Kunta- ja palvelurakenneuudistus hankkeen organisaatio

Transkriptio

1

2 Kunta- ja palvelurakenneuudistus hankkeen organisaatio Valtioneuvosto Peruspalveluohjelmaministeriryhmä Kunta- ja palvelurakenneryhmä Sihteeristö Sosiaali- ja terveyspalveluiden ryhmä Koulutus-, kulttuuri-, vapaa-ajan ja liikuntapalveluiden ryhmä Teknisten ja muiden palveluiden ryhmä Alueellista toteutusta valmisteleva ryhmä

3 Vuosi 2005 Vuosi VN:n kehyspäätös III/ 2005 Päätös hankkeen asettamisesta V/ 2005 Kunta- ja palvelurakenteiden tarkastelu ja alueilla toteutettavan työvaiheen valmistelu V-IX/2005 VN:n linjaus alueellisten ehdotusten laadinnasta IX/2005 Aikataulu Peruspalveluohjelmaministeriryhmä V/ VI/2006 Alueilla toteutettava työvaihe IX/2005- II-III/2006 VN:n päätös uudistuksen toimenpiteistä V-VI/2006 Kunta- ja palvelurakenneryhmän esitysten valmistelu III-V/2006 Valtiosihteerityöryhmän valmistelu III-IV/ 2005 Kunta- ja palvelurakenneryhmän työskentelyvaihe V/ V/2006 Neljän valmisteluryhmän työskentelyvaihe V/2005 III/2006

4 Peruskuntamalli/1 Kunta muodostuu työssäkäyntialueesta tai muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta. Tavoitteena vähintään asukkaan kuntien muodostaminen. Tämä alue toimii edustuksellisen demokratian ja kansalaisten suoran vaikuttamisen perustana. Kunnilla sekä rahoitusvastuu että palvelujen järjestämisvastuu. Jos kunnilla ei vielä edellytyksiä uuden kunnan muodostamiseen, kuntien tulee siirtymävaiheessa siirtää vastuu peruspalvelujen järjestämisestä peruspalvelupiirille. Peruspalvelupiiri muodostetaan kuntien yhteisellä sopimuksella siten, että väestömäärä on vähintään asukasta ja että siihen kuuluu työssäkäyntialueen tai muun luontevan yhteistyöalueen kaikki kunnat.

5 Peruskuntamalli/2 Jos kuntien yhdistymiseen tai peruspalvelupiirien muodostamiseen ei päästä kuntien itsensä toimesta, voi valtioneuvosto päättää tarvittavista toimenpiteistä. Erikoissairaanhoidon vaativammat palvelut ja sosiaalitoimen erityispalvelut, jotka edellyttävät laajempaa väestöpohjaa, kunnat tai palvelupiirit tilaavat sairaanhoitopiireiltä tai muilta palvelujen tuottajilta kilpailuttamismahdollisuudet hyödyntäen. Sairaanhoitopiirien määrää vähennetään ja erityisen vaativa hoito keskitetään miljoonapiireihin. Uudistus käynnistetään nopeassa aikataulussa siten, että päätökset kunnissa tehdään ennen vuoden 2007 syksyä ja toteutus tapahtuu vuoden 2009 alusta lukien.

6 Peruskuntamallin edut/1 Peruskunnat muodostetaan niiden itsensä tekemien ehdotusten pohjalta etukäteen sovittujen kriteerien mukaan. Takaa toimijoiden vahvan sitoutumisen uudistuksen toteuttamiseen. Kunta muodostuu työssäkäyntialueesta tai muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta, joka mahdollistaa kunnan ja yritysten elinvoiman sekä tukee kuntalaisten hyvinvointia. Palvelujen järjestämis- ja rahoitusvastuu samalla organisaatiolla. Päätöksentekijöiden poliittinen vastuu suoraan kunnan asukkaille korostuu. Peruskunnalla kokonaisvastuu peruspalvelujen, kuten sosiaaliterveydenhuollon järjestämisestä. Varmistetaan huolehtimalla niistä itse tai yhteistyössä muiden kuntien kanssa taikka tilaamalla niitä julkisilta ja yksityisiltä palveluntuottajilta kilpailuttamismahdollisuudet hyödyntäen.

7 Peruskuntamallin edut/2 Kunnan strateginen kehittäminen, elinkeinoelämän edellytysten vahvistaminen, infrastruktuuri, sosiaali- ja terveydenhuolto, opetus- ja kulttuuritoimi sekä tekniset ja muut palvelut muodostavat hallittavan kokonaisuuden. Kiinteät yhteydet eri toimialojen sekä myös ulkopuolisten toimijoiden kesken varmistavat optimaalisen lopputuloksen. Uudistus välitöntä jatkoa kuntakentällä aiemmin tehdylle kehittämistyölle: uudet palvelutuotantoprosessit ja nykyaikainen tietotekniikka nopeasti ja tuloksekkaasti hyödynnettävissä. Uudistus lainsäädännöllisesti selkeä ja toteutettavissa nopealla aikataululla eikä hallinnollisten tasojen määrä kasva. Kuntien väliset sopimusjärjestelmät selkeytyvät ja kuntayhtymien määrä vähenee. Peruskuntia muodostettaessa uudet hallinnolliset rajat eivät muodosta estettä vähemmistökielen edistämiselle. Siirtymävaiheen ratkaisuksi tarkoitetulla peruspalvelupiirillä keskeisiltä osiltaan vastaavat edut kuin peruskunnalla.

8 Peruskuntamallin haasteita 1. Kuntien vapaaehtoisten yhdistymisten aikaansaaminen 2. Kuntien taitavien ja tuloksellisten yhdistymisten toteuttaminen 3. Onko riittävän vahva keino hyvinvointipalvelujen turvaamiseksi? 4. Suurten kaupunkien haasteisiin vastaaminen

9 Piirimalli/1 Sosiaalihuolto, perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito integroidaan samaan organisaatioon, jonka tarkoituksena toimintojen järkeistäminen ja tuottavuuden kohottaminen. Sosiaali- ja terveyspiirille siirretään palveluiden järjestämisvastuu. Piirimallia voidaan laajentaa kattamaan myös muita palveluja, kuten opetustoimen palveluja. Sosiaali- ja terveyspiirin väestöpohja vähintään asukasta, mieluimmin asukasta. Piirin suuri väestöpohja tarvitaan luomaan edellytykset pienten väestöryhmien palvelujen järjestämiselle, henkilöstön saatavuuden ja osaamisen turvaamiselle, tietoteknologian käyttöönotolle ja hyvien käytäntöjen edistämiselle sekä kustannusten vaihtelun tasoittamiselle. Sosiaali- ja terveyspiirin ensisijaisena tehtävänä toimia tilaajan roolissa palvelujen järjestämisessä. Sosiaali- ja terveyspiirillä myös omaa palvelutuotantoa. Se vertaa omaa tuotantoaan muiden tuottajien palveluihin. Erityisen vaativa hoito keskitetty muutamaan valtakunnalliseen yksikköön.

10 Piirimalli/2 Sosiaali- ja terveyspiiri on jaettu palvelualueisiin, joiden vähimmäisväestöpohja asukasta. Lähipalvelut voidaan tuottaa hajautetusti paikallisten tarpeiden mukaan. Pääosa sosiaali- ja terveyspiirin rahoituksesta perustuu etukäteen määriteltyyn väestöpohjaiseen maksuun. Valtionosuudet maksetaan kunnille. Kunnat suorittavat maksun piirille ja piirin on mitoitettava toiminta näihin rahoituspuitteisiin. Kuntien valitsemat poliittiset päätöksentekijät päättävät sosiaalija terveydenhuollon palveluverkosta ja menokehyksistä. Sosiaali- ja terveyspiirien suunnittelu käynnistetään vuonna 2007 ja toteutus tapahtuu vuoden 2009 alusta.

11 Piirimallin edut/1 Sosiaalihuollon, terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon väliset rajapinnat poistuvat (esim. lasten ja nuorten palveluissa ja vanhustenhuollossa) Voimavarojen jako sosiaalihuoltoon, perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon sekä terveyden ja toimintakyvyn edistämiseen päätetään yhtä aikaa ja suuri väestöpohja riittää tasaamaan kustannusvaihteluja. Suurempi organisaatio vahvempi rekrytoija; erityisosaamista voidaan kehittää (työnjako, täydennyskoulutus) Laajalla alueella paremmat kilpailuttamismahdollisuudet, hankintaosaaminen vahvistuu Kyetään vähentämään nykyisin päällekkäisistä ja eiyhteensopivista teknologisista ratkaisuista (tietojärjestelmät, magneettikuvauslaitteet ym.) aiheutuvia ylimääräisiä kustannuksia ja kitkaa palvelujärjestelmässä

12 Piirimallin edut/2 Sosiaalihuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon suunnittelu yhtenä kokonaisuutena turvaa toimivan palveluverkon. Nykyisin millään taholla ei ole kokonaisvastuuta sairaanhoitopiirin tai maakunnan alueen sosiaali- ja terveydenhuollon eri toimijoiden toiminnoista. Hallinto kevenee: monimutkaisen sopimus- ja kuntayhtymäviidakko yksinkertaistuu Tutkimus- ja kehittämistoiminnassa päästään irti projektiluonteisesta toimintatavasta järjestelmälliseen ja pitkäjänteiseen toimintatapaan (pysyvä rakenne ja rahoitus) Lähi- ja seudullisten palvelujen tukena on erityispalvelut samassa organisaatiossa (esim. konsultaatiot, kielivähemmistöjen palvelut) Asiakkaan valinnanvapaus piirin alueella lisääntyy. Kuntarajat eivät ole esteenä palveluyksikön valitsemiselle piirin alueelta

13 Piirimallin haasteita 1. Vaikutetaan vain sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen 2. Saadaanko aikaan riittävän suuri muutos? 3. Yhteys muihin palveluihin voi heiketä kahden toimintasektorin irtaantuessa peruskuntien toiminnoista 4. Hallinta ja ohjaus välillisen demokratian varassa

14 Aluekuntamalli/1 Suomeen muodostetaan aluekuntaa. Sen lisäksi nykyisistä kunnista tulee lähikuntia. Pääkaupunkiseudun alueella asia ratkaistaan erillisenä kysymyksenä. Palveluiden järjestämisvastuu on aluekunnilla. Palveluiden järjestämisvastuu ei merkitse palveluiden tuottamisen ja jakelun keskittämistä, vaan palvelut tuotetaan aluekunnissa hajautetusti paikallisten tarpeiden ja edellytysten mukaan. Osa palveluista voidaan määrätä lainsäädännöllä lähikuntien järjestämisvastuulle. Aluekunnat voivat lisäksi delegoida tehtäviä lähikunnille. Verotus ja valtionosuudet tulevat lähtökohtaisesti aluekunnille. Aluekunnan delegoidessa palveluita lähikunnalle palvelut toteutetaan niiden tuotteistamisen kautta sopimusohjausjärjestelmän pohjalta. Lainsäädännöllä määrättyjen tehtävien osalta voidaan niiden hoitamiseen osoittaa tarpeellinen rahoitus, esimerkiksi kiinteä prosenttiosuus aluekunnan verotuloista, tehtäväkohtainen lisä, kannustelisä tai mahdollinen muu ratkaisu. Aluekuntien ja lähikuntien valtuustot valitaan suoralla kansanvaalilla.

15 Aluekuntamalli/2 Aluekuntien ja lähikuntien palveluiden organisoinnissa käytetään hyväksi uutta teknologiaa ja uusia mahdollisuuksia, esimerkiksi verkkopohjaisia jakelujärjestelmiä, palveluiden tuotteistamista ja sopimusohjausta. Aluekuntien keskinäistä yhteistyötä tarvitaan sovittaessa valtakunnallisesta työnjaosta, esimerkiksi erikoissairaanhoidon sektorilla. Alueelliset ja kielelliset erityispiirteet voidaan ottaa huomioon aluekuntien rajoja ja/tai alue- ja lähikuntien työnjakoa määriteltäessä. Mahdollistettava mm. kielellisesti riittävän yhtenäisten alueiden, myös aluekuntien, muodostuminen. Aluekuntamallin keskeiset lakiesitykset tehdään nykyiselle eduskunnalle. Toteutus niin, että siirtymävaihe aluekuntiin alkaa valitsemalla aluekuntavaltuustot vaaleissa syksyllä Siirtyminen vaiheittain lainsäädännön muutosten vaatimassa aikataulussa. Aluekuntamalliin siirryttäessä maakunnan liitot sekä suuri osa kuntayhtymistä lakkaa.

16 Aluekuntamallin edut/1 Toiminnallisten alueiden muodostaminen maakuntakeskus ja sen vaikutusalue muodostavat yhden kokonaisuuden: rajat eivät erottele eikä taantuvia alueita jätetä yksin. Malli toimiva myös 2020 luvulla. Suuret aluekunnat tuovat apua väestön ikääntymisestä, muuttoliikkeestä ja kuntien työvoimapulasta aiheutuviin alueellisiin erityisongelmiin. Pääkaupunkiseutu vahvistaa omaa asemaansa metropolialueiden kansainvälisessä kilpailussa. Yhdyskuntarakenteiden suunnittelu ja toteutus helpottuvat ja rationalisoituvat nopeasti kasvavilla kaupunkiseuduilla. Palvelurakenteiden rationaalinen suunnittelu ja toteutus helpompaa, kun päätöksenteko tapahtuu suuremmissa kuntayksiköissä.

17 Aluekuntamallin edut/2 Hallinto selkiytyy ja kevenee, kun eri suuruisten hallintoalueiden määrä vähenee. Pirstaloitunut kehittämistoiminta saadaan koottua yhteen ja hyvien käytäntöjen levittäminen tehostuu. Malli tuo dynamiikkaa aluetalouteen ja kansantalouteen ja tasaa verotusta. Tuottavuutta on helpompi parantaa ja kustannuksia pitää hallinnassa. Aluekuntien valtuustot valitaan suorilla vaaleilla Luottamushenkilöiden keskuudessa lisääntyy kiinnostus alueiden kehittämiseen. Päätösvalta ja päätöksentekokyky kohenevat aluetasolla, mutta siitä huolimatta päätösvaltaa jää myös lähikuntiin.

18 Aluekuntamallin haasteita 1. Muutoksen johtamiseen ja toteutukseen liittyvät haasteet 2. Mittava lainsäädäntötyö 3. Pienten ryhmien huomioon ottaminen ja monimuotoisuuden vaaliminen 4. Aluekunnan ja lähikuntien keskinäisestä työnjaosta sopiminen

19 Aluevaiheen tehtävät Aluevaiheen tarkastelussa on katsottava tulevaisuuteen vähintään kymmenen vuoden päähän. Aluevaiheessa pohditaan esiteltyjen kolmen muutosmallin sijoittamista ja soveltamista alueelle tulevaisuuden kehityksen ja sen tuomien haasteiden pohjalta. Työskentelyn apuvälineenä kysymys- ja tehtävärunkoa, jonka avulla hahmotetaan muutosmallien erilaisia näkökohtia.

20 Aluevaiheen aikataulu Aluevaiheen aloitusseminaarit (19 kpl) Alueilla laadittava kirjallinen raportti aluevaiheesta tulee olla sisäasiainministeriössä Joulukuun alkuun mennessä pyydetään alueilta kaikki tärkeimmät kunta- ja palvelurakenteisiin liittyvät suunnitelmat, jotka on tehty viimeisten vuosien aikana. Kuntien ja valtion välisestä tehtävänjaosta tulee raportoida mennessä.

21 Aluevaiheen organisointi Aluevaiheen organisoivat sisäasiainministeriö ja Suomen Kuntaliitto yhdessä maakunnan liittojen ja kuntien kanssa hankkeen linjausten mukaisesti. Käytännön työn toteutuksesta vastaavat kunnat ja maakunnan liitot. Organisointitavassa voi olla paikallisista olosuhteista aiheutuvia maakuntakohtaisia eroja. Kuntien, maakunnan liittojen ja kuntayhtymien luottamushenkilöistä muodostuva ohjausryhmä tarpeellinen: sovittaa työtä yhteen ja tekee tarvittavat linjaukset. Ohjausryhmä vastaa siitä, että työskentely toteutetaan valtioneuvoston linjausten mukaisesti ja aikatauluja noudattaen. Aluevaiheen työskentelyn pitää olla laajaa ja avointa. Mukaan tulee saada kaikki tahot, joilla on kiinnostusta olla osallisina uudistustyössä.

22 Aluevaiheen raportointi Aluevaiheen työn tulokset raportoitava kirjallisesti, raportoinnista vastaa ohjaus-/koordinaatioryhmä. Raportissa kuvataan käyty prosessi ja esitetään näkemykset valtioneuvoston linjausten soveltamisesta kyseiselle alueelle. Kysymys- ja tehtävärungon kysymyksistä on työstettävä riittävän perusteellinen vastausmuistio. Valittavaan malliin ei ole tarkoitus ottaa kantaa aluekäsittelyssä. Kaikki kolme mallia on pidettävä mukana tarkastelussa, vaikka jokin kolmesta mallista olisi alueen näkökulmasta muita parempi.

23 Aluevaiheen materiaali Vko 40, lähetetty I: Peruspalveluohjelmaa valmistelevan ministeriryhmän linjaukset II: Hankkeen asettamispäätös ja muistio III: Aluevaiheen kysymys- ja tehtävärunko Vko 41, lähetetään IV VI: Kolmen sektorivalmisteluryhmän materiaali Kaikki löytyvät internetistä: