Lausunto RT:n taajama alueen jalankulku ja pyöräilyväylien suunnitteluohjeen luonnoksesta

Transkriptio

1 Helsingin Polkupyöräilijät ry PL Helsinki LAUSUNTO Rakennustietosäätiö Lausunto RT:n taajama alueen jalankulku ja pyöräilyväylien suunnitteluohjeen luonnoksesta Helsingin Polkupyöräilijät kiittää Rakennustietosäätiötä mahdollisuudesta antaa lausunto RT:n taajama alueen jalankulku ja pyöräilyväylien suunnitteluohjeen luonnoksesta. Yleistä Luonnoksessa on pyöräilyn kannalta monia hyviä yksityiskohtia, kuten esimerkiksi pyörätien tuominen lähemmäksi ajorataa risteyksissä, pyörätien pinnan tasaisuus sekä liikennevalo ohjattujen risteysten ja korkeuserojen välttäminen pyöräreiteillä. Ohjeluonnos on kuitenkin kirjoitettu vanhanaikaisesta lähtökohdasta, jonka pohjana on ns. SCAFT suunnittelufilosofia. SCAFTissa jalankulku ja pyöräily on niputettu yhdeksi liikennemuodoksi, kevyeksi liikenteeksi. Kevyeeseen liikenteeseen on sisällytetty perinteisesti jalankulkuliikenteen ja pyöräliikenteen lisäksi ulkoilu, joka tapahtuu jalan tai pyörällä. Kevyt liikenne ajattelu leimaa koko ohjetta lähtien terminologiasta: termi kevyt liikenne on korvattu termillä jalankulku ja pyöräväylät. Molempia liikennemuotoja käsitellään saman otsikon ja yhteisen termin alla, ikään kuin sama ratkaisu sopisi sekä jalankulkuun että pyöräilyyn. Erityisesti luvun yksi johdannossa todetaan väylät koetaan turvallisiksi kulkea ja sopivat ulkoiluun. Ulkoiluväylät ovat kuitenkin aivan eri asia kuin liikenneväylät, eikä niitä pidä sekoittaa keskenään. Ulkoilun ja liikenteen sekoittaminen haittaa sekä ulkoilua että liikennettä ja tekee niistä epämiellyttävää. Pyöräilyä ja jalankulkua tulee käsitellä toisistaan erillisinä liikennemuotoina, ei ulkoiluna. Suurin osa Suomen pyöräteistä on rakennettu ja rakennetaan edelleen vanhentuneen kevyen liikenteen ajattelumallin mukaan. Ohjeesta tulisi käydä selvästi käydä ilmi, että jalankulku ja pyöräily ovat toisistaan erilliset liikennemuodot, joilla on erilaiset tarpeet, ja niitä tulee suunnittelussa käsitellä erillisinä. Jalankulun ja pyöräilyn laadukas erottelu on tärkeää molempien liikennemuotojen miellyttävyyden, turvallisuuden ja sujuvuuden kannalta, eikä tämä tule ohjeesta riittävän selvästi ilmi.

2 Pyöräilylle ja jalankululle tulisi tehdä erilliset suunnitteluohjeet, eikä niitä pitäisi käsitellä yhtenä liikennemuotona, jalankulku ja pyöräliikenteenä. Pyöräliikenteen väylähierarkia sekä erilaisten pyöräväyläratkaisujen soveltuvuus hierarkian eri tason reiteille ei tule ohjeesta riittävän selvästi ilmi. Ohjeessa ei myöskään selvitetä, millaiset ratkaisut ovat pyöräliikenteen kannalta laadukkaimpia, mitkä vähemmän laadukkaita, eikä siinä käsitellä heikompilaatuisten ratkaisujen ongelmia. Lukijan pitäisi ohjeen perusteella pystyä ymmärtämään eri ratkaisujen hyödyt ja haitat sekä soveltuvuus erilaisiin kaupunkiympäristöihin. Ohjeesta puuttuvat kokonaan pyöräliikenteen tilapäisjärjestelyt, liikenneympyrät sekä korotetut pyörätien jatkeet, joita tulee käyttää ainakin pyöräilyn pääreiteillä sivukatujen risteyksissä. Nämä olisi hyvä lisätä ohjeeseen. Kommentteja yksittäisiin kohtiin 1 JALANKULKU JA PYÖRÄILYVÄYLÄT, YLEISTÄ jalankulku ja pyöräilyväylät ovat miellyttäviä, viihtyisiä ja esteettömiä. Esteettömyydestä on ohjeita Esteettömän rakentamisen ohjeissa (SuRaKu 2008) ja Näkövammaisten Keskusliiton ohjeissa Esteettömän rakentamisen ohjeen (SuRaKu 2008) ratkaisuja ei testattu pyöräilijöillä eikä pyöräilijöiden näkemystä kysytty ohjetta valmisteltaessa. SuRaKu ohje on pyöräilyn osalta epäonnistunut, eikä pyöräväyliä pidä suunnitella sen mukaan. Helsingissä korjataan tällä hetkellä SuRaKu ohjeen noudattamisesta johtuvia pahoja virheitä, joita on ehtinyt 1 kasautua vuosien ajan. väylät koetaan turvallisiksi kulkea ja sopivat ulkoiluun. Sama väylä ei sovellu pyöräliikenteeseen ja lenkkeilyyn tai koiran ulkoiluttamiseen. Sekä pyöräily että kävely on ymmärrettävä liikenteenä, ei kuntoiluna, ja niille on suunniteltava omat, liikenteeseen soveltuvat väylänsä. Ulkoilureiteille on syytä tehdä omat erilliset ohjeet. 1.2 Erottelu Kiviraita soveltuu tiiviisti rakennetuille kaupunki ja taajama alueille liikekeskustojen ulkopuolelle hyväksytyt, aiempaa paremmin pyöräilyn huomioivat tyyppipiirrustukset ovat osoitteessa kset

3 Vaikka kiviraita on astetta parempi erottelu kuin pelkkä maali tai massa, tiiviisti rakennetuilla alueilla se on riittämätön erottelu. Jalankulku ja pyöräily on erotettava toisistaan korkeuserolla. Jalankulkija astuu helposti pyörätien puolelle, koska hän ei välttämättä huomaa kiviraitaa ilman aktiivista tarkkailua. Toisin kuin ajoneuvon kuljettaja, jalankulkija ei yleensä tarkkaile tien pinnan merkintöjä. Korkeuseron jalankulkija havaitsee tasapainoaistillaan. Jalankulkija tiedostaa jalkakäytävän ja pyörätien rajan ilman aktiivista tarkkailua, kun ne on erotettu toisistaan muutaman sentin korkeuserolla. 1.3 Sekaliikennemuodot Sekaliikenneratkaisuja, esimerkiksi kävelykatuja ei pidä valita kaduille, jotka ovat tärkeitä pyöräliikenteen reittejä. Jalankulun ehdoilla tapahtuva pyöräily ei ole sujuvaa eikä houkuttelevaa. Pyöräily jalankulun ehdoilla on stressaavaa, sillä pyöräilijän on joka hetki varauduttava jalankulkijan arvaamattomiin liikkeisiin. Lisäksi se vaatii jatkuvaa jarruttelua ja kiihdyttelyä, hukkaa pyöräilijän energiaa ja pienentää siten pyörällä saavutettavaa etäisyyttä. 1.4 Mitoitusperusteet Pyörän leveydeksi on ilmoitettu 75 cm. Kuitenkin kaksipyöräisen pyörän maksimileveys on lain mukaan 80 cm ja kolmipyöräisen tai useampipyöräisen pyörän tai peräkärryn maksimileveys 125 cm. Reittejä suunniteltaessa pitää huomioida myös tavarapyörät ja peräkärryt, joten pyörän leveydeksi on oletettava 125 cm. Ohjeen mukaan vapaan tilan vähimmäismitta pylvääseen on pyöräilijälle 25 cm. Mutkissa pyörää on kallistettava, jolloin 25 cm vapaata tilaa on liian vähän. Jos esimerkiksi pylväs on sisäkaarteessa, pyöräilijän on kierrettävä se vastaantulevan pyöräliikenteen puolen tai jalkakäytävän kautta välttääkseen törmäämästä siihen. 75 cm ovenavaustila pysäköidyn auton ja pyörätien tai pyöräkaistan välissä on riittämätön, sillä selälleen avattu auton ovi tulee tätä pidemmälle. Ovenavaustilan on oltava vähintään metri. 1.6 Ajoradan kavennukset, korotetut suojatiet ja saarekkeet Suojatiehen ja pyörätien jatkeeseen yhdistettyjä hidastimia ovat korotetut suojatiet, ajoradan kavennukset ja saarekkeet. Kuva 4 Saarekkeiden sijoittaminen pyörätien jatkeelle on yleensä tarpeetonta, sillä pyöräilijällä menee huomattavasti vähemmän aikaa tien ylittämiseen kuin jalankulkijalla. Jos saareke on jalankulkijoille tarpeen, pyörätien jatkeen voi useimmissa tapauksissa jättää saarekkeen ulkopuolelle. Pyörätien jatkeilla saarekkeista on vain haittaa. Ne ovat usein kapeita, liian lyhyitä tavarapyörille ja peräkärryille ja niille sijoitetaan pyöräliikenteen turvallisuuden ja sujuvuuden kannalta haitallisia reunakiviä ja tasoeroja.

4 Jos taas saareke pyörätien jatkeen kohdalla on toteutettu ilman tasoeroa mutta suojatien kohdalla on luiskattu reunatuki, lastenvaunujen, rollaattorien, pyörätuolien ja kärryjen kanssa kulkevat jalankulkijat ylittävät tien pyörätien jatkeen kohdalta, koska se on heille helpoin ja sujuvin reitti. Pyöräilijän huomio menee jalankulkijoiden väistelyyn ja tien pinnan epätasaisuuden ja väylän kapeuden tarkkailemiseen, kun sen pitäisi mennä autoliikenteen tarkkailemiseen. Kun pyörätien jatke ja suojatie on laitettu saman saarekkeen sisälle, ne kulkevat vierekkäin, jolloin hyvä erottelu ajoradan ylityksessä on mahdotonta toteuttaa. Pyörätien jatkeen tulee kulkea selvästi erillään suojatiestä. 1.7 Eritasoratkaisut Eritasoristeyksiä suunniteltaessa on huomioitava, että pyöräilijä pyrkii ajamaan energiataloudellisesti ja tasaisella voimalla. Korkeuserot heikentävät aina pyöräilyn sujuvuutta ja houkuttelevuutta. Jos eritasoratkaisu on välttämätön, alikulku on yleensä pyöräilyn kannalta parempi kuin silta. Sillalla pyöräilijän on punnerrettava ensin ylämäkeen, kun taas alikulku on mahdollista suunnitella siten, että pyöräilijä pääsee alamäestä saamallaan liike energialla takaisin ylös. Alikulku tulee suunnitella siten, että pyöräilijä voi käyttää nousussa liike energiaa hyväksi. Alikulun pohjalla ei saa olla jyrkkiä käännöksiä eikä näkemäesteitä. Jalankulku ja pyöräily tulee erotella selkeästi toisistaan alikulussa, muuten liike energia menetetään, kun pyöräilijän on jarrutettava väistääkseen keskellä väylää kulkevia jalankulkijoita. Usein tilanpuutteen vuoksi alikuluista tehdään ahtaita, niiden pohjalla on jyrkkiä käännöksiä ja näkemät ovat huonot. Siksi eritasoratkaisut soveltuvat huonosti tiiviisti rakennettuun kaupunkiin, jossa tilaa on niukasti. Alikulkua harkittaessa tuleekin tarkkaan punnita, sujuvoittaako se todella pyöräliikennettä, vai rakennetaanko alikulku ensisijaisesti autoliikenteen sujuvoittamiseksi Kaltevuudet Jos kaarresäde on 100 m, sivukaltevuus tehdään yleensä sisäkaarteeseen päin. Pyöräilyn turvallisuuden kannalta on oleellista, että sivukaltevuus tehdään aina sisäkaarteeseen päin. Kaksipyöräistä polkupyörää on kallistettava mutkassa sisäkaarteeseen päin. Jos tien pinnalla on vähänkin hiekkaa, jäätä tai puiden lehtiä, ja sivukallistus on tehty ulkokaarteeseen päin, pyöräilijä menettää renkaiden pidon helposti ja kaatuu. Kolmipyöräistä polkupyörää ei voi kallistaa. Ohjaus vaikeutuu, jos sivukaltevuus on suuri. Tämä korostuu erityisesti silloin, jos sivukaltevuus on tehty ulkokaarteeseen päin. Tällöin on merkittävä riski, että pyöräilijä kaatuu kallistuksen takia.

5 2.2 Jalankulku ja pyöräilyväylä linja autopysäkkien kohdalla Pysäkkikatos on sijoitettava siten, ettei se aiheuta näkemäestettä pyörätielle. Pyörätien ja pysäkin välissä tulisi aina käyttää kaidetta pää ja kokoojakaduilla, joilla on kohtuullisesti jalankulkuliikennettä tai pyöräliikennettä. Kaide estää bussista tai raitiovaunuista poistuvia matkustajia syöksymästä suoraan pyörätielle, aivan kuten pysäkeillä, jotka on sijoitettu ajoratojen keskelle. Lisäksi kaide ohjaa pysäkillä odottavia matkustajia odottamaan kulkuvälinettään pysäkin puolella eikä pyörätiellä. 2.7 Liikenteen ohjauslaitteet Ohjeessa tulisi korostaa, ettei liikenteen ohjauslaitteita saa asettaa pyörätielle. Opasteet on sijoitettava niin, että pyöräilijä voi havaita ne riittävän ajoissa ennen risteystä Mitoitusnopeudet Mitoitusnopeudessa on otettava huomioon pyörätien nopeusrajoitus. Jos pyörätie on osa tietä, jolle on määritelty nopeusrajoitus, tämä nopeusrajoitus koskee myös pyörätietä. On omituista, jos pyörätiellä saa laillisesti ajaa kovempaa vauhtia kuin mille se on mitoitettu. Vastaavia ratkaisuja ei tehdä ajoradoillakaan Kaksisuuntainen pyörätie Kaksisuuntainen pyörätie soveltuu muusta liikenteestä erillisille pyöräreiteille, joilla on vain vähän tai ei ollenkaan risteyksiä autoliikenteen kanssa. Kaksisuuntainen pyörätie ei sovellu tiiviille kaupunkialueille. Kaksisuuntaisen pyörätien ongelmat tulisi tuoda luonnoksessa selvästi esille: Risteysten turvattomuus, kun risteävältä kadulta tuleva autoilija katsoo vain vasemmalle eikä muista tarkistaa oikealta tulevia pyöräilijöitä. Tämä on yleisimpiä onnettomuustyyppejä auton ja pyörän törmäyksissä. Kaksisuuntaiselta pyörätieltä siirtyminen yksisuuntaisille pyöräväylille tai ajoradalle on hankala toteuttaa. Pyöräilijä joutuu valitsemaan muusta liikenteestä poikkeavia ja autoilijan kannalta hankalasti ennakoitavia ajolinjoja. Tällaisia järjestelmävaihdoksia suunnitellessa tulee myös kiinnittää erityistä huomiota siihen, ettei pyöräilijä lähde vahingossa ajamaan yksisuuntaista pyöräväylää väärään suuntaan. Kaupungeissa on hyvin yleistä, että pyörätie on suljettu esimerkiksi työmaan takia. Kaksisuuntaisen pyörätien tilapäisjärjestely on usein tilanpuutteen vuoksi hankala toteuttaa ja tarkoittaa usein ylimääräisiä kadun ylityksiä pyöräilijälle. Käytännössä monet pyöräilijät eivät noudata heille osoitettuja ylimääräisiä kiertoreittejä, vaan siirtyvät ajoradalle vastaantulevan liikenteen kaistalle. Muuta Luonnoksessa mainitaan usein, että tasoerotettujen väylien leveys tulee olla talvihoidon vuoksi vähintään 2,5 metriä. Pyöräliikenteen väyliä ei pidä suunnitella

6 talvikunnossapitokaluston ehdoilla, vaan pyöräliikenteen tarpeiden mukaan. Kunnossapitokalusto voidaan sopeuttaa pyöräliikenteen tarpeisiin. Helsingissä Helsingin Polkupyöräilijät ry Marjut Ollitervo Tapio Keihänen Olli Pottonen varapuheenjohtaja hallituksen jäsen liikennetyöryhmän jäsen