Tutkimuksen, kehittämistoiminnan ja koulutuksen ennakointi kytkettävä tiukasti yhteen

Transkriptio

1 Marita Aho LAUSUNTO 1 (6) KOULUTUKSEN MITOITUS KOULUTUKSEN JA TUTKIMUKSEN KEHITTÄMISSUUNNITELMASSA Opetusministeriön työryhmä on julkaissut Koulutustarjonta projektin tuloksena alustavan laskelman nuorisoasteen valtakunnallisesta mitoituksesta koulutusasteittain ja opintoaloittain. Tämä muistio laskelmien soveltamisesta koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan vuosille on laadittu opetusministeriön pyynnöstä. EK on jo aikaisemmin kommentoinut valtakunnallisia koulutusalaja astekohtaisia aloittajaennusteita yhteistyössä jäsenliittojensa kanssa (muistio päivätty ). Tämän ja aikaisemman muistion kommentit on laadittu yhteistyössä EK:n jäsenliittojen kanssa. Tutkimuksen, kehittämistoiminnan ja koulutuksen ennakointi kytkettävä tiukasti yhteen Mitoituslaskelmia sovellettaessa on syytä korostaa tarvetta parantaa jatkossa laskelmien ja muun ennakointijärjestelmän välistä yhteensovittamista. Koulutuksen mitoituksen ja osaamisen ja innovatiivisuuden vahvistamiseen sekä talouden rakenteiden uudistamiseen tukeutuvan elinkeinopolitiikan välillä on jatkossa oltava saumaton yhteys. Hallitusohjelman koulutus-, tiede- ja kulttuuripolitiikkaa käsittelevän luvun alussa todetaankin, että hallitus uudistaa ennakoinnin perusteita, jotta laadullisiin ja määrällisiin osaamis-, koulutus-, tutkimus- ja työelämän tarpeisiin voidaan vastata entistä paremmin. Tarpeet ovat murroksessa. Uuden ennakointijärjestelmän on tuettava elinkeino- ja innovaatiopolitiikkaa ja sen on perustuttava elinkeinoelämän sekä koulutus- ja tutkimusyhteisöjen yhteistyöhön. Koulutusjärjestelmä syöttää osaajia esimerkiksi strategisen huippuosaamisen keskittymiin ja klusteripohjaiseen verkottumiseen perustuviin osaamiskeskuksiin. Koulutusjärjestelmä luo valmiuksia osaamisen levittämiseen, hyödyntämiseen ja kehittämiseen laajasti suomalaisessa yrityskentässä. Ennakoinnilla on oltava tarpeeksi pitkä aikajänne. Aikuis-, erityisesti työvoimapoliittisen aikuiskoulutuksen, on sitä vastoin oltava työelämän muuttuviin tarpeisiin nopeasti reagoivaa täsmäkoulutusta, joka tuottaa joustavasti yritysten tarvitsemaa ajankohtaista osaamista. Kuten jo EK:n aikaisemmassa kommenttipaperissa todettiin: Yhä tärkeämpänä korostuu koulutusjärjestelmän laadullinen ja rakenteellinen kehittäminen. Tulevaisuuden työtehtäviin saa parhaat valmiudet niin, että on mahdollisuuksia siirtyä koulutusjärjestelmän sisällä ja yhdistää erilaisia sisältöjä. Opintokokonaisuuksia on voitava ketjuttaa elinikäiseksi oppimiseksi. On myös voimakkaasti kehitettävä uudenlaisia oppimisympäristöjä, joissa koulutuksen saavutettavuutta, joustavuutta ja rakenteellista joustoa parannetaan esimerkiksi tieto- ja verkkoteknologioiden avulla. Näiden painopisteiden tulisi näkyä myös KESU:n painotuksissa. Elinkeinoelämän keskusliitto EK PL 30 (Eteläranta 10), Helsinki Puhelin (09) Faksi (09) ek@ek.fi Y-tunnus Kotipaikka Helsinki

2 ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO EK LAUSUNTO 2 (6) EK ehdottaa lisäksi, että KESU:ssa esitetään koulutusalakohtaiset tavoitteet valmistuneiden määrälle ja läpäisyasteille. On tärkeää, että KESU:ssa esitellään ne konkreettiset aloitteet, joilla asetetut läpäisytavoitteiden saavuttaminen varmistetaan. Tarvittaessa koulutusalakohtaiset aloittajamäärät voidaan esittää KESU:n liitteenä. Tavoitteet korkealla osaamisvaatimukset kasvavat Jo aikaisemmassa EK:n lausunnossa painotettiin, että koulutustarpeiden ennakointityössä on oltava tavoitteellinen, tulevaisuuden mahdollisuuksia ja uudistumista painottava ote. Vanhoilla toimintamalleilla emme enää pärjää. Vanha osaaminen ei riitä. On kasvatettava uutta osaamista, kun kansainvälinen kilpailu ja väestön ikärakenteen muutos pakottaa meidät yhä kovenevaan tuottavuuskilpailuun. Tähän tulevaisuuskuvaan kuuluu myös koulutuksen läpäisyasteen nostaminen % -yksiköllä. Muistion kaikki kommentit jatkossa viittaavatkin ns. läpäisy 2 -laskelmiin, joissa on tämä läpäisyasteen nostamistavoite. Tavoitekehys merkitsee esim. seuraavaa (otteet mukaillen laskelmien taustamuistiosta): Panostetaan tutkimus- ja kehittämistoimintaan sekä erityisosaamista edellyttävään tuotantoon Suomessa. Tavaroiden ja palveluiden viennillä on vahva työllistävä merkitys. Tuotteisiin liitettävien asiantuntijapalveluiden osuus viennistä kasvaa selvästi. Uudet teknologiset innovaatiot (nano-, bio-, IC- ja materiaaliteknologiat esim.) mahdollistavat perinteisten toimialojen uudistumisen ja kilpailukyvyn säilymisen. Tuotteisiin ja palveluihin liittyvän muotoilun, visuaalisuuden ja viestinnän merkitys lisääntyy. Julkisten palvelujen tuotanto yksityissektorilla suurenee. Kestävän kehityksen periaatteet huomioidaan palveluiden ja tavaroiden tuotannossa entistä vahvemmin. Asiakaslähtöisen ajattelun ja käyttäjäystävällisyyden merkitys tuotannossa ja liiketoiminnassa suurenee. Erityisesti ns. digitalisoituminen vaikuttaa ratkaisevasti erilaisten tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen, tuotantoon ja jakeluun. Esimerkiksi tieto-, terveys-, pankki-, vakuutus-, finanssi-, tutkimus-, opetus- ja yrityspalveluiden tuotannosta ja markkinoinnista yhä suurempi osa tapahtuu jatkossa tietoverkoissa. Tekniikan, matematiikan ja luonnontieteiden koulutuksen mitoitus tarkistettava Kiteytetysti tavoitekehitys tarkoittaa, että talouteen tavoitellaan uusia työpaikkoja, kasvua, kilpailukykyä ja hyvinvointia panostamalla voimakkaasti osaamiseen pohjautuvaan tuotantoon ja tutkimus- ja kehitystoimintaan. Hallitusohjelmassakin todetaan, että Suomeen on kyettävä luomaan maailman kärkeen ulottuvia osaamiskeskittymiä ja varmistamaan, että talouteen syntyy laajasti kilpailukykyisiä ja tuottavia

3 ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO EK LAUSUNTO 3 (6) työpaikkoja. Tällöin tutkimus- ja kehitystoiminta liittyy kiinteästi, teknologian, tavaroiden, palveluiden ja niiden kombinaatioiden tuotantoon sekä tuotanto- ja palveluprosesseihin koko elinkaaren ajalla. Tuotannon ja kehittämistoiminnan välinen kytkentä on käytännön liiketoiminnassa niin tiivis, että Etlan tekemän selvityksen mukaan niiden erottaminen toisistaan on yrityksissä lähes mahdotonta. Tarvittavan osaamisen taso nousee kaikissa tehtävissä. Uusia innovaatioita tarvitaan eri sektoreilla. Vaikka ammattiosaamisen tarve kasvaa esimerkiksi eläköityimisen seurauksena, laskelmat painottavat tekniikan ja liikenteen koulutusalalla ammatillista ja ammattikorkeakoulutusta yliopistokoulutuksen kustannuksella. Samoin luonnontieteiden ja matematiikan osalta laskelmat ovat ristiriidassa tulevaisuuden tavoitteiden kanssa. Tuotanto-osaajia toki tarvitaan. Tässä muistiossa ei esitetäkään muutosta aloittajamäärien koulutusastekohtaisiin suuriin linjoihin, mutta laskelmia pitää tarkistaa yliopistokoulutusta lisäävään suuntaan. Yliopistokoulutuksen aloittajamääriä on nostettava koko tekniikan ja liikenteen koulutusalan osalta vähintään Neuvon työryhmän suosittelemalle tasolle (3500) tai tavoitekehyksen erityishaasteet huomioiden jopa hieman suuremmaksi (4000 aloittajaa). Samalla pitää parantaa koulutuksen laatua ja työelämärelevanssia, opettaja-opiskelijasuhdetta ja vähentää keskeyttämistä. Tämä merkitsee, että seuraavien opintoalojen aloittajamäärät täytyy tarkistaa nykyisestä ehdotuksesta selvästi ylöspäin: Sähkö- ja automaatiotekniikan yliopistokoulutus Tieto- ja tietoliikennetekniikan yliopistokoulutus Prosessi-, kemian- ja materiaalitekniikan yliopistokoulutus Esimerkiksi Teknologiateollisuus ry:n tekemän selvityksen mukaan tietotekniikkaalan yritykset arvioivat henkilöstömääränsä kasvavan keskipitkällä aikavälillä myös Suomessa. Vaikka tästä kasvusta osa olisikin muiden alojen ulkoistamisesta johtuvaa, tieto- ja tietoliikennetekniikan aloittajamäärien vähentäminen nykyisestä 926:sta 580:een ja samanaikaisesti tietojenkäsittelyn aloittajamäärien vähentäminen nykyisestä 1034.stä 650:een ei vastaa näkemystämme tulevaisuuden tietoyhteiskunnasta ja ICT:n hyödyntämisen mahdollisuuksista. Myöskään matematiikan ja luonnontieteiden yliopistokoulutusta ei saa vähentää. Sitä vastoin näissäkin koulutuksissa pitää parantaa koulutuksen laatua ja työelämärelevanssia, opettaja-opiskelijasuhdetta ja vähentää keskeyttämistä. Poikkitieteellisyyden vaatimus korostuu. Ammattikorkeakoulututkintoon johtavan tekniikan ja liikenteen koulutusalan aloittajamäärää on sen sijaan pudotettava ns. Neuvon työryhmän ehdotusten mukaisesti noin 6500:aan. Myös opintoaloittaisia aloittajamääriä on tarkistettava. Nyt laskelmissa tietotekniikka-alan aloittajamäärää ehdotetaan puolitettavaksi samanaikaisesti, kun joillakin tekniikan ja liikenteen opintoaloilla aloittajamääriä ehdotetaan jopa kasvatettavaksi. Ammatillisen koulutuksen aloittajamääriä on korjattava seuraavasti:

4 ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO EK LAUSUNTO 4 (6) Sähkö- ja automaatiotekniikan ja toisaalta kone-, metalli- ja energiatekniikan keskinäisiä suhteita on tarkistettava Näiden kahden opintoalan yhteismäärää voidaan tarkistaa hieman alaspäin Esimerkiksi kone- ja metallituoteteollisuudessa tarvitaan entistä enemmän myös automaatiotekniikan ammattiosaajia. Vaikka alan ammattiosaajia rekrytoidaankin erityisesti kone- ja metallialalta valmistuvien joukosta, tutkintorakenteiden lisääntyvä joustavuus ja modulaarisuus mahdollistavat sen, että vertailtavan ammattipätevyyden voi hankkia sekä kone- ja metallialan opintojen että sähkö- ja automaatiotekniikan opintojen kautta. Näkisimmekin, että alueellisella ja oppilaitosten ennakoinnilla on merkittävä rooli opintoalakohtaisia aloittajatarpeita mietittäessä. Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alan laskelmissa paljon tarkistettavaa Liiketalouden ja kaupan opintoalalla ammatillisen peruskoulutuksen aloituspaikkojen vähentämistä neljänneksellä tavoitekehitysvaihtoehdossa suhteessa peruskehitysvaihtoehtoon perustellaan toimistotyöntekijöiden ammattiryhmän pienenemisellä tavoitekehitysvaihtoehdossa. Syinä pidetään mm. sihteeritehtävien sekä finanssialan työntekijöiden odotettavissa olevaa vähenemistä tavoitekehitysvaihtoehdossa. Näihin em. pieneneviin ammattiryhmiin sijoittuu kuitenkin lähinnä ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita eikä toisen asteen ammatillisen perustutkinnon suorittaneita. Jatkossa tämä suuntaus tullee entisestään vahvistumaan. Näin ollen ei ole perusteltavissa, että tavoitekehitysvaihtoehdossa liiketalouden perustutkinnon läpäisy 2:n mukaisia aloituspaikkoja on lähes 2000 vähemmän kuin peruskehitysvaihtoehdossa. Kasvavan työllisyyden myynnin ja asiakaspalvelun ammatit tarvitsevat huomattavasti suunniteltua suuremman ammatillisen koulutuksen aloituspaikkamäärän. Tulevaisuudessa myynnin ja asiakaspalvelun työt muuttuvat myös entistä vaativammiksi ja edellyttävät ammattikoulutettua työvoimaa. Näissä työtehtävissä korostuu jatkossa toisaalta moniosaaminen ja toisaalta syvällinen erikoisosaaminen. Tavoiteltava aloituspaikkamäärä on noin Edellä olevaan viitaten voidaan todeta, että ammattikorkea-asteen aloituspaikkoja tulisi supistaa nykyisestä ja siirtää painopistettä vahvasti ammatillisen peruskoulutuksen suuntaan. Kasvavan työllisyyden sektorilla korostuu liiketaloudellisen osaamisen ja ammattitaidon tarve. Tavoitekehitysvaihtoehdossa johto- ja asiantuntijatyön työvoiman määrän ennustetaan kasvavan noin 40 %. Em. seikkojen kanssa on siten ristiriidassa myös liiketalouden ja kaupan opintoalan yliopistotutkinnon aloittajamäärän supistaminen yli 800:lla vuoteen 2005 verrattuna. Aloittajien määrä tulisi pitää vähintään nykytasolla. Sosiaali- ja terveysala tarvitsee tekijöitä ja asiantuntijoita saatavuus turvattava Sosiaali- ja terveyspalveluissa asiantuntijatyö kasvaa tavoitekehitysvaihtoehdossa. Yksityinen sektori tuottaa tällä hetkellä noin 28 % sosiaalipalveluista ja noin 18 prosenttia terveyspalveluista ja näiden osuuksien uskotaan kasvavan. Tähän kehi-

5 ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO EK LAUSUNTO 5 (6) tykseen liittyen on turvattava ostopalveluihin liittyvän asiantuntijaosaamisen riittävyys niin terveys- ja sosiaalipalvelujen tilaaja- kuin tuottajaorganisaatioissa. Myös tuotekehitysosaamisen tarve kasvaa. Hallinnollisen koulutuksen supistaminen yliopistotasoisessa koulutuksessa ei ole kaukonäköistä. Sen sijaan on tarpeellista muokata koulutusta vastaamaan palvelutuotannon organisoinnin vaatimuksia ja tulevaisuudennäkymiä. Tulevaisuudessa myös sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla tarvitaan liiketoimintaosaamista, esim. verkottumis-, palvelujen logistiikka- ja muuta suunnitteluosaamista. Lisäksi on huomattava, että supistuvien ikäluokkien ja toisaalta kasvavien hoito ja hoivatarpeiden edessä hoito- ja hoiva-alan koulutuksen saaneita henkilöitä tarvitaan koulutusta vastaavissa töissä. Heitä ei todennäköisesti voida käyttää samassa määrin esimerkiksi ostotoiminnan ja muun hallinnollisen työn tehtävissä kuin nyt.. Lisäksi myös sosiaali- ja terveydenhuollon johtotasolla tullaan tarvitsemaan uudentyyppistä osaamista. Sosiaali- ja terveydenhuollon johtajien ammattiryhmässä poistuman osuus vuoden 2004 työllisistä on kaikkein suurin (liki 60 %). On oletettavissa, että henkilöiden vaihtuessa tapahtuu myös murros johtajien osaamisprofiilissa, eli johtotehtävissä olevat perinteiset substanssiosaajat (kuten lääkärit) korvautuvat ainakin osittain johtamisen ammattilaisilla. Tästäkin näkökulmasta katsottuna voidaan sanoa, että hallinnollisen koulutuksen supistamista yliopistotasoisessa koulutuksessa tulee harkita uudestaan. Väestön ikääntyminen lisää hoiva- ja hoitopalveluiden tarvetta etenkin sosiaalipalveluissa, jotka lisääntyvät jo tällä hetkellä nopeimmin. Teknologisten innovaatioiden hyödyntäminen ja toimintaprosessien kehittäminen voivat vaikuttaa merkittävästikin toiseen suuntaan. Työpaikkojen määrän kasvattamista tullee myös todennäköisesti hillitsemään sekä sosiaali- että terveydenhuollossa taloudellisten reunaehtojen tiukentuminen palkankorotuspaineiden kasvaessa ja ns. huoltosuhteen heikentyessä. Vanhusten suuri lukumäärän lisääntyminen ja erityisesti erittäin iäkkäiden henkilöiden osuuden kasvu tulevat kuitenkin vaatimaan nykyistä huomattavasti suuremman joukon käytännön hoiva- ja hoitotyötä tekeviä ammatillisen koulutuksen saaneita henkilöitä. Onkin siis tärkeää, että jatkovalmistelussa tarkistetaan sosiaali- ja terveysalan laskelmia - kuten myös laskelmien taustamuistiossa todetaan. Matkailu-, ravitsemis- ja talousalan aloituspaikkamäärät on tarkistettava Kokonaisaloituspaikkamäärä on noin 10 % kokonaisaloituspaikkamäärästä. Tämä vastaa toimialan näkemystä. Sen sijaan opintoalan sisäinen aloituspaikkojen jako on epäsuhtainen. Puhdistuspalvelujen aloittajamääriä ollaan kasvattamassa jopa lähes 3200:aan nykyisestä 202:sta (vertailuvuosi 2007). Samanaikaisesti matkailualan (801) ammatillisen koulutuksen nuorten aloituspaikkoja ollaan vähentämässä noin kolmannekseen nykyisestä (vertailuvuosi 2007) ja ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja samoin melkein neljännekseen nykyisiin aloituspaikkoihin verrattuna (vertailuvuosi 2007). Myös majoitus- ja ravitsemisalan (802) nuorten ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja ollaan lievästi laskemassa, ammattikorkeakoulujen aloituspaikat

6 ELINKEINOELÄMÄN KESKUSLIITTO EK LAUSUNTO 6 (6) pysyisivät kutakuinkin nykyisellä tasolla. Puhdistuspalvelujen näin valtavaa aloituspaikkojen määrän kasvua ei perustella laskelman tekstiosassa (s. 31). Matkailutoimialan tulevaisuus on Suomessa myönteinen ja erityisesti ulkomaisten matkailijoiden määrän odotetaan kasvavan vuoteen 2020 mennessä voimakkaasti (Valtioneuvoston periaatepäätös matkailupolitiikasta ja Suomen matkailustrategia vuoteen 2020 & Toimenpideohjelma vuosille ). Ennakkotiedot talvisesongin kasvuluvuista tukevat käsitystä siitä, että matkailutoimiala on hyvällä kasvu-uralla (Tilastokeskus 2007). Tämä kasvu tarkoittaa toteutuessaan runsaasti uusia työpaikkoja Suomessa sekä matkailutoimialalla että hotelli- ja ravintola-alalla. Matka hankkeen (OPH ennakointihanke, 2006) loppuraportin mukaan matkailualan ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen vähentämistarve olisi noin 20 % ja ammattikorkeakoulutuksen noin 6 % silloin, kun matkailualalla nähdään suotuisa kehitys. Näillä luvuilla, lähtökohtana vuoden 2007 aloituspaikkamäärät, toiselle asteelle kohdistuisi tulevaisuudessa noin 1000 aloituspaikkaa ja ammattikorkeakouluihin noin 700 aloituspaikkaa. Tämä on hyvä lähtökohta aloituspaikkojen määrän arvioinnille ja vastaa matkailutoimialalle kohdistuneiden kasvuodotusten tarvetta. Ammattikorkeakoulutuksen aloituspaikkajako matkailun ja majoitus- ja ravitsemisalan välillä kaipaa kuitenkin tarkentamista niin, että majoitus- ja ravitsemisalan aloituspaikkatarve toteutuu riittävän suurena. Matkailu-, ravitsemis- ja talousalan aloituspaikkamäärät ja niiden väliset suhteet on tarkastettava ja asetettava vastaamaan tulevaisuuden ennakoitua työvoimatarvetta.