K 5/2008 VP. eduskunnan. oikeusasiamiehen. kertomus. vuodelta

Transkriptio

1

2 K 5/2008 VP eduskunnan oikeusasiamiehen kertomus vuodelta 2007

3 2 EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES TOIMINTAKERTOMUS 2007

4 EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES EDUSKUNNALLE 3 EDUSKUNNALLE Eduskunnan oikeusasiamiehenä toimi vuonna 2007 allekirjoittanut oikeustieteen lisensiaatti Riitta-Leena Paunio. Apulaisoikeusasiamiehinä toimivat oikeustieteen tohtori, varatuomari Petri Jääskeläinen ja oikeustieteen tohtori, varatuomari Jukka Lindstedt. Eduskunta valitsi minut tähän tehtävään uudelleen nelivuotiskaudeksi Apulaisoikeusasiamies Jääskeläisen eduskunta valitsi uudelleen apulaisoikeusasiamieheksi nelivuotiskaudeksi Toiseksi apulaisoikeusasiamieheksi eduskunta valitsi Jukka Lindstedtin nelivuotiskaudeksi Tehtävää hoitaessani olen virkavapaana eduskunnan oikeusasiamiehen kanslian kansliapäällikön virasta. Jääskeläinen on virkavapaana Valtakunnansyyttäjänviraston valtionsyyttäjän virasta ja Lindstedt puolestaan oikeusministeriön lainsäädäntöneuvoksen määräaikaisesta virkasuhteesta. Oikeusasiamies antaa joka vuodelta eduskunnalle kertomuksen toiminnastaan sekä lainkäytön tilasta ja lainsäädännössä havaitsemistaan puutteista perustuslain 109 :n 2 momentin mukaisesti. Kertomuksessa tulee kiinnittää huomiota myös julkisen hallinnon ja julkisten tehtävien hoidon tilaan ja perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen eduskunnan oikeusasiamiehestä annetun lain 12 :n 1 momentin edellyttämällä tavalla. Perustuslain 109 :n 2 momentin mukaisesti annan kunnioittavasti eduskunnalle kertomuksen oikeusasiamiehen toiminnasta vuodelta Helsingissä Oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio Kansliapäällikkö Jussi Pajuoja

5 4 EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES TOIMINTAKERTOMUS 2007

6 EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES SISÄLLYSLUETTELO 5 SISÄLLYSLUETTELO Eduskunnalle 3 1. PUHEENVUOROT 13 Riitta-Leena Paunio Tavoitteena vaikuttavuus 13 Petri Jääskeläinen Mikä on oikeusasiamiehen syyteoikeuden merkitys? 16 Jukka Lindstedt Varusmiesten oikeudet ja kohtelu 1988 ja OIKEUSASIAMIESINSTITUUTIO JA SEN TOIMINTA VUONNA Tehtävät ja työnjako Toimintamuodot Työtilanne ja sen haasteet 26 Saapuneet ja ratkaistut asiat 27 Asiaryhmät ja toimenpiteet Tarkastukset Asiakaspalvelu Viestintä Kanslia Kansainvälinen yhteistyö Kotimainen yhteistyö Miten oikeusasiamiehen toiminta vaikuttaa? OIKEUSASIAMIEHEN ERITYISTEHTÄVÄT Perus- ja ihmisoikeuk sien valvonta Perusoikeudet Ihmisoikeudet 36 Ihmisoikeustapahtumia 36 Ihmisoikeusvalvontaelinten kannanottoja Perus- ja ihmisoikeudet laillisuusvalvonnassa Yhdenvertaisuus 6 42 Syrjintäkielto 43 Lasten oikeus tasa-arvoiseen kohteluun Oikeus elämään, vapauteen ja kos kemattomuuteen 7 44 Henkilökohtainen koskemattomuus ja turvallisuus 44 Ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kielto Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate Liikkumisvapaus Yksityiselämän suoja Kotirauha 48 Perhe-elämän suoja 48 Viestintäsalaisuus 49 Yksityiselämän ja henkilötietojen suoja Uskonnonvapaus Sananvapaus ja julkisuus Sananvapaus 50 Julkisuus Kokoontumis- ja yhdistymisvapaus Vaali- ja osallistumisoikeudet Omaisuuden suoja Sivistykselliset oikeudet Oikeus omaan kieleen ja kulttuuriin Oikeus työhön ja elinkeinovapaus Oikeus sosiaaliturvaan Oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon 56 Oikeus perustoimeentulon turvaan 56 Oikeus riittäviin sosiaali- ja terveys palveluihin Vastuu ympäristöstä Oikeusturva Neuvonta- ja palveluvelvollisuus 59 Oikeus saada asia käsitellyksi ja oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin 62 Asian käsittelyn joutuisuus 64 Käsittelyn julkisuus 67

7 6 EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES SISÄLLYSLUETTELO Asianosaisen kuuleminen 67 Päätösten perusteleminen 68 Asioiden asianmukainen käsittely 69 Muita hyvän hallinnon edellytyksiä 72 Rikosprosessuaaliset oikeusturvatakeet 72 Viranomaistoiminnan puolueettomuus ja yleinen uskottavuus 73 Virkamiesten käytös Yhteenveto Telepakkokeinot ja muu salainen tiedonhankinta Salaiset tiedonhankintakeinot Telepakkokeinojen laillisuusvalvonta Telepakkokeinojen erityisluonteesta Pakkokeinoista päättäminen Telepakkokeinoja koskevia ratkaisuja Tarkastukset Valvontatiedot 80 Telekuuntelu 80 Televalvonta 81 Liittymien ja teleosoitteiden määrät 82 Telekuuntelun ja televalvonnan kohdistuminen rikoslajeittain 82 Poliisilain mukainen telekuuntelu ja -valvonta 82 Tullilain mukainen televalvonta 82 Tekninen kuuntelu ja katselu 82 Hylätyt vaatimukset 83 Ilmoittaminen pakkokeinon käytöstä 83 Kiirepäätökset 83 Merkitysarviot 84 Kuuntelukiellot ja ylimääräinen tieto Arviointia Lopuksi Peitetoiminta, valeosto ja tiedonhankinnan paljastumisen estäminen Peitetoiminta Valeosto Tiedonhankinnan paljastumisen estäminen Valvonta 87 Valvontatiedot Arviointia Lopuksi LAILLISUUSVALVONTA ASIARYHMITTÄIN Tuomioistuimet ja oikeushallinto Lainsäädäntömuutokset 91 Lausunnot Laillisuusvalvonta Tarkastukset Ratkaisuja 94 Käräjätuomari laiminlöi asiakirjojen arkistoinnin 94 Käräjätuomari hyväksyi tyytymättömyyden ilmoituksen lainvoimaiseen päätökseen 95 Oikeushallinnon puhelinpalvelun maksullisuus 96 Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate tuomiolauselmajärjestelmässä 98 Pääkäsittelyn äänitettä koskevan asiakirjapyynnön käsittelyaika Syyttäjälaitos Toimintaympäristö ja lainsäädäntömuutokset Laillisuusvalvonta Tarkastukset Ratkaisuja 101 Apulaisvaltakunnansyyttäjä ei loukannut Bodom-juttua arvostelleen syyttäjän sananvapautta Poliisi Toimintaympäristö ja lainsäädäntömuutoksia Laillisuusvalvonta 104

8 EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES SISÄLLYSLUETTELO Tarkastukset Ratkaisuja 105 Poliisin toiminta Smash Asem -mielenosoituksen yhteydessä 105 Mielenosoituspaikan siirtäminen 108 Vapaudenmenetyksiä koskevat päätökset 109 Vapautensa menettäneiden olosuhteet ja kohtelu 110 Rikosilmoituksen kirjaaminen 111 Esitutkinnan viivästyminen 111 Esitutkintapäätökset ja niiden perusteleminen 113 Kotietsintä ja takavarikko 115 Rikosprosessuaaliset oikeusturvatakeet 117 Poliisimiehen tekemäksi epäiltyjen rikosten tutkinta 118 Ajokieltoa koskevia päätöksiä 120 Hyvä hallinto 120 Muita tapauksia Vankeinhoito Tarkastukset Omat aloitteet ja esitykset 125 Tutkintavangin vapauttamista koskeva lainsäädäntö puutteellinen 125 Vankilan tulo-osaston tutkintavankien toimintojen puute 126 Tutkintavangin erillään pitäminen 126 Rangaistusajan laskeminen 126 Lapsensa kanssa vankilassa olevien vankien sijoittaminen avolaitokseen 127 Vankilan tapaamistilat 128 Lainvastainen tapaamiskielto Ratkaisuja 129 Laitosolosuhteet 129 Vangin tapaamiset 131 Laitosjärjestyksen ylläpito ja tarkastaminen vankilassa 132 Terveydenhoito 133 Hyvä hallinto 136 Muita tapauksia Ulosotto ja muut maksukyvyttömyysmenettelyt Lainsäädäntömuutoksia Laillisuusvalvonta 139 Ulosottomiehen selonottovelvollisuus 139 Neuvontavelvollisuus 140 Päätöksentekomenettely Ratkaisuja 141 Lapsen kuuleminen ulosottoasiassa 141 Kuolintieto ulosoton tietojärjestelmässä 142 Vapaaehtoinen velkajärjestely 142 Kunnallisten maksujen maksumuistutusmenettely 143 Maksuperinnän viivästymisen seuraamukset Sotilasasiat ja puolustushallinto Toimintaympäristö Laillisuusvalvonta Tarkastukset Ratkaisuja 147 Esitutkinnan viivästyminen 147 Epäasianmukaisesti toteutettu järjestäytymisharjoitus Tulli Autoverotus Valmisteverotus Tarkastukset Ratkaisuja 150 Tullauspäätös oli puutteellinen ja tullimiehen tulee kertoa nimensä 150 Auton tarkastus vai kotietsintä 151 Tullin puhelinneuvonta oli kielilain vastaista Ulkomaalaisasiat Toimintaympäristö Laillisuusvalvonta 152

9 8 EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES SISÄLLYSLUETTELO Tarkastukset Ratkaisuja 153 Ulkomaalaisen käännyttäminen 153 Direktiiviin perustuvan oleskelulupahakemuksen käsittely Sosiaalihuolto Hankkeita ja lainsäädäntömuutoksia Laillisuusvalvonta Toimeentulotuki 156 Käsittelyn joutuisuus 156 Toimeentulotuen perusosan alentaminen 157 Tulojen huomioon ottaminen 158 Neuvonta ja ohjaus 158 Päätöksenteko, perustelut ja korjaus 158 Hyvän kielenkäytön vaatimus Vammaispalvelut 160 Käsittelyn joutuisuus 160 Päätöksenteko ja perustelut 160 Vammaispalveluratkaisuja Omaishoidon tuki Vanhuspalvelut Kehitysvammahuolto Salassapitovelvollisuus ja tietojen antaminen 164 Tietojen antamista koskevia ratkaisuja Tarkastukset Terveydenhuolto Laillisuusvalvonta 169 Velvollisuus järjestää terveyspalvelut noudatettiinko hoitotakuuvelvoitteita? 169 Potilaan oikeus hyvään hoitoon 171 Tiedonsaanti- ja itsemääräämisoikeus 172 Potilasasiakirjamerkinnät ja potilastietojen luovuttaminen 173 Pitkät käsittelyajat 175 Velvollisuus neuvoa ja opastaa 175 Salassapitovelvollisuus 176 Esteellisyys Tarkastukset Ratkaisuja 178 Odotusajat HUS:n syömishäiriöyksikköön ovat lainvastaisen pitkät 178 Hoitotakuu ei toteutunut Helsingin kaupungin hammashoidossa 179 Hätäkeskusten ja poliisin ohjeita on täsmennettävä 180 Turun terveyskeskus eristi häiriötä aiheuttaneen päihtyneen potilaan putkaan 181 Asiakasta on neuvottava maksujen muutoksenhausta ja annettava yksilöpäätös pyydettäessä Lasten oikeudet Hankkeita ja lainsäädäntömuutoksia Laillisuusvalvonta 185 Kuntien sosiaalitoimi lastensuojelu 185 Lasten huolto- ja tapaamisoikeusriidat 186 Lasten elatusturva 186 Terveysviranomaiset 187 Poliisi 187 Muut viranomaiset ja valvottavat Tarkastukset Ratkaisuja 188 Selvitykset lasten huolto- ja tapaamisoikeusriidoissa viipyivät 188 Viranomaisyhteistyön puutteet lapsen seksuaalisen hyväksikäyttöepäilyn selvittämisessä Edunvalvonta Muutoksia lainsäädännössä Laillisuusvalvonta Ratkaisuja 193 Kuuleminen edunvalvonta-asioissa 193 Oikeus käyttövaroihin 193 Asioiden asianmukainen käsittely 194 Lahjoituskielto 195

10 EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES SISÄLLYSLUETTELO Sosiaalivakuutus Laillisuusvalvonta 197 Pitkät käsittelyajat 198 Palveluperiaate ja neuvonta 199 Tietosuoja Tarkastukset Ratkaisuja 201 Vammaisten etuushakemuksia hylätty aikaisempaa enemmän 201 Vakuutuslaitokset eivät noudattaneet valituksen siirrolle säädettyjä määräaikoja Työvoima ja työttömyysturva Toimintaympäristö ja lainsäädäntömuutoksia Laillisuusvalvonta Ratkaisuja 205 Työttömyyskassan jäsenmaksun palauttaminen Yleiset kunnallisasiat Kunnallishallinnon perusteet Kuntien rakennemuutoksesta Laillisuusvalvonta Ratkaisuja 209 Kuntien verkkoviestinnässä tietosuojaongelmia 209 Kunta laiminlöi kopiotaksan saattamisen julkisuuslain mukaiseksi 210 Kuntien omakotitonttien myynnin perusteet 211 Maksuhäiriömerkintä asukasvalintaperusteena 212 Lainvastaiset asukasvalintaperusteet 213 Romuajoneuvolain virheellinen soveltaminen Opetus Toimintaympäristö ja lainsäädäntömuutoksia Laillisuusvalvonta Tarkastukset Ratkaisuja 216 Tekijänoikeuslain muutoksen valmistelun ongelmallisuus 216 Uusia ylioppilaita suosiva opiskelijavalinta rikkoi yliopistolakia 216 Kouvolan käännöstieteen laitoksen lakkauttaminen Kieliasiat Laillisuusvalvonta Ratkaisuja 220 Ulkoasiainministeriön hakuilmoitus oli kielilain vastainen 220 Ympäristövaikutusten arviointiselosteen kääntäminen 220 Käsittelykielen vaihtaminen vakuustakavarikkoasiassa Verotus Laillisuusvalvonta 222 Eläkkeiden lähdeverotus 223 Ruotsista eläkettä saavien verotus Ratkaisuja 224 Suullinen käsittely veronkorotusasiassa 224 Arvonlisäverosta vastuussa olevaa ei kuultu 225 Ajoneuvon käyttö estettiin lainvastaisesti Ympäristöasiat Toimintaympäristö ja lainsäädäntömuutoksia Laillisuusvalvonta Tarkastukset Ratkaisuja 228 Valvonnan laiminlyönti maa-aineslupa-asiassa 228 Rakennuslupaviranomaisen varmistettava naapureiden asianmukainen kuuleminen 229

11 10 EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES SISÄLLYSLUETTELO Rakennusvalvonta-asiassa on oikeus saada valituskelpoinen päätös 229 Ralliluvissa puutteita asianosaisten kuulemisessa ja tiedottamisessa 230 Myönteisen rakennuslupapäätöksen perustelutarve 230 Varhaisen vuorovaikutuksen laiminlyönti kaavaa valmisteltaessa 231 Suomen ympäristökeskuksen lausunnon viivästyminen Maa- ja metsätalous Toimintaympäristö ja lainsäädäntömuutoksia Laillisuusvalvonta Ratkaisuja 233 Tuen maksaminen viivästyi 233 Kuuleminen yksityisoikeudellista sopimusta tehtäessä 233 Kiinteistörekisterin rasitetiedoissa puutteita 234 Maaoikeuden jäsenten käytös 234 Muita ratkaisuja Liikenne ja viestintä Toimintaympäristö ja lainsäädäntömuutoksia Laillisuusvalvonta Ratkaisuja 237 Ilmailulaitoksen päätös ja yleiset hallinto-oikeudelliset periaatteet 237 Kaukojunissa annettavien tarkastusmaksujen oikeusturvaongelmat Muut asiat Ratkaisuja 239 Esitutkinnan aloittamisoikeus ja -kynnys ministerivastuuasiassa 239 Vaalivirkailijoiden käyttäytyminen ennakkoäänestyspaikalla 239 Valokuvaaminen äänestyspaikalla 240 Laitoksessa asuvan osoitetiedot 241 Viraston ylitarkastaja yksityisenä oikeudenkäyntiasiamiehenä 241 Kansalaissodan uhrien jälkikäteinen siunaaminen ei ollut lainvastaista 242 LIITTEET 244 Liite Suomen perustuslain oikeusasiamiestä koskevat säännökset ( /731) 244 Laki eduskunnan oikeus asiamiehestä ( /197) 245 Laki valtioneuvoston oikeus kanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen tehtävien jaosta ( /1224) 249 Eduskunnan oikeus asia miehen johtosääntö ( /209) 250 Liite Eduskunnan oikeus asia miehen ja apulais oikeus asia miesten välinen työnjako 251 Liite Lausunnot ja kuulemiset 252 Lausunnot 252 Kuulemiset eduskunnan valiokunnissa 253 Liite Tilastotietoja oikeusasiamiehen toiminnasta 254 Liite Tarkastukset vuonna Liite Kanslian henkilökunta vuonna Asiahakemisto 261

12 EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES SISÄLLYSLUETTELO 11 Käytetyt lyhenteet AKE AOA ASEM ARA ECRI EIS EIT EN EU HE HUS Kela KHO KKO KRP LTH MML MMM OA OM OPM Rise SM Stakes STM SYKE TEO TE-keskus TUKES UVI VKSV VM VRK Ajoneuvohallintokeskus apulaisoikeusasiamies Aasian ja Euroopan maiden huippukokous Valtion asuntorahasto Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio Euroopan ihmisoikeussopimus Euroopan ihmisoikeustuomioistuin Euroopan neuvosto Euroopan unioni hallituksen esitys Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri Kansaneläkelaitos korkein hallinto-oikeus korkein oikeus keskusrikospoliisi Lentoturvallisuushallinto Maanmittauslaitos maa- ja metsätalousministeriö oikeusasiamies oikeusministeriö opetusministeriö Rikosseuraamusvirasto sisäasiainministeriö Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus sosiaali- ja terveysministeriö Suomen ympäristökeskus Terveydenhuollon oikeusturvakeskus työvoima- ja elinkeinokeskus Turvatekniikan keskus Ulkomaalaisvirasto Valtakunnansyyttäjänvirasto valtiovarainministeriö Väestörekisterikeskus Kertomuksessa käytetään lyhenteitä OA ja AOA silloin, kun viitataan viranhaltijoihin henkilökohtaisesti. Sanalla oikeusasiamies taas viitataan eduskunnan oikeusasiamieheen viranomaisena ja instituutiona. *:llä merkityt ratkaisut löytyvät anonymisoituina oikeusasiamiehen verkkosivuilta

13 12 EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES TOIMINTAKERTOMUS 2007

14 EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES PUHEENVUOROT Puheenvuorot RIITTA-LEENA PAUNIO TAVOITTEENA VAIKUTTAVUUS Eduskunnan oikeusasiamies on vaikuttanut tässä yhteiskunnassa lähes 88 vuoden ajan. Alkuvuosina instituution tarve asetettiin kyseenalaiseksi, mutta jo vuosikymmeniä sitten se on löytänyt paikkansa, osoittautunut tarpeelliseksi, kasvanut ja voimistunut. Tänä aikana se on muuttunut monin tavoin yhteiskunnan ja kansalaisten tarpeiden mukaan. Kaikkina näinä vuosikymmeninä instituutio on vaikuttanut olemassaolollaan: Viranomaiset tietävät, että heitä valvotaan, kansalaiset tietävät, että heillä on mahdollisuus kääntyä riippumattoman laillisuusvalvojan puoleen. Parhaimmillaan oikeusvaltion legitimiteetti vahvistuu. Mutta instituutio on toki vaikuttanut muutoinkin eri aikoina eri tavoin. Valotan tätä muutamalla esimerkillä. Havaintoja vuosikymmenten varrelta Hyvinvointivaltiollinen kehitys ja eri aloille ulottuva oikeusolojen yleinen uudistaminen oli 1970-luvulla voimakasta. Hallintokoneisto kasvoi, mutta hallintomenettely oli sääntelemätöntä. Tuolloin laillisuusvalvojien kannanotoilla oli paljon merkitystä, kun viranomaistoimintaa kehitettiin hyvän hallintomenettelyn vaatimusten mukaisesti ja mukaiseksi. Tuohon aikaan myös vankiloiden, laitosten ja varuskuntien valvonta oli laajaa ja laitosten tilojen ja niissä olevien olojen ja kohtelun valvonta intensiivistä. Ns. laitosvalta alkoi tulla tiensä päähän. Oikeusasiamies teki runsaasti esityksiä lainsäädännön, oikeudenhoidon Kuva: Jussi Aalto ja hallinnon kehittämiseksi näillä aloilla. Esityksiä voi luonnehtia oikeudelliseen sääntelyyn liittyväksi kehitystyöksi. Oikeusasiamies vaikutti tähän kehitykseen voimakkaasti. Perus- ja ihmisoikeuksien kehittyminen puolestaan on muokannut suomalaista oikeusjärjestystä ja oikeudellista ajattelua paljon ja 1990-luvuilla. Oikeus - asiamies on omalta osaltaan vaikuttanut tähän kehitykseen. Hänellä on yleisesti arvioitu olleen edelläkävijän roolia kansainvälisten ihmisoikeussopimusten soveltamisessa ja juurruttamisessa suomalaiseen oikeuskulttuuriin. Oikeusasiamiehen ratkaisukäytännössä viranomaistoimintaa pyrittiin arvioimaan myös ihmisoikeussopimusten velvoitteiden valossa jo 1980-luvulla, jolloin tämä ei ollut Suomessa tavanomaista. Perusoikeusuudistuksen yhteydessä vuonna 1995 oikeusasiamiehen tehtäväksi tuli valvoa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista viranomaistoiminnassa, mikä

15 14 EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES PUHEENVUOROT on edelleen vahvistanut oikeusasiamiehen roolia perus- ja ihmisoikeustoimijana. Tämä on näkynyt vaikkapa sosiaalisten perusoikeuksien toteutumisen arvioinnissa. Monissa ratkaisuissa oikeusasiamies on ottanut kantaa sosiaalisten oikeuksien ja palveluiden järjestämisvelvollisuuksien sisältöön. Tällöin on jouduttu arvioimaan myös lainsäädännön riittävyyttä ja asianmukai - suutta sekä voimavarojen ja valvonnan merkitystä näiden oikeuksien turvaamisessa. Oikeusasiamiehen toiminnan merkitystä ja vaikutusta voidaan siis hahmottaa oikeushistoriallisesta ja oikeuskulttuurisesta näkökulmasta, joka ulottuu tätä päivää ja viime vuosia laajemmalle. Vaikuttavuustutkimuksen tuloksia Viime vuosikymmeneltä lähtien oikeusasiamiehen esitysten seurantaa on kehitetty, ja erityisesti esitysten vaikutuksista lainsäädäntöön on aikaisempaa enemmän tietoa. Mutta minkälaisia ovat oikeusasiamiehen ratkaisutoiminnan vaikutukset yleisemmin? Voidaanko tämän toiminnan vaikuttavuudesta esittää joitakin yleisempiä arvioita? Tätä oli mielestäni syytä tutkia, vaikka tällaisen instituution vaikuttavuuden mittaaminen on ymmärrettävästi vaikeaa, eikä perinteitä oikeudellisten instituutioiden vaikuttavuustutkimuksista ylipäätään juurikaan ole. Tällainen tutkimus, ensimmäinen laatuaan, tehtiin viime vuonna. Tutkimuksesta järjestettiin julkistamistilaisuus vuoden lopulla. Tutkimusta on jaettu laajasti ja se on luettavissa myös oikeusasiamiehen verkkosivuilla. Tutkimus on monella tavalla mielenkiintoinen, vaikkakin tutkimusekonomisista syistä siinä on jouduttu tekemään monia rajauksia. Tutkimuksessa on tarkasteltu oikeusasiamiehen säännösvaikuttavuutta ja viranomaisvaikuttavuutta pääosin perusoikeusuudistuksen jälkeisenä aikana. Toisin sanoen on pyritty selvittämään, kuinka hyvin oikeusasiamies on pystynyt vaikuttamaan esityksillään ja kannanotoillaan toisaalta lakien sisältöön, toisaalta viranomaisten toimintaan. Viranomaistarkastelu on rajattu koskemaan poliisija vankeinhoitoviranomaisten sekä puolustusvoimien palveluksessa olevien käsityksiä oikeusasiamiehen laillisuusvalvonnasta. Lisäksi on tarkasteltu oikeusasiamiehen medianäkyvyyttä. Tutkimuksen johtopäätös on, että oikeusasiamiehen toiminta on ollut vaikuttavaa, joskin säädöksiin vaikuttamisen on havaittu vievän aikaa. Erityisesti oikeusasiamiehen omien aloitteiden ja tarkastusten vaikuttavuus on ollut merkittävää. Tutkimuksen perusteella tekijät muun muassa kysyvät, tulisiko oikeusasiamiehelle antaa nykyistä enemmän harkintavaltaa päättää, milloin kantelu otetaan tutkittavaksi. Tämä antaisi mahdollisuuden kohdentaa voimavaroja tarkoituksenmukaisemmin, erityisesti vaikuttaviksi havaittuihin tarkastuksiin ja omiin aloitteisiin. Tämä on mielestäni perusteltu näkemys. Oikeusasiamiehellä on nimittäin velvollisuus tutkia kaikki sellaiset kantelut, joissa on aihetta epäillä lainvastaista menettelyä tai laiminlyöntiä. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että oikeusasiamies voi vain rajoitetusti painottaa toimintaansa ja ottaa esille kysymyksiä omasta aloitteestaan. Millä muulla tavoin oikeusasiamies vaikuttaa? Vaikuttavuustutkimuksen tulokset antavat siis paljon tietoa oikeusasiamiehen toiminnan vaikuttavuudesta perusoikeusuudistuksen jälkeiseltä ajalta, mutta niistä ei piirry koko kuva. Tutkimukseen valitut viranomaiset toimivat oikeusasiamiehen laillisuusvalvonnan ydinalueilla. Varusmiesten, vankien ja pidätettyjen olojen ja kohtelun valvonta on eräs oikeusasiamiehen keskeinen tehtävä. Nämä viranomaiset ovat kaikki keskitetysti johdettuja organisaatioita. Ei olekaan mielestäni yllättävää, että ne kokevat laillisuusvalvonnan vaikuttavaksi ja että se myös sitä on näillä alueilla. Toisaalta on viranomaisia, joiden toimintaan oikeusasiamiehen laillisuusvalvonnalla tiedetään olleen joissakin asioissa merkittävää vaikutusta, mutta jonka vaikutuksen jäljittäminen on vaikeaa ja kallista. Tällaisia asioita on esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa. Oikeusasiamiehen kannanottojen seurauksena on saatu selkeyttä esimerkiksi pienten lasten vanhempien

16 EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES PUHEENVUOROT 15 subjektiivisen päivähoito-oikeuden toteuttamisvelvoitteisiin, kiireettömän hoidon järjestämisvelvoitteisiin, vammaispalveluja ja lääkinnällisiä apuvälineitä koskeviin järjestämisvelvoitteisiin ja toimeentulotukea koskevien hakemusten kiireellisen käsittelyn velvoitteisiin. On ymmärrettävää, että satoihin kuntiin ja niiden moninaisiin viranomaisiin kohdistuvat viranomaiskyselyt ovat mahdollisia, mutta tällaisten tutkimusten kustannukset kohoavat suuriksi. Kaikkein haastavimpana pidän oikeusasiamiehen perus- ja ihmisoikeuksien valvontaan ja edistämiseen liittyvän toiminnan vaikuttavuuden jäljittämistä. Osittain kyse on luonnollisesti oikeusasiamiehen ydintehtävistä: kanteluiden käsittelystä ja laitoksissa olevien olojen ja kohtelun valvonnasta. Jokaisessa tutkittavana olevassa asiassahan arvioidaan viranomaistoimintaa perusja ihmisoikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Omia aloitteita suunnataan perus- ja ihmisoikeusherkkiin kysymyksiin. Tarkastuksilla esille otettavat kysymykset heijastavat samanlaisia valintoja. Perus- ja ihmisoikeusnäkökulma ohjaa perustelujen kirjoittamista. Osittain kyse on oikeusasiamiehen muusta toiminnasta. Oikeusasiamiehen kertomuksen perus- ja ihmisoikeusjakso on kehitetty erityisen kattavaksi huolimatta sen vaatimasta huomattavasta työpanoksesta. Myös monet puheenvuorot, esitelmät ja alustukset viranomaisten ja kansalaisjärjestöjen tilaisuuksissa ovat perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseen pyrkivää vaikuttamista. Oikeusasiamiehen perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseen tähtäävä toiminta on kehittymässä edelleen. Eräänä esimerkkinä mainitsen viime vuosien yhteistyön kansalaisjärjestöjen kanssa. Itsenäiset ja viranomaisten toimintaa kriittisesti seuraavat kansalaisjärjestöt kuuluvat perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittavaan demokraattiseen oikeusvaltioon. Järjestöillä on asiantuntemusta oman alansa oikeudellisista kysymyksistä ja niistä ongelmista, joita viranomaisten toiminnassa on. Tämä tieto on tärkeää oikeusasiamiehelle. On myös tärkeätä yleisesti vahvistaa kansalaisjärjestöjen roolia perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseen pyrkivissä julkisen vallan ponnisteluissa. Oikeusasiamiehen vuosipäivän aikaan vuoden 2008 helmikuussa järjestettiin seminaari, jonka aiheena oli Yhdenvertaisuuden edistäminen viranomaisten toiminnassa. Pohdittavana olivat yhdenvertaisuuden haasteet ja syrjinnän ongelmat. Koolle oli kutsuttu kansalaisjärjestöjen edustajia, asiantuntijoita ja viranomaistahoja. Tilaisuus tarjosi mahdollisuuden keskusteluun kansalaisjärjestöjen ja viranomaisten kesken ja sillä pyrittiin muun muassa perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseen tähtäävään vaikuttavuuteen. Selkeä kehityspiirre on myös se, että ihmisoikeuksien suojaamiseen pyrkivissä kansainvälisissä ponnisteluissa oikeusasiamies nähdään eräänä yhteistyötahona riippumattoman asemansa ja perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseen tähtäävän, vaikuttavana pidetyn toimintansa vuoksi. Kansainvälinen verkostoituminen, johon oikeusasiamies osallistuu, on mielestäni myös perus- ja ihmisoikeuksia edistävää toimintaa. Mutta mitkä ovat sen vaikutukset? Mihin vaikuttavuudella pyritään? Lähden siitä, että oikeusasiamies onnistuu sitä paremmin oikeusvaltioperiaatteen vahvistamisessa ja perustuslaissa säädettyjen perus- ja ihmisoikeuksien edistämisessä ja turvaamisessa, mitä vaikuttavampaa toiminta on. Perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseen tähtäävässä toiminnassa on mielestäni tärkeätä tehdä valintoja. Oikeusasiamies voi oikea-aikaisilla ja oikein valituilla selvityksillä ja kannanotoilla vaikuttaa joidenkin viranomaistoiminnan ongelmien ja epäkohtien havaitsemiseen ja korjaantumiseen. Tärkeätä on keskittyä keskeisiin perus- ja ihmisoikeuksiin ja niiden toteuttamisen kannalta keskeiseen viranomaistoimintaan. Näiden valintojen tekeminen ja niiden tasapainottaminen oikeusasiamiehen ydintehtävien kanteluiden käsittelyn ja laitoksissa olevien olojen ja kohtelun valvonnan välillä on luonnollisesti oikeusasiamiehen tehtävä. Tässä harkinnassa toimien vaikuttavuudella on oma merkityksensä. Vaikuttavuuden seurantaa voidaan kehittää oikeusasiamiehen omin toimin. Mutta myös ulkopuolinen tutkimus on tässä suhteessa tervetullut lisä. Selkeää tilausta on siis kertomusvuonna toteutetun vaikuttavuustutkimuksen täydennykselle joko yliopistollisina tai tilaustutkimuksina.

17 16 EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES PUHEENVUOROT PETRI JÄÄSKELÄINEN MIKÄ ON OIKEUSASIAMIEHEN SYYTEOIKEUDEN MERKITYS? Perustuslain mukaan oikeusasiamies voi ajaa syytettä tai määrätä syytteen nostettavaksi laillisuusvalvontaansa kuuluvassa asiassa. Syytteen nostamisesta tasavallan presidenttiä tai valtioneuvoston jäsentä vastaan voi kuitenkin päättää vain eduskunta. Kun ennen perustuslakiuudistusta oikeusasiamiehen syyteoikeus ulottui vain virkarikoksiin, nykyisin oikeusasiamiehen syyteoikeuden laajuus määräytyy laillisuusvalvonnan kohteen perusteella. Jos epäilty kuuluu oikeusasiamiehen valvontavaltaan, oikeusasiamies voi nostaa häntä vastaan syytteen valvonnanalaisessa toiminnassa tehdystä rikoksesta, olipa kysymys virkarikoksesta tai muusta rikoksesta. Näissä tapauksissa myös yleisillä syyttäjillä on tavallisesti syyteoikeus. Syytteen nostamisesta tuomaria vastaan lainvastaisesta menettelystä virkatoimessa voi perustuslain mukaan päättää vain oikeusasiamies tai oikeuskansleri. Näissä asioissa yleisillä syyttäjillä, edes valtakunnansyyttäjällä, ei siis ole toimivaltaa. Vastaavasti valtakunnansyyttäjän ja apulaisvaltakunnansyyttäjän syyttämisestä voi päättää vain oikeusasiamies tai oikeuskansleri. Oikeusasiamiehellä puolestaan ei ole toimivaltaa yksityishenkilöiden eli muiden kuin virkamiesten, julkisyhteisön työntekijöiden tai julkista tehtävää hoitavien rikosasioissa. Tämän vuoksi oikeusasiamiestä sanotaan erityissyyttäjäksi. Kansainvälisesti on harvinaista, että oikeusasiamiehellä on syyteoikeus. Minkälainen periaatteellinen ja käytännöllinen merkitys oikeusasiamiehen syyteoikeudella on Suomessa ja liittyykö siihen joitakin ongelmia? Kuva: Jussi Aalto Periaatteellinen merkitys Tuomareiden virkarikosasioissa oikeusasiamiehen ja vastaavasti oikeuskanslerin yksinomaisella syyteoikeudella on tärkeä periaatteellinen merkitys. Syyttäjälaitoksen organisaatiouudistuksen yhteydessä vuonna 1996 perustuslakivaliokunta edellytti tuomareita koskevalta syyteoikeuden järjestelyltä periaatteellista vakuuttavuutta. Oikeusasiamies täytti tämän vaatimuksen eduskuntaan nojaavan arvovallan vuoksi ja oikeuskansleri puolestaan viran historiallisen arvovallan vuoksi. Tällä syyteoikeuden järjestelyllä on myös turvattu tuomareiden riippumattomuus yleisistä syyttäjistä. Tätä riippumattomuutta voisi loukata se, että yleiset syyttäjät päättäisivät niiden tuomareiden virkavastuun toteuttamisesta, jotka ratkaisevat heidän ajamansa syyteasiat. Oikeusasiamiehellä ja tuomareilla ei puolestaan ole yhteistä arkityötä tai muutakaan keskinäistä yhteyttä, jonka vuoksi oikeusasiamiehen virkasyytevalta voisi vaarantaa tuomareiden riippumattomuuden. Oikeusasiamies täyttää myös sen tuomareiden virkasyytevaltaa käyttävälle elimelle asetettavan perusvaatimuksen, että oikeusasiamies itse on riippumaton kaikista muista julkisen vallan elimistä.

18 EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES PUHEENVUOROT 17 Valtakunnansyyttäjä ja apulaisvaltakunnansyyttäjä ovat kaikkien yleisten syyttäjien esimiehiä. Sen vuoksi on tärkeätä, että heidän syyttämisestään päättää yleisistä syyttäjistä riippumaton laillisuusvalvoja. Muissa asioissa on periaatteellisesti arvokasta, että ylimmällä laillisuusvalvojalla on itsenäinen syyteoikeus hänen toimivaltaansa kuuluvissa asioissa. Näin asiassa, jossa oikeusasiamies pitää syytteen nostamista tarpeellisena, asian saattaminen rikosasiana tuomioistuimen tutkittavaksi ei riipu enää minkään muun tahon harkinnasta. Niissä maissa, joissa oikeusasiamiehellä ei ole itsenäistä syyteoikeutta, hän voi yleensä esittää syytteen nostamista syyttäjäviranomaiselle. Tällöin voidaan joutua tilanteeseen, jossa ylin laillisuus valvoja ja syyttäjäviranomainen ovat eri mieltä syytekysymyksestä, eikä asiaan saada tuomioistuimen ratkaisua. Jos kyse on esimerkiksi suurta julkista huomiota saaneesta asiasta, ratkaisemattomaksi jäävä erimielisyys voisi heikentää järjestelmän legitimiteettiä ja yleisön luottamusta oikeudenhoitoon. Tällaista tilannetta ei voi syntyä Suomessa. Oikeusasiamiehellä on perustuslain mukaan aina oikeus nostaa syyte valvontavaltaansa kuuluvassa asiassa. Tämä tarkoittaa sitä, että oikeusasiamies käyttää näissä asioissa ylintä syytevaltaa. Oikeusasiamies voi nostaa niissä syytteen, vaikka yleinen syyttäjä olisi jättänyt syytteen nostamatta. Mielestäni on johdonmukaista ja periaatteellisesti arvokasta, että virkatoimintaa ja julkisten tehtävien hoitamista koskeva ylin laillisuusvalvonta ja niitä koskeva ylin syytevalta on samassa kädessä. Raja rikosoikeudellisen ja muunlaisen virkavelvollisuuden rikkomisen välillä ei ole tarkka. Kun oikeusasiamiehellä on myös syytevalta, hän voi arvioida tutkittavana olevan menettelyn kattavasti, siis paitsi hyvän hallinnon ja virkavelvollisuuden noudattamisen kannalta, myös rikosoikeudelliselta kannalta. Tämä sopii hyvin ylimmälle laillisuuden valvojalle. Oikeusasiamiehen oikeudellisten kannanottojen vaikuttavuus nojautuu erityisesti päätösten perustelujen hyväksyttävyyteen ja vakuuttavuuteen. Kannanotot saavat institutionaalista tukea oikeusasiamiehen perustuslakiin nojautuvasta asemasta ylimpänä laillisuuden valvojana sekä perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutumisen valvojana. Oikeusasiamiesinstituutio on juurtunut syvälle suomalaiseen yhteiskuntaan onhan instituutio lähes yhtä vanha kuin itsenäinen Suomi. Oikeusasiamiehen kannanottoja on totuttu noudattamaan. Myös tieto siitä, että oikeusasiamies voi viime kädessä nostaa syytteen hänen kannanottonsa vastaisesta menettelystä, voi joissakin tapauksissa tukea oikeusasiamiehen kannanottojen vaikuttavuutta. Käytännöllinen merkitys Pelkästään nostettujen syytteiden lukumäärän perusteella arvioituna oikeusasiamiehen syyteoikeuden käytännöllinen merkitys ei olisi suuri. Oikeusasiamies on nostanut syytteitä enintään muutamassa tapauksessa vuosittain. Mistä tämä johtuu? Käytännössä epäillyt rikosasiat ohjautuvat jo alun perin poliisille esitutkintaan ja sitä kautta yleisten syyttäjien syyteharkintaan. Tämän vuoksi oikeusasiamiehelle tulee vain harvoin sellaisia asioita, joissa syytteen nostaminen olisi todellinen vaihtoehto. Näin mielestäni pitääkin olla. Syyteoikeudestaan huolimatta oikeusasiamiehen ei kuulu ensisijaisesti huolehtia rikosvastuun toteuttamisesta. Se tehtävä kuuluu säännönmukaisesti toimivaltaisille rikosprosessin viranomaisille. Oikeusasiamiehen tulee käyttää erityissyyttäjän valtuuksiaan vain silloin kun nuo viranomaiset eivät ole toimineet asianmukaisesti tai kun asian käsitteleminen suoraan oikeusasiamiehen syyteharkinnassa on jostakin syystä perusteltua tai tarkoituksenmukaista. Mielestäni ei olisi tarkoituksenmukaista, että oikeusasiamies ottaisi toimivaltaansa kuuluvia epäiltyjä rikosasioita käsiteltäväkseen esimerkiksi pelkästään sen vuoksi, että asianomistaja tai jopa joku muu on asian oikeusasiamiehen käsiteltäväksi sattunut saattamaan. Se, että oikeusasiamiehellä on vain harvoin aihetta käyttää omaa syyteoikeuttaan, osoittaa normaalin rikosprosessijärjestelmän toimivuutta. Nykyisin syyttäjälaitos on ammattitaitoinen ja riippumaton. Aikaisemmin oikeusasiamiehen on saattanut olla perusteltua ottaa esimerkiksi puolustusvoimien piirissä tapahtuneita epäiltyjä rikosasioita omaan syyteharkintaansa sen vuoksi, että muutoin niissä olisi toiminut syyttäjä-

19 18 EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES PUHEENVUOROT nä puolustusvoimien omaan henkilökuntaan kuulunut sotilaslakimies. Nykyisin myös sotilasoikeudenkäyntiasioissa syyttäjinä toimivat valtakunnansyyttäjän niihin määräämät puolustusvoimista riippumattomat yleiset syyttäjät. Oikeusasiamiehen syyteoikeudella on käytännössä paljon suurempi merkitys kuin pelkästään nostettujen syytteiden lukumäärän perusteella voisi arvioida. Oikeusasiamies tekee myös joitakin muita syyteharkintaratkaisuja. Niistä osa on rikoksen syyksi lukevia ns. seuraamusluonteisia syyttämättäjättämispäätöksiä, joissa epäillyn todetaan syyllistyneen rikokseen, mutta oikeusasiamies harkitsee riittäväksi antaa valvottavalle huomautuksen vastaisen varalle. Erityissyyttäjänä oikeusasiamies voi myös käyttää syyttäjälle kuuluvia toimivaltuuksia esimerkiksi esitutkinnan käynnistämiseksi ja siihen osallistumiseksi. Käytännössä merkittävintä on kuitenkin se, että syyteoikeuden olemassaolo vaikuttaa oikeusasiamiehen kanteluasioiden tai omien aloitteiden tutkinnan sisältöön ja suuntaamiseen. Kun oikeusasiamiehellä on syyteoikeus, periaatteessa jokaisessa asiassa on arvioitava myös rikosoikeudellisten toimenpiteiden mahdollisuutta. Jos syyteoikeutta ei olisi, oikeusasiamies voisi rajata tutkinnan yleiselle tasolle ja suunnata sen esimerkiksi vain organisaation tai viranomaisen toimintaan. Meillä taas oikeusasiamiehen on yleensä ulotettava tutkinta yksittäisiin epäillystä lainvastaisesta menettelystä vastuussa oleviin virkamiehiin tai julkisen tehtävän hoitajiin asti. Käytännössä tällä voi olla yleistä ennalta ehkäisevää vaikutusta viranomaistoiminnan laillisuuteen. Se sopii myös suomalaiseen laillisuusperinteeseen, jota ilmentää perustuslain 118 :n säännös kunkin virkamiehen henkilökohtaisesta vastuusta virkatoimiensa lainmukaisuudesta. Mahdollisia ongelmia Perustuslain mukaan oikeusasiamiehellä on oikeus saada viranomaisilta ja muilta julkista tehtävää hoitavilta laillisuusvalvontaansa varten tarvitsemansa tiedot. Tämä tarkoittaa sitä, että virkamiehen virkavelvollisuutena on antaa oikeusasiamiehelle totuudenmukaiset tiedot tämän tutkittavana olevassa asiassa. Virkamiehen totuusvelvollisuus voi kuitenkin joutua ristiriitaan ns. itsekriminointisuojan kanssa, jolla tarkoitetaan jokaisen oikeutta olla saattamatta itseään syytteen vaaraan ja olla edistämättä oman syyllisyytensä selvittämistä. Esitutkintamenettelyyn ei liity tällaisia ongelmia, koska siinä virkamiehellä on normaali rikoksesta epäillyn asema ilman totuusvelvollisuutta. Itsekriminointisuojan kannalta ongelmallinen tilanne voi syntyä etenkin silloin, kun oikeusasiamiehen kantelumenettelyssä tutkiman asian ratkaisun jälkeen sama asia tulee rikosprosessin kohteeksi. Tämä on mahdollista esimerkiksi sen vuoksi, että Suomessa asianomistajalla on perustuslaissa taattu itsenäinen syyteoikeus eli oikeus vaatia virkamiehen tai muun julkista tehtävää hoitavan tuomitsemista rangaistukseen. Tällöin ongelmana voi olla se, että virkamiehen totuusvelvollisena oikeusasiamiehelle antamaa selvitystä omasta menettelystään käytetään rikosprosessissa häntä vastaan. YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukainen ihmisoikeuskomitea on tapauksessa Alzery v. Ruotsi arvostellut sitä, että ruotsalaisten viranomaisten lainvastaista menettelyä ei ollut saatettu eikä enää voitu saattaa rikosoikeudellisen menettelyn kohteeksi sen vuoksi, että oikeusasiamies oli selvittänyt asiaa muutoin kuin rikosoikeudellisesti ja virkamiehet olivat antaneet totuusvelvollisina tietoja oikeusasiamiehelle. Kuinka tällaiset ongelmat voidaan välttää? Jos oikeusasiamiehen tutkittavana oleva asia on laadultaan sellainen, että se selvästi edellyttää syyteharkinnassa tapahtuvaa rikosoikeudellista arviointia, asia on syytä saattaa suoraan normaaliin esitutkintaan. Oikeusasiamies voi kantelumenettelyssäkin antaa huomautuksen lainvastaisesta menettelystä, mutta syyteharkinta edellyttää mielestäni toimitettua esitutkintaa tai ainakin sitä, että epäiltynä olevalle virkamiehelle on tarjottu mahdollisuutta asian selvittämiseen esitutkinnassa, jossa häntä suojaavat normaalit rikosprosessuaaliset oikeusturvatakeet. Käytännössä tilanne on kuitenkin yleensä sellainen, että pelkästään kantelun tai muun käytettävissä olevan aineiston perusteella esitutkinnan aloittamisen edellytyksiä tai tarvetta ei voida vielä arvioida. Tällöin on mie-

20 EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIES PUHEENVUOROT 19 lestäni olennaista, että niin kantelija kuin kantelun kohteena oleva virkamies saavat tarvittaessa tiedon siitä, kuinka oikeusasiamies aikoo asian tutkinnassa edetä. Tilanteet voivat olla hyvin monenlaisia ja kulloinkin noudatettavat menettelytavat on harkittava tapauskohtaisesti. Esitän tässä vain pari esimerkkiä mahdollisista toimintatavoista. Jos kantelija vaatii ilmoittamansa menettelyn tutkimista rikoksena, mutta oikeusasiamiehen mielestä asiassa ei ole edellytyksiä tai tarvetta esitutkintaan, kantelijalle voi olla syytä antaa ohjaus rikosilmoituksen tekemisestä esitutkintaviranomaiselle. Jos tällaisessa tilanteessa asiaa ryhdyttäisiin tutkimaan kantelumenettelyssä, sama asia saattaisi myöhemmin tulla kantelijan toimenpitein rikosprosessin kohteeksi. Jos taas kantelija ei ole vaatinut asian tutkintaa rikosasiana, mutta oikeusasiamies pitää rikosoikeudellisen arvioinnin tarvetta mahdollisena, tutkinta voidaan aloittaa kantelumenettelyssä. Tällöin voi kuitenkin olla tarpeen kiinnittää kantelun kohteena olevan virkamiehen huomiota siihen, että hänen menettelynsä saattaa tulla myös rikosoikeudellisesti arvioitavaksi. Näin virkamies osaa selvitystä antaessaan ottaa huomioon itsekriminointisuojan. Johtopäätökset Oikeusasiamiehen nostamien syytteiden pieni lukumäärä ei anna oikeaa kuvaa oikeusasiamiehen syyte oikeuden merkityksestä. Sillä on tärkeä periaatteellinen merkitys niin laillisuusvalvojien yksinomaiseen syytevaltaan kuuluvissa asioissa kuin muissakin oikeusasiamiehen toimivaltaan kuuluvissa asioissa. Lisäksi syyteoikeudella on etenkin tutkinnan sisällön kannalta suuri käytännöllinen merkitys. Syyteoikeuteen liittyvät ongelmat ovat harvinaisia, mutta ne on syytä tiedostaa oikeusasiamiehen toiminnassa. Kansainvälisestä harvinaisuudestaan huolimatta oikeusasiamiehen syyteoikeudella on mielestäni tärkeä merkitys, joka sopii hyvin suomalaiseen oikeuskulttuuriin ja laillisuusperinteeseen.