TYÖHUONEENA HELSINKI ALUETYÖN YKSIKÖN SOSIAALINEN TILINPÄÄTÖS 2012

Transkriptio

1 TYÖHUONEENA HELSINKI ALUETYÖN YKSIKÖN SOSIAALINEN TILINPÄÄTÖS 2012

2 SISÄLTÖ Aluetyö on tavoitteellista työskentelyä asuinalueiden ja niiden asukkaiden hyväksi 3 Ruokaa, tukea ja yhdessäoloa Pylvässaliaamiaisella 4 Hannassa kunnioitetaan jokaisen osaamista 5 Yhdyskuntatyö sillanrakentajana koulun ja somaliyhteisön välillä 5 Turvallisuuskävelyillä pohditaan kotikatujen viihtyisyyttä 6 Veli Hukkanen arvostaa moniammatillisuutta 7 Ympäristötyöllä parannetaan naapurisuhteita 7 OURCity paransi osallistumisen mahdollisuuksia Meri-Rastilassa 8 Pihlajamäki goes Blues - osallisuutta ja yhteistyötä 9 Sara Paavolainen on Oulunkylän asukasaktiivi 9 Myös kantakaupungissa on tarvetta yhteiselle olohuoneelle 14 Mellunkylässä arvostetaan peruspalveluita, työpaikkoja ja kulttuuria 14 Hopealassa asioi koko Länsi-Helsinki 15 Demokratiapilotit 16 Helsingin kymmenen demokratiapilottia 16 Lähidemokratia tarvitsee puolueiden tuen 17 Saunabaarista löytyy aina juttukaveri 18 Kampin kappelissa ihminen kohdataan kiireettä 19 Jalkautuva työ leipäjonoissa 19 Korttelitupatoiminta houkuttelee kerrostalojen asukkaat kerhohuoneelle 20 Jakomäen aamupuuroilla huolehditaan naapureista 20 Sosiaalinen tilinpäätös tuo esiin helsinkiläisen aluetyön kirjon Aluetyön päällikkö Päivi Männistö Aluetyön yksikkö on työpaikkana nuori, mutta sen osien historia on pitkä ja vaiheikas. Helsingissä on tehty ja kehitetty aluetyötä eri muodoissa jo vuosikymmeniä. Yksikön nykyisten työntekijöiden välinen yhteistyö on aina ollut vahvaa, mutta vasta vuoden 2011 alussa voimavarat organisoitiin yhteen perustamalla aluetyön yksikkö. Yksikköön koottiin Pohjois-Helsingin asukastalot Oulunkylän Seurahuone, Malmin toimintakeskus, Pihlajamäen lähiöasema ja Maunulan Saunabaari. Itähelsinkiläisistä asukastaloista mukaan liitettiin Kontulan, Myllypuron ja Vuosaaren lähiöasemat sekä asukastalo Fokka. Punavuoren asukastalo Betania ja Alppilassa sijaitseva Kumppanuustalo Hanna tulivat yksikköön Helsingin kantakaupungista. Asukastalojen lisäksi merkittävä osa aluetyön yksikköä ovat alusta asti olleet Lähityö, kuusi yhdyskuntatyöntekijää sekä Mellunkylän Vetoa ja Voimaa -hanke. Vuonna 2012 aluetyön yksikkö laajentui leipäjonoihin jalkautuvalla sosiaalityöllä, haagalaisella asukastila Hopealalla, Kampin kappelilla ja matalan kynnyksen päiväkeskuksilla Kontulan Symppiksellä ja Itäkeskuksen Aurinkoisella Hymyllä. Myllypuron lähiöasema muutti uusiin tiloihin ja vaihtoi nimekseen asukastila Mylläri. Vuoden 2012 lopussa organisaatiouudistuksen valmistelun myötä alusta asti mukana ollut vapaaehtoistyön koordinaattori sekä Symppis ja Aurinkoinen Hymy siirtyivät toisiin yksiköihin. Yksikkö kuuluu sosiaali- ja terveysvirastoon ja suurin osa työntekijöistä on sosiaali alan ammattilaisia. Vaikka moni aluetyön kohtaama ihminen on erilaisten palvelujen ja avun tarpeessa, kohdataan heidät aluetyössä ensisijaisesti asukkaina, joiden voimavaroja ja omaehtoisuutta tukemalla vahvistetaan yksilöiden, alueiden ja yhteisöjen hyvinvointia. Aluetyölle on aina ollut ominaista asukaslähtöisyys ja kaiken ikäisten asukkaiden kanssa toimiminen. Vapaaehtoistyöllä on merkittävä rooli aluetyön toiminnoissa. Työskentely ylittää usein kaupungin hallintokuntien rajat. Näitä ominaisuuksia aluetyön yksikön työntekijät arvostavat ja haluavat jatkossakin vaalia. Työntekijöiden joukko on pieni mutta aikaansaava ja innovatiivinen. Tässä sosiaalisessa tilinpäätöksessä he kuvaavat, miten ja millaisessa ympäristössä aluetyötä tehdään tänä päivänä. Päivi Männistö Aluetyön päällikkö Puh , paivi.mannisto@hel.fi 2

3 ERIARVOISTUMISKEHITYKSEEN VAIKUTTAMINEN YHTEISÖJEN VAHVISTAMINEN JA YKSINÄISYYDEN VÄHENTÄMINEN A l u e n ä k ö k u l m a H e l s i n k i l ä i s t ä Asukasrajapinta Kehitetään asukastalojen toimintaa alueelliset erityispiirteet huomioiden Vahvistetaan ja tuetaan asukkaiden omaehtoista toimintaa asuinalueiden kehittämiseksi Edistetään asukkaiden, viranomaisten ja muiden toimijoiden välistä dialogia vaikuttamisen välineenä Tuetaan ja kehitetään tavoitteellisia yhteistyöverkostoja, jotka toimivat asukkaiden ja asukasryhmien hyväksi Vahvistetaan kumppanuutta kolmannen sektorin ja muiden toimijoiden kanssa asukkaiden tukiverkoston ja asuinalueiden kehittämiseksi Sosiaali- ja terveysvirastorajapinta Edistetään aktiivista kansalaisuutta työllistämis- ja vapaaehtoistoiminnan kautta Kehitetään jalkautuvaa ja alueellista työotetta asukkaiden omien toimintaedellytysten ja hyvinvoinnin edistämiseksi a l u e t y ö t ä L ä h i d e m o k r a t i a Kumppanuusrajapinta Aluetyön yksikön tavoitteet. Asukasaktiivisuus Turvallisuudentunne Aluetyö on tavoitteellista työskentelyä asuinalueiden ja niiden asukkaiden hyväksi Aluetyön päällikkö Päivi Männistö Aluetyön yksikön työntekijät laativat vuonna 2012 työlleen tavoitteet, joiden toteuttamiseen pyritään asukastaloissa tehtävän työn, yhdyskuntatyön sekä kaduille ja leipäjonoihin jalkautuvan työn keinoin. Helsingin kaupunginosien eriarvoistumisesta on puhuttu paljon viime vuosina ja myös aluetyön yksikön työntekijät kokevat sen työnsä tärkeimmäksi yhteiskunnalliseksi vaikuttamiskohteeksi. Tavoitteena on hidastaa eriarvoistumiskehitystä aluetyön keinoin. Helsinkiläisessä aluetyössä tuodaan esiin aluenäkökulmaa, lisätään lähidemokratiaa ja asukasaktiivisuutta sekä parannetaan asukkaiden kokemaa turvallisuudentunnetta. Työllä vähennetään asukkaiden kokemaa yksinäisyyttä ja vahvistetaan heidän omia yhteisöjään. Vuoden 2012 sosiaalinen tilinpäätös on rakennettu näiden tavoitteiden pohjalta. Tilinpäätös kertoo, miten tavoitteiden toteuttamiseksi on käytännössä tehty työtä eri puolilla Helsinkiä. 3

4 Aluetyön yksikkö hidastaa eriarvoistumiskehitystä Helsingissä Ruokaa, tukea ja yhdessäoloa Pylvässaliaamiaisella Yhdyskuntatyöntekijä Hannele Åberg Pylvässalin porukka aloittaa maanantaiaamut yhteisellä aamiaisella Vuosaaren lähiöasemalla. Aluetyön yksikön lähiöasemalle Vuosaareen on kokoontunut maanantaisin Pylvässalin porukka aamiaistamaan jo vuodesta Nimi Pylvässali on tullut lähiöaseman takaisesta metsiköstä. Siellä porukat ovat kokoontuneet usean vuosikymmenen ajan, usein olutta nauttien. Vuonna 1997 rakennettiin lähiöarkkitehdin avustuksella oleskelukatos, Pylvässali, kun vuosaarelaiset toivoivat porukoille omaa paikkaa, jotteivät nämä viettäisi aikaansa ostarilla tai läheisessä Ilveskorven puistossa. Samaan aikaan sosiaalivirasto aloitti aamiaisperinteen. Pylvässaliaamiaiselle tullaan paitsi nauttimaan lähiöaseman henkilökunnan valmistamaa aamupalaa myös tapaamaan kavereita ja vaihtamaan kuulumisia. Aamiaisella on tavattavissa myös alueen sosiaaliohjaaja, jolta voi tarvittaessa saada apua muun muassa toimeentuloon liittyvissä asioissa. Vuosaaren seurakunnasta vierailee aamupalalla kuukausittain diakoni. Aamupalalla on vietetty useita muistotilaisuuksia mutta juhlittu myös merkkipäiviä ja joulua. Pylvässalilaisten kanssa on useana vuonna tehty kesäisin retkiä, joskus käyty leffassa ja harrastettu valokuvaustakin. Tärkeintä on ollut mukava yhdessäolo. Pylvässalin väki käy asukastilassa muulloinkin kuin maanantaiaamuisin: kahvilla, lehtiä lukemassa, kirjoja lainaamassa tai atk-opetusta saamassa. Tuolloin ehtona kuitenkin on, ettei olla kovassa humalassa. Aamiaiselle ovat kaikki tervetulleita kunnosta riippumatta, kunhan ei häiritse muita. Pylvässaliaamiaisella käy taustoiltaan monenlaista väkeä, siivoojista akateemisilla aloilla työskennelleisiin. Valtaosa porukasta on jo keski-iän ylittäneitä ja eläkeläisiä. Kaikilla ei ole päihdeongelmaa: yhdistävänä tekijänä on lähinnä pienituloisuus sekä yhteinen asuinpaikka, Keski- Vuosaari. Kun Pylvässali vuonna 1997 rakennettiin, osallistuivat sen tulevat käyttäjät itse väliaikaiseksi tarkoitetun oleskelupaikan suunnitteluun sekä rakentamiseen. Vuosia se palveli porukkaa, joka myös itse osallistui paikan siivoukseen ja ylläpitoon. Nyt alueen kaavoituksen myötä on pylvässalilaisille osoitettu uusi paikka, johon he ovat yhdessä taiteilijan ja aluetyön yksikön yhdyskuntatyöntekijän kanssa suunnitelleet uutta, pienimuotoisempaa oleskelupaikkaa. Nähtäväksi jää, tullaanko paikan rakentaminen käytännössä toteuttamaan. Pylvässaliaamiaiset ovat kuitenkin tulleet jäädäkseen. 4

5 Kumppanuustalo Hannan työtoimintaa on esimerkiksi palstaviljely ja mehiläistenhoito. Hannassa kunnioitetaan jokaisen osaamista Sosiaaliohjaaja Sirkku Miettinen Sosiaaliohjaaja Marjatta Vesterinen Helsingin Alppilassa kohoaa kaunis, sata vuotta sitten valmistunut punatiilinen talo. Vehreiden puiden varjostamalla pihalla partainen mies katselee tyytyväisenä kättensä työtä: nurmikot, kiveykset ja kukkaset kunnossa. Talon sisällä keittiötiimi toteaa torstairuokailun onnistuneen ja ruoan riittäneen. Työnjako tiimissä toimii. Ompelupajalla ohjaaja käy läpi päivän teemaompelua ja kutsuu peremmälle ovenpielestä arkana kurkistelevan kävijän, jonka kanssa sovitaan seuraavalle päivälle opastusta housujen lyhennykseen. Tätä kaikkea ja paljon muuta pitää sisällään aluetyön yksikössä toimivan Kumppanuustalo Hannan työllistettyjen työyhteisö: jokainen tiimiläinen kokeilemassa omia taitojaan ja osaamistaan, hakemassa uutta suuntaa työhön tai opiskeluun, joskus jopa kohti unelmaa. Räätälöidyn työllistämisen mallin ydin on yksilön voimavarojen mukainen eteneminen kohti asetettuja tavoitteita. Talon monipuoliset työnkuvat mahdollistavat työn sisällön ja vastuiden räätälöinnin. Tärkein päätöksentekijä prosessissa on ihminen itse. Sopiva työtehtävä tuottaa onnistumisen kokemuksia ja luo uskoa omien voimien ja osaamisen kasvamiseen. Mahdollisuuksia on kuntouttavaan työtoimintaan, työkokeiluun ja palkkatukityöhön. Jokaisen työntekijän kohdalla huomioidaan koulutus, tietotaito, kiinnostuksen kohteet sekä työ- ja toimintakyky. Usein työntekijälle löytyy henkilökohtainen tulevaisuuteen tähtäävä jatkosuunnitelma, haku opiskelemaan tai työllistyminen avoimille työmarkkinoille. Kumppanuustalo Hannan kaksi sosiaaliohjaajaa pitävät huolta työntekijöiden jaksamisesta, kyselevät heidän omia ajatuksiaan jatkotyöskentelystä ja antavat tehdystä työstä heti tuoreeltaan palautetta. Sosiaaliohjaajan tukea ja neuvontaa tarvitaan usein myös yksityiselämän asioissa, esimerkiksi asunnottomuuden uhatessa tai henkilökohtaisessa kriisitilanteessa. Tilanteiden selvittäminen ja asioiden kuntoon saaminen näkyy työkyvyn palautumisena ja rohkeutena katsoa taas tulevaan. Työllistämisen kautta myös vahvistetaan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja vähennetään eriarvoisuutta Helsingissä. Tämä on vaan sellanen voimia tuottava paja!, toteaa eräs vakituinen Hannan kävijä. Hannan viljelijäporukka kolistelee ratikalla kohti Hietaniemeä. Lapinlahden alueella odottaa Hannan palsta. Sivummalta kuuluu pehmeä surina: Hannan omat mehiläiset ahkeroivat ja hunajaa on tulossa. Arjen mielekkyys kumpuaa pienistä mahdollisuuksista, joihin jokaisella on oikeus. Yhdyskuntatyö sillanrakentajana koulun ja somaliyhteisön välillä Yhdyskuntatyöntekijä Jaana Pylkkänen Työskentelen yhdyskuntatyöntekijänä asuinalueella, jonka somaliasukkaat ovat hyvin kotiseutuylpeitä. Paikallinen ala-aste on oma koulu, jossa kymmenet ja taas kymmenet somalilapset ovat aloittaneet opintiensä. Lasten koulunkäyntiin myös panostetaan. Useamman perheen lapsille saatetaan palkata yhteinen läksykerhoopettaja ja vanhemmat valvovat lastensa koulunkäyntiä. Eräskin yhdeksän lapsen somaliäiti kertoi olevansa tyytyväinen vain, jos lapset tähtäävät vähintään ammattikorkeakouluopintoihin. Paljon huutamista ja kymppiluokka oli vastaus, kun kysyin, onko lasten motivoinnissa joskus ollut ongelmia. Tämä taustana oli huolestuttavaa, kun ala-asteen rehtorivaihdoksen jälkeen korviin alkoi kantautua somalivanhempien voimakasta tyytymättömyyttä. Koettiin, että uusi rehtori on tarpeettoman ankara somalilapsille eivätkä nämä koe itseään kohdeltavan oikeudenmukaisesti. Uudelle rehtorille piti työn maahanmuuttajaperheiden ja -lasten kanssa olla tuttua ja hän oli halunnut nimenomaan tälle alueelle töihin. Mistä siis voisi olla kyse? Alueen yhdyskuntatyöntekijänä otin asiakseni järjestää somaliyhteisön ja rehtorin yhteisen pöydän ääreen. Tapaamisen tunnelma oli hyvin latautunut, mutta rehtori osasi asiansa. Hän kiitti somalivanhempia aktiivisuudesta ja kertoi ensin yleisiä koulun kuulumisia. Tiukkoja kysymyksiä alkoi kuitenkin sadella. Miksi somalilapsia syytetään muiden tekemistä asioista? Miksi täytyy osallistua joulujuhlaan, joka on uskonnollinen tilaisuus? Miksi yhteydenpito opettajien kanssa on vähentynyt ja rehtori puuttuu niin paljon asioihin? Miksi uskonnonopettaja on shiia, vaikka oppilaat ovat sunneja? Tunnelma oli hetkittäin melkein käsin kosketeltavan kiihtynyt, mutta kysymys kysymykseltä rehtori selvitti rauhallisesti koulun tilannetta ja oikoi väärinkäsityksiä. Vähitellen mielipaha asettui ja toiveikkaampi tunnelma valtasi alaa. Tästä olisi hyvä jatkaa. Olimme yhdyskuntatyön kollegani kanssa todella helpottuneita palaverin jälkeen, mutta tunne ei suinkaan ollut yksipuolinen. Astuessani koulun ovesta talviseen iltaan minua vastassa oli somaliyhteisön puhenainen. Katsoimme toisiamme huojentuneina ja halasimme sanomatta mitään. 5

6 Aluetyön yksikkö parantaa turvallisuudentunnetta Helsingissä Turvallisuuskävelyillä pohditaan kotikatujen viihtyisyyttä Lähityöntekijä Lena Pascale, Lähityöntekijä Miia Pikkarainen Turvallisuuskävely on menetelmä, jonka avulla alueen asukkaat ja viranomaiset keräävät yhdessä tietoa asuinalueen arkiturvallisuudesta ja viihtyisyydestä sekä pohtivat yhdessä ratkaisuja havaittuihin epäkohtiin. Helsingin kaupungin turvallisuus- ja valmiusyksikkö sekä aluetyön yksikössä toimiva lähityö ovat toteuttaneet neljä turvallisuuskävelyä Helsingin alueella. Turvallisuuskävelyitä on järjestetty Malmilla, Pukinmäessä, Pasilassa ja Pihlajanmäessä. Esimerkiksi Pukinmäessä vuonna 2011 järjestetyn turvallisuuskävelyn ensimmäinen vaihe alkoi Kerro kartalla -kyselyllä, jonka avulla kartoitettiin asukkaiden kokemuksia alueesta. Kävelyreitti suunniteltiin kartalla ilmenneiden ongelmakohtien sekä lähityöntekijöiden aluetuntemuksen pohjalta. Kävelyllä asukkaat yhdessä viranomaisten kanssa havainnoivat fyysistä ja sosiaalista ympäristöä sekä yleistä tunnelmaa. Kävelyn päätteeksi osallistujat kokoontuivat keskustelemaan kävelyn annista. Noin vuosi myöhemmin järjestettiin Turvallisuuskävelyllä pohditaan yhdessä, mitkä paikat tuntuvat turvattomilta ja miksi. Lähityö Lähityöhanke käynnistettiin Helsingin sosiaalivirastossa vuonna Lähityöntekijät parantavat Helsingin katujen turvallisuutta ja viihtyisyyttä sosiaalityön keinoin. Lähityöntekijät jalkautuvat työpareina kohdekaupunginosiensa kaduille ja puuttuvat havaitsemiinsa ongelmiin keskustelemalla ja sovittelemalla. Työntekijät kuulevat kaupunkilaisten turvallisuushuolia ja vievät heidän tekemistään ilmoituksista sekä lähityöntekijöiden omista havainnoista tietoa muille viranomaisille ja toimijoille. Monet lähityöntekijöiden työtehtävät liittyvät henkilöihin, jotka ovat syystä tai toisesta tipahtaneet palvelujen ulkopuolelle. Esimerkiksi ulkona asuvat asunnottomat kuuluvat lähityöntekijöiden työsarkaan. Asukaskohtaamisia lähityöllä on vuodessa noin yhteinen seurantakävely, jonka tarkoituksena oli käydä läpi kävelyn jälkeen tehtyjä muutoksia alueella. Turvallisuus- ja valmiusyksikön turvallisuuskoordinaattori Eija Laihisen mukaan lähityön rooli on ollut kävelyjen suunnittelussa ja toteuttamisessa keskeinen työntekijöiden hyvän aluetuntemuksen vuoksi. - Lähityöntekijät ovat vaikuttaneet kävelyalueiden ja -reittien valintaan, ohjanneet kävelyjä sekä keskustelleet asukkaiden kanssa alueen turvallisuustilanteesta. He ovat välittäneet kävelyllä esiin tulleita huoliviestejä asiasta kulloinkin vastaavan tahon tietoon sekä antaneet asukkaille tietoa, minne nämä voivat itse olla jatkossa yhteydessä eri asioissa. Eija Laihinen näkee lähityöntekijöille kertyneen asuinalueesta niin sanottua hiljaista tietoa, jota muilla toimijoilla ei ole. Pukinmäen asukasaktiivi Hanna Kaivola koki turvallisuuskävelyn hyvänä tapana osallistua asuinalueensa kehittämiseen sekä sen turvallisena säilyttämiseen. - Kävely toi asukkaille mahdollisuuden tuoda näkemyksensä julki ja saada konkreettisia parannuksia aikaan. Asukkaiden näkökulmasta kävelyjen haasteena on kuitenkin pitkä viive, ennen kuin konkreettiset vaikutukset näkyvät. Eija Laihisen ja Hanna Kaivolan mukaan kehittämistä olisi myös siinä, miten eri asukasryhmät tavoitetaan turvallisuuskävelyihin. Asukkaat kokevat turvallisen elinympäristön eri tavoin: mikä toiselle on viihtyisää, voi olla toiselle turvattomuutta aiheuttavaa. Turvallisuuskävely menetelmänä edistää myös asukkaiden keskinäistä vuoropuhelua ja voi parhaimmillaan innostaa heitä toimimaan itse viihtyisyyden lisäämiseksi tai havaittujen ongelmien ratkomiseksi. 6

7 Ympäristötyöllä parannetaan naapurisuhteita Aluetyön päällikkö Päivi Männistö Veli Hukkaselle yhteistyö kaupungin ja poliisilaitoksen välillä on tuttua. Veli Hukkanen arvostaa moniammatillisuutta Lähityöntekijä Tommi Tolmunen Aluetyön yksikön yhteistyökumppaneihin kuuluu monenkirjava joukko tekijöitä eri organisaatioista. Aluetyölle tyypillistä on ylittää hallintokuntarajoja niin kaupungin sisällä kuin ulkopuolellakin: asukkaiden hyvinvointi on harvoin jonkin yksittäisen toimijan hallittavissa. Veli Hukkanen työskentelee poliisikoordinaattorina Helsingin kaupungin turvallisuus- ja valmiusyksikössä (Turva), joka huolehtii kaupungin yleisestä turvallisuusasioiden koordinoimisesta ja edistämisestä, turvallisuusstrategisesta suunnittelusta sekä kokonaisvalmiuden ja varautumisen ohjaamisesta. Poliisikoordinaattorin tehtävänä on Helsingin poliisilaitoksen ja Helsingin kaupungin välisen yhteistyön koordinoiminen sekä osallistuminen kaupungin erilaisiin turvallisuushankkeisiin. Aloittaessaan tehtävänsä Hukkanen jäi virkavapaalle työstään poliisilaitoksen operatiivisella osastolla. Aluetyön yksikön lähityölle hän on tuttu mies niin Itäisen poliisipiirin päällikkönä kuin poliisikoordinaattorinakin. Saman pöydän ääressä on istuttu esimerkiksi laadittaessa paikallisia turvallisuussuunnitelmia, joihin Aluetyön yksikön työntekijät ovat tuoneet alueellista näkökulmaa. Onko esimerkiksi lähityöntekijöiden osallistuminen turvallisuussuunnitelmien tekoon ollut tarkoituksenmukaista? -Lähityön osallistuminen paikallisten turvallisuusanalyysien ja -suunnitelmien tekoon on ollut ja on jatkossakin välttämätöntä. Minkä vuoksi koet sen merkitykselliseksi? - Lähityöllä on realistinen tilannekuva alueista sekä niiden maalikohteista. Lisäksi lähityö on auttanut alueiden eri kohteiden ja ilmiöiden tarkemmassa analyysissä sekä paikallisten verkostojen vahvistamisessa. Lähityö tekee yhteistyötä poliisin kanssa myös kadulla ja turvallisuus- ja valmiusyksikön kanssa verkostoitumalla. Onko lähityöstä ollut hyötyä poliisin tai Turvan työlle? - Lähityö on etulinjaan jalkautuvaa työtä, johon sisältyy sekä etsivää työtä että alueiden arjen turvallisuutta kartoittavaa työtä. Lähityö on katutason toimintaa ja palvelua, jonka avulla verkoston muut toimijat - muun muassa poliisi, sosiaalitoimi ja Turva - saavat arvokasta lisätietoa arjen ongelmista, niiden syistä sekä ihmisten turvallisuuskokemuksista alueilta ja tietyistä kohteista. Yksi sosiaali- ja terveysviraston haasteista on erityisryhmille suunnattujen asumisyksiköiden perustaminen asuinalueille. Yleinen ilmiö on, että naapurusto vastustaa asumisyksiköitä. Aluetyön yksikön lähityöntekijät ovat olleet kiinteästi mukana monen uuden asumisyksikön alkutaipaleella. Naapurustoyhteistyö on syytä aloittaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta turhat ristiriidat vältetään. Yhteisenä tavoitteena on se, että naapureille aiheutuu asumisyksiköistä mahdollisimman vähän häiriöitä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että työntekijät ovat läsnä asumisyksikön ympäristön katukuvassa ja kaikkiin häiriöihin puututaan saman tien. Asukkaiden huoliviestejä kuunnellaan herkällä korvalla eikä niitä vähätellä. Lähityö on jalkautunut esimerkiksi asunnottomille suunnatun Hietaniemenkadun palvelukeskuksen ympäristöön yhdessä palvelukeskuksen omien työntekijöiden kanssa siitä alkaen, kun palvelukeskus vuonna 2009 perustettiin. Kolmen vuoden tilastointi lähityön työtehtävistä kertoo, että häiriöt ovat tänä aikana vähentyneet huomattavasti Lähityöntekijöiden häiriöihin liittyvät työtehtävät Hietaniemenkadun palvelukeskuksen lähikaduilla Henkilön saattaminen palvelukeskuksen ympäristöstä palvelukeskukseen tai muihin palveluihin Päihtyneen henkilön herättely kadulta Muuhun katuhäiriöön puuttuminen (tappelut, ilkivalta, häiritsevä käyttäytyminen) 7

8 Aluetyön yksikkö lisää asukasaktiivisuutta Helsingissä OURCity paransi osallistumisen mahdollisuuksia Meri-Rastilassa Yhdyskuntatyöntekijä Seija Välimäki-Adie Aluetyön yksikön Vuosaaren yhdyskuntatyöntekijät osallistuivat World Design Capital Helsinki ohjelman OURCity -projektiin, joka rohkaisi asukkaita kehittämään omaa lähiympäristöään Meri-Rastilaa avoimeksi ja eläväksi lähiöksi. Yhdyskuntatyöntekijät osallistuivat projektin suunnitteluun ja verkottivat paikallisia toimijoita siihen mukaan. Lisäksi he olivat mukana järjestämässä työpajoja, aluefoorumia ja näyttelyitä. Asukkaiden kanssa työskenteli seitsemän kaupunkisuunnittelusta, designista ja yhteisöllisyydestä innoituksensa saavaa eri kulttuuritaustan omaavaa henkilöä. Hankkeen kaksi alaohjelmaa OURCourse ja OUTReach toteutettiin Meri-Rastilassa. OURCourse järjesti Design Thinking (Laurea Ammattikorkeakoulu), Our City A Workshop on Public Space (Helsingin yliopiston maantieteen laitos) ja Local Development and Globalisation (Aalto- yliopiston Arkkitehtuurin laitos) kurssit osana opinto-ohjelmia. OUTReach lähestyi asukkaita kulttuurien välistä dialogia ja yhteisöllisyyttä sisältävillä työpajoilla sekä osallistui tapahtumiin asuinalueella. Asukkaiden ajatuksia ja palautteita koottiin Rastori-kyläjuhlassa vuosina 2011 ja 2012 sekä hankkeen näyttelyissä kaupunkisuunnittelun kohtauspaikka Laiturilla, Meri-Rastilan ostoskeskuk- Kuvan omistaja: Meidän OURCity ry Kaavoituksella on merkitystä asuinalueiden viihtyisyydelle. sessa ja Kulttuurikeskus Stoassa. Vaihtoehtoisen asemakaavan suunnittelu eteni viiden työpajan tuella. Kolme pajoista oli avoimia kaikille asukkaille, yksi kurdiyhdistyksessä toimiville naisille ja toinen Meri-Rastilan peruskoulun luokalle. Asuinalueen vetovoimaa pohdittiin Meri-Rastilan aluefoorumissa OURCityn alustajien virittämänä. Haastattelut ja fokusryhmäkeskustelu toimivat opiskelijoiden ja hankkeen lähestyttäessä maahanmuuttajataustaisia asukkaita. Englannin kielen keskustelukurssi sai eri kulttuuritaustan omaavia asukkaita koolle. Leikkipuisto Haruspuisto, Asukastila Fokka ja paikalliset maahanmuuttajayhdistykset toimivat hankkeen fyysisinä näyttämöinä. Asukkaiden ääni tuli kuuluvammaksi mediassa. Meri-Rastilan vaihtoehtoinen asemakaava ja sen esittelyssä käytetty näyttelymateriaali ovat osa hankkeen keskeistä tuotosta. Sitä tukee Suomen Itsenäisyyden Juhlarahasto Sitran rahoittama ja FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy:n raportti Meri-Rastilan vaihtoehtotarkastelu. Maahanmuuttajien kokemuksia palveluista on koottu raporttiin How was it for you? A Survey to record the views and experiences of individuals with immigration background in relation to their access to and use of the public services. Opiskelijoiden kurssitöissä designajattelua kehitettiin tutustumalla asuinalueen taustatietoihin sekä perehtymällä palveluihin maahanmuuttajaperheiden näkökulmasta. Nuoret aikuiset ja maahanmuuttajataustaisten miesten tilakokemukset saivat huomiota maantieteen opiskelijoilta. Hankkeen nettisivut löytyvät osoitteesta Asioiden etenemistä voi jatkossa seurata osoitteesta promerirastila.blogspot.fi. 8

9 Sara Paavolainen on Oulunkylän asukasaktiivi Sosiaaliohjaaja Katri Laaksonen Pihlajamäki goes Blues valtaa Kiillepuiston nurmet kesäkuussa. Pihlajamäki goes Blues - osallisuutta ja yhteistyötä Sosiaaliohjaaja Sini Heino-Mouhu Bluesin juurimusiikki täytti ensi kerran Pihlajamäen Kiillepuiston kesäkuussa Ennen ensisävelien kajahtamista oli Pihlajamäen lähiöasema visioinut asukkaiden, asukasyhdistyksen sekä nuorisotalon henkilökunnan kanssa tapahtumaa, joka saisi liikkeelle vapaaehtoistoimintaan eri-ikäisiä ja -taustaisia asukkaita. Näin sai alkunsa päihteetön Pihlajamäki goes Blues -festari. Vuosien varrella tapahtuma on jalostunut: sille on luotu rakenteita ja oppiminen tapahtuman tuottamisesta on tapahtunut sekä kantapään että mallintamisen kautta. Vapaaehtoisia asukkaita tapahtuma on kerännyt vuosittain yhteen , myös muualta kuin Pihlajamäestä. Tämän lisäksi kortensa kekoon ovat kantaneet eri vuosina useat eri yhteisöjen ja järjestöjen edustajat sekä kaupungin eri hallintokunnat. Pihlajamäki goes Bluesin kestävän kehityksen taikasana on osallisuus. Tapahtuma, oli se minkä suuruinen tahansa, on oiva tapa osallistua asuinalueen kehittämiseen ja miksei myös vaikuttamiseen. Yhdessä tehdään omaa asuinaluetta näkyväksi ja vahvistetaan positiivista mielikuvaa ja tunnetta siitä niin mediassa kuin asukkaidenkin keskuudessa. Samalla lisätään tuttuutta sekä turvallisuudentunnetta - yhteisöllisyyttä. Alueen toimijoille tapahtuma on tarjonnut mahdollisuuden tehdä omaa toimintaa näkyväksi sekä innostaa mukaan toimintaan omia asiakkaita. Aluetyön panos Pihlajamäki goes Bluesissa on mittava ja prosessina jatkuvaluonteinen. Aluetyöntekijä koordinoi tapahtuman osa-alueet myyntipaikoista ja järjestyksenvalvonnasta lava- ja äänentoistofasiliteetteihin. Aluetyöntekijä hankkii myös tarvittavat luvat ja rahoituksen, vastaa budjetista ja tilinpäätöksestä sekä rekrytoi vapaaehtoiset ja huolehtii heidän palkitsemisestaan. Kiteytettynä aluetyöntekijän rooli on verrattavissa orkesterin johtamiseen, ja tehtävässä onnistuminen perustuu aluetuntemukseen ja tuttuuteen niin asukkaiden kuin toimijoiden keskuudessa. Pihlajamäki goes Blues on näin ajatellen usean eri osa-alueen yhteensovittamisen näyte. Pihlajamäki goes Blues -festari järjestetään kesäkuussa 2013 jo seitsemännen kerran. Se kerää nykyään Kiillepuiston nurmelle ja kallioille useita tuhansia kuulijoita aina Pohjois-Suomea myöten. Näyttelijä Sara Paavolainen on toisen kauden kaupunginvaltuutettu ja kaupunginvaltuuston toinen varapuheenjohtaja. Ensimmäisellä kaudellaan Sara oli sosiaalilautakunnan jäsen. Sara on ollut aina aktiivinen suhteessa kaupunkiin ja sen palveluihin. Oman tyttären itsenäistyessä hän oli perustamassa yhdistystä, joka rakennutti kehitysvammaisille tuetun asumisyksikön. Oulunkylän asioihin Sara on osallistunut jo pitkään ja oman alueen hyvinvointi on tärkeää. Miten palveluja voitaisiin tuoda lähemmäs asukkaita? - Pidän tärkeänä esteetöntä tiedonsaantia kaupunkilaisille. Asukkaiden tulisi pystyä helposti ilmoittamaan tarpeensa ja saamaan niihin vastauksen. Kaikki tieto ei voi olla verkossa tai sosiaalisessa mediassa, vaan se täytyy olla tavoitettavissa myös puhelimitse, ostoskeskuksen ilmoitustaululla, bussissa. Siellä missä ihmiset kulkevat. Miten yhteistyö asukkaan ja viranomaisen välillä rakentuu? - Se rakentuu ihmisten välisessä dialogissa, ilon kautta. Tarvitaan välittömiä kontakteja ja helposti lähestyttäviä ihmisiä. Yhteistyö asukastalon työntekijän kanssa on luontevaa, eikä asukkaan tarvitse pelätä leimautumista. - Saan monesti palautetta siitä, etteivät kaupungin palvelut toimi tai virastot eivät kommunikoi keskenään. Kaupunkilaiselle on outo tilanne joutua välittämään tietoa viranomaiselta toiselle. Tähän toivoisin muutosta. Millainen merkitys asukasaktiiville on sillä, että alueella on asukastalo ja sen järjestämiä tapahtumia? - Suomi on yhdistysten luvattu maa, ja asukastalo tukee niitä tarjoamalla paikan tapaamisille ja toiminnan kehittämiselle. Asukastalo luo myös vapaaehtoistyölle tuen ja rakenteet. Järjestetyt tapahtumat ovat erinomainen keino päästä kontaktiin muiden asukkaiden kanssa. Sara Paavolaiselle Oulunkylän Seurahuone on tuttu talo 9

10 10

11 11 11

12 Aluetyön vaikutusalueet Helsingissä Asukastalot Työntekijät 12

13 13

14 Aluetyön yksikkö vahvistaa aluenäkökulmaa Helsingissä Punavuoren asukastalo Betania sijaitsee Helsingin vanhoissa kortteleissa. Myös kantakaupungissa on tarvetta yhteiselle olohuoneelle Sosiaaliohjaaja Carita Saarinen Punavuoren asukastalo Betania on toiminut yksitoista vuotta Rööperin sydämessä Perämiehenkadulla vuonna 1904 valmistuneessa Betania-talossa. Meri on lähellä kuten myös ihanan vehreä Koffin puisto. Aluetyön yksikön kumppanina asukastalossa on muitakin kaupungin toimijoita, Nuorisoasiainkeskus sekä Varhaiskasvatusvirasto. Tämä mahdollistaa toiminnan kaiken ikäisille, vauvasta vaariin. Nuorin kävijä onkin kuukauden ikäinen vauva ja vanhin taas 92-vuotias ikänsä Helsingissä asunut neiti. Moni kävijä aloittaa asukastalossa käymisen vauvana, käy välillä saman rakennuksen päiväkodissa ja siirtyy asukastalon nuorisotalolle kouluikään ehdittyään. Betania saa seurata monen ihmisen elämää eri vaiheissa. Betania on nähnyt lukuisia lasten synttäreitä, sillä asukastaloa vuokrataan usein lasten juhliin. Talossa on pidetty myös ristiäiskahvituksia, ylioppilasjuhlia ja muistotilaisuuksia. Talo on kuin oma olohuone, jollaiselle kantakaupungin pienissä asunnoissa asuvilla on tarvetta. Alueen vanhemmat ovat ottaneet asukastalon omakseen. Vanhemmat tulevat tapaamaan toisiaan ja lapset pääsevät leikkimään yhdessä. On muodostunut omia porukoita äitien kesken ja myös kunnon isämeininkiä, kun koti-isäbuumi alkoi. Varsinkin isien tulo asukastalolle muutti ilmapiiriä vielä avoimemmaksi ja rennommaksi. Talon avoin toiminta on tärkeintä. Keskustassa asuvat kaupunkilaiset eivät kaipaa ryhmätoimintaa vaan ennen kaikkea avointa tilaa, jossa tavata tuttuja ja tehdä uusia tuttavuuksia. Asukastalossa eri-ikäiset ihmiset kohtaavat toisensa: vanhukset, vauvat, työikäiset, nuoriso. Kaikki oppivat hyväksymään toisensa ja mahtumaan samaan tilaan. Asukastalon toiminta mahdollistaa luontevan kanssakäymisen. Talon vakituiset työntekijät luovat turvan kävijöille, aina on joku, joka kuuntelee. Mellunkylässä arvostetaan peruspalveluita, työpaikkoja ja kulttuuria Projektipäällikkö Eeva-Liisa Broman Vetoa ja Voimaa Mellunkylään on asukkaiden aloitteesta syntynyt järjestäytynyt liike, jonka tavoitteena on asukkaan Mellunkylän kehittäminen. Mellunkylän osa-alueet Kontula, Mellunmäki, Kurkimäki, Kivikko ja Vesala mielletään lähiöiksi, eritoten Kontula. Kaukana merenrannasta, työpaikkakeskittymistä ja kulttuurilaitoksista Mellunkylä profiloituu syrjäisenä alueena, vaikka metromatka keskustasta Kontulaan ja Mellunmäkeen vie vain 20 minuuttia. Pienituloisten ja ikääntyneiden asukkaiden osuus väestöstä on korkea. Silti Mellunkylän laajoilla omakotialueilla asuu varsin tyytyväistä ja hyvin toimeentulevaa väkeä. Useampi kuin joka viides mellunkyläläinen puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea, heistä useimmat kuitenkin toisena kielenään sujuvaa suomea. Moni on kääntänyt edustukselliselle demokratialle selkänsä ja jättää äänestämättä vaaleissa. Mellunkylässä voimat koottiin avoimeen yhteistoimintaryhmään, joka aloitti toimintansa vuoden 2008 lopussa. Järjestöt kutsuivat siihen kaikki alueella asuvat politiikassa mukana olevat vaikuttajat ja vähitellen myös kaupungin työntekijöitä alueelta. Tavoitteeksi otettiin luoda toi- 14

15 miva, kevyt lähidemokratian malli. Alettiin pitää aluefoorumeja, jotka tarjosivat mahdollisuuden keskustella tasavertaisesti päättäjien kanssa mellunkyläläisille tärkeistä kysymyksistä. Yhteistoimintaryhmän kokouksissa ja aluefoorumeissa hahmottuivat asiat, joita mellunkyläläiset haluavat ajaa. Kontulan ja Kivikon terveysasemien toiminnan puutteet ovat herättäneet eniten keskustelua aluefoorumeissa, mutta osansa ovat saaneet myös muun muassa julkinen liikenne, ympäristön puhtaanapito, turvallisuus, vuokra-asuminen, köyhyys ja yksinäisyys. Terveysasemien toimintaan on saatukin parannuksia ja liityntäliikenteeseen uudet bussit. Mellunkyläläiset ovat yksimielisesti kannattaneet Metropolian ammattikorkeakoulun kampuksen sijoittamista naapuriin Myllypuroon. Uusien työpaikkojen toivotaan virkistävän myös Kontulan ja Mellunmäen keskustoja, joiden hidasta kaavoitusta kiirehditään. Kulttuurin harrastajille kaupunki tarjoaa Mellunkylässä hyvin vähän, yhden pienen kirjaston Kontulassa. Puutetta paikkaavat jonkin verran nuorisotoimen hyvät resurssit ja muutamat yksityiset palvelut kuten asukkaiden arvostama Lastenkulttuurikeskus Musikantit Kurkimäessä. Järjestöt luovat sosiaalista elämää ja kulttuuria monin tapahtumin ulkoilmassa ja asukastiloissa. Kontulan KontuFestari on Helsingin katuuskottavin festari ja Itä-Helsingin suurin kulttuuritapahtuma, ja Kurkimäen Skidirock oli pitkään Helsingin ainoa alle kouluikäisille suunnattu rock-tapahtuma. Aluekehitystyötä on Mellunkylässä tehty kohta 20 vuotta, EU-tuella ja ilman. Järjestöt ovat viranomaisia paremmin omaksuneet aluetyön keskeisen toimintatavan: yhteyksien luomisen yli hallinnollisten rajojen, voimien kokoamisen ja alueellisen yhteistyön. Tällä menetelmällä on muun muassa puolitettu Kontulan ostoskeskuksen häiriöt, saatu asukastiloja ja onnistuttu pitämään ne, vahvistettu alueen sosiaalista elämää ja houkuteltu mukaan ulkopuolisia kehittäjiä. Aalto-yliopiston vetämä Lähiö hanke on hyvä esimerkki kehittämistyöstä, joka on otettu avosylin vastaan. Mellunkylän verkostot toimivat ja reagoivat herkästi. Järjestöjen omaehtoinen toiminta ja kaupungin päätöksentekoon vaikuttaminen täydentävät toisiaan. Aluetyön yksikön edustajan tehtävänä on ollut innostaa ja dokumentoida toimintaa sekä ylläpitää ja vahvistaa verkostoja. Ollaan kuitenkin vielä pitkällä siitä tavoitteesta, että alueiden eriarvoisuuden kasvu saataisiin pysäytettyä ja asukkaiden luottamus kaupungin hallintoon elvytettyä, jolloin äänestysvilkkauskin voisi nousta. Kuva: Larri Helminen Mellunkylässä on totuttu käymään vuoropuhelua niin poliitikkojen kuin virkamiestenkin kanssa. Sosiaalitoimiston aulasta saattaa päätyä näin mukaviin tunnelmiin yhdellä ovenavauksella. Hopealassa asioi koko Länsi-Helsinki Yhdyskuntatyöntekijä Annamari Aalto Sosiaaliohjaaja Elina Pentikäinen Sosiaali- ja terveysviraston läntisten sosiaalipalvelupisteiden yhteydessä toimii pieni asukastila Hopeala, jossa käy koko Länsi-Helsingin alueen asukkaita. Kävijöitä on noin 100 ihmistä päivässä. Osa heistä käy lähes päivittäin juttelemassa ja hörppäämässä kupposen kahvia. Osa taas käy tilassa vain asioidessaan virastotalon sosiaali-, vammais- tai perhepalveluissa. Hopeala on avoin sekä muun asioinnin ohessa piipahtaville että aikaansa viettämään tuleville ihmisille. Asukastila Hopealassa voi piirtää ja maalata, pelata lautapelejä, surffata Internetissä, lukea Helsingin sanomat ja muita lehtiä sekä katsella tv:tä. Aluetyön yksikön ohjaajat kuuntelevat asukkaiden ideoita ja toiveita tilan käytöstä ja pyrkivät käynnistämään toivottua toimintaa yhdessä asukkaiden kanssa. Ohjaajat kertovat myös lähialueiden muista osallistumis- ja toimintamahdollisuuksista. Tärkeä asukastilan elementti Hopealassa tuntuu olevan mahdollisuus tulla tapaamaan muita ihmisiä, saada kertoa omat päällimmäiset kuulumiset - tai vain oleskella ja kuunnella muiden puheita. Hopeala on saanut kävijöiltään paljon kiitosta. Virastotalon aulassa sijaitseva tila on mataloittanut kynnystä asioida muissa talon sosiaalipalveluissa, pehmentänyt sosiaaliaseman imagoa ja rentouttanut ala-aulan tunnelmaa. Monet kävijät ovat todenneet, että Hopealassa käydessä tulee tunne, että sosiaalivirasto välittää asiakkaistaan. Mukava tila, jossa voi olla kaikessa rauhassa, tuntuukin vaikuttavan positiivisesti myös ihmisen henkiseen olotilaan. Pyrimmekin siihen, että asukastila Hopeala viestittää kävijöilleen: Hei sinä ihminen, tule käymään, juodaan kuppi kahvia ja keksitään jotain hauskaa yhdessä! 15 15

16 Aluetyön yksikkö lisää lähidemokratiaa Helsingissä Demokratiapilotit Projektipäällikkö Janne Typpi Projektisuunnittelija Titta Reunanen Helsingin kaupunki kehittää alueellista osallistumista ja kaupunkilaisten vaikuttamisen kanavia kokeilemalla kymmentä erilaista pilottia vuoden 2013 aikana. Kokonaisuuden nimeksi on vakiintumassa demokratiahanke. Kokeiluvuotta on edeltänyt laaja näkemys, jonka mukaan Helsingin kokoisessa kaupungissa on oltava lähempänä kaupunkilaisten arkea olevaa päätöksentekoa lähidemokratiaa. Myös aluetyön yksikön toiminnassa lä- hidemokratia on pitkään nähty tärkeänä. Yksikön keskeiseksi toiminta-ajatukseksi on muodostumassa asukkaiden, viranomaisten ja muiden toimijoiden välinen dialogi vaikuttamisen välineenä. Lähidemokratia on aluetyön yksikössä rinnakkainen käsite aluenäkökulman, asukasaktiivisuuden ja turvallisuudentunteen kanssa. Ihmisiä yritetään tukea huolehtimaan itsestään, toisistaan, yhteisöistään ja asuinalueistaan. Aluetyön yksikön kaksi työntekijää siirtyi vuodeksi 2013 kaupunkitason demokratiahankkeeseen. Tämä nähtiin tunnustuksena aluetyön yksikön roolille demokratiatyön edelläkävijänä. Demokratiahankkeen ja aluetyön yksikön yhteisenä tavoitteena on osallisuuteen ja vuorovaikutukseen liittyvien työmallien pysyvyys, jatkuvuus ja toimivat rakenteet vuoden 2013 jälkeenkin. Alueellista osallisuutta kokeillaan seitsemällä alueellisella ja kolmella teemapilotilla. Aluetyön yksikön työntekijät ja toimipisteet ovat mukana tukemassa lähes jokaista asukasvetoista pilottia. Helsingin kymmenen demokratiapilottia Vetoa ja Voimaa Mellunkylään kehittää aluetta, viestintää ja vuorovaikutusta verkostomaisessa yhteistyössä. Pilotissa on mukana aluetyön yksiköstä projektipäällikkö. Maunulan demokratiapilotissa halutaan asukkaat mukaan Maunulan keskustan suunnitteluun. Aluetyön yksikön asukastalo Saunabaarista halutaan kehittää demokratiatila. Lähidemokratiaa Vuosaareen -pilotissa vahvistetaan asukkaiden osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuutta alueellisen toimikunnan voimin, jossa myös Vuosaaren yhdyskuntatyö on edustettuna. Mainio Malminkartano -verkostossa on mukana aluetyön yhdyskuntatyöntekijä. Malminkartanolaiset kokeilevat virtuaalista demokratiatilaa fyysisten asukastilojen tukena ja etsivät uusia vaikuttamisen kanavia oman alueensa asioihin. Nuorten Ruuti -vaikuttamisjärjestelmässä kokeillaan osallistavaa budjetointia nuorten saadessa päättää osasta kahden yksikön resurssien käytöstä. Ruutilaisten mielestä malli on hyvin sovellettavissa muihinkin palveluihin. 16

17 Lähidemokratia tarvitsee puolueiden tuen Projektipäällikkö Eeva-Liisa Broman Vetoa ja Voimaa Mellunkylään valittiin yhdeksi kaupungin demokratiapilotiksi. Aluetyön yksikön edustajalla on siinä asukkaiden toivomuksesta koordinaattorin rooli. Mellunkylässä on jo neljän vuoden ajan rakennettu laajaa alueellista yhteistyötä ja vuorovaikutusta paikallisten järjestöjen, poliittisten päättäjien ja virkamiesten kesken. Oman kotiseudun asiat ovat luonnollisestikin läheisiä kaupunginosaseuroille ja alueella työskenteleville kaupungin hallintokunnille. Usein kaupunginosan kehittämisessä paneudutaankin näiden kahden osapuolen vuorovaikutukseen, mutta aluenäkökulma on tärkeä myös poliittisille luottamushenkilöille. Esimerkiksi Mellunkylästä valitut kolme kaupunginvaltuutettua saivat 11 %, 18 % ja 24 % äänistään mel- lunkyläläisiltä ja neljä varavaltuutettua 11 %, 19 %, 44 % ja 50 % vuoden 2012 kuntavaaleissa. Voi vain arvailla, kuinka suureksi osuudet olisivat nousseet, jos Mellunkylän äänestysvilkkaus olisi ollut edes kaupungin keskiarvon tasolla. Poliittiset puolueet paikallisosastoineen ovat kansalaisjärjestöjä siinä missä kaupunginosaseuratkin ja tarvitsevat elävän yhteyden kansalaisiin. Mahdollisimman laaja jaettu ymmärrys oman alueen asioista auttaa pääsemään yksimielisiin tavoitteisiin, ja yksimielisyys heijastuu ratkaisuihin. Mellunkylän toimijoita yhdistää jaettu tunne: nyt on vuoro kehittää Itä- Helsinkiä. Mellunkylän kokouksissa ja aluefoorumeissa kaikki kolme osapuolta ovat melkein aina läsnä. Puolueiden edustajien mukanaolo tuo uutta tietoa muille osapuolille. Esimerkiksi lautakuntatyöskentelyä tunnetaan huonosti, ja monelle kaupungin päätöksenteko on läpipääsemätön viidakko. Puolueiden edustajien osallistuminen tasavertaisiin keskusteluihin antaa askelmerkkejä tulokselliseen vaikuttamiseen. Onnistuneen vaikuttamisen kokemuksia on jo alkanut kertyä Mellunkylässä. Mitä Aluetyön yksikön koordinaattori tekee? Hän ei johda prosesseja vaan mahdollistaa niitä: hankkii ja jakaa tietoa, luo yhteyksiä, on mukana viestinnässä, fasilitoi kokouksia, kerää palautetta ja on mukana alueen sosiaalisessa elämässä. Mutta vain kaikkien kolmen osapuolen aktiivinen sitoutuminen Mellunkylän kehittämiseen tuo työlle merkityksen ja menestymisen mahdollisuuden. Arabianranta-Toukola- Vanhankaupunki demokraattisen päätöksenteon kasvualustana -pilotissa elävöitetään alueen rantapuistoa ja kehitetään alueen asukastaloja. Itä-Pasilan pilotissa aktivoidaan asukkaita huolehtimaan omasta asuinalueestaan. Konkreettisena kohteena on aluesuunnitelma, jota mm. lähityö on ollut mukana laatimassa. Tapaninvainion lähidemokratiapilotissa kokeillaan uusia asukasosallisuuden ja vaikuttamisen menetelmiä ja laaditaan alueelle kehittämisstrategia. Helsingin pyöräilevät kaupunginosat -pilotti laatii verkkosovelluksen, jonka avulla kaupunkilaiset saavat vaikuttaa oman asuinalueensa pyöräilyn edistämiseen. Kaupunkilaisten raati on kaupunkisuunnitteluviraston tukema pilotti, jossa selvitys Helsingin pysäköintipolitiikasta on ilmoittautuneiden ja otannalla valittujen kaupunkilaisten käsiteltävänä. 17

18 Aluetyön yksikkö vähentää yksinäisyyttähelsingissä Saunabaarista löytyy aina juttukaveri Sosiaaliohjaaja Siru Sirén Ohjaaja Aino Timonen Ihmiselle tekeminen ja toimiminen ovat tärkeitä, on se sitten liikkumista, osallistumista tai erilaista harrastamista. Nuorille on suunnattu nuorisotaloja ja vanhusväestölle monipuolisia palvelukeskuksia, joissa pääsee toteuttamaan itseään omalla tavallaan ja tuttuja tapaamaan. Omanlaisiaan paikkoja ovat aluetyön yksikön asukastalot ja lähiöasemat. Ne ovat kaikille helsinkiläisille avoimia, syrjinnästä vapaita paikkoja tehdä ja olla. Ihmiset ovat näiden paikkojen sykkivä sydän. Asukastalo Saunabaari on yksi näistä tiloista, jossa toiminnan muodostavat alueen asukkaat toteuttamalla itseään. Harrasteryhmissä ihmiset itse suunnittelevat toimintaansa ja oppivat ja opettavat uusia taitoja. Tapahtumiin on vapaa pääsy nauttimaan milloin kulttuurista, milloin ajankohtaisista asioista. Kädentaitojen teemapäivissä on vaihtuvaa ohjelmaa. Liikuntaa voi harrastaa ja pelejä saa pelata. Pakkoa osallistumiseen ei ole, halutessaan saa vain tulla ja lukea päivän lehden kahvikupin äärellä omassa rauhassaan. Talon omat vapaaehtoiset järjestävät myyjäisiä tai kirpputoritapahtumia ja auttelevat arkisissa askareissa. Yksinäisyyden lievittäminen on yksi aluetyön yksikön tärkeimmistä tavoitteista. Jos Saunabaarin kävijöiltä kysytään, mikä merkitys talolla on omalle arjelle, tulee lähes jokaiselta ensimmäisenä vastauksena kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa ja ystävien seura. Sosiaalisuus koetaan hyvin tärkeäksi ja se, että aina löytyy juttukaveri. Monilla on talossa oma harrastus, joka on vienyt mukanaan. Tekemisen tarve ja kotoinen tunnelma saivat tulemaan sisään. Edullinen kahvila ja kiinnostava ohjelma saavat osallistumaan. Eräs kävijä kommentoi osuvasti: Täällä ei voi tuntea itseään vanhaksi eikä arvottomaksi. Kuva: Hanna Ovaskainen Saunabaarin kävijät neuloivat villasukkia lahjoitettavaksi Hurstin leipäjonoon. 18

19 Kampin kappelissa ihminen kohdataan kiireettä Sosiaaliohjaaja Emilia Viljakainen Sijaitsemme keskellä vilkkainta Helsinkiä ja meillä käydään keskusteluja monenlaisista aiheista, mutta yksinäisyys on aihe, joka toistuu monen kävijämme puheissa. Moni kertoo läheisen ihmisen kuolleen tai muuttaneen pois, eikä jäljelle ole jäänyt ketään, jolle puhua. Osa tuntee myös yksinäisyyttä ja eristäytyneisyyttä, koska ei kehtaa puhua ongelmista ystävilleen tai koska pelkää kuormittavansa heitä. Kappelillemme on helppo tulla ilman ajanvarausta keskustelemaan esimerkiksi sosiaalialan työntekijöiden kanssa. Usein ihmiset saavat helpotusta yksinäisyyteensä jo sillä, että jollain on aikaa kuunnella. Eikä tarvitse miettiä kuormittuuko kuuntelija tai pelätä vähättelyä kokemastaan. Työssämme ilmentyy usein narratiivisuus: kävijä saa rauhassa kertoa tarinansa. Dialoginen vuorovaikutus vahvistaa kävijän voimavaroja ja elämänhallintaa. Kiireettömyydessä on aikaa luottamuksen rakentumiselle, oikeiden ongelmakohtien löytymiselle ja ratkaisuihin sitoutumiselle. Jos kävijä kaipaa tilanteeseensa vertaistukea tai harrasteryhmää, etsimme yhdessä paikan, joka olisi sopiva ja mieluinen. Meillä on myös mahdollisuus järjestää tarvittaessa ryhmätoimintaa, jos ilmenee tarvetta tietynlaiselle ryhmälle. Tällä hetkellä meillä toimii kaksi vertaistukiryhmää: Avoin foorumi, jonka tarkoituksena on vahvistaa yhteisöllisyyttä, sekä ryhmä nuorille yksinhuoltajaäideille. Olemme toiminnallamme mukana myös erilaisissa yhteisöllisyyttä tukevissa teemapäivissä kuten Taiteiden yössä, Asunnottomien yössä sekä Lasten päivässä. Kampin kappelin Taiteiden yössä ihmiset kohtasivat toisiaan. Aluetyön yksikkö MATALAN KYNNYKSEN PAIKKOJEN KÄYNTITILASTO vuonna 2012 TOIMIPISTE VK 4 VK 20 VK 39 VK 50 Punavuoren asukastalo Betania Kumppanuustalo Hanna Alppila Malmin toimintakeskus Oulunkylän Seurahuone Maunulan Saunabaari Kontulan lähiöasema Pihlajamäen Lähiöasema Vuosaaren lähiöasema Vuosaaren asukastila Fokka Myllypuron asukastalo Mylläri Aurinkoinen Hymy Itäkeskus Pohjois-Haagan Hopeala Kontulan Symppis Kampin Kappeli YHTEENSÄ: MATALAN KYNNYKSEN PAIKKOJEN KÄYNTITILASTO vuonna 2011 TOIMIPISTE VK 4 VK 20 VK 39 VK 50 Punavuoren asukastalo Betania Kumppanuustalo Hanna Alppila Malmin toimintakeskus Oulunkylän Seurahuone Maunulan Saunabaari Kontulan lähiöasema Pihlajamäen Lähiöasema Vuosaaren lähiöasema Vuosaaren asukastila Fokka YHTEENSÄ: Jalkautuva työ leipäjonoissa Ruoka-apuun turvautuu viikoittain arviolta ihmistä Helsingissä. He ovat pääasiassa työttömiä ja lomautettuja (47%) tai pienituloisia eläkeläisiä (35%). Ruoka-avun asiakkaista yli puolet on iältään vuotiaita ja yli 65-vuotiaita on viidennes. Lapsiperheitä on neljännes. Pakollisten menojen jälkeen puolelle ruokaapuun turvautuvista jää käytettäväksi rahaa alle 100 euroa kuukaudessa. Lähes kaikki (92%) kokevat ilmaisen ruoka-avun olevan pärjäämisen kannalta välttämätöntä ja moni asioi ruoka-avussa viikoittain. (Kuka käy leipäjonossa? Pääkaupunkiseudun ruoanjakotutkimuksen tuloksia. Socca 2012.) Aluetyön yksikön sosiaalityöntekijä ja -ohjaaja tekevät etsivää sosiaalityötä työparina ilmaisen ruoan jakelupisteissä. Työn tavoitteena on tarjota ruoka-avussa asioiville matalan kynnyksen palvelua ja edistää heidän hyvinvointiaan ja osallisuuttaan. Työ sisältää neuvontaa, palveluohjausta, tukemista akuuteissa kriiseissä, psykososiaalista työtä sekä ruoanjakelun kehittämisen yhteistyössä asiak kaiden ja toimintaa ylläpitävien toimijoiden kanssa. Tärkeä osa työtä on ruoka-apuilmiön havainnointi ja sosiaalinen raportointi

20 Aluetyön yksikkö vahvistaa yhteisöjä Helsingissä Korttelitupatoiminta houkuttelee kerrostalojen asukkaat kerhohuoneelle Sosiaaliohjaaja Johanna Kankkunen Kerho on antanut minulle paljon, se on korvaamaton. Kerho katkaisee päivän ja viikon mukavasti, juttelee Asta Kosonen Malmilta. Vieressä Eila Hallberg nyökyttelee ja toivoisi kerhoa järjestettäväksi kaksikin kertaa viikossa. Asta, Eila ja muita taloyhtiön naisasukkaita kokoontuu tiistaisin malmilaisen taloyhtiön kerhohuoneeseen korttelitupakerhoon, jota aluetyön yksikössä toimiva Malmin toimintakeskus koordinoi. Hymy on herkässä, kun naiset jakavat elämäänsä kahvikupin ääressä. Toisia avustetaan auliisti, Skip-Bo-pelikortit ovat ahkerassa käytössä, ja naiset tapaavat nykyään enemmän myös kerhon ulkopuolella. Apuvälineitä käyttävien Astan ja Eilan on näppärää saapua läheiselle kerhohuoneelle. Kuva: Elena Hopsu Malmin toimintakeskus järjestää korttelitupatoimintaa myös Savelassa ja Jakomäessä ja tarkoituksena on laajentaa toimintaa entisestään. Toimintakeskuksen koordinoimat korttelitupakerhot keräävät viikoittain noin 90 kävijää ympäri vuoden. Toiminta sai kimmokkeensa Kasvetaan yhdessä -toimintamallin lapsikerhoista, jotka toimivat vuodesta 1998 alkaen taloyhtiöiden kerhohuoneissa, kunnes kohderyhmää muutettiin. Tämänhetkisten kerhojen tyypillinen kävijä on eläkeläinen tai työtön asukas, mutta toiveena on tavoittaa myös esimerkiksi maahanmuuttajia ja kotiäitejä. Tarkoituksena on järjestää talon asukkaille matalan kynnyksen kokoontumispaikka, jossa he voisivat kohdata naapureitaan. Ryhmissä keskustellaan, pelaillaan, visaillaan, lauletaan, jumpataan sekä järjestetään silloin tällöin retkiä sekä grillaus- ja soppapäiviä. Pari tuntia kerrallaan kestävät ryhmät ovat päihteettömiä. Kerho-ohjaaja takaa toiminnan jatkuvuuden ja auttaa sovittelemaan ihmisiä toimimaan yhdessä. Kerhotoiminta tarjoaa mielekkäitä työtehtäviä myös työllistetyille. Tavoitteena on yhteisöllisyyden ja turvallisuuden tunteen lisääminen taloyhtiöissä. Korttelituvissa on kerho-ohjaajien mukaan syntynyt uusia ystävyyssuhteita, naapuriapu on lisääntynyt, ja monelle asukkaalle kerhossa kokoontuminen on viikon kohokohta. Myös isännöitsijät kertovat, että aktiivisessa taloyhtiössä jutellaan pihalla ja ilkivalta on vähentynyt. Malmin toimintakeskuksen järjestämällä aluetyöllä tavoitetaan ja kohdataan viikoittain lukuisia yksinäisiä koillishelsinkiläisiä asukkaita, ja olemme siten omalta osaltamme ennaltaehkäisemässä syrjäytymistä Helsingissä. Jakomäen aamupuuroilla huolehditaan naapureista Sosiaalityöntekijä Teija Tanska Eila Hallberg (vas.) ja Asta Kosonen nauttivat kortinpeluusta ja toistensa seurasta Pukinmäenkaari 3-5:n kerhohuoneella joka viikko. Jakomäentiellä asukkaat kokoontuvat taloyhtiön yhteistilaan laittamaan aamupuuroa, joskus lounastakin. Aluetyön yksikkö on tukenut toimintaa asukastaloavustuksilla. Aamupuurolla asukkaat vaihtavat kuulumisia ja keskustelevat ajankohtaisista asioista ja ilmiöis tä. 20