III VIRON JA SUOMEN YSTÄVYYSKUNTAKOKOUS TARTOSSA ESITELMÄT

Transkriptio

1 III VIRON JA SUOMEN YSTÄVYYSKUNTAKOKOUS TARTOSSA ESITELMÄT TALLINNA Marraskuu 2001

2 -2- Kokouksen vastuullinen työryhmä: Tiit Kirss, Viron Kaupunkiliitto Irja Alakivi, Viron Kaupunkiliitto Helena Johansson, Suomen Kuntaliitto Kokouksen koordinaattori ja artikkelikokoelman toimittaja: Esitelmien käännökset ja täydennykset (nauhojen purku): Kuntien esittelyjen sekä arvioiden ja ehdotusten käännökset: Kielitoimittaja: Ulkoasu: Julkaisija: Irja Alakivi, Viron Kaupunkiliiton toimisto Margit Kuusk ja Tõnu Seilenthal Ruta Alakivi Margit Kuusk BaltRam Print OÜ Viron Kaupunkiliitto ISBN: Artikkeleiden sisällöstä vastaavat niiden kirjoittajat. Lähteenä käytettäessä pyydämme mainitsemaan kirjoittajan ja julkaisun nimen. Kokousta ja tämän julkaisun tekemistä varten on saatu rahoitusta Euroopan komission ystävyyskuntaohjelmasta

3 -3- SISÄLLYSLUETTELO SISÄLLYSLUETTELO. 3 SAATESANAT.. 5 OHJELMA.. 6 ESITELMÄT.. 9 TÄYSISTUNTO I. YSTÄVYYSKUNTATOIMINNAN ULOTTUVUUKSIA... 9 KOKOUKSEN AVAUS JA TERVEHDYS... 9 Andrus Ansip TERVEHDYS... 9 Mart Laar TERVEHDYS Jaakko Blomberg TERVEHDYS Ain Kalmaru YSTÄVYYSKUNTATOIMINNAN ULOTTUVUUKSIA Mikko Pukkinen TARTTO JA TAMPERE, KYMMENEN VUOTTA YSTÄVYYSKAUPUNKITOIMINTAA Pertti Paltila YLIOPISTOJEN KANSAINVÄLISET YHTEYDET JA ERITYISESTI TURUN YLIOPISTON JA TARTON YLIOPISTON VÄLISET YHTEYDET Kari Niinistö YSTÄVYYSKUNNAT EUROOPPALAINEN YHTEISTYÖMUOTO Katri-Liis Lepik, Kaimo Käärmann YRITYSKUMMIEN TOIMINTA VIRON JA SUOMEN VÄLILLÄ Antero Partanen TÄYSISTUNTO II. EUROOPAN UNIONI JA EUROOPPALAINEN IDENTITEETTI; KANSALLISEN IDENTITEETIN JA KULTTUURIN SÄILYMINEN JA KEHITYSNÄKYMÄT EUROOPAN UNIONI EUROOPPALAINEN IDENTITEETTI JA PAIKALLISET MAHDOLLISUUDET SÄILYTTÄÄ KANSALLISEN KULTTUURIN OMALEIMAISUUS Irma Pellinen VIRO JA SUOMI, MIKÄ EROTTAA, MIKÄ YHDISTÄÄ JA MIKÄ VAHVISTAA? Kulle Raig EUROOPPA, SUOMI, VIRO: YLEISET KEHITYSSUUNTAUKSET JA NYKYAIKAINEN ALUEELLINEN SUUNNITTELU Jussi S. Jauhiainen TÄYSISTUNTO III. PAIKALLIS- JA ALUEHALLINNON UUDISTUKSET HALLINTOUUDISTUS VIROSSA JA KUNTIEN VALMIUS MUUTOKSIIN Tarmo Loodus ALUEPOLITIIKKA VIROSSA VUONNA Toivo Asmer PAIKALLIS- JA ALUEHALLINNON UUDISTUKSET SUOMESSA Arto Luhtala MIHIN SUUNTAAN KUNNALLISEN ITSEHALLINNON TULISI KEHITTYÄ? Garri Raagmaa RINNAKKAISSEMINAARI I. YSTÄVYYSKUNTATOIMINNAN UUDET HAASTEET YSTÄVYYSKUNTATOIMINTA EUROOPPALAISEN KUNTAYHTEISTYÖN PERUSTANA Anna-Liisa Kasurinen KAUPUNKIENVÄLISESTÄ YSTÄVYYSKUNTATOIMINNASTA ALUEYHTEISTYÖHÖN TALLINNA HELSINKI: EUREGION SYNTY JA NÄKYMÄT Toomas Sepp YSTÄVYYSKUNTATOIMINTA VENÄJÄNKIELISESSÄ VIROSSA Valdek Murd SUOMEN YSTÄVYYSKUNTIEN YHTEYKSISTÄ KOILLIS-VIROON: SILLAMÄEN JA NOKIAN YSTÄVYYSKAUPUNKITOIMINNAN ALKU JA TOTEUTUMINEN Markku Rahikkala KANSALLINEN ERIPURA, VÄHENTYVÄTKÖ VAI LISÄÄNTYVÄTKÖ ONGELMAT? Peeter Rehema KANSALLINEN ERIPURA, VÄHENTYVÄTKÖ VAI LISÄÄNTYVÄTKÖ ONGELMAT? KUNTIEN PANOS TAISTELUSSA MUUKALAISVIHAA VASTAAN Taina Saarenpää RINNAKKAISSEMINAARI II. KUNTIEN JA ALUEIDEN EUROOPPA PAIKALLISEN ITSEHALLINNON UUDISTUS VIROSSA EUROOPAN UNIONIN VAI VIRON TASAVALLAN TARPEISIIN? Andrus Ansip PAIKALLIS- JA ALUEHALLINNON UUDISTUS SYRJÄSEUTUJEN NÄKÖKULMASTA Keijo Sahrman LUONTO- JA KULTTUURIKOHTEIDEN SUOJELEMISEN MERKITYS KUNNILLE JA ALUEILLE Urmas Aava INTERREG III A ETELÄ-SUOMEN RANNIKKOSEUTU-OHJELMAN TOTEUTTAMINEN OHJELMAKAUDELLA Pauli Rautama ALUEOHJELMIEN TULEVAISUUS JA HYÖTY VIROLLE Deiw Rahumägi RINNAKKAISSEMINAARI III. HALLINTOUUDISTUKSEN SUUNTAUKSET VIROSSA JA SUOMESSA KUNNILLE MAKSETTAVAT INVESTOINTITUET: KÄYTÄNTÖ, TEORIA JA KÄYTÄNNÖN MAHDOLLISUUDET Marko Pomerants

4 -4- SUOMEN KUNTAKENTÄN KEHITYSNÄKYMIÄ Markku Mölläri PAIKALLISEN ITSEHALLINNON TULEVAISUUS Erkki Mennola TIIVISTELMÄT RINNAKKAISSEMINAAREISTA.. 66 YSTÄVYYSKUNTATOIMINNAN UUDET HAASTEET Kulle Raig KUNTIEN JA ALUEIDEN EUROOPPA Garri Raagmaa HALLINTOUUDISTUKSEN SUUNTAUKSET VIROSSA JA SUOMESSA Erkki Mennola KIITOKSIA Kulle Raig KOKOUKSEN PÄÄTTÄMINEN Väino Kull KOKOUKSEEN OSALLISTUVIEN KUNTIEN ESITTELYJÄ.. 69 I. VIRON KAUPUNGIT JA KUNNAT HARKUN KUNTA JÕHVIN KAUPUNKI KAARMAN KUNTA PAIDEN KAUPUNKI PAIKUSEN KUNTA PALAMUSEN KUNTA PALDISKIN KAUPUNKI PÄRNUN KAUPUNKI SAKUN KUNTA SUURE-JAANIN KAUPUNKI TALLINNAN KAUPUNKI TARTON KAUPUNKI VILJANDIN KAUPUNKI VÄIKE-MAARJAN KUNTA VÄNDRAN KAUPPALA II. SUOMEN KUNNAT ANJALANKOSKEN KAUPUNKI EURAN KUNTA EVIJÄRVEN KUNTA HAAPAJÄRVEN KAUPUNKI HALIKON KUNTA HAUSJÄRVEN KUNTA JANAKKALAN KUNTA JOKIOISTEN KUNTA JUANKOSKEN KAUPUNKI JÄRVENPÄÄN KAUPUNKI KIIKALAN KUNTA KOTKAN KAUPUNKI KULLAAN KUNTA LAPPEENRANNAN KAUPUNKI LAUKAAN KUNTA LOIMAAN KUNTA MIETOISTEN KUNTA NOKIAN KAUPUNKI PYHÄJOEN KUNTA SALON KAUPUNKI SEINÄJOEN KAUPUNKI VAASAN KAUPUNKI YLÖJÄRVEN KUNTA TIIVISTELMÄ KOKOUKSESTA JA RINNAKKAISSEMINAAREISTA ANNETUISTA ARVIOISTA JA ESITETYISTÄ EHDOTUKSISTA..94 Irja Alakivi ja Kristel Joonasson TÄYSISTUNNOT I III RINNAKKAISSEMINAARI I YSTÄVYYSKUNTATOIMINNAN UUDET HAASTEET RINNAKKAISSEMINAARI II KUNTIEN JA ALUEIDEN EUROOPPA RINNAKKAISSEMINAARI III HALLINNONUUDISTUKSEN SUUNTAUKSET VIROSSA JA SUOMESSA LIITTEET. 106 YHÄ PAISTAA SAMA AURINKO TARTON YLIOPISTO JA SUOMI VIRON SUOMEN INSTITUUTTI. 109 RÄPINA-KANGASALA YHTEISTYÖTÄ 11 VUOTTA - YHTEISTYÖKATSAUS VUODELTA Raini Kiukas VIRO-YHDISTYSTEN LIITTO RY - VYL YHTEYSTIETOJA KUNNAT OVAT ERILAISIA KARTAT JA OSALLISTUJAT YHTEYSTIEDOT

5 -5- SAATESANAT Tartossa syyskuuta pidetty Viron ja Suomen III ystävyyskuntakokous oli keskeinen tapahtuma Viron kuntaliittojen ja Suomen Kuntaliiton vuoden 2001 yhteistyöohjelmassa. Kokous järjestettiin Viron Kaupunkiliiton ja Suomen Kuntaliiton yhteisvoimin. Virossa Kaupunkiliitto ja Suomessa Kuntaliitto tiedottivat kokouksesta lähinnä kunnille ja maakuntaliitoille. Kokousvalmisteluihin osallistui Tarton kaupungin kansainvälisten asian yksikkö, joka kokousta edeltävänä iltana järjesti vastaanoton kokouspaikalle jo tuolloin ehtineille. Suomi-Viro-seura omisti juuri ennen kokousta ilmestyneen viro.nyt lehden numeron Viron ja Suomen kuntayhteistyölle. Viron Suomen instituutti luovutti käytettäväksemme aineistoa, joka valottaa Viron ja Suomen suhteiden historiaa Tarton kaupungin näkökulmasta. Viron Kaupunkiliitto kantoi kokouksen järjestämisestä päävastuun. Määräpäivään mennessä oli ilmoittautunut vain pieni joukko innostuneita. Tiedotusta jatkettiin ja monipuolisen ohjelman ansioista alkoi herätä laajempi kiinnostus. Kokouksen järjestämisessä avainsanoja olivat tasa-arvo, edullisuus ja ympäristöystävällisyys. Noudatettiin tasapuolisuutta naisten ja miesten osuudessa esiintyjien, puheenjohtajien, avustajien ja raportöörien kesken. Käytettiin paikallisia tuotteita ja palveluita. Kokousvieraiden erilaiset toiveet huomioitiin. On myös ilo mainita, että kokouskansiot olivat Räpinän paperitehtaan tuotantoa. Kokous rahoitettiin osallistumismaksuilla ja Euroopan Unionin ystävyyskuntaohjelmasta haetulla tuella, jota saatiin euroa. Kokoukseen osallistui 42 suomalaista kuntaa ja edustajat 12 eri järjestöstä ja virastosta. Viron puolelta osallistui samoin 42 kuntaa ja lisäksi 17 järjestön edustajat. Tervehdyksiä lausumaan ja esitelmiä pitämään olivat saapuneet pääministeri Mart Laar, sisäministeri Tarmo Loodus, alueministeri Toivo Asmer, Suomen Viron suurlähettiläs Jaakko Blomberg sekä hallitusneuvos Arto Luhtala Suomen sisäasiainministeriöstä. Kokoukseen osallistuneiden joukossa oli myös yksittäisiä luentoja kuulemaan pistäytyneitä. Kokouksen johtavia teemoja olivat paikallistason kehittäminen ystävyyskuntayhteistyön puitteissa, yleisten kehityssuuntausten tarkastelu ja kokemusten vaihto Euroopan Unionin laajenemisen näkökulmasta. Kokousohjelman varsinaisen sisällön tarjosivat ensimmäisen päivän täysistunto Vanemuine-konserttitalon salissa ja toisena kokouspäivänä Atlantis-kongressikeskuksessa pidetyt rinnakkaisseminaarit sekä kokouksen päättänyt täysistunto. Kokoukseen liittyi kaksi vastaanottoa. Viidentenä syyskuuta Toomemäellä Tarton yliopiston valkoisessa salissa Peeter Tulviste otti vieraat vastaan. Kuudennen päivän juhlallinen iltatilaisuus pidettiin Atlantis-kongressikeskuksen yökerhossa ja ravintolassa. Toisena kokouspäivänä oli kaikilla mahdollisuus osallistua kahden tunnin Tarton kiertoajeluun. Kokouksen esitelmöitsijöinä toimi niin huippupoliitikkoja kuin virkamiehiäkin, yliopistojen opettajia, eri hallinnonalojen ja organisaatioiden sekä yleensä eri alojen ja hallintoasteiden edustajia, jotka esiintyivät pitkän käytännön kokemuksen tuomalla arvovallalla. Yhteensä mukana oli 42 esiintyjää, puheenjohtajaa, avustajaa ja raportööriä. Kokouksessa jaettiin kyselylomake, jossa pyydettiin palautetta kokouksen täysistunnon ja seminaarien annista sekä tiedusteltiin seuraavaan kokoukseen liittyviä odotuksia ja toiveita. Kyselyn mukaan itse kokous ja siihen liittyneet muut tapaamiset olivat hyödyllisiä ja ne vastasivat odotuksia. Kokouksen kielet olivat viro ja suomi, joten myös tämä kirjanen ilmestyy molemmilla kielillä ja toimitetaan kaikille virolaisille ja suomalaisille kunnille, kokoukseen osallistuneille organisaatioille ja kirjastoille. Järjestäjien puolesta kiitämme Teitä kaikkia, jotka kokousta valmisteltaessa ja sen aikana annoitte meille apua ja tukea. Kokoustoimitsijat: Irja Alakivi Helena Johansson

6 -6- OHJELMA III VIRON JA SUOMEN YSTÄVYYSKUNTAKOKOUS TARTOSSA syyskuuta 2001 EUROOPAN UNIONIN LAAJENTUMINEN JA PAIKALLINEN ITSEHALLINTO Kokouspaikka ja -aika: 6.9: konserttitalo Vanemuine, Vanemuise 6, alkaen klo Kokouspaikka ja -aika: 7.9: kongressikeskus Atlantis, Narva mnt 2, alkaen klo 9.30 Keskiviikko 5. syyskuuta Kuljetukset Tallinnasta Tarttoon klo ja Saapuminen Tarttoon, ystävyyskuntien keskinäisiä tapaamisia Tarton kaupungin vastaanotto, isäntänä Tarton kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Peeter Tulviste, Toomemägi, Tarton yliopiston historiallinen museo, valkoinen sali Torstai 6. syyskuuta Ilmoittautuminen ja tervetuliaiskahvi. TÄYSISTUNTO I, klo YSTÄVYYSKUNTATOIMINNAN ULOTTUVUUKSIA Puheenjohtajat: Jaanus Tamkivi, Viron Kaupunkiliiton puheenjohtaja, Kuressaaren kaupunginjohtaja, Viro Mikko Pukkinen, Suomen Kuntaliiton hallituksen varapuheenjohtaja, Suomi Viron ja Suomen kansallislaulut Kokouksen avaus ja tervehdys, Andrus Ansip, Tarton kaupunginjohtaja Tervehdys, Mart Laar, Viron tasavallan pääministeri Tervehdys, Jaakko Blomberg, Suomen suurlähettiläs Tervehdys, Ain Kalmaru, Viron Kaupunkiliiton toimitusjohtaja Tervehdys, Mikko Pukkinen, Suomen Kuntaliiton hallituksen varapuheenjohtaja Tartto ja Tampere, kymmenen vuotta ystävyyskaupunkitoimintaa Pertti Paltila, Tampereen kaupunki, kansainvälisten asiain päällikkö Tarton ja Turun yliopistot kuinka luodaan yhteyksiä Kari Niinistö, professori, Turun yliopisto, Tarton yliopiston vieraileva professori Ystävyyskunnat eurooppalainen yhteistyömuoto Katri-Liis Lepik ja Kaimo Käärmann, ystävyyskuntasihteerit, Viron Kaupunkiliitto Yrityskummien toiminta Viron ja Suomen välillä Antero Partanen, Yrityskummit ry. Lohjan alue Lounas kokouspaikalla TÄYSISTUNTO II, klo EUROOPAN UNIONI JA EUROOPPALAINEN IDENTITEETTI; KANSALLISEN IDENTITEETIN JA KULTTUURIN SÄILYMINEN JA KEHITYSNÄKYMÄT Puheenjohtajat: Tarmo Loodus, sisäministeri, Viro Kulle Raig, Viro-yhdistysten liitto, Suomi Euroopan Unioni Eurooppalainen identiteetti ja paikalliset mahdollisuudet säilyttää kansallisen kulttuurin omaleimaisuus Irma Pellinen, Haukiputaan kunnanvaltuuston pj., Suomi Viro ja Suomi, mikä erottaa, mikä yhdistää ja mikä vahvistaa? Kulle Raig, Viro-yhdistysten liiton toiminnanjohtaja, Suomi

7 Yleiset kehityssuuntaukset ja modernin suunnittelun periaatteiden omaksuminen Euroopassa, Virossa ja Suomessa Jussi Jauhiainen, professori, Helsingin yliopisto, Tarton yliopisto Tauko TÄYSISTUNTO III, klo PAIKALLIS- JA ALUEHALLINNON UUDISTUKSET Puheenjohtajat: Risto Ranta, Uudenmaan maakuntahallituksen pj, Suomi Ain Kalmaru, Viron Kaupunkiliiton toimitusjohtaja, Viro Hallinnonuudistus Virossa ja kuntien valmius muutoksiin Tarmo Loodus, sisäministeri, Viro Aluepolitiikka Virossa vuonna 2002 Toivo Asmer, alueministeri, Viro Paikallis- ja aluehallinnon uudistukset Suomessa Arto Luhtala, hallintojohtaja, sisäasiainministeriö, Suomi Tieteen näkökulma kunnallishallinnon uudistuksiin Garri Raagmaa, opettaja, Tarton yliopisto, Viro Tiivistelmä ensimmäisen kokouspäivän asioista ja kokouksen päättäminen Tarmo Loodus, sisäministeri, Viro Illanvietto ravintola/yökerho Atlantis, Narva mnt 2 Perjantai 7. syyskuuta RINNAKKAISSEMINAARI I, Atlantis-kongressikeskus, Narva mnt. 2, iso sali YSTÄVYYSKUNTATOIMINNAN UUDET HAASTEET Puheenjohtajat: Kalle Toomet, Kehtnan kunnanjohtaja, Viro Sirkka Kotola, Kotkan kaupunki, Suomi Avustaja: Katri-Liis Lepik, ystävyyskaupunkisihteeri, Viron Kaupunkiliitto Raportööri: Kulle Raig, toiminnanjohtaja, Viro-yhdistysten liitto, Suomi Ystävyyskuntatoiminta eurooppalaisen kuntayhteistyön perustana Anna-Liisa Kasurinen, Kotkan kaupunginhallituksen pj., Suomi Kommentit ja keskustelua Kaupunkienvälisestä ystävyyskuntatoiminnasta alueyhteistyöhön Tallinna Helsinki: EURegion synty ja näkymät Toomas Sepp, Tallinnan kaupunginsihteeri, Tõnu Karu, Tallinnan kaupunginkanslian johtava asiantuntija, Viro, Olli Keinänen, lähialuesihteeri, Helsingin kaupunki Aku Sorainen, Sorainen Law Offices Kommentit ja keskustelua Kahvitauko Ystävyyskuntatoiminta venäjänkielisessä Virossa Valdek Murd, Sillamäen kaupunginvaltuuston pj., Viro Suomen ystävyyskuntien yhteyksistä Koillis-Viroon Markku Rahikkala, Nokian kaupunginjohtaja, Suomi Kommentit ja keskustelua Kansallinen eripura, vähentyvätkö vai lisääntyvätkö ongelmat? Kuntien panos taistelussa muukalaisvihaa vastaan Peeter Rehema, tiedottaja, Tarton poliisilaitos, Viro Taina Saarenpää, nuorisotyöntekijä, Urban-projekti, Vantaa Kommentit ja keskustelua Tiivistelmä ja johtopäätökset, kommentit Kokousväen siirtyminen isoon saliin

8 -8- RINNAKKAISSEMINAARI II, Atlantis-kongressikeskus, sali II KUNTIEN JA ALUEIDEN EUROOPPA Puheenjohtaja: Marika Linntam, ulkoministeriön attasea, Viro Anne Holmlund, Ulvilan kaupunginvaltuston puheenjohtaja, Suomi Avustaja: Tiit Kirss, varatoimitusjohtaja, Viron Kaupunkiliitto Raportööri: Garri Raagmaa, Tarton yliopiston maantieteen laitoksen tutkija, Viro Paikallisen itsehallinnon uudistus Virossa Euroopan Unionin vai Viron tasavallan tarpeisiin? Andrus Ansip, Tarton kaupunginjohtaja, Viron edustaja CLRAEssa Kommentit ja keskustelua Paikallis- ja aluehallinnon uudistus syrjäseutujen näkökulmasta Keijo Sahrman, Alue- ja elinkeinokehitys yksikön päällikkö, Suomen Kuntaliitto Kommentit ja keskustelua Luonto- ja kulttuurikohteiden suojelemisen merkitys kunnille ja alueille Urmas Aava, Häädemeesten kunnanjohtaja, Viro Kommentit ja keskustelua Tauko Interreg III A, Etelä-Suomen rannikkoalue ja Viro Alueohjelmien toteuttaminen Pauli Rautama, Interreg III A sihteeristön jäsen, Suomi Alueohjelmien tulevaisuus ja hyöty Virolle Deiw Rahumägi, varakansliapäällikkö, sisäministeriö, Viro Tiivistelmä ja johtopäätökset, kommentit Kokousväen siirtyminen isoon saliin RINNAKKAISSEMINAARI III, Atlantis-kongressikeskus, sali III HALLINTOUUDISTUKSEN SUUNTAUKSET VIROSSA JA SUOMESSA Puheenjohtajat: Avustaja: Raportööri: Andres Taimla, Viron Riigikogu, Paiden kaupunginvaltuusto, Viro Hannele Lehto-Laurila, Raision kaupunginhallituksen jäsen, Suomi Ille Allsaar, yliasiantuntija, Viron Kaupunkiliitto Erkki Mennola, Hallintotieteiden tohtori, dosentti, Tampereen yliopisto, Suomi Kunnille maksettavat investointituet: teoria ja käytännön mahdollisuudet Marko Pomerants, maaherra, Lääne-Viru Kommentit ja keskustelua Suomen kuntakentän kehitysnäkymiä Markku Mölläri, ylitarkastaja, sisäministeriö, Suomi Kommentit ja keskustelua Kunta-valtio suhde Viron näkökulmasta Andres Taimla, Viro Kommentit ja keskustelua Tauko Hallinnonuudistuksen tulevaisuuden suuntauksia Erkki Mennola, dosentti, Tampereen yliopiston kunnallistieteen laitos, Suomi Tiivistelmä ja johtopäätökset, kommentit Kokousväen siirtyminen isoon saliin PÄÄTÖSISTUNTO Puheenjohtajat: Jaanus Tamkivi, Viron Kaupunkiliiton puheenjohtaja, Kuressaaren kaupunginjohtaja, Heikki Telakivi, Suomen Kuntaliiton kansainvälisten asioiden päällikkö, Ain Kalmaru, Viron Kaupunkiliiton toimitusjohtaja, Viro, Andrus Ansip, Tarton kaupunginjohtaja, Viro Raportöörit esittelevät rinnakkaisseminaarien päätelmät Kulle Raig, Garri Raagmaa, Erkki Mennola Kokouksen päättäminen, Andrus Ansip, Tarton kaupunginjohtaja Lounas, ravintola Atlantis

9 -9- ESITELMÄT TÄYSISTUNTO I YSTÄVYYSKUNTATOIMINNAN ULOTTUVUUKSIA KOKOUKSEN AVAUS JA TERVEHDYS (kirjoitettu nauhalta) Andrus Ansip Tarton kaupunginjohtaja Kunnioitettu herra pääministeri, herra sisäministeri, kunnioitettu herra suurlähettiläs, hyvät suomalaiset ystävät ja rakkaat maanmiehemme! Tervetuloa kolmanteen Suomen ja Viron ystävyyskuntakokoukseen! Tervetuloa Tarttoon! 1990-luvun alussa oli tapana sanoa, että jokaisella virolaisella on oma suomalainen ystävä. Nyt voimme vakuuttaa, että jokaisella virolaisella kunnalla ja kaupungilla on Suomessa oma ystävyyskunta. Meidän täytyy kuitenkin myöntää, että suomalaiset ystävämme ovat kasvattaneet itselleen virolaiset ystävänsä, koska suomalaisten osuus virolaisen itsehallinnon uudelleenjärjestämisessä on ollut huomattava. Tarton kaupunginjohtajana minulla on suuri ilo muistuttaa, että Viron Kaupunkiliiton ennallistamisen alkuunpanija oli Tarton tuolloinen kaupunginjohtaja Toomas Mendelson. Viron Kaupunkiliiton jälleenrakentaminen ei olisi ollut mahdollista ilman suomalaisen kummijärjestön pyyteetöntä apua ja ainoastaan Suomen Kuntaliiton tuella oli mahdollista vuonna 1990 perustaa uudelleen Viron Kaupunkiliitto. Huomattavaksi virstanpylvääksi tuli Tampereella järjestetty suomalais-virolainen itsehallintokonferenssi, johon osallistui peräti 111 virolaista kunnanjohtajaa. Hyvät suomalaiset ystävät, olette olleet meille erinomaisia neuvonantajia ja teillä on aina riittänyt aikaa meille. Kiitän teitä sydämellisesti avusta, jota olette antaneet kunnillemme niiden luomisessa uudelleen ja kehittämisessä. Lujittakoon tämä tapaaminen ystävyyttämme vastakin. Toivotan teille kaikille hedelmällistä yhteistyötä ja mukavia päiviä Tartossa. TERVEHDYS (kirjoitettu nauhalta) Mart Laar Viron tasavallan pääministeri Arvoisa herra sisäministeri, herra kaupunginjohtaja, herra valtuuston puheenjohtaja, herra suurlähettiläs, arvoisat kunnanjohtajat Suomesta ja Virosta, hyvät ystävät! Tapaamisellamme juuri täällä, Vanemuine-teatteritalon vieressä on vertauskuvallinen merkitys. Vuonna 1869 Vanemuine-seura nimittäin hoiti ensimmäisten yleislaulujuhlien järjestelyjä. Silloin Viron kansa, maarahvas, kokoontui yhteen ja lauloi itsensä kansallisuudeksi, suurelta osin juuri äsken kuulemamme yhteisen kansallislaulumme innoittamana. Laulusta on tullut kansojemme yhteenkuuluvuuden symboli. Viron ja Suomen kansat ovat itse asiassa kautta aikojen yhteisesti pyrkineet parempaan tulevaisuuteen ja tehneet yhteisiä suunnitelmia. Totean mielihyvällä että vuosikymmeniä kestäneen väkivaltaisen eron jälkeen yhteistyömme on viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvanut ja kehittynyt. Yhtenä esimerkkinä on tämä tapaamisemme, jonka perusedellytyksenä on todellinen yhteistyö eri kuntien välillä. On selvästi nähtävissä, että lähitulevaisuudessa, jolloin myös Virosta tulee EU:n täysivaltainen jäsenvaltio, kuntien yhteistyöllä on merkittävää kantavuutta.

10 -10- Liittyessämme Euroopan Unioniin voimme olla ylpeitä siitä, että osallistumme yhtenä valtiona Euroopan kasvojen luomiseen. Viro on liittyessään uusista jäsenvaltioista yksi köyhimmistä, mutta edes sen seikan ei pitäisi vaikuttaa asiaan. Aikaisempi kokemus Viron kaltaisissa valtioissa osoittaa, että liittymisprosesssin ansiosta kehitys on ollut tavallista nopeampaa. Osuutensa siinä on myös EU:n tukimuodoilla, rakennerahastoilla, joista Viro nykytilanteessa saisi vuodessa noin kolme miljardia kruunua. Mikäli Viro onnistuu saamaan erikoisaseman palavakivelle ja laajemmin palavakivialueelle eli Virumaalle, tuki mahdollisesti tästäkin kasvaa. Euroopan Unionista puhuttaessa mainitaan todellakin varsin usein, kuinka paljon jokin valtio on hyötynyt jäsenyydestä. Mielestäni tulisi kiinnittää yhtä paljon huomiota siihen, kuinka paljon ovat voittaneet valtion sisällä eri alueet, joita aikaisemmin on pidetty syrjäseutuina. Euroopan Unionin tavoitteita on, että varoja ei kohdisteta suuriin keskuksiin vaan tasapuolisesti kautta maan. Tämä on tärkeää juuri siksi, että jokainen Euroopan jäsenvaltio kehittyisi tasavertaisesti; jokaisen olisi hyvää elää tuossa valtiossa ja olisi mahdollisuus toteuttaa haaveita kaikkialla, ei ainoastaan muutamassa keskuksessa. Niin Virossa kuin Suomessakin tuohon tilanteeseen on pitkä matka. Virossa jo alkanut infrastruktuurin eri kohteiden rakentaminen saattaa kesäisin aiheuttaa meille suuria liikenneongelmia. Olemme kuitenkin iloisia nähdessämme, että työ itse asiassa luo pohjan valtiomme ja maamme tasapuoliselle alueelliselle kehittämiselle. Varojen käyttämisen eteen täytyy tehdä kovasti töitä, tulee tuntea hyvin Euroopan Unionin aluepolitiikan periaatteet ja pitää pystyä luomaan rahoituksenarvoisia hankkeita. Tätä varten tulee parantaa hallintoa, sillä muuten kukaan ei takaa, että rahat menevät sinne missä niitä tarvitaan. Jo nyt on Viron osalta usein moitittu juuri kuntien esittämiä hankkeita. Ne eivät ole olleet riittävän hyvin valmisteltuja ja moni hyvä idea on ehkä jäänyt toteutusta vaille. Siksi on olennaista kehittää kaikenlaista kaupunkienvälistä yhteistyötä Kaupunkiliiton kautta, yhteistyötä hallituksen ja kuntien välillä sekä erityisesti yhteistyötä toisten Euroopan valtioiden ja alueiden kanssa. Tätä emme voi liikaa painottaa tänään, kun joukossamme on kuntia, jotka juuri yhteistyöstä suomalaisten kumppaneidensa kanssa ovat todella pystyneet taloudellisesti hyötymään Euroopan Unionin rahoittamista projekteista ja tukirahastoista. On ollut mahdollisuus toimia yhdessä koko Itämeren alueen kehittämiseksi. Tässä suhteessa on käytettävä paremmin Euroopan Unionin mahdollisia tukirahoja, jotka antavat tarpeellista lisämotivaatiota ja edistävät myös kuntien yhdistymistä. Luonnollisesti käynnissä olevassa prosessissa on vielä yksi näkökulma. Euroopan integroituminen nimittäin pakottaa meidät ajattelemaan tulevaisuutta ja suunnittelemaan sitä. Todellisuudessa ainoastaan niin on mahdollista edetä oikeaan suuntaan eikä vain tuhlata niitä tukirahoja, joita olemme onnistuneet hankkimaan. Tulevaisuuteen tähtäävää ajattelua ei tarvita ainoastaan tuen itsensä takia vaan koko alueemme, maittemme ja kotipaikkojemme todelliseksi kehittämiseksi. Virolla on paljon opittavaa suomalaisten kuntien kokemuksista. Suomi kuuluu niihin valtioihin, jotka Euroopan Unionissa epäilemättä kuuluvat menestyjiin. Tämä perustuu realistiseen suhtautumiseen. Euroopan Unionista on pyritty omaksumaan myönteinen, kuitenkin omilla aivoilla ajatellen ja suomalais-ugrilaisella sisulla toimien. Tällainen yhdistelmä omaleimaisuuden säilyttämistä ja toisaalta aktiivista osallistumista suhteessa kaikkiin avoimessa Euroopassa tarjoutuviin mahdollisuuksiin on yksi menestystekijöistä. Sekä virolaiset kunnat että laajemmin me kaikki voimme ottaa tästä oppia. Edessämme olevia ongelmia pohtiessamme meidän on tietysti helppo nähdä Euroopan Unionin pääasiallinen hyöty siinä, että meillä on joku, jota syyttää ja osoittaa sormella aina kun meillä menee huonosti. Mikäli emme ole toimineet järkevästi niin syyllisiä, hyvänen aika, emme ole me itse, vaan Euroopan Unioni. Syntipukin löytyminen helpottaa aina oloa. Itse asiassa meidän pitää kohdata totuus ja nähdä, että syy ei ole Euroopan Unionissa, vaan meidän omassa tyhmyydessämme, saamattomuudessamme ja uskalluksen puutteessa suhteessamme tulevaisuuteen; virkamiestemme ylilyönneissä ja usein epärealistisissa ja siksi hankalissa ratkaisuissa, määräyksissä ja päätöksissä. Eurooppaan liittyminen auttaa meitä järkevöitymään ja välttämään ylilyöntejä. Edellytyksenä on epäilemättä omilla aivoilla ajatteleminen, oman identiteetin ja omaleimaisuuden säilyttäminen. Ainoastaan tasapainottamalla kahta asiaa, toisaalta avoimuutta ja uuden vastaanottamista ja toisaalta uskollisuutta itselle, meidän on mahdollista onnistua ja taata täällä Itämeren rannoilla Suomen sillan kautta koko Euroopan mitassa menestyksekkäästi toimiva alue. Uskon, että mahdollisuudet ovat olemassa. Toivotan teille kaikille voimia! TERVEHDYS (kirjoitettu nauhalta) Jaakko Blomberg Suomen suurlähettiläs Herra pääministeri, herra sisäministeri, arvoisat ystävyyskuntakokouksen osanottajat! Minulla on suuri ilo Suomen suurlähetystön ja samalla Suomen hallituksen puolesta tuoda teille tähän kokoukseen tervehdys. Uutena suurlähettiläänä minulla on aivan erityinen henkilökohtainen ilo, kun voin olla mukana tällaisen tilaisuuden avaamisessa ja siihen osallistumisessa. Minä näen Suomen ja Viron pohjimmaltaan ei vain naapurimaina, vaan sukulaiskansoina, mikä on tämän päivän realiteetti. Sen juuret ovat syvällä historiassa, mutta ennen muuta kansallisessa heräämisessä, joka oli suuressa määrin yhteinen kokemus. Mutta historian eri vaiheissa me olemme kulkeneet myös eri teitä ja olemme monella

11 -11- tavalla myös erilaisia. On oikeastaan suuri arvo, suuri etu meidän yhteistyöllemme, että me voimme oppia toisiltamme siitä, missä olemme samanlaisia ja siitä, missä me olemme erilaisia. Viimeinen kymmenen vuotta pitkän erossa olon jälkeen on ollut tiivistä ja laaja-alaista yhteistyötä Suomen ja Viron välillä. Se on ollut ja on tänä päivänä miltei ennennäkemätöntä. Suomen näkökulmasta sitä voidaan laajuudessaan ja syvyydessään mielestäni hyvin verrata pohjoismaiseen yhteistyöhön. Se tapahtuu kaikilla elämän ja yhteiskunnan aloilla sekä yksityisellä että virallisella puolella, keskushallinnon tasolla, alue- ja paikallisella tasolla, kansalaisjärjestöjen ja yksityisten ihmisten toimesta. Tämä kokous on hyvä esimerkki jostakin siltä väliltä. Kysymys on itsehallinnosta ja Suomen ja Viron itsehallintoelinten kokoontumisesta. Tämänkaltaiset kokoukset ja tämänkaltainen yhteistyö oikeastaan merkitsevät sijoitusta tai investointia naapuruuteen, mikä on tavallaan väistämätöntä vain pelkästään sen vuoksi, että me olemme naapureita, ja sen vuoksi että meillä on tämä yhteinen historiallinen ja kulttuurillinen perintömme. Asia on kuitenkin paljon laajempi kuin vain naapuruus ja sukulaisuus. Kysymys on tämän päivän eurooppalaisesta kehityssuunnasta. Pääministeri tuossa oikeastaan esitti niitä ajatuksia, joita minä olin ajatellut tässä tuoda esiin, mutta aivan lyhyesti kertaan. Kysymys on yhdentymisestä, integraatiosta, johon meidän on pakko osallistua, jos haluamme säilyttää elinvoimaisuutemme ja luonnollisesti, jos haluamme säilyttää omalaatuisuutemme. On sanottu, että vapaus on kyky. Siis se ei ole vain vapautta sorrosta tai holhouksesta vaan se on kyky toteuttaa itseänsä. Tästä juuri itsehallinto on oiva esimerkki. Mitä vahvempi sellainen toiminta kuin kuntien ja kaupunkien itsehallintojärjestelmä on Suomen ja Viron kaltaisissa maissa tämän päivän ja tulevaisuuden Euroopassa, sitä paremmin me voimme sekä antaa panoksemme kehitykseen että hyötyä siitä. Näin päädyn toteamaan, että Suomen ja Viron kahdenvälinen yhteistyö on osa Euroopan yhdentymiskehitystä. Se että Viron jäsenyys Euroopan Unionissa on vasta tulevaisuudessa, mutta kuitenkin lähitulevaisuudessa, ei lainkaan vähennä merkitystä, mikä Euroopan Unionilla on Suomelle, Virolle ja meidän keskinäisille yhteyksillemme. Näillä sanoilla haluaisin vielä vahvistaa uskoni siihen, että ystävyyskuntatoiminta ja niiden kokemusten vaihtaminen ja jakaminen, joita itsehallintoelimet kummassakin maassa keräävät, on suuri rikkaus ja aivan erityisesti se on rikkaus tässä uudessa kehittyvässä maailmassa, yhdentyvässä Euroopassa, joka luo meille uusia haasteita. Me onnistumme kohtaamaan nämä haasteet paremmin, kun me kehitämme sitä vankkaa perustaa, joka muun muassa itsehallintojärjestelmässä kummassakin maassa on rakennettu. Kiitos. TERVEHDYS Ain Kalmaru Viron Kaupunkiliiton toimitusjohtaja Arvoisat kollegat Suomesta ja Virosta! Tervehdin Teitä täällä alkusyksyn ihmeen kauniissa Tartossa. Haluan muistuttaa Teitä siitä, että kaksi viikkoa sitten Viro vietti uudelleen itsenäistymisen kymmenvuotispäivää. Samassa muistuu mieleeni tapaus kymmenen vuoden takaa. Nimittäin vuonna 1991 meidän piti järjestää ensimmäinen Suomen ja Viron ystävyyskuntien tapaaminen. Se kuitenkin oli mahdotonta, koska niin kuin muistatte venäläiset panssarivaunut olivat Tallinnan kaduilla ja Viro valmistautui hyväksymään päätöksensä erota suuresta liitosta. Se oli tuon hetken virolainen avainsana. Tänään käytämme vallan toisia sanoja kuin siihen aikaan: puhumme Euroopasta, Euroopan Unionista, rahoituslähteistä, jäsenehdokasvaltioista, eurooppalaisen yhteistyön muodoista, yrittäjyydestä, paikallisagendasta, alueellisesta suunnittelusta, hallinnonuudistuksesta. Kymmenen vuotta on yhteiskunnan kehityksessä hyvin lyhyt aika, mutta Virossa on tuona aikana tapahtunut suuria muutoksia. Ovatko uudet avainsanat meille vain uutta sanavarastoa vai olemmeko me virolaiset pystyneet tämän lyhyen kymmenen vuoden jakson aikana muuttamaan myös asenteitamme? Meidän itsemme on vaikea huomata muutoksia. Ilmeisesti suomalaiset kollegamme pystyvät puolueettomammin vastaamaan tähän kysymykseen. Odotamme tältä kokoukselta arvioita Viron todellisuudesta ja uskomme, että pystymme selvittämään ristiriitaisuuksia.

12 -12- YSTÄVYYSKUNTATOIMINNAN ULOTTUVUUKSIA Mikko Pukkinen Kaupunginjohtaja, Suomen Kuntaliiton hallituksen varapuheenjohtaja Arvoisa pääministeri, herra valtuuston puheenjohtaja, herra suurlähettiläs, hyvät Viron kaupunki- ja kuntaliittojen ja kuntien edustajat sekä suomalaiset kuntien edustajat, hyvät naiset ja herrat, Suomen Kuntaliiton ja suomalaisten kuntien puolesta esitän parhaat onnittelumme Viron juhliessa kymmenen vuotta sitten alkanutta itsenäisyytensä uutta ajanjaksoa. Tiedämme kaikki, että tämä itsenäisyystaival ei ole ollut helppo ja koko yhteiskunta on kokenut perusteellisen uudistumisen ja että yhteiskunnallinen muutosprosessi on edelleen meneillään. Toivomme teille kaikille tässä työssänne kärsivällisyyttä ja luottamusta pitkäjänteisen ja tavoitteellisen työn tulosten saavuttamiseen. Monet maittemme välisen yhteistyön kokeneet vaikuttajat ovat esittäneet arvioitaan siitä, miten Suomi on tukenut tai muutoin vaikuttanut Viron itsenäisyyden ajan kehitykseen. Ehkä sallitaan, että arvioin osaltani suomalaisten kuntien ja Kuntaliiton panosta. Ennen vuotta 1990, jolloin suomalaiskunnat eivät itse voineet, vaikka halusivatkin, valita Virosta ystävyyskuntaa, näitä yhteyksiä oli varsin vähän. Esimerkiksi vuonna 1990, kun Viro vielä kuului Neuvostoliittoon, ystävyyskuntia oli vain 13. Vuoden 1991 aikana uusia suhteita syntyi nelisenkymmentä ja kaikkiaan tällä hetkellä 260 suomalaisella kunnalla on ystävyyskunta Virossa. Olen vakuuttunut, että näiden suhteiden kautta suomalaiset kunnat ovat ilmaisseet halunsa tukea kumppaneitaan kunnallishallinnon ja yhteiskunnan kehittymisessä, itsenäisen Viron rakentamisessa. Kuntaliitto ja sen edeltäjät ovat osaltaan antaneet panostaan Viron kaupunkiliiton taasrakentamiseen sekä Viron kunnallishallinnon ja uuden itsenäisyyden ajan kunnallislain säätämiseen, ja kuten olen ymmärtänyt, yrittäneet tukea, varsinkin itsenäisyyden alkuvaiheissa, Viron liiton kansainvälisien yhteyksien rakentamista. Nyt tämä aiempi apu on muuttunut normaaliksi yhteistyöksi, kun Viro on mm. Euroopan neuvoston ja keskeisten kansainvälisten kuntajärjestöjen CEMRin ja IULAn täysivaltainen ja aktiivinen jäsen. Mutta usein kysytään, ainakin tällaisessa tapaamisessa kuin tänään, mikä on ystävyyskuntatoiminnan merkitys, onko sillä arvoa ja tarvetta nykymaailmassa? Käytännössä tällainen kahden kunnan yhteistyö, hyvin toimiessaan, on työkalu, jonka avulla voidaan löytää apua ja tukea monien, yhteisten ja samanlaisten, ongelmien ratkaisemiseen. Suomen kunnat ovat joutuneet omin avuin etsimään ratkaisuja niille määrättyjen tehtävien hoitamiseen. Samanlaisten ongelmien kanssa kamppailevat kunnat voivat oppia toisiltaan. Olen varma, että hyvin toimiva ystävyyssuhde on edelleen tärkeä väline kunnille lahden molemmin puolin niiden kehittäessä hallintoaan, palveluitaan ja elinkeinoelämäänsä. Lahden toisella puolen on vaikea arvioida, mihin asioihin nyt Virossa tulisi keskittyä. Olemme kuulleet, että kuntauudistus, kuntien yhdistäminen, resurssien varmistaminen kunnille, työllisyys, maakunta- tai aluehallinnon järjestelyt, sekä valmistautuminen mahdolliseen EU:n jäsenyyteen ovat kaikki esillä Virossa. Voisi ajatella myös, kaikesta arvostelusta huolimatta, että suomalaisen kunnan, tai jos niikseen tulee, muidenkin pohjoismaiden kuntien, poliittinen päätöksenteko voisi olla myös tarkemman tutustumisen arvoinen. Suomen kunnissa ei olla yleensä yhden poliittisen ryhmän määräysvallassa, vaan kaikista päätöksistä joudutaan keskustelemaan eri ryhmien kanssa. Eihän se aina suju, mutta sen tosiasian tunnustaminen, että tällaisen poliittisen ja päätöksentekojärjestelmän kanssa on elettävä, voi kyllä helpottaa käytännön päätösten rustaamisessa. Viron puoluepoliittinen tilanne erityisesti kuntatasolla näyttää vielä varsin vakiintumattomalta. Selvää on, että poliittinen järjestelmä vaatii aikansa kypsyäkseen ja tullakseen kansan hyväksymäksi. Churchillin sanoin, se ei ole paras järjestelmä, mutta se on ainoa, mikä meillä on. Järjestelmän toimivuus ja ylläpitäminen vaatii jatkuvaa huolenpitoa. Tähän kannattaa panostaa. Kansanvallan vahvistaminen, ja kansalaisluottamuksen lujittaminen ovat hienoja päämääriä. Niiden saavuttaminen vaatii pitkäjänteistä työtä. Tapoja ja tottumuksia ei muuteta laein ja asetuksin, vaan kyse on kulttuurin, perinteen muodostamisesta. Euroopan Unionin jäsenyys edellyttää, että kansa tukee jäsenyyttä. Kansalaisten uskoa ja luottamusta voidaan odottaa vain, jos oma pesä ja toiminta on uskon ja luottamuksen arvoinen, jos nähdään, että kyseessä on kansan eikä jonkun oma etu. Kunnat ovat osa yhteiskuntaa. Niiden mukaan ottaminen keskusteltaessa Euroopan Unionista on ensiarvoisen tärkeää. Myös kuntien asukkaiden ja heidän edustajiensa, päättäjien, on itse arvioitava jäsenyyden edut ja haitat. Hedelmällinen kansalaiskeskustelu edellyttää, että myös kunnat hyväksytään osaksi tätä vuoropuhelua. Mikäli kuntien edustajia otetaan mukaan jo neuvottelu- ja valmisteluvaiheessa, uskon, että tällä voitetaan ja saavutetaan paljon enemmän, kuin menetetään. Suomalaiset kunnat voivat varmaan kertoa omia näkemyksiään jäsenyyden mukanaan tuomista uusista asioista. Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kuulijat, Suomen kunnat ja niiden yhteisjärjestö, Kuntaliitto arvostaa yhteistyötä virolaisen osapuolen kanssa. Olemme kunnioituksella seuranneet, minkälaista työtä te olette tehneet kuluneen vuosikymmenen aikana itsenäisen maanne hyväksi. Tätä työtä tulee jatkaa. Yrittäkäämme kukin meistä antaa sille oma lisäarvomme ja panoksemme. Toivotan tälle kokoukselle parhainta menestystä!

13 -13- TARTTO JA TAMPERE, KYMMENEN VUOTTA YSTÄVYYSKAUPUNKITOIMINTAA Pertti Paltila Tampereen kaupunki, kansainvälisten asiain päällikkö Tarton ja Tampereen välillä on pitkät perinteet erityisesti teattereiden kanssakäymisessä ja yliopistojen yhteistyössä. Myös urheilun alueella oli yhteistyötä vanhastaan. Vuodesta 1989 yhteistyö laajeni merkittävästi. Tuona vuonna Tampereelle lähinnä yliopiston historian opiskelijoiden perustama Tampere-Tartto-Seura aloitti aktiivisen julkaisutoiminnan sekä kaupunkien välisen yhteistyön edistämisen. Vuonna 1989 Viron ympäristöministeriö aloitti yhteistyön Hämeen lääninhallituksen kanssa ympäristönsuojelussa. Lääninhallitus tiedusteli Tampereen kaupungin valmiutta osallistua yhteistyöhön. Kaupungin taholta ilmoitettiin, että voidaan osallistua keskittymällä Tampereen osalta yhteistyöhön Tarton kaupungin kanssa. Näin myös tapahtui. Opettaja ja kaupunginvaltuutettu Liisa Löyttyniemi, joka oli aktiivisesti toiminut koululaisvaihdon kehittämiseksi, teki syksyllä 1989 valtuustoaloitteen ystävyyskaupunkisuhteen perustamisesta kaupunkien välille. Tarton kaupungin johdossa myös monet henkilöt olivat aktiivisesti ajamassa ystävyyskaupunkisuhteen perustamista. Keskeinen henkilö on kuitenkin ollut alusta lähtien Väinö Kull, joka on merkittävästi vaikuttanut yhteistyön kehittymiseen ja on siinä edelleenkin aktiivinen. Vuoden 1990 lokakuussa ensimmäinen Tampereen kaupungin virallinen valtuuskunta vieraili Tartossa ja matkan aikana kävi ilmi, että Tarton kaupunginhallitus toivoi ystävyyskaupunkisuhteen solmimista mahdollisimman pian. Vuoden 1991 aikana vaihdettiin valtuuskuntia ja laadittiin yhteistyöpöytäkirjoja. Tampereen kaupunginvaltuusto päätti lopullisesti kesäkuussa 1992, että Tampereen ja Tarton välille solmitaan ystävyyskaupunkisopimus ja Tarton kaupunginvaltuusto teki vastaavan päätöksen. Lopullisesti sopimus allekirjoitettiin Tartossa 22. päivänä joulukuuta Näin oli pitkä prosessi ystävyyskaupunkisuhteen virallistamisesta saanut sinettinsä. Vaikka virallisten suhteiden rakentaminen tuntui kestävän turhan pitkään, ei käytännön yhteistyö ollut onneksi tästä riippuvaista. Jo vuoden 1991 aikana toteutettiin monipuolista yhteistyötä Tarton kaupungin toimintojen kehittämiseksi sekä asiantuntijavaihdon että erityisesti laitetoimitusten muodossa. Ehkä mittavin yksittäinen hanke oli käytöstä poistettujen Tampereen liikennelaitoksen linja-autojen toimittaminen Tarttoon. Jo keväällä Tarton autobussi- ja taksivarikko oli ottanut yhteyttä liikennelaitokselle ja kaupungin johtoon pyytäen saada Tampereella poistettuja busseja käyttöönsä korvauksetta. Heidän edustajansa olivat tarkistaneet Tampereella poistettavien bussien kunnon ja todenneet, että ne kyettäisiin saamaan liikenteeseen Tartossa, jossa tilanne julkisen liikenteen hoitamisessa oli ongelmallinen kaluston heikon kunnon vuoksi. Yhteensä Tampereen kaupunki lahjoitti 15 linjaautoa ja myi muodolliseen hintaan 10 linja-autoa Tarton kaupungille. Ensimmäiset 7 linja-autoa toimitettiin joulukuussa 1991 Tarttoon ja niiden mukana TAYS:in potilassänkyjä sekä terveysviraston laitteistoja, muun muassa 2 hammashoitoyksikköä ja EKG-laitteita. Seuraavat kolme bussia sekä pelastusauto toimitettiin tammikuussa Lisäksi toimitettiin sairasautoja, kirjastoauto sekä opetusalan laitteistoa ja välineistöä Joulukuussa 1992 allekirjoitetussa yhteistyöpöytäkirjassa vuodelle 1993 todettiin Tarton kaupungin edustajien ehdotuksesta, että ylimenokauden talousvaikeuksien takia Virossa on Tarton kaupunki ollut enimmäkseen avunsaaja ja Tampereen kaupunki avunantaja, mutta että tästä epätasa-arvoisesta tilanteesta riippumatta molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita normaalin yhteistyön jatkamisesta ja laajentamisesta. Samalla sitouduttiin edistämään myös tamperelaisten ja tarttolaisten laitosten, yhteisöjen sekä yritysten yhteistyötä. Tältä pohjalta yhteistyö on kaupunkiemme välillä laajentunut ja monipuolistunut. Siihen on vuosien varrella tullut jatkuvasti uusia toimijoita mukaan. Erityisesti ympäristönsuojelun, kunnallistekniikan, palo- ja pelastustoimen, sosiaali- ja terveystoimen, opetustoimen ja kulttuurin aloilla yhteistyö on ollut monipuolista ja laadullisesti korkeatasoista. Tampereen ja Tarton kaupunkien yhteistyön ohella on syntynyt yhteistoimintaa eri yhteisöjen ja järjestöjen kesken. Näistä voidaan mainita seuraavia esimerkkejä: Merkittävin terveydenhuollon yhteistyöhanke, jossa Tampereen kaupunki oli mukana yhtenä toimijana, oli röntgengeneraattorin ja siihen liittyvän laitteiston hankkiminen Marjamõisan sairaalaan Suomen radiologiyhdistyksen aloitteesta. Tähän on liittynyt myöhemmin muun muassa Viron röntgenhoitajien koulutusta EU-tuella Suomen Röntgenhoitajayhdistyksen, Tampereen terveydenhoito-oppilaitoksen ja Tarton sairaanhoitajakoulun toimesta. Mannerheimin Lastensuojeluliiton piirijärjestö toteutti Sorsapuiston Woodstock-tapahtuman tuloilla Viron ensimmäisten äitiyspakkausten toimittamisen Tarttoon. Tampere-Tartto-seura toteutti mittavan aapiskeräyksen Tarton ensimmäisen luokan oppilaille. Sopimusvuorisäätiö on toteuttanut monipuolista asiantuntijavaihtoa ja koulutusta Tarton mielenterveyskeskuksen kanssa. Tampereen sosiaalikasvattajaoppilaitoksen opiskelijat ovat kunnostaneet Tarton turvakotia Kehitysvammaisten Tukiliitto on toiminut yhteistyössä Tarton kehitysvammaisten yhdistyksen kanssa Tampere Tunnetuksi ry on toimittanut valoviikkojen kuvioita Tarttoon Tartu Maraton ja Pirkan kierros ovat toteuttaneet tiivistä urheilijoiden vaihtoa.

14 -14- Yhteistyö on tasapainottunut hyvin nopeasti normaaliksi kanssakäymiseksi kahden kaupungin ja niiden asukkaiden kesken. Itse asiassa kehitys on ollut nopeaa lähes kaikilla yhteiskuntaelämän alueilla. Tietenkin virolainen ja suomalainen yhteiskunta eroavat melko paljon toisistaan, mutta hämmästyttävän paljon eri hallinnon sektoreilla on löydetty yhteistä tehtävää. On myös löydetty yhteisiä EU-projekteja toteutettavaksi. Viimemainituista esimerkkeinä mainittakoon Tarton paikkatietojärjestelmän kehittämishanke ja teknologiakeskuksen kehittämishanke, joihin on saatu Phare-rahoitusta. Hyvänä esimerkkinä toimivasta yhteistyöstä kaupunkien välillä on Tartossa sijaitseva Tampere-maja. Idea hankkeen toteuttamiseen lähti Uppsala-majasta, jonka Tarton ja Uppsalan kaupungit olivat toteuttaneet luvun alkupuolella. Tampereen ja Tarton kaupunkien edustajat valitsivat vuonna 1994 useista eri vaihtoehdoista talon, jota ryhdyttiin suunnittelemaan pienimuotoiseksi kulttuuri- ja tiedotuskeskukseksi. Löydetty sopiva talo Jaani 4:ssä oli hyvin huonokuntoinen puutalo, jonka kunnostusta pidettiin kuitenkin teknisesti perusteltuna. Talo oli myös sopivan kokoinen tarkoitukseen. Perusteellisen valmistelutyön ja selvittelyjen jälkeen Tampereen kaupungin vuoden 1996 talousarvioon otettiin varat talon kunnostamiseen. Tampereen ja Tarton kaupungit allekirjoittivat tammikuussa 1996 vuokrasopimuksen, jonka mukaan Jaani 4:ssä sijaitseva talo vuokrataan Tampereen kaupungille 20 vuodeksi. Tampereen kaupunki sitoutui kunnostamaan talon etukäteisvuokrana. Rakennuksen suunnittelusta vastasi virolainen arkkitehti ja rakennustyön toteutti virolainen rakennusyritys. Rakennustyötä valvoi Tarton kaupungin kiinteistöyksikkö Tampereen kaupungin tilakeskuksen lukuun. Rakennustyö ei ollut teknisesti kovin helppo erityisesti rakennussuojelullisten seikkojen vuoksi. Samoin se aiheutti päänvaivaa molempien kaupunkien päättäjien keskuudessa tarvittavan lisärahoituksen vuoksi. Tarvittava lisärahoitus löytyi kuitenkin molemmilta kaupungeilta ja rakennustyö saatiin vuonna 1997 päätökseen. Kaiken kaikkiaan Tampereen kaupunki sijoitti talon kunnostamiseen 1,4 miljoonaa markkaa ja Tarton kaupunki lähes saman summan. Talo on Tampereen kaupungin kulttuuritoimen alaisuuteen kuuluva yksikkö ja talon teknisestä huollosta vastaa Tampereen kaupungin tilakeskus. Vuonna 1998 taloa ylläpitämään kaupungit perustivat yhteisen säätiön. Tampere-maja toimii monipuolisena kulttuuri-, tiedotus- ja vierastalona. Alkuun talossa oli huoneita suomalaisille opiskelijoille välivuokrattuna TOAS:in kautta, mutta tällä hetkellä nekin huoneet on otettu hotellikäyttöön. Tampere-maja hankkii pääosan ylläpitokustannuksistaan omalla toiminnallaan eli vuokrahuoneistoillaan ja tarjoamalla majoituspalveluja. Näyttelyistä ja kokouksista ei sen sijaan pääsääntöisesti oteta vuokria. Talosta on muodostunut tamperelaisten ja tarttolaisten yhteinen olohuone, jonne myös muut ovat tervetulleita. Tamperemajan toiminta on todella monipuolista ja se on saanut kiitosta palveluistaan. Vuonna 2000 talossa kävi sen järjestämissä näyttelyissä, konserteissa, kirjallisuusilloissa sekä muissa tapahtumissa yhteensä noin 1800 henkeä ja sen lisäksi päivittäin talossa vieraili 5-30 henkeä. Talo on osoittautunut todella suosituksi tapahtumakeskukseksi. Näiksi päiviksi Tampere-majan näyttelytilaan ovat tamperelaisen Tammerkosken yläasteen koululaiset yhdessä tarttolaisten koululaisten kanssa rakentaneet kaupunkiemme yhteistyöstä kertovan näyttelykokonaisuuden. Toivotan kaikki kokouksen osallistujat vierailemaan Tampere-majassa, tutustumaan sen näyttelyyn ja tarjoamiin palveluihin. Heti yhteistyön alusta lähtien Tampereen ja Tarton kaupunkien yhteistyössä on ollut keskeisinä toimintalinjoina suorien yhteyksien kehittäminen ja ylläpitäminen saman alan asiantuntijoiden kesken, monipuolinen kulttuuriyhteistyö ja asukkaiden välinen kanssakäyminen sekä kaupunkien kulloistenkin johtohenkilöiden tiivis yhteydenpito. Näistä elementeistä on syntynyt ystävyyskaupunkisuhde, joka ainakin Tampereen kaupungin ystävyyskaupunkitoiminnassa muodostaa esimerkillisen ja ainutlaatuisen kokonaisuuden. Me tamperelaiset olemme todella kiitollisia tarttolaisille ystävillemme siitä erinomaisesta yhteishengestä ja saumattomasta yhteistyöstä, joka välillämme on vallinnut. Olemme myös varmoja siitä, että yhteistyö jatkuu, syvenee, laajenee sekä löytää yhä uusia muotoja. YLIOPISTOJEN KANSAINVÄLISET YHTEYDET JA ERITYISESTI TURUN YLIOPISTON JA TARTON YLIOPISTON VÄLISET YHTEYDET Kari Niinistö Turun yliopiston Rauman opettajankoulutuslaitoksen professori, Tarton yliopiston vieraileva professori Lyhyt katsaus yhteistyön historiaan Viron itsenäistyttyä ensimmäisen maailmasodan jälkeen Tarton yliopistoon kutsuttiin ja tänne tuli kaikkiaan kuusi suomalaista professoria. Turun yliopistosta tänne kutsuttiin ainakin maantieteen professori J.G.Granö, joka myöhemmin toimi Turun yliopiston kanslerina. Suomalaisten tiedemiesten tehtävänä oli mm. käynnistää yhdessä virolaisten kanssa uudelleen akateemisia tutkimus- ja tieteenaloja, joita oli harjoitettu ja kehitetty jo ennen ensimmäistä maailmansotaa. Tarton yliopisto oli itsenäistymisen yhteydessä muuttunut vuonna 1919 samalla vironkieliseksi (aikaisemmin, vuonna 1889, venäjän kieli oli tullut pakolliseksi opetuskieleksi).

15 -15- Turun yliopiston yleisen historian painopistealueena oli jo 1920-luvulla Baltian maat. On väitetty, että suomalainen Viroa koskeva historiankirjoitus on enemmän Viron kansan tuntoja ja näkökulmia heijastava ja ymmärtävä, kuin Baltian maiden historiaan voimakkaasti vaikuttaneiden suurvaltojen historiankirjoitus. Joka tapauksessa suomalaisella Viroa koskevalla historiankirjoituksella ei ole ollut voimakkaita aluepoliittisia tai ekonomisia intressejä, jotka olisivat saattaneet piilovaikuttaa tulkintoihin. Toisen maailmansodan jälkeen yhteydet Tarton yliopistoon menivät poikki, kuten maiden väliset yhteydet yleensäkin. Uudelleen yhteyksiä alettiin näiden kahden yliopiston välille luoda vasta 1970-luvulla. Yhteistyötä on voimistettu vuodesta 1987 lähtien, jolloin solmittiin Turun yliopiston ja Tarton yliopiston välinen yhteistyösopimus. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksella on ollut toimipiste vuodesta 1993 lähtien Kuressaaressa. Vuonna 1997 perustettiin Saarenmaan yliopistokeskus, jonka perustajajäseniä ovat Turun yliopiston ja Tarton yliopiston lisäksi Tallinnan pedagoginen yliopisto, Tallinnan teknillinen yliopisto ja Viron maatalousyliopisto. Turun yliopistolla ja Tarton yliopistolla on nyt melko monia yhteisiä EU-rahoitteisia projekteja, mm. yliopistohallinnon ja EU-tietouden kehittämiseksi. Myös näiden yliopistojen yksityisten laitosten välillä on yhteistyötä ja yhteisiä kansainvälisiä projekteja. Opettajanvaihto on ollut jo pitkään säännöllistä viron ja suomenkielen lehtoraateissa. Määräaikainen opettaja-, tutkija- ja opiskelijavaihto on ollut myös mahdollista EU:n tutkimus- ja koulutusohjelmien kautta. Tämän lisäksi Tarton yliopiston varsinaisena opiskelijana opiskelee suomalaista opiskelijaa. Turun yliopisto on pyrkinyt laajemminkin koordinoimaan koko Itämeren alueen yliopistojen välistä verkostoitumista vuonna 2000 on solmittu 16 Itämeren alueen yliopistojen välillä Baltic Sea Region University Networkverkostosopimus. Tartossa Turun Yliopistosäätiö omistaa ja on kunnostanut viime vuonna Villa Tammekann-nimisen Alvar Aaallon suunnitteleman kiinteistön seminaarien ja kokousten pitopaikaksi. Tätä Granö-keskusta voi ensisijassa käyttää Turun yliopiston ja Tarton yliopiston väliseen yhteistyöhön. Kansainvälisyys ja verkostoituminen yliopistojen elinehtona Viimeisille vuosikymmenille on ollut ominaista alati kiihtyvä muutos, joka on ilmennyt viestintä- ja informaatiotekniikan nopeana kehittymisenä. Tämä kehitys on ollut maailmanlaajuista. Globalisoituminen on prosessi, jossa koko maailma on verkostoitumassa: keskinäiset riippuvuussuhteet ovat lisääntyneet ja koko maailma on alettu tiedostaa yhä selkeämmin yhdeksi kokonaisuudeksi. Yliopisto-opetuksessa, kuten muussakin opetuksessa, muutokset ovat ilmenneet etäopetuksen laajenemisena, paikkaan ja aikaan sidotun opetuksen osuuden vähenemisenä, erilaisten vuorovaikutteisten viestintävälineiden käyttöönottona, kansainvälisyyden lisääntymisenä, oppilaitosten koon ja sijainnin merkityksen vähenemisenä, oppiainetarjonnan laajenemisena ja koulutusmahdollisuuksien lisääntymisenä. Viestintätekniikan kehittymisen lisäksi myös organisaatioiden luonne on muuttumassa. Organisaatiot, myös yliopistot, ovat entistä avoimempia. Vuorovaikutus muiden yliopistojen kanssa ja yliopiston ja muun yhteiskunnan välillä on tullut entistä tarkeämmäksi. Avoimuus ja sopeutuminen ovat muodostuneet ehdoksi monen organisaation ja yksilön kehittymiselle. Verkostoituminen on nähty keinona selviytyä muuttuvissa olosuhteissa. Verkostoitumisessa on tavallaan kysymys joukkovoiman lisäämisestä ja synergiaedun hankkimisesta. Yhteistyössä tiedetään ja osataan enemmän, innovoidaan luovemmin, vaikutetaan tehokkaammin ja saavutetaan kilpailuetua mm. päällekkäisyyksiä karsimalla ja työnjakoa tehostamalla. Yhä useammat tutkimus- ja kehittämishankkeet on nykyään toteutettava yliopistojen välisenä yhteistyönä. Muussa tapauksessa on vaikeaa saada edes kansallista rahoitusta projektille. EU-rahoitteiset tutkimusprojektit edellyttävät pääsääntöisesti useamman maan yliopistojen välistä yhteistyötä. Parhaiten yhteistyön aloittaminen onnistuu mielestäni siten, että suhteet ovat henkilökohtaisia ja luottamuksellisia. Esimerkiksi tutkimus- ja kehitysyhteistyöpartnereiden hankkiminen pelkästään hakuilmoitusten perusteella ei useinkaan johda hyviin tuloksiin. Projekti Opettajankoulutuksen kehittäminen Virossa (Hansa-projekti) Vuoden 2000 alusta lähtien on toteutettu Suomen ja Viron opetusministeriöiden yhteistyönä projektia Opettajankoulutuksen kehittäminen Virossa. Projektia on rahoittanut Suomen ulkoasiainministeriö lähialueyhteistyömäärärahoista. Projekti jatkuu ainakin maaliskuuhun saakka (2002). Viron opetusministeriön kautta on rahoitettu virolaisen partnerin osuutta. Projektin tarkoituksena on kehittää koko Viron opettajankoulutusta. Käytännössä toiminta on keskittynyt Tarton yliopistoon, jossa olen työskennellyt päätoimisena kehitystyöhön osallistuvana tutkijana ja vierailevana professorina alkaen. Projektin tavoitteina on mm: kartoittaa opettajankoulutuksen nykytila Virossa, aloittaa virolaisten opettajankoulutuksen asiantuntijoiden tieteellinen jatkokoulutus (tohtorikoulutus), antaa nykyisille opettajankouluttajille täydennys- ja lisäkoulutusta,

16 -16- yliopistojen ulkopuolisen opettajankoulutuksen integroiminen yliopistojen yhteyteen, osallistua opettajankoulutuksen tutkintorakenteen kehittämiseen Virossa, tuottaa modernia opiskelu- ja opetusmateriaalia opettajankoulutuksen käyttöön, suunnitella yhteisiä, uusia EU-rahoitteisia tutkimusprojekteja opettajankoulutuksen kehittämiseksi Virossa, antaa kentällä oleville opettajille täydennyskoulutusta. Projekti on tähän mennessä toteuttanut mm. seuraavia tavoitteita: Virolaisten opettajankoulutuksen asiantuntijoiden tohtorikoulutus on aloitettu tähän mennessä 20 jatko-opiskelijaa on aloittanut jatko-opiskelunsa Turun yliopistossa. Heillä on sekä suomalainen että virolainen ohjaaja. Tarton erillinen varhaiskasvatuksen ja ala-asteen opettajien koulutusyksikkö on yhdistetty Tarton yliopistoon lukuvuoden alusta lähtien. Yhdistäminen on edellyttänyt monia hyvin perusteltuja kirjallisia koulutuspoliittisia kannanottoja sekä monia käytännön tason valmisteluasiakirjoja (henkilöstön siirtäminen yliopistoon, kiinteistöjen luovutus yliopistolle, hallinnon integroiminen, opetussuunnitelmien uudistus, taloushallinnolliset toimenpiteet jne.). Virolaisia opettajankouluttajia ja opettajankouluttajaksi opiskelevia (Tartosta, Tallinnasta ja Narvasta) on koulutettu monissa erilaisissa, lähinnä Suomessa järjestetyissä seminaareissa. Koulutustilaisuuksia on ollut tähän mennessä 6, osallistujia on ollut yhteensä noin 130, koulutuspäiviä on ollut 18. Projekti on lisäksi lähettänyt useita virolaisia asiantuntijoita erilaisiin kansainvälisiin opettajankoulutuksen kehittämisen näkökulmasta tärkeisiin seminaareihin ja kongresseihin. Opettajankoulutuksen tarpeisiin on hankittu modernia oppimis- ja opetusmateriaalia noin markalla. Osa on kansainvälistä, lähinnä englanninkielistä oppimateriaalia, jota on hankittu Tarton, Tallinnan ja Narvan opettajankoulutuksesta vastaavien laitosten kirjastoihin, osa rahasta on käytetty uuden vironkielisen oppimateriaalin tuottamiseen. Projekti on lisäksi tuottanut kymmeniä dokumentteja eri viranomaisten tarpeisiin. Dokumentit ovat käsitelleet Viron opettajankoulutuksen tilaa, Tarton erillisen opettajankoulutusyksikön yhdistämistä yliopistoon, opetussuunnitelmallisia asioita, opettajankoulutuksen tutkintorakenteen uudistamista, varhaiskasvattajien ja peruskoulunopettajien koulutuksen integroimista jne. Onnistuneen kansainvälisen yhteistyön edellytyksiä: Seuraavassa esitän sellaisia piirteitä, jotka ovat ominaisia hyvin toimivalle kansainväliselle yhteistyölle ja verkostoitumiselle (luettelo perustuu osittain omiin kokemuksiini, osittain tutkimustuloksiin): Tulee olla yhteisesti koettuja tavoitteita tai intressejä, Tulee olla yhteisesti sovittuja toimintatapoja, Keskinäinen luottamus ja vuorovaikutus ovat tärkeitä, Avoimuus sekä vapaaehtoinen jäsenyys ja osallistuminen, Ympäristön tuki (esimiesten kannustus ja taloudellinen tuki), Riittävästi henkilökohtaisia tapaamisia ja myös informaalisia tilaisuuksia, Verkoston organisoituminen (koordinaattori, primus motor jne.), Verkoston sisäinen työnjako ja profiloituminen, Hyödyn saaminen toimintaan osallistumisesta. YSTÄVYYSKUNNAT EUROOPPALAINEN YHTEISTYÖMUOTO Katri-Liis Lepik, Kaimo Käärmann Viron kaupukiliiton ystävyyskuntasihteerit Kuntien ystävyystoimintaa pidetään usein pelkästään kuntien hallintoelinten ja niiden ylimmän johtajiston kenttänä. Toiminnan aatteellisena perustana on kuitenkin kansainvälinen ystävyystoiminta ruohonjuuritasolla. Koska paikallinen itsehallinto on lähinnä kansalaista oleva hallinnon taso, niin kaupungin- tai kunnanhallituksella on tietenkin kansalaistensa mukaan ottamisessa ja yhteistyön koordinoimisessa painava ja usein myös tärkein rooli. Ystävyyskunta-aatteen lähde ei ole tiedossa, sen edistäjiä ovat olleet erilaiset kansainväliset kuntajärjestöt ja perustamisestaan lähtien myös EU. EU:n perustamisasiakirjan, Rooman sopimuksen, johdannossa on mainittu, että jäsenvaltiot voivat perustaa kansalaisiaan mahdollisimman lähelle tulevia liikkeitä." Tämä onkin

17 -17- lähtökohtana EU:n rahoittamien ohjelmien laadinnassa. Merkittävin on Euroopan komission yhteisötuki kaupunkiliikkeelle (Community Aid to Town Twinning). Virossa ohjelmasta ja hakumenettelystä tiedottaa Viron Kaupunkiliitto. Kaupunkien yhteistyöllä on pitkät perinteet. Pohjoismaissa ne ulottuvat 1920-luvulle. Kansalaishankkeista perinteisiä ovat koululuokkien, tanssi- ja lauluyhtyeiden ja urheilujoukkueiden vastavuoroiset vierailut. 1. Mitä kuntien yhteistyö osapuolille tarjoaa? Historiallisesti Virolla on ollut tiiviit ystävyyssuhteet Pohjois-Euroopan kuntien kanssa. Kuntarakenteessa on yhtäläisyyksiä ja näin ollen tehtävät ja ongelmat ovat samanlaisia monilla aloilla. Kuntayhteistyö on arvokasta, koska se mahdollistaa ratkaisujen keksimisen samanlaisiin ongelmiin yhdessä ja toistensa kokemuksista ja virheistä oppimisen. Kummikaupungin asukkaiden yhteyksien lisäksi vaihdetaan usein kokemuksia myös kunnan viranomaisten kesken, mikä on ammatillisesti tärkeää. Ystävyyssuhteilla on kunnille varmasti peilivaikutus. Tämä tarkoittaa, että kehitettäessä suhteita kumppanikunnan kanssa on ensin selkiytettävä oma yhteistyöala ja huomattava omat vahvat ja heikot puolet. Enimmäkseen tavoitteena on kuitenkin oman kunnan hyvien puolten esille nostaminen. Omaleimaisuuden tiedostaminen auttaa edistämään kunnan mainetta niin oman kumppanin kuin omien asukkaidenkin silmissä. Se antaa myös mahdollisuuden oppia tietämään, mikä kunnassa on mainostamisen arvoista sekä auttaa ymmärtämään, mikä voisi kiinnostaa ulkomaista kumppania ja vierasta ystävyyskunnasta. Kuntaviranomaiset yrittävät arvioida kuntaa kriittisesti, lisäksi kummikunta auttaa tuomaan esille sekä myönteisiä että kielteisiä asioita ja sen mikä on kehityskelpoista. Näin ollen yhteistyö auttaa kuntia löytämään oman identiteetin. Samojenkin pulmien ratkominen vaatii kuitenkin voimavaroja. Keskinäisten kumppanuussuhteiden luomista, kokemuksen- ja tiedonvaihtoa tukevat osittain EU-rahastot ja -ohjelmat. Usein kumppanikuntien ongelmien ratkaisemiseen tarvittavat välineet saattavat ylittää yhteistyössä käytössä olevat rahavarat, mutta siinä tapauksessa eurooppalaisen ystävyyskunnan avulla on mahdollista löytää sopivia EU-ohjelmia. Monissa tapauksissa EU-tuen saamisen edellytyksenä onkin yhteistyö valtionrajojen ulkopuolella, mikä takaa kokemuksenvaihdon eurooppalaisella tasolla. Haluaisin korostaa, että mielestäni ensimmäisten yhteyksien luomisessa varojen puute ei saisi olla esteenä. Nykyisin kuntien verkottuneisuus auttaa kehittämään yhteyksiä internetin välityksellä. Se ei vaadi suuria rahoja vaan aikaa ja halua. Koululaisten ja virkamiesten välinen kanssakäyminen on mahdollista aloittaa kirjeenvaihdolla ja myöhemmin voi järjestää videokonferensseja ja etäopetusta internetin välityksellä. Kun asia on pantu liikkeelle ja todellinen toiminta on käynnistynyt, on helpompi löytää rahoitusta vierailujen järjestämiselle. Näin voi olla osanen globalisoituvaa maailmaa ilman että käyttäisi suuria rahamääriä. Kummikuntien yhteistyö on usein eri valtioiden paikallisten hallintoelinten kansainvälisen yhteistyön perusta. Tämä yhteistyö varmasti tukee elinikäisen opiskelun periaatetta, koska yhteishankkeet mahdollistavat osaamisen ja kokemuksien vaihdon sekä eri kohde- ja ikäryhmien koulutuksen yhteisössä. Esimerkiksi, kehitettäessä kansainvälisiä yhteyksiä nuorten välillä kielitaidon merkitys kasvaa. Matkailu ja maailman näkeminen puolestaan motivoi nuoria opiskelemaan entistä enemmän ja ulkoisista yhteyksistä saadut myönteiset kokemukset innostavat tulevaan yhteistyöhön. Oppimishaluinen ja motivoitunut nuori on yhteisössä tärkeä tekijä jo siksikin, että juuri hän on tuleva paikallisten olojen kehittäjä. Me kaikki ymmärrämme, että kansainvälinen kanssakäyminen laajentaa näköpiiriä ja maailmankäsitystä sekä eri kulttuurien tuntemusta. Yhteistyö EU-valtioiden kanssa tarjoaa myös tavallisille kuntalaisille mahdollisuuden kokea ja tutkia mikä EU on, miksi se on perustettu sekä vaihtaa mielipiteitä EU-kansalaisten kanssa. Kunnille se tarjoaa mahdollisuuden saada tietoja ulkomaiselta kumppaniltaan mm. siitä miten EU on paikallisen itsehallinnon kehitykseen vaikuttanut. Voi oppia toisten kokemuksista, jotta itse tulevaisuudessa välttyisi virheiltä. Myös unioniin liittymisen jälkeen on mahdollista vaihtaa kokemuksia vaikka siitä, millä tavalla tulkita, soveltaa ja noudattaa lakeja. Kansainvälisten yhteyksien verkostosta ja kokemuksista eri tasoilla voi hyödyntää myös liiketoiminnan ja viennin kehittämisessä kumppanivaltion kunnan kanssa. Tällainen yritystoiminnan kehittäminen vahvistaisi paikallista kehitystä yleensä ja tukisi lisätyöpaikkojen syntymistä. Tämä puolestaan olisi kansalaisille ystävyyssuhteesta saadun todellisen, aineellisesti mitattavan voiton mittari. 2. Vaikeudet ja mahdolliset ratkaisut yhteistoiminnassa Ensimmäinen ja olennainen asia yhteistyössä on epäilemättä ystävyyskumppanin valinta. Teoriassa, kun yhteishankkeen idea on olemassa, ystävyyskumppanin voi etsiä projektin luonnetta vastaavasti. Kuten mainitsin, on hyvä vaihtaa kokemuksia Pohjoismaiden kanssa, koska niiden kuntien kanssa on eniten yhtäläisyyksiä. Välillä kannattaisi katsoa myös kauemmas, vaikkapa valtameren taakse, koska tähän mennessä vielä käyttämättömät lähestymistavat voisivat tarjota aivan uusia ja mielenkiintoisia näkökulmia kunnallispolitiikkaan. Kuitenkin ennen suurien hankkeiden käynnistämistä tulisi selvittää mahdollisen ystävyyskumppanin tarkka toiminta-alue. Suhteiden rakentamisessa saattaa muuten myöhemmin tulla vakavaksi esteeksi kuntien ja niiden hallintojen hyvin erilainen kehitystaso. Kanssakäymistä vaikeuttaa myös se, kun kunnat ovat kooltaan ja infrastruktuuriltaan hyvin erilaisia.

18 -18- Yhtenä vakavana esteenä suhteiden kehittämisessä on kielitaidon puute. Ystävyyssuhde voi kuitenkin kannustaa kieliopintoihin ja kielitaidon lisääminen voisi olla myös yksi ystävyyskuntien toimintamuoto. Väistämättä edessä olevia kommunikaatio-ongelmia voitaisiin vähentää. Usein kansainvälinen ystävyyssuhde saa alkunsa kunnanjohtajien henkilökohtaisista tuttavuuksista, jotka on solmittu esimerkiksi kansainvälisissä konferensseissa. Henkilökohtaisten kosketuksien olemassaolo ja kehittäminen on olennaista myös laajempien hankkeiden käynnistämisessä, mutta ei ole yksinomaan hyvä asia. Kuntapoliitikot, jotka ovat luottamushenkilöitä, vaihtuvat Virossa joka kolmas vuosi, jolloin siihen mennessä luodut yhteysverkostot yleensä häviävät. Ystävyyssuhteet on mustasukkaisesti pidetty itsellä, tulevien suhteiden luominen käy hankalaksi ja koko yhteisön kehitys vaikeutuu. Yksi ratkaisu olisi, että perustettaisiin ns. ystävyyssuhderyhmä eli kunnassa muista kuin luottamushenkilöistä koostuva ryhmä aktiivisia ihmisiä, jotka pystyisivät sekä luomaan että kehittämään yhteyksiä ja tarpeen vaatiessa myös laatimaan hanke-ehdotuksia. Ryhmä olisi perillä kunnan ystävyystoiminnasta ja jatkaisi suhteen kehittämistä silloinkin, kun toiminnan alulle pannut poliitikko on vaihtunut toiseen. 3. Kuntien yhteistyö eurooppalaisella tasolla Kuntien yhteistyö Euroopassa on meille kaikille hyödyllistä. Kokemuksien vaihto ja yritystoiminnan kehittäminen auttavat tasoittamaan kuntien eroja. Kansainväliset yhteydet ja yhteishankkeet lisäävät muiden kulttuurien ymmärtämistä ja edistävät suvaitsevaisuutta. Ystävyyskaupunkien yhteistyö auttaa käytännössä seuraamaan subsidiaritetti-periaatetta, joka on yksi demokratian tukipilareista. Epäilemättä monista erilaisista osapuolista ja tekijöistä koostuvat, hyvin harkitut hankkeet johtavat kestävään kehitykseen. Yhteistyökumppanien tuki ja yhteiset aivoriihet auttavat varmasti ratkaisemaan yksityisen kunnan ongelmia paremmin kuin yksin ja erikseen yritettäessä. Menestystä kaikille ystävyyssuhteen käynnistämisessä ja ylläpitämisessä! YRITYSKUMMIEN TOIMINTA VIRON JA SUOMEN VÄLILLÄ Antero Partanen Yrityskummit ry Yrityskummitoiminta on kolmikantaperiaatteella tapahtuvaa kuntien, pk-yritysten ja yrityskummien välistä yhteistyötä. Yrityskummitoiminta alkoi Suomessa 1990-luvulla. Suomi ajautui syvään lamaan, mikä johti vaikeisiin ongelmiin niin yritysmaailmassa kuin kuntatasolla. Työpaikat vähenivät niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Tässä tilanteessa useat kokeneet elinkeino- ja kuntaelämää tuntevat henkilöt halusivat vapaaehtoisella työpanoksellaan auttaa oman seutunsa vaikeuksissa. Omaksi seuduksi nämä henkilöt tunsivat entisen syntymäpaikkansa, koulukaupunkinsa tai kesämökkikuntansa. Ensimmäiset viralliset kummit olivat Asikkalan kunnassa. Kipinästä tuli syttyy. Niin tässäkin asiassa. Vuonna 1997 yrityskummitoiminta laajeni valtakunnalliseksi Suomen Kuntaliiton ottaessa projektin huomaansa. Kaksivuotiseksi suunniteltuun projektiin osallistui 170 kuntaa ja lähes 300 yrityskummia. Yrityskummit ovat kokeneita, usein eläkkeellä olevia elinkeinoelämän asiantuntijoita tai yritysjohtajia. He toimivat kuntien ja yritysten neuvonantajina, valmentajina, sparraajina ja mentoreina. Heidän joukossaan on suuria pääjohtajia, professoreja, kunnanjohtajia, teollisuus- ja markkinointijohtajia. Nämä henkilöt muodostavat laajan verkoston, jossa he voivat pyytää toisen kummin maksutonta apua kulloisessakin pulmakysymyksessä. Toimintaa kuvaa innovaatiopromoottoreina toimivien yrityskummien ryhmäjako: elintarviketeollisuus, kaivostoiminta, matkailu ja palvelut, metalli-, muovi- ja puunjalostusteollisuus, rakentaminen, teknokemia, tekstiili-jalkine ja vaateteollisuus. Toimintaa on ollut myös Suomen ulkopuolella mm. Liettuassa ja Virossa. Virossa yrityskummit ovat panostaneet tähän asti lähinnä Etelä-Viron alueeseen, lähinnä siksi, että suomalaiset yleisesti pysähtyvät Tallinnaan. Tartossa pidettiin Lõuna-Eesti Ärikontaktpäevad maaliskuussa 2000, joille osallistui noin 60 suomalaista ja 70 virolaista yrittäjää ja keksijää pohtimaan yhteisiä asioita ja rakentamaan yrityskohtaisia liikeyhteyksiä. Yhteistyötä on rakennettu myös yrityskummitoiminnan ja Tarton yliopiston, Tarton Tiedepuiston, kaupungin ja Viron Kauppakamarin Tarton toimipisteen kanssa. Keväällä 2001 yrityskummeilla oli oma tiedotusosasto Tarton Maatalousmessuilla. Yrityskummitoimintaa on käsitelty myös EU-tuen avulla toteutetussa seminaarissa Oulussa kesäkuussa Teemana seminaarissa oli elinkeinojen edistäminen kuntien kansainvälisen toiminnan ja yrityskummien yhteistyöllä. Tästä seminaarista on saatavilla tuhti tietopaketti englanninkielisenä.

19 -19- Yrityskummiprojekti laajeni neljävuotiseksi Kuntaliiton huomissa. Marraskuussa 2000 perustettiin itsenäinen Yrityskummit ry jatkamaan tätä työtä. Noin 400 yrityskummin lisäksi mukana jäseninä on nyt jo 172 kuntaa, kuntayhteisöä, kehittämiskeskusta. Nämä yhdessä muodostavat verkoston, jonka tietomäärä on valtava. Päätavoitteina on kehittää pk-yritysten toimiala- ja alueellista yhteistyötä, motivoida kuntia ja yrittäjäjärjestöjä yrityskummiyhteistyöhön ja vahvistaa alueellista yritystoimintaa ja luoda sekä turvata työpaikkoja. Kansainvälistymisen kynnys on pienille yrityksille usein korkea. Yrityskummit aikaisempien kokemustensa ja kielitaitojensa perusteella voivat auttaa yrittäjiä alkutaipaleella. Viron toimintaa on myös tarkoitus jatkaa. Saadut yrityskohtaiset tulokset innostavat jatkamaan. Samoin kuin Suomessa, voidaan myös Virossa saada parempia tuloksia alueellisella yhteistyöllä kuin pelkästään yksittäisten yritysten kanssa toimimalla. Toiveena on myös saada talkootyöajatus istumaan muutamiin virolaisiin asiantuntijoihin ja opettajiin, jotta Viron oma yrityskummitoiminta voitaisiin saada alkuun. TÄYSISTUNTO II EUROOPAN UNIONI JA EUROOPPALAINEN IDENTITEETTI KANSALLISEN IDENTITEETIN JA KULTTUURIN SÄILYMINEN JA KEHITYSNÄKYMÄT EUROOPAN UNIONI EUROOPPALAINEN IDENTITEETTI JA PAIKALLISET MAHDOLLISUUDET SÄILYTTÄÄ KANSALLISEN KULTTUURIN OMALEIMAISUUS (kirjoitettu nauhalta) Irma Pellinen Haukiputaan kunnanvaltuuston puheenjohtaja Arvoisat puheenjohtajat, hyvä yleisö! Kansainvälisen toiminnan kannalta katsottuna emme saa unohtaa, että yksikään kansakunta ei elä tyhjiössä, vaan meillä kaikilla on omat kokemuksemme siitä, miten voidaan toimia kansainvälisesti. Meitä suomalaisia ovat aikoinaan kansainvälistäneet niin ruotsalaiset kuin venäläisetkin, teitä virolaisia lisäksi saksalaiset. Molemmista kansakunnista väkeä on muuttanut siirtolaisina muihin maihin, joko leivän perässä, poliittisista syistä tai jopa seikkailunhalusta. Kulttuuri on myöskin aina ollut kansainvälistä. Olympialaiset ja muut urheilutapahtumat ehkä ovat olleet kaikkein rakastetuin tapa toimia. Omat kokemukseni virolaisista ovat vuodelta 1979, jolloin kunnassani toimiva urheiluseura sai vieraakseen Vinnista lentopallojoukkueen ja siitä lähtien olen saanut olla jonkun virolaisen suomalainen. Rakennusala on aina ollut kansainvälinen. Suomalaiset arkkitehdit ovat olleet maailmalla hyvin tunnettuja. Asialla on kuitenkin toinenkin puoli. Arkkitehtiemme otettua vaikutteita muista maista suomalainen rakennuskulttuuri on saanut maksaa virheistä viimeiset vuosikymmenet ja maksaa edelleen. Kaikki ideat eivät toimi kaikissa maissa. Tieteen alalta kuulimme Kari Niinistön ansiokkaan puheenvuoron. Tiede on aina ollut kansainvälistä. Ystävyyskuntatyöstä puhui Kaimo Käärmann. Olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että ystävyyskuntayhteistyö on merkittävää ja suotuisaa toimintaa meidän kaikkien kannaltamme. Suomalaiset kansainvälistyivät myös siinä vaiheessa, kun miehet lähtivät YK-joukkoihin rauhanturvaoperaatioihin. Vieraat kulttuurit ovat saapuneet satamien kautta, koska kauppa on aina ollut kansainvälistä. Yhteistyö ei enää ole sattuman varassa. Mitkä siis ovat kansainvälisen yhteistyömme tavoitteet? Lähtökohtana on nykyisin useimmiten taloudellinen tulos. Haluamme saada jotakin tuotosta siitä työstä, jota yhdessä teemme. Raha puhuu parhaiten. Alunperin kuitenkin EU:lla on ollut myös huomattavasti eettisempiä lähtökohtia kuten konfliktiton yhteiselo. Euroopan tasollakaan tähän ei olla päästy vaan olemme joutuneet toteamaan, että kansat eivät välttämättä koko ajan pysty elämään rauhan olosuhteissa.

20 -20- Tämän päivän Euroopassa suuri ja vaikea ongelma on rasismi, sen kitkeminen kuuluu yhteisiin tavoitteisiin. Sosiaalinen yhdenvertaisuus niin että kaikilla kansoilla ja kaikilla kansojen sisällä olevilla ryhmillä olisi samanlaiset sosiaaliset olosuhteet, on tärkeä tavoite. Kaikilla kansalaisilla pitäisi samoin olla yhtäläiset kansalaisoikeudet ja velvollisuudet. EU:ssa pyritään myös hallintokulttuurien yhdentymiseen, jotta tiedettäisiin mitä tarkoitetaan kunnallisella itsehallinnolla tai valtionhallinnolla jne. Miksi kansainvälinen yhteistyö on nykyään niin tärkeää? Onko se keksitty asia, jota yksinkertaisesti lähdetään toteuttamaan? Toimintaympäristö on muuttunut. Yksikään valtio ei pysy toimimaan ilman kansainvälisiä yhteyksiä. Yritykset kansainvälistyvät kovaa vauhtia, esimerkiksi iso IBM, Nokia jne. toimivat jo ympäri maailmaa. Tämä tarkoittaa sitä, että yksinään EU ei ole tulevaisuuden toimintaympäristö, vaan avainsana on globalisoituminen. Tietoteknologian kehittyminen on lyhentänyt välimatkoja. EU:n eri rahoitusmuodot antavat mahdollisuuden kehittää eri alueita EU:n jäsenmaissa. Maailman talous yhdentyy ja Euroopan talous yhdentyy. Kansallisesti koetaan hyvin vaikeana muun muassa se, että raha muuttuu euroksi. Luovumme omasta markastamme, mutta ajatellessamme tämän päivän rahaliikennettä huomaamme, että käytämme jo nyt rahan sijasta bussikortteja, EUROcardia, VISAa ja American Expressiä. Raha ei ole enää yhtä tärkeä kansallisen identiteetin tukipylväs kuin aikaisemmin. Maailmanlaajuisesti on tulevaisuudessa pystyttävä vastaamaan työllisyyskysymyksiin ja ennen kaikkea työttömyyteen. Tietoteknologia on tuonut hyviä asioita tullessaan, mutta automatisoituminen on myös vienyt paljon työpaikkoja. Rajojen avautumisesta saattaa muodostua visainen kysymys. Kaikkien hyvien asioiden lisäksi rikollisuus pääsee helpommin liikkumaan rajojen yli. Mitä EU on tuonut tullessaan kuntatasolle? Meidän kunnassamme aloitettiin ensimmäisenä lapsille ja nuorille suunnatut Comenius-hankkeet. Niissä pyritään kielten, kulttuurin ja matkailun avulla kansainvälistämään ajattelua. Tietotekniikalla on tässä työssä merkittävä osuus, mikä on ominaista suurimmalle osalle EU-hankkeita. Seutukuntatyö on yksi kuntien kannalta merkittävä kansallisen tason yhteistyömuoto ja myös sillä on vaikutuksia kansainväliseen yhteistyöhön. Oma kuntani on osa Oulun seutua, joka jo parikymmentä vuotta sitten ryhtyi panostamaan tietoteknologiaan, IT-alan yrityksiin ja kehittämiseen yhdessä yliopiston kanssa. Tähän päivään mennessä on syntynyt tuhansia ja tuhansia työpaikkoja alueelle ja mielenkiinto on herännyt jopa niin kaukana kuin Japanissa. Ensimmäiset japanilaiset yritykset ovat tulossa Oulun seudulle. Aluekehitystyö on yhteistyötä alueiden kesken. Ennen kaikkea täytyy miettiä sitä, mikä meidän alueemme kannalta on meidän identiteettimme, mitä me ensisijaisesti haluamme kehittää. EU:n puitteissa isoimpana alueena on pohjoinen ulottuvuus. Alue- ja rakennepoliittinen kehitystyö heijastuu osittain myös meidän alueellemme. Haukipudas kuuluu valkoiseen alueeseen, joka ei saa minkäänlaisia rakennetukia, mutta ympäröivien alueiden kautta meillekin päin poikii aina jotakin. Alueella täytyy suunnitella asioita entistä huomattavasti tarkemmin. Termeillä suunnittelu ja suunnitelmallisuus ei ehkä ole kovin hyvä kaiku Virossa, mutta ilman suunnittelua tätä asiaa ei kuitenkaan vastaisuudessakaan voida hoitaa. Valkoiselle alueellemme Euroopan sosiaalirahaston hankkeet ovat merkittäviä. Niihin on käytettävissä suhteellisen runsaasti varoja, mutta monilla paikkakunnilla ei ole tekijöitä. Hyviä hankkeita ei pystytä nostamaan ilman liikkeellepanijoita. Maaseudun kehittämiseen liittyvät Lieder-hankkeet ovat tuoneet meille muun muassa projektin, jossa mietitään haja-asustusalueiden jätteiden käsittelyä. Tällaisessa tekin voisitte aivan olla mukana. Täällä on paljon alueita, joissa yhteisöä ja maaseutua pitää pystyä hoitamaan niin, ettei se saastu eikä roskaannu. EU ei tuo mukanaan pelkästään hyviä asioita. On tekijöitä jotka vaikuttavat kunnan talouspohjaan ja verotukseen. Arvolisävero on tullut EU:n mukana. Valtakunnan tasolla joudumme miettimään ajoneuvoverotusta, alkoholi- ja tupakkaverotusta jne. EU:n kilpailulainsäädäntö, julkiset investoinnit ja hankinnat vaikuttavat kuntiin. Isoissa hankinnoissa meidän täytyy panna tarjoukset julkiseen kilpailuun. Käsittääkseni EU-kunnissa on kaikkein eniten mietitty julkistalouden tehokkuutta. En tiedä, onko EU:n vai menneen vuosikymmenen laman syytä, että kunnalliselämästä on poistunut työntekijöitä runsaasti ja paine kohti yksityisiä palveluita on kasvanut. Palveluita pitää pystyä vastaisuudessa vertailemaan eurooppalaisella tasolla. Tulee koko ajan miettiä, onko meidän terveydenhuoltomme kalliimpaa kuin muualla. Euroopan tasolla yhteisiin tavoitteisiin pyritään talouspolitiikassa, työllisyyspolitiikassa, sosiaalipolitiikassa ja koulutuksessa. Koulutuksessa minun nähdäkseni siitä on etua, koska liikkuvuus lisääntyy ja koulutuksen tulee olla on vertailtavissa, kuten myös tutkintojen pitäisi olla samanarvoisia eri maissa. Siirrymme nyt varsinaiseen kulttuuriin ja kansalliseen identiteettiin. Euroopan Unionin aikana me suomalaiset eri alueilla olemme joutuneet miettimään yhä tarkemmin, mikä meille meidän kulttuurissamme on tärkeää. Mikä on säilyttämisen arvoista, mitä haluamme kehittää. Meistä suomalaisista sanottiin jossakin vaiheessa, että olemme Euroopan amerikkalaisin maa. Amerikkalaisuus näkyy varsinkin nimistössä ja siinä että televisio-ohjelmat ovat suurimmalta osalta englanninkielisiä. Euroopassa pyritään kuitenkin myös kansallisen tv-ohjelmatuotannon edistämiseen. Euroopan Unioni on rakentanut Kulttuuri ohjelman, jonka kesto on viisi vuotta ja budjetti 167 miljoonaa euroa (summa saadaan Viron kruunuiksi kertomalla viidellätoista). Ohjelmalla pyritään tukemaan kulttuurin yhteistyöprojekteja ja raha on tarkoitettu noin 180 eri hankkeeseen. Ne ovat vuoden kestäviä tai monivuotisia