Laatutyö etenee lihasikaloissa

Transkriptio

1 Liite 4/2010 n Laatutyö etenee lihasikaloissa Lihayritykset edellyttävät lihasikaloilta vähintään kansalliseen terveysluokitukseen kuulumista. Sikavan ehdot täyttävä saa tuotantosopimuksen ja ensimmäisen laatulisän. Lisäksi yritykset ohjaavat sikatiloja erilaisin yrityskohtaisin porkkanoin. Somerolaisen Jarmo Viholaisen sikala on LSO Foodsin laatusopimuksen ylemmällä portaalla, Priimus-luokassa. Sopimusehdot ovat Viholaisen mielestä perusteltuja ja edistävät tuotannon kannattavuutta. Vuodenvaihteessa teurastamot alkavat jäljittää ongelmatiloja teurasraporttien tietojen avulla. Yritys voi kieltäytyä ostamasta eläimiä tilalta, jonka teuraista liian suuri osa päätyy hylkyyn. On hyvä, että yritys saa keinot puuttua laiminlyönteihin, Viholainen sanoo. Omassa keskikokoisessa lihasikalassaan hän pyrkii kasvattamaan siat nopeasti ja terveesti. Terveyden kulmakivi on porsaiden osto vain kolmesta eri lähtöpaikasta, joiden terveystaso on tiedossa. Monelta tilalta kerättyjen porsaiden kasvatus tuskin onnistuisikaan Viholaisen jatkuvatäyttöisessä sikalassa, jonka pesu vaatii kekseliäät keinot, ja jossa tuotantotulosten seuraaminen ei ole yhtä yksinkertaista kuin kertatäyttöisissä tai osastoiduissa sikaloissa. Sivut 8-9 KARI SALONEN Maatila voi säästää energiaa monella helpolla tavalla Maatilan energiansäästö virtaa pienissä puroissa. Esimerkiksi viljankuivauksessa tarvittavaa energiaa on mahdollista säästää % eristämällä kuivuri ja huoltamalla sitä säännöllisesti. Työkoneiden kuljettajan ajotavalla sekä koneiden säädöllä ja huollolla voidaan vähentää polttoaineen kulutusta useita kymmeniä prosentteja. Sivu 6 Jukka Ahokas Yhteistyö lisäisi paliskuntien painovoimaa MTT:n kannattavuuskirjanpidon tulosten mukaan porotalouden keskimääräinen kannattavuus on viime vuosina kohentunut, mutta tulokset vaihtelevat paljon. Poronlihalla on kuitenkin hyvä imago ja kysyntää riittää. Paliskuntien aiempaa tiiviimpi yhteistyö toisi poronlihan tuottajille neuvotteluvoimaa markkinoilla. Sivu 7 Mauri Nieminen Koneellisesti ilmastoidun sikalan lämpöhukkaa voidaan vähentää lämmönvaihtimilla. Pohjoismaissa tuotetaan vuosittain noin kuusi miljoonaa kiloa poronlihaa. Suomi on suurin tuottaja. Isäsian rodulla ei niin väliä Tutkimuksen mukaan isän rotu ei juuri vaikuta rotuyhdistelmäpossujen lihasika- ja porsasominaisuuksiin. Emän rodulla on enemmän merkitystä. Sivu 3 Saparo säilyy virikkeillä Sikojen hännänpurenta on stressin seurausta. Yksi keino vähentää hännänpurennan riskiä on varata naskeille karsinaan riittävästi tonkimismateriaalia. Sivu 5 Sienten perimän saloja selvitetään Sienet vaikuttavat viljelykasvien kasvuun ja terveyteen eri tavoin. Sienten perimän tuntemus auttaa kehittämään aiempaa kestävämpiä kasveja. Sivu 11 Lämmin vesi ei kasvata vasikoita Juomaveden lämmittäminen ei lisää maitorotuisten vasikoiden kasvua kasvua eikä rehun syöntiä tai hyväksikäyttöä. Sivu 13 Maataloustieteet yhteen laitokseen Sivu 10 Helle kuritti palkoviljoja Sivu 14 Vastuullista joulunaikaa! Sivu 16 MTT on Suomen johtava maatalous- ja elintarviketutkimusta sekä maatalouden ympäristöntutkimusta tekevä laitos. Maaseudun Tiede -liite kertoo MTT:n ja sen yhteistyötahojen uusimmista tutkimuksista. Liite ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

2 2 n Lue tiedotteet kokonaan: -> Ajankohtaista -> Uutiset Geenikartoitus nopeuttaa jalostusta Kanojen perimän geenikartoituksessa on löydetty alueita, joilla on vaikutusta kananmunan laatuun: valkuaisen kiinteyteen, veri- ja lihapilkkuisuuteen, hajuvirheisiin sekä kuorenkestävyyteen. MTT:n tutkija Mervi Honkatukian tuoreen väitöstutkimuksen tulokset nopeuttavat kananjalostusta. Biokemiallisten reaktioiden seurauksena kiinteäkin valkuainen vetistyy kananmunan vanhetessa, mutta joskus myös tuoreen kananmunan valkuainen on vetinen. Tämän piirre on perinnöllinen. Omenoiden emopuu löytyi Yläneeltä MTT:n tutkijat löysivät viime kesänä erittäin arvokkaan kansallisen geenivara-aarteen Yläneeltä. Korpelan torpan metsittyneessä puutarhassa kitunut omenapuun tynkä osoittautui geenitesteissä lähes unhoon vaipuneeksi Korpelan omenapuuksi, eli Huvitus-omenalajikkeen emopuuksi. Huvitusta on käytetty vuosikymmenten aikana lähes kaikissa MTT:ssä jalostetuissa omenalajikkeissa. Sen geenejä löytyy muodossa tai toisessa tuhansista suomalaisista puutarhoista. Tutkijat pääsivät omena-aarteen jäljille paikallisen vihjeen perusteella. Ruoan vuosi Vuosi on ollut ruoan. Se alkoi tammikuussa, kun Ison-Britannian hallitus julkaisi Food strategian, joka asettaa tavoitteet kestävälle ruoantuotannolle ja -kulutukselle. Kesäkuussa valmistui Suomessa Kansallinen ruokastrategia, joka visioi huomisen ruoan olevan maukasta, terveellistä, kestävää ja turvallista. Elokuussa Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma lanseerasi ruoan makuun ja ympäristövaikutuksiin huomiota kiinnittävän Hyvinsyöjä-kampanjan. Syyskuussa keskusteltiin tulisesti rasvasta TV:ssä ja netissä. Lokakuussa eduskunnan lähetekeskustelussa oli Valtioneuvoston ruokapolitiikkaa käsittelevä selonteko, joka korostaa suomalaisen elintarvikeketjun kannattavuuden ja kilpailukyvyn turvaamista. Marraskuussa Maabrändiraportissa visioitiin, että vuonna 2030 puolet suomalaisesta maataloustuotannosta on luomua. Vuonna 2010 ruoka on ollut aikaisempaa vahvemmin sekä yhteinen että poliittinen kysymys. Ruokaa, sen tuotantoa ja kulutusta, pidetään tärkeänä monista eri näkökulmista katsottuna. Terveellisyydestä ja turvallisuudesta on puhuttu jo vuosikymmeniä, mutta entistä enemmän keskusteluissa nostetaan esiin ympäristöön ja vastuullisuuteen liittyvät kysymykset. Ruoan alkuperä kiteytyy lähiruokainnostuksessa, jossa globaali ja lokaali ulottuvuus väistämättä kohtaavat. Kiinnostavaa on myös se, että nykyhetkessä ruoalle rakennetaan tulevaisuutta, jonka aikajänne on kahden vuosikymmenen päässä. Siinä ajassa ehtii jo jotakin tekemäänkin. Tulevaisuudenvisioita yhdistävä tekijä on yhteistyö. On ilahduttavaa huomata, että kahden vuosikymmenen päähän ulottuvat tavoitteet ajatellaan saavutettavan ruokajärjestelmän eri toimijoiden yhteistyöllä. Elintarvikkeet, niiden tuotanto ja kulutus, ovat otollisia ja tärkeitä tutkimuskohteita tavalla, joka luontevasti kutsuu tieteidenväliseen yhteistyöhön. Suomalaisen ruokajärjestelmän kokonaisvaltainen tarkastelu ei ole mahdollista yhden tieteen näkökulmasta, sillä tietoa tarvitaan kaikista ruoan tuotannon ja kulutuksen vaiheista. Monipuolinen tutkimus avittaa erilaisten strategioiden ja visioiden toteuttamista tarjoamalla tuoreita tutkimustuloksia päätöksenteon tueksi. Ruoka on osa arkea ja juhlaa. Syöminen rytmittää elämää päivittäin, viikoittain ja vuosittain. Kaikki suomalaiset uusintavat suomalaista ruokaperinnettä nauttimalla omia jouluherkkujaan yhdessä läheistensä kanssa valmistautuen samalla uuden vuoden koitoksiin. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! MTT:ssä tutkittua Varusteltu häkki vahvistaa luustoa Kanat käyttävät munintapesää ja orsia ahkerasti varustellussa häkissä, havaitsi tutkija Eija Valkonen MTT:stä väitöstutkimuksessaan. Hän totesi myös, että varustellussa häkissä kanat munivat yhtä paljon kuin perinteisessä häkissä. Tutkimuksessa selvisi, että varustellussa häkissä pidettyjen kanojen luusto on vahvempi kuin perinteisessä häkissä pidetyillä kanoilla. Toisaalta orren havaittiin lisäävän anturapahkan ja rintalastan vioittumien esiintymistä. Fosforia tarpeeseen, vaan ei ylen määrin Viljelijän ja vesistön edut fosforilannoituksen suhteen saattavat olla lähempänä toisiaan kuin tähän asti on kuviteltu, totesi tutkija Antti Iho MTT:stä väitöstutkimuksessaan. Ihon laatiman dynaamisen laskentamallin mukaan on mahdollista optimoida fosforilannoitusta siten, että ravinne riittää viljanviljelyn tarpeisiin, mutta sen huuhtoutumat vesistöihin eivät nouse sietämättömän suuriksi. Iho tarkastelee vuosittaista lannoitusta pääasiassa Johanna Mäkelä tutkimuspäällikkö Kuluttajatutkimuskeskus MTT:n arkisto/yrjö Tuunanen Huvitus-lajikkeen geenejä on lähes kaikissa suomalaisissa omenoissa. keinona säädellä maaperän fosforilukua pitkällä aikavälillä. Maataloustulo laskusuunnassa Maataloustulo laskee tänä vuonna 15 prosenttia, arvioi MTT ennakkolaskelmassaan. Syynä on myyntitulojen pieneneminen viidellä prosentilla viime vuodesta. Maaja puutarhatalousyrittäjien saamat tuet sen sijaan säilyvät kuluvana vuonna ennallaan. Kustannusten arvioidaan kasvavan vajaan prosentin edellisvuodesta. Vuoden 2010 maataloustulo jää noin 735 miljoonaa euroon, kun se viime vuonna ylsi 863 miljoonaan euroon. n Kuluttajat kasvattavat tulevaisuudessa kasvisten ja broilerin kulutustaan, ja ovat yhä kiinnostuneempia ruokansa eettisyydestä. Näin voi päätellä MTT:n ja Kuluttajatutkimuskeskuksen viime keväänä toteuttaman kuluttajakyselyn tuloksista. Lihan asema suomalaisessa ruokapöydässä on vahva, mutta kulutusmuutoksia eri lihalajien välillä on odotettavissa tulevaisuudessa. Viime keväänä tehdyn kuluttajakyselyn perusteella voidaan vahvistaa muutamia ruokavalion kehityssuuntia, jotka saattavat vaikuttaa lihan kulutukseen tulevaisuudessa. Kana ja kasvikset kasvussa On nähtävissä, että nuoremmissa ikäryhmissä kasvisruokavalion osuus kasvaa. Tutkimuksen mukaan esimerkiksi vuotiaista 12 % käyttää pääasiassa kasvikunnan tuotteita ja sekaruokavaliota 88 prosenttia. Tämä on selvästi vähemmän kuin keskimääräisesti tarkasteltuna, sillä keskimäärin suomalaisista kuluttajista 94 prosenttia noudattaa sekaruokavaliota. Tutkimuksessa ennakoitiin myös ruokavalion muuttumista seuraavien 2 3 vuoden aikana. Selvästi eniten lisääntyy kasvisten kulutus. Myös broilerin kulutus näyttää olevan myötätuulessa, sillä lähes 12 % vastaajista aikoo lisätä sitä. Laskevaa kulutusta on ennakoitavissa sian- ja naudanlihalle, sillä vajaa viidennes vähentää niiden kulutusta tulevina vuosina. Rajuja kulutusmuutoksia ei kuitenkaan ole tiedossa, sillä noin 80 % aikoo pitää kulutuksensa ennallaan (kts. kuva). Kaikki vastaajat, n=1623 Kasvikset Broilerinliha Naudanliha Mitä huomenna syödään? Sianliha Nainen, n=815 Kasvikset Broilerinliha Naudanliha Sianliha Mies, n=808 Kasvikset Broilerinliha Naudanliha Sianliha % 3 palstaa Tietoa kaivataan lisää Vaikka alkuperätieto on suomalaisille monissa tuoteryhmissä olennainen asia, kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia ruoantuotannon vastuullisuuskysymyksistä ja eettisyydestä. Kuluttajista 63 % haluaisi saada enemmän tietoa ruokaketjun eri vaiheista, erityisesti elintarviketeollisuudesta ja alkutuotannosta. Lisää tietoa kaivataan erityisesti lihatuotteiden hinnanmuodostuksesta, tuoteturvallisuudesta, lihan tai liharaaka-aineen alkuperästä ja eläinten hyvinvoinnista. Eläinten hyvinvointi nousi vastauksissa selvästi esiin. Yli puolet vastaajista olisi valmiita maksamaan tuotteista korkeamman hinnan, mikäli voisi varmistua siitä, että eläinten hyvinvoinnista on huolehdittu hyvin. Vastaajista jopa 84 % arvioi eläinten hyvinvoinnista huolehtimisen myös parantavan lihan laatua. Reilusti yli puolet vastaajista haluaisi varmistua ostotilanteessa tuotteessa olevan merkinnän avulla, että eläintä on kohdeltu hyvin ja yli puolet vastaajista olisi valmiita maksamaan eläinten hyvinvoinnin lisäämisestä myös lisähintaa. Pakkaus paras viestinviejä Tuotepakkauksissa olevia merkkejä liittyivät ne sitten tuotteen alkuperään, tuotantotapoihin tai esimerkiksi tuotannon ympäristövaikutuksiin kuluttajat pitivät parempina viestintätapoina kuin esimerkiksi yritysten internet-sivuja tai kaupan mainoksia. Kuluttajilta tämä on selkeä kannanotto vastuullisuudesta viestimiseen. Tulokset perustuvat MTT:n ja Kuluttajatutkimuskeskuksen viime keväänä toteuttamaan verkkopohjaiseen kyselyyn, johon vastasi yli kuluttajaa eri puolilta Suomea. Kysely tehtiin osana maa- ja metsätalousministeriön Laatuketjun rahoittamaa Lisäarvoa laatutyöstä -hanketta sekä Makeran rahoittamaa Lihaketjun kokonaisvaltainen kilpailukyky muuttuvilla markkinoilla -hanketta. Jaana Kotro ja Terhi Latvala, MTT jaana.kotro@mtt.fi, puh ja terhi.latvala@mtt.fi, puh Kulutus 2-3 viime vuoden aikana n=kaikki vastaajat Lisääntynyt Pysynyt ennallaan Vähentynyt MTT ja Kuluttajatutkimuskeskus Liha- ja laatuketjun verkkokysely Kuluttajien arvio lihan ja kasvisten kulutusmuutoksista 2 3 vuoden aikana (n = 1 623).

3 3 Pahnueen isä ei ratkaissut sikarotuyhdistelmän tuloksia n Hyvä eläinaines voi kohentaa sikaketjun tuottavuutta miljoonilla euroilla vuodessa. Rotupossu-hankkeen tulosten mukaan lihasikojen tuotannossa kannattaa hyödyntää risteytysvaikutus. Rotupossu-hankkeessa vertailtujen, isärodultaan erilaisten rotuyhdistelmien erot lihasika- ja porsasominaisuuksissa olivat vähäiset. Sen sijaan emärotujen sekä kunkin rotuyhdistelmän parhaiden ja heikoimpien sikojen välillä oli eroja. Suomalaisen sikatalouden kilpailukyky vaatii nykyistä parempia tuotoslukuja. Yksittäisen ominaisuuden tai rodun sijaan on tarkasteltava kokonaisuutta. Se, millaisesta ruhosta ja lihan laadusta sikatalousyrittäjä saa korkeimman katteen, ohjaa lihan rasvaisuuden, maun tai happamuuden, ruhon tasakokoisuuden tai vahvan luuston ja sian terveyden kehittämistä. Hyvä sika petraa kilpailukykyä Taloudellisesti tärkeimpiä tuotanto-ominaisuuksia ovat rehumuuntosuhde, päiväkasvu, lihaprosentti, porsaskuolleisuus ja pahnuekoko. Esimerkiksi rehu aiheuttaa noin 45 % sianlihan tuotantokustannuksista. Rehumuuntosuhde on tärkeä etenkin rehun hinnan noustessa. Myös sikojen hyvinvointi ja terveys ovat tärkeitä ominaisuuksia. Lisätuottoa voidaan saada, kun tuotantoon valitaan kunkin rodun parhaat yksilöt. Sika-aines, joka on rehumuuntosuhteeltaan (-0,12 ry/ kg), pahnuekooltaan (0,85 porsasta) ja päiväkasvultaan (58 g/pv) yhden perinnöllisen keskihajontayksikön verran nykyistä keskivertosikaa parempi, antaisi sika-alalle vuosittain 12 miljoonan euron lisätuotot. Kunkin ominaisuuden edellä mainittu parannus lisää tuottavuutta noin kaksi senttiä lihakiloa kohti. Koesioille ei tullut selvää kate-eroa MTT:n ja Helsingin yliopiston tutkimuksessa suomenmaatiais-yorkshire-risteytysemakoita siemennettiin 1) suomenmaatiaisen, 2) norjanmaatiaisen, 3) ruotsinhampshiren tai 4) duroc-norjanmaatiaisen spermalla. Rotuyhdistelmät oli tarkoitettu lihasikojen tuotantoon. Kolmiroturisteytyksissä on enemmän heteroosivaikutusta kuin takaisinristeytyksessä. Parhaimman ja heikoimman rotuyhdistelmän katetuotot poikkesivat toisistaan kaksi senttiä sianlihakiloa kohti. Keskihajonta oli 8 9 snt/kg, joten eroja selitti yksittäisten sikojen tuotantotulosten vaihtelu, ei rotuyhdistelmä. Kokeen perusteella ei voida sanoa selvästi, mikä neljästä rotuyhdistelmästä tuottaa parhaan kasvatussian, sillä jokaisessa oli hyviä ja huonoja puolia. Keskiarvoissa rotujen järjestys näyttäisi olevan heteroosin mukainen. Pahnuekoon, päiväkasvun ja rehumuuntosuhteen heteroosivaikutuksen lisäämiseksi suomenmaatiaisen spermaa voitaisiin käyttää jollekin muulle kuin suomenmaatiaista sisältävälle emakolle. a, b; eri kirjain => eron merkitsevyys p<0,05 2 palstaa Kokeen tuloksia. Vieroitettuja/pahnue Porsimakerta Lihasikojen päiväkasvu kilon tuntumassa Jokaisessa rotuyhdistelmässä oli hitaasti ja nopeasti kasvavia porsaita, eikä ryhmien välillä havaittu merkitseviä eroja. Keskimäärin rotuyhdistelmien päiväkasvut olivat syntymästä välikasvatuksen loppuun g/pv ja lihasikavaiheessa g/pv. Myös rehumuuntosuhde vaihteli paljon, joten ryhmien välillä ei havaittu merkitseviä eroja. Porsasvaiheessa rotuyhdistelmien rehumuuntosuhteet olivat 1,63 1,77 ry/ 3palstaa Isärotu SM NM DNM RH Pahnueita, kpl Kokeessa porsaita, kpl Välityskelpoisia, % porsaista 2 90,4 94,3 89,1 95,0 Keskimääräinen kasvu porsasvaiheessa, g/pv Keskimääräinen kasvu lihasikavaiheessa, g/pv 972,7 1001,7 997,3 1004,8 Rehumuuntosuhde lihasikavaiheessa, ry/kg 2,56 2,53 2,53 2,54 Hennessy-lihaprosentti, % 59,8 60,3 59,0 59,7 Kinkun liha, prosenttia ruhosta 18,8 18,1 18,0 18,4 Valuma, % 4,0 4,1 4,3 4,5 Ulkofilee ph 5,53 5,6 5,58 5,47 Ulkofileeselän pituus, cm 58,3 a 57,9 a 56,8 b 56,3 b Ulkofilee % ruhopainosta 3,7 ab 3,7 ab 3,6 b 3,8 a Ulkofileen vaaleus 50,6 a 48,1 b 47,6 b 46,3 b Ulkofileen vesipitoisuus, % 73,9 a 73,7 ab 73,3 b 74,1 a Ulkofileen proteiinipitoisuus, % 22,6 a 22,7 a 22,9 a 21,8 b Lihassolujen lukumäärä (x10 6 kpl)/poikkileikkaus 1,15 b 1,22 ab 1,15 b 1,28 a Pahnueen emänä on suomenmaatiais-yorkshire-emakko ja isänä SM = suomenmaatiainen, NM = norjanmaatiainen, DNM = duroc-norjanmaatiainen, RH = ruotsinhampshire. 1 Teurastiedot laskettiin porsaalle/rotuyhdistelmä ja lihan laatutiedot porsaalle/rotuyhdistelmä. 2 Välityskelpoinen porsas painaa enintään 84 pv iässä vähintään 22 kg, siinä ei näy sairauden tai tyrän oireita eikä se ole rääpäleporsas. M tai Y MY tai YM Olli Häkämies/MTT:n arkisto Emakkoa ei kannata poistaa herkästi pienen pahnueen vuoksi, sillä seuraavassa pahnueessa saattaa olla jo enemmän possuja. Puhdasrotuisilta yorkshire-(y) ja suomenmaatiaisemakoilta (M) sekä niiden risteytyksiltä (MY tai YM) pahnuetta kohti vieroitettujen porsaiden määrä eri porsimakerroilla. kg. Lihasikavaiheessa rehumuuntosuhteet olivat 2,53 2,56 ry/kg (kts. taulukko). Suomenmaatiaisen porsaissa oli toiseksi eniten vieroituspainoltaan keskivertoja tai suuria porsaita. Sen kinkku oli painavampi, kinkun lihaprosentti ja osuus ruhosta suurempi kuin muilla rotuyhdistelmillä. Fileeselkä oli pitkä. Norjanmaatiaisen porsaat kasvoivat emän alla ja lihasikavaiheessa hyvin. Lihaprosentti oli samaa tasoa suomenmaatiaisen kanssa, mutta kinkun osuus ruhosta oli hieman pienempi. Norjanmaatiaisen ulkofileessä lihassyyt olivat ohuita ja ulkofilee oli suomenmaatiaista tummempi. Hampshiressa paljon vettä ja vähän proteiinia Duroc-norjanmaatiaisella oli eniten porsaita, joiden rehumuuntosuhde oli hyvä. Ryhmässä oli kuitenkin suhteellisen vähän kasvunopeudeltaan keskivertoisia tai sitä paremmin kasvavia porsaita. Fileen osuus ruhosta oli muita rotuyhdistelmiä pienempi. Lihassa oli vähän vettä suhteessa proteiiniin. Duroc-norjanmaatiaisen leikot olivat muita leikkoja rasvaisempia. Rotuyhdistelmän lihaprosentti oli prosenttiyksikön muita matalampi. Tuloksessa näkynee duroc-rodun vaikutus, vaikka sen osuus rotuyhdistelmässä oli vain 25 prosenttia. Eläinkokeessa sikojen ruokinta oli rajoitettua. Vapaalla ruokinnalla lihaprosentin ja kasvun erot olisivat voineet olla suurempia. Ruotsinhampshiren ulkofilee oli vähän happamampi, ja lihassa oli enemmän vettä ja vähemmän proteiinia kuin muissa rotuyhdistelmissä. Fileeselkä oli lyhyt, mutta fileen poikkipinta-ala oli suuri ja liha oli väriltään tummempaa kuin muissa roturisteytyksissä. Ruotsinhampshire-risteytysporsaissa oli keskivertoisesti tai nopeasti kasvavia porsaita lähes yhtä paljon kuin maatiaisristeytyksissä. Aiempien tutkimusten mukaan puhdasrotuiset hampshire-porsaat kasvavat hitaasti. Rotupossu-hankkeen kokeessa porsaat näyttivät kasvavan ennen vieroitusta muita risteytyksiä hitaammin, mutta vieroituksen jälkeen muita nopeammin. Välityskelpoisten porsaiden prosenttiosuus koeaineistossa oli niukasti joukon paras. Risteytysvaikutus hyödynnettävä Hankkeen muissa osissa tarkasteltiin emä- ja isärotuyhdistelmiä eri tuotantovaiheissa. Kahdelta tilalta kerätyn aineiston mukaan puhdasrotuisia norjanmaatiaisporsaita syntyi pahnueeseen noin kaksi enemmän kuin puhdasrotuisia suomenmaatiaisia. Myös näiden risteytysemakot tuottivat suuria pahnueita. MTT:n sikalasta kerätyn aineiston mukaan lihasikojen eminä kannattaa käyttää hybridiemakoita. Niiltä vieroitettiin keskimäärin yksi porsas enemmän kuin samojen rotujen puhdasrotuisilta emakoilta. Pahnuekoko kasvoi neljänteen porsimakertaan saakka. Kolmannesta porsimakerrasta alkaen hybridiemakot tuottivat puhdasrotuisia suurempia pahnueita (kts. kuvio). Puhdasrotuisten ja hybridiemakoiden porsaskuolleisuus oli samansuuruista. Pahnuekoon noustessa pienten porsaiden määrä lisääntyi ja porsaskuolleisuus nousi nopeasti, jos porsaita oli 14 tai enemmän. Suurten pahnueiden tuottaminen edellyttäneekin uusia hoitokäytäntöjä, jotta elinkelpoisten porsaiden tuotantopotentiaali saadaan hyödynnettyä. Noin puolet Suomen emakoista porsii enintään kolme kertaa. Porsastuotosta voitaisiin lisätä valitsemalla tuotantoon keskimääräistä useamman porsimisen kestäviä emakoita. Jos poistotarve kunkin porsimisen jälkeen vähenisi kymmenesosalla, sikatuotannon kate nousisi 0,7 senttiä sianlihakiloa kohti. Poistoja suunniteltaessa on huomioitava, että pahnuekoon toistuvuus on matala. Siksi emakkoa ei kannata poistaa herkästi pienen pahnueen vuoksi. Jarkko K. Niemi, Kirsi Partanen, Marja-Liisa Sevón- Aimonen ja Liisa Voutila, MTT, Marita Ruusunen ja Eero Puolanne, Helsingin yliopisto jarkko.niemi@mtt.fi, puh

4 4 Suomalaissikojen PRRS-vapautta kannattaa vaalia n PRRS on maailmanlaajuisesti esiintyvä sikojen virustauti, joka aiheuttaa emakoilla lisääntymishäiriöitä sekä porsailla ja lihasioilla hengitystiesairauden. Se on lakisääteisesti vastustettava, välittömästi Eviralle ilmoitettava valvottava eläintauti. Suomessa tautia ei ole todettu. Plugi/Sakari Alasuutari Taudin aiheuttaja on arterivirusten sukuun kuuluva PRRSvirus(porcine reproductive and respiratory syndrome), josta tunnetaan kaksi toisistaan poikkeavaa tyyppiä: eurooppalainen ja amerikkalainen. Tauti ei tartu ihmisiin. Osa PRRS-tartunnoista on lähes oireettomia, osa erittäin vakavia. Lisääntymishäiriöt ilmenevät luomisina, porsimisvaikeuksina ja porsimisina ennen laskettua porsimispäivää. Kuolleina tai heikkoina syntyneiden porsaiden määrä kasvaa. Pikkuporsaiden kuolleisuus voi nousta %:iin. Hengitystiemuodon oireita ovat hengenahdistus, kuume, ruokahaluttomuus ja apatia. Kasvu hidastuu ja kuolleisuus lisääntyy. Lisäksi on kuvattu korvien, vatsan ja vulvan sinerrystä. Karjuilla PRRS on useimmiten oireeton. Pitkäaikainen tartunta PRRS-virus voi aiheuttaa pitkäaikaisen tartunnan ja virusta erittyy eläimen eritteisiin pitkiä aikoja tartunnan jälkeen. Virus leviää pääasiassa suoraan tartunnan saaneiden sikojen välityksellä, mutta se voi levitä myös ilmateitse suotuisissa sääoloissa jopa useita kilometrejä ja emakoihin siemennesteen välityksellä. Välillisesti PRRS-virus voi tarttua saastuneista vaatteista ja jalkineista, injektioneuloista sekä yhteiskäytössä olleista työvälineistä ja kuljetuskalustosta. Suomalaissiat ovat toistaiseksi välttyneet PRRS-virukselta. Yleinen tauti Tanskassa Tauti kuvattiin ensimmäisen kerran USA:ssa 1987 ja Euroopassa Pohjoismaista PRRS-tautia esiintyy yleisesti Tanskassa. Siellä tavataan sekä eurooppalaista että amerikkalaista kantaa, joka levisi elävää PRRS-virusta sisältävän rokotteen käytön seurauksena. Ruotsissa todettiin PRRS-tartunta kesällä 2007 seitsemällä tilalla. Tauti levisi todennäköisesti välillisesti eikä aiheuttanut selkeää kliinistä tautia, vaan se todettiin vastaaineseurannassa. Tauti onnistuttiin hävittämään nopeasti vastustustoimenpiteiden ansiosta. Kiinassa on esiintynyt epätyypillistä PRRS-tautia vuodesta 2006 ja Vietnamissa vuodesta 2007 alkaen. Sioilla esiintyy korkeaa kuumetta, keskushermostotyyppisiä oireita ja verenvuotoja iholla; sairastuvuus ja tapauskuolleisuus ovat suuria (>50 %). Varmuudella ei tiedetä, missä määrin oireiden vakavuus johtuu viruksen ominaisuuksista, muiden taudinaiheuttajien samanaikaisista tartunnoista tai olosuhdeongelmista. Evira seuraa tilannetta Tartunnan ehkäisyssä tärkeintä on estää viruksen maahantulo. Suurimmat riskit saada PRRS-tartunta liittyvät kantajaeläinten hankintaan, saastuneen siemennesteen käyttämiseen ja tartunnan saaneen sikalan läheisyyteen. Koska monet muut virus- ja bakteerisairaudet voivat aiheuttaa samantyyppisiä oireita, niiden syy olisi aina varmistettava laboratoriotutkimuksilla. PRRS-virus voidaan todeta sian kudoksista tai eritteistä PCR-menetelmällä ja vasta-aineet seerumista. Suomessa Evira seuraa PRRStautivapautta tutkimalla vasta-aineita keinosiemennyskarjuista ja niiden alkuperätiloilta, tuontispermalla siemennetyistä emakoista sekä EU-seurannan yhteydessä teurastamoilta kerätyistä näytteistä. PRRS-taudin varhainen toteaminen kliinisten oireiden perusteella ja seurantaohjelmien avulla on ensiarvoisen tärkeää. Tiina Nokireki, Evira tiina.nokireki@evira.fi, puh Afrikkalainen sikarutto uhkaa jo Itä-Eurooppaa n Afrikkalainen sikarutto on erittäin tarttuva sikojen virustauti, joka leviää suoran kontaktin, saastuneen ruokajätteen ja rehun sekä tiettyjen puutiaisten välityksellä. Suomessa sitä ei ole koskaan todettu, mutta itärajan takana on. Tauti uhkaa levitä Ukrainaan ja Itä-Euroopan maihin. Afrikkalaista sikaruttoa esiintyy laajasti Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa ja sen esiintymisalue on laajentunut jatkuvasti. Euroopassa tautia on esiintynyt Sardinian saarella jo vuosien ajan. Tauti muistuttaa oireiltaan klassista sikaruttoa, ja sen esiintymisellä on vakavat sosio-ekonomiset seuraukset. Virus ei tartu ihmisiin. Tauti leviää Kaukasuksella Vuonna 2007 afrikkalainen sikarutto levisi Georgiaan ilmeisesti saastuneen ruokajätteen mukana Afrikasta. Georgiasta tauti levisi edelleen Armeniaan, Azerbaidžaniin ja Venäjälle. Sitä ei ole saatu Kaukasuksen alueella hallintaan. Venäjän viranomaisten arvion mukaan leviämisnopeus on noin 300 km vuodessa pohjoiseen ja luoteeseen. Lokakuussa 2009 todettiin yksittäinen tautipurkaus Leningradin alueella, vain 190 km päässä Suomen rajasta. Eläimet lopetettiin ja tautipurkaus saatiin sammumaan. Tartunta levisi alueelle todennäköisesti Etelä-Venäjältä. Kestävä ja sitkeä virus Afrikkalaisen sikaruton aiheuttaa asfivirus, joka kestää hyvin erilaisissa lämpötila- ja ph-olosuhteissa. Virus säilyy tartuntakykyisenä jopa puoli vuotta sellaisissa sianlihasta valmistetuissa tuotteissa, joita ei ole kuumennettu riittävän korkeissa lämpötiloissa riittävän pitkään, kuten savustetuissa ja suolatuissa kinkku- ja makkaravalmisteissa. Virus leviää helposti sekä sianlihatuotteiden että sitä kantavien sikojen ja villisikojen mukana. Alueilla, joilla esiintyy Ornithodorus-puutiaisia, niillä on suuri merkitys viruksen ylläpitämisessä. Virus voi levitä myös saastuneiden välineiden ja sukusolujen välityksellä. Afrikkalaiset villisikalajit voivat kantaa ja levittää sitä sairastumatta itse tautiin, mutta eurooppalaiset villisiat sairastuisivat tyypillisin oirein. Afrikkalaisen sikaruton aiheuttamaa tautia ei voi oireiden perusteella erottaa klassisesta sikarutosta. Sioilla esiintyy korkeaa kuumetta, jonka seurauksena ruokahalu katoaa ja eläin muuttuu apaattiseksi. Emakot voivat luoda missä tahansa tiineyden vaiheessa. Sioilla voi esiintyä hengitysvaikeuksia, oksentelua, veristä ripulia, koordinaatiovaikeuksia sekä ihonalaista turvotusta ja verenpurkaumia kehon ääreisosissa. Sairastuvuus ja kuolleisuus voi tilalla olla jopa 100 %. Erittäin vaikea hävittää Afrikkalaista sikaruttoa on erittäin vaikea hävittää alueelta, jonne se on päässyt leviämään. Sitä vastaan ei ole pystytty kehittämään tehokasta rokotetta eikä tautia vastaan ole hoitoa. Se on lainsäädännössä vastustettava, helposti leviävä eläintauti, josta pitää ilmoittaa välittömästi eläinlääkärille oireita havaittuaan. Tautisuojauksen ylläpito sikatiloilla ja ulkomaisten maatilavierailujen jälkeisen karenssiajan noudattaminen ovat avainasemassa taudin torjunnassa. Kaikenlaisen ruokajätteen syöttäminen sioille on kielletty. Elävien eläinten, sukusolujen sekä elintarvikkeiden maahantuonnille asetettuja rajoituksia on tärkeää noudattaa. Evirassa voidaan osoittaa afrikkalainen sikaruttovirus sikojen kudoksista tai vasta-aineita sikojen seerumista. Kymen riistahoitopiiri on Eviran pyynnöstä toimittanut näytteitä metsästetyistä villisioista tutkittaviksi sekä afrikkalaisen että klassisen sikaruton varalta. Tiina Nokireki, Evira tiina.nokireki@evira.fi, puh

5 1 palsta 5 Virikkeet ja valppaus ehkäisevät hännänpurentaa n Lihasikojen hännänpurenta aiheuttaa merkittäviä taloudellisia tappioita mm. lisääntyneen hoitotarpeen ja kasvun heikentymisen vuoksi. Tutkimuksissa on löydetty lukuisia tekijöitä, joiden poistaminen sian elinympäristöstä vähentää purennan riskiä. Hännänpurenta on merkittävimpiä sioilla esiintyviä hyvinvointiongelmia. Muutama vuosi sitten tehdyssä tutkimuksessa prosentilla lihasioista havaittiin purentajälkiä tai muita häntävaurioita. Hännänpurenta on sian stressin aiheuttama käytöshäiriö. Purentaongelman puhkeamiseen ei aina ole yhtä syytä. Kun riskitekijöitä on tarpeeksi, pienikin häiriötekijä voi johtaa purentaan. Yksittäisestä tapauksesta voi kehittyä epidemia, joten ongelmaan kannattaa puuttua rivakasti heti, kun se havaitaan. Olkea virikkeeksi Riittävän tonkimismateriaalin tarjoaminen sioille on tehokas keino vähentää hännänpurentariskiä. Etenkin säännöllisellä oljen käytöllä voidaan huomattavasti vähentää riskiä ja samalla lisätä eläinten viihtyvyyttä. Muutkin tonkimiseen sopivat materiaalit, kuten turve, ovat hyviä virikkeitä. Muita riskitekijöitä ovat muun muassa kilpailu ruoasta, häiriöt sikojen ruokinnassa ja sikalan ilmastoinnissa, ruokinnan puutteet, eri ryhmistä tulevien sikojen sekoittaminen, ritilälattia ja karsinoiden ahtaus. Myös sukupuolten ja rotujen välillä on eroja purennan esiintyvyydessä. Purennan uhriksi joutuva sika on tyypillisesti perimältään keskimääräistä heikkokasvuisempi. Lisäksi uhrien keskipäiväkasvu heikkenee purennan jälkeen 7 11 prosenttia. Pahimmissa tapauksissa keskipäiväkasvu voi heikentyä jopa grammaa. Purennan uhreilla esiintyy muita enemmän myös jalkavikoja ja monia muita hoitoa vaativia oireita. Hännänpurennan riskiä voi vähentää antamalla sioille runsaasti olkea. Tyytyväisen naskin saparo on iloisesti kippuralla. plugi Plugi/Piia Nurmela Purija pois karsinasta Oheisessa kaaviossa on esimerkki siitä, miten purentariskistä aiheutuva kustannus nousee purentariskin noustessa. Vuodessa lihasikaa tuottavalla tilalla, jossa purentaa esiintyy joka toisessa karsinassa (16 prosentilla sioista häntävaurio), riskin kustannus on tuhansia euroja vuodessa. Riski on olemassa siitä huolimatta, purraanko sikaa vai ei. Purennan leviämisen riski kasvaa huomattavasti, jos purijasikaa ei poisteta karsinasta. Mikäli karsinassa on jo yksi purentatapaus, tutkimuksen mukaan siellä havaitaan kaksi tai useampia purentatapauksia noin 55 prosentin todennäköisyydellä. Tyypillisesti seuraava tapaus ilmaantuu jo 1 2 vuorokauden sisällä edellisestä tapauksesta. snt/kg % 20 % 40 % 60 % Todennäköisyys, että karsinassa havaitaan purentaa Esimerkki kuvaa, miten hännänpurennan aiheuttaman riskin kustannus sikalassa nousee tuotettua sianlihakiloa kohti, kun purennan esiintymisen todennäköisyys karsinassa lisääntyy. Nopea toiminta tehoaa Mitä aikaisemmassa vaiheessa ongelmaan puututaan, sitä pienemmäksi jää purentatapausten määrä. MTT:n ja Helsingin yliopiston tutkimuksen alustavien tulosten mukaan purentariskin kustannus voidaan jopa puolittaa pelkästään sillä, että vähennetään purentaepidemian riskiä. Tämä tarkoittaa, että ensimmäisen purennan ilmaantumisen jälkeen purija poistetaan karsinasta ja tilanne normalisoidaan esimerkiksi virikkeillä, jolloin toisen purentatapauksen todennäköisyys ei kasva suuremmaksi kuin ensimmäisen. Karsinassa havaittuun hännänpurentaan tulisi siis puuttua välittömästi. Purentaepidemian riskin vähentämiseksi tonkimismateriaalia on oltava riittävästi ja häntiä pureskeleva sika on poistettava karsinasta. Mikäli esimerkiksi ilmastointi- tai ruokintalaitteistoon tulee häiriö, jonka korjaus vaatii aikaa, muita riskitekijöitä kannattaa vähentää esimerkiksi jakamalla karsinaan runsaasti olkea. Jarkko K. Niemi ja Alina Sinisalo, MTT ja Anna Valros, Helsingin yliopisto jarkko.niemi@mtt.fi, puh n Sikaloiden terveysluokitusten ehdoissa tiloilta edellytetään vapautta tietyistä tarttuvista taudeista ja tartunnoista. Tärkeinä pidettyjen taudinaiheuttajien varalta edellytetään laboratoriotutkimuksia ennen terveysluokkaan liittymistä. Eviran laboratoriotutkimukset apuna sikaloiden terveysluokituksissa Terveysluokitusten ylläpidossa tarvitaan myös mahdollisuutta taudinpurkauksien aiheuttajien osoittamiseen. Laboratoriotutkimusten avulla voidaan tarvittaessa selvittää, onko eläinten sairastumisten aiheuttaja terveysluokitusten tai eläintautien vastustuksen kannalta merkittävä tarttuva eläintauti vai vähemmän merkittävä taudinaiheuttaja. Tällä hetkellä sikaloiden terveysluokitusrekisterin (Sikava) kansallisen tason säännöissä emakko- ja yhdistelmäsikaloilta edellytetään vapautta porsasyskästä, dysenteriasta, aivastustaudista, kapista ja salmonellasta. Tilan liittyessä kansalliselle tasolle vapaus porsasyskätartunnasta on osoitettava niin, että tilalta tutkitaan 30 sian verinäytteet taudin vasta-aineiden varalta. Sikavan kansallisella tasolla emakko- ja yhdistelmäsikalalta edellytetään myös sioista otettujen ulostenäytteiden salmonellatutkimusta viiden vuoden välein. Uudistuseläimiä myyvillä enemmän tutkimuksia Sikavan uudistuseläimiä myyvien sikaloiden erityistasolla edellytetään näytteiden tutkimista porsasyskävasta-aineiden varalta kerran vuodessa ja samoin sioista otettujen ulostenäytteiden salmonellatutkimusta vuosittain. Uudistuseläimiä myyvien tilojen erityistasolle liittyvän tilan vapaus dysenteriatartunnasta osoitetaan tutkimalla sioista otetut 30 ulostenäytettä Brachyspira hyodysenteriae -bakteerin varalta. Uudistuseläimiä myyvien sikaloiden erityistasolla edellytetään lisäksi vuosittaista tutkimusta PRRS-tautivapauden osoittamiseksi. Vaatimusten mukaan näiltä tiloilta tutkitaan 15 verinäytettä Porsasyskävasta-ainetutkimukseen lähetettyjä verinäytteitä. vuodessa PRRS-vasta-aineiden varalta. Jos erityistasolla oleva tila toimittaa karjuja keinosiemennysasemalle tai lähettää sikoja Evira koeasemalle, eläinlääkintölainsäädännön mukaisina lisätutkimusvaatimuksina näiltä tiloilta tutkitaan vuosittain vähintään 15 sian verinäytteet myös luomistaudin (Brucella suis), Aujeszkyn taudin, TGE/PRCV:n, sikaruton ja SVD-taudin varalta. Tutkimukset kertovat tilan terveystilanteesta Evira tekee sikaloiden terveysluokituksiin liittyviä vasta-aine- ja Brachyspira-tutkimuksia sekä tarvittaessa taudinpurkauksiin liittyviä patologis-anatomisia, bakteriologisia ja virologisia tutkimuksia lähetetyistä näytteistä. Terveysluokituksen kannalta on tärkeää, että ongelmatilanteissa laboratoriotutkimusten avulla voidaan eläinten oireiden selittäjäksi todeta joko merkittävä tartunta tai vaihtoehtoisesti muu tartunta, jolla on vain tilakohtaisia, ohimeneviä vaikutuksia. Ulostenäytteiden salmonellatutkimuksia tehdään Eviran hyväksymissä laboratoriossa. Taina Laine, Evira taina.laine@evira.fi, puh

6 6 Maatalouden energiansäästöön vie monta pientä polkua n Energiansäästöllä voi olla suuri vaikutus yksittäisen tilan energiankäyttöön ja talouteen. Lisäksi maataloudella on hyviä mahdollisuuksia siirtyä uusiutuvan energian käyttöön ja myyntiin. Maa- ja metsätalousministeriö on käynnistänyt maatilojen energiansäästöohjelman, jonka tavoitteena on 9 % energiansäästö vuoteen 2016 mennessä vuosien tasosta. Energiasuhde tarkoittaa lukua, joka saadaan jakamalla tuotteen energiasisältö tuotteen aikaansaamiseen käytetyllä energiamäärällä. Suomessa viljeltävistä kasveista korkein energiasuhde on ruokohelvellä. Siitä korjataan koko maanpäällinen kasvusto, kun viljoista korjataan vain siemenet. Ruokohelpi on monivuotinen kasvi, joka kylvetään ehkä vain joka 15 vuosi. Lisäksi energiaksi käytettävää satoa ei tarvitse kuivata viljojen tapaan. Kuva 1 esittää tyypillistä viljantuotannon energiankulutuksen jakaumaa. Kemikaalit iso energiaerä Maatalouden suurimman energiaerän muodostavat kemikaalit (lannoitteet, kalkki ja torjunta-aineet). Näistä suurin on lannoitteet. Energiatilastoinnissa lannoitteiden valmistus kuuluu teollisuuden energiankäyttöön. Kasvintuotannon energiasuhdetta selvittävissä tutkimuksissa niiden valmistus otetaan kuitenkin huomioon maatalouden epäsuorana energiapanoksena. Kemikaalien käyttöä voitaisiin vähentää ravinteiden paremmalla kierrolla ja typensitojakasvien viljelyllä, joita kumpaakin tutkitaan parhaillaan. Säilörehun tuotannossa kiedontamuovin osuus on huomattava. Muovin valmistaminen kuluttaa runsaasti energiaa, ja se lasketaan rehuntuotannon epäsuoraksi energiapanokseksi. Koneet syövät sähköä Tilan suorasta energiankäytöstä suurimman osan muodostavat työkoneet ja viljan kuivaus, johon vaikuttaa korjuukauden sää. Märkinä syksyinä kulutus voi olla jopa yhtä suuri kuin työkoneiden energiantarve. Siirtymällä uusiutuviin polttoaineisiin voitaisiin fossiilisen energian käytöstä luopua kokonaan, mikä ei sinänsä kuitenkaan vähentäisi energian kulutusta. Kuivurin eristämisellä ja huoltamisella saadaan aikaiseksi Kemikaalit 54% 2 palstaa Energian käytön jakauma ohran tuotannossa 11,6 GJ/ha Kuva 1. Energiankäyttö ohrantuotannossa. % energiansäästö, lisäksi kuivuminen tehostuu ja kuivauskapasiteetti paranee. Kuivaamisessa energiaa voitaisiin säästää enemmänkin lämmönvaihtimien avulla, mutta sen kannattavuus on huono suurien investointikustannuksien takia. Rehuviljan säilönnässä kuivaamisesta voitaisiin luopua kokonaan. Tilalle tulisi happosäilöntä tai ilmatiivis säilöntä. Kuvan 1 jakaumassa työkoneiden energiankäytössä on mukana myös Energiaa säästettäessä pitää muistaa, että eläinten hyvinvoinnista ei saa tinkiä. Lämpökamerakuva lehmistä -20 asteen pakkasessa. Siemenet 7 % Viljankuivaus 11% Työkoneet 28% niiden valmistukseen ja huoltoon tarvittava energia. Sen osuus on % polttoaineen energiankulutuksesta. Työkoneiden käytössä energiankulutukseen vaikuttavat eniten työmenetelmät ja ajotavat. Esimerkiksi suorakylvö vähentää energiantarvetta perinteiseen menetelmään verrattaessa, kun työvaiheita jää pois. Säästö on rahassa kuitenkin sen verran pieni, ettei se yksistään tee suorakylvöä kannattavaksi. % palstaa Sianliha Maito valokuvat: Jukka Ahokas Maatalous teknistyy ja automatisoituu vauhdilla. Tuotantoa ohjataan automatiikan avulla valvomosta, ja energiankulutusmittaukset ovat haasteellisia. Sähkön käyttö Ilmanvaihdon lämpöhäviöt Rakenteiden lämpöhäviöt Rehun tuotanto Kuva 2. Esimerkki karjantuotannon energiankäytön kokonaiskulutuksesta. Ajotapa näkyy kulutuksessa Työkoneen kuljettaja voi ajotavallaan sekä koneiden säädöllä ja huollolla vaikuttaa useita kymmeniä prosentteja polttoaineen kulutukseen. Polttomoottorin hyötysuhteeseen vaikuttaa moottorin kuormitus: mitä alhaisempi kuormitusaste on, sitä huonompi on sen hyötysuhde. Kun moottoria kuormitetaan vain kevyesti, moottorin kierrokset pitäisi pitää alhaalla, jotta hyötysuhde säilyisi hyvänä. Autoissa tämä tehdään ylivaihteiden avulla, joiden tehtävänä on pienentää moottorin kierroksia ja vähentää polttoaineenkulutusta. Tutkittaessa polttoaineenkulutusta maanmuokkauksessa samaa ajatusta käytettiin hyväksi vaihtamalla suurempi vaihde ja alentamalla moottorin kierroksia. Ajonopeus pysyi samana ja polttoaineenkulutus väheni 30 %. Traktoreiden reaaliaikainen kulutusnäyttö muodossa l/ ha olisi oiva apuväline haettaessa energiaa säästävää ajotapaa. Tuntikulutus ei kerro työn tehokkuutta, mutta hehtaaria kohti kulutettu polttoainemäärä kertoo. Traktoreissa ovat yleistyneet portaattomat vaihteistot. Teoriassa niiden hyötysuhde on mekaanista huonompi, mutta hyvällä moottorin ja vaihteiston ohjauksella työkonetta voidaan ajaa niin, että traktori säätyy aina pienen polttoaineenkulutuksen alueelle. Traktorin älyn ja portaattomien vaihteistojen yleistyessä traktori voidaan ohjelmoida hakemaan energiankulutukseltaan edullinen toimintatapa. Karjatalous käyttää enemmän Kotieläintuotannossa käytetään energiaa selvästi enemmän kuin kasvintuotannossa. Kuvassa 2 on esimerkki sianlihan- ja maidontuotannon energiajakaumista. Maidontuotannossa korostuu sähkön osuus. Tämä johtuu maidon käsittelyyn liittyvien laitteiden energiantarpeesta (lypsy, jäähdytys, pesu). Lypsylehmät eivät välttämättä tarvitse lämpimiä rakennuksia. Puolikylmissä pihatoissa eläinten tuottama lämpö riittää pitämään rakennuksen lämpimänä niin, ettei lanta tai vesi jäädy. Tällöin rakennusten lämmitystarve sekä ilmanvaihdon energiahukka jäävät pois, ja kokonaisenergiantarve pienenee. Kylmissä ja puolikylmissä pihatoissa ilmankosteus ja kaasupitoisuudet ovat usein lämpimiä alhaisemmat eli ne tarjoavat myös eläimille paremmat olosuhteet. Siat ja broilerit tarvitsevat selvästi lämpimämmät olot kuin naudat. Hyvien olosuhteiden aikaansaamiseksi tarvitaan koneellinen ilmanvaihto, jolloin sen mukana menee runsaasti lämpöä hukkaan. Tätä lämpöhukkaa voitaisiin vähentää lämmönvaihtimilla, jolloin poistolämpö hyödynnettäisiin. Karjatalouskoneiden energiankulutukset vaihtelevat runsaasti ja niiden osalta pitäisi kehittää uusia ja energiatehokkaita menetelmiä. Energialaskelmia kehitetään säästöjen saavuttamiseksi Jukka Ahokas ja Hannu Mikkola, Helsingin yliopisto jukka.ahokas@helsinki.fi, puh. (09) Maatilojen energiankulutusta ei ole juurikaan tutkittu eikä vertailukelpoisia lukuja ole saatavissa. Myöskään tiloilla ei ole saatavilla yksittäisten laitteiden energiankulutusta. Lisäksi vuosittaiset säiden ja satojen vaihtelut tekevät energiankulutuksen ja siten myös säästön seurannan hankalaksi. Osa säästöistä, kuten kemikaalien käytön säästö, kohdistuu maatalouden sijasta teollisuuden energiankäyttöön. Energialaskelmissa käytetään lisäksi erilaisia laskentatapoja. Esimerkiksi kuvan 2 rehuntuotannon energiantarve voidaan laskea joko pelkästään viljelyn energiatarpeena tai rehun energiana käyttäen rehun lämpöarvoa. Näiden laskelmien välinen ero on suuri ja energiasuhteet erilaiset. Maatalouden energia- ja päästölaskelmat vaatisivat kehittämistä, jotta tulokset olisivat paremmin vertailukelpoisia. Samoin tarvitaan lisää tietoja ja menetelmiä energiankulutuksen seurantaan. Helsingin yliopiston maataloustieteen laitos on yhdessä MTT:n teknologiatutkimuksen, Viron maatalousyliopiston sekä Seinäjoen ja Jyväskylän ammattikorkeakoulujen kanssa käynnistänyt maatalouden energiankäyttöön ja säästöön liittyviä tutkimuksia. Tutkimuksia rahoittaa Euroopan maaseuturahasto ja Euroopan aluekehitysrahasto.

7 n Poronlihalla on hyvä imago ja sille on paljon kysyntää, mutta porotalouden kannattavuus on silti alhainen. Paliskuntien aiempaa tiiviimpi yhteistyö toisi poromiehille neuvotteluvoimaa markkinoilla ja siten mahdollisuuden saada poronlihasta korkeampaa tuottajahintaa. Poronlihan vuosituotanto on Pohjoismaissa noin kuusi miljoonaa kiloa. Maiden väliset tukipoliittiset erot ja vahvat kansalliset toimijat heikentävät yhtenäisten pohjoismaisten poronlihamarkkinoiden muodostumista. Suomi on suurin tuottaja, mutta poronlihantuotannon kannattavuus on kuitenkin erittäin heikko. Tiiviimmällä yhteistyöllä tuottajat pystyisivät vahvistamaan markkina-asemaansa. Yhteistyö kirittäisi porotalouden kilpailukykyä EU muutti poropolitiikkaa Historiallisen ja alueellisen erityisaseman takia porotaloutta on tuettu Pohjoismaissa pitkään. Suomen porotalouspolitiikan tavoitteet ja toimintatavat ovat vastaavanlaisia kuin maataloudessa. Sen sijaan Ruotsissa ja Norjassa porotaloutta on tuettu kulttuuripoliittisista lähtökohdista: se on ollut osa saamelaispolitiikkaa. Porotalous oli EU:ssa tuntematon elinkeino ennen Ruotsin ja Suomen jäsenyyttä. Maiden poronhoitokulttuurit ja tukipolitiikka poikkesivat toisistaan, ja EU:n oli mahdotonta nivoa yhteistä politiikkaa: Ruotsi sai oikeuden jatkaa aiemmin käytössä ollutta hintatukea, mutta Suomelle ei sallittu tuotantoon sidotun tuen käyttöönottoa. Suomen porotaloutta tuetaan eläinperäisellä tuella. Mailla yhä omat markkinansa EU-maiden välisten tullimuurin poistumisen oletettiin johtavan tuottajahintojen yhtenäistymiseen. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Ruotsin jalostusteollisuus pystyi estämään tuottajahintojen nousun Suomen tasolle. Hintatuen hyöty ei kohdistu Ruotsissa poronomistajille, vaan muuttuu jalostusteollisuuden tueksi, ja tuottajahinta jää Suomea alhaisemmaksi. Ruotsalaisen poronlihantuottajan saama korvaus lihan myynnistä nousee Suomen tasolle maksetun hintatuen ansiosta. Erilaiset tukitoimenpiteet johtivat epätäydellisesti toimivilla Mauri Nieminen Poronlihan hyvästä imagosta ja kovasta kysynnästä huolimatta useimmilla porotiloilla ei mene taloudellisesti kovin hyvin. markkinoilla maiden välisen kaupan vinoutumiseen. Ruotsin tuki vääristää Suomen ja Ruotsin välistä jalostettujen tuotteiden kauppaa, sillä ruotsalaisten jalostuskustannukset jäävät hintatuen takia suomalaisia edullisemmiksi. 7 Liittoutumalla kilpailukykyä Poronlihan hyvästä imagosta ja kovasta kysynnästä huolimatta useimmilla porotiloilla ei mene taloudellisesti kovin hyvin. Raaka-aine on haluttua, mutta tuottajat eivät ole pystyneet hyödyntämään neuvotteluasemaa ostoliikkeiden kanssa. Tuottajien hajanaisuus ja epäyhtenäisyys on heikentänyt niiden markkinavoimaa. Poronlihamarkkinoilla onkin ominaisuuksia, joita voidaan pitää tyypillisinä epätäydelliselle, oligopoliselle kilpailulle: määräävä markkina-asema on 2 3 jalostavalla yrityksellä. Tällöin kollusiivinen käyttäytyminen hintakilpailun välttämisessä on verrattain helppoa. Tutkimuksen mukaan muiden lihojen hinnanmuutokset eivät vaikuttaneet kovin paljon poronlihan kysyntään ja hintatasoon. Lampaan- ja naudanlihan hinnat vaikuttivat eniten poronlihan hintaan. Ravintoloiden menusuunnittelussa lampaanliha oli selvästi poronlihaa korvaava tuote. Sen sijaan saksanhirven ja tuontiporon hinnalla ei näyttänyt olevan vaikutusta kotimaisen poronlihan kysyntään ja sitä kautta hintaan. Saksanhirvi painottuu erilaisiin ravintolatuotteisiin kuin poronliha. Tuontiporo on selvästi kalliimpaa kuin kotimainen poro. Strategisella liittoutumalla eli paliskuntien välisellä yhteistyöllä poromiehet voisivat saada markkinoilta paremman neuvotteluaseman ja samalla korkeamman hinnan poronlihasta. Kaija Saarni ja Mauri Nieminen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja Jussi Tuomisto, MTT kaija.saarni@rktl.fi, puh n Tutkimuksen mukaan menestyviä porotalousyrityksiä leimaavia tekijöitä ovat porokarjan riittävä koko, tuotannon kustannustehokkuus, suurempi teurastuotto eloporoa kohti sekä ammatillinen osaaminen. MTT:n ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) tekemässä tutkimuksessa porotalousyrityksen menestymistä mitattiin kahdella tavalla: toiminnan jatkuvuudella ja yritysten taloudellisten tunnuslukujen avulla. Toiminnan jatkuvuutta koskevan tarkastelun aineistona käytettiin vuonna 2007 kerättyä postikyselyaineistoa (N = 172). Ikääntymisestä johtuva luopuminen ja sukupolvenvaihdokset jätettiin tarkastelun ulkopuolelle, koska vanhimpien vastaajien kohdalla lopettamisaikomukseen vaikuttivat erityisesti henkilökohtaiset syyt (mm. sairaus, jatkajan puute, työn raskaus). Kannattavuuskerroin 0,7 0,6 0,5 0,4 0,3 0,2 0,1 0,0-0,1-0,2 2002/ palstaa Hyvät Keskiarvo Heikot 2003/ 2004 Menestyksen siemeniä 2004/ / 2006 Poronhoitovuosi 2006/ / / 2009 Hyvin, keskimääräisesti ja heikosti kannattaneiden porotalousyritysten kannattavuuskehitys poronhoitovuosina 2002/ /2009. Lähde: MTT, kannattavuustutkimus (mtt.fi/taloustohtori/porotalous) Mauri Nieminen Osaaminen korostuu Tutkimuksessa verrattiin keskenään alle 55-vuotiaita, jotka joko aikoivat jatkaa porotalouden harjoittamista tai lopettaa sen. Jatkavien ryhmä näki porotalouden taloudellisen tilanteen positiivisempana, heillä oli jonkin verran enemmän poroja, ruokakunnan koko oli isompi ja porotalouden osuus ruokakunnan tuloista oli isompi. Jatkavissa oli myös useammin porotalouden tutkinnon suorittaneita kuin lopettamista suunnittelevissa. Osaamisen kehittäminen voidaankin nähdä yhtenä kriittisenä tekijänä, jolla porotalouden menestymistä voi tukea. Porotalouden kannattavuus vaihtelee paljon alueiden ja yritysten välillä. Kannattavuus vaihtelee MTT:n ylläpitämän kannattavuuskirjanpidon tulosten mukaan porotalouden keskimääräinen kannattavuus on viime vuosina kohentunut. Tulokset vaihtelevat kuitenkin laajasti. Poronhoitovuonna 2009/2010 saavutettiin ennakkotulosten mukaan keskimäärin 39 prosenttia tavoitteena olleesta yrittäjätulosta. Kymmenesosa yrityksistä ylitti kannattavuustavoitteen ja vastaavasti viidennes yrityksistä jäi kokonaan ilman yrittäjätuloa. Kannattavuus vaihtelee laajasti niin alueiden kuin erikokoisten yritysten välillä. Yleistäen paras kannattavuus on erityisellä poronhoitoalueella ja suurissa porokarjoissa. Vastaavasti heikoin kannattavuus on poronhoitoalueen kaakkoisosassa ja pienissä karjoissa. Kannattavuuskirjanpitotiloista muodostetun hyvin kannattavien yritysten ryhmä on saavuttanut viime vuosina prosenttia yrittäjätulotavoitteestaan. Heikosti kannattaneilla yrityksillä yrittäjätuloa ei ole syntynyt lainkaan, eli kannattavuus on ollut negatiivinen. Kustannukset ratkaisevat Hyvin kannattaneissa yrityksissä on saatu parempi tuotto eloporoa kohti alhaisemmilla kustannuksilla kuin heikosti kannattaneissa yrityksissä. Hyvin kannattaneiden korkeampi teurastuotto johtuu mahdollisesti paremmasta vasatuotosta ja/tai suuremmista teuraspainoista sekä paremmasta lihanhinnasta. Hyvin kannattaneilla tarvike- (mm. polttoaineet, ostorehut), pääoma- ja oman työn kustannukset olivat eloporoa kohti laskettuna selvästi pienemmät kuin heikosti kannattaneilla. Heikosti kannattaneiden ryhmässä on mukana myös vasta investoineita yrityksiä, joilla on tuottoihin nähden suuret pääomakulut. Suuret investoinnit heikentävät kannattavuutta erityisesti investointia seuraavina vuosina. Jukka Tauriainen ja Leena Rantamäki-Lahtinen, MTT jukka.tauriainen@mtt.fi puh

8 8 kuvat: Kari Salonen "Sikoja tulee ja sikoja menee. Minun tehtäväni on kasvattaa siat nopeasti ja terveesti", linjaa Jarmo Viholainen. n Laadukkaan sianlihan tuottaminen on Jarmo Viholaisen mielestä monen osapuolen yhteispeliä. Hän pyrkii kasvattamaan siat nopeasti ja terveesti. Lihasikalan tärkeimmät kumppanit ovat porsastuottaja ja teuraiden ostaja. Viholaisen lihasikalasta Somerolta lähtee vuodessa noin sikaa HK Ruokatalolle Forssaan, vajaan 30 kilometrin päähän. Yhtä lyhyt on myös porsaiden ensimmäinen automatka: Viholainen ostaa porsaat sikalaansa kolmelta lähiseudun porsastuottajalta. Ensimmäinen askel laadukkaan lihan tuotannossa on eläinaines, Jarmo Viholainen sanoo. Vuodesta 1987 lihasikoja kasvattanut isäntä pitää porsastuotantosopimuksia suuressa arvossa. Emakkosikalan terveystaso määrää pitkälle sikojen menestymisen hänen sikalassaan. Meille se on todella tärkeää, koska jatkuvatäyttöistä sikalaa ei saa pestyä ja desinfioitua kerralla. Porsaiden osto vain muutamasta sikalasta auttaa hallitsemaan hengitystieongelmia. Toinen tekijä on rokotusohjelma. Rokotuksia pohditaan porsastilojen kanssa. Yhteistyössä kokeiltiin actinobacillus-rokotusta, jolla keuhkotulehdukset saatiinkin vähenemään. Nyt on kulunut kuusi kuukautta ilman rokotusta, eikä tuloksissa näy heikennystä. Yksi porsastoimittajista otti lisäksi käyttöön sirkovirusrokotuksen, mikä on parantanut porsaiden kasvua lihasikalassa. Laadukas sika kasvaa yhteispelillä Kettinginpätkä on kestävä lelu sikojen mieleen. Myös sanomalehdet ja kutterinpuru sopivat lietesikalaan. Tytöt eri karsinaan Joka viikko sikalan alkukasvatusosastolle tulee noin 70 porsasta. Viholainen lajittelee imisäporsaat ja leikot omiin ryhmiinsä. Koon mukaista lajittelua ei juuri tarvita, sillä porsaserät ovat varsin tasaisia. Sukupuolilajittelu rauhoittaa ruokintatilanteita. Leikot ahmivat liemirehunsa hetkessä, tyttöpossut taas syövät rauhallisemmin. Sekakarsinassa imisät jäisivät helposti nälkäisiksi ja seurauksena saattaisi olla hännänpurentaa. Lisäksi leikkojen ruokintaa on syytä rajoittaa kasvatuskauden lopulla, jotta ruhot eivät rasvoittuisi. Imisiä voi ruokkia vapaasti loppuun asti. Terveyden lisäksi porsaiden perimän on oltava hyvä. LSO Foods edellyttää, että porsaat ovat Finnpigin eläinainesohjelman mukaisesti kolmen rodun risteytyksiä. Karsinoissa touhuaa niin kokovaaleita, mustatäpläisiä kuin pähkinänruskeitakin sikoja. Väri eri kuitenkaan kerro porsaiden kasvukyvystä. Sen ratkaisee jalostustyö, jonka hedelmiä lihasikojen vanhemmat ovat. Ruokinta kahdessa vaiheessa Toinen avaintekijä laatulihan tuotannossa on ruokinta. Viholainen käyttää kaiken tuottamansa viljan sikalassa ja ostaa lisää vielä toisen mokoman lähinaapureilta. Lisäksi rehuun tarvitaan puolitiivistettä. Noin 60 kiloon asti porsaat saavat valkuaispitoisempaa rehua, loppukasvatuksessa rehun valkuaispitoisuus alenee. Tilan aiempi tuotantosopimus, LSO Foodsin Priimus-luokka, ei määrää rehustuksesta muuta kuin että sen on oltava sian tarpeen mukainen kussakin ikävaiheessa. Marraskuussa Viholainen solmi sopimuksen HK Rypsiporsaasta. Konseptin mukainen rehustus on sopimuksen keskeinen kohta. Sikojen hoito ei muutu, mutta puolitiivisteeksi tuli molempiin kasvatusvaiheisiin rypsiöljyä sisältävä erikoisrehu. Tämä muuttaa sianlihan rasvaa ravitsemuksellisesti suositeltavaan suuntaan, Viholainen kertoo. Rypsiöljyä rehuun Uuteen tuotantokonseptiin siirtyminen ei vaatinut lisäinvestointeja. Olemassa oleviin rehusiiloihin alettiin vain tilata sopimuksessa määriteltyä rehua. Erikoisrehu on kalliimpaa kuin ennen käyttämämme. Rehukustannus hyvitetään teuraan hinnassa ja lisäksi tulee pieni sopimuslisä. Uskon, että tuotantotulokset ja sitä kautta teuraista saatava perushinta eivät ainakaan heikkene. Tuloksia täytyy vielä odottaa, sillä ensimmäiset rypsiporsaat nousevat teurasautoon vasta helmikuussa. Viholaisen tärkein kannuste uuteen tuotantotapaan siirtymisessä ei kuitenkaan ollut taloudellinen. Tässä kustannustilanteessa ei olisi oikein varaa siirtyä kalliimpaan tuotantoon. Silti kiinnostuin heti uudesta tuotantotavasta.