Kaupunkiseutujen kasvun aika. Alueiden kehittäminen

Transkriptio

1 Kaupunkiseutujen kasvun aika Alueiden kehittäminen SISÄASIAINMINISTERIÖN JULKAISUJA 14/2004

2 SISÄASIAINMINISTERIÖN JULKAISU 14/2004 ALUEIDEN KEHITTÄMINEN ISSN ISBN (NID.) ISBN (PDF) POHJAKARTAT GENIMAP OY TAITTO: ARS MIRJA NUUTINEN & C JOONA NUUTINEN PAINO: SUOMEN PRINTMAN OY, HYVINKÄÄ

3 SISÄASIAINMINISTERIÖ KUVAILULEHTI Julkaisun päivämäärä Tekijät (toimielimestä, toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Kaupunki-indikaattorityöryhmä, pj. vs. johtaja Asta Manninen, Helsingin kaupungin tietokeskus Julkaisun toimittajat: Janne Antikainen ja Tarja Pyöriä, sisäasiainministeriö Julkaisun laji Raportti Toimeksiantaja Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi (myös ruotsinkielisenä) Kaupunkiseutujen kasvun aika (Stadsregionerna växer till sig) Julkaisun osat Tiivistelmä Kaupunkiseutujen kasvun aika julkaisussa kuvataan suomalaisia kaupunkiseutuja. Mukana on kansalliseen kaupunkiverkkoon kuuluvat kaupunkiseudut ja kaupunkiverkkoon kuulumattomat aluekeskukset, yhteensä 39 kaupunkiseutua. Julkaisu jakautuu neljään osioon. Ensimmäisessä osiossa kansallisten ja kansainvälisten asiantuntijoiden artikkelit valottavat julkaisun yhteyttä vahvana esikuvana toimineeseen Euroopan komission Urban Audit II -hankkeeseen, referoivat sen tuloksia, kuvaavat kansallista kaupunkiverkkoa ja kaupunkiseutujen kasvua, määrittelevät toiminnallisia kaupunkiseutuja, kertovat kaupunkiseutujen uudesta aluetaloudesta sekä pohtivat arkiviihtyvyyttä ja hyvinvoinnin mittaamista kaupunkiseuduilla. Toisessa osiossa on jokaisesta kaupunkiseudusta kuvaus hyvän elämän ympäristönä. Kuvaustekstit kertovat kaupunkiseutujen kasvusta, palveluiden toimivuudesta ja ominaispiirteistä. Laadullista kuvausta täydentää tilastotarkastelu suurilla aluekehityksen muuttujilla vuodesta 1975 tuoreimpaan tietoon sekä faktaruutu, jossa on tehty erottelu keskuskaupungin ja kehyskuntien välillä. Kolmannen osion tilastotarkastelu noudattaa EU:n Urban Audit II hankkeen teemoitusta ja muuttujalistaa. Urban Audit II:n rungon ja määritelmien käyttäminen parantaa suomalaisten kaupunkien vertailukelpoisuutta muihin eurooppalaisiin kaupunkeihin. Neljännessä osiossa esitellään alueiden käyttöön tarkoitettu työkalu elämän laadun arviointiin. Osioon on myös koottu muutamia esimerkkejä hyvistä indikaattorikäytännöistä. Työ täydentää kaupunkiverkkotutkimusten ja aluekeskusten profiloinnin piirtämää kuvaa suomalaisista kaupunkiseuduista. Julkaisua täydentävää materiaalia löytyy osoitteesta Avainsanat (asiasanat) Kaupunki, kaupunkiseutu, aluekeskukset, kaupunkiverkko, indikaattori Muut tiedot Julkaisun verkkoversion ISBN-numero on Sarjan nimi ja numero Sisäasiainministeriön julkaisu 14/2004 ISSN ISBN Kokonaissivumäärä 174 Kieli Suomi Hinta 20 euroa + alv Luottamuksellisuus Julkinen Jakaja Sisäasiainministeriö Kustantaja Sisäasiainministeriö 3

4 4

5 INRIKESMINISTERIET PRESENTATIONSBLAD Utgivningsdatum Författare (uppgifter om organet: organets namn, ordförande, sekreterare) Arbetsgruppen för stadsindikatorer, ordförande stf. direktör Asta Manninen, Helsingfors stads faktacentral Redaktörer: Janne Antikainen och Tarja Pyöriä, inrikesministeriet Typ av publikationen Rapport Uppdragsgivare Datum för tillsättandet av organet Publikation (även den finska titeln) Stadsregionerna växer till sig (Kaupunkiseutujen kasvun aika) Publikationens delar Referat Stadsregionerna växer till sig beskriver 39 finska stadsregioner. Publikationen har fyra delar. I den första delen ingår artiklar av nationella och internationella experter som beskriver hur den här publikationen anknyter till Europeiska kommissionens Urban Audit II-projekt, refererar resultat av detta, beskriver nationella stadsnätverk och tillväxten i stadsregionerna, definierar funktionella regioner, berättar om ny ekonomi och resonerar vardagstrivsel och mätning av välfärd i stadsregioner. I den andra delen beskrivs varje stadsregion som en god livsmiljö. Det är fråga om tillväxt, fungerande service, hemtrevliga miljöer och regionens särdrag. Den kvalitativa beskrivningen kompletteras av statistik från 1975 till idag och faktarutan som anger uppgifterna separat för kärnstaden och kranskommunerna. Statistiken i den tredje delen följer Urban Audit II-projektets teman och variabler. Tillämpningen av Urban Audit definitioner och begrepp ger en solid grund för de finska städernas jämförbarhet med andra europeiska städer. I den fjärde delen introduceras ett verktyg för värdering av livskvalitet i stadsregioner, samt presenteras ett urval bästa indikatorpraxis från olika städer. Boken kompletterar två tidigare verk, Stadsnätverksutredningen (2001) och regioncentras profilering (2002). Mer material finns på Nyckelord Stad, stadsregion, regioncentrum, stadsnätverk, indikator Övriga uppgifter ISBN-numret på nätversionen är ISBN Seriens namn och nummer Inrikesministeriets publikationer 14/2004 ISSN ISBN Sidoantal 174 Språk Finska Pris 20 euro + moms Sekretessgrad Offentlig Distribution Inrikesministeriet Förlag Inrikesministeriet 5

6 6

7 Lukijalle Kaupunkien ja kaupunkiseutujen kuvaamisen perinne saa jatkoa. Aluekeskus- ja kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmän julkaisemien kansallisen kaupunkiverkon rakennetta kuvaavan Kaupunkiverkkotutkimuksen (2001) ja aluekeskusten profiloinnin (2002) jatkoksi nyt pureudutaan suomalaisiin kaupunkiseutuihin hyvän elämän ympäristöinä. Kaupunkiseutujen kuvauksissa näkyy kaksi vahvaa kasvutrendiä. Kaupungit ovat viime vuosikymmeninä nousseet alueellisen kehityksen moottoreiksi lukujen hyvinvointivaltion rakentamisen jälkeen on tullut aika löytää kasvu erikoistumisen kautta. Perinteiset, vuosikymmenten aikana kaupunkiseuduille juurtuneet osaamisen alat ovat kohdanneet huippuosaamisen. Yliopistot, ammattikorkeakoulut ja tiedepuistot ovat keskeisiä toimijoita uudessa kasvussa. Samanaikaisesti kaupungit ovat seutuistuneet. Kaupungit ja niitä ympäröivät kunnat ovat yhtä toiminnallista aluetta, jolla käydään töissä ja haetaan palveluja. Kaupungit ovat Suomessa verrattain nuoria ja uudet kasvun ajat ovat jo käsillä. Jatkossa kasvu edellyttää eri toimijoiden vahvaa seudullista yhteistyötä. Kaupunkiseutujen keskinäinen verkostoituminen kansallisesti ja kansainvälisesti tulee vahvistumaan jo lähivuosina. Suomessa on toimiva kaupunkiverkko osaamisperusteiselle kehitykselle. Meillä on maantieteellisesti kattava vahvojen ja monipuolisten kaupunkiseutujen verkosto. Keskeisenä periaatteena alueellisessa kehittämisessä on monikeskuksisen kaupunkiverkon ja ainakin yhden elinvoimaisen kaupunkiseudun kehittäminen jokaisessa maakunnassa. Kaupunkien keskinäistä verkostoitumista tuetaan vahvasti. Menestyksekäs kaupunkipolitiikka vaatii eriyttämistä. Suomi tarvitsee Helsingin metropolialuetta toimimaan vahvana solmuna globaalissa kaupunkiverkossa ja muita monipuolisia yliopistoseutuja kansainvälisen tason kasvualojen vahvistamiseen ja löytämiseen. Maakuntakeskukset ovat lisäksi tärkeässä palvelutehtävässä omassa maakunnassaan. Suomessa on tusinan verran yksipuolisempia teollisia seutuja, mutta näiden seutujen metsä- ja metalliteollisuuden varassa nojaa kaksi kansallista taloudellista tukijalkaa. Pienimmät kaupunkiseudut ja kaupunkiseutuja ympäröivät seudut vaativat omaa tehokasta politiikkaa potentiaalinsa hyödyntämiseen esimerkiksi matkailu- ja virkistyspalveluissa. Menestyksekäs kaupunkipolitiikka edellyttää hyvää tietopohjaa. Tässä julkaisussa kansallisten ja kansainvälisten asiantuntijoiden artikkelit johdattelevat muutamiin keskeisiin teemoihin sekä kaupunkien kehityksen että siitä kertovan tietopohjan ymmärtämiseksi. Julkaisun tietopohjaa ja kaupunkiluokittelua tullaan jatkossa käyttämään hyväksi kaupunkipolitiikan eriyttämisessä. Suomalainen tilastotuotanto on huippuluokkaa maailmassa. Kaupunki-indikaattoreiden kehittämistä on ohjannut työryhmä, jonka puheenjohtajana on toiminut Helsingin kaupungin tietokeskuksen vs. johtaja Asta Manninen. Ryhmä on rakentanut kaupunki-indikaattoreista kansainvälisesti vertailukelpoisen sekä kaupunkiseuduille oleellisia tietoja sisältävän ja ajantasaisen pohjan. Haluan kiittää ohjausryhmää, artikkeleiden kirjoittajia, kaupunkiseutukuvaukset tuottaneita kaupunkien yhteyshenkilöitä sekä Tilastokeskuksen asiantuntijoita erittäin hyvästä yhteistyöstä hankkeen aikana. Pekka Kilpi Ylijohtaja 7

8 Sisällysluettelo Lukijalle OSIO I: JOHDANTOARTIKKELIT...11 Asta Manninen, Janne Antikainen & Tarja Pyöriä: Hyvinvoivat kaupunkiseudut kasvavat...12 Lewis Dijkstra: European Cities in a Dynamic, Knowledge-based Economy...16 Janne Antikainen & Perttu Vartiainen: Kansallinen kaupunkiverkko ja kaupunkiseudut...20 Paavo Okko: Kaupunkiseutujen uusi aluetalous...27 Antti Karisto: Arkiviihtyvyyden aika, kaupunkipolitiikan pehmeä puoli...31 Jussi Simpura: Kaupunkihyvinvointi ja sen indikaattorit...37 OSIO II: KAUPUNKISEUTUKUVAUKSET...43 Moni-ilmeinen Forssan seutu...46 Helsinki luova ja osaava metropoli...48 Espoo luonnonläheinen teknologiakaupunki...50 Vantaa verkostoitumisen paikka...52 Helsingin seudun kehyskunnat tiivis kaupunkikehä...54 Hämeenlinna kaupunki palveluksessasi...56 Aluekeskus Iisalmi ympärillä Ylä-Savo...58 Joensuun kaupunkiseutu karjalaista sykettä, globaalia elinvoimaa...60 Jyväskylä uudesta aallosta verkostokaupunkiin...62 Jämsä paperia, ilmailua ja matkailua...64 Kajaani Kainuun maakuntakeskus...66 Kauhajoki tekemisen meininkiä...68 Kemi-Tornio: Kemi keskellä Perämeren kaarta, Tornio rajattomien mahdollisuuksien kaksoiskaupunki...70 Kokkolassa parasta aikaa...74 Merikaupunki Kotka tuulta purjeissa...76 Kouvola-Kuusankoski paperinvalmistusta, nopeita yhteyksiä ja edullista asumista...78 Kuopion kaupunkiseutu uudelle avoin hyvinvointiosaamisen keskus...82 Kuusamo Koillis-Suomen aluekeskus...84 Lahti suuren kaupungin edut pienessä mittakaavassa...86 Lohja kaupunkikeskus lähellä luontoa...88 Mikkeli Järvi-Suomen sydän...90 Oulun seutu Pohjois Suomen veturi...92 Oulun Eteläinen kaupunkitason palvelut, maaseudun mukavuudet...94 Pietarsaari dynaaminen idylli

9 Pori eteenpäin katsova kaupunkiseutu...98 Porvoon seutu kulttuurihistorian aarreaitta Raahe yli 350 vuotta vanha kaupunki Vauras Rauman seutu Riihimäki keskellä kaikkea Rovaniemi Lapin sykkivä sydän Aluekeskus Saimaankaupunki Salo kauppapaikasta kansainvälisyyteen Savonlinna Saimaan helmi Seinäjoki yrittävän Etelä-Pohjanmaan kasvukeskus Tammisaari kaupunki, jossa maa kohtaa meren Kaikem paree Tampere Turku Suomen portti länteen Uusikaupunki vetoa ja voimaa Vakka-Suomeen Energinen Vaasanseutu Valkeakoski todellinen mansikkapaikka Varkaus Itä-Suomen kansainvälinen teollisuuskeskus Äänekoski kuuluu kauas OSIO III: TILASTO-OSIO Teema 1: Väestö Teema 2: Sosiaaliset olot Teema 3: Taloudelliset olot Teema 4: Kansalaisten osallistuminen Teema 5: Koulutus ja opiskelu Teema 6: Ympäristö Teema 7: Liikenne Teema 8: Tietoyhteiskunta Teema 9: Kulttuuri ja turismi OSIO IV: HYVIÄ INDIKAATTORIKÄYTÄNTÖJÄ Hyvän elämän indikaattorit -työkalu Kaupunkiseutujen hyviä indikaattorikäytäntöjä Liite: Artikkeleiden kirjoittajat ja kaupunki-indikaattoriyhteyshenkilöt

10 10

11 I Johdantoartikkelit 11

12 Hyvinvoivat kaupunkiseudut kasvavat Asta Manninen, Janne Antikainen & Tarja Pyöriä Lissabonissa vuonna 2000 pidetyssä Eurooppaneuvostossa asetettiin tavoitteeksi, että EU:sta tehdään vuoteen 2010 mennessä maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Näiden tavoitteiden saavuttamisessa kaupungeilla ja niiden menestymisellä on ratkaiseva rooli. Urban Audit sekä EU:n toteuttamana että tässä raportoitu kansallinen hanke tarjoaa hyvän välineen näiden tavoitteiden seurantaan ja edistämiseen. Voimme kysyä ja saada vastauksen mm. siihen, kuinka laajalti vuotiaat osallistuvat työelämään, miten kaupunkien ja -seutujen osaamisperusta on kehittynyt, tai onko sosiaalinen yhteenkuuluvuus lujittunut vai heikentynyt. Nyt kerätty tietopohja mahdollistaa vertailevia kaupunkitutkimuksia ja kilpailukykytarkasteluja. Kuva kaupunkien ja kaupunkiseutujen kehitystrendeistä on kirkastunut. Kaupunkitilastoja Euroopassa ja Suomessa Kaupunki-indikaattoriprojektin 1 yhteisponnistuksena on valmistunut käsillä oleva Kaupunkiseutujen kasvun aika julkaisu. Siinä paneudutaan elinoloihin ja elämänlaatuun kaupungeissa ja kaupunkiseuduilla eurooppalaisen viitekehyksen mukaisesti. Kaupunki-indikaattoriryhmä on seurannut Urban Audit II hankkeen etenemistä ja osallistunut hankkeen kehittämistyöhön. Urban Audit viitekehyksen ja määritelmien käyttäminen parantaa suomalaisten kaupunkien vertaamista muihin eurooppalaisiin kaupunkeihin. Komission Urban Audit II hankkeeseen ovat osallistuneet Helsinki, Tampere, Turku ja Oulu. 12 Tässä kansallisessa hankkeessa on Urban Audit II tiedot kerätty 39 suomalaisesta kaupunkiseudusta ja niiden keskuskaupungeista. On siis toteutettu kansallinen Urban Audit II-rinnakkaishanke, jonka tiedonkeruu voitiin pitkälle perustaa Tilastokeskuksen ylläpitämään kaupunki- ja seutuindikaattorit -tietokantaan. Tavoitteena elämän laadun kuvaaminen Kansallisen hankkeen tavoitteena on kuvata suomalaisia kaupunkeja ja kaupunkiseutuja, niiden elämänlaatua, kehityskuvaa ja ominaispiirteitä. Kaupunkien ja kaupunkiseutujen vertailtavuus on tärkeä tavoite. Tässä on lähtökohdaksi otettu toisaalta EU:n Urban Audit hankkeen tietosisältö, toisaalta suomalainen kaupunkiverkkotutkimus. Näiden valintojen kautta turvataan vertailukelpoisen tiedon saanti suomalaisista kaupungeista verrattuna muihin eurooppalaisiin kaupunkeihin sekä toimiva ja mielekäs vertautuminen kansallisella tasolla. Kaupungit ja kaupunkiseudut ovat erilaisia mitä tulee niiden kokoon, alueelliseen merkitykseen (kansainvälinen, kansallinen ja seudullinen merkitys) ja erikoistumiseen tai monipuolisuuteen. Urban Audit II painottaa tiedon saantia myös kaupunkia pienemmistä alueista eli osa-alueista (sub-city level, neighbourhood), koska varsinkin suurten kaupunkien sisällä esiintyy paikoin suurtakin vaihtelua esimerkiksi väestön koulutustasossa, työttömyydessä tai tulotasossa. Kansallisessa hankkeessa ei vielä ole menty kaupunginosatasolle. Tilastotarkastelu on jaettu yhdeksään teemaan Urban Audit II hankkeen mallin mukaan. Teemat ovat: väestö, sosiaaliset olot, taloudelliset 1 Kaupunki-indikaattoriprojekti perustettiin Sisäasiainministeriön koordinoimassa projektissa ovat edustettuina kaupungit, Tilastokeskus, ympäristöministeriö, Stakes, Suomen Kuntaliitto ja Pirkanmaan TE-Keskus. Projekti on tuottanut kaksi kokoomajulkaisua: Suomalaisia kaupunkeja ja kaupunkiseutuja. Kaupunki-indikaattorit 1998 ja A Portrait of Finnish Cities, Towns and Functional Urban Regions Lisäksi on julkaistu Kaupunkikatsauksia ja perustettu Tilastokeskuksen ylläpitämä kaupunki- ja seutuindikaattoritietokanta (

13 olot, osallistuminen, koulutus ja opiskelu, ympäristö, liikenne, tietoyhteiskunta sekä kulttuuri ja turismi. Suurimmasta osasta näitä teemoja on vakiintuneet tilastot käytettävissä, osasta, kuten ympäristöstä, kulttuurista ja tietoyhteiskunnan erityispiirteistä on kuitenkin vasta tilastostandardit syntymässä. Nämä teemat vaativat vielä tutkimus- ja kehittämistyötä osakseen. Urban Audit tuottaa pääasiassa kovaa tilastotietoa kaupunkien elinoloista ja elämänlaadusta. Urban Audit kerää kuitenkin tietoa myös kaupunkilaisten kokemasta elämänlaadusta (data on citizen s perception of the quality of life in their cities). Tämän tiedon keruu perustuu kyselyihin. Nyt Urban Audit II:n yhteydessä suoritettiin hyvin rajallinen ja koeluontoinen kysely kaupunkilaisten tyytyväisyydestä kaupunkiinsa, sen palveluihin ja muuhun elämän laatuun. Kansallisessa hankkeessa on rakennettu vastaavaa työkalua, joka on esitelty julkaisun osiossa IV. Kaupunki-indikaattoreiden kehittäminen on pitkäjänteistä työtä. Euroopan komission Aluepolitiikan pääosasto tulee yhdessä Eurostatin kanssa jatkamaan Urban Audit työtä yhteistyössä jäsenmaiden tilastokeskusten ja kaupunkien kanssa. Urban Audit II hankkeen tuottamat tiedot avattaneen käyttäjille huhti-toukokuussa Nämä vertailukelpoiset kaupunkitiedot ovat arvokas perusta vertailevalle kaupunkitutkimukselle ja monipuolisille benchlearning-tarkasteluille. Urban Audit tiedot palvelevat myös kaupunkien oman kehityksen ja elämänlaadun arviointia (city monitoring). Saatavat käyttökokemukset muodostavat keskeisimmän perustan seuraavalle Urban Audit -kierrokselle. Tavoitteeksi tulisikin asettaa, että kaupunkitilastot ja indikaattorit vakiintuisivat pysyväksi osaksi eurooppalaista tilastojärjestelmää (ESS, European Statistical System), jota Eurostat ylläpitää yhteistyössä jäsenvaltioiden tilastokeskusten ja niiden verkostojen kanssa, tässä tapauksessa kaupunkien, kanssa. Kirjan rakenne ja keskeiset tulokset Julkaisu jakautuu neljään osioon. Ensimmäisessä osiossa ovat johdantoartikkelit, toisessa kaupunkiseutujen kuvaukset, kolmannessa tilastot ja neljännessä esitellään hyviä indikaattorikäytäntöjä sekä työkalua elämänlaadun mittaamiseen kaupunkiseuduilla. Osio I - johdantoartikkelit Osion I artikkelit tarkastelevat kaupunkiseutujen kehitystä sen eri puolilta. Teemakohtaisissa kirjoituksissa asiantuntijat lähestyvät ja tulkitsevat mm. suomalaisen kaupunkiverkon kutoutumista viime vuosikymmenillä ja rakenteen nykytilannetta, kaupunkiseutujen merkitystä uudessa aluetaloudessa, elämäntapojen muutosta ja uutta viihtyvyyttä suomalaisilla kaupunkiseuduilla sekä kaupunkihyvinvointia ja sitä mittaavia indikaattoreita. Lewis Dijkstra esittelee artikkelissaan Urban Audit II -hankkeen alustavia tuloksia. Kirjoittajan mukaan kaupunkiseudut ovat alueellisessa kehityksessä avainroolissa nostettaessa Eurooppa Lissabonin strategian mukaisesti maailman kilpailukykyisimmäksi ja dynaamisimmaksi aluetaloudeksi vuoteen 2010 mennessä. Erityinen rooli kaupungeilla on työllisyyden parantamisessa. Kaupunkiseutujen sisäisten erojen kasvu on suuri vaaratekijä elämänlaadulle ja sosiaaliselle koheesiolle. Suomen ja suomalaisten kaupunkiseutujen suurin haaste on edelleen työttömyys, vaikka suurimmille suomalaisille kaupunkiseuduille on syntynyt paljon uusia työpaikkoja laman jälkeen. Koulutettu ja osaava väestö on oleellinen tekijä osaamisperusteisessa alueellisessa kehittämisessä. Kirjoittajan mukaan muilla eurooppalaisilla kaupungeilla on paljon opittavaa Suomen kaupunkiseuduista tietoon ja osaamiseen perustuvasta kasvusta. Janne Antikainen ja Perttu Vartiainen kuvaavat artikkelissaan kaupunkiseutujen vahvistumista 1970-luvun puolivälistä nykypäivään. Tällä ajanjaksolla kaupungit ovat alueellisesti kasvaneet toiminnallisiksi kaupunkiseuduiksi. Samalla kaupunkien vaikuttavuus alueelliseen kehitykseen omalla alueellaan ja valtakunnallisesti on kasvanut, on muotoutunut kansallinen kaupunkiverkko. Kirjoittajien mukaan kaupunkiseutujen kehitykseen vaikuttavat yhä enemmän alueen ulkopuoliset tekijät. Seutujen kehitys eriytyy yhä vahvemmin, eli aluekehitys mosaiikkimaistuu sekä alueiden välillä, mutta myös kaupunkiseutujen sisällä. Eriytyvä aluekehitys ja erilaiset alueet edellyttävät eriytyvää aluepolitiikkaa. Menestyksekkään kaupunkipolitiikan avulla vahvistetaan monikeskuksisuutta ja koko kansallisen kaupunkiverkon kilpailukykyä. Paavo Okko käsittelee kaupunkiseutujen uutta aluetaloutta ja toteaa, että uuden talouden keskeinen muutostekijä, informaatio- ja viestintäteknologia, mahdollistaa kyllä toimintojen hajautumisen, mutta toisaalta näyttää silti keskittävän aluerakennetta. Korkean osaamisen yritysten sijoittumismieltymykset vetävät niitä usein keskuksiin. Läheisyyden merkitys mm. hiljaisen tiedon välittymisessä ei ole uudessa taloudessakaan poistunut luvun loppupuoliskolta alkaen Suomen neljä suurinta kaupunkiseutua ovat nostaneet bruttokansantuoteosuuttaan selvästi. Uutta taloudellista toimintaa on kuitenkin ilmestynyt uuden teknologian ansiosta aivan uusille seuduille. Keskeinen havainto on, että informaatio- ja viestintäsektorin sisällä tuotanto vaihtelee tavaratuotanto on Suomessa varsin keskittynyttä tiettyihin suuriin keskuksiin, mutta palvelu- ja sisältötuotanto näyttävät sijoittuvan alueellisesti tasaisemmin. Antti Karisto tarkastelee arkiviihtyvyyden aikaa ja uutta viihtymistä kaupungeissa. Karisto jakaa kaupunkien kehittämisen hallinnollistaloudelliseen kaupunkiin ja kotikaupunkiin. Hallinnollis-taloudellisen kaupungin tavoitteena on seudun kilpailukyvyn parantaminen, kotikaupungin kohteena on ihmisten elinympäristö ja arkiviihtyvyys. Arkiviihtyvyys on kaupungeille paitsi kilpailutekijä, myös itseisarvoinen asia. 13

14 Kaupungin viihtyvyyden elimellisiä osasia ovat turvallisuuden ja hyvinvoinnin lisäksi myös virikkeellisyys, tapahtumarikkaus ja esteettinen ilme. Karisto olettaa, että asukkaiden elämänlaatuun vaikuttaa myös julkinen tila, joka voi toimia mukavuustekijänä ja kollektiivisena resurssina. Kaupunkien arkiviihtyvyyden kehittämisessä tulisi peräänkuuluttaa paikkoja, joilla on anonyymien tilojen sijaan luonnetta ja identiteetti. Jussi Simpura tiivistää artikkelissaan hyvinvointi-indikaattorien kehittämisen historian ja pyrkii määrittelemään, mikä on leimallista, kun arvioidaan ja mitataan kaupunkien hyvinvointia. Simpura toteaa, että normaalien sosiaalisten ilmiöiden ja ongelmien lisäksi kaupunkihyvinvointia määrittelevät ainakin kaupunkiseudun sisäinen erilaistuminen ja hyvinvoinnin alueellinen jakautuminen sekä kuntapalvelujen toimivuus. Lisäksi artikkelissa nostetaan esiin joitakin vaikeammin mitattavia, mutta kiinnostavia suureita. Tällaisia ovat ainakin erilaisuutta ja suvaitsevaisuutta luovuuden kasvualustana mittaavat kulttuuritekijät sekä sosiaalinen pääoma, jonka merkitystä suomalaisen menestyksen osatekijänä on usein korostettu. Osio II - kaupunkiseutukuvaukset Kaupunkiseutujen kuvauksissa on käsitelty neljää eri teemaa. Ensin on kerrottu kaupungin synnystä ja kasvusta pitäen sisällään merkittävimmät murroskohdat kehityksessä. Tämän jälkeen kerrotaan yleisesti kehityksen nykytilasta. Kolmanneksi tarkastellaan lähemmin asumista ja palveluja, jotka ovat keskeisimpiä tekijöitä alueiden asukkaille. Lopuksi on luonnehdittu seudun ominaispiirteitä. Kaupunkiseuduilla on omat vahvat ominaispiirteensä. Alueilla oleva osaaminen perustuu useimmiten vuosikymmenten saatossa vahvistuneisiin perinteisiin toimialoihin, jotka ovat viimeisen vuosikymmenen aikana saaneet paljon uusia piirteitä, ja joiden kautta kukin kaupunkiseutu kytkeytyy globaaleihin verkostoihin. Yhteisiä nimittäjiä kuvauksista löytyy useita: suomalainen kaupunkiseutu on ihmisen kokoinen, viihtyisä, luonnonläheinen ja turvallinen, joka tarjoaa toimivat palvelut ja mahdollisuuden erilaiseen asumiseen. Osio III - tilastot Hyvinvointi ja hyvä elämä ovat vahvasti subjektiivisia kokemuksia. Kaupunkiseutuja ei voi laittaa paremmuusjärjestykseen verrattaessa hyvää elämää. Osion III tilastojen perusteella voidaan luonnehtia joitakin elämisen piirteitä erilaisilla kaupunkiseuduilla. Puolet Suomen väestöstä asuu Helsingin metropolialueella ja muilla monipuolisilla yliopistoseuduilla. Kaupunkiseutujen väestöstä 63 % asuu keskuskaupungeissa. Monilla pienemmillä kaupunkiseuduilla kehyskuntien osuus seudun väestöstä on suurempi. Vuoden 2003 ennakkotietojen mukaan suurimmat kaupunkiseudut ovat edelleen saaneet eniten muuttovoittoa ja niillä myös luonnollinen väestönlisäys on suurinta. Muuttoliike on kuitenkin tasapainottunut monipuolisten yliopistoseutujen lisäksi positiivista kehitystä on monilla keskisuurilla kaupunkiseuduilla. Ulkomaiden kansalaiset ovat keskittyneet suurille kaupunkiseuduille, ruotsinkielisille rannikkoseuduille sekä lähimpänä itärajaa sijaitseville kaupunkiseuduille. Tulevaisuudessa suurten ikäryhmien ikääntyessä yksin asuvien vanhusten määrä nousee selvästi. Miesten lyhyemmästä elinajanodotteesta johtuen yksin asuvia naisia on yli kolme kertaa enemmän kuin miehiä. Helsingin metropolialueella ja monipuolisilla yliopistoseuduilla suurin osa asuntokannasta on kerrostaloja, mutta keskisuurilla ja sitä pienemmillä kaupunkiseuduilla on jo enemmän omakotitaloja kuin kerrostaloja. Noin yksi kolmasosa kaupunkiseutujen väestöstä asuu vuokralla. Väestön muuttoliikkeen suunnasta ja rakenteesta kertoo myös se, että asuntokaupoista kaksi kolmasosaa on tehty Helsingin metropolialueella ja suurilla yliopistoseuduilla. Suuri kysyntä puolestaan heijastuu asuntojen hintoihin, jossa Helsingin seutu erottuu selvästi muista. Useilla pienemmillä kaupunkiseuduilla hajonta kaupunkiseudun kuntien kesken on huomattavaa. Työikäisten kuolleisuudessa on varsin suuria eroja kaupunkiseutujen välillä. Kuolleisuus on muita luokkia korkeampaa keskisuurilla kaupunkiseuduilla ja alkutuotantovaltaisilla seuduilla. Suuret kaupunkiseudut ja erityisesti niiden keskuskaupungit ovat rikosten määrällä mitattuna selvästi turvattomampia kuin muut alueet. Kaupunkiseutujen työttömyysaste on korkeampi kuin maassa keskimäärin. Tilanne on keskimääräistä heikompi myös monipuolisilla yliopistoseuduilla, vaikkakin niillä on syntynyt runsaasti uusia työpaikkoja viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suuremmilla kaupunkiseuduilla pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä on suurempi kuin muissa luokissa. Alhaisen työttömyyden seutuja ovat Helsingin metropolialueen lisäksi monet rannikon ja pienemmät Etelä-Suomen seudut, korkeimpien työttömyysprosenttien löytyessä perifeerisiltä kaupunkiseuduilta Itä- ja Pohjois-Suomesta ja muutamilta teollisilta seuduilta. Arvonlisäyksestä tahkotaan kaupunkiseuduilla yli 90 %, ja siitä lähes neljä viidesosaa keskuskaupungeissa. Asukasta kohden lasketussa bruttokansantuotteessa näkyy erityisesti informaatiosektorin, mutta myös perinteisen teollisuuden, vahvat alueet sekä suuret erot keskuskaupunkien ja kehyskuntien välillä. Yrittäjyys on pienemmillä kaupunkiseuduilla yleisempää kuin suuremmilla seuduilla. Yksityiset palvelutoiminnot ovat keskittyneet pääkaupunkiseudulle. Varsin vahva korrelaatio on myös kaupunkiseudun koon ja alkutuotantovaltaisuuden välillä, pienempien seutujen ollessa alkutuotantovaltaisempia. Äänestysaktiivisuudessa ei ole huomattavia 14

15 eroja kaupunkiseutujen välillä, mutta äänien jakaumassa puolueittain luonnollisesti on. Keskustan kannatus on suurinta kehyskunnissa, pienemmillä kaupunkiseuduilla ja kaupunkiseutujen ulkopuolella. Sosialidemokraatteja on äänestänyt noin neljäsosa sekä Helsingin metropolialueella, suurilla yliopistoseuduilla, keskisuurilla kaupunkiseuduilla että teollisilla seuduilla. Kannatus on vankkaa erityisesti näiden seutujen keskuskaupungeissa. Myös kokoomuksen kannatus keskittyy keskuskaupunkeihin, painottuen vahvemmin keskisuuriin ja niitä suurempiin kaupunkiseutuihin ja erityisesti keskuskaupunkeihin. Vasemmistoliiton kannatus on vahvinta teollisilla seuduilla, Vihreällä liitolla Helsingin seudulla ja muilla yliopistoseuduilla ja RKP:llä ruotsinkielisillä kaupunkiseuduilla. Suuret yliopistoseudut erottuvat myös opiskelijoiden määrässä selvästi muista, mutta ammattikorkeakoulut ovat tasapainottaneet rakennetta huomattavasti viime vuosien aikana. Vahvimmat keskisuuret kaupunkiseudut ovat nousseet pienimpien yliopistoseutujen rinnalle. Myös pienemmät seudut ovat saaneet siivunsa korkeakouluopiskelijoista. Suomen yli 15-vuotiaista neljäsosa on korkeakoulutettu. Koulutusjärjestelmän rakenne korreloi vahvasti kaupunkiseutujen väestön koulutusrakenteen kanssa, yliopistoseuduilla väestö on korkeammin koulutettua. Informaatiosektorilla on noin kymmenesosa Suomen työpaikoista. Osuus on jo vuonna 2001 pienentynyt huippuvuodesta 2000 ja on oletettavaa että osuus työpaikoista on vähentynyt entisestään kevääseen 2004 mennessä. Informaatiosektorin sisällä vahvimmin on keskittynyt palveluiden ja sisällöntuotanto Helsingin metropolialueelle ja suurille yliopistoseuduille. Informaatiosektorin työpaikat ovat keskittyneet erittäin vahvasti keskuskaupunkeihin. Kulttuuripalvelujen käyttömäärät vastaavat alueiden väestömäärää. Maakuntien keskuskaupungit toimivat kulttuurin moottoreina alueellaan. Pitkien etäisyyksien maassa Itä- ja Pohjois- Suomen seuduilta liikutaan Helsingin seudulle lentoteitse. Pohjoisen Suomen turismiorientoituneemmille seuduille suuntautuu lisäksi vapaa-ajan lentoliikennettä. Sekä turismin että muun elinkeinoelämän kannalta hyvillä liikenneyhteyksillä on erittäin keskeinen merkitys. Lentoasemien maantieteellinen kattavuus on varsin hyvä, mutta lentoliikenteen lakkautuminen on uhka muutamille pienemmille kaupunkiseuduille. Osio IV - toimivia työkaluja Osiossa IV esitellään kaupunkiseutujen hyviä indikaattorikäytäntöjä. Esimerkkikäytännöt osoittavat, että kaupungit tai kaupunkiseudut seuraavat systemaattisesti alueensa sisäistä kehitystä esimerkiksi asuinalueiden sosioekonomisten seuranta-indikaattoreiden tai hyvinvointibarometrien avulla. Lisäksi osiossa esitellään Savonlinnan aluekeskusohjelmassa kehitettyä hyvän elämän indikaattorit työkalua, jonka rakentamisesta on vastannut Leena Uosukainen apunaan Jussi Salmela. Työkalulla pyritään kuvaamaan hyvän elämän osatekijöitä asukkaiden kokemana. Hyvä elämä tarkastelukohteena on varsin laadullinen ilmiö, johon perinteisillä indikaattoreilla ei välttämättä helposti päästä käsiksi. Luvussa esitelty työväline on kiinnostava malli, jonka kehittelyä jatketaan siitä saatujen kokemusten karttuessa. Urban Audit faktat Urban Audit I -pilottivaihe Komissio käynnisti Urban Audit hankkeen vuonna Tavoitteena oli kuvata elämän laatua eurooppalaisissa kaupungeissa. 58 kaupunkia, pääkaupungit ja muutama muu suurempi kaupunki. Suurista metropoleista Lontoo ja Pariisi olivat pilotin ulkopuolella. Suomesta mukana oli Helsinki. Tietoa kerättiin itse kaupungista, sen toiminnallisesta kaupunkiseudusta ja kaupunkia pienemmistä osa-alueista. Tiedot yli 500 muuttujasta vuosilta 1981, 1991 ja Vuonna 2000 päättyneen pilottihankkeen tulokset on saatavilla osoitteessa Urban Audit II Toinen vaihe käynnistyi vuonna 2001 pilottivaiheen arvioinnilla. Mukana yhteensä 258 suurta ja keskisuurta kaupunkia: 189 kaupunkia EU 15-maista (nyt mukana ovat myös Lontoo ja Pariisi) ja 69 kaupunkia EU:hun liittyvästä 10:stä maasta sekä Bulgariasta ja Romaniasta. Suomesta osallistuu Helsinki, Tampere, Turku ja Oulu. Tiedot kerättiin kolmelta aluetasolta: kaupunki, kaupunkiseutu ja kaupunkia pienemmät osa-alueet. Tarkastelussa 333 muuttujaa yhdeksästä teemasta. Teemat ovat: väestö, sosiaaliset olot, taloudelliset olot, osallistuminen, koulutus ja opiskelu, ympäristö, liikenne, tietoyhteiskunta, kulttuuri ja turismi. Tietoa kerättiin vuosilta 1981, 1991, 1996 ja EU-15 alueella sijaitsevien 189:n kaupungin tiedot ovat koossa ja tietokannat avattaneen käyttäjille huhti-toukokuussa Muiden kaupunkien tiedonkeruuprosessi käynnistyi myöhemmin, joten kokonaisuudessaan kaikkien 258 kaupungin tiedot valmistuvat käyttöön Mukana olevat kaupungit ja muuttujalista löytyvät mm. osoitteesta 15

16 European Cities in a Dynamic, Knowledge-based Economy by Lewis Dijkstra 1 On the basis of the preliminary results of the Urban Audit, this paper analyses the role of European cities in relation to the goal of changing the EU into the most competitive and dynamic knowledge-based economy by 2010; a goal agreed by the European Heads of State in Specific attention is given to the role and position of the Finnish cities included in the Urban Audit: Helsinki 2, Oulu, Tampere and Turku. Introduction and Acknowledgements In the past, comparing cities in the European Union was fraught with problems due to differences in data collection methods and definitions. As a result it was very difficult to analyse and compare European cities. The Urban Audit seeks to solve most of these problems by providing a comprehensive set of urban indicators covering the various aspects of urban life. The Audit was launched by Directorate-General for Regional Policy of the European Commission and covers 258 large and medium-sized cities 3 in the EU27. The cities were selected in collaboration with Eurostat and the national statistical offices. The selected cities are geographical dispersed to ensure a representative sample of cities. The combined population of the 258 cities is 107 million inhabitants, covering more than 20% of the EU27 population. This large sample ensures that the Urban Audit can provide much more reliable information about European cities today than what was available previously. The preliminary results presented here are available thanks to a major effort by the cities, national statistical institutes of the current EU Member States, Eurostat and Directorate General for Regional Policy. The complete results for the cities in the EU15 will be available in the 16 spring of The data collection for the 69 cities outside the EU15 was launched at a later stage (due to the use of a different financing mechanism) and consequently the complete data for these cities will be available in early Therefore, the data used in this article only refers to the 189 cities within the current 15 Member States of the European Union. Lisbon Agenda In 2000, the European Council adopted the ambitious goal of transforming Europe by 2010 into the most competitive and dynamic knowledgebased economy in the world, capable of sustainable economic growth with more and better jobs and greater social cohesion, also know as the Lisbon Agenda 4. The role of cities in reaching this goal is critical. Innovative knowledge-based firms tend to settle in cities and urban areas. Cities are major centres of employment, providing jobs for its residents as well as many commuters from the surrounding areas. However, cities often have important pockets of deprivation. These deprived urban neighbourhoods can be improved by reducing and preventing problems related to social exclusion, drugs and crime. Tackling these issues is necessary not only to create a more cohesive Europe, but also to make cities a better place to live and more attractive to investors. This article first discusses the contribution of cities to the knowledge economy through the presence of people with a higher education. Secondly it analyses their role as centres of employment and job opportunities. Lastly it turns to cohesion within cities, focussing on the concentration of unemployment at the neighbourhood level. 1 This article presents the view of the author and does not necessarily reflect those of the European Commission. 2 Within the Urban Audit, Helsinki is defined as the Municipality of Helsinki. 3 Medium-sized cities have between and inhabitants, large cities have more than inhabitants. 4 For more information on the Lisbon Agenda, see:

17 The Knowledge Economy The knowledge economy feeds on high concentrations of the higher educated living in close proximity to one another. Cities with a high quality of life and good job opportunities attract people with a higher education degree. The job market in cities is much larger and more varied than outside cities. The higher degree of specialisation also attracts people with a high level of expertise. As a result, for many people with a higher education cities offer more and better career opportunities. Yet it is not only the professional opportunities that attract the higher educated to cities. Research in the USA (Florida ) has show that the quality of life and urban amenities are an important factor influencing where people with a higher education want to live. The amenities cited include recreational facilities such as parks, sports facilities and hiking trails, and also cultural activities such as concerts, exhibitions and performances. The results of the Urban Audit clearly demonstrate the preference for urban living of the higher educated. In all but one of the EU Member States that reported the share of urban residents with a higher education degree in 2001, cities attract a greater proportion of the higher educated. In Paris, for example, 37% residents have a higher education degree while for all of France the figure is only 14%; for Edinburgh the figures are 29% as opposed to only 15% for the UK. Cambridge, famous for its world class university and nowadays also for its Science Park has 32% residents with a higher education degree. Figure 1. Share of residents with a higher education degree in 2001 National Mediumsized Cities Large Ratio large city/national FI 20% 24% 28% 143% BE 17% n.a. n.a. n.a. DK 17% 16% 20% 123% ES 16% n.a. n.a. n.a. SE 15% 12% 14% 92% NL 15% 16% 21% 135% DE 15% 21% 17% 116% UK 15% 15% 16% 109% FR 14% 15% 20% 138% IE 14% 14% 17% 126% LU 11% 18% GR 10% 14% 19% 188% AT 10% n.a. n.a. n.a. IT 6% n.a. n.a. n.a. PT 6% 9% 16% 283% Source: Urban Audit 2004 At the national level, Finland has achieved the highest proportion of resident with a higher education degree (20%) compared to the other EU member states (see figure 1). This achievement is also mirrored in the Urban Audit data, where the four Finnish cities rank highly in terms of residents with a higher education degree. Out of the 135 cities that reported the proportion of residents with higher education degree for 2001, Helsinki ranked 5 th, Oulu 9 th, Tampere 17 th and Turku 23 rd (see figure 2). In Finland, people with a higher education, as in the other Member States, prefer to live in cities especially Helsinki, where has 28% of the population has a higher education degree. Figure 2. City Ranking according to their share of residents with a higher education degree in 2001 Rank City Proportion of residents with a higher education degree 1 Paris 36,9% 2 Cambridge 32,3% 3 Edinburgh 29,4% 4 Dresden 28,5% 5 Helsinki 28,3% 6 Göttingen 27,6% 7 Freiburg im Breisgau 26,9% 8 Utrecht 26,9% 9 Oulu 25,4% 10 Leipzig 24,7% 11 Erfurt 24,5% 12 Toulouse 24,5% 13 Aberdeen 24,2% 14 Amsterdam 24,0% 15 Halle an der Saale 24,0% 16 Frankfurt an der Oder 23,9% 17 Tampere 23,7% 18 Karlsruhe 23,3% 19 London 22,9% 20 Groningen 22,8% 21 Montpellier 22,7% 22 Darmstadt 22,6% 23 Turku 22,4% 24 Magdeburg 22,3% 25 Grenoble 22,2% Source: Urban Audit Florida, Richard The Rise of the Creative Class: And How It s Transforming Work, Leisure, Community and Everyday Life. New York : Basic Books. 17

18 Employment The number and variety of jobs is one of the reasons so many of the higher educated decide to move to large cities. However, many of the jobs in cities are not held by city residents but by commuters. On average, 37% of the jobs within a city are held by people who commute into the city. This explains why despite the high concentration of jobs in cities, the employment rate in of urban residents in most cities is lower than the national employment rate (see figure 3). This also illustrates the problem of concentration of deprivation in particular urban neighbourhoods. The average employment rates also hides the variation between cities. Comparing data for the best performing cities with those of the whole country shows most countries have a one or two cities that match or outperform the national employment rate. Helsinki, for example, has a high employment rate of 73%. It is the city with fourth highest employment rate within the Urban Audit and it is higher than the employment rate of Finland or of the other Finnish cities in the Urban Audit. Oulu, Tampere and Turku have employment rates slightly below the national level. Cohesion In addition to the goal of improving the education level and the employment rate, the Lisbon Agenda also aims at greater cohesion. On the city level, concentration of deprivation in specific neighbourhoods is a clear threat to greater cohesion. Figure 3. Employment rate (residence-based) in 2001 National Mediumsized Cities Large Ratio large city / national DK 76% 71% 72% 95% NL 74% 70% 70% 95% SE 74% 75% 72% 98% UK 72% 65% 59% 82% PT 69% 65% 64% 93% AT 69% 68% 68% 99% FI 68% 64% 73% 107% DE 66% 56% 57% 87% IE 66% 59% 67% 101% LU 63% 59% FR 63% 53% 57% 91% BE 60% n.a. n.a. n.a. ES 58% 59% 56% 97% GR 55% 52% 55% 99% IT 55% n.a. n.a. n.a. Source: Urban Audit 2004 Neighbourhood Disparities In the Urban Audit Pilot Project ( ), the disparities of unemployment between the neighbourhoods within a city were much larger than the differences between cities or regions. This round of the Urban Audit confirmed the prevalence of large disparities between neighbourhoods: in two out of five cities the worst neighbourhood has an unemployment more than double the city average. This means that deprived urban neighbourhoods continue to be a major issue for European cities. Large disparities between neighbourhoods can be found in every Member State. Nor is this problem limited to large cities, even medium-sized cities have neighbourhoods where unemployment is far higher than in the city as whole (see figure 4). In Finland the disparities between neighbourhoods are restrained in the three medium-sized cities participating the Urban Audit (Oulu, Tampere and Turku): the worst neighbourhood has at the most an unemployment rate that is 50% higher than the city average. In Helsinki, the worst neighbourhood has an unemployment rate slightly over double the city average. In contrast, the city which reported the highest concentration of unemployment in one neighbourhood is Marseille: its worst neighbourhood has a 58% unemployment rate while the city unemployment rate is 20%. Unemployment Comparing unemployment at the city and national level shows that unemployment is frequently concentrated in cities. Even in countries with a relatively low unemployment is disproportionately concentrated in cities (see figure 5). For example, in Austria the national unemployment rate is 4%, but in Vienna it is 11%; in the Netherlands the national unemployment rate is 2%, while in Rotterdam and Groningen it is 6%. The concentration of unemployment occurs both in large and in medium-sized cities. In some EU Member States, the large cities have a lower unemployment rate than medium-sized cities, for example in Greece, Ireland, Germany and Finland, while in other Member States the large cities have a higher unemployment rate, for example in Spain, UK and Austria. Finland has a relatively high unemployment figure of 9% compared to the EU average of 7.4%, only Italy, Greece and Spain have a higher unemployment rate. In Helsinki the unemployment rate is the same as that of the country as a whole, but in Oulu, Tampere and Turku the unemployment rate is 16%, which is 75% higher than the national unemployment rate. Conclusion Cities can make a valuable contribution to the goals of the Lisbon Agenda. As centres of the knowledge economy, cities can foster economic development in this sector. Cities also play an 18

19 Figure 4. Disparities between neighbourhood unemployment rates in 2001 Source: Urban Audit 2004 important role as centres of employment both for the city and its wider region. When cities can stimulate job growth the whole region stands to benefit. However, the concentration of unemployment in cities and even more in deprived urban neighbourhoods threatens the cohesion and the quality of urban life. Problems associated with social exclusion, drugs, crime and lack of investments pile up in these neighbourhoods, reducing the appeal of the entire city as good place to live, work and play. Ensuring that cities can play their role as centre of the knowledge economy and employment as well as addressing deprived urban neighbourhoods will allow cities to make an important contribution towards the goals of the Lisbon Agenda. Finnish cities have been very successful in attracting a highly educated workforce and stimulating the knowledge economy and many European cities could learn from how Finnish cities have stimulated the knowledge economy. In terms of job creation, Helsinki has outperformed virtually all other cities; ranking fourth in terms of employment rate out of 155 cities. Finland as a whole has a reasonably high employment rate of 68%, only slightly below the goal of 70% in the Lisbon Agenda. Oulu, Turku and Tampere are less successful and have a lower employment rate. Unemployment, however, remains an issue for Finnish cities. The three medium-sized cities have a significantly higher unemployment rate than the national rate. Although the average unemployment rate in Helsinki is the same as the national, certain of its neighbourhoods have an unemployment rate that is twice as high. Figure 5. National and city unemployment rates in 2001 Unemployment Rate Cities Ratio National large city / Mediumsized national Large ES 10% 9% 11% 102% GR 10% 12% 10% 98% IT 10% n.a. n.a. n.a. FI 9% 16% 9% 102% FR 9% 13% 13% 155% DE 8% 11% 8% 104% BE 7% n.a. n.a. n.a. UK 5% 5% 8% 151% SE 5% 7% 6% 123% DK 5% 5% 5% 105% PT 4% 6% 8% 201% IE 4% 9% 7% 180% AT 4% 7% 11% 298% NL 2% 4% 4% 184% LU 2% 3% Source: Urban Audit

20 Kansallinen kaupunkiverkko ja kaupunkiseudut Janne Antikainen & Perttu Vartiainen Suomessa kaupungistuminen on tapahtunut myöhään, mutta viime vuosikymmenten aikana ripeään tahtiin. Suuren muuton jälkimainingissa 1970-luvulla tapahtui kaksi yhdyskuntarakenteen kannalta tärkeää rinnakkaista prosessia. Ensinnäkin kansallinen kaupunkiverkko punoutui vahvojen maanosakeskusten ja läänien pääkaupunkien, sittemmin maakuntakeskusten, ympärille erityisesti julkisen hallinnon laajenemisen myötä. Toisaalta tapahtui varsin voimakasta seutuistumista erityisesti lapsiperheiden muuttoliikkeen suuntautuessa yhä vahvemmin kaupunkiseutujen kehyskuntiin. Seutuistumista edesauttoi kunnallisten hyvinvointipalvelujen rakentaminen kaikkiin kuntiin tasapuolisesti. Tämä on johtanut myöhemmin tiettyjen palveluiden yhä yleisempään tuottamiseen seudullisesti. Kaupunkiseudut heijastelevat päivittäistä ihmisten elinympäristöä ja yritysten toimintaympäristöä. Kaupunkiseutujen kunnilla ovat yhteiset asunto-, koulutus- ja työmarkkinat. Tänä päivänä seutu on strategisessa kehittämisessä tärkeä taso, joka heijastuu erityisesti elinkeinostrategioissa, innovaatiopolitiikassa ja paikkakuntamarkkinoinnissa. Monilla alueilla kaupunkiseuduista on tullut jopa merkittävin kehittämisen aluetaso. Seutu on myös vahvistunut toiminnan keskeisenä tasona alueellisen kehityksen kannalta oleellisilla hallinnonaloilla. Tästä esimerkkejä ovat esimerkiksi valtion palveluiden seudulliset yhteispalvelupisteet, seudulliset yrityspalvelupisteet ja työvoimatoimistoverkon seutuistaminen työssäkäyntialueisiin perustuvaksi. Kuntatalouden kannalta on oleellista, että terveydenhuolto- ja sosiaalialalla korostetaan palveluiden järjestämistä seudullisena yhteistyönä. Seudullista yhteistyötä tuetaan erilaisin ohjelmamenettelyin (esim. Aluekeskusohjelma). Kartta 1. Kansallinen kaupunkiverkko (Kaupunkiverkkotutkimus 2001) Kaupunkiseutujen luokittelu Kaupunkiverkkotutkimus 2001:ssä (Antikainen 2001) kaupunkiseudut on asemoitu kansalliseen rakenteeseen niiden vahvuusluokan eli koon ja keskusmerkityksen sekä toiminnallisen erikoistumisen mukaan. Lisäksi kaupunkiverkkotutkimuksessa on analysoitu kaupunkiseutujen osaamisperustaa, kulttuuripalveluja ja kansainvälistymistä tilastollisten muuttujien avulla (kartta 1). Tässä julkaisussa on käytetty kaupunkiverkkotutkimuksen typologiaa muutamin muutoksin (taulukko 1). Helsingin metropolialueeseen kuuluvat Helsingin seudun lisäksi siihen vahvasti 20

21 Taulukko 1. Kaupunkiseutujen luokittelu (käytetty myös julkaisun osiossa III) luokka nimi kaupunkiseudut A B C D E K M Helsingin metropolialue Monipuoliset yliopistoseudut Keskisuuret kaupunkiseudut Teolliset kaupunkiseudut Kotka-Hamina Lappeenranta- Imatra Hämeenlinna Mikkeli Seinäjoki Rovaniemi Kajaani Rauma Salo Kemi-Tornio Kokkola Jämsä Pietarsaari Varkaus Raahe Valkeakoski Äänekoski Uusikaupunki Alkutuotantovaltaiset aluekeskukset Kaupunkiseudut yhteensä Kaupunkiseutujen ulkopuoliset alueet Helsinki Porvoo Lohja Riihimäki Tampere Turku Oulu Jyväskylä Kuopio Vaasa Joensuu Lahti Pori Kouvola Tammisaari Savonlinna Iisalmi Forssa Kauhajoki Kuusamo Oulun Eteläinen Luokat A-E sekä Maarianhamina suuntautuneet Porvoon, Lohjan ja Riihimäen seudut. Monipuoliset yliopistoseudut käsittävät Tampereen, Turun, Oulun, Jyväskylän, Kuopion, Vaasan ja Joensuun kaupunkiseudut. Keskisuuriin kaupunkiseutuihin lukeutuvat Lahti, Pori, Kouvola, Kotka-Hamina, Lappeenranta-Imatra (Saimaankaupunki), Hämeenlinna, Mikkeli, Seinäjoki, Rovaniemi ja Kajaani. Teollisiin kaupunkiseutuihin luetaan Rauma, Salo, Kemi-Tornio, Kokkola, Jämsä, Pietarsaari, Varkaus, Raahe, Valkeakoski, Äänekoski, Uusikaupunki ja Tammisaari. Verrattuna kaupunkiverkkotutkimuksen luokitukseen on Salo siirretty erikoistapauksista teollisiin kaupunkiseutuihin. Alkutuotantovaltaisiin aluekeskuksiin luetaan Savonlinna, Iisalmi, Forssa, Kauhajoki, Kuusamo ja Oulun Eteläinen. Verrattuna kaupunkiverkkotutkimukseen on Savonlinna ja Iisalmi siirretty erikoistapauksista tähän luokkaan. Kaupunkiseutuihin (luokka K) kuuluvat kaikki luokkien A-E kaupunkiseudut sekä lisäksi Maarianhamina, jota ei ole tässä julkaisussa esitelty, mutta joka kuuluu kansalliseen kaupunkiverkkoon omana erikoistapauksenaan. Lisäksi taulukoissa on esitetty luokka M, jolla viitataan kaikkiin kaupunkiseutujen ulkopuolelle rajautuviin kuntiin yhteensä. Kaupunkiseudulla voi olla useampi kuin yksi vahva keskus. Monikeskuksiksi alueiksi on luokiteltu Helsingin seutu (keskuskaupunkeinaan Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen), Kouvola (Kouvola ja Kuusankoski), Kemi-Tornio sekä Tammisaari (Tammisaari ja Hanko). Helsingin metropolialue koostuu useista kahden eri tason työssäkäyntialueista. Kemi-Tornio ja Tammisaari ovat tapauksia, joissa hallinnollisen seudun sisällä on kaksi suhteellisen itsenäistä työssäkäyntialuetta. Monikeskuksisiin alueisiin luetaan myös Saimaankaupunki, joka muodostuu Lappeenrannan ja Imatran työssäkäyntialueista, eli myös sen tapauksessa käytännössä kyse on kahdesta rinnakkaisesta toiminnallisesta alueesta. Jatkossa rinnakkaistarkastelua voisi harkita tehtäväksi myös Kokkolan ja Pietarsaaren sekä mahdollisesti myös muilla lähekkäisillä kaupunkiseuduilla, kuten Turku- Salo-Uusikaupunki, Tampere-Valkeakoski, Pori-Rauma ja Kotka-Kouvola. Tässä kirjassa esitetty kaupunkiseutujen määrittely perustuu lähinnä seudun keskuskaupungin omaan näkemykseen toiminnallisesta alueesta. Kaupunkiseutujen määrittelyssä on lähennytty aluekeskusohjelma-alueen rajausta, mutta ne eivät ole kaikilla kaupunkiseuduilla yhteneväiset. Tämä viittaa lähinnä siihen tosiseikkaan, että yhä edelleen monissa aluekeskuksissa ohjelma-alue keskuskaupunki/ keskuskaupungit Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen Porvoo Lohjaa Riihimäki Tampere Turku Oulu Jyväskylä Kuopio Vaasa Joensuu Lahti Pori Kouvola, Kuusankoski Kotka Lappeenranta, Imatra Hämeenlinna Mikkeli Seinäjoki Rovaniemi Kajaani Rauma Salo Kemi, Tornio Kokkola Jämsä Pietarsaari Varkaus Raahe Valkeakoski Äänekoski Uusikaupunki Tammisaari, Hanko Savonlinna Iisalmi Forssa Kauhajoki Kuusamo Ylivieska Maarianhamina kaikki kunnat, jotka eivät kuulu yllä mainittuihin luokkiin Kaupunkiseutujen kasvun aika 21