Sapattivuosi. Go west old man, go west!

Transkriptio

1 net PDF -kopio

2 Go west old man, go west! Sapattivuosi Jos olisimme vaimoni Ansun kanssa purjehtijoita, olisimme ehkä valinneet sapattivuoden kohteeksi Karibian saaret. Koska emme ole, valitsimme toisenlaisen konseptin. Siis asuntoauto alle ja Amerikkaa kiertämään, melkein kuin Nobel-kirjailija John Steinbeck Charliensa (villakoira) kanssa. 39 osavaltiota ja kilometriä myöhemmin luulemme tietävämme uudesta mantereesta enemmän kuin monet sen asukkaat tai ainakin enemmän kuin useimmat eurooppalaiset! PETER GEITEL Continental Trailwaysin bussin Fuller-vaihdelaatikko narahteli kiusaantuneena, kun ilmiselvästi vasta ensimmäisiä ajokeikkojaan tehnyt nuori kuljettaja yritti saada ison linjurin liikkeelle ammattimiehen ottein. New Yorkin keskustan pilvenpiirtäjien varjot loivat tunnelimaisen hämärän katukanjoneihin, kun VM/TM-matkalaiset lähtivät Isosta Omenasta kohti legendaarista Indianapoliksen 500-mailin kilpailua. Vuosiluku kirjoitettiin tuona toukokuuna numeroin Tehtiin historiaa, sillä kyseessä oli suomalaisten formulamatkojen päänavaus tämän päivän Mika-matkailusta ei vielä edes uneksittu. Koska ajo Nykistä Indyyn kesti kaksi täyttä päivää, virisi matkalla monenmoisia juttuja, olihan mukana useitakin huulenheiton jalon taidon omaavia moottoriurheiluhahmoja. Vähäisimpänä aiheena eivät olleet liikenteen seassa vaellelleet monilukuiset matkailuautot. Kun sitten aikanaan tultiin itse tapahtumapaikalle, nelikilometriselle ovaali-kilparadalle, kiinnitti joukkomme huomiota matkailuautojen valtavaan määrään niin radan tuntumassa kuin sen sisäpuolellakin. Niitä ihmetellessä täytyy muistaa, että kaksikymmentä vuotta sitten Suomessa ei tiedetty juuri mitään matkailuautoista tai siitä elämänmuodosta, joka moiseen mat- 8 Tekniikan Maailma 4/2000

3 paripyörillä kakotiin liittyy. Meillä vannottiin matkailuvaunuilun nimiin. Tuhansia pyörillä liikkuvia omakotitaloja katsellessa joku puki sanoiksi monen matkalaisen ajatuksen: Voisi olla mukavaa, jos olisi tilaisuus hypätä tuommoiseen autoon ja tutustua perusteellisesti amerikkalaiseen elämänmuotoon ja maisemiin, erityisesti jossain muualla kuin varsinaisilla turistiseuduilla... Yhdeksäntoista vuotta myöhemmin Huhtikuun loppu 1998: Fordin nokalla hyrräsi voimansa tunnossa 7,6-litrainen V8-bensamoottori, ja kuljettajan selän takana oli matkailuautoa vielä melkein kahdeksan metriä. Eikä matkustusväline siihen loppunut, sillä vetokoukkuun oli kiinnitetty dolly, kevytrakenteinen perävaunu, jonka varassa mukana hinattava henkilöauto kulki etupyörät ilmassa. Se on mitä amerikkalaisin tapa ratkaista yhdistetyn pelastusveneen ja jollan kuljetuspulma. Ja aivan liian kätevää ollakseen sallittua Euroopassa... Kojelaudalla oli avoinna paitsi vielä aika rypistymätön karttakirja, myös Trailer Lifen leirintäalueluettelo, sellainen puhelinluettelon paksuinen, jossa oli listattuna, opastettuna ja arvosteltuna tuhansittain matkailuautoille tarkoitettuja yöpymistukikohtia. Se, että niitä ei ollut enempää, johtui vain siitä, etteivät mantereen kaikki camping-paikat millään mahdu yksiin kansiin, mutta kuvittelimme tulevamme hyvin toimeen moisen eepoksen avulla ja tulimmekin. Edessä puolestaan avautui tasaista maisemaa halkova nelikaistainen floridalainen valtatie, US1. Jo tien numero muistutti, että ollaan menossa pohjoiseen. USA:ssa parittomat tien numerot tarkoittavat pohjois etelä-suuntaan vieviä teitä ja parilliset itä länsi-verkostoa. Pohjoiseen edetessä palmut muuttuivat vähitellen männyiksi, mutta lämpötila pysyi huhtikuun lopulla reippaasti yli 30 0 C:ssa. Yöt kuitenkin kylmenivät nopeasti mitä pohjoisemmaksi matka joutui. Lähtö pitkäaikaiselle unelmamatkalle oli tapahtunut. Maali häämöttäisi vajaata vuotta ja kilometriä myöhemmin. Tiedä häntä, oliko jotain jäänyt kytemään korvan taakse tuosta taannoisesta Indy-reissusta, luultavasti. Muutamilla sitä seuraavilla USA-matkoilla tuli nimittäin kiinnitettyä hiukan tarkempaa huomiota paikalliseen camping-matkailuun. Siinä yhteydessä valkeni totuuden siemen. Tämähän on uudella mantereella enemmän kuin matkailua. Se on elämänmuoto ja suurteollisuutta! Monet amerikkalaiset myyvät eläkkeelle päästyään kaiken omaisuutensa, ostavat matkailuauton ja lähtevät kiertämään mannerta kovia talvia paeten. Kun sitten on kyllästytty liikkumiseen tai löytyy miellyttävä uusi kotiseutu, asetutaan pysyvämmin taloksi. Talossa voi edelleen olla pyörät, tai sitten ei. Vaikeinta on tehdä päätös Elämässä vaikeinta on päätösten tekeminen ja helpointa niiden lykkääminen. Monet suunnittelevat, mitä kaikkea sitten tehdään, kun päästään eläkkeelle. Vaan kukapa takaa eläkeläisen kunnon. Siinä eivät paljon matkustushalut auta, el- Tekniikan Maailma 4/2000 9

4 Go west old man, go west! km vastapäivään Yksi esimerkki lei miehistö ole riittävän terävässä kunnossa. Tämän pitkäaikaisen unelman toteutuminen käynnistyi runsaat kaksi vuotta ennen lentokoneen irtautumista Suomen kamaralta. Toki ajatusta oli muhiteltu puolivakavissaan jo pitempäänkin, mutta kaiken mietiskelyn jälkeen edessä alkoi olla aika astua erään elämän korkean kynnyksen yli siis sanoista tekoihin! Kun päätös oli tehty, oli yllättävää miten asiat alkoivat loksahdella paikoilleen. Elämähän on sellaista, että kun johonkin päämäärään tähtää riittävällä tarmolla, monet hankaliksi kuvitellut asiat järjestyvät. Niin kävi tässäkin tapauksessa. Eräät järjestelyt sujuivat jopa liiankin tarmokkaasti, sillä ensimmäinen virhe tehtiin jo ennen lähtöä. Koska emme olleet matkailuautoasiantuntijoita, kartoitimme avuliaiden välitysmiesten avulla floridalaista autotarjontaa. Sopivan tuntuinen suurikokoinen (muita kokojahan Jenkeissä ei juuri olekaan) auto tuntui löytyvän, ja varasimme sen näkemättä. Nyt KYLTIT tien varressa kertovat erilaisesta liikennekulttuurista: Vankila-alueen lähellä ei saa ottaa peukalokyytiläisiä. Ajovaloja kehotetaan käyttämään turvallisuussyistä ja samalla ilmoitetaan, että liikutaan kaksinkertaisen sakotuskäytännön alueella. Montanassa puolestaan ei pääteillä ole päiväaikaan lainkaan nopeusrajoituksia, paitsi kuorma-autoilla. kaikista kokemuksista viisastuneena voimme sanoa, että USA:ssa yleisesti ja erityisesti Floridassa sekä Kaliforniassa, on niin valtava matkailuautojen tarjonta, ettei sellaista ole syytä näkemättä hankkia. Niinpä meidänkin välineemme vaihtui toiseksi jo ennen starttia. Blue Birdin ison ja kolhon 11-metrisen dieselbussin asemesta alla hyrräsi nyt yhdeksän metriä pitkä erittäin kodikkaasti sisustettu Jayco 295 Eagle -alkovimalli, joka tuntui kodilta heti ensitutustumisesta lähtien. Siinä viihdyttiin kymmenisen kuukautta ja vieläpä hyvin. Joku ihmetteli matkailuauton ostamista, eikö se olisi kätevämpi vuokrata? Ei todellakaan, ainakaan jos kyseessä on yli parin kolmen kuukauden matka. Tavallisen matkakodin vuokrat liikkuvat alkaen dollaria/viikko. Viikkohinta tosin halpenee vuokra-ajan pidentyessä. Lähes vuoden pituiselle kierrokselle ainoa vaihtoehto kuitenkin on auton ostaminen. Osto- ja myyntihinnan välinen erotus on il- OREGON Trail on 1830-luvun lopun siirtolaisreitti, jolle on valunut paljon verta ja hikeä. Chimney Rock on tunnettu vankkurikaravaanien maamerkki läntisessä Nebraskassa. Piikillä on korkeutta Stadionin tornin verran, joten monumentti näkyy hyvin km:n päähän tasaisessa maastossa. Matkailuautolle ja dollylle on yleensä hyvin kääntötilaa nähtävyyksien tuntumassa Los Angeles CALIFORNIA BRITISH COLUMBIA W A S H I N G T O N O R E G O N San Fransisco Vancouver Seattle Portland N E V A D A I D A H O Las Vegas A R I Z O N A Jasper A L B E R T A M O N T A N AN O R T H D A K O T A W Y O M I N G U T A HC O L O R A D O Phoenix Calgary Helena Salt Lake City N E W M E X I C O El Paso Santa Fe M E X I C O 1000 km K A N A D A S O U T H D A K O T A N E B R A S K A K A N S A S T E X A S North Platte O K L A H O M A San Antonio M I N N E S O T A IOW A Kansas City W ISC O N S IN M ISS O U R I A R K A N S A S L O U ISIAN A Houston Pohjois-Amerikka on valtava manner ja tieverkoston täydellisesti pilkkoma. Mahdollisuuksia reittivalintaan on loputtomasti. Henkilökohtaiset mieltymykset, matka-aika ja vuodenkierto ratkaisevat paljon. Pohjoisessa on talvella aivan liian kylmää ja etelässä taas tukahduttavan kuumaa, mutta jokaiselle sopiva vaihtoehto löytyy varmasi. Me teimme retkemme näin Chicago ILL INO IS M ISS ISS IPP I M ISC H IGA N St Louis IND IAN A K E N T U C K Y T E N N E S S E E Memphis A L A B A M A Mobile New Orleans O N T A R I O Q U E B E C Detroit O H I O G E O R G IA W E S T V I R G. Atlanta P E N N S Y L V. V I R G I N I A N O R T H C A R O L I N A S. C A R O L I N A F L O R IDA Montreal Toronto N E W Y O R K Miami M A I N E Boston New York Washington D.C. Lähtö Paluu KAIKKIAAN km pitkän viivan piirtäminen matkailuautolla Yhdysvaltojen ja Kanadan tieverkostoon kesti miltei päivälleen kymmenen kuukautta. Ajotahtia ei voi pitää mitenkään erityisen rankkana, sillä kuukausittaiset matkat vaihtelivat ja kilometrin välillä. Lisäksi tuli vielä runsaat km henkilöautolla tehtyjä turisti- ja kauppamatkoja. Jättimanner Pohjois-Amerikka on Euroopan mittakaavassa ajatellen suuri paikka. Floridasta, mistä taival alkoi, on suorinta maantieyhteyttä käyttäen Tyynenmeren rannalle Washingtonin Seattleen noin km. Ja kukapa nyt suorinta reittiä lomalla käyttäisi? Alueelle mahtui neljä aikavyöhykettä. Kun Floridan aikaero Suomeen on seitsemän tuntia, länsirannikko laahaa kymmenen tuntia perässä. Koska lähtöajankohta oli huhtikuun lopussa, suunnattiin aluksi itäranni- TÄMÄ on suomalaiskeksintö! St. Louisissa miltei Mississippi- ja Missouri-jokien yhtymäkohdassa taivasta koristaa arkkitehti Eero Saarisen 200-metrinen kaari. Se symboloi historiallista lännen porttia, solmukohtaa, jonka kautta länsi valloitettiin. 10 Tekniikan Maailma 4/2000

5 LÄHETYSASEMA Alamon rauniot ovat osa San Antonion kaupungin keskustaa Texasissa. Täällä muun muassa Davy Crockett ja Jim Bowie antoivat henkensä vuonna 1836 puolustaessaan Texasin tulevaa itsenäisyyttä. kon suuria väestökeskuksia vältellen pohjoiseen. Tennesseen ja Kentuckyn alueella jouduttiin silti hiukan hidastamaan, sillä kesän tulo oli myöhässä. Suunnattiin siis lännemmäksi Mississippi-joen tuntumaan. Kentuckyn alakulmasta tehtiin pisto Memphisiin Elviksen Gracelandiin, joka on tietysti näkemisen arvoinen paikka. Sitten jokivartta ylös St. Lousiin, tuohon vanhan lännen valloituksen aikojen solmukohtaan, jossa on ihailtavissa arkkitehti Eero Saarisen 200-metrinen kaari, joka symboloi historiallista porttia länteen. Detroitin pohjoispuolelta suurten järvien välistä ylitettiin Kanadan raja, ja Montrealin kautta palattiin USA:n puolelle, jonka koilliskulmassa, New Englannissa vietettiin yllättävän huonossa alkukesän säässä kaikkiaan kuusi viikkoa. Kesä löytyi Uudemman kerran Kanadan puolelle heinäkuun puolivälissä mentyämme alkoi todellinen kesä, jota kesti syyskuun loppuun. Ontarion provinssissa näkyy paljon merkkejä suomalaissiirtolaisista, niin paikannimissä kuin kauppojen kylteissä. Minnesota edustaa toista keskittymää. Michiganiin tultiin kahden suuren järven Lake Michigan ja Lake Huron välistä. Chicagon ja Milwaukeen kautta koukattiin ylös Wisconsiniin, intiaaninimiä muuten kaikki. Wisconsin, Iowa, Kansas ja Nebraskan läntinen puolisko edustavat jättimäisiä maissi- ja vilja-aittoja, viimemainitut myös pohjoisen Villin Lännen alkamista ja kesällä jopa yli 40 0 C:een päivälämpöjä. Wyomingin pohjoisosien avarat kukkulamaisemat tuovat hakematta mieleen lännen elokuvat. Samoin tekevät paikannimet, sellaiset kuin Sundance, Sheridan, Buffalo, Cody jne. Huoltamon bensamittarilla voi tavata avolavaansa tankkaavan stetsonpäisen länkkärin, jonka asua täydentävät vyössä roikkuvat Coltit! Ladatut vai ei, siitä emme ottaneet selvää... Viimeiseen mieheen Montanan Little Big Hornissa on parisataa valkoista muistokiveä paikalla, jossa Hullu Hevonen kumppaneineen löylytti kenraali Custerin miehet perusteellisesti. Tuo viimeinen voitto valkoisista osoittautui sitten historian myötä intiaaneille suureksi tappioksi, jonka seurauksia monet heimot vieläkin kantavat. Arvostettu päällikkö Punainen Pilvi sanoi: Valkoinen mies antoi meille monia lupauksia, mutta piti vain yhden: he lupasivat ottaa maamme ja sen he myös tekivät. Onneksi intiaanikulttuuri ja -taide on kuitenkin vahvassa nousussa. Nyt perinne ja sen edustama rikkaus ymmärretään. Vuoria ja merenrantaa pitkin Kalliovuoret ovat muuten kauempana Tyynenmeren rannasta kuin äkkiä kuvittelisi, sillä väliin mahtuvat Nevadan ja Kalifornian laajat autiomaat sekä mahtavat rantavuoristot. Montanasta seurailimme Kalliovuoria Kanadan Jasperiin, matkamme pohjoiseen kääntöpisteeseen. Tyynenmeren rantaviivaa kiipeillen matka kulki syksyn alta pois. Välillä piipahdettiin sen verran sisämaassa, että päästiin Oregonin nähtävyysalueille, kuten jättimäiselle, romahtaneen tulivuoren kraatteriin syntyneelle Crater Lakelle. Tuolla kahden kilometrin korkeudessa sijaitsevalla uskomattoman sinisellä järvellä kohtasimme lokakuun alussa ensimmäiset kunnon lumisateet. Siis pikaisesti etelämmäksi ja jättimäisten punapuiden sekaan! San Franciscon, kauniin Yosemiten kansallispuiston koukkauksen ja Montereyn jälkeen olimmekin jo Los Angelesin seuduilla. Näin etelässä oli kesä vielä marras-joulukuussakin päiväsaikaan. Eteläisen Kalifornian, Nevadan ja Arizonan nähtävyydet oli tietysti katsottava; Death Valley, Las Vegas, Hooverin pato, Grand Canyon, jättimäisten ERÄS villin lännen tunnetuimmista haudoista sijaitsee New Mexicon Fort Sumnerissa. Lainsuojattomista jokseenkin pahamaineisimman, Billy the Kidin, hautakivikin on pitänyt hitsata tuplaristikon suojaan, sillä se on varastettu jo kahdesti. kaktusten metsät, Sedonan punaisen maaperän alueet, Jeromen kaivoskylä jne. Tombstonen pahamaineinen kaupunki Arizonassa on säilynyt jokseenkin siinä asussa, kuin se oli Wyatt Earpin ja hänen aikalaistensa taistellessa siellä(kin) kuudesti kutiavillaan. Colt ja sen perään kaiverretut lovet oli miehen mitta. Karu Texas Kalliovuorten eteläisin kohta on El Pasossa, josta puolestaan alkaa koko Meksikoa halkova Sierra Madren äitivuorten ketju. Matkailuauto jätettiin joksikin aikaa El Pason suomalaisasukkaiden huostaan, ja henkilöautolla tehtiin New Mexicon kierros. Sieltä löytyy pueblointiaanien satoja vuosia vanhoja kyläasutuksia sekä miellyttävällä tavalla ränsistynyttä maaseutua. Eräs tunnetuimmista lainsuojattomista, Billy the Kid (William H. Bonney) loi maineensa näillä kulmilla ja lepää edelleen New Mexicon mullan alla sheriffi Pat Garrettin luotien hiljentämänä. Kahdesti varastettu hautakivi on nyt hitsattu turvaan metallikehikon sisään. Texasissa Rio Granden maisemat ovat hienoja. San Antoniossa voi käydä kunnioittamassa Alamon lähetysaseman raunioita, siellä missä muun muassa Davy Crockett miehineen sortui meksikolaisen kenraalin 200-kertaisen ylivoiman edessä. Mexicon lahden rantaviiva edustaa ainakin parin tuhannen kilometrin verran hiekkarantoja, jotka tilapäisesti muuttuvat rämeiksi Louisianan ja Alabaman seuduilla jatkuakseen taas hietikkoina Floridassa. Nähtävää ja lepopaikkoja täälläkin riittää. Eräs ainutlaatuisimmista amerikkalaisista kaupungeista on Louisianan New Orleans. Nimenomaan sen vanhat ranskalaiskorttelit, jotka tunnetaan jazz-musiikin kotina. Bourbon Streetillä ei meno aivan heti hiljene ja sieltä löytyy viihdettä joka makuun. Rantaviivaa on mukava seurata kohti Floridaa, sillä sininen vesi katoaa vain harvoin näkyvistä. Kymmenen kuukauden autokierros oli saatettu maaliin. Voi kunpa joskus pääsisi uudelleen! Nyt nimittäin jo tietäisimme, kuinka reitti- ja muut suunnitelmat pitää tehdä. Vaikka eipä tällä ensiyrittämälläkään sentään pahemmin epäonnistuttu. Tekniikan Maailma 4/

6 Go west old man, go west! Tuhansien mahdollisuuksien leirintämaa Luonnonläheistä, tai päinvastoin Koska koko Amerikka on jatkuvasti pyörien päällä, on leirintämatkailu tehty mahdollisimman helpoksi. Myös aloitteleva ulkomaalainen oppii nopeasti oikeille tavoille. RÄNSISTYNEET talot ja värikäs rivistö postilaatikoita, joista postimies myös vie mennessään lähtevän postin, se on maaseutu-amerikkaa! Madridin kaupunkia New Mexicossa. man muuta huomattavasti pienempi kuin kuinka edullinen vuokrasopimus tahansa. Autotarjontaa on erittäin runsaasti. Noin Suomen markan panostuksella saa erittäin hyvän ja tasokkaasti varustetun käytetyn matkailuauton. Lisäksi pitkällä reissulla henkilöauto on verraton, suorastaan välttämätön apuväline kauppamatkoilla, nurkkapyörityksessä jne. Leiriä ei tarvitse purkaa pikkupyrähdysten vuoksi. 12 Tekniikan Maailma 4/2000 Kesän mukana niin luulimme Erilaisia aikatauluvaihtoehtoja puntaroidessa mahdollisiksi starttipaikoiksi jäivät Florida ja Kalifornia, kummassakin on siedettävä talviilmasto ja paljon autotarjontaa. Florida vei voiton oikeastaan sillä perusteella, että suomalainen saa Lantanan/Lake Worthin seudulla monessa pulmassa asiantuntevaa apua maanmiehiltä suomen kielellä. Outoja asioita hoidettaessa tästä kuviteltiin olevan hyötyä, ja niin sitten olikin. Auton ostoon ja vakuuttamiseen liittyvä byrokratia, joka totta vieköön ei ole USA:ssa vähäistä, sujui näppärästi asiantuntijoiden opastuksella. Äkkinäinen olisi siinä suossa helposti hukassa, tai ainakin maksaisi monesta asiasta liikaa. Liikkeellelähtö puolestaan ajoitettiin huhtikuulle, koska ajatuksena oli kiertää manner vastapäivään siten, että kesän edistyessä mentäisiin lämpöisen ilman mukana itälaitaa mutkitellen kohti pohjoista. Kuumimmat kesäkuukaudet olisi parasta olla pohjoisissa osissa ja Kanadassa kohti länttä taivaltaen, sillä USA:n eteläiset osavaltiot ovat kesällä aivan liian kuumia meikäläiseen makuun. Tyynenmeren rannikolla osoitteena olisi sitten Kalifornia, sillä syksyn vallatessa alaa yhä etelämpää, olisi kätevää mennä sen alta pois. Talvikuukaudet ovat Yhdysvaltojen eteläosissa kohtuullisen lämpimät, joten ajoitus suunniteltiin niin, että joulu-helmikuu käytettäisiin lähellä Mexicon rajaa kohti itää ja lähtöruutua Floridaan matkustamiseen. Perusajatus osoittautuikin käytännössä aivan oikeaksi, mutta yksi seikka jäi etukäteen ymmärtämättä. Pohjois-Amerikka on niin suuri, että siellä on oma mannerilmastonsa, ei vain esimerkkejä erilaisista säätiloista, kuten vaikkapa Euroopassa. Kun tähän vielä yhdistetään se, että keskilännessä maan pinta, siis ylätasangot, on m:n korkeudessa, tarkoittaa tämä käytännössä sitä, että helteisetkin päivälämpötilat kääntyvät myöhäissyksyllä öisin lähes pakkaskeliksi. Lisäksi jo lokakuussa aurinko laskee viiden maissa, joten pimeä MONILLA alueilla on myös pysyvämpää asutusta. Usein se tarkoittaa, että leiri on ränsistynyt ja oheistavaraa on aina riittävästi. Monet näin asuvista kiertelevät maata komennustöissä. ENEMMÄN matkailuautolla liikkuvan kannattaa liittyä esimerkiksi Good Sam -järjestöön, jolla saa monissa yksityisissä leireissä 10 prosentin alennuksen. Jäsenkortilla saa myös muita palveluetuja. Liittymishinta on parisenkymmentä taalaa, joten se on äkkiä tienattu takaisin. KOA (Kampgrounds Of America) on toinen vastaava yhteenliittymä, mutta leirit ovat hiukan kalliimpia. Leirintäpaikkoja on loputon määrä. Ne jakautuvat yksityisiin, kunnallisiin ja osavaltiopuistoihin. Lisäksi liittovaltion suurissa kansallispuistoissa on yleensä useitakin camping-paikkoja. Leirien koot vaihtelevat yhtä paljon kuin niiden siisteys, varustelutaso tai maisemakin. Meidän tapauksessamme pienimmässä oli kahdeksan paikkaa ja suurimmassa Koko kymmenen kuukauden aikana törmäsimme vain kahdesti tilanteeseen, että suunnittelemamme yöpaikka oli täynnä, ja silloinkin kyseessä oli joku jenkkien pitkistä viikonlopuista. Niiden aikana kannattaakin tehdä etukäteisvaraus. Luettelosta paljon hyötyä Matkustamista helpottaa se, että hankkii puhelinluettelon paksuisen, joka vuosi ilmestyvän Trailer Life/ Good Samin julkaiseman leirintäalueraamatun. Siihen on koottu noin aluetta puhelinnumeroineen (usein ilmainen varausnumero), ajoohjeineen, palvelulistauksineen ja siisteysarvosteluineen. Leirintäalueita on runsaasti enemmän kuin mitä luettelo tuntee, joten mukavan tuntuisen paikan ilmaantuessa reitin varteen voi mainiosti kurvata sisään tutustumaan alueeseen. Yksityiset alueet ovat yleensä ahtaampia, huonommilla paikoilla ja kalliimpia, mutta monipuolisemmin varustettuja kuin vaikkapa osavaltiopuistot (State Park), jotka usein sijaitsevat luonnonläheisillä alueilla hyvien ulkoilu-, kalastus- ja patikointimahdollisuuksien äärellä. Selkeä suositus onkin, että silloin kun ei tarvitse vettä, sähköä, pyykinpesua tai septien tyhjennystä (jotka kyllä löytyvät eräistä puistoistakin) ja haluaa kaihtaa asutuskeskuksia, kannattaa hakeutua State Parkiin. Matkailuautolla liikkuminen soveltuu erinomaisesti erilaiseen harrastustoimintaan. Leirintäalueita on jopa golfkentillä. Veneilijöille, melojille ja

7 LEIRINTÄALUEIDEN huippua edustaa tämä kalifornialainen erämaahan rakennettu keidas lampineen, golfkenttineen, palmuineen ja uima-altaineen. kalastajille löytyy omat alueensa, kuten myös vaeltajille tai hiekkakirpuilla dyyneillä ajaville. Miltei jokaisessa leirissä aivan urbaaneimpia lukuun ottamatta on tulipaikka, ulkogrilli ja -pöytä. Amerikkalaiseen elämänmuotoon kuuluu iltanuotioilla viihtyminen satoi tai paistoi. Sen sijaan jätteiden kierrätys on muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta aivan lasten kengissä. Jätteiden lajitteluun totutettua suomalaista oikein välillä hirvittää. Entä hintataso? Leirintämatkailija voi itse vaikuttaa ratkaisevasti oleskelunsa hintoihin. USA:n puolella tavanomaisella yksityisellä alueella yöpyminen maksaa tyypillisesti dollaria vuorokausi ( mk), hiukan paremmat tai kaupunkien lähellä olevat alueet noin 25 dollaria (150 mk). Jos hakee luksusta, kuten omaa golfkenttää tai klubityyppisiä alueita, voi varautua jopa yli 50 dollarin (300 mk) hintatasoon. Toisessa vaakakupissa ovat sitten ne luonnonläheiset State Parkit, joissa voi majoittua rauhalliseen paikkaan järven rantaan joskus hyvinkin kauas naapurista ja reilusti alle 10 dollarin hintaan. Monilla leireillä on lisäksi tarjota edullisemmat viikko- ja kuukausihinnat. Suosituimmilla valtion paikoilla voi olla oleskelurajoitus, yleensä 7 13 vuorokautta. Kanadassa leirintä on jopa 40 % halvempaa kuin USA:ssa, mutta palvelut puutteellisemmat. Myös ilmaiseksi voi yöpyä, mutta ei yhtä viihtyisästi tai turvallisesti ainakaan ulkomaalaisen mielestä vaikka paikalliset kulkijat sitä mahdollisuutta paljon käyttävät. Pääteiden varsien Truck Stopit käyvät hyvin matkan varrella lepäämiseen, mutta ovat huimasta rekkaliikenteestä johtuen rauhattomia, joskin turvallisia. Myös isojen ostoskeskuksien parkkipaikoilla näkee yöpyjiä, kuten myös levähdysalueilla, joilla se on sallittua. Usein yöpyminen niillä on kuitenkin kiellettyä, mutta päivästoppeihin ne soveltuvat hyvin. Nyrkkisääntönä voi pitää suositusta, ettei jää sellaiseen paikkaan yöksi, missä ei ole muita matkailuautoja. Suomalaistyyppisesti maastossa yöpymisen kanssa on syytä olla tarkkana, sillä erityisesti USA:ssa voimakas yksityisyyden suoja yltää myös maaalueelle. Jokamiehen oikeutta ei tunneta, pikemminkin päinvastoin, ja luvaton oleskelu yksityisellä maalla voi johtaa hankaluuksiin. Muutamissa osavaltioissa, erityisesti Arizonassa, saa vapaasti yöpyä maastossa missä haluaa, kunhan kyseessä on valtion maa. Leireissä palvelut ovat yleensä kunnossa ja muut matkailijat erittäin avuliaita. Uteliaisuus ulkomaalaista kohtaan on innokasta, joskin jenkkiläisittäin pintapuolista. Jenkit raahaavat leirielämää harrastaessa mukaansa kaiken mahdollisen. Ei ole harvinaista nähdä isoa telttaa, jonka ulkopuolella seisoo jääkaappi ja sisällä on huonekalut pöytälamppuja myöten. Myöskään koristepatsaiden käytössä ei ujostella, ja jouluvalot ovat kokonaan oma lukunsa. Alueilla saa olla rauhassa, jos haluaa, mutta kokeneilta matkalaisilta saa myös auliisti neuvoja, suosituksia ja varoituksia. Käytäntö kuitenkin osoitti, AMERIKKALAISET ovat intohimoisia leirinuotioiden ääressä viihtyjiä. Kun polttopuita tehdään ahkerasti, jää vain kanto! että ne tiedot olivat usein varsin hataria, huhuihin perustuvia omaan talonpoikaisjärkeen kannattaa luottaa vankasti. Ja suomalaiseen itsepäisyyteen! LOMPAKON täytösasteesta riippuen valittavana on kovin erilaisia matkailuvälineitä. 14-metrinen nahkalla, elektroniikalla ja peileillä sisustettu taidemaalattu bussi maksaa kolme miljoonaa markkaa (alkaen!). Siinä tulee yölle hintaa. Pick-upien lavalle kiinnitettävä puoliperävaunu (fifth wheel) on tilava ja erittäin tavanomainen väline, ovathan avolavat USA:n yleisimpiä autoja. Ääripäätä tässä lajissa edustaa kuorma-auton vetämä jättikoti kolmella ulos liukuvalla levennysosalla. Pienempää avolavamatkailua edustaa irrallinen camper, joka nostetaan lavalle, ja sitten vaan maastoon asumaan. Nuoret perheet käyttävät myös runsaslukuisesti monipuolisia telttaperävaunuja, jotka laajenevat joka suuntaan. Parhaissa on mm. täydellinen keittiö, jääkaappi, ilmastointi ja nukkumapaikat kahdeksalle. TARPEELLINEN muistutus leiristä lähdettäessä: rappunen ylhäällä, tv-antenni alhaalla, vaimo mukana? Tekniikan Maailma 4/

8 Go west old man, go west! aika on yllättävän pitkä. Hyvä ajanviete nousee näissä oloissa arvoonsa, sillä monien luonnonläheisten leirintäalueiden säkkipimeys ja viileys ei varsinaisesti houkuttele laajempiin maastoretkiin. Päiväsaika on kyllä omiaan korvaamaan näitä puutteita. Maisemat ovat joka puolella USA:ta ja Kanadaa kertakaikkisen upeita, mutta yllättävän lyhyt valoisa aika voi rajoittaa turismin pyörteitä. Jos taas olette luulleet kokeneenne kovia tuulia tai sateita suomalaisessa lintukodossa, niin olette väärässä. USA:ssa liikuttaessa on syytä todellakin kuunnella säätiedotuksia ja ukkos- tai tornadovaroituksia ja ottaa ne vakavasti. Varsinkin tuulet ovat jotain aivan muuta kuin mihin Suomessa on totuttu. Välillä tuntuu siltä, että TÄMÄ ei ole Hollywoodia, vaan ihan aidosti William Buffalo Bill Codyn kotitalo ja maatilan päärakennus. Täällä syntyi viime vuosisadan lopulla laajalti maailman kiertänyt Buffalo Bill Wild West Show. matkailuauto lähtee lentoon, oltiin sitten ajossa tai parkissa. Mutta onko se turvallista? USA/Kanada on ainoa tämän tapaiseen matkustamiseen soveltuva manner maailmassa. Eurooppa on liian pieni ja talvet liian kylmiä. Monet muut paikat ovat joko turvattomia, tuntemattomia, vääränkielisiä tms. Australiassa luultavasti kykenisi viettämään melko pitkän ajan, mutta sielläkään ei ole lähimainkaan yhtä kehittynyttä matkailuautoilijoiden palveluverkostoa kuin Jenkkilässä kuten ei missään muuallakaan. Tuli tuossa mainittua turvallisuus. Suomalaisten maailmankuva muokkautuu pitkälti tv:n ja muun uutisvälityksen kautta. Niillä uutisilla on hyvin vähän tekemistä todellisuuden kanssa varsinkaan niillä seuduilla, missä tavalliset perusamerikkalaiset asuvat. Ne alueet tarjoavat myös matkailullisesti eniten, ellei ole hakemassa kaupunkiloman virikkeitä. Vääriin paikkoihin ei tietenkään ole syytä mennä. Tämä tarkoittaa lähinnä eräitä seutuja suurkaupunkialueilla. Muuten leirintämatkailu on USA:ssa ja Kanadassa erittäin turvallista. Vietimme yömme 135 leirintäpaikassa, osavaltiopuistossa tai vastaavassa. Tapasimme matkalla satoja kollegoita, nuoria, mutta varsinkin vanhempia. Yksikään ei asettanut camping-elämän turvallisuutta kyseenalaiseksi, eikä meillä 14 Tekniikan Maailma 4/2000

9 BODIEN edesmennyt kultakaupunki Kalifornian ja Nevadan rajalla metrin korkeudessa on eräs edustavimmista historiallisista näytteistä tällä alalla. 120 säilynyttä taloa antaa hyvän käsityksen siitä, millaista elämä tässä jopa asukkaan yhteisössä oli 125 vuotta sitten. ollut yhtään ainoaa kertaa pienintäkään järjestyshäiriötä. Itse asiassa turvallisuuden tunne oli jopa suurempi kuin hiukan turhankin kurittomaksi äityneessä koti-suomessa. Tätä tietysti lisäsi se tosiseikka, että yöpymisalueet ovat miltei aina vartioituja tai syrjäisten taipaleiden takana erämaissa. Yliannos nähtävyyksiä Vuosi saattaa tuntua pitkältä matkustusajalta. Kun kuitenkin muistamme, että USA on 27 kertaa Suomen kokoinen ja tähän vielä hiukkasen Kanadaa päälle, niin silloin ymmärtää,että ollaan tekemisessä sellaisen mittakaavan kanssa, etteivät nähtävyydet lopu aivan heti! Lyhyesti sanoen, vuosi on aivan liian lyhyt aika tämän mantereen perusteelliseen tutustumiseen. Hyvän pintaraapaisun siinä ajassa kuitenkin ehtii tehdä, kunhan välttää ahnehtimasta liian suuria ajotavoitteita. Meidän reittimme kulki siten, että välttelimme menemästä matkailuautolla suuriin kaupunkeihin muuten kuin läpiajomielessä. Jos piti käydä tutustumassa paikkoihin, mentiin henkilöautolla tai julkisella liikennevälineellä. Suurkaupunkien tuntumassa on yleensä runsaasti leirintäpaikkoja, joita on hyvä käyttää tukikohtina. New York muodostaa tästä säännöstä poikkeuksen. Floridan oikeastaan aika tylsän maiseman jälkeen maasto muuttui vähitellen kukkuloiksi. Carolinojen ja Tennesseen rajaseuduilla sijaitsee erittäin kaunis Cherokee-intiaanien kotivuoristo, Great Smoky Mountains. Se oli ensimmäinen alue, jossa olisi viihtynyt pitempäänkin. Kentuckyn puolella maasto taas tasoittuu pelloiksi ja rautatielinjoiksi, joita maantiet seurailevat. Parinkymmenen kilometrin välein on ratavarressa puolikuolleita ja ränsistyneitä maalaiskyliä, jotka ovat aikoinaan syntyneet vetureiden vedentäydennyspaikoille. Kun sitä palvelua ei enää tarvita, ovat asumukset vähitellen saaneet lahota rauhassa. Jokunen ihminen toki vieläkin löytyy ja jokseenkin aina postikonttori. Niin pientä kyläpahasta ei tahdo löytää, ettei siellä olisi postia. Se on Amerikassa palvelulaitos, sillä huomattava osa maalaisjenkeistä elää postimyynnin varassa, joka toimittaa kaikkea mahdollista vaatteista autotarvikkeisiin tai huonekaluista verisiin pihveihin. Länsi valloitettiin aikoinaan rautatien avulla. Niinpä junanratoja ja yöt päivät huutavia mailin pituisia junia löytää joka paikasta, jopa luonnonsuojelualueilta. Niiden metelöintiin ei oikein tahdo tottua muuten rauhallisissa leireissä. Mitä taas ränsistyneisiin ja huonosti voivan oloisiin kyliin ja pikkukaupunkeihin tulee, niitä tuntuu Amerikka olevan täynnä. Se on kuitenkin omalla tavallaan eksotiikkaa, kuin muisto villistä ja vapaasta elämänmuodosta. Nyt amerikkalaisetkin nuoret kaipaavat vilkkaampaa menoa. Valtakunnan koillinen osa, New England, on melkoinen vastakohta ränsistyneelle preeria- ja vuoristomaaseudulle. Komeat rakennukset, vanhat puutarhat ja rannikkokaupungit suorastaan henkivät arvokkuutta ja jenkkien mittapuun mukaan vanhaa historiaa, alkoihan tämän mantereen asuttaminen paljolti juuri niiltä seuduilta. Suuret järvet piirtävät nekin oman uskomattoman viivaansa YLI 30 vuotta vanha 120 metriä korkea Saturnus-kuuraketti on vieläkin monimutkaisin ihmisen rakentama kone. Lennon onnistumisesta huolehti kaksi miljoonaa toimivaa järjestelmää. Tällaisen voi nähdä sekä Floridassa että Texasissa. Tekniikan Maailma 4/

10 horisonttiin. Meillä Suomenlahtea ja vastaavia pidetään merinä, USA:ssa ja Kanadassa Suomenlahtea paljon isompia lätäköitä kutsutaan Suuriksi Järviksi. Vastaranta näkyy vain harvoin edes hyvällä kiikarilla, ja hiekkarantoja sekä dyynialueita riittää silmäkantamattomiin. Toisenlainen maa Kaikki eivät pidä amerikkalaisesta elämäntyylistä tai arvomaailmasta. Raha ja tavarat muodostavat sen mittarin, jolla elämän laatua yleensä arvioidaan. Mutta ylittäkääpä pohjoinen raja Kanadan puolelle, ja johan tunnelma muuttuu. Oikeastaan on aika yllättävää, että tarvitaan vain veteen piirretty viiva muuttamaan elämä paljon eurooppalaisemmaksi. On myös yllättävää kuinka vähän jenkit tietävät suuresta rajanaapuristaan. Monet lähellä rajaa asuvat eivät ole sitä koskaan ylittäneet. Eräs usein kuultu selitys on se, että kun siellä on niin kallista. Go west old man, go west! JUURI tässä kohdassa Etelä-Dakotan pahamaineisessa Deadwoodin kaupungissa pidätettiin Jack McCall, mies joka raukkamaisesti selkään ampumalla tappoi Wild Bill Hickokin korttipöytään. hallinnassa, kun Kanadan suuntaan mentäessä on ehdoton asekielto. Maissipelto näyttää tältä Mississippi on mahtava joki. Eikä ainoastaan pituussuunnassa, sillä kun se ylitetään ja tullaan preeriaalueelle, joen leveys on helposti mailin tai jopa useampia, riippuen paikasta sekä sivu-uomien ja tulvien määrästä. Suuri Mutainen, kuten kansa sitä veden värin perusteella kutsuu, on historiallisesti lännen alkamisen maamerkki. Toki maissipeltoja on joen itäpuolellakin, mutta tasankoalueella tämän mantereen viljelysmaiden valtavuuden vasta aistii. Matkailuautolla rauhallista tahtia liikuttaessa viljelmien pituus oli meidän tapauksessamme kolme viikkoa. Tiedämme nyt miltä maissipelto näyttää. Iowa, Kansas ja Nebraska ovat tasaisia, vain loivasti polveilevia maissi- ja vilja-aittoja, joskus aika yksitoikkoisiakin. Jos maan viljavuus ei riitä, pellot vaihtuvat valtaviin kymmenien tuhansien eläimien karja-aitauksiin, jotka helteellä piristävät varsinkin hajuaistia... Myös biisoneiden ja villihevosten melkein kadonneita laumoja on ryhdytty tehokkaasti elvyttämään. Lännempänä, Wyomingia lähestyessä, maa alkaa nousta Kalliovuorten aluskukkuloiksi ja Etelä- Dakotan Black Hills -vuoristoksi, joka oli intiaaneille pyhä paikka. Nyt se on sitä monille turisteille, jotka käyvät katsomassa Mount Rushmoren kallioon louhittuja 20- metrisiä presidentin päitä. Lisäksi läheisyyteen kilkutellaan maailman suurinta (tietenkin) kallioveistosta, intiaanipäällikkö Hullun Hevosen ratsastajapatsasta. Suoraksi ojennettu käsivarsi on melkein 200 metriä pitkä ja sojottava etusormi linja-auton kokoinen. 50 vuotta sitten aloitetun työn valmistumisajaksi arvellaan noin vuotta Nebraskasta alkaa pohjoinen Villi Länsi. Siellä asuivat vapaat inkkarit, karjamiehet tappelivat ja pankkiryöstäjät ammuskelivat. Siellä elivät Buffalo Bill, Wild Bill Hickok, Calamity Jane jne. Tätä pohjoista reittiä kulkivat 1830-luvun lopulla ensimmäiset vankkurikaravaanit St. Louisista Oregoniin. Syntyi Oregon Trailin taru. Sen jäljet ovat vieläkin näkyvissä, sillä yli 160 vuotta sitten uraa kulki kymmeniä tuhansia siirtolaisia, joiden vaunujen raudoitettujen pyörien jäljet ovat kaivautuneet metrisinä painanteina pehmeään kallioon. Nuo veren ja hien muistot On totta, että bensa maksaa numeroissa katsoen 1,5 2 kertaa USA:n hinnan, mutta kun otetaan huomioon jopa 40 % halvempi taala, niin ero tasaantuu kummasti. Jos bensalitra maksaa USA:ssa tyypillisesti 1,20 1,50 mk, saa saman annoksen Kanadassa 1,80 2,00 markalla. Ei maailma siihen kaadu ainakaan suomalaisesta perspektiivistä katsoen! Maiden välisen rajan ylittäminen on vaivatonta, mutta palatessa USA:n puolelle kannattaa varoa sitrus-hedelmien tuomista. Se on nimittäin kiellettyä ja ne takavarikoidaan matkailuautostakin varmuudella, kuten meidänkin kuusi appelsiiniamme! Sen sijaan tulli ei ole lainkaan kiinnostunut esimerkiksi mahdollisten aseiden kuljettamisesta. Ovat kai sitä mieltä, että tilanne on sillä 16 Tekniikan Maailma 4/2000

11 JOKAISESSA maassa on omat kommervenkkinsä. Tässä muutamia vihjeitä, jotka saattavat helpottaa juuri teidän tulevaa matkaanne. USA:ssa saa oleskella yhtäjaksoisesti ilman viisumia kolme ja turistiviisumilla kuusi kuukautta. Hyvin perustellulla anomuksella voi saada kauemmin voimassa olevan viisumin. Pitkään maassa liikuttaessa amerikkalaisen ajokortin suorittaminen kannattaa. Ajokortti on Jenkeissä vahva henkilöpaperi. Sen suorittaminen esimerkiksi Floridassa on helppoa. Tulkkia saa käyttää, ja kortti maksaa valokuvineen ja ajokokeineen hiukan toista sataa markkaa. Luottokortti on välttämättömyys USA:ssa, muuten on toisen luokan kansalainen. Monet asiat jäävät kortittomalta jopa kokonaan hoitamatta, kuten vaikkapa leirintäalueen ennakkovaraus. Visa/Master- Card ja Amex ovat yleisimmät. Niihin kannattaa myös järjestää dollareiden nostomahdollisuus omalta tililtä Suomesta, sillä pankkipalvelut ja rahan siirto ovat Amerikassa erittäin alkeellisella tasolla. Maksuvälineiksi hyvin käyvät matkashekit ovat oiva ja turvallinen ratkaisu. Sairastaminen on USA:ssa kallista. Vakuutusten pitää ehdottomasti olla kunnossa, muuten voi tulla erittäin epämiellyttäviä taloudellisia yllätyksiä. Keltaiset koulubussit ovat USA:n ja Kanadan liikenteen kunkkuja. Kun bussi pysähtyy, sytyttää punaiset vilkut ja kääntää mekaanisen STOPkyltin esiin, sitä ei saa lainkaan ohittaa. Ei vaikka tulisi päinvastaisesta suunnasta ja tie olisi nelikaistainen, jos keskialue on alle kahden metrin levyinen! On siis syytä olla hereillä, kun aamuisin tai iltapäivisin joutuu koulubussiruuhkaan jopa aivan korvessa. Kun ylittää osavaltioiden rajan pääteitä pitkin, törmää melkein aina Info-keskukseen, josta saa ilmaiseksi loputtomasti tietoa, esitteitä, majoitusneuvoja ja vaikka mitä. Näin ollen ei välttämättä tarvitse etukäteen olla kovinkaan perehtynyt eri seutujen nähtävyyksiin, sillä tietoa tulee joka paikassa tulvimalla. Myös museot, huoltoasemat, majoitusliikkeet, ruokakaupat jne. ovat täynnä matkailuesitteitä. Amerikkalaiset State ja National Parkit ovat melkein aina maksullisia. Jos maassa kiertää pitkään, kannattaa hankkia Golden Eagle -passi, joka maksaa 50 taalaa ja on voimassa vuoden. Sen voimin pääsee ilman eri veloitusta kaikkiin liittovaltion National Parkeihin. Yleinen veloitus niissä on muuten 20 $ autokunnalta ja kertalippu on normaalisti voimassa viikon. Viipyessään pitempää samassa osavaltiossa, voi myös hankkia State Park -kestolipun. Jos taas majoittuu Maassa maan tavalla Tämäkin on hyvä tietää State Parkin leirintäalueelle, sama lippu kelpaa koko oleskeluajan kaikkiin sen valtion puistoihin. Kannattaa huomata, että monessa tapauksessa State Park voi myös tarkoittaa kiinnostavaa nähtävyyttä. Liikaa ei kuitenkaan kannata yleistää, sillä USA:n osavaltiot ovat monissa asioissa hämmästyttävän itsenäisiä. Juuri kun on omaksunut jonkun asian ja ylittää osavaltioiden rajan, käytäntö muuttuukin päinvastaiseksi... Pyykinpesu on halpaa ja helppoa. Miltei jokaisessa yksityisleirissä on kolikoilla toimivat pesu- ja kuivauskoneet, joten parin tunnin odottelun jälkeen tutut retkivaatteet ovat taas puhtaina ja kuivina käytettävissä. Meillä meni vuoden aikana pyykinpesuun vajaat 300 mk plus omat pesuaineet! Eipä ihme, että läheskään kaikki jenkit eivät hanki omia pesukoneita. Monissa tavallisissa ruokakaupoissa selviää halvemmalla, kun ensikäynnillä kuittaa kassalta ilmaisen kanta-asiakaskortin jos ketjulla sellainen on. Näin pääsee heti nauttimaan eduista. Hintataso on kaupoissa meikäläisittäin edullinen, paitsi maitotuotteiden, hedelmien ja vihannesten osalta. Pikkuisen kun yleistää, niin terveellinen on hintavaa, epäterveellinen halpaa. Koska ruoka on kaupoissa varsin halpaa, tulee retkeläisenä kokattua pääasiassa itse. Sitä puolustaa myös se tosiseikka, ettei Jenkeissä ravintoloissa syömisen hinta/laatu-suhde ole mitenkään hyvä. Tosin varsinkin hampurilaiset ovat erikoistarjouspäivinä erittäin halpoja. Tavallinen peruspurilainen voi maksaa vain puolitoista markkaa ja monikerroksinen viitosen! USA on erilainen maa. Kaupoissa hintalappu ei aina merkitse tuotteen lopullista hintaa, vaan siihen lisätään kassalla ostovero, osavaltiosta riippuen yleensä 6 8 %. Paitsi niissä kolmessa osavaltiossa, joissa ei kyseistä veroa ole lainkaan; New Hampshire, Montana ja Oregon. Valokuvaaminen on ällistyttävän halpaa. Ei kannata tehdä sitä virhettä, jonka me teimme, eli kuvasimme alkumatkasta turhan vähän. Paperikuvafilmit saattavat erikoistarjouksessa maksaa jopa vain noin 8 mk kappale (24+3 kuvaa), kunhan on oppinut hyödyntämään kaikkialla vallalla olevia tarjouskuponkeja. Yleensä kannattaakin aina kauppaan mennessä ottaa sisäänkäynnin tuntumasta kuponkiuutiset ja tutustua siihen huolellisesti ennen ostosten tekoa. Pitkällä matkalla näin toimien säästää tuntuvia summia. Kehityspalveluita myös tunnin kuvia on joka paikassa, ja puuha voi kuvineen maksaa jopa niinkin vähän kuin 25 mk rulla! Pitkään mantereella liikuttaessa kannattaa liittyä AAA:han (American Automobile Association) ja vieläpä Plus- eli matkailuautojäsenenä. Vuoden jäsenmaksu on noin 100 dollaria ja sillä saa jonkin verran etuja, kuten ilmaisia karttoja ja alennuksia eri palvelupisteistä. Merkittävin ilo saattaa kuitenkin olla helpottava tunne ilmaisesta tie- ja hinauspalvelusta lähimpään kaupunkiin alle 100 mailin päähän, jos matkalla iskee ongelmavyyhti. Maailmassa ei luultavasti missään muualla ole niin loputtomasti jättimäisiä siltoja kuin USA:ssa. Tolkuttoman pituisia ja korkuisia teräs- ja betonirakennelmia riittää ihan nähtävyyksiksi saakka. Näköalat ovat parhaimmillaan kuin lentokoneesta. USA:n tiet ovat hyvin merkittyjä, suunnistaminen on helppoa pääsääntöisesti. Taajamien läpi ajettaessa päätiet voivat kuitenkin kääntyillä täysin epäloogisesti, joten niiden numeroinnin tarkka seuraaminen on tärkeää, muuten löytää itsensä menemästä täysin yllättäen aivan väärään suuntaan. Tutun tienumeron lisämerkintää Business Loop seuraamalla löytää vaihtoehtoreitin keskustojen palveluihin. Tekniikan Maailma 4/

12 Go west old man, go west! säilyvät maaperässä ikuisina lännen valloituksen todisteina ihmisen kalenterin mittakaavassa ajatellen. Buffalo Bill, Laramie, Little Big Horn Amerikka on edelleen täynnä intiaanireservaatteja, mutta vain harva niistä voi hyvin. Muun muassa Texasissa, Uudessa Mexicossa ja Kaliforniassa on intiaaneille annettu lupa uhkapelikasinoiden pitämiseen. Näin pelaajien rahat siirtyvät huonompiosaisille ilman sosiaalijärjestelmän tarvetta. Intiaanin luontainen ylpeyskin kestää tämän paremmin. Sen huomaa siitäkin, kuinka huonovointisia ovat erityisesti ne syrjäiset reservaatit, jotka elävät liittovaltion almujen varassa. Heimonimet sioux, cherokee, apache, navajo, hopi, black foot, crow, shosohone, zuni ja kymmenet muut tulevat matkalla tutuiksi. Historia elää. Amerikka on myös täynnä lännen valloitukseen liittyviä paikkoja, mutta erityisesti uskomattoman upeita luonnon nähtävyyksiä. Niidenkin kohdalla mittakaava on yleensä aivan jotain muuta kuin mihin Euroopassa on totuttu. North Plattessa voi käydä William Buffalo Bill Codyn kotona, Deadwoodissa Wild Bill Hickokin murhapaikalla, tai Little Big Hornissa voi seistä niillä jalansijoilla, joille kenraali Custer joukkoineen kaatui viimeiseen mieheen. Fort Laramien intiaaniaikojen sinitakkien linnoitus on melkein kuin loistonsa päivinä. Yht äkkiä herää siihen todellisuuteen, että eiväthän skoobarit ja inkkarit taida ollakaan Hollywoodin ja sarjakuvalehtien keksintöä. Kyseessä on oikea Villin Lännen historia, joka jatkuu etelään aina Arizonan rajuille seuduille Tombstonen (hautakivi) kaupunkiin ja Kalliovuorten ankarille kultaseuduille. Aavekaupunkeja on säilynyt kultakuumeen muistomerkkeinä useita, Bodie Kalifornian ja Nevadan rajalla niistä ehkä upeimpana. Kun tähän vielä liittää sellaiset paikat kuin Yellowstonen, Glacierin, Death Valleyn, Grand Canyonin tai Yosemiten Kansallispuistot, joihin 18 Tekniikan Maailma 4/2000 KAUAS on pitkä matka, erityisesti Amerikassa. Vuoret ylittävään solaan on matkaa 50 km, siitä 45 km aika jyrkkää ylämäkeä. Sitten toiset 50 km alamäkeä ja ollaan 80 m merenpinnan tason alapuolella Death Vallyssa. jokaiseen voisi aivan helposti tutustua heteka tai jääkaappi. seutuja ei erityisemmin kannata vaikkapa viikon verran, sekä välttää, eikä niitä oikeastaan voi- osavaltiokohtaiset nähtävyydet, Korkeaa riittää kaan kiertää. Tilanne täytyy vain niin aivan varmaa on, ettei tällä mantereella pode ohjelmapulaa. Nykyaikaa Uudella mantereella edustaa lentäminen. Lentokenttiä, ilmailumuseoita ja alan tapahtumia löytää joka puolelta. Uskomattomin on heinä-elokuun vaihteen Oshkosh Wisconsinissa. Sinne kerääntyy kymmenen päivän ajaksi Kalliovuorille saavuttaessa ylätasanko nousee lähelle kahden kilometrin korkeutta. Näillä kulmilla luonnolla tuntuu olleen riittävästi maa-ainesta, mistä rakentaa. Mutta yllätys, yllätys, vuoristot eivät lopukaan vielä lännemmäksi matkustettaessa. Aivan Tyynen valtameren tuntumassa on lisää mahtavia hyväksyä ja varata kartalla lyhyeltä tuntuvalle matkalle ylirunsaalta vaikuttava aika. Sama koskee Tyynenmeren rantaa kulkevaa tietä US101, joka on näkemisen arvoinen koko pituudeltaan. Monet sanovat, että Los Angelesin ja San Franciscon välillä kulkeva Kalifornia 1:n (Pacific Coast tuhansittain lentokoneita ja vuorijonoja, joiden ylittämi- Highway) osa on maailman kau vierailijaa. Jo pelkästään se on yhden Amerikan matkan väärti! Myös avaruussaavutukset ovat yleisölle hyvin esillä. Floridassa Kennedyn ja Texasissa Houstonin avaruuskeskukset ovat mahtinähtävyyksiänen henkilöautoa hinaavalla matkailuautolla käy suorastaan työstä. Varsinkin, jos noudattaa omaa ohjettaan siitä, että vältetään moottoriteitä. Kanadan Kalliovuoret ovat upeat, Vancouverin suunnan rannikkovuoret nein tie. Me sanomme nyt kokemuksesta, että kyseisen rantatien Washingtonin ja Oregonin osavaltioiden osuudet kilpailevat vahvasti tuon arvomaininnan kanssa. Amerikassa on paljon ihmisiä, virallisesti luokkaa 270 miljoonaa, Paikasta toiseen liikuttaessa uskomattomat. Vanha epävirallisesti luultavasti aika palnein kannattaa muistaa välttää moottoriteitä, jos haluaa nähdä oikeaa Amerikkaa. Vanhat kaksikaistaiset päätiet menevät yleensä juuri niiden mielenkiintoisten kylien läpi, joita muuten ei koskaan tulisi koettua. Monessa niistä pääsee vaivattomasti historialliseen tunnelmaan, sillä uutta ei juurikaan ole keskustoihin rakennettu eikä vanhaa korjattu. Täällä on tapana hyljätä kaikki loppuun käytetty niille sijoilleen ja tehdä tai hankkia uutta, oli kyseessä sitten talo, auto, 1860-luvun kultareittiä seuraava tie saa serpentiinejä ja korkeuseroja kiroavan nykymatkailijan äkkiä ajattelemaan mennyttä aikaa. 120 vuotta yhtäjaksoisesti toiminutta maalaispuotia tänään pyörittävä kauppias kertoo tarinoita kultaryntäyksen ajoilta. Me emme enää valita alle 30 km/h jääneitä keskinopeuksiamme; silti etenimme vuoristossa tunnissa sen verran kuin kuorma-aasia taluttava kultahysteerikko pääsi viikossa. Uuden mantereen vuoristoisia jon enemmän. Kansa on kuitenkin keskittynyt niin voimakkaasti suuriin asutuskeskuksiin, ettei tämäkään määrä riitä kaikkialle, vaan alkuperäistä luontoa on jäljellä tolkuttomia määriä; metsiä, vuoristoa, erämaata, preeriaa... Pienimmän reissulla tapaamamme asutustaajaman nimikyltti, Dardanelle Kaliforniassa, ilmoitti asukasluvuksi 2 (kaksi)! Siitä ei elävä kylä enää voi paljoa pienentyä. Tai ajatellaanpa vaikka Montanaa; Suomen kokoisella alueella

13 asuu ihmistä, ja heistäkin suurin osa muutamassa isohkossa kaupungissa. Ettei kaikilla olisi aivan niin tylsää, on pääteiltä päätetty jättää nopeusrajoitukset päiväsaikaan pois ainoana USA:n osavaltiona. Näin ainakin meidän visiittimme aikana. Mutta harva siellä ajaa sen kovempaa kuin muuallakaan Jenkeissä. Maassa on nimittäin yleisesti nostettu nopeusrajoituksia takavuosien 55 mailista (88 km/h), joka tahtoi tehdä kaikista rikollisia. Nykyiset mailin ( km/h) rajoitukset ovat edelleenkin hiukan ikään kuin suuntaa antavia. Melkein jokainen ajaa kovempaa, varsinkin miljoonat rekat, mutta maltillisesti vain luokkaa 10 mph, eikä kukaan puutu asiaan. Mutta älä räppää hurjasti, siitä voi seurata hankaluuksia! On melkein koomista, että harvaan asutulla maaseudulla ajetaan yleisesti ottaen hitaampaa vauhtia kuin Los Angelesin täysillä kuusikaistaisilla moottoriteillä! BENSA on halpaa, siis liikkuminen ei tule kalliiksi. Majoittuminen ja elintarvikkeet ovat edullisia. Ulkona syöminen ei ole hintansa väärttiä muuten kuin silloin tällöin mielen piristyksen tai vaihtelun vuoksi. Edellinen ei kuitenkaan koske aamiaisia ja hampurilaisia, jotka ovat usein erittäin halpoja. Amerikkalainen yhteiskunta luo edellytykset halvalle elämiselle, jos vain niin haluaa. Rahamies voi puolestaan elää niin kalliisti kuin viitsii. Olemme ottaneet oheen eriteltynä kolmen esimerkkikuukauden pakolliset menot. Turisti-, huvittelu-, vaateostos- ym. vastaaviin hankintoihin ei tässä juurikaan oteta kantaa, koska ne riippuvat aina matkalaisten henkilökohtaisista mieltymyksistä. Ensimmäinen kuukausi edustaa pohjoisessa Keski-Lännessä vietettyä elokuuta, jolloin ajettiin melko paljon, km, mutta asuminen ja muu eläminen oli halpaa ja turistihoukutukset vähäisiä. Tuolloin liikuttiin alueella Iowa, Missouri, Kansas, Nebraska, Wyoming, Etelä-Dakota ja Montana. Joulukuu puolestaan vietettiin Kaliforniassa, Nevadassa ja New Mexicossa. Matkaa näillä kalliimmilla seuduilla tehtiin km, maantieteellisinä ääripisteinä Los Angelesin alue ja El Paso Texasin läntisimmässä kolkassa. Kolmas esimerkki löytyy helmikuusta, joka vietettiin matkaamalla Texasista Louisianan ja Alabaman kautta Floridaan. Kilometrejä kertyi Yllättävä kokemus Nyt seuraa ehkä yllättäväkin lausunto, mutta se perustuu 39 osavaltion ja kymmenen kuukauden pituiseen ajo- ja asumismatkaan: Kaliforniassa on huonoin leirintäalueiden hinta/laatu-suhde koko USA:n/Kanadan alueella! Tämä koskee sekä yksityisiä että osavaltion omistamia State Parkeja. Kaikessa tuntuu olevan Kalifornia-lisä. Leirintäalueet ovat lähes poikkeuksetta ahtaita eivätkä sijaitse edes mukavilla paikoilla. Sitä on sitten kompensoitu tuplahinnalla. Ihmiset eivät, hiukan yleistäen, ole sieltä ystävällisemmästä päästä, ja polttoainekin on USA:n kalleinta. Epämiellyttävyyden huippuna oli Palm Springsin eteläpuolella sijaitsevan, vuosisadan alussa erämaahan syntyneen ison järven, Salton Sean, rannat. Valtion puiston rangerit eivät olleet tietävinään, että rannoille oli ajautunut tuhansittain happikattoon kuolleita kaloja. Vaikka aluetta yritettiin Talousavustusta ikään kuin silmänlumeeksi siivota, Kuten oheisesta menokoosteesta havaitsee, ei matkailuautoelämä välttä- oli tilanne seuraavana päivänä samanlainenmättä ole erityisen kallista. Se mikä tietysti nostaa reissun kokonaiskustannuksia, on pitkä aika. Voitte arvata, millainen oli haju helteisenä tyynenä iltapäivänä. Ja Suomen valtio on halukas auttamaan matkalaisia ainakin toistaiseksi kun tilanteesta valitettiin, oli kannanotto lähinnä tyyliä mitäs te vuorotteluvapaa-nimisellä tuotteella. täällä teette, jos ette kerran viihdy... ainakin, jos kyseessä on riittävän pitkä Monet myös vuokraavat asuntonsa, Kiitos vain Kalifornialle koko retkemme masentavimmista leirintä- Suurin pääomaa sitova menoerä on poissaolo. kokemuksista! luonnollisesti matkailuauton hankinta. Mutta kannattaa pitää mielessä, Miksi ihmeessä Kalifornia sitten että hyvin todennäköisesti sen hankintahinnasta saa myydessä takaisin vetää niin paljon kansaa ja on paratiisin maineessa? % ja enemmänkin, jos on on- Se jäi matkailuautoilijoina meille Maksaa muttei niin kamalasti Matkailulomaa ei kustannuksiltaan kannata verrata tavanomaisiin turistimatkoihin, joita vietettäessä ei useinkaan olla enempää köyhiä kuin kipeitäkään. Kokemusperäisesti voimme sanoa, että tästä selviää halvemmalla kuin luulisi jos niin haluaa. KAATUI reissu sitten mihin tahansa, niin bensakustannuksia ei ainakaan kannata käyttää selityksenä. Gallona 80 centillä tarkoittaa 5,90 markan dollarikurssilla laskettuna 1,25 markan litrahintaa eikä tämä edes ollut halvin tapaamamme. Polttoaine Yöpymiset Ruoka Ulk. syönti Elokuu mk mk mk 285 mk Joulukuu mk mk mk 830 mk Helmikuu mk mk mk 615 mk nistunut ostamaan auton sopivasti. Nykykoroilla jopa pankkilaina tätä tarkoitusta varten on harkinnan arvoinen vaihtoehto. On tietysti selvää, että pitkä matka maksaa menojen ja varsinkin menetettyjen ansiotulojen muodossa, mutta saavutettuja kokemuksia puolestaan on mahdotonta mitata rahassa. Ihminen investoi mielellään ties mihin mutta yllättävän ujosti itseensä. Ja maksaahan se kotona oleminenkin. Keski-Länsi on ruokakustannuksiltaan halpa, etelässä taas polttoaine on koko mantereen edullisinta. Kalifornia on yleisesti ottaen kalleinta seutua. Jos vedetään yhteenveto kuukausibudjetista, joka sisältää kaikki ostokset, nähtävyydet jne., päästään haarukkaan mk/kk. Sitä voi pitää edullisena, sillä jokainen, joka matkustaa vaikkapa henkilöautolla lomalla Euroopassa, joutuu toteamaan, että pakollisten menojen suuruusluokka on mitenkään pröystäilemättä kahdelta hengeltä mk/päivä! Tekniikan Maailma 4/

14 arvoitukseksi, sillä aivan kaikkea ei voi selittää edes siedettävällä ilmastolla. Rannikolla ja laaksoissa voi olla talvellakin kohtuulliset säät, mutta autiomaissa ja korkeammilla paikoilla löytää helposti yöpakkasia. Eteläinen Kalifornia ja sen naapuri Arizona ovat muotoutuneet monien pohjoisten osavaltioiden asukkaiden talven ajan pakopaikoiksi. Nämä snow birdit kansoittavat palmujen katveeseen uimaaltaineen ja omine golfkenttineen tehdyt asuntoautoalueet palaten sitten kevään mukana kotiseuduilleen. Monet jenkit lähtevät talvea pakoon myös Meksikon puolelle. Sitä pidetään mainettaan turvallisempana, mutta silti matkailuautoilijat menevät sinne yleensä karavaaneina. Yhtä monet kehottivat välttämään koko maata. Me uskoimme jälkimmäisiä ja jatkoimme Texasin rajaseutuja pitkin Meksikon lahden rantaan. Nyt tiedämme sen, että Texas on suuri. Onneksi ei ollut kiirettä, sillä eteläosasta osavaltion lävistäminen lyhintä reittiä edustaa tuollaista km:n ajorupeamaa. Kun tähän vielä lisää melkoisen tylsät preeriamaisemat, ymmärtää sen, että texasilaiset mielellään kehuvat juuri (ja ainoastaan) maatilojensa ja karjalaumojensa ainutlaatuisella suuruudella. Karjankasvatusalueilla ei ollut lainkaan harvinaista nähdä maan- ON palattu Floridaan. Sen tietää siitä, että leirintäalueella pitää varoa alligaattoreita! Go west old man, go west! tien laidassa ranchin kaariporttia, jossa ilmoitettiin päärakennukseen olevan km:n matka! Kaikki loppuu aikanaan Louisianan rämeiden ja Alabaman valkoisten pylvästalojen jälkeen pienen sillan ylitys toi meidät Floridaan. Tuntui melkein kuin olisimme kotona, mutta Floridakin on oletettua suurempi. Lähtöpaikalle oli vielä matkaa km. Lopputaival sujui puolittaisen haikeuden merkeissä. Luultavasti meistä tuntui hiukan samanlaiselta kuin maailmanympäripurjehtijasta matkan täyttyessä. Kaikki päättyy aikanaan mutta jotta voi tulla takaisin, pitää ensin lähteä. Kokemuksena vajaan vuoden kierros USA:ssa ja Kanadassa oli valtava. Siinä sai sellaisen annoksen lomaa, maisemia ja tapahtumia, että niiden sulattaminen vie varmasti aikansa. Lähimainkaan kaikkea ei kaksi ihmismieltä kykene muistamaan tai omaksumaan. Niinpä erityisesti 30 tuntia kuvattua videomateriaalia auttaa elämään nuo kuukaudet uudelleen ja muistelemaan niitäkin paikkoja, jotka olisivat muuten jo unohtuneet. Ja sitten vielä vastaus paluumme jälkeen useimmiten esitettyyn kysymykseen: kyllä, olemme yhä naimisissa vaimoni Ansun kanssa ja vieläpä keskenämme! Jayco 295 Eagle SB Pienehkö omakotitalo Amerikkalainen matkailuauto eroaa eurooppalaisista varustelultaan, kooltaan, kulutukseltaan ja hinnaltaan. Kolmea ensin mainittua on enemmän, mutta viimeistä vähemmän. SISUSTUKSESSA on käytetty kodikkaita materiaaleja, ja kaappien ovet ovat massiivipuuta. Ruokailuryhmä riittää jotenkuten neljälle, ja oikealla olevasta täysimittaisesta sohvasta saa näppärästi apuvuoteen. Keittiön varustelu hipoo täydellisyyttä pakastimineen ja mikroaaltouuneineen. Oikealla vaalean seinän takana on tilava WC/suihkuhuone, vasemmalla jää/pakastinkaapin takana kunnollinen iso vaatehuone. (Kuva: P. Leino) AUTOJEN valmistajia on kymmeniä ja malleja satoja. Paikalliset rahoitusmuodot mahdollistavat auton hankinnan naurettavan pienellä käsirahalla, mutta ulkomaalainen ei oikein kykene osamaksukauppaan, siitä pitää huolen luottotietojen puuttuminen. On siis käännyttävä sopivien käytettyjen autojen suuntaan. Vaihtoehtoja löytää sadoista alan liikkeistä, ja erikoislehtien välityksellä voi puolestaan tutustua yksityisten tarjoamiin vaihtoehtoihin. Tunnetuin ilmoituslehti on eri osavaltioissa ilmestyvä RV Trader (Recriation Vehicle = vapaaajan kulkuneuvo). Käteisellä ostettaessa pyyntihinnasta voi yleensä tinkiä huomattavia summia, jopa %. Lisäksi liikkeistä voi kiristää huoltoa, tarvikkeita, siivousta jne. Käytettyjen harmina on se hämmästyttävä tosiseikka, että autot ovat sisältä usein yllättävän epäsiistissä kunnossa, vaikka toisaalta melkein aina vähän ajettuja. Bussi vai paku? Jenkkimaku suuntautuu nyt voimakkaasti bussimallisten autojen suuntaan. Ne tunnetaan A-luokkana ja ovat yleensä pakettiautonokkaisia alkovimalleja (C-luokka) suurempia, mutta vähemmillä makuupaikoilla varustettuja. Suuretkin integroidut versiot on selkeästi tarkoitettu vain kahdelle matkalaiselle. Ne on usein varustettu ulos liukuvalla levennysosalla tai useammallakin, kun taas alkovimalleihin tämä ratkaisu tekee vasta tuloaan. Ohjaamon yläpuolinen iso vuode tekee pakettiautosta ehdottomasti monikäyttöisemmän. Jos siis liikkeellä on enemmän kuin kaksi ihmistä, tilapäisestikin, kannattaa harkita C-luokkalaista. Niin mekin teimme ja päädyimme noin viiteenkymmeneen vaihtoehtoon tutustuttuamme tähän Jayco-Fordiin. Auto oli ostohetkellä kolme vuotta vanha, mallia -95, km ajettu ja poikkeuksellisen siisti. Jokseenkin täydellisesti varustetun 9-metrisen matkailuauton hinta oli noin markkaa, jolla summalla ei yltäisi lähimainkaan vastaavaan peliin Euroopassa. Varustelua ja kodikkuutta Amerikkalainen ei halua luopua matkailuautoillessaan kotioloihin verrattuna juuri muista mukavuuksista kuin 20 Tekniikan Maailma 4/2000

15 MELKO tasan 9-metrisellä Jaycolla on akseliväliäkin kookkaan auton verran, nimittäin 5,2 metriä. Pitkä akseliväli rauhoittaa käytöstä kuopissa ja kaarteissa. Ilmastointilaitteen kanssa kokonaiskorkeutta on lähes 3,3 metriä, joten matalat puiden oksat ja vastaavat on syytä huomioida. Korkeudesta johtuen lattian alla on hyvät säilytystilat. OHJAAMON yläpuolella on toinen makuuhuone. Vuode on takapunkkaa suurempi ja sitä sopivampi paikka päiväunien ottoon. Istuimet ovat varsinaiset laiskanlinnat, jotka takaavat lepuuttavan matkustusasennon. (Kuva: P. Leino) neliömetreistä. Paikallisen mittapuun mukaan pienehköön Jaycoon (rekisteriotteessa tyyppiä mini motor home) oli mahdutettu erittäin runsaasti kaappi- ja muuta säilytystilaa sekä sisälle että ulos. Runsaan kolmen metrin korkeus mahdollisti laajat koko auton levyiset alavarastot. Ulkona oleskelun miellyttävyyttä, niin sateella kuin paisteellakin, lisäsi kuuden metrin pituinen ja runsaan kolmen metrin levyinen rullattava sivukatos. Asunto-osan ovi sijaitsi heti apukuljettajan oven takana avautuen suoraan olohuoneeseen, jossa oli kohtalaisen kokoinen aterio neljälle sekä reilu parivuoteeksi avautuva sohva tilapäistarpeeseen. Myös keittiössä oli hyvänlaisesti säilytys- ja työtilaa. Uunilla varustetun kolmiliekkisen lieden ohella välttämättömyyksiin kuului mikroaaltouuni ja jääkaappi/pakastin-yhdistelmä. Se toimi tilanteen mukaan automaattisesti joko kaasulla tai 110 V:n virralla, generaattorista tai maasähköstä. Tilavahko WC käsitti pienen kylpyammeen, ja suihkussa oli runsas seisomakorkeus. Jätevedet menivät kahteen septitankkiin, pesuvedet omaansa ja klosetin tuotteet toiseen. Kummassakin oli tilavuutta noin 100 litraa. Talousvettä kulki mukana sohvanalusen muovisäiliössä runsaat 80 litraa. Pääasiassahan leiripaikoilla liityttiin alueen sähkö-, vesi- ja viemäriverkostoon, jolloin asuttiin kuin talossa. Täyskorkuisen vaatekaapin jälkeen takana sijaitsi kunnollinen erillinen makuuhuone, joka oli eristettävissä muista tiloista tuplaovilla. Vuode sijaitsi poikittain kuljettajan puoleisella seinällä. Sen mahdollisti auton wide body -rakenne, eli 100 tuuman (2,5 metrin) leveys. Se on suurin sallittu ja 10 cm enemmän kuin C- luokkalaisissa tavallisesti. Kaksinkertaisen sisäkaton välissä kulkivat ilmastointilaitteen kanavat. Näin saatiin viileyttä ohjattua auton eri osiin viiden säädettävän suuttimen avulla mieltymysten mukaan. Välttämätön varuste USA:n ilmastossa. Lämmityksestä puolestaan huolehti kaasupoltin ja ilmapuhallus tehokas, mutta äänekäs tapa pitää mökki lämpöisenä. Niinpä sitä ei mielellään öisin pitänyt toiminnassa, vaan aamulla lämmitin laitettiin nenän huurruttua puhaltamaan ennen ylösnousua. Kaasu kulkee mukana noin 25 litran kiinteässä säiliössä. Täyttöpaikkoja on useilla leirintäalueilla, rauta- ja maatalouskaupoissa sekä huoltoasemilla markan hintaan. Meidän asumiskäytössämme kaasuvarat riittivät noin kuukaudeksi kerrallaan. 110 voltin virran tarpeesta, silloin kun ei oltu maasähkössä kiinni, huolehti Onanin 4,5 kw:n generaattori, joka ei ollut käyntiääneltään niin paha kuin oletettiin. Menovettä menee Noin 225 hv:n 7,6-litrainen V8-moottori yhdistettynä sähköisellä ylivaihteella varustettuun automaattilaatikkoon ei ole minkään mittapuun mukaan suoranainen talouskone. Pitkäaikaiseksi keskikulutukseksi saimme 27 l/100 km. Ennen kauhistumista pitää muistaa, että 220 litraa vetävän bensatankin täyttäminen maksoi pahimmillaankin vain vajaat 300 markkaa. Lisäksi on syytä muistaa, että mainitulla kulutuksella hinasimme koko ajan mukana noin puolitoista tonnia painavaa dolly/henkilöauto-yhdistelmää. Tässä tulikin jo mainittua se pääasiallinen syy, miksi jenkkityylin matkailuautosta ei kovin helposti tule suosittua Suomessa, ainakaan bensakoneisena. Jonkin verran vastaavia asuntoja on tuotu Suomeen käytettyinä, mutta silloin yleensä dieselöityinä, mikä toimenpide maksaa noin markkaa. Sähkö- ja kaasujärjestelmiin meillä vaaditut muutokset eivät ole kovin hankalia. Pakettiautomalleja ei juuri saakaan tehdastekoisina dieseleinä, kuten ei pienempiä bussejakaan. Suuremmat ovat yleensä takamoottorisia dieseleitä. Kankea kääntyjä Isohko matkailuauto on USA:ssa vaivaton ajettava, sillä tiet ja parkkipaikat on yleensä rakennettu tilavasti autojen ehdoin. Ostokeskusten hehtaariparkit ovat matkailuautoilijoiden suosimia levähdys-, toisinaan jopa yöpymisalueita. 5,3 metrin akseliväli teki Jaycon kääntyvyydestä varsin kankean. Kääntöympyrän halkaisija oli runsaat 20 m. Henkilöauton hinaaminen dollylla puolestaan tekee peruuttamisesta eitoivotun toimenpiteen, joten ahtaisiin paikkoihin menoa mielellään välttää. Muuten yhdistelmän ajettavuus oli rentouttavan helppoa. Nojatuolimaiset isot istuimet olivat lepuuttavat, tasanopeussäädin, hyvät stereot, ilmastointi ja matala melutaso, jopa ilman suhinoiden osalta, tekivät matkustamisesta miellyttävän tapahtuman. Jousituskin oli tämän painoiselle autolle kohtuullisen mukava. Sivutuulen ja vastaantulevat rekat matkailuauto toki tuntee. Ohjausta ei voi kehua tunnokkaaksi tai lukkiintumattomia jarruja tehokkaiksi viisitonniselle nyytille. Pitkissä alamäissä moottorijarrutus ei tahtonut riittää, joten etulevyraukat joutuivat toisinaan koville. Matkailuauton vakuuttaminen on kohtalaisen edullista, mutta maksut vaihtelevat hurjasti yhtiöstä ja tapauksesta riippuen, joten vertailevia tarjouksia on syytä ottaa. Meidän tapauksessamme pakollinen liikennevakuutus ja kaiken kattava (myös luonnonmullistukset, hirvet ja ilkivallan) täysvakuutus edusti vuositasolla noin markan kustannuserää, mikä oli markkaa vähemmän kuin pienen perässä hinaamamme Neonin vakuutukset. Kaiken kaikkiaan on todettava, että Jayco Ford oli erittäin miellyttävä matkakumppani. Erosimme siitä suorastaan haikeudella, mutta tunnetta lievensi tieto siitä, että auto löysi hyvän uuden kodin San Franciscon kupeesta suomalaisperheestä! Ehkä tiemme kohtaavat vielä joskus, jotta voimme käydä kysymässä kuulumisia siis autolta. Jayco 295 Eagle SB Alusta: Ford Econoline E350 Moottori: Ford V8 EFI, 7,539 cm 3, noin 225 hv Voimansiirto: kolmivaihteinen automaattivaihteisto ja sähköinen ylivaihde Omamassa: noin kg Kokonaismassa: kg Pituus: 8,900 m Leveys: 2, 490 m Korkeus: 3,240 m Akseliväli: 5,160 m Henkilömäärä: Vuodepaikat: 8 Tekniikan Maailma 4/