Jeesus veljemme Apologiafoorum 2003

Transkriptio

1 1 Jeesus veljemme Apologiafoorum 2003 Heprealaiskirjeen luvussa yksi kuvataan monin eri sanoin sitä, miten paljon enkeleitä suurempi Jumalan Poika on. Siellä sanotaan Pojasta esim. näin: - Sinä, Herra, laskit alussa maan perustukset, sinun kättesi työtä ovat taivaat. 11. Ne katoavat, mutta sinä pysyt. Ne kaikki kuluvat kuin vaate, 12. sinä käärit ne kokoon kuin päällysviitan, ne vaihdetaan niin kuin vaate. Mutta sinä olet iäti sama, sinun vuotesi eivät lopu. Heprealaiskirjeessä toisessa luvussa kerrotaan, miten tämä Jumalan Poika, joka alussa laski maan perustukset, joka on iäti sama tuli meidän ihmisten veljeksi, pelastajaksi. Hepr.2:5-13: Tulevaa maailmaa, sitä josta nyt puhumme, Jumala ei ole alistanut enkelien hallittavaksi. 6. Tästä on jossakin kohdassa joku todistanut: - Mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen. 7. Lyhyeksi aikaa sinä asetit hänet enkeleitä alemmaksi, mutta sitten seppelöit hänet kirkkaudella ja kunnialla, 8. panit kaiken hänen valtansa alle. Jumala siis antoi ihmisen valtaan kaiken, hän ei jättänyt mitään tälle alistamatta. Vielä tosin emme voi havaita, että kaikki olisi hänen vallassaan. 9. Sen kuitenkin näemme, että tuo "lyhyeksi aikaa enkeleitä alemmaksi asetettu", Jeesus, on kuoleman tuskat kärsittyään "seppelöity kirkkaudella ja kunnialla". Armollisen Jumalan tahto näet oli, että Jeesuksen oli kärsittävä kuolema jokaisen ihmisen puolesta. 10. Hän, joka on kaiken luoja ja perusta, tahtoi tuoda paljon lapsia kirkkauteen, ja siksi hänen tuli tehdä heidän pelastajansa ja perilleviejänsä kärsimysten kautta täydelliseksi. 11. Pyhittäjällä ja pyhitettävillä on kaikilla sama isä; siksi ei pyhittäjä häpeäkään kutsua näitä veljikseen: Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä. 13. Hän sanoo myös: - Minä turvaan Herraan, ja edelleen: - Tässä me olemme, minä ja lapset, jotka Jumala minulle antoi. Psalmin teksti, jota heprealaiskirjeen kirjoittaja lainaa, kuvaa sitä asemaa, kirkkautta, johon Jumala alun perin ihmisen asetti: Jumala loi ihmisen kuvakseen, kaltaisekseen. Hän asetti ihmisen hallitsemaan luomakuntaa. Mutta ihminen lankesi syntiin. Syntiinlankeemuksen seurauksena koko ihmiskunta elää tilassa, johon Jumala ei alun perin ollut ihmistä tarkoittanut: synnin ja kuoleman orjana. Jumala tuli ihmiseksi tähän tilanteeseen. Jeesus kärsi ja kuoli voidakseen asettaa syntiinlankeemuksessa asemansa menettäneen ihmisen takaisin kirkkauteen ja kunniaan. Heprealaiskirjeen kirjoittaja kutsuu Jeesusta pelastajaksi ja perilleviejäksi tai kuten alkutekstissä sanotaan pelastuksemme päämieheksi. Sana päämies (arkhegos) voidaan kääntää myös sanoilla alullepanija, aukaisija tai uranuurtaja. Alullepanija on henkilö, joka aloittaa jotakin, johon toiset voivat sitten päästä mukaan. Jeesus avasi meille tien Jumalan yhteyteen, Jumalan valtakuntaan. Jeesus perusti perheen, johon me voimme syntyä. Jeesus perusti pysyvän kaupungin, johon me voimme päästä asumaan. Miten Jeesuksesta tuli pelastuksemme alullepanija, päämies? Voidakseen pelastaa meidät Jumalan Pojan täytyi tulla meidän kaltaiseksemme. Hän tuli lihaa ja verta olevaksi ihmiseksi. Hän tuli kuolevaiseksi, jotta hän voisi kärsiä kuoleman tuskat ja kuolemallaan kukistaa Saatanan vallan. Sillä tavoin hän saattoi riistää vallan kuoleman valtiaalta Saatanalta ja vapauttaa meidät. Hepr.2:14-15: Nämä lapset ovat ihmisiä, lihaa ja verta, ja siksi hänkin tuli ihmiseksi, heidän kaltaisekseen. Siten hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta, 15. ja päästämään vapaiksi kaikki, jotka kuoleman pelosta olivat koko ikänsä olleet orjina. Jumalan tulo ihmiseksi on maailman historian käsittämättömimpiä ihmeitä. Meidän on mahdotonta järjellämme käsittää, miten hän, joka oli jo alussa, hän joka on ikuinen ja muuttumaton voi tulla

2 ihmiseksi ja olla sidottuna aikaan ja paikkaan ja miten hän samanaikaisesti voi olla Jumala, joka on kaikkialla läsnä, kaikkitietävä ja kaikkivoipa. Raamatussa sanotaan kuitenkin selvästi, että koko senkin ajan kun hän eli täällä Ihmisen Poikana hän oli yhtä Isän kanssa (Joh.10:30), hän oli Isässä ja Isä oli hänessä. Ja kuitenkin vain Poika syntyi ihmiseksi, vain Pojalla oli ruumis ja veri. Jeesuksessa hän, joka on enemmän kuin koko maailmankaikkeus tuli ihmiseksi. Ääretön tuli äärelliseksi. Rajaton tuli rajalliseksi. Samalla Jumalana hän oli ääretön ja rajaton. Kun Jumala tuli ihmiseksi hän, joka laski maan perustukset, hän joka on iäti sama. Hän, jonka viisaus on tutkimaton, syntyi, kuten jokainen meistä on syntynyt: synnytystuskien kautta. Hän imi äitinsä rinnoista maitoa. Hän oli äitinsä sylissä pienenä, puolustuskyvyttömänä vauvana. Hän oppi ryömimään, kävelemään, käsittämään erilaisia asioita, puhumaan niin kuin kuka tahansa lapsi oppii. Vähitellen hän kehittyi aikuisuuteen. Luukas kuvaa tuota kasvua mm. sanoilla: lapsi kasvoi, vahvistui ja täyttyi viisaudella ja toisessa kohdassa Luukas sanoo: Hänelle karttui ikää ja viisautta. Jeesuksessa Jumala, jonka kätten työtä ovat taivaat ja joka kutsuu taivaan joukot täydessä vahvuudessaan ja tuntee ne nimeltä joka ainoan, Hän, jonka edessä kansat ovat kuin tomuhiukkanen vaa assa, Jeesuksessa tämä Jumala syntyi eläinten suojassa ja nukkui ensimmäisen yönsä syöttökaukalossa. Hän joutui kärsimään avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen häpeää. Hän eli vuodesta toiseen köyhän perheen vaatimatonta arkea, teki töitä muiden perheenjäsenten kanssa elannon hankkimiseksi, kärsi väsymystä nälkää ja janoa. 2 Jeesus ei lakannut olemasta Jumala. Sitä Jeesus on ikuisesti. Mutta Jeesus luopui jumalallisesta vallastaan ja kirkkaudestaan. Kun Jeesus juuri ennen kuolemaansa rukoili Isää, hän sanoi mm. näin: Isä, kirkasta sinä nyt minut, ota minut luoksesi ja anna minulle se kirkkaus, joka minulla oli sinun luonasi jo ennen maailman syntyä (Joh.17:5). Jumalana Jeesuksella oli ikuisesti, jo ennen maailman perustamista, kaikki kirkkaus ja valta. Jeesus jätti tuon kirkkauden ja tuli ihmiseksi. Ja juuri ennen kuolemaansa Jeesus pyytää, että Isä antaisi hänelle Ihmisen Poikana sen saman kirkkauden, joka hänellä oli ollut aina Jumalana, Isän luona, jo ennen maailman perustamista. Jeesus pani syrjään Jumalallisen kirkkauden. Hän pidättyi vapaaehtoisesti vallasta. Hän alistui täydellisesti inhimillisen elämän rajoituksiin. Heprealaiskirjeen luvussa 2 sanotaan Jeesuksesta, että hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset (2:18) ja luvussa 4 todetaan, että häntä on koeteltu kaikessa samalla tavalla kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin (Hepr.4:15) ja 1 Piet 2: kuvaa Jeesuksen vaellusta näin: 22.- Hän ei syntiä tehnyt, hänen suustaan ei valhetta kuultu. 23. Häntä herjattiin, mutta hän ei vastannut herjauksella, hän kärsi, mutta ei uhkaillut, vaan uskoi itsensä oikeamielisen tuomarin haltuun. Kun ajattelen Jumalan ihmiseksi tuloa, minulle tulee usein mieleen Jeesuksen veljien ongelma. Joh.7:1-5: Tämän jälkeen Jeesus kiersi eri puolilla Galileaa. Juudeassa hän ei halunnut liikkua, koska juutalaiset etsivät tilaisuutta tappaa hänet. 2. Juutalaisten lehtimajanjuhla oli lähellä. 3. Jeesuksen veljet sanoivat hänelle: "Lähde Juudeaan, niin opetuslapsesikin näkevät, millaisia tekoja sinä teet. 4. Eihän kukaan salaile tekojaan, jos haluaa julkisuutta. Jos kerran pystyt tällaiseen, näytä maailmalle, kuka sinä olet!" 5. Veljetkään eivät näet uskoneet häneen. Tiedämme Markuksen evankeliumista (6:3), että Jeesuksella oli neljä veljeä: Jaakob, Joose, Juuda ja Simon. Jeesuksella oli myös siskoja, mutta emme tiedä montako. Evankeliumeista näemme, että veljet kulkivat ainakin osittain Jeesuksen mukana.

3 Johannes kertoo, että kun veljet näkivät, että Jeesus ei valmistautunut lähtemään juhlille, he sanoivat: "Lähde Juudeaan, niin opetuslapsesikin näkevät, millaisia tekoja sinä teet. 4. Eihän kukaan salaile tekojaan, jos haluaa julkisuutta. Jos kerran pystyt tällaiseen, näytä maailmalle, kuka sinä olet!" Veljet ilmeisesti ajattelivat, että Jeesus tuhlasi aikaansa kiertelemällä syrjäseuduilla. Hänen tulisi astua selvemmin esiin. Nyt kun lähes kaikki Jeesuksen kannattajatkin kokoontuvat Jerusalemiin ja odottavat saavansa nähdä ja kuulla Jeesusta, hänen pitäisi mennä sinne. Mitään ratkaisevaa ei voi tapahtua, jos Jeesus pysyttelee syrjässä. Kun Jeesus kerran pystyy tekemään niin valtavia tekoja, hänen pitää astua julkisuuden valokeilaan. Kerrottuaan tämän Johannes lisää: Veljetkään eivät näet uskoneet häneen. Mikä oli näiden veljien ongelma? He arvostivat tätä vanhempaa veljeään. He - jos ketkä - olivat nähneet miten puhdasta hänen elämänsä oli. He olivat kuulleet eniten hänen viisauttaan. He olivat nähneet eniten hänen tekojaan. Ilmeisesti Jeesuksen veljet arvostivat Jeesusta suurena Jumalan miehenä ja profeettana, joka teki ihmeitä, opetti viisaudelle, ei valehdellut, ei pettänyt, eli kaikin tavoin puhtaasti. Mutta veljistä tuntui mahdottomalta uskoa, että tämä heidän veljensä, joka kasvoi heidän kanssaan samassa kodissa, joka teki kodin töitä, nauroi, itki, leikki, väsyi, nukkui ja söi kuten hekin, olisi hän, joka on heidät luonut, olisi hän, jossa he elävät, liikkuvat, ovat. Tarvittiin ylösnousemus ennen kuin he saattoivat uskoa sen. Eikä ihme. Ajattele jos olisit ollut veljien asemassa: jos Jeesus olisi ollut sinun lihallinen veljesi. Kuinka helppoa olisi ollut uskoa, että veljeni on maailmankaikkeuden Luoja, Jumala? Apostolien teoissa kerrotaan, että nämä veljet pysyivät ylösnousemuksen jälkeen opetuslapsijoukon mukana ja odottivat Jeesuksen lupaamaa Pyhän Hengen tuloa. Jatkossa he toimivat alkuseurakunnassa julistaen evankeliumia veljestään Jeesuksesta, joka ei ollut heille enää veli ainoastaan lihan puolesta vaan myös Hengestä syntymisen kautta. Hepr.2:11-13: Pyhittäjällä ja pyhitettävillä on kaikilla sama isä; siksi ei pyhittäjä häpeäkään kutsua näitä veljikseen: Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä. 13. Hän sanoo myös: - Minä turvaan Herraan, ja edelleen: - Tässä me olemme, minä ja lapset, jotka Jumala minulle antoi. On valtava etuoikeus, että meitä kutsutaan Jumalan Pojan veljiksi. Jeesus sikisi Pyhästä Hengestä Marian kohdussa. Jumala oli Jeesuksen Isä. Kun me synnymme uudesti ylhäältä, kun synnymme Hengestä, meistä tulee Jumalan lapsia. Silloin meillä on sama Isä kuin Jeesuksella. Siksi Jeesus, joka on meidän pyhittäjämme, ei häpeä kutsua meitä veljikseen. Mutta keitä Jeesus kutsuu veljikseen, kaikkia ihmisiäkö? Hän kutsuu veljikseen niitä, jotka hän pyhittää. Markuksen evankeliumissa Jeesus määrittää asian näin: Mark.3:31-35: Jeesuksen äiti ja veljet olivat saapuneet paikalle. He jäivät ulos seisomaan ja lähettivät hakemaan häntä. 32. Hänen ympärillään istui paljon ihmisiä, ja hänelle tuotiin sana: "Äitisi ja veljesi ovat tuolla ulkona ja kysyvät sinua." 33. Mutta Jeesus vastasi heille: "Kuka on äitini? Ketkä ovat veljiäni?" 34. Hän katsoi ihmisiin, joita istui joka puolella hänen ympärillään, ja sanoi: "Tässä ovat minun äitini ja veljeni. 35. Se, joka tekee Jumalan tahdon, on minun veljeni ja sisareni ja äitini." Jeesuksen veljiksi tullaan uskomalla häneen ja elämällä hänen yhteydessään, hänen tahtonsa mukaisesti. Paavali ilmaisee tämän Kolossalaiskirjeen alkutervehdyksessä näin (KR38) Kol.1:2: Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus 2. Kolossassa asuville pyhille ja uskoville veljille Kristuksessa. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme! Jeesuksessa Kristuksessa eläen me olemme hänen veljiään ja silloin olemme myös toinen toistemme veljiä. Ei ihme että Raamattu kutsuu Jeesuksen omia nimellä veljet yli 200 kertaa. Kun Jeesus palaa takaisin kirkkaudessa Ihmisen Poikana ja saamme uudet hänen kirkkautensa ruumiin kaltaiset ruumiit silloin tuo veljeys, johon meidät on jo täällä asetettu, tulee täydelliseksi: 3

4 Room.8:29: Ne, jotka hän edeltäkäsin on valinnut, hän on myös edeltä määrännyt oman Poikansa kaltaisiksi, niin että hänen Poikansa olisi esikoinen suuressa veljesjoukossa. 4 Millainen Veli meillä Jeesuksessa on? Hepr.2:10: Hän, joka on kaiken luoja ja perusta, tahtoi tuoda paljon lapsia kirkkauteen, ja siksi hänen tuli tehdä heidän pelastajansa ja perilleviejänsä kärsimysten kautta täydelliseksi. Mitä tarkoittaa se, että Jeesus tehtiin kärsimysten kautta täydelliseksi? Jeesus ei missään kohden poikennut Jumalan tahdosta suojellakseen tai säästääkseen itseään. Hän eli kaikilla alueilla, joka hetki Jumalan tahdon mukaisesti, puhtaana ihmisenä. Hän oli valmis kärsimään kaiken, mihin kuuliaisuus hänet johti. Filippiläiskirjeen toisessa luvussa sanotaan, että hän oli kuuliainen kuolemaan asti. Hepr.2:16-18: Hän ei siis ota suojelukseensa enkeleitä - hän ottaa suojelukseensa Abrahamin suvun. 17. Niinpä hänen oli tultava joka suhteessa veljiensä kaltaiseksi, jotta hänestä tulisi armahtava ja uskollinen ylipappi ja hän voisi Jumalan edessä sovittaa kansansa synnit. 18. Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan. Jeesus tuli alas meidän elämäämme, meidän olosuhteisiimme, meidän kaltaiseksemme. Hän oli ihminen, joka kärsi enemmän kuin kukaan meistä ja voi siksi samaistua meidän kärsimyksiimme ja auttaa meitä. Hän oli kaikessa meidän kaltaisemme - kuitenkin ilman syntiä. Missä määrin Jeesus tuli veljiensä kaltaisiksi? 1. Kukaan ei ole ollut niin kiusattu kuin Jeesus: Hänet, joka on luonnut enkelit, tehtiin vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi. Hän oli asemassa, jossa langennut enkeli, Saatana saattoi kiusata häntä. Saatana sai jopa viedä hänet yksinäisyyteen kiusatakseen häntä. Saatana hyökkäsi häntä vastaan ja yritti langettaa hänet pois Jumalan tahdosta, tarjoten leipää hänen nälkäänsä, kunniaa ja valtaa ja rikkautta hänen köyhyyteensä. Saatana yritti saada Jeesuksen lankeamaan pois Jumalan tahdosta jopa Jeesuksen ystävien ja perheen välityksellä. Jeesus sai kärsiä päivittäin vastustusta ja ivaa hyvyytensä tähden. Hänet yritettiin monta kertaa tappaa ja lopulta hän kärsi hirvittävän kuoleman syyttömänä. Kun joudumme monenlaisiin kiusauksiin, kun Saatana pyrkii langettamaan meitä syntiin, kun kärsimme siitä, että joudumme pilkatuiksi totuuden tähden, on hyvä muistaa, että Jeesus on läpikäynyt nuo kärsimykset mitä hirveimmässä mittakaavassa. Hän osaa asettua meidän asemaamme, koska hän on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin me - hän vain ei langennut syntiin. 2. Kukaan ei ole ollut niin halveksittu ja kärsinyt niin paljon tuskaa kuin Jeesus: Hänestä, jota enkelit kaikki taivaan joukot ja koko luomakunta ylistää ja palvelee, sanotaan Jesajan luvussa 53: ei hänellä ollut vartta, ei kauneutta, jota olisimme ihaillen katselleet, ei hahmoa, johon olisimme mielistyneet... Hyljeksitty hän oli, ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava... Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet. Juutalaiset johtajat eivät halunneet edes mainita Jeesuksen nimeä vaan sanoivat Ase mies@. Häntä haukuttiin samarialaiseksi ja kansan arvostamat hengelliset johtajat syyttivät häntä väkijoukkojen edessä, että hänessä on paha henki että hän on riivattu. Lopuksi hänen oma kansansa oli valmis vaihtamaan hänet murhaajaan.

5 Jesaja sanoo, että hän oli "kipujen mies". Alkutekstissä käytetty sana tarkoittaa ennen kaikkea sielun kipua: surua, tuskaa. Jeesus eli puhtaana synnin maailmassa. Hän näki synnin tuottaman tuskan, ahdistuksen, sairauden (kaiken sen kärsimyksen, jonka keskellä elämme). Hän ymmärsi myös tuskien ja ahdistusten todelliset syyt. Jotain kuvaa siitä millaista tuskaa ja sielun kipua Jeesus kantoi, saamme Luukkaan evankeliumin tekstistä, jossa kuvataan sitä kun Jeesus viikkoa ennen kuolemaansa meni aasilla ratsastaen Jerusalemiin ja valtavat kansanjoukot ottivat hänet riemuiten vastaan kuninkaana, messiaana. Muistatko mitä Jeesus teki tuo riemuitsevan joukon keskellä kun hän näki Jerusalemin? Jeesus purskahti itkuun. Jeesus tiesi kansan todellisen tilan. Hän näki sen hävityksen ja tuskan, mikä Jerusalemin asukkaita kohtaisi tulevaisuudessa. Hän olisi halunnut auttaa heitä, mutta he eivät tahtoneet vastaanottaa hänen apuaan. Jeesus itse sanoi tästä mm. näin AMiten monesti olenkaan tahtonut koota lapsesi, niin kuin kanaemo kokoaa poikaset siipiensä suojaan! Mutta te ette tahtoneet (Luuk.3:34). Kun me ahdistumme kaikesta siitä, mitä näemme ympärillämme ja mitä uutiset meille välittävät, kun ahdistumme maailman kärsimyksestä, tuskasta. Kun ahdistumme siitä, että niin harva vastaanottaa Jumalan valmistaman pelastuksen. Kun Jumalan sana kaikin tavoin torjutaan. Kun joudumme kärsimään halveksuntaa ja ivaa Jeesuksen seuraajana, on hyvä muistaa, että Jeesus on läpikäynyt kaiken kokemamme mitä hirveimmässä mittakaavassa - hän vain ei langennut pois Jumalan tahdosta Kukaan ei ole ollut niin yksinäinen kuin Jeesus. Joh.2:23-25: Kun Jeesus oli pääsiäisjuhlan aikaan Jerusalemissa, monet uskoivat häneen nähdessään ne tunnusteot, jotka hän teki. 24. Jeesus sitä vastoin ei uskoutunut heille, koska hän tunsi heidät kaikki. 25. Hän ei tarvinnut kenenkään todistusta ihmisestä, sillä hän tiesi itse, mitä ihmisessä on. Jeesus ei voinut uskoutua kenellekään. Hänellä ei ollut harhakuvia ihmisistä. Hän tiesi tarkasti mitä ihmisessä on ja siksi hän ei voinut jakaa syvimpiä ajatuksiaan kenenkään ihmisen kanssa. Kukaan Jeesuksen lähimmistäkään ei ymmärtänyt häntä. Silloin kun hän oli suurimassa tuskassa, kaikki hänen ystävänsäkin jättivät hänet. Siitä huolimatta hirveimmissä kärsimyksissäänkin hän lohdutti muita. Kun me kärsimme yksinäisyydestä, siitä ettei kukaan ymmärrä meitä, on hyvä muistaa, että Jeesus kärsi sellaista yksinäisyyttä, jota emme täysin pysty edes käsittämään. 4. Kukaan ei ole ollut niin köyhä, runneltu ja lyöty kuin Jeesus Kun Jeesus syntyi, hänen vanhemmillaan ei ollut varaa uhrilampaaseen vaan he uhrasivat kaksi kyyhkysenpoikaa. Jeesus oli niin köyhä, että hänellä ei ollut mihin päänsä kallistaa. Jeesus joutui kärsimään nälkää ja janoa. Jeesus ei helpottanut omaa jatkuvaa matkantekoaan edes hankkimalla juhtaa, jolla olisi voinut ratsastaa. Sen kerran kun hän tarvitsi aasia, hän lainasi sen. Hänellä ei ollut maallista omaisuutta ilmeisesti sen enempää kuin vaatteet, joita hän käytti ja nekin häneltä otettiin pois ennen kuin hänet naulittiin ristille. Jeesusta hakattiin, kirottiin, häväistiin, syljettiin, lyötiin, pilkattiin ja lopulta hänen kätensä ja jalkansa lävistettiin nauloin ja hän kärsi tuskallisen kuoleman. Ennen kuolemaansa hän joutui vielä Jumalan hylkäämäksi tulemalla synniksi meidän edestämme.

6 Jeesus oli siinä määrin veljiensä kaltainen (meidän kaltaisemme), että hän pystyy ymmärtämään kaikilla alueilla meidän ahdistuksiamme, kärsimyksiämme ja kiusauksiamme. Mutta Jeesus oli myös siinä määrin erilainen, että hän pystyy auttamaan meitä. Kun luemme sanasta, että Jeesus oli synnitön, ajattelemme helposti, että tältä osin hän ei voinut olla ihminen samalla tavoin kuin minä. Mutta eikö ensimmäinen ihminen ollut ihminen jo ennen syntiinlankeemustakin? Jeesus oli kaikessa tosi ihminen. Hän syntyi, kasvoi, koki iloa surua, vihaa, kiintymystä, rakkautta. Hän teki työtä, söi, joi, väsyi, nukkui, kärsi, kuoli, vuodatti verensä. Ainoa asia, jossa hän erosi meistä oli se, että hänessä ei ollut syntiä. Mutta hän koki synnin kauhistuttavuuden siinä mittakaavassa, jota kukaan meistä ei ole kokenut: - Hän eli synnin tuottaman tuskan keskellä ja osallisina niihin tuskiin - ymmärtäen tuskien syyn. - Ristillä Jumala luki hänen syykseen kaikki meidän syntimme. Hän tuli synniksi meidän edestämme. 6 Hepr. 4:14-16: Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. 15. Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. 16. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.