UIMAHALLIEN ja kosteiden tilojen hygieniaopas

Transkriptio

1

2 Uusi päivitetty ja laajennettu UIMAHALLIEN ja kosteiden tilojen hygieniaopas Kirjoittajat: Jutta Kivikallio, Tuula Suontamo, Jari Keinänen, Kaarina Kärnä, Salli Lindstedt, Päivi Aalto UIMAHALLIEN ja kosteiden tilojen hygieniaopas perustuu tutkimuksesta ja käytännön kokemuksesta saatuun tietoon ja soveltaa puhtaanapidon osalta laitossiivouksen yleisiä periaatteita. Opas on päivitetty ja laajennettu versio vuonna 2010 ilmestyneestä uimahallien ja kosteiden tilojen hygieniaoppaasta. Oppaan tavoite on toimia uimahallien hygienian hallinnan, omavalvonnan ja siivoustyön suunnittelun apuna sekä tarjota käytännön ohjeita kaikille uimahallien ja muiden kosteiden tilojen siivouksesta ja hygieniasta vastaaville sekä valvoville viran-omaisille. Oppaan tiedot on sovellettavissa myös kuntoutuslaitoksien, hotellien ja laivojen allasosastojen ja oheistilojen sekä urheilu- ja jäähallien peseytymis- ja pukeutumistilojen puhtaanapitoon sekä myös ohjeistukseksi julkisissa rakennuksissa, taloyhtiöissä ja koti-talouksissa käytössä olevien ed. mainittujen tilojen puhtaanapitoon. Opas on erinomainen tietolähde mm. koulutusmateriaaliksi. Oppaan kirjoittajat edustavat maamme eturivin asiantuntemusta uimahallien ja kosteiden tilojen hygieniasta. ilmestyy maaliskuussa 2014 Hinta 26,00 euroa + toimituskulut (sis. alv. 10 %). ISBN tilaukset@ymparistojaterveys.fi puh. (02) Julkaisija: Suomen Ympäristö- ja Terveysalan Kustannus Oy 2 Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. 31

3 Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus Kestävä kehitys on käsitteenä vaikea yksiselitteisesti määritellä. Tavoitteen vielä saatamme ymmärtää samalla tavalla, keinoissa ja toimintatavoissa onkin sitten eroja. Kestävän kehityksen tiellä matkateko on ollut verkkaista, puoli vuosisataa on aikaa kulunut, paljon on saatu aikaan, mutta se perusasia, että syömme jälkeläistemme eväät, on edelleen valitettavan totta. Ympäristö ja Terveys-lehti Gallen-Kallelankatu PORI Puh. (02) Faksi (02) etunimi.sukunimi@ymparistojaterveys.fi Ympäristö ja Terveys-lehti vsk Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus on uusi keino kohti todellisia tuloksia. Kansallinen kestävän kehityksen strategia oli viime vuonna uudistettavana. Kestävän kehityksen toimikunta päätti perinteisen tavoitestrategian sijaan laatia kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksen Suomi, jonka haluamme Yhteiskuntasitoumuksessa julkishallinto yhdessä muiden toimijoiden kanssa sitoutuu edistämään kestävää kehitystä kaikessa työssään ja toiminnassaan. Yhteiskuntasitoumuksessa ei riitä, että luvataan edistää jotakin asiaa. Kriteereiden mukaan sitoumuksen tekijän on kerrottava, miten asiaa edistetään ja missä aikataulussa. Sitoumusten on oltava mitattavia ja seurattavia, tämä on uutta. Sitoumuksen edistymistä mittaavat indikaattorit on ilmoitettava sitoumuksen antohetkellä. Myös lähtöarvot, tavoitearvot, aikataulu ja etenemisaskeleet sitoumuksen saavuttamiseksi on ilmoitettava tietokantaan. Tämä on uutta ja ainutlaatuista. Suomi on kehityksen eturivissä ja yhteiskuntasitoumus-mallistamme ollaan hyvin kiinnostuneita Keski-Euroopassa ja laajemminkin. Toimitus: Päätoimittaja Tapio Välikylä p Kuva: Heidi Kossi. Tapio Välikylä Tuottaja Tanja Lohiranta p Markkinointi ja ilmoitukset Eija Lindroos Puh Tilaukset ja osoitteenmuutokset Eevastiina Veneranta Puh. (02) Toimittaja Pertti Forss Ilmestyy 8 numeroa vuodessa Kestotilaus 64 euroa (sis.alv 10 %) Vuositilaus 68 euroa (sis.alv 10 %) Opiskelijatilaus 46 euroa (sis.alv 10 %) Irtonumero 10 euroa (sis.alv 24 %) ISSN Julkaisija Y-tunnus Suomen Ympäristö- ja Terveysalan Kustannus Oy Painopaikka Vammalan Kirjapaino Oy Painotuote Kirjapainolla ja käytetyllä painopaperilla on ISO standardin mukainen ympäristöjärjestelmä, joka on sertifioitu. Toimitusneuvosto Erityisasiantuntija Tarja Hartikainen Suomen Kuntaliitto Johtaja Jari Keinänen sosiaali- ja terveysministeriö Ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja Anne-Kaarina Lyytinen Itä-Suomen aluehallintovirasto Johtaja Risto Mansikkamäki Keski-Uudenmaan ympäristökeskus Ympäristötarkastaja Sini-Pilvi Saarnio Helsingin kaupungin ympäristökeskus Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus Tapio Välikylä...2 Kestävän kehityksen elinkaari Sauli Rouhinen...4 Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus Ensimmäiset sitoumukset julki Tapio Välikylä...8 Kestävän kehityksen suunta ja tavoitteet paikallisella tasolla Maija Hakanen...10 Kestävä kehitys elämän ohjenuoraksi paikallisesti ja globaalisti. Haastattelussa Maija Hakanen. Tapio Välikylä...14 Maija Hakanen Kuka? Tapio Välikylä Julkiset hankinnat kestävän kehityksen tiennäyttäjinä Isa-Maria Bergman ja Suvi Salmela...18 Työpaikan liikkumisen ohjauksella saadaan liikettä työikäisiin Paula Väisänen, Mikko Koskinen ja Marja Tommola Suomen suurin aurinkosähkön yhteishankinta Pasi Tainio Aurinkosähkön käyttö Pasi Tainio Green Growth -ohjelma edistää resurssitehokasta kasvua Sanna Nuutila Ympäristöterveysriskien torjunta osana kestävää kehitystä Näkökulmaksi päätösvalmistelu Jouni T. Tuomisto, Otto Hänninen, Arja Asikainen ja Mikko Pohjola Porin seudun materiaalipankissa hyödynnetään ylijäämämateriaalia Pauliina Hakala Kuinka kunnan luonto ja maisema muuttuu Muutoksia luonnossa ja maisemassa Tarvasjoen kunnassa Jari Hietaranta ja Lotta Salminen Fukushima Daiichin ydinvoimalaitoksen onnettomuuden terveysvaikutukset aikaisempien ihmisen aiheuttamien ydinsäteilypäästöjen valossa Ympäristöterveyden valmiuden kehittäminen Suomessa tämän kokemuksen pohjalta Mikko Paunio Poimintoja Seuraava Ympäristö ja Terveys-lehti ilmestyy viikolla 22. Lehden teemana on alueiden käyttö ja ympäristö. 2 Ympäristö ja ja Terveys-lehti , vsk. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. 3

4 Sauli Rouhinen Ympäristöministeriö Kestävän kehityksen elinkaari Kestävä kehitys ei ole tullut pitkän elinkaarensa päähän, vaikka monelle alkavat elinkaaren alkupään tapahtumat ja sitoumukset jo unohtua. Kestävän kehityksen kansainvälispoliittinen prosessi käynnistettiin vuonna 1972 Tukholmassa YK:n Inhimillistä ympäristöä käsittelevällä huippukokouksella. Kestävän kehityksen idealla on vahva pohjoismainen tausta ja sisältö. Idea ja sen vienti käytännön politiikkaan suunniteltiin Norjan työväenpuolueen puheenjohtaja ja sittemmin pääministeri Gro Harlem Brundtlandin puheenjohdolla työskennelleessä Ympäristön ja kehityksen maailmankomissiossa ( ). Brundtland luonnehti YK:n pääsihteeriltä saamaansa tehtävää maailman pelastamissuunnitelmaksi. Maailmankomission raportti Yhteinen tulevaisuutemme on edelleen ajankohtainen. Suomessa ryhdyttiin välittömästi raportin julkistamisen jälkeen laatimaan omaa kansallista poliittista linjausta ympäristön ja kehityksen Suomen toimikunnassa. Lienemme ainut maa, jossa Brundtlandin komission mietintö lähetettiin kaikkiin kuntiin lausunnolle. Suomen toimikunta teki 250 ehdotusta kestävän kehityksen juurruttamiseksi Suomeen. Toimikunnan jälkeen pidettiin Haikossa kansallinen kokous otsikolla Aika on kypsä. Joulukuussa seurasi Suomen ensimmäinen hallituksen poliittinen ohjelma Kestävä kehitys ja Suomi selontekona eduskunnalle. Suomi olikin sitten hyvin valmistautunut, kun vuonna 1992 järjestettiin YK:n Ympäristö- ja kehityskonferenssi Rio de Janeirossa. Riossa maiden päämiehet hyväksyivät 27-kohtaisen Rion julistuksen, jossa viitattiin myös Tukholman huippukokouksen sitoumuksiin. Tämän lisäksi hyväksyttiin mittava 21. vuosisadan kestävän kehityksen toimintaohjelma, Agenda 21 sekä ns. ei-oikeudellisesti sitovat metsäperiaatteet. Kokouksen yhteydessä allekirjoitettiin myös biologisen monimuotoisuuden suojelua koskeva sopimus sekä ilmastonmuutosta koskeva sopimus. Ympäristöministeriö ja ulkoministeriö julkaisivat seuraavana vuonna raportin UNCED, YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssi, Rio de Janeiro , jossa selostettiin, kuinka Suomi oli valmistautunut hyvin laajapohjaisesti Rioon, mitä Riossa päätettiin ja mitkä olivat Suomen mahdolliset toimenpiteet Rion sitoumusten toimeenpanemiseksi. Kestävän kehityksen kansallisen toimeenpanon koordinoijaksi perustettiin kesäkuussa 1993 kansallinen kestävän kehityksen toimikunta, yhtenä ensimmäisistä. Toimikunnan puheenjohtajana toimi pääministeri Esko Aho, minkä jälkeen toimikuntaa on johtanut vielä kolme pääministeriä ja nykyisin valtiovarainministeri Jutta Urpilainen. Toimikunnan päätehtävänä on ollut kestävän kehityksen pitäminen poliittisella agendalla, hallitusohjelmissa, strategioissa, toimintaohjelmissa ja koulutuksen sisällöissä kaikilla koulutustasoilla. Olemme onnistuneet tässä varsin hyvin, mikä käy ilmi kansainvälisissä vertailututkimuksissa. Viime vuonna pääsimme kestävän kehityksen strategiatyön mallimaaksi saksalaisen Bertelsmann-säätiön mittavassa kansainvälisessä vertailussa. Huippukokouksien rytmiin Suomen kestävän kehityksen politiikkaa ovat rytmittäneet YK:n kestävän kehityksen huippukokoukset. Johannesburgissa vuonna 2002 pidettyyn konferenssiin valmistauduttiin kestävän kehityksen kansallisella kokonaisarviolla, joka julkaistiin vasta Johannesburgin jälkeen, jotta siinä voitiin huomioida konferenssin päätökset. Seuraava huippukokous, Rio+20-konferenssi vuonna 2012 oli monen mielestä pettymys. Vaarana oli, että vihreän talouden teema syrjäyttäisi kestävän kehityksen kokonaisvaltaisen idean. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan vihreä talous(kasvu) nähdään yhtenä keinona edistää kestävää kehitystä. Nyt on kuitenkin käynyt selväksi, että kestävän kehityksen ideasta, ilmastopolitiikasta ja luonnon monimuotoisuuden suojeluun tähtäävästä politiikasta vallitsee leveä tulkintojen kirjo. Kestävän kehityksen hallintaa käsittelevässä tieteellisessä kirjallisuudessa huomautetaankin, että kestävän kehityksen politiikassa tulisi huomioida paremmin maailman kulttuurinen monimuotoisuus. Vihreän talouden käsitteen saama nuiva vastaanotto kehitysmaiden taholta on yksi ilmaus tästä. Vaikka Suomi on ollut kestävän kehityksen strategiatyön mallimaa, on strategioiden ohjausvaikutus jäänyt heikoksi. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että eri hallinnonalat eivät ottaisi kestävää kehitystä huomioon. Jo vuoden 1998 hallituksen kestävän kehityksen ohjelman rinnalla valmistelivat muut toimijatahot omat ohjelmansa. Seuraava strategia valmisteltiinkin sitten kansallisena, eri toimijatahojen ja hallituksen yhteistyönä vuonna Kriittisten arviointiraporttien ja maailman suurten muutosprosessien pohjustamana ryhtyi kestävän kehityksen toimikunta valmistelemaan vuonna 2012 uudenlaista hallintamallia, yhteiskuntasopimusta. Saksan globaalin muutoksen neuvosto (WBGU) julkaisi vuonna 2011 ns. lippulaivaraportin, jossa osoitettiin vakuuttavasti, että maailma elää globaalia murrosta, mikä edellyttää aivan uudentyyppistä politiikkaa. WBGU ehdotti ratkaisuksi globaalia kestävän kehityksen yhteiskuntasopimusta. Tarvittaisiin pitkän aikavälin rakennesiirtymän, transition, hallintaa, mikä edellyttäisi koko yhteiskunnan läpäisevää sitouttamista muutokseen kohti kestävän kehityksen yhteiskuntaa. Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus Ympäristöministeriö asetti vuoden 2013 alusta laajapohjaisen strategiaryhmän valmistelemaan kestävän kehityksen toimikunnalle ehdotusta kansalliseksi kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumukseksi. Strategiaryhmän ehdotus valmistui kesäkuun 4 Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. 5

5 lopulla ja kestävän kehityksen toimikunta käsitteli ehdotusta kokouksissaan syksyllä Kansallinen yhteiskuntasitoumus Suomi, jonka haluamme 2050 hyväksyttiin toimikunnan joulukuun kokouksessa. Yhteiskuntasitoumuksen visiona on luonnon kantokyvyn rajoissa hyvinvoiva Suomi: Vuonna 2050 Suomessa jokainen ihminen on arvokas yhteiskunnan jäsen. Suomi on hyvinvointiyhteiskunta, joka luo perustan ja edellytykset kaikkien kansalaisten, yhteisöjen ja yritysten kestävälle toiminnalle. Luonnon kantokykyä ei ylitetä ja luonnonvaroja käytetään kestävällä tavalla. Suomi edistää rauhaa, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta sekä tarjoaa käytännöllisiä ja kestäviä ratkaisuja maailman ongelmiin. Yhteiskuntasitoumus pyrkii päivittämään kansallisen ymmärryksemme kestävän kehityksen ideasta. Sitoumus muodostuu vision lisäksi kestävän kehityksen periaatteista sekä kahdeksasta tavoitelinjauksesta. Tavoitelinjausten otsikointi tiivistää niiden perussanoman: 1. Yhdenvertaiset mahdollisuudet hyvinvointiin. 2. Vaikuttavien kansalaisten yhteiskunta. 3. Työtä kestävästi. 4. Kestävät yhdyskunnat ja paikallisyhteisöt. 5. Hiilineutraali yhteiskunta. 6. Resurssiviisas talous. 7. Luonnon kantokykyä kunnioittavat elämäntavat. 8. Luontoa kunnioittava päätöksenteko. Kestävän kehityksen toimikunnan 50 jäsentä ja jäsentahoa ovat sitoutuneet näiden tavoitteiden käytännöllistämiseen. Sitoumuksen toimeenpanon päämenetelmänä on eri toimijatahojen toimenpidesitoumukset, uudet käytännölliset päätökset lähivuosille siitä, kuinka juuri tämä toimijataho rakentaa Suomea, jonka haluamme nähdä toteutuvan vuoteen 2050 mennessä. Sitoumuksen vaikuttavuutta seurataan ja arvioidaan kuhunkin tavoitteeseen liittyvillä indikaattoreilla, jotka julkaistaan ja pidetään ajan tasalla tilastokeskuksen findikaattori.fi -palvelimella. Ensimmäiset toimenpidesitoumukset julkistettiin Tehdyt toimenpidesitoumukset julkaistaan erityisessä tietokannassa, jossa ne ovat kaikkien nähtävissä. Sitoumuksiin pääsee tutustumaan osoitteesta Ensimmäisten sitoutujien joukossa olivat ympäristöministeriö, Outotec, Sitra, Kanniston leipomo, S-ryhmä, Ahlstrom, Pohjois-Karjalan maakuntaliitto ja Savon koulutuskuntayhtymä. Kukin sitoutuja ilmoittaa myös ns. prosessi-indikaattorit, joilla sitoumuksen toteutumista seurataan. Pitkän aikavälin transitiopolitiikkaa sesti köyhyyden poistamiseen maailmasta, saavat rinnalleen täydentävät kestävän kehityksen tavoitteet, jotka koskevat kaikkia maita. Tavoitteiden asettaminen ei tule olemaan helppoa, sillä paine ottaa huomioon maakohtaiset erityisolot, siis kulttuurinen monimuotoisuus, on kasvamassa. Suomessa laadittu kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus on osa kansallista valmistautumista globaaleista kestävän kehityksen tavoitteista käytävään keskusteluun. Suomessa on valmistumassa useita strategioita, selontekoja ja tiekarttoja, joiden Suomi ei ole yksin vuoteen 2050 ulottuvalla sitoumusohjelmallaan. Myös Belgia, Ranska, Saksa ja Wales ovat laatimassa kestävään kehityksen tähtääviä rakennesiirtymäohjelmiaan. Pontimena on epäilemättä ollut tiedeyhteisön tuottamat hälyttävät raportin maapallon riskirajoista (planetary boundaries) ja ilmastonmuutoksen koko ajan alueellisesti täsmentyvistä vaikutusarvioista. Yhteiskuntien energiajärjestelmien muuntaminen vähähiilisiksi ja aineellisen tuotannon ja kulutuksen kääntäminen resurssiviisaaksi vaatii pitkäjänteistä suunnittelua, ennakointia ja varautumista. Esimerkiksi kelpaa Saksan energiakäänne (Energiewende) eli päätös luopua ydinvoimasta ja panostaa uusiutuviin energiamuotoihin. Rio+20-konferenssista alkoi uuden kestävän kehityksen työsuunnitelman (post-2015 agenda) laadinta ja neuvottelut globaaleista kestävän kehityksen tavoitteista (SDG). Vuosituhattavoitteet, joilla on tähdätty erityitavoitevuotena on Politiikkajohdonmukaisuus edellyttää, että strategiat ja politiikkaohjelmat keskustelevat keskenään ja tukevat toisiaan. On myös selvää, että enää ei riitä, että hallitus laatii strategian siitä tai tästä teemasta ja viestittää siitä muille toimijatahoille. Siirtymähallinta (transgovernance) edellyttää tiedollista demokratiaa, osallistumismahdollisuuksia ja luottamusta eri toimijatahojen välillä. Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus tarjoaa yhden välineen politiikkajohdonmukaisuuden ja luottamuksen rakentamiseen. ScandinavianStockphoto. Yhteiskuntasitoumus pyrkii päivittämään kansallisen ymmärryksemme kestävän kehityksen ideasta. 6 Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. 7

6 Tapio Välikylä Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus Ensimmäiset sitoumukset julki Kukin voi omin toimin ryhtyä edistämään yhteisiä tavoitteitamme ja kuromaan umpeen talouden, luonnon kantokyvyn ja sosiaaliseen kestävyyden kestävyysvajetta, totesi Kestävän kehityksen toimikunnan puheenjohtaja, valtionvarainministeri Jutta Urpilainen. Kuva: Tero Pajukallio. Kestävän kehityksen toimikunnan varapuheenjohtaja, ympäristöministeri Ville Niinistö. Kuva: Tero Pajukallio. Eri toimijoiden tekemät toimenpidesitoumukset konkretisoivat Suomen kestävän kehityksen toimikunnan joulukuussa hyväksymää Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumusta "Suomi, jonka haluamme 2050". Sitoumukset kirjataan tietokantasivustoon, jossa myös seurataan indikaattorien avulla, miten niiden toteuttaminen edistyy. "Kyseessä on kansainvälisesti ainutlaatuinen tapa tehdä ja toimeenpanna kestävää kehitystä. Yhdessä tuotettu raami antaa niin elinkeinoelämälle kuin tavallisille kansalaisille luottamuksen siitä, että muutkin pyrkivät kohti samaa päämäärää. Kukin voi omin toimin ryhtyä edistämään yhteisiä tavoitteitamme ja kuromaan umpeen sitä kestävyysvajetta, joka ulottuu talouden lisäksi myös luonnon kantokykyyn ja sosiaaliseen kestävyyteen", sanoi Kestävän kehityksen toimikunnan puheenjohtaja, valtionvarainministeri Jutta Urpilainen julkistamistilaisuudessa Mediakeskus Lumen auditoriossa. Tavoitteena on selkokielellä tuoda esiin yrityksen tai yhteisön toimet kestävän ke- Kansallinen kestävän kehityksen strategia uudistettiin viime vuoden lopulla. Samalla uudistettiin ajattelua, julkilausumien sijaan halutaan tuloksia ja tuloksiin päästään tekemällä yhteiskuntasitoumus Suomi, jonka haluamme Sitoumus koostuu eri tahojen konkreettisista toimista, joilla edistetään muun muassa hiilineutraalia yhteiskuntaa, resurssiviisautta, luontoa kunnioittavia elämäntapoja ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksia. Kestävän kehityksen maailmassa Suomi on kokoaan suurempi toimija. hityksen edistämiseksi. Toimille asetetaan selkeät mitattavissa olevat tavoitteet, korosti Urpilainen. Suomi on ensimmäinen maa, jossa julkiset ja yksityiset toimijat ovat samassa kehityksessä mukana. Tämä voisi olla Suomelle jopa vientituote, maalaili Urpilainen. "Sitoumus on yhtä aikaa visionäärinen ja konkreettinen. Kun sitoumusten tekijät keskittyvät käytännöllisiin asioihin ja lähettävät omille sidosryhmilleen ja asiakkailleen viestin vastuunkannosta ja kunnianhimostaan, he rakentavat omalta osaltaan Suomea, jonka haluamme nähdä toteutuvan vuoteen 2050 mennessä. Näin kestävä kehitys rakentuu yhtä aikaa ylhäältä ja alhaalta päin", summasi toimikunnan varapuheenjohtaja ympäristöministeri Ville Niinistö. Kestävän kehityksen toimikunnan pääsihteeri Sauli Rouhinen odottaa yhteiskuntasitoumuksiin yllätyksiä. Kestävän kehityksen juna kulkee eteenpäin, asemille ei kannata jäädä vilkuttamaan, toteaa Rouhinen. 8 Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. 9

7 Ympäristöpäällikkö Maija Hakanen Suomen Kuntaliitto Kestävän kehityksen suunta ja tavoitteet paikallisella tasolla Kestävän kehityksen ydin on mielestäni sellaisten ratkaisujen löytäminen, jossa huomioidaan tasa-arvoisesti taloudelliset, ympäristölliset ja yhteiskunnalliset lähtökohdat ja seuraukset. Asunto-ohjelma ilman ympäristövaikutuksia tai ympäristöohjelma ilman sosiaalisia vaikutuksia eivät ole kestävän kehityksen kysymyksiä. Ne ovat vain asuntopolitiikkaa ja ympäristöpolitiikkaa. Kaikkea ei tietenkään kannatakaan laittaa kestävän kehityksen alle. Jos kestävä kehitys on kaikkea, se ei lopulta ole mitään. Tyypillisiä paikallisia kestävän kehityksen kysymyksiä ovat esimerkiksi energiansäästö ja fossiilisen energian korvaaminen uusiutuvilla energialähteillä, monet kuntatekniikan ja rakentamisen kysymykset, ympäristö- ja bioteknologian uudet työpaikat, joukkoliikenne, julkiset hankinnat, maaseudun kehittäminen, ruokahuolto sekä elinympäristön laatu ja terveellisyys. Niissä kaikissa on mukana ympäristö, raha ja ihminen. Nämä samat kysymykset ovat pinnalla myös uusissa kestävän kehityksen iskusanoissa luvulla puhuttiin kestävästä kehityksestä luvun iskusana oli ilmastonmuutoksen torjuminen. Nyt 2010-luvulla iskusana tuntuu olevan vihreä talous luvulla sadat kunnat järjestivät kestävän kehityksen toimintaa, jossa ylitettiin hallintokuntien rajoja ja perustettiin kestävän kehityksen foorumeita. Asukkaita otettiin mukaan vaikuttamaan, tehtiin kestävän kehityksen ohjelmia ja käynnistettiin pilottiprojekteja. Mitä saatiin aikaiseksi? Mitä jäi jäljelle? Onko kehitys kestävämpää? Kestävä kehitys on muuttanut kuntien suunnittelua ja päätöksentekoa. Ympäristöasiat otetaan painokkaammin huomioon. Tästä ovat esimerkkejä kuntien ilmastotoimet, luontoarvojen huomioiminen kaavoituksessa, resurssitehokkuus jne. Toisaalta kunnissa kestävän kehityksen työ alkoi nimenomaan kuntalaisten osallistumista tukevana prosessina. On sääli, että nykyään se on yleensä lähinnä viranhaltijatyötä. Hyvä näinkin, mutta oleellinen kestävän kehityksen ulottuvuus on menetetty, jos kuntalaiset eivät itse ole myös tekijöitä. Pahinta kuitenkin on, että kehityksen suuri linja ei ole muuttunut kestävämmäksi. Isoissa kysymyksissä on pikemminkin päinvastoin. Tuoreen ympäristön tila Suomessa raportin mukaan pahimmat kestävän kehityksen ongelmat - kuten ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen - ovat yhä ratkaisematta ja tilanne pahenee. Vakavimmat kansainväliset yritykset puuttua näihin ongelmiin, eli Kööpenhaminan ilmastokokous ja Rion kestävän kehityksen kokous olivat pettymyksiä ja jäivät kauaksi niihin asetetuista tavoitteista. Kuten Suomen kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumuksessa todetaan, ekologiset riskirajat on ylitetty ainakin luonnon monimuotoisuuden, ilmastonmuutoksen sekä typen kierron osalta. Itse olen monesti miettinyt, milloin hälytyskellot alkavat soida ruuantuotannon kannalta elintärkeän fosforin kierron osalta. Tilannetta ei suinkaan helpota, että ekologisen kriisin kanssa elämme samaan aikaan maailmanlaajuista talouskriisiä ja demokratian kriisiä. Asevarustelu ja sodat, jotka ovat myös valtavia ympäristöongelmia, eivät ole vähentyneet. Miten sitten voidaan paikallisesti vastata kestävän kehityksen ongelmiin? Näen kaksi näkökulmaa, jotka auttavat löytämään ratkaisuja. Ensiksikin ns. paikan paradoksi. Yksittäinen paikka on yleensä kokonaisuuden kannalta merkityksetön. Esimerkiksi kielteinen ympäristövaikutus syntyy usein vasta valtavasta määrästä yksittäisinä tapahtumina Kuntien yhteisen vaikuttamisen mahdollisuus on suuri. Yhdessä kunnassa tehtävät myönteiset toimet ovat merkittäviä, jos vastaavia toimia tehdään muuallakin. sinänsä merkityksettömistä tapahtumista. Mutta juuri tämän vuoksi myös kuntien yhteisen vaikuttamisen mahdollisuus on suuri. Yhdessä kunnassa tehtävät myönteiset toimet ovat merkittäviä, jos vastaavia toimia tehdään muuallakin, kuten todetaan Kuntaliiton kestävän kehityksen toimintaohjelmassa vuodelta Yhden kunnan teoilla on maailmanlaajuinen merkitys. Toinen näkökulma on katsoa lähelle: lähiluontoon, lähiruokaan, lähienergiaan, lähipalveluihin, lähidemokratiaan, lähimmäiseen. Vaikuttaminen tulee konkreettisemmaksi ja asioiden mittakaava helpommin hallittavaksi. Samalla voidaan vähentää riippuvuutta maailman myrskyistä, parantaa energiavarmuutta ja ruokaturvaa, kehittää paikallistaloutta ja luoda lisää työpaikkoja. Kestävän kehityksen suunta ja tavoitteet paikallisella tasolla voisivat olla paikallisten voimavarojen mobilisointiin perustuvia prosesseja, jotka keskittyvät paikallistalouteen, paikallisiin energiavaroihin, luonnon ominaispiirteisiin, koulutukseen ja informaatioon, lähiruokaan ja ruokaturvaan. Yksi globaalin talouskriisin paradokseja on, että maailmassa on valtavat määrät ylikasautunutta ja fiktiivistäkin pääomaa, joka nyt velloo spekulaationa ja pikavoittoja tavoitellen kohteesta toiseen, pysähtymättä minnekään. Miten saisimme pääomaa kiinnittymään oikeisiin paikkoihin ja ohjatuksi pääomia ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviin ja työllistäviin investointeihin ja paikallistalouksiin? Jotta pointtini ei jäisi kovin yleiseksi, mietin kymmenen mielestäni tärkeää asiaa ja niitä konkretisoivia esimerkkejä, joilla paikallisesti voidaan edistää kestävän kehityksen tavoitteita. 10 Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. 11

8 Ensiksikin, kunta voi parantaa energiaomavaraisuutta panostamalla uusiutuvan lähienergian tuotantoon. Jokaisessa kunnassa kannattaisi tehdä uusiutuvan energian kuntakatselmus. Kunnan omistama energiantuotanto parantaa edellytyksiä tehdä ilmastopoliittisesti hyviä ratkaisuja. Niissäkin kunnissa, joissa tällaista oman tuotannon mahdollisuutta ei ole, kunta voi päättää hankkia esimerkiksi Ekoenergiamerkittyä sähköä. Toiseksi, kunta voi säästää energiaa omassa rakennuskannassaan. Kunnan kiinteistöissä ekotukitoiminta on osoittautunut hyväksi välineeksi kehittää ja juurruttaa energiaa säästäviä toimintatapoja. Uudisrakentamisessa ja peruskorjauksessa kunnan tulisi asettaa energiankulutuksen vähentämistavoitteet. Kolmanneksi, maankäytön suunnittelussa kunta voi turvata luontoarvoja ja lähiluonnossa virkistäytymisen mahdollisuuksia. Kestävän kehityksen tavoitteita voidaan paikallisesti edistää mm. turvaamalla kunnan luontoarvoja ja luonnon virkistyskäyttöä. Voidaan esimerkiksi tehdä niin sanottujen METSO-kriteerien mukainen luontoarvokartoitus kunnan metsissä ja käynnistää METSO-ohjelman yhteistoimintahankkeena kehitetty Koulumetsä-toimintamalli. Neljänneksi, kannattaa pohtia mitä yhdyskuntarakenteen tiivistäminen konkreettisesti tarkoittaa. Yhdyskuntarakenteen tiivistämistä perustellaan lähinnä palveluiden saavutettavuudella, joukkoliikenteen toimintaedellytyksillä ja kuntateknisten verkostojen tehokkuudella. Mutta miksi tiivistämistä ajetaan kaikkein voimakkaimmin niillä alueilla, jotka ovat jo valmiiksi kaikkein tiiveimpiä, kuten isojen kaupunkiseutujen lähiöissä? Miksi aluerakenteen tiivistyessä etäisyydet asuntojen, työpaikkojen ja palvelujen välillä usein vain kasvavat? Miksi kaikkein tiiveimmillä alueilla lähipalvelut häviävät ja palvelut halutaan keskittää yhä suurempiin yksiköihin? Voivatko asukkaat isoilla kaupunkiseuduilla todellakin valita asuinpaikkansa työpaikan läheltä? Yhdyskuntarakenteen tiivistämisen perusteleminen kestävällä kehityksellä voi ollakin kyseenalaista, kun tarkastellaan taloutta ja elämäntapaa kokonaisuutena kaupungeissa tai koko Suomen alueellista kehitystä. Viidenneksi, kunta voi huolehtia siitä, että kuntalaisten perusoikeuteen kuuluva julkinen liikenne toteutuu. Isoilla kaupunkiseuduilla se tarkoittaa hyvää joukkoliikennettä ja henkilöautoliikenteen rajoituksia pysäköinti-, väylä- ja maksupolitiikassa. Keskisuurissa ja pienissä kunnissa se voi tarkoittaa esimerkiksi erilaisia palvelu- ja kutsuliikenteen sovelluksia. Tietoliikenteestä pitää huolehtia niin maaseudulla kuin asutuskeskuksissa. Kuudenneksi, kunta voi parantaa ruokaturvaa huolehtimalla hankintapolitiikassa myös pienten ja lähituottajien mahdollisuuksista tarjota tuotteitaan kunnan ruokahuoltoon. Kaavoituksessa hyvät ja yhtenäiset peltoalueet tulisi säilyttää viljelykäytössä seuduilla, joissa on paineita ottaa niitä rakentamisen käyttöön. Yksi osa ruokaturvaa on myös palauttaa mahdollisimman suuri osa biojätteiden ja jätevesilietteen ravinteista takaisin pelloille Seitsemänneksi, kunta voi parantaa infrarakentamisen ja infran ylläpidon resurssitehokkuutta. Vihreä infrastruktuuri on uusi käsite, jonka avulla ympäristöä voi tarkastella resurssina, joka oikein hoidettuna tuottaa monipuolisia hyödykkeitä ja palveluita. Eräs esimerkki on hulevesien luonnonmukainen käsittely. Kunta voi asettaa infraan ja rakentamiseen liittyvissä hankinnoissa ja toimeksiannoissa selkeät energia- ja materiaalitehokkuuskriteerit. Rakennuksissa voidaan suosia myrkyttömiä materiaaleja ja rakennustuotteita, uusiutuvia materiaaleja, kestävästi tuotettuja puutuotteita sekä uusiutuvan lähienergian käyttöä. Kahdeksanneksi, kunta voi tehdä hankintapäätökset kokonaistaloudellisesti ja koko elinkaaren aikaiset vaikutukset huomioon ottaen. Se on kunnan omankin talouden kannalta järkevää. Kunnan tulisikin asettaa strategiset tavoitteet cleantech-ratkaisuille etenkin rakentamisen ja infrastruktuurin ylläpidossa. Yhdeksänneksi, kunta voi elinkeinopolitiikassa edistää vihreää taloutta ja sen kautta samalla työllisyyttä. Kunnan elinvoimaisuutta voidaan rakentaa ympäristöosaamisen, ympäristöliiketoiminnan sekä energiaja resurssitehokkaiden ratkaisujen varaan. Kunta voi perustaa omaa vihreää tuotantoa ja hankinnoillaan edistää uusien cleantechratkaisujen syntymistä. Vihreä talous voi olla painopiste, joka sisältyy kunnan visioon, strategiaan ja esimerkiksi kunnan ilmastostrategiaan. Kymmenenneksi, voimme parantaa asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia. Kohentamista kaipaavat sekä luottamushenkilöiden asema että erilaiset lähi- ja käyttäjädemokratian muodot. Kuntauudistuksissa ei saisi unohtaa, että kuntien itsehallinnon syvin olemus ei ole kunnan itsenäisyys suhteessa valtioon vaan asukkaiden itsehallinto. Osallistuva budjetointi on monissa maissa laajasti käytössä paikallishallinnossa käytäntönä, joka antaa asukkaille todellista päätösvaltaa ja samalla tavan sovittaa yhteen taloudellista, sosiaalista ja ekologista kehitystä. Kuntauudistuksissa ei saisi unohtaa, että kuntien itsehallinnon syvin olemus ei ole kunnan itsenäisyys suhteessa valtioon vaan asukkaiden itsehallinto. 12 Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. 13

9 Kestävän kehityksen työ kuntasektorilla sai alkunsa niin sanotusta Brundtlandin komission vuonna 1987 julkaistusta raportista "Yhteinen tulevaisuutemme". Ympäristöministeriö pyysi siitä lausuntoja muun muassa kaikilta Suomen kunnilta. Työskentelin tuolloin Suomen Kaupunkiliitossa ja tein yhteenvedon kaupunkien lausunnoista ja tätä kautta asia tuli minulle hyvin tutuksi, muistelee eläkkeelle jäävä ympäristöpäällikkö Maija Hakanen Suomen Kuntaliitosta. Vuonna 1990 kestävän kehityksen kuntatyöryhmä julkaisi 16-sivuisen vihkosen Kunta ja kestävä kehitys. Työryhmässä oli mukana monta henkilöä, jotka olivat ja osa on edelleen keskeisiä toimijoita kuntien kestävän kehityksen työssä. Tapio Välikylä Kestävä kehitys elämän ohjenuoraksi paikallisesti ja globaalisti Haastattelussa Maija Hakanen Pioneereja ja näkijöitä olivat mm. Seppo Takatalo Nurmijärveltä puheenjohtajana, Kaisu Anttonen Riihimäeltä, Pekka Jalkanen Kunnallisliitosta, Raini Kiukas Kangasalta, Stefan Skog Vantaalta ja Ritva Veijonen Espoosta. Minä olin työryhmän sihteeri, kertoo Maija Hakanen. Vuonna 1992 käynnistyi kestävän kehityksen kuntaprojekti Kunnallisliiton, Kaupunkiliiton, sisäasiainministeriön, ympäristöministeriön, Stakesin ja eräiden kuntien yhteishankkeena. Projektissa laadittiin Kestävän kehityksen käsikirja kunnille. Käsikirjassa esitetyt päättäjien muistilistat ratkaisujen valmisteluun ja päätöksentekoon sekä ekologiseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen sekä taloudelliseen näkökulmaan ovat edelleenkin ajankohtaisia. Maija Hakanen kertoo, että vuosina Kuntaliitossa oli Paikallinen agenda 21 -projekti, jossa kaiken kaikkiaan viisi projektityöntekijää kehitti työkaluja kuntien kestävän kehityksen työhön. Projektiin ilmoittautui mukaan 38 kuntaa ja Uudenmaan liitto. Projektissa julkaistiin lukuisa määrä julkaisuja, tiedotuslehtisiä ja esitteitä sekä järjestettiin koulutustilaisuuksia sekä Helsingissä että maakunnissa. Suomi edelläkävijänä Marko Joas on väitöskirjassaan Reflexive modernisation of the environmental administration in Finland: essays of institutional and policy change within the Finnish national and local environmental administration kuvannut Suomen kuntien kestävän kehityksen prosesseja aidoiksi alhaalta ylös -prosesseiksi, jotka tapahtuivat täysin vapaaehtoiselta pohjalta ja ilman mainittavaa keskushallinnon tukea. Kuntaliitto tuki tätä työtä, mutta sille oli myös asukas- ja ympäristöliikkeistä painetta. Suuri merkitys oli kuntien kansainvälisellä verkostoitumisella ja esimerkeillä. Kuntien kansainvälisellä kestävän kehityksen järjestöllä ICLEI:llä jonka perustajajäseniin Kaupunkiliitto ja Kunnallisliitto kuuluivat oli ratkaiseva rooli paikallishallinnon merkityksen nostamisessa esille vuonna 1992 pidetyssä YK:n ympäristön ja kehityksen konferenssin asiakirjassa Agenda 21:ssa. Meidänkin kuntaprojektimme saivat paljon vaikutteita tästä asiakirjasta, tärkeimpänä epäilemättä kuntalaisten ja muiden paikallisten toimijoiden rooli kestävässä kehityksessä, summaa Hakanen. ICLEI:n Local Agenda 21 -projekti ja Cities for Climate Protection -kampanja vaikuttivat myös meillä. Ålborgin sopimus ja sitoumus ovat rakentaneet vahvoja eurooppalaisia verkostoja ja näiden alaverkostoja muun muassa Itämeren piirissä, Pohjoismaissa ja Suomessa. Kunnilla on omia ilmastoverkostoja sekä maailmanlaajuisesti että Euroopassa, kuten esimerkiksi Covenant of Mayors -aloite. Kuntaliiton Pohjoisen ja etelän kuntien yhteistyöohjelmalla olemme kyenneet verkostoitumaan myös kehitysmaiden kuntien kanssa. Kunta edelläkävijänä Kuntien hankintojen arvo on vuosittain noin 20 miljardia euroa. Julkiset hankinnat ovat mahdollisuus edistää kestävää kehitystä muun muassa synnyttämällä uusia vihreän talouden työpaikkoja ja edistämällä innovatiivisia ja uusia cleantech -ratkaisuja. Kunnat voivat Maija Hakasen mukaan luoda markkinoita ympäristöystävällisille ratkaisuille ja helpottaa pientenkin yritysten markkinoille pääsyä. EU:n parlamentin tämän vuoden alussa hyväksymä uusi julkisten hankintojen direktiivi antaa tähän lisää mahdollisuuksia. Näitä uusia mahdollisuuksia ei varmasti hyödynnetä tarpeeksi. On ehkä kuvaavaa, että kun kävin läpi kuntien ilmasto-ohjelmien strategioita, ilmastonmuutos joko otettiin annettuna, sen kummempia miettimättä, tai sitten se miellettiin uhkana. Kunnat eivät olleet tunnistaneet niitä mahdollisuuksia, mitä ilmastonmuutoksen hillitseminen avaa vihreälle taloudelle ja työllisyydelle, pohtii Hakanen. Kestävän kehityksen merkityksestä paikallisella tasolla Maija Hakanen kirjoittaa toisaalla tässä lehdessä kestävän kehityksen suunnasta ja tavoitteista paikallisella tasolla. Hän tuo siinä esille paikallisen kestävän kehityksen kaksi näkökulmaa ja kymmenen aihepiiriä. Tiedostamme, että jotain olisi tehtävä, että nykyinen kehitys ei ole kestävää. Mutta tavoitteet ja teot eivät ole vielä riittävän konkreettisia. 14 Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. 15

10 Näkökulmissa yhdistyvät maailmanlaajuinen ja hyvin paikallinen. Ensiksikin kunnassa tehtävillä toimilla on maailmanlaajuinen merkitys, jos vastaavia toimia tehdään myös muissa kunnissa. Toinen näkökulma on katsoa lähelle: lähiluontoon, lähiruokaan, lähienergiaan, lähipalveluihin, lähidemokratiaan, lähimmäiseen. Kunnan kestävän kehityksen aihepiirit liittyvät fossiilisen energian korvaamiseen uusiutuvalla energialla, energiansäästöön, luontoarvoihin, yhdyskuntarakenteeseen, julkiseen liikenteeseen, ruokaturvaan, kuntatekniikkaan, julkisiin hankintoihin, vihreään talouteen ja kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksiin, hän luettelee. Parhaimmillaan kunta tarttuu näihin kaikkiin toimiin, mutta hyvä alku on aloittaa jostakin. Kunnilla on tärkeä merkitys esimerkiksi resurssivirtojen ohjaamisessa. Näihin energia-, vesi-, jäte-, liikenne- ja informaatiovirtoihin liittyy paitsi ympäristönsuojelua myös mahdollisuuksia kehittää kunnille tuloa tuovaa toimintaa. Ovat hyvät tavoitteet toteutuneet Kestävä kehitys on muuttanut asioiden valmistelua ja päätöksentekoa kunnissa. Ajattelutapa on Maija Hakasen kokemuksen mukaan muuttunut, ympäristövaikutukset otetaan aikaisempaa paremmin huomioon. Tiedostamme, että jotain olisi tehtävä, että nykyinen kehitys ei ole kestävää. Mutta tavoitteet ja teot eivät ole vielä riittävän konkreettisia. Kööpenhaminan ilmastokokous ja Rio+20-koneferenssi olivat suuria pettymyksiä. Kehityksen suuri linja ei ole vielä muuttunut, hän huokaa. Edistystä on saatu esimerkiksi kunnan kestävän kehityksen ohjelmien tai ilmastostrategioiden laadinnassa, kierrätyksessä, energiatehokkuudessa ja uusiutuvan bioenergian tuotannossa. Mutta vasta alkuun on päästy rakentamisen ja maankäytön ekotehokkuudessa sekä joukkoliikenteen, pyöräilyn ja jalankulun edistämisessä. Mitä olisi voitu tehdä tehokkaammin Naisten, työntekijöiden ja ammattiyhdistysliikkeen ääni on meillä kuulunut vähemmän kuin monissa muissa maissa. Myös kuntalaisten rooli yhteiskunnallisina, kollektiivisina toimijoina on vähentynyt 1990-luvun jälkeen. Kestävästä kehityksestä on kunnan toiminnassa tullut lähinnä viranhaltijoiden toimintaa. Sosiaaliset vaikutukset ovat jääneet taloudellisten ja ympäristöllistenkin vaikutusten varjoon. Kestävän kehityksen edistymiseksi on kuitenkin tärkeää, että ihmiset voivat nähdä sen tapahtuvan sosiaalisesti, esimerkiksi tulonjaon kannalta oikeudenmukaisella tavalla. Entä tästä eteenpäin Maija Hakanen oli mukana työryhmässä, joka teki viime keväänä ja kesän alussa ehdotuksen Suomen kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumukseksi (aiheesta lisää toisaalla tässä lehdessä). Suomen kestävän kehityksen toimikunta hyväksyi lausuntokierroksen ja tarkennusten jälkeen tästä asiakirjan. Nyt kerätään eri toimijoiden omia kestävän kehityksen toimenpidesitoumuksia, joilla yhteiskuntasitoumusta pannan toimeen. Suomen rakennerahasto-ohjelma vuosille tavoittelee kestävää kasvua ja työtä. Yksi ohjelman tavoitteista on uusiutuvan energian osuuden ja paikallisten energialähteiden käytön lisääminen sekä energia- ja materiaalitehokkuuden kasvattaminen. EAKR-rahoituksesta suunnataan vähähiiliseen talouteen siirtymisen tukemiseen vähintään 25 prosenttia, vuositasolla noin 56 miljoonaa euroa. Esimerkiksi nämä kaksi edellä mainittua prosessia yhdessä muun muassa paikallisten ilmastostrategioiden toteuttamisen ja vihreään talouteen tähtäävän elinkeinopolitiikan kanssa antavat pohjaa konkreettisille toimille kestävän kehityksen toteuttamiseksi, hän toivoo. Tapio Välikylä Maija Hakanen on koulutukseltaan filosofian tohtori Helsingin yliopistosta, hänen pääaineensa oli suunnittelumaantiede. Hänen tehtävänsä ovat liittyneet kuntien ympäristöhallintoon sen perustamisesta alkaen (laki kuntien ympäristönsuojeluhallinnosta tuli voimaan vuonna 1986). Aluksi toimin ympäristönsuojelusihteerinä Suomen Kaupunkiliitossa, kuntien keskusjärjestöjen yhdistyttyä Suomen Kuntaliitossa ympäristösihteerinä ja vuodesta 1997 alkaen ympäristöpäällikkönä, kertoo Hakanen. Tehtäviini Suomen Kuntaliiton ympäristöpäällikkönä on kuulunut toimia alueet ja yhdyskunnat -yksikön ympäristötiimin esimiehenä; koordinoin ja kehitän yksikkömme ympäristönsuojelun, ympäristöterveydenhuollon, ilmastonmuutoksen sekä kestävän kehityksen toimintakokonaisuutta yhdessä ympäristötiimin kanssa; vastaan kestävän kehitykseen, luonnonsuojeluun ja luonnonvaroihin sekä osaltaan ympäristönsuojelun hallintoon ja ilmastonmuutokseen liittyvistä tehtävistä, hän kuvailee. Maija Hakasen työura on ollut kovin japanilainen. Jään eläkkeelle ensimmäisestä varsinaisesta työsuhteestani, jos opiskeluaikaisia kesätöitä ei lasketa. Selitys lienee se, että olen ollut ihanneammatissani: olen saanut tehdä töitä ympäristöasioiden parissa, julkishallinnossa, yhdistysmuodossa, painottaa Hakanen. Maija Hakanen Kuka? Ympäristöpäällikkö Maija Hakanen. Ympäristöasiat kiinnostavat edelleen. Avautuva ympäristötieto ja sitä hyödyntävät sovellukset kuten esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen Harava ja Tarkkailija tarjoavat ympäristöasioiden seurantaan aina vaan paremmat mahdollisuudet. Oman kotikaupungin asiat kiinnostavat, esimerkiksi meneillään oleva Helsingin yleiskaavan laadinta, joukkoliikenne ja isot energiaratkaisut. Aikaa löytyy toivottavasti aikaisempaa enemmän myös pyöräilyyn, retkeilyyn ja valokuvaukseen, toivoo Maija Hakanen. 16 Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. 17

11 Isa-Maria Bergman ja Suvi Salmela Motiva Oy Julkiset hankinnat kestävän kehityksen tiennäyttäjinä Julkisia hankintoja tehdään Suomessa yli 35 miljardilla eurolla vuosittain. Raha on valtaa ja siksi EU:ssa ja Suomessa julkiset hankinnat nähdään tärkeänä markkinoiden ohjauskeinona. Julkisilla hankinnoilla voidaan vaikuttaa moneen tavoitteeseen sekä ympäristöettä elinkeinopolitiikassa. Viime vuonna tehty valtioneuvoston periaatepäätös Kestävien ympäristö- ja energiaratkaisujen edistämisestä julkisissa hankinnoissa on poliittinen työkalu, jolla ohjataan julkisia hankintoja kestävämpään suuntaan. Periaatepäätös sitouttaa julkisen sektorin edistämään kestäviä ympäristö- ja energiaratkaisuja. Periaatepäätös on sitova valtion hankintayksiköille ja suositus muille julkisille hankintayksiköille. EU-tasolla hankintoja tulee ohjaamaan voimakkaimmin uusi direktiivi julkisista hankinnoista, joka astuu voimaan tämän kevään aikana. Motivan Kestävien julkisten hankintojen neuvontapalvelua luotsaavan Isa-Maria Bergmanin mielestä poliittiset strategiat ja päätökset osoittavat suunnan, jonne tulisi mennä. Valtioneuvoston periaatepäätös sisältää konkreettisia tavoitteita ympäristön kannalta merkittävimmille hankinnoille, kuten ruokapalveluille, liikenteen-, rakentamisen ja sähkön hankinnoille. Näillä voidaan todella saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteita. Kuntasektorin edelläkävijät usein asettavat omat hankintatavoitteet poliittisten strategioiden pohjalta. Strategioiden seurantaa kuitenkin tarvitaan niin valtionhallinnossa kuin yksittäisissä hankintaorganisaatioissa, jotta ne saavat tarvitsemansa painoarvon, Bergman painottaa. Mielestäni on hyvä kehityssuunta, että yhä useammassa organisaatiossa hankintatiimiin otetaan tiiviimmin mukaan ympäristöasiantuntija, tai hankintojen oma ekotukihenkilö. Hankintayksiköiden olisi hyvä tehdä vuosittainen priorisointi, missä hankinnoissa he haluavat saavuttaa ympäristötavoitteita. Näitä hankintoja varten pitäisi varata hieman enemmän aikaa ja osaamista sekä viestiä hankinnasta markkinoille jo hyvissä ajoin ennen itse tarjouskilpailua. Varsinkin silloin kun resurssit ovat vähissä, on tärkeä tehdä selkeä priorisointi, Bergman neuvoo. Tietoa hankintojen tueksi on tarjolla Kestävän hankinnan tekeminen on vaikeaa, jos hankintaorganisaatiolla ei ole ympäristöasioiden ymmärrystä. Halutaan esimerkiksi kestävän kehityksen mukaista tuotetta, määrittelemättä sen tarkemmin mitä tämä tarkoittaa. Ympäristöasiat lisätään tarjous- Motiva Oy/Plugi. Ympäristön kannalta merkittävien hankintojen priorisointi kannattaa Tavoitteiden asettaminen ei Bergmanin mukaan kuitenkaan riitä, ellei organisaatiossa ole muut edellytykset kohdallaan. Asiat pitää vastuuttaa, tarvitaan riittävästi henkilöresursseja, keskusteleva ja vuorovaikutteinen ilmapiiri eri toimintojen välillä ja strategiaa toteuttava selkeä ohjeistus. Näiden puuttuessa tärkeät valinnat uhkaavat jäädä pelkästään hankkijoiden ratkaistavaksi, Bergman tietää kokemuksesta. Hankkijoilla on harvoin riittävä ympäristöosaaminen. Isa-Maria Bergman. Kuva: Tomi Teckenberg/ Motiva Oy. 18 Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. 19

12 pyyntöön viime hetkellä, kun ei ole ollut riittävästi aikaa paneutua asiaan. Onnistuneen hankinnan tekeminen vaatii asioiden ymmärrystä ja markkinavuoropuhelua, kuten muutkin laatuasiat hankinnoissa. Bergman kertoo, että Motivan teettämien kyselyjen perusteella hankkijat kaipaavat erityisesti tietoa markkinoista ja siitä, miten ympäristökriteerejä asetetaan. Motivan maksuton hankintapalvelu neuvoo juuri näissä asioissa. Uusien hankintamenettelyiden käyttö saattaa vaatia ulkopuolisen asiantuntijan apua. Siksi näitä menettelyitä kannattaa Bergmanin kokemuksen mukaan soveltaa vain strategisesti merkittävämmissä ja suuremmissa hankinnoissa. Markkinavuoropuhelu kannattaa Hankinnat ovat kunnan yksi suurimmista, ellei suurin, kustannuserä. Hankinnat ovat strategisesti erittäin tärkeä toiminto, johon kannattaa panostaa oikealla ohjauksella, osaamisella ja työkaluilla. Ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen tuo usein kustannussäästöjä. Hankinnoillaan kunta vahvistaa myös brändiään ja toimii esimerkkinä yrityksille ja veronmaksajille. Jos hankintayksikkö ei ota ympäristötavoitteita vakavasti, se heikentää sen uskottavuutta osaavana ja fiksuna tilaajana, Bergman muistuttaa. Huonosti tehty hankinta maksaa kunnalle huomattavasti enemmän kuin se, että ympäristötavoitteiden kannalta strategisiin hankintoihin satsattaisiin hieman enemmän. Itseäni on viime aikoina ilahduttanut esimerkiksi Tuusulan kunnan tekemä koulukuljetushankinta. Kunta järjesti ensin tiedotustilaisuuden yrityksille, jossa kerrottiin, mitä ympäristövaatimuksia aiotaan asettaa. Vaatimukset olivat aiempaa tiukempia ja sen seurauksena kuljetuskalustokanta uudistui. Paikallismarkkinat eivät kärsineet, vaan tarjouksia tuli riittävästi. Tämä esimerkki osoittaa, että ennakkotiedottaminen ja vuoropuhelu tarjoajien kanssa kannattavat. Ulkoasianministeriö taas käyttää hankinnoissaan kannustavia sopimusehtoja. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että palvelun tarjoajalle annetaan mahdollisuus kehittää ympäristötyötään sopimuskauden aikana. Kaiken ei tarvitse olla valmiina tarjouksen tekohetkellä. Näin etenkin pienet ja keskisuuret yritykset pääsevät mukaan tarjouskilpailuihin. Pieniä cleantech-yrityksiä Bergman kannustaa seuraamaan julkisen sektorin ympäristötavoitteita ja hankintailmoituksia. Omia tuotteita ja palveluita koskeva ympäristötieto kannattaa selvittää, sillä verifioidun ympäristötiedon merkitys tulee kasvamaan kilpailutuksissa. Suomella on opittavaa ja annettavaa Suomessa kestävään hankintapolitiikkaan ja käytäntöihin on satsattu aktiivisesti viime vuosina. Isa-Maria Bergmanin mielestä meillä on kuitenkin vielä paljon opittavaa erityisesti strategiatasolla. Ruotsissa kemikaalipolitiikka näkyy huomattavasti enemmän julkisissa hankinnoissa. Siellä on tehty innovatiivisia hankintoja, joissa haitallisten aineiden käyttöä on onnistuttu korvaamaan vähemmän haitallisilla kemikaaleilla. Hollannissa taas resurssitehokkuus ja kiertotalousajattelua on lähdetty viemään käytäntöön ministeriöiden omissa hankinnoissa. Toisaalta Suomessa energiatehokkuus on ollut vahvasti esillä hankinnoissa viime vuosina. Suomessa tarvittaisiin vahvempaa tahtotilaa, joka saa asioita tapahtumaan. Strategiat ja ohjelmat ovat tärkeitä, mutta olisi hyvä päästä vahvemmin tuumasta toimeen. Edelläkävijyyteen pitää rohkaista muun muassa tuomalla esille hyviä esimerkkejä ja niistä saatuja hyötyjä. Kaupunkien aloitteesta luotu julkisen sektorin hankkijoiden Ekohankintaverkosto on oiva foorumi kokemusten vaihtoon ja innostamaan aloittelijoitakin kestäviin valintoihin, Bergman vinkkaa. Lisätietoa: SUOMEN LIONS-LIITON TUULIVOIMASEMINAARI 2014 Suomen Lions-liiton vuosikokous teemalla Hyvällä Tuulella Porissa kesällä Vuosikokouksen ohessa järjestetään TUULIVOIMASEMINAARI klo Promenadisali, Yrjönkatu 17, Pori Ilmoittautumiset osoitteeseen: Huom! Sisään seminaariin pääsee ainoastaan etukäteen ilmoittautuneet. Tervetuloa! Järjestäjät: Suomen Lions liitto ry, Piiri 107-M, Satakuntaliitto, Ympäristö ja Terveys- lehti Autamme asiakkaitamme kestävän kehityksen kysymyksissä Golder Associates on maailmanlaajuinen työntekijöidensä omistama organisaatio, jolla on yli 50 vuoden kokemus. Meitä ohjaa tavoitteemme Suunnittelemassa maapallon kehitystä, ymmärtäen sen ainutlaatuisuuden. Autamme asiakkaitamme saavuttamaan heidän kestävän kehityksen tavoitteensa toimittamalla ratkaisuja laajasta valikoimastamme riippumattomia konsultointi-, suunnittelu- ja rakennuttamispalveluita, erityisalueenamme maaperä, ympäristö ja energia. Maailmanlaajuiset kysymykset, paikalliset ratkaisut. puh vuotta Suomessa vuonna Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. 21

13 Suomen valtio ja elinkeinoelämä haluavat edistää materiaalitehokkuutta Työ- ja elinkeinoministeriön sekä ympäristöministeriön asettaman työryhmän ehdotus kansalliseksi materiaalitehokkuusohjelmaksi esiteltiin Helsingissä. Paikalla oli edustettuna niin elinkeinoelämän, yritysten, virkamiesten kuin järjestöjen edustajia. Tilaisuudessa esiteltiin ohjelman toimenpide-ehdotukset ja tunnusteltiin elinkeinoelämän halukkuutta lähteä valmistelemaan ja toteuttamaan Suomen yhteistä ohjelmaa. Motiva näkee energia- ja materiaalitehokkuuden resurssitehokkuuden suomalaisen yhteiskunnan ja ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta yhdeksi tärkeimmistä asioista. Tehokas materiaalitalous parantaa talouden ja yritysten kilpailukykyä, vähentää haitallisia ympäristövaikutuksia ja turvaa luonnonvarojen riittävyyttä. Tavoitteena on, että resurssitehokkuus synnyttää uutta liiketoimintaa. Toivon, että valtiovalta sekä yritykset haluavat yhdessä viedä materiaalitehokkuutta eteenpäin sitoutumalla toimenpide-ehdotusten valmisteluun. Tässä työssä Motiva haluaa olla mukana, kiteyttää Motivan toimitusjohtaja Jouko Kinnunen. Materiaalitehokkuus on sisäänrakennettuna bisneslogiikkaan ja siksi olennaista elinkeinoelämälle. Päätöksentekijöiden tehtävänä on luoda yrityksille mahdollisimman suotuisat toimintapuitteet esimerkiksi lupaprosesseja sujuvoittamalla ja aktiivisella EU-vaikuttamisella. Materiaalitehokkuuden kentässä kaikille osapuolille löytyy roolinsa, ja parhaiten päästään eteenpäin yhteistyöllä, totesi tilaisuudessa johtaja Tellervo Kylä-Harakka-Ruonala Elinkeinoelämän keskusliitosta. Tilaisuudessa kävi selkeästi ilmi poliittinen tahtotila materiaalitehokkuuden edistämiselle. Valtioneuvosto on nostanut materiaalitehokkuusohjelman yhdeksi kärkihankkeekseen. Tavoitteena on tehdä yhteistyötä eri toimijoiden kanssa sekä kansallisesti että EU:ssa. Kansliapäällikkö Erkki Virtanen peräänkuuluttikin aloituspuheenvuorossaan innovaatio- ja imitaatiopolitiikkaa, jotta hyvät käytännöt voidaan jalkauttaa kaikkien toimijoiden kesken. Kuulluissa puheenvuoroissa elinkeinoelämän edustajat ilmoittivat myös haluavansa olla mukana kansallisen materiaalitehokkuusohjelman toimenpiteissä. Ehdotus löytyy työ- ja elinkeinoministeriön sivuilta: työsuhdeneuvonta työttömyyskassa edunvalvonta MAA VESI ILMA Vuorikatu 22 A Helsinki ELIÖSTÖ Ympäristöasiantuntijat pitävät huolta ympäristöstä Ympäristöasiantuntijoista huolehtii YKL Jätteestä energiaa Jäteomenat vaihtolavalle, Teljänkatu 10, takapiha. YMPÄRISTÖASIANTUNTIJOIDEN KESKUSLIITTO YKL y&t0908.indd :00:54 22 Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. 23

14 Kestävän liikkumisen koordinaattori Paula Väisänen Projektityöntekijä Mikko Koskinen Projektityöntekijä Marja Tommola Valonia Varsinais-Suomen kestävän kehityksen ja energia-asioiden palvelukeskus Työpaikan liikkumisen ohjauksella saadaan liikettä työikäisiin Viisasta liikkumista tuettava kaupunkisuunnittelussa Kävely ja pyöräily sopivat melkein kaikille ihmis- ja ikäryhmille sekä monenlaisiin arkimatkoihin. Lihasvoimin tehtävä liikkuminen lisää viihtyisyyttä ja sosiaalista turvallisuutta. Näin keskustat elävöityvät ja lähipalveluiden käyttö lisääntyy. Kasvihuonekaasupäästöt ja liikenteen melu vähenevät, eikä pysäköintiin ja liikennealueisiin tarvita niin paljon tilaa kuin nykyisin. Pyöräily nousee varteenotettavaksi vaihtoehdoksi työmatkaliikenteessä, kun pyöräliikenneväylät ovat oikeissa paikoissa ja noudattavat loogisia reittejä, ovat turvallisia, hyväkuntoisia ja niillä on mahdollista liikkua nopeasti ilman turhia pysähdyksiä. Kävely ja pyöräily ovat omia itsenäisiä kulkumuotojaan, mutta myös osia muilla kulkutavoilla tehtäviä matkaketjuja. Hyvät pyöräily- ja jalankulkuyhteydet pysäkeille ja asemille sekä toimivat pyöräpysäköintijärjestelyt auttavat siirtymään autoilusta joukkoliikenteen käyttöön. Mitä on liikkumisen ohjaus? Kestävän ja viisaan liikkumisen edistämistä kannustavin toimenpitein kutsutaan liikkumisen ohjaukseksi. Liikkumisen ohjauksella vähennetään henkilöautolla ajamista ja lisätään ympäristön sekä yhteiskunnan kannalta edullisia liikkumistapoja. Näitä ovat kävely, pyöräily, joukkoliikenteen käyttö, autojen yhteiskäyttö, kimppakyydit ja taloudellinen ajotapa. Suomalaisten tekemistä 1 3 kilometrin mittaisista matkoista yli puolet tehdään henkilöautolla. Samalla riittämätön liikunta kasvattaa terveydenhoidon menoja ja yksityisautoilu aiheuttaa ympäristöongelmia. Työpaikan liikkumisen ohjauksella pyritään siihen, että yhä useampi kulkisi työmatkansa muuten kuin omalla autolla. Työnantajalla on tärkeä rooli työntekijöiden kulkumuotojen valinnassa. Työnantajat voivat joko edistää tai jarruttaa liikunnallisuutta ja viisasta liikkumista. Kävely, pyöräily ja joukkoliikenteen käyttö lisäävät työntekijöiden fyysistä aktiivisuutta toisin kuin henkilöautolla matkustaminen. Työmatkoilla käytetyt viisaat kulkutavat siirtyvät usein myös vapaa-aikaan. On helpompaa valita pyörä tai bussi, kun siihen on jo tottunut töissä. Kävelyn ja pyöräilyn lisääntyminen parantaa kansanterveyttä. Suomessa vain noin puolet työikäisistä liikkuu terveysliikunnan suosituksen mukaisesti. Yksittäiselle ihmiselle aiheutuvien vaikutusten lisäksi liian vähäinen liikunta aiheuttaa yhteiskunnalle merkittäviä lisäkuluja. Riittämätön liikunta kasvattaa terveydenhoidon menoja arvioidusti miljoonalla eurolla vuodessa. Työikäisten poissaolot ja työn tuottavuuden lasku lisäävät myös liikkumattomuuden ja vähäisen liikkumisen välillisiä kustannuksia. Työnantajalle työpaikan liikkumisen ohjaus voi olla taloudellisesti hyvinkin järkevää. Työntekijöiden sairauspoissaolojen määrä ja työn tuottavuuden lasku ovat asioita, joita jokainen työnantaja haluaa välttää. Toinen asia, joka aiheuttaa monelle työnantajalle kustannuksia, on työntekijöiden parkkipaikkojen rakentaminen tai muunlainen työntekijöiden pysäköinnin rahallinen tukeminen. Liikuntapiirakasta näkee, että vähintään 2,5 tuntia reipasta liikuntaa, esimerkiksi pyöräilyä tai kävelyä, täyttää viikoittaisen suosituksen kestävyyskuntoa parantavasta liikunnasta. Näin esimerkiksi 15 minuutin työmatka molempiin suuntiinsa ja viitenä päivänä viikossa pyöräillen riittää. Lähde: UKK-instituutti. 24 Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. 25

15 Liikkumissuunnitelmasta apua työpaikoille Työpaikan liikkumissuunnitelmassa tunnistetaan työpaikan mahdollisuudet lisätä kestävien kulkumuotojen käyttöä. Liikkumissuunnitelma on hyvä keino kartoittaa työpaikan liikkumisen tilanne ja miettiä tarvittavia toimenpiteitä. Laajasta valikoimasta on helppoa valita omalle työpaikalleen sopivimmat ohjauskeinot ja kannustimet. Lisäksi liikkumissuunnitelmalla saadaan kiinteistön ja sen lähiympäristön tilat ja pysäköintipaikat optimaalisempaan käyttöön, lisätään turvallisuutta sekä palvellaan paremmin asiakkaita ottamalla huomioon heidän liikkumistarpeensa. Konkreettisia toimenpiteitä työnantajalle Työpaikalla viisasta liikkumista voidaan edistää muun muassa parantamalla pyöräpysäköintiä, järjestämällä suihku- ja vaatteidenvaihtotilat sekä hankkimalla työpaikkapyöriä. Taloudellisia kannustimia ovat esimerkiksi autopaikan hinnoittelu todellisten kustannusten mukaan, työsuhdepyörät tai pyörähuollot työntekijöiden omille polkupyörille. Työnantaja voi madaltaa kynnystä bussin käyttöön muun muassa tarjoamalla työntekijöilleen työsuhdematkalipun. Joustavat työajat ja etätyömahdollisuudet vähentävät arkipäivän aikataulusidonnaisuutta ja tuovat lisää mahdollisuuksia tehdä matkoja jalan ja pyörällä. Automatkoja voidaan vähentää myös muuttamalla matkustussääntöjä ja järjestämällä virtuaalikokouksia. Työyhteisön osallistuminen kävely- ja pyöräilykampanjoihin toimii hyvänä kannustimena kulkutapavalintojen muutoksessa. Liikettä työmatkaan hankkeen voimin Turun kaupungin Liikettä työmatkaan! -hankkeessa innostetaan uusia henkilöitä kävelemään, pyöräilemään tai liikkumaan työmatkansa muulla fyysisesti aktiivisella kulkutavalla. Työmatkaliikunnalla vähennetään myös työmatkojen ympäristökuormitusta ja parannetaan matkojen turvallisuutta. Hankkeeseen osallistuville työntekijöille tehtiin terveyden ja kunnon nykytilan kartoitus, lahjoitettiin välineitä turvalliseen liikkumiseen, tarjottiin pyöränhuoltoa sekä järjestettiin sparraustilaisuuksia. Samalla etsittiin keinoja, joilla voidaan lisätä työntekijöiden työmatkaliikuntaa. Hankkeen yhtenä tavoitteena on saada työmatkaliikunnan toimenpiteet käyttöön Turun kaupungin kaikissa yksiköissä. Hankkeen päärahoittajina toimivat Liikennevirasto ja Kunnossa kaiken ikää (KKI) -ohjelma. Osallistujiksi haluttiin työmatkaliikunnassa passiivisia henkilöitä. Hankkeen välituloksista selviää, että yli puolet osallistujista liikkuu viikossa tunnin tai puolitoista enemmän kuin ennen hanketta. Lisäksi 96 % osallistujista kokee, että työmatkaliikunnalla on ollut positiivisia vaikutuksia esimerkiksi työkykyyn, toimeliaisuuteen ja vireyteen. Minulla on pitkään ollut ajatuksissa pyöräilyn aloittaminen ja hanke toimi hyvänä alkusysäyksen antajana. Oli todella kiinnostavaa saada tietoa omasta terveydentilastaan ja kehittymisestään. Vertaistuki ja tapaamiset muiden osallisten kanssa toivat mukavan lisän, kertoo luokanopettaja Lars Nyberg Turun Luostarivuoren koulusta. Lainapyörillä liikuntaa työmatkoihin Polkupyörä on äärimmäisen kätevä kulkuneuvo keskustassa liikkumiseen, kuvailee Kirsi-Maria Castrén-Harju Turun ammattikorkeakoulusta. Henkilökohtainen kuntokartoitus motivoi työmatkaliikunnan lisäämisessä. Työnantaja voisi tarjota tällaista kaikille työntekijöilleen, ehdottaa Lars Nyberg Turun Luostarivuoren koulusta. Valonian Työpyöräile!-kampanjassa vuonna 2012 lainattiin varsinaissuomalaisille työpaikoille taidepyöriä työmatkakäyttöön. Kysynnän vuoksi pyörien lainausta on jatkettu kampanjan jälkeen. Kiinnostavina ja yksilöllisinä lainapyörät madaltavat kynnystä kokeilla polkupyöräilyä työpaikoilla. Kolme pyöristä on tällä hetkellä lainassa Turun ammattikorkeakoulun henkilöstöllä. Lainaus liittyy ammattikorkeakoulun käynnissä olevaan INTO innostavaa liikuntaa ammattikorkeakoulun arkeen -projektiin, jonka tavoitteena on liikkumisen lisääminen ja uusien liikkujien aktivoiminen. Projektissa liikuntaa on tuotu arkeen lainapyörien lisäksi liikuntavarttien, uusien ryhmäliikuntatuntien, aloittelijatason lajikurssien ja liikuntatuutoroinnin avulla. Käytän lainapyörää kaikenlaiseen liikkumiseen, kuten työmatkoihin, asioiden hoitoon ja kaupassa käyntiin, kertoo viestintäsihteeri Kirsi-Maria Castrén-Harju Turun ammattikorkeakoulusta. Lähteet Kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallinen strategia Liikenne- ja viestintäministeriö 4/2011 Kävelyn ja pyöräilyn valtakunnallinen toimenpidesuunnitelma Liikenneviraston suunnitelmia 2/2012 Henkilöliikennetutkimus Liikennevirasto, liikennesuunnitteluosasto. Helsinki Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. 27

16 Suunnitteluinsinööri, DI Pasi Tainio Suomen ympäristökeskus Suomen suurin aurinkosähkön yhteishankinta 5 kwp aurinkosähköjärjestelmää asennetaan Padasjoen Terveysaseman katolle Asentajat ovat Padassähkön Seppo Toropainen (vas) ja Tuomas Jaakkola. Kuva: Olli-Pekka Pietiläinen, SYKE. Suomessa aurinkosähkön tuottaminen on vielä lapsenkengissään. Aurinkosähkön osuus energiantuotannostamme on alle 0,01 % energian tuotannosta, kun Saksassa se on yli 5 % 1. Monet kuluttajat olisivat kiinnostuneita tuottamaan sähköä itse, mutta laitteiden hankkiminen ja asentaminen on kallista ja vaikeaa. Energiateollisuus ry:n teettämän kyselyn mukaan jopa yhdeksän kymmenestä suomalaisesta haluaa lisää aurinko- ja tuulivoimaa Suomeen. Yhteishankinnasta asiasta innostuneille löytyy apu niin kustannusten alentamiseen kuin tiedon ja taitojen puutteeseen. Yhteishankinnan tausta Alkuvuodesta 2013 Lappeenrannan teknillinen yliopisto ilmoitti asentavansa Suomen suurimman aurinkosähköjärjestelmän, 220 kwp ja paikallinen verkkoyhtiö ilmoitti alkavansa ostaa asiakkaidensa tuottamaa aurinkosähköä. Kaksi yksityishenkilöä, joilla ei ollut aiempaa kokemusta aurinkosähköstä, Vesa-Matti Puro ja Petri Savolainen ajattelivat, ettei kahta ilman kolmatta ja päättivät järjestää aurinkosähköpaneelien kimppahankinnan. Aluksi he järjestivät infotilaisuuden, johon he saivat lehti-ilmoituksella noin 40 osallistujaa. Osallistujista noin puolet oli asiasta erittäin kiinnostuneita ja valmiita tilaamaan. Useiden tapaamisten ja tarkan suunnittelun jälkeen päätyi 20 hengen ryhmä tilaamaan jokainen 2 9 kw järjestelmät katoillensa saksalaisesta verkkokaupasta. Kun kuljetukset hoidettiin itse järjestetyllä rekalla, saatiin kuljetuskuluissa säästöä noin 500 euroa henkilöä kohden. Asennukset ryhmä hoiti pääosin talkoina sekä kilpailuttamalla paikallisen sähköyhtiön tekemään sähkötyöt kaikkiin kohteisiin. Kesän 2013 aikana saatiin kaikki asennukset toteutettua. HINKUn oli pistettävä paremmaksi Vesa-Matti Puro kävi keväällä 2013 SY- KEssä kertomassa ajatuksistaan HINKUkuntien sparraajalle Pasi Tainiolle siitä, miten vastaavaa toimintaa pitäisi laajentaa myös HINKU-kuntiin. Vesa-Matti oli myös yhteydessä Mynämäen kunnan hallituksen puheenjohtaja Pekka Myllymäkeen, joka innostui ajatuksesta välittömästi. Myllymäki oli myös yhteydessä samaiseen SYKEn edustajaan ja kannusti toimimaan nopeasti. Toiminnan suunnittelu alkoi keväällä, mutta lähestyvien kesälomien johdosta infotilaisuus päätettiin pitää vasta lomien jälkeen elokuussa. Tämä siksi, että tilaajien alkuinnostus ei tyssäisi siihen, ettei kukaan ole vastaamassa kysymyksiin. Infotilaisuudessa otettiin varovaiseksi tavoitteeksi saada yleisöä saman verran kuin Lappeenrannan vastaavassa tilaisuudessa, eli 40 henkilöä. Tilaisuutta mainostettiin puffijutuilla alueen lehdissä ja radiossa. Kun järjestäjät saapuivat vartti ennen tilaisuuden alkua paikalle, oli noin sadan hengen sali jo lähes täynnä. Lisätuolien hakemisen jälkeen ja kun osa yleisöstä oli saatu sijoitettua käytävälle, josta vielä jotenkin näki esiintyjät, pääsi tilaisuus alkamaan hetken myöhässä. Pekka Myllymäki avasi tilaisuuden innostavalla puheenvuorolla uusiutuvasta energiasta ja WWF:n Hanna- Liisa Kangas lisäsi vettä myllyyn. Alkuun vielä Mynämäen seudun pienkiinteistöyhdistyksen Lauri Numminen avasi asiaa omakotiasujan kannalta. Tilaisuus järjestettiin Mynämäen käsi- ja taideteollisessa opistossa, jossa tullaan järjestämään keväällä 2014 aurinkokeräimen itserakennuskurssi. Kurssista oli kertomassa puutyöopettaja Erkki Viirros. 1 EPIA (2012) Global Market Outlook for Photovoltaics, European Photovoltaic Industry Association. 28 Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. 29

17 Näiden jälkeen päästiin itse asiaan. Vesa- Matti Puro kertoi Lappeenrannassa järjestämästään yhteishankinnasta ja Naps Systemsin Markus Andersen kertoi yleistä aurinkosähköstä sekä sen asentamisesta vuosikymmenten kokemuksella. Lopuksi illan aiheista oli vielä paneelikeskustelu. Edellä mainittujen lisäksi tilaisuutta oli mukana järjestämässä MTK-Varsinais-Suomi, Mynämäen kunta ja Suomen Akatemian rahoittama LAICA-hanke. Tilaisuuden loppupuolella yleisössä kiersi kaksi listaa, joilla etsittiin osallistujia aurinkokeräimen itserakennuskurssille sekä aurinkopaneelien tilaajiksi. Molemmat listat saivat hyvin nimiä ja näytti siltä, että keräimen rakentajia riittää kahdenkin kurssin järjestämiseen ilman enempää mainostamista. Paneelitilaajia löytyi alustavasti 15. Yhteistilausryhmä Viidentoista aurinkopaneelien yhteishankinnasta kiinnostuneiden kesken tavattiin Ryhmän vetäjäksi valittiin Tapio Lindén ja häntä avustamaan Pasi Tainio. Tapaamisessa todettiin, että kenelläkään ryhmän jäsenellä ei ole aiempaa kokemusta verkkoonkytketystä aurinkosähköstä. Niinpä päätettiin Lappeenrannan esimerkistä poiketen kysyä avaimet käteen -tarjouksia kotimaisilta toimijoilta. Näin ollen ryhmän ei tarvitsisi itse suunnitella järjestelmiä ja jos jokin menee vikaan, olisi vastuutaho tavoitettavissa. Osalla kuitenkin oli sähköalan tai asennustyön osaamista, joten heillä oli mielenkiintoa asentaa osa tai koko järjestelmä itse. Tavoitteeksi otettiin 25 tilaajaa, jolla lyötäisiin Lappeenrannan 20 tilaajan porukka, jotta tarjoajilla riittäisi mielenkiinto. Tapio Lindén teki tarjouspyynnön, jossa järjestelmävaihtoehtoina olivat yksivaiheinen 2 kw-järjestelmä sekä kolmivaiheinen 5 kw-järjestelmä. Molemmista pyydettiin tarjoukset pelkistä laitteista, laitteista ja sähkötöistä ilman kattoasennuksia sekä avaimet käteen -tarjous. Tarjouspyynnön kohteena oli 25 samanlaista etukäteen määriteltyä tyyppitaloa missä tahansa Suomessa. Seuraava kokous oli , jolloin käytiin läpi saadut tarjoukset. Tarjouspyyntö oli selvästi kiinnostanut toimijoita, sillä hinnat olivat jopa 40 % edullisempia kuin vallitseva yleisessä tiedossa oleva hintataso. Edullisimman tarjouksen teki GreenEnergy Finland Oy. Kun tästä vielä poistaa kotitalousvähennyksen tai yritysten ja yhdistysten 4 kwp aurinkosähköjärjestelmä piharakennuksen katolla Varsinais- Suomessa. Kuva: Pasi Tainio, SYKE. saaman jopa 30 %:n investointituen, alkaa aurinkosähkö vaikuttaa jo hyvinkin fiksulta ratkaisulta kohteissa, joissa sähkölle on tarvetta auringon paistaessa. Tilaajien kokoaminen Syyskuun 2013 lopussa 15 tilaajan ryhmällä oli siis tarjous, joka oli voimassa vain, mikäli tilaajia tulee 25. Kymmenen tilaajaa piti saada vielä kasaan. Tästä ei kuitenkaan ollut huolta, sillä tieto edullisesta hinnasta kiiri paikallislehtien, puskaradion ja HIN- KU-viestinnän avulla niin tehokkaasti, että yhteydenottoja tuli jatkuvasti. Yhteydenotot oli sovittu hoidettavaksi Tapio Lindénin ja Pasi Tainion kautta. Näin ollen ns. renkaan potkijat eivät kuormittaneet GreenEnergy Finlandin edustajia paljoakaan, vaan he pystyivät keskittymään potentiaalisimpiin asiakkaisiin. Tämä oli myös yhtenä ehtona tarjouksen voimassa ololle. Tapio teki työtä Maskun kunnan HINKU-hankkeelle varatuilla resursseilla ja Pasi LAICA-hankkeen ja HINKU-foorumin palkkalistoilla. Tilaukset ja toimitukset Tilaukset ja toimitukset päätettiin hoitaa kahdessa erässä. Ensimmäinen erä oli tarkoitus toimittaa ja asentaa vielä vuoden 2013 aikana, jonka jälkeen toisen erän tilaukset hoidettaisiin tammikuun loppuun mennessä ja asennukset suoritettaisiin keväällä lumien sulettua katoilta. Ensimmäisessä erässä oli noin kymmenen järjestelmää ja niiden asennukset aloitettiin Paneelien saatavuudessa tuli kuitenkin hieman viivytyksiä ja paneelit saapuivat Suomeen vasta vuoden vaihteen Mynämäellä järjestetty infotilaisuus kimppatilauksesta. Iso osa väestä ei mahtunut varattuun saliin. Kuva: Pasi Tainio, SYKE. Mitä tarkoittaa kwp ja kwh? Aurinkosähkön yhteydessä tehosta puhutaan kwp:nä eli kilowattipeakinä. Tällä tarkoitetaan huipputehoa, joka saadaan parhaimmillaan tuotettua. Huipputeho eli kwp riippuu järjestelmän koosta. Vuotuista sähköntuottoa mitataan kwh:na eli kilowattitunteina. Tämä ilmoittaa, kuinka paljon asennettu järjestelmä vuosittain tuottaa sähköä. Tyypillisesti jokainen asennettu kwp tuottaa vuosittain noin kwh:ta sähköä. Esimerkkinä voidaan käyttää tyypillistä sähkölämmitteistä omakotitaloa, jonka vuotuinen sähkönkulutus on noin kwh:ta. Tällöin 2 kwp:n järjestelmällä saadaan tuotettua noin 7 % sähkönkulutuksesta. 30 Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. 31

18 jälkeen, joten aluksi voitiin asennella vain kiskoja, inverttereitä ja sähköjohtoja. Koska talvi ei tuonut juurikaan lunta katoille, voitiin asennuksia kuitenkin jatkaa läpi talven sitä mukaa kuin järjestelmiä ehdittiin suunnitella ja tarvikkeita toimittaa. Kaikki noin 30 järjestelmää pitäisi olla asennettuna ja käyttöönotettuna kesään mennessä. Mitä opittiin? Yhteistilauksessa on monia etuja. Kiistattomampia lienevät edullisempi hinta ja vertaistuki. Tarjoajat haluavat luonnollisesti isompia kokonaisuuksia ja varsinkin Suomen suurin tilaus kiinnostaa aina kaikkia toimijoita. Tilaajan näkökulmasta vertaistuki on jopa korvaamattoman arvokasta. Päätös on helpompi tehdä, kun tietää, että moni muukin on tekemässä saman päätöksen. Yhdessä myös kysymyksiä nousee enemmän kuin mitä itselle tulee mieleen, jolloin voi olla varmempi, että kaikki oleelliset asiat tulee huomioitua. Tilaajien keskuudesta nousi esiin myös paljon hyviä huomioita ja ajatuksia alan jatkokehityksestä. Nettomittarointi eri muodoissaan, sähkön myynnin kannattavuus ja erilaiset tuet ovat kestoaiheita. Yritykset ja kunnat saavat tietyin ehdoin aurinkopaneelijärjestelmiin 30 %:n tuen, mikä tekee järjestelmien asentamisesta merkittävästi kannattavampaa. Hyvissä kohteissa aurinkosähkö voi tarjota jo 1 5 prosentin vuotuisen tuotonkin tietyin oletuksin. Yrityksillä investointien tuottoodotukset ovat kuitenkin vielä liian korkeat aurinkosähkölle. Kuntien taloustilanne taas on kaikilla tiedossa. Yksi potentiaalisimpia kohderyhmiä aurinkosähkön hyödyntämiseen ovat maatilat. Niille tukea ei kuitenkaan myönnetä kuin tiettyjen isompien investointien yhteydessä. Yksityishenkilöillä ainoa tukimuoto on Aran tarveharkintainen energiatuki, jonka saamisen tärkein kriteeri on hakijan talouden pienehköt tulot. Monissa kohteissa olisi potentiaalia hankkia hieman isompi järjestelmä naapurin kanssa yhdessä, jolloin yksikkökustannus ja käytön optimointi olisi helpompaa. Sähkön siirtäminen tonttirajan yli ei kuitenkaan ole kannattavaa nykyisellä lainsäädännöllä. Suurimmaksi ongelmaksi identifioitui kuitenkin tiedon puute. Aurinkosähkö mielletään kesämökkien ratkaisuksi, mitä se vielä tällä hetkellä asennettujen järjestelmien perusteella suureksi osaksi onkin. Oman sähkön tuottaminen kiinnostaa kuitenkin suuresti, koska siten voi välttää siirtomaksut, joiden suurelta näyttävää osuutta sähkölaskusta ihmiset eivät ymmärrä. Moni tilauksesta kiinnostunut ei kuitenkaan tiennyt esimerkiksi aurinkosähkön ja -lämmön eroa eikä sitä, ettei verkkoonkytkettyihin aurinkosähköjärjestelmiin lähtökohtaisesti kuulu akkuja. Myös tukikuvioiden selvittelyssä kesti viikkoja ja jopa kuukausia. Suurin tilaus on siis tiedon lisäämiselle. Mitä jatkossa? Yhteistilaus herätti laajaa kiinnostusta ja syystäkin. Edut olivat kiistattomat. Vaikka tilaukset menivät vain yhdelle toimijalle, myös kilpailijat hyötyvät, kun koko toimiala saa uutta vauhtia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että aurinkopaneelit lisääntyvät nopeimmin niillä postinumeroalueilla, joilla paneeleja näkyy katukuvassa. Seuraava aurinkopaneelien yhteistilauskin on jo alkanut, jota tuskin olisi syntynyt ilman näitä esimerkkejä. Pääkaupunkiseudun Ilmastoinfo on päättänyt järjestää oman vastaavan yhteishankinnan vielä merkittävästi isommalla volyymillä asukkaan Mynämäeltä löytyi useampi tilaaja. Ilmastoinfon tavoittelema 100 tilaajaa pääkaupunkiseudulta pitäisi olla hyvinkin mahdollinen, vaikka aikataulu onkin kireämpi ja suuri osa ihmisistä asuu kerros- ja rivitaloissa, joihin järjestelmän saaminen on jonkin verran hankalampaa. Suomen ympäristökeskus SYKE ja etenkin HINKU-foorumi aikovat hyödyntää yhteishankintakonseptia jatkossakin. Uutta aurinkopaneelien tilausta yksityishenkilöille ei kuitenkaan ole SYKEn tai HINKUfoorumin toimesta suunnitteilla. Suurin osa yhteistilaukseen osallistuneista valitsi noin 5 kwp-järjestelmän. Se tarkoittaa sitä, että järjestelmä tuottaa sähköä optimioloissa noin 5 kw-teholla. Jos optimiolosuhteet kestävät tunnin, syntyy sähköä noin 5 kwh. Vertailun vuoksi esimerkiksi sähkösaunan kiukaan tyypillinen teho on 6 kw. Se siis syö sähköä tunnissa 6 kwh. Valaistuksessa taas 10 kappaletta 60 W hehkulamppuja syö sähköä tunnissa 0,6 kwh. Aurinkosähköä syntyy eniten kun aurinko paistaa kohtisuoraan paneeleihin ja ilma on mielellään vielä hieman viileä. Kevään auringonpaisteet ovat siis optimaalisia. Keväällä voidaan myös tarvita vielä lämpöä, jolloin syntyvä sähkö on myös helpompi hyödyntää. Eniten tuottoa saadaan kuitenkin kesällä, kun päivät ovat pitkiä. Aurinkosähkön ongelmat korostuvat kesäpäivänä. Tavallinen noin kwh vuodessa kuluttava sähkölämmitteinen omakotitalo kuluttaa sähköä keskimäärin 55 kwh vuorokaudessa talvella enemmän ja kesällä vähemmän. Öisin, kun talossa ei tehdä mitään ja laitteet ovat pois päältä, putoaa kulutus noin 0,5 kw paikkeille. Aamulla ja illalla kun ollaan lähdössä töihin tai tullaan töistä ja käydään suihkussa sekä valmistetaan ruokaa, nousee kulutus useisiin kilowatteihin. Sähkösaunan, uunin, lämminvesivaraajan, ilmalämpöpumpun, Pasi Tainio Suomen ympäristökeskus Aurinkosähkön käyttö tiski- ja pyykkikoneiden, plasmatelevision ja monien muiden laitteiden yhtäaikaisella käytöllä hetkellinen kulutus on mahdollista saada jopa 20 kw paikkeille. Päivällä taas kun talossa ei ole ketään paikalla, voi kulutus jälleen pudota alle yhden kilowatin. Tällöin optimiolosuhteiden vallitessa 5 kwp -järjestelmän tuotosta jopa yli 4 kw menee verkkoon korvauksetta tai pientä korvausta vastaan. Verkkoon kytketyssä aurinkosähköjärjestelmässä ei ole normaalisti akkuja, sillä ne lisäisivät hintaa merkittävästi, joten sähkö on kannattavinta kuluttaa silloin, kun sitä syntyy. Aurinkosähköjärjestelmän kytkemisen jälkeen kodin laitteet kuluttavat aina ensisijaisesti aurinkosähköä ja ottavat verkosta vain sen osan, mitä ei aurinkopaneeleista ole saatavilla. Jos taas kodin laitteet eivät kuluta kaikkea sähköä, virtaa ylimääräinen sähkö verkkoon. Sähkömittareissa tosin on hieman eroja ja jotkin mittaavat vaiheita erikseen. Omakotitalon verkossa sähkö virtaa kolmessa eri vaiheessa, ja jos aurinkosähköä tuotetaan eri vaiheeseen kuin missä sitä kulutetaan, voi asukas joissain tapauksissa samanaikaisesti tuottaa verkkoyhtiölle aurinkosähköä korvauksetta ja ostaa verkkosähköä kotiinsa. Sähkölasku koostuu kolmesta osasta. Omakotiasujalla sähköenergia on noin 32 Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. 33

19 Nopein reitti oikeaan tuotteeseen kanavan ajankohtaisiin uutuustuotetietoihin. 5,25 kwp aurinkosähköjärjestelmä maatilarakennuksen katolla Varsinais-Suomessa. Kuva: Pasi Tainio, SYKE. 40 % (~ 6 snt/kwh) kokonaishinnasta, sähkön siirto noin 30 % (4 snt/kwh) ja sähköverot noin 30 % (4 snt/kwh). Kun syntyvän sähkön kuluttaa itse, säästää tällöin tämän esimerkin kohteessa 14 snt/kwh. Jos sähköä ei käytä itse, se siirtyy verkkoon, jolloin sen voi antaa korvauksetta verkkoyhtiölle tai myydä sähköyhtiölle. Moni sähköyhtiö ostaa nykyään aurinkopaneelien tuottamaa sähköä ja maksaa siitä pörssihintaa sekä ottaa mahdollisesti vielä pienen marginaalin itselleen. Pörssihinta on noin keskimäärin 3 4 snt/kwh, jolloin paneelien omistajalle jää marginaalin jälkeen ehkä vain 2 3 snt/kwh. Sähkö on siis selvästi (14 snt/kwh vrt. 2 3 snt/kwh) kannattavampaa käyttää itse. Paneelit hankkivan omakotiasujan kannattaakin siis ensin selvittää kesäpäivän tunnittainen kulutus verkkoyhtiöltä ja sen jälkeen miettiä mitä kuormia on mahdollista siirtää auringonpaisteen mukaan sekä mitoittaa järjestelmä taas tämän kokonaisuuden mukaan. Juuri tämä kuormien siirtäminen eli kulutusjousto on oleellista aurinkosähkön käytössä. Markkinoilla on olemassa järjestelmiä, jotka automaattisesti siirtävät ylituoton esimerkiksi vesivaraajaan tai päästävät tietyistä pistorasioista virtaa läpi vain, kun aurinkosähköä on tarjolla. Tällöin esimerkiksi ilmalämpöpumppu voi viilentää taloa aina silloin kun aurinkosähkölle ei ole muuta käyttöä. Nämä tekniikat kehittyvät kovaa vauhtia. Edes kaikilla alan toimijoilla ei ole kaikista mahdollisuuksista tietoa. Aurinkosähkön hyödyntämisen lisääminen tukee siten myös näiden toimialojen kasvua Suomessa. 34 Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. 35

20 Viestintäpäällikkö Sanna Nuutila Tekes Green Growth -ohjelma edistää resurssitehokasta kasvua Kohteena kasvuhaluiset pk-yritykset Ohjelma on suunnattu kotimaisille kasvuja kansainvälistymishaluisille pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka etsivät roolia vihreästä kasvusta tai haluavat kehittää liiketoimintaansa kestävän talouden yhteishankkeiden kautta. Suuret yritykset ja tutkimuslaitokset voivat osallistua ohjelmaan pääasiassa toimiessaan aktiivisesti verkoston vetäjinä ja yhteistyössä pk-yritysten kanssa. Yritykset voivat hakea rahoitusta jatkuvasti. Green Growth -ohjelma tarjoaa muun muassa seuraavia palveluja: Rahoitusta ohjelman aihepiiriin liittyville t&k-projekteille (yrityksille ja tutkimuslaitoksille) Tekesin Green Growth Tie kestävään talouteen -ohjelman pääteema on talouden kestävä kasvu sekä luonnonvarojen tehokas ja vastuullinen käyttö. Viisivuotisen ( ) ohjelman aikana hankkeita rahoitetaan noin 80 miljoonalla eurolla, josta puolet tulee Tekesiltä, puolet yrityksiltä. Elinympäristöömme kohdistuvat paineet pakottavat meidät muuttamaan toimintaamme. Fossiilisten polttoaineiden lisäksi monien raaka-aineiden hinnat nousevat huomattavasti, jos niiden käyttöä ei tehosteta tai löydetä korvaavia materiaaleja. Muutos edellyttää perinteisten alojen uudistumista ja luo merkittäviä uusia mahdollisuuksia kestävän talouden liiketoiminnalle. Green Growth -ohjelman avulla haetaan innovaatioita, jotka parantavat merkittävästi materiaali-, resurssi- ja energiatehokkuutta sekä luovat pohjaa uusien vihreän kasvun yhteishankkeiden kehittymiselle. Tarkoituksena on luoda pysyvää talouskasvua Suomeen. Moni yritys hakee uusia kasvu-uria erityisesti kehittyviltä markkinoilta. Nyt kiinnitetään huomiota raaka-aine- ja energiakustannuksiin. Juuri näihin vihreän kasvun konseptit tarjoavat ratkaisuja, sanoo Green Growth -ohjelman päällikkö Kari Herlevi. Tapahtumia ja tilaisuuksia: seminaareja, työpajoja, sessioita, tutustumis- ja verkostoitumismatkoja Tunnustelukeskusteluja pkyritysten liiketoiminnan kehittämistarpeiden/projektiaihioiden esittelyyn sekä ohjelmakytkennän arviointiin Sparrauspalveluita kasvuhakuisten ja -kykyisten pk-yritysten liiketoimintamallin kehittämisen ja kansainvälisen kasvun suunnittelun tueksi Asiantuntijatukea yritysten yhteishankkeiden suunnitteluun Markkina- ja ennakointitietoa; kartoituksia Suomesta ja kansainvälisiltä markkinoilta. Green Growth -ohjelman päällikkö Kari Herlevi korostaa sitä, että luonnonvarojen kestävä käyttö on tulevaisuuden kilpailutekijä. Esimerkkejä projekteista Tähän mennessä Tekes on rahoittanut Green Growth ohjelmassa 50 yrityksen projektia 23 miljoonalla eurolla. Yksi esimerkki on ZenRobotics Oy, joka hyödyntää tekoälyä ja robotiikkatekniikkaa jätteiden käsittelyjärjestelmissä. Robotteihin perustuva kierrätysjärjestelmä ZenRobotics Recycler tunnistaa ja poimii jätevirrasta kierrätyskelpoiset materiaalit rakennus- ja purkujätteestä. Se tuo jätteiden käsittelyyn prosessiautomaation tehokkuuden. CrisolteQ Oy puolestaan kehittää omaan tutkimukseen perustuvia kemiallisia menetelmiä, jotka parantavat resurssitehokkuutta. Niiden avulla teollisuuden sivuvirroista voidaan ottaa talteen arvokkaita metalleja kuten kobolttia ja nikkeliä. 36 Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. Ympäristö ja Terveys-lehti , 45. vsk. 37