Koulupäivä Risto Hokkanen

Transkriptio

1 1 Koulupäivä joskus viisikymmentäluvulla Karhulan Otsolassa - Risto herätys! Äiti huutaa alakerrasta. Taas on aika herätä vaikka uni maittaisi, mutta noustavahan tästä on. Pyjama pois ja kouluvaatteet päälle. Eihän siellä taida edes sataa. - Maija ylös. Äiti herätti jo. - Enkö nouse, mulla on koulu vasta kymmeneltä, hölmö. Anna mun nukkua. Senkun nukkuu vaan mutta sainhan herätettyä. Vähän pientä kiusaa kuitenkin. Hypin raput alas, saanpahan aikaan vähän kolinaa Maijan kiusaksi. - Tuossa on vesimaitoa ja voileipää. Syö kiltisti. Minä menen saunalle, siellä on pyykit padassa. Muista ottaa reppu ja kirjat mukaan. Olethan tehnyt varmasti läksyt? Ethän vaan herättänyt Maijaa? Se kun lähtee vasta kymmeneksi. - Joo, joo. Mene vaan. Kyllä miä pärjään. - Muista sitten varoa niitä autoja. - Joo, joo Vesimaidon kanssa on näkkileipää ja juusto. Kyllähän tuo näkkileipä on hyvää, mutta juustosta en oikein tykkää, on niin kuivaakin. Muutakaan ei ole, syötävä on. Äiti se aina muistaa varoittaa liikenteestä. Me mennään vaan sen tien yli. On tie kyllä aika vaarallinen ja siellä on kuollut jo vaikka kuinka monta ihmistä. Siiskosen setäkin jäi pimeässä auton alle. Se oli isän kanssa työväenyhdistyksessä. Siksi isä teki ison valkoisen puuristin jossa on kaikille Otsolan suoralla kuolleille oma pikkuinen musta risti maalattuna. Olihan ristin kuva oikein hienossa amerikkalaisessa lehdessä. Tanu-setä näytti sen kerran meille. Se on ollut merillä ja osaa englantia ja on tilannut sen lehden Ameriikasta asti. Kuva oli oikein värillinen ja siinä luki englanniksi mitä risti tarkoittaa. Ei siinä isän nimeä ollut. Ulkona on vähän kylmä ilma. Täytyy laittaa takki päälle ja saappaat jalkaan. Siellä on vielä märkää kun ei ole kaikki lumet vielä sulaneet ja onhan se kivaa kun voi vähän läträillä lammikoissa. Hemmo, Eero ja Veijo lähtevät samaa matkaa vaikka ne ovat eri luokalla kuin minä. Lampsimme Kuhantietä ylös, kaikilla on reppu selässä ja saappaat jalassa, paitsi Veijolla on nahkakengät, äiti ei anna pistää saappaita ettei poika menisi lätäköihin kastumaan. Laitisen kohdalla on kunnon lätäköt, joihin pääsee tekemään ojia ja patoja. Menemme koko porukka siihen sotkemaan. Kastuvat nuo Veijon kengätkin. - Hei tuolta tulee jo Lusu ja kumppanit. Nyt täytyy lähteä lujaa kouluun ettei myöhästytä. Hemmo huomaa. 1

2 2 Lähdemme koko porukka juoksemaan koululle päin. Siinä hölkätessä vähän nahistellaan Lahnantien poikien kanssa. Isontien yli menemme vauhdilla. Kyllä ne äidin varoitukset ovat mielessä. Koulun pihalla kello soi heti kun tulemme mäkeä alas. Porhallamme kaikki omien luokkiemme jonoihin. Lusu ja minä menemme samaan jonoon. Opettaja tulee rappujen yläpäähän ja komentaa jonot suoriksi. Suorat jonot pääsevät sisälle luokka kerrallaan. Me pääsemme melkein heti. Ulkovaatteet naulakkoon, saappaat pois jalasta ja luokkaan omaan pulpettiin. Luokassa on melkoinen pulina. On se kumma kun noilla tytöillä riittää aina kikattamista. Opettaja tulee luokkaan ja kikatus loppuu. - Hyvää huomenta. - Hyvää huomenta opettaja. - Istukaa. Tänään aloitetaankin sitten laululla. Ketkä ovatkaan järjestäjiä tänään? Ai niin, Timo ja Anneli. Jakakaapas nuo laulukirjat niin päästään laulamaan. Mitähän lauluja tänään opetetaan? En ole oikein hyvä laulussa vaikka isä ja äiti ovatkin kuorossa laulamassa. Opettaja menee harmonin luokse. - Avatkaapas sieltä maakuntalaulujen kohdalta Kymenlaakson laulu. Tänään opetellaan meidän oma laulumme. Tämähän sattui hyvin, minähän osaan jo tämän laulun. Olemme Nuorissa Kotkissa harjoitelleet sitä ja esittäneet yhdistyksen juhlissa. - Ovatko kaikki löytäneet; Kymenlaakso sun laulusi kaikuu, yli kaunihin Suomenmaan, Sinun lapsesi haltioikoon. Pojat tulkaa mukaan oikein reippaasti. Otetaanpa uudelleen; Kymenlaakso sun laulusi Nyt laulan oikein kovaa kun kerta osaan. - Risto ei tarvitse kuitenkaan ihan niin kovin laulaa. No ei sitten. Tunnin aikana harjoittelemme myös Karjalaisten ja Savolaisten lauluja. Vihdoin kello soi ja pääsemme välitunnille. Äkkiä ulkovaatteet päälle ja pihalle. Metsässä pihan reunalla on vanhoja rakennustelineitä. Sinne poikien kanssa kiipeilemään. - Pojat! Heti pois sieltä, se on vaarallinen paikka. Huutaa jo kaukaa välitunnin valvoja Maasillan Martti, meidän käsitöiden opettaja. Eihän tässä muukaan auta kuin hipsiä takaisin pihalle. Täällä olisi kyllä paljon jännempää kiipeillä. - Hyppikää vaikka kolmea loikkaa tai muuta urheilua. 2

3 3 Hyppäämme muutaman kerran vähän niin kuin Maasillan mieliksi, mutta siihen se jää. Kiertelemme ympäri pihaa kellonsoittoon asti. Jonoon ja sisälle. Laskentotunnilla harjoittelemme jakolaskua. Se on minusta kivaa, ihan kuin muukin laskento. Joskus tuntuu vain että uutta asiaa tulee kovin hitaasti. Eihän nuo tytöt oikein osaa laskea ja opettajan aika menee niiden neuvomiseen. On se kiva osata laskea. Isäkin on kotona vähän opettanut näitä laskuja. Kello soi ja ulos. Mikähän poikien rinki tuolla on? Siellä varmaan tapellaan. Ketkä siellä oikein tappelee? Nopeasti katsomaan ennen kuin opettaja tulee. Sehän on meidän luokalta Pekka eskolalainen poika ja luokkaa vanhempi poika Ylä-Otsolasta. Tuolta tulee opettaja, mitähän tässä käy? - Pojaat, pojaat! Nyt tappelu loppuu tähän paikkaan. Irti ja tuohon vierekkäin seisomaan. Kumpi aloitti? - Jaha ei kumpikaan. No sitten opettajainhuoneeseen mars mars. Kyllä pojat menevät nöyrästi edellä ja Maasilta perässä. Kello soi ja tunnille. Maantiedon tunnilla selviää Saimaan vesistö. Pekka tulee hiljaisena poikana opettajainhuoneesta. On nenäkin putsattu verestä. Siten on ruokatunti. Jonossa, luokka kerrallaan ruokalaan ja nätisti penkille omalle paikalle. Pulista ei saa. Koulun keittäjä Lidbergin täti jakaa meille ruuan. Kun on torstai niin saadaan hernekeittoa. Se on hyvää. Kun kaikki ovat syöneet, pääsemme ulos välitunnille. Tulee mieleen ensimmäinen luokka Karhulan koulussa. Siellä ruokala oli vanha parakki. Isä sanoi että se oli saksalaisten vanha sota-ajan parakki. Mitähän niillä oli asiaa Karhulan koululle? Siellä oli keittäjän meidän Hili-täti. Täti on ihan kiva. Mutta se potkupallovelli, mitä siellä joskus joutui syömään, oli pahaa. Olihan se syötävä kun Hili-täti katsoi vierestä ja kysyi Maistuuko. Onneksi täällä on paremmat ruuat. Ei se potkupallovelli Karhulan koulussa ollut Hili-tädin vika. Kyllä minä sen nyt ymmärrän. Iltapäivällä on käsitöitä alakerran veistosalissa. Maasilta opettaa. Se on hyvä opettaja. Kyllä minä osaan aika hyvin tehdä puutöitä. Onhan meillä kotona työhuoneessa höyläpenkki ja kaikki työkalut, joita saan käyttää. Isä on mallinveistäjä ja on opettanut minulle kaikenlaisia puutyöjuttuja. Nyt minulla on työn alla puinen lipputanko. Sellainen pöytämalli. Se aika vaikea tehtävä, kun se on niin pientä piperrystä. Mutta hyvä siitä on tulossa. Ainakin opettaja sanoo niin. Eikä noiden muiden kaverien lipputangot ole niinkään hienoja. Ei se vielä tule valmiiksi. Mutta kun se on valmis, äiti on luvannut ostaa siihen oikein Suomen lipun. Tunti loppuu ja pääsemme kotiin. 3

4 4 Nyt ei ole kova kiire. Tien ylitys sujuu hyvin. Meidän luokan tytöt ovat päässeet samaan aikaan. Anski rupeaa taas haukkumaan minua opettajan lellipojaksi. Se tekee sitä aika usein. Onkohan se kateellinen kun ei saanut viime keväänä Hymypoikaa. Eihän se ollut opettajan valinta. Kyllä minä tykkään meidän opettajasta, Pakkasen Annikista. Kävihän se meillä kotonakin silloin kun olimme Maijan kanssa tuhkarokossa. Kävi katsomassa ja juttelemassa meidän vanhempien kanssa. Samalla se toi vähän läksyjä. - Lellikkipentu, lellikkipentu. - Räkänokka, räkänokka. Ei tästä mitään tappelua synny. Tyttöjen kanssa ei saa tapella. Nopeasti kotiin, jossa äiti on laittanut voileipää ja maitoa. Pyykki on jo pesty ja pihalla naruilla kuivumassa. Mihinkäs sinulla on noin kova kiire? Syö rauhassa ettei ruoka luule menevänsä kulkurin vattaan. Menen työhuoneeseen tekemään laivaa. Jooko? Mene vaan, mutta muista olla varovainen niitten terävien puukkojen ja sahojen kanssa. Ja muista siivota sitten jälkesi. Niin kuin isä on sanonut. Nopsaan liiteriin etsimään sopivaa lankunpätkää, mistä voisi purjeveneen tehdä. Sopiva kakkosnelosen pätkä löytyy helposti. Äiti on luvannut tehdä uuteen veneeseeni purjeet kun se on valmis. Kalikka höyläpenkkiin kiinni ja sahaamaan. Tuosta pala pois niin keulan muoto on helpompi tehdä. Mikä nyt? Punaista tulee sahanterästä.. Hemmetti sahasin sormen halki ja verta tulee kuin lahtipenkillä. Kumma kun ei koske yhtään. Äkkiä nenäliina sormen ympärille ja sisälle, äiti varmaan sitoo sormen paremmin. - Risto, mikä sinun on? Oletko taas puukolla vuollut sormeen? - Ei, kun sahasin sormen halki. Laittaisitko siteen äiti? Äiti avasi nenäliinakääreen ja verta tuli edelleen oikein kunnolla. Käsi pesuvatiin ettei paikat sotkeutuisi enempää. - Minähän sanoin sinulle, että muista olla varovainen? Minä laitan tähän kääreen, isä panee illalla paremmin, kun tulee töistä. Tiherrän vähän itkua vaikkei siihen vielä oikein kovasti koskekaan. - Vaatteesi on ihan veressä, vaihda tuosta puhtaat, niin laitetaan nuo veriset pyykkiin. Mitä isäkin sanoo? Aina on varottanut työkalujen käytössä huolellisuutta ja tarkkuutta. Onneksi se on vasen käsi. Ei se paljon haittaa muuta tekemistä. Isä tuli töistä ja vei repullisen puita liiteriin ja kävi samalla työhuoneessa ja näki verisen kapulan höyläpenkissä, niin hän ainakin kertoi kun tuli sisään. 4

5 5 - Jaha poika on tehnyt puutöitä vai? - Joo, sahasin vähän venettä, pikkasen saha lipsahti. - No katsotaanpa miltä se sormi oikein näyttää. Jaha veri on tullut läpi siteen, se on hyvä että sitä tulee kunnolla, haava puhdistuu paremmin. Avataanpas tämä side. Äiti on tehnyt ihan hyvän siteen. Isä on sotahommissa ollut lääkintämiehenä ja osaa nämä pienet haavat paikkailla ihan hyvin. - Tämä sormenpää on ihan tohjona. Miten sinä oikein sait tämän aikaan? - No kun sahasin lankkua ja pidin tällä kädellä lankusta kiinni. Sormi jäi vain sahan tielle. - Pannaan tähän uusi side, niin eiköhän se siitä parane. Se saattaa tulla kyllä kipeäksi. Ja muista etten likaa sitä missään. Jos sitä rupeaa koskemaan oikein kovaa niin muista sanoa. - En, en. Joo, joo. Kiitos isä. - Olenhan minä sanonut näistä puutöistä sinulle monta kertaa. Nyt huomaat oikein kunnolla, jos et ole varovainen ja tarkka. - Joo, joo. Se nyt vain lipsahti. Nyt rupesi jo sormeakin jo jomottamaan. Illan neljänmaalin pelaamisesta ei taida tule mitään. Voinhan mennä tuomariksi kun naapurien lapset pelaavat sitä tuossa tiellä. Eivät ne mitään tuomaria tarvinneet. Onneksi radiosta tulee lastentunti. Voin kuunnella Markussetää ihan rauhassa. Sormikin rupeaa jo rauhoittumaan. Nukkumaan mentäessä isä tulee lukemaan meille, Maijalla ja minulle. Meillä on menossa Seitsemän Veljeksen kohta, jossa veljeksi joutuvat Hiidenkivelle Viertolan sonneja karkuun. On niillä ollut aika hurjaa. Miltähän se tuntuisi, jos me kaverien kanssa jouduttaisiin Kuutoskivelle karkuun vaikka karhuja. Kukaan ei kuulisi kun se on niin kaukana kylästä. Ei täällä taida karhuja kuitenkaan olla. Sormikaan ei enää tunnu kovin pahalta. - Hyvää yötä, kauniita unia, oman kullan kuvia, höyrylaivoja ja junia. - Hyvää yötä isä. 5