Laivojen sähkökäytön koulutuksen kehittämistarveselvitys

Transkriptio

1 0 Laivojen sähkökäytön koulutuksen kehittämistarveselvitys Riku Anttila & Jarno Laine Opetushallituksen päätös 77/023/2008 Opetushallitus, Oy Master Mariner Ltd. ja tekijät ISBN (pdf)

2 1 Kuvailulehti Julkaisija Opetushallitus Tekijät Riku Anttila, merenkulkualan koulutusjohtaja (vv.), Rauman ammattiopisto Jarno Laine, lehtori, laivojen sähkökäytön koulutusohjelma, Rauman ammattiopisto Julkaisun päivämäärä Julkaisun laji Opetushallituksen selvityksiä Toimeksiantaja Opetushallitus Toimielimen asettamispvm Dnro 77/023/2008 Julkaisun nimi (myös ruotsinkielinen) Selvitys laivojen sähkökäytön koulutuksen kehittämistarpeista - utredning om behovet att utveckla utbildningen inom fartygets eldrift. Julkaisun osat Muistio + liitteet Tiivistelmä Tämä raportti käsittelee Opetushallituksen ja merenkulkualan koulutustoimikunnan tilaamaa ja Oy Master Mariner Ltd:n toteuttamaa selvitystyötä koskien laivojen sähkökäytön koulutuksen kehittämistarpeita. Laivasähköala muodostaa pienen, mutta merkittävän osan suomalaisesta meriklusterista. Selvityksessä kuvataan sekä toimintasektorin merkittävää muutosta että alan työelämän ja koulutuksen nykytilaa. Selvitys perustuu kirjallisuuslähteistä kerättyyn perustietoon, nykyisten koulutussisältöjen ja määräysten tutkimiseen sekä operatiivisen henkilöstön ja varustamoiden, meriteollisuuden, viranomaisten ja koulutusorganisaatioiden edustajien kyselyin ja haastatteluihin. Lisäksi huomioitiin EU-direktiivien ja kansainvälisen STCW yleissopimuksen uudistusten myötä odotettavissa olevat muutokset. Selvityksessä havaittiin, että laivojen sähköoperaatioihin liittyvät käytännöt vaihtelivat merkittävästi varustamoiden, alusten sekä miehistöjen välillä. Selvityksessä ilmeni sekä erittäin kehittyneitä käytäntöjä että myös oleellisesti puutteellisia toimintamalleja. Merkillepantavaa hankkeessa oli selvitykseen osallistuneiden henkilöiden ja organisaatioiden tahtotila kehittää toimintaa ja vallitsevia käytäntöjä. Sähkökäytön koulutusohjelmaa koskeviin toimenpide-ehdotuksiin sisältyy myös esitys koulutusohjelman tavoitteiksi, tutkinnon osiksi sekä niiden ammattitaitovaatimuksiksi ja arvioinniksi. Hankkeessa tarkasteltiin merenkulkualan perustutkinnon sähkökäytön koulutusohjelman rakenteen ja sisältöjen ohella laivasähköalan koulutustarpeita myös laajemmin. Laivasähköalan opiskelijoiden tulee saada laadukasta ympäröivän elinkeinoelämän tarpeisiin vastaavaa, käytännönläheistä opetusta. Laivojen sähkökäytön opetuksen tulee vastata työelämän vaatimuksia ja todellista osaamistarvetta. Selvityksen perusteella näyttäisi siltä, että nykyinen ammattikorkeakoulutasoinen sähkömestarikoulutus ei tarjoa riittävän käytännönläheisiä koulutussisältöjä ja riittävää volyymia. Tästä syystä on syytä ottaa harkintaan myös lisä- ja täydennyskoulutuksen kehittäminen, muun muassa laivasähkömestarin ammatti-/erikoisammattitutkinnon luominen. Lisäksi laivasähköalan vetovoimaisuutta tulee lisätä ja panostaa koulutuksen erityislaatuun ja sen esille tuomiseen. Riittävien opetus- ja kehittämisresurssien turvaamiseksi, alan opetuspisteiden ja muiden toimijoiden tulee verkostoitua sekä kyetä muodostamaan kansallinen erikoisalansa osaamiskeskittymä yli koulutusaste- sekä kieli- ja hallintorajojen. Suomi on maailman johtavia maita koulutuksessa ja tutkimustoiminnassa. Suomi on myös yksi harvoista maista, missä järjestetään laivojen sähkötekniikkaan omia erikoisopintojaan. Maassa toimii myös yksi maailman johtavia telakkayrityksiä ja useita sähköteknisten järjestelmien toimittajia, muun muassa maailman johtavat dieselmoottoreiden ja laivojen sähkökäyttöjen valmistajat. Suomen tulisikin ottaa aloitteellisempi ja aktiivisempi rooli niin EU:ssa kuin IMO:ssa myös laivasähköalan osaamis- ja pätevyysnäkökohtiensa esiintuomiseksi. Avainsanat Merenkulkuala, laivojen sähkökäytön koulutus, laivasähköasentaja, sähkömestari, sähköturvallisuus Muut tiedot Sarjan nimi ja numero Opetushallituksen selvityksiä 2009: ISSN ISBN (pdf) Kokonaissivumäärä 124 Hinta Luottamuksellisuus Julkinen Jakaja Kieli Suomi Kustantaja Opetushallitus

3 2 Presentationsblad Utgivare Utbildningsstyrelsen Författare Utgivningsdatum Typ av publikation Utbildningsstyrelsens utredningar Riku Anttila, utbildningsdirektör (tjänsteledig), Raumo yrkesinstiuppdragsgivare tut Utbildningsstyrelsen Jarno Laine, lektor, utbildningsprogram för eldrift, Raumo yrkesinstitut Datum för tillsättandet av organet Dnr 77/023/2008 Publikation Utredning om behovet att utveckla utbildningen inom fartygets eldrift - Selvitys laivojen sähkökäytön koulutuksen kehittämistarpeista Publikationens delar Promemoria samt bilagor Sammandrag Rapporten berör ett utredningsarbete utfört av Oy Master Mariner Ltd. för Utbildningsstyrelsens och sjöfartens utbildningskommissions räkning om behov att utveckla fartygens eldriftskolning i Finland. Fartygselbranschen skapar en liten, men en viktig del av Finlands sjökluster. Rapporten ger en överblick över nuläget inom fartygselbranschen och dess utbildning samt den kraftiga omvandlingen inom branschen. Utredningen baserade sig på en undersökning av nuvarande studieinnehåll och bestämmelser samt intervjuer och enkäter med operativ personal, representanter av rederier, marin industri, myndigheter och utbildningsorganisationer. Dessutom beaktades ändringar i lagstiftning och bestämmelser i EUdirektiven samt blivande revisionen av STCW konventionen. Utredningen visade att rutinerna för hanteringen av el-tekniska operationer skiljer sig uppenbarligen mellan olika rederier, fartyg och besättningar. Det finns både mycket utvecklade rutiner och sådana som uppvisade anmärkningsvärda brister. De personerna och organisationerna som har medverkat i utredningen har visat prov på anmärkningsvärd vilja att utveckla både branschens verksamhet och rådande rutiner. I utvecklingsförslagen beskrivs hur utbildningsprogram för eldrift inom grundexamen i sjöfart skall omstruktureras och hurdana målsättningar, examensdelar, krav på yrkeskunskap och bedömningskriterium borde ställas. I denna utredning utvärderades eltekniska studier för fartyg också på en bredare basis. Utredningen omfattade därför delvis den yrkesinriktade vuxenutbildningen och den yrkeshögskoleutbildningen. De studerande inom fartygselbranschen skall få högkvalitativ undervisning, som motsvarar de praktiska behoven i det omgivande näringslivet. Utbildningen skall betjäna det faktiska förändrade kompetensbehovet. Enligt den här utredningen är det uppenbart att den nuvarande högskoleundervisningen till elmästare inte har kunnat motsvara de praktiska yrkeskunnighetskraven samt inte heller de kvantitativa kraven ställda av arbetslivet. Därför är det skäl att utreda också yrkesinriktade tilläggs- och fortbildningsmöjligheter samt en alternativ väg för att få behörighet som elmästare via yrkesexamen eller specialyrkesexamen. Fartygselbranschens attraktionskraft borde ökas och det skall satsas mera på utbildningens specialställning. För att kunna garantera tillräckliga resurser och hög kompetens, måste undervisningsenheterna och övriga aktörerna bilda ett branschspecifikt nätverk, som kan överskrida språk-, utbildningsstadie- och administrativa gränser och möjliggöra att skapa ett nationellt kompetenskluster. I statistiken över utbildningen är Finland ett av de ledande länderna i världen. Finland är också ett av de få länder som erbjuder specialiserade studier för fartygets elteknik. I Finland finns många ledande tillverkare av maskin- och eltekniska system, bl.a. de ledande leverantörerna av fartygsmaskiner och eldriftsystem på fartyg. Både forskning och industriell utveckling inom området år också på en hög nivå. Därför borde Finland kunna ta också egen initiativ och mer aktiv roll i EU och i IMO för att lyfta fram egna åsikter angående fartygselutbildning och motsvarande behörigheter. Nyckelord Sjöfartsbranschen, utbildning för fartygets eldrift, fartygselektriker, elmästare, elsäkerhet Övriga uppgifter Seriens namn och nummer Utbildningsstyrelsens utredningar 2009: Sidoantal Språk 124 Finska ISSN ISBN (pdf) Pris Sekretessgrad Offentlig Distribution Förlag Utbildningsstyrelsen

4 3 Description Publisher The Finnish National Board of Education Date of publication Authors Type of publication Reports of the Finnish National Board of Education Riku Anttila, Head Master (on the leave of absence), Rauma Vocational College Jarno Laine, Lecturer, Study programme for Electrical Operation, Rauma Vocational College Contracted by The Finnish National Board of Education Committee appointed on Dno 77/023/2008 Name of publication Report concerning needs to improve training for ships electrical operations. Parts Report and appendixes Abstract This report is based on the project carried out by Oy Master Mariner Ltd. for the Finnish National Board of Education and National Education and Training Committee for Seafaring about the needs to improve training for ships electrical operations. Ships electrical operation and engineering is a small, but a very important part of Finnish sea cluster. The report describes the rapid changes in the industry and the current state of ship s electro-technical education and training. The analysis was based on a review of related literature, studies about current practices in training and surveys and interviews of the operational personnel and representatives of the authorities, shipping companies, marine industry and training organisations. It was also paid attention to EU level directives and provisions, which will be laid down in the review of the STCW Convention. It was found that the electro technical practices vary a lot between different organisations, vessels and crews - both very effective and essentially very weak practices could be found. It was notable that both persons who and organisations, which took part in this project, were very willing to improve their operations and current practices. In this report also the new goals, renewed qualification structure and modules, the syllabus and assessment principles for the study programme in electrical operation (ship s electrician) will be included. Another essential objective of the project was to take more comprehensive and systematic approach to ship s electro technical education and training, including also vocational further and continuing education and training and alternate educational programmes as further vocational qualification/specialist vocational qualification for ship s electro-technical engineer. In training units, students should receive high-quality education that responds to the needs of the working life. The electro-technical studies in higher education institutions have not been able to provide skills that match the real, changed knowledge and practical skills needs, neither fulfil quantitative expectations. It should be formed the branch wise network with educational units at the different levels of education, language groups, administrative structures and with other branch actors. More attention should be paid to the attractiveness of training of ships electrotechnical engineering, and input will be made into quality enhancement in special educational needs of the branch. It was notable that both persons who and organisations, which took part in this project, were very willing to improve their operations and current practices. The basis of this a common national learning centre should be established to serve the surrounding society. Finland is on the top of world ranking of education performance and it is on of the rare countries, which have specialized education for ships electro-technical engineering for different training levels. Finland is also one of the leading suppliers of ships diesel engines and electric drive systems as well as leading countries in research and innovation activities of marine technology. Because of this Finland should take an initiative and more active role in EU and IMO to adopt its own points of view related to training and competence of ships electro-technical engineering. Key words: Maritime, training for ship s electrical operation, ship s electrician, electro-technical engineer, electrical safety ISBN (pdf) Name and number of series ISSN Reports of the Finnish National Board of Education, 2009: Number of pages Language Price Degree of confidentiality 124 Finnish Public Distributed by Published by The Finnish National Board of Education

5 4 Sisältö Tiivistelmä... 1 Sammandrag... 2 Abstract... 3 Sisältö Selvityksen tausta Keskeisten käsitteiden määrittelyt Selvitystehtävä ja sen käytännön toteutus Selvitystyön tavoitteet Koulutus- ja osaamistarpeiden määrittelyn ongelmat Aineiston hankinta ja analysointi Toimintaympäristön kuvaus Sähkö ja energia Sähköturvallisuus Meriklusteri Laivojen sähköjärjestelmät Merenkulkualan toimintakulttuuri Laivasähköalan työpaikat ja rekrytointitarpeet Laivatyö Meriteollisuus ja siihen liittyvät liiketoiminta-alueet Laivasähköalan osaajien muut työmarkkinat Laivasähköalan koulutus Laivasähköalan koulutuksen historia ja nykytila Laivasähköalan koulutusta antavat ammatilliset oppilaitokset Laivasähköalan tutkintorakenne, opetussuunnitelmat ja pätevyyskirjat Muunto- ja aikuiskoulutukset Ammattikorkeakoulut Ammatillinen lisä- ja täydennyskoulutus Tiedekorkeakoulut Laivasähköalan opetushenkilöstö Opettajien täydennyskoulutustarpeet Laivasähköalan muutospaineet ja niiden merkitys alan koulutukselle Koulutuksen vaikuttavuuden arviointia Keinoja opintojen keskeytymisen ja pitkittymisen ehkäisemiseksi Alan toimijoiden yhteistyö ja verkostoituminen Kansallinen kehitys lainsäädännössä Sähköturvallisuuslaki 410/ Luonnos työ- ja elinkeinoministeriön asetukseksi sähköalan töistä... 60

6 Sähköturvallisuustutkinnot Henkilöhissit Jännitetyöt Sähkö- ja teleurakoitsijaliiton oppilaitosasiantuntijaryhmän ohjeistus Kokemuksia ja näkemyksiä koulutuksesta ja sen uudistamistarpeista Valmistuneiden opiskelijoiden kokemuksia laivasähköalan koulutuksesta Työelämän edustajien näkemyksiä koulutuksen uudistamistarpeista Vaihtoehtoisten koulutusmuotojen arviointia Oppisopimuskoulutus Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot Koulutuksen kansainvälinen viitekehys STCW -yleissopimus EU-direktiivit Koulutuksen eurooppalainen viitekehys ja liikkuvuus EU:ssa Havainnot ja ehdotukset laivasähköalan koulutuksen kehittämiseksi Tutkinnon perusteiden yleisiä uudistamislähtökohtia Muutokset käsitteissä Uudet tutkinnon perusteiden lähtökohdat Ammattitaitoa tukevien tutkinnon osien tutkintokohtaistaminen Esitys sähkönkäytön koulutusohjelmaksi Esitys laivasähkömestarin ammatti-/erikoisammattitutkinnoksi Lähteet Selvitystyöhön sisältyneet haastattelut

7 6 1 Selvityksen tausta Laivasähköalan osaajat muodostavat pienen, mutta rooliltaan hyvin merkittävän ryhmän niin sähköalan kuin merenkulkualan sisällä. Merenkulkualalla on keskusteltu jo pitkään tarpeesta kehittää sähköalan koulutusta, koska niin laivasähköalan koulutusta antavissa oppilaitoksissa kuin alan keskeisten työnantajatahojen piirissä on todettu selkeä tarve toteuttaa alan koulutuksen kokonaisvaltainen selvitystyö ja kehittämishanke. Viimeisissä merenkulkualan perustutkinnon opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon perusteiden (2000 ja 2004) tarkistuksissa laivasähköasentajan koulutusvaatimuksia ei myöskään ole merkittävästi muutettu. Laivojen sähkökäytön koulutuksen uudistamistarvetta on käsitelty merenkulkualan koulutustoimikunnassa ja , jolloin koulutustoimikunta päätti, että koulutustoimikunnan erillismäärärahavaraus käytetään laivojen sähkökäytön koulutuksen kehittämistarveselvityksen toteuttamiseen. Merenkulkualan koulutuksen tilasta ja kehittämistarpeista on valmistumassa opetusministeriön rahoittama selvitys. Tämän pohjalta on käynnistetty merenkulkualan koulutustoimikunnan rahoittamana oma erillisselvitys laivojen sähkökäytön koulutuksen kehittämistarpeista. Opetushallitus teki hankintaprosessin jälkeen Oy Master Mariner Ltd:n kanssa sopimuksen laivojen sähkökäytön koulutuksen kehittämistarpeita koskevan selvityksen tekemisestä maaliskuun 2009 loppuun mennessä.

8 7 2 Keskeisten käsitteiden määrittelyt CE -merkintä osoittaa, että tuote on EU:n direktiivien mukainen. CEN, Comité Européen de Normalisation / European Committee for Standardization on eurooppalainen, kaikki muut paitsi sähkö- ja telealan kattava, standardisoimisjärjestö. CENELEC, Comité Européen de Normalisation Electrotechnique / European Committee for Electrotechnical Standardization on eurooppalainen sähköalan standardisoimisjärjestö. ECVET, European Credit System for Vocational Education and Training on eurooppalainen opintosuoritusten siirtojärjestelmä, joka merkitsee siirtymistä opintoviikoista opintopisteisiin. EN, European Standard on eurooppalainen standardi, joka on laadittu joko CEN, CENELEC tai ETSI -organisaatioissa. Energia kuvaa sähkönkulutusta. Kilowattitunti (kwh) on sähköenergian yksikkö. EQF, European Qualifications Framework on eurooppalainen tutkintojen viitekehys, joka kuvaa osaamista kahdeksalla tietojen, taitojen ja pätevyyden tasolla. ETSI, European Telecommunications Standards Institute on eurooppalainen telealan standardisoimisjärjestö. Henkilö- ja Yritysarviointi Seti Oy on Turvatekniikan keskuksen nimeämä puolueeton ja riippumaton sähköturvallisuuslain mukaisten sähköpätevyystodistusten arvioija. Lisäksi Henkilö- ja Yritysarviointi Seti Oy myöntää mm. tele-, turva- ja kuntotutkijapätevyyksiä. IEC, International Electrotechnical Commission on sähköalan kansainvälisestä standardisointityöstä vastaava, Genevessä, Sveitsissä toimiva organisaatio. ILO, International Labour Organization on kansainvälinen työjärjestö, joka käsittelee tiettyjä merenkulkijoihin liittyviä sopimuksia, sääntöjä ja suosituksia.

9 8 IMO, International Maritime Organization on YK:n alainen, kansainvälinen merenkulkujärjestö. Merenkulkualan kansainvälinen lainsäädäntötyö tapahtuu IMO:n komiteoissa, kuten meriturvallisuustyö Maritime Safety Committeessa (MSC) ja sen alakomiteoissa, kuten the Standards of Training and Watchkeeping (STW) Sub-Committee. ISM Code, International Management Code for the Safe Operation of Ships and for Pollution Prevention määrää varustamoille pakollisen, dokumentoidun ja auditoitavan turvallisuus- ja ympäristöjärjestelmän, jonka avulla varmistetaan, että ne noudattavat turvallisuus- ja ympäristötyötä koskevia määräyksiä sekä miten ne toimivat vaaratilanteissa ja niiden välttämiseksi. Koodi on sisällytetty kansainväliseen SOLAS -yleissopimukseen. Turvallisuusjohtamisjärjestelmällä aluksilla ja varustamoihin on määritelty selkeät vastuusuhteet ja toimintaohjeita eri tilanteiden varalle. ISO, International Standardisation Organization on laaja-alaisin kansainvälinen standardisoimisjärjestö. ITU, International Telecommunication Union vastaa kansainvälisestä standardisointityöstä telealalla. Jännite (mittayksikkö V). Jännitteellä eli potentiaalierolla tarkoitetaan sähköopissa kahden eri potentiaalissa olevan pisteen, johtimen tai varausjakauman välistä sähköistä jännitettä. Pienoisjännite = Jännite, joka johtimien välillä tai johtimien ja maan välillä ei normaalisti ylitä 50 V vaihtojännitettä (a.c.) tai 120 V sykkeetöntä tasajännitettä (d.c.) Pienjännite = Jännite, joka normaalisti ei ylitä 1000 V a.c. tai 1500 V d.c. Suurjännite = Jännite, joka normaalisti ylittää 1000 V a.c. tai 1500 V d.c. Merenkulkuala on osa meriklusteria ja on erityisesti keskittynyt merenkulku- ja varustamotoimintaan sekä näiden tuki- ja hallintopalveluihin. Merenkulkulaitos on liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla toimiva, merenkulun turvallisuudesta, väylänpidosta ja merikartoituksesta sekä talvimerenkulun avustamisesta ja yhteysaluspalveluista sekä meriliikenteen ohjauksesta ja luotsauksen viranomaistoiminnasta vastaava virasto. Merenkulkulaitoksen Meriturvallisuustoiminnon Merimiesyksikkö määrittää alusten miehityksen ja

10 9 myöntää laivaväen pätevyyskirjat ja -todistukset. Tekninen yksikkö vastaa laivojen teknisistä asioista (mm. kone-, sähkö- ja paloturvallisuus) ja merenkulun tarkastusyksikkö ohjaa alusten tarkastusja katsastustoimintaa yhdessä alueellisten tarkastusyksiköiden kanssa. Meriklusteri on toiminnallinen kokonaisuus, joka käsittää merenkulku-, meriteollisuus- ja satamaalat. Alat ovat kiinteästi verkottuneet toisiinsa. Meriklusterin yritykset toimivat koko Suomessa, mutta suurimmat keskittymät ovat Etelä- ja Lounais-Suomessa. Meriteollisuus on Suomessa laivanrakennukseen ja telakkatoimintaan keskittynyt toimiala ja käsittää noin kymmenyksen koko Suomen vientiteollisuudesta. Uudisrakennus- ja korjaustelakoinnin lisäksi meriteollisuus käsittää kattavan alihankintatoiminnan suunnittelun laite ja materiaalitoimitusten alueella mukaan lukien offshore -teollisuuden. Opintopiste on Euroopan unionin sisäisesti luotu standardi opiskelun mittaamiseen. 60 opintopistettä vastaa lukuvuoden työmäärää tai tuntia työtä. Yksi opintopiste vastaa siis noin 27 tunnin työpanosta, mutta eri opintopisteet eivät välttämättä ole yhteismitallisia, vaan vaatimustaso eri oppilaitoksissa ja koulutusasteissa saattaa vaihdella suurestikin Suomessa opintopisteet otettiin käyttöön korkeakouluissa syksystä 2005 alkaen. Opintoviikko tarkoittaa opiskelijan keskimääräistä 40 tunnin työpanosta opintojen tavoitteiden saavuttamiseksi. Toisen asteen ammatillisten opintojen laajuus määritellään opintoviikkoina. Opintoviikon kontaktituntimäärät vaihtelevat viikkotunnin välillä. Yksi opintovuosi sisältää 40 opintoviikkoa. SESKO ry on Suomen kansallinen sähkö- ja elektroniikka-alan standardisoimisjärjestö, joka edustaa Suomea myös IEC:ssa ja CENELEC:ssa. Vastaa myös mm. SFS sähkötyöturvallisuusstandardista. SFS - Suomen standardisoimisliitto ry on Suomen kansallinen standardisointia ohjaava ja koordinoiva järjestö. SFS standardi, Sähkötyöturvallisuus, toinen painos, määrittelee säännöt sähkölaitteistoissa ja niiden lähellä työskentelyyn. Standardi pohjautuu eurooppalaisen sähköalan standardisoimisjär-

11 10 jestön, CENELEC:n laatimiin Euroopassa sovellettaviin sähköalan EN -standardeihin sekä muihin vastaaviin julkaisuihin, kuten kansainvälisiin IEC -standardeihin. Pohjana olevaan EN standardiin on lisätty kansallisia lisävaatimuksia, jotka ottavat huomioon paikalliset erityistarpeet ja vaatimukset. SOLAS, International Convention for the Safety of Life at Sea on IMO:n kansainvälinen yleissopimus ihmishengen turvallisuudesta merellä, jossa määritetään mm laivan rakennetta, laitteistoa ja alusten toimintaa koskevat meriturvallisuuden vähimmäisvaatimukset. STCW, International Convention on Standards of Training, Certification and Watchkeeping for Seafarers on IMO:n merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa kansainvälisesti säätelevä yleissopimus. Standardi, toistuvaan tapaukseen tarkoitettu yhdenmukainen ratkaisu tai toimintamalli. Sähköturvallisuustutkinnot tarkoittavat tutkintoja, joilla osoitetaan sähkötöiden tai hissitöiden turvallisuuteen liittyvien säännösten, määräysten ja ohjeiden tuntemus. Sähköturvallisuustutkinto 1 = yleistutkinto Sähköturvallisuustutkinto 2 = enintään 1000 V sähkölaitteistojen asennustöitä koskeva tutkinto Sähköturvallisuustutkinto 3 = enintään 1000 V sähkölaitteiden korjaustöitä koskeva tutkinto Hissiturvallisuustutkinto = hissien rakennus-, korjaus- ja huoltotöitä koskeva tutkinto. Sähkötehon yksikkö on watti (W) ja se saadaan laskettua kertomalla jännite ja virta keskenään. Mitä suurempi teho, sitä enemmän laite kuluttaa. Tasavirta (Direct Current, d.c.) on sähkövirtaa, jossa virran kulkusuunta on jatkuvasti sama. TUKES (Turvatekniikan keskus) on työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalla toimiva virasto, joka valvoo eri toimialojen, kuten sähköalan, teknistä turvallisuutta ja luotettavuutta sekä toimii alan kehittäjänä ja asiantuntijana.

12 11 Vaihtovirta (Alternating Current, a.c) on sähkövirtaa, jossa virran kulkusuunta vaihtelee. Nykyaikaisen laivan sähköjärjestelmä perustuu vaihtosähköön. Viestintävirasto on mm. telealan toiminnasta vastaava viranomainen Suomessa, joka lisäksi edustaa Suomea ITU:ssa ja ETSI:ssa. Virta. Virran yksikkö on, ampeeri (A). Jokainen sähkölaite ottaa sähköverkosta virtaa. Mitä suuremman virran laite ottaa, sitä suuremman tehon se kuluttaa.

13 12 3 Selvitystehtävä ja sen käytännön toteutus Laivojen sähkökäytön kehittämistarpeita koskevan selvitystyön vastuullisena toteuttajana ja käytettävän asiantuntijaverkoston koordinaattorina ovat toimineet koulutusjohtaja (virkavapaa) Riku Anttila sekä laivasähköalan ja sen koulutuksen asiantuntijana lehtori Jarno Laine Rauman ammattiopistosta. Selvitystyö toteutettiin läheisessä yhteistyössä aiheeseen liittyvien koulutusorganisaatioiden, viranomaistahojen ja alaa edustavien työelämätahojen sekä muiden sidosryhmien kanssa. 3.1 Selvitystyön tavoitteet Laivojen sähkökäytön kehittämistarpeita koskevan selvitystyön tavoitteena oli kartoittaa laivojen sähkökäytön koulutuksen keskeiset ongelmat ja kehittämistarpeet sekä antaa toimenpide-ehdotukset siitä, miten merenkulkualan perustutkintoon kuuluvaa sähkökäytön koulutusohjelmaa tulisi muuttaa niin rakenteellisesti kuin opetussuunnitelmasisältöjenosalta siten, että koulutus vastaisi nykyistä paremmin työelämän tarpeita ja lainsäädännön asettamia vaatimuksia. Selvitystehtävää lähestyttiin hakemalla vastauksia mm. seuraaviin kysymyksiin: Miten laivasähköala on kehittynyt ja mitkä ovat alan tulevaisuuden näkymät? Millaiset ovat alan keskeisimmät osaamis- ja koulutustarpeet? Mitkä ovat alan ammattien ja työtehtävien osaamistarpeiden muutokset? Mitkä tekijät vaikuttavat / ovat vaikuttaneet osaamistarpeiden muutoksiin? Miten koulutusta pitäisi kehittää? Tarvitaanko muutoksia tutkinnoissa / tutkintorakenteissa? Miten toimijoiden välistä yhteistyötä voidaan kehittää? Selvitystyön perusteella tehdyissä suosituksissa ja toimenpide-ehdotuksissa huomioitiin opetusministeriön hallinnonalan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman toimintaympäristön muutokset, tavoitteet ja painopistealueet sekä kehittämissuunnitelman toimeenpanoon olennaisesti liittyvät muut tekijät, kuten ammattiopistostrategia, ammatillisesti suuntautuneen aikuiskoulutuksen kokonaisuudistus sekä korkeakoululaitoksen rakenteellinen kehittäminen.

14 13 Sähkökäytön koulutusohjelmaa koskeviin toimenpide-ehdotuksiin tuli myös sisällyttää esitys koulutusohjelman tavoitteiksi, tutkinnon osiksi sekä niiden ammattitaitovaatimuksiksi ja arvioinniksi. Tämä, esityksen keskeinen sisältö, löytyy kappaleesta 7.2. Selvitystyö tehtiin siinä laajuudessa, että sen tuloksia voidaan hyödyntää laivojen sähkökäytön koulutuksen suunnittelussa ja kehittämisessä laajemminkin, mukaan lukien niin sähkömestarikoulutus kuin tarvittava lisä- ja täydennyskoulutus. Selvitystyössä haettiin ja vertailtiin myös olemassa olevia käytäntöjä ja rakenteita lähialoilta. 3.2 Koulutus- ja osaamistarpeiden määrittelyn ongelmat Ammatillisen osaamisen määrittelyssä on olemassa useita toisiaan lähellä olevia määritelmiä. Suppein määritelmä ammattitaidolle on muodollinen pätevyys tai kelpoisuus, joka merkitsee lähinnä suoritettua koulutusta, tutkintotodistusta sekä merenkulkualan ollessa kysymyksessä vaaditun koulutuksen ja työkokemuksen myötä Merenkulkulaitoksen anomuksesta myöntämää pätevyyskirjaa. Laajemmin tulkiten ammattitaidon on ymmärretty muodostuvan lukuisista muistakin osaamisalueita, kuten taitotieto-osaamisesta, ammatillisuudesta ja persoonallisuudesta. Nykyisin korostetaan yhä enemmän sosiaalisia taitoja, kuten kommunikaatio-, yhteistyö- ja tiimityötaitoja. Keskeisiä ominaisuuksia ovat niin ikään arviointi- ja oppimistaidot, kehittämis- ja uusintataidot sekä oman toimialan kokonaisuuden ja yhteiskuntajärjestelmän ymmärtäminen.1 Onnistuneen koulutuksen ensimmäinen lähtökohta on koulutustarpeen tunnistaminen ja koulutuksen tavoitteiden määrittely, jotta sen jälkeen voidaan päättää koulutuksen luonteesta, sisällöstä ja sen toteuttamisesta. Koulutustarpeen käsite eritellään usein yhtäältä määrälliseen ja laadulliseen ja toisaalta subjektiiviseen ja objektiiviseen tarpeeseen. Määrällisellä koulutustarpeella tarkoitetaan tietynlaisen koulutuksen tarpeessa olevien ihmisten lukumäärää. Siinä missä tällä käsitteellä aiemmin ymmärrettiin lähinnä koulutetun työvoiman vajautta, on määrällinen koulutustarve sittemmin laajentunut käsittämään myös ne resurssit, jotka tarvitaan tietyn väkimäärän asianmukaiseen kouluttamiseen. Laadullinen koulutustarve puolestaan liittyy koulutuksen sisältöön ja menetelmiin. Sillä viitataan yleisemmin myös koulutuksen päämääriin. Laadullista koulutustarvetta arvioitaessa tarkastellaan lähinnä sitä, ovatko koulutuksella tavoitellut asiat tarkoituksenmukaisia siinä käytännön 1 Ruohotie ja Motivaatio, tahto ja oppiminen; Oppiminen ja ammatillinen kasvu.

15 14 työelämässä, johon koulutettava sijoittuu koulutuksen jälkeen. 2 Merenkulussa tulee lisäksi ottaa huomioon kansainvälisiin määräyksiin ja pätevyyskirjoihin, sekä laivasähköalalla erityisesti sähkötyöturvallisuuteen, liittyvät normatiiviset tekijät. Subjektiivisella tarkastelulla ymmärretään yleisesti yksilön itsensä kokemaa koulutustarvetta3. Tämä kategoria voidaan käytännössä jakaa vielä kahtia työntekijöiden itsensä kokemien koulutustarpeiden ja toisaalta työnantajien henkilöstön koulutustarpeita koskevien arvioiden kesken. Objektiivinen lähestymistapa taas tarkoittaa normatiivisesti asetettua koulutustarvetta, joka pyritään todentamaan ulkopuolisen arvioijan tai asiantuntijan mittaamana.4 Uutena elementtinä osaamistarpeen määrittelyyn on viime vuosina tuotu yleisosaaja-, moniosaaja- ja erikoisosaajakäsitteet. Näiden avulla on pyritty hahmottamaan koulutettavien osaamisen syvyyden ja laaja-alaisuuden tarvetta tulevaisuudessa. Monipuolisesta teoreettisesta viitekehyksestä huolimatta, käytännön tason koulutussuunnittelussa ja koulutustarpeiden määrittelyssä saatetaan ammatillisen koulutuksen koulutustarpeita määritellä usein pelkän intuition varassa. Tällöin vallitseva koulutustarjonta saattaa ohjata koulutushalukkuutta tai halukkuuden takana voi olla muuta kuin todellista koulutustarvetta. Koulutussuunnittelun keskeisiin ongelmiin kuuluu myös rajanveto eri koulutusasteiden välillä sekä perus- ja lisäkoulutuksen välillä. Niin ikään vaikea kysymys on se, kuinka ammattitaidon oppiminen jakautuu koulutusinstituutioiden ja työssäoppimisen kesken tai miten jako tapahtuu ammatillisen peruskoulutuksen ja työpaikoilla tai myöhemmässä koulutuksessa tapahtuvan oppimisen kesken. Lisäksi nykyisessä koulutusmallissa esimerkiksi erilaiset kunta- ja aluetason poliittiset ratkaisut voivat vaikuttaa eriyttävästi sekä koulutussisältöihin että koulutusmääriin. Tietyn asteinen määrällinen ennakointi on myös välttämätön edellytys laadullisen ennakoinnin kohdentamiseksi. Pelkkä tilastojen tarkastelu ei siis riitä, vaan prosessiin on välttämätöntä kytkeä eri asiantuntijoiden arviointia kehityksen suunnasta ja voimakkuudesta. Lähtökohtaisesti käsitykset pätevyydestä, kelpoisuudesta, oppimisesta ja osaamisesta muuttuvat ajassa mm. teknisestä kehityksestä ja lainsäädäntömuutoksista johtuen. Nämä käsitykset ovat niin ikään rakennesidonnaisia siten, että mm. koulutus- ja tutkintorakenteet sekä opetussuunnitelmat Naumanen & Silvennoinen Työn ja koulutuksen vuoropuheluun, Lindqvist & Manninen Asiantuntijat tulevaisuuden tekijöinä, asiantuntijapalveluyritysten tulevaisuudenkuvat, Naumanen & Silvennoinen Työn ja koulutuksen vuoropuheluun,

16 15 vaikuttavat niihin. Pätevyys-, kelpoisuus-, oppimis- ja osaamiskäsitykset ovat myös työelämä- ja yhteiskuntasidonnaisia, koska niin vallitsevat koulutus-, alue- ja kielipolitiikan linjaukset sekä elinkeinoelämän ja yhteiskunnan odotukset vaikuttavat niihin. Nykytilanteessa nämä käsitykset ovat yhä useammin myös suhdanne- sekä rahoitussidonnaisia. Tämä laivasähköalan osaamisen kehittämiseen tähtäävä selvitys pyrki tunnistamaan ensisijaisesti ne työelämän alueet, joiden edellyttämä osaaminen voidaan antaa laivasähköalan ammattiin valmistavassa koulutuksessa. Keskeinen tätä rajoittava tekijä on resurssit ja erityisesti niiden rajallisuus. Esimerkiksi ammatillisen perustutkintojen laajuus on lähtökohtaisesti aina sama 120 opintoviikkoa ja suoritusaika enintään kolme vuotta. Tuon raamin sisällä pitäisi ammatillisen koko ajan laajentuvan työnkuvan lisäksi opettavat myös yhteiskunnan jäsenyyden ja jatko-opintokelpoisuuden edellyttämät yleissivistävät valmiudet.5 Jo pelkästään aikaresurssin rajallisuus tarkoittaa käytännössä sitä, ettei ammattiin koulutettu henkilö ole välttämättä vielä yhtä kuin ammattitaitoinen työntekijä. Koulutuksen tuottama ammattitaito on toisaalta laajempi kuin käytännön työssä välittömästi käyttöön tuleva ammattitaito, mutta toisaalta se on myös keskeneräinen ja vasta työssä varsinaiseksi ammattitaidoksi kehittyvää osaamista. 3.3 Aineiston hankinta ja analysointi Tämä kehittämistarveselvitys perustui laivasähköalan ja sen koulutuksen nykytilan kartoitukseen, jolloin tietoa tarvittiin tausta-analyysin laatimiseen ja muutosten paikantamiseen. Peruslähtökohtana työssä oli se, että ammatillisen osaamisen tuottaminen edellyttää koulutuksen ja työelämän yhteistyötä. Selvitystyön taustatutkimusaineisto pohjautui pääosin muilta lähialoilta tehtyihin selvityksiin sekä laivasähköalaa edustavien oppilaitosten ja ammattikorkeakouluihin osoitettuihin kyselyihin ja oppilaitosten edustajille tehtyihin haastatteluihin. Lisäksi lyhyen kyselytutkimuksen ja puhelinhaastattelun avulla kartoitettiin laivasähköalaa opiskelleiden ja työelämässä alan tehtävissä toimivien näkemyksiä koulutuksesta ja työstä laivasähkömiehenä. Nämä kyselyt käsiteltiin nimettöminä ja ilman tietoja työnantajista. Selvityksen tausta-aineistoa täydennettiin 2000-luvulla tehdyistä julkisista tilastoista ja lähteistä saaduista aineistoista. Selvityksen toteuttamisen ja alan keskeisten toimijoiden välisen tiedonvaihdon edistämiseksi, alan keskeiset avainhenkilöt koottiin ns. saman pöydän ääreen, järjestämällä alustettu ja johdettu, mutta Opetushallitus Merenkulkualan perustutkinto Ammatillisen peruskoulutuksen opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon perusteet. Opetushallituksen määräys 6/011/

17 16 vapaamuotoinen keskustelutilaisuus laivojensähkökäytön koulutuksen tilasta ja kehittämistarpeista Raumalla Tapahtuman otos oli kattava suhteessa toimialan rakenteeseen ja laajuuteen. Merkille pantavaa hankkeessa oli selvitykseen osallistuneiden henkilöiden ja organisaatioiden aktiivisuus sekä tahtotila toiminnan ja vallitsevien käytäntöjen kehittämiseksi. Tosin tässä selvitystyössä mukana olleet organisaatiot ovat sellaisia, joilla on sähköalan töiden suorittamiseen riittävä ammattitaito sekä määräysten mukainen organisaatiorakenne. Haastatellut henkilöt olivat pääosin koulutuksen järjestäjien kontaktiverkostosta valittuja, joten voidaan olettaa heidän olevan koulutukseen positiivisesti suhtautuvia. Tämä saattaa vinouttaa lopputulosta jossain määrin koulutusoptimistiseen suuntaan. Laivojen sähkökäytön koulutusta edustavien tahojen edustajille pidetyssä johdannossa läsnä oleville esiteltiin koulutuksen nykytilannetta ja keskeisiä haasteita. Niin ikään määriteltiin tämän selvitystehtävän tavoitteet, tulevat vaiheet ja tulosten käsittely. Keskustelu eteni olemassa olevien opetussuunnitelmien analysoinnin pohjalta. Teemoittain etenevillä johdetulla ryhmäkeskusteluilla kerättiin ja otettiin monipuolisen tarkastelun kohteeksi osallistujien alan koulutusta ja sen kehittämistä koskevia näkökantoja ja esityksiä. Ryhmäkeskustelussa laivasähköalan kaikki osa-alueet ja tarpeet sisällytettiin aiheeseen ja osanottajien henkilökohtaiset mielipiteet kerättiin ja dokumentoitiin. Keskusteluissa pyrittiin fokusoimaan erityisesti ns. heikkoihin signaaleihin ja sellaiseen hiljaiseen tietoon, jotka saattaisivat muuten jäädä koulutuspoliittisen päätöksenteon ja käytännön koulutussuunnittelun ulottumattomiin. Samalla alan eri toimijat saivat mahdollisuuden luoda kontakteja sekä muodostaa yhteistä näkemystä ja tahtotilaa laivasähköalan koulutuksen kehittämisestä. Keskustelutilaisuuden lopuksi näkemyksiä täydennettiin lisäkysymyksin ja ne kiteytettiin, analysoitiin ja dokumentoitiin keskeisiksi johtopäätöksiksi. Keskustelun päätteeksi ryhmältä tiedusteltiin vielä sitä, vastasiko kokonaiskuva heidän mielipidettään, tulisiko niihin tehdä muutoksia ja oliko jäljellä jotain aiheeseen liittyviä kysymyksiä. Keskustelutilaisuuden pohjalta kerättyä aineistoa täydennettiin tarvittavilta osin sidosryhmille muun muassa säädös- ja valvontatyötä tekeville viranomaisille kohdistetuilla kyselyillä sekä strukturoiduilla ja ohjatuilla haastatteluilla. Haastatteluja selvitykseen sisältyi kaikkiaan yli neljäkymmentä. Joihinkin haastatteluihin osallistui useampia henkilöitä. Vaikka haastattelut toteutettiin pääosin strukturoituina, oli kaikissa haastatteluissa mahdollista keskustella ja myös keskusteltiin vapaasti varsinaisen asialistan ulkopuolisistakin asioista. Jokaisesta haastattelusta laadittiin myös

18 17 muistiot haastattelijoiden käyttöön. Haastatellut henkilöt on listattu tämän raportin lopussa. Lisäksi selvityshankkeen aikana järjestettiin yhteinen keskustelutilaisuus sähköalan opetussuunnitelmaa uudistavan työryhmän edustajien kanssa Raumalla Lopullinen prosessin ja sen tuotosten analysointi ja johtopäätösten muotoilu toteutettiin em. aineistojen pohjalta selvityksen tekijöiden toimesta. Tekemämme selvitystyön myötä katsomme, että tällainen keskustelujen pohjalta toteutettu selvitys-, kehittämis- ja ennakointityö soveltui erityisen hyvin pienelle alalle, kuten merenkulkuala ja sen vielä pienempänä osa-alueena oleva sähkökäytön koulutus.

19 18 4 Toimintaympäristön kuvaus 4.1 Sähkö ja energia Sähkön ja energian avulla ihminen on moninkertaistanut tuottavuutena reilussa sadassa vuodessa. Sähkön rooli teollisuuden kilpailukykyä ja sitä kautta tuotannon ja hyvinvoinnin kasvua ylläpitävänä ja viihtyvyyttä parantavana osatekijänä kaikilla yhteiskunnan alueilla on ollut ja on edelleenkin merkittävä. Sähkö on muovannut kotien yleisilmettä tuoden jokaisen ulottuville laitteita helpottamaan ja viihdyttämään sekä arkea että juhlaa. Sähkö ei ole ensisijainen hyödyke, jota käytetään, vaan se on taustalla mahdollistamassa monenlaisia, melkeinpä kaikkia nykyajan asioita. Toimiva sähköhuolto onkin edellytys kaikelle kehitykselle nyky-yhteiskunnassa. Suomen energiapolitiikkaa on pitkään kuvattu kolmella sanalla energia, talous ja ympäristö. Energia-sanalla tarkoitetaan, että energia on nyky-yhteiskunnalle välttämätön hyödyke, jonka saanti on turvattava myös poikkeusolosuhteissa. Talous-sanalla tarkoitetaan, että energia on tuotettava mahdollisimman edullisesti mm. energiaintensiivisen teollisuuden kilpailukyvyn säilyttämiseksi. Ympäristö-sanalla tarkoitetaan, että energia on tuotettava siten, että energiantuotannosta ei aiheudu haittaa ympäristölle ja että Suomen tekemiä kansainvälisiä sitoumuksia erityisesti kasvihuonekaasupäästöjen osalta noudatetaan Sähköturvallisuus Sähkön turvallisuutta pidetään usein taattuna ja näin varmasti onkin, kun sähköä käytetään oikein ja laitteiden huollot ja korjaukset on suoritettu asianmukaisesti. Sähkön merkittävyyttä ja vaarallisuutta ei kuitenkaan pidä aliarvioida. Puhuttaessa sähkön vaaroista, tarkoitetaan niillä yleensä sähköisku-, valokaari- tai sähkö- ja magneettikenttien aiheuttamia vaaroja. Sähkötapaturmissa menehtyy vuosittain 3-4 ihmistä ja he ovat yleensä sähköalalla ammattitaidottomia henkilöitä. Yleisin kuolinsyy on varomattomuuden tai omien viritysten seurauksena vaaralliseksi tullut sähkölaite tai asennus. Kuolemaan päättyneiden tapaturmien lisäksi sattuu myös sellaisia vahinkoja, joissa uhri 6 Huhtinen & Korhonen Päästömittaus opiskelijoiden ja teollisuuden palveluksessa.

20 19 loukkaantuu. Jokaista kuolonturmaa kohden sattuukin lukuisia vähältä piti -vaaratilanteita, jotka toisissa olosuhteissa saattaisivat johtaa vakavampiin seurauksiin. Vaikka Suomen sähköturvallisuus sähkötapaturmilla mitattuna onkin korkealla tasolla, sähkön käyttöön liittyy hyvin moninaisia välillisiä vaikutuksia. Vialliset tai vääriin paikkoihin sijoitetut sähkölaitteet voivat aiheuttaa sähköiskuriskin lisäksi muun muassa merkittäviä taloudellisia ja paloturvallisuusriskejä. Sähköpalojen yleisimmät syyt ovat sähkölaitteiden viat, niiden väärinkäyttö sekä sähköasennusten yhteydessä tapahtuneet virheet. Sähköturvallisuus ei synny itsestään, vaan siinä tarvitaan tietoa, taitoa ja turvallisuutta arvostavaa asennoitumista. Turvallisuuteen vaikuttavat mm. yhteiskunnan asettamat säännöt, ammattilaisten vastuuseen perustuva järjestelmä, viranomaisten valvonta ja pistokokeet. Myös sähkön käyttäjien tiedoilla ja taidoilla on selvä vaikutus sähköturvallisuuteen. Sähkön käyttö on lisääntynyt valtavasti, mutta sen käyttöön liittyvät onnettomuudet ovat huomattavasti vähentyneet. Suomessa yhteiskunta on valvonut sähköturvallisuutta jo yli 100 vuotta, alkaen ensimmäisestä vuonna 1902 voimaan astuneesta laista. Nykyiset sähköturvallisuuden perusvaatimukset on kirjattu sähköturvallisuuslakiin (410/1996). Sen mukaan sähkölaitteet ja -laitteistot on suunniteltava, rakennettava, valmistettava, korjattava, huollettava ja niitä on käytettävä siten, ettei niistä aiheudu vaaraa kenenkään hengelle, terveydelle tai omaisuudelle. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää sähkölaitteistojen ja -laitteiden suunnittelijoilta, rakentajilta, korjaajilta ja käyttäjiltä korkeaa ammattitaitoa ja sähköalaa koskevien lukuisten säädösten ja ohjeiden hallintaa. Näin ollen nykysäännökset korostavat sähköalan ammattilaisten vastuuta omasta toiminnastaan.7 Sähkönkäytön ohjaaminen sekä sähköturvallisuuden edistäminen ja valvonta perustuvat sähköturvallisuuslain ohella sen perusteella annettuihin täydentäviin säädöksiin ja määräyksiin, työvoima- ja elinkeinoministeriön,8 aikaisemmin kauppa- ja teollisuusministeriön,9 sähköalaa sitoviin, täydentäviin määräyksiin sekä EU-direktiiveihin. Teknisten määräysten osalta käytössä on EU:ssa omaksuttu ns. uuden menettelytavan mukainen käytäntö. Tämä tarkoittaa sitä, että sitovissa teknisissä viranomaismääräyksissä esitetään ainoastaan olennaiset turvallisuusvaatimukset, joiden tulee aina toteutua, eikä niistä voi poiketa. Sähköalaa ja Aarrevaara, T. & Stenvall, J Sähköturvallisuuden hallintotapa Suomessa. Työvoima- ja elinkeinoministeriön lyhennys = TEM 9 Kauppa- ja teollisuusministeriön lyhennys =KTM 7 8

21 20 koskevat tekniset määräykset on esitetty kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksissa. Sähköturvallisuusviranomainen eli Turvatekniikan keskus (TUKES) antaa tarvittaessa lisäksi soveltavia teknisiä ja hallinnollisia ohjeita. Sähkölaitteita koskevat määräykset perustuvat ensisijaisesti eurooppalaisiin pienjännite- ja EMC -direktiiveihin.10 Sähkölaitteistoja koskeva KTM:n asetus 1193/1999 on sen sijaan puhtaasti kansallinen. Lakien ja asetusten lisäksi sähköturvallisuutta valvotaan erilaisilla standardeilla. Sähkölaitteille on määritelty kansainvälisesti yhtenäiset turvallisuusvaatimukset, joilla pyritään varmistamaan, että ne ovat turvallisia käyttäjilleen. Lisäksi standardien avulla varmistetaan laitteiden keskinäinen yhteensopivuus sekä alalla toimivien ammattilaisten yksikäsitteinen viestintä. Sähköasennusten ja -laitteiden osalta tämä tarkoittaa sitä, että sähkölaitteet tai -asennukset eivät saa aiheuttaa käytössä sähköiskun vaaraa tai palovaaraa. Helpoin tapa täyttää nämä vaatimukset on noudattaa yleisesti vahvistettuja työtapoja, sähköasennuksia tai -laitteita koskevia standardeja. Suomalaiset sähköalan standardit perustuvat pääasiassa maailmanlaajuisiin (IEC) tai eurooppalaisiin (CENELEC) standardeihin. Standardien noudattaminen ei ole pakollista, mutta mikäli käytetään standardeista poikkeavia ratkaisuja, poikkeaman tekijä joutuu erikseen osoittamaan, että nämä ratkaisut täyttävät olennaiset turvallisuusvaatimukset. Tämän takia standardien asema on vahva. Keskeisiä standardeja ovat pienjännitesähköasennuksia koskeva standardisarja SFS 6000, 11 suurjännitesähköasennuksia koskeva standardi SFS 6001 sekä sähkötyöturvallisuutta koskeva SFS 6002, jotka perustuvat IEC:n standardisarjoihin. Suomessa standardit vahvistaa SFS Suomen Standardisoimisliitto ry, mutta Turvatekniikan keskus pitää luetteloa niistä standardeista, joita noudattamalla olennaiset turvallisuusvaatimukset täyttyvät. Turvatekniikan keskus (TUKES) maamme sähköturvallisuutta valvovana viranomaisena valvoo säädösten noudattamista käytännön tasolla sekä antaa selventäviä hallinnollisia ohjeita. Mikäli turvallisuussäädöksiä rikotaan, voidaan määrätä esimerkiksi toimintakielto asennusliikkeelle, käyttökielto sähkölaitteistolle tai myyntikielto sähkötuotteelle. Laivojen sähköjärjestelmien osalta myös Merenkulkulaitoksella sekä luokituslaitoksilla on osittain vastaava rooli. Teknisiä ohjeita ja neuvontaa antavat puolestaan monet sähköalan ammattiorganisaatiot. 10 EMC, Electromagnetic Compatibility tarkoittaa elektronisen laitteen tai järjestelmän kykyä toimia luotettavasti luonnoll isessa toimintaympäristössään. Laite ei saa myöskään tuottaa kohtuuttomasti sähkömagneettisia häiriöitä ympäristöönsä. Tämä koskee myös laitteen osien välistä vuorovaikutusta. 11 Pienjännitesähköasennuksia koskevaa SFS standardia ei sovelleta mm. laivoihin ja lehtokoneisiin.

22 Meriklusteri Suomen merenkulkuelinkeino on perinteisesti perustunut kotimaisen elinkeinoelämän vienti- ja tuontikuljetusten hoitamiseen sekä energiahuollon turvaamiseen. Meriklusteriselvityksen mukaan alan vahvuutena on pidetty innovatiivisuutta sekä korkeaa osaamista. Suomalaiset varustamot toimivat pääosin lähimerenkulun piirissä Itämerellä ja Pohjanmerellä. Suomessa merenkulun toimintapuitteet - lähinnä verotus ja miehityssäännöt - ovat olleet kilpailijamaita kovemmat, mikä on pakottanut alan toimijat erikoistumaan suhteellisen kapeisiin segmentteihin.12 Suomalaisen varustamo- ja satamatoiminnan liikevaihdosta on yli puolet on siirtynyt ulkomaalaisten hallintaan. Muutos on tapahtunut nopeasti, ja todennäköisesti kehitys jatkuu. 13 Merikuljetusten hyvät kasvunäkymät Itämerellä sekä vahvuudeksi tunnustettu talviolosuhteiden erikoisosaaminen antavat suomalaisille ja Suomessa toimiville varustamoille hyvät mahdollisuuden osallistua kasvavaan kansainväliseen liiketoimintaan.14 Varustamoyritykset ovat linkittyneet asiakkaidensa suuntaan kehittämällä erityisiä metsäteollisuuden kuljetuksia, öljykuljetuksia, konttikuljetuksia jne. Muita vahvuusalueita ovat mm.: yhdistetty matkustaja- ja tavaraliikenne, ro-ro-linjaliikenne, teollisuuden ja voimaloiden raaka-ainekuljetukset, erilaiset projektikuljetukset sekä merenkulku vaikeissa olosuhteissa. Periaatteessa varustamotoiminnalla Suomessa pitäisi olla hyvät kehitysmahdollisuudet ja maailmankauppaosuuteemme nähden aluskantamme voisi olla hyvin jopa kolminkertainen. Itämeren merikuljetukset ovat kasvaneet pääosin Venäjän ansiosta noin 6 % vuosivauhtia.15 Vahva erikoistuminen risteily- ja matkustajalaivojen rakentajaksi on pitänyt Suomen merkittävänä telakkamaana. Laivaprojekteissa on kehitetty lukuisia menestystuotteita ja telakoiden piiristä on syntynyt runsaasti uusia yrityksiä. Laivojen jalostusarvosta noin 80 prosentin osuudella vastaavat erilaiset toimittajayritykset. Useista suomalaisista meriteollisuuden yrityksistä onkin kehittynyt alansa globaaleita markkinajohtajia. Suurin näistä on Wärtsilä, joka on maailman markkinajohtaja keskinopeissa laivamoottoreissa ja edelläkävijä myös kansainvälisessä huolto- ja koulutustoiminnassa. ABB Marine on maailman johtavia laivojen sähkö- ja automaatiojärjestelmien valmistajia. Muita esimerkkejä suomalaisperäisistä Karvonen & al Suomen Meriklusteri. 13 Talouselämä Suomen varustamot valahtivat ulkomaille. 14 Karvonen & al Suomen Meriklusteri. 15 Hernesniemi, H. Etlatieto Oy Meriklusterin kilpailukyky. 12

23 22 menestystuotteista ovat lastinkäsittelyteknologia, potkurijärjestelmät, laivojen jätehuoltojärjestelmät, sammutusjärjestelmät, laivansuunnitteluohjelmistot, laivahissit, jääosaaminen sekä öljyntorjuntaratkaisut. Niin ikään tuotteiden huolto ja kunnossapito ovat kasvava liiketoiminta-alue ja merkittävästi kasvava osuus yritysten liikevaihdosta tulee ns. elinkaaripalveluista, kuten maailmanlaajuisesta koulutuksesta, huollosta ja kunnossapidosta.16 Merenkulkualan työvoima ikääntyy ja ns. suurten ikäluokkien eläkkeelle jäämisen aiheuttama poistuma synnyttää koko ajan lisää sekä määrällisiä että laadullisia työvoiman saatavuusongelmia. Jotta saatavilla oleva työvoima pystytään hyödyntämään tehokkaasti, tulisi oppilaitoksista valmistuvilla olla mahdollisimman optimaalinen, työelämän tarpeita vastaava koulutus Laivojen sähköjärjestelmät Sähkö on keskeinen energiamuoto laivalla ja se tuotetaan pää- ja apukoneiden avulla. Laivalla tehtävät sähköalan työt poikkeavat merkittävässä määrin maissa toteutettavista sähköalan ammattitöistä ja maapuolelle suunnatusta koulutuksesta. Laivasähkömiehen ja sähkömestarin tehtävät painottuvat laaja-alaiseen yleisosaamiseen: huoltoon, tarkastuksiin, kunnossapitoon, vianetsintään ja korjaamiseen, kun taas maapuolelle suuntautuvassa koulutuksessa painopisteenä on rakentaminen ja asennustyöt sekä erikoistuminen määrättyihin erityisosaamisalueisiin. Merenkulun sähköalan tehtäviin kuuluu lisäksi omia erikoisalueita, joiden osaamistarpeet ovat ominaisia vain laivoilla työskenteleville henkilöille. Huomion arvoinen seikka on sekin, että kansallisen lainsäädännön ohella toimintaan vaikuttavia määräyksiä ja niiden soveltamista ohjaa suuri määrä kansainvälisen tason dokumentteja, kuten mm. SOLAS ja STCW -yleissopimukset, IEC -standardit sekä luokituslaitosten määräykset ja ohjeet. Laivatyyppi ja siinä käytettävä propulsiokoneisto määräävät, millä tavalla sähköntuotanto ja -jakelu kussakin laivassa toteutetaan. Nykyaikainen kauppa-alus sisältää lukuisia monimutkaisia konejärjestelmiä. Osa niistä on erillisissä konehuoneissa, osa taas on hajautettuna aluksen asuin- tai lastiosastoihin. Kuljetus- ja sähkönkehityskoneiston yhteenlaskettu osuus vaihtelee %:n välillä laivan kokonaishinnasta. 16 Karvonen & al Suomen Meriklusteri.

24 23 Kuljetuskoneisto sisältää päämoottorit, potkurit ja niiden välisen voimansiirron laitteet, kuten akselit, laakerit ja kytkimet. Kuljettava voima tuotetaan yleisimmin dieselmoottoreilla, dieselsähköisillä järjestelmillä tai kaasu- tai höyryturbiineilla. Kuljetuskoneisto perustuu tulevaisuudessakin erilaisiin potkureihin. Potkurilaiteilla (ruoripotkuri) tarkoitetaan käännettäviä propulsiolaitteita. Näiden tuotenimissä esiintyy usein ohjattavuutta kuvaava termi azimuthing. Laivan käsiteltävyyttä satamassa lisäävät aluksen keulaan ja perään sijoitetut sähkökäyttöiset sivuttaispotkurit. Potkurin haastajia ovat pienehköissä ja nopeissa aluksissa vesisuihku sekä suora sähkömagneettinen propulsio. Sähkön ja lämmön tuotantokoneisto luetaan usein apukoneistoihin. Laivoissa on monimutkainen sähköverkko ja erilliset generaattorit, joita pyörittävät apumoottorit tai -turbiinit. Joissakin tapauksissa sähkögeneraattoreita pyöritetään suoraan kuljetuskoneistosta. Tällöin kysymyksessä on ns. akseligeneraattori. Sähköntuotantoa varten laivoissa on yleensä 2-4 dieselgeneraattoria. Nämä apumoottorit ovat samantapaisia kuin keskinopeat päämoottorit ja käyvät kevyellä tai raskaalla polttoöljyllä. Vain pienemmissä laivoissa apumoottoreina käytetään nopeakäyntisiä dieselmoottoreita. Generaattoreiden tuottama sähköenergia menee päätaululle, josta se jaetaan eteenpäin kuluttajille. Laivan sähkönjakelujärjestelmän on oltava luotettava ja turvallinen kaikissa olosuhteissa ja sen on turvattava sähkön saatavuus kaikissa poikkeus- ja vikatilanteissa. Normaalien generaattoreiden lisäksi aluksella onkin oltava käytössä vähintään yksi erillinen generaattori, jota kutsutaan hätägeneraattoriksi. Sen tehtävänä on turvata aluksen toimintakyky myös äkillisissä poikkeustilanteissa, kuten aluksen sähköntuotannon äkillisen pysähtymisen aikana. Hätägeneraattorin avulla tuotetaan sähköä aluksen navigointi-, ohjailu- ja valvontajärjestelmiin ja hätägeneraattorin varassa kuljettaessa ns. toisarvoiset kuormat (mm. keittiö, osa valaistuksesta ja ilmastoinnista) eivät saa sähköä. Lämpöteho kehitetään yleensä yhdellä tai kahdella höyrykattilalla, ns. apukattilalla, joissa on raskasöljykäyttöinen öljypoltin. Suurimmat lämmön kuluttajat ovat raskaan polttoöljyn esilämmitys ja moottoriin ruiskutus sekä asuintilojen lämmitys talvella. Lämmön talteenotto tarkoittaa dieselmoottorin jäähdytysveden ja pakokaasun lämmön käyttöä eri lämmitystarpeisiin. Koneiston pakokaasuja ja jäähdytysvettä voidaan käyttää esim. asuintilojen ja käyttöveden lämmitykseen. Koneistojen apulaitteet käsittävät sellaisia kuljetuskoneistoa palvelevia järjestelmiä, kuten polttoaineen puhdistus, paineistus ja syöttö moottoreille, dieselmoottorien jäähdytys ja voitelu. Monet näistä järjestelmistä ovat muotoutuneet mutkikkaiksi ja tarkkaa säätöä vaativiksi prosesseiksi. Näiden järjestelmien pysähtyessä aluksen liikkuminen ja laivan ohjattavuus häiriintyvät välittömästi. Sa-

25 24 maan ryhmään kuuluvat myös käynnistysilmajärjestelmä, erilliset tai siihen liitetyt työ- ja ohjausilma, hydrauliikka- ja pneumatiikkajärjestelmät, pakokaasujärjestelmä, höyry- ja syöttövesijärjestelmä sekä sähkönjakelujärjestelmät ja LVI-putkistot. Laivan apukoneistot ovat erilaisia, mm. turvallisuuden vaatimia järjestelmiä, jotka on sijoitettu käyttökohteen mukaan pienehköihin erillisiin koneistotiloihin tai aluksen muihin tiloihin. Niihin kuuluvat makeavesi- ja saniteettijärjestelmät, tyhjennys- ja palontorjuntajärjestelmät. Kansikoneisiin kuuluvat peräsinkoneet, ohjauslaitteet, vakaajat, ankkurointi- ja kiinnittymislaitteet. Apukoneistoja ovat myös ohjailua tehostavat sivuttaispotkurit, lastinkäsittelyjärjestelmät ja laivaväen ja matkustajien mukavuuteen liittyvät laitteet, kuten esim. ilmastointijärjestelmä, painolastiveden ja pilssiveden käsittely. Sähköä käytetään aluksella monipuolisesti mm. ohjaus- ja navigointilaitteiden, lämmityksen ilmastoinnin, jäähdytyksen, tietoliikenne- ja tietotekniikkalaitteiden, ruoanvalmistuksen, viihdeelektroniikan, automaation ja monien muiden laitteiden ja toimintojen energialähteenä. Suurimpia jatkuvasti toimivia kuluttajia ovat konehuoneen pumppujen moottorit ja mahdolliset sähkölämmittimet. Matkustajalaivassa on asuintilojen tuuletusilman jäähdytys suuri sähkönkuluttaja. Laivojen koneet ja laitteet koostuvat yleensä osakokonaisuuksista, joita kehittävät ja valmistavat alalle erikoistuneet yritykset, eivätkä maapuolen laitteet useinkaan tule kyseeseen. Laivatekniikka on usein myös hyvin konservatiivista, koska toimintojen luotettavuutta ei voida vaarantaa. Edellinen iso muutos oli säätösiipipotkurien yleistyminen 1960-luvulla. Nyt sähköisen voimansiirron ja potkurilaitteiden yleistyminen on yhtä merkittävä viime aikojen muutos. Jatkossa myös ympäristötekijät tulevat vaikuttamaan lisääntyvässä määrin. Yleisen teknisen kehityksen myötä alusten automaatio on lisääntynyt. Automaatio käsittää mm. jatkuvatoimiset mittauslaitteet, jotka valvovat ja ohjaavat aluksen propulsio- ja apujärjestelmien toimintaa. Laitevian sattuessa automatiikka pyrkii tarvittaessa käynnistämään olemassa olevan varalaitteen. Automatisointi on vaikuttanut laivaväen vähenemiseen siten, että aluksilla on nykyisin lähinnä ohjaamiseen, päivittäisten huoltotöiden suorittamiseen ja hätätoimintoihin tarvittava minimimiehitys. Automaation ansiosta konehuoneet voi meriajossa pitää ilman miehitystä. Päivävuorossa tehdään tarkastuksia ja pieniä huoltotöitä. Matkustajalaivoissa tosin pidetään konehuone merelläkin miehitettynä.

26 25 Laivan sähköverkko on hyvin itsenäinen kokonaisuus, jonka on niin ikään kyettävä toimimaan ilman ulkopuolista apua. Laivan on siis kehitettävä kaikki tarvitsemansa energia ja kyettävä toipumaan mahdollisista häiriötilanteista täysin itsenäisesti. Laivan verkossa esiintyy itse asiassa kaikki normaalissakin sähköverkossa esiintyvät osapuolet eli energian tuottaja ja energian kuluttaja. Generaattorit tuottavat energian ja ajomoottorit pääasiassa kuluttavat sen. Väliin tarvitaan jakeluverkosto, varokkeita, muuntajia ja erilaisia mittaelimiä. Verkon on myös nopeasti kyettävä korjaustoimenpiteisiin esimerkiksi tehon rajoitukseen ylikuormitustilanteissa tai voimakoneiden pyörimisnopeuden muutoksiin taajuuden laskiessa. Sähköverkon on myös pysyttävä toimintakuntoisena, vaikka jokin sen osa jouduttaisiin esimerkiksi vian seurauksena sulkemaan kokonaan pois. Verkon on myös kyettävä rakentamaan itsensä uudestaan mieluiten automatiikan avulla sen kaaduttua kokonaan.17 Viimeisten vuosikymmenien aikana kehitys on mullistanut teknisten laitteistojen suunnittelun ja ohjauksen. Muutosten mukanaan tuomat keskeisimmät asiat, jotka vaikuttavat ihmisten suorituskykyyn ovat: laitteistojen automaatioasteen merkittävä kasvaminen, laitteistojen monimutkaistuminen, epäonnistumisten varalle rakennettujen suojausten lisääntyminen laitteistoissa, laitteistojen kehittyminen läpinäkymättömämmiksi ja vaikeaselkoisemmiksi, hankaluudet automatisoinnin ja käyttäjän toimien kattavassa yhteensovittamisessa sekä vaikeudet, jotka johtuvat siitä, että järjestelmien automatisoinnista huolimatta ihmiset joutuvat ajoittain huolehtimaan laitteistojen käytöstä ja toiminnan koordinoinnista. Samaan aikaan ja osin edellä mainituista syistä johtuen merenkulkualankin ammatti-, tietotaito- ja kielitaitovaatimukset ovat kasvaneet. Myös kiire työssä on lisääntynyt. Jokaisen merenkulkijan tulee osata laaja-alaisemmin laivatyötä kuin lähimenneisyydessä. Kehitys on edennyt tähän suuntaan jo jonkin aikaa, mutta tulevaisuudessa laaja-alaisen osaamisen tarve lisääntyy entisestään. Toisaalta taas aluksilla käytettävä monipuolinen teknologia edellyttää myös syvää ja kapea-alaista teknistä tietämystä ja osaamista. Navigointi-, ohjaus- ja valvontalaitteet ovat tulleet entistä teknisemmiksi ja monimutkaisemmiksi ja tietotekniikkaa käytetään esimerkiksi laivojen lastauksen ja purkauksen apuna sekä laivojen koneiden toiminnan seurantaan ja ohjaamiseen. Nykyisin yhä useammin isommat huoltotyöt suoritetaan ulkopuolisten huoltoryhmien toimesta, joissa tosin myös tarvitaan sähköja kunnossapitoalan osaamista. 17 Vuori, E Sähköisen potkurikäytön ohjaus ja säätö.

27 26 Laivakäytön kaikkia keskeisiä laitteita säätelevät erilaiset turvallisuus- ja luokitusmääräykset ja viranomaishyväksynnät. Laivat rakennetaan jonkin luokituslaitoksen sääntö- ja mitoituskokoelman mukaan. Laivojen sähköjärjestelmien määräyksiä on niin luokituslaitosten säännöissä, IEC standardeissa kuin kansallisessa lainsäädännössäkin. Koneistotilojen rajapinnat (seinä- ja kansilaipiot) on rakennettava turvamääräysten mukaisesti. Järjestelmien luotettavuutta voidaan parantaa lisäämällä varalaitteita ja varajärjestelmiä. Tästä johtuva monimutkaistuminen ja kasvanut huollontarve voivat jopa heikentää koneistojen käyttövarmuutta. Laivan sähköjärjestelmän toimiminen kaikissa olosuhteissa on välttämätöntä niin koneiden ja laitteiden toiminnan kuin meriturvallisuuden kannalta. Niin teknisen kehityksen muokkaamat osaamistarpeet kuin lainsäädännölliset vaikutukset ovat muuttuneet paljon niistä ajoista, kun laivasähköalan osaamistarpeita on laajemmin kartoitettu. Myöskään viimeisissä merenkulkualan perustutkinnon ammatillisen peruskoulutuksen opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon perusteita uudistettaessa ei ole tehty merkittäviä parannuksia tai uudistuksia sähkökäytön koulutusohjelmaan rakenteisiin tai sisältöihin. Esimerkiksi suuritehoisilla sähkökäytöillä, suurjännitteisellä18 jakeluverkolla ja mm. entistä vaativammilla automaatio- ja propulsiojärjestelmillä19 varustettujen alusten määrä on kasvussa ja laivojen sähköisissä propulsiojärjestelmissä noudatetaan ns. voimalaitoskonseptia, jossa kaikkia sähköä kuluttavia laitteita ja järjestelmiä syötetään yhteisestä voimalaitoksesta. Niin ikään sähköurakointisekä sähkötyön- ja käytönjohtajavaatimukset laivoissa noudattavat nykyisen lainsäädännön mukaan samoja periaatteita kuin maissakin. Aiemmin (ennen vuotta 1996) voimassa olleessa lainsäädännössä laivat rajattiin sähköurakointisäännösten ulkopuolelle. Nykyiset määräykset edellyttävät, että sähkötöiden tekijöille, mukaan luettuna työnjohto-, käyttö- ja asiantuntijatehtävissä toimivat henkilöt, on annettava yleinen sähkötyöturvallisuutta koskeva koulutus. Koulutusta ja opastusta on annettava siten, että tiedot jatkuvasti vastaavat työn vaatimuksia. Tietojen ymmärtäminen on varmistettava kuulustelulla tai muulla soveltuvalla tavalla. 20 Tällaiset Suurjännite = yli 1000 V. Propulsiojärjestelmä = aluksen kuljetuskoneistojärjestelmä. 20 Mm. Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös sähköalan töistä (516/1996) ja siihen tehty sähkötyöturvallisuutta koskeva lisäys (1194/1999) sekä SFS 6002 sähkötyöturvallisuusstandardi

28 27 koulutusvaatimukset eivät siis koske pelkästään työn suorittajia, vaan myös esimiesten ja asiantuntijoiden pitää tuntea turvallisuusperiaatteet Merenkulkualan toimintakulttuuri Yritystoimintaan liittyy lukuisia muun muassa henkilöstöön, tuotantoon ja ympäristöön kohdistuvia riskejä. Riskeihin voidaan kuitenkin varautua ja niitä voidaan hallita. Riskienhallinta on ennakoivaa ja järjestelmällistä turvallisuuden varmistamista, jolla pyritään poistamaan tai vähentämään toimintaan liittyviä riskejä. Riskienhallinnan tavoitteena on sekä yritysten, sen työntekijöiden, asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden sekä yhteiskunnan hyvinvoinnin varmistaminen ja toiminnan turvaaminen. Yrityksen on tunnistettava toimintaansa liittyvät riskit, jotta niitä voidaan hallita. Riskienhallinnan toteuttamista on säädelty myös lainsäädännön avulla, velvoittaen yrityksiä selvittämään ja tunnistamaan järjestelmällisesti työstä, työtilasta, muusta työympäristöstä ja työolosuhteista aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät sekä arvioimaan niiden merkityksen työntekijöiden turvallisuudelle ja terveydelle.21 Riskienhallinnan keskeinen osa on riskienarviointi, jolla tarkoitetaan vaarojen tunnistamista sekä riskien suuruuden määrittämistä ja riskien merkityksen arviointia. Riskienhallinta ja -arviointi ovat tehtäviä, jotka tulee suorittaa organisaation itsensä toimesta. Riskien arvioimisen ja vaaratilanteiden tunnistamisen toteuttaminen on johdon vastuulla, mutta tehtävä edellyttää kaikkien henkilöstöryhmien ja toimijoiden yhteistyötä. Riskienarviointi tulee toteuttaa uudelleen säännöllisin väliajoin, sillä olosuhteet ja riskit muuttuvat. Riskienhallinta on erityisen haasteellista tilanteissa, joissa työympäristö ja työolot sekä siten myös riskit muuttuvat jatkuvasti. Merenkulku luokitellaan vaativaksi toimintaympäristöksi, joka sisältää monimutkaisten turvallisuuskriittisten prosessien ohjaamista kuten edellisessä kappaleessa oleva kuvaus laivojen sähköjärjestelmistäkin osoittaa. Niin sanottujen turvallisuuskriittisten organisaatioiden toimivuuden vaatimuksissa luotettavuus ja riskien hallinta korostuvat huomattavasti ja turvallisuus on niiden olemassaolon keskeinen edellytys. Merenkulkualalla toimitaan siis sellaisella alueella, jossa on merkittäviä turvallisuusriskejä ympäristölle tai yhteiskunnalle.22 VTT:n tutkijoiden kehittämä lähestymistapa korostaa turvallisuutta organisaation toiminnan ominaisuutena. Turvallisuus ei synny yksittäi Muun muassa työturvallisuuslaki (738/2002). Oedewald & Reiman Turvallisuuskriittisten organisaatioiden toiminnan erityispiirteet.

29 28 sistä teknisistä turvallisuusjärjestelmistä, vaan organisaation toiminnasta. Kysymys on monimutkaisista organisaatioiden rakenteiden ja prosessien vuorovaikutuksista.23 Usein turvallisuus määritellään onnettomuuksien, tapaturmien tai muiden epäonnistumisten puuttumisena. Tällainen määritelmä ei kuitenkaan auta yrityksiä tunnistamaan ja ennakoimaan toimintaansa liittyviä riskejä, eikä kehittämään toimintansa luotettavuutta. Turvallisuuden kehittäminen on yhä useammilla toimialoilla välttämätöntä tuottavuuden, henkilöstön hyvinvoinnin ja maineen säilyttämisen vuoksi. Silti monilta aloilta puuttuu systemaattinen lähestymistapa turvallisuuteen ja toiminnan vaarojen pohtimiseen. Lisäksi ajattelua ohjaavat edelleen onnettomuuksiin ja niiden syntyyn liittyvät myytit.24 Tutkimusten mukaan suomalaiset sietävät keskimääräistä paremmin epävarmuutta. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että suomalaisessa työkulttuurissa formaalisuus ja ennalta määrätty selkeä roolijako eivät ole niin tärkeitä kuin monissa muissa maissa. Epävarmuuden sietäminen heijastuu myös innovatiivisuuden arvostamisena. Epävarmuutta parhaiten sietäviin kulttuureihin verrattuna Suomessa noudatetaan kuitenkin suhteellisen tarkasti sääntöjä ja laaditaan yksityiskohtaisia aikatauluja.25 Merenkulun perinteinen turvallisuuskulttuurin puute ja kehittymättömyys tulevat esille etenkin tilanteissa, joissa erilaisiin poikkeamiin ja varoitussignaaleihin ei kiinnitetä erityistä huomiota. Tämä kehittymättömyys johti lopulta esimerkiksi matkustaja-autolautta Estonian uppoamiseen. Raportointi oli puutteellista ja tieto ei siirtynyt eteenpäin merenkulkuviranomaisille, jotta tarvittavat johtopäätökset korjaavista toimenpiteistä olisi voitu tehdä. Myös riskinhallintamenetelmien puute ja kehittymättömyys loi kulttuuria, jossa erilaisiin poikkeamiin ja varoitussignaaleihin ei ollut tarvetta kiinnittää erityistä huomiota. Tätä, kuten niin monia muitakin merenkulun onnettomuuksia voidaan pitää ns. systeemisenä onnettomuutena, jossa siihen johtaneet prosessit nivoutuivat meriliikenteen vakiintuneisiin toimintamalleihin. Laivanomistajien, laivanrakentajien ja meriliikenteen säätelyä harjoittavien organisaatioiden vakiintuneet roolit ja valta-asetelmat taas vaikuttivat siihen, miten riskejä käsiteltiin ensin laivanrakennuksessa ja myöhemmin laivoja käytettäessä. Reiman & Oedewald Turvallisuuskriittiset organisaatiot - Onnettomuudet, kulttuuri ja johtaminen. Reiman & Oedewald Turvallisuuskriittiset organisaatiot - Onnettomuudet, kulttuuri ja johtaminen. 25 Hofstede, G Kulttuurit ja organisaatiot mielen ohjelmointi, 164 ja 181 & Suutari, V Variation in the Average Leadership Behavior of Managers across Countries: Finnish Expatriates Experiences from Germany, Sweden, France, and Great Britain

30 29 Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että varustamot ja alukset sekä näiden miehistöt suhtautuvat turvallisuuteen sekä ympäristöön myönteisemmin kuin reilut 10 vuotta sitten, kun ISM koodin mukaiset turvallisuusjohtamisjärjestelmät tulivat pakollisiksi merenkulussa. Samanaikaisesti myös monet muut tekijät ovat vaikuttaneet merenkulun turvallisuuden paranemiseen. ISM -koodin myötä merenkulkuun on syntynyt turvallisuuskulttuuri, joka myös edelleen kehittyy. Kuitenkin turvallisuusjohtamisessa esiintyy puutteita, joita voidaan pitää kulttuurisina.26 Merenkulun henkilöstön turvallisuustietoisuus ja suhtautuminen ovat siis parantuneet ja turvallisuuskulttuuri on kehittynyt, mutta se on kuitenkin edelleen paikoin jopa kehnoa. Suomalaisaluksilla hallitaan yleisesti käytännöt, mutta toisaalta ammattiliikenteessä olevista aluksista mahdollisesti jopa joka viides ei täytä alan keskeisiä säädöksiä ja rikkoo määräyksiä. Kirkkaasti vaatimukset täyttäviä on saman verran, noin viidennes. Perinteinen turvallisuuskulttuurin puute ja kehittymättömyys on huomattavissa edelleen tilanteissa, jossa erilaisiin poikkeamiin ja varoitussignaaleihin ei kiinnitetä erityistä huomiota.27 Tieto poikkeamista ei kerry kaikkien hyväksi edes Suomessa. Raportointi on puutteellista ja tieto ei ole siirtynyt eteenpäin merenkulkuviranomaisille, jotta tarvittavia johtopäätöksiä korjaavista toimenpiteistä olisi voitu tehdä. Perinteinen kokemukselliseen tietoon ja teknisiin standardeihin luottaminen laivanrakentamisessa ja merenkulussa eivät enää toimi nopeasti kehittyvässä meriliikenteessä, vaan alusten ja niillä työskentelevien henkilöiden työnkuvien ja vastuiden muuttuminen edellyttää käytäntöjen ajanmukaistamista. Myös säätelyä ja valvontaa harjoittavien organisaatioiden pitäisi ottaa kantaa muullakin tapaa kuin pelkästään olemassa oleviin käytäntöihin ja teknisiin määräyksiin nojautuen. 28 Olennaisena osana tätä tarkastelua tulisi olla huomion kiinnittäminen myös alan sosiaalisiin rakenteisiin ja toimintakulttuuriin. Tosin tämä on merkittävässä määrin myös resurssikysymys. Työntekijöiden toiminnan ja organisatoristen prosessien vaikutus teollisen toiminnan turvallisuuteen nousi voimakkaasti esiin esimerkiksi Three Mile Islandin (TMI) ja Tshernobylin ydinonnettomuuksien jälkeen vuosina 1979 ja Onnettomuudet synnyttivät uudenlaisia tutkimus- ja johtamiskäsitteitä, kuten inhimillinen virhe ja turvallisuuskulttuuri -käsitteet. Näiden onnettomuuksien Turun Sanomat Merenkulun turvallisuuskulttuuri ilmailusta jäljessä Jopa viidennes aluksista ei läpäise turvall isuustarkastuksia & Merikotka-tutkimuskeskuksen lehdistötiedote Turun Sanomat Merenkulun turvallisuuskulttuuri ilmailusta jäljessä Jopa viidennes aluksista ei läpäise turvall isuustarkastuksia & Merikotka-tutkimuskeskuksen lehdistötiedote Hänninen, H Negotiated Risks The Estonia Accident and the Stream Of Bow Visor Failures in the Baltic Ferry Traffic. 26

31 30 myötä niin ydinvoimateollisuudessa kuin ilmailussa ja merenkulussakin havaittiin, että tekniikan luotettavuuden ja teknisten suojamekanismien kehittämisen lisäksi ihmisen toimintaan ja organisatorisiin tekijöihin tulisi kiinnittää huomiota turvallisuuden varmistamiseksi. Niin ikään havaittiin, että vakavampien onnettomuuksien lisäksi merkittävä osa häiriöistä, vioista ja tuotannonmenetyksistä oli ihmisten aiheuttamia tai ainakin ne olisi voitu estää, jos ihmiset olisivat toimineet optimaalisesti.29 Varustamot ja laivat, kuten monet muutkin turvallisuuskriittiset organisaatiot on organisoitu hierarkkisesti. Nykyisin toiminta on monimutkaisissa organisaatioissa monesti niin hajautettua ja erilaisilla säännöillä ja toimintamalleilla ohjailtua, että sitä tosiasiaa, että organisaatioissa on juridisesti tiettyjä vastuita, on vaikea mieltää. Perinteisten linjaorganisaatioiden sisään niitä tukemaan on perustettu asiantuntijaorganisaatioita. Vastuurakennetta näiden tukiorganisaatioiden osalta ei aina tiedosteta. Asiantuntijaorganisaatio saattaa toimia siinä uskossa, että linjaorganisaatio vastaa ja linjaorganisaatio vastaavasti siinä uskossa, että asiantuntijaorganisaatio vastaa, mikä on vaarallinen tilanne. Monimutkaiset rakenteet ja työprosessit voivat taas vähentää henkilöstön kokemusta työnsä turvallisuusvaikutuksesta. Samoin ne voivat vaikuttaa tunteeseen henkilökohtaisesta vastuusta. Turvallisuus on siis ikään kuin varmistettu niin moninkertaisesti, ettei kenenkään tarvitse henkilökohtaisesti ottaa siitä vastuuta. Monissa käyttö- ja kunnossapito-organisaatioissa esiintyykin näkemyksiä, että noudattamalla ohjeita kirjaimellisesti, vapaudutaan henkilökohtaisesta vastuusta. Epävarmuuksiin suhtautuminen on selvästi toimialan kulttuurista riippuva asia. Valitettavan usein merenkulkualan päätöksenteossa nojaudutaan pelkästään olemassa oleviin säädöksiin ja niiden muodolliseen täyttämiseen. Merenkulussa on perinteisesti korkea riskinsietokyky ja voimakkaasti henkilökohtaisen epävarmuuden peittelemistä tukeva ns. tosimieskulttuuri, eivätkä merimiehet näin ollen ole kovinkaan aloitteellisia turvallisuusasioissa.30 Ongelmallista onkin se, että juridinen vastuu ja vastuuntunteen rakentaminen edellyttäisivät, että epävarmuudet tuotaisiin esiin ja käsiteltäisiin avoimesti ja asianmukaisesti. Ainakin lähtökohtaisesti esimerkiksi kansallinen sähkölainsäädäntö (mm. sähköturvallisuuslaki (410/1996), sähköturvallisuusasetus (498/1996), kauppa- ja teollisuusministeriön päätös sähköalan töistä (516/1996) ja sen muutos (1194/1999), työturvallisuuslaki (738/2002), SFS sähkötyöturvallisuusstandardi) koskettaa ainakin pääpiirteissään myös laivoja ja varustamoita. Reason, J Managing the Risks of Organizational Accidents. Oedewald & Reiman Turvallisuuskriittisten organisaatioiden toiminnan erityispiirteet; Nuutinen & Norros Co-operation on bridge in piloting situations

32 31 Nykytilanteessa merenkulkualalla vallitsevat käytännöt sisältävät kuitenkin runsaasti tulkinnanvaraisuuksia siitä, missä määrin olemassa olevat määräykset laivoja ja niissä tapahtuvia toimintoja ja menettelyjä koskevat. Voidaan myös olettaa, että joissakin tapauksissa kyse on puhtaasti tiedon puutteesta eli vastuuhenkilöt eivät tunne kaikkia tarvittavia työturvallisuuteen, sähkötyöturvallisuuteen ja sähköturvallisuuteen liittyviä säännöksiä ja vaatimuksia, joita edellytetään sähkölaitteiden käyttöä ja huoltoa järjestettäessä. Puutteellisuudet ja laiminlyönnit turvallisuuden varmistavissa toimintatavoissa ja teknisissä ratkaisuissa ovat yleensä seurausta turvallisuuskulttuuriin liittyvistä ongelmista. Mikäli turvallisuusasioita ei riittävästi priorisoida organisaatioiden toiminnan tavoitteissa, periaatteissa ja toimintatavoissa, heijastuu se käytännössä havaittavissa olevina puutteina ja laiminlyönteinä, jotka voivat johtaa vaaratilanteisiin ja onnettomuuksiin. Parhaimmillaan äärimmäisen tärkeä, mutta väärin käytettynä pahimmillaan hyvin vaarallinen elementti sähkö on hyvin keskeisessä roolissa merenkulkualan vaativaksi ja turvallisuuskriittiseksi luokitellussa ja monimutkaisiakin sähköisiä prosesseja sisältävässä toimintaympäristössä. Laivoissa käytettävän sähköjärjestelmän tehot ovat usein suuria ja kaikki tarvittava teho on tuotettava laivan omilla generaattoreilla. Pääosa laivan kriittisistä - turvalliseen ja ympäristöystävälliseen operointiin vaikuttavista laitteista on sähköisiä ja normaalitilanteessa varsin pitkälle automatisoituja. Laivoilla sähköpalojen syttymiset johtuvat mm. liasta ja pölystä sekä tärinän aiheuttamasta sähköliitosten löystymisestä. Löysään liitokseen syntyy vastusta, joka lämpenee ja ajan mittaan voi sytyttää tulipalon. Sähköpalojen osalta onkin erityisen tärkeää pitää sähkökeskukset ja -laitteet puhtaina sekä huolehtia, etteivät lika ja pöly pääse niihin. Myös liitosten määräaikaiset tarkastukset ja kiristykset ennaltaehkäisevät tulipalovaaraa.31 Sähköjärjestelmän ylikuormittumisesta saattaa seurata jännitteen täydellinen häviäminen (black out). Mikäli aluksella on sähköongelmia, suurena riskinä on, että aluksesta tulee ohjailukyvytön ja näin voi aiheutua vakavia vaaratilanteita paitsi alukselle ja siellä oleville ihmisille myös meriympäristölle. Vaikka tässä on tarkasteltu asiaa lähinnä turvallisuusnäkökohdasta (mm. ISM -koodi), on näillä asioilla myös selkeät kaupalliset ja taloudelliset useimmiten selkeän puoltavat näkökohtansa. Sähköalalla maaorganisaatioissa työskentelevien keskuudessa toteutetussa tutkimuksessa selvisi muun muassa, että sähköalan ammattilaiset pitävät yleisimmin syynä sähkötyöturvallisuusriskeihin kiirettä tai jotakin ihmisestä johtuvaa syytä, kuten välinpitämättömyyttä tai huolimattomuutta. Mui- 31 Koivula, P Palofysiikka ja palontorjunta.

33 32 ta syitä olivat asenteet turvallisuutta kohtaan ja yksintyöskentely. Keskeisiä keinoja sähköalan ammattilaisten sähkötyöturvallisuuden parantamisessa todettiin vastaavasti olevan: kiireen ja kiireen tunteen poistaminen, asenteisiin vaikuttaminen turvallisia työtapoja korostamalla sekä yrityksen sähkötyöturvallisuustason nykytilan selvittäminen.32 Kuitenkin laivasähkömies on usein aluksen ainoa sähköalan ammattilainen. Yhä useammissa laivoissa miehitystodistus sallii sähkömiehen vuorottelevan korjausmiehen kanssa. Näissä tapauksissa aluksen varustaja tai operoija päättää, kumpi tehtävän haltijoista aluksella kulloinkin työskentelee ja missä keskinäisessä suhteessa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että monissa yhtiöissä ollaan niin sanotun satunnaisesti kiertävän laivasähkömiehen varassa. Aluksilla ollaan näin ollen varsin kapea-alaisen sähköosaamisen varassa, kun huomioidaan, että kansi- ja konekorjauksen koulutusohjelma sisältää viisi viikkoa ja konepäällystön koulutusohjelma neljä opintoviikkoa sähkö- ja automaatiotekniikkaa. Laivan sähköjärjestelmästä ja siihen liittyvistä töistä vastaavalla konepäälliköillä on usein varsin vaatimaton ja joskus jopa vallitsevaan tilanteeseen nähden puutteellinen osaaminen sähkötekniikasta ja sähköön liittyvistä määräyksistä, kun merenkulkualan insinöörilläkin on sähköopintoja takanaan vain yhdeksän viikkoa. Sähkötekniikan osaamistason voidaan olettaa olevan vieläpä laskusuunnassa sen perusteella että, nykytilanteessa näyttää olevan kasvavana trendinä miehitystodistukset, joissa ei ole lainkaan sähkömiestä ja vain jäänmurtajien miehitystodistuksissa edellytetään pakollisena sähkömestaria. Niin ikään myönnettyjen, uusien pätevyyskirjojen määrä on laskussa ja pätevyyserivapauksien (dispanssien), vahvistetusta pätevyydestä poikkeamisten ja miehitystodistusten lyhytaikaisten muutosten määrät ovat olleet viime vuosina selkeässä kasvussa.33 Työssäoppiminen on nykyisin merkittävä osa ammatillista koulutusta. Se on koulutuksen järjestämismuoto, jossa osa tutkinnon tavoitteista opitaan työpaikalla aidossa työympäristössä tavoitteellisesti, ohjatusti ja arvioidusti. Työssäoppimisen toteutuksesta vastaa koulutuksen järjestäjä. Toteutukseen sisältyy suunnittelua, opiskelijan ohjausta ja arviointia. Lisäksi koulutuksen järjestäjän tehtävänä on huolehtia opettajien työelämäosaamisesta ja kouluttamisesta sekä työpaikkaohjaajien kouluttamisesta. Työpaikalla tulisi niin ikään kiinnittää erityistä huomiota opiskelijan ohjaukseen ja palautteen antamiseen Tulonen & al Sähköalan ammattilaisten sähkötapaturmien ennaltaehkäisy. Hagerlund, O. Merenkulkulaitos, Merimiesyksikkö.

34 33 Työpaikkojen ja koulutuksen järjestäjien yhteistyöllä tulisi varmistaa työssäoppimisen ja muun ammatillisen koulutuksen työelämävastaavuus, laatu ja ajantasaisuus. Koulutuksen järjestäjän vastuulla on huolehtia, että kaikilla alan toimijoilla on yhteinen käsitys työssäoppimisen järjestämisestä. Koulutuksen järjestäjän tulee myös huolehtia siitä, että opiskelija saa riittävästi ohjausta ja opetusta työssäoppimisen aikana ja että opettajilla ja muulla henkilöstöllä on edellytykset yhteistyölle työelämän kanssa.34 Sen lisäksi, mitä laissa ammatillisesta koulutuksesta ja voimassa olevissa työturvallisuussäädöksissä on säädetty,35 työturvallisuusasioissa noudatetaan mm. seuraavia lähtökohtia. Sopimuksessa työpaikalla käytännön työtehtävien yhteydessä järjestettävästä koulutuksesta ja ammattiosaamisen näytöistä on kirjattava turvallisuuteen, tapaturmiin ja vahingonkorvauksiin liittyvät vastuut ja vakuutukset. Ennen työssäoppimisen aloittamista työnantajan ja koulutuksenjärjestäjän tulee varmistaa yhdessä, että opiskelijalla on edellytykset tehdä ko. työtä ohjeita noudattaen, turvallisesti ja terveyttään vaarantamatta. Koulutuksen järjestäjän on siis osaltaan taattava, että oikeus turvalliseen opiskeluympäristöön toteutuu myös työssäoppimisjaksojen aikana.36 Nykyisin (2009) käytössä olevan sähkötöiden koulutusten työ-, sähkötyö- ja sähköturvallisuusvaatimuksia koskevan toimintaohjeen mukaan työssäoppimisesta vastaavan yrityksen arviointi tulee ohjeistaa ja toteuttaa em. ohjeiden mukaisesti. Yrityksen arvioinnissa tulee varmistaa, että kaikilla yrityksillä on palveluksessaan riittävät pätevyydet omaava sähkötöiden johtaja, joka vastaa kaikista sähkötyö- ja sähköturvallisuuteen liittyvistä asioista niistä erikseen säädetyllä tavalla. Työssäoppijan ohjaukseen tulee nimetä sähköalan ammattihenkilö, jonka välittömässä valvonnassa työssäoppija on.37 Vaan miten nykytilanteessa lienee sähköturvallisuusvastuiden laita monilla merenkulkualan työssäoppimispaikoilla? Onko lähtötason riskiarvioinnit sähkön osalta suoritettu entä muutosriskien arviointi? Ovatko vastuukysymykset selviä ja ovatko organisaatioiden toiminta- ja menettelytavat nykyajan säännösten ja standardien tasalla? Entä miten tiedonkulku ja valvonta eri toimijoiden kesken sujuu? Opetushallitus Rakennusalan perustutkinto Ammatillisen perustutkinnon perusteet. Laki ammatillisesta koulutuksesta (630/1998, 19, 28 ), asetus ammatillisesta koulutuksesta (811/1998, 5 ), valtioneuvoston asetus ammatillisesta koulutuksesta annetun asetuksen muuttamisesta (603/2005, 3 ja 5 ) sekä työturvallisuuslaki (738/2002). 36 Opetushallitus Rakennusalan perustutkinto Ammatillisen perustutkinnon perusteet. 37 Henkilö- ja yritysarviointi Seti Oy Toimintaohje työ-, sähkötyö- ja sähköturvallisuusvaatimusten huomioimiseksi sähkötöiden koulutuksissa

35 Laivasähköalan työpaikat ja rekrytointitarpeet Merenkulkualan koulutus on vanhinta ammatillista koulutusta maassamme ja näin ollen myös yksi vanhimpia kunnossapitoa kouluttaneita tahoja Suomessa. Alalle on Suomessa koulutettu henkilökuntaa jo lähes 200 vuotta. Mielikuvissa merimiehet ovat henkilöitä, jotka ajavat alusta tai käyttävät aluksen koneita. Alusten henkilökunta muodostuu kuitenkin monien eri alojen osaajista, jotka huoltavat ja kunnossapitävät suuren osan aluksen sisältämistä laitteista Laivatyö Kaupallisten alusten miehityksen vahvistamisesta säädetään aluksen miehityksestä, laivaväen pätevyydestä ja vahdinpidosta annetussa asetuksessa (1256/1997). Asetuksen 4 :n mukaan laivanisännän on huolehdittava siitä, että aluksella on Merenkulkulaitoksen antama miehitystodistus ja että alus on miehitetty voimassa olevan miehitystodistuksen mukaisesti. Ennen kuin laivaväkeen kuuluva ottaa vastaan toimen aluksella, laivanisännän on varmistettava, että kullakin laivaväkeen kuuluvalla on toimeen vaadittava pätevyys. Asetuksen 6 :n mukaan aluksen päällikön on huolehdittava siitä, että alus on miehitetty vallitsevat olosuhteet huomioon ottaen turvallisesti. Aluksessa tulee kuitenkin olla vähintään voimassa olevan miehitystodistuksen mukainen miehitys. Aluksen miehityksen vahvistamisesta säädetään asetuksen 10 :ssä. Aluksen miehityksen vahvistaa Merenkulkulaitos. Aluksen miehitystä vahvistettaessa otetaan huomioon turvallinen vahdinpito, aluksen koko ja tyyppi, aluksella kuljetettavat lastit, aluksen koneteho ja koneiston automaatioaste, aluksen yleinen varustelutaso, huolto ja kunnossapito, liikennealue, matkustajamäärä, ruokahuolto ja puhtaanapito sekä aluksella annettava koulutus. Lisäksi aluksen miehitystä vahvistettaessa tulee erityisesti ottaa huomioon, että aluksella on riittävä miehitys käyttämään aluksen pelastusvälineistöä, palontorjuntalaitteistoa ja muuta turvallisuuslaitteistoa sekä hoitamaan aluksen hälytysluettelossa määrättyjä tehtäviä. Niin ikään miehitystä vahvistettaessa tulee ottaa huomioon sosiaalisten tekijöiden välillinen vaikutus turvallisuuteen. Ennen aluksen miehityksen vahvistamista Merenkulkulaitoksen tulee pyytää miehityshakemuksesta työsuojeluviranomaisen ja asianomaisten valtakunnallisten merenkulun työmarkkinajärjestöjen lausunto sekä mahdollisuuksien mukaan kuulla kyseisen aluksen laivaväkeä. Vahvistettuun miehitykseen voi hakea muutosta miehitysasetuksen 12 :n mukaisesti Aluksen miehityksestä, laivaväen pätevyydestä ja vahdinpidosta annettu asetus (1256/1997).

36 35 Merimiesten työsuhteiden ehdot poikkeavat muista työsuhteista ja niistä säädetään merimieslaissa. Lakia sovelletaan työhön, jota työntekijä sopimuksen perusteella tekee suomalaisessa aluksessa tai työnantajan määräyksestä väliaikaisesti muualla. Merimiesten työajoista säädetään ulkomaan liikenteen osalta merityöaikalaissa ja kotimaan liikenteen osalta työajasta kotimaanliikenteen aluksissa annetussa laissa. Merimiesten vuosilomista on säädetty erikseen merimiesten vuosilomalaissa. Aluksen miehityksestä, laivahenkilökunnan pätevyydestä sekä vahdinpidosta aluksella on säädetty erikseen, muun muassa kansainvälisiin yleissopimuksiin pohjautuvien meriturvallisuus- ja ympäristönsuojelutavoitteiden vuoksi. Myös merimiesten terveydelliset vaatimukset ovat keskimäärin tiukemmat kuin useimmissa muissa ammattiryhmissä. Merialan tarjolla olevat työpaikat ovat useimmiten sijaisuuksia, vaihdellen pituudeltaan matkustajalaivojen muutamasta päivästä, rahtialusten muutamiin viikkoihin tai jopa kuukausiin. Vakituiset työpaikat varustamot täyttävät yleensä jo pidempään sijaisuuksia tehneillä. Merenkulkualan työpaikkojen täyttö tapahtuu usein varsin kiireellisesti ja yleensä vapaita työpaikkoja ei juuri ole näkösällä. Laivasähkömies on usein aluksen ainoa sähköalan ammattilainen ja hän huoltaa ja kunnossapitää aluksen sähkö- ja automaatiojärjestelmiä. Hänen on tunnettava laivan kaikki sähköjärjestelmät generaattoreista ohjauslaitteisiin, sekä tele- ja turvallisuusjärjestelmiin. Laivasähkömiehet ovat ammatillisia moniosaajia, sillä yleensä heiltä edellytetään kansi- ja konepuolen tehtäviin osallistumista ja näin ollen myös mekaanisista taidoista on heille apua. Sähkömestari vastaa konepäällikön alaisena suuritehoisella sähkökäytöllä varustetun aluksen sähköjärjestelmistä yksin tai tarvittaessa laivasähkömiehen avustamana. Sähkömestarit hoitavat yleensä myös sähköpuolen varaosien hankinnan. Sähkömestareita työskentelee jäänmurtajissa sekä suurissa matkustaja-, jäähdytys- ja tankkilaivoissa. Miehitystodistuksissa kuitenkin edellytetään sähkömestareita pakollisina vain dieselsähköisellä koneistolla varustetuilla jäänmurtajilla ja merentutkimusaluksella.39 Viime vuosina on ollut kova kysyntä ja ajoittaista pulaakin ammattitaitoisista merenkulkijoista ja erityisesti merenkulun kunnossapidon ammattilaisista, joihin laivasähkömiehet ja sähkömestarit 39 Tiitinen, Y. Merenkulkulaitos, Merimiesyksikkö ja Sartela, J. VG-Shipping.

37 36 kuuluvat. Tämä pula on ollut nähtävissä jo ainakin vuosikymmenen ajan.40 Jos Suomen kauppalaivaston koko pysyy ennallaan tai lähtee kasvuun, on odotettavissa, että huoltotöiden tekijöiden niin kansalliset kuin kansainväliset vaatimukset täyttävän työvoiman kysyntä edelleen kasvaa. Kauppalaivaston ja jäänmurtajien lisäksi myös merenkulun hallinnossa sekä Merivoimien ja Rajavartiolaitoksen aluksilla on laivasähköalaan liittyviä osaamistarpeita. Alan osaamisella on lisäksi merkittävää kansainvälistä vaikuttavuutta, koska suomalaisia laivasähkömiehiä ja sähkömestareita palvelee runsaasti mm. ulkomaalaisilla risteilyaluksilla sekä meriteollisuuden asennus-, huolto-, kunnossapito- ja asiantuntijatehtävissä Meriteollisuus ja siihen liittyvät liiketoiminta-alueet Meriteollisuus on yksi Suomen kansainvälisimmistä teollisuudenaloista. Se muodostuu telakoista ja verkostoyrityksistä, kuten suunnittelutoimistoista, kokonais-, järjestelmä-, laite- ja materiaalitoimittajista sekä offshore -teollisuudesta. Laivatyön ohella laivasähköalan osaajat ovat haluttuja työntekijöitä myös telakoilla alusten asennus-, asiantuntija-, työnjohto- ja varustelutehtävissä sekä meriteollisuuden yrityksissä asennus-, käyttöönotto- ja huoltotöissä. Telakoilla laivasähköasentajan työt vaihtelevat kaapeleiden vetämisestä muun muassa laivan valaistusjärjestelmien, sähkömoottoreiden, generaattoreiden, sekä säätö- turvallisuus- ja ohjauslaitteiden asentamiseen. Kone-, varustelu-, sähkö-, putki-, sisustus- ja ilmastointiasentajat ovat esimerkkejä niistä ammattinimikkeistä, joiden tarve tulevaisuudessa on ilmeinen. Kone- ja metallituoteteollisuuden tekniikan alan toisen asteen tutkinnon suorittaneiden rekrytoinneista noin 15 prosenttia on sähköalan tutkinnon suorittaneita. Toimiala palkkaa tulevaisuudessa myös runsaasti työnjohtajia ja työnsuunnittelijoita.41 Laivanrakennuksen lisäksi myös esimerkiksi huoltotöiden pitää toimia kunnolla aluksen valmistumisen jälkeenkin. Laivankorjausalalla telakointi- ja korjaustarve kasvavat jatkossa liikenteen ja liikenteessä olevien alusten lisääntyessä. Venäjän liikenteen kasvun uskotaan tuovan kysyntää suomalaiselle korjaustelakoille. Erikoistuminen ja sen lisääntyminen on ollut keskeinen trendi Suomen meriklusterissa kaikilla päätoimialoilla viime vuosien aikana. Kilpailukykyään parantaakseen ja tuotantoaan tehostaakseen yritykset keskittyvät tuottamaan juuri sitä tuotetta tai palvelua, jossa niiden osaaminen on kaikkein parasta. Globalisaation myötä poltto- ja raaka-aineiden sekä tavaroiden Salanne, I Suomalaisten merenkulkijoiden tarve vuosina suomalaisissa varustamoissa ja merenkulun hallinnossa; Vainio & Kajander Suomen merenkulun strategia. Ehdotus Meriteollisuusyhdistys ry Suomalaisen meriteollisuuden koulutuspoliittinen linjaus. 40

38 37 merikuljetukset lisääntyvät, mikä hyödyttää suoraan varustamotoimintaa ja satamatoimintoja, mutta luonnollisesti myös meriteollisuutta kasvavan alustarpeen kautta.42 Merkittävä kehityssuunta on ollut palvelun roolin korostuminen. Merialan jatkuvasti teknistyessä myös meriteollisuuden kansainvälisen laitteiden ja laitteistojen huolto- ja kunnossapitotoiminnan voidaan odottaa jatkavan kasvuaan. Palvelu on parhaimmillaan ennakoivaa kunnossapitoa, jolla koneet ja järjestelmät pidetään jatkuvasti käynnissä. Niiden vioituttua tai rikkoonnuttua tarvitaan nopeita huolto- ja varaosapalveluita, koska katkot voivat pysäyttää koko liikenteen, mistä syntyy laitteen omistajan lisäksi usealle muulle osapuolelle tappioita. Käytännössä palvelua on tarjottava paikallisesti ja välittömästi koneiden laatumaineen ylläpitämiseksi Laivasähköalan osaajien muut työmarkkinat Suomessa on totuttu siihen, että koneet toimivat ja laitteet ovat hyviä ja että myös kunnossapitoalan osaajat ovat perinteisesti olleet maailman huipputasoa. Sähkökunnossapidon osaajia kaivataan työmarkkinoilla siis yleisemminkin. Kunnossapidon merkitys teollisuuden tuotantolaitosten käyttövarmuudelle ja kotimaisen tuotannon kilpailukyvylle on suuri. Suomalaisten yritysten uusinvestoinnit suuntaavat enenevässä määrin ulkomaille, jolloin kotimaan uusasennukset harvenevat ja tänne jää enemmän vanhenevaa tuotantokoneistoa. Kunnossapitoalan samalla automatisoituessa osaamisvaatimukset kasvavat kiihtyvällä nopeudella, koska enää ei riitä se, että ikääntyvä konekanta pidetään toimintakuntoisena. Se on pidettävä myös kilpailukykyisenä, jotta pystymme vastaamaan tuotantokustannuksiltaan halvempien maiden asettamiin haasteisiin. Myös suurten ikäluokkien siirtyminen pois työelämästä lähivuosina näkyy kunnossapitoalalla. Myös merenkulkualan sähköpuolen koulutuksen saaneista merkittävä osa työskentelee mm. maavoimalaitoksilla sekä teollisuuden ja kiinteistöjen huolto- ja kunnossapitotehtävissä. 44 Karvonen & al Suomen Meriklusteri; Pitkänen, M. Koneteknologiakeskus Turku Oy. Pitkänen, M. Koneteknologiakeskus Turku Oy. 44 Kunnossapitoyhdistys Promaint ry (

39 38 5 Laivasähköalan koulutus 5.1 Laivasähköalan koulutuksen historia ja nykytila Laivasähköalan koulutus alkoi, kun merenkulun ammattikoulutus laajeni 1960-luvulta alkaen pitkän historian omaavan merenkulkualan päällystökoulutuksen rinnalle ja myös miehistötason opetus siirtyi enenevässä määrin merimiesammattikouluihin vastuulle. Alkuvaiheessa laivasähkömiehiksi opiskelevilta edellytettiin 18 vuoden ikää ja joko kaksivuotista ammattikoulun sähkömieslinjan käymistä tai kahden vuoden kokemusta sähkötöistä. Laivasähkömiehen opintolinjan kesto 1970luvulla oli kolme lukukautta eli käytännössä 1,5 vuotta.45 Hajanaiset opetussuunnitelmat kerättiin 1980-luvun alkupuolella koulutuslinjoiksi ja opetussuunnitelmiin lisättiin yleissivistäviä aineita. Laivasähkömieskoulutuskin muuttui kaksivuotiseksi, kun peruskoulupohjainen ammatillinen koulutus järjestettiin laaja-alaisiksi peruslinjoiksi, joiden puitteissa koulutus eriytyi vuoden mittaisen yhteisen yleisjakson jälkeen useammaksi vaihtoehtoiseksi erikoistumislinjaksi. Yleisjakson valittuaan opiskelija oli valinnut haluamansa koulutusalan, mutta ei vielä koulutusastetta (toinen aste/ korkeaaste), eikä tiettyyn koulutusammattiin johtavaa erikoistumisjaksoa. Laivasähkömieskoulutuksen pääsyvaatimukset muuttuivat siten, ettei enää vaadittu aiempaa sähköalan koulutusta tai kokemusta koulutukseen pääsemiseksi. Samalla peruskoulupohjaisen kouluasteen koulutuksen pituudeksi tuli ilman työharjoitteluja kolme vuotta ja ylioppilaspohjaisen koulutuksen pituudeksi vastaavasti kaksi vuotta. Vuosina laivasähkömiehen koulutuksen pituus oli 120 opintoviikkoa. Laivasähkömieskoulutuksen sisällyttäminen toisen asteen koulutusuudistuksessa merenkulkualan perustutkintoon vuonna 2000 säilytti 120 opintoviikon laajuuden. Merenkulkualan perustutkinnon laivojen sähkökäytön koulutusohjelman tavoitteena on valmistaa laivasähköasentajan tutkintoon, jonka myötä saavutetaan STCW -yleissopimuksen mukainen kansija konevahtimiespätevyys sekä kansallisen aluksen miehityksestä, laivaväen pätevyydestä ja vahdinpidosta annetun asetuksen (1256/1997) mukainen pätevyys toimia laivasähkömiehenä aluksella. Laivasähköasentajan koulutuksen tavoitteena koulutuksen ja työelämän edustajien näkemyksen mukaan on: Antaa laaja-alaiset perustiedot sähkölaitteiden huollosta ja kunnossapidosta. 45 Uola, M Kapteenej, styyrmannej, tervatui trossej ja taeva merkei Merenkulun opetusta Raumalla

40 39 Luoda hyvät tiedonhankinta- ja tiedonkäsittelytaidot. Työ- ja meriturvallisuuden merkityksen ymmärtäminen laivasähkömiehen työssä. Antaa valmiudet itsenäiseen, vastuulliseen ja kustannustietoiseen työskentelyyn. Taata riittävä kielitaito huoltodokumenttien käsittelyyn ja päivittämiseen. 5.2 Laivasähköalan koulutusta antavat ammatilliset oppilaitokset Rauman ammattiopisto tarjoaa ainoana oppilaitoksena suomenkielistä ja Ålands sjömansskola vastaavasti ainoana oppilaitoksena ruotsinkielistä laivasähköasentajan koulutusta. Molemmilla oppilaitoksilla on myös näyttötutkintotodistuksen anto-oikeudet. Ahvenanmaalla ruotsinkieliseen laivasähköasentajakoulutukseen hakeneista, lähes kaikki tulevat suoraan peruskoulusta. ja ovat iältään keskimäärin 16-vuotiaita opinnot aloittaessaan. Raumalla suomenkielisenä toteutettavaan koulutuksen hakeutuvien tausta ja ikärakenne on moninaisempi. Noin puolet opiskelijoista tulee sielläkin peruskoulusta, mutta vastaavasti noin puolella koulutukseen hakeutuneista on taustana, lukio, toisen asteen ammatillinen koulutus joko sähköalalta tai muulta opintoalalta tai keskeytetyt ammattikorkeakouluopinnot Laivasähköalan koulutustarjonta ja aloituspaikat Ov¹ Alpa² Rauman ammattiopisto Sähkökäytön koulutusohjelma (laivasähköasentaja) Ålands sjömansskola Inriktning för eldrift (fartygselektriker) Taulukko 1. Laivasähköasentajakoulutuksen koulutustarjonta ja aloituspaikat. (¹Ov = opintoviikko; ² Alpa = aloituspaikat). Lähde: Alan koulutusyksiköiden antamat tiedot.

41 Rauman ammattiopisto Ålands sjömansskola Kuva 2. Laivasähköasentajan tutkinnon suorittaneet vuosina Lähde: Alan koulutusyksiköiden antamat tiedot. 5.3 Laivasähköalan tutkintorakenne, opetussuunnitelmat ja pätevyyskirjat Merenkulkualan ammatillisissa oppilaitoksissa tarjotaan peruskoulu- ja ylioppilaspohjaista nuorten ammatillista peruskoulutusta sekä aikuiskoulutusta, joiden tarkoituksena on johtaa siihen, että tutkinnon suorittanut saa koulutuksen ja työkokemuksen perusteella opintoja vastaavan pätevyyskirjan. Toisen asteen ammatilliseen koulutukseen haetaan yleensä ammatillisen ja lukiokoulutuksen yhteishaun kautta. Koulutukseen voi hakea, jos on suorittanut hyväksytysti perusopetuksen tai sitä vastaavat opinnot. Ylioppilaille suunnattuun koulutukseen haetaan lukion päättötodistuksella. Aikuiskoulutus ei ole mukana yhteishaussa, vaan haku tapahtuu suoraan oppilaitoksiin. Opiskelupaikan vastaanottavien on esitettävä merimieslääkärintodistus ennen opiskelupaikan vastaanottamista. Merenkulkualan ammatillinen peruskoulutus johtaa perustutkintoon, joka on 120 opintoviikon laajuinen. Tutkinnon yleistavoitteena on sellainen ammatillinen aluksen käytön, huollon ja kunnossapidon perusosaaminen, että tutkinnon suorittanut saa koulutuksen ja työkokemuksen perusteella

42 41 suorittamansa koulutusohjelman opintoja vastaavan, asetuksen 46 mukaisen pätevyyskirjan ja voi aloittaa työskentelyn aluksella tai muissa sellaisissa tehtävissä, joihin tarvitaan edellä mainitun asetuksen mukaista pätevyyttä tai osaamista. Tutkinnon ammatillista ydinosaamista on meri- ja alusturvallisuuden ylläpitäminen ja aluksen käyttö kansainvälisten sekä kansallisten säädösten ja määräysten edellyttämällä tavalla. Toinen ammatillinen ydinosaamisen alue on aluksen tehokas käyttö, kunnossapito ja huolto. Tutkinnon suorittamiseen kuluva aika vaihtelee yksilöllisen etenemisväylän, aiempien opintojen ja mahdollisen työkokemuksen mukaan. Merenkulkualan perustutkinto sisältää neljälle merenkulun koulutusohjelmalle yhteisen osan, johon kuuluvat tutkinnon yhteiset ammatilliset opinnot. Yhteiseen osaan sisältyy navigaation ja laivakonetekniikan lisäksi turvallisuuden ja hätätilannetoiminnan perusteet (ns. Basic Training) sekä työssäoppimista koulu- ja kauppa-aluksilla erityisen harjoittelukirjan mukaisesti. Tutkinnon yhteiset ammatilliset opinnot antavat alan perusosaamisen ja opiskelija voi hakea Merenkulkulaitokselta ensimmäistä ns. vahtimiehen pätevyyskirjaa ja tämän jälkeen ensimmäistä työsuhdetta merellä. Erikoistuminen eri merenkulkuammatteihin alkaa tutkinnon yhteisten ammatillisten opintojen jälkeen, toisen vuosikurssin alussa. Merenkulkualan perustutkinnon tutkintonimikkeitä ovat korjaaja, vahtiperämies, vahtikonemestari ja laivasähköasentaja. Merenkulkualan perustutkinnon sähkökäytön koulutusohjelman rakenne ja sisältö ilmenevät tarkemmin seuraavan sivun kaaviosta. 46 Aluksen miehityksestä, laivaväen pätevyydestä ja vahdinpidosta annettu asetus 1256/1997.

43 42 Opinnot Ammatilliset Laajuus Huomautus 90 ov opinnot Merenkulkualan 25 ov ammatilliset pe- Sisältävät vahtimiesopinnot 15 ov ja työssäoppimista 10 ov sekä vahtimiestason näytöt. rusopinnot Sähkökäytön kou- 65 ov lutusohjelma Ammatilliset opinnot 65 ov, sisältäen 10 ov työssäoppimista sekä opinnäytetyön ja ammattiosaamisen näytöt. Sähkötekniikka (6 ov), elektroniikka (12 ov), sähkökoneet ja -laitteet (7 ov), hälytys- ja valvontalaitteet (5 ov), laivaautomatiikka (11 ov), laivojen sähkö- ja konekäytöt (7 ov), navigointi- ja viestintälaitteet (5 ov), ammattienglanti (2 ov) ja työssäoppiminen (10 ov). Lisäksi ammattiosaamisen näytöt ovat osa ammatillista peruskoulutusta Yhteiset opinnot 20 ov Opintokokonaisuus, pakolliset, 16 ov: Äidinkieli (4 ov), toinen kotimainen kieli (1 ov), vieras kieli (2 ov), matematiikka (3 ov), fysiikka ja kemia (2 ov), yhteiskunta-, yritys- ja työelämätieto (1 ov), liikunta, terveystieto (1 ov), taide ja kulttuuri (1 ov). Opintokokonaisuus, valinnaiset, 4 ov: Valinnaisina yhteisinä opintoina tarjotaan mm. ruotsin ja englannin kielen kursseja, liikunnan kursseja, tieto- ja viestintätekniikan kursseja, matematiikan kursseja, fysiikan ja kemian kursseja sekä merimiehen yritystiedon kurssia. Laivojen sähkökäytön koulutusohjelmassa opiskelijan on opetussuunnitelman perusteiden (2004) mukaan valittava vastaavasti kaksi vähintään yhden opintoviikon kurssia matemaattis-luonnontieteellisiä opintoja.

44 43 Vapaasti valittavat 10 ov Voivat sisältää ammatillisia, yhteisiä tai lukio-opintoja. opinnot Yhteensä 120 ov 1 ov = opintoviikko = opiskelijan 40h opiskelua, josta keskimäärin h on varsinaista kontaktiopetusta. 40 ov vastaa noin yhtä lukuvuotta. Kaavio 4. Merenkulkualan perustutkinnon sähkökäytön koulutusohjelman nykyinen sisältö ja rakenne. Nykyisin merenkulkualalla pääsääntönä on ollut, että lukion suorittaneille tai siirryttäessä muista ammatillisista opinnoista merenkulkualan toisen asteen opintoihin tunnustetaan (hyväksiluetaan) vähintään suoritetut yhteiset opinnot (16 ov) ja vapaasti valittavat opinnot, mikäli niistä ei määrätä toisin merenkulun perustutkinnon (2004) opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon perusteissa. Nykytilanteessa poikkeukset edellä mainittuihin kohtiin muodostavat seuraavat kurssit / opintokokonaisuudet: Yhteisiin opintoihin kuuluva vieraat kielet / englanti (1 ov), joka kaikkien on tentittävä. Tätä edellyttävät ammatillisen peruskoulutuksen ja näyttötutkinnon perusteiden merenkulkualan perustutkintoa koskevat opintojen (vieras kieli 2 ov) tavoitteet ja keskeiset sisällöt, sekä STCW 95 -yleissopimuksessa määritelty vaadittava osaaminen (A-II/4, B-II/4). Yhteisiin opintoihin kuuluva liikunta (1 ov), josta kaikkien on suoritettava vähintään uintitesti, jossa opiskelijan on osattava uida 200 metriä yhtäjaksoisesti ja hänellä on oltava hätätilannetoiminnan vaatima riittävä kunto. Tätä edellyttää ammatillisen peruskoulutuksen ja näyttötutkinnon perusteiden merenkulkualan perustutkintoa koskevat opintojen (liikunta 1 ov) tavoitteet ja keskeiset sisällöt. Yhteisten opintojen valinnaisten opintokokonaisuuksien osalta, merenkulkualan perustutkinnon opetussuunnitelman perusteisiin on eri koulutusohjelmiin kirjattu pakollisia vaatimuksia opiskelijan valinnoista. Esimerkiksi sähkökäytön koulutusohjelmassa opiskelijan on sen mukaan valittava vähintään kaksi yhden opintoviikon kurssia matemaattis-luonnontieteellisiä opintoja. Sähkökäytön koulutusohjelman suorittaneella on merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevan kansainvälisen yleissopimuksen muutoksen,47 sitä vastaavan EU-direktiivin STCW - International Convention on Standards of Training, Certification and Watchkeeping for Seafarers Merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/106/EY.

45 44 ja suomalaisen asetuksen49 mukainen kansi- ja konevahtimiehen pätevyys sekä pätevyys toimia laivasähkömiehenä aluksella. Laivasähkömiehen pätevyyskirjan saamiseksi vaaditaan vähintään 18 vuoden ikä sekä laivasähkömiehen koulutus. Laivasähkömiehen pätevyyskirja on voimassa toistaiseksi. Perustutkinnosta valmistuttua voi siirtyä suoraan työelämään tai jatkaa opintoja esimerkiksi ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa, joihin koulutus antaa yleisen jatko-opintokelpoisuuden. Telakat Muu meriteollisuus Teollisuuden kunnossapito Merityö Kiinteistösähkötyöt Jatkoopinnot Työkokemus, ammatillinen kehittyminen Telakat Muu meriteollisuus Teollisuuden kunnossapito Merityö Muut Kiinteistösähkötyöt Sähkö-/ automaatiotekniikan insinööri (AMK) Vahtikonemestari/ merenkulkualan insinööri (AMK) Laivasähköasentajan perustutkinto Kuvio 5. Raumalta vuoden 1998 jälkeen valmistuneiden laivasähkömiesten kokemus- ja haastatteluperäinen sijoittuminen jatko-opintoihin sekä työelämään tutkinnon suorittamisen jälkeen sekä työkokemuksen ja ammatillisen kehittymisen myötä. 5.4 Muunto- ja aikuiskoulutukset Muuntokoulutus on useimmiten erillisrahoitettua poikkeuskoulutusta, jossa huomioidaan joustavasti opiskelijoiden aiempi koulutus ja työkokemus. Sillä voidaan lyhyellä aikajänteellä joustavasti kohottaa paitsi alalla jo toimivien koulutus- ja pätevyystasoa, myös parantaa muuttuvassa työmarkkinatilanteessa olevien, ja esimerkiksi lähialoilta (esim. sähköala) koulutusalalle rekrytoituvien mahdollisuuksia uusiin ja joustaviin avauksiin merenkulkualan työmarkkinoilla. 49 Aluksen miehityksestä, laivaväen pätevyydestä ja vahdinpidosta annettu asetus 1256/1997.

46 45 Laivasähköasentajan perustutkintoon johtavassa koulutuksen opiskelijamäärissä ja valmistuneiden määrissä on merkittävää vuosittaista vaihtelua. Nuorisoasteen koulutuksesta valmistuvien välitöntä työelämään siirtymistä hidastaa mm. monessa tapauksessa asevelvollisuuden suorittaminen ja alan työkokemuksen puuttuminen. Rauman ammattiopistolla on yli kymmenen vuoden kokemus aikuiskoulutuksena toteutetuista laivasähköasentajan muuntokoulutuksista. Myös Ahvenanmaalla on järjestetty 2000-luvulla yksi laivasähköasentajan tutkintoon tähtäävä aikuiskoulutus. Työvoiman kysyntään onkin pystytty toistaiseksi vastaamaan jokseenkin tyydyttävästi lähinnä näiden aikuis- ja muuntokoulutusten ansiosta. Koulutukseen otettavien koulutustaustat ja työkokemukset vaihtelevat, mutta yhdistävänä tekijänä kaikilla on aiempi sähköalan koulutus tai tutkinto, riittävät alan perustiedot sekä koulutustaustasta riippuen 1-6 vuotta sähköalan / sähkövoima-alaan perehdyttävää työkokemusta tutkinnon tai koulutuksen jälkeen. Lisäksi on oltava merimieslääkärin antama todistus kelpoisuudesta kansipalveluun. Koulutus muodostuu seuraavista moduuleista: Basic Training (hätätilanteiden peruskoulutus). Laivasähkötekniikan täydennyskoulutus ja näytöt. Vahtimiehen valmentava koulutus ja näyttö. Ohjattu harjoittelu laivalla, ellei opiskelijalla ole jo aikaisempaa vastaavaa työkokemusta.

47 46 Taulukko 6. Laivasähköasentajan muunto- tai aikuiskoulutuksen suorittaneet vuosina Lähde koulutusyksiköiden antamat tiedot Taulukko 7. Merenkulkulaitoksen vuosina myöntämät ja/tai uusimat laivasähkömiehen pätevyyskirjat. Vuosina kaikki pätevyyskirjat uusittiin STCW yleissopimuksen vuoden 1995 revision tultua voimaan lukien. Laivasähkömiehen pätevyyskirja on voimassa toistaiseksi. Lähde: Merenkulkulaitos.

48 Ammattikorkeakoulut Sähköalan insinööriksi voi opiskella useimmissa monialaisissa ammattikorkeakouluissa. Pohjakoulutukseksi ammattikorkeakouluun käy lukio tai toisen asteen ammatillinen koulutus. Lähes kaikkiin ammattikorkeakoulujen koulutusohjelmiin järjestetään valintakoe. Laivasähköalalla suunnattua erikoiskoulutusta on tarjolla ruotsin kielellä Maarianhaminassa ja suomen kielellä Satakunnan ammattikorkeakoulussa. Ahvenanmaan korkeakoulussa (Högskolan på Åland) voi ruotsin kielellä opiskella merikapteeniksi merikapteenin koulutusohjelmassa, merenkulkualan insinööriksi konetekniikan koulutusohjelmassa tai insinööriksi sähkötekniikan koulutusohjelmassa, erikoistuen laiva-automaatioon ja merenkulkujärjestelmiin. Sähkötekniikan koulutusohjelman opiskelijat valmistuvat AMK -insinööreiksi ja laiva-automaation koulutusohjelman päättyessä ja praktiikan suoritettuaan heillä on mahdollisuus hakea Merenkulkulaitokselta sähkömestarin pätevyyskirjaa ja sen myötä toimia sähkömestarina aluksilla. Lain mukaan Suomessa sähköasennustöitä saa tehdä vain sähkötöiden johtajan valvonnassa. Käytönjohtaja vaaditaan mm. tehtaissa, rakennuksissa ja laivoissa, joissa sähkön jakelujärjestelmän kapasiteetti on suuri. Sähkötekniikan tutkinnolla, riittävällä työkokemuksella ja sähköturvallisuustutkinnon suorittamalla on mahdollisuus hankkia eriasteiset, lakisääteiset sähköpätevyydet. Pätevyyden hankkinut insinööri on oikeutettu toimimaan käytönjohtajana ja sähkötöiden johtajana.50 Opintojen laajuus on 240 opintopistettä ja ne kestävät keskimäärin neljä vuotta. Koulutus alkaa joka toinen vuosi. Edellisen kerran se alkoi syksyllä 2008 ja seuraava koulutus alkaa vastaavasti syksyllä Sähkötekniikan koulutusohjelmassa on vuosittain keskimäärin 25 opiskelijaa, joista noin puolet on tullut Ahvenanmaan ulkopuolelta. Valmistuneiden määrä on ollut vuositasolla keskimäärin Satakunnan ammattikorkeakoulun tekniikan ja merenkulun toimialalla on aloitettu sähkömestarikoulutus vuonna Koulutuksen toteutus poikkeaa ahvenenmaalaisesta siten, että normaalia sähkötekniikan insinöörin AMK -tutkintoa suorittavat opiskelijat voivat opintojensa kuluessa sopivalla opintomoduulivalinnalla hankkia myös laivojen sähkömestarin pätevyyteen tarvittavat opinnot. Koulutuksessa ei kuitenkaan käsitellä erityisesti laivojen sähköjärjestelmiin liittyviä asioita Sähköturvallisuuslaki (410/1996).

49 48 Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijat suorittavat merenkulun koulutusohjelmassa merenkulun henkilöturvallisuus- ja alusturvallisuusmoduulit, jotka sisältävät mm. laivateoriaan, alusturvallisuuteen ja vahdinpitoon sekä hätätilannetoimintaan liittyvät opinnot ja suorittavat työssäoppimista sähkömestarin pätevyyskirjan edellytysten mukaisissa sähköalan tehtävissä erityisen harjoittelukirjan mukaisesti. Sähkömestarikoulutuksen suorittajia on tällä hetkellä muutamia, mutta yhtään opiskelijaa ei ole koulutuksesta vielä valmistunut. Laivojen sähkömestaritehtäviin tähtäävää koulutusta ei kuitenkaan ole markkinoitu kuin Satakunnan ammattikorkeakoulun sisällä sen omille pääosin käynnissäpito- sekä automaation suunnittelu- ja tuotekehitystehtäviin tähtääville sähkötekniikan opiskelijoille. Suuntautumisiin voi moduulivalinnalla sisällyttää myös riittävän määrän sähkövoimatekniikan opintoja, jotka tarvitaan lakisääteisten käytönjohtajana ja sähkötöiden johtajana toimimiseen edellytettävien sähköpätevyyksien saamiseen. Sähkömestarinkirjan saamiseksi vaaditaan: Sähkömestarin koulutus. Vähintään 12 kuukautta palvelua sähköalan tehtävissä, josta vähintään kuusi kuukautta tulee olla palvelua joko laivasähkömiehenä tai laivasähköasennustehtävissä. Miehitys- ja pätevyysasetuksessa52 ei erityisesti määrätä sähkömestarin koulutuksesta. Aiemmin sähkömestarinkirjaan oikeuttavana koulutuksena oli ja edelleenkin hyväksytään 240 opintopisteen laajuisen sähköalan AMK -insinöörikoulutuksen lisäksi myös aiemmat sähköalan teknikko- tai insinöörikoulutukset. Laivalla sähkömestari kuuluu konepäällystöön, mutta sähkömestarin pätevyyskirja ei kuitenkaan ole STCW -yleissopimuksen alainen pätevyyskirja. Sähkömestarinkirja on voimassa viisi vuotta ja pätevyyskirjan haltijan katsotaan säilyttäneen ammattipätevyytensä, jos hänellä on edeltävien viiden vuoden aikana vähintään vuosi hyväksyttävää meripalvelua konepäällystötehtävissä. Mikäli vaadittavaa meripalvelua ei ole, pätevyys on uudistettava täydennyskoulutuksen kautta. Tähän ei kuitenkaan ole olemassa varsinaista toimintamallia. 52 Aluksen miehityksestä, laivaväen pätevyydestä ja vahdinpidosta annettu asetus 1256/1997.

50 H ö g s k o la n p å Å la n d S a ta k u n n a n a m m a ttik o rk e a k o u lu Taulukko 8. Ammattikorkeakouluista valmistuneet sähkömestari-insinöörit vuosina Lähteet: Satakunnan ammattikorkeakoulu ja ASUB Ålands statistik- och utredningsbyrå Sähkömestari, myönnetty Sähkömestari, uusittu Taulukko 9. Merenkulkulaitoksen vuosina myöntämät ja uusimat sähkömestarin pätevyyskirjat. Vuosina kaikki pätevyyskirjat uusittiin STCW yleissopimuksen vuoden 1995 revision tultua voimaan lukien. Sähkömestarin pätevyyskirja on voimassa viisi vuotta ja uusittava tämän jälkeen. Esimerkiksi vuonna 2001 myönnetyt pätevyyskirjat ovat siis erääntyneet uusittaviksi vuonna Lähde: Merenkulkulaitos.

51 Ammatillinen lisä- ja täydennyskoulutus Laivasähköalan toimintamallina näyttäisi olevan, että oppilaitoksessa annettavaan pohjakoulutukseen kuuluu perusosaaminen, kielitaito ja yleistekninen laaja-alaisuus. Vastaavasti yritysten vastuulla on oman yrityksen tarvitsema täsmäkoulutus niin käytettävään teknologiaan kuin yrityskulttuuriin liittyvillä alueilla. Oppilaitoksilla ei ole nykytilanteessa mahdollisuuksia, eikä resursseja laivasähköalan lisä- ja täydennyskoulutuksen toteuttamiseen, vaan se on pääosin laitevalmistajien tai maahantuojien toteuttamaa järjestelmä-, käyttö- ja laitekoulutusta sekä viranomaisten tai koulutusyksiköiden järjestämää SFS-standardikoulutusta. Vastaavasti laivasähköalan ammattilaisten taholta osaa varustamoista kritisoitiin siitä, että he ovat täysin unohtaneet sähköalan pätevöittämis- ja ajantasaistamiskoulutustarpeet. Kaksi keskeistä haastetta ja samalla mahdollisuutta laivasähköalankin aikuis- ja täydennyskoulutustoiminnalle ovat, että työvoimapulan korostuessa koulutuksen kysyntä kasvaa lähinnä aikuisten lisäkoulutuksessa, kun peruskoulutuksen kautta saatava työvoima ei riitä, ja sitä on saatava uudelleenkoulutuksella muilta aloilta. Lähialoilla mm. telakkateollisuudessa - käytetään taas runsaasti ulkomaista työvoimaa, jonka ammattitaito tulee voida jatkossa päivittää osana ammatillista aikuiskoulutusta. 5.7 Tiedekorkeakoulut Sähköalan diplomi-insinööriksi voi opiskella viidessä yliopistossa. Diplomi-insinöörit voivat sijoittua esimerkiksi tutkimus- ja kehitystyöhön tai käytännönläheisempiin tehtäviin aina mikroelektroniikasta ja matkaviestimistä sähköenergian tuotantoon. Akateeminen tekniikan opiskelu on paitsi luentojen ja kirjallisuuden myötä teoreettisempaa. Harjoitustyöt tuovat toki mukaan myös käytäntöä ja viimeistään opintojen loppuvaiheessa tutustutaan käytännön työelämään diplomityön tekemisen puitteissa. Myös akateemisen jatkotutkinnon suorittaneista on kysyntää niin teollisuudessa, koulutuksessa kuin akateemisessakin maailmassa. Teknis-tieteellisen perustutkinnon (diplomi-insinööri) suorittamisen jälkeen tutkimustyötä on mahdollista jatkaa korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten akateemisessa ym-

52 51 päristössä yhtä hyvin kuin teollisuuden soveltavan tutkimuksen ja tuotekehityksen parissa. Perustutkintoa ylempi koulutus, kuten tekniikan lisensiaatti tai tohtori, avaa mahdollisuuksia urakehitykseen ja on usein myös perusedellytys esim. yritysten ja korkeakoulujen vaativissa tuotekehitys- ja tutkimustehtävissä sekä ammattikorkeakoulujen yliopettajatehtävissä. 5.8 Laivasähköalan opetushenkilöstö Ammatillisen koulutuksen järjestelmä ei ole enää stabiili, eikä se nykytilanteessa säily pitkiä aikoja muuttumattomana, vaan on altistunut jatkuvalle muutokselle. Koulujen tärkein voimavara ovat kuitenkin edelleen sen opettajat ja heidän tietotaitonsa. Ammatillisen opettajakunnan yleisenä ongelmana on monilla aloilla ikääntyminen ja pätevien, uusien opettajien rekrytointi tulee joillakin koulutusaloilla olemaan merkittävä ongelma. Laivasähköala on Suomen mittakaavassa erittäin pieni erikoisala ja alan haasteena tulee varmasti olemaan se, mistä tulevaisuudessa saadaan tämän erikoisalan osaamisvaatimukset täyttäviä opettajia? Osassa laivasähköalan koulutusta antavista yksiköistä sukupolvenvaihdosprosessi on ainakin tällä erää onnellisesti ohi, mutta kokonaisuutena tilanne on huolestuttava. Pätevillä opettajilla ei tässä tarkoiteta pelkästään muodollista kelpoisuutta, vaan nimenomaan erikoisalan käytännön osaamisen opetustyöhön tuomaa osaamista ja pätevyyttä. Omalta osaltaan opetusalan tehtävät varmasti nostaisivat houkuttelevuuttaan, mikäli myös ns. ei-muodolliset pätevyydet, kuten eri sähköpätevyydet ja merenkulkualan pätevyydet voitaisiin huomioida osana palkka- ja urajärjestelmää. Ammatillisen opettajuuden muina keskeisinä alueina ovat opettajan oma persoonallisuus, sosiaalisuus, vuorovaikutustaidot sekä ammatilliset toimintavalmiudet opettajana. Opettajuus kehittyy ihmissuhdeammattina, jossa korostuu valmius kohdata lisääntyvä oppijoiden erilaisuus, työympäristön vaihtelu ja ympäröivän yhteisön odotusten kirjo. Uudistuvan oppimiskäsityksen myötä opettajan työssä korostuu yhä enemmän myös taito käyttää työelämää oppimisympäristönä, kyky ottaa monipuolisesti huomioon alan toimintakulttuuri ja sen kehittäminen sekä taito simuloida käytännön tilanteita ja osoittaa teorian ja käytännön yhteydet todellisissa tilanteissa. Myös opettajan ammatilliselle substanssiosaamiselle asetetaan tulevaisuudessa entistä suuremmat vaatimukset.

53 Opettajien täydennyskoulutustarpeet Ammatillinen koulutus ja ammatillisten opettajien työ on vuosien varrella kokenut suuria muutoksia ja muutosvauhti vain kiihtyy. Yhteiskunnan ja työelämän lisääntyvät muutokset asettavat ammatillisen opettajan työlle suuria vaatimuksia. Uudenlainen toimintaympäristö, lisääntyvä yhteistyö, verkottunut toimintatapa ja uudet pedagogiset virtaukset muuttavat opettajan työnkuvaa ja roolia. Työelämästä tulevien paineiden lisäksi myös opiskelijoiden odotukset, tarpeet ja valinnat tulevat asettamaan opettajankin uuteen tilanteeseen. Tieto- ja viestintätekniikan kehitys on tuonut mukanaan täysin uuden oppimisympäristön. Opetuksen sisällön rinnalla on huolehdittava siitä, että myös opettajien pedagogiset valmiudet, substanssialueen osaaminen ja työelämätietous ovat ajan tasalla. Opettajuus ei ole kerran hankittu pysyvä ominaisuus, vaan se kehittyy jatkuvasti. Niin ammatillinen kehitys kuin jaksaminenkin nousevat keskeisiksi nyt, kun opettajuudelle asetetut vaatimukset kasvavat ja muuttuvat yhteiskunnallisen kehityksen myötä. Ammatillinen kehitys voi edistää opettajien työssä jaksamista, mutta jaksavatko opettajat kehittyä? Kehitystyö vaatii myös voimavaroja ja opettajat voivat kokea sen lisäpaineena ja uhkana. Opettajien ammatillinen kehittyminen ei ole enää yksilön asia, eikä sitä voida jättää yksittäisen opettajan omaehtoisuuden varaan, vaan koulutusorganisaation tulee olla mukana prosessissa. Koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa sekä opettajien työolojen järjestämisessä tulisikin ottaa huomioon se, että opettajille jäisi aikaa ja voimavaroja myös työn ja itsensä kehittämiseen. Laivasähköalan erityishaasteena on alan erityisosaamisen ylläpitäminen. Tässä tarvitaan ammatillista, teknisesti suuntautunutta lisäkoulutusta. Työpaikkojen ja oppilaitoksen välisen yhteistyön lisääminen on opettajien osaamisen päivittämisen sekä koulutuksen kehittämisen kannalta erittäin tärkeä asia. Hyviä yhteistyömuotoja ovat esimerkiksi opettajien työelämäjaksot, työelämän asiantuntijoiden käyttö opetustehtävissä ja yhteiset kehittämisprojektit sekä alan toimijoiden yhteistyö sekä erilaiset verkostofoorumit. Opettaja ei voi enää olla itsenäinen ja eristäytynyt saareke, vaan hänen täytyy työskennellä tiimeissä suunnitellakseen, koordinoidakseen ja toteuttaakseen opetusta yhdessä muiden kanssa sekä päivittääkseen ammattiosaamistaan kursseilla ja työelämäjaksoilla. Täydennyskoulutustarve ei myöskään rajoitu pelkästään ammatillisiin opettajiin, vaan työssäoppimisen ohjaaminen edellyttää koulutusta myös yritysten työssäoppimista ohjaaville ja koordinoiville henkilöstölle.

54 53 6 Laivasähköalan muutospaineet ja niiden merkitys alan koulutukselle Kun merenkulkualan perustutkinnon perusteiden uusimisprosessi on käynnistynyt, tulee uudistamistyössä lähteä koulutukselle asetutuista tai odotettavissa olevista kansainvälisistä vaatimuksista (STCW -yleissopimus ja EU-direktiivit), jotka tulevat vaikuttamaan myös kansallisen tason linjauksiin. Koulutuksen tulee vastata muuttuvia työelämän ja lainsäädännön vaatimuksia sekä olla myös vetovoimaista ja motivoivaa. Tässä selvitystyössä on kuultu laajasti niitä osapuolia, joita koulutus ensisijaisesti koskettaa. Keskeisiä toimijoita tässä roolissa ovat niin alan työnantajat, opettajat, opiskelijat kuin hallinnon ja muiden sidosryhmien edustajat. Elinkeinoelämän näkemys on tärkeä, jotta he saisivat osaavia työntekijöitä. Opettajien näkemys on keskeinen opetussuunnitelmaa käytännössä toteutettaessa ja opiskelijoiden rooli vastaavasti korostuu huomioitaessa opiskelumetodeja ja oppimisympäristöjä. Jotta lähtökohdat merenkulkualan ja sen sähkösektorin koulutukselle ja kehittämiselle olisivat realistiset, tulee opetusministeriön ja koulutuksen järjestäjien turvata toiminnalle realistiset taloudelliset ja hallinnolliset suuntaviivat. Vanhoja toimintatapoja ja rakenteita on tarkasteltava kriittisesti ja tarvittaessa niitä on muutettava rohkeasti aiempaa joustavammiksi. 6.1 Koulutuksen vaikuttavuuden arviointia Joulukuussa 2008 julkistetun varustamobarometrin mukaan 67 % kyselyyn vastanneista merenkulkualan vaikuttajista arvioi, että alan koulutusjärjestelmä ei vastaa elinkeinon tarpeita. Kysyttäessä koulutusjärjestelmän vastaavuutta elinkeinoelämän tarpeisiin, vain kolmannes vastaajista katsoi sen vastaavan heidän tarpeitaan. Vastauksissa korostettiin erityisesti sitä, että nykyinen koulutusjärjestelmä on liian teoreettinen ja koulutusaika liian pitkä. Kautta linjan toivottiin käytännönläheisempää lähestymistapaa koulutuksen toteuttamiseen. Esimerkiksi laivaharjoittelua toivottiin enemmän. Niin ikään oppisopimusperiaate nähtiin hyväksi vaihtoehdoksi. Tavoitteena pitäisi olla, että merenkulku saa ammattitaitoista ja osaavaa henkilökuntaa kaikkiin vakansseihin. Tuloksissa oli nähtävissä myös selkeä tarve eri tasot ja suuntautumisvaihtoehdot niveltävään, nykyistä yhtenäisempään koulutusjärjestelmään Varustamobarometri, joulukuu 2008

55 54 Opintojen suunnittelu ja opetustyön toteutus pohjaa opetussuunnitelmaan, jossa tulee määritellä tutkintoon johtavan koulutuksen opintokokonaisuudet, niiden laajuudet ja keskeiset sisällöt tavoitteineen.54 Toisen asteen koulutuksessa opetussuunnitelmat laaditaan Opetushallituksen tutkinnon perusteiden antamissa raameissa ja koulutuksen suunnittelua, toteutusta ja arviointia koskevat päätökset tehdään toteutustasolla koulutuksen järjestäjien ja oppilaitosten toimesta. Opetussuunnitelman avulla opetuksesta ja oppimisprosessista tulisi pystyä muodostamaan hallittu ja ehjä kokonaisuus. Nykytilanteessa opetussuunnitelmissa ei juurikaan huomioida pedagogisia ratkaisuja, eikä oppimisen ohjauksen ja arvioinnin muotoja. Ammattikorkeakoulututkintoon johtavat opinnot järjestetään koulutusohjelmina, joissa voi olla eri suuntautumisvaihtoehtoja. Opetusministeriö vahvistaa koulutusohjelmat, mutta ammattikorkeakoulut laativat itse niiden opetussuunnitelmat ja toteuttavat koulutukset niihin perustuen. Valtaosa merenkulkualan sidosryhmistä ei ole juurikaan osallistunut kolmikantayhteistyön velvoittamaan opetussuunnitelmien ja työssäoppimisen kehitystyöhön tai näyttöihin kaikki nämä kuitenkin tekijöitä, joiden avulla on mahdollisuus vahvistaa koulutuksen laatua ja työelämävastaavuutta. Esimerkiksi näytöissä opiskelija osoittaa, miten hyvin hän on saavuttanut ammatillisten opintojen tavoitteet ja työelämän edellyttämän ammattitaidon kunhan työelämän edustajat vaan olisivat asiaa merenkulkualallakin arvioimassa. Koko ammatillisen koulutuksen kenttää on viime vuosina pyritty muuttamaan opettajajohtoisesta lähiopetuksesta itsenäisempään opiskeluun sekä opiskelijakeskeiseen ja tarpeen mukaiseen ohjaukseen. Vaikka muutosta tähän suuntaan oppilaitoksissa on tapahtunut, ei se kaikilta osin ole ollut tavoitteiden mukaista. Ongelmallisinta opetuskulttuurin muutoksessa on muutoksen mekanistisuus lähiopetustunnit ovat vähentyneet, mutta itsenäinen opiskelu ja opiskelijoiden yksilöllinen opintojen ohjaus eivät ole samassa suhteessa lisääntyneet. Opiskelijoiden aktiivisen opiskeluajan väheneminen merkitsee laskennallisesti myös sitä, että 120 ov:n koulutus olisi mahdollista suorittaa käytännössä 90 opintoviikossa aiemmilla tuntimäärillä (38 tuntia viikossa). Ongelmaa korostaa edelleen se, että oppilaitokset ovat vähentäneet kontaktiopetustunteja jopa 28 tuntiin ammattikorkeakouluissa reilusti jopa tämän allekin. Osittaisina syinä ongelmiin muun muassa opintojen keskeyttämiseen tai opintojen pitkittymiseen lienevät oppilaitosten voimavaroihin, opiskelijoiden opiskeluvalmiuksiin, opettajien ohjaustaitoihin 54 Opetushallitus ( ja tutkintojen perusteiden valmistelu).

56 55 ja oppimateriaaliin liittyvät puutteet sekä oppilaitoksen toimintakulttuuriin liittyvät tekijät. Yksi suurimmista opetuksen kehittämisen esteistä on se, että opettajilta kuluu paljon aikaa muuhun kuin opetukseen. Ongelmia liittyy myös opiskelijoiden tasoeroihin, lyhytjänteisyyteen ja kypsymättömyyteen sekä voimavaroihin liittyviin puutteisiin. Laivasähköalan erityisenä rasitteena on koettu ammatilliseen erikoisosaamiseen liittyvän opintomateriaalin puuttuminen. Pienellä erikoisalalla suomen- tai ruotsinkielistä aineistoa ei useinkaan ole saatavilla ja tämän vuoksi opetusmateriaalin tuottaminen ja ulkomaisten lähdeaineistojen hankinta sekä olemassa olevan aineiston ajan tasalla pitäminen vie usein merkittävän osan opettajan työajasta. Opetussuunnitelmien valtakunnalliset perusteet välittävät ilmeisen hyvin vallitsevia koulutuspoliittisia tavoitteita ja ammatillisen koulutuksen arvoja, mutta tavoitetaso koetaan vaikeaselkoisena ja epärealistisena, mistä syystä tavoitteisiin ei ehkä aina ylletä. Tavoitteiden epärealistisuuden taas arvioidaan olevan seurauksena opiskelijoiden heikosta motivaatiosta ja oppimiskyvystä, tuntimäärien vähäisyydestä ja taloudellisten voimavarojen puutteista. Opiskelijat ja edes opinnoista hiljattain työelämään siirtyneet eivät tunne opetussuunnitelmaa ja sen tavoitteita kovinkaan hyvin. Suunnitelmat ohjaavat siis opettajan työtä, mutta eivät välttämättä opiskelijoiden opiskelua. Samaan aikaan opiskelu- ja opetusmenetelmät ovat monipuolistuneet perinteisestä opettajajohtoisesta luokkahuoneopetuksesta kohti monimuotoisempia menetelmiä. Tästä syystä opettamisen kehittämisen sijasta onkin luontevaa puhua oppimisympäristöjen kehittämisestä. Oppimista tapahtuu paljon myös opettajasta huolimatta ja luokkahuoneen tai työverstaan ulkopuolella. Oppimisympäristöajattelua voidaan itse asiassa pitää tietynlaisena vastakohtana opetussuunnitelmakeskeiselle ajattelulle, jossa opittavat asiat on pilkottu oppituntien mittaisiksi. Oppimisympäristöajattelussa taas suositaan kokonaisuuksia, ongelmalähtöisyyttä, tutkivaa ja yhteisöllistä oppimista. Lähestymistavalle löytyy siten vahvat oppimisteoreettiset perustelut. Oppimisympäristöajattelu tukee myös tutkintojen perusteiden uudistamisprosessissa olevaa suuntausta, missä ammatilliset tutkinnon osat muodostetaan ja nimetään työelämän toimintakokonaisuuksien mukaan ja ammattitaitovaatimukset määritellään tiedoista, taidoista ja osaamisesta muodostuvina kokonaisten työprosessien oppimistuloksina (tiedot, taidot, osaaminen / pätevyys). Tältä pohjalta arvioinnin kohteet on kuvattu työprosessien, työmenetelmien, -välineiden ja materiaalien sekä työn perustana olevan tiedon ja elinikäisen oppimisen avaintaitojen hallintana.

57 56 Yleisin oppimisympäristö laivasähköalan opetuksessa on työsalityöskentely. Tulevaisuuden koulu ja työelämä tarvitsevat kuitenkin myös uusia, innovatiivisia opetusteknologisia ratkaisuja. Yleisesti ongelmana on ollut, ettei teknologian kehitystä, opetettavien asioiden sisältöjä ja teoreettista tietoa oppimisesta ole yhdistetty toisiinsa riittävästi.55 Pedagogisesti laadukkaiden oppimisteknologioiden suunnittelu ja toteuttaminen on vaativa ja monitahoinen prosessi, johon tarvittaisiin lisäresursseja. Aikuisopiskelijoiden lisääntyvän määrän vuoksi tarve etäisyydestä riippumattomaan opetukseen on selvästi olemassa. Esimerkiksi matkustaminen opiskelupaikalle ja takaisin kuluttaa paljon aikaa ja rahaa. Pitkät etäisyydet saattavatkin aiheuttaa opintojen viivästymistä ja jopa keskeyttämisiä. Oppimisympäristöajattelu ei kuitenkaan aina vaadi suuria resursseja ja verkostoja, sillä uusia innovatiivisia työtapoja voi synnyttää jopa yksittäinen opettaja ja kouluttaja - omassa päässään.56 Esimerkiksi yritysvierailusta syntyy helposti toimiva oppimisympäristö, kun sitä pohjustetaan ja suunnitellaan oppilaitoksen (ops) ja kohdeyrityksen edustajien (vierailun sisällöt) kanssa. Verkko-opetuksessakaan tärkeintä ei ole uusi, hienoin ja monipuolisin tekniikka, vaan tekniikan mahdollisuuksien mielekäs hyödyntäminen opiskelijan oppimiseen ja sen tukemiseen Keinoja opintojen keskeytymisen ja pitkittymisen ehkäisemiseksi Ammatillisen koulutuksen jo aiemmin mainittuna keskeisenä ongelmana on se, että opiskelijat ovat aikaisempaa heterogeenisempia ja heidän oppimisvalmiuksissaan ja opintomenestyksessään on aiempaa suurempia eroja. Opiskelijoiden joukossa on aikaisempaa enemmän syrjäytymisvaarassa olevia, mutta toisaalta myös lukion kokonaan tai osittain suorittaneita tai jonkin muun aiemman ammatillisen koulutuksen suorittaneita. Tämä vaikuttaa osaltaan käytettäviin opetusjärjestelyihin. Niin ikään koulutukseen hakeutuvien ja koulutuksen aloittavien lukumäärä opiskelijapaikkaa kohti vaihtelee laivasähköalan koulutuksessa vuosittain voimakkaasti. Tämä taas vaikuttaa siihen, että alaa opiskelemaan tulee myös aiempaa heikommat valmiudet opintojen läpiviemiseksi omaavia opiskelijoita. Ammatillisten opintojen keskeyttäminen ja pitkittyminen onkin kasvava ongelma useimmilla aloilla. Erityisen tuntuvana tämä ongelma on näyttäytynyt varsin vaativasisältöisissä opinnoissa, kuten laivojen sähkökäytön koulutusohjelmaopinnoissa. Lähtökohtaisesti opintojen keskeyttämisen taustalla on aina jonkinlaisia ongelmia alkaen yleisistä motivaatio-ongelmista moninaisempiin ongelmaketjuihin. Opiskelijat tarvitsevat entistä Kujala & al Oppimisteknologian tulevaisuuden skenaariot. Manninen & al Oppimista tukevat ympäristöt Johdatus oppimisympäristöajatteluun.

58 57 enemmän ja yksilöllisempää opintojen ohjausta sekä tuki- ja neuvontapalveluja juuri ongelmatilanteissa. Yleensä keskeyttämisen taustalta ainakin yhtäältä löytyy myös jokin tai joitakin opetukseen tai opetuksen suunnitteluun liittyviä ongelmia. Tilannetta voisi varmasti osin korjata kontaktiopetustuntimäärää lisäämällä, mutta käytännössä tähän käytettävissä olevat taloudelliset ja muut resurssit ovat hyvin rajallisia. Valtakunnan strategisella tasolla keskeisiksi arvoiksi koulutuksen keskeyttämisen vähentämiseksi on nostettu varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisevät toimet. 57 Vastaavasti lukuisissa eri hankkeissa ja selvityksissä on esitetty suuri määrä erilaisia käytännön keinoja ammatillisten opintojen keskeytymisen ehkäisemiseksi, opintojen vaihtoehtoisten suoritustapojen lisäämisestä aina opiskelijoiden mukaan ottamisesta koulutuksen kehitystyöhön ja eri aineiden opetuksen integroimiseen. Rauman ammattiopiston laivasähköalan koulutuksessa keskeyttämisen vähenemiseen ja tavoiteajassa valmistumisen parantamiseksi on otettu käyttöön uutena toiminta- ja ohjausmallina ns. viikoittaiset työtunnit / työpäivät. Vaikka vapaamuotoisemmat työtunnit ja erilliset työpäivät luonnollisesti leikkaavat oman osansa käytettävissä olevasta tuntimäärästä, ovat ne kokemusten mukaan tarjonneet tervetulleen lisän työ- ja käytännöllispainotteisten opiskelumuotojen sekä yksilöllisten koulutuspolkujen ja opetusjärjestelyjen mahdollistavina panostuksina. Erilliset työtunnit ja työpäivät mahdollistavat laajempialaisen osaamisen kehittymisen ja oppilaitoksen laitteiden huollon ja korjauksen sekä opetusvälineiden muokkaamisen ja rakentamisen oppilastyönä. Ne antavat myös joustavamman mahdollisuuden syventyä yksilöllisesti hankaliin osa-alueisiin ja näin ollen opiskella vapaammin vaikeita aihealueita, mahdollistaen näin myös yksilön näkökulmasta merkityksellisen, oikea-aikaisen ja riittävän tuen sekä mielekkään ohjauksen tarjoamisen erilaisille oppijoille. Opettajalla on mahdollisuus näiden tuntien puitteissa tarjota joustavia mahdollisuuksia yksilöllisten polkujen avulla suorittaa ammattiopintoja niin enemmän tukea tarvitseville kuin yhtä lailla ohjata yksilöllisesti ohjausta myös pidemmälle edistyneille oppilaille tai parhaimmillaan antaa esimerkiksi opintojen ohjausta ja tukea työllistymiseen. Yhtä lailla osalle opiskelijoista on samaan aikaan voitu tarjota mahdollisuus suorittaa esimerkiksi rästisuorituksia, kokeita kuin näyttöjäkin. Myös näytöt ja vierailut voidaan suorittaa näiden päivien Mm. Vanhasen II hallituksen hallitusohjelma, Koulutus ja tutkimus kehittämissuunnitelma, valtioneuvoston eduskunnalle antama koulutuspoliittinen selonteko 2006, perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen nivelvaiheen kehittämistyöryhmän muistio (2005) sekä opintojen keskeyttämisen vähentämisen toimenpideohjelman keskustelumuistio (OPM 2007). 57

59 58 aikana. Työtuntien käyttöönotto on lisäksi mahdollistanut entistä monipuolisemman ja yksilöllisemmän palautteen opiskellusta kurssista sekä parhaimmillaan tehostanut opiskelijoiden itseopiskelua, tukenut ryhmähengen vahvistumista sekä osaltaan tukenut sosiaalista oppimista. Jo varsin lyhyiden käytännön kokemusten myötä tällainen toimintatapa on opiskelumotivaation, opinnoista valmistumisen ja työllistymisen kannalta havaittu hyväksi käytännöksi ja toimivaksi malliksi edistää koulutuksen loppuun suorittamista ja siirtymistä työelämään. Merenkulkualan ammatilliselle koulutukselle on tyypillistä, että opiskelijoille tarjotaan ilmainen majoitus oppilaitoksen yhteydessä tai läheisyydessä. Opiskelija-asuntolatoiminta onkin merkittävä osa useiden merenkulkualaa opiskelevien nuorten arkea. Sisäoppilaitosmainen toimintatapa edellyttää ohjattua harrastustoimintaa häiriöiden ennalta ehkäisemiseksi sekä valvontaa järjestyksen ylläpitämiseksi. Turvallisen asuntolatoiminnan kehittämiseen ei ole panostettu vielä riittävästi, vaan sen yhteydessä tarjottu muu tuki- ja palvelutoiminta on liian vähäistä. Asuntolatoimintaa tulisi niin ikään kehittää osana koulutuksen järjestäjän/oppilaitosten toimintaa tukemaan opiskelijoiden aikuistumista, oman elämän hallintaa ja suoriutumista opinnoista Alan toimijoiden yhteistyö ja verkostoituminen Suomi on yksi niitä harvoja maita, joissa järjestetään laivojen sähkökäyttöön liittyvää erikoiskoulutusta. Koulutus on jakautunut neljään koulutusyksikköön, kahdelle koulutusasteelle ja kahdelle maantieteelliselle alueelle, Ahvenanmaalle ja Satakuntaan. Näin ollen se on myös jakautunut molemmilla koulutusasteilla kahteen eri koulutuskieleen. Muun muassa edellä mainituista syistä alan toimijoiden keskinäinen yhteistyö ja verkostoituminen on ollut varsin vähäistä. Opetuksen tulee vastata työelämän ja yhteiskunnan vaatimuksia ja koulutusohjelmien tulee palvella todellista muuttunutta osaamistarvetta, jossa keskeistä on kyky suuntautua uusien mahdollisuuksien löytämiseen. Koska kyseessä on pienen erikoisalan, vielä pienempi erikoisosaamisalue, olisi laivojen sähkökäytön koulutuksen toimijoiden keskuudessakin tarkoituksenmukaista ja kustannustehokasta hakea horisontaalista synergiaa alan saman tason oppilaitosten ja vertikaalista synergiaa eri koulutusasteiden välillä. Alakohtaisten henkilöstöryhmien koulutus- ja kehittämispäivät ja erilaiset epämuodolliset tapaamiset olisivat hyvä pohja luoda aitoja ja luontevia yhteistyömuotoja. Ihmisten tuntemisen kautta on helpompi ottaa kontakteja myös valtakunnallisen kieli- ja hallintorajat ylittävän yhteistyön suuntaan. Oman ammattialan verkostotapaamiset vahvistaisivat varmasti osaltaan myös alan toimijoiden ammatti-identiteettiä ja voisivat alakohtaisten

60 59 opettajien tapaamisten muodossa toimia myös täydennyskoulutuksen yhtenä toteutusmuotona, etenkin jos ne järjestettäisiin kiinteässä yhteistyössä työelämän edustajien kanssa. Edellä mainitun kaltainen yhteistyö mahdollistaisi parhaimmillaan opettajien yhteistyön, opetustilojen ja välineiden yhteiskäytön ja niiden myötä riittävän vahvan ammattitaidon varmistaminen opintojaksoissa, yhteisen oppimateriaalituotannon ja ehkä tietynasteisen erikoistumisenkin omiin erikoisosaamisalueisiin sekä nykyistä vahvemman kansainvälisen toiminnan. Tämän myötä Suomeen voisi syntyä hyvää keskinäistä yhteistyötä tekevät suomen ja ruotsinkieliset laivasähköalan osaamiskeskukset tai parhaimmillaan yksi kaksikielinen osaamiskeskittymä tai verkosto. Verkostoituminen ja yhteistyö hyödyttäisivät kaikkia toimijoita myös sekä koulutuksen kokonaislaadun että sen positiivisen näkyvyydenkin osalta. Laivasähköala voisi tarvittaessa aiempaa aktiivisemmin integroitua myös muiden lähialojen toimijoiden kanssa. Työjakoa opetusyksiköiden välillä on mahdollisuus kehittää myös yli kouluasteitten. Tiiviimpi yhteistyö myös yritysten kanssa tarjoaisi alalle lisää vetovoimaisuutta ja esimerkiksi tässä hankkeessa aktiivisesti mukana olleista työelämän edustajista olisi varmasti muodostettavissa kehittäjäverkosto, joka osallistuisi jatkossakin alan koulutuksen, työssäoppimisen ja näyttöjen kehittämiseen. 6.2 Kansallinen kehitys lainsäädännössä Sähköturvallisuuslaki 410/1996 Sähköturvallisuuslain (5 ) mukaan sähkölaitteet ja -laitteistot on suunniteltava, rakennettava, valmistettava ja korjattava niin, että: 1) niistä ei aiheudu kenenkään hengelle, terveydelle tai omaisuudelle vaaraa; 2) niistä ei sähköisesti tai sähkömagneettisesti aiheudu kohtuutonta häiriötä; sekä niiden toiminta ei häiriinny helposti sähköisesti tai sähkömagneettisesti. Sähkölaitteiden korjaus- ja huoltotöitä sekä sähkölaitteistojen rakennus-, korjaus-, huolto- ja käyttötöitä saa sähköturvallisuuslain (8 ) mukaan tehdä seuraavilla edellytyksillä: 1) töitä johtamaan nimetään luonnollinen henkilö, jolla on riittävä kelpoisuus (töiden johtaja); 2) itsenäisesti töitä suorittavalla ja valvovalla luonnollisella henkilöllä on riittävä kelpoisuus tai muuten riittävä ammattitaito sekä

61 60 3) käytössä on töiden tekemisen kannalta tarpeelliset tilat ja työvälineet sekä sähköturvallisuutta koskevat säännökset ja määräykset. Töiden johtajaa ei vaadita ministeriön tarkemmin määräämissä kertaluonteisissa töissä tai töissä, joista voi aiheutua vain vähäinen 5 :ssä tarkoitettu vaara tai häiriö. Ministeriö voi lisäksi määrätä, milloin töiden johtajaa ei vaadita käyttö- ja huoltotöissä Luonnos työ- ja elinkeinoministeriön asetukseksi sähköalan töistä Parhaillaan luonnosvaiheessa olevalla työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella (TEM A / ) ollaan muuttamassa kauppa- ja teollisuusministeriön aiemman sähköalan töistä annetun päätöksen (516/1996) sisältöjä. Luonnoksen keskeinen sisältö voidaan määritellä seuraavasti: Sähkötyöllä tarkoitetaan sähkölaitteen korjaus- ja huoltotöitä sekä sähkölaitteiston rakennus-, korjaus- ja huoltotöitä. Sähkötyöksi ei katsota sähkölaitteen ja -laitteiston purkutyötä, jos laite tai laitteisto on tehty luotettavasti ja asianmukaisesti jännitteettömäksi. Käyttötyöllä tarkoitetaan sähkölaitteiston käyttötoimenpiteitä, niihin verrattavia korjaus- ja huoltotöitä sekä sähkölaitteistoon kohdistuvia tarkastustoimenpiteitä. Riittävän ammattitaitoiseksi valvomaan ja itsenäisesti tekemään koulutustaan ja työkokemustaan vastaavaa sähkö- ja käyttötyötä katsotaan henkilö, joka on mainittuihin töihin opastettu ja joka on: 1) suorittanut soveltuvan tekniikan alan korkea-asteen tutkinnon; 2) suorittanut soveltuvan sähköalan insinöörin tai teknikon tutkinnon; 3) suorittanut soveltuvan ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon; ja on hankkinut 1) 3) kohdan tutkinnon lisäksi kuuden kuukauden työkokemuksen sähkötöissä; taikka 4) hankkinut kuuden vuoden työkokemuksen sähkötöissä ja riittävät alan perustiedot. Edellä mainitun työkokemuksen tulee olla riittävän laaja-alaista ja sähkötöihin perehdyttävää. Henkilön, joka antaa päätöksessä tarkoitetun opastuksen, tulee itse täyttää siinä mainitut pätevyysvaatimukset. Jos kyseessä on yksittäiseen sähkölaitteeseen kohdistuva sähkötyö, riittävän ammattitaitoiseksi kyseisiä töitä itsenäisesti tekemään katsotaan edellä mainitusta poiketen henkilö, jolla on kahden vuoden työkokemus kyseisestä sähkötyöstä.

62 Sähköturvallisuustutkinnot Sähköturvallisuussäädökset edellyttävät, että sähkötöiden johtajalla ja käytön johtajalla on oltava riittävä kelpoisuus, joka osoitetaan arviointilaitoksen antamalla pätevyystodistuksella. Pätevyystodistuksen saaminen edellyttää koulutuksen ja työkokemuksen lisäksi turvallisuustutkinnon suorittamista. Turvallisuustutkintojen järjestämisestä huolehtii Turvatekniikan keskus (TUKES). Henkilö- ja Yritysarviointi Seti Oy taas toimii Turvatekniikan keskuksen nimeämänä sähköturvallisuuslain mukaisten sähköpätevyystodistusten arvioija. Turvallisuustutkinnolla tarkoitetaan tutkintoa, jolla osoitetaan sähkötöiden tai hissitöiden turvallisuuteen liittyvien säännösten, määräysten ja ohjeiden tuntemus. Sähköturvallisuustutkinto 1 = yleistutkinto. Sähköturvallisuustutkinto 2 = enintään 1000 V sähkölaitteistojen asennustöitä koskeva tutkinto. Sähköturvallisuustutkinto 3 = enintään 1000 V sähkölaitteiden korjaustöitä koskeva tutkinto. Hissiturvallisuustutkinto = hissien rakennus-, korjaus- ja huoltotöitä koskeva tutkinto. Henkilö, joka täyttää koulutus- ja työkokemusvaatimukset, voi saada todistuksen sähkö- tai hissipätevyydestä, kun hän on suorittanut turvallisuustutkinnon.58 Tässä käsitellään esimerkkinä sähköturvallisuustutkinto 3:a, joka oikeuttaa siis toimimaan sähkötöiden johtajana enintään voltin vaihtojännitteeseen ja voltin tasajännitteiseen verkkoon liitettäviksi tarkoitettujen sähkölaitteiden ja niihin verrattavien sähkölaitteistojen korjaustöissä, jollei hissipätevyyksistä muualla muuta määrätä. Korjaustöihin rinnastetaan sähkölaitteeseen verrattavan sähkölaitteiston kokoonpanoon liittyvät sähkötyöt, joihin kuuluvat myös laitteen tai laitteiston yksittäisen syöttöjohdon asentaminen asennusrasialta tai keskukselta lähtien. Kokoonpanotyöhön ei katsota kuuluvan keskusten laajennuksia tai muutoksia. 58 Tukes-ohje S Sähkö- ja hissiturvallisuustutkinnot.

63 62 Soveltuvan tekniikan alan ammatillisen tutkinnon tulee sisältää sähköalan opintoja vähintään 20 opintoviikkoa ja soveltuvan tekniikan alan korkea-asteen tutkinnon tulee sisältää sähköalan opintoja vähintään 25 opintopistettä. Opintoihin tulee kuulua alla olevan luettelon aihealueet 1) 5) siten, että kunkin kohdan opintojen laajuus on vähintään yksi opintoviikko tai 1,5 opintopistettä. Aihealueen jälkeen on lueteltu tarkemmin sen oppisisältö. 1) teoreettinen sähkötekniikka ja sähkömittaustekniikka: sähkötekniikan komponentit, virtapiirilait, virtapiirien laskumenetelmät, sähkömagnetismi, induktioilmiö, vaihtosähkön perusteet, vaihtosähköpiirien keskeiset laskumenetelmät; 2) sähköturvallisuussäädökset ja -standardit: sähköturvallisuustutkinto 3 laajuuden mukaiset sähköalan säädökset 3) sähkötyöturvallisuus: kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen (516/1996) luvun 4 a mukainen sähkötyöturvallisuuskoulutus, sähkövirran vaikutukset ihmiseen, sähkötapaturmat ja niissä toimiminen, sähkölaitteiden ja -asennusten turvallisuusratkaisut 4) rakennuksen sähköverkko: suojausmenetelmät, jakelujärjestelmät, asennustavat, tilaluokitukset, asennukset erilaisissa tiloissa, laitteiden, johtimien ja kaapeleiden mitoitus, sähkötekninen dokumentointi, sähkökäytöt 5) sähköturvallisuuteen liittyvät tarkastukset: kiinteistön käyttöönottotarkastukset. Näyttöperusteisen tutkinnon tulee vastata edellä vaadittua tiedollista ja taidollista osaamista Henkilöhissit Hissien huolto- ja korjaustöiden tekeminen edellyttää ammattitaitoa ja asianmukaista pätevyyttä. Hissin haltija voi itse vastata korin sisäpuolisesta puhdistuksesta, lampun tai peilin vaihdosta, jos

64 63 työ voidaan tehdä korin sisältä. Muut hissin huoltoon liittyvät työt edellyttävät osoitettua pätevyyttä.59 Hisseihin liittyviin tehtäviin kuuluu olennaisena osana hissistä pelastaminen. Hissiin jääneet henkilöt eivät ole sinällään välittömässä vaarassa, ellei joku ole loukkaantunut. Hissistä pelastamisen on kuitenkin syytä tapahtua mahdollisimman nopeasti. Nopea pelastaminen on välttämätöntä esim. sairaaloissa ja hoitolaitoksissa sekä matkustajalaivoilla. Työ vaatii perehtymistä, ammattitaitoa ja hissitekniikan riittävää tuntemusta. Väärin suoritettuna pelastettava ja pelastajakin ovat alttiina vakaville vaaroille. Turvallisinta ja varminta on sopia asian järjestämisestä hissin huoltoliikkeen kanssa. Kun on tarve nopeampaan pelastustoimeen kuin mihin hisseihin erikoistunut liike tai henkilö voi sitoutua, voidaan perehdyttää myös muu henkilö hissistä pelastajaksi. 60 Hissistä pelastamiseen voi perehdyttää luotettavasti seuraavasti: 1) Pätevä asiantuntija toimii perehdyttäjänä, 2) tutustutaan hissin valmistajan ohjeisiin, 3) tutustutaan hissin laitteisiin ja 4) tehdään käytännön harjoituksia. Hissin rakenne ja hississä ilmenevien vikojen luonne voi rajoittaa voimakkaasti niitä tapauksia, mihin opastetun pelastajan taidot riittävät. Yleensä ottaen opastusta voidaan antaa vain kaikkein yksinkertaisimpien hissin kerrosten välille juuttumisten hoitamiseen. Esimerkiksi silloin, kun konehuoneessa sijaitsevan ohjauskeskuksen kosketussuojaus on puutteellinen tai hätäajopainikkeet eivät toimi taikka hissi on pelkän tarraimen varassa, pelastustoimiin opastetun henkilön taitojen katsotaan olevan riittämättömät. Laivoilla laivasähkömies on perinteisesti huoltanut hissit ja suorittanut tarvittavat pelastustoimet. Hissihuoltoyhtiö Kone Oyj:n kanssa tehdyn koulutusyhteistyön aikana on käyty läpi heidän näkemyksensä laivalla tehtävistä töistä. Heidän tulkintansa mukaansa hissimääräykset eivät suoraan koske laivoja. Se ei kuitenkaan vähennä hissejä huoltavan ja tarkastavan henkilön (laivasähkömies) tarvitsemaa osaamisen määrää työtehtäviä suorittaessaan, koska yleisimmät huollot ja tarkastukset olisi hyvä suorittaa laivan henkilökunnan toimesta. Valmistajan ohjeistuksen mukaan kuukausihuollot suoritettaisiin laivan toimesta ja kolmen, kuuden ja yhdeksän kuukauden huollot vastaavasti joko laivahenkilöstön toimesta ja/tai yhdessä hissihuoltoyhtiön kanssa TUKES ohje S Hissien huolto. TUKES ohje S Hissien huolto.

65 64 Vuosihuolloista taas vastaisi ulkopuolinen hissihuoltoyritys ja tarkastuksista joko tarkastuslaitos ja/tai hissihuoltoyritys aluksen rekisteröintimaasta riippuen.61 Pelastustoimenpiteiden toteuttaminen vaatii em. perehdyttämisen / koulutuksen tai muuten täyden ymmärryksen siitä, kuinka ko. laitteessa pelastus on tarkoitettu tehtäväksi. Teknisesti on oltava selvillä palautusajo ohjauskeskuksesta sekä jarrun manuaaliavauksen toiminta. Osa matkustajien hissionnettomuuksista - myös kuolemaan johtaneista - on tapahtunut väärästä toiminnasta pelastustilanteessa. Lisäksi opinnoissa olisi perusteltua käydä läpi erilaisten hissien sähkö- ja automaatiojärjestelmiä ja niiden toimintaa sekä yleisimmät vikakohteet. Opetussisällöllisenä ongelmana nähdään lähinnä hissistä pelastaminen eli miten se tulisi järjestää ja minkälaisen koulutuksen siihen pitäisi antaa Jännitetyöt Jännitetöiden osaaminen on olennainen taito laivasähkömiehelle. Nykyisten määräysten mukaan koulutuksen antaminen ammatillisessa perusopetuksessa on hieman kyseenalaista. Jännitetöiden suorittajan tulee olla itsenäiseen työhön kykenevä ammattihenkilö (koulutus + työkokemus), jolla on vaadittava erikoiskoulutus näihin töihin. SFS sähkötyöturvallisuusstandardi pohjautuu yleiseurooppalaisiin standardeihin EN :2004 Safety at electrical work ja EN :2005 Operation of electrical installations. Kyseessä on EU-maissa luotu yhteinen näkemyspohja sille, miten sähköturvallisuuslainsäädäntöä tulisi noudattaa sähkötöissä. Sen keskeinen sisältö voidaan kiteyttää seuraavasti: Kaikille sähköalan töitä tekeville henkilöille, mukaan luettuna työnjohto-, käyttö- ja asiantuntijatehtävissä toimivat henkilöt, on annettava yleinen sähkötyöturvallisuutta koskeva koulutus Sähkö- ja teleurakoitsijaliiton oppilaitosasiantuntijaryhmän ohjeistus Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto STUL ry:n yhteydessä toimii sähköalan opetusta antavien oppilaitosten asiantuntijaryhmä oppilaitosasiantuntijaryhmä. Ryhmän tehtävänä on edistää sähköalan yhteistyötä elinkeinoelämän ja alan oppilaitosten välillä. Oppilaitosryhmä antaa mm. lausuntoja, Anssi Karppinen, Kone Oyj. SFS 6002 standardi, Sähkötyöturvallisuus, toinen painos.

66 65 järjestää seminaareja, osallistuu sähköalan tiedotustoimintaan sekä kehittää sähköalan työskentelyä ja toimintatapoja. Oppilaitosryhmässä on todettu, että ammattikorkeakoulujen, ammatillisten oppilaitosten ja yritystenkään sähkö- ja sähkötyöturvallisuuteen liittyvät toimintatavat ja käytännöt eivät aina kaikilta osiltaan ole sähköturvallisuuden osalta asianmukaisia, vaan kaipaisivat kehittämistä ja parantamista. Sähkölaitteiston haltijalla ja työnantajan asemassa olevalla on lainsäädännöllinen vastuu työturvallisuudesta ja siten myös vastuu sekä sähkö- että sähkötyöturvallisuudesta. Tässä selvityksessä ilmenneiden seikkojen perusteella voidaan myös olettaa, että joissakin tapauksissa kyse on silkasta tiedon puutteesta eli vastuuhenkilöt eivät tunne kaikkia tarvittavia sähkötyöturvallisuuteen ja sähköturvallisuuteen liittyviä säännöksiä ja vaatimuksia, joita edellytetään sähkötoimintoja ja niiden käyttöä järjestettäessä. Sähköturvallisuussäännökset esittävät vaatimuksia mm. työskentelytiloista, laitteista, henkilöstöstä ja toimintatavoista. Vaikka kaikissa asioissa, se joka tietää ongelmasta ja jolla on ollut mahdollisuus puuttua siihen, onkin osavastuussa, ei tätä vastuuta voida siirtää yksinomaan työntekijöiden vastuulle. Niin sähköalan opetusta antavissa oppilaitoksissa kuin aluksillakin tulee silloin, kun ollaan tekemisissä sähkön tai sähkölaitteiden kanssa, tarkistaa säännöllisin väliajoin mm. seuraavat asiat: Sähkölaitteiston haltija vastaa siitä, että sähkölaitteisto ja -laitteet rakennetaan, korjataan ja huolletaan sekä niitä käytetään niin, että niistä ei aiheudu hengen, terveyden tai omaisuuden vaaraa.63 Jos sähkölaitteistoja tai -laitteita rakennetaan, korjataan ja huolletaan, on toiminnasta tehtävä ilmoitus Turvatekniikankeskukselle (TUKES) ja toiminnalle on nimettävä sähkötöiden johtaja, jolla on asianmukainen pätevyystodistus.64 Sähkölaitteet pitää myös valmistaa ja rakentaa sähköturvallisuussäännösten mukaisesti ja niin, ettei niistä aiheudu edellä mainittua vaaraa,65 vaikka niiden valmistus ei edellyttäisikään omaa sähkötöiden johtajaa tai ilmoitusta TUKES:lle. Sen, joka Suomessa pitää kaupan tai luovuttaa toiselle sähkölaitteita, on voitava osoittaa, että ne tai niiden valmistus täyttävät olennaiset turvallisuusvaatimukset.66 Sähköturvallisuuslaki (STL 410/96 5). STL 410/96 8, KTM:n päätös sähköalan töistä 516/ STL 410/ STL 410/

67 66 Sähkölaitteiston haltija vastaa siitä, että sähkölaitteistolle on lain säätämissä tapauksissa nimettävä käytön ja sähkötöiden johtaja.67 Sähkölaitteiston haltijan on annettava käytön- ja sähkötöiden johtajalle riittävät mahdollisuudet johtaa ja valvoa käyttötöitä.68 Sähkölaitteiston haltija vastaa siitä, että sähkölaitteistolle tehdään säännönmukaisesti määräaikaistarkastuksia sekä laaditaan asianmukainen huolto- ja kunnossapito-ohjelma.69 Sähkölaitteiston haltija vastaa siitä, että hoito- ja korjaustoimenpiteet tehdään asianmukaisesti ja sähkölaitteistossa havaitut viat ja puutteet poistetaan riittävän nopeasti.70 Sähkötöiden ja käyttötöiden tekemisen yhtenä ehtona on, että käytössä on töiden tekemisen kannalta tarpeelliset tilat ja työvälineet sekä sähköturvallisuutta koskevat säännökset ja määräykset.71 Sähkölaboratoriotilojen ja korjaamotilojen osalta noudatetaan standardin SFS vaatimuksia. Sähkölaitekorjaamot ja sähkölaboratoriot on järjestettävä niin, että sinne pääsevät vain ammattitaitoiset ja opastetut henkilöt. Sähköalalla maallikot saavat päästä näihin tiloihin vain ammattitaitoisten tai opastettujen henkilöiden valvonnassa.72 Sähkötöiden ja käyttötöiden tekemisen yhtenä ehtona on, että itsenäisesti töitä suorittavalla ja valvovalla luonnollisella henkilöllä on riittävä kelpoisuus tai muuten riittävä ammattitaito.73 Sellaiseenkin sähkölaitteistoon tai -laitteeseen kohdistuvaan työhön, johon ei edellytetä sähköalan ammattitaitoa, on henkilön oltava riittävästi opastettu tai perehtynyt.74 Alalla edelleenkin vallitsevat käytännöt sisältävät siis runsaasti tulkinnanvaraisuuksia. Esim. kauppa- ja teollisuusministeriön päätöstä sähköalan töistä (516/1996) ja sen muutosta (1194/1999) tulkittaessa merenkulkualan perustutkinnon sähkökäytön koulutusohjelman (laivasähköasentajan perustutkinto) on toistaiseksi tulkittu vastaavan kolmevuotista sähköalan perustutkintoa. KTM:n päätöksessä käsitellään vain sähköalan koulutusta, ei merenkulkualan koulutusta, vaikka merenkulkualan perustutkinnon sähkökäytön koulutusohjelmassa sähköopintoja opiskellaan vain kaksi vuotta, ensimmäisen vuoden ammattiopintojen käsitellessä käytännössä STCW -yleissopimuksen mukaisen merenkulun yleistoimipätevyyteen kuuluvia opintoja: navigaatiota, laivakonetekniikkaa sekä meriturvallisuutta. Näillä kysymyksillä on kuitenkin iso merkitys, koska esimerkiksi S3-sähköpätevyys oikeuttaa kunnossapitoon liittyvään sähköurakointiin STL 416/96 8. KTM:n päätös sähköalan töistä 516/ STL 416/96 20 ja STL 416/ STL 416/ SFS 6002, SFS STL 410/96 8 & KTM 516/96, SFS 6002 sähkötyöturvallisuusstandardi, 2. painos. 74 KTM:n päätös 516/

68 67 laivojen lisäksi myös maissa. Näin ollen se mahdollistaa ammatinosaajalle siirtymisen myös esim. itsenäiseksi sähköalan yrittäjäksi. Nykytilanteessa vallitsevat ongelmat ja niiden tapauskohtaisesti vaihtelevat tulkinnat ovat alan keskeisten toimijoiden ja valvovien viranomaisten (TUKES ja Merenkulkulaitos) tiedossa. Kuten tässä selvityksessä jo aiemmin on osoitettu, poikkeavat laivalla tehtävät sähköalan työt merkittävässä määrin maissa toteutettavista sähköalan ammattitöistä ja maapuolelle suunnatusta koulutuksesta. Näin ollen, on tarpeen huomioida myös muusta sähköalan koulutuksesta eroava tarkastelulähtökohta alan työnkuviin ja koulutustarpeisiin Kokemuksia ja näkemyksiä koulutuksesta ja sen uudistamistarpeista Valmistuneiden opiskelijoiden kokemuksia laivasähköalan koulutuksesta Strukturoidun lyhyen kyselytutkimuksen ja puhelinhaastatteluiden avulla kartoitettiin kuuden entisen laivasähköalan opiskelijan näkemyksiä koulutuksesta ja työstä laivasähkömiehenä. Kyselyt käsiteltiin nimettöminä ja ilman tietoja työnantajista. Haastateltujen työkokemus vaihteli kolmen kuukauden ja yhdeksän vuoden välillä. Kaikki haastatellut olivat sitä mieltä, että koulutus oli antanut riittävän pohjan laivasähkömiehen työhön ja laivalla tapahtuvaan laite- ja järjestelmäkohtaiseen oppimiseen. Niin ikään he pitivät tärkeänä, että opetuksen tulee olla käytännönläheistä. Valtaosa vastanneista haluaisi lisätä kouluaikana tapahtuvaa käytännönläheistä opetusta, mutta ei kuitenkaan työssäoppimisen muodossa. Etenkin nuorille, joilla ei ole aikaisempaa käytännön työkokemusta, kädentaitojen harjoittelu koettiin tärkeäksi. Osa haastatelluista totesi koulutuksen riittävän kyllä vanhempiin laivoihin, mutta uudemmissa laivoissa laajempi automaation tietämys olisi ollut avuksi. Kolme vastaajista arvioi yleisesti, ettei kouluista valmistu suoraan mihinkään tehtävään, vaan aina tarvitaan myös työtehtävien opettelua työpaikalla. Yhden haastatellun mukaan ammattikoulutus ei anna riittäviä valmiuksia toimia kaikissa laivasähkömiehen toimenkuvaan kuuluvissa tehtävissä. Hän arvioi koulun tosin antavan riittävän teoreettisen perustan, mutta itse työt on laajemmin opittava työpaikalla. Tämä tilanne on sinällään hyväksyttävä, jos ollaan työssä, jossa tämä voi tapahtua vanhempien saman alan työntekijöiden opastuksella.

69 68 Peruskoulupohjalla suoritettuna laivasähköasentajan tutkintoa ja sen jälkeistä laivasähkömiehen ammattia pidettiin erittäin vaativana ja haastavana. Sähköopintojen jakamisen tasaisemmin koko kolmen vuoden opiskeluajalle, uskottaisiin jossain määrin helpottavan myös koulutukseen hakeutumista, ja lisäksi se antaisi enemmän aikaa sisäistää opiskeluajan runsasta tietomäärää. Useat lyhyet, laitekohtaiset kurssit antoivat hyvän näkökulman ja pohjan varsinaiselle työlle sekä vianhakutilanteisiin, jotka rakentuvat yleensä yhden laitteen tai järjestelmän ympärille. Jokainen haastatelluista oli viihtynyt laivatyössä sähkömiehenä. Riittävää vertaistukea työuran alussa pidettiin tärkeänä viihtyvyystekijänä. Työuran alkuvaiheessa olisi hyvä myös päästä aloittamaan helposta laivasta. Puolet vastanneista oli sitä mieltä, että nykytilanteessa elektroniikkaa opiskellaan aivan liikaa, koska se ei kuulu sähkömiehen toimenkuvaan opintojen sisältämässä määrin. Jonkin verran kritisoitiin myös vanhojen automaatiojärjestelmien opiskelua. Yhden henkilön mielestä kaikki opiskellut asiat olivat olleet tarpeellisia työelämässä. Laivasähköasentajan opinnot 2000-luvulla suorittaneet kokivat, että opinnoissa oli sisällöllisesti liian niukasti mm. sähköasennustekniikkaa, erityisesti laivojen osalta. Hydrauliikan ja pneumatiikan opintoja kaivattiin niin ikään lisää, koska ne kuuluvat yleensä sähkömiehen vastuualueeseen. Kaksi haastatelluista totesi, että koulussa käsiteltiin työturvallisuudesta lähinnä sähkötyöturvallisuutta, muun työturvallisuuden jäädessä vähemmälle. Kuitenkin se työelämään siirryttäessä ilmeni hyvinkin keskeiseksi asiaksi, koska osassa alan yrityksistä etenkin maaorganisaatioissa - turvallisuusnäkökohdat ovat hyvin keskeisellä sijalla. Muita mainittuja asioita olivat muun muassa kylmätekniikka, kansinosturien tekniikka sekä ulkomaisten, erityisesti japanilaisten, sähköpiirrosten tulkinta. Aiempaa enemmän tietoa kaivattiin yleisesti myös säätölapapotkureista, sähköisestä propulsiosta sekä pyörivistä potkurilaitteista. Mekaniikan osaamista pidettiin tärkeänä etenkin sellaisissa laivoissa, joissa sähkömies ja korjausmies vuorottelevat. Kaikki haastatellut olivat yhtä mieltä, että työssäoppimisessa saa hyvän kuvan tulevasta työnkuvasta. Se on tärkeä osa opintoja ja sitä on riittävästi. Työssäoppimisen laatu vaihtelee kuitenkin runsaasti laivasta, ohjaajasta ja opiskelijasta riippuen. Joissain laivoissa saa tehdä enemmän käytännön sähkötöitä. kuin toisissa. Vastanneiden mukaan noin reilut puolet työssäoppimisjaksoista piti sisällään selkeän ja kattavan perehdyttämisen ja opastuksen tehtäviin. Kaksi haastatelluista mainitsi harjoitelleensa sellaisella työpaikalla, jossa he kokivat saaneensa perusteellisen perehdy-

70 69 tyksen työtehtäviinsä. Näillä työpaikoilla vallitsi myös periaate, ettei työhön saanut ryhtyä ennen perehdytystä. Harjoittelujaksot tulisi haastattelujen mukaan sijoittaa erilaisille laivoille, jotta jaksoilla saisi laaja-alaisemman näkemyksen eri työnkuvista. Työssäoppimisen aikana opiskelijoille voisi myös antaa enemmän vastuuta ja antaa mahdollisuuksia toimia oikeana sähkömiehenä. Se vähentäisi kynnystä tulevaan työhön siirtyessä. Tämän toteutuminen riippuu kuitenkin paljon opiskelijasta ja ohjaajasta sekä heidän välisestä suhteestaan. Toisaalta tässä törmätään myös lainsäädännöllisiin rajoitteisiin, jotka koskevat harjoittelijoiden tekemiä itsenäisiä sähkötöitä. Yksi vastaajista korosti, että oppilaitoksissa tulisi olla vastaavanlaiset käytännöt ja toiminnot kuin alan johtavissa yrityksissä. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi siten, että turvallisuuskysymyksiä käsiteltäisiin käytännön esimerkein työtaitoja opetettaessa. Sekä tapaturmista että läheltä piti -tilanteista tulisi tehdä ilmoitukset, jotta tapaturmat voitaisiin ehkäistä ennalta ja oikeanlainen toimintakulttuuri tulisi tutuksi jo opiskeluaikana. Valtaosalla haastatelluista laivasähköasentajista olisi mielenkiintoa kouluttautua eteenpäin, esimerkiksi sähkömestariksi. Erityisesti työn ohessa suoritettavaa jatkokoulutusta pidettiin hyvänä vaihtoehtona, koska useimmat kokivat, ettei heillä ole taloudellista mahdollisuutta tai haluakaan irrottautua työelämästä lähes kokonaan useiksi vuosiksi. Lähes jokainen haastatelluista koki lisäosaamisen hankkimisen tarpeelliseksi. Keskeisiä koulutusalueita olisivat esimerkiksi syventävä osaamista eri laitteista, laitekohtaiset, niiden huoltoa, vianhakua ja korjausta koskevat koulutukset sekä mm. sähköistä propulsiota ja suurjännitetekniikkaa syventävä osaaminen Työelämän edustajien näkemyksiä koulutuksen uudistamistarpeista Kaikki toimijat olivat yhtä mieltä siitä, että laivasähköalan kehitys menee entistä teknisempään suuntaan. Laitteet automatisoituvat entisestään, joten ongelmat tulevat olemaan erilaisia, eivät pelkästään mekaanisia. Toisaalta myös sähköisinä ilmenevät toimintahäiriöt ovat yhä useammin oireita mekaanisista ongelmista ja puutteista. Näin ollen sekä automaatiossa että mekaniikassa tarvitaan lisäosaamista. Oleellisena osaamispiirteenä korostuvat kokonaisuuksien hallinta ja alaja tehtäväkohtaisten rajapintojen yli menevä osaaminen. Yleisesti alan töiden sisältö on muuttunut korjaavasta toiminnasta ennakoivan kunnossapidon suuntaan. Alan verkottuminen lisääntyy, sillä teknistymisen myötä erikoistuminen työssä lisääntyy ja erityisosaaminen keskittyy yhä enemmän tiettyihin yrityksiin ja/tai henkilöihin. Näin ollen

71 70 toimijoiden pitää tietää mistä ja miten vaadittava erityisosaaminen tarvittaessa löytyy. Tiettyjen järjestelmien osaamisen henkilösidonnaisuuden epäillään aiheuttavan jossain määrin myös erityisosaamisen häviämistä avainhenkilöiden edetessä urallaan eteenpäin. Tämä taas toisaalta lisää laitteen haltijan oman henkilökunnan tietotaidon ja osaamisen merkitystä. Laitteiden teknistyminen mahdollistaa myös etäyhteyksien (tietokoneiden / tietoverkkojen kautta) käytön vianetsinnän apuvälineenä. Varsinaista fyysistä huoltoa ei kuitenkaan voida suorittaa virtuaalisesti, vaan se tulee suorittaa tarvittaessa oman henkilökunnan toimesta. Huolto- ja vikaasioiden tekninen tuki kuitenkin helpottuu, koska voidaan olla suoraan yhteydessä laitevalmistajaan, joka tarvittaessa auttaa vianetsinnässä, antaa huolto-ohjeita sekä suorittaa ohjelmapäivityksiä. Alan toimijat olivat varsin yksimielisiä siitä, että sähkömiehen on kyettävä itse hoitamaan yhteyksiä toimialueensa ulkoisiin toimijoihin. Navigointilaitteiden huolto ja korjaus ovat usein palveluita, jotka varustamot ovat ulkoistaneet erillisille huoltoyhtiöille sekä laitteiden maahantuojien edustajille. Laivoissa tarvittava osaaminen siltä osin on siis toisaalta vähentynyt, mutta laivasähköalan erityispiirteet tuntevan henkilökunnan osaamistarve säilyy. Työnantajana ei tällaisessa tilanteessa ole enää varustamo, vaan maissa toimiva huoltoyhtiö. Toisaalta koulutuksen järjestäjän yhteistyössä keskeisen navigointilaitevalmistajan kanssa on ilmennyt, että laitetoimittajien ja huoltoyhtiöiden kannalta olisi toivottavaa, että laivasähkömies osaisi suorittaa tarvittaessa myös määrättyjä navigointilaitteiden huolto- ja korjaustöitä. Osaamisen syvyyden tasona voitaisiin pitää rutiininomaisia korjaus- ja huoltotöitä sekä edustajan toimesta, tuettuna ja opastettuna, suoritettavia vianhakutoimenpiteitä silloin, kun he itse eivät kykene tai pääse tätä suorittamaan.75 Merenkulun toimijoiden näkemyksissä korostuvat myös niin laivasähköalan toimijoiden toimenkuvien sisällöllinen vaihtelevuus kuin erilaiset työroolit eri aluksilla. Joissakin varustamoissa ja aluksilla työ painottuu vahvasti ennakkohuoltoon ja vain pieni osuus työajasta on vianetsintää. Tämä osa-aluekin on kuitenkin hallittava, koska tällaisissa tilanteissa on useimmiten kiire. Toisessa varustamossa / aluksessa taas valtaosa työajasta voi kulua vianetsintään ja korjaukseen ja mitä niiltä yli jää, käytetään ennakkohuoltoon. Automaatiotason noustessa niin ikään tekninen 75 Kari Aintila, Furuno Finland Oy

72 71 laatu aluksen valmistusvaiheessa korostuu. Totutun laatutason muuttuessa aluksen vaihtumisen yhteydessä, laivasähkömiehen toimenkuva voi muotoutua hyvin erilaiseksi. Laivasähkömiehen erilaiset työroolit eri alustyypeillä voidaan vastaavasti luokitella karkeasti seuraavalla tavalla: Tankkialuksilla laivasähkömies toimii lähinnä aluksen voimalaitoksen ja automaatiojärjestelmän hoitajana sekä sähkö- ja alusturvallisuuteen liittyvien tarkastusten suorittajana. Matkustajalaivoissa laivasähkömiehen työtehtävät taas painottuvat toimimiseen kiinteistönhuollollisena sähkömiehenä (mm. valaistus, puhelimet, televisiot, ilmastointi, hissit, keittiölaitteet). Merivoimien aluksilla sähkömiehen päävastuualue on konehuoneessa ja Rajavartiolaitoksen aluksilla taas vastaavasti komentosillalla. Kuivarahtialuksilla laivasähkömies on lähinnä yleismies, joka suorittaa sekä kansi-, kone- että sähkötöitä. Kaikissa työympäristöissä laivasähköasentajan työhön liittyvinä ominaispiirteinä vaaditaan itsenäiseen työhön soveltuvuutta ja paineensietokykyä. Laivasähkömiehen pitää pystyä selviämään määrätietoisena ja järjestelmällisenä ongelman ratkaisijana, vaikka laiva olisi pysähtyneenä ilman sähköä keskellä vilkasta laivaväylää. Keskeisinä osaamisalueina mainittiin jännitetöiden ja työmaadoittamisen osaaminen. Kaikki toimijat olivat yhtä mieltä oikeanlaisen asenteen merkityksestä, koska sillä parhaimmillaan voidaan paikata jopa pieniä osaamispuutteita. On tärkeätä tietää miten asiat kuuluu oikeasti tehdä ja pyrkiä tähän, luomalla oikeanlainen toimintakulttuuri. Erityisesti korostettiin opettajien esimerkin merkitystä asenteiden muokkaajana. Alan tekninen ja operatiivinen kehitys sekä kasvavat lainsäädäntö-, turvallisuus- ja ympäristövaatimukset ovat johtaneet siihen, että kaikkea tarvittavaa erityisosaamista ei voida sisällyttää nykymuotoiseen perustutkintoon. Useiden alan toimijoiden mukaan keskeisiin koulutustarpeisiin kuuluisivat vielä ainakin välijännite-/suurjännitekoulutus sekä työturvallisuus- ja ympäristöasioihin liittyvän koulutuksen lisääminen. Tämän johdosta onkin tarpeen tutkia tutkintorakennetta, huomioiden mahdolliset tutkinnon laajentamistarpeet perustutkinnon 120 opintoviikon normaalilaajuuden ylittämiseen, tutkinnon erityisosaamisen saavuttamiseksi. Meriteollisuuden edustajien toiveena yleisesti on, että tulevaisuuden työntekijöiden osaamista laajennettaisiin siten, että koulutettaisiin teknisen alan perusosaajia, eikä suoraan erikoistuttaisi

73 72 kovin kapealle sektorille jo ammatillisessa peruskoulutuksessa.76 Opistotason ja ammatillisen korkea-asteen koulutuksen loputtua ilmeni melko nopeasti, että esim. merenkulkualan tehtäviin, joita aikaisemmin olivat hoitaneet teknikot, insinöörit ja merikapteenit, ei hakeutunut tai niihin ei valmistunut riittävästi ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita henkilöitä. Tämä on ollut yleisesti tiedossa oleva ongelma jo 1990-luvun lopulta lähtien, ilmeten useistakin eri selvityksistä. Siirryttäessä koulutusjärjestelmässä korkeammalle myös yksilön kiinnostuksen kohteet ja uratoiveet useimmiten täsmentyvät ja kapenevat siten, että ollaan entistä haluttomampia toimimaan koulutusta vastaamattomissa töissä. Tämä on näkynyt myös merenkulkualan insinöörikoulutuksessa, missä merkittävä osa valmistuneista insinööreistä ja sähkömestareista työllistyy valmistumisensa jälkeen suoraan eri maaorganisaatioihin, muun muassa teollisuuden ja energiantuotannon muihin työtehtäviin. Nykyinen koulutusjärjestelmä ei vallitsevassa työvoimatilanteessa ole pystynyt vastaamaan merenkulkualan ja meriteollisuuden työmarkkinoiden kysyntään mm. sähkömestarin osalta. Ammattikorkeakoulutasoinen sähkömestarikoulutuksen koulutusaika on pitkä, koulutusvolyymi on hyvin pieni ja vähäisestä valmistujamäärästä merkittävä osa siirtyy suoraan alan ulkopuolelle. Tähän osaajapulaan etenkin teollisuuden työnantajat sekä heidän edustamansa toimijat ovat etsineet ja esittäneet erilaisia ratkaisumalleja. Merenkulkualan ja meriteollisuuden toimijat näkevät, että sähkömestarin tulee olla työssään käytännön töiden osaaja, jolla on kokemusta ja tietotaitoa erityisesti laivasähköalalta. Jotta työvoimatarpeisiin voitaisiin joustavasti sekä laadullisesti että määrällisesti vastata, tulee tarkastella laivasähkömiehen ammattitutkinnon ja sähkömestarin erikoisammattitutkinnon toteuttamismahdollisuudet, samoin kuin vastaavat koulutusvaihtoehdot myös vahtikonemestareille konemestaripätevyyden saamiseksi. Laivoilla sähkömestarin työn keskeiset vaatimukset kohdistuvat vahvaan asiantuntijuuteen ja käytännön osaamiseen esim. diesel-sähköisten suurjännitelaivojen järjestelmistä sekä syvällisempään kokonaisosaamiseen koko toimintasektorista. Meriteollisuudessa sähkömestarikoulutuksen tarpeet kohdentuvat lähinnä työnjohto- ja vaativiin käytännön asiantuntijatehtäviin. Sekä maa- että meripuolella korostettiin sähkömestarin työssä työnjohdollisen osaamisen ja taloudellisten tekijöiden ymmärtämisen merkitystä. Yksi toteuttamisvaihtoehto edellä mainitut lähtökohdat täyttävälle sähkömestarikoulutukselle olisi teknikon tutkintoa vastaavan ammattitutkintokoulutuksen käynnistäminen nykyistä tutkintorakennetta kunnioittaen. Tällaista mallia puoltaa sekin, että merenkulun koulutuskokonaisuus on 76 Meriteollisuusyhdistys ry Suomalaisen meriteollisuuden koulutuspoliittinen linjaus.

74 73 aina perustunut kiinteästi käytännön työkokemuksen ja opiskelun vuorottelun ja kasvavan kokemuksen myötä saataviin eritasoisiin pätevyystodistuksiin ja -kirjoihin. Merenkulkualalla ei ole kuitenkaan olemassa selkeätä alakohtaista koulutuspoliittista linjausta, mutta meriteollisuudessa löytyy edellä mainittuja näkemyksiä tukeva koulutuspoliittinen linjaus vuodelta Vaihtoehtoisten koulutusmuotojen arviointia Ammatillinen koulutus on käytännönläheistä ja ammatillisiin tehtäviin valmistavaa. Siihen kuuluvat: Ammatilliset perustutkinnot. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot. Ammattitaitoa ylläpitävät ja kehittävät lisäkoulutukset. Erityisesti työelämän tutkintojärjestelmiksi kehitetyt näyttötutkinnot ja niihin valmistava koulutus ovat monilta osin toimivia. Näyttötutkintona voi suorittaa ammatillisia perustutkintoja sekä ammatti- ja erikoisammattitutkintoja. Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot on tarkoitettu erityisesti aikuisille ja ne suoritetaan aina näyttötutkintona. Tutkinnon voi suorittaa, jos henkilöllä on tutkinnossa vaadittavat tiedot ja taidot esimerkiksi aikaisemman koulutuksen ja työelämän kautta. Näyttötutkinnossa vaadittava ammattitaito osoitetaan näytöillä, jotka sisältävät käytännön työtehtäviä sekä kirjallisia tai suullisia tehtäviä. Suoritettuaan näytöt opiskelija saa tutkintotodistuksen. Näyttötutkintoihin järjestetään myös valmistavaa koulutusta. Opiskelijan aikaisempi koulutus ja työkokemus vaikuttavat koulutuksen sisältöön ja kestoon. Jokaiselle opiskelijalle tehdään henkilökohtainen opiskeluohjelma (HOPS), jossa huomioidaan opiskelijan aikaisempi osaaminen ja tehdään suunnitelma tutkintoon tarvittavasta koulutuksesta. Näyttötutkinnon suorittamiseen kuuluu tavallisesti myös koulutusta, mutta tutkinto on mahdollista suorittaa myös pelkillä näytöillä, jos työssä hankitut osaaminen ja taidot siihen riittävät. Merenkulkualalla ei ole ammatti- eikä erikoisammattitutkintoja, eikä mainittavaa oppisopimuskoulutusta, mutta nykyisen tutkintorakenteen sisältöjen kasvaessa ja muuttuessa entistä vaativammiksi sekä toimialan ja sen lähialojen työvoimatarpeen vuoksi näiden luomista alalle on syytä tutkia ja harkita. Koulutussuunnittelun keskeisiä ongelmia ovat myös rajanveto perus- ja lisäkoulutuksen välillä: kuinka pitkälle vietyyn ammattitaitoon on pyrittävä ammatillisen peruskoulutuksen aikana, ja kuinka suuri osa oppimisesta jätetään työpaikoilla tai myöhemmässä koulutuksessa tapahtuvaksi.

75 Oppisopimuskoulutus Oppisopimuskoulutus on ammattiin oppimisen vanhin muoto. Ammattikuntalaitos vastasi Suomessa ammattitaitojen siirtymisestä sukupolvelta toiselle lähes 300 vuotta oppipoika-kisällimestari-järjestelmällä. Eteneminen oppipojasta mestariksi kesti usein kuudesta vuodesta yli kymmeneen vuoteen. Laaja-alainen osaaminen hankittiin ns. kisällienvaelluksella, jolloin kisällien piti työskennellä useiden eri mestarien opissa usein myös ulkomailla. Näin kisällit hankkivat oppia myös esim. uusista työmenetelmistä. Oppisopimus käytännössä jatkaa näitä vuosisataisia perinteitä. Oppisopimuskoulutuksella voi suorittaa ammatillisen perustutkinnon, ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon. Oppisopimuksella voi myös hankkia lisäkoulutusta, joten esimerkiksi yrittäjät tai korkeakoulututkinnon suorittaneet voivat myös osallistua koulutukseen. Oppisopimuskoulutuksessa ammatin opiskelu tapahtuu pääasiallisesti työpaikalla. Työssä oppimista täydennetään teoriaopinnoilla oppilaitoksessa. Oppisopimus on työnantajan ja opiskelijan välinen määräaikainen työsopimus, ja opiskelijalle maksetaan työssä oppimisen ajalta palkkaa. Koulutus sopii sekä nuorille että aikuisille. Työn ja koulutuksen yhteen sovittamisen ongelmat ovat kuitenkin pitkälti alakohtaisia. Merenkulkualalla on pitkät perinteet työkokemuksen merkityksestä alalle kouluttautumisessa. Aiemmin merimiehen ura aloitettiin laivasta. Ammattitaitovaatimukset muuttuivat hitaasti ja ammatti opittiin työelämässä saatujen kokemusten kautta, osaamisen siirtyessä käytännössä ammattilaisilta oppipojille. Niin työkokemuksen kautta uralla vaativampiin työtehtäviin kuin koulutukseen pääsemiseksi ja päällystötehtäviin pätevöitymiseksi on aina vaadittu lainsäädännön ja merenkulkuviranomaisten ehdot täyttävää meripalvelua tai muuta hyväksyttyä työkokemusta. Lähtökohtaisesti oppisopimuskoulutus räätälöidään opiskelijan ja työpaikan tarpeiden mukaan työpaikkakouluttajan, työyhteisön, opettajan ja koulutustarkastajan ohjauksessa. Tietopuolisten opintojen osuus oppisopimuskoulutuksessa on noin 20 prosenttia. Vastaavasti noin 80 prosenttia oppiajasta on työssäoppimista, ja se toteutuu työpaikkakouluttajan ja työyhteisön ohjauksessa työpaikalla. Oppisopimuskoulutuksessa edellytetään eri osapuolten vahvaa yhteistyötä ja sitoutumista asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

76 75 Oppisopimuskoulutusta on kokeiltu merenkulkualallakin 1990-luvulla. Nykyisin oppisopimusmuotoisen koulutustavan mitoittaminen vastaamaan merenkulkualan kansallisesta lainsäädännöstä tai kansainvälisistä säännöksistä johtuviin opetuksen määrää ja osaamisvaatimuksia koskevia periaatteita on käytännössä ainakin merenkulkualan perustutkintojen suorittamisessa lähes mahdotonta. Suurimmiksi käytännön ongelmiksi oppisopimuskoulutuksen toteuttamiselle nousevat mm. STCW -yleissopimuksen määrittelemien koulutus- ja osaamisvaatimusten täyttäminen, lähiopetusjaksojen ja hätätilannekoulutuksen järjestäminen, riittävän ohjauksen ja näyttöjen järjestäminen laivoilla sekä koulutuksen mitoitus tutkinnon osien laajuuden ja niiden sisältämän erikoisosaamisen näkökulmasta. Koulutuksen on annattava laaja-alainen yleisosaaminen ja tämän täyttäminen yhdellä aluksella tai alustyypillä on käytännössä mahdotonta. Sen sijaan henkilöstön lisä-, jatko- ja täydennyskoulutuksessa oppisopimuskoulutus tarjoaa merenkulkualallakin kilpailukykyisen vaihtoehdon Ammatti- ja erikoisammattitutkinnot Ammattitutkinnossa osoitetaan tietyn alan ammattityöntekijän taitojen hallinta. Ammattitutkinnossa tutkinnon suorittajan on hallittava alan eri työtehtäviä ammattilaisen tavoin ja ottein. Lisäksi ammattitutkinnossa on osattava soveltaa olemassa olevaa tietoa käytännön työssä ja tuottaa työssään vaatimukset täyttävää laatua. Useimmiten tutkinnon suorittamiseen liittyy myös ns. valmistava koulutus. Tutkinto suoritetaan näyttötutkintona, jossa ammattitaito osoitetaan käytännön näytöin. Tutkintotehtävinä ammattitutkinnoissa käytetään vastaavia, mutta toteutukseltaan vaativampia tehtäviä kuin perustutkinnoissa. Niiden taso pyritään määrittelemään niin, että tutkinnon läpäisy edellyttää yleensä muutamien vuosien aikana työelämässä hankittuja käytännön taitoja ja kokemusta. Arviointi tehdään asteikolla hyväksytty tai hylätty. Tyypillinen tutkintonimike on alalla käytettävä ammattimiehen titteli, esimerkiksi sähköasentaja. Erikoisammattitutkinnossa osoitetaan puolestaan alan vaativimpien ja erikoisempien työtehtävien hallinta. Tämän lisäksi tutkinnon suorittajalla tulee olla kattavaa tietoa alaan liittyvistä muista asioista. Erikoisammattitutkinnon suorittanut henkilö voi toimia tehtävissä, joissa vaaditaan alan vaativimpien tehtävien hallintaa, ja hän pystyy myös opastamaan muita työntekijöitä näiden tekemisessä. Usein erikoisammattitutkintojen tarkoituksena on pätevöittää henkilö myös työnjohtotehtäviin. Tällöin erikoisammattitutkinnoilla pyritään korvaamaan vanhat opistoasteen tutkinnot. Erikois-

77 76 ammattitutkinnon läpäisy vaatii pitkäkestoista työskentelyä alan vaativissa ja monipuolisissa tehtävissä. Aina tämäkään ei yksin riitä, vaan näyttötutkinnon suorittajat tarvitsevat joihinkin tutkinnon osiin liittyvää täydennyskoulutusta. Erikoisammattitutkinto tehdään niin ikään näyttötutkintona. Tutkintonimike on yleensä muotoa, joka tuo esille työntekijän laajemman ammattitaidon, esimerkiksi sähköyliasentaja. 6.5 Koulutuksen kansainvälinen viitekehys Merenkulkuala on elinkeino, jota säätelevät monet kansainväliset sopimukset ja säädökset. Merenkulun sopimuksia, sääntöjä ja suosituksia käsitellään YK-järjestelmään kuuluvassa kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMO:ssa (International Maritime Organization) ja kansainvälisessä työjärjestössä ILO:ssa (International Labour Organization). Suomi on lisäksi sitoutunut noudattamaan myös EU:n merenkulkua koskevia direktiivejä, kuten merenkulkijoiden vähimmäiskoulutuksesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä77 sekä muita alan kansainvälisiä sopimuksia. Ammatillinen koulutus myös käytännön tasolla kansainvälistyy vauhdilla. Esimerkiksi kiinnostus lähteä ulkomaille ammatillisten perusopintojen aikana on lisääntynyt tasaisesti ammatillisen koulutuksen arvostuksen kasvaessa STCW -yleissopimus Merenkulkualan kansainvälinen lainsäädäntötyö tapahtuu kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n komiteoissa, kuten meriturvallisuustyö Maritime Safety Committeessa (MSC) ja sen alakomiteoissa, kuten the Standards of Training and Watchkeeping (STW) Sub-Committee. Nykyisellään STCW -yleissopimuksen pätevyystasot eivät tunne koulutusrakenteessa laivasähköasentajan ja sähkömestarin koulutusta muuten kuin laivasähköasentajan tutkintoon pakollisena sisältyvän vahtimiesosion ja sähkömestarikoulutukseen kuuluvan merenkulkualan turvallisuuskoulutuksen osalta. Niinpä laivojen sähkökäytön koulutukset, niiden toteuttamistavat ja laajuudet sekä niiden perusteella myönnettävät pätevyydet eroavat maittain. Myös alan työtehtävien nimet ja sisällöt vaihtelevat aluksista, varustamoista, järjestelmistä ja lippuvaltioista riippuen. 77 Direktiivi 2008/106/EY.

78 77 Yleissopimukseen on kuitenkin tulossa muutoksia vuonna 2010, tietäen myös lisävelvoitteita laivasähköalan opetukselle ja koulutusjärjestelmille. Tällä kerralla muutokset eivät muuttane sopimusta rakenteellisesti, kuten vuonna 1995, mutta käsittelyprosessissa olevia, sisällöllisiä muutosesityksiä on yli 50 esityskohtaa. Näiden aiheita ovat muun muassa seuraavat: ECDIS koulutuksen78 laajuuden ja pakollisuuden selvittäminen sekä matruuseille, konemiehille ja sähkömestarille tulevat pätevyysvaatimukset. Käsittelyssä ovat niin ikään merenkulkijan työkuntoisuus ja uudet vaatimukset eri tankkialustyyppien lisäpätevyyksiin. Keskustelua on käyty myös jäänavigointiosaamisen tarpeesta ja meriympäristön suojeluun liittyvän koulutuksen määrittelystä, sekä yhtiöiden vastuusta huolehtia merenkulkijoiden pätevyyksistä sekä täydennys- ja lisäkoulutuksesta.79 Niin ikään sähkömestarin kansainvälisten pätevyysvaatimusten tarve on tunnistettu IMO:ssa. STW -alakomitean työryhmäkokouksessa syyskuussa 2008 esitetyt laivojen sähköalan tehtäviä koskevat koulutusvaatimukset on kirjattu esityksiksi:80 Reg III/6 pätevyysvaatimukset Electro Technical Officer. Reg III/7 pätevyysvaatimukset Senior Electro Technical Officer. STW -alakomitean kokouksessa käytiin vilkas keskustelu siitä, ovatko laivasähköalan pätevyysmäärittelyt STCW -yleissopimuksessa ja -koodissa ylipäätään tarpeellisia. Raporttiluonnoksessaan alakomitea kuitenkin päätyi myönteiselle kannalle.81 Esitys käsittelee pääosin sähkömestaritason (Electro Technical Officer ja Senior Electro Technical Officer) pätevyysvaatimuksia, mutta useiden maiden esityksissä ilmeni myös tarve käsitellä ja huomioida selkeästi myös laivasähkömiestason (Able Seafarer Electro Technical) vaatimuksia. Eri merenkulkuvaltioilla on kuitenkin edelleen hyvin eriävät näkemykset laivojen sähköalan pätevyyksien määrittelyjen muodoista, sisällöistä ja laajuuksista.82 STCW -työskentelyssä on otettu kantaa lähinnä osaamis- ja pätevyysvaatimuksiin ja ne eivät sinällään määrittele esim. koulutustaso- tai koulutusjärjestelmävaatimuksia. STW -alakomitean ECDIS =Electronic Chart Display and Information System; elektroninen kartta- ja informaatiojärjestelmä. Ove Hagerlund, Merenkulkulaitos. 80 International Maritime Organization, Sub-Committee on Standards of Training and Watchkeeping. 22 September STW 40/7/6 Agenda ja STW 40/7/17 Agenda. 30 October Markku Karkama, Opetushallitus. 62 Laivojen sähkökäytön koulutusta koskeva keskustelutilaisuus ja tämän selvitystyön puitteissa laivasähköalan toimijoille tehdyt kyselyt ja haastattelut. 82 Reima Angerman, Suomen konepäällystöliitto

79 78 esityksissä luonnosteltujen osaamistaso- ja pätevyysvaatimusten osalta alan suomalaisten toimijoiden näkemysten mukaan nykyinen kansallinen koulutus- ja osaamistaso vastaa hyvin kansainvälisellä tasolla esitettyjä vaatimuksia jopa siten, että nykyisen laivasähköasentajan tutkinnon ja laivasähkömiehen pätevyyden vaatimustasot ylittävät selkeästi Able Seafarer Electro Technical tasolle esitetyt vaatimukset ja vastaavat suurelta osin esitettyä Electro Technical Officer tasoa.83 Tätä näkemystä tukee osaltaan myös suomalaisen laivasähköasentajakoulutuksen saaneiden sijoittuminen esimerkiksi kansainvälisillä risteilyaluksilla Chief Electrician, Electrical Engineer tai Electro Technical Officer -nimikkeillä hyvinkin vaativiin tehtäviin tai toisaalta erikoistuen johonkin sektoriin, esimerkiksi kylmälaitteisiin tehtävänimikkeellä Refrigeration Engineer. Tehtävien nimet ja sisällöt vaihtelevat aluksista, varustamoista ja järjestelmistä riippuen. Niin ikään meriteollisuusyritysten asennus-, huolto- myynti- ja asiantuntijatehtävissä työskentelee useita laivasähköasentajakoulutuksen hankkineita henkilöitä erilaisissa työnjohto- ja asiantuntijatehtävissä esimerkiksi nimikkeellä Service Engineer. Laivasähköalan osaamisvaatimusten käsittely jatkuu STW 40/7/6 ja STW 40/7/17 -asiakirjojen esitysten pohjalta IMO:ssa joko mahdollisessa Intersessional -työryhmäkokouksessa syksyllä 2009 tai viimeistään varsinaisessa STW-alakomitean kokouksessa tammikuussa Tämän selvitystyön pohjalta tehdyt havainnot on tarkasteltu myös STW -alakomitean esitysten valossa ja alan koulutusta koskevissa esityksissä on otettu huomioon myös STCW yleissopimukseen ja -koodiin tulevat, toimialuetta koskevat muutokset ja määräykset. Useimmissa muissa perinteisissä merenkulkumaissa laivojen sähkökäytön tehtäviin kouluttaudutaan varsin yleisluontoisen sähköalan koulutuksen tiimoilta, täydennettynä STCW Basic Training -koulutuksella. Yhä useammat varustamot turvautuvat miehistötarpeissaan rekrytointeihin mm. Itä-Euroopasta (Latvia, Bulgaria) tai EU-alueen ulkopuolelta Aasiasta (Kiina ja Filippiinit). Näistä maista tulevat henkilöt kilpailevat samoilla kansainvälisillä työmarkkinoilla ja samoilla koulutusnimikkeillä, mutta huomattavasti vaatimattomammilla koulutussisällöillä kuin suomalaisen koulutuksen hankkineet. Tässä mielessä Suomenkin kannattaisi ajaa ja kehitellä muiden merenkulkumaiden rinnalla omaa, monessa mielessä toimivaa ja laadukastakin koulutus- ja pätevyysjärjestelmäänsä, eikä Opetussuunnitelmien ja STCW -vaatimusten sisältövertailut ja asiantuntijahaastattelut. Karkama, M. Opetushallitus.

80 79 tyytyä vain muiden maiden näkemyksiin sellaisten, joilla ei itsellään ole edes omaa laivasähköalan erikoiskoulutusta. Nähtäväksi jääkin, pystyykö Suomi tulevaisuudessa aktiivisesti valvomaan etujaan eurooppalaisessa viitekehyksessä, pitämällä kiinni korkeista koulutusvaatimuksista merenkulkualalla ja sen sähkökäytön koulutuksessa siten, että suomalainen koulutus tunnustettaisiin arvoisessaan asemassa niin EU:ssa kuin IMO:ssa maailmanlaajuisesti EU-direktiivit EU:n rooli niin koulutusta kuin merenkulkualaakin säätelevänä toimijana on kasvussa. Koska laivasähkömiehen toimenkuvaan on perinteisesti kuulunut aluksen kylmälaitteiden korjaustyöt ja kylmäainemäärän tarkastus ja lisäys, on tässä otettu esimerkkinä EU:n nykyiset vaatimukset kylmälaitteille sekä niitä asentaville ja huoltaville henkilöille. Tällä hetkellä (04/2009) uutisissakin paljon käsitelty asia, ilma- ja maalämpöpumppujen asennus, on herättänyt ristiriitaisia tunteita selvitystyön tekijöiden mielissä. Turvatekniikan keskus uutisoi, että kyseisten laitteiden asennus pitää suorittaa valtuutetun ja koulututun asennusliikkeen toimesta. Ongelmana on koettu kylmäainepiirin avaamiseen liittyvät työt, sekä asennus- ja käyttöönottovirheet, jotka ovat johtaneet laitteiden ennenaikaiseen vaurioitumiseen. Vertauksena voidaan todeta, että usein laivasähkömies on tekemisissä, kylmäainetilavuuden ja toimintojen laajuuden kannalta, jopa satoja kertoja suurempien järjestelmien kanssa. Tämä ei kuitenkaan ole herättänyt minkäänlaista pohdintaa siitä, pystyykö koulutuksen järjestäjä varmasti takaamaan, että opintojen sisältö ja laajuus vastaavat työssä tehtäviä toimenpiteitä. Ainakin jossain määrin tulkinnanvaraista on ollut se, koskeeko alan lainsäädäntö täysimääräisesti myös laivoja ja luokitellaanko esim. kylmäaineen lisäys laivan ilmastointijärjestelmään (> 3 kg) huoltotyöksi, koska nykyiset kylmäaineita koskevat asetukset koskevat vain kiinteitä kylmälaitteita. Tällä hetkellä kylmäalan pätevyysvaatimukset on annettu valtioneuvoston asetuksella ja sen muutoksella85 eli siinä mielessä tulkiten nämä säännökset eivät koskisi laivoissa olevia eikiinteitä kylmälaitteita. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista86 on yhteisötasolla harmonisoiva säädös ja sillä luodaan EU:n alueelle fluorikaasujen käsittelyä koskevat Valtioneuvoston asetus 1187/2001 ja sen muutos 1239/2003. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus 842/2006/EY.

81 80 yhteiset säännöt. Asetus on Suomessa suoraan toimeenpantavaa lainsäädäntöä eli sen velvoitteet astuvat voimaan sellaisenaan. Asetus kattaa Kioton pöytäkirjassa mainitut F-kaasut eli fluorihiilivedyt (HFC -yhdisteet), perfluorihiilivedyt (PFC -yhdisteet) sekä rikkiheksafluoridin (SF6). Asetuksen myötä F-kaasuja sisältävät laitteet on tarkastettava säännöllisesti vuotojen varalta. Tarkastustiheys on porrastettu laitteen kaasumäärän mukaan. Tarkastusvelvoite on voimassa koko EU:n alueella ja eri laitetyypeille on annettu yhteiset tarkastusvaatimukset. Laitteen tarkastuksista on vastuussa laitteen haltija, ja tarkastukset saa suorittaa vain pätevä henkilö. Niin ikään F-kaasuja kylmäaineina sisältävien laitteiden asennusta ja huoltoa suorittavan henkilöstön sekä alalla toimivien yritysten on täytettävä vähimmäispätevyysvaatimukset, jotka vahvistetaan yhteisötasolla. Henkilöstösertifioinnissa käytetään neljää eri pätevyysluokkaa: Kategoria I yli 3 kg kylmälaitteita asentavat ja huoltavat henkilöt Kategoria II alle 3 kg kylmälaitteita asentavat ja huoltavat henkilöt Kategoria III alle 3 kg:n laitteista kylmäaineita talteen ottavat henkilöt (jätehuolto) Kategoria IV laitoksen toimintaa ja vuotoja tarkastavat henkilöt, jotka eivät saa puuttua kylmäainepiiriin. Kansalliseen lainsäädäntöön on kuitenkin tulossa muutoksia johtuen Euroopan yhteisön komission aihetta käsittelevästä uusimmasta asetuksesta 303/2008. Tarkoituksena on, että jäähdytys-, ilmastointilaite- ja lämpöpumppualoilla suoritettaisiin jatkossa Opetushallituksen hyväksymä kylmäalalle soveltuva tutkinto tai tutkinnon osa / osat. Ympäristöministeriössä valmistellaan parhaillaan uutta valtioneuvoston asetusta pätevyyksistä ja uuden asetuksen siirtymäaika kylmäalan töissä on saakka.87 Tuo siirtymäaika lienee hyvinkin tarpeellinen myös alusten kylmälaitteiden huoltohenkilökunnalle pätevyyksien saattamisessa vaaditulle tasolle. Laivasähkömiesten osalta liikkeelle tulisi lähteä tasojen 3 ja 4 pätevyydestä. Taso on nykyisen työnkuvan kannalta ilmeisen suppea, mutta edes jollain tapaa realistinen avaus sen koulutusjärjestelmään mahduttamisen ja integroimisen kannalta. Matkustajalaivoilla työskentelevät voisivat jatkotutkintona suorittaa esim. kaksivuotisen oppisopimuskoulutuksen johon sisältyisi, aikaisemmat kylmäopinnot ja sähkötekniikan opinnot pois lukien, noin 35 päivää lähiopiskelua. Ilmeisesti kyseisten pätevyystasojen 3 ja 4 koulutuksen järjestäminen tulisi auktorisoida kylmä87 Peuranen, E. Ympäristöministeriö.

82 81 alan koulutustoimikunnassa, koskien ainakin aikuis- ja muuntokoulutusta, mutta ei ilmeisesti perustutkintoja. Pätevyyksien lopullisen arvioinnin tekee Turvatekniikan keskus. Esimerkkinä tässä kategoria IV:n opintosisältöjen vaatimukset EY:n asetuksessa 303/2008, jotka ovat: Termodynamiikan perusteet (teoria) Lämpötilaa, painetta, massaa, tiheyttä ja energiaa koskevien ISO -standardien perusyksikköjen tuntemus Kylmäaineiden ympäristövaikutukset ja vastaavat ympäristösäännökset (teoria). Perustiedot ilmaston muutoksesta ja Kioton pöytäkirjasta. Perustiedot ilmastovaikutuksesta (GWP), fluorattujen kasvihuonekaasujen ja muiden aineiden käytöstä kylmäaineina, fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöjen vaikutuksesta ilmastoon (niiden GWP -arvo) sekä asetuksen (EY) N:o 842/2006 säännöksistä ja mainitun asetuksen säännösten täytäntöönpanoasetuksista. Vuotojen tarkastamisen osalta vaatimuksiin sisältyvät: Jäähdytys-, ilmastointi- ja lämpöpumppulaitteiden mahdollisten vuotokohtien tuntemus. Laitetta koskevan kirjanpidon tarkastaminen ennen vuodon tarkastamista ja tiedot mahdollisista toistuvista seikoista ja ongelmakohdista, joihin on kiinnitettävä erityistä huomiota Koko järjestelmän visuaalinen ja manuaalinen tarkastaminen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) 842/2006 tarkoitettujen, standardoitujen vaatimusten vahvistamisesta tiettyjä fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien kiinteästi asennettujen jäähdytys-, ilmastointi- ja lämpöpumppulaitteiden tarkastuksille vuodon varalta komission asetuksen (EY) 1516/2007 ja järjestelmän käyttöohjeiden mukaista epäsuoraa menetelmää käyttäen. Kannettavien mittauslaitteiden (kuten painemittarit, lämpömittarit ja yleismittarit) käyttäminen volttien, ampeerien ja ohmien mittaamiseksi vuotojen tarkastuksia koskevalla epäsuorilla menetelmillä ja mittausparametrien tulkitseminen. Järjestelmän vuotojen tarkastaminen jotakin sellaista komission asetuksessa (EY) 1516/2007 tarkoitettua suoraa menetelmää käyttäen, joka ei edellytä kylmäainepiirien avaamista. Sähköisten vuodonhavaitsemislaitteiden käyttö. Tietojen lisääminen laitetta koskevaan kirjanpitoon.

83 82 Lisäksi opinnoissa olisi perusteltua käydä läpi erilaisten jäähdytysjärjestelmien sähkö- ja automaatiojärjestelmät ja niiden toiminta, kuten yksittäiset kylmäkoneet (mm. kylmiöt, tiskit, kaapit), keskuskylmäjärjestelmät ja niiden koneikot, epäsuora jäähdytys, kuten ilmastointi, suora jäähdytys (pakkashuone) sekä jääpalakoneet Koulutuksen eurooppalainen viitekehys ja liikkuvuus EU:ssa Suomessa ammatillista koulutusta ohjaavat Opetushallituksen antamat valtakunnalliset opetussuunnitelmien perusteet. Näiden perusteiden mukaisesti jokainen koulutuksen järjestäjä on velvoitettu kirjaamaan oman opetuksensa tavoitteet ja keskeiset sisällöt. Nyt, kun uudet opetussuunnitelmien perusteet ovat työn alla, ja ne on tarkoitus ottaa käyttöön viimeistään syksyllä 2010 alkavassa koulutuksessa, on syytä tarkastella myös suomalaisen koulutuksen sijoittumista kansainvälisissä koulutusluokituksissa ja -vertailuissa. Tavoite koskee myös nykyistä laivasähköasentajakoulutusta ja sen tulevaa sijoittumista kansainvälisissä luokitteluissa niin STCW yleissopimuksen kuin eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen EQF -luokitustenkin osalta. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto antoivat eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen (EQF; European Qualifications Framework) käyttöä koskevan suosituksen vuoden 2007 lopussa. Samoin Euroopan komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston suositukseksi ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalaisen siirtojärjestelmän (ECVET; European Credit System for Vocational Education and Training) perustamisesta. Siksi myös Suomessa tutkintojen tuottaman ja muun osaamisen kuvaamiseen perustuva kansallinen viitekehys on tarkoitus ottaa käyttöön vuoteen 2010 mennessä, eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen pohjalta.88 Kun opintopisteiden siirtojärjestelmä ja eurooppalainen tutkintojen viitekehys saadaan Suomessa käyttöön, tulevat ne ainakin lähtökohtaisesti helpottamaan opiskelijoiden ja työvoiman liikkuvuutta EU-alueella. Ne tarjoavat yhteisen, hankittua osaamista kuvaavan kielen kaikille osapuolille. Näin työnantajien on helpompi arvioida, vastaavatko työnhakijan tiedot, taidot ja pätevyydet kyseisen työpaikan vaatimuksia. Lisäksi ne tarjoavat yhteisen mitta-asteikon tutkintojen ja osaamisen vertailulle. 88

84 83 Samalla EU:n koulutuspolitiikka pyrkii myös edistämään työvoiman liikkuvuutta. Painopisteinä ovat tutkintojen vertailtavuus sekä eri maissa hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen. Myös muualla kuin koulutuksen piirissä, esimerkiksi työkokemuksen kautta hankitun osaamisen tunnustaminen nähdään tärkeäksi. Näitä tavoitteita edistetään EU:n alueella ottamalla käyttöön ammatillisessa koulutuksessa eurooppalainen opintosuoritusten siirtojärjestelmä ja kaikilla koulutustasoilla eurooppalainen tutkintojen viitekehys. ECVET -järjestelmä merkitsee myös siirtymistä opintoviikoista opintopisteisiin.89 Siinä tutkintoja ja tutkinnon osia ei enää tarkastella aikana, joka opiskeluun tarvitaan. Sen sijaan huomio tullaan kiinnittämään oppimistuloksiin ja niiden painoarvoon. Tämä painoarvo taas ilmaistaan opintopisteinä. 90 Vastaavanlainen uudistus on jo aiemmin toteutettu korkea-asteen koulutuksessa. Eurooppalainen tutkintojen viitekehys puolestaan kuvaa osaamista kahdeksalla tietojen, taitojen ja pätevyyden tasolla. EQF -tasojen yksi ja kaksi osaamisella riittää alan perustietojen hallinta, työtehtävien ohjattu suorittaminen ja rutiininomaisten ongelmien ratkaisu. Tason kolme osaamista luonnehtii oman alan tietoperustan hallinta, perustason ongelmanratkaisutaidot sekä mukautumiskyky ja vastuunotto omista työtehtävistä. Tasolla neljä mukaan tulevat laajemmat asiayhteydet, erityisongelmien ratkaisu ja osavastuu myös muiden suorittamasta työstä.91 Ylin taso taas kuvaa huippuasiantuntijuutta, johon kuuluu työskentelyn suuri itsenäisyys, vastuu ja innovaatiot. Ylimpien 6-8 -tasojen on katsottu kuvaavan erityisesti korkea-asteen tutkinnoissa hankittua osaamista.92 On kuitenkin huomioitava, että myös ammatillisen koulutuksen ja työn piirissä syntyy erityisosaamista ja innovaatioita, ei yksin ammatti- tai tiedekorkeakouluissa. Laivasähköasentajan monialainen osaaminen on parhaimmillaan hyvä esimerkki tällaisesta. Koulutus on kolmivuotinen, 120 opintoviikon laaja-alainen perustutkinto, jossa yhdistyvät merenkulullinen ja sähkötekninen korkea osaaminen sekä usein hyvin itsellinen, vastuullinen ja monipuolista erikoisosaamista sisältävä työnkuva. Suomi on ollut mukana EU:n hankkeissa, joissa opintosuoritusten siirtojärjestelmää ja eurooppalaista tutkintojen viitekehystä on pilotoitu. Suomalaisen kolmevuotisen perustutkinnon opintopistemäärän tulee lähtökohtaisesti olla kaikissa tutkinnoissa ilmeisesti sama, mutta kolmevuotisen Opetushallitus. FINECVET 2 projekti Opintosuoritusten siirtojärjestelmän (ECVET) sovellus Suomessa. 92 Euroopan komissio Eurooppalainen tutkintojen viitekehys elinikäisen oppimisen edistämiseksi (EQF) Luxemburg: Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto

85 84 perustutkinnon EQF -taso voi vaihdella tutkinnoittain, joten esimerkiksi suomalaisessa FINECVET 2 -projektissa ehdotetaan suositustasoa 3 tai 4.93 Suomalainen oppimistulosten kuvaustapa on paljon kattavampi ja monipuolisempi kuin EQF suosituksen määritelmä edellyttää, koska täällä jo valmiiksi kuvataan oppimistuloksia tietoina, taitoina ja pätevyyksinä tutkinnon perusteiden ja ammattiosaamisen näyttöaineiston perusteella. Siinäkin mielessä myös tällä rintamalla kannattaisi aktiivisesti valvoa etujaan, jotta suomalainen koulutus tunnustettaisiin EU:ssa arvoisessaan asemassa. 93 Opetushallitus. FINECVET 2 projekti Opintosuoritusten siirtojärjestelmän (ECVET) sovellus Suomessa.

86 85 7 Havainnot ja ehdotukset laivasähköalan koulutuksen kehittämiseksi Selvityksen tekijät yhdessä laivasähköalan keskeisten toimijoiden näkemysten tukemana ovat tehneet seuraavat keskeiset havainnot ja johtopäätökset sekä päätyneet esittämään seuraavat ehdotukset laivasähköalan koulutuksen kehittämiseksi. Laivasähköalan tunnettuus ja vetovoimaisuus Laivasähköalan koulutus ei ole erityisen vetovoimaista nuorten parissa. Osasyy tähän on merenkulkualan huono imago, joka laskee motivoituneiden ja lahjakkaiden nuorten hakeutumista alan koulutukseen. Laivasähköasentajan koulutuksesta on hyvin rajoitetusti saatavilla tietoa ja suomenkielisestä kouluttautumisesta sähkömestariksi ei nykytilanteessa ole käytännössä saatavilla juuri mitään tietoa. Laivasähköasentaja- ja sähkömestarikoulutuksen vetovoiman lisäämiseksi tutkinnoista ja niiden suorittamismahdollisuuksista tiedottamista on lisättävä ja opiskelijarekrytoinnissa tulisi painottaa myös meriteollisuuden ja muiden lähialojen tarjoamia mahdollisuuksia työuralle. Laivasähköalan koulutusrakenteiden ja sisältöjen uudistaminen Tarkastelun kohteeksi otettiin sekä merenkulun perustutkinnon sähkökäytön koulutusohjelman rakenne, tavoitteet, keskeiset sisällöt sekä arvioinnin kohteet ja arviointiperusteet, että yleisluonteisemmalla tasolla sähkömestarikoulutuksen olemassa olevat rakenteet ja sisällöt. Keskeisellä sijalla uudistamisprosessissa oli niin kansainväliseen STCW -yleissopimukseen tulossa olevien määräysten kuin EU-tason linjausten (alakohtaiset EU-direktiivit, EQF ja ECVET) vaikutukset tutkintojen perusteisiin. Yhtäläisesti pyrittiin huomioimaan myös oppimiseen liittyvät keskeiset kvalifikaatiot. Kun tavoitteena on useimmista muista aloista merkittävästi poikkeavan erikoisalan koulutuksen ja työelämän koulutuksen modernisointi, on lähtökohtaisena edellytyksenä oltava myös tietty koulutusstrateginen joustavuus sekä olemassa olevien koulutus- ja pätevyysrakenteiden tehostaminen ja uudistaminen. 1) Laivasähköasentajan tutkintosisältöjen uudistaminen Rakenteellisesti merenkulkualan perustutkinnon sisältöä ja rakennetta esitetään uudistettavaksi sähkökäytön koulutusohjelman (laivasähköasentaja) osalta siten, että ensimmäinen vuosi sisältää

87 86 kaikille pakolliset tutkinnonosat eli STCW -yleissopimuksen mukaisen vahtimieskoulutuksen. Toinen opintovuosi sisältäisi valinnaiset tutkinnonosat eli sähköalan perusosaamisen antavat tutkinnon osat sekä sähköpätevyys 3 saamisen edellytyksenä tutkinnon osat. Kolmas opintovuosi olisi erikoistumista laivojen sähkökäyttöön ja siihen liittyvään sähkötekniikkaan. Ammattitaitoa täydentävät ja vapaasti valittavat tutkinnon osat jakautuisivat kaikille opiskeluvuosille. Erityisesti lähtökohtana on ollut yhteistyö ja muunneltavuus sähköalojen ammatillisten perustutkintojen (sähköasentaja ja automaatioasentaja) rakenteeseen ja sisältöihin nähden, samoin kuin merenkulkualan ohjaaminen toimimaan aiempaa kattavammin olemassa olevan sähköturvallisuuslainsäädännön ja -määräysten seuraamista. Tämä malli lisäisi myös joustavuutta, kun sähköalan perustutkinnon suorittaneella olisi aiempaa selkeämpi mahdollisuus hankkia laivasähkömiehen pätevyyteen vaadittavat tiedot ja taidot. Tällainen muuntokoulutus kestäisi noin 1,5 vuotta, ja se sisältäisi myös kaikille merenkulkualan perustutkinnon suorittajille yhteisenä ammatillisena tutkinnon osana olevat vahtimiesopinnot. Vastaavasti laivasähköasentajan tutkintoa suorittavalla olisi aiempaa paremmat mahdollisuudet halutessaan suuntautua esim. maapuolen sähkötehtäviin. Tämä tosin saattaisi muuttaa suuntautumista siten, ettei opiskelija saavuta laivasähkömiehen pätevyyttä, mikäli pätevyyskirjan saamisen edellyttämät kaikki kriteerit eivät valinnaisuuden myötä täyty. Osaamista on mahdollisuus myös syventää siten, että opiskelija voi yksilöllisesti sisällyttää tutkintoonsa tutkinnon peruslaajuutta enemmän tutkinnon osia. Tämä joustavuus mahdollistaa opiskelijalle henkilökohtaisten opintopolkujen hyödyntämisen ja koulutuksen järjestäjälle mahdollisuuden vastata joustavasti niin merenkulkualan kuin meriteollisuudenkin koulutustarpeisiin. Esimerkkinä tässä on laivasähköasentajan perustutkinnon 120 ov:n laajuuden yli menevä, perustutkintoa laajentava tutkinnon osa, joka mahdollistaisi laivasähköasentajalle puolen vuoden lisäopinnoilla maapuolen sähköasentajan tietoja ja taitoja vastaavan osaamisen. Tämän jälkeen olisi puolestaan mahdollista suorittaa S2 -sähköpätevyys. Kappaleessa 7.2 on kokonaisuudessaan esitys uudeksi merenkulun perustutkinnon sähkönkäytön koulutusohjelmaksi, sisältäen niin ammattitaitovaatimukset, tutkinnon osien keskeiset sisällöt kuin arvioinnin kohteet ja perusteetkin.

88 87 2) Laivasähköalan täydennyskoulutuksen kehittäminen sekä muutosesitys tutkintorakenteeseen sähkömestarin ammatti- / erikoisammattitutkinnon luomiseksi Suomalaiset meriteollisuuden yritykset ovat oman alansa huippuosaajia ja heidän osaamistaan ja tietotaitoaan suunnittelussa, valmistuksessa ja huollossa arvostetaan maailmanlaajuisesti. Laivasähköalan kouluttajien sekä merenkulkuelinkeinon ja meriteollisuuden toimijoiden välinen yhteistyö on herättänyt erityisesti meriteollisuuden toimijoissa kiinnostuksen sekä aikaansaanut selkeän aloitteen laivasähköalan osaajille suunnatusta lisäkoulutuksesta, joka korjaisi kyseisten toimijoiden havaitsemaa puutetta koulutusjärjestelmässä, jossa perusosaamisesta siirrytään suoraan vaativaan insinööritason suunnittelu- ja asiantuntijaosaamiseen. Täydennyskoulutuksella ja tiiviillä koulutusyhteistyöllä meriteollisuuden ja varustamojen välillä voitaisiin tuottaa vaativaa erityisosaamista koko meriklusterin tarpeisiin. Kunnossapitotöiden osaaminen ja kunnossapidon lopullinen hinta ei useinkaan ole havaittavissa kuukausien tai edes vuosien aikana, vaan kunnossapidon tasoa tulisi tarkastella koko aluksen elinkaaren aikana. Hyvin huollettu ja kunnossapidetty alus ei tarvitse yhtä usein ulkopuolisen huolto- ja korjaustyövoiman apua, eikä hätäkorjauksia. Myös väärien vikadiagnoosien aiheuttamat materiaali- ja työkulut pienenevät oleellisesti osaamistason kasvaessa. Laivasähköalan täydennyskoulutuksen kokonaisvaltaisella kehittämisellä suomalaisella merenkulkuelinkeinolla olisi erinomainen tilaisuus hyötyä kansallisen huippuosaamisen antimista ja tämän myötä saavuttaa myös taloudellista hyötyä aluskannan elinkaarikustannuksien osalta. Koulutuksen kehittäminen edellyttää kuitenkin tiivistä yhteistyötä koulutuksen järjestäjien, alan oppilaitosten ja meriklusteriyritysten ja viranomaisten kanssa. Tässä yhteydessä niin laivasähkömies- kuin sähkömestarikoulutuksen muokkaamiselle työelämälähtöisemmäksi on selkeä tilaus. Välivaiheena toivottaisiin käytännönläheistä kokemusperäistä osaajaa, joka omaa perusosaamista vaativammat tekniset tiedot ja taidot sekä osaston tai työryhmän johtamiseen vaadittavan osaamisen. Laivojen sähkökäytön ydinosaamisalueiden laajuus ja monimuotoisuus on nykyisin niin suuri, että myös käytäntöpainotteisen laivasähkömiehen ammattitutkinnon ja sähkömestarin erikoisammattitutkinnon toteuttamismahdollisuudet tulee ottaa tarkasteluun ja harkintaan.

89 88 Kappaleessa 7.3 on esitys laivasähkömestarin ammatti- / erikoisammattitutkinnon rakenteesta ja sisällöstä. Tutkintojen kansainvälinen viitekehys Nykyisellään STCW -yleissopimuksen pätevyystasot eivät tunne koulutusrakenteessa laivasähköasentajan ja sähkömestarin koulutusta. STCW -työskentelyssä on otettu kantaa laivojen sähköpätevyyksiä koskeviin osaamis- ja pätevyysvaatimuksiin ja ne eivät sinällään määrittele esim. koulutuksellisia tai koulutustasovaatimuksia. STW -alakomitean esityksissä esitettyjen osaamistaso- ja pätevyysvaatimusten osalta alan suomalaisten toimijoiden näkemysten mukaan nykyinen kansallinen koulutustaso vastaa hyvin kansainvälisellä tasolla esitettyjä vaatimuksia jopa siten, että nykyisen laivasähköasentajan tutkinnon ja laivasähkömiehen pätevyyden vaatimustasot ylittävät selkeästi Able Seafarer Electro-technical -tasolle esitetyt vaatimukset ja vastaavat suurelta osin esitettyä Electro Technical Officer -tasoa. Suomalainen oppimistulosten kuvaustapa on kattavampi ja monipuolisempi kuin EQF suosituksen määritelmä edellyttää, koska täällä jo valmiiksi kuvataan oppimistuloksia tietoina, taitoina ja pätevyyksinä tutkinnon perusteiden ja ammattiosaamisen näyttöaineiston perusteella. Siinäkin mielessä myös tällä rintamalla kannattaisi aktiivisesti valvoa etujaan, jotta suomalainen koulutus tunnustettaisiin EU:ssa arvoisessaan asemassa. Sähkökäytön koulutusohjelman englanninkielisen nimen, Electrical Operation, todettiin johtavan kansainvälisillä työmarkkinoilla olevia työnantajia harhaan ja hankaloittavan henkilöiden työllistymistä. Sähkökäytön koulutusohjelman englanninkielinen nimi tulisikin muokata muotoon, joka kuvaisi selkeämmin sen sisältöä ja tavoitteita. Sähkötyöhön liittyvien vaarojen huomioiminen laivoilla sekä sähköturvallisuustoimien vastuuhenkilöiden nimeäminen laivoille ja varustamoihin Kaikilla aluksilla on varmistettava, että työntekijät ovat tarkoin tietoisia sähkötyöhön liittyvistä vaaratekijöistä ja ymmärtävät niiden käytännön merkityksen. Säännösten edellyttämät sähköturvallisuustoimien valvojat ja vastuuhenkilöt tulee nimetä myös laiva- ja varustamoorganisaatioihin. Sähköturvallisuustoimien vastuuhenkilöiden nimeämisessä, tulee ottaa huomioon nimettävien henkilöiden osaaminen ja sopivuus kyseisiin tehtäviin. Yritysten arvioinnissa tu-

90 89 lee varmistaa, että kaikilla yrityksillä on palveluksessaan riittävät pätevyydet omaava sähkötöiden johtaja, joka vastaa kaikista sähkötyö- ja sähköturvallisuuteen liittyvistä asioista niistä erikseen säädetyllä tavalla. Työssäoppijan ohjaukseen tulee vastaavasti nimetä sähköalan ammattihenkilö, jonka välittömässä valvonnassa työssäoppija on. Näitä nimeämisen ehtoja on täsmennettävä ja tarvittaessa tarkennettava myös merenkulkualan sähkökoulutuksen osalta. Turvallisuuden kannalta on tärkeätä, että tehtäviin nimettävät henkilöt sitoutuvat noudattamaan turvallisia työskentelytapoja ja valvomaan niiden toteutumista. Heillä tulee olla myös riittävä auktoriteetti muihin organisaation jäseniin nähden. Valvontaa tehostamalla on varmistuttava siitä, että aluksilla noudatetaan sähkötyöturvallisuuteen liittyviä vaatimuksia. Sen lisäksi organisaatioiden tulisi luoda järjestelmä raportoinnille ja palautteen antamiselle "läheltä piti"- ja onnettomuustapauksissa. Koulutus ja asennekasvatus ovat keskeisellä sijalla pyrittäessä kehittämään alan yleistä toiminta- ja turvallisuuskulttuuria Tutkinnon perusteiden yleisiä uudistamislähtökohtia Muutokset käsitteissä Opetussuunnitelman perusteet ja näyttötutkinnon perusteet yhdistetään tutkinnon perusteiksi. Uusissa tutkinnon perusteissa puhutaan opintokokonaisuuksien sijaan tutkinnon osista. Ammatilliset opinnot ovat uudelta nimeltään ammatillisen tutkinnon osia, yhteiset opinnot nimetään ammattitaitoa täydentäviksi tutkinnon osiksi ja vapaasti valittavat opinnot vastaavasti vapaasti valittaviksi tutkinnon osiksi Uudet tutkinnon perusteiden lähtökohdat Sen lisäksi, että merenkulkualan perustutkinnon ja siihen sisältyvän sähkökäytön koulutusohjelman tutkinnon perusteiden, on käytävä läpi samat rakenteelliset ja terminologiset uudistukset kuin kaikkien muidenkin alojen perustutkintojen, merenkulkualalla on tarpeen käydä myös perustavanlaatuista keskustelua siitä, mitkä ovat koulutuksen todelliset tavoitteet ja sisällöt, huomioiden niin STCW -yleissopimuksen kuin EU-direktiivien vaatimukset ja työelämän ja yhteiskunnan lainsäädännössä asettamat tarpeet siitä, mitä on osattava ollakseen sähköalan ammattilainen. On siis huomioitava myös niin merenkulkualan kuin laivojen sähkökäytön tehtäviin liittyvät erityispiirteet.

91 90 Tutkintojen perusteiden valmisteluun liittyen tarkistetaan tarvittavin osin tutkintoja, koulutusohjelmia ja tutkintonimikkeitä sekä arvioidaan tutkintorakenteen toimivuutta ja ammatillista osaamista ja työelämävastaavuutta ala- ja tutkintokohtaisten muutostarpeiden selvittämiseksi. Ammatillisten tutkinnon osien ammattitaitovaatimukset tulevat olemaan uusittavien tutkinnon perusteiden myötä samat ammatillisessa peruskoulutuksessa ja näyttötutkinnoissa, mutta suorittamistavat eroavat. Ammatilliset tutkinnon osat muodostetaan ja nimetään työelämän toimintakokonaisuuksien mukaan. Ammattitaitovaatimukset määritellään oppimistuloksina eli tietoina, taitoina, osaamisena ja pätevyytenä. Tältä pohjalta arvioinnin kohteet on kuvattu työprosessin, työmenetelmien, -välineiden ja materiaalien sekä työn perustana olevan tiedon ja elinikäisen oppimisen avaintaitojen hallintana. Perusteissa huomioidaan myös alan terveydentilavaatimukset. Ammatilliset perustutkinnot muodostuvat ammatillisista tutkinnon osista, jotka voivat olla pakollisia tai valinnaisia. Lisäksi peruskoulutuksena suoritettaviin tutkintoihin sisältyy pakollisia ja valinnaisia ammattitaitoa täydentäviä tutkinnon osia sekä vapaasti valittavia tutkinnon osia. Ammattitaitoa täydentävät tutkinnon osat tutkintokohtaistetaan osittain. Lisäksi tutkintoon tulee voida yksilöllisesti sisällyttää enemmän tutkinnon osia, jotka laajentavat suoritettua tutkintoa, silloin kun se on työelämän alakohtaisiin tai paikallisiin ammattitaitovaatimuksiin vastaamisen ja tutkinnon suorittajan ammattitaidon syventämisen, pätevyyskirjan saamisen tai työllistymisen kannalta tarkoituksenmukaista. Koko tutkinnon suorittaminen on aina ensisijainen tavoite, mutta tutkinnon suorittaminen myös osina mahdollistetaan eli perustutkinto voidaan suorittaa tutkinnon osa kerrallaan silloin, kun se on yksilön opiskeluvalmiuksien, elämäntilanteen ja työllistymisen kannalta tarkoituksen mukaista. Koulutuksen järjestäjä laatii opiskelijalle, mahdollisesti yhteistyössä työpaikan kanssa, suunnitelman koko tutkinnon suorittamisesta. Tutkinnon osan suorittamisesta saa todistuksen. Tutkinnon suorittaminen osina mahdollistaa koulutuksen ja työelämän vuorottelumahdollisuuden, kohdennetun ammattipätevyyden sekä ammattitaidon syventämisen. Tutkinnon osia voi valita myös muista ammatillisista tutkinnoista, siten ettei valinnaisuus vähene, mutta saattaa tosin merkittävästikin muuttaa ammattipätevyyttä. Mitä opintoihin tai tutkinnon osiin sisältyy? Ammatillisia tutkinnon osia on yhteensä 90 opintoviikkoa ja niihin sisältyy työssäoppimista, opinnäytetyö sekä mm. yrittäjyysopintoja. Ammattitaitoa täydentäviä tutkinnon osia on yhteensä 20 ov, joista pakollisia on 16 ov ja valinnaisia 4 ov.

92 91 Pakolliset ammattitaitoa täydentävät tutkinnon osat ovat: äidinkieli, toinen kotimainen kieli, vieras kieli, matematiikka, fysiikka, kemia, yhteiskunta-, yritys- ja työelämätieto, terveystieto, liikunta ja taide ja kulttuuri. Vapaasti valittavia tutkinnon osia on yhteensä 10 ov verran. Ne voivat sisältää ammatillisia tutkinnon osia, ammattitaitoa täydentäviä tutkinnon osia tai esim. lukio-opintoja. Ne voivat olla siis joko ammatillisesti täydentäviä tai ne voivat lisätä ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien määrää, jolloin mahdollisuudet suorittaa rinnakkain ammatillinen tutkinto ja ylioppilastutkinto paranevat. Työssäoppiminen sisältyy ammatillisiin tutkinnon osiin ja on osa opetussuunnitelman toteuttamista. Ammattiosaamisen näytöt ovat niin ikään osa ammatillista peruskoulutusta, jolloin opiskelijoiden osaamista arvioidaan muun arvioinnin ohella opiskelijoiden käytännön työtilanteissa antamilla ammattiosaamisen näytöillä. Näin pystytään osoittamaan miten hyvin työelämän edellyttämä ammattitaito on saavutettu. Näyttöjen suorittamisesta tulee erillinen todistus, joka on osa tutkintotodistusta Ammattitaitoa tukevien tutkinnon osien tutkintokohtaistaminen Ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien (yhteisten opintojen) tutkintokohtaistaminen täydentää ammatillisten tutkinnon osien tuottamaa osaamista. Tällaisesta menettelystä on merenkulkualan tutkinnoissa jo aiempaa kokemusta, koska mm. STCW -yleissopimus ja merenkulkualan perustutkinnon (2004) opetussuunnitelman ja näyttötutkinnon perusteet ovat asettaneet erinäisiä vaatimuksia mm. yhteisten opintojen toteutukselle alan tutkinnoissa. Tällaisia tutkintokohtaistamisia ovat olleet mm. se, että jokaisen merenkulkualan opiskelijan on täytynyt suorittaa tai osoittaa osaamisensa STCW yleissopimuksen mukaisen ja merenkulkualan perustutkinnon sisältämän merenkulkualan turvallisuusenglannin (Standard Marine Communication Phrases). Samoin opiskelijan on pitänyt suorittaa yhteisiin opintoihin kuuluvassa liikunnassa vähintään uintitesti, jossa opiskelijan on osoitettava vähintään 200 metrin yhtäjaksoinen uintitaito ja hätätilannetoiminnan vaatima riittävä kunto. Niin ikään yhteisten opintojen valinnaisten opintokokonaisuuksien osalta merenkulkualanperustutkinnon opetussuunnitelman perusteisiin on eri koulutusohjelmiin kirjattu pakollisia vaatimuksia opiskelijan valinnoista. Esimerkiksi sähkökäytön koulutusohjelmassa opiskelijan on sen mu-

93 92 kaan pitänyt valita vähintään kaksi yhden opintoviikon kurssia matemaattis-luonnontieteellisiä opintoja. Omalta osaltaan se, että jatkossa ammattitaitoa tukevien tutkinnon osien tavoitteet kuvataan tutkintokohtaistettuina ja sisältäen mm. valmiit määrittelyt siitä, mitkä lukion kurssit korvaavat ammattitaitoa täydentävän kunkin tutkinnon osan, sekä mitkä elinikäisen oppimisen avaintaidot todentuvat missäkin tutkinnon osassa, helpottaa aiemmin suoritettujen opintojen tunnustamiseen aiemmin liittyneitä tulkintoja ja ristiriitoja.94 Ammatillisten tutkintojen perusteita uudistettaessa, myös yleissivistävien aihealueiden merkitystä ammattiosaamisessa on haluttu korostaa nimeämällä aiempi termi yhteiset opinnot nyt ammattitaitoa täydentäviksi tutkinnon osiksi. Asiakaspalvelu- ja sosiaaliset taidot, kielet, tietotekniikka ovat toki olleet opetussuunnitelmissa, mutta niihin on saatettu koulutuksessa suhtautua vähätellen. Ne eivät ole vain ammattiaineiden yleistä johdantoa, jotka voidaan pienellä huomiolla hypätä ylitse ja siirtyä sitten tärkeisiin ja keskeisiin asioihin, vaan keskeinen osa myös merenkulkualan osaamisvaatimuksia. Esimerkiksi äidinkielen merkitys elinikäisen oppimisen avaintaitona on keskeisessä merkityksessä, koska työelämässä menestymisen, uuden oppimisen ja sosiaalisten vuorovaikutustaitojen taustalla on toimiva luku- ja kirjoitustaito sekä monipuoliset tiedonhaku-, vuorovaikutus- ja viestintätaidot. Merenkulkualan tutkintorakennetta tulisi arvioida kokonaisuutena työelämän muutosten mukana. Alan tekninen ja operatiivinen kehitys sekä turvallisuus- ja ympäristövaatimusten kehitys johtavat siihen, ettei kaikkea tarvittavaa erityisosaamista voida sisällyttää perustutkintoon ilman tutkintojen paisumista. Esimerkiksi asiakaspalveluosaaminen, aktiivinen kansalaisuus, aloitekyky ja yrittäjyys ovat elinikäisen oppimisen ja elämässä menestymisen edellytyksiä. Edelleenkin laajuudeltaan riittämättömäksi ainakin monessa mielessä koulutuksellisen erikoisalan näkökulmasta katsottuna jäävät niin ammattieettiset taidot kuin terveyden, turvallisuuden ja työkyvyn turvaaminen sekä muut työelämätietouden laajaan kokonaisuuteen sisältyvät aiheet. Kaikkiin tutkintoihin sisältyvänä aihepiirinä esimerkiksi yrittäjyys painottuu jossain määrin jopa ylikorostetusti, vaikka tuskin kukaan merenkulkualalle tulevista ryhtyy lähivuosina valmistumisensa jälkeen yrittäjiksi. Sen sijaan jokaista työntekijää ja yrittäjää koskettavaa varsinaista työelämätietoutta on hyvin niukasti, vaikka esimerkiksi jo ammattieettisestä lähtökohdasta tarkastel94 Tauriainen, S Ammattitaitoa täydentävien tutkinnon osien merkitys ammatillisessa osaamisessa.

94 93 tuna toiminnan minimitasona on alan lainsäädäntövaatimusten tunteminen ja täyttäminen monimutkaistuvassa työelämässä selviytymistä varten. Siinä mielessä työelämätietouden ja yrittäjyysopintojen kokonaisuudet eivät ole laajuudeltaan oikeassa suhteessa ainakaan merenkulkualan perustutkinnon ja alan työelämän todellisuutta ajatellen. Ammatillisten perustutkintojen perusteiden tulee mahdollistaa työelämän ammattitaitovaatimuksiin ja yksilöiden osaamistarpeisiin vastaaminen joustavasti ja tehokkaasti. Perustutkintoihin tulee voida sisällyttää enemmän tutkinnon osia silloin, kun se on työelämän alakohtaisiin tai paikallisiin ammattitaitovaatimuksiin vastaamisen ja tutkinnon suorittajan ammattitaidon syventämisen kannalta tarpeellista. Ilman rakenteellisia muutoksia tämä ei kuitenkaan ole toteutettavissa. 7.2 Esitys sähkönkäytön koulutusohjelmaksi Ammatilliset tutkinnon osat muodostetaan ja laaditaan työelämän työprosesseina tai laajojen työprosessien osa-alueina, jotka voidaan arvioida ja näyttää itsenäisinä kokonaisuuksina. Ne tuottavat tietyn pätevyyden jonkin työkokonaisuuden tekemiseen. Tutkinnon osat on nimetty työelämän toimintakokonaisuuksien mukaan niin, että ne kuvaavat työn tekemistä tietämistä ja osaamista. Alalla tarvittavan osaamisen laajuus on suuri ja tästä syystä osa tutkinnon vähemmän keskeisistä osaamisalueista on kirjattu sähköalan perustutkinnon perusteita mukaillen muotoon opiskelija tuntee tietyn laitteen / järjestelmän kokoonpanon / toiminnan / toimintaperiaatteen, siten että, hän kykenee suorittamaan ko. laitteeseen / järjestelmään liittyvät ja vaadittavat toimenpiteet turvallisuutta vaarantamatta.

95 94 Kuva 9. Esitys sähkökäytön koulutusohjelman moduulirakenteeksi.

96 95 TUTKINTOKOHTAINEN PERUSOSAAMISEN MODUULI (25 ov) SÄHKÖTEKNIIKAN JA KUNNOSSAPIDON PERUSTYÖT (25 ov) Ammattitaitovaatimukset Teoreettinen sähkötekniikka ja sähkömittaustekniikka Opiskelija / tutkinnon suorittaja: Tuntee sähköiset perussuureet ja niiden fysikaaliset perusteet sekä riippuvuussuhteet sekä tasa- että vaihtosähköpiireissä. Osaa suorittaa virtojen ja jännitteiden mittaukset vastusten sarja-, rinnan- ja sekakytkennöistä. Osaa perussuureisiin liittyvät laskutehtävät ja osaa rakentaa laskutehtävien mukaiset kytkennät sekä osaa käsitellä suureita fysiikkaan liittyvinä ilmiöinä. Osaa käyttää oskilloskooppia virran ja jännitteen mittaamiseen tasa- ja vaihtosähköpiireistä. Osaa mittaamalla todeta erilaisten komponenttien, kuten vastuksen, kelan, kondensaattorin, diodin ja sähköparin vaikutuksen tasa- ja vaihtosähköpiirin toimintaan. Osaa esittää magnetismin osuuden sähkölaitteiden, kuten generaattorin, moottorin, releen ja muuntajan toimintaan. Osaa laatia elektroniikan peruskytkentöjä sekä niihin liittyviä virtapiirikaavioita, käyttäen standardien mukaista esitystapaa. Osattavia peruskytkentöjä ovat puoli- ja kokoaaltotasasuuntaus, jänniteregulaattori ja transistorin käyttö kytkimenä. Digitaalisiin peruskomponentteihin liittyen tulee osata porttipiirien ja kiikkujen käyttö. Osaa peruskytkentöjen mekaanisen rakentamisen ja osaa liittää sekä irrottaa juottamalla komponentteja piirilevyyn ja johtimia liittimiin, ottaen huomioon ESD suojauksen.95 Osaa mitata analogisiin ja digitaalisiin peruskytkentöihin liittyvien signaaleja normaaleilla mittalaitteilla sekä osaa arvioida saamiaan mittaustuloksia. Työturvallisuuden, sähkö- ja sähkötyöturvallisuuden hallinta Opiskelija / tutkinnon suorittaja: Suorittaa hyväksytysti Suomen Pelastusalan keskusjärjestön vaatimusten mukaisen tulityökurssin. Suorittaa hyväksytysti Työturvallisuuskeskuksen vaatimusten mukaisen työturvallisuuskurssin. ESD, Electro Static Discharge eli varauksen siirtyminen kahden eri sähköstaattisessa potentiaalissa olevan kappaleen välillä suoran kosketuksen seurauksena tai staattisen sähkökentän indusoimana. 95

97 96 Suorittaa hyväksytysti SFS sähkötyöturvallisuusstandardin määrittämän yleisen sähkötyöturvallisuutta koskevan koulutuksen. Osaa työssään tulkita sähköturvallisuuteen liittyvien säädösten keskeisimmät kohdat (sähköturvallisuuslaki, sähköturvallisuusasetus, ministeriöiden päätökset ja asetukset) sekä sähköturvallisuusviranomaisen (TUKES) ohjeet. Osaa työssään hyödyntää sähköalan keskeisiä tietolähteitä sekä osaa etsiä niistä työhön liittyviä vaatimuksia annettujen kohdetietojen avulla. Osaa työssään käyttää laivasähköasennuksia koskevia keskeisiä tietolähteitä sekä osaa etsiä niistä työhön liittyviä vaatimuksia annettujen kohdetietojen avulla. Osaa käyttää asianmukaista työvaatetusta, josta ei aiheudu työssä vaaraa. Rakennusten sähköverkot Opiskelija / tutkinnon suorittaja: Osaa tehdä ryhmäjohtotason sähköasennustöitä, kuten valaistuskytkentöjä ja osaa tehdä jännitteettömänä tehtävät käyttöönottotarkastukset tekemiinsä asennuksiin sekä dokumentoida ne. Tehdessään asennuksia opiskelija osaa valita käyttötarkoitukseen sopivia kalusteita, kaapeleita, kiinnitystarvikkeita ja liittimiä. Osaa tarvikkeiden valintoja tehdessään toimia ympäristötietoisesti sekä materiaali- ja energiatehokkaasti. Osaa tarvikkeiden valintoja tehdessään hyödyntää tietolähteitä, kuten SSTL:n96 sähkötarvikenumeroita ja nimikkeitä sekä selvittää mistä asennustyössä tarvittavat tarvikkeet voidaan hankkia. Osaa asennustöissä kiinnittää erilaisia komponentteja rakennusalan materiaaleihin. Osaa valita sopivat sähköasennusmateriaalit erilaisiin tiloihin laitteissa olevien merkintöjen perusteella, ottaen huomioon tilan sähkölaitteille asettamat vaatimukset, kuten esim. sähkölaitteiden kotelointiluokat. Osaa tehdä tarvittavat mittaukset ja aistinvaraiset tarkastukset esim. koteloinnin ja kaapeleiden kiinnitysten osalta sähkölaitteiden korjausten yhteydessä. Osaa tulkita ja täydentää sähköalan piirustuksia, kuten asennuspiirustuksia ja keskuskuvien pääkaavioita. Osaa oikosulkumoottorien yleisimmät kytkennät Osaa sähkömoottorien mekaanisen asennuksen ja huollon sekä ylikuormitus- ja 96 SSTL = Suomen Sähkötukkuliikkeiden Liitto ry.

98 97 oikosulkusuojauksen säädön moottorin kilpiarvon ja kirjallisen apumateriaalin tietojen avulla. Elektroniikka- ja sähkölaitteiden huoltotyöt Opiskelija / tutkinnon suorittaja: Osaa suorittaa elektroniikkapiirien yleisimmät vianhakumittaukset sekä paikallistaa piireissä ilmenevät yleisimmät viat. Osaa suorittaa UPS- ja varavoima-akkujen tarkastuksen.97 Yhteinen keskeinen osaaminen Opiskelija / tutkinnon suorittaja: Osaa valita työkalunsa käyttötarkoituksen mukaan ja käyttää niitä oikein. Osaa huoltaa käyttämänsä käsityökalut ja pitää ne käyttökunnossa. Osaa käyttää työkaluja vahingoittamatta niitä, käsiteltävää kohdetta, itseään tai muita. Osaa perusmittauksia tehdessään käyttää oikein yleismittaria, pihtivirtamittaria ja jännitteenkoetinta. Osaa valita ja käyttää työssään tarkoituksenmukaisia raaka-aineita, työstää niitä ja noudattaa niiden käsittelyohjeita. Osaa laatia harjoitustöihin tai laitteiden ja järjestelmien käytön opastukseen tarvittavia kirjallisia selvityksiä kuvineen ja taulukoineen. Osaa hyödyntää valmisohjelmia työsuoritustensa raportointiin. Osaa käyttää tietokonetta viestintävälineenä ja apuna tiedon hankinnassa. Osaa ottaa huomioon tietoturvaan liittyvät asiat käyttäessään tietoverkkoja. Arviointi Seuraaviin taulukoihin on koottu arvioinnin kohteet sekä arviointikriteerit kumulatiivisesti kolmelle eri osaamisen tasolle. Ammatillisessa peruskoulutuksessa arvioinnin kohteet ovat samalla tutkinnon osan keskeinen sisältö. UPS = Uninterruptible Power Supply on järjestelmä tai laite, jonka tehtävä on taata tasainen virransyöttö lyhyissä katkoksissa ja syöttöjännitteen epätasaisuuksissa. 97

99 98 Arvioinnin kohde 1. Työprosessin hallinta Oman työn suunnittelu ja suunnitelmien tekeminen Tuloksellinen ja taloudellinen toiminta (yrittäjyys) Arviointikriteerit Tyydyttävä T1 Hyvä H2 Opiskelija tai tutkinnon suorittaja valitsee ohjattuna valitsee tilanteeseen tilanteeseen sopivan tarkoituksenmukaisen työmenetelmän ja työmenetelmän ja välineet välineet hyväksyttävän hyväksyttävän lopputuloksen lopputuloksen saamiseksi. saamiseksi tarvitsee seuraavan selviytyy työtehtävästä työvaiheen oma-aloitteisesti oivaltamiseen ohjausta toimii ohjattuna toiminnalle asetettujen laatutavoitteiden mukaisesti arvioi ohjattuna omaa työtään. työskentelee välttäen turhaa hävikkiä Arvioinnin kohde 2. Työmenetelmien, välineiden ja materiaalin hallinta Työmenetelmien hallinta toimii toiminnalle asetettujen laatutavoitteiden mukaisesti valitsee tilanteeseen parhaiten soveltuvan työmenetelmän ja välineet taloudellisen ja laadukkaan lopputuloksen saamiseksi. toimii oma-aloitteisesti ja itsenäisesti selviytyy työtehtävästä sujuvasti ja ennakoi tulevat työvaiheet sekä huomioi ne toiminnassaan kehittää toimintaansa laatutavoitteiden saavuttamiseksi arvioi omaa työtään. arvioi omaa työtään laatuvaatimuksiin perustuen pyrkii työskentelyssään työskentelee kustannus- ja materiaali- kustannus- ja tehokkuuteen materiaalitehokkaasti Arviointikriteerit Tyydyttävä T1 Hyvä H2 Opiskelija tai tutkinnon suorittaja työskentelee valitsemallaan työmenetelmällä ohjeiden mukaisesti Työvälineiden ja käyttää ja huoltaa materiaalin hallin- työvälineitä ohjattuna ta Kiitettävä K3 arvioi valitsemiensa työmenetelmien soveltuvuutta työn edetessä käyttää ja huoltaa työvälineitä omaaloitteisesti ohjeiden mukaisesti Kiitettävä K3 sopeuttaa itsenäisesti työskentelynsä muuttuviin olosuhteisiin valitsee tilanteeseen parhaiten soveltuvat työvälineet, käyttää niitä oikein sekä huoltaa käyttämänsä välineet

100 99 valitsee ja käyttää tarvikkeita ja materiaaleja annettujen dokumenttien ja ohjeiden mukaan Arvioinnin kohde 3. Työn perustana olevan tiedon hallinta Dokumenttien tulkitseminen Työssä tarvittavan tiedon hallinta ja soveltaminen Arvioinnin kohde 4. Elinikäisen oppimisen avaintaidot Terveyden, turvallisuuden ja toimintakyvyn huomioon ottaminen käyttää tarvikkeita ja materiaaleja niiden ominaisuuksien edellyttämällä tavalla. Arviointikriteerit Tyydyttävä T1 Hyvä H2 Opiskelija tai tutkinnon suorittaja tunnistaa ja paikantaa sähköja/tai automaatiosuunnitelmien, kaavioiden ja laitteiden huoltoohjeiden avulla tärkeimmät komponentit osaa ohjattuna etsiä ja käyttää työhönsä liittyvää tietoa sekä esittää sen ymmärrettävästi suullisesti tai kirjallisesti. osaa hyödyntää työssään sähkö- ja/tai automaatiosuunnitelmia, kaavioita ja laitteiden huolto-ohjeita Kiitettävä K3 osaa tulkita ja hyödyntää työssään sähkö- ja/tai automaatiosuunnitelmia, kaavioita ja laitteiden huoltoohjeita osaa luokitella, osaa arvioida tiedon vertailla ja jäsentää oikeellisuutta ja hankkimaansa tietoa sekä luotettavuutta sekä muokata sitä tehdä johtopäätöksiä käyttökelpoiseksi. Arviointikriteerit Tyydyttävä T1 Hyvä H2 Opiskelija tai tutkinnon suorittaja asennoituu myönteisesti turvalliseen toimintaan sekä välttää riskejä työssään noudattaa työstä annettuja turvallisuusohjeita, eikä aiheuta vaaraa itselleen käyttää turvallisesti ohjeiden mukaisia suojaimia, työvälineitä ja työmenetelmiä käyttää tarvikkeita ja materiaaleja huolellisesti ja taloudellisesti ottaen huomioon materiaali- ja energiatehokkuuden Kiitettävä K3 ottaa vastuun oman toimintansa turvallisuudesta kehittää toimintaansa turvallisemmaksi noudattaa työyhteisön ohjeita ja ottaa huomioon työssään työyhteisön muut jäsenet varmistaa työvälineiden ja materiaalien turvallisuuden sekä poistaa ja vie huoltoon vialliset työvälineet havaitsee ja tunnistaa työhönsä liittyvät vaarat ja ilmoittaa niistä osaa arvioida suojainten, työvälineiden ja työmenetelmien soveltuvuutta kyseiseen työhön

101 100 Oppiminen ja ongelmanratkaisu Vuorovaikutus ja yhteistyö Ammattietiikka tarvitsee ohjausta tavallisimpien ongelmatilanteiden ratkaisuissa selviytyy tavallisimmista ongelmatilanteista oppimateriaaleja ja hyödyntäen. ohjekirjoja työskentelee omatoimisesti ja varmistaa tarvittaessa valintansa ohjaajalta toimii ohjattuna työryhmän jäsenenä tai ammattihenkilön työparina. toimii työryhmän aktiivisena jäsenenä ja sopeutuu työyhteisöön tekee annetut tehtävät loppuun tai ilmoittaa ja selvittää, miksi työ on jäänyt kesken käyttäytyy asiallisesti ja noudattaa työaikoja kykenee yhteistyöhön ympäristönsä ja sidosryhmiensä kanssa. käyttäytyy hyvien käyttäytymistapojen mukaan selviytyy itsenäisesti yllättävistäkin ongelmatilanteista. työskentelee innovatiivisesti ja uutta luovasti, ottaen ympäristön odotukset huomioon toimii innovatiivisesti ja sopeutuu luontevasti työyhteisöön ja tukee sen toimintaa on yhteistyökykyinen ja halukas yhteistyöhön ympäristönsä ja sidosryhmiensä kanssa neuvottelee mahdollisista poikkeamista. Ammattitaidon osoittamistavat Opiskelija tai tutkinnon suorittaja osoittaa ammattitaitonsa tekemällä sähkötekniikan ja kunnossapidon perustöitä laivalla, telakalla tai muussa mahdollisimman hyvin kyseisiä työoloja vastaavassa paikassa. Työtä tehdään siinä laajuudessa, että ammattitaidon voidaan todeta vastaavan ammattitaitovaatimuksia. Ammattiosaamisen näytöllä arvioidaan vähintään: Työprosessin hallinta siltä osin kuin se liittyy perussähköasennusten tekemiseen sekä sähkölaitteiden huoltoon ja kunnossapitoon ja niihin liittyvien piirustusten lukemiseen. Työmenetelmien, -välineiden ja materiaalien hallintaa siltä osin kuin se liittyy perussähköasennusten tekemiseen sekä sähkölaitteiden huoltoon ja kunnossapitoon. Työn perustana olevan tiedon hallinta. Elinikäisen oppimisen avaintaidoista terveyden, turvallisuuden ja toimintakyvyn huomioon ottaminen sekä ammattietiikka.

102 101 Siltä osin kuin tutkinnon osassa vaadittavaa ammattitaitoa ei voida ammattiosaamisen näytössä tai tutkintosuorituksessa osoittaa, sitä täydennetään muulla osaamisen arvioinnilla, kuten haastattelujen, tehtävien ja muiden luotettavien menetelmien avulla. TUTKINTOKOHTAINEN ERIKOISTUMISMODUULI (20 ov) SÄHKÖKONEIDEN JA -LAITTEIDEN HUOLTO- JA KUNNOSSAPITOTYÖT (20 ov) Ammattitaitovaatimukset Automaatiolaitteiden huolto ja kunnossapito Opiskelija / tutkinnon suorittaja: Osaa käyttää ohjelmoitavaa logiikkaa ja sen ohjelmointiympäristöä. Osaa logiikan asennukseen liittyvät peruskytkennät sekä erilaisten mittaus- ja ohjaussignaalien käytön ja toiminnan tarkastuksen. Osaa logiikkajärjestelmän etäkäytön ja etädiagnostiikan toimintaperiaatteet. Tuntee taajuusmuuttajien toimintaperiaatteen siten, että osaa paikallistaa yksittäisen vian sijainnin taajuusmuuttajasta tai sen ulkopuolisista kytkennöistä. Osaa suorittaa taajuusmuuttajan käyttöönoton ja siihen liittyvät ohjauskytkennät. Osaa tarkistaa yleisimmät laivalla käytettävät anturien ja rajakytkimien toiminnan laitedokumenttien avulla ja osaa korvata viallisen laitteen uudella samanlaisella tai vastaavalla laitteella. Keittiölaitteet Opiskelija / tutkinnon suorittaja: Osaa huoltaa ja korjata yleisimpiä sähkötyökaluja ja sähkökäyttöisiä kulutuskojeita. Osaa hyödyntää laitekorjauksen avuksi laadittuja oppaita ja muuta materiaalia. Osaa keittiölaitteiden (mm. uunit, hellat, vatkaimet, pesukoneet) huoltoon ja ylläpitoon liittyvät perustyöt. Osaa toimia hygieniavaatimuksien mukaisesti keittiölaitteita huoltaessaan. Tuntee kylmälaitteiden toimintaperiaatteen siten, että osaa kylmälaitteiden kylmälaitepiiriin kuulumattomat yleisimmät huollot ja korjaustyöt.

103 102 Laivakonetekniikan perusteet Opiskelija / tutkinnon suorittaja Tuntee laivan koneistojärjestelmän sisältämät tärkeät laitteet sekä ilmastointijärjestelmät ja niiden toimintaperiaatteen siten, että pystyy aluksen turvallisuutta vaarantamatta suoriutumaan yleisimmistä huolto- ja korjaustöistä laitedokumentteja hyväksikäyttäen. Osaa lukea ja tulkita PI -kaavioita98 sekä muita sähkömiehelle tärkeitä koneistoon liittyviä dokumentteja. Osaa hydraulisten ja pneumaattisten peruskomponenttien, kuten ohjausventtiilin ja sylinterin rakenteet ja toiminta-periaatteet sekä niiden asennus-, säätö- ja ohjaustavat. Osaa hydrauliikka- ja pneumatiikkakaavioista selvittää järjestelmän toiminnan, säätöjen vaikutukset ja etsiä toimintahäiriöiden syitä vikatilanteissa. Tuntee höyrykattilalaitoksen toimintaperiaatteen ja sen toimintaan liittyvät vaarat. Tuntee kevyt- ja raskasöljypolttimen toiminnan ja niihin liittyvät apulaitteet siten, että osaa suorittaa öljypolttimen toimintakunnon tarkastuksen ja yleisimmät sähkötekniset korjaus- ja vianhakutoimenpiteet. Yhteinen keskeinen osaaminen Opiskelija / tutkinnon suorittaja Osaa suorittaa kunnossapitotyöt yleisten turvallisuusvaatimusten mukaisesti sekä alusturvallisuutta vaarantamatta. Osaa käyttää vianetsinnässä oikeita mittalaitteita ja mitata niillä turvallisesti mittalaitteen käyttöohjeen mukaisesti. Osaa tulkita mittaustuloksia ja päätellä niiden perusteella sähkölaitteen tai -asennuksen kunnon. Osaa erottaa ja lukita sähkölaitteen tai -asennuksen osan luotettavasti irti sähköverkosta huoltoa tai korjausta varten. 98 Osaa huoltaa sähkölaitteen oikeita työmenetelmiä, työkaluja, tarvikkeita ja aineita käyttäen. PI= Process Instrumentation; prosessien instrumentointi.

104 103 Arviointi Seuraaviin taulukoihin on koottu arvioinnin kohteet sekä arviointikriteerit kumulatiivisesti kolmelle eri osaamisen tasolle. Ammatillisessa peruskoulutuksessa arvioinnin kohteet ovat samalla tutkinnon osan keskeinen sisältö. Arvioinnin kohde 1. Työprosessin hallinta Oman työn suunnittelu ja suunnitelmien tekeminen Tuloksellinen ja taloudellinen toiminta (yrittäjyys) Arviointikriteerit Tyydyttävä T1 Hyvä H2 Opiskelija tai tutkinnon suorittaja valitsee ohjattuna valitsee tilanteeseen tilanteeseen sopivan tarkoituksenmukaisen työmenetelmän ja työmenetelmän ja välineet välineet hyväksyttävän hyväksyttävän lopputuloksen lopputuloksen saamiseksi. saamiseksi tarvitsee seuraavan selviytyy työtehtävästä työvaiheen oma-aloitteisesti oivaltamiseen ohjausta toimii ohjattuna toiminnalle asetettujen laatutavoitteiden mukaisesti arvioi ohjattuna omaa työtään. työskentelee välttäen turhaa hävikkiä Arvioinnin kohde 2. Työmenetelmien, välineiden ja materiaalin hallinta Työmenetelmien hallinta toimii toiminnalle asetettujen laatutavoitteiden mukaisesti valitsee tilanteeseen parhaiten soveltuvan työmenetelmän ja välineet taloudellisen ja laadukkaan lopputuloksen saamiseksi. selviytyy työtehtävästä sujuvasti ja ennakoi tulevat työvaiheet sekä huomioi ne toiminnassaan toimien oma-aloitteisesti ja itsenäisesti. kehittää toimintaansa laatutavoitteiden saavuttamiseksi arvioi omaa työtään. arvioi omaa työtään laatuvaatimuksiin perustuen pyrkii työskentelyssään työskentelee kustannus- ja materiaali- kustannus- ja tehokkuuteen materiaalitehokkaasti Arviointikriteerit Tyydyttävä T1 Hyvä H2 Opiskelija tai tutkinnon suorittaja työskentelee valitsemallaan työmenetelmällä ohjeiden mukaisesti Kiitettävä K3 arvioi valitsemiensa työmenetelmien soveltuvuutta työn edetessä Kiitettävä K3 sopeuttaa itsenäisesti työskentelynsä muuttuviin olosuhteisiin

105 104 Työvälineiden ja käyttää ja huoltaa materiaalin hallin- työvälineitä ohjattuna ta valitsee ja käyttää tarvikkeita ja materiaaleja annettujen dokumenttien ja ohjeiden mukaan Arvioinnin kohde 3. Työn perustana olevan tiedon hallinta Dokumenttien tulkitseminen Työssä tarvittavan tiedon hallinta ja soveltaminen Arvioinnin kohde 4. Elinikäisen oppimisen avaintaidot Terveyden, turvallisuuden ja toimintakyvyn huomioon ottaminen käyttää ja huoltaa työvälineitä omaaloitteisesti ohjeiden mukaisesti käyttää tarvikkeita ja materiaaleja niiden ominaisuuksien edellyttämällä tavalla. Arviointikriteerit Tyydyttävä T1 Hyvä H2 Opiskelija tai tutkinnon suorittaja tunnistaa ja paikantaa sähköja/tai automaatio suunnitelmien, kaavioiden ja laitteiden huoltoohjeiden avulla tärkeimmät komponentit osaa ohjattuna etsiä ja käyttää työhönsä liittyvää tietoa sekä esittää sen ymmärrettävästi suullisesti tai kirjallisesti. Kiitettävä K3 osaa hyödyntää työssään sähkö- ja/tai automaatio suunnitelmia, kaavioita ja laitteiden huoltoohjeita osaa tulkita ja hyödyntää työssään sähkö- ja/tai automaatio suunnitelmia, kaavioita ja laitteiden huoltoohjeita osaa luokitella, vertailla ja jäsentää hankkimaansa tietoa sekä muokata sitä käyttökelpoiseksi. osaa arvioida tiedon oikeellisuutta ja luotettavuutta sekä tehdä johtopäätöksiä Arviointikriteerit Tyydyttävä T1 Hyvä H2 Opiskelija tai tutkinnon suorittaja asennoituu myönteisesti turvalliseen toimintaan sekä välttää riskejä työssään noudattaa työstä annettuja turvallisuusohjeita eikä aiheuta vaaraa itselleen valitsee tilanteeseen parhaiten soveltuvat työvälineet, käyttää niitä oikein sekä huoltaa käyttämänsä välineet käyttää tarvikkeita ja materiaaleja huolellisesti ja taloudellisesti ottaen materiaali- ja energiatehokkuuden Kiitettävä K3 ottaa vastuun oman toimintansa turvallisuudesta kehittää toimintaansa turvallisemmaksi noudattaa työyhteisön ohjeita ja ottaa huomioon työssään työyhteisön muut jäsenet havaitsee ja tunnistaa työhönsä liittyvät vaarat ja ilmoittaa niistä

106 105 käyttää turvallisesti ohjeiden mukaisia suojaimia, työvälineitä ja työmenetelmiä Oppiminen ja ongelmanratkaisu Vuorovaikutus ja yhteistyö Ammattietiikka tarvitsee ohjausta tavallisimpien ongelmatilanteiden ratkaisuissa varmistaa työvälineiden ja materiaalien turvallisuuden sekä poistaa ja vie huoltoon työvälineet vialliset selviytyy tavallisimmista ongelmatilanteista oppimateriaaleja ja hyödyntäen. ohjekirjoja työskentelee omatoimisesti ja varmistaa tarvittaessa valintansa ohjaajalta toimii ohjattuna työryhmän jäsenenä tai ammattihenkilön työparina. toimii työryhmän aktiivisena jäsenenä ja sopeutuu työyhteisöön tekee annetut tehtävät loppuun tai ilmoittaa ja selvittää, miksi työ on jäänyt kesken käyttäytyy asiallisesti ja noudattaa työaikoja kykenee yhteistyöhön ympäristönsä ja sidosryhmiensä kanssa. käyttäytyy hyvien käyttäytymistapojen mukaan osaa arvioida suojainten, työvälineiden ja työmenetelmien soveltuvuutta kyseiseen työhön selviytyy itsenäisesti yllättävistäkin ongelmatilanteista. työskentelee innovatiivisesti ja uutta luovasti ottaen ympäristön odotukset huomioon toimii innovatiivisesti ja sopeutuu luontevasti työyhteisöön ja tukee sen toimintaa on yhteistyökykyinen ja halukas yhteistyöhön ympäristönsä ja sidosryhmiensä kanssa neuvottelee mahdollisista poikkeamista. Ammattitaidon osoittamistavat Opiskelija tai tutkinnon suorittaja osoittaa ammattitaitonsa tekemällä sähkökoneiden ja laitteiden huolto- ja kunnossapitotöitä laivalla, telakalla tai muussa mahdollisimman hyvin kyseisiä työoloja vastaavassa paikassa. Työtä tehdään siinä laajuudessa, että ammattitaidon voidaan todeta vastaavan ammattitaitovaatimuksia. Ammattiosaamisen näytöllä arvioidaan vähintään: Työprosessin hallinta siltä osin kuin se liittyy sähkökoneiden ja laitteiden huolto- ja kunnossapitotöihin ja niihin liittyvien piirustusten ja dokumenttien lukemiseen. Työmenetelmien, -välineiden ja materiaalien hallintaa siltä osin kuin se liittyy sähkökoneiden ja laitteiden huolto- ja kunnossapitotöihin ja niihin liittyvien piirustusten ja dokumenttien lukemiseen. Työn perustana olevan tiedon hallinta.

107 106 Elinikäisen oppimisen avaintaidoista terveyden, turvallisuuden ja toimintakyvyn huomioon ottaminen sekä ammattietiikka. Siltä osin kuin tutkinnon osassa vaadittavaa ammattitaitoa ei voida ammattiosaamisen näytössä tai tutkintosuorituksessa osoittaa, sitä täydennetään muulla osaamisen arvioinnilla, kuten haastattelujen, tehtävien ja muiden luotettavien menetelmien avulla. KAIKILLE VALINNAISET TUTKINNON OSAT (20 ov) LAIVA-AUTOMAATION HUOLTO- JA KUNNOSSAPITOTYÖT (20 ov) Ammattitaitovaatimukset Kansikoneet ja nosturit Opiskelija / tutkinnon suorittaja: Tuntee aluksilla käytettävien nosturien ja nostolaitteiden ja vintturien toimintaperiaatteen siten, että osaa suorittaa yleisimmät korjaus- ja huoltotyöt laitedokumentteja hyväksikäyttäen. Osaa huoltaa ja säätää mekaanisella jarrulla varustetut sähkömoottorit. Osaa tarkastaa ja huoltaa moninopeuskäämityksellä varustetut sähkömoottorit. Dieselmoottorin ohjaus- ja valvontajärjestelmät Opiskelija / tutkinnon suorittaja: Osaa järjestelmällisesti etsiä sähköisiä vikoja dieselmoottorien ohjaus- ja valvontajärjestelmistä. Tuntee anturitekniikan sovellukset moottorikäytössä siten, että osaa testata ja koestaa yleisimmät luokituslaitoksen vaatimusten mukaiset dieselmoottoriin liittyvät valvontapisteet. Osaa suorittaa öljysumuilmaisimen toiminnan tarkastuksen ja huollon. Konevalvonta- ja ohjausjärjestelmät Opiskelija / tutkinnon suorittaja: Tuntee automaatiojärjestelmien sovellukset laiva-automaatiossa siten, että osaa suorittaa erilaisten järjestelmien vianhaku- ja korjaustoimenpiteet aluksen turvallista käyttöä vaarantamatta.

108 107 Tuntee P- ja PI- säädön toimintaperiaatteen sekä erilaisten lukitusten vaikutuksen järjestelmän toimintaan 99 Tuntee väyläkommunikoinnin periaatteen ja osaa paikallistaa niihin liittyvät yleisimmät viat. Osaa konevalvontajärjestelmän operoinnin periaatteet ja osaa tulkita mittauksiin liittyviä trendikaavioita järjestelmän toimintaa tarkastaessaan. Osaa toimintaselostuksen perusteella selvittää erilaisten alajärjestelmien toiminnan ja valvontajärjestelmään liittyvien kytkentöjen rakenteen Apukoneautomatiikka Opiskelija / tutkinnon suorittaja: Tuntee aluksen sähkövoimalaitoksen (PMS/EMS)100 toimintaperiaatteen, toiminnan ja yleisimmät järjestelmäkomponentit siten, että osaa vikatilanteessa suorittaa järjestelmällisesti vianhakumittauksia laitedokumentteja hyväksikäyttäen. Osaa suorittaa yleisimmät huoltotoimenpiteet generaattoreille. Osaa suorittaa generaattorien käsitahdistuksen ja siihen liittyvät tarkastukset. Aluksen propulsio- ja ohjailulaitteet Opiskelija / tutkinnon suorittaja: Tuntee säätölapapotkurin toimintaperiaatteen ja siihen liittyvän ohjausjärjestelmän toimintaperiaatteen siten, että osaa suorittaa tarvittavat huolto- ja tarkastustyöt alusturvallisuutta vaarantamatta. Tuntee peräsinkoneikon toimintaperiaatteen ja siihen liittyvän ohjausjärjestelmän toimintaperiaatteen siten, että osaa suorittaa tarvittavat huolto- ja tarkastustyöt alusturvallisuutta vaarantamatta. Tuntee pyörivien potkurilaitteiden toimintaperiaatteen ja sähköisen propulsion toiminnan siten, että osaa suorittaa tarvittavat huolto- ja tarkastustyöt alusturvallisuutta vaarantamatta. Osaa suorittaa peräsinkoneen ruorikulmaindikaattorin tarkastuksen ja säädön. Osaa suorittaa peräsimen hätäajon. P-säätö = Proportional Control. P-säätimellä tarkoitetaan lineaarista staattista vahvistinta. Sen ohjausviesti saadaan erosuureesta asetusarvon ja mittausarvon erotuksesta. PI-säätö =Proportional Integral Control. PI-säätäjässä on vahvistuksen lisäksi integrointitermi, joka käyttää myös erosuureen vanhoja arvoja. P-säätäjään verrattuna tähän tulee, vahvistuksen lisäksi, toinen viritettävä parametri: integrointiaika. 100 PMS = Power Management System, sähköntuotannon optimointijärjestelmä; EMS = Energy Management System 99

109 108 Navigointilaitteet ja palohälytysjärjestelmät Opiskelija / tutkinnon suorittaja Tuntee integroidun navigointijärjestelmän101 kokoonpanon ja laitteiden käytön periaatteen. Tuntee laivan navigointi- ja ohjausjärjestelmään liittyvät liitännät ja kommunikoinnin eri järjestelmien välillä siten, että osaa suorittaa navigointilaitteisiin liittyvät yleisimmät huollot ja tarkastustoimenpiteet alusturvallisuutta vaarantamatta. Tuntee radiolaitteiden toiminnan ja satelliittiyhteyksiin liittyvien laitteiden toimintaperiaatteen. Tuntee aluksen puhelinjärjestelmän toimintaperiaatteen. Osaa suorittaa navigointivalojen ja valonheittimien korjaus- ja huoltotoimenpiteet. Osaa aluksen paloilmaisin- ja palontorjuntajärjestelmien toiminnan niin, että kykenee vianhakutilanteessa käsittelemään aluksen paloturvallisuuteen liittyviä järjestelmiä selkeänä kokonaisuutena. Osaa suorittaa paloturvallisuuteen liittyvien järjestelmien toiminnan tarkastukset ja huollot aluksen turvallisuutta vaarantamatta. Yhteinen keskeinen osaaminen Opiskelija / tutkinnon suorittaja: Osaa informoida muita viallisesta sähkölaitteesta tai -asennuksesta ja esittää siitä korjaustoimenpide-ehdotuksen. Osaa hahmottaa vian luonteen ja osaa sen perusteella valita vianetsintämenetelmän. Osaa soveltaa sähkötekniikan ja kunnossapidon opinnoissa opittuja asioita ja ajatella loogisesti vianetsinnän yhteydessä. Osaa käyttää jotakin teollisessa toimintaympäristössä käytettävää kunnossapidon tietojärjestelmää sekä osaa suorittaa sen mukaisia yksinkertaisia huoltotoimenpiteitä. Tuntee ennakoivan huollon merkityksen käynnissäpidolle. Osaa mittauksien ja ohjelmallisten työkalujen avulla suorittaa vianetsintää automaatiojärjestelmien mittaus- ja ohjaussovelluksissa. Integroitu navigointijärjestelmä = aluksen ohjailua hoidetaan tietokoneiden avulla yhdistämällä eri laitteilta tulevat tiedot yhteen työpisteeseen keskitettyyn navigointijärjestelmään. 101

110 109 Arviointi Seuraaviin taulukoihin on koottu arvioinnin kohteet sekä arviointikriteerit kumulatiivisesti kolmelle eri osaamisen tasolle. Ammatillisessa peruskoulutuksessa arvioinnin kohteet ovat samalla tutkinnon osan keskeinen sisältö. Arvioinnin kohde 1. Työprosessin hallinta Oman työn suunnittelu ja suunnitelmien tekeminen Arviointikriteerit Tyydyttävä T1 Hyvä H2 Opiskelija tai tutkinnon suorittaja valitsee ohjattuna valitsee tilanteeseen tilanteeseen sopivan tarkoituksenmukaisen työmenetelmän ja työmenetelmän ja välineet välineet hyväksyttävän hyväksyttävän lopputuloksen saamilopputuloksen saami- seksi. seksi tarvitsee seuraavan selviytyy työtehtätyövaiheen oivaltami- västä oma-aloitteisesti seen ohjausta Tuloksellinen ja taloudellinen toiminta (yrittäjyys) toimii ohjattuna toiminnalle asetettujen laatutavoitteiden mukaisesti arvioi ohjattuna omaa työtään. toimii toiminnalle asetettujen laatutavoitteiden mukaisesti työskentelee välttäen turhaa hävikkiä pyrkii työskentelyssään kustannus- ja materiaalitehokkuuteen Arvioinnin kohde 2. Työmenetelmien, välineiden ja materiaalin hallinta Työmenetelmien hallinta arvioi omaa työtään. Arviointikriteerit Tyydyttävä T1 Hyvä H2 Opiskelija tai tutkinnon suorittaja työskentelee valitsemallaan työmenetelmällä ohjeiden mukaisesti arvioi valitsemiensa työmenetelmien soveltuvuutta työn edetessä Kiitettävä K3 valitsee tilanteeseen parhaiten soveltuvan työmenetelmän ja välineet taloudellisen ja laadukkaan lopputuloksen saamiseksi. selviytyy työtehtävästä sujuvasti ja ennakoi tulevat työvaiheet sekä huomioi ne toiminnassaan, toimien oma-aloitteisesti ja itsenäisesti. kehittää toimintaansa laatutavoitteiden saavuttamiseksi arvioi omaa työtään laatuvaatimuksiin perustuen työskentelee kustannus- ja materiaalitehokkaasti Kiitettävä K3 sopeuttaa itsenäisesti työskentelynsä muuttuviin olosuhteisiin

111 110 Työvälineiden ja materiaalin hallinta Arvioinnin kohde 3. Työn perustana olevan tiedon hallinta Dokumenttien tulkitseminen Työssä tarvittavan tiedon hallinta ja soveltaminen Arvioinnin kohde 4. Elinikäisen oppimisen avaintaidot Terveyden, turvallisuuden ja toimintakyvyn huomioon ottaminen käyttää ja huoltaa työvälineitä ohjattuna käyttää ja huoltaa työvälineitä omaaloitteisesti ohjeiden mukaisesti valitsee ja käyttää tarvikkeita ja materiaaleja annettujen dokumenttien ja ohjeiden mukaan käyttää tarvikkeita ja materiaaleja niiden ominaisuuksien edellyttämällä tavalla. Arviointikriteerit Tyydyttävä T1 Hyvä H2 Opiskelija tai tutkinnon suorittaja tunnistaa ja paikantaa sähköja/tai automaatio suunnitelmien, kaavioiden ja laitteiden huoltoohjeiden avulla tärkeimmät komponentit osaa ohjattuna etsiä ja käyttää työhönsä liittyvää tietoa sekä esittää sen ymmärrettävästi suullisesti tai kirjallisesti. Kiitettävä K3 osaa hyödyntää työssään sähkö- ja/tai automaatio suunnitelmia, kaavioita ja laitteiden huoltoohjeita osaa tulkita ja hyödyntää työssään sähkö- ja/tai automaatio suunnitelmia, kaavioita ja laitteiden huoltoohjeita osaa luokitella, vertailla ja jäsentää hankkimaansa tietoa sekä muokata sitä käyttökelpoiseksi. osaa arvioida tiedon oikeellisuutta ja luotettavuutta sekä tehdä johtopäätöksiä Arviointikriteerit Tyydyttävä T1 Hyvä H2 Opiskelija tai tutkinnon suorittaja asennoituu myönteisesti turvalliseen toimintaan sekä välttää riskejä työssään noudattaa työstä annettuja turvallisuusohjeita eikä aiheuta vaaraa itselleen valitsee tilanteeseen parhaiten soveltuvat työvälineet, käyttää niitä oikein sekä huoltaa käyttämänsä välineet käyttää tarvikkeita ja materiaaleja huolellisesti ja taloudellisesti ottaen materiaali- ja energiatehokkuuden Kiitettävä K3 ottaa vastuun oman toimintansa turvallisuudesta kehittää toimintaansa turvallisemmaksi noudattaa työyhteisön ohjeita ja ottaa huomioon työssään työyhteisön muut jäsenet havaitsee ja tunnistaa työhönsä liittyvät vaarat ja ilmoittaa niistä

112 111 käyttää turvallisesti ohjeiden mukaisia suojaimia, työvälineitä ja työmenetelmiä Oppiminen ja ongelmanratkaisu Vuorovaikutus ja yhteistyö Ammattietiikka tarvitsee ohjausta tavallisimpien ongelmatilanteiden ratkaisuissa varmistaa työvälineiden ja materiaalien turvallisuuden sekä poistaa ja vie huoltoon työvälineet vialliset selviytyy tavallisimmista ongelmatilanteista oppimateriaaleja ja hyödyntäen. ohjekirjoja työskentelee omatoimisesti ja varmistaa tarvittaessa valintansa ohjaajalta toimii ohjattuna työryhmän jäsenenä tai ammattihenkilön työparina. toimii työryhmän aktiivisena jäsenenä ja sopeutuu työyhteisöön tekee annetut tehtävät loppuun tai ilmoittaa ja selvittää, miksi työ on jäänyt kesken käyttäytyy asiallisesti ja noudattaa työaikoja kykenee yhteistyöhön ympäristönsä ja sidosryhmiensä kanssa. käyttäytyy hyvien käyttäytymistapojen mukaan osaa arvioida suojainten, työvälineiden ja työmenetelmien soveltuvuutta kyseiseen työhön selviytyy itsenäisesti yllättävistäkin ongelmatilanteista. työskentelee innovatiivisesti ja uutta luovasti ottaen ympäristön odotukset huomioon toimii innovatiivisesti ja sopeutuu luontevasti työyhteisöön ja tukee sen toimintaa on yhteistyökykyinen ja halukas yhteistyöhön ympäristönsä ja sidosryhmiensä kanssa neuvottelee mahdollisista poikkeamista. Ammattitaidon osoittamistavat Opiskelija tai tutkinnon suorittaja osoittaa ammattitaitonsa tekemällä sähköasennustekniikan perustöitä laivalla, telakalla tai muussa mahdollisimman hyvin kyseisiä työoloja vastaavassa paikassa. Työtä tehdään siinä laajuudessa, että ammattitaidon voidaan todeta vastaavan ammattitaitovaatimuksia. Ammattiosaamisen näytöllä arvioidaan vähintään: Työprosessin hallinta siltä osin kuin se liittyy laiva-automaation huolto- ja kunnossapitotöihin sekä niihin liittyvien piirustusten ja dokumenttien lukemiseen. Työmenetelmien, -välineiden ja materiaalien hallintaa siltä osin kuin se liittyy laivaautomaation huolto- ja kunnossapitotöihin ja niihin liittyvien piirustusten ja dokumenttien lukemiseen. Työn perustana olevan tiedon hallinta.

113 112 Elinikäisen oppimisen avaintaidoista terveyden, turvallisuuden ja toimintakyvyn huomioon ottaminen sekä ammattietiikka. Siltä osin kuin tutkinnon osassa vaadittavaa ammattitaitoa ei voida ammattiosaamisen näytössä tai tutkintosuorituksessa osoittaa, sitä täydennetään muulla osaamisen arvioinnilla, kuten haastattelujen, tehtävien ja muiden luotettavien menetelmien avulla. Osaamista laajentavat ja joissain tapauksissa työllistymistä tukevat opinnot. Vapaasti valittavat tutkinnon osat (10 ov) Kylmälaitteet, vuototarkastajan pätevyyskirja (Class IV) (1 ov) Henkilöhissien huolto ja ylläpito (1 ov) Hygieniaosaamispassi (0,5 ov) Englanti (2 ov) FRB (1 ov) Säiliöaluskoulutus osa 1 (0,5 ov) Säiliöaluskoulutus osa 2 (1 ov) Kraanakurssi (1 ov) Trukkikurssi (0,5 ov) Sähkön perusteet (1 ov) Pienveneiden sähköasennukset (1 ov) SRC (0,5 ov) Crowd and Crisis Management (1 ov) 7.3. Esitys laivasähkömestarin ammatti-/erikoisammattitutkinnoksi Ajatuksena ja työelämän toiveena on ollut herättää keskustelua sähkömestarin tutkinnosta, joka sijoittuisi ammatti- / erikoisammattitutkinnoksi laivasähköalan opintojen jälkeen. Tällaisen tutkinnon kautta olisi mahdollista ohjata merenkulkualaa kohti sähköturvallisuusmääräysten parempaa seuraamista ja selkeitä sähköturvallisuusmenettelyjä. Lisä- ja täydennyskoulutetut sähkömiehet olisivat virallisesti päteviä toimimaan sähkötyönjohtajana, ja he myös tuntisivat työympäristön ja siihen liittyvät erityisolosuhteet. Nykyisessä mallissa pätevyyden hankinta on han-

114 113 kalaa ja muun sähköalan kokemuksen omaavan henkilön toimiminen sähkötyönjohtajana kyseisessä ympäristössä ilman riittävää osaamista on toisaalta myös aika turhaa. Tavoitteena olisi luoda työelämälähtöinen ja joustava suunnittelu- ja toteutusmalli yhteistyössä yrityselämän sekä merenkulku- ja opetusviranomaisten ja merenkulkualan koulutus- ja tutkintotoimikuntien kanssa. Pilottikoulutuksen opetussuunnitelman pohjana olisi valmisteluhankkeessa toteutettujen sidosryhmähaastattelujen kautta saatu tieto alan ammattitaitovaatimuksista ja työnjohtotason henkilöiden osaamisvaateista. Ottaen huomioon myös STW -luonnoksen pätevyyksistä ilmenneet asiat, jatkokoulutus voisi sisältää esimerkiksi seuraavanlaisia osaamista syventäviä ja laajentavia opintoja. LAIVASÄHKÖMESTARIN AMMATTITUTKINTO Pohjakoulutuksena (laivasähköasentajan perustutkinto, 120 ov) Riittävä työkokemus alalta Jatko-opinnot työn ohessa (esim. 1,5 vuotta) sisältäen seuraavat tutkinnon osat Luokituslaitoksien-/ merenkulkulaitoksen määräykset asennuksista S3 sähköpätevyys Sähkötyöturvallisuuskoulutus Jännitetyökoulutus Johtamisopinnot, kansainväliset yleissopimukset (STCW) Meriympäristönsuojelu (STCW) Päällystön palokoulutus (STCW) Päällystön pelastautuminen (STCW) Lääkintähuollon lisäkoulutus (STCW) Laiva-automaation syventävät opinnot Sähköntuotannon ja jakelun syventävät opinnot Sähköisen propulsion syventävät opinnot Suurjännitetekniikka Ohjattu harjoittelu laivasähkömiehenä + harjoittelukirja, 6kk (STCW)

115 114 Kuva 10. Esitys sähkökäytön koulutusohjelman uudesta moduulirakenteesta sekä laivasähköalan lisä- ja täydennyskoulutusopintojen rakenteesta.