Apteekki mukana insuliinipumppupotilaiden hoidossa

Transkriptio

1 Apteekki mukana insuliinipumppupotilaiden hoidossa Tausta ja tavoite: Keväällä 2007 Seinäjoen keskussairaalasta tiedusteltiin, olisiko juuri perustetulla Kauhajoen Nuotti Apteekilla resursseja saattaa käyttökuntoon insuliinipumppusäiliöt hemiplegia-potilaalle, jolla diabeteksen hoitotasapaino oli huono (1,2). Insuliinipumppusäiliöiden toimittajat Suomessa ovat Medtronic Finland Oy ja Roche Diagnostics Oy, joiden mukaan säiliöitä toimitetaan pääasiassa pääkaupunkiseudun apteekkeihin (noin 20 apteekkia koko Suomessa). Apteekkimme vastasi haasteeseen. Tavoitteena oli kehittää apteekille uusi palvelumuoto insuliinipumppupotilaiden hoidossa moniammatillisena yhteistyönä sekä osoittaa apteekkimme työmenetelmän toimivuus insuliinipumppupotilaiden hoidon tukemisessa. Tavoitteena oli lisäksi selvittää uuden palvelumuodon suorat kustannukset apteekille ja potilaalle. Insuliinipumppusäiliöiden täyttämisestä koituvien kustannusten korvattavuus varmistettiin paikallisesta Kelasta. Insuliinipumppusäiliöt täytettiin aseptisessa tilassa laminaariilmavirtaus (LIV)-kaapissa. Ennen insuliinipumppusäiliöiden täyttöä farmaseutti suoritti steriilin työmenetelmän simuloinnin elatusainetäytöllä valikoiduissa olosuhteissa. LIVkaapissa pidettiin avoinna Trypticase Soy Agar (TSA)-maljoja koko täyttöprosessin ajan. Farmaseutti teki käsineiden puhtaustestin työn alussa ja lopussa. Myös lopputuotteen steriiliys tutkittiin. Apteekissamme pystytään saattamaan insuliinipumppusäiliöt steriilisti käyttökuntoon. Insuliinipumppusäiliöiden käyttökuntoon saattamisesta koituva suora kustannus potilaalle on 3,00. Kela korvaa apteekille kaikki työssä tarvittavat aineet ja tarvikkeet sekä työkustannukset. Mielestämme apteekeilla olisi Suomessa tässä palvelumuodossa hyvä tilaisuus tehdä moniammatillista yhteistyötä taloudellisesti kannattavalla tavalla. Edellytyksenä on, että apteekeilla on validoidut työskentelyolosuhteet ja -tavat. Viitteet: 1. Sane T., Tulokas T., Nikkanen P. et al. Insuliinipumppu tyypin 1 aikuisdiabeetikoiden hoitona, Duodecim;121 (8): , Peyrot M., Rubin RR. Validity and reliability of an instrument for assessing healthrelated quality of life and treatment preferences: the Insulin Delivery System Rating Questionnaire, Diabetes Care; 28(1): 53-58, Annaliisa Jäppinen, Terhi Lähde, Leena Yli-Kokko, Elina Panula-Lehto Kauhajoen Nuotti Apteekki, Puistotie 51, PL 41, Kauhajoki kauhajoen.nuottiapteekki@salnet.fi

2 Askel askeleelta tyypin 2 diabeteksen korkean riskin henkilöiden kokemuksia askelmittarin käytöstä Tausta: Elämäntapamuutoksilla voidaan tehokkaasti ehkäistä tyypin 2 diabetesta. Vähintään neljän tunnin viikoittainen liikkuminen vähentää tyypin 2 diabeteksen esiintyvyyttä. Kävely on sopiva liikuntamuoto useimmille tyypin 2 diabeteksen korkean sairastumisriskin henkilöille. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia tyypin 2 diabeteksen korkean riskin henkilöiden kokemuksia askelmittarin käytöstä sekä kuvata kokemuksia askelmittarin vaikutuksesta liikunta-aktiivisuuteen. Tutkimustehtävät olivat: Millaisia kokemuksia tyypin 2 diabeteksen korkean riskin henkilöillä on askelmittarin käytöstä ja sen vaikutuksesta omaan liikunta-aktiivisuuteen? Millaiset tekijät askelmittarin käytössä vaikuttavat liikunta-aktiivisuuteen tyypin 2 diabeteksen korkean riskin henkilöiden kokemana? Tutkittavat olivat ravitsemusterapeutin ryhmäohjaukseen osallistuvia tyypin 2 diabeteksen riskiryhmään kuuluvia henkilöitä (N=74). Ryhmäohjaukseen sisältyi viisi 90-minuutin ohjauskertaa. Ohjausryhmiä oli 11, joissa 5-9 osallistujaa/ryhmä. Aineisto muodostui videoiduista ryhmäohjaustilanteista (81,5 h), teemahaastatteluista (n=22) sekä kyselyistä. Laadullinen aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla käyttäen apuna laadullisten aineistojen analyysiohjelmaa QSR Nvivo 7. Askelmittarin käyttökokemukset ovat pääosin myönteisiä. Kielteiset kokemukset liittyivät askeleen päivittäiseen tavoitteeseen, mikä koettiin liian vaativana. Lisäksi kielteisenä askelmittarin käytössä koettiin sen toimintahäiriöt ja soveltumattomuus muihin liikuntamuotoihin kävelyn lisäksi. Askelmittarin koettiin tukevan fyysistä aktiivisuutta. Mittari antoi palautetta omasta fyysisestä aktiivisuudesta ja motivoi liikkumaan enemmän. Fyysisen aktiivisuuden seuraamisessa askelmittari koettiin hyväksi apuvälineeksi ja sen käyttö helpotti tavoitteiden asettamista omalle liikkumiselle. Askelmittarin käyttö lisäsi liikkumista. Askelmittari on hyödyllinen väline motivoitaessa tyypin 2 diabeteksen korkean riskin henkilöitä lisäämään fyysistä aktiivisuutta. TtM Eveliina Korkiakangas THM Maija Alahuhta YTM Päivi Husman Professori Anja Taanila Professori Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi Dosentti, vanhempi tutkija Jaana Laitinen Yhteyshenkilö: TtM, tutkija Eveliina Korkiakangas, Työterveyslaitos eveliina.korkiakangas@ttl.fi puh faksi

3 Diabeetikon omahoidon tukemisen ryhmäohjausmalli Tausta: Suunnittelimme ja toteutimme moniammatillisena yhteistyönä työikäisille 2 tyypin diabeetikoille suunnatut diabetesillat toukokuussa Halusimme kehittää tehokkaan ryhmäohjausmallin, jonka avulla on mahdollista vähentää vastaanottokäyntejä. Ryhmäohjauksella saatiin päivitettyä diabeetikoiden tieto-taitotasoa. Diabetesiltojen avulla pyritään antamaan työkaluja diabeteksen itsehoidon onnistumiseen ja lisäämään vertaistukea. Diabetekseen on mahdollista vaikuttaa hyvällä itsehoidolla. Diabeteshoitajat valitsivat ryhmään kutsuttavat työikäisistä diabeetikoista. Kaikille, jotka olivat kiinnostuneet illoista, laitettiin henkilökohtainen kutsu kotiin (noin 50). Ryhmätilaisuuksiin osallistui 30 diabeetikkoa. Diabetesilloista oli ilmoitus myös kahdessa paikallislehdessä. Ryhmäohjaus toteutettiin kahtena eri iltana. Illat koostuivat useiden eri asiantuntijoiden luennoista (ravitsemusterapeutti, diabeteshoitaja, fysioterapeutti, lääkäri ja suuhygienisti). Iltojen onnistumista arvioimme tekemällä osallistuneille kummankin tilaisuuden jälkeen pienimuotoisen kyselyn, jossa he pystyivät antamaan palautetta. Tulokset ja johtopäätökset: Diabetesiltojen avulla pyrimme kehittämään uudenlaista toimintaa ja keskittämään voimavaroja ryhmätoimintaan. Diabetesillat on tarkoitus ottaa pysyväksi työmuodoksi osana diabeetikon hoitopolkua. Eri ammattiryhmien ammattitaito ja työpanos saadaan hyödynnettyä mielekkäällä ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Iltojen tarkoituksena on luoda yhteisöllisyyttä sekä lisätä tyypin 2 diabeetikoiden vertaistukea. Kyselyjen perusteella illat koettiin tärkeiksi ja samanlaista toivottiin jatkossa. Yhden palautteen kommentti oli tieto lisäsi tuskaa. Suuhygienisti Kirsi Autonen-Honkonen, diabeteshoitaja Päivi Lampi ja diabeteshoitaja Satu Savolainen Yhteyshenkilö: Diabeteshoitaja Satu Savolainen, Äänekosken kaupunki/perusturva, , satu.savolainen@aanekoski.fi

4 Hiilari-ilta tyypin 2 diabeetikon hoidonohjauksen apuna Tausta Tiedettiin, että osalle tyypin 1 diabeetikoista ruoan hiilihydraattien arviointi ja ateriainsuliinin määrän yhteensovittaminen tuottaa vaikeuksia omahoidossa. Diabeteshoitajien koulutuksessa syksyllä 2007 esiteltiin Nurmijärven terveyskeskuksessa järjestettyä hiilari-ilta tapahtumaa, jonka perusteella lähdimme kehittämään Tampereelle vastaavan tyyppistä omahoitoa tukevaa iltaa. Menetelmät Järjestimme 2,5 h kestävän tietoiskun, jossa diabeteshoitajat puhuivat verensokerin mittaamisesta ja tyypin 1 diabeteksen insuliinihoidosta. Ravitsemusterapeutti puhui ruokien hiilihydraattimääristä ja siitä, kuinka hiilihydraattiarviointi auttaa omahoidossa. Tilaan oli koottu noin 20 oikeaa ruokaesimerkkiä, joiden hiilihydraattimääriä osallistujat saivat arvioida. Ruokaesimerkkejä olivat mm. musta makkara, energiajuoma, valmisruoka, irtokarkit, popcorn ja salaatti. Väliajalla oli kahvi- ja pullatarjoilu, mistä myös arvioitiin hiilihydraatit. Esimerkkiruokien hiilihydraattimäärät käytiin lopuksi yhdessä läpi sekä keskusteltiin hiilihydraattiarvioinnin tärkeydestä ja haasteista. Iltaan otettiin ilmoittautumisjärjestyksessä 30 ensimmäistä tyypin 1 diabeetikkoa. Tulokset Asiakkailta saadun palautteen perusteella käytännönläheinen tietoisku antoi varmuutta omahoitoon ja motivaatio tuoteselosteiden lukemiseen lisääntyi. Asiakkaat oivalsivat ruoan hiilihydraattien arvioinnin tärkeyden osana hyvää omahoitoa. Hiilari-iltaan osallistuneiden hoitotasapainossa on ollut nähtävissä muutosta parempaan. Ryhmäohjauksella tavoitetaan kerralla suurempi määrä diabeetikoita, jolloin saatetaan säästää kustannuksissa. Johtopäätökset Hiilari-ilta osoitti, että tapahtumalle on tarvetta ja se koettiin hyödylliseksi. Asiakkailta saatu positiivinen palaute innostaa myös hoitohenkilökuntaa kehittämään uudenlaisia tapoja ohjauksen antamiseen ryhmässä. Tieto-isku tyyppinen ohjaus, johon on yhdistetty konkreettisia esimerkkejä, saattaa auttaa parantamaan hoitotasapainoa. Ravitsemusterapeutti Virpi Salminen, sairaanhoitaja Liisa Calonius, sairaanhoitaja Tea Vatanen, sairaanhoitaja Tarja Kaitala. Tampereen kaupunki, Sosiaali- ja terveyspalvelut, avopalvelut. Yhteyshenkilö: Virpi Salminen Ravitsemusterapeutti Tampereen kaupunki Sosiaali- ja terveyspalvelut Avopalvelut PL 98, Tampere p fax , virpi.salminen@tampere.fi

5 Liikuntaneuvonta sairauksiin liittyvillä asiakaskäynneillä Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää liikuntaneuvonnan toteutumista perusterveydenhuollon käynneillä, jotka liittyvät sairauksiin. Tässä tarkastelussa ovat mukana asiakaskäynnit, jotka liittyivät sydän- ja verenkiertoelinten sairauksiin (sepelvaltimotauti ja kohonnut verenpaine) ja aineenvaihduntasairauksiin (merkittävä ylipaino ja tyypin 2 diabetes). Aineisto ja menetelmät: Tutkimukseen osallistui syksyllä 2006 terveyskeskus, jonka väestöpohja on asukasta. Tutkimukseen valittiin 18 vuotta täyttäneet asiakkaat, joilla oli klo välisenä aikana ei-kiireellinen aika lääkärin tai hoitajan vastaanotolle. Tiedot perustuvat lääkäreiden (n=19) ja hoitajien (n=23) kirjaamiin tietoihin heti vastaanoton jälkeen. Aineisto käsittää tiedot 45 lääkäri- ja 83 hoitajakäynnistä. Terveyskeskuksessa noin 60 % lääkärikäynneistä (n=27) ja hoitajakäynneistä (n=52) liittyi sydän- ja verenkiertoelinten sairauksiin ja aineenvaihduntasairauksiin. Työntekijöiden ilmoituksen mukaan yli puolessa lääkärikäyntejä (n=15) ja hoitajakäyntejä (n=33) työntekijät keskustelivat asiakkaiden kanssa yleisesti liikunnasta ja fyysisestä aktiivisuudesta. Liikunnasta terveyden kannalta keskusteltiin alle kolmasosassa (n=8) lääkärikäyntejä ja yli puolessa (n=29) hoitajakäyntejä. Kestävyysliikuntaan liittyviä ohjeita antoivat hoitajat joka neljännelle (n=13) ja lääkärit vain muutamalle (n=3) asiakkaalle. Henkilökohtaisista liikuntaohjeista tai lihaskuntoharjoittelusta keskusteltiin vain muutamilla lääkäri- (n=1) ja hoitajakäynneillä (n=4). Jatkotoimenpiteistä täsmällisten liikuntaohjeiden tai ohjauksen saamiseksi sovittiin hoitajakäynneillä harvoin (n=2) ja lääkärikäynneillä ei lainkaan. Itse kirjaamiensa tietojen perusteella lääkärit ja hoitajat keskustelivat liikunnasta ja antoivat yleisiä liikuntaohjeita melko usein. Tosin ammattilaiset ovat voineet kirjata neuvonnan toteutumisen todellista myönteisempänä, koska tietävät elintavoista keskustelun tärkeäksi. Kun tuloksia verrataan vuoden 1998 vastaavanlaiseen tutkimukseen 10 terveyskeskuksessa 1), näyttää siltä, että liikuntaneuvonnassa on edelleen ongelmana asiakkaiden yksilöllisten tarpeiden vähäinen huomiointi. Lisäksi seurannasta ja jatko-ohjauksesta sopiminen toteutuvat vain harvoin. Tutkimuksen perusteella tulisi kiinnittää huomiota neuvonnan yksilöllisyyteen ja jatkuvuuteen. 1) Toropainen &Miilunpalo Terveyskeskusten asiakaskontakteissa toteutuva liikuntaneuvonta. Tuloksia rekisteröinti- ja haastattelututkimuksesta. UKK-instituutti Erja Toropainen, erja.toropainen@uta.fi,, Riitta Luoto (riitta.luoto@uta.fi), Minna Aittasalo minna.aittasalo@uta.fi, UKK-instituutti, PL 30, Tampere

6 Motivoivan haastattelun piirteiden toteutuminen ryhmäohjauksen vuorovaikutuksessa Tausta: Motivoivan haastattelun tavoitteena on saada asiakas pohtimaan, mikä ylläpitää hänen nykyistä käyttäytymistään, herätellä, kannustaa ja rohkaista elintapamuutokseen sekä tukea uuden elintavan ylläpitämisessä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten motivoivan haastattelun piirteet toteutuvat etä- ja lähiryhmäohjaustilanteissa ja voidaanko sitä käyttää ryhmäohjauksen vuorovaikutuksen arvioinnissa. Ryhmäohjaukseen osallistui 74 henkilöä, 11 ryhmässä, joista 6 lähi- ja 5 etäohjausryhmää, jossa ohjaus toteutettiin videoneuvotteluvälitteisesti. Tässä arvioidaan yhden lähi- ja yhden etäohjausryhmän viittä ohjauskertaa. Molemmissa ryhmissä oli sama ohjaaja ja ryhmäläiset olivat miehiä. Ohjauskerta kesti 1,5 tuntia. Ohjauskertojen teemat olivat: 1) elintapamuutoksen pohdinta, 2) ateriarytmi, ruoan määrä ja laatu, 3) syömiskäyttäytyminen, 4) hyvä elämä ja painonhallinta sekä 5) oman edistymisen arviointi ja tulevaisuuden suunnitelmat. Aktivoivina ohjausmenetelminä käytettiin mm. painonhallintatilanteen kuvausta kuvakorttien avulla ja hyvien eväiden tuomista ohjaustilanteeseen. Ohjaajan ja ryhmäläisten välisen vuorovaikutuksen analysointi suoritettiin William M. Millerin kehittämän motivoivan haastattelun koodauskäsikirjan koodausohjeiden ja -kriteerien suomennetun version mukaan Rakkolainen 2004). Motivoivan haastattelun piirteiden toteutumisessa ei etä- ja lähiryhmän välillä ollut suurta eroa. Eroja sen sijaan ilmeni eri ohjauskertojen välillä. Nämä erot olivat samansuuntaisia sekä etä- että lähiryhmässä, joten tämän tutkimuksen mukaan ohjauksessa käytetyt erilaiset menetelmät vaikuttivat vuorovaikutukseen ja motivoivan haastattelun piirteiden toteutumiseen ohjaustilanteissa. Ohjaaja onnistui luomaan tasavertaisen, empaattisen, aidon ja ystävällisen ilmapiirin ohjaustilanteissa. Ohjaaja käytti pääasiassa monimuotoisia, kuten selventäviä ja yhteenvedollisia reflektioita. Reflektiot käsittelivät konkreettisia asioita kuten ruokaa ja liikkumista. Tunteisiin liittyvää reflektiota ei ilmennyt. Ohjaaja käytti avoimia kysymyksiä eniten kerroilla, joilla ohjausmenetelmät olivat aktivoivia kuten kuvakortit. Suljettuja kysymyksiä esiintyi eniten toisella ohjauskerralla, jolloin teemaa "Ateriarytmi, ruoan määrä ja laatu" käsiteltiin käyttäen esittävää ohjausta. Motivoivan haastattelun piirteiden toteutumista voidaan käyttää ryhmäohjauksen ryhmäläisten ja ohjaajan välisen vuorovaikutuksen tutkimisessa. Aktivoivien ohjausmenetelmien käyttö elintapaohjauksessa tukee motivoivan haastattelun piirteiden toteutumista. Maija Alahuhta, THM, Paula Kinnunen th-opiskelija, Eveliina Korkiakangas, THM, Sirkka Keinänen- Kiukaanniemi, professori, Anja Taanila, professori, Terhi Jokelainen, ravitsemusterapeutti, Anna-Maria Keränen, ravitsemusterapeutti, Jaana Laitinen, dosentti, vanhempi tutkija Yhdyshenkilö: Maija Alahuhta, Työterveyslaitos, tutkija, , maija.alahuhta@ttl.fi, faksi:

7 Tavoitteena terve elämä: tyypin 2 diabetekseen ja sepelvaltimotautiin sairastuneiden kuntoutuminen Taustaa: Diabetes on merkittävä sepelvaltimotaudin vaaratekijä. Sepelvaltimotaudin toteamishetkellä potilailla on tiedossa oleva diabetes noin kolmasosalla, ja lähes kolmasosalla tunnistamaton diabetes tai sen esiaste. Toisaalta, jos tuore tyypin II diabeetikko tutkitaan riittävän tarkoin, osoittautuu, että yli puolet heistä sairastaa jo sillä hetkellä jonkinasteista sepelvaltimotautia. Valtimoiden kovettuminen aiheuttaa 80 % kaikista diabeetikkojen kuolemista, joko sepelvaltimotaudin seurauksena (2/3) tai aivohalvauksen tai ääreisvaltimotaudin seurauksena (1/3). Yli 75 % kaikista diabetekseen liittyvien ongelmien aiheuttamista sairaalahoidoista johtuu sydän- ja verisuonisairauksista. Tehokkaalla kuntoutuksella ja omahoidolla voidaan merkittävästi vähentävää tautitapahtumia ja kohentaa kuntoutujien toimintakykyä. Tavoite: Tampereen Tulppa- kuntoutusmallilla on tavoitteena tehostaa Tyypin II diabetekseen ja sepelvaltimotautiin sairastuneiden tamperelaisten kuntoutumista ja omahoitoa yhdistämällä DEHKO- hoitajien ryhmäohjaustaitoja ja sydänpotilaiden liikuntakuntoutuksesta saatujen kokemusten motivoivia ja toimintakykyä parantavia menetelmiä. Kokeilu toteutetaan yhteistyössä Tampereen kaupungin avoterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon sekä Sairaan Terve Elämä- projektin kanssa ja se käynnistyy vuoden 2009 alusta avoryhmäkuntoutustoimintana. Ryhmiin voivat osallistua tyypin II diabetekseen (40 henkilöä) ja sepelvaltimotautiin (80 henkilöä) sairastuneet. Kuntoutusryhmien vetäjinä toimivat DEHKOterveydenhoitajat ja Hatanpään Sairaalan fysioterapeutit. Kurssille ohjaudutaan lääkärin lähettämänä ja lääkäri on mukana kurssitoiminnassa. Koordinaattorina toimii fysioterapeutti Miia Braks Hatanpään sairaalan fysiatrian osastolta. Toiminnan runkona on Sydänliiton kehittämä Tulppa-avoryhmäkuntoutusmalli, jota täydennetään nousujohteisella liikuntaohjelmalla. Ohjelma tehdään yksilöllisesti ennen kurssin alkua tehtävän submaksimaalisen rasituskokeen tuloksen perusteella. Kukin kuntoutuja valitsee kurssin alussa vaaratekijöistään ns. avaintekijän, jonka muuttamiseen hän sitoutuu. Tavoitteen asetteluun ja tulosten seurantaan kurssin aikana kiinnitetään erityistä huomiota. Kukin ryhmä (10 kuntoutujaa) kokoontuu 10 kertaa 2-3 tuntia kerrallaan viikon välein sekä seurantakäynneille (6 kk ja 12 kk). Jokaiseen kokoontumiskertaan sisältyy fyysinen harjoittelu sekä teema, jonka pohjalta ryhmässä keskustellaan. Luentojen sijasta ryhmissä käytetään mahdollisimman paljon toiminnallisia menetelmiä, kuten testejä (motivointi, tottumukset) ja kotitehtäviä (ruoka- ja liikuntapäiväkirjat). Tulokset ja arviointi: Kurssin alussa ja lopussa mitataan kultakin osallistujalta seuraavat vaaratekijät: Paino / BMI, vyötärönympärys, lipidit, 2h:n sokerirasitus (diabetes ei tiedossa) tai GHbA1c (TII diabetes tiedossa), RR, tupakointi. Lisäksi arvioidaan liikunnallinen aktiivisuus Kasarin FIT-indeksillä ja kuuden minuutin kävelytestillä sekä mieliala BDI- testillä. Lisäksi kerätään tulokset kuntoutujien omista henkilökohtaisista tavoitteiden saavuttamisesta sekä asiakaspalaute. Hatanpään sairaalan fysiatri Timo Ruusila arvioi kuntoutustoiminnan vaikuttavuuden kokeilujakson jälkeen ja tulokset raportoidaan. Lisätietoja: Projektipäällikkö Maire Rantala, maire.rantala@pshp.fi, puh Projektisuunnittelija Anna Leimumäki, anna.leimumaki@sci.fi, puh