Lähtökohta: Otsikko perinteisesti "itsesensuurista tekstiviestikohuun". Media on kuitenkin

Transkriptio

1 Jyrki Vesikansa Kansalaistiedon kurssi Päivölän kansanopisto Median myllerryksessä Lähtökohta: Otsikko perinteisesti "itsesensuurista tekstiviestikohuun". Media on kuitenkin sellaisessa myllerryksessä, että keskityn siihen. Nyt lyödään vetoa siitä, milloin ilmestyy viimeinen painettu lehti -- mutta myös siitä, milloin sammuu viimeinen perinteinen tv-kanava. Murros on suurin sitten Gutenbergin -- vähättelemättä esimerkiksi radion ja tv:n yleistymistä. Toki silloinkin povattiin painetun lehdistön kuolemaa, mutta uusi tasapaino löytyi. Löytyykö nyt? Olennaista ei tosin ole viestinnän tekniikka, vaan sisältö. Ensin silti taustaksi: A. Lyhyt oppimäärä Suomen median vaiheista 1. Aika ennen 1940-lukua Viestintää ja propagandaa tarjottiin jo saarnatuoleista ja arkkiveisuissa. Lehdistön tehtävänä oli alkuun valistus ja viihdytyskin. Kuninkaallisten naimapulmista juttuja jo Suomettaressa samoin hurjia rikosuutisia. Nimineen kaikkineen. Vaikuttamispyrkimys kytkeytyi demokratian ja kansallistunnon etenemiseen -- eli alamaisuuden väistymiseen. Jo käsite sanomalehti edellyttää sanomaa. Suomen lehdet syntyivät aatteellisina, eivät bisneksenä -- ja lehdet loivat ensimmäiset puolueet, ei päin vastoin. Toimitukset olivat puolueensa piiritoimistoja. Kokoomuksen puoluetoimisto oli 1950-luvulle

2 saakka Uuden Suomen vuokralainen. Puoluelehdistö muotoutui lopullisesti 1. eduskuntavaalien tietämillä Sidonnaisuus jatkui tiukkana 1930-luvulle ja vähitellen löyhentyen 1990-luvulle saakka. Nyt jäljellä ovat vain pienet puoluelehdet, jotka tosin ovat tärkeitä sisäpiireille. Kannattaa seurata esim. Suomenmaata ja Demokraattia. Muodollinen riippumattomuus ei merkitse sitä, etteikö koko medialla olisi linjaa, aatetta ja perinteitä. Puoluelehdistöllä laidasta laitaan oli snellmanilainen lehdistökäsitys (> liberaali medianäkemys). Tarkoitus ei edes ollut vapaa tiedon ja mielipiteiden esittäminen, vaan median tuli palvella Suurta Asiaa ja puolueen linjaa. Esim. UKK:lla tämä käsitys näkyi vahvasti -- hieman jopa Harri Holkeri-vainajalla. Kukin lehti tarjosi siis oman totuutensa. Korosti ja vaikeni tarkoitushakuisesti. Yle (1926-) taas oli kauan ylen varovainen politiikassa. STT:n sähkeuutiset kolmasti päivässä. Tekniikka rajoitti etenkin kuvitusta. Valokuvat lehtiin noin 101 vuotta sitten, mutta kalliita. Paljon tiuhaa tekstiä. (Näyte.) 2. Itsesensuurin ja ykköslehtien aika ( ) Levikkikierre nosti yhden lehden maakunnassa ylös ja muut joutuivat ahdinkoon. Parempi laatu = lukijoita = enemmän ilmoituksia = lisää resursseja parantaa laatua, sivumääriä, jakelua = kierre jatkui usein aluemonopoliin saakka. Rohkea satsaus ja luotettavuus kannattivat. Harva viitsii maksaa propagandasta. Ylessä "Hella-radio" toi mm. pienoisparlamentin, mutta 1950-luvulla oli sordiino päällä. TV 1950-luvun loppupuolelta alkaen. (Hinta = kk-palkka.) "Repo-radio" ärsytti 1960-luvun lopulla, sitten "normalisointi". Uutiskilpailu = MTV 1981, paikallisradiot Itsesensuuri eli varovaisuus Nliittoa sivuavissa asioissa kumpusi osittain puoluelehdistön perinteestä. Olihan samalla tavalla vaiettu omalle puolueelle kiusallisista asioista. Olennaiset uutiset kerrottiin silti aina. Etenkin 1950-luvulla isot kustantajat julkaisivat NL-kriittisiä kirjoja (Tuominen, Parvilahti jne.). Sotahistorian olennaiset teokset julkaistiin jo tuolloin,

3 lottahistoriakin. Kodeissa puhuttiin asioista vaihtelevasti, mutta ei siellä mitään pelätä pitänyt. Julkisesti tuputettiin toki ystävyysliturgiaa ja silkkaa propagandaa. Edes glasnost ei poistanut nopeasti itsesensuuria. Se oli selkäytimessä. "Kiinnostaako Baltia ketään?". Toisinajattelijat syrjittyjä (Kare, Toivonen, Junnila...). Neukut itse saivat huomauttaa, että aika on muuttunut. Holkeri Leningradissa 1987/ puhe + avoin info. Reaktio. Kun NL kaatui, seurasi reaktio. Hämmästeltiin, mitä oli tehty. Onko nyt itsesensuuria johonkin suuntaan? Itsesensuurin menetelmiä: Ei selkeitä ohjeita. "Tietyt tahot". "Luottamus". Piti ymmärtää rajat -- mutta moni oli yli-innokas. Tai jopa ilmiantaja. Viestimien asema vaihteli. Tärkein = Yle. Sodan ja rauhan miehet. Vaikutus Virossa... (K-kaupan lihatiski). US-filmi B. Kohti nykyaikaa 4. "Iltapäivälehtien" kultakausi ( ) Ykköslehtien kultakausi huipentui 1970-luvulla (peitot jopa 90 %, kaupan tarjousilmoitukset) luvulla nousivat iltapäivälehdet (urbanisoituminen). Ip-lehtien erityispiirteitä; - Ei kansakunnan pöytäkirja (vrt. ennen aamun lehdet). Ip-lehti valikoi kiinnostavat teemat ja käsittelee niitä perusteellisesti. Usein sarjana, jopa kampanjana. - Asiat ihmisten ja tapahtumien kautta (> abstraktiot, makrotasot). Konkreettisuus. - Ulkokuoren ei pidä hämätä. Lööppi = myyntijuliste, myös etusivu myy. Sisällä voi olla perusteellisia analyysejä. Iltalehdessä voi kirjoittaa (vaikka eurokriisistä) perusteellisemmin kuin useimmissa aamun lehdissä, jos teemaa päätetään käsitellä. Ruotsin ip-lehdissä hienot

4 kulttuuriosastot. Meillä esim. IS:n Viipuri-sarja (+ erikoislehdet). - Ip-lehden pääkirjoitus pyrkii sanomaan asiat suoraan eikä rivien välissä. Tai toisaalta-toisaalta/ nähtäväksi jää- tyylillä. Muutoin samat kriteerit kuin aamun lehdissä. - Kirjoittajat/ kolumnistit ym. tärkeitä. IL:ssä mm. Kaarina Hazard, Kalle Isokallio, Aarno Laitinen -- melkoinen kirjo siis. - Irtonumerolehti myydään uudelleen joka päivä, numerot näkyvät heti. Kestotilaus voi tuudittaa uneen (vrt. US/1911). Täysi alv 23 % > tilattujen lehtien (ml. Jallu) aik. verovapaus, samoin tv:n. Nyt aamun lehdet seuraavat ip-lehtien reseptiä, kun uutiset verkossa. (HS-tabloidi). 5. Poliittisen journalismin muuttuminen (1991->) - Ulkoisten uhkien lieventyminen (sota kaukana). - Puolue-erojen kaventuminen, konsensus -> henkilökorostus, peli keskikentällä. - Median oman muutokset: omistussuhteet/kasinopeli, ykköslehdet jäljellä, ketjuuntuminen, bisnes pääasia. Uusi toimittajapolvi / koulutus. Kv. vaikutteet. - Reaktio 1970-l. ylipolitisoitumiselle => irti referoinnista -> (yli)kriittisyys, rötösherrajahti. - Visuaalisuus korostuu. Tekniikan muutos: kuvalaatat pois. värikuvat, digikuvat, ip-lehtien vaikutus... Kuva voittanut sanan? Myös tv-tekniikka kehittyy (nopeus, laitteiston keveys jne. Vrt. Wessberg EU:ssa 1972.). - Viihteellistyminen? Henkilöityminen? Human interest... - Muna vai kana / mitä poliitikot/puolueet ovat itse tehneet? 6. Verkon ja somen läpimurto (2005-) Ip-lehtien levikit selvää laskuun noin IL hieman IS:n jälkeen. HeSan levikin huippu jo talvella 1992, sitten jatkuvaa laskua - yht. yli kpl = 40 %. Maakuntalehdissäkin loivaa, jatkuvaa alamäkeä. Pysähtyykö lasku - ja millä tasolla?

5 Vrt. ulkomaat. USA: monta suurta kaupunkia vailla lehteä. Saksassa Springer möi pääosan lehdistään. Jäljelle Bild ja Welt. P-maat. Syy: uutiset verkossa, keskustelu siellä + somessa. Diginatiivit eivät kiinny lapsesta lehtiin. Laitteiden kehittyminen (ipad jne.). Myös tv-kanavat paineeseen. Miljoonan katsojan luvut historiaa (pl. Linnan juhlat yms.). Katsojakunnan hajaantuminen -> mainonnan ongelmat -> kaupallisten kanavien kannattavuus romahtanut. (Ai. = rahantekolupa.) Tekniikka -> voi katsella mitä vain milloin vain. Reaktioita: - Siirtyminen verkkoon. Kärjessä IL -> 2,6 miljoonaa kävijää/vko. (IS ottanut jokseenkin kiinni, MTV3 1,5 milj., US = suurin itsenäinen nettilehti). Ongelmat: nojataan paperilehden toimitukseen (pl. US, jolla vauras omistaja), mistä tulot? Maksumuureja yritetään ilmoitusmyynnin ohella, mutta tulokset vasta viriämässä. Maksamisen tekniikat? Kuolevatko paperilehdet ennen ratkaisua? Vai löytyykö se silloin? Miten riippumaton laatuviestintä taataan? Kannibalismia? - Sisällön ja ulkoasun uudistaminen HeSa tabloidiksi, 2014 Aamulehti. Milloin viimeiset dinosaurukset? Muoto ei määrää sisältöä - mutta HS (tai esim. Aamulehti) jo liukuneet pitkälle iltapäivälehtien suuntaan. Enimmäkseen toki hyvässä. Tai välttämättömässä. Jopa Kauppalehti. Tulos = päivittäinen aikakauslehti. Miten niiden käy/ missä jatkuvat resurssit vaativaan työhön? Yleisaikakauslehtien levikit 70-luvun huipuista (Hymy , Apu, Seura yli ) jo enemmän kuin puolittuneet. - Kustannussäästöt. Sitä jo tabloidi? Vakitoimitukset -> avustajat. Missä raja/ laatu? Toki takana lihavat vuodet. Hinnankorotukset/ hintajoustot? (Esim. S. Kuvalehti, vrt. US). Mainonnan muutokset? (Suoramainonta jne.) - Ketjuttaminen. Vrt. Kopfblatt/ Suunta-tehdas. Erikoistumiset -> laatu, mutta ilmestyykö pian vain 3-4 kirja- tai elokuvakritiikkiä koko Suomessa. Toisaalta: paikallisuus edelleen sanomalehden valtti. Miten varmistaa ketjussa? - Verovarat. Lehtituet supistuneet/ -> yl. puoluetuki. YLE takasi varmat tulot ja levittäytyy -> verkkolehti. Kohti mediamonopolia? (Vrt. STT).

6 7. Muutoksen ongelmia - Miten pärjätä verkon infotulvassa? Tarvitaanko sittenkin portinvartijaa, valitsijaa, toimittajaa? - Miten pelastaa verkkokeskustelu häiriköiltä? Nimen vaatiminen? - Median etiikka/ verkon vapaus? Miten valvoa verkkoa (esim. nimen paljastaminen?

7 Levikkikierre Parempi laatu = enemmän lukijoita = enemmän ilmoituksia = lisää resursseja parantaa sisällön laatua (enemmän ja parempia toimittajia/kirjoittajia, juttumatkoja, kuvia jne), lisää sivumääriä, parempi jakelu, kohtuullinen hinta = enemmän lukijoita = enemmän ilmoituksia = lisää resursseja parantaa sisällön laatua, sivumääriä, jakelua = jne. Kierre jatkui yleensä aluemonopoliin saakka. Politiikan merkitys toissijainen (esim. Aamulehden voitto Tampereella.)

8 Itsesensuurin syitä * Miehityksen uhka. (Mihin asti realistinen?) * Taloudellinen painostus idänkaupalla. * Vaikutus yhteiskuntarauhaan (= SKDL:n voima). * Sota-ajan sensuurin "jääminen päälle". * "Lehtien ei pidä rikkoa kansakunnan ikkunoita".

9 Poliittisen journalismin muutoksia * Ulkoiset uhat lieventyvät. * Puolue-erot vähenevät -> konsensus + median voima. * Globalisaatio kaventaa politiikan pelivaraa. * Media kaupallistuu ja keskittyy. * Uusi toimittajapolvi kriittinen. * Reaktio 1970-luvun ylipolitisoitumiselle. * Visuaalisuus korostuu. * Referoinnista henkilökeskeisyyteen. * Viihteellistyminen, lukuarvo korostuu. * Mitä puolueet ja poliitikot tehneet?

10 Internetin haasteet * Uutiset saadaan sähköisesti. * Lehti aamukahvilla ei ole enää tapa? * Levikit laskeneet. * Ilmoittelu vähentynyt pysyvästi. (Asunnot, autot, työpaikat...) * Kannibalisointi/ maksullisuuden vaikeus. * Miten kansalainen pärjää infotulvassa? * Miten pelastaa verkkokeskustelu häiriköiltä? * Miten valvoa verkon eettisyyttä?

11 Johtopäätöksiä * Median tarjottava omaa antia. Nopeus, sanoma, analyysi. * Viestintätaidot korostuvat: - Uskottavuuden voi menettää vain kerran. - Valheesta jää kiinni. - Tunnusta kaikki kerralla. - Älä odottele paljastusta, kerro itse. - Älä selittele. Reiluutta arvostetaan. - Turha syyttää uutislähteen motiiveja. - Varo salaliitto- ja ajojahtiteorioita.