KORJAAVAT TOIMENPITEET

Transkriptio

1 1 KORJAAVAT TOIMENPITEET Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2003 Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta (jäljempänä yleisasetus) artiklan 70 mukaan jäsenvaltioiden tulee estää, todeta ja periä takaisin aiheettomasti maksetut määrät ja tarvittaessa periä viivästyskorkoa. Välittävät toimielimet soveltavat erilaisia kansallisia tukisäädöksiä myöntäessään rakennerahastojen varoja hankkeisiin. Osa välittävistä toimielimistä käyttää valtionavustuslakia (688/2001) ja sen takaisinperintäperusteita. Osalla on takaisinperintäperusteita omassa tukilainsäädännössään, joita sovelletaan ensisijaisesti suhteessa valtionavustuslakiin. Välittävällä toimielimellä on velvollisuus ryhtyä tarvittaviin korjaaviin toimenpiteisiin, jos tukea on maksettu aiheettomasti. Välittävän toimielimen tulee käytännössä niissä tilanteissa, joissa sille on kansallisessa lainsäädännössä annettu harkintavaltaa takaisinperinnän suhteen, ryhtyä takaisinperintään tai muuhun riittävään toimenpiteeseen aiheettomasti maksettujen rakennerahastovarojen johdosta ottaen tehokkaasti huomioon edellä todetun yleisasetuksen edellyttämät seikat. Tämän tulee selvästi rajoittaa esimerkiksi valtionavustuslain 22 :ssä annettua harkintavaltaa. Tässä kuvauksessa korjaavilla toimenpiteillä tarkoitetaan seuraavia: 1) tuen maksamisen keskeytys 2) tuen palauttaminen 3) tuen maksamisen lopettaminen 4) takaisinperintä 5) tuen takaisinperintään ja palauttamiseen liittyvä kuittaus 6) koron ja viivästyskoron periminen 7) ulosotto ja konkurssitapaukset 8) rikosepäilyt 9) julkisen rahoitusosuuden peruuttaminen Kaikissa edellä mainituissa tilanteissa välittävän toimielimen tulee ottaa huomioon hallintolain (434/2003) 6 :n mukaiset hallinnon oikeusperiaatteet: tasapuolinen kohtelu, viranomaisen toiminnan laillisuusvaatimus, puolueettomuus, suhteellisuusperiaate sekä oikeutettujen odotusten suoja. Välittävän toimielimen tulee noudattaa kansallisessa lainsäädännössä olevia korjaavia toimenpiteitä koskevia määräaikoja. Esimerkiksi valtionavustuslain 28 :ssä asetetaan 2 vuoden määräaika maksatuksen keskeyttämis-, lopettamis- ja takaisinperintäpäätöksen tekemiselle siitä, kun, valtionapuviranomaisen tietoon on tullut sellainen seikka, jonka nojalla valtionavustuksen maksamisen keskeyttämiseen tai lopettamiseen taikka valtionavustuksen takaisinperintään voidaan ryhtyä.. Hallintoviranomainen suosittelee, että korjaavia toimenpiteitä valmistelevilla virkamiehillä on tehtäviin soveltuva koulutus tai riittävä työkokemus vastaavanlaisten tehtävien hoidosta.

2 2 Hallintoviranomainen antaa ohjeet tietojärjestelmiin tehtävistä merkinnöistä myöhemmin. 1) TUEN MAKSAMISEN KESKEYTYS Tuen maksaminen voidaan keskeyttää säännellyissä tapauksissa. Valtionavustuslain 19 :n mukaan maksaminen voidaan keskeyttää, jos on perusteltua aihetta epäillä, että: -valtionavustuksen saaja ei anna avustuksen maksamiseksi oikeita ja riittäviä tietoja (valtionavustuslain 12 4 momentti); - avustusta käytetään muuhun kuin sille määriteltyyn käyttötarkoitukseen; - valtionavustuksen saaja ei noudata valtionavustuspäätöksen ehtoja ja rajoituksia; -valtionavustuksen saaja saadessaan avustusta tietyn omaisuuden hankintaan tai perusparannukseen, käyttää tukea pysyvästi muuhun kuin valtionavustuspäätöksessä määriteltyyn käyttötarkoitukseen, tai luovuttaa omistus- tai hallintaoikeuden toiselle omaisuuden käyttöaikana (valtionavustuslain 13 ); -valtionavustuksen saaja ei ole antanut valvontaa varten oikeita ja riittäviä tietoja (valtionavustuslaki 14 1 mom. ) -valtionavustuksen saaja ei ole viipymättä ilmoittanut muutoksesta, jolla on vaikutusta valtionavustuksen käyttötarkoitukseen tai muuhun valtionavustuksen käyttöön liittyvästä seikasta (valtionavustuslaki 14 2 mom.); tai: - jos ne perusteet, joilla avustus on myönnetty, ovat olennaisesti muuttuneet; tai - jos EY:n lainsäädännössä edellytetään maksatuksen keskeyttämistä. Tuensaajalle tulee antaa mahdollisuus kirjallisen vastineen antamiseen asiassa ennen maksamisen keskeyttämispäätöksen tekemistä. Vastine pyydetään kirjallisesti, ja se on dokumentoitava asianmukaisesti. Vastinepyynnössä on mainittava, että maksamisen keskeyttämistä koskeva päätös voidaan tehdä siitä riippumatta, antaako tuensaaja vastinetta määräajassa. Vastineen antamiselle tulee antaa kohtuullinen määräaika (yleensä kaksi viikkoa). Maksamisen keskeyttämisestä tehdään kirjallinen ja perusteltu päätös tuensaajalle. Päätös on perusteltava käyttämällä valtionavustuslakia, jos omassa materiaalisessa tukilainsäädännössä ei ole keskeyttämistä koskevia perusteita. Keskeyttämistä ei voi siis tehdä passiivisesti vain lopettamalla maksaminen hankkeessa. Välittävän toimielimen on tehtävä keskeyttämispäätös viipymättä, kun keskeyttämisperuste on tullut tietoon. Maksamisen keskeyttämistä koskevat samat muutoksenhakukeinot kuin muita välittävän toimielimen tekemiä hallintopäätöksiä. Siten keskeyttämispäätökseen on aina liitettävä mukaan muutoksenhakuosoitus. Maksamisen keskeytys tehdään, jotta tuensaajan toimintaa voidaan selvittää riittävissä määrin. Keskeytys on siten tarkoitettu lähinnä väliaikaiseksi turvaamistoimenpiteeksi. Maksamisen keskeytystä seuraavan selvittämisen jälkeen välittävän toimielimen tulee tarvittaessa tehdä viipymättä päätös maksatuksen lopettamisesta ja takaisinperinnästä. Jos maksatuksen keskeyttämiseen ei ole enää perusteita, maksatuksia voidaan jatkaa. On suositeltavaa, että keskeyttämispäätökset valmistelisi sama taho, joka organisaatiossa valmistelee tukien palauttamista - ja takaisinperintää koskevia asioita.

3 3 Keskeyttämispäätökset voidaan kuitenkin tehdä myös maksatusta hoitavien toimesta. Pääasia on, että päätökset valmistellaan ammattitaitoisesti. 2) TUEN PALAUTTAMINEN Suomen oikeuskäytännössä ja EY:n tukia koskevassa käytännössä on vakiintunut periaate, jonka mukaan tuen saajan tulee palauttaa virheellisesti, liikaa tai ilmeisen perusteettomasti saatu tuki. Tuen palauttamisen perusteista säädetään valtionavustuslain 20 :ssä. Sen mukaan avustuksen saajan tulee viipymättä palauttaa virheellisesti, liikaa tai ilmeisen perusteettomasti saamansa valtionavustus tai sen osa. Säännöksen tarkoituksena on, että avustuksen saaja oma-aloitteisesti palauttaa perusteettoman edun. Virheellisesti tai liikaa saatua avustusta on valtionavustuslain mukaan sellainen suoritus, joka teknisen virheen vuoksi maksetaan perusteetta tai liian suurena. Ilmeisen perusteetta saatuna avustuksena pidetään avustusta, joka on saatu, vaikkei avustuksen saaja täytä valtionavustuksen myöntämisen yleisiä tai lailla taikka asetuksella säädettyjä avustuksen myöntämisen edellytyksiä. Perusteettomuuden ilmeisyyden vaatimus täyttyy aina silloin, kun avustusta ei olisi voitu myöntää lain tai sen nojalla annetun asetuksen säännöksen mukaan. Selvitys/vastinepyynnöstä, joka lähetetään kirjallisesti tuen saajalle ja taltioidaan asianmukaisesti, tulee ilmetä ainakin seuraavat seikat: - havaittu puute tai virhe ja muu asiaan liittyvä selvitys; - palauttamista koskevat säännökset ja mahdolliset tukiehdot; - tuensaajan yksilöinti; - palautettavaa määrää koskeva laskelma - palautettavalle tuelle maksettava korko korkolain (633/1982) mukaisesti; - tili, jolle palautus maksetaan; - määräaika, johon mennessä tuensaajan edellytetään ottavan kantaa esitettyihin asioihin ja/tai palauttavan tuen korkoineen; sekä - palauttamisvelvollisuuden laiminlyömisestä mahdollisesti aiheutuvat seuraukset (viivästyskorko ja mahdollisuus takaisinperintään). Mikäli avustusta ja siihen liittyvää täysimääräistä korkoa ei palautusvelvollisuudesta huolimatta palauteta, tulee viranomaisen ryhtyä asiassa jatkotoimiin, lähtökohtaisesti takaisinperintään. Valtionavustuslain 20 :ssä asetetaan 10 euron alaraja palautettavalle määrälle. EY:n rakennerahastosäännöksissä ei ole alarajaa palautettaville/takaisinperittäville määrille, vaan asetuksissa puhutaan aiheettomasti maksettujen määrien takaisinperinnästä. Siten palauttamisvelvollisuudelle ei ole alarajaa rakennerahastohankkeissa, vaan myös alle 10 euron summat on edellytettävä palautettavaksi. Jos välittävä toimielin kuitenkin haluaa soveltaa 10 euron alarajaa, tulee sen huolehtia mm. tietojärjestelmiin merkitessään siitä, että komissiolle ilmoitettavat summat kattavat myös nämä. Jos tuensaajalta ei peritä alle

4 4 10 euron summia, tulee ko. määrät kattaa välittävän toimielimen omista toimintamenoista, eikä niitä saa sisällyttää komissiolle meneviin maksupyyntöihin. Kirjaaminen: Välittävä toimielin kirjaa palauttamiset seuraavasti: Jos palautettavat varat maksetaan valtion pankkitilille saman tilivuoden aikana kuin tuki on alun perin maksettu, tehdään kirjaus menonoikaisuna asianomaiselle talousarvion momenteille. Kirjaus tehdään alkuperäisen maksatuksen osarahoitussuhteessa EU/valtio. Maksatukseen perustuva osarahoitussuhde tulee tarkistaa tietojärjestelmistä. Jos palautettavat varat maksetaan valtion pankkitilille myöhempien tilivuosien aikana kuin alun perin maksettu tuki, tehdään kirjaus 1-alkuiselle talousarvion tulomomentille sekalaiset tulot Palautettavan summan talousarvion tuloksi kirjaamisessa on lisäksi käytettävä aina projektikoodia (pakollinen tililuokka). 3) TUEN MAKSAMISEN LOPETTAMINEN Välittävä toimielin voi lopettaa tuen maksamisen. Lopettamisperusteet löytyvät yleensä välittävän toimielimen soveltamasta tukilainsäädännöstä. Jos omaa erityistä lainsäädäntöä ei ole, tulee sovellettavaksi valtionavustuslain 21 ja 22 :n säännökset. Lopettamisperusteet ovat samat kuin takaisinperintäperusteet, ja lopettamispäätös tulee lähtökohtaisesti tehdä mahdollisen takaisinperintää koskevan päätöksen yhteydessä. Tuen maksamisen lopettamisesta on tehtävä kirjallinen päätös tuen saajalle. Päätöksestä tulee ilmetä ainakin seuraavat seikat: -yksilöity ja lakiin perustuva peruste tuen maksamisen lopettamiselle. -välittävän toimielimen toimivaltasäännös tuen maksamisen lopettamiseen -päätöksen kohde eli tuensaaja -mahdollinen lopettamiseen liittyvä aikaisemmin maksettujen tukien takaisinperintä -muutoksenhakuosoitus Päätöksen tuen maksamisen lopettamisesta tekee se välittävä toimielin, joka on tehnyt rahoituspäätöksen. Valmistelussa sovelletaan HVO:n ohjetta tehtävien eriyttämisestä. Tuen maksamisen lopettamistapauksissa tulee asiaa hoitavan virkamiehen huolellisesti kerätä kaikki tarvittava tieto. Tällöin apuna tulee luonnollisesti pystyä käyttämään kaikkia tapauksen kannalta merkittäviä tietolähteitä, myös hankkeen rahoitus- ja maksamismenettelyjä hoitavien henkilöiden asiantuntemusta. Tuensaajalta tulee pyytää kirjallista vastinetta asiassa ennen lopettamispäätöksen tekemistä. Kohtuullinen määräaika vastineen antamiseen on yleensä 2 viikkoa. Vastinepyynnössä on mainittava, että maksamisen lopettamista koskeva päätös voidaan tehdä siitä riippumatta, antaako tuensaaja vastinetta määräajassa.

5 5 4) TAKAISINPERINTÄ Takaisinperintäperusteet valtionavustuslain mukaan Useat välittävät toimielimet soveltavat valtionavustuslain takaisinperintäperusteita. Valtionavustuslain 21 :ssä on säännökset pakollisesta takaisinperinnästä. Tällaisissa tilanteissa takaisinperintään on ryhdyttävä. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti on maksamisen määrääminen lopetettavaksi ja maksetun avustuksen takaisinperintä rajoitettava kuitenkin virhettä tai väärinkäytöstä vastaavaan määrään. Takaisinperintä voidaan kohdistaa kuitenkin koko myönnettyyn avustukseen, jos avustusta ei olisi ilmenneen tilanteen mukaisissa olosuhteissa lainkaan myönnetty, tai jos virheen seurauksena avustusta ei oleellisilta osin voida käyttää päätöksen mukaisella tavalla. Pakollisen takaisinperinnän perusteet on kattavasti listattu valtionavustuslain 21 :ssä. Näissä tilanteissa on kyse lähtökohtaisesti avustuksen saajan olennaisesti virheellisestä tai vilpillisestä menettelystä. Valtionavustuslaissa on myös harkinnanvaraisia takaisinperintäperusteita. Tällöin välittävällä toimielimellä on mahdollisuus harkita, lopetetaanko avustuksen maksaminen ja peritäänkö avustus takaisin. Takaisinperintäperusteet koskevat avustuksen saajan virheellistä menettelyä ja avustuksen käyttöön liittyvien olosuhteiden muutostilanteita. Tilanteissa, joissa välittävälle viranomaiselle on annettu harkintavaltaa, tulee ottaa tehokkaasti huomioon yleisasetuksen edellyttämät seikat. Tämän tulee selvästi rajoittaa esimerkiksi valtionavustuslain 22 :ssä annettua harkintavaltaa. Lopputuloksen on oltava se, että välittävä toimielin perii takaisin aiheettomasti maksetut menot, kuten yleisasetuksessa edellytetään. Takaisinperintään ryhtyminen Päätöksen takaisinperinnästä tekee se välittävä toimielin, joka on tehnyt rahoituspäätöksen. Takaisinperintäasioiden valmistelussa sovelletaan HVO:n ohjetta tehtävien eriyttämisestä. Takaisinperintätilanteissa tulee huolellisesti kerätä kaikki tarvittava tieto. Tällöin apuna tulee luonnollisesti pystyä käyttämään kaikkia tapauksen kannalta merkittäviä tietolähteitä, myös hankkeen rahoitus- ja maksamismenettelyjä hoitavien henkilöiden asiantuntemusta. Tuen saajalta tulee pyytää kirjallista vastinetta ennen takaisinperintäpäätöksen tekemistä. Kohtuullinen määräaika vastineen antamiseen on yleensä 2 viikkoa. Vastinepyynnössä on mainittava, että takaisinperintää koskeva päätös voidaan tehdä siitä riippumatta, antaako tuensaaja vastinetta määräajassa. Takaisinperintäpäätös on tehtävä kirjallisesti. Päätös on perusteltava, ja siinä on oltava toimivaltasäännös takaisinperintään sekä laintasoinen säännös takaisinperinnän perusteesta. Takaisinperintäpäätökseen sisältyy yleensä myös maksamisen lopettamispäätös. Takaisinperintäpäätökseen tulee liittää muutoksenhakuosoitus. Muutoksenhakusäännös löytyy välittävän toimielimen soveltamasta tukilainsäädännöstä. Takaisinperinnästä on tehtävä tarpeelliset merkinnät

6 6 rakennerahastoissa käytettäviin tietojärjestelmiin. HVO valmistelee parhaillaan tarvittavia muutoksia Valtteriin. Takaisinperinnässä tulee sikäli kun välittävän toimielimen omassa tukilainsäädännössä ei ole asiasta säännöksiä, ottaa huomioon laki saatavien perinnästä (513/1999), erityisesti ko. lain säännökset hyvästä perintätavasta (4 ), velallisen oikeudesta saada tietoja (4 a ) ja perintäkulujen korvaamisesta (10 ). Välittävän toimielimen tulee takaisinperinnöissä huolehtia siitä, että perintä ja mahdolliset ulosottotoimenpiteet ovat asiallisia, tahdikkaita ja velallisen yksityisyyttä kunnioittavia. Julkiset saatavat, jollaisiksi myös rakennerahastojen varat lasketaan, ovat yleensä ulosottokelpoisia ilman tuomioistuimen päätöstä. Tuensaajalle voidaan myös kertoa laiminlyönnin vaikutuksesta luottotietoihin. Takaisinperintäpäätöksessä tulee näkyä ainakin: -tuen saajan nimi; -havaittu puute tai virhe ja muu asiaan liittyvä selvitys; -välittävän toimielimen toimivaltaperuste takaisinperintään (laki ja ); -takaisinperinnän peruste (laki ja ); -takaisinperittävä määrä; -eräpäivä; -koronmaksuvelvollisuus ja koron määtä; -mahdolliset perintäkulut; -tili, jonne saatava maksetaan; sekä -muutoksenhakuosoitus Takaisinperintäpäätös voidaan yleensä panna täytäntöön verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain (706/2007) mukaisesti. Tästä löytyy erikseen maininta sovellettavassa tukilainsäädännössä. Tämä tarkoittaa sitä, että välittävän toimielimen päätös kelpaa sellaisenaan ulosottoperusteeksi ulosottoviranomaiselle. Valtionavustuslain 28 :n 2 momentin mukaan valtionavustuksen, sille maksettavan koron tai viivästyskoron takaisinperintään ei saa enää ryhtyä, kun kymmenen vuotta on kulunut valtionavustuksen tai sen viimeisen erän maksamisesta. Kirjaaminen: Välittävä toimielin kirjaa takaisinperinnät seuraavasti: Jos takaisinperittävät varat maksetaan valtion pankkitilille saman tilivuoden aikana kuin tuki on alun perin maksettu, tehdään kirjaus menonoikaisuna asianomaiselle talousarvion momenteille. Kirjaus tehdään tietojärjestelmistä ilmenevän alkuperäisen maksatuksen osarahoitussuhteessa EU/valtio Jos takaisinperittävät varat maksetaan valtion pankkitilille myöhempien tilivuosien aikana kuin alun perin maksettu tuki, tehdään kirjaus 1-alkuiselle talousarvion tulomomentille sekalaiset tulot

7 7 Palautettavan summan talousarvion tuloksi kirjaamisessa on lisäksi käytettävä aina projektikoodia (pakollinen tililuokka). 5) TUEN TAKAISINPERINTÄÄN JA PALAUTTAMISEEN LIITTYVÄ KUITTAUS Kuittauksen yleiset edellytykset Kuittauksen perusedellytyksiä ovat saatavien samanlaatuisuus, vastasaatavan perimiskelpoisuus ja saamisten vastakkaisuus. Saatavien samanlaatuisuudella tarkoitetaan sitä, että molemmat saatavat ovat samaa lajia, esimerkiksi rahamääräisiä velkoja. Ollakseen perimiskelpoinen vastasaatavan tulee olla erääntynyt ja muutenkin suoritustuomion perusteeksi kelpaava. Valtionavustuksissa tuen myöntäneen viranomaisen saatava on yleensä perimiskelpoinen ilman tuomioistuimen päätöstä. Perimiskelpoisuutta koskevat säännökset löytyvät jokaisen rahoittajan soveltamasta omasta tukilainsäädännöstä. Kuitattavaksi aiottu saatava ei myöskään saa olla vanhentunut. Valtionavustuslain 28 :n 2 momentin mukaan valtionavustuksen, sille maksettavan koron tai viivästyskoron takaisinperintään ei saa enää ryhtyä, kun kymmenen vuotta on kulunut valtionavustuksen tai sen viimeisen erän maksamisesta. Saamisten vastakkaisuuden edellytyksellä tarkoitetaan sitä, että kummassakin saatavassa velkoja- ja velallinen ovat samoja tahoja. Kuittaajan tulee olla sama välittävä toimielin, jolle on syntynyt tuensaajaa kohtaan palauttamis- tai takaisinperintäoikeus. Kuittauksia ei siten voi siirtää eri viranomaiselta toiselle. Kuittaaminen ei ole siten myöskään mahdollista niissä tapauksissa, joissa tuen myöntämisestä ja maksamisesta vastaavat eri välittävät toimielimet. Kuittauksessa on aina noudatettava valtion talousarvion tilijaottelussa vahvistettuja talousarvion eri momenttien käyttöoikeuksia. Kuitata voidaan sekä palautettava että takaisinperittävä määrä ja sen lisäksi tälle määrälle maksettava korko. Kuittaus ei ole mahdollista hankkeiden erillisyysvaatimuksesta johtuen saman tuensaajan usean eri hankkeen kesken. Kuittaus on siten mahdollista sellaisissa tilanteissa, jossa samalle palautuksen tai takaisinperintävelvollisuuden kohteena olevalle tuensaajalle olisi maksettavissa vielä tukea samassa hankkeessa. Tällöin kuittauksella voidaan hoitaa takaisinperintää ja palauttamista koskevia saamisia, joiden hoitaminen on rahana maksettavaa suoritusta yksinkertaisempaa ja turvaa saamiset. Kuittaukseen käytettävän saatavan ei tarvitse olla riidaton. Se tarkoittaa sitä, että kuittaukseen voidaan mennä, vaikka tuensaaja ja rahoittaja olisivat eri mieltä esimerkiksi tuettavien kustannusten tukikelpoisuudesta. Kuittauksesta täytyy jäädä dokumentoitu tieto niin rahoittajalle kuin tuensaajalle. Maksatuspäätöksessä tulee olla merkintä kuittauksen käytöstä. Koska kuittauksessa on asiallisesti kyse saatavien palauttamisesta ja takaisinperintätilanteesta, on suositeltavaa, että kuittausta koskevat päätökset valmistelee organisaatiossa ne henkilöt, jotka vastaavat muutoinkin korjaavien toimenpiteiden valmistelusta.

8 8 6) KORON JA VIIVÄSTYSKORON PERIMINEN Valtionavustuslain 24 :n mukaan valtionavustuksen saajan on maksettava palautettavalle tai takaisinperittävälle määrälle valtionavustuksen maksupäivästä korkolain (633/1982) 3 :n 2 momentin mukaista vuotuista korkoa lisättynä kolmella prosenttiyksiköllä. Korkolain 3 :n 2 momentin mukaan velallisen on maksettava vuotuista korkoa kulloinkin voimassa olevan, lain 12 :ssä tarkoitetun viitekoron mukaisesti. Suomen Pankki ilmoittaa viitekorosta ja sen voimassaoloajasta. Palautettavalle tai takaisinperittävälle määrälle tulee siten vaatia maksettavaksi viitekorko + 3 % -yksikköä. Jos takaisinperittävää määrää ei makseta viimeistään välittävän toimielimen asettamana eräpäivänä, sille on maksettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain 4 :n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan (valtionavustuslain 25 ). Korkolain muutosta koskevan voimaantulosäännöksen mukaan silloin, jos muualla lainsäädännössä viitataan korkolain 4 :n 3 momenttiin, on kyseisen säännöksen asemesta noudatettava korkolain 4 :n 1 momenttia. Korkolain 4 :n 1 momentin (340/2002) mukaan velan maksun viivästyessä velallisen on maksettava viivästyneelle määrälle vuotuista viivästyskorkoa, joka on seitsemän prosenttiyksikköä korkeampi kuin kulloinkin voimassa oleva 12 :ssä tarkoitettu viitekorko. Takaisinperintäsaatavan maksun viivästyessä sille on siten perittävä kultakin puolivuotiskaudelta määräytyvää viivästyskorkoa (viitekorko + 7 % -yksikköä). Mainittuihin korkoihin liittyviä tiedotteita julkaistaan Suomen pankin internet-sivuilla Sen etusivulla löytyvät kulloinkin voimassa olevat sekä viitekorko että viivästyskorko. Välittävän toimielimen tulee huolehtia siitä, ettei se sisällytä perimäänsä korkoa komissiolle tehtäviin menoilmoituksiinsa 7) ULOSOTTO JA SAATAVAN VALVOMINEN KONKURSSIMENETTELYSSÄ Välittävän toimielimen tulee ryhtyä kaikkin käytössä oleviin toimiin täyttääkseen yleisasetuksen 70 artiklan velvoitteet aiheettomasti maksettujen tukien takaisin perimiseksi. Tämä tarkoittaa myös käytössä olevia keinoja ulosottoon takaisinperintätilanteissa. Välittävän toimielimen soveltamassa tukilainsäädännössä on yleensä säännökset takaisinperintäpäätösten täytäntöönpanosta. Jos omia täytäntöönpanosäännöksiä ei ole, löytyvät nämä tarvittavat säännökset valtionavustuslaista. Valtionavustuslain 35 :n mukaan valtioapuviranomaisen päätös voidaan panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta.

9 9 Valtionavustuslain 35 :n mukaan valtionapuviranomaisen oikaisuvaatimuksen johdosta tekemät takaisinperintäpäätökset ovat suoraan ulosottokelpoisia. Ne voidaan panna täytäntöön verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (706/2007) säädetyssä järjestyksessä. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että välittävän toimielimen tulee takaisinperintää koskevan suorituksen viivästyessä pyytää kirjallisesti alueen ulosottoviranomaista ryhtymään toimenpiteisiin takaisinperintäpäätöksen täytäntöönpanemiseksi. Hyvä perintätapa voi kuitenkin edellyttää ensivaiheessa kirjallisen maksumuistutuksen toimittamista perinnän kohteelle. Välittävän toimielimen tulee myös reagoida tuensaajan mahdollisiin konkurssitilanteisiin, ja ryhtyä saataviensa valvomiseen säädetyssä järjestyksessä. Jos tuensaaja asetetaan konkurssiin tai selvitystilaan tukipäätöksessä asetettuna käyttöaikana, välittävän toimielimen tulee valvoa saatava ja muutoinkin huolehtia mahdollisista toimenpiteistä saatavan turvaamiseksi. Sama saatavien turvaamista koskeva huolehtimisvelvollisuus tulee kyseeseen silloin, kun yksityishenkilönä oleva tuensaaja otetaan velkajärjestelyyn. 8) VÄLITTÄVÄN TOIMIELIMEN TOIMINTA RIKOSEPÄILYTAPAUKSISSA EY:n varoja on suojattava rikollisuudelta aivan kuten kotimaisiakin varoja. EY velvoittaa perustamissopimuksen 280 artiklalla jäsenvaltiot toteuttamaan samat toimenpiteet suojatakseen yhteisön taloudellisia etuja petolliselta menettelyltä kuin ne toteuttavat suojatakseen omia taloudellisia etujaan. EY:n neuvosto on antanut asetuksen N:o 2988/95 Euroopan yhteisön taloudellisten etujen suojaamisesta. Ko. asetuksessa määritellään väärinkäytös. EY on määritellyt myös petoksen neuvoston säädöksessä yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamista koskevan yleissopimuksen tekemisestä (95/C/ 316/03). Välittävällä toimielimellä voi olla omassa tukilainsäädännössään myös avustusrikoksia koskevia säännöksiä. Kansalliset yleisesti sovellettavat säännökset löytyvät rikoslain 29 luvusta (769/1990), jossa säännellään rikoksista julkista taloutta vastaan. Välittävän toimielimen tulee ryhtyä välittömästi toimiin, jos se epäilee rikollista menettelyä. Epäilytilanteissa on viipymättä otettava yhteys alueen poliisiviranomaisiin Yhteydenotot poliisiin tulee dokumentoida ja muutenkin säilyttää kaikki asiasta syntyvät dokumentit. Välittävän toimielimen yhteydenottopyyntöön riittää perusteltu epäilys rikollisesta toiminnasta. On huomattava, että rikollinen menettely ja tukkelvottomuus hankkeessa ovat kaksi eri asiaa. Välittävän toimielimen velvollisuutena on varmistaa menojen tukikelpoisuus. Rikosepäilyn kuuluu poliisille.

10 10 9) JULKISEN RAHOITUSOSUUDEN PERUUTTAMINEN Yleisasetuksen 1083/ artiklassa säännellään jäsenvaltioiden rahoitusoikaisuista. Rahoitusoikaisut voivat johtaa julkisen rahoitusosuuden peruuttamiseen. Julkisen rahoitusosuuden peruuttaminen on menettely sellaisissa tapauksissa, jossa hankkeelle maksettua tukikelvotonta menoa ei voida periä takaisin tuensaajalta. Tällaisia tapauksia ovat mm. sellaiset viranomaisten tekemät virheet (kts. viranomaisen virheet), joissa tuensaaja ei ole antanut suostumusta tuen palauttamiseen. Myös alle 10 euron rahoituskorjaukset, jotka viranomainen on päättänyt jättää perimättä takaisin, käsitellään peruutuksina. Peruutuksessa välittävä toimielin peruuttaa julkisen rahoitusosuuden. Tiedot peruutuksesta tallennetaan tietojärjestelmään. Peruuttamisilmoituksessa tulee näkyä ainakin: -välittävän toimielimen nimi -havaittu puute tai virhe ja muu asiaan liittyvä selvitys -peruste sille, miksi tukea ei ole voitu periä takaisin -peruutettu julkinen rahoitusosuus EU/valtio Sellaisia tapauksia, joissa viranomainen on tehnyt normaalisti takaisinperintäpäätöksen, mutta takaisinperintä ei ole mahdollista esim. konkurssin vuoksi, ei käsitellä peruutuksina. Nämä tapaukset raportoidaan todentamisviranomaiselle erikseen annettavan ohjeistuksen mukaisesti.