Kirsi Korpiaho. Taktisesti taitava, poliittisesti tavoitteellinen, moraalisesti tiedostava -opiskelu käytännöllisenä toimintana

Transkriptio

1 Taktisesti taitava, poliittisesti tavoitteellinen, moraalisesti tiedostava -opiskelu käytännöllisenä toimintana Kirsi Korpiaho MERI-ryhmä Organisaatiot ja johtaminen Aalto yliopisto, kauppakorkeakoulu

2 Jäsennyksiä opiskelijoista ja opiskelusta Uusliberalismi Koulutus hyödykkeinä, tuotteistaminen, kaupallistaminen Ranking-listat, akkreditoinnit, laatuleimat Bologna prosessi Kauppatieteellinen koulutus = Sosialisaatio liikeelämään ja sen arvoihin Harmonisointi/ Stardardisionti Managerialismi/ Uusi julkisjohtaminen Akateeminen kapitalismi `Opiskelijat kuluttajina (Gibbs 2001) `Opiskelijat suoritus- ja uraorientoituneina (Grey 2002) `Opiskelijat resursseina (Parker & Jary 1995 )

3 Opiskelu käytännöllisenä toimintana Opiskelu käytännöllisenä toimintana pohjautuu siis ns. käytäntöteorioihin ja - lähestymistapoihin (Nicolini et al. 2003, Schatzki 2001). Opiskelijat kehollisina, tuntevina, älyllisinä oman opiskelutyönsä subjekteina Opiskelijat osallisina koulutuksen käytänteissä (esim. luento-, tentti-, arviointija arvostelukäytänteet) ja käytänteiden muodostamissa verkostoissa. Käytänteillä on aina virallinen, julkilausuttu puoli, sekä eletty, koettu todellisuus. Käytänteet ovat suhteellisen vakiintuneita tapoja toimia tietyssä paikassa tai tietyn yhteisön tai verkoston parissa. Käytäntölähtöisessä tutkimusperinteessä korostetaan käytänteiden voimaa jokapäiväisen toimintamme jäsentäjinä, kokemusmaailmamme rakentajina sekä identiteettimme muokkaajina.

4

5 Kohti henkilökohtaista suhdetta Käytänteet houkuttelevat, vihjailevat, tai pakottavat kehojamme tiettyyn suuntaan. Käytänteet eivät myöskään ole poliittisesti tai moraalisesti neutraaleja, vaan ne pitävät sisällään erilaisia odotuksia toiminnan suunnasta ja arvostuksia hyvästä ja vältettävästä toiminnasta. Käytänteet elävät meissä ja me käytänteissä. Opiskelu käytännöllisenä toimintana on näin arkista, kehollista toimintaa. Jotta tuota toimintaa voisi paremmin kuvata tai jotta tekijä itsekin voisi saada siitä kiinni, voidaan käytännöllistä toimintaa jäsentää neljän perustavaa laatua olevan kysymyksen kautta: miten teen tämän, mitä tavoittelen, miksi, ja kuka olen, kun toimin näin. Opiskelu nähdään näin käytännöllisenä toimintana, jossa on ratkaistava omaa toimintaa koskevia taktisia, poliittisia ja moraalisia kysymyksiä. Oma persoonallinen suhde opiskeluun muodostuu löytämällä vastauksia edellä mainittuihin kysymyksiin.

6 Taulukko 1: Opiskelu käytännöllisenä toimintana Kysymys Orientaatio Konkretisointi Käytäntöteoreetikkoja Miten? Taktinen Keinot Certeau (Goffman) Mitä? Poliittinen Tavoitteet Bourdieu (Foucault) Miksi? Moraalinen Motiivit ja oikeutukset MacIntyre (Taylor) Kuka? Persoonallinen Identiteetti Harré (Holland et al.) (vrt. Räsänen & Korpiaho 2011, Räsänen & Trux 2012)

7 Käytännöllisen toiminnan ulottuvuudet Taktiikka: Miten? Moraali: Miksi? Subjekti: Kuka? Politiikka: Mitä? Kuva: Käytännöllisen toiminnan ulottuvuudet (Räsänen & Trux 2012, Räsänen & Korpiaho 2011)

8 Fenwick (2006, 26): Toimijuus on subjektin kykyä tiedostaa itseä rakentavia prosesseja sekä kyky tunnistaa resursseja, joiden avulla vaihtoehtoiset luennat omasta tilanteesta ja toimintatavat tulevat mahdollisiksi. Kuva 2: Heikko vs vahva toimijuus

9 Tapaus AK -kurssi Kun opiskelijat nähdään opiskelutyönsä kautta osallistujina sosiaalisiin ja kulttuurisiin käytänteisiin, heidän toimintaansa voidaan tarkastella, kuten minkä tahansa ammattiryhmän tekemää työtä: sitä voidaan kuvata, nimetä, jäsentää ja reflektoida yhdessä muiden ammattilaisten kanssa. AK kurssi järjestettiin juuri pääaineensa valinneille. Kurssi eteni yhteistoiminnallisten harjoitusten, artikkeleiden ja orientaatioluentojen sekä opiskelijoiden omien kirjoitustehtävien kautta. Arvostelu perustui kolmeen kirjalliseen esseeseen, jotka käsittelivät kolmea peruskysymystä..

10 Taktinen orientaatio Miten selviytyä tai suoriutua annetuissa puitteissa työssä tai opiskeluissa? Toiminnan raamit otetaan annettuina, ja useimmiten ne ovatkin jonkun toisen/toisten määrittelemiä (esim. lainsäätäjät, opintohallintohenkilökunta, opettajat, opintokoordinaattorit) Millaisista käytänteistä opiskelu muodostuu, ja millaisia taitoja, tekniikoita tai selviytymiskeinoja tarvitaan? Vrt. paikallinen oppiminen (Lave & Wenger 1991, Korpiaho 2005) Sääntöjen ja taitojen hallitsemisessa - tai niiden improvisoinnissa voi kehittyä noviisista ammattilaiseksi Certeaun (1984) mukaan taktinen toimintamme on usein erilaisissa tilanteissa luovimista ja ns. arjen luovuutta

11 Taidot ja keinot - opiskelun taktinen hallinta Koska olin jo pitkään pohtinut kysymyksiä kuten mihin ne 24 tuntia aina häviävät ja miten aina voi olla maanantai arvelin, että oma tasoni ajanhallinnassa on melko alhainen verrattuna normaalitasoon, puhumattakaan ajanhallinnan mestarista. Viivyttelyssä arvioin olevani mestarin tasoa. Voidakseni paremmin kuvata omaa käsitystäni ajankäytöstä, luetteloin ranskalaisilla viivoilla omia ajatuksiani siitä, mihin aikani kuluu. Tämän jälkeen listasin puuhasteluni Excel-taulukkoon. Kun arvioin, kuinka monta tuntia kuhunkin näistä kuluu viikossa ja laskin tunnit yhteen, sain tulokseksi 174,5 tuntia. Kuitenkin viikossa on vain 168 tuntia ja tein arvioni mielestäni jo valmiiksi alakanttiin. Rehellisyyden nimissä laskin kouluasioiden viemää aikaa muutamilla tunneilla. Arvioideni pohjalta loin piirakkamallin viikkopuuhastelujeni suhteesta (kuva esseessä). Vertaillakseni omaa ajankäyttöäni suhteessa muihin opiskelijoihin, pyysin apua muutamalta ystävältäni, jotka tekivät omasta viikoittaisesta ajankäytöstään samanlaisen piirakkakuvion. 31a

12 Taidot ja keinot - taktisen maailman moninaisuus Oivalsin, että tenttiin lukeminen on minulle melko ongelmallinen aihe useasta syystä. Minulla on ensinnäkin vaikeuksia lukemiseen ryhtymisessä ja keskittyminen on hajanaista, sillä en pysty karkottamaan kiireestä johtuvaa riittämättömyyden tunnetta ja ihmissuhdekoukeroita täysin mielestäni. Lukeminen jää myös usein liian pinnalliseksi sen vuoksi, että usein tenttikirjojen sisältö tuntuu olevan ristiriidassa henkilökohtaisten arvojeni kanssa. Pelkään myös, että jos keskityn liikaa opiskeluun, siitä tulee uudestaan elämäni tärkein asia. 34a

13 Poliittinen orientaatio Mitä voin saada aikaan ja saavuttaa opiskeluissani? Millä kentällä? Korkeakoulutuksen kentällä (opiskelijajärjestöt, paikallinen aktivismi), akateemisella kentällä (akateemiset yhteisöt, tiedemaailma), liike-elämän kentällä (asema ja ammattitaito tietyn alan harjoittajien parissa), muu kenttä (toisen alan ammattilaiset, vapaaehtoistyö, harrastukset) Bourdieun (1990) pelimetafora: Yksilöt pyrkivät saavuttamaan mahdollisimman hyvän aseman tietyllä kentällä mutta häntä rajoittaa mm. habitus (ihminen sisäistää kehoonsa sen, mitä on sopivaa ajatella, tuntea ja haluta, sekä tajun pelin säännöistä tietyllä sosiaalisella kentällä). Omia tavoitteita tulee aina peilata suhteessa siihen toimintaan ja sen toiminnan pelisääntöihin, mistä on kulloinkin kyse.

14 Tavoitteet - millä kentällä toimitaan? Myönnän, että on hetkiä, jolloin kauhistun ajatellessani, että tulen tekemään töitä alalla, jolla yhteiskuntamme raadollisuus käy ehkä eniten ilmi. Onhan loppujen lopuksi niin, että yritystoiminnalla tavoitellaan ensisijaisesti rahallista tulosta, jolloin pehmeät arvot jäävät usein huomiotta. Päämääränä kun on liikevoiton tekeminen ja pörssikurssien nostaminen, käy helposti niin, että sekä työntekijöitä että luontoa laiminlyödään. Entä onko eettisesti oikein luoda mainonnan avulla kuluttajille pseudotarpeita, jotka saavat heidät ostamaan tuotteita, joita he eivät tarvitse, jotka he lopulta heittävät pois ja jotka sitten saastuttavat luontoa? En puutu tässä raportissa etiikkaan, joten jätän vastaamatta kysymykseen. Kysymys kuuluukin, haluanko minä olla osa tuota kaikkea? Kyllä vastaan itselleni ja muille ihmisille. b6

15 Tavoitteet - habitus rajoitteena vai mahdollisuutena? Olen valmis aloittamaan suhteellisen alhaalta, ja etenemään vähitellen. En halua huippujohtajaksi, koska silloin perhe-elämälle ei jäisi aikaa. Siksikin henkilöstösektori tuntuu oikealta: riittävän pehmeältä siihen, etteivät äitiyslomat ja perheellisyys vaarantaisi etenemistä. Työntekijöistäkin suurella osalla on perhe ja lapsia, siksi henkilöstöjohtajalle perheellisyys on mielestäni vain eduksi. Näin johtajalla on oikea mahdollisuus ymmärtää alaistensa elämäntilanteita ja ongelmia. b13

16 Moraalinen orientaatio Kyse ei ole mistään tietystä moraalifilosofisesta kannanotosta vaan siitä, mitä pidämme hyvänä ja arvokkaana tietyssä toiminnassa ja miksi. McIntyre (1984) ja Hansen (1998) esittävät, että tiettyyn sosiaaliseen toimintaan osallistuvat, tiettyä työtä tekemällä ja siihen liittyviä hyveitä harjoittamalla, osallistujat pääsevät osallisiksi työn sisäisistä hyvistä asioista. Ts. minkä toiminnan sisäisiä hyviä asioita opiskelija ensisijaisesti tavoittelee toiminnallaan ja miksi?

17 Motiivit ja oikeutukset -tietyllä toiminnan kentällä Jokaisella koululla on omat leimalliset arvonsa, joihin koulun opiskelijat samaistuvat. Esimerkiksi kauppakorkeakoulussa hyveinä ollaan yleisesti pidetty suorituskeskeisyyttä, tehokkuutta ja faktatiedon hallintaa. Vaikka näitä arvoja ei missään suoraan luetella, ne ovat silti kaikkien kauppakorkealaisten tiedossa. Nämä arvot ovat mielestäni luettavissa myös rivien välistä opintooppaasta, jossa mm. korostetaan koulun pyrkimyksiä olla Suomen johtava kauppatieteellinen yksikkö. Näistä kaikista arvoista voi nähdä yhteyden työnarkomaniaan, joka voi olla opiskeluaikana. Monet ihmiset omistautuvat täysin uralleen jo opiskellessaan. He vaativat itseltään huippuarvosanoja ja nopeaa valmistautumista. He tekevät paljon ja tehokkaasti. c1

18 Motiivit ja oikeutukset - omassa toiminnassa Sen sijaan, että lähettäisin hakemuksia hirvittävän pinon yrityksiin, jotka yritysluettelosta löydän, uskon saavani parempia tuloksia niin, että mietin, missä toiminnassa oikeasti haluan olla mukana. Taisi olla kylteri, josta luin kuinka hyvä työnantaja BRITISH American Tobacco on ja huomasin ajattelevani, että kuinka ne kehtaa mainostaa tuollaista! Huomasin, kuinka voimakkaasti reagoin ja aloin pohtia mistä reaktioni johtui. Se auttoi myös selventämään, mitä oikeasti haluan. c3

19 Persoonallinen orientaatio Kaiken keskiössä on opiskelija, joka joutuu pohtimaan, kuka hän on, ja keneksi tai millaiseksi hän haluaa tulla. Eräänlaista identiteettityötä, jossa tekijä joutuu jatkuvasti rakentamaan suhdetta erisuuntiin risteileviin käytänteisiin ja niitä ylläpitäviin yhteisöihin. Jatkuvaa neuvottelua, mitä opiskelija ottaa osaksi itseään, mihin hän suostuu ja mitä torjuu: millaisen suhteen hän rakentaa paitsi opiskeluihinsa, myös muihin ihmisiin tullakseen hyväksytyksi ja arvostetuksi yhteisönsä jäseneksi. Kyse on yhtä aikaa henkilökohtaisesta ja sosiaalisesta prosessista (Harre 1993, Ylijoki 1998). Mitä vahvempi näkemys opiskelijalla on vastauksista omaa työtä tai opiskelua koskeviin kysymyksiin, sitä vahvempi subjekti hän on ja sitä enemmän toimintatilaa hän saa.

20 Johtopäätökset Jokainen tieteenala ja/tai pääaine on omanlaisensa sosiokulttuurinen kokonaisuus omine käytänteineen ja arvostuksineen, joihin noviisiopiskelijan on rakennettava oma suhteensa. Kyse on identiteettityöstä, kuka olen, kun opiskelija vastaa opiskelutyön taktiikkaa, politiikka ja moraalia koskeviin kysymyksiin tietyllä tavalla. Käytännöllisen toiminnan lähtökohtana on, että toimintamme rakentuu sosiaalisessa ja kulttuurisessa kontekstissa: Opiskeluun liittyvät valinnat eivät ole täysin yksilöllisiä eivätkä opiskelijat elä vain oman ainutkertaisen elämäntarinansa kuplassa. Tästä syystä opiskelua on mielekästä reflektoida myös yhteisöllisesti ja tarkastella yksittäisiä kursseja tai pedagogisia ratkaisuja laajempana kokonaisuutena.??