Kuva 10). Merkille pantavaa on, että bitumista uutetun vahan määrä on selvästi suurempi saraturpeilla kuin rahkaturpeilla. Näytemäärän vähyys, kahden erilaisen näytejoukon olemassaolo sekä myös monen yhtäaikaisen muuttujan vaikutus samoilla aallonpituuksilla aiheuttavat sen, että saraturpeiden korrelaatiot absorptiokohdassa 1729 nm eivät muodostu merkitseviksi. Aallonpituuden 1674 nm kohdalla oleva absorptio on havaittavissa vain saraturpeilla ja se osuu yksiin ligniinin aiheuttaman absorption kanssa (Elvidge 1990). Saraturpeilla ligniinipitoisuuksien on todettu olevan suurempia kuin rahkaturpeilla (Alakangas 2000). Maatumisasteen kasvaessa ligniinin määrä vähenee, jolloin absorptio pienenee.

20 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 17 a) b) Kuva 12. Varkaansuon a) vähän maatuneiden (vaalean vihreä) ja pitkälle maatuneiden (tumman vihreä) rahkaturvenäytteiden ja b) vähän maatuneiden (vaalean ruskea) ja pitkälle maatuneiden (tumman ruskea) saraturpeiden Continuum-removed spektrejä absorptioalueelta nm.

21 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 18 Selluloosan, hemiselluloosan ja ligniinin osalta merkittävä laajahko absorptio esiintyy SWIRalueella 2100 nm molemmin puolin. Absorptioikkunassa nm Varkaansuon rahka- ja saraturpeiden spektrimuodot eroavat selvästi toisistaan (Kuva 13). Rahkaturpeiden absorptiomaksimi asettuu aallonpituuden 2094 nm kohdalle kun taas saraturpeilla se on noin aallonpituuden 2136 nm kohdalla. Aallonpituuden 2094 nm:n absorptio osuu yksiin aiemmissa tutkimuksissa raportoidun hemiselluloosan ja selluloosan absorptiokohdan kanssa (Elvidge 1990). Saraturpeiden absorptiomaksimin määräytymiseen vaikuttanevat sekä korkeammat typpipitoisuudet, että korkeammat ligniinipitoisuudet (Curran 1989, Ben-Dor et al 1997). Maatumisprosessissa sekä hemiselluloosan, selluloosan, että ligniinin määrät vähenevät niinpä sekä rahka- että saraturpeilla absorption määrä vähenee aallonpituusalueella nm kun maatumisaste kasvaa (Kuva 13). Rahkaturpeiden Continuum-removed spektrin reflektanssiarvolla aallonpituuden 2094 nm kohdalla on erittäin merkitsevät korrelaatiot von Postin maatumisarvon (r = 0.819), kuivatilavuuspainon (r = 0.929), lämpöarvon (r = 0.901) ja hiilipitoisuuden (r = 0.874) kanssa (Taulukko 2). Saraturpeiden Continuum-removed spektrin reflektanssiarvolla aallonpituuden 2136 nm:n kohdalla on myös erittäin merkitsevät korrelaatiot kuivatilavuuspainon (r = 0.872) ja lämpöarvon (r = 0.747) kanssa ja merkitsevä korrelaatio hiilipitoisuuden (r = 0.638) kanssa. Saraturpeiden von Postin maatumisarvojen kanssa vastaavalla reflektanssiarvolla ei sen sijaan ole merkitsevää korrelaatiota. (Taulukko 3). Kuva 13. Varkaansuon vähän maatuneiden (vaaleat sävyt) ja pitkälle maatuneiden (tummat sävyt) rahka- ja saraturvenäytteiden Continuum-removed spektrejä absorptioalueelta nm.

22 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 19 Absorptioikkunassa nm rahka- ja saraturpeiden spektrimuodoissa on selviä eroavuuksia (Kuva 14). Aallonpituudella 2270 nm oleva absorptio on suurempi saraturpeilla ja se osuu yksiin ligniinin aiheuttaman absorption kanssa (Elvidge 1990). Maatumisprosessissa ligniinin määrä vähenee, jolloin absorptio pienenee (Kuva 14). Absorptiomaksimi 2304 nm:n kohdalla osuu lähelle bitumin aiheuttamaa absorptiokohtaa (vrt Kuva14 ja Kuva 11). Toisaalta myös typpiyhdisteet aiheuttavat absorptiota aallonpituudella 2300 nm (Curran 1989). Rahkaturpeilla on erittäin merkitsevä negatiivinen korrelaatio aallonpituuden 2304 nm:n reflektanssiarvon ja bitumin, samoin kuin siitä uutettujen vahan ja hartsin kanssa (Taulukko 2). Hemiselluloosan ja ligniinin määrä kontrolloivat reflektanssiarvoa aallonpituudella 2330 nm ja vahojen ja hartsin määrä aallonpituudella 2342 nm. Kuva 14. Varkaansuon vähän maatuneiden (vaaleat sävyt) ja pitkälle maatuneiden (tummat sävyt) rahka- ja saraturvenäytteiden Continuum-removed spektrejä absorptioalueelta nm.

23 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa Huhmarnevan turvenäytteiden spektriset ominaispiirteet Huhmarnevan turvenäytteet ovat kahdesta kairausprofiilista, joista toinen edustaa saraturpeita ja toinen rahkaturpeita. Saraturpeiden maatumisaste von Postin menetelmän mukaisella kymmenasteikolla vaihtelee välillä 2-9. Rahkaturpeiden maatumisaste vaihtelee välillä 1-8. Saraturpeiden tuhkapitoisuudet ( % kuivapainosta) ovat keskimäärin suuremmat kuin rahkaturpeiden ( % kuivapainosta). (Taulukko 4). Taulukko 4. Huhmarnevan turvenäytteet ja niiden ominaisuudet.

24 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 21 Kuten Varkaansuon näytteillä myös Huhmarnevan näytteillä saraturpeiden VIS-alueen heijastusarvot ovat alhaisemmat ja NIR-alueella saraturpeiden gradientti on jyrkempi kuin rahkaturpeiden. Korrelaatiot absorptioikkunassa nm poikkeavat Varkaansuon vastaavista sikäli, että saraturpeiden von Postin maatumisasteen ja aallonpituudelle 1445 nm sijoittuvan Continuum-removed spektrin reflektanssiarvon välillä on erittäin merkitsevä korrelaatio (r = 0.779) kun taas rahkaturpeiden vastaava korrelaatio on heikompi (Taulukko 5). Otantajoukkojen pienuus ja edustavuus selittää osittain eroja. Huhmarnevan saraturvenäytteiden maatumisaste vaihtelee huomattavasti enemmän kuin Varkaansuon vastaava. Kuinka paljon käsin tehdyt von Postin maatumisarvot poikkeavat toisistaan eri tutkijoiden näytejoukkojen välillä on asia, joka myös saattaa vaikuttaa. Huhmarnevan turvenäytteiden tuoremassasta mitatulla vesipitoisuudella on merkitsevä negatiivinen ja kuivatilavuuspainolla merkitsevä positiivinen korrelaatio 1445 nm:n absorptioarvon kanssa (Taulukko 5). Huhmarnevan näytteille oli määritetty lämpöarvot vain puolelle näytemäärästä. Rahkaturpeiden lämpöarvon ja 1445 nm:n absorptioarvon välillä on erittäin merkitsevä korrelaatio (r = 0.803). Absorptioikkunassa nm, johon osuu toinen merkittävä veden mutta myös hemiselluloosan ja ligniinin absorptio, rahkaturpeiden osalta korrelaatiot huononevat verrattuna ikkunaan nm aivan kuten Varkaansuon näytteillä. Rahkaturpeella ainoastaan kuivatilavuuspainolla on merkitsevä korrelaatio 1919 nm:n reflektanssiarvon kanssa (r = 0.609) (Taulukko 5). Saraturpeiden tuoremassan vesipitoisuudella (r = ) ja kuivatilavuuspainolla (r = 0.748) on erittäin merkitsevä ja tuhkapitoisuudella merkitsevä korrelaation vastaavan reflektanssiarvon kanssa. Absorptioikkunassa nm Huhmarnevan turvenäytteiden heijastusominaisuudet poikkeavat Varkaansuon heijastusominaisuuksista siltä osin, että aallonpituuden 1674 nm:n absorptio saraturpeilta puuttuu (Kuva 15). Tämä viitannee Huhmarnevan saraturpeiden pienempään ligniinipitoisuuteen. Rahkaturpeiden lämpöarvoilla (r = ) ja maatumisasteella (r = ) on erittäin merkitsevät negatiiviset korrelaatiot 1729 nm:n reflektanssiarvon kanssa (Taulukko 5). Saraturpeiden osalta korrelaatiot tässä ikkunassa eivät ole merkitseviä. Absorptioikkunassa nm, joka on selluloosan, hemiselluloosan ja ligniinin merkittävä absorptiokohta rahka- ja saraturpeiden absorptiomaksimit osuvat samaan kohtaan toisin kuin Varkaansuolla. Ligniinin noin 2140 nm:n kohdalle osuva absorptio puuttuu lähes kokonaan saraturpeilta (Kuva 16). Saraturpeiden maatumisasteella, tuoremassan vesipitoisuudella, kuivatilavuuspainolla ja tuhkapitoisuudella on erittäin merkitsevä ja lämpöarvolla merkitsevä korrelaatio 2094 nm:n reflektanssiarvon kanssa. Rahkaturpeiden kuivatilavuuspainolla on erittäin merkitsevä ja tuoremassan vesipitoisuudella merkitsevä korrelaation 2094nm:n reflektanssiarvon kanssa (Taulukko 5).

25 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 22 Taulukko 5. Huhmarnevan rahka- ja saraturvenäytteiden Continuum-removed spektrien eri aallonpituuksille osuvien absorptiomaksimien reflektanssiarvojen ja turpeesta määritettyjen ominaisuuksien välisiin korrelaatioihin liittyvät tunnusluvut.

26 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 23 Kuva 15. Huhmarnevan vähän maatuneiden (vaaleat sävyt) ja pitkälle maatuneiden (tummat sävyt) rahka- ja saraturvenäytteiden Continuum-removed spektrejä absorptioalueelta nm. Kuva 16. Huhmarnevan vähän maatuneiden (vaaleat sävyt) ja pitkälle maatuneiden (tummat sävyt) rahka- ja saraturvenäytteiden Continuum-removed spektrejä absorptioalueelta nm.

27 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 24 Absorptioikkunassa nm saraturpeet absorpoivat enemmän kuin rahkaturpeet kuitenkin rahkaturpeiden korrelaatiot turpeen eri ominaisuuksien kanssa ovat selvästi paremmat kuin saraturpeilla absorptiokohdassa 2304 nm. Vaihtelut humushappojen, vahojen ja typen määrissä aiheuttavat absorptioeroja aallonpituudella 2304 nm. Ligniinin absorptiokohdassa 2270 nm ei saraturpeen maatumisasteen muutos näy kuten Varkaansuon näytteissä (Kuva 17). Aallonpituusvälillä 2310 nm 2450 nm spektrimuodot ovat yhtenevät Varkaansuon spektrien kanssa, missä näkyy hemiselluloosan, ligniinin ja vahojen määrien muutokset maatumisasteen muuttuessa. Kuva 17. Huhmarnevan vähän maatuneiden (vaaleat sävyt) ja pitkälle maatuneiden (tummat sävyt) rahka- ja saraturvenäytteiden Continuum-removed spektrejä absorptioalueelta nm.

28 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa Keminmaan turvenäytteiden spektriset ominaispiirteet Keminmaan kolmelta luonnontilaiselta suolta kairattiin neljä turveprofiilia, kaksi rahkavaltaiselta ja kaksi saravaltaiselta suolta. Taulukosta 5 nähdään, että saraturvenäytteet ovat keskimäärin maatuneempia (4.3) kuin rahkaturpeet (2.8). Saraturpeet ovat myös selvästi tuhkapitoisempia (6.5 % kuivapainosta) kuin rahkaturpeet (1.7 % kuivapainosta). Saraturpeiden hiili- ja typpipitoisuudet ovat keskimäärin korkeammat kuin rahkaturpeiden vastaavat (Taulukko 6). Turveprofiilien lyhyydestä ja pitemmästä näytevälistä johtuen Keminmaan turvenäytteiden lukumäärä oli verraten pieni korrelaatioiden laskemista ajatellen. Laskennassa rahkaturvenäytteitä oli 11 ja saraturvenäytteitä 8 Taulukko 6. Keminmaan soiden turvenäytteet ja niiden ominaisuudet.

29 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa Kuivatut turvenäytteet Keminmaan soiden turvenäytteiden vähäisestä määrästä johtuen absorptiomaksimien reflektanssiarvojen ja turpeen ominaisuuksien välisistä korrelaatioista ei voitane tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Merkitsevimmät korrelaatiot muodostuivat Continuum-removed spektrin absorptiomaksimien reflektanssiarvojen ja turvenäytteiden hiili- ja typpipitoisuuden välille (Taulukko 7). Saraturpeiden Continuum-removed spektreistä (Kuvat 18 ja 19) nähdään, että aallonpituuksilla 1729 nm ja 2302 nm hiili- ja typpipitoisuuden kasvaessa absorptio kasvaa. Typpiyhdisteillä on tunnettu absorptiokohta n nm:n kohdalla (Curran 1989). Absorptiota näillä aallonpituuksilla aiheuttavat myös mm. vahoissa, pektiinissä ja humushapoissa olevat C-Hsidokset (Ben-Dor et al., 1997). Kuva 18. Keminmaan saraturpeiden Continuum-removed spektrit aallonpituusvälillä nm.

30 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 27 Kuva 19. Keminmaan saraturpeiden Continuum-removed spektrit aallonpituusvälillä nm. Continuum-removed spektrin absorptiomaksimien reflektanssiarvojen ja turpeen eri ominaisuuksien välille lasketuista korrelaatioista käy ilmi, että rahkaturvenäytteillä ainoastaan hiilipitoisuuksien ja aallonpituuksille 1729 nm ja 2302 nm sijoittuvien reflektanssiarvojen välillä on erittäin merkitsevät korrelaatiot (Taulukko 7). Saraturpeilla sekä hiili-, että typpipitoisuuksien ja aallonpituuksille 1729 nm ja 2302 nm sijoittuvien Continuum-removed spektrin reflektanssiarvojen välillä on erittäin merkitsevät korrelaatiot (Taulukko 7).

31 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 28 Taulukko 7. Keminmaan soiden rahka- ja saraturvenäytteiden Continuum-removed spektrien eri aallonpituuksille osuvien absorptiomaksiemien reflektanssiarvojen ja turpeesta määritettyjen ominaisuuksien välisiin korrelaatioihin liittyvät tunnusluvut.

32 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa Tuoreiden turvenäytteiden spektrinen informaatio Osana tätä työtä tehtiin myös kokeilu, jossa mitattiin kairattuja turvenäytteitä tuoreina. Keminmaan soilta otetut turvenäytteet mitattiin FieldSpec spektrometrillä laboratoriossa ennen kuivatusta. Tuoreiden turvenäytteiden spektreissä vesipitoisuus peittää pienemmät absorptiopiirteet erityisesti SWIR-alueella. Tuoreiden turvenäytteiden spektreissä on kuitenkin merkittäviä absorptiokohtia aallonpituuksilla 975 nm, 1168 nm, 1450 nm, 1790 nm sekä 1920 nm, jotka pääasiassa ovat veden aiheuttamia (Kuva 20). Näiden absorptiokohtien spektriarvoja korreloitiin turvenäytteistä mitattujen ominaisuuksien kanssa. Kuva 20. Keminmaan Himokummunjängän tuoreiden turvenäytteiden heijastuspektrejä. Spektrien absorptiokohdat ja heijastusmaksimit (1270 nm, ja 1677 nm), joita on käytetty indeksien muodostamisessa, on merkitty kuvaan. Maatumisessa turpeen rakenne tiivistyy ja huokostila vähenee, jolloin myös veden määrä vähenee (Mäkilän 1994). Koska vedellä on selvät absorptiokohdat spektrissä antavat ne mahdollisuuden arvioida tuoreen turvenäytteen maatumisastetta sitä kautta. Absorptiokohtien korrelaatioita laskettiin sekä alkuperäisestä heijastusspektristä, että Continuum-removed spektristä. Lisäksi heijastusspektristä laskettiin indeksejä (HUI = Humification Index) heijastusspektrin maksimien (1270 nm ja 1677 nm) ja absorptiokohtien (1450 nm ja 1790 nm) välille. (Taulukot 8 ja 9). Hemiselluloosan merkittävimmissä absorptiokohdissa (mitatuilla spektreillä:1168 nm, 1450 nm, 1790 nm ja Continuum-removed spektreillä: 1162 nm, 1437 nm, 1775 nm) spektriarvojen ja turvenäytteistä määritetyn vesipitoisuuden korrelaatiot olivat merkitseviä niin sara- kuin rahkaturvenäytteillä. (Taulukot 8 ja 9). Myös mitatusta spektristä lasketut HUI-indeksiarvot korreloivat merkitsevästi vesipitoisuuksien kanssa.

33 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 30 Taulukko 8. Keminmaan tuoreiden rahkaturvenäytteiden heijastusspektrien ja niistä laskettujen Continuum-removed spektrien absorptiokohtie reflektanssiarvojen ja turpeesta määritettyjen ominaisuuksien välisiin korrelaatioihin liittyviä tunnuslukuja. Vastaavat tunnusluvut myös alkuperäisestä spektristä muodostettujen indeksien(hui1-3) ja turpeen eri ominaisuuksien välillä.

34 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 31 Taulukko 9. Keminmaan tuoreiden saraturvenäytteiden heijastusspektrien ja niistä laskettujen Continuum-removed spektrien absorptiokohtien reflektanssiarvojen ja turpeesta määritettyjen ominaisuuksien välisiin korrelaatioihin liittyviä tunnuslukuja. Vastaavat tunnusluvut myös alkuperäisestä spektristä muodostettujen indeksien(hui1-3) ja turpeen eri ominaisuuksien välillä.

35 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 32 Ainoastaan saraturpeiden von Postin maatumisarvot ja myös kuivatilavuuspaino korreloivat merkitsevästi sekä alkuperäisen spektrin, että continuum-removed spektrin absorptiomaksimien reflektanssiarvojen kanssa. HUI-indeksien ja maatumisarvon sekä kuivatilavuuspainon väliset korrelaatiot ovat myös merkitseviä saraturpeilla mutta ei rahkaturpeilla. (Taulukko 9). Mäkilän mukaan turpeen tuoremassan vesipitoisuuden ja maatumisasteen välinen riippuvuus on merkitsevä rahkavaltaisilla turpeilla mutta ei saravaltaisilla turpeilla. Rahkaturpeiden käsin määritetyillä von Postin maatumisarvoilla on tässä tapauksessa todennäköisesti näytemäärän pienuudesta ja edustavuudesta (rahkaturpeet lähes kaikki heikosti maatuneita) johtuen selvästi huonommat korrelaatiot spektriarvojen kanssa kuin saraturpeilla. Korrelaatiot kuitenkin paranevat kun lasketaan Continuum-removed spektrejä tai muodostetaan kanavaindeksejä. 4.5 Regressioanalyysi Koska turvenäytteiden lämpöarvoilla todettiin olevan hyvin selvä lineaarinen riippuvuus näytteiden Continuum-removed spektrin tiettyjen absorptioarvojen kanssa, tutkittiin niiden sopivuutta turpeen lämpöarvon estimointiin lineaarisen regressioanalyysin avulla. Turvenäytteiden lämpöarvoja oli määritetty kalorimetrillä ainoastaan Varkaansuon ja Huhmarnevan turvenäytteistä. Mittaustulokset yhdistäen rahkaturpeiden lämpöarvomäärityksiä oli 28 kpl ja saraturpeiden lämpöarvomäärityksiä 19 kpl. Molemmille turvetyypeille tehtiin lineaarisen regressioanalyysi, jossa selitettävänä muuttujana on lämpöarvo ja selittävinä tekijöinä lämpöarvon kanssa parhaiten korreloivat Continuum-removed spektrin reflektanssiarvot. Rahkaturpeiden regressioanalyysissä lämpöarvon selittävinä muuttujina olivat Continuumremoved spektrin absorptioaallonpituuksia1445 nm, 1919 nm, 2094 nm ja 2304 nm vastaavat reflektanssiarvot. Regressioanalyysi (forward multiple linear regression analysis, SPSS) tuotti rahkaturpeille estimaatin, jossa absorptioaallonpituudet 1445 nm ja 1729 nm selittivät 93.7 % niiden lämpöarvojen vaihtelusta (Kuva 21). Kuva 21. Regressiomalli, joka selittää 93.7 % rahkaturpeiden lämpöarvojen vaihtelusta.

36 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 33 Saraturpeiden regressioanalyysissä lämpöarvoa selittävinä muuttujina olivat Continuumremoved spektrin absorptioaallonpituuksia1445 nm, 1919 nm, 2136 nm ja 2304 nm vastaavat reflektanssiarvot. Parhaiten selittäviksi muuttujiksi valikoituivat aallonpituuksia 1445 nm, 1919 nm ja 2304 nm vastaavat reflektanssiarvot, jotka selittivät 76,4 % saraturpeiden lämpöarvon vaihtelusta (Kuva 22). Kuva 22. Regressiomalli, joka selittää 76.4 % saraturpeiden lämpöarvojen vaihtelusta. Regressioanalyysillä saatuja tuloksia voidaan pitää suuntaa antavina näytemäärän pienuudesta johtuen. Luotettavuuden lisäämiseksi jatkossa onkin tarkoitus mitata lisää turvenäytteitä, joista on tehty lämpöarvomäärityksiä. 5 JOHTOPÄÄTÖKSIÄ Tässä työssä tutkittiin mitä muutoksia turpeen maatumisasteen kasvaminen aiheuttaa turpeesta mitattujen heijastuspektrien muotoihin ja spektrissä esiintyvien absorptioiden ja turpeen mitattujen ominaisuuksien välisiin korrelaatioihin. Absorptiokohtien tarkempaa analysointia varten heijastuspektristä muodostettiin ns. Continuum-removed spektrejä. Tutkitut turvenäytteet olivat joko rahka- tai saravaltaisia turpeita, joita tarkasteltiin erikseen. Kuivatun rahka- ja saraturpeen heijastusspektrit eroavat toisistaan siten, että saraturpeiden reflektanssi on yleensä alhaisempi erityisesti VIS-alueella, useimmiten myös koko tarkastellun spektrin ( nm) alueella. Rahkaturpeen spektrin muoto mentäessä näkyvän valon alueelta lähi-infra-alueelle on yleensä kaarevampi kuin saraturpeiden spektri. Maatumisasteen lisääntyessä kokonaisreflektanssi yleensä laskee koko spektrin alueella. Yhteistä rahka- ja saraturpeiden spektrimuutoksille kun turpeen maatumisaste kasvaa on, että absorptiot aallonpituusväleillä nm, nm ja nm pienenevät. Tämä johtuu siitä, että ko. aallonpituuksilla pääasiallisia absorption aiheuttajia ovat hemiselluloosa, selluloosa ja ligniini, joiden määrät turpeessa vähenevät maatumisasteen kasvaessa. Rahka- ja saraturpeiden erot tulevat selvimmin esiin absorptioikkunoissa nm ja nm. Erojen on tulkittu aiheutuvan erityisesti ligniinipitoisuuden erilaisuudesta, mikä

37 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 34 näkyy ligniinin tunnetuissa absorptiokohdissa n nm ja n nm. Myös vahojen, pektiinin ja humushappojen erilaiset määrät, johtuen niiden sisältämien C-H- sidosten absorpoivasta vaikutuksesta, aiheuttavat eroja näillä aallonpituuksilla turvetyyppien kesken (Ben-Dor et al.1997). Turvenäytteiden erilaiset typpipitoisuudet heijastuvat myös absorptioiden määrässä näillä aallonpituuksilla. Varkaansuon ja Huhmarnevan merkitsevimmät korrelaatiot Continuum-removed spektrin reflektanssiarvon ja turpeesta määritettyjen ominaisuuksien välillä esiintyy aallonpituuksilla 1445 nm ja 2094 nm (ligniinipitoisilla saraturpeilla 2136 nm). Nämä ovat tunnettuja selluloosan, hemiselluloosan ja ligniinin absorptiokohtia. Sekä rahka-, että saraturpeiden tuoremassan vesipitoisuudella, kuivatilavuuspainolla ja lämpöarvolla on erittäin merkitsevät, Huhmarnevalla osin merkitsevät, korrelaatiot näiden aallonpituuksien reflektanssiarvojen kanssa. Varkaansuon rahkaturpeiden bitumipitoisuudella ja siitä erilleen uutetuilla vaha- ja hartsipitoisuuksilla on erittäin merkitsevät negatiiviset korrelaatiot Continuum-removed spektrin reflektanssiarvojen kanssa aallonpituuksilla 1729 nm ja 2304 nm. Rahkaturpeiden lämpöarvoilla ja von Postin maatumisarvoilla on myös erittäin merkitsevät negatiiviset korrelaatiot reflektanssiarvojen kanssa vastaavissa absorptiokohdissa. Huhmarnevan näytteiden vahapitoisuuksista ei ole tietoa mutta rahkaturpeiden lämpöarvoilla ja von Postin maatumisarvoilla ja lämpöarvoilla on vastaavat korrelaatiot myös erittäin merkitseviä. Keminmaan kuivien turvenäytteiden merkittävimmät korrelaatiot ovat näytteiden hiili- ja typpipitoisuuksien ja Continuum-removed reflektanssiarvojen välillä aallonpituuksilla 1729 nm ja 2302 nm. Turpeen heijastusspektrissä havaittiin selviä absorptiokohtien muutoksia kun turpeen maatumisaste muuttuu. Kun kaikkien soiden mittausaineistot yhdistettiin parhaiten turpeesta laboratoriossa mitatuista ominaisuuksista absorptiomuutosten kanssa korreloi lämpöarvo niin rahka- kuin saraturpeillakin. Mäkilän (1994) mukaan sekä rahka-, että saraturpeiden lämpöarvolla on erittäin merkitsevät korrelaatiot hiilipitoisuuden kanssa. Kalorimetrillä määritetty lämpöarvo sopii hyvin ominaisuudeksi, jota voidaan luotettavasti estimoida heijastuspektrimittausten avulla. Lämpöarvon suuruus riippuu turvelajista, sen maatumisasteesta ja koostumuksesta. Mm. puuaines eli ligniini nostaa lämpöarvoa. Energiakäyttöön sopii pitkälle maatunut ja korkean lämpöarvon omaava turve. Lineaarista regressionanalyysiä (forward linear multiple regressioanalysis) käyttäen laskettiin estimaatti kuvaamaan mitatun heijastusspektrin ja lämpöarvon välistä yhteyttä. Rahkaturpeille saatu estimaatti selitti 93.7 % niiden lämpöarvojen vaihtelusta kun selittävinä muuttujina olivat Continuum-spektrin absorptioaallonpituuksia 1445 nm ja 1729 nm vastaavat reflektanssiarvot. Saraturpeille vastaava estimaatti selitti 76,4 % lämpöarvojen vaihtelusta kun selittävinä muuttujina olivat Continuum-spektrin absorptioaallonpituuksia 1445 nm, 1919 nm ja 2304 nm vastaavat reflektanssiarvot.

38 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 35 6 KIRJALLISUUS Alakangas E., Suomessa käytettävien polttoaineiden ominaisuuksia. VTT tiedotteita, 172 s. Ben-Dor E., Inbar Y. & Chen Y., The Reflectance Spectra of Organic Matter in the Visible Near-Infrared and Short Wave Infrared Region ( nm) during a Controlled Decomposition Process. Remote Sensing of Environment, 61, pp Clark R.N. & Roush T.L., Reflectance spectroscopy: Quantitative analysis techniques for remote sensing applications. Journal of Geophysical Research 89, pp Curran P.J., Remote sensing of foliar chemistry. Remote Sensing of Environment, 30, pp Elvidge C.D., Visible and near infrared reflectance characteristics of dry plant materials. International Journal of Remote Sensing, 11, pp Gates D.M., Physical and physiological properties of plants. In: National Research Council, Committee on Remote Sensing for Agricultural Purposes, Remote Sensing with special reference to agriculture and forestry, National Academy of Sciences, Washington D.C., USA. Huang Z., Turner B.J., Drury S.J., Wallis I.R. & Foley W.J., Estimating foliage nitrogen concentration from HYMAP data using continuum removal analysis. Remote Sensing of Environment, 93, pp Kokaly R.F. & Clark R.N., Spectroscopic Determination of Leaf Biochemistry Using Band-Depth Analysis of Absorption Features and Stepwise Linear Regression. Remote Sensing of Environment, 67, pp Kokaly R.F., Investigating a Physical Basis for Spectroscopic Estimates of Leaf Nitrogen Concentration. Remote Sensing of Environment, 75, pp Korhonen R., Kylpyturpeeksi soveltuvien turvelajien fysikaalis-kemiallisista ominaisuuksista ja geologiasta eräillä Länsi-Suomen soilla. Fil.lis.tutkielma, Turun Yliopisto, Geologian laitos, Maaperägeologian osasto, 85 s. Lehtovaara J, Herranen M. & Nyrönen T., IR-spectroscopy as an analytical method for identification of horticultural peat. Acta Horticulturae 221, pp McMorrow J.M., Cutler M.E., Evans M.G. & Al-Roichi A., Hyperspectral indices for characterizing upland peat composition. International Journal of Remote Sensing, 25, pp McMorrow J., Cutler M., Al-Roichi A. & Evans M., Hyperspectral remote sensing of peat humification. EARsel & Warsaw University, Warsaw Imaging Spectroscopy. New quality in environmental studies. ZagajewskiB., Sobczak M., (eds).

39 Heijastusspektrin ( nm) antama informaatio turpeen ominaisuuksien arvioinnissa 36 Mäkilä M., Suon energiasisällön laskeminen turpeen ominaisuuksien avulla. Summary: Calculation of the energy content of mires on the basis of peat properties. Report of Investigation 121, 84 p. Geological Survey of Finland, Espoo, Finland. Nagler P.L., Daughtry C.S.T. & Goward S.N., Plant litter and soil reflectance. Remote Sensing of Environment, 71, pp Nyrönen T & Lehtovaara J., Infrared spectroscopy a novel tool for peat classification. IPS symposium on tropical peat resources, February 25 March 1, 1985, Kingston, Jamaica. Ruuhijärvi R. & Hosiaisluoma V., Atlas of Finland (toim. Alalammi, P.). Vihko Elävä luonto, luonnonsuojelu. 5. laitos. Helsinki: Maanmittaushallitus ja Suomen Maantieteellinen Seura. 32 s. Soveri U., Eräiden turvelajiemme kemiallisesta kokoomuksesta ja sen vaikutuksesta niiden polttoarvoihin. Summary: On the chemical composition of some varieties of Finnish peat and its influence on their calorific value. Maataloustieteellinen aikakauskirja (20), Virtanen K., Hänninen P., Kallinen R-L, Vartiainen S., Herranen T. & Jokisaari R., Suomen turvevarat 200. Summary: The Peat Reserves of Finland in Report of Investigation 156, 101p. Geological Survey of Finland, Espoo, Finland.

Geologian tutkimuskeskus Q 19/2041/2006/1 20.11.2006 Espoo JÄTEKASOJEN PAINUMAHAVAINTOJA ÄMMÄSSUON JÄTTEENKÄSITTELYKESKUKSESSA 1999-2006.

Geologian tutkimuskeskus Q 19/2041/2006/1 20.11.2006 Espoo JÄTEKASOJEN PAINUMAHAVAINTOJA ÄMMÄSSUON JÄTTEENKÄSITTELYKESKUKSESSA 1999-2006. Geologian tutkimuskeskus Q 19/2041/2006/1 20.11.2006 Espoo JÄTEKASOJEN PAINUMAHAVAINTOJA ÄMMÄSSUON JÄTTEENKÄSITTELYKESKUKSESSA 1999-2006 Seppo Elo - 2 - GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Tekijät Seppo Elo KUVAILULEHTI

Lisätiedot

Kiviaineksen määrä Kokkovaaran tilan itäosassa Kontiolahdessa. Akseli Torppa Geologian Tutkimuskeskus (GTK)

Kiviaineksen määrä Kokkovaaran tilan itäosassa Kontiolahdessa. Akseli Torppa Geologian Tutkimuskeskus (GTK) GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Itä-Suomen yksikkö Kuopio M173K2015 Kiviaineksen määrä Kokkovaaran tilan itäosassa Kontiolahdessa Akseli Torppa Geologian Tutkimuskeskus (GTK) Kokkovaran tilan pintamalli. Korkeusulottuvuutta

Lisätiedot

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1

ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1. Abstract: The mires and peat reserves of Alajärvi Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 339 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 339 ALAJÄRVELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Abstract: The mires and peat reserves

Lisätiedot

Turpeen riittävyys energiakäyttöön hiilikertymän pohjalta

Turpeen riittävyys energiakäyttöön hiilikertymän pohjalta 1 Turpeen riittävyys energiakäyttöön hiilikertymän pohjalta Markku Mäkilä, Geologian tutkimuskeskus Tiivistelmä Alle 100 vuoden ikäisen turpeen vuotuinen hiilikertymä on pinnaltaan turvetta kerryttävällä

Lisätiedot

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7

KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 7 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 362 Ari Luukkanen KIURUVEDELLÄ TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 7 Abstract: The peatlands and peat reserves of Kiuruvesi Part 7 Geologian tutkimuskeskus

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334. Tapio Toivonen PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 334 PORVOOSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVE VARAT Abstract : The mires and peat reserves of Porvoo Sammandrag : De undersökta myrarna i Borgå och deras torvtillgångar

Lisätiedot

IP-luotaus Someron Satulinmäen kulta-aiheella

IP-luotaus Someron Satulinmäen kulta-aiheella Etelä-Suomen yksikkö 12.12.2006 Q18.4/2006/1 Espoo IP-luotaus Someron Satulinmäen kulta-aiheella Heikki Vanhala (Pohjakartta Maanmittauslaitos, lupa nro 13/MYY/06) 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI

Lisätiedot

Sampomuunnos, kallistuneen lähettimen vaikutuksen poistaminen Matti Oksama

Sampomuunnos, kallistuneen lähettimen vaikutuksen poistaminen Matti Oksama ESY Q16.2/2006/4 28.11.2006 Espoo Sampomuunnos, kallistuneen lähettimen vaikutuksen poistaminen Matti Oksama GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI 28.11.2006 Tekijät Matti Oksama Raportin laji Tutkimusraportti

Lisätiedot

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turveraportti 253 Tapio Toivonen ALAVUDELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Alavus Espoo 1992 Toivonen. Tapio. 1992. Alavudella tutkitut

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Pohjois-Suomen aluetoimisto Raportti 61/2012 Rovaniemi 26.6.2012

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Pohjois-Suomen aluetoimisto Raportti 61/2012 Rovaniemi 26.6.2012 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Pohjois-Suomen aluetoimisto Raportti 61/2012 Rovaniemi Selvitys Sodankylän ympäristön maankäyttöä ja kaivostoimintaa tukevasta maaperätiedonkeruusta ja toimintamallista - maaperätiedonkeruu

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 391

Turvetutkimusraportti 391 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 391 2009 Pyhännällä tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Pyhäntä, Northern Ostrobothnia Part 2 Teuvo Herranen

Lisätiedot

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

TOHMAJÄRVEN KUNNASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 355 TOHMAJÄRVE KUASSA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat reserves of Tohmajärvi Part 1 Geologian tutkimuskeskus Espoo

Lisätiedot

Geologian tutkimuskeskus 35/2017 Pohjavesiyksikkö Espoo Tuire Valjus

Geologian tutkimuskeskus 35/2017 Pohjavesiyksikkö Espoo Tuire Valjus Geologian tutkimuskeskus 35/2017 Pohjavesiyksikkö Espoo 2.5.2017 Geofysiikan mittaukset Velkuan Aumineralisaation alueella Naantalissa Tuire Valjus GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä / Dnro

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 413

Turvetutkimusraportti 413 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 413 2010 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 3 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

Spektroskooppiset menetelmät kiviaineksen laadun tutkimisessa. Lasse Kangas Aalto-yliopisto Yhdyskunta- ja ympäristötekniikka

Spektroskooppiset menetelmät kiviaineksen laadun tutkimisessa. Lasse Kangas Aalto-yliopisto Yhdyskunta- ja ympäristötekniikka Spektroskooppiset menetelmät kiviaineksen laadun tutkimisessa Lasse Kangas Aalto-yliopisto Yhdyskunta- ja ympäristötekniikka Kalliokiviaineksen tunnistaminen ja luokittelu Nykymenetelmät Hitaita (päiviä,

Lisätiedot

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland

RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Summary: The peatlands of Renko, southern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 338 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 338 RENGON SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Summary: The peatlands of Renko, southern Finland Espoo

Lisätiedot

MIKSI ERI AINEET NÄYTTÄVÄT TIETYN VÄRISILTÄ? ELINTARVIKEVÄRIEN NÄKYVÄN AALLONPITUUDEN SPEKTRI

MIKSI ERI AINEET NÄYTTÄVÄT TIETYN VÄRISILTÄ? ELINTARVIKEVÄRIEN NÄKYVÄN AALLONPITUUDEN SPEKTRI sivu 1/5 MIKSI ERI AINEET NÄYTTÄVÄT TIETYN VÄRISILTÄ? ELINTARVIKEVÄRIEN NÄKYVÄN AALLONPITUUDEN SPEKTRI Kohderyhmä: Kesto: Tavoitteet: Toteutus: Peruskoulu / lukio 15 min. Työn tavoitteena on havainnollistaa

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 406

Turvetutkimusraportti 406 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 406 2010 Maaningalla tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Maaninka, Central Finland Ari Luukkanen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

Humusvedet. Tummien vesien ekologiaa. Lauri Arvola. Helsingin yliopisto Lammin biologinen asema

Humusvedet. Tummien vesien ekologiaa. Lauri Arvola. Helsingin yliopisto Lammin biologinen asema Humusvedet Tummien vesien ekologiaa Lauri Arvola Helsingin yliopisto Lammin biologinen asema Sisältö Mitä humus on? Humusaineiden mittaamisesta Humusaineiden hajoaminen Mistä vesistöjen humusaineet ovat

Lisätiedot

Kompleksilukujen käyttö sähkömagneettisia kaavoja johdettaessa Matti Oksama

Kompleksilukujen käyttö sähkömagneettisia kaavoja johdettaessa Matti Oksama ESY Q16.2/2006/5 16.11.2006 Espoo Kompleksilukujen käyttö sähkömagneettisia kaavoja johdettaessa Matti Oksama GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI 16.11.2006 Tekijät Matti Oksama Raportin laji Tutkimusraportti

Lisätiedot

Suot maataloudessa. Martti Esala ja Merja Myllys, MTT. Suoseuran 60-vuotisjuhlaseminaari

Suot maataloudessa. Martti Esala ja Merja Myllys, MTT. Suoseuran 60-vuotisjuhlaseminaari Suot maataloudessa Martti Esala ja Merja Myllys, MTT Suoseuran 60-vuotisjuhlaseminaari Alussa oli suo, kuokka ja Jussi (soiden maatalouskäytön historiaa) Satunnaisia mainintoja soiden raivauksesta pelloiksi

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 415

Turvetutkimusraportti 415 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 415 2010 Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 3 Abstract: The peatlands and peat reserves of Karstula, Part 3 Riitta-Liisa Kallinen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Kosteusmittausten haasteet

Kosteusmittausten haasteet Kosteusmittausten haasteet Luotettavuutta päästökauppaan liittyviin mittauksiin, MIKES 21.9.2006 Martti Heinonen Tavoite Kosteusmittaukset ovat haastavia; niiden luotettavuuden arviointi ja parantaminen

Lisätiedot

ASROCKS -hankkeen kysely sidosryhmille

ASROCKS -hankkeen kysely sidosryhmille GTK / Etelä-Suomen yksikkö LIFE10 ENV/FI/000062 ASROCKS 30.10.2012 Espoo ASROCKS -hankkeen kysely sidosryhmille Paavo Härmä ja Jouko Vuokko With the contribution of the LIFE financial instrument of the

Lisätiedot

Maankamaran kartoitus lentogeofysikaalisin menetelmin

Maankamaran kartoitus lentogeofysikaalisin menetelmin Maankamaran kartoitus lentogeofysikaalisin menetelmin Kaukokartoituspäivät 9.11.2007 Hanna Leväniemi, Taija Huotari, Ilkka Suppala Sisältö Aerogeofysikaaliset mittaukset yleisesti GTK:n lentomittaukset

Lisätiedot

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS. Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 309 Carl-Göran Sten HUITTISTEN TUTKITUT SUOT JA TURPEEN KÄYTTÖKELPOISUUS Summary : The mires investigated and the usefulness of peat in southwestern Finland

Lisätiedot

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 268 Tapio Toivonen SEINAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves of Seinäjoki Espoo 1993 Toivonen. Tapio. 1993. Seinäjoella

Lisätiedot

Infrapunaspektroskopiaa - Lisää IR-spektrien tulkintaa

Infrapunaspektroskopiaa - Lisää IR-spektrien tulkintaa 1(8) Infrapunaspektroskopiaa - Lisää IR-spektrien tulkintaa Alkaanien spektrit Alkaanien spektreille on ominaisia C H venytys ja taivutus. C C venytys ja taivutus -piikit ovat joko liian heikkoja tai aallonpituudeltaan

Lisätiedot

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4

TURVERAPORTTI 19 8. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o. Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosast o TURVERAPORTTI 19 8 Tapio Muurine n TURVEVAROJEN INVENTOINTI KITTILÄSSÄ VUONNA 198 4 Abstract : The Inventory of the Peat Resources in the Municipalit y of Kittilä

Lisätiedot

Kylpyturpeen ominaisuudet ja laatusuositukset Suomessa

Kylpyturpeen ominaisuudet ja laatusuositukset Suomessa Suoseura Finnish Peatland Society ISSN 009-41 Helsinki 2012 Suo 6(1): Suo 1 8 6(1) Research 2012 articles 1 Kylpyturpeen ominaisuudet ja laatusuositukset Suomessa Characteristics and the quality guidelines

Lisätiedot

Kasvatuskokeet mädätysjäännös- ja kompostiseoksilla

Kasvatuskokeet mädätysjäännös- ja kompostiseoksilla Kasvatuskokeet mädätysjäännös- ja kompostiseoksilla Selvitys Lepaa 17.12.2014 Teo Kanniainen Bioliike-projektia (v. 2013-2014) rahoitetaan Etelä-Suomen EAKR-ohjelmasta. SISÄLLYS 1 KASVATUSKOE JA TAVOITTEET...

Lisätiedot

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2

YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 360 Jukka Turunen ja Teuvo Herranen YLIVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIEN TURVEVARAT Osa 2 Abstract: The peatlands and peat resources of Ylivieska, western

Lisätiedot

54. Tehdään yhden selittäjän lineaarinen regressioanalyysi, kun selittäjänä on määrällinen muuttuja (ja selitettävä myös):

54. Tehdään yhden selittäjän lineaarinen regressioanalyysi, kun selittäjänä on määrällinen muuttuja (ja selitettävä myös): Tilastollinen tietojenkäsittely / SPSS Harjoitus 5 Tarkastellaan ensin aineistoa KUNNAT. Kyseessähän on siis kokonaistutkimusaineisto, joten tilastollisia testejä ja niiden merkitsevyystarkasteluja ei

Lisätiedot

2 1. Johdanto Tama Geologian tutkimuskeskuksen Kuopion yksikon tekema mineraalivarantoarvio koskee Niinikosken esiintymaa Kotalahden nikkelivyohykkeel

2 1. Johdanto Tama Geologian tutkimuskeskuksen Kuopion yksikon tekema mineraalivarantoarvio koskee Niinikosken esiintymaa Kotalahden nikkelivyohykkeel GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Kuopion yksikko M19/3242/2002/1/10 Kuopio Niinikoski Timo Heino 30.7.2002 09. 01. 913 Kuopion Niinikosken Ni-esiintymdn mineraalivarantoarvio, valtaus Niinikoski 1 (kaiv. rek.

Lisätiedot

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT

YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS TURVETUTKIMUSRAPORTTI 293 Tapio Toivonen YLISTAROSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract : The mires and peat reserves of Ylistaro Kuopio 1995 Toivonen, Tapio, 1995. Ylistarossa

Lisätiedot

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus

Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus TURVETUTKIMUSRAPORTTI REPORT OF PEAT INVESTIGATION 320 Carl-Göran Sten ja Markku Moisanen Forssan suot ja turpeen käyttökelpoisuus Summary : The mires and the usefulness of peat in Forssa, southern Finland

Lisätiedot

Hakkeen kosteuden on-line -mittaus

Hakkeen kosteuden on-line -mittaus Hakkeen kosteuden on-line -mittaus Julkaisu: Järvinen, T., Siikanen, S., Tiitta, M. ja Tomppo, L. 2008. Yhdistelmämittaus hakkeen kosteuden on-line -määritykseen. VTT-R-08121-08 Tavoite ja toteutus Hakkeen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 449

Turvetutkimusraportti 449 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

MAA-57.1010 (4 OP) JOHDANTO VALOKUVAUKSEEN,FOTOGRAM- METRIAAN JA KAUKOKARTOITUKSEEN Kevät 2006

MAA-57.1010 (4 OP) JOHDANTO VALOKUVAUKSEEN,FOTOGRAM- METRIAAN JA KAUKOKARTOITUKSEEN Kevät 2006 MAA-57.1010 (4 OP) JOHDANTO VALOKUVAUKSEEN,FOTOGRAM- METRIAAN JA KAUKOKARTOITUKSEEN Kevät 2006 I. Mitä kuvasta voi nähdä? II. Henrik Haggrén Kuvan ottaminen/synty, mitä kuvista nähdään ja miksi Anita Laiho-Heikkinen:

Lisätiedot

MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS MAANTUTKIMUS LAITOS. Tiedote N:o 8 1979. MAAN ph-mittausmenetelmien VERTAILU. Tauno Tares

MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS MAANTUTKIMUS LAITOS. Tiedote N:o 8 1979. MAAN ph-mittausmenetelmien VERTAILU. Tauno Tares MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS MAANTUTKIMUS LAITOS Tiedote N:o 8 1979 MAAN ph-mittausmenetelmien VERTAILU Tauno Tares Maatalouden -tutkimuskeskus MAANTUTKIMUSLAITOS PL 18, 01301 Vantaa 30 Tiedote N:o 8 1979

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus. Turveraportti 238. Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 238 Jukka Leino ja Jouko Saarelainen OUTOKUMMUSSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT OSA 1 Kuopio 1990 Leino. Jukka jasaarelainen. Jouko 1990. Outokummussa

Lisätiedot

Harjavallan sulaton raskasmetallipäästöt

Harjavallan sulaton raskasmetallipäästöt Mg vuodessa 25 2 15 Harjavallan sulaton raskasmetallipäästöt Cu Ni Zn Pb 1 5 1985 1988 1991 1994 1997 2 23 Outokumpu Oy Keskimääräinen vuosilaskeuma Harjavallan tutkimusgradientilla vuosina 1992-1998 7

Lisätiedot

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1

KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Osa 1 Kalajoella tutkitut suot ja niiden turvevarat, osa 1 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 367 KALAJOELLA TUTKITUT SUOT JA IIDE TURVEVARAT Osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 377

Turvetutkimusraportti 377 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 377 2007 Pyhäjoella tutkitut suot, ja niiden turvevarat, osa 1 Abstract: The peatlands and peat resources of Pyhäjoki, western Finland, Part I Jukka Turunen

Lisätiedot

Hiidenveden vedenlaatu 15.8.2005

Hiidenveden vedenlaatu 15.8.2005 LUODE CONSULTING OY 1636922 4 HIIDENVESIPROJEKTI Hiidenveden vedenlaatu 15.8.2005 Mikko Kiirikki, Antti Lindfors & Olli Huttunen Luode Consulting Oy 24.10.2005 LUODE CONSULTING OY, OLARINLUOMA 15, FIN

Lisätiedot

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk.

,!7IJ5B6-jajijc! Turvetutkimusraportti 375 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Kauhavalla tutkitut suot ja niiden turvevarat. www.gtk.fi info@gtk. 345. 346. 347. 348. 349. 350. 351. 352. 353. 354. 355. 356. 357. 358. 359. 360. 361. 362. 363. 364. 365. 366. 367. 368. 369. 370. 371. 372. 373. 374. 375. Kimmo Virtanen, Riitta-Liisa Kallinen ja Teuvo

Lisätiedot

Liuenneen hiilen (CDOM) laatu menetelmän soveltaminen turv le. Jonna Kuha, Toni Roiha, Mika Nieminen,Hannu Marttila

Liuenneen hiilen (CDOM) laatu menetelmän soveltaminen turv le. Jonna Kuha, Toni Roiha, Mika Nieminen,Hannu Marttila Liuenneen hiilen (CDOM) laatu menetelmän soveltaminen turvemaille Jonna Kuha, Toni Roiha, Mika Nieminen,Hannu Marttila Mitä humusaineet ovat? Liuenneen eloperäisen (orgaanisen) aineksen eli humuksen värillinen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 452

Turvetutkimusraportti 452 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 452 2014 Vaalassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 4 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Vaala Part 4 Hannu Pajunen GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS

Lisätiedot

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T

GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S. Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13,4/83/14 2 Matti Maun u TERVOLASSA VUONNA 1982 TUTKITUT SUO T JA NIIDEN TURVEVARA T Rovaniemi 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Pohjois-Suomen

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 402

Turvetutkimusraportti 402 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 402 2009 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 2 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

Humus - Mitä se on ja mikä on sen merkitys? Peräkkäissuodatukset

Humus - Mitä se on ja mikä on sen merkitys? Peräkkäissuodatukset Humus - Mitä se on ja mikä on sen merkitys? Peräkkäissuodatukset TuKos-hankkeen loppuseminaari 1.9.2011 Jaakko Saukkoriipi, Suomen ympäristökeskus (SYKE) Esityksen sisältö Taustaa humusaineista Tutkimusten

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 432

Turvetutkimusraportti 432 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 432 2012 Lapinlahdella (Varpaisjärvellä) tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 5 Abstract: The Peatlands and Peat Reserves of Lapinlahti (Varpaisjärvi),

Lisätiedot

BIOHIILI; Biohiilen vaikutus metsämaan hiilen ja typen virtoihin

BIOHIILI; Biohiilen vaikutus metsämaan hiilen ja typen virtoihin BIOHIILI; Biohiilen vaikutus metsämaan hiilen ja typen virtoihin Marjo Palviainen 1, Peng Zhao 2 ja Jukka Pumpanen 3 1 Helsingin yliopisto, Metsätieteiden laitos 2 China Agricultural University, Beijing

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 394

Turvetutkimusraportti 394 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 394 2009 Oravaisissa tutkitut suot ja niiden turvevarat Abstract: The peatlands and peat reserves of Oravainen Abstract: Undersökta myrar i Oravais och deras

Lisätiedot

ASPIRIININ MÄÄRÄN MITTAUS VALOKUVAAMALLA

ASPIRIININ MÄÄRÄN MITTAUS VALOKUVAAMALLA ASPIRIININ MÄÄRÄN MITTAUS VALOKUVAAMALLA Jaakko Lohenoja 2009 Johdanto Asetyylisalisyylihapon määrä voidaan mitata spektrofotometrisesti hydrolysoimalla asetyylisalisyylihappo salisyylihapoksi ja muodostamalla

Lisätiedot

Regressioanalyysi. Vilkkumaa / Kuusinen 1

Regressioanalyysi. Vilkkumaa / Kuusinen 1 Regressioanalyysi Vilkkumaa / Kuusinen 1 Regressioanalyysin idea ja tavoitteet Regressioanalyysin idea: Halutaan selittää selitettävän muuttujan havaittujen arvojen vaihtelua selittävien muuttujien havaittujen

Lisätiedot

HYDROTERMISEN. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Pohjois-Suomen aluetoimisto Työraportti VAIKUTUS KIVIEN PETROFYSIKAALISIIN OMINAISUUKSIIN KUUSAMON~ Y ~ S S A

HYDROTERMISEN. GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Pohjois-Suomen aluetoimisto Työraportti VAIKUTUS KIVIEN PETROFYSIKAALISIIN OMINAISUUKSIIN KUUSAMON~ Y ~ S S A Q 19/46] 3/1998/1 KUUSAMO Pertti Turunen 4.6.1998 ARKISTOKAPPALE GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Pohjois-Suomen aluetoimisto Työraportti HYDROTERMISEN MUUTTUMISEN VAIKUTUS KIVIEN PETROFYSIKAALISIIN OMINAISUUKSIIN

Lisätiedot

GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN..

GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN.. GTK:n TURVETUTKIMUS -MISTÄ TULLAAN.., GTK 28.11.2012 Lähtökohtia turvetutkimukselle Suomessa: Suomi on maailman soistunein maa Suomen energiaomavaraisuus on huono Suomessa on suuri suoluonnon potentiaali

Lisätiedot

Kvantitatiiviset menetelmät

Kvantitatiiviset menetelmät Kvantitatiiviset menetelmät HUOM! Tentti pidetään tiistaina.. klo 6-8 V ls. Uusintamahdollisuus on rästitentissä.. ke 6 PR sali. Siihen tulee ilmoittautua WebOodissa 9. 8.. välisenä aikana. Soveltuvan

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 421

Turvetutkimusraportti 421 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 421 2011 Ranualla tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Osa 4 Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Ranua, Northern

Lisätiedot

Liuottimien analytiikka. MUTKU-päivät 2016, 16.3.2016 Jarno Kalpala, ALS Finland Oy

Liuottimien analytiikka. MUTKU-päivät 2016, 16.3.2016 Jarno Kalpala, ALS Finland Oy Liuottimien analytiikka MUTKU-päivät 2016, 16.3.2016 Jarno Kalpala, ALS Finland Oy RIG H T S O L U T I O N S R IGH T PA RT N ER Sisältö Terminologia Näytteenoton ja analysoinnin suurimmat riskit ja niiden

Lisätiedot

Kalevi Pihlaja Prof. Emeritus, Kemian laitos, Turun yliopisto. Turpeen kemianteknologian sovellusmahdollisuudet

Kalevi Pihlaja Prof. Emeritus, Kemian laitos, Turun yliopisto. Turpeen kemianteknologian sovellusmahdollisuudet Kalevi Pihlaja Prof. Emeritus, Kemian laitos, Turun yliopisto Turpeen kemianteknologian sovellusmahdollisuudet Turpeen (mahdollisia) käyttötarkoituksia Ympäristönsuojelu - öljyn, metallien ja saasteiden

Lisätiedot

Suomen turvevarojen tarjoamat tulevaisuuden mahdollisuudet. Samu Valpola Yksikön päällikkö Turvevarannot

Suomen turvevarojen tarjoamat tulevaisuuden mahdollisuudet. Samu Valpola Yksikön päällikkö Turvevarannot Suomen turvevarojen tarjoamat tulevaisuuden mahdollisuudet Samu Valpola Yksikön päällikkö Turvevarannot GTK:n rooli yhteiskunnassa GTK on kansainvälisesti suuntautunut valtion sektoritutkimuslaitos ja

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKU S Maaperäosasto, raportti P 13.4/85/17 1 Jouko Saarelaine n SONKAJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUU S POLTTOTURVETUOTANTOON OSA 2 Kuopio 1985 SISÄLTÖ JOHDANTO 3 TUTKIMUSMENETELMÄT

Lisätiedot

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON

JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti. P 13.4/83/ :13 8 Carl-Göran Sten ja Lasse Svahnback JÄMIJÄRVEN SUOT JA NIIDEN SOVELTUVUUS TURVETUOTANTOON Espoo 1983 3 - SI SÄALLYSLUETTELq 1 Johdanto

Lisätiedot

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1

The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Turvetutkimus Turveraportti 225 TAPIO TOIVONEN ÄHTÄRIN TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS OSA 1 Abstract : The peat resources of Ähtäri and their potential use Part 1 Espoo

Lisätiedot

Aikaerotteinen spektroskopia valokemian tutkimuksessa

Aikaerotteinen spektroskopia valokemian tutkimuksessa Aikaerotteinen spektroskopia valokemian tutkimuksessa TkT Marja Niemi Tampereen teknillinen yliopisto Kemian ja biotekniikan laitos 23.4.2012 Suomalainen Tiedeakatemia, Nuorten klubi DI 2002, TTKK Materiaalitekniikan

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 404

Turvetutkimusraportti 404 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 404 2010 Kuusamossa tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kuusamo, Northern

Lisätiedot

Sulfidisavien tutkiminen

Sulfidisavien tutkiminen Sulfidisavien tutkiminen Ympäristö- ja pohjatutkimusteemapäivä 9.10.2014 Mikael Eklund Geologian tutkimuskeskus 9.10.2014 1 Peruskäsitteitä Sulfidisedimentti (Potentiaalinen hapan sulfaattimaa) Maaperässä

Lisätiedot

Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014

Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014 Heinijärven vedenlaatuselvitys 2014 Tiina Tulonen Lammin biologinen asema Helsingin yliopisto 3.12.2014 Johdanto Heinijärven ja siihen laskevien ojien vedenlaatua selvitettiin vuonna 2014 Helsingin yliopiston

Lisätiedot

Kullaan Levanpellon alueella vuosina 1997-1999 suoritetut kultatutkimukset.

Kullaan Levanpellon alueella vuosina 1997-1999 suoritetut kultatutkimukset. GEOLOGIAN TUTKIMCJSKESKUS Tekij at Rosenberg Petri KUVAILULEHTI Päivämäärä 13.1.2000 Raportin laji Ml 911 14312000/ 711 0 tutkimusraportti 1 Raportin nimi Toimeksiantaja Geologian tutkimuskeskus Kullaan

Lisätiedot

KESKI-SUOMEN TURVEVAROJEN HARVAPISTEKARTOITUS KESKI- SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA MAAKUNTAKAAVOITUKSEN TARPEITA VARTEN

KESKI-SUOMEN TURVEVAROJEN HARVAPISTEKARTOITUS KESKI- SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA MAAKUNTAKAAVOITUKSEN TARPEITA VARTEN Itä-Suomen yksikkö/länsi-suomen yksikkö Turvetutkimusseloste 115/2008 17.12.2008 Kuopio/Kokkola KESKI-SUOMEN TURVEVAROJEN HARVAPISTEKARTOITUS KESKI- SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA MAAKUNTAKAAVOITUKSEN TARPEITA

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 451

Turvetutkimusraportti 451 436. Tapio Toivonen (2013). Korsnäsissä tutkitut suot ja niiden turvevarat. 66 s. 437. Riitta-Liisa Kallinen (2013). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 4. 73 s. 438. Tapio Toivonen (2013).

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 435

Turvetutkimusraportti 435 415. 416. 417. 418. 419. 420. 421. 422. 423. 424. 425. 426. 427. 428. 429. 430. 431. 432. 433. 434. 435. Riitta-Liisa Kallinen (2010). Karstulassa tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa 3. 69 s. Hannu

Lisätiedot

Suomen vesistöjen tummuminen. Antti Räike Suomen ympäristökeskus Merikeskus

Suomen vesistöjen tummuminen. Antti Räike Suomen ympäristökeskus Merikeskus Suomen vesistöjen tummuminen Antti Räike Suomen ympäristökeskus Merikeskus Mitä vesien tummumisella tarkoitetaan? Kuva: Stefan Löfgren Tummumisella käsitetään humuksen lisääntymistä, joka ilmenee veden

Lisätiedot

PAIMION KORVENALAN ALUEELLA VUOSINA 1996-1998 SUORITETUT KULTATUTKIMUKSET.

PAIMION KORVENALAN ALUEELLA VUOSINA 1996-1998 SUORITETUT KULTATUTKIMUKSET. RAPORTTITIEDOSTO N:O 4403 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Etelä-Suomen aluetoimisto Kallioperä ja raaka-aineet M19/2021/2000/1/10 PAIMIO Korvenala Petri Rosenberg 20.1.2000 PAIMION KORVENALAN ALUEELLA VUOSINA

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 389

Turvetutkimusraportti 389 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 389 2008 Keuruun tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The peatlands and peat reserves of Keuruu Part 2 Timo Suomi, Kari Lehmuskoski, Markku

Lisätiedot

Ratkaisut suometsien puunkorjuuseen

Ratkaisut suometsien puunkorjuuseen Ratkaisut suometsien puunkorjuuseen Metsätieteen päivät 26.11.2018 Tieteiden talo, Helsinki Jori Uusitalo Suometsien puunkorjuu Puunkorjuu suometsissä on ympäristötekijöiden kannalta sekä korjuuteknisesti

Lisätiedot

Elinkaaritehokas päällyste - Tyhjätila Tulosseminaari Ari Hartikainen

Elinkaaritehokas päällyste - Tyhjätila Tulosseminaari Ari Hartikainen Elinkaaritehokas päällyste - Tyhjätila Tulosseminaari Sisältö Tutkimuskysymykset Aikaisemmat tutkimukset Raportti 1 Raportti 2 2016 2017 Raportti 3 Johtopäätökset Tulevaisuus 2 Tutkimuskysymykset Onko

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS MAAPERÄOSASTO TURVERAPORTTI 215 CARL - GÖRAN STÉN LASSE SVAHNBÄCK JA KANKAANPÄÄN LÄNSIOSAN SUOT JA NIIDEN TURVEVAROJEN KÄYTTÖKELPOISUUS Abstract : The mires in the western part

Lisätiedot

Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous

Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot. Soidensuojelutyöryhmän kokous Geologian tutkimuskeskuksen valtakunnallisen turvetutkimuksen tuottamat aineistot Soidensuojelutyöryhmän kokous 19.12.2012 Asta Harju 1 GTK:n systemaattinen turvevarojen kartoitus GTK kartoittaa vuosittain

Lisätiedot

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1

Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 GEOLOGINEN TUTKIMUSLAITO S Maaperäosasto, raportti P 13.4/83/12 1 Tapio Toivone n JAALAN TURVEVARAT JA NIIDE N KÄYTTÖKELPOISUU S Espoo 1983 Tekijän osoite : Geologinen tutkimuslaito s Kivimiehentie 1 02150

Lisätiedot

DroneKnowledge Towards knowledge based export of small UAS remote sensing technology Kohti tietämysperusteisen UAS kaukokartoitusteknologian vientiä

DroneKnowledge Towards knowledge based export of small UAS remote sensing technology Kohti tietämysperusteisen UAS kaukokartoitusteknologian vientiä DroneKnowledge Towards knowledge based export of small UAS remote sensing technology Kohti tietämysperusteisen UAS kaukokartoitusteknologian vientiä Tekes Challenge Finland Vaihe 1 Projekti, 1.6-14.11.2016

Lisätiedot

ALAVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract: The mires and peat reserves in the municipality of Alavieska, Western Finland

ALAVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT. Abstract: The mires and peat reserves in the municipality of Alavieska, Western Finland GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 345 GEOLOGICAL SURVEY OF FINLAND Report of Peat Investigation 345 ALAVIESKASSA TUTKITUT SUOT JA NIIDEN TURVEVARAT Abstract: The mires and peat reserves in

Lisätiedot

Geologian tutkimuskeskus M06/3821/-97/1/10 Inari, Angeli. Antero Karvinen Rovaniemi

Geologian tutkimuskeskus M06/3821/-97/1/10 Inari, Angeli. Antero Karvinen Rovaniemi Geologian tutkimuskeskus Inari, Angeli Rovaniemi 17.12.1997 Kaoliinitutkimukset Inarin kunnassa Angelin ympäristössä Jalkavaara 1 ja 2 nimisillä valtausalueilla kaivosrekisterinumero 5622/1 ja 2 Tutkimukset

Lisätiedot

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS. Turvetutkimusraportti 305. Tapio Muurinen. YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 305 Tapio Muurinen YLI-IIN SOIDEN JA TURVEVAROJEN KÄYTTOKELPOISUUS Osa 2 The Mires and Useful Peat Reserves of Yli-Ii, Central Finland Part 2 Espoo 1997 Muurinen,

Lisätiedot

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985

Turveraportti 211. Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS, Maaperäosasto Turveraportti 211 Tapio Muurinen TURVETUTKIMUKSET TERVOLASSA VUONNA 1985 Abstract : Peat Surveys in the Municipality of Tervola in 1985 Rovaniemi 1988 Muurinen Tapio.

Lisätiedot

Arseeniriskin hallinta kiviainesliiketoiminnassa. Pirjo Kuula TTY/Maa- ja pohjarakenteet

Arseeniriskin hallinta kiviainesliiketoiminnassa. Pirjo Kuula TTY/Maa- ja pohjarakenteet Arseeniriskin hallinta kiviainesliiketoiminnassa Pirjo Kuula TTY/Maa- ja pohjarakenteet Sisältö Faktat Arseenin esiintyminen kallioperässä ja pohjavedessä Mitä pitää mitata ja milloin? Arseenipitoisuuden

Lisätiedot

Kenttätutkimus hiiliteräksen korroosiosta kaukolämpöverkossa

Kenttätutkimus hiiliteräksen korroosiosta kaukolämpöverkossa 1 (17) Tilaajat Suomen KL Lämpö Oy Sari Kurvinen Keisarinviitta 22 33960 Pirkkala Lahti Energia Olli Lindstam PL93 15141 Lahti Tilaus Yhteyshenkilö VTT:ssä Sähköposti 30.5.2007, Sari Kurvinen, sähköposti

Lisätiedot

ÄÄNTÄ VAHVISTAVAT OLOSUHDETEKIJÄT. Erkki Björk. Kuopion yliopisto PL 1627, 70211 Kuopion erkki.bjork@uku.fi 1 JOHDANTO

ÄÄNTÄ VAHVISTAVAT OLOSUHDETEKIJÄT. Erkki Björk. Kuopion yliopisto PL 1627, 70211 Kuopion erkki.bjork@uku.fi 1 JOHDANTO ÄÄNTÄ VAHVISTAVAT OLOSUHDETEKIJÄT Erkki Björk Kuopion yliopisto PL 1627, 7211 Kuopion erkki.bjork@uku.fi 1 JOHDANTO Melun vaimeneminen ulkoympäristössä riippuu sää- ja ympäristöolosuhteista. Tärkein ääntä

Lisätiedot

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2

KIIMINGIN SUOT, TURVEVARAT JA NIIDEN KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Turvetutkimusraportti Report of Peat Investigation 351 KIIMIGI SUOT, TURVEVARAT JA IIDE KÄYTTÖKELPOISUUS Osa 2 Abstract: The peatlands of Kiiminki, peat reserves and their potential use Part 2 Geologian

Lisätiedot

Taustapitoisuusrekisteri TAPIR. Timo Tarvainen Geologian tutkimuskeskus

Taustapitoisuusrekisteri TAPIR. Timo Tarvainen Geologian tutkimuskeskus Taustapitoisuusrekisteri TAPIR Timo Tarvainen Geologian tutkimuskeskus GTK + SYKE yhteishanke 2008-2009: Valtakunnallinen taustapitoisuustietokanta Suomi jaetaan geokemian karttojen perusteella provinsseihin,

Lisätiedot

Esimerkki eräästä maaperänäytteenotossa käytetystä ohjeesta

Esimerkki eräästä maaperänäytteenotossa käytetystä ohjeesta FINAS S51/2000 Opas näytteenoton teknisten vaatimusten täyttämiseksi akkreditointia varten 123 (129) Esimerkki eräästä maaperänäytteenotossa käytetystä ohjeesta FINAS S51/2000 Opas näytteenoton teknisten

Lisätiedot

MAIDON PROTEIININ MÄÄRÄN SELVITTÄMINEN (OSA 1)

MAIDON PROTEIININ MÄÄRÄN SELVITTÄMINEN (OSA 1) MAIDON PROTEIININ MÄÄRÄN SELVITTÄMINEN (OSA 1) Johdanto Maito on tärkeä eläinproteiinin lähde monille ihmisille. Maidon laatu ja sen sisältämät proteiinit riippuvat useista tekijöistä ja esimerkiksi meijereiden

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 390

Turvetutkimusraportti 390 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 390 2008 Limingassa tutkitut suot ja niiden turvevarat Osa 2 Abstract: The mires and peat reserves of Liminka, Central Finland Part 2 Hannu Pajunen GEOLOGIAN

Lisätiedot

Turvetutkimusraportti 386

Turvetutkimusraportti 386 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Turvetutkimusraportti 386 2008 Kemijärvellä tutkitut suot, niiden turvevarat ja käyttökelpoisuus Abstract: The mires, peat resources and their potential use in Kemijärvi, Northern

Lisätiedot

Sisältö. Työn lähtökohta ja tavoitteet Lyhyt kertaus prosessista Käytetyt menetelmät Työn kulku Tulokset Ongelmat ja jatkokehitys

Sisältö. Työn lähtökohta ja tavoitteet Lyhyt kertaus prosessista Käytetyt menetelmät Työn kulku Tulokset Ongelmat ja jatkokehitys Loppuraportti Sisältö Työn lähtökohta ja tavoitteet Lyhyt kertaus prosessista Käytetyt menetelmät Työn kulku Tulokset Ongelmat ja jatkokehitys Työn lähtökohta ja tavoitteet Voimalaitoskattiloiden tulipesässä

Lisätiedot

Kultataskun löytyminen Kiistalassa keväällä 1986 johti Suurikuusikon esiintymän jäljille Jorma Valkama

Kultataskun löytyminen Kiistalassa keväällä 1986 johti Suurikuusikon esiintymän jäljille Jorma Valkama Pohjois-Suomen yksikkö M19/2743/2006/1/10 19.10.2006 Rovaniemi Kultataskun löytyminen Kiistalassa keväällä 1986 johti Suurikuusikon esiintymän jäljille Jorma Valkama GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI

Lisätiedot

Usean selittävän muuttujan regressioanalyysi

Usean selittävän muuttujan regressioanalyysi Tarja Heikkilä Usean selittävän muuttujan regressioanalyysi Yhden selittävän muuttujan regressioanalyysia on selvitetty kirjan luvussa 11, jonka esimerkissä18 muodostettiin lapsen syntymäpainolle lineaarinen

Lisätiedot

3D-IP -tulkinnan testaus Taija Huotari

3D-IP -tulkinnan testaus Taija Huotari Etelä-Suomen yksikkö Q16.1/200/6 Espoo 3D-IP -tulkinnan testaus Taija Huotari GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä / Dnro Tekijät Taija Huotari Raportin laji arkistoraportti Toimeksiantaja

Lisätiedot